Humpuuki puujaloilla
Länsimaiden
historian suurimpia filantrooppeja on epäilemättä Jeremy Bentham, jonka
radikaali ajattelu otti kerralla tyrmätäkseen kaikki vanhan iloisen Englannin
tekopyhät tabut.
Se tappava ase,
jolla Bentham perusteli ihmisystävällisen missionsa, oli filosofia, jota
ruvettiin nimittämään utilitarismiksi.
Bentham selitti,
ettei ole olemassa mitään muuta mahdollista kriteeriä pitää jotakin asiaa hyvänä
ja tavoiteltavana kuin se, että ihmiset todella sitä halusivat ja siis saivat
siitä tyydytystä, mielihyvää.
Kaikkia ihmisen
yläpuolelle meneviä kyhäelmiä Bentham piti tyhjänä puheena. Hänen mielestään oli
esimerkiksi pelkkää humpuukia puhua synnynnäisistä ihmisoikeuksista. Sellainen
puhe perustui vain tyhjiin sanoihin. Puhe synnynnäisistä ja luovuttamattomista
ihmisoikeuksista (Innate and
inextricable natural rights) oli sitten jo humpuukia puujaloilla (humbug on
stilts).
Tämä ei sitten
tosiaankaan tarkoittanut sitä, ettei ihmisillä ollut mitään syytä kunnioittaa
toistensa pyrkimystä elää hyvää ja tyydyttävää elämää, päinvastoin.
Mutta se
tarkoitti sitä, mettä asian perusteleminen oikeuksilla, saati
luovuttamattomilla oikeuksilla, ei ollut mahdollista. Se oli Benthamin mielestä
karkea virhe, joka ei kestänyt tieteellistä kritiikkiä.
Benthamin oma
lähestymistapa asioihin ei kenties ollut yhtä vastaansanomattoman tieteellinen,
kuin hän olisi halunnut, mutta joka tapauksessa hän sai aikaan paljon käytännön
tuloksia, esimerkiksi vankeinhoidon alalla.
Itse asiassa
koko meidän nykyinen moraalinen maailmamme on erittäin paljon velkaa juuri
Benthamin ajattelulle ja tämä koskee erityisen suuressa määrässä liberaaliin
perinteeseen pohjautuvaa ajattelua ja politiikkaa.
Vanhaa Englantia
pidettiin aivan erityisesti tekopyhyyden tyyssijana. Rehellinen puhe
vaiennettiin siellä ja leimattiin helposti rabulismiksi. Radikaalia julistusta
yksinkertaisesti kieltäydyttiin kuulemasta, kun vanha mairea valheellisuus
tuntui palkitsevammalta.
Tälle asenteelle
oli oma sanansakin, cant. Nyt se
taitaa olla jo jäänyt pois muodista ja asia saattaa liittyä tekopyhyyden
yleisen arvostuksen nousuun.
Toinen ja
edelliseen liittyvä pahe oli ja on suvaitsemattomuus, bigotry. Vanha niin sanottu establishment ei halunnut kuulla mitään
radikaaleista aatteista ja yksinkertaisesti leimasi ne sopimattomiksi ja moraalittomiksi.
Sitä paitsi ne olivat pahasti maataomistavan yläluokan etujen vastaisia.
No,
utilitarismia vastaan voidaan kyllä esittää monenlaista kritiikkiä, mutta
mikäli kunnioitamme länsimaisen ajattelunvapauden perinteitä, meidän täytyy
kyllä myöntää, että Benthamin pohdinnat moraalin alkuperästä ja etiikan perusteista
ansaitsevat kaiken kunnioituksemme.
Tämä tuli vain
mieleeni, kun huomasin, että notorisessa Kirkko
ja kaupunki-lehdessä oli aloitettu suurimittainen hyökkäys Jussi Halla-ahoa
ja koko hänen puoluettaan vastaan leimaamalla nämä niin kelvottomiksi ihmisvihaajiksi,
että julkinen keskustelu heidän kanssaan vahingoittaisi koko ihmisystävällisen
politiikan asiaa.
Että moinen
kauhistus Herran edessä vältettäisiin, ovat keskusteluun kirkkopäiville ilmoittautuneet
prelaatit nyt boikotoimassa koko tapahtumaa, siis keskustelua. Ks. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/paakirjoitus-onko-piispan-sopimatonta-puhua-sopivan-puheen-rajoista-sopimattomia-puhuvan-poliitikon-kanssa-
. Ja pian sen jälkeen tämä: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kritiikki-jussi-halla-ahon-osallistumisesta-kirkkopaiville-yltyy-juhlaseminaarin-puhujat-jaavat-pois-vastalauseena-vakivaltaa-ja-syrjintaa-hyodyntaval
.
Jaakko
Heinimäki-niminen mainitun lehden päätoimittaja on asiassa ilmeinen aloitteentekijä.
Hänen pääkirjoitustaan lehden uusimmassa numerossa täytyy pitää kaikessa jesuiittamaisessa
hurskastelussaan säälittävänä.
En nimittäin
pidä mahdollisena, etteikö hän ihan todella olisi ymmärtänyt, mitä Halla-aho
noissa hänen kauhistelemissaan kirjoituksissa ihan oikeasti on sanonut.
Sen sijaan hän
leimaa ne rasismiksi ja ties miksi misantropiaksi ja vertaa Halla-ahoa
katumattomaan rattijuoppoon ja seksuaalirikolliseen yrittämättäkään selittää,
mihin puheenvuoroon hän oikeastaan viittaa ja mikä siinä mahtaa olla vikana.
Ainoastaan
päätoimittajan oman puheenvuoron syvä epä-älyllisyys tulee ilmeiseksi: ei saa
edes puhua tuollaisen kanssa.
Mitä Halla-ahon
pysyväisen kohun aiheiksi nostettuihin puheenvuoroihin tulee, luulisi jokaisen vähänkin
itsenäiseen tai edes yleensä loogiseen ajatteluun kykenevän näkevän vaivatta,
mitä niissä itse asiassa on sanottu. Nehän on taas nostettu esille (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=halla-aho
).
Jos niissä
sitten on kritisoitavaa, kuten kaikkien meidän ajattelussa usein on, se pitäisi
kyetä reilusti osoittamaan.
Mutta ei…
Olen aidosti
hämmästynyt siitä, etteivät ihmiset joko lainkaan ymmärrä lukemaansa tai sitten
eivät viitsi lukea tekstejä, joiden merkityksen joku jo on heille selittänyt.
Kyseessä voi
olla –kenties syystäkin- epäluottamus omaan järkeen tai sitten vain halu mennä
joukon mukana siihen vaunuun, missä soitetaan (bandwagon effect).
En ole herkkä
tuomitsemaan kenenkään ajattelua, toki jokaisella oin oikeus järkensä käyttöön,
olivatpa valmiudet mitkä tahansa. Sitä korosti jo Luther.
Sen sijaan en
voi olla halveksimatta sitä kyynistä farisealaisuutta, joka tässä tapauksessa
näkyy aivan liian selvästi läpi ohuen teeskentelyn harson takaa.
Tällaisille
ihmisille on pakko sanoa Samuel Johnsonia seuraten: ”You are a Humbug, Sir”. Siihen voisi vielä lisätä
benthamilaisittain: ”A Humbug on stilts”.
Paheksun jyrkästi jesuiittojen käyttämistä vertauksena tällaisissa yhteyksissä. Jesuiitat kuitenkin olivat ja ovat varsin korkeasti idealistisia ja rehellisiä, ja ennen kaikkea johdonmukaisesti uskollisia omalle asialleen. Jostain lähinnä New Ageen kuuluvasta evlut fiilistelystä ei voi puhua samana päivänäkään.
VastaaPoistaTuo on epäilemättä totta. Jesuiitoille on vain jäänyt se leima ja sen mukaisesti heistä on puhuttu useimmissa maissa jo muutaman vuosisadan ajan.
PoistaErinomainen kirjoitus.
VastaaPoistaIhmettelen, että kirkon ympärillä pyörivät ja sen oppeja tuntevat ihmiset mitenkään voivat toimia noin.
Farisealaisudella ei tunnu olevan mitään rajaa.
Muutama vuosi sitten oli Heinimäki kutsuttu erääseen juuri kunnostettuun moskeijaan Helsingin lähellä pitämään seminaaria. Ainoa kysymys imaamille: Onkos paljon piirrelty hakaristejä ja klotrattu seiniä? Imaami meni mykäksi.
VastaaPoistaMiksei "syntinen" Halla-aho kelpaa kirkkopäiville keskustelemaan Helsingin uuden piispan kanssa?
VastaaPoistaEikö kirkkopäivillä voisi tapahtua jotain sellaista ihmeen kaltaista, että "syntinen" saisi syntinsä anteeksi ja tekisi siinä samalla parannuksen?
Muistan kuinka tuo Heinimäki vaikutti nuorempana fiksulta ja kehityskykyiseltä mieheltä, siis varsinkin papiksi. Niin se nuoruus vain peittää ilmeisesti synnynnäisen henkisen puutumisen.
VastaaPoistaNiin, itse asiassa tuo Bentham-vertaus tuli mieleeni, kun huomasinv että Halla-ahon teesiä siitä, ettei mitattavissa olevaa (huom.) arvoa ihmisellä liene muuta kuin valtion hänestä saama hyöty.
VastaaPoistaToki sitten on se mittaamaton ihmisarvo, jonka kanssa pääsemme heti mahdottomuuksiin, jos otamme valtion eli politiikan ohjeunoraksi sen, että jokaisen maailman ihmisen arvo on ääretön ja Suomen valtion on sen mukaisesti oltava aina maksamaan hänelle tarvittaessa myös ääretön rahasumma asian turvaamiseksi.
Valtio kuitenkin joutuu vastaamaan äärellisistä asioista ja hoitamaan niiden asioita, joita varten se on olemassa.
Siirtolaisten valitseminen niiden valtiolle tuottaman hyvödyn perusteella on ainoa laskettavissa oleva kriteeri. Ellei joku ole tähän päätelmään tyytyväinen, esittäköön oman versionsa. Rasis mista puhuminen on tässä yhteydessä täysin vääristelevää ja harhaanjohtavaa.
Tämä ei mitenkään estä kirkkoa ja jokaista kristittyä tekemästä omilla varoillaan ja muilla resursseillaan mitä haluavat.
"jokaisen maailman ihmisen arvo on ääretön ja Suomen valtion on sen mukaisesti oltava aina maksamaan hänelle tarvittaessa myös ääretön rahasumma asian turvaamiseksi."
PoistaEn minä ole ymmärtänyt, että enemmistö suvakeistakaan ajaisi tuollaista ihmisarvoa. Sitä vain, että tänne päässeiden osalta tulee noudattaa sitovaa pakoissopimusta ja menettelytavan tulee olla Euroopan ihmisoikeuksopimuksen mukaisesti prosessuuaalisesti oikeudenmukainen. Noin on menetelty ja suurin osa hakemuksista hylätty.
Siis tuota teesiä oli pyritty esittämään ilmeisesti suurenakin syntinä ja ihmkisvihan osoituksena.
VastaaPoistaIlmeisesti Heinimäen ajatuksena on se, että ellei pärjää faktoissa on parempi olla edes keskustelematta, jotta oma älyllisesti epärehellinen maailmankuva ei tulisi haastetuksi.
VastaaPoistaSaksalaisilla ottaa aikansa unohtaa valkoisen miehen maine lajitella viimeisiä pareja polttouuniin. Sitä saa kantaa kuin blogisti Savon Sanomien toimittajan leimaamana rehellisenä rasistina.
VastaaPoistaLuin sen ihmisarvoaiheisen kirjoituksen tässä äsken - aiemmin en ole kokenut mitään tarvetta mennä "Mestarin" aihepiirissä detaljeihin, koska sosiologisella tasolla ilmiö on niin helppo selittää: suosittu poliitikko tai poliittinen liike ei tietenkään voi olla aidosti älyllinen (= mielestäni tarkoittaisi suunnilleen "jotain jännitteistä kokonaisuutta mahdollisimman ulkoa jäsentävä", esim. itsen dynamisoinnilla mm. psyykkisten häiriötilojen, sekavan seksuaalisuuden tai päihteiden käytön avulla). Jos älyllisyys tässä mielessä saavutetaan, suosio pysyy tietenkin marginaalisena.
VastaaPoistaNyt siis sosiologisessa mielessä on niin, että kun lauman läpäisevä leikki (vrt. Huizingan "homo ludens") muuttuu liian julmaksi, siinä tosiasiallisia pelimerkkejä liian vähän tai vaikeasti saavat alkavat paradoksaalisti kokea äärimmäisen häpeällisenä tunnustaa, että haluaisivat helpomman tai eri leikin. Tarve tulla nostetuksi itseisarvoisesti sisäporukkaan jotain ulkoporukkaa vasten tietenkin nousee, ja tosiaan, paradoksaalisti, sen oikeutukseen tarvitaan juuri kovaa ja kuivaa retoriikkaa - tappion tunne ei käy, se on "egalitaristista höpinää" (à la Mestari), sellaisia puhuvat pitäisi laittaa oikeisin töihin. Luultavasti on aivan simppeli vakio, että epäoikeudenmukaisuus tai liian kova, elämän perustuksia syövä kilpailu (enkä puhu tietenkään vain taloudellisesta, vaan esim. huomiotaloudesta) pudottaa ihmisiä ulos ja muuntaa näistä suuren osan omaa elämänasennettaan pyhittäviksi.
No, asiaan. Kirjoituksessa ei mielestäni, kuten Vihavaisen hyväntahtoinen apologia esittää, sanottu, että vain mitattavissa oleva ihmisarvo olisi "instrumentaalinen", vaan aika suoraan se, että mitään ihmisarvoa ei konventioiden ulkopuolella olekaan. Rajanveto oli sen sijaan siinä, että vaiika erilaisuus = eriarvoisuus, siitä ei suoraan seuraa mikään huonompien tuhoamisen tarve. "Pisteet siitä", kuten kaunis leidi kerran sanoi minulle muussa yhteydessä kuolevaista minääni hyvään ja pahaan jakaessaan.
"Jos väitetään, että kaikki ovat samanarvoisia, väitetään samalla, että ihmisen arvo tunnetaan ja se voidaan mitata." Näin siis "Mestari". Jos mennään tietyn poliittisesti sinisen (haavoittamaton ulkomaailma, josta kerätään tietoja lähinnä silmin, vrt. taivas) kuplan ulkopuolelle, huomataan, että ihmisarvo-käsitteessä on piilevä "Platzhalter", jopa useampia. Se on suunniteltu myöhäiskristilliseen elämismaailmaan, jossa ihmiset erottuivat tajunnassa paljon nykyistä selkeämmin irti sellaisesta, minkä tarkoitus oli tulla käytetyksi: koneet, eläimet. Tarkalleen "Menschenwürde" onkin aika eri asia kuin tietääkseni enemmän esim. vakuutuslaskennassa käytetty "Menschenwert". Eli Halliksen aksioomanvastaisen kirjoituksen aksiooma on tietyllä lailla vähän tarkoitushakuinen tulkinta, ehkä tahattomastikin. Ei ihmisarvoa julistettaessa ollut tarkoitus väittää, että ihmisen arvo olisi piste jollain skaalalla, vaan niin, että sitä ei saa laittaa skaalalle - ja senhän "Mestari" sitten juuri tekee. Tähdennän, minulla ei ole vaikeuksia suvaita tuota - olen ollut oikeissa töissä ja tiedän, että kehä ykkösen ulkopuolella ajatellaan muutamaa akateemista kuplaa lukuun ottamatta yllättävän laajalti noita latuja.
Ja nykyään siis kehä ykkösen sisälläkin tietty, sieltähän pöndeläiset ostaa kämppiä ja perijät sluibailee Kalliossa niin että minulle on jätetty pidemmän työpäivän päätteeksi jo monta kertaa tarjoilematta, kun tulkittiin pölyn punoittamat silmät ja epämuodikas vaatetus huonouteni merkeiksi.
VastaaPoistaNo, hitto, olisi hauskaa vielä vähän raadella tuota tekstiä lisää, mutta on taas muutakin. No, tämä vielä: "Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä." Sepä on eräs suuri ongelma, että vaikka noin voitaisiin jollain ajanhetkellä tehdä, jotkut finanssikapitalismin erityispiirteet, kuten kevyt pääomaverotus, kausittaiset työttömyyden aallot jne. asettavat tuon lähestymistavan automaattisesti savijaloille. Toinen on sitten Halliksen koko habituksesta välittyvä heikko - kokemuksenvaraista tietoa omaamattoman tuntuinen - humanistis-yhteiskuntatieteellisen sivistys, mistä seuraa esim. sen tajuamattomuus, ettei läheskään kaikki uskonnollinen ole yhteiskunnassa klerikaalista. Antropologisella silmällä ja alhaalta päin katsoen tuntuu suorastaan, että ihmiset voi asettaa elämässä suoranaiseen pappeusjärjestykseen. Hallis on erittäin pappimainen. Hän saa roppakaupalla juuri sitä työpanokseensa nähden suhteetonta valtaa, mitä vastaan hän tavallaan aitofasistisesti ainakin tuossa vanhassa kirjoituksessaan hyökkäsi. Tosin voidaan aivan perustellusti väittää, että vaiettujen ongelmien esiinosto on oikeastikin arvokasta. Ei kylläkään ehkä, että yhteisö kuolisi nopeasti nälkään ilman sadistissävyisen segmentin omaa rovastia.
No, kyllähän Halliksen logiikka on aivan normaalia arkiajattelua, jollaisella saattaa olla puutteensa, ainakin jos niitä nyt oikein kaivetaan, niin voidaan osoittaa, että jalompaakin näkemystä voisi olla olemassa.
PoistaMutta koko tämän häpäisymanian ideana nyt sattuu läpinäkyvästi olemaan tavallisen arkiajattelun leimaaminen ääriajatteluksi, rasismiksi ja totalitarismiksi.
Hupaisaa kyllä, tämä tapahtuu nimenomaan suvaitsemattomien änkyröiden toimesta, jotka näin yrittävät nostaa itseään korkeammalle.
Siitä kyllä täysin yhtä mieltä, että liberaalilla suunnalla on jo pitkään ollut käynnissä ajattelun todella selkeä (kasvu-)uskonnollistuminen, ja nimenomaan sehän se on nykyään se ideablokki, joka vetää mukanaan niitä joilla ei ole yhtään mitään omakohtaista sanottavaa. Ja kuten noista vuodatteistani rivien välistä näkyy, niin se todellinen kovuus ja julmuus taitaa olla muualla kuin missä se ankarimmin tulee sanoiksi. Se voi olla esimerkiksi omistajiksi ja heidän palvelijoikseen identifioituvien täydellisessä epäinhimillisyydessä ja/tai vaikka nuorten/nuorehkojen naisten vajoamisessa narsistiseen horrokseen ihan perusasetuksena.
PoistaOlen käsittänyt tuon Jussin puheen ihmisen arvosta valtion hänestä kiskomana hyötynä lähinnä kuvauksena nykytilanteesta - eikä siis omakohtaisena käsityksenä. Kyynisyyttä, sarkasmia, mitälie, mutta tottakai se tarkoituksella tulkitaankin Jussin omaksi käsitykseksi. Muiden puolueiden harrastama Jussin&co demonisointi on ymmärrettävää; hänhän on heidän valtapeleissään ja oman edun tavoitteluissaan ainoa todellinen uhka - mutta mikä uhka Jussi on seurakuntien K&K lehdelle?
VastaaPoistaTuo olisi erittäin toivottavaa, mutta kyllä ainakin tuossa mainitussa kirjoituksessa laitetaan - no, on siinä tiettyä turhautunutta kuivaa huumorintapaista varmasti - moni taho täysin eksplisiittiseen arvojärjestykseen. Valtaoja on arvoasteikossa korkealla, "seinää kannatteleva maahanmuuttaja" alhaalla. (Arvostettavaahan on tietysti jo se, että kirjoittelee pitkäjänteisesti ja pitää vanhoja tekstejäänkin esillä. Epätyypillistä rehellisyyttä poliitikolle.) Mutta siis käytännössä nuo on täkyjä tietylle yhden aivopuoliskon porukalle, jonka mielestä maailma on liian lässy.
PoistaValtiohan ei sitten todellisuudessa muuten kisko ihmisestä hyötyä nykyään nimeksikään kv. sijoitusrahastojen, holding-yhtiöiden sun muiden tuottovaatimuksiin verrattuna, tämä olisi hyvä ymmärtää. Mikään risusavotta ei tule ratkaisemaan sitä ongelmaa, että finanssikapitalismi on lopullisesti irronnut todellisuudesta; sitä ei hallitse nykyään enää mikään. Ei moraali, ei laki.
Arvojen koventamispyrkimys on tässä tilanteessa tosi kaksiteräinen ase, voihan sillä lähteä tiettyä kaksinaamaisuutta karsimaan, mutta viime kädessä sillä on haitallinen takaisinkytkentä alkuperäiseen ongelmaan, joka ainakin minusta näyttää olevan nimenomaan kauniisiin puheisiin verhoiltu käytännön eriarvoisuuden legitimointi.
Pitäisin tätä näköharhana. Ei arvojen koventamisesta ole kysymys, vaan pyrkimyksestä pehmentää niitä mielettömyyksiin asti.
PoistaEi siitä mitään tule, että maailman ongelmia yritetään ratkaista sirtämällä ne tänne Suomeen.
Näköharhana? Minähän yritin mahdollisimman kärsivällisesti monessakin pätkässä selittää, että kukaan ei oikeasti pehmennä mitään. Globalisaatiolla on hyötyjänsä, jotkut heistä äänestävät varmaan peräti persuja. Heillä on agendana on silloin, että silkkitie olisi yksisuuntainen.
PoistaMuita hyötyjiä: nuoret luonnostaan identiteettipolitiikkaan kallellaan olevat beibit - kokevat esim. vapautuksen paineesta ns. tehdä lapsia; saavat kilpailuttaa miehiä kovemmin ja ylipäätään irtioton tutusta, joka on per definitionem 'lihallisempaa' kuin vieras.
Toinen selvä hyötyjäporukka: jossain missä lie nettokiinteistövarallisuuden kohdalla menevän rajan yläpuolelle sosiaalidemokraattisena kaunna kiivenneet. Näille maailma on globalisaation myötä avautunut jonkinlaisena huvipuistona tai eläintarhana. Formulat joka maassa, ostovoima lähes kaikkialla parempi kuin paikallisilla. Mikäs on pistäessä rajoja kiinni, kun perustaa identiteettinsä muualla kvasi rikollisesti poljetuilla paikoilla tuotettuihin turhakkeisiin ja harhaan, että kaikki voivivat "ponnistella" samaan tilanteeseen - kun tuo ei ole totta enää kohta Sveitsissäkään.
Ylipäätään voisi miettiä, mikä ihmeen Suomi tai Eurooppa enää muilta vaikutteilta puolustettavan arvoyhteisön mielessä. Keskiluokkainen hyvinvointisovinismi tekee joka maasta keskenään samanlaisen kuin teolliset tomaatit. Arvoyhteisö olisi jokin muu kuin uskonnolliseksi rituaaliksi muuttuneessa kasinotaloudessa elätelty pikkuporvarillinen harha siitä, että raha tuolee työstä.
Enkä minä ole sanonut, että maailman ongelmat pitää ratkaista siirtelemällä niitä. Tai tarkalleen ottaen olen varmaan sanonut jotain tuohon väännettävissä olevaa - 20 vuoden kypsässä iässä. Mutten näissä kommenteissa.
Sen sijaan se voi kyllä hyvin olla, että nykysäädöillä ongelmat menevät sinne - kuten muihinkin vastaaviin maihin - kutsumattominakin. Osan tuovat itse turisteina maailmalla rymyävät. Hehän sen oikeastaan hierovat toisten naamaan, että muualla on paremmin. Samalla länsimaat epäonnistuvat koko ajan enemmän yhteiskunnallisen jatkuvuutensa ylläpidossa. En puhu syntyvyydestä vaan ylipäätään tämmöisestä, että elämää ei olisi jatkuvasti uudestaan psykologisesti nollilta. Yhtäkkiä joku suursijoituslafka tienaa jotakin kautta pennin enemmän, saat katsoa keikkatöitä muualta.
"Kirkko ja kaupunki" oikeastaan kertookin olennaisimman evlut - kirkon nykytilasta. Parempi nimi ko. aviisille voisi jo olla Moskeija ja kalifaatti.
VastaaPoista-J.Edgar-
K&K lehti kyllä on aikamoinen vauhdittaja kirkon alamäelle, joka nyt onkin jo aika huikeaa.
VastaaPoistaKeskisarja eräässä toisessa hengellisessä lehdessä: "Moni ihminen, joka kannattaa naisten ja homoseksuaalien oikeuksia, tasa-arvoa, demokratiaa ja sananvapautta, suhtautuu hyvin myötämielisesti sellaisiin uskontoihin, jotka polkevat kaikki nämä arvot jalkoihinsa."
VastaaPoistaKuuntelin valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa saarnannutta uutta piispaa. Hän ei sanallakaan vihjaissut hyvin ajankohtaiseen kristittyjen vainoon Sri Lankassa.
Sen sijaan hän teki uusiin kansanedustajiin vetovan kysymyksen "Mitä te vastaatte jo kolmatta vuotta turvapaikkaa odottavalle nuorelle naiselle?"
Mitä te vastaisitte. Itse vastaisin naiselle jotenkin niin, että burka pois, bikinit päälle ja biitsille.
Yksi pätevä vastaus olisi, että musliminainen vyöttäisi itsensä räjähteillä ja marssisi Kirkko & Kaupunki -lehden toimitukseen. Siellä hän huutaisi kuuluvasti taikasanat Allahu Akbar ja sitten PUM...
VastaaPoistaErich Fromm muotoili hyvin sen, että ihmistä lajina eniten kuvaava attribuutti on "kehitys". Ihminen sekä lajina että yksilönä on nimenomaan "kehittyvä" olento -- ja jos ihmistä halutaan jollakin mitta-asteikolla arvioida, "kehitys" suurine säännönmukaisuuksineen tarjoaa jossain määrin aikalaistasolta ja kulttuuriyhteyksistä irtoavaa suhteuttamistaustaa.
VastaaPoistaKaikessa ihmistä koskevassa "tiedossamme" on aina se rajoitus, että ihmistä voi ymmärtää vain toinen ihminen -- "ihminen on ihmisen mitta" -- ja kaikkiin ymmärrysyrityksiin liittyy jo kuvaaviin lähtökohtaisiin käsitteisiin sisältyvä tulkinta ja selitys. Kaiken lisäksi "kehitys" voidaan nähdä vasta ja vain kehityksen suunnasta -- se on niin sanoakseni yksisuuntainen perspektiivi.
Kehittyminen symbioottisen sosiaalisuuden tilasta kohti aikuista autonomiaa on kuitenkin se suuri kaari, jolle niin yhteisöt kuin yksilöt voidaan asettaa. Se ettei mitään eksaktia koskaan voida saavuttaa, ei mitätöi tosiasioita. Riittää, kuten Wittgenstein sanoi, että "seiso suunnilleen tässä".
Eurooppalaisella uudella ajalla individualismin vahvistuessa kehittynyt eriytyvän subjektin vuoropuhelu objektivoituvan todellisuuden kanssa on tuottanut kaiken sen "tiedollisen" hallinnan, jonka seurauksena maailma ja ihmisen elinehdot ovat parin viime vuosisadan kuluessa muuttuneet tuhatkertaisesti sen määrän minkä ne muuttuivat koko lajin aiemman miljoonan kehitysvuoden aikana. Tämä individualismi on todella aivan poikkeavanlaatuinen kognitio.
Hume leikkasi moraalin ja tosiasiat irti toisistaan. Se ei ollut ihan sellainen juttu kuin koulukirjoissa esitetään, mutta seurauksena oli sitten muun muassa se että "ihmisarvo" sijoittui eri kategoriaan kuin mikään mihin mittauksilla saattoi pätevöityä. -- Kaipa tämä moraalin itseoikeutettu autonomia juuri mahdollisti myös sen, että perinteiset uskonnonharjoittamisen instituutiot saattoivat kokea kaikki "moraalikysymykset" ikiomaksi immateriaaliseksi omaisuudekseen.
Ja jostain sieltä saa myös Heinimäen syvä-ääni resonanssinsa. Se on siis hirvittävä, toistan: hirvittävä historiallinen pakkolunastus ja -otto, se, että kaikkien kirkkojen miehet ovat anastaneet "ihmisyyden" omaan työkalupakkiinsa, ihan virallisesti siunattujen mittavälineidensä päävalikkoon.
Siinä sitten moraalilta putoavat pois kaikki kehitysominaisuudet, eikä esimerkiksi puhuta erikseen mekaanisesta normimoraalista ja orgaanisesta omantunnonetiikasta. Ei tunnustuksellisesta ajattelusta ja tiedollisesta ajattelusta. Ei kuvakiellon pohjalle perustetuista uskonnoista ja itserefleksiossa ihmisen kuvan kanssa kehittyneistä uskonnoista.
Kristilliset piispat saattavat veljeillä islamilaisten imaamien kanssa yhtä kollegiaalisella tavalla kuin antautuneet natsiupseerit taputtelivat amerikkalaissotilaita olalle ja lahjoittivat näille aseitaan ja muita reliikkejä sotamuistoiksi.
He vaistoavat että uskonnosta ja kirkosta riippumatta juuri moraalin omistamiseen perustuva status yhdistää kaikkia maailman seurakuntia paimentavia auktoriteetteja. Statusta on varjeltava niin omien kuin "samanarvoisten" yhteydessä. -- Se on tavallaan surkein tragedia jota ihminen kaikessa "ihmisarvossaan" on täällä näytellyt.
Kollaboraattoriksi sanotaan läntistä ihmistä joka on luopunut arvokkaimmasta ominaisuudestaan, oikeudesta vapaaseen ajatteluun kiehnäämällä ruotsalaisen virkaveljensä kainalossa, kuten Suomen ulkoministeri.
PoistaAi, niinku Vihavainen kiehnäämässä Matti Klingen ympärillä?
PoistaMestari unelmoi Eiran puiston penkillä ampuvansa kuulan vieressään kiehnäävän homon päähän?
PoistaVerbeistä tekeminen ilmenee. Timo Soini kertoo käyvänsä ulkomaillakin päivittäin kirkossa, kiehnäämistä sekin. Sanovat olevansa vapaita, mutta eihän sellainen joka on todella vapaa, tarvitse vakuutella olevansa vapaa.
PoistaMestarihan suunniiteli vakaasti sitä tappoa ja esitti ajatuksen virallisessa yhteydessä. Siitä piti tulla pykälä puolueen ohjelmaan, mutta prosssi on vielä kesken. Ja eräs puolkueen varajäsen on unelmoinut ydinpommin pudottamisesta, oliko nyt Brysseliin? Joka tapauksessa tehokkaan katumisen paikka nyt puolueelle, tämä.
PoistaOlennaisinta mielestäni olisi saavuttaa sosiologista ymmärrystä esimerkiksi sen suhteen, että järjestelmien kehityksellinen taantuminen -- joka tarkoittaa autonomisten yksilöiden olemuksellista taantumista sosiaalisilla paineilla ja kunnian- ja häpeäntunnoilla ohjelmoiduiksi "totalitaristisen" koneiston toimijoiksi -- v oi tapahtua ihan minkä tahansa, toistan: ihan minkä tahansa uskonnollisen, poliittisen tai muuten "opillisen" tunnustuksen ajatuskulisseissa.
PoistaTotalitarismi ei todellakaan ole mikään se-ja-se "ismi", vaan sosiaalisen olennon lajinkehitykseen implikoituva mekanismi, joka voi käynnistyä ja toteutua ihan millä vuosituhannella tai -sadalla ja ihan minkä tahansa laatuisten tai nimisten "oppien" käsitekulisseissa.
Emile Durkheim ja Hannah Arendt ovat olleet omien silmieni avaajia näiden yhteisöilmiöiden suhteen. Edellisen pohjalta saattaa eläytymiskykyinen yksilö yhä lisätä ymmärrystään ihmisajattelun alkuperäisiä hahmonmuodostuksellisia ominaisuuksia ja "tajunnallisia alkioita" kohtaan. Jälkimmäinen lähtee liikkeelle monimentaalisessa tutkielmassaan "Totalitarismin synty" siitä perustavanlaatuisesta tosiasiasta, että yhteisön taantuminen alkaa sisäisestä kahtiajakautumisesta, eikä taantuminen säästä yhtäkään osapuolta terveenä saati "viattomana". Taantuma valtaa lopulta kaikki ja tekee täydellisen tyhjäksi ja typeräksi kaikki puheet "hyvistä" ja "pahoista".
Ja tuossa inhimillisen "arvon", anteeksi siis totaalisen inhimillisen rappion tilassa ne natsiupseerit veljeilivät kollegiaalisesti amerikkalaismiehittäjien kanssa ja syvää yhteisymmärrystä kokien lahjoittivat näille veitsiään sotamuistoiksi. Ja se on täsmälleen juuri sama inhimillisen arvosokeuden totaalinen tila, jossa oman kirkkomme silmäätekevät taputtelevat imaameja olalle "ihmisoikeuksien" ja "veljeyden hengessä".
Kun oma yhteiskuntamme -- ja koko Eurooppa -- on nyt menettämässä oman kulttuurisen ihmisyytensä perustat -- eli kielellis-kulttuuriset kansallisvaltiot -- taantuminen totalitarismiin tulee tapahtumaan nimenomaan "ihmisarvo- ja -oikeusideologioiden" käsitekulisseissa.
#Mestarihan suunniiteli vakaasti sitä tappoa ja esitti ajatuksen virallisessa yhteydessä. Siitä piti tulla pykälä puolueen ohjelmaan, mutta prosssi on vielä kesken. Ja eräs puolkueen varajäsen on unelmoinut ydinpommin pudottamisesta, oliko nyt Brysseliin? Joka tapauksessa tehokkaan katumisen paikka nyt puolueelle, tämä.#
VastaaPoistaItse olen aina ajatellut, että yksilöetiikan kannalta paras lähestymistapa on jo kreikalaisten filosofien ja Kantin kannattama velvollisuusetiikka, mutta yhteiskunta- ja yhteisöetiikan kannalta utilitarismi, jonka mukaisesti on helpointa jakaa yhteiset hyvin rajalliset resurssit.
VastaaPoistaVarsinaiseen aiheeseen:kauhistuttavaa ajatella, että ollaan valmiit hylkäämään keskustelu toisinajattelijoiden kanssa, semminkin kun ei Halla-aho ole kannatanut mitään diktatuuria tai ihmisoikeusloukkauksia, vaan tiukkaa ulkomaalaispolitiikkaa. Sikäli kuin minä tiedän, missään ei ole määritelty ihmisoikeudeksi vapaata oikeutta muuttaa maasta toiseen. Tähän asti lännessä on ajateltu vapaaseen yhteiskuntaan kuuluvan keskustelu toisella tavalla ajattelevien kanssa.
Mestarin elvistely käräjätuomiollaan politiikan alkupotkuna tietysti muistuttaa Hitlerin uran alkua.
VastaaPoistaHitlerille osoitettiin hämmästyttävää ymmärrystä" Elokuvan ohjaaja Bernd Fischerauer pitää oikeusistuimen Hitlerille osoittamaa ymmärrystä hämmentävänä. - Oikeastaan Hitler käytti oikeuden istuntoja julistaakseen puolueohjelmaansa, Fischerauer sanoo. BR:n opetusohjelmiston päällikkö Werner Reuss pitää koko oikeudenkäyntiä farssina. - Oikeus antoi Hitlerille pienimmän mahdollisen tuomion. Aina kun hän puhui, hänelle taputettiin. Tapahtuma oli pelkkää teatteria, ja silti siinä oli 1900-luvun suurimman onnettomuuden siemen.
Aivan. Ja mitä onkaan sanottava hovioikuden pöyristyttävästä tuomiosta?
Poista"Itse olen aina ajatellut, että yksilöetiikan kannalta paras lähestymistapa on jo kreikalaisten filosofien ja Kantin kannattama velvollisuusetiikka, mutta yhteiskunta- ja yhteisöetiikan kannalta utilitarismi, jonka mukaisesti on helpointa jakaa yhteiset hyvin rajalliset resurssit."
VastaaPoistaIhanaa, ihanaa, ihanaa! Nyt lopultakin tiedämme, että yksilöetiikan kannalta paras lähestymistapa on jo kreikalaisten filosofien ja Kantin kannattama velvollisuusetiikka." Nyt on Putinin vuoro filosofina. Tai epäfilosofina.
Halla-ahon sarkasmi on nautittavaa sille, joka sarkasmia ymmärtää. Mutta valitettavasti se tarjoaa mainion välineen tahalliseen väärinymmärtämiseen. Kun tätä väärinymmärrettyä sanomaa sitten toistetaan laajalti poliittisten vastustajien kampanjoissa, se laaja kansanosa, joka ei itsenäisesti ajattele eikä lue, joutuu kauhun valtaan. Mutta mitä enemmän "tavallinen ihminen" Halla-Ahoa itseään lukee tai kuuntelee, sitä helpompaa on hänen on olla tämän kanssa samaa mieltä. Eduskuntavaalikampanjan aikana tämä suora vaikutus pääsi esiin ja katso, tulos nähtiin vaali-iltana. Poliittiset vastustajat eivät tietenkään halua tätä suuren kansanosan ilmaisemaa mielipidettä huomioida ja demonisointikampanjassa on pukattu isompi vaihde päälle.
VastaaPoistaHalla-aho: "Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä."
VastaaPoistaVoisiko ajatella, että tähän myrskyyn vesilasissa on ollut syynä IHMISarvon ja KANSALAISarvon sekoittaminen? Itsestään selvää kun on, että ihmisten jälkimmäisellä on eroa. Sitä osoittaa jo kunniamerkki ym. palkitsemien järjestelmien olemassaolo.
Toki. Eikä valtio ota uusia kansalaisia muun,kuin kansalaisarvon perusteella.
Poista