Ajatusrikos ei vanhene

Ajatusrikoksia ja arvopohjaa

Kuten kaikki muistamme, Orwellin Oseaniassa vuonna 1984 oli valtion arvopohja luotu kattamaan kaikki inhimillisen elämän tasot ja sen pitävyyttä tarkkailtiin asian vakavuuden edellyttämällä tavalla, öin ja päivin, kaikkialla.

Ajatusrikos (https://en.wikipedia.org/wiki/Thoughtcrime ) ymmärrettiin kaiken rikollisuuden lähteeksi. Siitähän kumpusi ensi vihapuhetta ja sitten sellaisia vihatekoja, jotka eivät kuuluneet valtion hallinnoiman ns. kahden minuutin vihan piiriin.

Se vanhanaikainen ajatus, jonka mukaan ihmisillä oli oikeus ajatella ihan mitä tahansa, ymmärrettiin nyt vastavallankumoukselliseksi näkemykseksi, jonka tarkoituksena oli rikoksista suurin eli vallitsevan järjestelmän kumoaminen.

Tuo totalitaarinen dystopia, jossa ihmisen kaikki elämänpiirit -myös yksityinen eli henkilökohtainen- oli muutettu poliittisiksi eli kuului julkisen vallan intressipiiriin, ei taida meistä tänään enää kuulostaa lainkaan huvittavalta.

Tarvitsee vain lukea lehtiä. Suosittelen erityisesti sitä eurooppalaista laatulehteä, joka meillä aina muistaa ylpeillä korkeasta laadustaan.

Nyt lehti julkaisee otteita erään puoluejohtajan kirjoituksista. Ne ovat osittain -elleivät kaikki- siltä ajalta, jolloin hän ei edes osallistunut politiikkaan, vaan bloggasi yksityishenkilönä.

Ilmeisesti kuuluisin niistä on tekijän myöhemmin sivultaan poistama pätkä, jossa esitetään fantasia ehdotuksia tehneen homon ampumisesta. Onneksi ei tekijän mieleen juolahtanut ajatus minkään maan tuhoamisesta atomiaseella. Sellaisiakin kuvitelmia on näkynyt.

Toinen ilmeisen tuomittava asia liittyy koko ihmiskuntaa solvaavan sanan ”ihmissaasta” käyttämiseen.

Tällainen olento näyttää olevan kuvitteellinen, mutta väkivaltainen, kiviä nakkeleva tai raiskaava lurjus, jonka vahingoittamisesta kirjoittaja pelkää tuomion varmaan rapsahtavan ja siksi haluaa pysytellä kaukana tilanteista, joissa joutuisi uhreja auttamaan.

Kyseessä on siis puhtaasti fiktiivinen taso, pelkät kuvitelmat, jotka joka tapauksessa esitetään niin raskaana rikoksena, ettei hyvin huomattavan kansanosan edustamaa puoluetta voi sen takia pitää hallituskelpoisena, kun kyseinen ajatusrikollinen on sen johdossa.

Mutta olihan siinä luettelossa vielä muutakin. Tämän henkilön pohdiskelujen mukaan ”ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassa oleva ihmisen arvo on ihmisen instrumentaalinen arvo”. Ihminen voitaisiin sen perusteella asettaa ”arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä”.

Mikäli laatulehdellä on käytössään muita mitattavia arvoja, jotka tässä tulevat kyseeseen -ja juuri niistä nyt oli puhe- ne kannattaisi kyllä esittää. Muussa tapauksessa moisen ajatusrikoksen sisältämän rikollisuuden olemus jää käsittämättömäksi. Ehkä se on jäänyt luettelon tekijällekin?

Ja löytyyhän sieltä vanhasta aarteistosta vielä muuan hyvin kuuluisa möläytys, jota voi varmaankin tarvittaessa pitää vaikkapa avoimena kehotuksena joukkomurhaan. Vuonna 2011 tämä henkilö jutun mukaan ”kaipasi Kreikkaan sotilasjunttaa”.

Muistanpa tosiaan, miten bloggari pohdiskeli, ettei Kreikan hallituksella taida enää olla muuta vaihtoehtoa kuin tuoda panssarit kaduille. Muistanpa vielä senkin, miten koko juttu levisi laatumediamme vetoavulla koko maailmaan siinä muodossa, että erään puolueen merkittävä edustaja vaatii panssareita kadulle.

Siinä sitten jokunen gutmensch-toimittaja päivitteli, että oli pelkurimaista ja halveksittavaa tähtäillä aseettomia kansalaisia sieltä panssarivaunun ampuma-aukoista…

No, olihan se nyt ainakin hienoa, ettei tuota vaatimusta sitten noudatettu, syystä tai toisesta. Jonkinlaisia mellakkavaunuja sentään taisi olla töissä.

En muista, että mikään lehti olisi katunut sitä väärää uutisointia, johon se tässä asiassa syyllistyi. Sama koskee ns. hihamerkkijuttua, josta tuli maailmanluokan sensaatio.

Tällä kertaa hihamerkkikohua -joka ei suinkaan rajoittunut yhteen juttuun- ei jostakin syytä lainkaan otettu mukaan.

 Eihän se tietenkään edes liittynyt kyseiseen henkilöönkään, mutta kuuluessaan samalla intellektuaaliselle tasolle, sen paikka olisi ilman muuta ollut samankaltaistensa joukossa, esimerkkinä lehdistömme tasosta.

Mutta tämä kokoelma jo riittää kyllä osoittamaan, missä mennään. Nyt puuhataan hallitusta ja tutkitaan jaloon joukkoon kelpuutettavien ytimet ja munaskuut. Juuri tässä tapauksessa kyse on kuulemma ihmiskäsityksessä ilmenevistä erimielisyyksistä mahdollisten hallituspuolueiden välillä.

Erään puolueen puheenjohtajan vanhojen yksityisten kirjoitusten perusteella halutaan siis leimata koko se viidesosa kansasta, joka hänen puoluettaan kannattaa.

Tämä edustaa jo aika erikoista ihmiskäsitystä.

Mutta onhan niitä argumentteja vieläkin. Peräti kolme kyseisen puolueen kansanedustajaa on puheenjohtajan lisäksi saanut sakkoja ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”.

Mitä puheenjohtajan tuomioon tulee, kyseessä on muuan lähihistorian törkeimpiä esimerkkejä mielivaltaisesta tuomiosta. Ellei joku vielä ymmärrä, mistä asiassa oli kyse, lukekoon seuraavan otteen wikipediasta:

 27. maaliskuuta 2009 apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske päätti poliisin suorittaman esitutkinnan perusteella nostaa Halla-ahoa vastaan syytteen Helsingin käräjäoikeudessa. Tämän katsottiin blogikirjoituksessaan Muutama täky Illmanin Mikalle syyllistyneen uskonrauhan rikkomiseen ja kiihotukseen kansanryhmää vastaan, koska hän oli 3. kesäkuuta 2008 ”laatinut ja internetissä toimittanut yleisön saataville kirjoituksen, jossa islam ja sen pyhät instituutiot yhdistettiin pedofiliaan ja jossa esitettiin, että ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on erään kansanryhmän kansallinen tai geneettinen erityispiirre”.^[105][106] Jälkimmäinen kohta käsitteli Suomen somaleja.^[107] Halla-aho kiisti syyllistyneensä rikokseen ja kertoi, että ”kirjoituksen aiheena tai kohteena eivät olleet somalit, islam tai Muhammad” vaan ”julkisen sanan ja syyttäjäviranomaisten harrastama kaksoisstandardi” ja että ”väitteet somalien geneettisistä erityispiirteistä ja islamin pedofiilisestä luonteesta olivat instrumentteja”, joilla hän aihetta lähestyi.^[108] Asia käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa 25. elokuuta 2009. Syyttäjä vaati Halla-aholle ehdollista vankeutta tai sakkoja. Halla-aho sanoi syyttäjän tulkinneen tekstiä väärin.^[109][110] Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Halla-ahon 30 päiväsakkoon eli 330 euroon uskonrauhan rikkomisesta. Syyte kansanryhmää vastaan kiihottamisesta hylättiin.^[111] Tuomion perustelut aiheuttivat keskustelua.^[112] Hovioikeus vahvisti tuomion 29. lokakuuta 2010.^[113] Sekä Halla-aho että apulaisvaltakunnansyyttäjä valittivat korkeimpaan oikeuteen ja molemmille myönnettiin valituslupa.^[114] 8. kesäkuuta 2012 antamassaan tuomiossa korkein oikeus katsoi alemmista oikeusasteista poiketen Halla-ahon syyllistyneen sekä uskonrauhan rikkomiseen että kansanryhmää vastaan kiihottamiseen ja tuomio koveni 50 päiväsakkoon.^[115]

Valtionsyyttäjä Mika Illman totesi Hufvudstadsbladetin haastattelussa 8. kesäkuuta 2012 ”olevan hyvä, että lain tulkitsijat nyt ovat saaneet ennakkotapauksen. Korkein oikeus on vetänyt rajan sille, kuinka pitkälle se, joka arvostelee valtaapitäviä, saa provosoida ja liioitella”.^[116] Tapaus johti Halla-ahon eroamiseen eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta.^[43]

Niinpä tässä tuomiossa voimme todeta olevan kyse siitä, että rankaistiin valtaapitävien provosoinnista. Wikipedian teksti on sikäli puutteellinen, ettei se siteeraa sitä tekstin sitä avainkohtaa, josta tuomio annettiin ja jossa koko sen idea kaksoisstandardien paljastamisesta tulee ilmeiseksi, mutta se saattaa ollakin mahdotonta, sillä silloin teksti tulisi yleisön saataville…

Mikäpä sopisikaan paremmin vuoden 1984 Oseanian henkeen. Siinäpä teille täkyjä.

Olen aina silloin tällöin joutunut kysymään itseltäni, ovatko ns. laatulehtien toimittajat näissä asioissa juuri niin tyhmiä, kuin he esittävät olevansa.

Olen aina päätynyt siihen tulokseen, ettei se ole mahdollista. On valittaen todettava, että tässä syntyvässä olevassa totalitarismissamme totuudella ei enää ole sen vartijoiden silmissä arvoa sinänsä.

 Ainoa arvo tälle joukolle näyttää olevan tuo välinearvo, mikä merkitsee sitä, ettei tahallisia vääristelyjä lainkaan kavahdeta, mikäli ne palvelevat jostakin syystä hyväksi oletettua tai muuten edistettäväksi valittua asiaa. Tämän päivän laatulehti jää taas aikakirjoihin siitä todistamaan.

Tällaiselta arvopohjaltako tätäkin maata olisi hallittava?