lauantai 27. maaliskuuta 2021

Tolkku takaisin?

 

Terveen järjen vastaisku

 

Internetin ihmeellisessä maailmassa näyttää lähes kaikki olevan mahdollista. Liisan seikkailut Ihmemaassa eivät ole paljon mitään sen maailman rinnalla, joka tässä ja nyt avautuu tietokoneen ruudulta vanhalta tuvanpöydältäni ja jota samassa paikassa aiempina vuosisatoina ruokailleet menneet sukupolvet olisivat luultavasti paenneet kauhun ja epäuskon vallassa.

Sehän on maailma, jossa setien muuttuminen tädeiksi on ihmeistä vähäisimpiä. Siellä koiraskin poikii ja suomalainen maalaisköyhälistö kaikessa menneessä kurjuudessaan muuttuukin suit sait primitiivisten kulttuurien riistäjäksi. Sen jälkeläisiä tässä ja nyt vaaditaan jo pelkän ihonvärinsä vuoksi kollektiiviseen vastuuseen kaikista niistä ongelmista, joita toisenväriset ihmiset tässä maailmassa eilen, tänään ja huomenna kokevat ja niin edelleen ja niin edelleen.

Kaiken tämän karnevaalihössötyksen ja mielipuolisuuden keskellä käsiini joutui myös siltä samalta suunnalta singonnut paperi, jossa on hahmoteltu normaali, inhimillinen reaktio tuohon meille nykyään jo joka tuutista totena tarjottuun satumaailmaan, joka näyttää aikaansaadun yhdistämällä Lewis Carrollin ja Grimmin veljesten mielikuvitus normaaliin pohjoismaiseen arkipäivään.

Miten tervejärkisen ihmisen tulisi orientoitua tuossa viidakossa, jossa koko ympäristö on virutettu ja venytetty tuiki tuntemattomaksi ja ihmisestä itsestäänkin on tehty karikatyyri, jota tarjotaan hänelle peiliksi ja esikuvaksi?

Lyhyen yhteenvedon siitä, miten palata normaalisuuteen tarjosi tuossa paperissa esitetty uusi dekalogi, kymmenen käskyä, jotka on selitetty kuin katekismuksessa ikään. Perinpohjaisempaa selitystä haluaville tarjotaan jokaisesta käskystä peräti kokonainen filosofinen traktaatti, jonka tarkoituksena näyttää olevan antaa vastaisku niille pahantahtoisille radikaaleille oikotulkinnoille, joita on odotettavissa.

Tässä on tämä dekalogi kaikessa ytimekkyydessään:

§1) En valikoi ystäviä tai yrityksiä poliittisin perustein.

§2) En usko ”yhteyssyyllisyyteen”.

§3) En usko kiellettyihin sanoihin.

§4) Kieltäydyn teeskentelemästä ”valveutuneisuutta”.

§5) Vastustan syrjintää aina ja kaikissa muodoissaan.

§6) Vastustan epämääräisiä leimoja.

§7) Olen avoin mielipiteistäni.

§8) Mikäli en ole tehnyt mitään väärää, en pyydä anteeksi.

§9) En samaista moraalia ja politiikkaa.

§10) En osallistu kohukulttuuriin.

 

Paperi ei pyri esiintymään ajattelun uutena ja ennennäkemättömänä saavutuksena, vaan se haluaa yksinkertaisesti alistaa radikaalin muodin synnyttämän fantasiamaailman normaalin terveen järjen kritiikille ja osoittamaan, missä ja miten sen sisältämät ilmeiset mielettömyydet ovat syntyneet ja miksi normaalilla järkevällä ihmisellä ei ole mitään syytä ottaa niitä tosissaan.

Sen, joka haluaa puolustaa tuota muodikasta, niin sanotun identiteettipolitiikan ja antiessentialismin nimiin vannovaa humpuukia ja on kukaties jo suorastaan sitoutunut siihen, on ehdottomasti syytä miettiä vielä kerran ajattelunsa perusteita ja tuon ideologian suhdetta todellisuuteen. Tässä on nyt haaste siihen.

Pentti Saarikoskelta kysyttiin kerran, mitä radikalismi oikein on? Lingvistinä tuo vuosisataisnero keksi vastata, että se merkitsee vain juuriin menevää ajattelua (radix=juuri), mikä oli yhtä lakoninen kuin harhaanjohtavakin väite.

Kaikki merkittävät ajattelijat ovat pyrkineet menemään käsittelemiensä asioiden juurille saakka, mutta vain pientä osaa heistä voidaan nimittää radikaaleiksi. Kysymyshän on siitä, ettei se, mitä nimitämme radikalismiksi, suinkaan ole mitään ajattelua ylipäätään, vaan poliittinen suuntaus ja politiikkahan taas on tahdon eikä ajattelun asia. Sen tarkoituksen on muuttaa maailmaa eikä ymmärtää sitä.

Asiallisempaa olisikin nimittää radikalismia sellaiseksi poliittiseksi toiminnaksi, joka hylkää ajatuksen siitä, että yhteiskunnallisen toiminnan historiallisilla juurilla ja niiden suhteella ihmisluontoon voisi olla käytännöllistä merkitystä tuon toiminnan mahdollisuuksien kannalta.

Toisin sanoen siis radikalismi tarkoittaa nimenomaan historiallisten ja ihmisen lajiolemukseen liittyvien juurien katkaisemista poliittisessa toiminnassa, juuretonta politiikkaa.

Antiikin ajattelijat menivät kyllä hekin yhä uudelleen asioiden juurille pyrkiessään ymmärtämään, mitä ihminen on ja mitä hänestä siis voisin tulla -ja mitä ei.

Aristoteleen ajatus ihmisen olemuksesta (essentia) oli keskeisen tärkeä pyrittäessä luomaan sellaisia yhteiskunnallisia instituutioita, jotka saattaisivat olla kestäviä ja tuottaa onnellista elämää, mikä tarkoitti juuri ihmisen lajityypillisten tarpeiden tyydyttämistä ja hänessä piilevien mahdollisuuksien vapauttamista. Kuten porkkanan siemenistä on turha yrittää kasvattaa mäntyjä, on ihmislapsestakin turha yrittää kasvattaa rationaalista robottia.

Platon saattoi hyvinkin hahmotella Utopian, mutta ymmärsi hyvin, ettei se kuulunut mahdolliseen maailmaan. Sen tavoitteleminen olisi merkinnyt radikaalia politiikkaa ja ollut tuomittu epäonnistumaan. Toki hän sai seurailijoita, jotka eivät ymmärtäneet tuota perusasiaa.

On miltei uskomatonta havaita, miten nykyinen, amerikkalaista juurta oleva radical chic on filosofiselta tasoltaan painunut selvästi länsimaisen filosofian perustajaisien saavutusten alapuolelle ja asettaa nyt yhä uudelleen inhimillisen käyttäytymisen mittapuuksi hihasta vedettyjä väittämiä ja tavoitteita. Niissä viis veisataan ihmisen lajityyppisistä ominaisuuksista (essentialismi on kirosana) ja rakennetaan utopiaa (missään sijaitsematonta valtakuntaa), jossa ihmisten elämän tarkoitus ja suhteet lajitovereihin määräytyisivät jonkin abstraktin periaatteen, kuten kuviteltujen valtasuhteiden mukaisesti.

Tällä palstalla usein nähdyt viittaukset siihen, että kyseessä on henkinen taantuminen keskiaikaiseen käsiterealismiin, tuntuvat valitettavan todenmukaisilta.

Mutta mitäpä laumaolennoksi tuomittu ihminen voi tehdä? Journalistit, nuo paljon pilkatut sopulit, eivät kaikista kuvitelmistaan huolimatta ole tämän prosessin todellinen liikkeelle paneva voima. Ilman keskivertokansalaisen pakottavaa tarvetta mennä virran mukana (comme il faut, sanottiin ennen ja tuo sanonta kertoo oleellisen) olisi tolkku myös jouralismin vallitsevana lähtökohtana.

Mikään nykyinen irrationaalisen kiihtymyksen aalto BLM-ilmiöstä demonstratiivisen feminismin kukkasiin ja LBQTS:n kaikenkattavaan arvojen uudelleenarviointiin ei olisi mahdollinen ilman tuota ihmisluonnon laumaantumistaipumusta.

Nyt radikalismia pidetään itsestään selvästi kaiken vakavasti otettavan politiikan lähtökohtana. Tästä löytyy yhä uudelleen selväsanaisia todisteita lännen johtavista NYRB:in kaltaisista kulttuurilehdistä.

Ihmiskunta ei kuitenkaan ole mikään monoliitti, vaan jokainen poliittinen liike synnyttää aina sentään myös yhteiskunnallisen vastavoiman. Tolkun julistus on poikkeuksellisen laadukas ja tasapainoinen esimerkki sellaisesta.

Onpa kiinnostavaa nähdä, missä määrin sen vastavoima eli hallitseva radical chic ryhtyy ja kykenee älylliseen debattiin sen kanssa ja missä määrin se jää pohjalle makaamaan, omalle normaalille tasolleen, jolloin järki korvataan tunteella ja ajattelu loukkaantumisella ja pahalla tahdolla.

Mutta radikalismihan, kuten sanottu, ei sinänsä ja oleelliselta osin ole ajattelua lainkaan ja sille tuskin vakavassa mielessä edes sukua. Ehkäpä tässä nyt siis tarjotaankin väärän tason vastinetta sellaiselle irrationalismille, joka rakentuu ennen muuta emotionaaliselle, narsistiselle tyydytykselle ja suuruusharhoille. Pianpa se nähdään.

17 kommenttia:

  1. Ulkomaiset lehtimiehet olivat talvisodan aikaan imponoituja suomalaisten rintamaupseerien maljapuheesta: "Tolkku pois!"

    VastaaPoista
  2. Joo joo, mutta kun kansandemokratia on vaarassa luhistua, jos PS:n natsit voittavat vaalit.

    Se terve järki on niin tylsää, että sitä on vastustettava aktiivisesti kapinoimalla ja rohkeimmat voivat vielä vetää ranteensa auki. Sillä saataisiin tehoa mielenosoituksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toipila, hyvä syy olla äänestämättä persuja tai kokoomusta.

      Poista
  3. Tietokone, aikamme ikkuna maailmaan, pirttipöydällä joka on kokenut sukupolvien vaihtuvan.

    McLuhan profeetallisissa visioissaan näki miten nämä välineet hävittävät meistä historian tajun. Sekin on olemuksellinen osa tätä nykyistä kyvyttömyyttä, älyllistä taantumaa. Sen yksi puoli on kirjallisuuden katoaminen.

    Historian taju katoaa niin, että kuvittelemme nykyisten ajatteluehtojen vallinneen aina. Aikakausien omaehtoisuutta ei pystytä ymmärtämään. Kaikkein vähiten ymmärretään sitä, miten kovia kognitiivisia tosiasioita "kulttuurit" ovat.

    Psyykkiset kyvyt ja älyllinen ymmärrys voidaan menettää, eikä jäljelle jää mitään keinoa saada niitä takaisin. Kansa, joka ei omaa itsetuntemusta, ei edes tiedä mitä menettää.

    Me suomalaiset olemme monin tavoin vammautunutta kansaa. Mutta meiltä puuttuu edelleen se sairaudentunto, joka olisi edellytys oman tilamme tajuamiseen. Kun historiallista silmää ei enää ole, emme pysty kansalliseen psykoanalyysiin.

    VastaaPoista
  4. Jos Timo Vihavainen olisi saanut päättää, ammattikouluissa luettaisiin latinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekakertaa täällä esiintyi eilen väite ajattelun "typistyksestä" ja yön kuluessa oli HS etsinyt Kiinasta tapauksen naisen jalan "typistämisestä"! Näin käy helposti koska "vakaa vanha" asuu yksityiskohdissa joita se on valmis puolustamaan! Italo Calvino on kirjoittanut uuden vaativan reagoinnin nopeutta, läpinäkyvyyttä ja toistamista.

      Poista
  5. "Sen tarkoituksen on muuttaa maailmaa eikä ymmärtää sitä...
     hylkää ajatuksen siitä, että yhteiskunnallisen toiminnan historiallisilla juurilla ja niiden suhteella ihmisluontoon voisi olla käytännöllistä merkitystä tuon toiminnan mahdollisuuksien kannalta...radikalismi tarkoittaa nimenomaan historiallisten ja ihmisen lajiolemukseen liittyvien juurien katkaisemista poliittisessa toiminnassa, juuretonta politiikkaa.

    Aristoteleen ajatus ihmisen olemuksesta (essentia) oli keskeisen tärkeä pyrittäessä luomaan sellaisia yhteiskunnallisia instituutioita, jotka saattaisivat olla kestäviä ja tuottaa onnellista elämää, mikä tarkoitti juuri ihmisen lajityypillisten tarpeiden tyydyttämistä ja hänessä piilevien mahdollisuuksien vapauttamista...
    . Niissä viis veisataan ihmisen lajityyppisistä ominaisuuksista (essentialismion kirosana) ja rakennetaan utopiaa (missään sijaitsematonta valtakuntaa), jossa ihmisten elämän tarkoitus ja suhteet lajitovereihin määräytyisivät jonkin abstraktin periaatteen, kuten kuviteltujen valtasuhteiden mukaisesti.

    Tällä palstalla usein nähdyt viittaukset siihen, että kyseessä on henkinen taantuminen keskiaikaiseen käsiterealismiin, tuntuvat valitettavan todenmukaisilta."

    Itse ymmärrän tolkun ajattelun siten, että

    - hylätään asioiden muuttaminen vain muuttamisen vuoksi ts ei korjata sitä mikä ei ole  rikki. Toisaalta hylätään sellainen essentialismi, jonka mukaan mitään ei voi muuttaa, koska se on vastoin muuttumatonta "ihmisluontoa". Ihmisluontoon nimenomaan kuuluu pyrkimys ylittää omat rajansa; ihminen on Faust.

    - Jos aito epäkohta havaitaan sitä pyritään muuttamaan suurellakin vaivalla ja siitä huolimatta, että joku tai jotkut siitä nykytilassa hyötyvät. Sitä ennen punnitaan huolellisesti muutoksen edut ja haitat. Tuollaista radikalismia tarvitaan yhteiskunnan muuttamista parempaan suuntaan.

    - Tunnustetaan tietty ihmisluonto, josta johtuen tietyt muutokset ovat vaikeampia ellei peräti mahdottomampia kuin toiset. Toisaalta osataan erotella pysyvämpi ihmisluonto ja tiettynä aikana ja yhteiskunnassa syntyneet sosiaaliset roolit, joita voidaan muuttaa toisina aikoina ja yhteiskunallisissa oloissa.

    - Myönnetään, että tarvitaan käsitteitä, periaatteita ja ideologioita asioiden sanallistamiseksi, abstrahoimiseksi tai yleistämiseksi, mutta ei sorruta käsiterealismiin: käsitteet eivät ole tosiolioita vaan ihmismielen keinoja käsitellä niitä. Silti ne ovat tärkeitä juuri senvuoksi.

    - Osataan erottaa nämä toisistaan, ts myönnetään, ettei tarvita VAIN vasaraa TAI ruuvimeisseliä vaan molemmat - välillä jopa kirvestäkin.

    VastaaPoista
  6. Eivät amikset latinalla mitään tee, mutta lukioissa "linguarum reginan" pitäisi olla pakollisena.

    Mika Keränen

    VastaaPoista
  7. Aika paljolti nuo tolkuttomuuden juuret löytyvät mediasta ja silloinkin kun ne löytyvät muualta, media mielellään niitä tolkuttomuuksia levittää.

    Aika ajoin minussa herää myötätunto noita toimittajia kohtaan. Suunnilleen parikymmentä vuotta sitten media oli muotiala, jonne päästiin vain kovan karsinnan kautta ja sinne hakeutuivat ne, jotka halusivat vaikuttaa maailmaan. Nyt he sitten joutuvat kamppailemaan siellä pienenevien levikkien, vähenevien työpaikkojen ja entistä tiukempien aikataulupaineiden kanssa. Mutta sentit on sentattava ja ohjelmaminuutit täytettävä. Tästä paineesta taitavat olla vapaana vain laitostuneen Ylen toimittajat, joiden työpaikat eivät ole riippuvaisia siitä, seuraako joku heidän tuotoksiaan.

    Toimittajiin kohdistuva myötätunto kuitenkin katoaa nopeasti, kun katsoo heidän tuotoksiaan ja sitä, minkälaisilla keinoilla he ovat tuota pulmaansa ratkoneet. Uutiset ja informaatio on korvattu mielipidekirjoituksilla, twitteristä saksituilla pöljyyksillä ja erilaisilta meetoo- ja cancel-tyyppisiltä laumafoorumeilta saksituilla toinen toistaan kopioivilla kaavamaisilla tyrkytyksillä. Toki näitä tolkuttomia touhuilijoita on ollut olemassa maailman sivu, mutta heihin on osattu suhtautua ja tyydytty kuittaamaan jutut toteamalla että ”elä nyt hullujasi höpötä” ja juttu on ollut sillä kuitattu. Lehdissä ne sitten osattiin ja ymmärrettiin painaa villaisella. Nyt sen sijaan toimittajien mielestä kyseessä on ”ilmiö” josta täytyy tehdä juttua, haastatella niitä kaikkein äänekkäimpiä, jotka käyttävät pään alaosaa eli leukojaan, vaan eivät pään yläosaa eli aivoja. Päälle päätteeksi tehdään vielä juttu, jonka päälle präntätään että ”analyysi”, mikä ei ole millekään oikealle analyysille edes etäistä sukua.

    Vanhana fyysikkona tuosta touhusta tulee mieleen entropiaperiaate, joka hyvin vapaasti tulkittuna tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että kun suljetussa systeemissä eli sisäänlämpiävässä toimittajakunnassa entropian eli epäjärjestyksen eli sekoilun määrä väistämättä kasvaa, kunnes viestinnän informaation määrä putoaa nollaan. Oleellista on, että tuo koskee suljettua systeemiä. Ulkopuolelta tuotu lisäenergia muuttaa tilannetta ja niin tässä on käymässäkin. Nykyisen mediakentän ulkopuoliset toimijat muuttavat mediakentän toiseen asentoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ratkaiseva syy on maksavan (tulevan) yleisön ja toimittajien iän muutos: nuoremmat toimittajat kirjoittavat nuoremmille seuraajille - hömppää, mieluiten pariutumiseen ja paritteluun liittyen.

      Poista
    2. Radikaalit ovat nykyisin valmiita taistelemaan viimeiseen mieheen.

      Poista
  8. En nyt haluaisi ihan hirvittävästi nipottaa, mutta Lewis Carroll, ei Louis.

    VastaaPoista
  9. "Tolkku"

    Kokemuksesta: lääkäritkin ovat ihmisiä, toisin sanoen lääkäritkin ovat enkeleitä/perkeleitä/saatanoita.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.