keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Vaarallinen raja puolin ja toisin.


Geopolitiikkaa. Jatkoa

Venäjä on siis, kuten sanottu meillä aika yleisesti, ainakin tietyissä valtaviestimissä tulkittu vähintäänkin potentiaaliseksi vaaraksi maallemme.
Kun jotkut ovat asiaa vähätelleet, kuten taannoin tiedustelupäällikkö Alafuzoff, on heitä kiirehditty paheksumaan ja epäilemään. Mahtanevatko olla kunnolla informoituja vai onko tämä jo pahempaa…
Lähdetään nyt sitten siitä, että on se ollut ja kai sitten yhäkin on jonkinlainen vaara joillekin, ainakin potentiaalisesti.
Jotta voisimme ensinnäkin saada vastauksia kysymykseen Venäjän mahdollisesta vaarallisuudesta yleensä, on syytä muodostaa jonkinlainen käsitys Venäjän luonteesta valtiona. Mihin se pyrkii ja mihin se pystyy ja millaisiin uhrauksiin se saattaisi olla valmis päämääriensä hyväksi?
Kuten tunnettua, Venäjä on aika erikoinen maa ja valtio. Fasistisena sitä ei voi pitää eikä liioin totalitaarisena, mutta ei se myöskään ole yksi tyypillinen demokratia muiden joukossa.
 Erilaisuus korostuu, kun vertaamme sitä Keski-Euroopan maihin. Mikäli taas vertaamme sitä vaikkapa USA:han tai Israeliin, löytyy yhtä ja toista samanlaistakin.
Kaikki nuo kolme maata ovat demokratioita, joskin omaleimaisia. Kaikissa on ns. turvallisuuselinten rooli huomattavan suuri ja niille on myös joissakin tapauksissa annettu suuret valtuudet, kuten lupa tappaa, myös ulkomailla.
Kaikissa näissä maissa on myös sotilailla ja asevoimilla suuri merkitys. Missään ne eivät ole päässeet sanelemaan politiikkaa, mutta ovat ilmeisiä taustavaikuttajia. Aseita on myös käytetty muita maita vastaan ilman minkäänlaisia kansainvälisten elinten lupia. Pelkkä raaka voima ja strategiset laskelmat ovat saaneet ratkaista.
Mutta ovatko nämä maat luonteeltaan aggressiivisia vai ei? Onko joku toista aggressiivisempi? Kenellä on syytä pelätä ja miksi? Tuskinpa ne sentään haluavat aina ja ehdottomasti vain huitoa kaikkia, joihin käsi ulottuu.
Kaikki ne ovat kyllä tehneet lukuisia hyökkäyksellisiä operaatioita ja levittäneet valtaansa asein, mutta missä määrin ovat kyseessä ainakin omasta maasta käsin lähinnä defensiivisiksi tulkittavat operaatiot ja missä määrin suoranainen laajeneminen jostakin syystä, ehkäpä vain sen itsensä vuoksi?
Sekä Israel että Venäjä pitävät hallussaan alueita, joihin niiden oikeus on kiistanalainen. Edellisen laajenemista tosin on jo alettu pitää tosiasiana eikä sanktioita enää ole, ainakaan lännessä.
USA:n joukkoja taas on ympäri maailmaa, eikä niiden sijoittuminen tukikohtiinsa ole suinkaan aina ollut tervetullutta kyseisten maiden taholta. Jäätyneet konfliktit vaativat jatkuvaa, kallista ja kuluttavaa läsnäoloa kaikilta näiltä valtioilta.
 Parempiakin ratkaisuja voisi kuvitella ja USA alkaakin näyttää jo kyllästymisen oireita.
Mutta enempää USA, kuin Israel tuskin havittelevat lisää naapuriensa alueita. Texasin valloituksen ja Espanjan-sodan jälkeen USA tuskin tarvitsee lisää maata naapurustossa ja Israelillakin on nykytilanteessa alueidensa kanssa tekemistä enemmän kuin tarpeeksi.
Mutta entä Venäjä?
Venäjän kerrotaan korkeimmalta taholta olevan yhä monikansallinen maa, siis imperiumi, koska kyse ei ole ns. multikulturalismista, vaan kansallisista alueista, jopa ”tasavalloista”. Onko se ”vuosisadan suurimman geopoliittisen katastrofin” jälkeen nyt sitten tyydyttämätön valtio, joka vain etsii tilaisuutta ”Venäjän maiden kokoamiseen”, kuten ennenkin on tehty?
Jos näin on, niin mitä mahtaisikaan kuulua tuohon restauroituun Venäjän imperiumiin? Myös Suomi ja Puola? Miksipä ei?
Surullisen kuuluisa Lev Gumiljov, josta on tullut Venäjän sovinistipiirien suuri profeetta, kuvitteli aikanaan, että Euraasian laakion kansat kuuluivat luonnostaan yhteen. Niiden edut vaativat liittymistä naapurien kanssa kaikille edulliseen symbioosiin, jonka johdossa olisi Venäjä.
Valloitus ei siis siellä ole mitään kolonialismia, vaan kaikille osapuolille edullista toimintaa ja heidän velvollisuutensa.
Geopolitiikka-niminen pseudotiede ei ainakaan haluttaessa vain kuvaa maiden välistä tilannetta, vaan myös selittää, mitä maantiede vaatii asianosaisilta, siis ainakin jos niin halutaan. Kyllä niitä aina näyttää olevan, jotka tuollaiseen mumbo-jumboon uskovat. Eri asia on, mitä valtaa heillä on.
Epäilemättä merestä eristettyjen Keski-Aasian ”tasavaltojen” tilanne on se, että ne enemmän tai vähemmän luontaisesti joutuvat tosiaan omaksumaan yhteistyön toistensa kanssa.
Venäjä, joka on ylivoimaisesti joukon vahvin ja kehittynein, lienee jossakin määrin kyennyt sanelemaan yhteistyön ehtoja, mutta ei suinkaan ole päässyt yksinvaltaisen käskyttäjän asemaan. Keski-Aasian naapureihin kuuluu myös Kiina, jonka sanalla on painoa.
Putin totesi takavuosina avoimesti, että Euraasian unioni oli hänen politiikkansa ykkösprioriteetti. Sen tuli olla enemmän tai vähemmän Euroopan Unionia muistuttava organisaatio, jossa osat säilyttäisivät itsenäisyytensä, jopa paremmin kuin EU:n jäsenmaat omassa unionissaan.
Euraasian unioni alkoikin jo olla enemmän tai vähemmän koossa, kun Ukrainan tapahtumat muuttivat tilanteen. Nyt se on aivan toinen.
Nyt ne maat, jotka olivat suhtautuneet unioniajatukseen hyvinkin innokkaasti, kuten Kazakstan ja Valko-Venäjä, tulivat äkkiä varuilleen ja on helppo ymmärtää miksi.
Se, mitä Ukrainassa on tapahtunut, paikallinen sisällissota lienee siitä paras ilmaus, on osoittanut, miten rajallisia Putinin keinot ovat myös Venäjälle kaikkein läheisimpien valtioiden osalta. Se on jäätynyt konflikti, josta ei päästä eroon ja joka maksaa ja maksaa paljon, monenlaisessa valuutassa.
Krim onnistuttiin kaappaamaan Venäjälle vastoin lännen protesteja ja siitä hyvästä Putinin jo huteraksi käynyt kannatus nousi raketin tavoin.
Muussa mielessä koko Ukrainan konflikti oli täysi fiasko. Pahemmin olisi Putin tuskin voinut asioitaan sotkea ja lempisuunnitelmaansa torpedoida.
Ukraina, jossa kaiken järjen mukaan vastahakoisten, bolševikkien aikoinaan osavaltioon liittämien itäalueiden pitäisi antaa itse päättää asioistaan joko eroamisen tai autonomian puitteissa, on nyt kokonaan luisunut Venäjän käsistä.
 Itä-Ukrainan pyssymiesten ylläpitämä konflikti näyttää olevan ratkaisua vailla ja sitä mukaa myös Ukrainan liittyminen Euraasian unioniin on mahdotonta. Tätä pattitilannetta pönkitetään joka taholta, kun ei ilmeisesti muutakaan osata.
On luultavaa, että tämän tulehduksen arvet säilyvät kauan. Se on kokonaan uusi luku veljeskansojen tuhatvuotisessa historiassa ja sen parantamiseen pitäisi löytyä valmiutta puolin ja toisin, mutta eipä ole tainnut näkyä.
Olisi myös yhtä mahdotonta kuvitella Gruusian eli Georgian liittyvän tuohon samaiseen Euraasian liittoon niin kauan kuin venäläiset joukot miehittävät Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa.
Tämä on aikamoinen suoritus, ottaen huomioon maiden väliset monisatavuotiset hyvät suhteet.
Tällä hetkellä jopa Valko-Venäjä koettaa pysytellä mahdollisimman kaukana Venäjästä ja sama koskee Keski-Aasian valtioita, jotka ovat olleet asialle aikoinaan myötämielisiä, Kazakstan jopa aloitteentekijä. Edes Armenia ei ole innokas, vaikka sillä ei paljon muitakaan vaihtoehtoja taida olla näkyvissä.
Krimin liittäminen ja Ukrainan pyssymiesten tukeminen olivat Putinille samaa kuin housuihin laskeminen pakkasella. Se lämmittää vähän aikaa, mutta sitten tuleekin sitä kylmempi.
Mikäli Venäjä todella haluaa koota Euraasian liiton, on sen tehtävä siitä kaikkia houkutteleva. Aseella uhkaaminen olisi kaikkein typerin tapa sitä yrittää. Mutta Venäjän pitäisi sitä varten  oppia tulemaan houkuttelevaksi. Samalla voitaisiin kyllä myös länneltä vaatia, että se lakkaa puolestaan houkuttelemasta puoleensa alueita, joiden liittyminen EU:hun tai Natoon olisi vain taakka.
Mutta entäpä, jos Venäjä haluaakin vain hinnalla millä hyvänsä valloittaa takaisin kaikki nuo kerran ”omistamansa” maat ja käyttää siinä sotilaallista voimaa? Siinä joukossahan ovat sitten myös Baltian maat ja kun tarpeeksi kauas taaksepäin mennään, myös Puola ja Suomi? Miksei muka?
On sanottu, ettei demokraattinen maa ole koskaan aloittanut hyökkäyssotaa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa ja tuoreitakin esimerkkejä löytyy.
Venäjän demokratiaa voidaan mahdollisesti pitää sen verran vajavaisena, ettei tämä periaate sitä koske. Luulisin kuitenkin, että vaikkapa Baltian maiden, saati Suomen liittäminen väkisin tällaiseen, edes muodollisesti demokraattiseen valtioon tuskin voisi olla mahdollista. Emme elä enää toisen maailmansodan aikoja.
Toinen asia sitten on, mitä väkisin liitetyistä, vastahakoisista alueista voitaisiin hyötyä. Tosiasiahan on, että niiden hallitseminen vaatisi erittäin paljon voimavaroja ja saatava nettohyöty olisi jo valtion sisällä melkoisella varmuudella negatiivinen.
Sitä paitsi se ulkopoliittinen tuho, joka näin saataisiin aikaan, olisi todennäköisesti korvaamaton.
Ei ole myöskään mahdollista ajatella, että Euroopan Unioni jatkaisi tällaisen operaation jälkeen kaasu- ja öljykauppaansa Venäjän kanssa. Ilman sitä maa taas lysähtäisi muutamassa kuukaudessa. Eurooppa pystyisi kyllä jotenkin asiansa hoitamaan, kun tiukka paikka tulee.
Voimme siis suurella todennäköisyydellä jättää pois mahdollisuuden Venäjän aseellisesta ekspansiosta Euroopan Unionin jäsenten kustannuksella. Ei tässä kannata tuijotella vain niitä aseiden kuvia rajan kahden puolen. Siinä ovat suuremmat asiat kyseessä ja se kyllä ymmärretään, ainakin sotilaspiirien ulkopuolella.
Ehkä kaikkein absurdein ajatus olisi Suomen valloittaminen. Sellaista operaatiota eivät puoltaisi Venäjän taloudelliset eikä poliittiset edut, eivätkä edes sotilaalliset.
On pelkästään humoristinen ajatus, että Venäjä taas tarvitsisi tukikohtia Suomenlahdella estääkseen vihollislaivaston pääsyn Pietariin… Tämä skenaario havaittiin vanhentuneeksi jo vuonna 1955, jolloin päätös Porkkalan palauttamisesta tehtiin.
Tähän lienee turha enää lisätä edes sitä sinänsä hyvin tärkeää seikkaa, että Suomella on runsaasti goodwillia Venäjällä, jossa meitä on totuttu pitämään hyvinä ja sympaattisina naapureina.
Ja vihoviimeiseksi: sitä paitsi valtioidemme välillä ei edes ole mitään avoimia kiistakysymyksiä, joista syntyisi edes kärhämää ja on vaikea keksiä, mistä sellaisia voisi ilmaantua. Silloin, kun asiat ratkaistaan sodalla, täytyy kiistojen jo koskea kansojen elinetuja.
Mutta entäpä, mikäli syntyisi konflikti Naton ja Venäjän välille? Sen syyhän voisi olla Baltiassa ja liittyä Venäjän puolelta vaikka ”oman” venäläisen väestön suojeluun?
No, ei kai sellaistakaan voi pois sulkea. Siinä tapauksessa voisi kuvitella joidenkin sotatoimien tietyiltä osin ulottuvan myös Suomen alueelle. Mikäli meiltä osallistuttaisiin aktiivisesti taisteluun, ulottuisivat sotatoimet myös meidän aseitamme vastaan.
Skenaario on epäilemättä jo huikea ja sen todennäköisyys erittäin pieni, mikäli lähdemme siitä, että ulkopoliittisia päätöksiä tehdään täysijärkisesti. Siitähän emme voi koskaan olla täysin varmoja.
Toki sotilaiden on syytä miettiä myös tuollaisia mahdollisuuksia, koska on kohtuullista, että he kuukausipalkkansa edestä tekevät jotakin. Toinen asia on, miten paljon asiaan kannattaa sijoittaa? Kukaties yhtä paljon kuin mahdolliseen meteoriittikatastrofiin varautumiseen? Sehän voi tapahtuessaan olla hyvinkin tuhoisa.
Mutta Baltian maathan kuuluvat sotilasliitto Natoon, jonka tehtävänä on huolehtia jäsenistään. Suomi taas ei kuulu. Miksi meidän pitäisi mennä mukaan, ellei asia koske meitä? Oltaisiin joka tapauksessa mallioppilaita vai?
Tässäpä lienee se peruskysymys, eikä se ole ensimmäistä kertaa historiassamme esillä.
Itsenäisyytemme alkuvuosina ulkopolitiikassamme vallitsi niin sanottu reunavaltiosuuntaus, joka tosiasiassa kärsi kohtalokkaan romahduksen jo vuonna 1922, niin sanotun Varsovan sopimuksen tullessa tyrmätyksi eduskunnassa.
Tietyllä tasolla, jopa sotilaallisella, yhteistyö kyllä jatkui, mutta nyt Suomi pyrki politiikassaan toimimaan tiukasti Kansainliiton puitteissa, sitomatta itseään toisten valtioiden kohtaloihin, etenkään hyvin vaaranalaisena pidettyyn Baltiaan tai seikkailuhenkisenä pidettyyn Puolaan.
Suomen sodanedellistä ulkopolitiikkaa voi kaikin mokomin arvostella, mutta kyllä siinä tervejärkinen perusta oli. Se nyt vain epäonnistui siksi, ettei Suomi ollut mikään Ruotsi. Puolueettomuuttamme ei kunnioitettu, sillä olimme tuon ajan mittapuulla maantieteellisesti väärässä paikassa.
Kuten aikanaan Kansainliitto, niin myös EU lähtee siitä, että sen jäsenet ovat toisilleen solidaarisia. Siinä on järkeä, sillä yksin jätettyinä pikkuvaltiot olisivat liian pahasti ulkopuolisten armoilla.
Kuten Kansainliitto, myös EU on kuitenkin sotilaallinen paperitiikeri, jolla ei ole sotilaallisia hampaita. Sen sijaan se kuitenkin on taloudellinen jättiläinen ja sitäkin kautta on mahdollista antaa lamauttava isku, ainakin itsestä riippuvaisille maille, kuten Venäjä.
Voi tietenkin kysyä, eikö sen täydennykseksi silti olisi ainakin hyvä, ellei välttämätöntä liittyä Natoon, joka olisi riittävä pelote minkä tahansa hyökkäyksen varalta.
Tätä asiaa on vatkattu jo pari vuosikymmentä, mutta eihän siihen mitään ratkaisua löydy spekuloimalla. Selvää vain on, että liittyminen saisi aikaan pysyvän vastakkainasettelun Venäjän kanssa, ei tietenkään avointa aseellista yhteenottoa, mutta sen sijaan kyllä kilpavarustelukierteen rajojemme molemmin puolin ja yhtä ja toista vähemmän miellyttävää poliittisissa ja taloudellisissa suhteissa.
Asiaa voisi verrata siihen, kun meiltä aikoinaan riennettiin Saksan turviin uhkaavan Neuvostoliiton pahaenteisten aikeiden pelottamana.
Mutta silloin se oli pakko. Toinen vaihtoehto olisi ollut hyvin läheinen yhteistyö isä Stalinin hallitseman Neuvostoliiton kanssa ja se taas ei jostakin nykypolvelle ilmeisen käsittämättömästä syystä houkutellut.
Vastoin kaikkia odotuksia suuri ja mahtava takuumies murskattiinkin sitten itse aloittamassaan sodassa ja me takuun saajat pelastuimme täpärästi.
Voitaneen lähteä siitä, ettei Nato aloita sotaa, ei ainakaan järjestönä. Siitä huolimatta sen sisältämä liittosuhteiden verkosto tuskin on sen enempää rauhan tae kuin olivat vuosina 1914 ja 1939 erilaiset avunantosopimukset.
On ymmärrettävää, että maat, joilla historiallisesti on aihetta pelätä hyökkäystä, haluavat sotilasliittoihin, mutta yhtä ymmärrettävää on, että ne, joilla ei tällaisia pelkoja ole, pysyvät niistä kaukana.
Meillä asia on enimmäkseen ymmärretty siten, että emme koe olevamme uhattuja ja siksi emme myöskään halua olla sotilaallisesti sidottuja. Venäjällä tälle on osattu antaa arvoa.
Tämä saattaa olla paljonkin parempi ratkaisu kuin kasata maahamme aseistusta ja militarisoida sitä mahdollisimman paljon.
 Kyllä sekin luultavasti olisi eräs tapa vakuuttaa maata hyökkäyksen varalta ja ymmärrän, että monesta se tuntuisi hienolta tai suorastaan komealta.
Mutta siitä tulisi varmasti kustannuksia, Venäjän kannalta kun näet syntyisi ihan uudentyyppinen ja hyvin pitkä raja.
Jotenkin minusta tuntuu, ettei olisi edes kansakuntamme arvolle sopivaa olla sellaisen pelon vallassa, mitä moinen liittoutuminen osoittaisi.
Mutta pelkääkö Venäjä?
Se saattaa kuulostaa vitsiltä, mutta ei se välttämättä sitä ole. Venäjällä on oma, aivan tietty menneisyytensä, kuten meilläkin.
Koettakaamme nyt ihmeessä muistaa, että se on ihan erilainen kuin Länsi-Euroopan mailla.

44 kommenttia:

  1. Yleisön pyynnöistä huolimatta vielä yksi juttu samaa teemaa. Sitten tuleekin pieni tauko.

    VastaaPoista
  2. Aivan upea kirjoitus, joka kiteytti jokaisen fiksun, historiaan perehtyneen henkilön ajatukset ja pelot.

    Eräs lisäys: pelkään itse eniten Falkland/Malvinas-skenaariota, jossa Venäjällä menee taloudellisesti tai poliittisesti niin huonosti,että pitää palauttaa johdon suosio ryhtymällä palauttamaan imperiumia, vaikkapa aloittamalla sen helmestä Suomesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkoja on elämässä aina jonkinlaisia itse kullakin, itse pelkään erästä kotimaista sukulaistani, sekä meteorin maahan syöksymistä. En silti ole liittymässä Natoon. No olinpas hauska taas. Kiitos hyvästä kommentistasi! Ei ollut tarkoitus ilveillä.

      Poista
    2. Kyllä pelko Venäjän toimista on - valitettavasti - paljon meteoriittisadetta todennäköisempi.

      NATO:n osalta toistan 10.4. kohdalla lausumani kommentin:

      Luulen, että tuohon tunteeseen on voimakkaasti vaikuttanut historian kokemukset, erityisesti Talvisota. Sitä on ehkä lisännyt sodanjälkeinen aika, jolloin paasikiven-kekkosen ulkopolitiikan "ystävyys"politiikka esti tuon kollektiivisen sotatrauman käsittelyn, joka pystyttiin purkamaan vasta Koiviston kaudella.

      Ymmärrän tietyn pyrkimyksen lännettyä, koska olemme osa läntistä kulttuuri- ja arvoyhteisöä, siksi EU kaikista puutteistaan huolimatta on meidän tiemme eikä sitä pitäisi Venäjälläkään kokea turvallisuusuhkana.

      Entäs sitten kova turvallisuus eli NATO. En osaa sanoa, koska ei ole tarvittavia tietoja. Toisaalta NATO on ainoa paikka, josta saa sitovia turvallisuustakuita (5 artikla), mutta pitävätkö ne tiukan paikan tullen - varsinkin Trumpin kaudella - ja sitten ne viimeistään tekevät meistä ensi-iskun kohteeksi Venäjän silmissä. Olisiko siis viisainta pysytellä puolueettomana/liittoutumattomana, onnistuisiko se myös kriisin aikana (vrt Talvisota). Suurin ongelma tuossa pohdinnassa on se, että emme pohjimmaltaan tiedä mitään Venäjän ylimmän valtiojohdon todellisesta tahtotilasta, ainakin päätös Krimistä tehtiin pienessä piirissä ja oli yllättävä.

      Vaarallisimpana nykypolitiikassa pidän sitä, että harjoitellaan Suomen alueella jenkkien kanssa omaamatta kuitenkaan turvallisuustakuita pahan paikan tullen. Suomen kannalta paras olisi, että syntyisi itsenäinen eurooppalainen puollustus Saksan ja Ranskan johdolla: se olisi riittävän heikko ollakseen Venäjälle uhka, mutta riittävän vahva pelottaakseen sitä hyökkäämästä.

      Poista
    3. Kyse on luottamuksesta maiden välillä. Itselläni on niin paljon luottoa Suomen ja Venäjän suhteisiin, ettei mitään sotilasliittoa tarvita, toki hyvä itsenäinen puolustus jokaisella uskottavalla itsenäisellä valtiolla on aina oltava.

      Tuo sinun huomiosi sotatrauman käsittelyn ohittamisesta Paasikivi-Kekkosen ulkopolitiikan aikana on mielestäni erittäin hyvä. On tärkeää ymmärtää maidemme välejä suomalaisten kannalta. Ja naapurina on myös tärkeää ymmärtää tätä Venäjän näkäkulmasta. Siinä Vihavainen maidemme välien syvällisen luonteen ymmärtäen onnistuu jokseenkin täydellisesti sanoittamaan tilanteen. Siitä aplodit hänelle.

      Olen vielä niin optimistinen, etten pidä enää vaarallisina edes näitä yhteispuolustusharjoituksia. Itsenäinen maa hoitaa tonttiaan ja pitää ovet auki maailmaan ja on avoin yhteistyölle monien tahojen kanssa. Mielestäni Suomi pelaa avoimin kortein niin hyvin kuin tätä peliä on mahdollista pelata, ja on tehnyt niin kauan, ettei sitä voi olla kunnioittamatta. Ei edes rakas hirveä naapurimaamme Venäjä. Tuo joskus kännissä aseen kanssa hilluva juoppo naapuri, jonka kanssa kuitenkin on useimmiten selvinpäin mukava ihastella järvimaisemia ja havumetsien huminaa, ja vaipua yhdessä vähän eksistentiaaliseen melankoliaan.

      Poista
    4. "Tuo joskus kännissä aseen kanssa hilluva juoppo naapuri, jonka kanssa kuitenkin on useimmiten selvinpäin mukava ihastella järvimaisemia ja havumetsien huminaa, ja vaipua yhdessä vähän eksistentiaaliseen melankoliaan."

      Olipas kauniisti ja samalla melko pilkulleen totuudellisesti sanottu! Vaan totuushan onkin kaunista...

      Pienenä pontena lisäisin kuitenkin, että se aseen kanssa kännissä hilluminen tekee välttämättömäksi myös oman aseen omistamisen ja huollon. Känninenkin ymmärtää sentään sitä kieltä.

      Poista
    5. Rauhaa ja Terveydeksi11. huhtikuuta 2019 klo 22.03

      Kai se sitten omakin ase on tässä kontekstissa hyvä varalla olla, mutten sentään ydinpommia lähtisi liiteriin varuiksi tuomaan sekoilevan naapurin suitsimiseksi. Pamahtaa vielä mokoma siellä ihan itsekseen, ja se on sitten oma tontti,
      naapurin tontti ja kaikki muu tuhannen peenä.
      Toki armas naapurimme on tietoinen, että Suomikin tässä painiskelee tunnustettavan kansallisen alkoholiongelman, ja jakaa täten täyden sympatiansa tämän tyyppisen problematiikan suhteen. Suomihan ei halua millään tavalla edistää epätervettä suhdetta alkoholin siis sairauden muodossa vaan pikemminkin suosittaa ensitöikseen ryhtiliikettä raittiusliikkeen jäsenyyden muodossa. Eikä Suomi siis suinkaan myös sulje oviaan jostain Jenkeistä suuntauvan Anonyymit Alkoholistit tyyppisen liikehdinnän edessä vaan pikemminkin kannustaa naapuriaankin joskus poikkeamaan mukaan istuntoon. " Hei, olen sergei ja olen alkoholisti. Hei ystävämme Sergei, mekin olemme alkoholisteja. Tervetuloa! "

      Poista
  3. Aivan loistava essee. Kerta kaikkiaan. Se avaa myös portit kommenteille.

    VastaaPoista
  4. Amen. Ei kun A vot! Erinomaista, ja toivon että iltapäivälehdistökin iltapuhteenaan tuikun valossa tätä eksyy lukemaan miettien tämän kirjoituksen sisältöä ja sanomaa. Kenties siitä jopa inspiroituen.

    VastaaPoista
  5. Jos kolmannessa kirjoituksessa vielä otetaan kantaa/määritellään ajatuksen tasolla Suomen henkisiä pituus- ja leveyspiirejä, liikahdellaan perinteisen itä-länsi-muodostelman ulkopuolelle laveammassa suhteessa Eurooppaan, niin millaisia koordinaatteja siitä symbolisesti muodostuukaan " Suomen asiaa " ajatellen? Löytyykö peräti uusi henkinen ilmansuunta? Tätä olen joskus pohtinut, ja olisi erittäin mielenkiintoista lukea blogistin ajatuksia ns. henkisestä geopoliittisesta sijainnistamme. Se vaatii niin suuren ekspertiisin vetää suurempia linjoja, että itse en siihen pysty, mutta blogisti luultavasti tiivistää tiivistää senkin asian!

    VastaaPoista
  6. Erinomainen ja perinpohjainen yhteenveto, tästä kiitokset. Ja jahka aikaa ja energiaa piisaa, niin laadi ihmeessä vastaavantyyppinen skenaario siitä, mitä sen vielä huomattavasti suuremman ja mahtavamman itäisen suurvallan, eli Kiinan taholta on näkemyksesi mukaan odotettavissa lähitulevaisuudessa, sanotaan nyt semmoisen 20 vuoden perspektiivillä.

    Erityisesti kiinnostaisivat arviot Kiinan ja Yhdysvaltojen, ja mikseipä Kiinan ja Venäjän suhteiden mahdollisista kehityslinjoista. Sitäpä odotellessa.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnes blogisti ehtii tässä ensikommentti:

      Kolmen suurvallan järjestelmässä kaikki pelkäävät, että kaksi muuta liittoutuvat sitä vastaan. Se johtaa helposti varotoimiin. Geopoliittisesti Kiinan noustessa USA saa pelätä, että se haastetaan Tyynenmeren herruudessa ja Venäjä, että sen harvaanasutun Siperian luonnonvaroja hamutaan. Muu maailma saa pelätä, että se ostetaan.

      Toiveissa pistän paremmaksi: viimeiset kolme geopolitiikkablogia oli sen verran hyviä ja uudenlaista harvinaista näkemystä edustavia, että rohkenen toivoa peräti kirjaa, työnimeltä "Venäjän ja Suomi".

      Poista
  7. Kunnon sodat alkavat käydä vanhanaikaisiksi. Venäjä voi muutenkin kiusata tai painostaa lukuisilla tavoilla meidän politiikkaamme. Niin kuin on tehnytkin. Natoon liittymällä saisimme myös harmeja, mutta siinä olisi se hyvä puoli, että meidän tarvitsisi vähemmän pelätä Venäjän uhoamisen seurauksia. Kieltämättä suo siellä vetelä täällä, mutta elämä on sellaista. Ei sekään ole kivaa, jos isompi naapuri painostaa milloin minkinlaisiin vedätyksiin. Niin kuin esimerkiksi energiariippuvuuteen atomivoilla, kaasulla tai sen semmoisilla. Rajojen aukaiseminenkin riittäisi pienen maan kuseen saamiseksi, varsinkin jos meillä olisi niin munattomat johtajat kuin nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munattomia jokainen heiluttaa miten vaan. Ei siinä mitkään Natot auta.

      Poista
    2. Affu, siinä Nato-jäsenyydessä voisi kuitenkin käydä niin kuin suomalainen viisas sananlasku sanookin " Kun lähtee sutta pakoon, voi tulla karhu vastaan. "

      Siis toki Nato voi houkutella kun hermo meinaa mennä tuosta "Venäjän kiusaamisesta", mitä siis ovat nämä ajoittaiset ilmatilaloukkaukset käsittääkseni osana Venäjän suurvaltapolitiikkaa ja varmaan muihinkin maihin suuntautuvat, mutta siihenpä ne ymmärrykseni mukaan jäävätkin. En itse lähtisi valtavaa sotilasliittoa hakemaan siihen avuksi, sillä en koe asiaa sen mittakaavan ongelmaksi. Suomi hoitaa Venäjä suhteitaan päämiestasolla ihan hyvin. Jokainen joka siihen pestiin laitetaan, on järjestäen onnistunut. Kuten nyt Niinistökin onnistuu, ei mitään valittamista. Kyllähän se kertoo maiden hyvistä väleistä, sovusta, rauhasta ja hyväntahtoisuudesta. Monet asiat ovat hyvin näin. Olkaamme siitä onnellisia ja kiitollisia.

      Poista
    3. No joo, onhan se noinkin, mutta voihan Venäjän johtoon päästä sellainenkin intoilija, jotta oksat pois. Natojuttujen lempifraasini onkin Saganilta: Itken mieluimmin Jaguaarissa kuin Ladassa.

      Poista
    4. Niin, mutta jossittelukaan ei riitä minusta Natoon liittymiseen. Hoidetaan maiden väliset suhteet jatkossakin hyvin sillä se on molempien maiden etu. Silloin ei tarvitse jossitella.

      Poista
    5. Kyse NATO:sta on kuin kallis palovakuutus: ei tiedä korvaako tositilanteessa, mutta surkea on olla ilman joos sittenkin roihahtaa...

      Poista
    6. Mitäs surkeaa tässä nyt on? Vapaa itsenäinen Suomi menestymässä, itänaapuri ihmettelee ja onnittelee vieressä. Saahan sitä ihmetellä! Aivan turha pelätä Venäjää, nykymenolla ei ole mitään pelättävää, ja tuskin tulee kun hoidetaan asiat kuten on hoidettu tähänkin asti. Jos jotain sattuu sille ei voi mitään kun paras on kuitenkin tehty. Ihanaa kevättä sulle ano!

      Poista
  8. "Mutta entäpä, mikäli syntyisi konflikti Naton ja Venäjän välille? Sen syyhän voisi olla Baltiassa ja liittyä Venäjän puolelta vaikka ”oman” venäläisen väestön suojeluun?... Siinä tapauksessa voisi kuvitella joidenkin sotatoimien tietyiltä osin ulottuvan myös Suomen alueelle."

    Tuon riskin tuossa konfliktitilanteessa näkisin kyllä suurena: jo kartaa vilkaisemalla on helppo nähdä, että Baltiassa olevien NATO-joukkojen painostamisessa "selustan" eli etelä-Suomen alueen hallinalla voisi olla suuri merkitys samoin kuin mahdollisuudessa siirtää Ahvenanmaalle ilmatorjuntaohjuksia, joiden avulla voisi hallita koko Itämeren ilmatilaa estäen Baltian huollon ilmateitse. Mikä parasta, silloin ei tarvitsisi ottaa Baltiassa suoranaisesti yhteen NATO-joukkojen kanssa.

    VastaaPoista
  9. Valitettavasti meillä ei oikeastaan keskustella nykyisen maailmanjärjestyksen pahanpuoleisesta vinoumasta,koska se kansaivälinen taloudellinen järjestelmä omassa toispuolisuudessaan ei vastaa lainkaan maailman nykyisiä taloudellisia voimasuhteita.
    Se taloudellinen ylivalta, jonka Yhdysvallat omasi toisenmaailmansodan jälkeen,tuotti sille kansainvälisissä taloudellisissa institutioissa kahden kolmasosan enemmistön tuottaman määräysvallan.
    Väitän,ettei tässä ajassa tuolle vaikutusvallalle ole todellisessa tilanteessa nykyisin realistista katetta,mutta tuon järjestöissä olevan määräysvaltansa, tyranniansa avulla Yhdysvallat pystyy leikkimään kissaa ja hiirtä, kenenkanssa tahtoo.
    Iran ja viimeisimpänä Venezuela ovat joutuneet tuo taloudellisen hirmuvallan uhreiksi.
    Taloudellisia pakotteita Yhdysvallat on asettanut useaan otteeseen Venäjälle ja myös useille venäläisille yksityishenilöille,kuitenkin myös eräitä tuo taloudellisen paotetoiminnan rajoja on tullut vastaan,esimekiksi Deripaskalle ja Rossalille ensin määrätyt pakotteet muuttuivat ja poistuivat, kun huomattiin että kyseinen yhtiö tuottaa neljänneksen maailman tarvitsemasta alumiinista,tuo vaje puolestaan olisi iskenyt erittäin ankarasti,erityisesti amerikkalaiseen lentokoneteollisuuteen.
    Obaman aikana Yhdysvallat asetti pakotteita myös avaruuslentoja hoitavalle yhtiölle, kunnes huomattiin,avaruusasemalla olevan astronautin hätä,kuinkas hän täältä pois pääsee.
    Markkinamekanismien pyhien lainalaisuuksien vuoksi olisikin kiirellistä,ellei peräti välttämätöntä luoda nykyisille rahoitusjärjestelmille kilpailevia ja korvaavia järjestelmiä,jolloin amerikkalaiset saisivat leikkiä omilla säännöillään,pahemmin häiritsemättä muunmaailman taloudellista elämänmenoa.
    En näet usko että he tulevat luopumaan vapaaehtoiseti suhteellisesta ylivallastaan,vapaaehtoisesti.

    VastaaPoista
  10. Myönnän kyllä kärsiväni kroonisesta tannerilaisesta rationalismista, mutta näkemykseni miehitettyjen lentokoneiden puolustuksellisesta merkityksestä nykyelektroniikan maailmassa on lähempänä Markku Kuisman kuin Jussi Niinistön näkemystä.

    Voihan niillä hävittäjillä kaikenlaista muuta merkitystä olla, mutta liikennelentäjien kouluttamiseen lienee halvempiakin simulaattoreita; ja kai nyt keski-ikäiset poliitikot lahjuksensa löytävät muualtakin kuin aseteollisuudelta.

    Ilmapuolustus tarvitsee tietysti vakaan taloudellisen perustan. Siksikin olisi hyvä, että rahaa hukattaisiin mieluummin seitsemään kuin 64:ään hävittäjään.

    VastaaPoista
  11. "Venäjä on siis"

    Mikä on Venäjän CV eli curriculum vitae?

    Onko Venäjä Byzantin imperiumin lapsi vaiko klooni?

    Kuten tunnettua mahtava Byzantin imperiumi kutistui vuosisatojen saatossa pelkäksi Konstantinopolikseksi, jonka turkkilaiset valloittivat.

    Muuttuuko Venäjän imperiumi pelkäksi Moskovaksi? Saas nähdä. Siihen tarvitaan ainakin vuosikymmeniä. Se on kyllä itsestään selvää, että Moskova on Konstantinopolin klooni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Moskova on Konstantinopolin klooni."

      On se sitä, mutta paljon, paljon muutakin erityisesti mongolivalloituksen kohde ja Pietari Suuren ja Stalinin jälkeläinen, ei klooni. Itse tiivistäisin koko Venäjän Pietari Suuren jälkeisen historian zapadnikien ja slavofiilien ikuiseksi taisteluksi Venäjän sielun herruudesta.

      Bysantista on tärkeä tiedostaa, että se muodosti jo antiikin aikaan selvän kultuurirajan kreikankielisen idän ja latinankielisen lännen väliin.

      Poista
    2. Olen vasta kuluvana talvena oppinut että, Bysantti on oikeastaan, herjaava, länsi rooman käyttämä nimi itä roomasta.
      Itseään itäroomalaiset pitivät ainoastaan roomalaisina.
      Bysantti haukkumanimeä käytettiin ,sen kylän mukaan missä Konstantinopolin valtiaat ensin kokoontuivat.

      Poista
    3. Kyllä sitä historiantutkimuksessa on käytetty Itä-Rooman rinnakkaisniemenä, esim. Diehl.

      Minusta meidän ei 1453 jälkeen ole tarvinnut välittää siitä, mistä Bysantti on tullut ja miksi itäromalaiset itseään kutsuivat. Ihan samaan tapaan kun puhumme Ruotsista emmekä Sverigestä.

      Poista
    4. Meidät,kuvitteelliset europpalaiset on aivan valtioiden toimesta aivopesty niinsanottuun eurosentriseen maailmankuvaan.
      Jos oikeasti katsomme koko tellusta,,havaitsemme varsin pian, kuinka mitäön rääpäle,tämä maailmalla kaikkea normittanut osa euraaasiaa oikeasti on.
      Olisi pelkästään rehellisyyden osoitus,etä tunnustaisimme maantieteelliset tosiasiat,kuten myös sen kuinka kieroutuneesti meille kaikille on koululaitoksen toimesta maailmasta kerrottu.
      Tuo Bysantti ei ole lainkaan pahin esimerkki historiallisesta kieroumasta,vaan esimerkiksi, kaikki ne tarinat Tsigis kaanista ja muista mogooleissta ovat erittäin pahasti probakandistisesti sävyttenyitä.
      Totisesti tulevaisuudessa historioitsioille riittää tekemistä,kun he tekevät uusia tulkintoja,entisten,liian harhaisten sijaan.

      Poista
    5. Jokainen aika kirjoittaa uudet tulkintansa, omien silloistan arvojensa pohjalta. Sitten ne uudet tulkinnat todetaan "harhaisiksi" - ja välillä tulkitsijat.

      Poista
  12. Venäjän idea on viedä kaikki mikä on löyhästi kiinni.

    VastaaPoista
  13. Suomen idea on pysyä pystyssä kehumalla pohjoismaista mallia.

    VastaaPoista
  14. Kahden maan ideat on esitetty tuossa selkeästi turkulaisten jaarittelijoiden jäljiltä tiivistettynä.

    VastaaPoista
  15. ”Venäjä Byzantin klooni”

    Kun Byzantin imperiumin pääkaupungin Konstantinopolin viimeiset päivät alkoivat häämöttää turkkilaisten hyökkäysten alla, Konstantinopolin kreikkalaiset pakenivat sieltä. Pieni osa pääsi paavin huostaan, suurin osa pakeni Venäjälle, tietysti luostareihin.

    Näistä kreikkalaisista muodostuikin Venäjän eliitti, olivat latinan kielen taitoisia. Venäläiset ruhtinaat eivät osanneet lukea eikä kirjoittaa. Joten näistä kreikkalaisista munkeista tulikin Jumalan sanan kantajia, eli mitä piti tehdä ulkopolitiikassa sekä sisäpolitiikassa. Latina oli silloin diplomatian kielenä.
    Näistä kreikkalaisista munkeista tulikin Venäjän hallitseva intellektuaalinen kasti. Juonittelivat sen kun kerkisivät kuten Byzantissakin. Mahtava Novgorodin kauppakaupunki piti polttaa maan tasalle ja väestö tappaa, jotta kauppa ulkomaiden kanssa tapahtuisi ainoastaan Moskovan Kremlin kautta.

    Sana ”venäläinen” johtuu ruotsalaisesta sanasta ”vän” eli ystävä. Ja mainitut kreikkalaiset munkit muodostivatkin ns. ryssien klaanin/mafian vuosisadasta toiseen, intellektuaalisuutta piisasi.

    Venäjän seuraava suuri sisäinen konflikti voi perustua venäläisten ja ryssien perustavanlaatuiseen vastakohtaisuuteen, koska venäläisten intressit eivät ole ryssien intressejä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vain tuohon Venäjä-sanan etymologiaan: se taitaa liittyä oikeasti tähän https://fi.wikipedia.org/wiki/Vendit

      Poista
  16. Lennart Meri sanoi vain virolaisten ja suomalaisten kutsuvan itänaapuria v-sanalla, venamaaksi heillä ja venäjäksi täällä. Kaikki muut rus- jotakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo... Ruotsi eli rus eli rootsi merkitsee soutajaa. Samahan se suomalaisille ja virolaisille, mistä suunnasta ne perkeleen venemiehet täsmälleen ottaen soutivat.

      Poista
    2. Latinan vena= suoni, joki, siitä sekä vene että venäläinen, piispa Henrik & kumppanit latinisteja.

      Poista
    3. Tuo "vena" Venäjän/veneen juurena näyttää uskottavalta, kiitos!

      Poista
    4. Venäläisillä on jo ammoisista ajoista tunnettu käsitettä ”Matka varjageista/viikingeistä kreikkalaisiin/Bysanttiin.”
      Путь «из варя́г в гре́ки» (также Варя́жский путь или Восто́чный путь[1]) — водный (морской и речной) путь из Балтийского моря через Восточную Европу в Византию.
      (https://ru.wikipedia.org/wiki/Путь_из_варяг_в_греки)

      Skandinaaviset rusit tai varjagit kävivät kauppaa Venäjän jokien varsilla ja perustivat siirtokuntia itään. Viikinki-nimitystä heistä ei käytetty aikalaislähteissä. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Viikingit)

      Kun viikinki/varjagit hieroivat kauppoja venäläisten kanssa, niin varmasti saattoivat lausua: ”Annapas hyvä ystävä enemmän turkiksia tästä kultaisesta astiasta.” Hän tietysti jätti sanomatta: ”Astiasta, jonka ryöstin Britanniasta.”

      Kysymys oli siis ystävästä eikä veneestä.


      Poista
  17. Suomipoika auttamaan naapureita ajattelemaan:

    Juha Sipilä tutustui teini-ikäisenä tulevaan vaimoonsa, Paavo Väyrynen parikymppisenä Vuokkoonsa Kansallismuseon kahviossa järjestetyssä tilaisuudessa, Sauli Niinistön treffit tiedetään, samoin Paavo Lipposen ensitapaaminen Päivin kanssa jne..

    Kehitys pysähtyy naisten mukana, koska äidin vaistot pyrkivät turvaamaan omien lasten menestystä olemassa olevissa rakenteissa, ellei kehitykseksi sanota yllytysherkkyyttä käydä kilpailijan kimppuun näkymättömän käden ohjauksessa.

    VastaaPoista
  18. "Geopolitiikkaa"

    Mitä itse venäläiset ajattelevat Venäjän nykymenosta. Izborskin klubi teki täyskäännöksen.

    Кремль давно оторвался от земли и тем самым вышел на финишную прямую. Там совсем не понимают, чем живут обычные люди в России, даже в ближней в глубинке. (Kreml on jo aikoja sitten irronnut maan pinnasta ja joutunut näin loppusuoralle. Siellä ei ymmärretä miten tavalliset ihmiset elävät, ei edes suurkaupunkien lähialueilla.)
    (https://echo.msk.ru/blog/amountain/2368665-echo/)

    Александр Проханов: (Aleksandr Prohanov)
    Президент Путин и хирург Пирогов

    https://izborsk-club.ru/14647

    Русское бездорожье, смертность, безбрежное пьянство, отчаяние — всё — порождение этой страшной опухоли, которая съедает живую ткань России, впрыскивая в неё смертельные яды. (Venäläinen tiettömyys, kuolleisuus, rajaton juopottelu, lohduttomuus…)


    Игорь Шамин
    https://izborsk-club.ru/16773

    12 апреля 2019, 20:10

    «Кто виноват»? (Kuka on syyllinen?)

    требуется … использование всего имеющегося в РФ такого рода научного и образовательного потенциала. В противном случае геополитический и геоэкономический разгром России будет неизбежным. (tarvitaan Venäjän kaikkien tieteellisten ja sivistyksellisten resurssien käyttöä. Muussa tapauksessa Venäjän geopoliittinen ja geotaloudellinen nujerrus on väistämätön.)


    Валерий Коровин: Главное слово 2017 года для России — «кризис» (Valeri Korovin)
    https://izborsk-club.ru/14646

    Кризис поразил не только экономику, но и сферу мысли, образования, науки, приводя общество к снижению ментального уровня. (Kriisi on valloittanut ei ainoastaan talouden vaan myös ajattelun, koulutuksen, tieteen alueet ja johtanut yhteiskunnan mentaaliseen lamaan.)



    Вставшая с колен Россия построила непригодную к жизни инфраструктуру (Polviltaan noussut Venäjä rakensi elämälle tarpeettoman infrastruktuurin)

    Наталья Гулевская (Natalia Gulevskaja
    Российский политик (Venäläinen poliitikko)

    https://www.obozrevatel.com/abroad/vstavshaya-s-kolen-rossiya-postroila-neprigodnuyu-k-zhizni-infrastrukturu.htm

    Власть выбрала империю, милитаризм и геополитические интересы… нам удалось построить угрожающую миру военную армаду и полностью непригодную к современной жизни инфраструктуру городов, поселков и сел. (Valtiovalta valitsi imperiumin, militarismin ja geopoliittiset intressit…, onnistuimme rakentamaan maailmaa pelottavan sotilaallisen armadan, onnistuimme myös jättämään kaupungit, asutuskeskukset, maaseudun ilman kelvollista infrastruktuuria.)



    VastaaPoista
  19. "Vaarallinen raja puolin ja toisin"


    Suomen ja Venäjän välinen raja on tosi pitkä. Paljonko kestäisi jalkapatikalla alusta loppuun? En tiedä.

    Raja, sen läpäisevyys on kyllä kiinnostanut. Oikein junilla Venäjältä tuotiin/tyrkättiin Suomeen oikein tuhansia pakolaisia Afrikasta.

    Venäjän talouselämä on syöksykierteessä. Kuka sen pysäyttää? Tässä vielä yksi versio ongelman ratkaisemiseksi:

    12 апреля 12:30
    Разрушители основ существования народа (Kansan olemassaolon perusteiden tuhoajat)
    Владимир Поздняков: Правительство РФ проводит политику геноцида? (Venäjän hallitus toteuttaa kansanmurhan politiikkaa)

    Владимир Поздняков (Vladimir Pozdnjakov)

    https://svpressa.ru/blogs/article/230123/

    Вывод из сказанного один. Стране нужно другое Правительство и другой экономический курс!
    Автор — депутат Государственной Думы России от КПРФ.
    (On vain yksi johtopäätös sanotusta. Maa tarvitsee toisenlaisen Hallituksen ja toisen taloudellisen suunnan!
    Kirjoittaja on Venäjän Valtioduuman edustaja Kommunistisesta puolueesta.)

    On turha odottaa, että Venäjällä pidettäisiin rehelliset presidenttivaalit. Putinin politiikka jatkuu ja tulee jatkumaan, vaikka se johtaisi uuteen katastrofiin. Tällaisen katastrofin sattuessa tietyt yritteliäät paska-ainekset kiinnostuvat Suomen hauraasta rajasta. He saattavat kaapata junia ja rynniä väkipakolla Suomeen nauttimaan kauppojen antimista kiväärit kädessään.


    VastaaPoista
  20. "Geopolitiikkaa"

    Aforismeja

    -- Путин сказал: "Надо!" Hарод ответил: "Есть!" (Putin sanoi: "Täytyy!" Kansa vastasi: "Tottelen!"

    -- Jos kerran Punainen tori on kaunis, niin kaikki Venäjän kaupungit ja kylätkin ovat aivan ihania.

    -- Jos Putin on onnellinen, niin Venäjän kaikkien asukkaiden pitää hyppiä onnesta.

    -- Eläköön maailman suurin keisari!

    -- Alas Putinin afrikkalainen imperialismi!

    VastaaPoista
  21. "Geopolitiikkaa"

    Geopolitiikkaa: Putin

    Putinin historia osoittaa, että Venäjällä on Mainilan Laukausten versioita monia satoja.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.