Paras uunikala

Paras uunikala

Makuasioista on lupa olla eri mieltä, mutta oheinen resepti on innoittanut ainakin jonkun venäläisen ystäväni spontaaneihin ylistyksiin ja hän on palannut asiaan useita kertoja, joten kyse ei ole ollut pelkästä small talkista tai muusta ropakantasta/vast.

Resepti sinänsä on äärimmäisen yksinkertainen ja lähes idioottivarma. Luulen, että mahdolliset epäonnistumiset voivat johtua vain kehnoista raaka-aineista tai väärästä lämpötilasta.

Näillä eväillä on onnistuttu:

Hankitaan lohifilee (forelli eli kirjolohi ei tuota samaa tulosta. Joskus on kyllä tullut pantua yhteen sekä forelli että nieriä ja hyvää on ollut).

Filee kostutetaan sitruunan mehulla ja päällystetään seoksella, jossa on sitruunapippuria, suolaa ja tilliä.

Tillin suhteen on huomattava, että talvisin ruukuissa myytävät ns. tillit eivät kelpaa mihinkään. Tämä on kuitenkin ehkä olennainen osa reseptiä. Tuoksuvaa, silputtua tilliä pitää panna reilusti.

Kala saa mielellään vähän aikaa, vaikkapa tunnin verran imeä mehuja ja päällystetään sen jälkeen vielä runsaalla smetanalla, pari purkkia riittää (unohtakaa ne crème fraichet, sen pitää olla hapanta ja rasvaista).

Sen jälkeen kala pannaan voideltuun vuokaan ja uuniin n. 225 asteeseen, jossa se kypsyy noin varttitunnissa. Kypsyyden huomaa siitä, että se on laidoilta vähän mustunutta ja tuoksuu vastustamattomasti. Mikäli kalaa pidetään liian pienellä lämmöllä ja liian pitkään, tulee siitä vain onnetonta mössöä.

Varttitunnissa on tapahtunut ihme, tylsästä norjalaisten meriporsaasta on syntynyt hekumallinen herkku. Seurakseen se tarvitsee vain keitettyjä perunoita ja maun mukaan voi perunan kanssa ottaa vielä voitakin, vaikka rasvan puutehan tässä ei tule vaivaamaan.

Sitä paitsi tässä syntyvä rasva on sitä kaikkein terveellisintä laatua, kuten vakuutetaan, joten asioiden tasapainottamiseksi sen kanssa sopii hyvin ottaa lasi kuivaa valkoviiniä, kylmänä.