Ylellisyys ennen ja nyt
Meidän aikamme
on kaikista maailmanhistorian kausista ylellisin. Itse asiassa ylellisyydestä
ja sen lisäämisestä on tullut itsetarkoitus, joka ei enää pitkiin aikoihin ole
ollut hallinnassa.
On käynyt kuin
vanhassa sanaparressa: pakko on Sakarin tanssia kun soitetaan.
Kuitenkin jo
itse sana osoittaa, että kyse on tarpeettomuudesta. Ylellisyyshän viittaa yli
tarpeen menevään määrään, turhuuteen. Vielä Santeri Alkio ymmärsi kammoksua
tätä pahetta, joka ennen hänen aikojaan lieneekin ymmärretty yhdeksi ihmisen
peruspaheista myös Suomessa.
Antiikin
auktorit yhdistivät ylellisyyden rappioon, effeminoitumiseen, moraalittomuuteen
ja löyhätapaisuuteen. Hyve ei sen sijaan tavoitellut mitään liikaa. Paheelle sellainen
taas oli kaikki kaikessa.
Mistäpä muusta
mässäys, irstaus, kateus, toisen omaan puuttuminen, väärät valat ja muu pahe
juonsikaan juurensa kuin tarpeettoman tavoittelusta eli ylellisyyden palvonnasta.
Myöntäkäämme
kuitenkin, että kyseisillä asioilla saattoi olla vaatimattomampikin taustansa
ja toisaalta spartalaisten ankea elämäntapa, jossa kaikki oli alistettu sodan
palvelukseen, ei myöskään herättänyt ihailua tasapainoisempien heimojen
parissa.
Ylellisyys on
toki suhteellista, se on jotakin sellaista, jota ilman voitaisiin olla ja joka
ei siis palvele ihmisen perustarpeiden tyydyttämistä, vaan sen sijaan hänen
kehnompia vaistojaan. Aivan erityisesti ylellisyyden hankkimisen tarkoituksena
on ollut vaikutuksen tekeminen toisiin ihmisiin.
Luulenpa, että
latinan sana lux, valo, jota
romaaniset kielet ja englanti käyttävät ylellisyyttä kuvatessaan (luxus, lyx,
luxury, lujo), viittaa juuri tähän. Ylellisyys on jollakin asialla ”loistamista”
toisten silmissä. Se on kerskakulutusta näkyvyyden, näyttämisen vuoksi (conspicuous consumption).
Venäjässä sana
on роскошь, joka viittaa tuhlaamiseen. Siitähän on kysymys,
tarpeettomasta tavarasta tai hyödykkeestä.
Jostakin syystä
venäjän sanakirja ehdottaa synonyymiksi myös sanaa шик (chic),joka
viittaa oikeastaan vain muotiin, mutta muodin ytimessä taitaa kyllä olla juuri
tarpeettomuus, tuhlaaminen näyttämisen vuoksi.
On kiinnostavaa
verrata menneiden aikojen käsityksiä ylellisyydestä ja tuhlaamisesta oman
aikamme näkemyksiin.
Teuvo Pakkalan teoksessa
Lapsia (1895) on kertomus
pikkutytöstä, joka kaihoisasti muistaa sitä onnellista aikaa kun isäkin oli
jouluna kotona ja jolloin syötiin riisipuuroa.
Isä oli
merimies, joka lähti sitten kevään tultua taas merille ja hukkui siellä.
Tyttönen haluaa
tuon onnen ajan takaisin vaikkapa sitten vain riisipuuron maun ja tuoksun
kautta. Mutta riisi on kallista tuontitavaraa.
Niinpä hän kutoo
nauhaa, jota lähtee kaupittelemaan. Pakanalähetyksen tädit pitävät nauhaa
hienona, mutta kysyvät, mihin lapsi rahaa tarvitsee.
Kun tyttö sanoo,
että haluaa tehdä riisipuuroa, tädit nauravat ja kysyvät, onko hänen äitinsä
terve. Kuultuaan, että terve on, he nuhtelevat pientä ankarasti: ei sinun
äitisi sitten mitään riisipuuroa tarvitse, etkä tarvitse sinäkään.
Syö vain
tavallisia ruokia, äläkä ahnehdi, sillä ylellisyys on hyvin suuri synti. Sitten
tädit houkuttelevat tytön antamaan nauhansa pakanalähetyksen hyväksi, minkä
tämä tekeekin.
Kotona äiti
kuitenkin on keittänyt riisipuuroa, jota tietää tytön haluavan. Se herättää kauhean
synnintunnon ja tyttö miettii ahdistuneena, että olikohan isäkin hukkunut tuon
kauhean puuron takia…
Vapauttavat
sanat taisivat aikoinaan olla vanhassa joululaulussa, jonka mukaan nyt, jouluna
sai jokainen syödä vatsansa täyteen puuroa. Olipa nyt sitten ylellisyyttä
arkisin tai ei. Juhlaan kuuluvat juhlaruuat.
Se oli sitä
aikaa se.
Nyt olemme taas
saaneet kuulla, että monet ruuat ovat ylellisyyttä ja siis syntiä, alkaen
maidosta ja lihasta ja päätyen tosiaankin myös riisiin ja soijaan, jotka ovat
painoyksikköä kohti kaikkein turmiollisimpia ja siis suorastaan isästä
perkeleestä.
Mutta ovatko ne
kaikki tosiaankin ylellisyyttä?
Kannattaa tietenkin
lähteä siitä, ettei ihmiskunta syömättä toimeen tule ja että mikäli etsimme
keinoja ilmaston lämpenemisen estämiseksi, kannattaa käyttää kustannustehokkaampia
menetelmiä.
Toki riisin ja
soijan voi ilman muuta jättää pois, mutta niin kauan kuin ihmisiä täällä on,
pitää heidät joka päivä syöttää jollakin täysipainoisella ruualla.
Jos haluamme
alistaa tulevan sukupolven kaikenlaiselle vajaakehitykselle ja kasvuhäiriöille,
niin jättäkäämme nyt sitten ne lihat ja maidot pois. Hölmöläisten talkoista
siinä joka tapauksessa on kysymys.
Jos meitä sen
sijaan kiinnostaa maapallon tulevaisuus, keskitymme nimenomaan liiallisuuden
välttämiseen ja liiallisuuttahan kaikki ylellisyys ja kerskakulutus juuri on, mukaan
lukien tietysti myös minkkiturkit ja purjeveneet, jotka yllättäen kuitenkin
taitavat kuulua siihen kaikkein viattomimpaan päähän ilmasto-ongelmia
ajatellen.
Todellista
liiallisuutta eli ylellisyyttä on tuskin edes tässä uudenaikaisessa mielessä
edes mässäys, joka ennen oli ylellisyyden symboli ja yksi kardinaalipahe.
Sen sijaan
loputon uusien muotien perässä juokseminen, olipa kyse vaatteista, autoista tai
talojen sisustuksista, taitaa tuottaa jo merkittäviä määriä jätettä, samoin
kuin ruuan tuhlaaminen.
Mutta kaiken
kaikkiaan ylellisyys on tainnut jo siinä määrin irrota yksityisen ihmisen
henkilökohtaisen toiminnan piiristä, että sen suora yhdistäminen ilmaston
muutokseen vaatii jo aimo annoksen tyhmyyttä.
Kyllä ylellisyys
on sitä, mitä koko valtio ja ihmiskunta on nyt vakain tuumin valjastettu
tavoittelemaan. Kohtuudesta ei kukaan uskalla enää edes arasti kysäistä.
Pahe on varmaan
yhäkin pahetta ja synti syntiä, kuten Teuvo Pakkalan aikoina, mutta sen muodot
ovat muuttuneet tuotannon kehittyessä.
Luulen, että
voimme nyt jo hyvällä omallatunnolla antaa pikku Elsalle anteeksi hänen himonsa
riisipuuroon.
Sen sijaan ne
jeesustelijat, jotka katsovat asiakseen mestaroida toisten elämää ja loistaa
omalla oletetulla hyveellisyydellään, ansaitsevat yhäkin saman ylenkatseen kuin
aina ennenkin.
"Ylellisyys on jollakin asialla ”loistamista” toisten silmissä. Se on kerskakulutusta näkyvyyden, näyttämisen vuoksi (conspicuous consumption)."
VastaaPoista-Jo Veblen-vainaa kiinnitti runsaasti huomiota ihmisten taipumukseen priorisoida kulutuskäyttäytymisessään ns ylellisyyshyödykkeitä, ja teki tästä päätelmänsä; ihminen pyrkii valintojaan tehdessään maksimoimaan nimenomaan statuksensa (millä lie yhteys ns seksuaalivalintaan), ei niinkään objektiivista etuaan, mikä ja millainen sekin sitten kaikiten lienee.
"Sen sijaan ne jeesustelijat, jotka katsovat asiakseen mestaroida toisten elämää ja loistaa omalla oletetulla hyveellisyydellään, ansaitsevat yhäkin saman ylenkatseen kuin aina ennenkin."
... ja mitäpäs tuo moraaliposeeraaminen, hyvesignalointi sun muut briljeeraus sitten myöskin on, kuin juuri sitä samaa statuspeliä sekin? Eräänlaista immateriaalisten statushyödykkeiden ahnehtimista yhtä lailla.
Niin ja hyvää pääsiäistä itse kullekin säädylle. Ja näin juhlapäivänä voinee sentään hieman herkutelkakin, ilman että pitäisi tulla mitään nokankoputuksen aihetta.
-J.Edgar-
Ihminen tarvitsee myös kaunista turhuutta, sanoi jo Mika Waltari, joten paha on kenenkään mennä räksyttämään jonkun valinnoista. Toisaalta se jos mikä on uusmuotia, johon varsinkin vihreät ja muut identideettipolitiikkaan höynähtäneet ovat vajonneet syvälle.
VastaaPoistaBarcelonassa kuulemma on otettu Prinsessa Ruusunen ja Punahilkka pois lasten kirjoista. Erinomainen esimerkki hiipivästä kulttuurin murhasta. Kun eliminoit kulttuurista myytit, legendat, symbolit ja sadut eliminoit kulttuurin juuret jolloin se kuolee ravinnon köyhyyteen. Tämä ei riitä uusvasemmistolle vaan pitää poistaa myös liha ruokalistalle, jolloin kansasta tulee lampaita. Tulevaisuus näkyy vihreissä itsessään, sillä eiväthän he osaa muuta kuin vinkua ja määkiä, ettei noin vaan näin. Oire on kyllä aika hyvin levinnyt laajempiinkin joukkoihin, mutta eiköhän imperiumin vastaiskukin ole lähempänä kuin Hesarin tai Ylen mukaan näyttäisi.