sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Vaikka siltä näyttäisi

 

Venäläiset eivät antaudu

 

Jokaisella kansalla on omat sisäpiirin juttunsa, joita ulkomaalaiset eivät usein tunne, saati usko. Venäjällä on jo vanhastaan tunnettu hokema ”Venäläiset eivät antaudu”.

Muistan, miten parikymmentä vuotta sitten joku vitsiniekka kirjoitti, että venäläisten ja ukrainalaisten sotaa olisi mahdoton ratkaista, sillä molemmat tietenkin sanoisivat ”Venäläiset eivät antaudu”!

Tämä saattaa kuulostaa oudolta, kun nyt olemme ehdottomasti jo vakuuttuneet siitä, että ukrainalaiset eivät ole venäläisiä, sanoipa Putin mitä tahansa. Kyse oli kuitenkin siitä, että Venäjän imperiumin oloissa sen kaikki kansat saattoivat viitata itseensä sanomalla olevansa ”venäläisiä”.  Näinhän meilläkin usein ajateltiin.

Neuvostoliiton aikana asiasta tehtiin oikein virallinen uskonkappale, kun väitettiin, että oi syntynyt laadullisesti uudenlainen ihmisyhteisö, yhtenäinen neuvostokansa. Nykyään, Izborskin klubin houremaisten oppien kannattajat puhuvat taas venäläisestä superetnoksesta ja jopa peräti hyperetnoksesta: venäläisyys määrää imperiumin luonteen huolimatta siitä, mitä kansallisuutta ihmiset edustavat.

Ukrainalaisetkin ovat siis venäläisiä, ainakin tuomittuja sellaisiksi tulemaan, M.O.T.

Se, etteivät venäläiset, toisin kuin kaikki muut kansat, joissakin sodan olosuhteissa antautuisi, on tietenkin mieletön väittämä, mikä ei estä intomielisitä kirjoittajia tänäkin päivänä puolustamasta sen totuudenmukaisuutta. Länsi ei kuulemma mitenkään voi ymmärtää tätä mystistä venäläisen sielun ilmentymää… (ks. asiasta wikipedian koonnos: https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A0%D1%83%D1%81%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B5_%D0%BD%D0%B5_%D1%81%D0%B4%D0%B0%D1%8E%D1%82%D1%81%D1%8F ).

Suomalaisille oli kyllä jatkosodassa yllätys, että venäläisiä sotavankeja saatiin peräti 60000. Suomalaisia vankeja venäläiset saivat alle 1/20 tuosta määrästä eli suunnilleen 2500.

Kun saksalaisetkin ottivat tuossa sodassa miljoonia vankeja, herättää tiettyä ihmetystä sen väittäminen, etteivät puna-armeijalaiset muka koskaan antautuneet vangeiksi. Asiaa ei voi selittää edes sillä aito stalinilaisella salto mortalella, ettei vangiksi antautunut enää ollut puna-armeijalainen, vaan petturi. Sellaisistahan ei myöskään Neuvostoliitto mitään vastuuta ottanut, mutta jostakin nuo miljoonat silti ilmaantuivat.

Kaikkein hulluimmassakin propagandassa ja isänmaallisessa uskonkappaleessa on usein hieman totta, usein, mutta ei toki aina.

Sanontaa ”venäläiset eivät antaudu” on toki historiassa ihan oikeasti käytetty ja tottahan sekin on, että puolustustaistelussa venäläiset ovat usein olleet tavattoman sitkeitä.

Ensi kertaa nuo sakramentaaliset sanat lausui kukaties Haminan linnoituksen päällikkö, kenraali Levašov, kun Kustaa III vuonna 1788 vaati linnoitusta antautumaan. Paljon muitakin ehdokkaita tuon sanonnan isiksi on, niiden joukossa myös kenraali, myöhemmin generalissimus Suvorov, joka tosin ei tainnut koskaan puolustautua, vaan aina hyökkäsi.

Nyt, joka tapauksessa, kun koko Venäjän logosfääri, (ei tarkoita ”blogosfääriä”) on täynnä hurraapatrioottista kiehuntaa, on tuo yleväksi ajateltu tunnus taas nostettu esille. Siitä on viime vuosina tehty sekä elokuva että laulu.

Siitä huolimatta venäläisiä on kyllä myös Ukrainassa antautunut normaalin sodan sääntöjen tapaan, vaikka sotavankien nöyryyttävä käsittely puolin ja toisin ei juuri siihen rohkaise. Aikoinaanhan linnoitukset saattoivat antautua myös kunniallisesti, siten, että puolustajat marssivat ulos aseineen ja lunttulangat palaen, liput liehuen ja musiikin soidessa.

Noista yksityiskohdista käytiin usein sitkeitä neuvotteluja. Kunnia oli aina kallis omaisuus, jota vastaan oli hyvinkin mahdollista joutua uhraamaan henkensä.

Suuren Pohjan sodan historiasta tiedämme, että venäläiset ja vieläpä itse tsaari Pietari sitten rikkoivat nuo sopimukset kunniallisesta antautumisesta sekä Viipurissa että Kajaanissa. Tällainen menettely tietenkin vahvisti myös suomalaisissa sitä vakaumusta, ettei antautuminen kannata.

Syystä tai toisesta suomalaiset antautuivatkin vangiksi hyvin harvoin, kuten yllä todettiin. Venäläisellä puolella asia oli siis monin verroin yleisempi, vaikka takana odottivatkin NKVD:n joukot konekivääreineen. Moni puna-armeijalainen varmaankin rakasti kyllä isänmaataan, mutta ei sitä mahtia, joka oli noiden konekiväärien takana.

Sivumennen sanoen, erään äskeisen venäläisen historian oppikirjaan kuuluu kuvituksena maalaus ”valkosuomalaisten antautuminen”. Mikäli olisi haluttu esittää sodalle tyypillisiä aiheita, olisi kuvan tietenkin pitänyt esittää puna-armeijalaisten antautumista. Ehkäpä sellaisia oppikirjoja vielä kirjoitetaan?

9 kommenttia:

  1. "venäläisten ja ukrainalaisten sotaa olisi mahdoton ratkaista, sillä molemmat tietenkin sanoisivat ”Venäläiset eivät antaudu”"

    Tuohan se tässä pelottaakin: tuolla asenteella yhtyneenä siviiliväestöön kohdistuvista sotarikoksista saadaan aikaan tuhoamissota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon kirjoituksen jälkeen muistuu mieleen erään suomalaisen sotavangin tarina jatkosodan ajoilta.

      Mies oli joutunut vangiksi ja sairastunut sotavankileirillä. Oli istunut V-8 mallisessa ulkohuussissa tarpeillaan kun oli kuullut kuinka kaksi naissotilasta oli puhunut. Venäjän taitoisena oli myös pystynyt seuraamaan keskustelua. Toinen naissotilas oli sanonut, että "siellä on mies sisällä". Jälkimmäinen naissotilas ei korvaansa lotkauttanut vaan marssi sisälle laski housunsa alas ja istahti suomalais sotavangin viereen ja ryhtyi tarpeilleen. Ovella kuikuilevalle toverilleen naissotilas vain totesi lakonisesti "Ei täällä ole miestä vaan sotavanki!"

      Poista
  2. Usa ei ainakaan antaudu. Sotaa käydään viimeiseen ukrainalaiseen asti. Tai niin kauan että Biden saa jatkokauden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun Ihana Jumalasi se on, joka Ukrainaan on hyökännyt eikä USA.
      USA tukee Ukrainaa muiden demokratioiden kanssa ja suojelee samalla sinuakin joutumasta ryssityiksi, vaikka ethän sinä sitä voi tajuta.

      Poista
  3. Eduskunnassa on kansanedustajia, jotka ovat saaneet mitalisadetta rintapieleensä Moskovasta. On myöskin kansanedustajia, jotka yhä odottavat innokkaana saavansa lähivuosina mitalisadetta sieltä Moskovan suunnasta.

    Siis mitenkä pitäisi äänestää NATO -asiassa?

    Katynin metsä odottaa niitä, jotka eivät osaa olla uskollisia vaikeina aikoina.

    Elämme mielenkiintoisia aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketä olet sinne metsään lähettämässä?

      Poista
    2. Tehän tässä olette kieli pitkällä odottamassa, ettei Suomen NATO-jäsenyys toteutuisikaan ja teidän Ihana Jumalanne valtaisi Suomen ja kuljettaisi meidän valkobandiitit Katynin metsään.

      Kyllä te olette ne, jotka sinne joutuisitte Jumalan syöstessä jälleen enkelinsä.
      Me valkobandiitit suojelemme teitä koko ajan, vaikka te ette pilalle hemmoteltuina tyttöinä tajua sitä.

      Poista
  4. Risto Volanen kotisivuilla on mainio, tiivis artikkeli "Pitkä tie Ukrainan sotaan ja Kylmään sotaan 2", jossa sodan historiallinen tausta panna pakettiin.

    VastaaPoista
  5. "Antautuminen eli kapitulaatio on sodassa normaali tapahtuma"

    Se lienee ollut normaali tapahtuma aikoinaan silloin kun ammukset loppuivat tyystin. Nykyään ammukset eivät lopu. Toisin sanoen pitänee varautua pitkään sotaan eli siihen, että miehet loppuvat.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.