maanantai 22. maaliskuuta 2021

Kuuluuko rauha aikamme tabuihin?

 

Rauhanliike nyt

 

Jo antiikin aikana löytyi ihmisiä, jotka ihmettelivät, miten oli mahdollista, että kaikkein suurimpia rikoksia saatettiinkin joskus pitää suurimpina hyveinä. Tässä siis viitattiin sodan aikana viholliselle tehtyihin ilkitöihin.

Tämä oli tietenkin vain radikaalia spekulaatiota. Pysyvämpää rauhan tilaa oli turha kuvitella muuten kuin siinä tapauksessa, että jokin voima olisi niin vahva, että se pitäisi kaikki haastajat kurissa. Sellainenhan oli Rooman rauha, Pax Romana.

Tuollainen tilanne on kuitenkin sikäli hankala, että siinä on myös mahdollista pitää kaikki oikeutetut vapausyrkimykset matalana. Häiriköt leimataan yksinkertaisesti rikollisiksi ja kukistetaan. Pax Britannica kaiketi perusteli itseään oikeudenmukaisuudella ja edistyksellä, mutta viime kädessä asian kertoi runonpätkä:

Whatever happens,

we have got,

the Gatling-gun

and they have not.

 

Ylivoimaisella aseistuksella erimielisyydet oli helppo ratkaista, eikä kaatuneiden suhdeluku 1:10 tai jopa 1:100 jättänyt aisan yli potkijoille paljon toivoa. Tosin raportitkin taidettiin tehdä hieman vapaalla kädellä, mutta silti.

Ihmiskunnan parhaat aivot pohtivat yleisen ja jopa ikuisen rauhan mahdollisuutta ja Immanuel Kantin yritys ansaitsee tulla muistetuksi, vaikka se tuskin mitään vaikutti aikakauteensa, jolloin sota päin vastoin taas laajeni kaikkia kansankerroksia koskettavaksi koko kansan asiaksi, tavallaan ihan demokraattiseksi toiminnaksi.

1800-luvulla yrityksiä rauhanliikkeeksi oli useitakin ja ainakin sotilaiden, harmaiden marttyyrien osaa yritettiin lievittää kansallisuudesta riippumatta esimerkiksi Punaisen ristin kautta.

Vuosisadan vaihteessa, siis 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa pidettiin jo kansainvälisiä aseriisuntaneuvotteluja ja saatiinkin sovittua rajoituksista, jotka eivät paljoa merkinneet, mutta vapauttivat kai ainakin resursseja joistakin projekteista toisiin, ehkäpä tehokkaampiin.

Nikolai II kunnostautui suurena rauhantekijänä juuri samaan aikaan kuin hän sorti Suomea, todettiin meillä happamasti ja yritettiin parhaamme mukaan vetää mattoa tekopyhän valapattokeisarin alta.

Rauna  puolesta aikaan saatiin yhtä ja toista, sopimuksia välitystuomioista, epäinhimillisten aseiden kieltämisestä ja niin edelleen. Haagin mahtava rauhanpalatsi avattiin parahiksi vuonna 1913, mutta sen valot sammuivat jo seuraavana kesänä, kuten tiedetään.

Kansainvälinen sodan ja rauhan oikeus oli kehittynyt jo 1600-luvulta lähtien ja sillä alalla on kaiken kaikkiaan saatu aikaan yhtä ja toista, muun muassa sopimuksia sotavankien oikeuksista ja siviilien nauttimasta koskemattomuudesta. Onhan noita pykäliä pahoin rikottu, mutta mitäpä lakeja ei olisi. Ovat ne hyvät ja tarpeelliset olemassa.

1800-luvun lopulla pohdittiin eräässä pikku kirjassa, millaista uusi sota mahtaisi olla. Tämä tapahtui aikana, jolloin ei ollut edes lentoasetta eikä panssarivaunuja, mutta jalkaväen aseiden tuhovoima ja armeijoiden koko kyllä olivat paisuneet ennennäkemättömästi. Pelkästään tavallisen kiväärin teho oli jo aivan muuta kuin se oli ollut niissä suurissa sodissa, joita historiassa oli aiemmin ollut. Mustan ruudin sijasta nyt oli käytettävissä kerrassaan pirullisia räjähteitä.

Minulla muuten on tuo kirja, mutten en ole sitä nyt kyennyt löytämään. Muistan, että myös Mauno Koivisto joskus referoi sitä fundeerauksissaan. Hänhän oli alan kokemusasiantuntija.

Joka tapauksessa yleinen käsitys oli, että nykyaikaisen armeijan eteneminen on vastustamatonta ja hirvittävän tuhoisaa.

Jälkimmäinen olettamushan osoittautui sitten todeksi.

Yleinen yllätys oli myös ihmisten yhtä suuri kuin tolkuton sotainto vuonna 1914. Kaikkialla lähdettiin riemumielin puolustamaan isänmaata, sillä tuossa sodassa kaikki luulivat olevansa puolustajia. Niinpä esimerkiksi Venäjällä jopa Pietarin juutalaiset marssivat suurena kulkueena synagogalta kunnioittamaan keisaria ja kansa rähisi saksalaisia vastaan ja vandalisoi lähetystön, joka sijaitsi hotelli Astoriaa vastapäätä. Saksalaisten liikkeitä ryöstettiin.

Saksassa taas sosialidemokraatit, joiden ohjelmassa rauhanaate oli kärjessä, äänestivät sodan tukemisen puolesta. Tästähän radikaalimmat sosialistit, muuan Uljanov mukaan lukien saivat aiheen syyttää Toista internationaalia aatteensa pettämisestä.

Bolševikkien liike leimautui jo syntyjään rauhan puolustajaksi, siis sellaisen rauhan, joka saataisiin aikaan, kun aseet olisi ensin käännetty riistäjäluokkia vastaan ja likvidoitu ne.

On ymmärrettävää, etteivät nuo riistäjäluokat ja heidän kätyrinsä -ja siihen joukkoon saatiin kaikki ne, jotka eivät olleet bolševikkeja- jaksaneet innostua moisesta rauhanaatteesta.

Joka tapauksessa mukaan saatiin mobilisoitua paljon väkeä, olihan ainakin itse päämäärä kiistämättömän hyvä.

Käytännössä rauhanliike jäikin kommunistien keppihevoseksi myös toisen maailmansodan jälkeen ja palveli ensin Stalinin ja sitten hänen seuraajiensa ns. rauhanpyrkimyksiä, joiden kannattaminen oli tietenkin mahdotonta niille, joita vastaan ne oli suunnattu.

Neuvostoliiton romahtaessa romahti myös sen kannattama ja organisoima kansainvälinen rauhanliike ja koko asia sai lähinnä koomisen sävyn. Usko ikuiseen tai ainakin pitkäaikaiseen Pax Americanaan olikin nyt vallitseva ja Atlantin julistuksen hengessä voitiin odottaa, että rauhaa vartioidaan demokratian ja oikeudenmukaisuuden periaatteita kunnioittaen.

Ikävä kyllä, tilanne osoittautui miltei välittömästi samanlaiseksi kuin aikoinaan Pax Romanan ja Pax Britannican kanssa. Rauhan vartija ja suuri takuumies otti vapauden myös itse määritellä, mitä rauha on ja milloin sen puolustaminen ei saa merkitä aseiden käytöstä kieltäytymistä.

Tämä sukupolvi on saanut onnen nähdä uuden käsitteen syntyvän. Niin sanottu rauhaan pakottaminen tarkoittaa sitä, että kansojen yhteistä suurta päämäärää pidetään yllä paradoksaalisesti aseita käyttämällä. Pax Americanan lyhyenä kukoistuskautena rauhaa vietiin voimaperäisesti koko Lähi-Itään ja Balkanille ja rauhantahtoiset liikkeet ravistelivat lähes koko entistä neuvostoimperiumia.

Syntyneet ongelmat tiedämme ihan omastakin kokemuksestamme, mutta onhan kaikella kauniilla oma hintansa. Vasta viime vuosina on tätä aseellista rauhanliikettä vastaan syntynyt lähes symmetrinen toinen aseellinen ja yhtä anti-intellektuaalinen rauhanliike ja ihmiskunta odottelee nyt malttamattomana, millaisia hedelmiä tämä ristiriita saattaisi tuottaa.

Monessa suhteessa on nyt palattu vanhaan, mutta mitä rauhanliikkeeseen tulee, se näyttää joutuneen kokemaan sankarivainajan kohtalon. Sellaista ei nykyään ole missään.

On ymmärrettävää, etteivät suurvallat ole herätelleet henkiin entistä rauhanliikettä, jonka puolueellisuus oli aikoinaan ilmiselvää. Aikamme Suuren rauhanturvaajan kannalta se olisikin pelkästään haitallinen, sillä se todennäköisesti kohdistuisi myös rauhanturvaajan omiin toimiin.

Ei tämä mitään, mutta huomiota herättää, ettei suurvaltojen retoriikassa enää lainkaan näy vetoomuksia rauhan puolesta. Nehän olivat olennainen osa myös kylmän sodan propagandailmastoa.

Olemme näköjään uudessa tilanteessa, jossa rauha sinänsä on niin aliarvostettu, ettei kukaan edes viitsi nostaa sitä esille keskeisenä arvona ja jopa koko maailman ykkösasiana. Ydinsodan uhka on jo niin tavanomainen asia, että siitä kohkaaminen olisi kovin laast siisön, käyttääkseni nykyistä ministeritason puheenpartta.

Kun katselee suomalaisia ns. laatulehtiä, pistää silmään se miltei euforinen suhtautuminen uusiin aseisiin, joka niissä vallitsee. Ilmeisesti tuntuu jotenkin hienolta olla ihan oikeiden rauhantekijöiden eturintamassa ja aina valmiina iskemään hyökkääjää, mikäli tarvitaan.

Itse asiassa talvisodan poteroissakin tehtiin sen verran uljasta historiaa, että se velvoittaa vähintään urhoollisiin asenteisiin myös nyt. Možem povtorit, sanovat viime sodasta myös eräät venäläisen lunatic fringen kannattajat. Voidaan siis vaikka panna uusiksi, jos tarvitaan. Mikäpäs tässä?

Onhan se uljas asenne, molemmin puolin. Samalla se on varsin masentava. Näin korona-aikana suosittelen itse kullekin käyntejä sankarihautausmaille ja sen miettimistä, mitä uusi sota merkitsisi. Sen jälkeen haudoissa olisi, paitsi suuri osa nuorisoa, myös hyvin paljon siviilejä, joukossa olisi itse kunkin tuttavia ja kukapa osaisi jo etukäteen sanoa jäävänsä ehdottomasti siitä joukosta pois?

Niinpä aktiivisimmat rauhan ystävät ovatkin intoutuneet taistelemaan entistä parempien aseiden puolesta. Rauhan pelkkä mainitseminen päämääränä olisi jotenkin noloa ja kenties jopa raukkamaista. On sitä kaaduttu ennenkin. Si vis pacem, para bellum.

Tässä on oma logiikkansa, mutta ei se sitä seikkaa muuksi muuta, että rauhan totaalinen syrjäytyminen tämän aikakauden julkilausuttujen johtavien päämäärien joukosta ennustaa pahaa. Se on kuitenkin ilmeinen oman aikamme ilmiö ja varmasti myös oire jostakin syvemmästä.

Pitäisikö tässä jonkun nyt hävetä?

 

36 kommenttia:

  1. Rauhan syrjäytyminen juhlallis-virallisista puheista on lähes lohdullista. 1930-luvun jälkipuolella rauhaa ja rauhantahtoa ja rauhanpyrkimyksiä julistivat puheissaan vähintäänkin kolmen eri ryhmittymän johtajat. Sitten ihan pian ne ryhmittyivät kahdeksi blokiksi toteuttamaan tavoitteitaan.
    Nyt ei ole samanlaista ennakkotunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on aika lohdutonta. Kukaan täysipäinen tuskin kaipaa BLM-tyyppistä idiotismia, mutta kun koko asia puuttuu il oitettujen tavoitteiden listalta, niin aikoihinpa tässä ollaan eletty.

      Poista
    2. Eilen 21.3 vietettiin kansainvälistä rasismin vastaista päivää maailmalla, Suomessakin. Rasismin vastainen rauhantyö tässä ajassa, mitä BLM-liike myös edustaa, on rauhantyötä mitä suurimmassa määrin. Sitä voi olla toki vaikea käsittää ihmisen, joka pitää sitä "idiotismina".

      On aikoihin eletty tosiaan.

      Poista
    3. BLM-liikkeen nimissä on tapettu ja ryöstetty jo niin paljon, että osalle USA:n edistyksellistäkin väkeä tuo alkaa jo riittää.

      En kannata missään suhteessa sitä, että poliisi ampuu mustan helpommin kuin valkoisen. Se tietenkin kovin väärin.

      Mutta on myös syytä muistaa se, että musta ampuu poliisin helpommin kuin valkoinen.

      USA on monin paikoin melkolailla menetty maa. Ja toisaalta sieltä löytyy varsinaisia rauhan saarekkeita ja esimerkillisiä sivistyksen linnakkeita. Monipuolinen paikkaunta.

      Poista
    4. "En kannata missään suhteessa sitä, että poliisi ampuu mustan helpommin kuin valkoisen. Se tietenkin kovin väärin.

      Mutta on myös syytä muistaa se, että musta ampuu poliisin helpommin kuin valkoinen."

      Jos nyt mietit uudelleen näiden lausekkeiden korrelaatiota toisiinsa, niin missä mielessä kyseessä EI ole täydelilnen oksymoron eli itseristiriita?

      Kiva. Kiitti. Ja moi.

      Poista
    5. Idiotismilla on usein aivan tietty, salattu mielekkyytensä. Yleensähän se jää kokonaan sen porukan käsityskyvyn ulkopuolelle, joka säntää mukaan mihin tahansa humpuukiin, jota heille osoitetaan.

      Poista
    6. ^Siinä oli kivasti tiivistetty idiotismi-käsitettä, selvästi sanoja tietää tässä mistä puhuu. Bravo!

      Poista
    7. Katsohan Öö nyt vaikka niitä tilastoja: kuka ampuu kenet. Jopahan on varsinainen rauhanliike.

      Poista
    8. Voit katsoa itse niitä tilastoja poliisien ampumista tummaihoisista, tapausten tutkimattomuudesta, ja professorina pitäisi tulkintakin asioista onnistua.
      Aiheeton ja kyseenalaistettu poliisiväkivalta mustia kohtaan on hallinnut Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaa koko 1900-luvun. Se on jatkuvasti otsikoissa siellä ja siitä käydään jatkuvaa keskustelua. Mutta mitäpä minä tässä perustelen aiheellista debattia kun pidät etnisyyteen ja ihonväriin perustuvaa syrjintää ja väkivaltakoneiston sillä perustelemaa toimintaa oikeutettuna. Viimeksi presidentin virkaanastujaisissa esiintynyt ylistetty (tummaihoinen nainen) sai vartijan seuraamaan häntä kotiinsa asti kauppakassien kannossa, koska vartijan mukaan hän näytti jotenkin epäilyttävältä. Monet erityisesti miehet ovat päässeet hengesstään vastaavissa tilanteissa vuosikymmeniä ja tapaukset jätetään tutkimatta.
      Miten perustelet omaa kantaasi tähän rauhanliikkeeseen, jossa vaaditaan perusihmisoikeuksia kaikille ihonväriin katsomatta, muuten kuin hassuttelemalla asiasta?

      Poista
    9. No etkö nyt tosiaan kyennyt katsomaan niitä tilastoja ja yrittämään edes jotakin tulkintaa? Jos ne antavat aihetta mielenosoituksiin, niin lähinnä kai sellaiseen, jossa vaaditaan mustia lopettamaanse murhaaminen.
      Mutta kun ei näitä asioita mieltä oslittamalla ratkaista. Typerä solvauksesi siitä, että muka kannatan syrjintää , sopii kyllä kuvaan, joka syntyy tällaisen "rauhanliikkeen" kritiikittömästä kannattamisesta.

      Poista
    10. Mikä typerä solvaukseni? Juurihan itse solvasit koko BLM-liikettä kutsuen sitä idiotismiksi! Eivät kaikki niele rehottavaa jatkuvaa rakenteellista rasismia tässä maassa, josta sinäkin näissä kirjoituksissa ammennat jatkuvasti.

      Hienoa kuitenkin, että pidät omaa tulkintaasi, joka siis kuuluu " BLM_liike on idiotismia " solvauksena. Se antaa jotain toivoa täysjärkisyydestä.

      Poista
    11. Tarkoitukseni ei ollut solvata tässä ketään,mutta toki pahoittelen jos sellainen kuva syntyi.
      Toivoisi kuitenkin,ettei blm:n kaltaisia ihnisoikeusliikkeitä solvattaisi rauhantyö-aiheisessa keskustelussa.

      Rauhallista päivän jatkoa kaikille.

      Poista
    12. Enpä arvannut, että kyse on jonkinlaisesta uususkonnosta. Pahoittelen mahdollista pahoittumista.

      Poista
    13. Eiköhän se ole niin, että mustiin aina kohdistunut rasismia ja se sekä mustien köyhyys on johtanut näiden vieraantumiseen yhteiskunnasta ja rikollisuuteen. Tuo on taas saanut poliisin suhtautumaan mustiin epäluuloisesti. Lopputulos on se, että samanaikaisesti tilastoissa mustien rikollisuus on suurempi kuin muiden etnisten ryhmien, mutta näiden järjestyvallan toimesta kohdistetaan myös enemmän voimakeinoja, jotka USA:ssa ovat rajumpia kuin Euroopassa ja myös ylilyönnit niissä ovat mahdollisia ja saattavat kohdistua myös viattomiin epäiltyihin, vähän niinkuin meillä metsojahdissa ollut metsästäjä voi ennakko-odotuksen vallassa nähdä maastopyöräilijässä metson: sitä näkee, mitää odottaa näkevänsä. Olen ymmärtänyt, että näihin ylilyönteihin mukaanluettuna KAIKKIEN mustien pitämistä epäiltynä BLM-liike halusi - ainakin alunperin - puuttua.

      Viimeisin Floydin tapaus kiteyttää hyvin tämän: henkilöä epäiltiin perustellusti väärän setelin käytöstä, mutta oliko usean poliisin hallussa maassa jo ollutta epäiltyä pakko tukahduttää hengiltä. Sen ratkaisee aikanaan sikäläinen välimiesoikeus.

      Poista
    14. BLM on vähän kuin feminismi, hallinto on jollain ja siitä ollaan jotain mieltä. Vaalea ihoinen mies taas tahtoo olla jokseenkin tonttu monesti ettei ymmärrä mistä kiukutellaan. Tosin eihän se olekkaan vaalean miehen ongelma että on vaalea ja mies. Ongelma on sielä toisessa päässä kun reakoidaan milloin mihinkin agendaan. Jenkeissä nyt on tuo identiteettipolitiikka mikä osin perustaa heitin historiaan. Mut jokseenkin typerää syyttää siitä orjahistoriasta pelkästään Eurooppaa. Afrikassa oli niitä tiettyjä paikallisia heimoja/klaaneja jotka noutivat sisämaasta väestöä laivoihin ja kaippa ne sai aseita vaihdossa, millä muulla tuolloin sitten ollut arvoa heille.
      Feminismi taitaa olla se ainoa mikä on ja pysyy. Kunnes nainen sitten sattuu saamaan lapsia ja ehkä pojan ja tuppaa ymmärtämään sen jatkuvuuden.

      Poista
    15. Mahtoikohan ne sen Floydin ihan vakain tuumin tukahduttaa?

      Poista
    16. "Nimetön22. maaliskuuta 2021 klo 17.37
      Eiköhän se ole niin, että mustiin aina kohdistunut rasismia ja se sekä mustien köyhyys on johtanut näiden vieraantumiseen yhteiskunnasta ja rikollisuuteen. Tuo on taas saanut poliisin suhtautumaan mustiin epäluuloisesti."
      Amerikassa on kumminkin myös mustiakin poliiseja.
      Hollywoodissa kaikenlaisia "tähtiä", jokainen joutunut tekemään töitä elääkseen. Media kohdistaa silmään mustiin kumminkin samalla valkoisia/mustia lapsia saatetaan ryöstää yms. Huumeita ja muita päihde-aineita kaupataan, niitä ostavat ei katso ihonväriä. Liittovaltion haasteita. Plus samoin sijaiskodeilla yms. tehdään rahaa. Jollekkin ehkä onnela, toiselle painajainen. Mihin silmä kiinnittää huomiota.
      Amerikan ongelma on jokseenkin ylisuuri koko ja osin tekopyhä usko.
      Sit se olellinen, Amerikka on Amerikka. Olettaisin että suurin osa suomea puhuvia/kirjoittavia on Suomessa, mitä tekemistä meillä on tämän kanssa kuin jot luetaan uutisia (ja mahdollisesti katsotaan heidän mediatuotantoaan muutakaan tunnu olevan tarjolla kun kotimainen matkii noita tositv formaatteja eikä niitä vain pysty katsomaan) osa sitten ottaa itsensä? Tuo rasismi-ideologia on tarkoituksen mukaisesti tehty herättämään tunteita, kyse on markkinoinnista osin kai hajota ja hallitse taktiikkaa, ihan sama kuin nälkäpäivä keräyksissä levitetään kuvaa riisitautisista lapsista, jotta kukkaron nyörit aukeaa. Kumminkin eri valtioissa on eri tuloerot yms. yhden videon kohdalla voi luoda mielikuvaa koko mantereen toiminnasta. Eikö kumminkin niiden paikallisten pitäisi auttaa toinen toisiaan, tosin tässä kohtaa kyllä osin raavin päätäni et kaippa se pitäs meidänkin sen sijan kuin naputella nettiin jonninjoutavia. Mut kai se on osin tämä corona, kun tarvitse mihinkään mennä tai mitään tehdä.

      Poista
    17. Fb:ssa on kaverina Detroitissa uransa tehnyt aasialaistaustainen poliisi Mark Bando (hänen kuvastaankin näkee heti, että on aasialaista sukua) Hän kertoo, ettei urallaan törmännyt koskaan valkoisten rikollisten taholta sellaiseen raakuuteen mitä neekeririkolliset tekivät.

      Ja terroristijärjestö BLM:n ihailijoiden kannattaisi tutustua šeriffi David Clarken näkemyksiin. Clarke on itsekin neekeri, eikä säästele sanojaan.

      Samoin kannattaisi tutustua Thomas Sowelliin. Mutta Suomen medioissa Sowell lienee tuntematon, koska hän on konservatiivi ja hän ei soita rasismiviulua. Yleensäkin omilla kyvyillään menestyneet neekerit eivät soita uhriviulua.

      Niin kauan kuin neekeri pitää kynsin hampain kiinni Afrikan tavoista, hänestä ei tule yhteiskuntakelpoista länsimaan kansalaista.

      Mitä tulee rauhaan, kannattaa muistaa, että rauha on usein kiertosana antautumiselle.

      Poista
    18. Jäin tässä tosin pohtimaan mitkä on ne afrikkalaiset tavat?
      Chimamanda Adichien puheen yhden tarinan vaaroista kun kuunteli (löytyy youtubesta) niin auttoi osin ymmärtämään sitä stereotypioden muodostumista ja globalisaation vaikutusta, myös Afrikkaan.
      Jokseenkin oma sukupolvi on oppinut välttämään käyttämästä tuota n-sanaa.
      Tosin isä kertoi joskus hauskan tarinan edesmenneestä kaveristaan joka oli päästänyt sanan tummahipiäisen kuulleen ja joutui siitä sitten raastuvassa kertaamaan. Lopputulos oli että tuomari määräsi pyytämään anteeksi tummahipiältä.
      Mutta jokseenkin kun noita 1900-luvun alun kirjoja lueskellut niin normaali sana se on ollut. Yhdessä 1920-luvun kirjassa mikä käsitteli maita ja kansoja oli kuva jostain afrikkalaisesta soturista ja kuvateksi kunnioittavaan sävyyn kirjoitettu. Jokseenkin se kieli on ollut lempeämpää kuin nykypäivän argumentointi. Siinä kai syy miksi itse niitä tykkää lueskella.

      Poista
    19. Jäin tässä pohtimaan tuota kieltä, sehän on sosiaalinen konstruktio. Mutta mistä tulee ne tunteet vaikka sanaan neekeri tai miksi joku loukkaantuu kun ulkomaalainen sanoo olevansa suomalainen? Jokseenkin se hahmottaminen kielen kautta on jotenkin opittu reakoimaan tietyllä tavalla riippuen sanojasta. Jenkeissähän on suht tyypillistä et tummahipiäiset puhuu toisistaa neekereinä, mutta valkohipiäinen voi sitä niin sanoa.
      Miksi se identiteetti on niin tärkeä ja kuka sen määrittelee?
      Joskus tuli luettua jostain afrikkalaisesta hallitsijasta iltiksestä ja siinä kerrottiin kuinka herralla oli monta vaimoa. Sitä sitten hetken pohdittua tuumasin et mielenkiintoisesti teoriassa luotiin ns. yhteen kuuluvuutta tai jotain, mutta herrallahan oli haaremi, tai voihan sitä nykyään kutsua polyamoriaksi jos kokee sen paremmaksi.

      Poista
  2. No, kunnian ja häpeän tunnot eivät kuulu ajattelijan asennearsenaaliin, joten niiden peään ei kannata kysellä.

    Mutta muuten muistuttaisiin siitä tosiasiasta, ettei ydinaseiden vastainen rauhanliike ollut yhteismitannollinen siihenastisten aatteellisen pasifismin ilmentymien kanssa.

    Pugwashin perustivat tiedemiehet, jotka ymmärsivät että uudet joukkotuhoaseet panevat perinteisen strategisen ajattelun uusiksi. Ydinsotaa ei kukaan voisi "voittaa".

    Ja tuon asian täydellisempi ymmärtäminen tapahtui siis nimenomaan fyysikkojen, ei poliitikkojen tai militanttien piirissä. Pugwash yritti ensin kääntyä viesteinen hallistusten puoleen, mutta siellä maailman parhaiden aivojen sanoma ei saanut vastakaikua.

    Eivät myöskään sotilaat, jotka "käyvät aina sitä edellistä sotaa" (Haavikko), suostuneet ymmärtämään että oltiin uuden tilanteen edessä. He suhtautuivat kilpavarusteluun kuten sotilaat aina ovat suhtautuneet -- mitä enemmän mitä tehokkaampia aseita, sitä "uskottavampi puolustuskyky".

    Tulosta syntyi vasta kun Russell popularisoi liikkeen, ja kaikkialla maailman suurkaupungeissa järjestettiin yhteensä miljoonia ihmisiä koonneita massamarsseja maanpäällisiä ydinkokeita vastaan. Suurvallat saivat lopulta aikaan koeräjäytykset kieltävän sopimuksen 1963.

    Stephen Hawking laskeskeli joskus 80-luvulla että yhdessä vaiheessa suurvalloilla oli varastoissaan niin paljon ydinkärkiä, että olisipa ne räjäytetty missä tahansa, niiden ilmakehään aiheuttama säteily olisi riittänyt tappamaan maapallon jokaisen ihmisen 16 000 kertaa. "Suurvaltojen kannattaisi ihan ensimmäiseksi puolittaa ydinasearsenaalinsa ihan uskottavuuden nimissä", Hawking rähisi halvaantuneesta suupielestään.

    Nyt tuon aihepiirin agiteeraava vaikutus on pikkuhiljaa hävinnyt. Jo koeräjäytyskiellon jälkeen alkoi uhkakuvien tilalle nousta korvaava maailmanlopun ennustus: ekologinen tuho. Niin sanottu "vihreä" ajattelu jatkoi saman dynamiikan varassa jota rauhanliike oli käyttänyt. Ilmeisesti maailma ei tule toimeen ilman tunnustuksellista ajattelua ja sellaiseen aina olemuksellisesti kuuluvaa eskatologista kuvastoa.

    Siinä mielessä Koivisto saattoi osua oikeaan Bernsteinia siteeratessaan. Tärkeää on liike, ei päämäärä. Liikkeelle valitettavasti hyvin usein muuttuvat totaalisen sokeiksi ne, jotka ovat mukana dramaattisissa tapahtumissa. Ikään kuin se että on kokenut mielettömyyttä, muuttaisi mielettömyyden mielekkyydeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, veli hyvä, kyllä nhe kunnian ja häpeän tunnot -nykyään etenkin niiden hyvin falski ja teatraalinen demonstrointi- osa tätä todellisuutta ovat. Eiköhän hyväksytä tosiasiat eikä rajoituta vain mieleisiimme.

      Poista
  3. Luultavasti seuraava suurta rauhanliikettä pistetään pystyyn Kiinan suunnasta. Tarkoitusperät ei kuitenkaan liene kovin puhtaat, mutta jos rauha on kerran sodan vastapuoli, niin rauhaa se on eläminen muissakin järjestelmissä, kuin "länsimaisessa demokratiassa".

    Tehokkaiden aseiden hankkimatta jättäminen sinänsä ei ole tae rauhasta. Eu on siinä mielessä kehittymässä jatkuvasti rauhanomaisemmaksi, että ainakin yksityisten ihmisten aseiden hallussapitoa pyritään vahvasti rajoittamaan lisää.

    VastaaPoista
  4. Rauhanliike on jossakin mielessä edelleen olemassa, mutta se on selkeästi "teknokraattien" johdossa, kuten monet muutkin järjestöt ja monet organisaatiot.

    "Teknokratian" tärkeimmät edistäjät ovat esimerkiksi talouden tai teknologian piirissä toimivat henkilöt.

    He ajavat oman näkökulmansa ja oman palkkansa maksajien etua.

    Viimeistkin luonnonvarat pitää "kaupallistaa", eli ryöstää.

    Samoin mikä tahansa teknologia on "hyvä", koska "edistys" on aina hyvä ja teknologia vie aina hyvään suuntaan.

    Vallan ja varallisuuden keskittäminen suurten korporaatioiden käsiin on vain hyvä asia näiden teknokraattien mielestä.

    Vain suuri on kaunista ja vain väitetty tehokkuus hyvää.

    Kyse ei ole vain ideologiasta vaan oikeastaan uskonnosta.

    Nämä teknokraatit haluavat määritellä "rauhan" ja "turvallisuuden" käsitteet mieleisikseen.

    Tämä johtaa siihen että kumpaakaan ei ole luvassa meille tavallisille ihmisille.

    Terveyskriisin ja koko ajan pahenevan talouskriisin - joka näkyy juuri nyt vasta osittain täällä meillä - seurauksena sekä "rauha" että "turvallisuus" tullaan menettämään.

    Tämä menetys on tosiasia monessa kolkassa maailmaa ja rauhattomuus ja turvattomuus lisääntyvät hitaasti mutta varmasti.

    +

    Todellinen aseriisunta on mahdotonta koska aseteollisuuden piirissä liikkuu niin paljon pääomia suuressa maailmassa - täällä purot ovat suhteellisestikin paljon pienempiä.

    +

    Kyse on vallasta, sen käytöstä ja vallan olemuksesta.

    "Rauhanliike" ei pysty luomaan iskulauseita tai meemejä kummempia tuloksia.


    Toivoa on mutta sitä on hyvin vaikea löytää. Mutta se on mahdollista.

    .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Terveyskriisin ja koko ajan pahenevan talouskriisin - joka näkyy juuri nyt vasta osittain täällä meillä - seurauksena sekä "rauha" että "turvallisuus" tullaan menettämään."
      Nämä on osin myös uskonnollisia. Media "luo" tietynlaista mielikuvaa. Terveyskriisi, Suomessahan on (ainakin ollut käsittääkseni on edelleen) äärettömän hyvä koulutus ja sitä palvelua saaneet käsittääkseni ne ketkä tarvitsevat. Ainakin omat lapset on sitä saaneet, samoin isä, itsellä ole ollut niin tarvetta. (Toinen juttu on sitten nämä kaikenlaiset ulkomailta tulleet kauneusihanteet kun leikellään milloin mitäkin, mikä osin itsellä tuppaa menemään osin jo moraalisen ymmärryksen yli ettei se koulutus ollut sitä varten vaan sitä että autetaan kun joku sitä apua tarvitsee). Joitain kirjoja pitänyt lukea mitkä käsittelee median ja lääkemarkkinoinnin vaikutuksia yhteiskuntaan, mutta ole kerennyt. Odottaa tosin hyllyssä. Yksi on Myllykangas & Tuomisen Pharmageddon. Lähinnä jäänyt vaivamaan tämä nykyinen kulttuuri kun joka asiaan tunnutaan tarvitsevan jokin diagnoosi. Tämä siis henkilökohtaisista kokemuksista kun pienillä lapsillakin on kaikenlaisia diagnooseja ja jäänyt vaan miettimään miten ennen sinne lääkärillekkin oli vähintään useampi kymmenkunta kilometriä. Eikä ne lapset kyllä silloin olleet sen erilaisempia. Ehkei niissä ihmisissä olekkaan niin vikaa vaan enempi niille myydään/markkinoidaan milloin mitäkin mitä ei välttämättä tarvitsisi. Käytännössä siis tehdään rahaa.
      Ehkä minä ajattelen väärin. Tiedä sitten.
      Tuo talouskriisi taas no oma mielipide osin on siinä jot jos sitä manaa jotain niin voi olla et se tapahtuu voi olla ettei.
      Joitain vuosia takaperin tulin lukeneeksi tuon Joris Luendjikin Rahan ruhtinaat. Antropologi kävi tutkimassa brittien pörssiä. Siitä jäi mieleen et väkeä oli työskentelemässä ympäri maailmaa sielä, mutta mielenkiintoisinta oli jot he kanssa tutkii eri valtioiden sopimuksia miten saa käytännössä tehtyä rahaa niillä.

      Poista
    2. Talouteen liittyen...

      Jo vuosia velkakirja eli bondi-markkina on ollut määräävä asia taloudessa.

      Korkoja on määrätietoisesti laskettu noin 40 vuotta - se oli osa "reaganomics'ia" - ja tämä on nostanut velkakirjojen arvoa ja arvostusta.

      Osakemarkkina on nappikauppaa velkakirjoihin nähden.

      Jokaista US-treasuryn liikkeelle laskemaa veljakirjaa kohden on useampia synteettisiä eli olemattomia velkakirjoja. Määrä saattaa olla 1/30 suhde, eli 30 kpl "synteettistä" materiaalia oikeaan verrattuna. Suhde voi olla oikeasti paljonkin huonompi.

      USAn valtionvelan määrä on iso, mutta suurempi ongelma ovat velan hoidon kulut. Lainat ovat suhteellisen lyhytaikaisia ja tulevat kalliimmiksi kuin pitempiaikaiset.

      Tosiasiassa 30 vuoden velkakirjat ovat arvottomia ja on todennäköistä, että 10 vuoden velkakirjat ovat joko täysin arvottomia tai hyvin vähä-arvoisia.

      10 vuoden velkakirja on tärkeä, koska se ohjaa hyvin suoraan osakemarkkinan hintaa joko ylös tai alas.

      Eli...

      Koko talousjärjestelmä on savijaloilla ja tästä seuraa poliittisen järjestelmän heikkous, se on samojen savijalkojen päällä.

      Talous on ollut erittäin heikossa jamassa finanssikriisin jälkeen.

      Tulemme näkemään hyvin radikaalin vallan uusjaon jossa pelinappulat järjestetään täysin uuteen asentoon.

      Poista
    3. Itse tullut siihen lopputulemaan että se raha on uskoa. Mieli taas "luo" sen arvon. Perustuu sanaan velka. Siksi jokseenkin Suomen kohdalla kantasuomalaisena tuo valtionvelka tuntuu järjettömältä, mutta minkäs asialle voi. Riippuen kulttuurista, ajasta ja vaihdonvälineestä riippuu arvo. Kun kyse on uskosta, niin uskontojen kirjallisilla näkemyksillä ja niiden tulkinnoilla on merkitystä, mutta ne menee enempi lakiuskontoihin, kuin myös sukupuolella miten asiat ymmärtää on merkitystä. Sen verta tuota islamia tutkinut että heidän uskossaan on täysin normaalia että on köyhiä ja rikkaita. Rikkaan pitää antaa omantunnon mukaan köyhälle jne. ajattelu jo lähtökohtaisesti perustuu hierarkialle. Mutta kun ei sen rahan kuulukkaan edes mennä tasan se on vain vaihdonväline. Siinä on sitten myös se naisen arvo mikä määritellään myyttien ja kulttuurin mukaan, sama kuin vanha testamentissa. Kuinka kirjaimellisesti jokin ymmärretään. Ja neitsyys myytillä se paavikin ratsastaa. Ja tästä johtuen osin tuntuu osin koomiselta mixata eri kulttuureja missä seurustelukoodit on eri niin yhteen, väistämättä aiheuttaa kritiikkiä. Tosin ne koodit vaihtelee jo valtion sisällä kaupunkien välillä ja kaupunkilaisten ja maalaisväestön kanssa. Raiskaaminen on rikos mutta se kohdistuu yleensä vain naiseen, (tosin joissain kulttuureissa ei vain niitä kohtaan), plus suurin osa suomalaisista miehistä mitä tavannut on tavattoman kilttejä, semmosia jöröjukkia, yleensä se on se yksi mätä omena mikä pilaa koko sadon, yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Mutta kai sillä saa lakimiehille töitä. Eukkona vaan ei pysty kisamaan miestä ja teollistunutta yhteiskuntaa vastaan, sitä hävisi jo syntyessään, vastakkaiseen sukupuoleen. (Ja tätä nyt ei pidä ottaa uhriutumisena, lähinnä jot minkäs sitä luonnolle voi, molempia tarvitaan). Kumminkin sitten se jatkuvuus jos on niin on niissä naisissa.
      Amerikkalaiset nyt painaa tyhjästä niitä dollareitaan, teoreettinen todellinen valta on siinä mediassa, mutta koska kyse on mielikuvayhteiskunnasta, asia ei olle niin yksinkertainen. Väestöä ympäri globaalia maailmaa yhdistäviä kasvutekijöitä englanti ja dollari, sielä.
      Siinä mielessä tämä euro on kyllä mielenkiintoinen. Teoriassa kai se yhteinen länsimainen ajattelu, mutta kun toisaalla monarkia toisaalla demokratia. Kumpi on enemmän oikeassa? Yhteistä kieltähän meillä ei samalla tavalla ole. Eikä englannista ole siihen, jokseenkin nähty se mitä pakko ruotsi tai venäjä saa aikaan. Ei vain toimi se pakko.

      Poista
  5. Professorin mainitsemat sankarihautakäynnit ovat suositeltavia. Kannattaa aloitaa Langelmäeltä, poiketa Rantasalmen ja Nilsiän Petäjäsaari-muistomerkeillä ja ajella päätteeksi Pyhännälle. Nykykäytännön mukaan tervehdyksen voi kalauttaa myös tyhjään päähän.

    VastaaPoista
  6. "rauhan totaalinen syrjäytyminen tämän aikakauden julkilausuttujen johtavien päämäärien joukosta ennustaa pahaa."

    Tämä on totta, mutta mikäli on ratkaisu? Vierastan niin kansalliskiihkoista sotahulluuta kuin naivia pasifismiakin. Missä olisi kultainen keskitie niiden välissä, jonkunlainen "arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin" -turvallisuuspolitiikka terästettynä  Si vis pacem, para bellum -puolustuspolitiikalla, pahan päivän - jota kukaan pienen maan asukas ei toivo - varalta.

    Risto Volasen blogissa on muuten mielenkiintoinen yhteenveto niistä eri linjoista, joiden varaan presidentti Bidenin ulkopolitiikka rakentuu.

    VastaaPoista
  7. Rauhanliikkeellä ei ole tällä hetkellä uskottavuutta. Kerta toisensa jälkeen on nähty voiman olevan oikeutta.Rauhanliike tarvitsisi jonkun jonka kanssa olla vuoropuhelussa. Nyt tällaista uskottavaa vastapuolta ei ole. Samanlaista kun oli joidenkin usko Neuvostoliiton kanssa solmittuun YYA sopimukseen. Samaan aikaan kulissien takana NL teki suunnitelmia Suomen miehittämiseksi. Sopimukset edellyttävät luottamusta ja sitä ei tällä hetkellä valtioiden välisissä suhteissa ole. Siksi rauhanliikekin on unohtunut tai tunnetaan vitsinä.

    VastaaPoista
  8. Rauhan tahto on varmasti hyvin yleisesti aito ja rehellinen asia. Samaa ei voi sanoa aina rauhanliikkeistä.

    Clausewitzin mukaan sodan tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme, sotaa on jatkettava niin kauan, että myös vastustaja kokee vaihtoehdoista parhaimmaksi noudattaa meidän tahtoamme. On tietysti edullisempaa saada vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme ilman sotaa kuin sodan kanssa. Sota on aina kallis ja epävarma toimi. Sotaan joutuneella vastustajalla on ikävä tapa panna kova kovaa vastaan ja yrittää kovemmin, viedä ponnistuksensa äärimmäisyyksiin. Tästä on pienellä Suomellakin omakohtaisia kokemuksia.

    On siis helpompaa saada vastustaja sellaiseen asemaan, todelliseen tai kuviteltuun, että sotaa ei kannata edes yrittää. Tätä menetelmää käytti esimerkiksi Hitler menestyksellisesti Münchenissä. Kun Tshekkoslovakialla oli lujat rajalinnoitukset ja hyvät panssarivoimat niin tämä uhka eliminoitiin ensin puhumalla, ja sen jälkeen ei tarvinnut sotiakaan. Sillä kertaa.

    Ja tämä näyttää ikävä kyllä olevan myös monien rauhanliikkeiden raadollinen todellisuus. Tarkoitus on viedä puhumalla vastustajalta halu ja kyky puolustautumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raadollinen, mutta osuva kuvaus monesta "rauhanpuolustajasta", monet ovat vain vihollisen viidettä kolonnaa.

      Poista
  9. Ydinaseiden aikakaudella etenkin heikoilla on kiusaus olla irtisanoutumatta niiden kiäyttämisestä, vaikka niiden käyttämistä ei voida puolustella missään olosuhteissa. Onpa jopa näkynyt reipasta uhoamishenkeä eli ylpeilyä asialla, joka kuuluisi ehdottomasti kansainväliseen tuomioistuimeen toteutuessaan.
    Ja pyhä amiraali Ushakov kuuluu suojelevan näitä joukkoja. Onhan meillä siinä sortin sakki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä uhoilu on mahdollista koska "suuret" vallat käyttävät joidenkin maiden armeijoita tai näiden maiden kansalaisia sijaissodissaan - proxy-war.

      Tämän vuoksi joillekin maille sallitaan erilaista käytöstä kuin joillekin muille.

      Iso tekijä ovat myös kauppasuhteet. Usein myös maiden suurimmilla uskonnoilla on merkitystä.

      Sekä kaupallinen, että poliittinen, että uskonnollinen järjestelmä suosivat selkeitä "viholliskuvia" eli ehdotonta pahuutta ja ehdotonta hyvyyttä.

      Tämän seurauksena osa toimijoista ei koskaan tee mitään hyvää ja jotkin toimijat eivät koskaan voi olla syyllisiä mihinkään pahaan.

      "Kansainvälinen yhteisö" - useimmiten sillä tarkoitetaan YK:ta tai siihen läheisesti kytkeytyviä tahoja - on toistaiseksi ollut sopivan hampaaton ottamaan kantaa asioihin ja eri tahot ovat saaneet mellastaa miten tahtovat.

      Tämä "hampaattomuus" tulee muuttumaan.

      Maailman ja vallan uudelleen jakaminen vaatii "hampaallista" YK:ta ja muuta "kansainvälistä yhteisöä".

      Rauhanaate ei näistä muutoksista huolimatta voi yhtään paremmin, pikemmin viimeisiä hengenvetojaan vetävä vanhusta muistuttava rauhanaate menehtyy ilman surijoita yksinäisyydessä.

      Kaikkien poliittisten aayteiden kohtalo on sama, liberalismi vanhassa merkityksessään kuoli ajat sitten, sosialismista on kuulemma jäljellä luuranko - vai fossiiliko se jo ehkä on?

      Kapitalismia ei ole olemassa siinä mielessä kuin se ymmärrettiin vielä Marxin maailmassa.

      Kaikki jumalat ja epäjumalat ovat pettäneet niiden palvojat.

      "Voima" eli pahimmillaan ydinaseet ovat näkyvintä mihin jokin "aate" voi vielä turvautua.

      Tämäkin "aate" - nimestä ja sisällöstä riippumatta - perustuu valheille.

      Vihan ja katkeruuden määrä lisääntyy samalla kun ruoka ja muut oikeasti välttämättömät asiat vähenevät.


      Poista
    2. "etenkin heikoilla on kiusaus olla irtisanoutumatta niiden kiäyttämisestä,"

      En kyllä pysty yhdistämään heikkoutta ja kykyä käyttää ydinaseita samaan valtioon.

      Poista
    3. Niinkö? Kyllä Venäjä oli hyvi heikko, kun se aloitti ydinaseilla pullistelun.

      Poista

Kirjoita nimellä.