Tiernapojat

Tiernapojat tänään

Suomessa ainoana säilynyt mysteerinäytelmä on Tähtipojat, jonka arkaaisuutta korostetaan käyttämällä siitä tuota naurettavaa svetisismiä: tiernapojat. (Stjärnopojkar eller hur?)

Sen keskeisinä tapahtumina ovat ns. kuninkaiden kumarrus ja Betlehemin lastenmurha, hyvin dramaattista tavaraa siis.

Jumalallisia henkilöitä ei esiinny, mutta taikurikuninkaat, reyes magos, kuten täällä Espanjassa sanotaan, ovat myös pyhimyksiä ja heidän jäännöksiään löytyy niinkin läheltä kuin Kölnin tuomiokirkosta. Ne innoittivat aikoinaan myös Heinrich Heineä ajankohtaisiin pohdiskeluihin:

Ersetzt die heilig’n Drei König’ aus Morgenland

mit einem abendländschen…

Toivottavasti meni oikein.

Pyhien kuninkaiden jäännökset olivat nimittäin rautahäkissä ja runoilija, tuo liberaali ja rabulisti toivoi, että sinne sijoitettaisiin pikemmin muuan juuri sen hetkinen ruhtinas, Preussin Wilhelm, arvaan minä.

No, muutenhan tämä tähtipoikain tarina on ihan sovinnainen, paitsi että keisariuden jumalallinen valta saattaisi tahriintua siitä, että knihti vyöryttää vastuun hirvittävästä lastenmurhasta keisarin niskoille.

Asia toki selvitetään sillä, ettei Herodes, käskyn varsinainen antaja, ole mikään oikea kuningas, vaan tyranni ja sellaisethan ovat paholaisen agentteja täällä maan päällä. Oikea kuninkaanvalta, kuten myös keisarin valta on jumalasta.

Siltä varalta, ettei valistumaton rahvas ymmärtäisi, että asia on totta tänäkin päivänä, on näytelmään myöhäisessä vaiheessa lisätty vielä Aleksanteri II:n ylistys.

Herodeksen pahuus asiasta vain korostuu ja samoin korostuu se kauhea ja rienaava vääryys, joka tehdään murjaanien kuninkaalle, Balthasarille, joka siis, toisin kuin usurpaattori Herodes, on oikea kuningas ja hyvien ihmisten kaipaama ja ylistämä. Hän myös paljastaa Herodeksen tyranniuden.

Väkivallan edessä totuus ja oikeus joutuu hetkeksi taipumaan, mutta vieläpä se hetki koittaisi Herodeksellekin…

Esimakua tulevasta on se, että itämaan viisaat lähtevät kotimaahansa salaa tyrannilta, musta Balthasar, joka edustaa Afrikkaa, palaa sinne ja Caspar ja Melchior Eurooppaan ja Aasiaan.

Tuomiopäivä on tuleva ja katsoja ymmärtää ilman muuta, että tuo nyt syntynyt piltti on vielä paneva omalle paikalleen niin hyveellisen Balthasarin kuin Herodes-tyrannin. Se on väistämätöntä.

Siinähän se oli tuon varsin järkyttävän kuvaelman pääasia. Se oli jopa poliittisesti korrekti tuon Aleksanteri II:een tehdyn ekskurssin takia ja jälkeen. Lienevätkö sensuuriviranomaiset joskus siihen kehottaneet? Ajankohta joka tapauksessa on niinkin myöhäinen kuin vuosi 1861 tai sen jälkeen, tuon mainitun orjuuden lakkauttamisen perusteella.

Niin tai näin, tuo sinänsä päälle liimattu lisä sopii kyllä tällaiseen näytelmään, kun se pannaan sopimaan. Onhan se koko juttu vähän sellainen karkeasti veistetty esitys, kuin venäläinen balagan.

Joka tapauksessa, näytelmän kohtaloa ajatellessa tulee mieleen, miten tavattoman arkaluontoisina saatettiin moisia rahvaan näytöksiäkin kerran maailmassa pitää, jopa tässä meidänkin maassamme.

Lehdistösensuurihan oli tuohon aikaan, Aleksanteri-keisarista lähtien, hyvin sallivaa ja julkaisijan oli syytä muistaa lähinnä yksi tabu: keisariperhe ja mahdollinen majesteettirikos.

Sittemmin, duumakaudella sekin pääsi lähes unohtumaan ja juttuja Rasputinin seikkailuista hovissa levitettiin aivan avoimesti.

No, nuo tuollaiset, majesteettirikosten ajat ovat ikipäiviksi olleet ja menneet, tulee ajatelleeksi. Mikäpä voisi nykyään olla sellainen majesteetti, jonka loukkaaminen aiheuttaisi seuraamuksia julkaisijalle?

Niin, mikä? Kauppahuone Stockmannin käytös jonkun epämääräisen puolesta loukkaantujan nettihöläytyksen takia paljastaa salamanvälähdyksen tavoin missä mennään.

Tuntuu siltä, ettei sivilisaatiomme ole vain taantumassa, vaan romahtamassa. Kun täysin aivottomat, niin sanotusti poliittisesti korrektit näkökohdat alkavat tuoda takaisin sellaisia yhteiskunnan kehitysvaiheita, jotka jo puolitoista vuosisataa sitten ohitettiin, on todella aihetta pohtia vakavasti sitä, minne oikein ollaan menty ja ne ollaan menossa.