Yleisnero

Merkittävä mies

Stepan Ivanovitš Baranovski (1817-1890) oli hämmästyttävä ihminen. Suomessa hän toimi vuosina 1842-1862 venäjän kielen opettajana, aluksi ylimääräisenä professorina ja sitten Jakob (Jakov Karlovitš) Grotin seuraajana. Nikolai I:n kuolinvuodesta 1855 lähtien hän toimi myös sensorina ja tuohon aikaanhan surullisen kuuluisaa vuoden 1850 sensuuriasetusta lakattiin käytännössä noudattamasta.

Hän oli kielinero, joka muun muassa käänsi Eddan venäjäksi. Tärkeimpien eurooppalaisten kielten lisäksi hän osasi suomea, persiaa, turkkia ja arabiaa. Helsingin yliopiston kunniatohtori hänestä tuli vuonna 1860.

 Suomessa hänestä tuli kansallisten suurmiestemme, eritoten Lönnrotin ystävä ja yhdessä tämän kanssa hän oli perustamassa ensimmäistä raittiusseuraa. Kotimaassaan hän huolehti myös vankilasta päässeiden naisten majoittumismahdollisuuksista Pietarissa. Eläinten suojeluakin hän harrasti.

Baranovski oli suurten linjojen mies ja yhtenä uranuurtajista suositteli rautatietä sekä halki Siperian että myös Turkestanista Venäjän sydämeen. Myös Murmanskin suunnan kehittäminen oli hänen sydäntään lähellä.  Hän myös hahmotteli ideografiaa –kaikille kansoille yhteistä kieltä. Kartografian alalla hän laati maailman ilmastoatlaksen ja muinaisen maailman kartaston.

Suomesta hän piti ja toimi venäjän opetuksen pakollisuuden poistamiseksi ja kumosi Venäjän lehtien suuriruhtinaskunnasta levittämiä vääriä tietoja. Hänen kuvauksensa suuriruhtinaskunnasta on SKS :n toimesta muutama vuosi sitten julkaistu myös suomeksi. Se on kohteelleen hyvin sympaattinen ja kuvaa tarkoin etenkin erinäisiä tekniikan ihmeitä, kuten Helsingin sähkölaitosta, muistaakseni.

Tekniikka olikin Baranovskin, itämaisten kieleen spesialistin suuri intohimo. Hän suunnitteli muun muassa lentokoneen (letun Baranovskogo), jonka pienoismalli lensi menestyksellisesti näytöksessä.  Erään kuvauksen mukaan se näyttää olleen helikopterin tyyppinen, sitä on väitetty myös ornitopteriksi eli siipilyöntikoneeksi. Hänen suunnittelemansa kuumailmaveturi (duhohod tai duhovik Baranovskogo) oli todella käytössä, muistaakseni Moskovan-aseman ratapihalla.

Poikansa Vladimirin kanssa Stepan Ivanovitš suunnitteli myös sukellusveneen, en muista rakennettiinko sellaista, siitäkin näyttää olevan liikkeellä ristiriitaisia tietoja. Joka tapauksessa Vladimirin suunnittelema rekyylitön konetykki rakennettiin ja sen voi tänäkin päivänä nähdä Pietarin tykistömuseossa. Myös piirustusten suurentamisessa käytetty pantografi kuului hänen keksintöihinsä.

Moinen yleisnero olisi itse asiassa kyllä ansainnut kunnon elämäkerran. Sellaista ei kuitenkaan näytä olevan saatavilla.

Sen sijaan Baranovskiin liittyy kummallisuus: kun vaihtaa häntä esittelevän wikipedian artikkelin kielen venäjäksi, ilmestyykin nähtäville erikoinen hahmo: Stefan Baranovski, puolalainen.

Mikäli taas googlaa wikipedian venäjäksi, tulee esille toinen, venäläinen artikkeli.

Epäilemättä sukunimi Baranovski kuulostaa puolalaiselta ja Stepan saattaa hyvinkin olla venäläistetty muoto Stefanista. Kummallisuudet eivät kuitenkaan lopu tähän. Elinvuosiksi on merkitty 1817-1893 ja kuolinpaikka näyttää olevan Helsinki.

Näyttää siltä, että kyseessä on joku puolalainen projekti, joka pyrkii pelastamaan Venäjälle karkotetut puolalaiset ja heidän jälkeläisensä oikealle isänmaalleen.

Yhtä kaikki Stepanin tai Stefanin voimme ainakin laskea niiden hahmojen joukkoon, joita Valentin Kiparsky on nimittänyt venäläisiksi fennofiileiksi. Niitähän oli koko joukko, mainitusta Grotista puolalaiseen käännynnäiseen Faddei (Tadeusz) Bulgariniin, jonka mainiot muistelmat Suomen sodasta on SKS pari vuosikymmentä sitten julkaissut nimellä Sotilaan sydän.

Kaiken kaikkiaan Suomi oli Venäjällä suuressa suosiossa 1800-luvun alkupuolella ja itse asiassa vasta Aleksanteri II:n aikana alkanut kiihkeä kehitys alkoi tuoda sille myös kadehtijoita ja vihamiehiä Pietarissa ja Moskovassa.

Vastavuoroisesti myös suomalaisten suhteet venäläisiin, eritoten Baranovskin kaltaisiin, olivat usein läheiset ja sydämelliset, vaikka itse valtakunta poliittis-sotilaallisena kolossina herättikin tervettä epäluuloa ja pelkoakin.

Koska Baranovskin keksijänura paljolta liittyy myös Suomeen ja Helsingin yliopistoon, olisi mukavaa ja asianmukaista saada vaikkapa hänen muotokuvansa Slavica-kirjaston seinälle. Saatinhan tässä takavuosina myös akateemikko J.A. Sjögrenin potretti Pietariin Akatemian seinälle.

Hoitaisiko tällaisen asian joku alaa harrastava seura?