keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Sodista typerin

 

Suuri epäisänmaallinen sota eli mitä tehdä, jos oma maa onkin rikoksen teillä?

 

Venäjällä sodat ovat keskeinen kansallisen ylpeyden aihe. On Isänmaallinen sota 1812 ja on Suuri isänmaallinen sota 1941-1945. On Suuri Pohjan sota ruotsalaisia anastajia vastaan ja sitten on noita muita. On imperialistisia sotia Turkkia ja Keski-Aasian heimoja vastaan, puolalaisia vastaan ja suomalaisia vastaan. Kaiken maailman preussilaisten kanssa sodittiin milloin mistäkin.

Mutta aina vain sykähdyttää patriootin sydäntä se muiden hieman rohkeana pitämä väite, ettei Venäjä koskaan ollut hyökkäävä osapuoli, noihin sotiin vain jouduttiin, sellainen oli kohtalo, takova sudba

Talvisotaa koskeva osa Suuren Isänmaallisen Sodan historiassa (ИВОВ)oli 60-luvulla otsikoitu: Вооруженный конфликт и его мирное урегулирование, Aseellinen konflikti ja sen rauhanomainen selvittäminen. Venäjä nyt sentään aina kuitenkin ja joka tapauksessa kärsi enemmän kuin muu maailma yhteensä ja ansaitsi siinä samalla kruunuista kirkkaimman ja rauha oli sen tavoitteena, Sehän sitten saavutettiinkin.

Miten tätä nykyistä sotaa tullaan tulevaisuudessa opettamaan nuorisolle, miten sitä muistellaan ja miten verrataan muihin menneisiin sotiin, jotka siis kaikki ovat vulgaarissa mielikuvituksessa olleet pelkkää moraalin riemujuhlaa ja kansallisen ylpeyden aiheita?

Mielestäni muuan netissä esiintynyt venäläinen intellektuelli arvioi aivan oikein, ettei mikään Venäjän sodista ole ollut yhtä häpeällinen kuin tämä nyt käytävä. Putinin sen puolesta esittämät argumentit ovat ala-arvoisia ja jopa typerämpiä kuin talvisodassa, jos mahdollista. Se ei ole estänyt kansan suurta enemmistöä ryhmittymästä tiiviisti johtajansa tueksi.

Myös ulkomailla hyödyttömien idioottien sankka parvi aplodeeraa innokkaasti rikolliselle hyökkäyssodalle, jollaisesta on Venäjänkin laissa määrätty kova rangaistus, enimmillään 20 vuotta vankeutta. Talvisodan aikanakin oli sama irrationaalinen laumailmiö havaittavissa, mutta nyt se on vielä entistäkin irvokkaampi.

Länsimainen kulttuuri on taantunut yhä syvemmälle kohti täysin primitiivistä, irrationaalista suhtautumista menneisyyteen ja nykyisyyteen. Venäjällä taas eletään yhä vielä esirationaalista vaihetta, jossa suuri isähahmo saa osakseen kultinomaisen palvonnan ja aivan kritiikittömän kannatuksen.

Jokainen tuntee vanhan sanonnan my country, right or wrong ja suuri typerä enemmistö kuvittelee, että tämä tarkoittaa sitä, että kansainvälisessä politiikassa kaikki käy ja alamaisten velvollisuutena on aina oman politiikan kannattaminen.

Olen tästä jo kirjoittanut myös venäläisten osalta ja mieli tekee suositella tekstiä uudelleen luettavaksi: lauantai 16. joulukuuta 2017

Venäjän synnit

 

Oma maa on aina oma

 

 My country, right or wrong! on yksi noita niin usein väärinkäytettyjä ja niin usein yhteydestään irrotettuja lainauksia. Se on peräisin amerikkalaiselta meriupseerilta Stephen Decaturilta ja liittyy parisataa vuotta sitten esitettyyn maljapuheeseen.

Itse asiassa puhuja ei pöyhkeästi julistanut, että hänen maansa on aina oikeassa, tekipä mitä tahansa. Sen sijaan hän esitti toivomuksen, että se kanssakäymisissä vieraiden valtojen kanssa aina noudattaisi oikeutta ja tämähän se oli ensisijaista.

 Mikäli näin ei ollut, oli asia tietenkin mitä valitettavin ja aivan erityisesti siitä syystä, että kyseessä oli joka tapauksessa oma maa. Olihan siitä tunnettava vastuuta. Olihan se sittenkin minun maani. Näin sitä ideaa on kommentoitu, mielestäni oikein.

Mitä tällaisesta asenteesta sitten voisi seurata? Ainakin se, ettei omaan maahansa identifioitunut henkilö irtisanoudu siitä aina kun sen käytöksessä näyttäisi olevan jotakin vialla. Tätähän voisi verrata siihen, että isä irtisanoutuisi pojastaan tai poika isästään aina vastaavassa tapauksessa.

Mikäli oma maa on väärässä, on sen kansalaisten velvollisuutena saada väärä oikaistuksi. Asia on tavalla tai toisella moraalisesti, joskaan ei juridisesti sen kansalaisten vastuulla eikä sitä voi paeta aina silloin kun sattuu mieli tekemään. Olisi paitsi alhaista, myös naurettavaa pyrkiä omimaan maansa historiasta vain sen hienot ja ylpeilyn arvoiset asiat ja irtisanoutua kaikesta muusta.

Kuuluminen tiettyyn maahan ja sen kulttuuriin merkitsee normaalitapauksessa myös identifioitumista kansakunnan sukupolvien ketjuun ja niihin kohtaloihin, joita tuo maa on saanut kokea.

Tämä ei toki tarkoita sitä, että olisi ehdottomasti oltava tuossa maassa syntynyt voidakseen omaksua sen identiteetin. Joka tapauksessa se auttaa asiaa ja on todennäköistä, etteivät hiljattain maahan muuttaneet ole voineet täysin kehittää itselleen paikallista identiteettiä. Kuinka olisivatkaan voineet?

Tietyt rajoitukset siinä, missä määrin joku tulokas joitakin asioita voi tai edes haluaa omaksua, ovat tietenkin luonnollisia, eivätkä ne toki kenenkään ihmisarvoon tai muihin vastaaviin perusasioihin vaikuta.

Siitä huolimatta suhde omaan maahan on maan kannalta tärkeä seikka ja se voi vaihdella hyvinkin paljon. Tämä koskee myös syntyperäisiä kansalaisia.

Jostakin syystä asia tuli mieleeni kuunnellessani stalinismi-seminaarin keskustelua pari viikkoa sitten Moskovassa. Stalin loi inhottavan hirviövaltion, joka sitten sai seuraajia ympäri maailmaa.

Stalin oli suuri lurjus, mutta ei hän yksinään kaikkea pahaa tehnyt. Mukaan mobilisoitiin miljoonia ja he menivät, kuka innoissaan, kuka peloissaan, kuka kyynisenä ja kuka joukon jatkona, yrittäen piiloutua.

Kun koko tätä vyyhteä yritetään avata ja selvittää, mistä kaikesta siinä oli kyse, ei riitä viitata johonkin häthätää hatusta nostettuun suureen lukuun uhrien määrästä ja julistaa, että Stalinin nimen saa lausua vain hammasta purren.

Näille ihmiselle kyseessä oli minun maani. Omat esi-isät olivat kaikessa tavalla tai toisella mukana.

Tiedämme kaikki, saksalaisetkin, että Saksa toteutti Hitlerin aikana rikollista politiikkaa. Jostakin syystä näyttävät monet lähtevän siitä, ettei sitä saisi edes yrittää ymmärtää, enempää kuin stalinismiakaan.

Tuollainen näkemys merkitsee yksinkertaisesti rationaalisuudesta luopumista ja pelkään pahoin, että se on vaarallisen läheistä sukua itse sille totalitarismille, jota se niin kavahtaa.

Pidän todennäköisenä, että vasta tunnustamalla patrioottinen rakkaus isänmaahan ja ottamalla moraalinen vastuu sen historiasta, voidaan aikaansaada hedelmällinen suhde menneisyyden ja nykyisyyden välille.

Pelkkä ylpeily omasta historiasta on yhtä naiivia kuin sen kauhistelu, jota monet tänäkin päivänä tohkeissaan harrastavat. Näyttää siltä, että he henkisesti sijoittuvat yleensä lähelle totalitaarisia liikkeitä, jotka tänään ovat yhtä suosittuja kuin usein ennenkin, vaikka itse liikkeillä ei olisikaan valtiollista luonnetta. Turha niitä lienee tässä nimetä.

On usein sanottu, että Saksa on tehnyt tilit selväksi menneisyytensä kanssa, mutta Venäjä ei.

Tiedä häntä. Ainakin Saksan kanssa tehtiin aikoinaan tilit selväksi, kuten myös Japanin kanssa. Siinä tarvittiin raakaa voimaa.

Venäjän kanssa sellaista ei ole tapahtunut eikä taida tapahtua.  Kuitenkin myös siellä menneisyyden rikoksista on irtisanouduttu korkeimmalla taholla eikä vain siellä.

Ongelmana onkin, ettei saavutuksista haluta irtisanoutua, vaan niistä samaan aikaan ylpeillään ja niitäkin sentään oli.

Myös imperialistinen valloituspolitiikka ja yhteistyö Hitlerin kanssa vuosina 1939-1941 ja toisen maailmansodan aloittaminen on haluttu kokonaan vierittää pois omilta niskoilta. Ottakoon Hitler kantaakseen nämäkin, hyökkäsihän hän sitten aikanaan.

Historia taitaa olla liian vaikea laji laajojen kansanjoukkojen harrastettavaksi. Taistelujen rekonstruointi ja hylsyjen kerääminen ei vielä mahdollista historian todellisten kysymysten esittämistä, saati niihin vastaamista.

Ehkäpä rautalangasta väännettyjen mustavalkoisten olkiukkojen rakentaminen onkin se korkein taso, jolla kansakunnan muisti voi liikkua tässä maassa.

Älkäämme siis odottako liikoja myöskään Venäjän kansalta, kun se omaa menneisyyttään tarkastelee. Kansa teki parhaansa ja totteli ja ainakin se kärsi aivan suunnattomasti

Sitä paitsi kärsimyksen uskotaan aina vapahtavan kansan sen veriruskeista synneistä. Ajatelkaamme nyt vaikkapa talvisodan aikalaiskirjallisuutta ja romaanikilpailun voittajaa, jonka nimi oli Lunastettu maa.

Vaatii sitten jo aika lailla kapasiteettia, jos kaiken kärsimisen jälkeen tunnustetaan vielä velka kaiken maailman puolalaisille ja balteille ja jopa ukrainalaisille, joilla itse asiassa oli silloin aikanaan sama neuvostoidentiteetti. Kuinka se voisi nyt olla jokin muu? Onko kyseessä kyyninen valehtelu vai puhuvatko jotkut natsimieliset ukrainalaisten suulla?

On mielestäni helppo ymmärtää, että tällaisia kysymyksiä tulee venäläisten mieleen ja että heidän syyllisyydentuntojaan on vaikea herätellä.

Sitäkin suurempaa arvostusta mielestäni ansaitsevat ne, jotka tasapainoisesti ja oman maansa patriootteina pysyen pyrkivät selvittämään ja analysoimaan menneitä syntejä, myös kansakunnan vastuulla olevia. Se on sentään heidän maansa ja heillä on asioihin väistämättä oma näkökulmansa.

Joskus näyttää siltä, ettei Venäjän politiikan huipulla ymmärretä sitä myönteistä merkitystä, mikä politiikassa ja kulttuurissa on lojaalilla oppositiolla. Sitä pidetään a priori epäilyttävänä ja vihamielisenä. Ikävä kyllä, se usein antaakin perusteita näille epäilyksille.

Tilanne opposition suhteen taitaa olla samanlainen kuin aikoinaan, yli sata vuotta sitten. Itsevaltiuden ollessa voimissaan kaikenlainen oppositio ja yleensä poliittinen toiminta kuuluivat kiellettyihin asioihin.

Niinpä tsarismi hukkasi etsikkoaikansa ja myös duumakauden ohjattu demokratia päätyi katastrofiin. Nikolain aikana Venäjän talous nousi hurjaa vauhtia, mutta samalla repesivät auki myös yhteiskunnalliset ongelmat, joihin ei ehditty tai ymmärretty asianmukaisesti vastata.

Putinin kausi on venäläisille merkinnyt ennen näkemätöntä talouskasvua ja hyvinvointia. Se tosin jakaantuu yhtä epätasaisesti kuin amerikkalaisten hyvinvointi ja se tarkoittaa suurta epätasaisuutta.

Silti on hyvin ymmärrettävää, että presidenttiä kannatetaan hyvin laajoissa piireissä. Suosio lähentelee Kekkosen suosiota sen ollessa suurimmillaan.

Monen mielestä venäläisten pitäisi nyt ehdottomasti hylätä Putin, joka on vienyt maan kansainväliseen paitsioon ja laiminlyönyt talouden kehittämisen nykyistäkin paremmaksi.

Asia nyt kuitenkin on niin, että Venäjä on heidän maansa ja sitä paitsi se useimpien mielestä on kansainvälisissäkin suhteissa menetellyt oikein, kuten tutkimukset osoittavat.

Ehkäpä asia kannattaisi hyväksyä tosiasiana ja ymmärtää sekin, ettei millään värivallankumouksella ole paljon mahdollisuuksia.

Sellainen saattaisi sitä paitsi nostaa pintaan ne, jotka Putinin aikana ovat pysyneet aisoissa. Tarkoitan niitä risupartoja, jotka haluaisivat tuoda oman fundamentalisminsa Venäjän viralliseksi politiikaksi.

On todella sääli, ettei Venäjällä ole vakavana vaihtoehtona maltillista, patrioottista oppositiota. Eihän tässä kyllä mitään uutta ole, valitettavasti.

Siitä huolimatta juuri sellaiset ainekset ovat niitä, joita myös lännessä kannattaisi arvostaa, eivät ne, jotka ovat keinolla millä tahansa Putinia kaatamassa.

Kansan enemmistön mielestä oma maa on aina oikeassa, mutta intelligentsija, kansan aivot, kuten ennen sanottiin, tietää, ettei näin ole. Se kärsii maaparkansa puolesta ja ansaitsee kunnioituksemme silloinkin, kun se näkee maansa edut ja velvollisuudet toisin kuin esimerkiksi me.

 

 

26 kommenttia:

  1. Rikoksen suosiminen on rangaistavaa. Mitä tästä käytännössä seuraa, on juristien mietittävä asia.

    VastaaPoista
  2. "Miten tätä nykyistä sotaa tullaan tulevaisuudessa opettamaan nuorisolle, miten sitä muistellaan ja miten verrataan muihin menneisiin sotii"

    Veikkaus: kuten Talvisotaa 1945 jälkeen eli unohtaen. Jos jotain on pakko kirjoittaa niin lyhyt luku tai alaviite otsikolla "Erikoisoperaatio ja sen rauhanomainen ratkaiseminen". Jälkimmäinen odottaa vielä tapahtumistaan.

    NL/Venäjän ongelma eräs juuri syy oli se, että Hrutsevin destalinisointi oli ainoastaan henkilöpalvonnan kritiikkiä, ei sen järjestelmän ja sen luojan Leninin, jotka loivat perustan Stalinille, kritiikkiä ja pesäeroa siihen. Niinpä stalinismin ihailu saattoi elpyä Breznevin kaudella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä nyt pariin sataan vuoteen unohdeta. Katsokaa nyt vaikka Puolaa.

      Poista
  3. Suorapuheinen ja ryhdikäs kenraali Aleksandr Lebed (1950-2002) totesi, että puna-armeija kävi neljä häpeällistä sotaa: talvisota, Afganistan sota ja Tshetshenian molemmat sodat. Nyt on siis viides menossa. Imperialistinen roistovaltio on aivan oikea ilmaisu..

    VastaaPoista
  4. Suhteeni Venäjään on ambivalentti. Maa on aina kiehtonut minua suuruudessaan.Sitä se on totisesti monessa mielessä: Maantieteellinen laajuus, kansan mittaamattomat kärsimykset, erilaisten (eriväristen) hallitsijain ja hallintojärjestelmien yleensä hirvittävyys, jatkuvan laajentumisen aiheuttama pelko, suurten älyn jättiläisten vertaamattomat saavutukset, kristinuskon puolustajien lujuus mitä hirveimpinä aikoina. Luetteloa voisin jatkaa lähes loputtomiin, mutta esimerkinomaisesti vain nämä.

    Ainoa asia, mikä Venäjällä minua töykkää, on sen hallitsija, nykyään siis Putin. Ymmärrrän kyllä, että Venäjää ei ole helppo hallita eikä kaikenmaailman demokraattisten hölpötysten läpiviemistä kannata ajatellakaan yhteiskunnassa, jota aina on hallittu joko ruoskalla tai piikkinuijalla ja rangaistu orjuudella eri muodoissaan.
    Mutta miksi ihmeessä Putin(kaan) ei ymmärrä Venäjän parhaaksi periaatetta: "Hanki ystävät läheltä ja viholliset kaukaa"!!! Ei, vaan hän hankkii vihamiehiä läheltä ja kaukaa! Ystäviä on vain joku Nicaragua,
    "Syyria" yms tuskin valtioiksi luokiteltavat. Miten viisas johtaja voi olla niin tyhmä!

    Putinin ei tarvitsisi paljonkaan tehdä saadakseen pysyvät ystävät läheltä: Kommunismin rikollisen aateperinnön julistaminen rikolliseksi ja ryhtyminen sen jälkeen avomielisiin keskusteluihin naapuriensa kanssa: Ukrainan kanssa saavutettaisiin varmasti molempien kansojen taputtaessa sopu: Itä-Ukrainalle
    laaja autonomia alueillaan, Krimin ostaminen Venäjälle (maksuna esim kaasua Ukrainalle 50 vuodeksi), vertailun vuoksi kuvana Alaska 150 vuoden takaa. Sotatoimien lopettaminen tietysti ensi toimena. Kaukasiassa samanlainen lähentyminen niin Georgian kuin Armenian/Azerbaidszanin kanssa. Ja Itä-Euroopan kanssa (etupäässä Visegrad), niin johan Putin ja Venäjä voisivat nukkua yönsä rauhassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putin aloitti "hyvin", paitsi Tshetsheniassa, mutta teki sen jälkeen suunnilleen kaiken väärin (2004-2022). Noilla vientituloilla Venäjästä olisi nopeasti tehnyt vauraan ja sivistyneen yhteiskunnan. Oma valta ja typerä "historiallinen tehtävä" sokaisivat VVP:n, joka roistona ja harhaanjohtajana jäänee historiaan..

      Poista
    2. "Vauraitten ja sivistyneitten" yhteiskuntien elinikä näyttää jäävän aina maksimissaan sellaiseen pariin sataan vuoteen. Tämä "historian loppu" ajattelu on kummallisen sitkeä siellä "Cloud People" parissa.

      Poista
    3. Kaltaisiasi "nojatuoliasiantuntijoita" on aina huvittavaa seurata. Eräs aikamme ilmiöistä oli se että ruppukansan päästyä nettiin vuodesta 1998 lähtien oikeastaan sekopäisyys ja tolkuttomat analyysit ovat monisatakertaistuneet. Hannu Taanila totesi jo 15 v sitten että Yle on tuhottu. Mauno Saari oli samoilla linjoilla.

      Poista
    4. Ei kannata vihan, kiukun ja pettymyksen vallata mieltä. Ei ns länsi omista mitään oikeutta määritellä totuutta, hyvyyttä ja kauneutta. Hyvin näyttää unohtuneen Kosovon,Irakin ja Libyan tapaukset jeesustelijoiden laumassa.

      Poista
    5. Ruppukansa eli Dirt People päässyt nettiin muka vasta 1998? Miten niin? Minä olin netissä jo 1994, ja nyysseissä ja purkeissa paljon aikaisemminkin. Selailin Mosaicilla ja Lynxillä. Onnellinen Linux-käyttäjäkin jo noista ajoista.

      Poista
    6. Näin käy, kun alamaailman kundi pääsee salin puolelle. Hyvin leikatun puvun sisällä on se Kgb:n kurssit käynyt valehtelija, varas ja murhaaja. Nykyisin 200 miljardin dollarin mies. Empatiakyky muita, esim Ukrainan veljeskansaa, kohtaan puuttuu täysin, ja Ukrainaa pelastetaan natseilta ja kansanmurhalta siviilejä pommittamalla, massamurhaamalla ja raiskaamalla täysin pidäkkeettömästi. Sama ovatko naisia, lapsia tai vanhuksia. Tärkeää on vain se mitä Putin haluaa, ja se otetaan tarvittaessa sotilaallisella voimalla. Nato- keskustelussa meitä koko ajan kehotetaan ajattelemaan asioita naapurin kannalta, mutta jos metodit ovat nyt nähtyjä, ei todellakaan ole muuta keinoa kuin hankkia lisäturvaa Natosta.

      Poista
    7. TH: "Suhteeni Venäjään on ambivalentti. ..Venäjää ei ole helppo hallita eikä kaikenmaailman demokraattisten hölpötysten läpiviemistä kannata ajatellakaan yhteiskunnassa, jota aina on hallittu joko ruoskalla tai piikkinuijalla ja rangaistu orjuudella eri muodoissaan."

      Jaan saman ambivalenssin. Venäjän demokraattista pyrkimyksistä tuo on puolitotuus: on siellä valistuksesta ja Ranskan vallankumouksesta saakka ollut virtaus dekabristeista alkaen, joka on halunnut tuoda oikeusvaltion ja demokratian sinne. Tuo suuntaus ei vain lukuunottamatta Aleksanteri II:n ja Jeltsinin valtakausia vain tullut politiikan valtavirraksi.

      Putinin ongelma on siinä, että hän on siloviki eikä talousmies eikä siten ymmärrä oikeusvaltion merkitystä talouselämälle, joten oligarkit vievät rahansa ulkomaille eivätkä oman maan talouden kehittämiseen. Samoin tältä - toisin kuin Kiinan johdolta - puuttuu ymmärrys siitä, talous määrää nykyaikana myös valtion sotilaallis-poliittisen mahdin.

      Poista
    8. Ymmärtääkseni Putin on ainoastaan nippa nappa sietänyt oligarkkeja, ehkä tavan vuoksi, ehkä arvellen sen jotenkin määrittelemättömällä tavalla olleen välttämätöntä. Kiitos lännen tämäkin asia on ratkennut. Oligarkkien turvasatamat ovat nyt suljetut.

      Poista
    9. Suomi kumminkaan ei ole enään luokkayhteiskunta, samassa mielessä kuin vaikka 100vuotta sitten, vaan demokraattinen.
      Toisekseen kaupankäynti on nykyisellään mullistanut asioita paljon varallisuuteen katsomati syönnee niitä banaaneja. (Appiukko joskus kertoi lapsuudestaan Pellossa. Kävivät sillan yli Ruotsin puolella ostamassa banskuja.)
      Jos siis tahtonee luokkayhteiskunnaksi määritellä siinä samalla kun länsimaiseksi, pitäisi sitten ottaa ne kolmannenkin maailman väki mukaan.
      Jos taas tahtonee väen uskovan siihen demokratiaan niin pitäisi varmaan ymmärtää että yhteisistä asioista sielä päätetään ja kuulla toinen toisiaan. Kyse on verkostoitumisesta, täysin luonnollista ihmisen toimintaa. Miten muuten niitä asioita voisi hoitaa kuin keskustelemalla?

      Poista
    10. Silloin appiukkosi on ollut lapsi, Ruotsin Pelloon ei ole ollut siltaa. Joten eipä valehdella täällä kuin rytsölät konsanaan. Ollaan Suomessa kuitenkin.

      Poista
  5. Tämä on Venäjän kannalta siinä mielessä mainio sota että sen rahoittavat suurelta osin EU-kansalaiset kohonneilla energian ja raaka-aineiden hinnoilla. Näyttää hinnat kauttaaltaan kohonneen kaksinkertaisiksi vuodentakaiseen tilanteeseen verrattuna. Koska lopputuotteet valmistetaan etupäässä Aasiassa maksavat kuluttajat vielä niissäkin sodan kustannukset. Toki ympäristöfanaatikot typerine päätöksineen ovat myös pelanneet Venäjän pussiin.

    VastaaPoista
  6. Jos venäjä olisi pelannut fiksusti, se olisi tehnyt itsestaan paremman vaihtoehdon ita-euroopan maille kuin ranska ja saksa. Ranska ja saksan demografian muuttuminen ja taloudellksen vipuvareen hiipuminen olisivat tehneet tuon mahdolliseksi.

    Venajasta olisi kannattanut tehda Maa, johon kannattaa liittya. Siltakin kannalta tuo sota oli hulluutta, koska nyt Venäjä sai oykkarin kasvot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin (anonyymi klo 14.54)! Samalla Euraasian liitto olisi syntynyt heittämällä.. Sen sijaan ukrainalaiset taistelevat parhaillaan etenkin diktatuuria vastaan. Hallintomalli ei kertakaikkiaan houkuttele. Putinin "strategian" täydellinen haaksirikko (ja Nato sen kuin lähestyy).

      Poista
    2. Maanikko panosti vain siihen ainoaan asiaan, jonka ymmärtää eli väkivaltaan. Sen siitä sai.

      Poista
  7. ”Venäjällä sodat ovat keskeinen kansallisen ylpeyden aihe.”

    Varmaankin juuri tämän takia joitakin kuukausia sitten Putin pieraisi suustaan oman ikioman aatteen: ”Mihin me tarvitsemme maailmaa, jossa ei ole Venäjää?” (Зачем нам нужен мир в котором нет России?)

    Tämän aatteen logiikan mukaan Venäjän sontaisen saappaan tulee olla läsnä kaikkialla: kaikissa maissa, kaupungeissa, taloissa ja jokaisessa asunnossa ja perheessä. Ei voi järjestää juominkejä, keskusteluja ellei niissä ole mukana Venäjän sontainen saapas.

    VastaaPoista
  8. En nyt käsitä tätä suurta kohinaa ja vohinaa tähän sotaan liittyen. Vielä vähemmän käsitän, että harva tässä maassa pystyy edes käsitteläämn sotaa ilman, että silmäkulmat kostuu ja ääni alkaa värisemään.

    Ukrainan invaasio ihmettely ja kauhistelu on suunnilteen yhtä visionäärimäistä, kuin kertoisi nyt mitä osakkeita olisi pitänyt ostaa viime vuonna. Tai mikä oli viime viikon oikea lottorivi.

    Itse puhuin Venäjän uhasta 90-luvulla ensimmäisen tsetsenian sodan aikana ja ketään ei kiinnostonut. Ei kiinnostanut edes kerrostalo räjähdysten jälkeen. Jutut eivät vain istuneet zeitgeistiin vaikka niiden totuusarvo oli sangen väkevä. Georgian sotakin oli kuulemma Saakasvilin vallanhimon syytä.

    Nyt sitten kaikenmaailman kartanovolvo cuck-miehet ovat alkaneet intoilemaan sodasta, siihen valmistautumisesta ja Venäjän pahuudesta. Ihan oikeasti - missä olitte kun itse kävin sitä sodankäyntiä harjoitelassa 90-luvulla, 2000-luvulla ja 2010-luvulla?

    Mitä seuraavaksi - kerrotte varmaan, että opintolainalla olisi pitänyt ostaa bitcoinia, eikä kaarnavenerahastoa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi (kl. 17:28) tuossa mainitsi MOSKOVAN KERROSTALORÄJÄHDYKSEN pari vuosikymmentä sitten, joka muistaakseni johti ensimmäiseen tshetseenisotaan. Onko jollakulla muulla tietoa tai mielipidettä mitä siitä pitäisi ajatella ? Kuka oli räjähdyksen takana ? Onko kysymys uudestaan ajankohtainen, kun Ukrainassa näkee nyt selkeästi mitä kaikkea sama Kremlin johto voi tehdä ?

      Poista
    2. Syytä on ajatella juuri sitä yhtä. Mikään ei puhu virallsien evrsion puolesta.

      Poista
    3. Kerrostalo räjähdyksiin liittyen seuraavat varmistetut faktat.

      -Paikalla ei suoritettu rikospaikkatutkintaa, vaan rakennusjäte siirrettiin kaatopaikalle tutkimatta.

      -Tsetseenit ilmoittautuivat puhelinsoitolla tekijöiksi. Kellarin vuokranneet "terroristit" eivät olleet käyttäneet peithenkilölillösyyksiä, vaan omia papereitaan!?

      Ryazanissa taas paikallinen asukas huomasi epäilyttävää toimintaa ja ilmoitti siitä miliisille. Miliisit löysivät pommin joka koostui kolmesta jauhetta sisältävästä säkistä, ajastimesta ja syttimestä. Säkkien sisältö tutkittiin laboratoriossa ja sen todettiin olevan RDX:ää.

      Vladimir Putin ylisti yleisön ja viranomaisten valpautta ja kertoi, että "bandiitit" olivat asialla.

      Epäilyttävän käytöksen perusteella miliisi otti kiinni kolme henkilöä jotka esittivät FSB:n henkilöstökortit. Vihje oli tullut puhelinlaitoksen työnekijä Natalia Yukhnovalta joka oli kuunnellut profiloitua puhelua. "Poistukaa yksi kerrallaan, partioita on kaikkialla." Puhelun vastaanottajaksi paljastui FSB:n puhelinvaihde...

      Tässä vaiheessa tarina muuttui ja pommi-isku muutuikin viranomaisten harjoitukseksi. Eikä räjähdysainekkaan ollut toimivaa räjähdettä.

      Aihetodisteita, mutta kuten Lenin opetti "ei pidä kuunnella mitä suu puhuu, vaan katsoa mitä kädet tekevät".

      Venäjän duuman tutkimus asian tienoilta epäonnistui. Myöhemmin loikkari Litvinenko syytti räjähdyksistä FSB:tä. Litvinenko taas myöhemmin kuoli polonium myrkytykseen, joka oli lähes 100 %:n varmasti jo tekotapansa puolesti tiedustelupalvelun tekemä murha. Tekotapa oli niin eksoottinen, että sillä haluttiin lähettää viesti aivan kuten myöhemmillä novichok iskuilla.

      Poista
  9. ”Venäjällä sodat ovat keskeinen kansallisen ylpeyden aihe.”

    Ne uteliaat, jotka seuraavat Venäjän TV-kanavien ”mansikoita” huomasivat varmasti, että Putin lausui taannoin: ”А зачем нам мир где нет России?” (Mihin me tarvitsemme maailmaa, jossa ei ole Venäjää?)

    Tämän Putinin ”mansikan” ytimenä on ideologia siitä, että Venäjä on maailman Über alles.

    Venäjä on maailman Über alles ainoastaan ydinaseiden kannalta katsottuna.
    ”Mansikan” kinkkisin osa piilee varmaankin siinä, että Leninin mausoleumi ei halua tulla tuhotuksi.

    VastaaPoista
  10. HS:n tämän päivän 13.4.2022 numerossa maailman­politiikan professori Helsingin yliopistossa Heikki Patomäki vallan kummallisia kirjoittelee:

    ..."Ukrainan Nato-jäsenyyttä on pidetty Venäjällä laajalti todellisena uhkana."...

    Perusteluja ei Patomäki esittele. Professori vaan hokee, että Venäjällä NATO koetaan uhkana. Miten se NATO oikein Venäjää uhkaa?

    Patomäen jutun loppukappaleessa vielä näin:

    ..."Suomen Nato-jäsenyys uhkaisi edelleen laajentaa Naton ja Venäjän välistä konfliktia."...

    Kova on proffalla yritys puolustella Putin'in hyökkäystä Ukrainaan. Tämä sälli ei todellakaan käy normaaleilla eväillä vaan ilmeisesti kauko-ohjattuna jostain sylttytehtaasta.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.