keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Kulttuurin dynaamisuuden ydin



Länsimaiden kulttuurinen dynaamisuus ja maailman tulevaisuus

Satakunta vuotta sitten länsimainen kulttuuri oli mahtinsa huipulla lähes joka suhteessa. Sen nopea kehitys oli ihme vailla vertaistaan ja eipä ollut kumma, jos se vähän pyrki myös nousemaan päähän.
Länsimaisen kulttuuri ylivoimaisuus ilmeni sen sekulaarilla puolella, joka oli valistuksesta alkaen saanut vapaasti nousta kukoistukseen.
Sama olisi varmaankin voinut tapahtua myös muualla, mutta eipä vain tapahtunut. Kuten Kolumbus aikoinaan sanoi, kuka tahansa olisi voinut tehdä saman kuin minä, mutta eipä nyt vain tehnyt. Oliko länsimaiseen kulttuuriin sisäänrakennettu jonkinlainen ohjelma, joka mahdollisti sen ikuisen pyrkimyksen yhä korkeammalle, jonka näemme jo goottilaisissa kirkoissa?
Kristinuskoa tulee aina nälvineeksi ja vähän rienanneeksikin, mikä on tässä valistuksen projektia toteuttavassa kulttuurissamme kai jopa väistämätöntä. Kritiikitön alistuminen uskonnollisten saarnamiesten valtaan tekisi koko sivilisaatiostamme pian lopun. Toki se on rajoittanut tiedollisia harrastuksia (sapere), mutta ei vain rajoittanut.
Asian toinen puoli on, että kristinuskolla on ollut ja on yhä myös konstruktiivinen merkityksensä, joka sangen mahdollisesti on näytellyt ratkaisevaa roolia siinä, että West on kulttuurisesti yhä ylivoimainen verrattuna muihin -the rest, kuten Niall Ferguson on asian kiteyttänyt.
Erityisen selvästi ero tulee esille, kun vertaamme kristinuskon ja islamin kulttuurista merkitystä. Vaikka jälkimmäiselläkin oli oma lyhytaikainen loistokautensa, on sen intellektuaalinen merkitys sittemmin pysynyt hyvin vähäisenä. Päiviö Latvus on mielestäni ansiokkaasti pohtinut asian syitä.
Venäjän kulttuurin ns. hopeakauden suuriin nimiin kuulunut Vladimir Solovjov pohti hänkin aikoinaan tätäkin asiaa ja esitti mielestäni kiintoisan näkökulman teoksessaan Магомет, его жизнь и религиозное учение (löytyy osoitteesta www.vehi.net/soloviev/magomet/index.html).
Solovjovin mielestä Muhammedin opista puuttui idea ihmisen täydellistämisestä. Hänen omassa ajattelussaan korostui ajatus jumalihmisestä (siis ei ihmisjumalasta!), jollainen Jeesus oli. Jälkimmäinenhän kehotti ihmisiä tulemaan täydellisiksi, mikä muuten on tainnut meiltä luterilaisilta unohtua.
Muhammedin oppi on Solovjovin mielestä vain vastine raamatun laille ja profeetoille, alkeisaste, jossa hengellisen kehityksen ideaalin sijaan on vain laki, joka on täytettävä. Kun se täytetään, ei olekaan enää mitään mahdollisuutta enää kehittyä, jäljelle jää vain alistuminen.
Tämänpuoliselle elämälle annetun lain täyttäminen ei itse asiassa edes ole kovin kummoinen tehtävä, vaan täysin mahdollinen inhimillisen normaalitason puitteissa.
Niinpä ihmisen sielunvoimat jäävät lopultakin vaille tehtävää, ainakin siis korkeampaa tehtävää ja ihannetta.
Solovjovin mielestä tämä perusasetelma selittää sen, ettei islamilainen maailma edes ole synnyttänyt neroja ja koko edistyksen idea on jäänyt islamilaiselle maailmalle vieraaksi.
Yli sata vuotta sitten kirjoittanut Solovjov arvioi, että muhamettilaisuus voi kukoistaa vain omissa yhteisöissään ja kuihtuu nopeasti niiden ulkopuolella.
Sillä on kuitenkin vielä tulevaisuutensa Aasiassa ja Afrikassa, joissa se sopii ihmisten kehitystasolle, kuten vanha testamentti aikanaan sopi tuhansien vuosien takaisille juutalaisille. Näin siis Solovjov.
Minusta nämä ajatuksenjuoksut ovat kiehtovia, vaikka toki herättävät myös kysymyksiä.
Miksi juutalaisuuden piiristä -joka siis on jäänyt tuolle alkeelliselle lakiuskonnon asteelle- on kuin onkin tullut tähän maailmaan aivan uskomaton määrä neroja?
Mahdollinen vastaus tähän voisi olla perinnölliset tekijät, vaikka muhamettilaisuus olikin alun perin keskittynyt aivan samoille seuduille. Juutalaisuushan on tarkoin suojannut omaa geenipankkiaan säännöksillään. Toki kulttuuriset tekijät eli islamin suhtautuminen ajatuksenvapauteen tuntuu ainakin prima facie todennäköisemmältä tämän sinänsä kiistämättömän ilmiön selittäjältä.
Solovjovin oppi jumalhimisyydestä (bogotšelovetšestvo) tuo mieleen Dostojevskin Riivaajat. Kirjan lopussahan onneton ja naurettava liberaali Stepan Trofimovitš Verhovenski lopulta tajuaa sen ylimaallisen viisauden, jonka mukaan ihmisen elämällä on oltava määrättömän suuri (bezmerno veliki) ideaali, johon se suhteutetaan. Mikään maallinen, tämänpuolinen ja tavoitettavissa oleva ei sellaiseksi riitä, siitä sikiää vain barbaria.
No, tällaiset asiathan kirkkomme on niin sanoakseni autuaasti unohtanut ja venäläisittäin ilmaistuna tuijottaa suuhun (ihmeissään ja ihastuksissaan) muhamettilaisuuden julistajia. Mutta se siitä, murheellinen tarina.
Solovjovin tuomio tuo mieleen myöskin samoihin aikoihin kiinalaisuudesta kirjoittaneen (myös Solovjov kirjoitti siitä) Dmitri Merežkovskin.
Merežkovski nimittäin katsoi, että Kiina oli jo kulttuurisesti pysähtynyt ja niin maho, että kaikki mahdollinen edistys sen piirissä voisi olla mahdollista vain länsimaiden myötävaikutuksella.
Se oli sitä aikaa. Kukapa ei muistaisi mandarinismin käsitettä: itseriittoinen Keskuksen valtakunta ei enää pyrkinyt muuhun kuin oman kulttuurinsa täydellisten loistotuotteiden hallitsemiseen ja säilyttämiseen. Virkamiesten pätevyys todettiin sen mukaan, missä määrin he pystyivät käyttämään ja ymmärtämään vanhentuneita ja arkielämässä täysin tarpeettomia hieroglyfejä.
Se, joka on viime aikoina Kiinassa käynyt taitaa pakostakin vähän hymyillä Merežkovskin aikoinaan varmaankin varsin vakuuttavalta kuulostaneelle tekstille.
Jotakin on Kiinassa tapahtunut, mutta mitä? Islamilaisessa maailmassa, tarkoittaen siis sen kulttuuria on myös jotakin tapahtunut ja se jokin on suuri hyppäys takaisin menneisyyteen.
Aikoinaan niin valtavaa huomiota herättänyt Kemal Atatürkin vallankumous on nyt Turkissa peruttu ja arabikevään tuloksena islamilainen maailma alkaa taas myös Mahgrebin maissa painua iänikuiseen pysähtyneisyyteensä.
Vai olisiko sillä sentään voimia ponnistautua irti keskiaikaisista kahleistaan? Miten? Länsimaiden ystävällisellä avullako? Miten se toteutuu…? Suvaitsevaisuudella…?

13 kommenttia:

  1. Nykyinen rabbiininen juutalaisuus Talmudinsa kanssa on kovin erilaista verrattuna pelkästään vanhaa testamenttia eli Tooraa seuranneeseen juutalaisuuteen.

    VastaaPoista
  2. Ihmettelen, että kristinuskon osuus tieteellisen ajattelun mahdollistajana on selvästi nähtävissä, mutta silti se kielletään tai sitä aliarvioidaan. Hesarissa oli vasta kirja-arvostelu, missä kaksi viisasta miestä löysi edistyksen. Enqvist ja Saarikivi. Siinäkin mainittiin katolisen kirkon tieteenvastaisuus. Kun kaikki keskiajan tieteelliset läpimurrot tapahtuivat kirkon piirissä, ja kirkon suojeluksessa, niin eihän se tieteenvastaista voinut olla.

    Kirkkoisä Augustinus jo totesi, että ihmisen älyllisyys on Jumalan sanoinkuvaamatonta suopeutta. Kristinuskon piirissä omaksuttiiin myös Augustinuksen käsitys historian edistyvästä luonteesta. Islamiin verrattuna täysin vastakkaista.

    Islam kannattaa taantumuksen ideaa, Muhammed oli Hadithien mukaan sitä mieltä, että hänen sukupolvensa on paras, seuraavien sukupolvien on seurattava sen käsityksiä. Kehitys kulkee taaksepäin. "Solovjovin mielestä tämä perusasetelma selittää sen, ettei islamilainen maailma edes ole synnyttänyt neroja ja koko edistyksen idea on jäänyt islamilaiselle maailmalle vieraaksi." Juuri näin.

    Islamissa on myös käsitys menneisyyden hyveestä korkeinpana arvona. Universumi on luonnostaan irrationaalinen. Islamin piirissä tieteet eivät ole menestyneet kuin valloitettujen alueitten kristittyjen ja juutalaisten avustamina kuten keskiajan Espanjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ihmettelen, että kristinuskon osuus tieteellisen ajattelun mahdollistajana on selvästi nähtävissä, mutta silti se kielletään tai sitä aliarvioidaan. Hesarissa oli vasta kirja-arvostelu, missä kaksi viisasta miestä löysi edistyksen. Enqvist ja Saarikivi. Siinäkin mainittiin katolisen kirkon tieteenvastaisuus. Kun kaikki keskiajan tieteelliset läpimurrot tapahtuivat kirkon piirissä, ja kirkon suojeluksessa, niin eihän se tieteenvastaista voinut olla."

      Valistukseen taitaa olla jollakin tapaa kovakoodattuna juuri tuo kristinuskonvastaisuus. Tai siis ainakin silleen, että vastustetaan ja dissataan kristinuskon metafyysistä puolta, kristinuskon etiikkahan on yritetty ympätä myös tuohon valistuksen suureen projektiin "sekulaarin humanismin" ym. nimikkeillä.

      Vaikka jännää toisaalta noin sinänsä, että tuo valistuksen uskonnonvastaisuus on yhä edelleenkin nimenomaisesti kristinuskonvastaisuutta, esim. erästä Rauhan Uskontoa kuulee kritisoitavan yllättävän harvoin ja aina jotenkin ihmeen väkinäisesti ja puolinaisesti. Koska rasismi, tms. Kauhea Asia. Tai no, ehkäpä niitä kriittistä mieltä olevia voi olla enemmänkin, mutta ainakin toistaiseksi ovat kai nähneet paremmaksi pitää turpansa tukossa. Typerimmilläänhän tuo kaksoisstandardi näkyy esim. siinä, että pilkataan kristinuskoa, mutta loukkaannutaan Profeettan pilakuvista. Raamattu paskapytyssä on suurta taidetta, mutta koraani samaan paikkaan viskattuna viharikos. Jne, jne.

      Ja kuten tälläkin blogilla on jo aiemminkin tuumailtu, niin ehkäpä Valistuksenkin menestys on ollut osaltaan, ja ehkä jopa kriittisessä määrin riippuvaista juurikin eräänlaisesta dynaamisesta vastakkainasettelusta kristinuskon kanssa, so. jonkinmoisesta sparrausvaikutuksesta. Monet luonnonilmiötkinhän perustuvat juuri tuohon kahden (tai useamman) vastakkaisen voiman keskinäiseen dynaamiseen tasapainoon, esim. ilman Auringon gravitaatiota Maapallo sinkoutuisi jonnekin kauas ulkoavaruuteen jäätymään, mutta ilman kiertoliikkeensä aikaansaamaa keskipakovoimaa syöksyisi Aurinkoon ja tuhoutuisi.

      Nyt, kun kristinusko ainakin länsimaissa lähinnä ottaa lukua seisaaltaan, on myös Valistuksen projekti alkanut osoittaa aivan ilmeisiä kriisiytymisen oireita. nämähän näkyvät kaikenlaisen postmodernin ym. irrationalismin yleistymisenä, jne. Ja tuskinpa ne tälle paljon hehkutetulle "tieteelliselle maailmankuvallekaan" kovin hyvää pidemmän päälle lupaavat, jos homma jatkuu näissä merkeissä, kuten nyt näyttäisi olevan. Ainakin trendit ovat selviä, ja prognooseja voinee tuosta kehityksestä myös tehdä.

      Poista
    2. Meinasin ruveta kirjoittamaan kommenttia kun huomasi, että Bogreol on jo sanonut lähes kaiken mitä halusin sanoa.

      Tiivistetysti islamin ongelma on konservatismi: usko luotuun ts muuttumattomaan ja täydelliseen Koraanin, oppi Muhamedista täydellisesti johdatettuna ts erehtymättömänä, sitoutuminen haditheihin sekä tulkintakielto. Nämä sitovat uskonsa vakavasti ottavan sunnimuslimin salafismiin, ts pyrkimykseen mahdollisimman tarkasti noudattamaan 800-luvun käytäntöä. Toinen tähän johtava seikka lännessä on uskonppineiden valta: he haluavat sitoa "lampaansa" mahdollisimman tiukasti valtansa alle ja tuossa tarkoituksessa eristäytymään ei-muslimeista.

      Mutta ei hätää, kun tarpeeksi painetta syntyy, inhimillinen äly purkautuu läpi ja syntyy muslimien Luther tai Heikki Räisänen, joka tulkitsee opit uusiksi.

      Poista
  3. Suuria kysymyksiä nuo, joihin kukaan meistä ei tiedä päteviä vastauksia.

    Miten Euroopan vajoaminen "keskiajan" tuhatvuotiseen historialliseen taantumaan tapahtui? Miten toimijasubjektit katosivat tajunnasta ja dynaaminen ajantaju ja päättely pysähtyivät? Miten depersonalisaatio ja reseptiivinen käsiterealismi valtasivat tajunnan?

    Jos ymmärtäisimme suurimittaisia historiallisia taantumia -- että niitä on omassa eurooppalaisessa historiassamme ollut eikä niiden mahdollisuutta voi millään perusteella poissulkea -- luultavasti ymmärtäisimme paremmin miksi ei-eurooppalainen "islamin maailma" ei ole koskaan kokenut dynaamista kehitystä.

    Ja ehkä ymmärtäisimme myös paremmin, miksi eurooppalainen perinne ja islamin perinne ovat yhtä yhtensovittamattomia kuin elävä tuli ja seisova hapeton ilma.

    Näiden kulttuurikognitiivisten perinteiden totaalinen yhteensovittamattomuus näkyy paitsi historiallisen kehityksen ja kehittymättömyyden eroissa, myös päiväkohtaisissa ääri-ilmiöissä kuten terrorismissa.

    Sopeutumattomuuden selittäminen esimerkiksi syrjäytymisteorialla on omaan eurooppalaiseen yhteisöllisyyden laatuumme pohjautuva yritys, jolla ei ole mitään katetta kun se ulotetaan täysin eriperusteisen ihmisyyden piiriin. "Islamin maailmaa" koskien se on täysin todellisuuden vastaista. Terroristithat eivät ole edes pääsääntöisesti syrjäytyneitä -- pikemminkin päinvastoin.

    Ja yleisempi totuus on, että mitä enemmän Eurooppa sietää ja suvaitsee, sitä vahvempia projektiivisia viholliskuvia on "islamin maailman" keskuudessaan kehitettävä säilyttääkseen oman sisäisen eheytensä. Jo toiset maahanmuuttajien sukupolvet ovat edeltäjiään radikalisoituneempia.

    Suuret kulttuurit ovat pohjimmiltaan paljolti selittymättömiä ilmiöitä. Kuten Spengler sanoo, ne syntyvät "kuin huuto ihmisen rinnasta". Joka tapauksessa ne ovat nimenomaan suuria ihmisyyden yksiköitä. Kunpa pystyisimme ajattelemaan edes siihen mittaan, ettei "ihmisyys" ole suinkaan yksi ja sama, vaan on pohjimmiltaan erilaatuista ihmisyyttä.

    Siitä, että kaikilla on 'ihmisarvo', ei suinkaan seuraa, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat keskenään. Päinvastoin. Toisilleen vastakkaisen dynamiikan omaavat kulttuurit voivat vain repiä toisensa riekaleiksi, nostattaa talttumattomia hylkimisreaktioita, tuhota toistensa kognitiiviset ominaisuudet, aiheuttaa molemminpuolisen moraalianomian ja romauttaa yhteiskunnallisen luottamuksen ja järjestyksen.

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia kiinnostavista näkemyksistä! Kyllä pitää sanoa, että se tavaton naiivius, jolla asioihin nykyään suhtaudutaan, hämmästyttää. Siinä tuntuu ikäänkuin olevan jotakin niin primitiivisen ihmiskuvan ja maailmakuvan heijastusta, että tulee jo kysyneeksi, onko tämä sitä uutta ikuista keskenkasvuisuutta, jota taannoin ennusteltiin. Kritiikitöntä ylpeyttä omista asenteista ja käsityksistä ainakin löytyy.

    VastaaPoista
  5. Vihavainen: Erinomainen blogi! Innostuin lukemaan myös vanhoja vuosikertoja ja törmäsin tällaiseen 17.12.2014 päivättyyn kommenttiisi:

    Totta joka sana. Luukkasen Arton "Suojelusenkeli" kertoo lisää, mutta vieläkin on se Vlavimirovin (Vladimirovin, korjaus kirjoittajan) lista murhatuista suomalaisista pidetty salaisena. Tämä on maallemme häpeä!

    Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Koska nämä suomalaiset on murhattu? Onko tuollainen lista todella olemassa? Kuka sen pitää salaisena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisesta en ole kuullutkaan. Mikä lie? Vitsi?

      Poista
  6. "Miksi juutalaisuuden piiristä -joka siis on jäänyt tuolle alkeelliselle lakiuskonnon asteelle- on kuin onkin tullut tähän maailmaan aivan uskomaton määrä neroja?"


    Muihin selitykseen tällä kertaa menemättä - se vaatisi vanhojen houreideni rasauttavaa uudelleensetvintää mm. koirien ja kissojen mytologisen merkityksen, kilpirauhasen toiminnan ynnä muun yhteen nivoutumisen osalta - totean tässä nyt vain ilmeisimmän.

    Minulla on hyvä ystävä, jonka kanssa kaljalla törmään aina siihen, että olen yrittänyt näköjään jotain 15 vuotta turhaan selittää, miten autonominen asia Euroopan juutalaisuus (aškenaasit ja sefardit) on verrattuna johonkin Raamatussa esiin vilahtavaan ”Iisraeliin”. (Joidenkin ihan kai tosissaan otettavien teorioiden mukaan edes genomi ei ole sama, vaan Euroopan juutalaisuus olisi syntynyt siksi, että tietyt Kaukasuksen populat omaksuivat juutalaisuuden halutessaan varmistaa kaupankäyntimahdollisuuden arabien ja kristittyjen välillä joutumatta mukaan näiden sotiin.)

    Tuo ystäväni ikään kuin huojuu yhtäältä semmoisen vallitsevan yleishumanismin (selvin päin, yliminällään) ja toisaalta sellaisen ilmeisesti arjessa liian "natsahtavana" kokemansa kulttuuriessentialismin välillä siten, että nimenomaan kaljoissa alkaa mielellään sössöttää (tuo on ehkä oikeasti hyvä verbi tähän), että "kyllähän ne ihmiset on erilaisia kun ne juutalaisetkin on niin älykkäitä" jne. Se, mitä taas itse olen - enkä ole keksinyt tätä ajatusta edes juurista asti itse, tavallaanhan tämä on perussosiologiaa/-sosiaalipsykologiaa tms. - hänelle aina yrittänyt tällöin sammaltaa, on se, että nimenomaan *vähemmistöissä* - ja ehkä varsinkin kulttuurin sisällä olevissa, mutta samalla perifeerisissä vähemmistöissä - on luultavasti poikkeuksellisen hyvät edellytykset luovuudelle.

    Kun unohdetaan "koville tieteille" ominaisten asenteiden kylkiäisenä tuleva harha, että kieli olisi jokin ihmisten *välinen* esine, ja huomataan, että kieli on enemmänkin se "meri", jossa ihmissielut käsityksineen sijaitsevat ikään kuin mantereina (massat), nieminä (yksilöt) ja saarina (hullut) - luetelma nyt on tässä vain ad hoc tuomassa jotain valoa siihen, mitä tarkoitan - niin tilannehan on tavallaan ilmeinen. Haastava ja itsensä selittelyyn pakotettu, mutta normaalitilassa olennaisilta osin legitiiminä koettu vähemmistökulttuuri jää valtavirrasta vähän kuin kuminauhan päähän, ja kun ihmisyksilöt sitten maallistuvat tällaisesta kulttuurista, heistä tulee tuon kitkan – sisämaailma on eri kuin ulkomaailma, ”omaan” ei voi uskoa ilman tiettyä itseironiaa - vaikutuksesta nimenomaan *yksilöitä*, siis sanan varsinaisessa mielessä. Yksilön taas on paljon helpompi ajatella kuin monilon. Yksilöllä on jotenkin tietty ylivoima eräänlaisen "hallitun jakomielen" käytössä.

    /KK/

    VastaaPoista
  7. Aprikos
    Ei Kiinan kulttuuri mihinkään ole kadonnut. Politiikka ja talous on vain välillä rypenyt.
    Kiinan (retro)perspektiivi ja potentiaali peittoavat islamilaisen, kaksoisvirran maiden ja ehkä länsimaidenkin tuotokset. Voi olla, että kiinalaiset myöhempien roomalaisten tavalla varastivat kreikkalaisilta, jotka ehkä olivat varastaneet mesopotamialaisilta (ehkä Sun Tzukin).
    Niinhän ne nykyäänkin tekevät.
    Ilamilainen kulttuuri joskus vetoaa Avicennaan (persialainen),Khaijamiin ,tai Avorreosiin. Ei paljon muuta löydy. Ei myöhemminkään.
    Hyvään hevoseen on helppo lyödä, voittajat vain saavat vähän. Miten ja mistä Kreikkaan kehittyi 1000 - 400 e.kr. sellainen kulttuuri, jota mekin vielä varastamme.

    VastaaPoista
  8. Kiinassa noudatetaan edelleen keskiaikaisia periaatteita, jotka otettiin uudelleen käyttöön epäonnistuneen modernisointikokeilun jälkeen. Poliittisen modernisointikokeilunkin ne ottavat asiana joka kuitenkin opetti ja vei asioita eteenpäin sen sijaan, että ryhtyisivät julkisesti halveksimaan omia vanhempiaan.

    https://www.youtube.com/watch?v=s0YjL9rZyR0

    VastaaPoista
  9. Itse en puhu venäjää. Solovyov alkoi kiinnostaa, kun luin Erkki Jokisen kirjan Idänkohtaus. (ISBN 951-624-329-0) Vuonna 1900 Solovyov väitti, että 1900-luvulla käydään kaksi maailmansotaa. Tässä kaksi katkelmaa kirjasta:

    ===

    Tri razgovora, Kolme puhetta, on läpivalaisu koko hänen ajatteluunsa. Se on testamentti, jossa hän katseli omienkin utopioidensakin umpikujia ja osoitti, kuin huomaamattaan, monien niiden unelmien mahdottomuuden, joita hän oli filosofisissa rakennelmissaan tavoitellut.

    Yhteen puheista sisältyy apokalyptinen satu. Sen hän siis esitti julkisessa luennossaan juuri vuonna 1900. Kun kirjoittaja sitä luki, hänen ystävänsä ja oppilaansa Vasili Rozanov käveli mielenosoituksellisesti ulos kesken puheen. Opiskelijat laativat sen loputtua hänelle kirjeen, joka päättyi kysymykseen:

    ”Oletteko hullu?”

    ---

    *Seuraavasta vuosisadasta tulee suurten sotien aikaa. Maailmansotien kautta mennään väistämättä yhtyneeseen Eurooppaan, eräänlaiseen Euroopan yhdysvaltoihin, jolle syntyy yhteinen hallintoelin, Euroopan neuvosto. Ja kun löyhää liittoa on mahdoton johtaa, lujitetaan turvallisuussyistä yhtynyt Eurooppa liitovaltioksi ja valitaan vanha kenraali sen johtoon. Koska hänellä on suursijoittajana yhteydet niin rahamaailmaan kuin sotilasvoimiinkin, hän onnistuu tehtävässään erinomaisesti. Lopulta Euroopan johtoon nousee suuri ihmiskunnan hyväntekijä, filantrooppi – antikristus.*

    Kuin jokin traktaatti Helsingin rautatieasemalta. Mutta pitää muistaa, että teksti on kirjoitettu vuonna 1900.

    ===

    Itse uskon, että jos tutkija tai tiedemies on minkä tahansa alan ehdoton huippu, hän lopulta päätyy Solovyevin tavoin eräänlaiselle tiedon kosmiselle tasolle. Aika ja paikka häviää. Mutta tuo kosminen makrotaso on kuitenkin yhtä kuin tutkijan itsensä aivot, kosminen mikrotaso.

    Tiedon, tieteen, taiteen, tutkimuksen, ym. vallitseva ääriraja kulkee meidän omissa aivoissamme. Opetetut kaavat rajoittavat näkemästä sen mikä aivan selvänä ja ilmeisenä on edessämme. Tuon rajan ylittäminen on lopultakin edistyksen vaikein tehtävä. Nobelin arvoinen suoritus.

    VastaaPoista
  10. Eikös ne nämä Valistuksen ajan apostolit itse olleet orjuuden kannattajia ja taisivatpa rajoittaa ihmisoikeudet muutenkin kuuluvan vain "paremmalle valkoiselle väelle"?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.