tiistai 23. maaliskuuta 2021

Mikä tappoi kommunismin?

 

Ratkaiseva voima eli mikä tuhosi Neuvostoliiton?

 

Yury Shikalov, Markat, farkut ja sukkahousut. Laiton kauppa ja länsimuodin lumo Neuvostoliitosssa. Gaudeamus 2020, 341 s.

 

Sosialistinen suunnitelmatalous perustui intellektuellien unelmaan todella tehokkaasta ja rationaalisesta tuotannosta, joka tyydyttäisi ihmisen todelliset tarpeet eikä tuhlaisi työtä ja resursseja umpimähkään ja mielettömille suhdannevaihteluille alttiina.

Käytännössä saatiin sitten rauhankin aikana toimiva sotatalous, jolle olivat ominaisia krooniset pulailmiöt ja tehottomuus. Rationaalisesti suunnitellut hinnat oli irrotettu kysynnästä ja tarjonnasta ja epärealistisina ne aiheuttivat suurta painetta keinotteluun.

Monella indikaattorilla mitattuna sosialistinen talous oli silti suuri menestys ja esimerkiksi tykkien ja panssarivaunujen tuotanto paisui valtavaksi. Sama koski erilaisia raaka-aineita ja energiaa. Kun talouskasvu 1970-luvulle saakka oli koko ajan suurempi kuin lännessä, pelättiin täällä kommunistisen ideologian pian puhuvan isännän äänellä.

Pentti Saarikoski kuvitteli 1970-luvun alussa sen ajan piankin koittavan, jolloin suomalaiset naiset menevät vaateostoksilleen Leningradiin. Hän ei ollut ainoa, joka erehtyi pahasti.

Käytännössä kehitys kulki toiseen suuntaan.

Jo pian sodan jälkeen ilmaantuivat Moskovan ja Leningradin kaduille stiljagat. Shikalov kääntää nimityksen mielestäni onnistuneesti muotipelleiksi. Stiljagojen huvina ja intohimona oli erottautua harmaasta massasta ja sen he tekivät fantastisella pukeutumisellaan, jonka ajateltiin jäljittelevän länsimaista.

Itse asiassa länsimaisesta pukeutumisesta ja muustakin elämäntavasta oli Venäjällä vain harmaita aavistuksia aina Moskovan nuorisofestivaaliin saakka (1957). Vasta silloin kohtasi Neuvostoliiton nuoriso läntisiä ikätovereitaan. Hruštšovilaisen optimismin oloissa lähdettiin neuvostojärjestelmän ylivoimaisuudesta ja itse pääsihteeri letkautti joskus ylimielisesti niistä hepenistä, joita länsi kyllä osasi tuottaa, mutta pystyisikö se mihinkään vakavampiin saavutuksiin?

Neuvostoliiton kommunistinen puolue hyväksyi vuonna 1961 kommunismin rakentamisen ohjelman ja sitoutui mahdillisimman arvovaltaisesti siihen, että tämä järjestelmä olisi pääpiirteissään  rakennettu vuoteen 1980 mennessä.

Sehän tarkoitti sitä, että jokaiselle annettaisiin tarpeidensa mukaan ja niukkuus olisi siis poistettu. Sen mukaisesti ei enää tarvittaisi edes rahaa, vaan kaikki olisi ilmaista. Totisesti kyseessä oli aivan uudenlainen vaihe ihmiskunnan historiassa.

Ohjelmaan liittyivät lupaukset kapitalistisen maailman korkeimman eli amerikkalaisen elintason saavuttamisesta vuonna 1970, minkä jälkeen se jätetäisiin kauas taakse. Kommunistinen järjestelmä oli kapitalismin lapsi ja se hautaisi vanhempansa, kuten luonnon järjestykseen kuuluu. Koko maailman tulevaisuus oli kommunismi ja sinne Neuvostoliitto saapuisi ensimmäisenä. Se oli sen maailmanhistoriallinen missio.

Tässä oli aikakauden suuri draama, jota Shikalov jostakin syystä ei edes mainitse. Sen hän kyllä mainitsee, että maataloudessa koettiin pahoja takaiskuja jo 1960-luvun alussa eli siis hyvin pian kommunismin ohjelman hyväksymisen jälkeen.

Neuvostoliiton suuri sankariprojekti osoittautui siis heti haavoittuvaiseksi, mutta kommunismin rakentamista päämääränä ei hylätty edes perestroikan allkuvaiheessa.

Toisen maailmansodan jälkeinen aika oli valtavien muutosten aikaa myös lännessä, mikä tuon ajan Neuvostoliittoa koskevissa tutkimuksissa sein unohtuu. Kuuluisat kolme loistavaa vuosikymmentä toivat mukanaan sekä korkean elintason ja yltäkylläisyyden että myös kulttuurivallankumouksen ja nuorison niin sanotun kapinallisuuden.

Neuvostoliitossa kaikki meni hieman eri tavoin ja lännen kehitys suodattui sinne omalaatuisessa muodossa ja merkillisin seurauksin.

Stiljagoja seurasivat trokarit, fartsovštšikit jotka välittivät maahansa läntisiä kulutustavaroita. Laadukas elektroniikka ja muu vastaava arvotavara oli kuitenkin heille aivan toissijainen artikkeli. Sen sijaan tuotiin tavallisia vaatteita: sukkahousuja ja farkkuja. Lisäksi vaihdettiin rahaa. Valuutallahan oli mahdollista hankkia noita länsitavaroita, vaikka sitä pyrittiin estämään.

Tutkimuskirjallisuudessa on ihmetelty, miten oli mahdollista, että nimenomaan sellaisesta tuotteesta kuin farkuista tuli suuri länsimaisuuden symboli, jonka varjoon jäänyt Neuvostoliitto sai takapajuisuuden leiman. Ennen lopullista tuhoaan Neuvostoliitto salli noiden ihmevaatteiden valmistuksenkin alueellaan, mutta se oli jo myöhäistä.

Farkut joka tapauksessa ilmeisesti symbolisoivat kokonaista elämänmuotoa, ne antoivat ihmiselle uuden habituksen ja kosketuksen vapauteen ja vaurauteen. Tytötkin hakeutuivat farkkumiesten syliin aivan spontaanisti.

Shikalov kuuluu siihen sukupolveen, joka joutui henkilökohtaisesti paljonkin kosketuksiin tuon länsitavaroiden kaupan kanssa. Hän asui sekä Habarovskissa että Viipurissa ja sai siis kokemuksia tuhansien kilometrien päässä toisistaan sijaitsevilta raja-alueilta. Kirjassa on runsaasti pieniä muistelmia noista asioista.

Niin sanottujen fartsovštšikien toiminnalla oli juurensa neuvostoliittolaisessa epävirallisessa taloudessa. Kyseessä oli vastavuoroisten palveluiden järjestelmä eli blat. Se ei ollut niinkään bisnestä kuin ystävänkauppaa ja sen osanottajat saattoivat jopa loukkaantua rahan tarjoamisesta.

Fartsovštšikit eivät loukkaantuneet, sillä heille tuo toiminta merkitsi elinkeinoa, usein myös pääasiallista. Shikalov rekonstruoi kirjassaan tuon toiminnan elinkaaren ja huomauttaa, että eri vaiheissa sen luonne oli erilaista. Aluksi sitä harjoittivat nimenomaan intelligentit, jotka olivat rehellisiä kauppamiehiä ja myös korostivat kunnollisuuttaan.

Koko ajan tosin oli liikkeellä myös huijareita ja lopulta myös gangsterismi iski tämän kaupan kimppuun ja alkoi vaatia suojelurahoja. Liikkeellä oli erilaisia toimijoita, joista niin sanotut automiehet kuuluivat ehdottomaan eliittiin. He harjoittivat bisnestään maantiellä ulkomaisten turistien kansa.

Kukapa tuon ajan Neuvostoliitossa matkannut ei olisi tuhoon toimintaa tutustunut. Pitkän aikaa oli ruplan virallinen kurssi seitsemän markkaa. Sen sai, kun vaihtoi pankissa. Mikäli sen sijaan vaihtoi pimeästi, sai markasta puoli ruplaa tai ruplan, joskus enemmänkin. Varaa tinkiä oli, sillä fartsovštšikit itse saivat markasta peräti neljä ruplaa. Voittoprosentit olivat siis aivan huikeita.

Sanoin joskus tuohon naikaan, että sosialismin suuri viehätys on siinä, että sen helmassa voi elää herroiksi osaamatta tai uskaltamatta mitään erityistä. Ainoa, mitä tarvitsi, oli tehdä ystävänpalvelus kaverille, joka antoi muutamasta kymmenestä markasta niin paljon ruplia, ettei niille edes keksinyt käyttöä, ellei asunut Neuvostoliitossa.

Ruplia saattoi käyttää makeaan elämään: ravintolassa voi panna pöydän koreaksi ja ajella taksilla mielin määrin eikä naisia tarvinnut erityisesti etsiä. Ne tunkivat kyllä syliin. Siinähän se oli, jätkän paratiisi.

Suomalaisista tulikin fartsovkan tärkein ulkomainen osapuoli. Suomi oli alan suurvalta, joka ei ainoastaan hallinnut Leningradia, vaan tunnettiin erinomaisesti myös Moskovassa.

Valtiovalta yritti taistella ilmiötä vastaan, mutta heikoin tuloksin. Liikkeellä olivat sekä miliisi että KGB. Jälkimmäistä miliisit halveksivat ja pelkäsivät ja tekivät sille kepposiakin. Vain miliisin erikoisjoukoilla oli jonkinlaista menestystä fartsovštšikoita vastaan.

Suomalainen erikoisuus oli ns. vodkaturismi, joka johti tiettyyn sen harjoittajien halveksuntaan. Suomalaiset eivät olleet enää oikeita ulkomaalaisia, kuten kanakaan ei ollut oikea lintu. Markka kyllä oli ihan oikea valuutta eikä sitä suinkaan halveksittu dollarien ja saksanmarkkojen rinnalla.

Fartsovka loppui sitten kun loppui itse komentotalouskin. Loppuvaihe oli jo kaoottista ja silloin melkein jokainen yritti myydä jotakin. Muistan hyvin sen ajan, kun Moskovan GUM-tavaratalon ulkopuolelle oli kerääntynyt varmasti yli satatuhatta kaupustelijaa. Tilanne näytti sekä surkealta että absurdilta. Jos sekaan sattui eksymään, oli älyttömän massan valtavuus hieman pelottavaakin.

Shikalovin kirja on varsin mainio ja hyvin kirjoitettu esitys aiheestaan. Sen arvoa ja kiinnostavuutta lisäävät kirjoittajan omat henkilökohtaiset muistot, joita on kertynyt huomattava määrä. Hän on myös käyttänyt keskeistä tutkimuskirjallisuutta, johon olisi voinut monta kirjaa isätäkin, mutta en väitä, että tulos olisi niiden puutteesta olennaisesti kärsinyt.

En kuitenkaan malta olla mainitsematta kahta kirjaa, joita olisin mielelläni nähnyt käytetyn. Toinen on itse kirjoittamani Vnutrennyi vrag (Inner Adversary) ja toinen yhdessä Jelena Bogdanovan kanssa julkaisemamme Communism and Consumerism.

Shikalovin fokus on hieman toinen ja mikäpä siinä. Kirja on oikein kiinnostava ja antaa enemmän kuin voisi kuvitella. Siirtyminen Stalinin ajan eristyksestä Hruštšovin suurten lupausten suojasäähän ja sitten Brežneviläiseen pysähtyneisyyteen oli pitkä matka myös henkisesti.

Kirjan käsittelemä aihe on paljon tärkeämpi kuin moni jälkeenpäin voisi kuvitella, Shikalovin siteeraama Aleksandr Kabakov kärjistää, ettei niin sanotulla ideologisella taistelulla, johon länsikin mielettömästi satsasi ollut lopulta mitään merkitystä. Farkut ratkaisivat kaiken: Lännen lopullinen voitto tapahtui silloin, kun farkut saivat haltuunsa neuvostoliittolaisten nuorisoaktivistien takamukset.

34 kommenttia:

  1. Muistan hyvin ajan, kun 1990-luvun alussa venäläiset kaupantekijät rantautuivat Suomeen. Kaupatavaraa oli joka lähtöön. Joutavaa hilua, lasitavaraa, keramiikkaa, juomien ja tyttöjen lisäksi. Isäni, joka keisarivallan aikaan oli seikkailut Venäjällä, oli valistanut kyllä, että venäläinen kaupanteossa pettää aina. Päätin kuitenkin kokeilla miten käy. Ostin oikein miellyttävältä neitoselta hienon ja arvokkaan oloisen järjestelmäkameran kympillä. Venäläiset ja Itä-saksalaiset kamerat olivat hyvälaatuisia noin yleensä ottaen. Niin tämäkin, jota tutkin,zoomasi ihan muutaman sentin päähän ja valotus näytti toimivan. Kerkesin jo iloita, että nyt kyllä vanhan miehen opit meni harakoille. Filmi kameraan ja kuvaamaan. No, ei tullut kuin mustaa filmiä. Aloin tutkia kameran sisustaa tarkemmin ja jotain outoa sattui silmiinni. Kamera kyllä mukavasti räpsähti, mutta sulkijaa ei ollut ollenkaan. Kävi ilmi, että siinä olisi pitänyt olla verhosulkija, muttta verho puuttui. Oli se vaan vanha ukko oikeassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se piti mennä kauppaan. Oli hyviä Leica-jäljitelmiä sun muuta.

      Poista
    2. Jos ostaisin katukauppiaalta kympillä arvokkaannäköisen järjestelmäkameran
      ja tulisin huijatuksi, niin en kyllä kehtaisi sitä julkuisesti mainostaa.

      Poista
    3. Muistan 70-luvun alkupuolen kuvaajapiireissä kerrotun: venläisten kameroiden, kaiketi Zenitin, suljinmekanismia testattiin valmistusvaiheessa viemällä kamera saunasta suoraan tulipalopakkasiin, ja aina toimi. Muotoilu oli mitä oli, mutta sisukset olivat kunnossa. Tämä ei tietenään liity kauppa- ja huijauskulttuuriin.

      Poista
  2. Olikohan se Radio Jerevan, joka esitti tällaisen vitsin:

    Hruštšov pitää puhetta: “Vuoteen 1970 mennessä Neuvostoliiton talous saavuttaa länsimaat.” Seuraa myrskyisiä suosionosoituksia. Hruštšov jatkaa: “Sitten Neuvostoliiton talous ohittaa länsimaat ja seurauksena on ennen kuulumaton onnen aika.” Seuraa hiljaisuus. Hruštšov on ymmällään ja kysyy: “Eikö tämä ole parasta, mitä voi toivoa?” Lopulta joku vastaa: “Toveri Hruštšov, ei sentään edelle mennä, jos mennään, niin paikat pöksyissämme näkyvät.”

    Olen itsekin havainnut venäläisten kyllä tunnistaneen juhlapuheiden ja todellisuuden välisen ristiriidan. Eräässä tilanteessa venäläinen tutkijakollega kaivoi esiin suuren ja kolhon laskimen ja sanoi: “Soviet calculator, the biggest in the world.”

    VastaaPoista
  3. Kulttuurin voi sanoa vaipuneen rappion pohjalle silloin kun päästään valehtelemalla maailman onnellisimmaksi. Kirjailija Milan Kundera näki kommunismin tähdänneen siihen. ( kommun på svenska)

    VastaaPoista
  4. Eihän kommunismi ole kuollut. Se on vain muuttanut muotoaan ja muuttunut kaikkien hyveiden äidiksi. Kiinaa kehutaan ja otetaan jopa oppia. Vasemmisto on varannut kaikki hyvät asiat vain omaan käyttöönsä. Ovela kikka, silä kukapa tasa-arvoa, luonnon parasta tai hyvinvointivaltiota vastustaisi, puhumattakaan nyt naisten ja sukupuoli vähemmistöjen hyvinvoinnista.

    Kyse on kuitenkin aatteiden vyörytyksestä, jossa vihollisen punkkerit tuhotaan yksitellen. Ennnen kirkkoja saatettiin kutsua piruntorjuntapunkkereiksi, mutta ei enää. Ne on vyörytetty jo, mitä muutamia lahkolaisuskovaisten sillanpääasemia jäljellä. Isänmaabunkkeriin heitetään koko ajan, jos ei käsikranaatteja, niin muuta moskaa kuitenkin. Koti on kämppä, jossa asutaan yksin, jonkun tai joittenkin kanssa jonkin aikaa. Avioliitto on miten kukin sen sattuu mieltämään jne. Miehuus on katoavaa luonnonvaraa ja naisellisuus alati muuttuvaa intersektionaalista mielikuvaleikkiä, josta on leikki kaukana,

    Aatteen voitto häämöttää jo. On sama kutsuuko sitä resetiksi, uuskommunismiksi yai uusfasismiksi, sillä se on sitä kaikkea kuorrutettuna uusutopistisella hömpötyksellä.

    Nerokkain keksintö oli valjastaa iskujoukkoihin melko tavallinen flunssa. Se toimii kuin kaksoisohjus, Demonisoimalla flunssan, voidaan flunssaa tavallisena tautina pitävät demonisoida saman tien, jolloin hajotetaan yhteisöt ja perheet, koska pelkorummutuksen uppoaminen ei katso aatetta, koulutusta, eikä sukupuolta. Yksinkertaisesti toisten alitajunta on helpommin kaapattavissa kuin toisten.

    Elämme mielenkiintoista aikaa. Lapsemme tulevat kysymään, että mitä teit, kun kaappaus oli jo nähtävissä. Vastaus tulee aiheuttamaan aika monelle kognitiivisen dissonanssimyrskyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä kommentti.

      Toki puna-virhe-pöpien mielestä ihan väärin...

      Poista
    2. Erkki Tuomioja ei viitsinyt ottaa lopullista kantaa säilyykö ihmiskunta aamun TV:ssä. Epäilemättä hänellä olisi siihen valtuudet.

      Poista
    3. "puna-virhe-pöpien"

      Yksi "ongelma" on, että maailma ihan oikeasti muuttuu, siis omia aikojaan, ilman mitään salaliittoja tai ihmeellisiä intrigejä, luonnollisella entropialla sekä entropianvastaisen ryppyilyn uusilla uomilla. Nettiporno muuttaa maailmaa, halpalennot muuttaa maailmaa, kiinteistövarallisuuden keskittyminen vanhoille pieruille muuttaa maailmaa. Uudet laitteet tuovat uusia illuusioita ja uusia rajoittuneisuuksia.

      Osa siitä, mikä näyttää joistakin "pöpiydeltä", on vain hieman teräväpäisempien opportunistien sopeutumaa uusiin kontuureihin ja horisontteihin. Konservatiivisuuden tragedia poliittisena liikkeenä on muutenkin eräänlainen kyvyttömyys tajuta oma kontribuutio muutoksiin, joita paperilla vastustaa. Tämä yhdistää Valko-Venäjän kommunistit, Brasilian katoliset ja Suomen persut (no, osan heistä) yhdeksi universaaliksi irrationaalisuuspyörteeksi.

      Se sitten osaltaan ajaa länsimaisten yhteiskuntien keskimääräistä elämäntunnetta kohti tunnustuksellista individualismia, joka sentään tuntuu ainakin hetken perspektiivissä humaanilta ja järkevältä edellä mainittuihin verrattuna.

      Poista
    4. "On sama kutsuuko sitä resetiksi, uuskommunismiksi yai uusfasismiksi,"

      Minä kutsuisin sitä länsimaisen kulttuurin rappioksi - ellei peräti kuolemaksi.

      Poista
    5. Varsinkin aika-akselilla konservatiivisuus on ongelmallinen. Oletetaan vaikka sukupolvi, joka uskoo Jumalan kuolleen ja laittaa sijalle kuolevaisia idoleita. Pekan kanssa naidaan, koska on vähän jonkun rollarin näköinen. Tämä vaikuttaa Pekkaan, vaikuttaa Pekan "armahtajaan" ja vaikuttaa myöskin peliin. Pekka luulee itsestään niitseläistyyppisesti liikoja, armahtajaan jää joka kerta sosiaalisessa paineessa mykäksi jäävä piikki, kun symbolinen toteemille antautuminen ei generoikaan rakkautta, ja aikalaiset luulevat tätä kaikkea "vapautumiseksi", vaikka se on oikeasti perinteinen seksuaalisuus plus tietty ilmakupla.

      Meneppä ja tiää nyt sitten, etteikö ole jopa antropologinen lainalaisuus, että parin-kolven päästä tällaisesta ihmiset hahmottavat rakkauden jonain abstraktina koskemattomuus- ja kunnioitusperiaatteena, joka saa parhaan ilmiasunsa "suvaitsevaisuudessa", ja että feminiini seksuaalienergian purkautuu itsensä kiertelyyn ja kaarteluun, miehet hännystelevät ja valehtelevat, Hännikäinen on ilman ja Lahjattomuustutkimuslaitos lähinnä teoretisoi käytännön sijasta?

      Se sama ilmitason käytöskoodisto mikä oli 50 vuotta sitten narsismia ja hedonismia, onkin nykyään nimenomaan velvollisuutta ja periaatetta. Nimenomaan Laschin aikaanhan ihmiset tuntuvat vielä uskoneen oikeasti jotenkin höhlästi niin, että kaikki on okei, hyvä voittaa, matka on tärkein. Herrasväki, nyt oltaisiin sitten perillä.

      Älytön aikahan tämäkin on, mutta pitää silti ottaa 2-3 polvea aikaa ennen kuin tietää, onko se yhtä syväpaha ja irvokas kuin teidän wanhojen patujen touhut oli.

      Poista
    6. "Yksi "ongelma" on, että maailma ihan oikeasti muuttuu, siis omia aikojaan, ilman mitään salaliittoja tai ihmeellisiä intrigejä, luonnollisella entropialla sekä entropianvastaisen ryppyilyn uusilla uomilla. Nettiporno muuttaa maailmaa, halpalennot muuttaa maailmaa, kiinteistövarallisuuden keskittyminen vanhoille pieruille muuttaa maailmaa. Uudet laitteet tuovat uusia illuusioita ja uusia rajoittuneisuuksia."

      Itse jäänyt vain pohtimaan että se on osin aina ollut verkostoitunut. McNeill kuvasi hyvin kuinka jousi oli levinnyt käyttöjärjestelmänä ympäri pallon.
      Mikään teoriassa muuttunut, ainoa niin netin välityksellä tiedon kulku on järjettömän paljon nopeampaa ettei hallinnot kerkeä teoriassa väliin kertomaan mitä mieltä väestön pitäisi olla.
      Vähän sama kun joskus tuli lueskeltua tuosta Syyrian sodasta kuinka Turkissa olivat käyttäneet syyrialaisia lapsia tehtaissa ompelemassa vaatteita ja joku tunnetumpi britti vaateketju oli sitten tästä jäänyt "kiinni". Tässä vain on se juttu kun tiedä ovatko ne ihmiset aina edes tietoisia millä keinoin ne tuotteet mitä käyttävät on tuotettu? Vähän sama kun tuli joskus katsottua kuinka Aasiassa nyljettiin elävältä mikä supi nyt olikaan turkki ja viskattiin massaan. Ja sit Suomessa kettutyttö käy päästämässä metsään tarhaajan kasvatit kun uskoo et niillä on hätä. Sillä tiedolla ja sillä uskolla ihminen toimii minkä on omaksunut. Itse pohtii josko se iltiksen hullu maailma osio on tullut vähän liian liki.

      Poista
    7. "tiedon kulku on järjettömän paljon nopeampaa ettei hallinnot kerkeä teoriassa väliin kertomaan mitä mieltä väestön pitäisi olla."

      Sillä tavalla kaksipiippuinen asia on hän, etteivät ihmiset ehdi yleensä enää muodostaa mielipidettä itsekään ennen kuin joku on jo ehtinyt muodostaa sen suggestiotasolla heidän puolestaan. Median valta paisuu, mutta sekin on ainakin jossain määrin reaktiivista siihen nähden miltä asioiden tiedostetaan normi somekäyttäjän vinkkelistä muutenkin näyttävän.

      Et siis niinku "revolution will not be televized" oli vielä tunne juuri siitä, että median ulkopuolella ja ikään kuin organisoituneen yhteiskunnan välitiloissa piilee potentiaalisesti vapaa maailma. Tällä elämäntunteella on kyllä tällä vuosituhannella pyyhitty lattiaa ja oikein mäntysuovan kera.

      Mut joo. Kielitiede ei kai ole ikinä hylännyt teoriaa, että kaikki kielet olisivat syntyneet samasta. Tuossa on tietty se ero nk. "innovaatioon" ja sen leviämiseen, että pitkään kehitysaskelet kai toimivat käytännössä enemmänkin niin, että niitä hallinneet populaatiot tuhosivat tai ainakin marginalisoivat muut/muita. Jopa vain passiivisesti, vähän kuin syömällä ruohon niiden jalkojen alta.

      Tää saattaa kiinnostaa sua: https://www.sciencemag.org/news/2019/10/experts-question-study-claiming-pinpoint-birthplace-all-humans

      Jo mittakaavat on kiintoisia. Ihminen on miljoonia vuosia vanha sukuhaara, joka irtosi simpanssien linjalta jo ennen kuin bonobot konsanaan, ilmeisesti hieman samaan vähemmän territoriaaliseen suuntaan. Mutta sen jälkeen on tapahtunut moniakin hypähdyksenomaisia muutoksia, oikeastaan vähän edes ja takaisin, jotka ovat tehneet meistä todella friikin olennon.

      Sitä on tullut mietittyä, kun kuuli pienenä tarinan siitä miten Mooses jakoi Punaisenmeren, että tuo on just semmoista että miten eepoksissa sekoitetaan vuosimiljoonat (mannerten rajojen muutos) populaatioiden vaelteluun ja lopulta täysin spesifeihin, miljoonan mutkan kautta syntyneisiin yksittäisiin elämänmuotoihin. Ihon vaaleneminen on muutamia vuosituhansia vanha juttu esimerkiksi.

      Poista
    8. "Sillä tavalla kaksipiippuinen asia on hän, etteivät ihmiset ehdi yleensä enää muodostaa mielipidettä itsekään ennen kuin joku on jo ehtinyt muodostaa sen suggestiotasolla heidän puolestaan."
      No välillä tupannut miettimään että onko sellaista olemassakaan kuin vapaa-ajattelu? Sitä kumminkin linkittyy siihen omaan kielialueeseensa ja sillä ne aivot toimii.
      Isä antoi kirjan missä oli kuvia Lapista ja yhdessä teksti mikä meni jotenkin et: Ensin oli kaunis maisema, sitten rakennettiin kirkko. Pitkospuita pitkin kuljettiin kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa, sitten tuli televisio minkä jälkeen ei tarvinnut enää kulkea ja nähdä maisemia.
      Tässä on nyt tämä sukupolvi ero osin mitä yrittänyt välillä isälle selventää, et he kävi nuorena naapurissa katsomassa televisiota, kun taas oma sukupolvi on enemmän tai vähemmän sitä tuijottanut. Sen vaikute taas no itse ei tarvitse sitä uskoa mutta väestössä on ain porukkaa mikä uskoo vaikka hottentottiin jos tulee tarpeeksi vakuuttavasti. Osin tilanne on siis sama kuin aikanaan leffateatterissa kun junapuksuttaa katsojia kohti ja väki juoksee kauhuissaan teatterista ulos.
      Osin tilannetta kai voi verrata aikanaan kun jenkeissä tehtiin Indiana Jones leffoja mikä omalla tavallaan oli tietynlaisen propagandan värittämää. Nyt jos taas katsoo mitä se tarjonta on niin suht maailmanlopun maalailua (mikä kuuluu enempi uskonnolliseen profetaniaan) tai sitten niitä supersankari tyyppisiä missä autetaan poliisia, paha saa aina "palkkansa" ja päivä pelastuu.
      Tiiä sitten voiko meriä jakaa, teoriassa kyse on osin tarinan kerronnasta, mutta sanassa on oma voimansa. Stalinhan teki tekojärven, hupsumpihan voisi sen uskoa olleen jumalan työtä.
      Ja joskus tuli lueskeltua tuosta joulupukin historiasta. Jäin sitten siihen käsitykseen että siinä missä nykyään kiltit saa lahjat niin ennen tuli Krampus tuli ja vei tuhmat. Sadutkin osa perustuu tosi tapahtumiin. Tyyliin Hannu ja Kerttu on alkujaan Saksasta kun kylässä oli kaksi leipuria mies ja nainen. Mies puoleinen päätti sitten tappaa siskonsa kanssa sen naisen ja tunki uuniin. Koska keski-aika ja leipuri on se keltä leipäs tilaat niin heppu tais selvitä sakoilla. Disney on vain jokseenkin ammentanut niistä kansansaduista osin ideat ja tehnyt tarinoista lapsille sopivampia. Markkinointikulttuurissa kun kaikki ovat osa markkinoita. (Sit on se toinen puoli muista nyt mikä lähi-idän maa missä lasten ohjelmassa tapettiin Mikki Hiiri. Netti on kyllä hieno laite, suomalaisen sitä kattoo ihmeissään et mikä ihme näitä vaivaa ja osan pitää tänne asti siitä kertomaan).
      Niillähän sitä ennen iltojen pimentyessä viihdytettiin ihmisiä. Jokseenkin kaivannut nyt torimyyjiäkin jotka puhuvat niin että huomaat vasta kotimatkalla ostaneesi koko kuorman. Niitä on niin kiva kuunnella.

      Poista
    9. Nii ja kiitos linkistä.

      Poista
    10. Ja muistu mieleen kun tuli tuo Ruokapyramidihuijaus joskus luettua ja itse toiminut ravintoalalla jottei kaikki nyt ole ain ihan sitä miltä näyttää. Siitä jäi mieleen tuo 7 maan tutkimus missä Suomikin oli mukana ja se rasvan yli suuri demonisointi. Rasvoissa kun on eroja. (Tämä osin vaikuttaa kieleenkin isä muistelee läskisoosia kaiholla, kun itselle sanasta läski muodostuu vain negatiivisia mielikuvia.) Jokseenkin nykyään kun kaikkeen tungetaan palmurasvaa kun on halpaa, mutta rasvoista huonointa ja se kyllä maistuu. Jää ikävästi kitalakeen. Joitain vuosia takaperin kun oppinut isovanhemmilta et jouluna heillä oli ain wiener nougattia niin ihmettelin makua. Aattelin et vika on omassa päässä mut ei pari vuotta siitä niin luin artikkelin missä Fazer kertoi ruvenneensa käyttämään siinäkin palmurasvaa. Tämä tosin tuntuu olevan monella teollisella toimijalla.
      Siinä jäin sit miettimään noita mielen sairauksia anoreksiaa ja bulimiaa mitkä 90-luvulla oli pinnalla. Mutta ne yleensä on olleet naisten sairauksia tosin nykyisin vissiin osa pojistakin sairastuu. Sinäänsä omituista et sitä tapahtuu teollistuneissa yhteiskunnissa missä ei pitäisi olla pulaa ruoasta.
      Nii joo ja sit oli yhdessä välissä se karppausbuumi mikä muutti osan leipätottumuksia mihin Vanhanenkin lähti mukaan ja leipäteollisuudessakin tapahtui pieniä muutoksia. Sit oli kans yhdessä välissä kun koettivat lanseerata sitä sirkkaleipää. Tuli naureskeltua jot nyt voi unohtaa koulussa opitun hygienian ja voi heittää jauhomadotkin leipään mukaan tuomaan proteiinia.
      Jokseenkin jaksa ain ottaa tätä coronaa tarvittavalla vakavuudella. Välillä päässä soi Kummelin Tuomiopäivä ja spitaaliset vaeltaa kaduilla. Ei se elämä kumminkaan ole niin vakavaa, aika se tulee itse kullekkin. Uskonnot vaan tuppaa olemaan sit osin tuomitsevia, imastaan kaik ilo pois ja kerrotaan profeetioista, toiset sit lähtee mukaan hullutteluun.

      Poista
  5. Yksi mikä tappoi aatteen oli sen ydin, luoda uusi ihminen.

    Saatikn aikaan otus jolla ei ollut arvoja eikä moraalia ja omatuntokin oli pieni ja heikko ja ehkä kuollutkin.

    Hedonismi, pelko, nöyryytys ja tuska loivat psykopaattien täyttämän yhteiskunnan missä millään ei ollut mitään arvoa.

    Kun kaikki perustuu pelkoon ja uhkaan, yhteiskunta lakkaa toimimasta.

    Saatiin luotua yhteiskunta jossa väitettiin käydyn avaruudessa, mutta jossa perunat kaivettiin pellosta käsin ilman vaihtoehtoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ei se nyt ihan niin pahaa ennen perestroikaa ollut.

      Poista
    2. Nythän venäjä onkin sitten jakomielitautinen, mikäli palkittua journalistia on uskominen.

      Poista
    3. Eläisimmekö aikaa, jolloin sanat eivät osu, koska kohde on niin nopea ja määrittelemätön; ehkä ennakkoa on tullut otetuksi liikaa, ehkä maaleja valituksi ylivoimaisen paljon.

      Poista
  6. "maataloudessa koettiin pahoja takaiskuja jo 1960-luvun alussa"

    Jegor Gaidar teoksessaan Imperiumin tuho käsittelee NL:n talouden vaikeuksia perusteellisemmin. Tämän mukaan juuri maataloustuotannon kollektivisoinnista alkunsa saanut maataloustuotannon epäonnistuminen oli merkittävä syy muun talouden hidastumiseen: kun poliittisen vakauden vuoksi kaupunkiväestölle piti tarjota laadukkaampaa ruokaa ja oma maatalous ei sitä pystynyt tuottamaan, piti kallisarvoisella valuutalla ostaa sitä ulkomailta eikä tuo raha ollut käytössä teollisuuden kehittämiseen. Lisäksi poliittinen asenne suosi raskasta, erityisesti sota-, teollisuutta eikä kevyttä ja palvelusektoria.

    Kuriositeettina todettakoon, että kylmän sodan mittava panssarituotanto perustui ajatukseen, että sotatilanteessa NL olisi pystynyt korvaamaan USA:aa huonommin tuhoutuneen kaluston. Lännessä tuo tulkittiin siten, että NL valmistautuisi hyökkäyssotaan.  

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teollisuudesta...

      Armeijan materiaali oli aivan eri tasoa kuin "siviilipuolella" käytetty.

      Armeijan kalustoon liittyviä materiaaleja tai ideoira einyleisesti ottaen sovellettu "siviilipuolella".

      Kaikki tapahtui armeijan ehdoilla.

      Esimerkiksi laakerit olivat täyttä kuraa...

      Poista
  7. Kunhan epidemia viimein rauhoittuu ja Venäjän hallitus onnistuu talouspolittisessa tavoitteessaan, alentaa taikka pikemminkin romahduttaa ruplan ulkoinen arvo,sinne 200 ruplaan euroa kohti,silloin alkaa, jos viellä viisumibyrokratiaa helpotetaan uuden vodkaturismin kulta-aika, kun äveriääksi itsensätuntevat eursumalaiset surkimuksetkin pääsevät kunnolla nauttimaan vahavan euron mahdllistamista iloista, Pietarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan vain muistaisivat jättää rapunpieliin kuseksimisen...

      Poista
  8. Mikä tappoi kommunismin? Mitä ilmeisimmin sama, kuin kaikki muutkin vallan keskitykseen perustuvat hallintomallit tai yleisemmin ylhäältä-alas hallitsemiseen perustuvat mallit. Ne kyllä pystyvät kohdistamaan voimavarojen käyttöä hyvinkin tehokkaasti, mutta ne myös tukahduttavat kehityksen. Kuvitelma siitä, että keskusjohtoinen suunnittelu pystyisi toimimaan tehokkaammin kuin markkinoihin eli valinnan mahdollisuuteen perustuva systeemi on osoittautunut virheelliseksi kerta toisensa jälkeen. Paperilla on kyllä pystytty esittämään vakuuttavia ja kauniita esityksiä, mutta käytännön tulokset ovat olleet kehnoja. Aikoinaan sanottiin, että kommunismin idea oli hyvä, mutta jätkät pilaisivat huonolla toteutuksella. Mutta kun saman idean toteutus epäonnistuu kerta toisensa jälkeen samalla tavalla, niin kyllä vika on väärässä paradigmassa. Narulla ei voi työntää eikä keskuskomitea voi päättää, että ”tehkääpä nyt runsaasti sellaisia uusia keksintöjä, jotka meidän mielestämme tekevät kansan onnelliseksi”.

    VastaaPoista
  9. Toki länsitavaraa arvostettiin ja sitä löytyikin neuvostoliittolaisilta jonkin verran. Länsimainen konsumerismi toki viehätti.

    Neuvostojärjestelmä kuitenkin kaatui lopullisesti Gorbatshovin epäonnistuneisiin uudistuksiin. Gorba-raukka ei ymmärtäny, että neuvostojärjestelmää ei voinut uudistaa eikä sitä saanut toimimaan yhtään paremmin, koska kannustimet puuttuivat. Neuvostojärjestelmässä oli kannustimet vain varastamiselle ja pimeän työn tekemiselle.Lisäksi neuvostotodellisuus oli rakennettu valheen päälle. Valhe romahtaa, jos se altistetaan avoimelle keskustelulle ja avoimuutta neuvostojärjestelmä ei kestänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Neuvostojärjestelmässä oli kannustimet vain varastamiselle ja pimeän työn tekemiselle."

      Kannustihan se lisäksi valtion palvelemiseen KGB:n ja armeijan tehtävissä sekä erityisesti Puolueen kaadereina.

      Poista
  10. Ei kommunismia mikään tappanut.Se uudelleenbrändättiin ihmisoikeuksien palvonnaksi ja stalinistit nimesivät puoleensa vihreiksi.

    VastaaPoista
  11. Yury Shikalov, Markat, farkut ja sukkahousut. Laiton kauppa ja länsimuodin lumo Neuvostoliitosssa. Gaudeamus 2020, 341 s.

    Jos kerran professori Vihavainen ei maininnut mitään Kommunistisen puolueen manifestistin käsittelystä mainitussa teoksessa, niin sitä ei teoksessa olekaan. Sitä ei siis kannata mainitakaan, miten kommunismia valmisteltiin ja toteutettiin.

    ”Selvää on, että sellaisina aikoina, jolloin poliittinen valtio poliittisena valtiona syntyy väkivaltaisesti kansalaisyhteiskunnasta.., valtio voi ja sen täytyykin jatkaa uskonnon kumoamiseen, hävittämiseen asti, mutta vain siten kuin se jatkaa yksityisomistuksen kumoamiseen (maksimaalisesti).., jatkaa elämän kumoamiseen, giljotiiniin. Erityisen voimantuntonsa hetkinä poliittinen elämä pyrkii tukahduttamaan omat edellytyksensä — kansalaisyhteiskunnan ja sen elementit — ja järjestäytymään ihmisen todelliseksi ristiriidattomaksi lajinelämäksi. Siihen se kykenee kuitenkin vain olemalla väkivaltaisessa ristiriidassa omia elinehtojaan vastaan, vain julistamalla vallankumouksen pysyväksi, ja näin ollen poliittinen draama päättyy yhtä väistämättömästi uskonnon, yksityisomistuksen ja kansalaisyhteiskunnan kaikkien elementtien palauttamiseen kuin sota päättyy rauhaan.”
    ( Karl Marx, Friedrich Engels. Valitut teokset. 6 osaa. Kustannusliike Edistys, 1978. Osa 1, s. 78.)


    “...in periods when political state... is born violently out of civil society, when political liberation is the form in which men strive to achieve their liberation, the state can and must go as far as the abolition of religion, the destruction of religion. But it can do so only in the same way that it proceeds to the abolition of private property, to the maximum.., just as it goes as far as the abolition of life, the guillotine. At times of special self-confidence, political life seeks to suppress its prerequisites, civil society and the elements composing this society, and to constitute itself as the real species-life of man devoid of contradictions. But it can achieve this only by coming into violent contradiction with its own conditions of life, only by declaring the revolution to be permanent, and there-fore the political drama necessarily ends with the re-establishment of religion, private property, and the elements of civil society, just as war ends with peace.”
    ( Marx, Engels. The Individual and Society. Progress Publishers, Moscow, 1984, ss. 59-60. (K.Marks i F. Engels, Sotshinenija, T. 1, s. 393.))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "poliittinen draama päättyy yhtä väistämättömästi uskonnon, yksityisomistuksen ja kansalaisyhteiskunnan kaikkien elementtien palauttamiseen kuin sota päättyy rauhaan.”

      Mainittu poliittinen draama päättyi vuonna 1990. Palautettiin uskonto ja yksityis(oligarkki)omaisuus, mutta kansantalous jäi kehittämättä, koska ns. giljotiini vei henkiseen ja ruumiillisen työn tekijät.

      Poista
  12. "Lännen lopullinen voitto tapahtui silloin, kun farkut saivat haltuunsa neuvostoliittolaisten nuorisoaktivistien takamukset."

    Loistava tiivistys ns kulttuurihegemonian voimasta. Sitä kun on saat vastustajan vapaaehtoisesti orjaksesi, laukaustakaan ampumatta.

    VastaaPoista
  13. ”Mikä tappoi kommunismin?
    Ratkaiseva voima eli mikä tuhosi Neuvostoliiton?”

    Kun puhuu kommunismista ja Neuvostoliitosta ei saa unohtaa myös Nikolai Gogolia, joka oli Marxin ja Dekabristien aikalainen ja tunsi asiat:

    ”...Ja kukapa venäläinen ei pitäisi nopeasta ajosta?... Etkö sinäkin, Venäjä, riennä samoin kuin tuo nopea, tavoittamaton troikka? Savuna tupruaa tie allasi, sillat jyrähtelevät, kaikki jää ja katoaa taakse. Katsoja pysähtyy kuin jumalaista ihmettä hämmästyen: eikö tuo ole salama, taivaalta singahtanut? Mitää merkitsee tuo kauhistava liike, mikä tuntematon voima on noissa maailmalle oudoissa hevosissa. Hei, hevoset, hevoset, mitkä hevoset! Vihuritko ovat sotkeutuneet harjoihinne? Herkkä korvako kätkeytyy jokaiseen suoneenne. Kohta kun kuulivat ylhäältä tutun laulun, yhtaikaa ponnistivat vaskisiloilla koristettuja rintojaan ja tuskin koskettaen kavioillaan maata muuttuivat äkkiä kuin ilmassa lentäviksi ojennetuiksi viivoiksi, ja niin rientää troikka kuin jumalalta innoituksen saaneena. Minne riennät sinä, Venäjä, vastaa! Ei vastausta. Kulkuset helisevät ihanasti, jyrähdellen repeilee kappaleiksi ilma muuttuen tuuleksi, ohi lentää kaikki, mitä vain on maan päällä, ja karsaasti väistäen antavat tietä muut kansat ja valtakunnat.”


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja taitaapa Venäjällä itsellään nyt olla vuoro hieman väistää.

      Poista

Kirjoita nimellä.