Tasa-arvon päivänä

 

Tasa-arvon suurin ongelma

 

Nykyään on muodikasta yrittää kaikin tavoin tukea niitä, jotka ovat lähtökohtaisesti tai muuten muita huonommassa asemassa. Kirjainrivi LBQT on jatkunut jo niin pitkälle, etten jaksa edes muistaa sen nykyistä kanonisoitua muotoa.

Yksi vakava puute tässä tasa-avoliikkeessä joka tapauksessa on. Tyhmyys on unohdettu.

Tyhmyys voidaan määritellä monin tavoin, mikä tekee asiasta helposti ongelmallisen ja jopa kiistanalaisen, mikä on aivan tarpeetonta. Ei se mikään herjaus sinänsä ole, per se, per essentiam. Tyhmyys voidaan operationaalisesti määritellä esimerkiksi kyvyttömyydeksi suorittaa onnistuneesti oman itsen ja muiden kannalta tärkeitä tehtäviä, vaikka pyrkimystä olisi.

Syyt voivat toki olla erilaisia, mukaan lukien kulttuurista, filosofiasta tai muista ympäristötekijöistä johtuvasta luonnevikaisuudesta aiheutuva holtittomuus, joka estää yksilön normaalin toimeentulon hankkimisen järjestäytyneessä yhteiskunnassa, itseen kohdistuvan kritiikin ymmärtämisen, kohtuullisen helppojen tehtävien suorittamisen ja niin edelleen.

Perinnöllisen tekijän osuutta tyhmyydessä voidaan pitää jopa kiistanalaisena, mutta ns. Sven Duva-tyyppi kuulunee ilman muuta tyhmien piiriin (Var from och glad och villig städs, långt mer än mången klok,
Och kunde fås att göra allt, men gjorde allt på tok. ). Huomattakoon, ettei tämä asia suinkaan estänyt häntä tulemasta sankariksi. Päinvastoin.

Joka tapauksessa voinee pitää ilmeisenä, että tietty osuus jokaisesta populaatiosta on millä kriteerillä tahansa luettavissa tyhmien piiriin. Edistykselliset sosiologit voivat tähän sanoa, että nimenomaan ei-tyhmät, kutsukaamme heistä nyt vaikkapa älykkäiksi, juuri itse ovat luoneet tyhmyyden erottautuessaan siitä ja halveksuessaan sitä.

Mutta ei tässä nyt olla syyllisiä etsimässä. Ankara totuus joka tapauksessa on, että meillä on suuri joukko (sen koon määritteleminen on kysymys sinänsä), joka on yhteiskunnassa vakavasti keskimääräistä huonommassa asemassa synnynnäisten ominaisuuksiensa takia. Kyseessä eivät ole esimerkiksi naiset.

Mitä heille olisi tehtävä?

Itse asiassa suomalainen yhteiskunta on panostanut tyhmyyteen valtavasti eritoten peruskoulun muodossa. Hyviä Pisa-tuloksia selitettiinkin sillä, että meillä on maailman viisaimmat tyhmät. Nyttemmin he kyllä näyttävät tyhmentyneen, ainakin suhteellisesti.

Paljon on siis työtä tehty, mutta eihän se mihinkään riitä, jos tavoitteena on tasa-arvo. Kuten muuan alan toimihenkilö viisaasti sanoi, tasa-arvo ei voi olla suhteellista. Se joko on tai sitä ei ole.

Näyttää siis siltä, että ei ole olemassa mitään rajaa sillä, miten paljon tyhmien tukemiseen panostetaan. Ehkä valtion budjetti käytännössä kuitenkin asettaa omat rajoituksensa.

Tässä on siis nyt kysymyksessä niin sanoakseni positiivinen tuki sellaisesta vähentyneestä kelpoisuudesta kärsiville, joita englanniksi niitetään mainiolla sanalla handicapped.

Mikäli yhteiskunnassa todella vakavasti ajetaan tasa-arvoa, ei suinkaan riitä se, että sen toteuttamista vaaditaan ja valvotaan erilaisten seksuaalisten handicappien suhteen. LBQT-yhdistelmään on ehdottomasti lisättävä myös S -Stupid. Olisi pelkästään säälittävää suhtautua nykypäivänä tähän luonnolliseen asiaan ikään kuin häpeällisenä ja karttaa sen tuomista ylpeästi esille.

Koska tyhmyydessä on pitkälti kyse pikemmin suhteellisesta kuin absoluuttisesta asiasta, muodostaa se itse asiassa myös sosiaalisen luokkataistelukysymyksen. Käytännössä älykkäät (vai pitäisikö sanoa fiksut? englannin smart, joka viittaa oveluuteen voisi olla paras sana) miehittävät aina ja kaikkialla määräävät asemat. Näinhän kävi esimerkiksi työväenliikkeessä.

Venäjällä asia tosiaan aikoinaan huomioitiin ja kehottaisin tasa-arvosta aidosti kiinnostuneita lukemaan ainakin Jan Machaiskia ja mahajevilaisuutta käsittelevän blogini (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=mahajev ).

Mahajevilaisuus iski kerran maailmassa tyhmien puolesta suoraan vihollisen sydämeen: älyniekkojen keskinäiseen verkostoon, joka kyynisesti käytti hyväkseen tyhmempiään.

Kuten tiedämme, mahajevilaisuus tukahdutettiin harhaoppina ja 1930-luvun lopulla sana intelligentti oli Venäjällä taas kunniassa. Tällä kertaa siitä tehtiin virallisesti myönteinen ja uudelleen määritelty käsite ja kaikkia vaadittiin tulemaan virallisten intelligenttien kaltaisiksi.

Entä mitä tapahtuu meillä nyt? Näin tasa-arvon päivänä sitä on syytä kysyä. Tyhmiä vainotaan ja solvataan kaikkialla rankaisematta. Mikäli esimerkiksi naisvoittoista hallitusta kritisoidaan tyhmistä lähtökohdista, buuataan asialla kuorossa ja vaaditaan koko kritiikin estämistä. Se on taas täysin vastoin sekä demokratian että tasa-arvon vaatimuksia.

Sen sijaan, että tyhmyydestä vaaditaan jopa rangaistuksia, olisi siihen suhtauduttava tukien ja kannustaen, aivan samoin kuin kaikkiin muihinkin synnynnäisiin puutteisiin.

Miksi ihmeessä sellaiset ihmiset, jotka ilmeisesti itävät itseään fiksuina, kehtaavatkin loukkaantua tyhmästä kritiikistä? Onko syynä sittenkin jonkinlainen alemmuuskompleksi, johon on myös aihetta? Vai onko kyse siitä, että osa tyhmistä on tässäkin kohden toisen osan vihollinen?

Näyttää siltä, että selitystä tälle muutoin erittäin kummalliselle asialle on etsittävä juuri täältä. Kaltaiset siinä toisiaan sättivät, eikä erotuomaria näy.

Luulen, että mahajevilainen liike olisi uudelleen viritettävä maamme tulehtunutta poliittista elämää tervehdyttämään. En tiedä, olisiko sille löydettävissä kyvykästä johtoa, mutta yleensähän johtopaikat aina tiettyä kansanosaa kiinnostavat.

Mitä tulee tähän LBQT jne. liikkeeseen, olisi ehdottomasti ainakin vaadittava, että kirjainyhdistelmään liitetään tuo S-kirjain. Mikäli litania suomennettaisiin, se saattaisi menettää maagista tehoaa, mutta siinä tapauksessa olisi kirjaimen oltava T.