Sotaan väsytään aina
Kun tapahtui se, mitä asiantuntijat
eivät uskoneet tapahtuvaksi, mutta jonka erinäiset salaviisaat kuulemma koko
ajan tiesivät tapahtuvan, siirryttiin äkillisesti aivan uuteen henkiseen
tilaan, moodiin, kuten nykyään sanottaisiin.
Sodan todellisuus, olkoonkin, ettei
hyökkäys meihin ainakaan vielä kohdistunut, pani varmasti monet ainakin henkisesti
avaamaan asekaappinsa ja kokeilemaan, miten tussarit toimivat.
Kuten Die Wacht am Rhein-laulussa
todetaan, vielä täällä jaksettiin aseet virittää ja paha olisi tulla tähän miljoonien
aseiden maahan pahassa tarkoituksessa. Ystävälle tarjoillaan viiniä, kuten tekee
Tblisissä Äiti Gruusian patsas, mutta toisessa kädessä sillä on miekka,
jota tarjotaan hyökkääjälle.
Verrattain vähän meiltä lähti
vapaaehtoisia Ukrainaan, mutta hengessä olemme kaikki olleet vahvasti Ukrainan
puolella, vähäistä poikkeusihmisten joukkoa lukuun ottamatta.
Itse sota osoittautui sitten ennen
muuta teknologioiden sodaksi, vieläpä aivan odottamattomaksi uusien aseiden
sodaksi.
Ensimmäisessä maailmansodassa
raskaat laivastoyksiköt, joiden piti hallita meriä, joutuivatkin piileskelemään
satamissa sen jälkeen, kun Otto Weddigen upotti kertaheitolla kolme
englantilaista risteilijää sukellusveneellään.
Nyt se hirmuase, jonka piti olla
ratkaiseva eli valtavan kalliit hävittäjät oli pakko pitää kaukana vihollisesta
sen jälkeen, kun huomattiin, miten kustannustehotonta on tunkeutua niillä vihollisen
ilmatilaan ja yrittää väistellä ohjuksia.
Muistan jonkun asioita tutkineen
ennen sotaa pohtineen, miten lyhyeksi koko Venäjän hyökkäys jäisi, jos se olisi
kyllin hullu sellaista yrittämään. Sellaisia olivat lännen ihmeaseet, eivät
vain nuo lentokoneet, vaan myös panssarit ja kybervaikuttaminen.
Toki venäläiset panivat vielä paremmaksi ja
kertoivat haavoittumattomasta Armata-panssarivaunusta ja kaikki ohjukset
tuhoavasta Peresvet-kuolemansäteestä.
Niistä en sen jälkeen ole kuulunut
mitään, mutta muutaman tonnin hintaiset lennokit ovat sen sijaan olleet sitäkin
enemmän esillä. Nuo aikamme panssarilaivat eli miehitetyt lentokoneet ovat sen
sijaan loistaneet poissaolollaan.
Mutta loppujen lopuksi tuota kaikkea
on joutunut käyttämään ihminen, joka vastoin odotuksia on taas saanut mutaisten
juoksuhautojen pohjalla kyyhöttävän tykinruoan roolin.
Itse nuo tykit, satojen vuosien ikäinen
keksintö, ovat saaneet aivan ennakoimattoman suuren merkityksen ja kranaatteja
kylvetään taas laivalasteittain ilman, että mitään suurempia muutoksia
saataisiin aikaan. Ihmisiä vain tapetaan tasaiseen tahtiin.
Tuskin erehdyn, jos sanon, että
sodan alussa siihen monen mielessä kuului vielä aimo annos romantiikkaa. Sen
jälkeen, kun yllättyneenä havaittiin, että Ukraina sekä pystyy puolustamaan
itseään että haluaa sen tehdä, sen taistelu sai ansaitusti suuren
sankaritarinan hohteen.
Sen se tietysti ansaitsee vieläkin,
mutta itse sodankäynti on taas kerran osoittautunut niin raadolliseksi
mielettömyydeksi, että siitä on jo karissut se hohto, joka siinä joidenkin
mielestä aluksi kenties oli.
Jo Leo Tolstoi osoitti Sodassa
ja rauhassa, miten tyhjää puhe sotasankaruudesta, merkityksessä gloire,
oli. Kaikkein tyhjintä se oli juhlittujen päälliköiden, kuten itse Napoleonin
kohdalla. Tolstoi ei osallistunut Napoleonin sotiin, mutta kyllä Krimin sotaan
ja Kaukasian sotaiseen miehittämiseen ja tunsi sentään asiaa omasta kokemuksestaankin.
Suomessa talvisota oli aikalaisten
todistuksen mukaan tunnelmaltaan miltei kuin jumalanpalvelusta. Jatkosodassa
taas mieliala vaihteli alun riemusodasta lopun epätoivoiseen puolustukseen,
jossa rintamat kuin ihmeen kaupalla pysyivät koossa, vaikka taistelun
lopputulos oli jo jokaisen ymmärrettävissä.
Omasta puolestani en ihannoi
minkäänlaista sotaa, mutta ihailen kyllä niitä miehiä, jotka pysyivät rintamassa
viimeiseen saakka ja saivat aikaan sen, ettei maata miehitetty.
Silloin, kuten nyt, oli sotaan jo
väsytty ja sen päättyminen oli jokaisen toiveissa. Sotaan lähdettäessä oli
kaikkien odotuksissa ollut paluu kotiin jo elonkorjuuseen mennessä tai
viimeistään jouluksi. Myös Putinin hyökkäysarmeija odotti vastarinnan murtuvan
nopeasti sekä moraalin että aseiden tasolla.
Mitä tulee sodan ihannointiin,
jatkuu se Putinin propagandassa yhä, mutta on selvää, että se kaikuu yhä
ontommin. Onko tulossa uusi 1917, ei kukaan vielä tiedä. Toistaiseksi siitä ei
vielä ole merkkejä ja ainakin selusta kannattaa sotaa.
Tässä voi olla kiinnostavaa
vertailun vuoksi vilkaista, miten meillä Suomessa tuoreeltaan sodan jälkeen arvioitiin
sen henkistä merkitystä. Vuonna 1945 sodan ihannoijat olivat taatusti vähissä, mutta
aiemmin sellaisiakin oli ollut, luultavasti toki aika pienenä vähemmistönä.
Pyydän huomioiaan tämän uusintablogin
kirjoittamisajankohdan.
torstai 6. helmikuuta 2020
Sodan katinkulta
Vuonna 1835 Alfred de Vigny julkaisi teoksensa Grandeur et
servitude militaires. Se lienee ollut yksi armottomimpia sodan ja sotilaselämän
analyysejä Euroopassa, ei toki ensimmäinen eikä radikaalein, mutta sen sijaan
yksi tasapainoisimmista.
Jussi Tenkku, joka osallistui sekä talvi- että jatkosotaan, julkaisi vuonna
1945 oman tilityksensä Alaston ihminen murrosajan kuvastimessa. WSOY
1945, 131.
Ainakin osan aikaa Tenkku oli sotilaspastorina ja jonkin aikaa Virossa
hoitamassa inkeriläisten siirtoa. Rintamakokemusta hänelle joka tapauksessa
kertyi molemmissa sodissa myös etulinjassa ja jopa sen takanakin, kuten hän
kertoo.
Minusta Tenkun pieni kirja on kiinnostava aivan erityisesti
julkaisuajankohtansa vuoksi. Siinä tuodaan esille juuri sen ajan tuntoja, eikä
esimerkiksi vuoden 1939 tai 1942 mielialoja, saati nyt 2000-luvun viisauksia.
Alaston ihminen tarkoittaa ennen muuta uniformustaan riisuttua ihmistä, joka siirtyy
sodan luomasta uudesta normaalista siviilielämään. Tämä murros antaa aihetta
peilata niitä erikoisia olosuhteita, joita sota oli merkinnyt.
Sota näyttää aluksi merkinneen sotilaselämän renessanssia. Uniformuissaan
ja mahtailevassa hierarkiassaan sotilaat näyttivät ja pyrkivät näyttämään
joltakin muulta kuin olivat. Näin tulkitsen kirjan perusajatuksen.
Itse asiassa sotaan ja sen luomiin instituutioihin sisältyi kuitenkin
tuskin mitään arvokasta. Älykkyyttä sota vaati vain sangen primitiivisellä
tasolla ja sen uusi sosiaalisuus oli myös luonteeltaan alkeellista. Sodan
vaatimukset tekivät siitä esteettisyyden vihollisen eikä edes uskonnollisuus
muodostunut sen piirissä syvälliseksi.
Asiaa ei pidä ymmärtää siten, että sota olisi sinänsä ollut kaiken tuon
henkisen ulottuvuuden ulkopuolella, mutta syvähenkisyys oli sille täysin
vierasta. Tämä käsitehän oli Eino Kailan luoma ja liittyi ajatukseen ihmisen
persoonallisuuden kehityksestä yhä korkeammalle.
Sellaiset sinänsä pinnalliset seikat, kuin kurja musiikkimaku ja
ruokottomat puheet olivat muuan sodan esille nostamista käyttäytymispiirteistä
ja saattoi ennustaa, että ne vaikuttaisivat vielä pitkään, tuumii kirjoittaja.
Sata vuottahan tässä pian tuleekin täyteen.
Henkisten tarpeiden sijaan sota suosi lyhytjännitteistä hetkeen
takertumista. Toki sodan surkeus saattoi myös antaa aihetta pyrkiä pois sen
keskeltä, puhtaampiin ja korkeampiin sfääreihin.
Koko sodan asetelma oli tietenkin outo. Kirjoittaja havaitsi, että kun
osapuolet kohtasivat vihollisen aseettomina, vaikkapa myös sotavankina, puuttui
kohtaamisesta yleensä kaikki viha ja sen sijaan pyrittiin kestitsemään vierasta
ruoalla ja tupakalla.
Saksalaiset olivat tässä suhteessa erilaisia, mihin lienee vaikuttanut
heidän maassaan harjoitettu propaganda.
Saksalaiset olivat myös sotilaina toisenlaisia, kertoo asioita läheltä
seurannut kirjoittaja. Heidän psykologiansa perustui avomaaston sotaan, eikä
sillä ollut mahdollisuuksia metsässä pientäkään vihollisjoukkoa vastaan.
Mielenkiintoisia ovat kirjoittajan kertomukset siitä, että ne, jotka
kaatuivat, aavistivat kohtalonsa ja se näkyi heistä myös ulospäin. Niitä
tapauksia oli hänen mielestään useita ja itse asiassa sellaisista kerrotaan yhä
uudelleen sota-ajan tarinoissa. Kummallinen juttu.
Muuan merkille pantava asia kirjassa on, ettei siinä kerrota mitään
sotarikoksista, minkään osapuolen tekemistä.
Asia on sikäli ymmärrettävä, että sellaiset puheet olisivat oitis
aiheuttaneet reaktion myös valvontakomission taholla, joka sattumoisin juuri
keräsi parhaansa mukaan aineistoa löytääkseen sitä suomalaisten jäljiltä.
Kiinnostava on myös kirjan loppuun sisältyvä kohta, jossa pohditaan sodan
mahdollisia hyviä puolia. Muistan, että tällainen puheenaihe ei ollut niinkään
harvinaista joskus 1950-60-luvuilla.
Suorastaan tyrmäävä on ajatus, että sodan mahdollinen myönteinen puoli
voisi olla se, että se hävittää sitä varallisuutta, jota kansat nyt pystyvät
tuottamaan lähes rajattomasti.
Että emme hukkuisi tavaraan, tarvitaan siis sota sitä tuhoamaan…
1930-luvun lamakauden jälkeen tällaisellakin ajatuksella saattoi olla
tiettyä kaikupohjaa ja itse asiassa jälleenrakennuskauden talousihmeet Saksassa
ja Japanissa antavat sille jopa uskottavuutta.
On kuitenkin aika hurjaa lukea, että Sota parantava lääkkeenä tulee
”välttämättömäksi”, ellei henkinen elämä pääse pelastamaan meitä runsauden
keskeltä.
Nykyinen aineellinen ja muukin runsaus on toki jotakin muuta, kuin
1940-luvun. Mitä henkiseen elämään tulee, se ei nykyisellään taida pelastaa
ketään mistään, mikäli massakulttuuria ajattelemme. Sitä kai voi pitää lähinnä
jonkin sorttisena huumeena.
Ilmankos tässä ajassa näyttää olevan liikkeellä tiettyä sairaalloista
kiinnostusta sotaan samaan aikaan, kun rauha tuntuu kokonaan menettäneen
glooriansa ja tullut lähes hävettäväksi sanaksi.
Venäjällä militarismi on saanut yhä vastenmielisempiä muotoja, mutta ei se
suinkaan ole ainoa maa. Rauhan välttämättömyyden korostaminen ei kuitenkaan
estäisi asiallisesta puolustusvalmiudesta huolehtimista. Aikoinaan sitä
jankutettiin aina paraatienkin yhteydessä, nyt enää ei.
Vaan kukapas
nykyään meilläkään edes kehtaa julistaa, että rauha on hänelle ja hänen
puolueelleen ykkösprioriteetti. Ehkäpä seillä selkärangassa on muisto
meikäläisten ns. rauhanpuolustajien tiukasta talutushihnasta.
"en ihannoi minkäänlaista sotaa, mutta ihailen kyllä niitä miehiä, jotka pysyivät rintamassa viimeiseen saakka ja saivat aikaan sen, ettei maata miehitetty."
VastaaPoistaTässä on sellainen viisaan miehen kommentti, josta on pakko tehdä ns nosto.
Kun nyt vielä löytyisi se viisas vallankäyttäjä taikka neuvottelija, joka löytäisi tien ulos sodasta, kuitenkin niin, ettei se olisi siemen seuraavalle sodalle.
Eilen julkaistut Medvedevin puheet olivat vakava vaaran merkki: niissä tunustettiin, että länsi on vanvempi tavalla, jota Venäjä ei voi tavanomaisin asein voittaa. Ainoa keino, jos se KOKEE olemassaolonsa eksistenttiaalisesti uhatuksi ovat ydinaseet. Hirmuista, mutta omalta näkökulmaltaan loogisesti.
Venäläisiä on nyt kuollut kai noin 300 000. Toisessa maailmansodassa neuvostoliittolaisia kuoli kai vajaat 30 miljoonaa. Sitä ennen ja sen jälkeenkin gulageissa kai kuoli miljoonia. Nyt on kuollut siis karkeasti noin yksi prosentti Toisen maailmansodan määrästä. En ihaile tällä vertailulla yhtään sotaa, mutta antaa perspektiiviä, ainakin siihen minkälainen mieletön lihamylly Toinen maailmansota oli. Täyttä makaaberia hulluutta, hulluutta on tosin kyllä tämäkin sota.
VastaaPoistaValtava oli sotainto meillä pari vuotta sitten. Otin joitain kuvakaappauksia Hesarin kommenteista. Oltiin sitä mieltä, että Venäjä kaatuu kun McDonalds lähtee. Luhistuu sisältä, kun joitain länsituotteita ei enää saa. Hillitön oli lännen usko omaan henkiseen vetovoimaansa. Kauhea tarve lännellä on yhä kaataa Venäjä, osin eri keinoin tosin nykyään. Tämä sota on naisten sota, sitä kannattaa suurempi osa naisista kuin miehistä. Se lienee uutta. Naiset kokevat vastustavansa pahaa arvokonservatismia Venäjän hahmossa. Arvokonservatismi ei saa voittaa. Tähän on tultu.
Suuresti naurattaa ns. suvaitsevaiset. Kun maahanmuuttaja tulee lännestä, se on tervetullut mutta kun tulee idästä, niin ei ole. Tällehän nauravat jo hampaattomat tammatkin. Eihän tässä ole eikä ole ollut kyse suvaitsevaisuudesta yhtään, vaan massamaahanmuutossa on ollut kyse ainoastaan rähmällään olosta lännen edessä, EU:un myötäilystä. Se siitä. Muutama vuosi sitten oliko se Haavistokin sanoi, että kuulkaa linnutkin lentävät. Ne kyllä taitavat lentää yhäkin, myös itärajan yli. Pahinta oli olla "räyhäimpivaaralainen kiitospaita". Nyt nämä sama haukkujat ovat innoissaan militarismin kasvusta, maastokuvio on heille nyt kaunista.
Arvioisin että lopulta Ukrainan kohtaloksi koituu jo pitkään ollut erittäin matala syntyvyys joka vielä sodan alettua putosi entisestään. Viime vuonna synnytysikäistä naista kohden syntyi enää 0,7 lasta. Vuonna 2021 lukema oli 1,15. Syntyvä sukupolvi on siis enää vain 30-40% sen synnyttäneen koosta. Ei tässä sotia enää tarvita. Tuo maa tuhoutuu muutenkin.
VastaaPoistaEnnen sotaa edeltänyt hallinto oli kumminkin mahdollistanut kaupallisen sijaissynnyttämisen Ukrainassa, jota taas myös ulkomaalaiset käyttäneet hyväkseen. Fakta kumminkin on jotta vain nainen voi synnyttää tai kantaa lasta, aivan sama mikä aate tai ideologia on aikakaudella valloillaan. Enempi vaikuttaa ukrainalaisten naisten kohdalla joutua ojasta allikkoon. Taloutta teoriassa voi säädellä, ei vakaa varainen nainen voi katsoa sijaissynnyttämisen elinkeinona tms. Mutta on se hyvin kyseenalaista eteenkin jos lapsi menee ulkomaiseen adoptioon, kuin myöskin jos lapsella on jokin vamma tms. (ääritapaus, mutta mahdollista) kuka huolehtii jos vanhemmat eivät haluakkaan tätä lasta?
PoistaHyvin rajua on tällä hetkellä tämä Nato-Suomen ja Venäjän välien uudenlaisen tilanteen hahmottelu ja rajojen hakeminen, tai ainakin uutisointi asiasta. Venäjähän sitä paikkaansa hakee suhteessa Suomeen niin, että heikompaa jo hirvittävät Medvedevin ja Zaharovan "lennokkaat puheet". Ei kai siinä sitten muuta voi kuin Manua muistella eikä provosoitua kun provosoidaan. Muttei se mikään ihme ole, jos tulee jo ikävä perinteistä rauhanliikettä tässä rytäkässä. Kuten niin monessa muussakin elintärkeässä asiassa, niin tässäkin sen arvon vasta huomaa, jos sen menetys on kysymyksessä. Toivottavasti näin ei tulevaisuudessa tietenkään ole.
VastaaPoistaRauhaa.
”… Verrattain vähän meiltä lähti vapaaehtoisia Ukrainaan, mutta hengessä olemme kaikki olleet vahvasti Ukrainan puolella…”
VastaaPoistaNiin, hölmöyttä on tätäkin lajia.
Olettaisi professorin tarkastelevan asiaa viileämmältä, analyyttiseltä kannalta, mutta sellainen lähestymistapa ei ”Venäjän tutkimukseen” ilmeisesti sisälly.
Jopa – tai etenkin – amerikkalaiset analyytikot tarkastelevat konfliktia analyyttisesti: mitkä ovat USA:n motiivit osallistua Euroopan sotaan, mitkä ovat kunkin puolen intressit ja mitä oikeasti tavoitellaan ja millaiset ovat mahdollisuudet saavuttaa nämä tavoitteet.
Mutta meille suomalaisille on kyse hyvän ja pahan kamppailusta. Sellaisista saduista, joita äiti luki pikku piltille iltasängyssä.
Mitä tällä Ukrainan aseellisella tukemisella on voitettu ukrainalaisten itsenä kannalta? Tai oikeammin, ei tukemisella vaan sodankäynnillä yhdessä ukrainalaisten kanssa, sillä aseethan nykysodan ratkaisevat.
Ukraina ei etene, mutta sen kansa kuolee. Ukraina ei tule saamaan Venäjän valtaamia alueita takaisin; jopa USA on nyttemmin sillä kannalla. Mutta pääasia tässä näytelmän käsikirjoituksessa näyttää olevan se, mitä viisas neiti pääministerimme sanoi: panna Venäjä kärsimään ja polvilleen. Mutta eihän sekään näytä meiltä onnistuvan.
Poista"mitkä ovat USA:n motiivit osallistua Euroopan sotaan"
Kyyniset selitykset:
- uhraamatta yhtään amerikkalaista sotilasta heikentää Venäjä niin, että voimat voidaan keskittää todellista arkkivihollista Kiinaa vastaan
- laajentaa Natoa epäröivien Ruotsin ja Suomen suuntaan
- takoa Nato yhtenäiseksi
- vaurastuttaa aseteollisuutta.
Qui bono on yleensä toimiva tapa etsiä selityksiä asiaan kuin asiaan.
Toivon kuitenkin olevani väärässä.
Pakko tunnustaa: Kuulun siihen "poikkeusihmisten vähäiseen joukkoon", joka ei Matin päivästä 2022 lähtien ole ollut oikein missään puheenalaista asiaa koskevassa hengessä mukana. Asia on minulle täysin ratkaisematon, ambivalentti. Edelleen jatkan ihmettelyäni: miksi sota päästettiin "syttymään" tai sytytettiin. Kuinka kauas menneisyydessä konfliktin juuret ulottuvat? Riittääkö kesän ja syksyn 1991 liittosopimusneuvottelujen katkera kariutuminen. Toisen maailmansodan tapahtumat Ukrainassa? 1930-luvun taitteessa Ukrainassa aiheutettu nälänhätä? Ja mikä merkitys oli USA:n ja sen aseteollisuuden intresseillä 2022?
VastaaPoistaNäiden kysymysten selvitys jäänee nykyajan ihmisiltä näkemättä.
Se tietenkin on itsestään selvää, että kaksi vuotta sitten Venäjä hyökkäsi kansainvälistä oikeutta karkeasti rikkoen.
Kyllä kansat väsyvät sotaan, se lienee selvä. Ongelma on siinä, että diktaattorit eivät. He ovat suojassa ja turvassa, ja sodat voivat ja saavat kestää vaikka maailman tappiin. Jos aika on Putinin puolella Ukrainaa vastaan, aika on myös Venäjän kansaa vastaan. Putinin viha länttä ja läntisiä arvoja vastaan on mielipuolista, ja Ukraina on vain tekosyy ja kokeilu, jos tässä vaikka suurempaan rytinään olisi eväitä?
VastaaPoistaJos Putin olisi ollut 70-80 luvulla Neuvostoliiton ja Varsovan liiton diktaattori, hän olisi sytyttänyt kolmannen maailmansodan, koska Varsovan liiton ylivoima oli täysin musertava konventionaalisissa aseissa ja myös ydinaseissa. Viha sumentaa järjen. Viinan turvottaman Medjevin puheita ei paljoa kannata noteerata...
Vaan mitäpä, jos Medvedin pannaankin puhumaan ne villit varoitukset, joita mikään vastuullinen valtionjohto ei voi virallisesti esittää... Ne on helppo kiistää juopon pilapuheina.
PoistaSekavuuksien hölisiminen tekee hovin jäsenestä presidenttikelvottoman (Putinin jälkeen) lännen silmissä. Hölisemällä pajari todistaa luotettavuuden tsaarille ja säilyttää henkiparkansa. Eräänlainen defenestraatiovakuutus.
PoistaV-V F
"Venäjällä militarismi on saanut yhä vastenmielisempiä muotoja, mutta ei se suinkaan ole ainoa maa. Rauhan välttämättömyyden korostaminen ei kuitenkaan estäisi asiallisesta puolustusvalmiudesta huolehtimista. Aikoinaan sitä jankutettiin aina paraatienkin yhteydessä, nyt enää ei."
VastaaPoistaHyvä kirjoitus noin ylisummaan. Suloinen on sota varsinkin sille, joka ei itse ole sitä kokenut... Kenenpä viisaus lieneekään alunperin, mutta jostakin aforismikokoelmasta muistelen tuollaisenkin joskus bonganneeni.
-J.Edgar-
"Vaan kukapas nykyään meilläkään edes kehtaa julistaa, että rauha on hänelle ja hänen puolueelleen ykkösprioriteetti."
PoistaToisaalta, mikä puolue tai muu porukka asettaa sodan aikaansaamisen ykkösprioriteetiksi? Ei mikään, jotakin yksittäistä umpihullua ehkä lukuunottamatta.
Kysmys on kai siitä, millä hinnalla ja millä keinoilla se rauhantila voidaan palauttaa.
Joten käsi ylös ne, jotka ovat esim. sitä mieltä, että vaikkapa Talvisodan alussa rauha olisi pitänyt saada heti hinnalla millä hyvänsä. Tiedämme kaikki, mikä se hinta olisi ollut.
Tai jos se rauha niin ehdoton vaatimus on, miksi sitten yleensä edes tehdä yhtään mitään sotilaallisen maanpuolustuksen eteen, jos jo etukäteen kuitenkin julustetaan, että rauha menee aina kaiken muun ohi - esim. maan itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden ohi? Ts. kerrotaan, että meiltä sopii vaatia ja ottaa mitä vain, me pojat emme sotimaan ryhdy emmekä sodi.
Itse en tunnista Suomessa mitään sotakiihkoa. Joidenkin tyttöihmisten möläykset on syytä settaa enemmänkin pinnaallisen ja hetkelisen Insta-julkisuuden tavoittelun tiliin nekin
Ano 8. helmikuuta 2024 klo 16.18
Poista”… Joten käsi ylös ne, jotka ovat esim. sitä mieltä, että vaikkapa Talvisodan alussa rauha olisi pitänyt saada heti hinnalla millä hyvänsä…”
Mielenkiintoinen kysymys. ”HETI hinnalla millä hyvänsä” tarkoittaa sitä, että olisi suostuttu vuokraamaan Hankoniemi Neuvostoliiton tukikohdaksi Saksan uhan vähentämiseksi.
Suomi ei katsonut mahdolliseksi luovuttaa maaperältään toiselle maalle tukikohtaa, koska Suomen itsenäisyys ja turvallisuus olisi tullut uhatuksi. Valitsimme mieluimmin sodan ja tuhon ja miesten kuoleman.
Nyt olemme juuri luovuttaneet vieraalle valtiolle 15 tukikohtaa Suomen maaperältä. Ja vieraalla valtiolla on erittäin suuri ja itsenäinen mandaatti näihin alueisiin. Ja me pojat olemme iloisia ja ylpeitä tästä itsenäisyytemme menetyksestä.
Puhun nyt siis Suomen itsenäisen päätäntävallan menetyksestä, en eduista tai hyödyistä. Me myimme itsenäisyytemme halvalla.
Anonyymi8. helmikuuta 2024 klo 19.08
PoistaTuon sortin analyysi vaati jo melkoista "kognitiivista joustavuutta".
Tai vaihtoehtoisesti tavoitteena on paikka seuraavassa Terijoien hallituksessa?
Kannattaa kuitenkin muistaa, että valloituksen jälkeen venäläinen perinne on maan haltuunotona jälkeen eliminoida aina ensimmäiseksi ne heidän hyväkseen toimineet yhteistoimistamiehet, koska mitään "paikallista sovellusta" Venäjän/NL:n vallasta ei tietenkään voida sallia. Moskovan miehet tilalle. Näin mm. koko Itäblokissa.
Huomioiden Molotov-Ribbentorp etupiirijaon Stalinin ja Hitlerin kesken, sen tehokkuuden, jolla Puolan ja Baltian ryöstö pantiin toimeen ensin tukikohtia vaatimalla ja sitten koko maa haltuun, huomioiden Neuvostoliiton puheet siitä, että muutamassa viikossa Puna-armeija pitää voitonparaatin Helsingissä, jne. ainakin minun on mahdotonta kuvitella, että "Hankoniemen vuokraaminen" olisi riittänyt. Se olisi vain helpottanut maan valloitusta aivan kuten Baltiassa, koska Hankoon olisi voinut tehdä "maihinnousun" suomalaisten häiritsemättä muka vuokrasopimuksen nojalla.
No, joka tapauksessa mielenkiitoista mutta kovin surullista on kuulla, että tuokin sortin hapatusta vielä tarjotaan.
Suomi on ollut vuosilymmenet "rauhanpuolustajien", lue viidennen kolonnan indoktrinaation alla, että ei se ihan paikalla katoa. Kun maanpuolustustahto on sotakiihkoilua, tälle porukalle on toivotonta edes yrittää esittää minkäänlaisia faktoja mihinkään suuntaan. Tulee mieleeni Hertta Kuusisen toteamus aikoinaan Punaisen torin paraatissa, että siinä ne vyöryvät "rauhan tykit"...on sitä kaikenlaista!
PoistaRauha on tälle porukalle kiva juttu, kunhan sen rauhan tuo "omat". Viis siitä, että kyseessä voisi näissä tapauksissa olla jopa maanpetoksellinen toiminta, mutta Suomessahan siihen ollaan jo totuttu vuosikymmenten aikana, eikä koira perään ole haukkunut, eikä hauku. Kaikki faktat kuitataan hiljaisuudella ja painellaan villaisella.
Stalinin vaatimukset Suomen suhteen syksyllä -39 ovat täydellisen eri asia, kuin nykyiset sopimukset Naton kanssa, kai Naton jäsenet lienevät kohtuullisen demokraattisia valtioita, vai oliko Stalinin Neuvostoliitto se kaikkein pyhin ja puhtain pienten valtioiden suhteen? Ihminen on kummallinen otus, löytyy jopa rakastajia pedofiileille ja lasten raiskaajille, ja jossakin pimeässä Afrikassa jopa ihmissyöjille!
”… No, joka tapauksessa mielenkiitoista mutta kovin surullista on kuulla, että tuokin sortin hapatusta vielä tarjotaan…
Poista…. Ihminen on kummallinen otus, löytyy jopa rakastajia pedofiileille ja lasten raiskaajille, ja jossakin pimeässä Afrikassa jopa ihmissyöjille!...”
Tuollaisia kommentteja on niin herttaisen hauskaa lukea! Juuri kuin selailisi kirjaa hölmöläisten touhuista. Vatsa tulee ihan kipeäksi hihitellessä! Älkää, pojat, vain menkö lääkärille, hölmöläisten jutut meidät järkimiehet tiellä pitää.
Anon. 13.22. Ei kai ole kuullutkaan sellaisista "yksittäistapauksista" kuin Stalin, Mao, Pol Pot, Putin, Idi Amin, Hitler, Saddam, Kim il Jong, Mengistu Haile Mariam, Nikolae Chiaeucescu, Bedel Bokassa jne. jne...näiden tyrannien rakastajia löytyy miljoonia vieläkin, ja mikä on rakastaessa "omiaan"...
PoistaAnon 9. helmikuuta 2024 klo 16.06
Poista”… Anon. 13.22. Ei kai ole kuullutkaan sellaisista "yksittäistapauksista" kuin Stalin, Mao … jne...näiden tyrannien rakastajia löytyy miljoonia vieläkin, ja mikä on rakastaessa "omiaan"...”
Olen varma, että olet tehnyt parhaasi yrittäessäsi ymmärtää tuota yllä olevaa viestiketjua. Mainitsema nimien ryhmä on vaikuttava; se on kuitenkin yleisesti tunnettu porukka.
Sinulta jäi vain kertomatta, mitä halusit itse sanoa. Jätettäisiinkö tämä nyt tähän?
Ukrainan puolella 1000 prosenttisesti.
VastaaPoistaEräs asia kuitenkin on alkanut mietityttää.
Miksi rintamajoukot kantahenkilökuntaa lukuun ottamatta pääasiassa vain vapaaehtoisista koottuja? Missä todellinen liikekannallepano?
Miljoonia nuoria ukrainalaisa miehiä ei ole rintamalla.
Toki kaikki eivät voi olla rintamalla jotta yhteiskunta pyörisi, mutta tämän vajeen on Ukrainan johto itsekin myöntänyt.
Ukraina vaatii ja pyytää länneltä maksimaalista tukea.
Siihen pitäisi vastata. Ja pitää.
Mutta Ukrainan on kai myös itse taisteltava maksimaalisesti samalla tavalla. Reservi-ikäisistä miehistä aivan liian pieni osa rintamalla.
Kun me olimme samassa tilanteessa arvion mukaan 90 prosenttia rintamalle soveltuvista ikäluokista oli rintamalla. Tai enemmän. Oli mentävä, ei kysytty, käykö liikekannallepano.
Ikävä asia tämä mutta tätä pitää kysyä.
t. Kannasveteraanin poika
Jatkan ed. omaa kommenttiani hieman: jos sotaa ei kyetä voittamaan, on tehtävä rauha. Siltä se taitaa juuri nyt näillä em. spekseillä näyttää.
PoistaOlet Ukrainan puolella, mutta et ukrainalaisten puolella. Jos he eivät halua sotia, mikä sinä olet heitä siihen vaatimaan? Mikset itse lähde vapaaehtoiseksi?
PoistaIso osa ukrainalaisista ei halua sotia ja kai heillä on täysi oikeus siihen. Heille Ukrainan alueellinen koskemattomuus, suvereniteetti ja mahdolliset julmuudet, joita venäläismiehittäjä tekee eivät merkitse niin paljon kuin oma henkiriepu. Mitäpä me heitä tuomitsemaan. Länsi tukee Ukrainaa sodassa jotenkuten kansalaistensa maatessa sohvanpohjalla tujottamassa tiktokkia ja mässyttämässä eineksiä ja sitä vastaan Ukrainan taasen tulisi pakottaa jokainen kansalaisensa tahdostaan riippumatta tykinruuaksi.
"Itse asiassa sotaan ja sen luomiin instituutioihin sisältyi kuitenkin tuskin mitään arvokasta. Älykkyyttä sota vaati vain sangen primitiivisellä tasolla ja sen uusi sosiaalisuus oli myös luonteeltaan alkeellista. Sodan vaatimukset tekivät siitä esteettisyyden vihollisen eikä edes uskonnollisuus muodostunut sen piirissä syvälliseksi."
VastaaPoistaOlettaisi jotta osalla miehistä on tähän jokin primitiivinen tarve. Keskittämällä tarpeen vaikka urheiluun saisi paremman lopputuleman. Sodasta itsessään ei hyötyneet muut kuin uskonnolliset liikkeet. Tietyn ikäluokan miesväestö karsiutuu ja naisväestö jää vaille "suojaa". Sitä sitten haetaan joko taloudesta, toisaalta tai näistä uskonnollisista liikkeistä. Jäljelle jääneille miehille tämä taitaa olla optimi olotila. Toisaalta jos herra tahtoo päästä hengestään sotimalla, todennäköisyydet kasvaa konflikteissa, niin voisi puhua evoluutiosta ja nainen taida sellaista "suojaa" tarvita.
"Sodasta itsessään ei hyötyneet muut kuin uskonnolliset liikkeet."
PoistaMiten esim Talvisodasta ne kansalaiset, naiset mukaanluettuna, jotka säilyttivät itsenäisyyden. Pitäisikö vastaavasti raiskaustilanteessa vain alistua ja ajatella mukavia? (Vrt anon 8.2. klo 16.18)
Voi näitä yksinkertaisia....
Poista
VastaaPoistaToistanpa tässä blogiin 6.2. Liittyvän kommentin, joka - valitettavasti - on edelleen ajankohtainen:
"tässä ajassa näyttää olevan liikkeellä tiettyä sairaalloista kiinnostusta sotaan samaan aikaan, kun rauha tuntuu kokonaan menettäneen glooriansa"
Onko tässä se ihmiskunnan surkea piirre, että enintään omat ja vanhempien virheet muistetaan, mutta isovanhempien virheitä ollaan toistamassa. Itseäni on alkanut pelottaa kun maailman ja erityisesti suurvaltojen johtoon on tullut henkilöitä, joilta puuttuu oma., tunneperäinen muisto sodasta. Esimerkiksi edesmenneen Neuvostoliiton johto saattoi olla tiukka imperiuminsa rajoista mutta venettä he eivät keikuttaneet - paitsi Hrustsev, joka maksoi siitä hinnan.
Jos puhutaan sodan "ylevyydestä" tai pahuudesta, täytyy kuitenkin erottaa pienten valtioiden puolustussodat ja suurvaltojen hegemonia- ja valloitussodat.
”Vanha toistuu”
VastaaPoistaTuskinpa Putin on perehtynyt Marxin ja Engelsin tuotantoon, mutta putinismin aivot ovat sen tietysti tehneet hänen puolesta.
Engels in 1890: “A war? Child´s play to launch one. But what would become of it once launched defies the imagination… It is well known that peace persists only thanks to the unending revolution in weapons technology, which precludes anyone getting ready for war, and thanks to everybody´s fear of the absolutely incalculable prospects of the only war now still possible, a world war.” (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 27, p. 9.
Энгельс в 1890 г.: «Война? Начать ее ничего не стоит. Но чем кончится однажды начатая война, предусмотреть невозможно... Ведь мир пока еще сохраняется лишь благодаря непрекращающейся революции в военной технике, — революции, которая никому не позволяет считать себя готовым к войне, а также благодаря всеобщему страху перед совершенно неподдающимся учету шансами мировой войны — единственной, какая теперь только и возможна.» (К. Маркс и Ф. Энгельс. Сочинения. Т. 22, С. 9-10.)
Kansainvälinen Energiajärjestö IEA ja British Petrolium julkaisevat tilastoja eri maiden energian kulutuksesta. Ukrainan tapauksessa energiata on maassa käytetty 1990-luvun alussa 52 000 kilowattituntia asukasta kohden. Vuonna 2021 lukema oli enää 22000 kilowattituntia. Huomioiden väkiluvun lasku on romahdus ollut noin energian käytössä peräti 70%. Vastaavaa energian kulutuksen laskua ei ole tapahtunut Venäjällä eikä koivikaan paljon edes Valko-Venäjällä. Tulos kertoo Ukrainan teollisuustuotannon romahduksesta.
VastaaPoista