sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Tabujen äärellä

 

Venäläinen fasismi ja juutalaisuus

 

Putinoidinen ideologia ja siihen liittyvä psykologia on ennen muuta valtioisänmaallisuutta tai tarkemmin sanoen imperialismia. Se torjuu lähtökohtaisesti sellaisen Blut und Boden- nationalismin, joka erottaisi Venäjän kansat tai edes tulevan viidennen imperiumin kansat toisistaan. Kaikilla kansoilla on oikeus ja velvollisuus palvella ja ylistää samaa valtaa. Puheissaan Putin yleensä muistaakin yleensä mainita, että Venäjä on monikansallinen.

Venäjä on toki ytimeltään ortodoksinen, mutta siinä viihtyvät sen rinnalla myös muut Venäjän perinteiset uskonnot, jotka ovat iät ja ajat siihen kuuluneet, etenkin mainitaan aina islam, buddhalaisuus ja juutalaisuus. Jälkimmäinen tosin tuli Venäjälle vasta 1700-luvun lopulla Puolan jakojen myötä, kuten myös katolisuus, mutta silti. Protestanttisuus taas tuli Pietari Suuren valloitusten myötä. Suuren ideologisen potentiaalinsa takia se on kuitenkin erityisesti syytä huomioida.

 

Kaikki uskonnot joka tapauksessa ovat kelvollisia ylistämään valtiota ja sen presidenttiä. Juutalaisuutta ei vainota ja nykyisen mytologian mukaan ei ole koskaan vainottukaan. Toki ne, jotka tietävät jotakin juutalaisuuden historiasta Venäjällä ovat toista mieltä. Aina 1900-luvulle saakka olemassa oli ns. juutalaisten asuinalue eli tšerta osedlosti, jossa juutalaisten piti asua. Toki se ajan mittaan vesittyi.

Juutalaispogromit, joita ns. mustat sotniat 1900-luvun alussa harjoittivat, on joissakin piireissä haluttu selittää olemattomiksi, mutta eihän se noin vain onnistu. Vielä neuvostoaikana juutalaisiin kohdistettiin erityiskohtelua.

Joka tapauksessa Venäjällä on Neuvostoliiton romahduksen jälkeen alkanut kasvaa vähintäänkin  puolivirallinen maailmankatsomus, jolla on paljon yhtäläisyyksiä natsien näkemysten kanssa. Eipä ihme, että tämän kehityksen seuraajat, kuten Aleander Yanov, josta taannoin kirjoitin, ovat pelolla odottaneet uuden antisemitismin aallon nousua Venäjälle.

Sitähän ei ole tullut, mutta se venäläinen ideologia, jota Duginin kaltaiset puuhamiehet ovat rakentaneet, on monessa mielessä nimenomaan niiden keskeisten modernisuuteen liitettyjen asioiden vastainen, joita on pidetty juutalaisuudelle ominaisina.

Se, ettei Venäjällä nyt leimata modernia maailmankatsomusta nimenomaan juutalaiseksi, voi selittyä jo ihan siitä tosiasiasta, etteivät sitä enää edusta vain juutalaiset, vaan koko läntinen maailma. Tavallaan meistä kaikista on jo tullut juutalaisia, kuten asia on myös ilmaistu.

Tässä en lainkaan puutu siihen, onko tämä nykyinen länsimaisen kulttuurin kehitys toivottavaa ja ansiokasta vai ei (itse pidän sitä monessa mielessä valitettavana), vaan kehotan sen sijaan pohtimaan niitä yhtäläisyyksiä, joita on 1900-luvun alkupuoliskon natsien kulttuurisissa näkemyksissä ja siinä maailmankuvassa, jota Izborskin klubi ja Putin edustavat ja jota hyt ollaan miekkalähetyksen voimin pakottamassa myös ukrainalaisille.

Niinpä suosittelisin lukemaan pariakin vanhaa blogiani sillä silmällä.

 

torstai 9. huhtikuuta 2020

Exodukset

 

Juutalaisten vaellukset

 

Juri Sljozkin, Era Merkurija. Jevrei v sovremennom mire. Novaja avtorskaja versija (Юрий Слезкин, Эра Меркурия. Евреи в современном мире. Новая авторская версия. «Аст», Москва 2019, 509 с.

 

Tunnettu Venäjän tutkija Juri Sljozkin (Yuri Slezkine) on alun perin Moskovan valtionyliopiston kasvatteja, mutta emigroiduttuaan hän on vaihtanut myös työkielensä ja tämäkin kirja on käännetty englanninkielisestä alkuteoksesta. Se on toki saatavissa myös englanniksi, nimellä The Jewish Century.

Sljozkinin lähestymistapa on virkistävän epätavallinen ja suorastaan kirjallinen. Ensin hän sijoittaa juutalaiset yhdeksi merkuriaaniseksi kansaksi monien muiden joukossa ja hahmottelee tämän laatuisten kansojen yhteiset piirteet.

Sen jälkeen hän käsittelee Shalom Aleichemin kirjallisen hahmon, Tevje Maitomiehen (Ks. Viulunsoittaja katolla) viiden fiktiivisen tyttären kohtalot ja sen myötä eri juutalaisryhmien historian 1900-luvulla. Vankasti dokumentoitu teos sisältää erittäin paljon tilastoaineistoa eikä siis ole suinkaan niin fiktiivinen, kuin ensi alkuun voisi kuvitella.

Teknisinä käsitteinä kirjoittaja puhuu apollonisista ja merkuriaanisista kansoista. Edelliset ovat juurevia kantakansallisuuksia, jotka pysyvät aloillaan ja harjoittavat alkutuotantoa perinteidensä mukaisissa yhteiskunnissa.

Jokaisen kansan ulkopuolelle suljetaan barbaarit, jotka ovat vihollisia ja vaarallisia niiden olemassaololle. sellaisten kanssa ei jaeta verta eikä leipää. Endogamia ja tabut pitävät kansat erillään. Nämä suuret kansat ovat apollonisia kansoja.

Barbaarien ja omien lisäksi on kuitenkin olemassa myös välittäjäkansoja. Myös ne kuuluvat toisiin ja pitävät tiukasti kiinni erillisyydestään. Vieraus on molemminpuolista.

Välittäjäkansat, jotka ovat luonteeltaan vaeltavia, eivät ole mihinkään maahan juurtuneita, mutta asioivat kaikkien kanssa molemminpuoliseksi hyödyksi. Ne suorittavat tehtäviä, jotka ovat muilta kiellettyjä ja ne leimautuvat toisten silmissä epäpuhtaiksi. Molemminpuolinen halveksunta yhdistää nämä merkuriaaliset kansat apollonisiin.

Merkuriaaliset kansat ovat kuitenkin hyvin tarpeellisia isännilleen. Usein ne käytännössä monopolisoivat tiettyjä hyvin tuottavia aloja, kuten koronkiskonnan, jonka harjoittaminen apollonisen kansan uskonveljien välillä olisi synti.

Merkuriaalisen kansan olemassaolo on jo periaatteessa uhanalainen ja aina silloin tällöin niitä vastaan hyökätään ja niiden omaisuus ryöstetään. Siirtyminen muualle on kuitenkin näille kansoille luontevaa.

Kirjoittaja luettelee suuren määrän tällaisia liikkuvia kansoja, joiden yhteiset piirteet eivät kuitenkaan aina tunnu ihan olennaisilta.

Joka tapauksessa sellaisia ovat juutalaisten lisäksi muun muassa eräät Intian kansat kuten parsit ja jainalaiset, Itä-Afrikan intialaiset, Karibian libanonilaiset, Kaakkois-Aasian kiinalaiset, Lähi-Idän armenialaiset ja kreikkalaiset ja jopa mustalaiset ja Irlannin travellerit.

Sljozkin löytää yllättävän paljon yhteisiä piirteitä kaikista näistä kansoista tai oikeastaan kansanryhmistä. Uudessa ympäristössä ja uudessa roolissa näet esimerkiksi kiinalaiset ja intialaiset saavat aivan uudenlaisia kulttuurisia rooleja ja eriytyvät muualla asuvista sukulaisistaan.

Vainot kuuluvat erottamattomasti merkuriaalisten kansanryhmien kohtaloon ja oma aikammekin on todistanut niitä esimerkiksi Itä-Afrikassa ja Ugandassa, Filippiineillä, Kambobdžassa, Vietnamissa Indonesiassa ja muuallakin. Juutalaisten kohtalo on vain yksi monista.

Merkuriaaliset ryhmät ovat kosmopoliitteja, välittäjiä, tulkkeja, diplomaatteja, kiellettyjen ja halveksittujen ammattien harjoittajia. Kirjoittajan antama yhteisnimi tulee tietenkin Merkuriuksesta eli Hermeestä, joka antiikissa oli kauppiaiden ja varkaiden suojelija, liikkeissään nopea ja ovela pettäjä. Apollo-jumala taas symbolisoi paikallisuutta.

Sivumennen sanoen Iliaassa mainitaan, että Apollon helo-olka oli myös ruton jumala, joka ampui urhoja näkymättömillä nuolillaan, mutta se on jo eri juttu.

Juutalaiset ovat joka tapauksessa tämän kirjan päähenkilöitä ja heidän tarinansa suhteellistaminen on kirjoittajan merkittävä innovaatio.

Tosiasiahan on, että juutalaisista on, sitten 1970-80-luvulla alkaneen holokaustiteollisuuden, pyritty tekemään ryhmä, jota ei voi missään tapauksessa verrata mihinkään. Saksassahan on muuan ajatusrikoksen laji juuri Relativierung eli holokaustin (Shoahin) vähätteleminen suhteellistamalla, vertaamalla sitä johonkin muuhun.

Sljozkin, joka on itsekin juutalainen, on tästä hyvin tietoinen ja ilmeisen tyytymätön siihen anti-intellektualismiin, jota moiset ajatuskiellot edustavat. Hän toteaakin, että uskonnon hiipumisen jälkeen holokaustimyytistä tuli läntisessä maailmassa uusi absoluutti ja natseista absoluuttisen pahuuden symboli. Jumalan kuoltua paholainen jäi siis yhä toimivaksi hahmoksi.

Genosiidiä ei tietenkään ole mitään syytä vähätellä ja harva normaalijärkinen sitä kai tekeekään, mutta kirjoittaja korostaa sitä, että juutalaiset olivat vain yksi merkuriaalinen välittäjäkansa ja vieläpä sangen tyypillinen niin menestyksessään kuin kärsimyksessään. Heistä tuli kuitenkin kokonaisen aikakauden symboli, kun koko läntinen maailma muuttui apollonisesta merkuriaaliseksi.

1900-luku -modernisaatio- merkitsi yleistä merkuriaalisuuden voittoa koko maailmassa. Se alkoi Euroopasta ja sen edelläkävijöitä olivat juutalaiset. Siksi tuo vuosisata oli juutalaisuuden vuosisata.

Juutalaisuuden keskus oli 1700-luvulla Itä-Euroopassa, nykyisten Puolan ja Valko-Venäjän alueella. Kun Venäjä Puolan jaoissa valloitti alueen, sai se myös suuren määrän juutalaisia alamaisia.

Näiden asumisoikeus rajoitettiin aluksi tuolle alueelle, joka tunnettiin nimellä Tšerta osedlosti (engl. Pale of Settelement) eli juutalaisalue.

Sieltä juutalaiset pääsivät muuttamaan Venäjän keskuksiin suuremmassa määrin vasta 1900-luvun alussa ja etenkin Venäjän vallankumouksen jälkeen.

Monilta on usein jäänyt huomaamatta se valtava ja hyvin nopea muuttoliike, joka tapahtui Venäjän (Neuvostoliiton) sisällä 1920-30-luvuilla. Juutalaisia muutti sadoin tuhansin Moskovaan, Leningradiin, Kiovaan ja Harkoviin, joissa heitä aiemmin oli asunut tuskin lainkaan.

Venäjän vallankumous oli mitä suurimmassa määrin juutalainen vallankumous toteaa Sljozkin ja kertoo vain ilmeisen totuuden, jota jostakin oudosta syystä on haluttu tänäkin päivänä kieltää. Juutalaisten osuus Neuvostoliiton hallinnossa oli lähes käsittämättömän suuri ja on vielä otettava huomioon, että he ilmestyivät laajassa mitassa juutalaisalueen ulkopuolelle itse asiassa vasta vallankumouksen jälkeen.

Kyseessä oli siis todellinen vydviženije -sosiaalinen luokkaretki. Samaahan voidaan havaita myös kaukasialaisten kansojen suunnalla.

Toinen suuri exodus oli siirtyminen Palestiinaan, sionismi. Se merkitsi paradoksaalisesti merkuriaalisten juutalaisten muuttumista apolloniksiksi maan ja mannun vartijoiksi. Samalla konfliktin välttely ja pelkurimaisuus, jotka olivat kuuluneet merkuriaaliseen rooliin, hävisivät ja juutalaisista tuli hyvinkin aggressiivisia ja eteviä sotilaita.

Kolmas suuri exodus suuntautui Amerikkaan, jossa juutalaisista, joita tänä päivänä on siellä vajaat kolme prosenttia väestöstä, tuli Yhdysvaltojen intellektuaalinen, taloudellinen ja poliittinen eliitti. Prosenttiluvut ovat tunnettuja ja ne voi halutessaan tarkistaa. Juutalaisten yliedustus meritokraattisilla huippupaikoilla on valtava ja asia koskee myös niin kulttuuria kuin ”kulttuuria” eli huviteollisuutta.

Kun Neuvostoliitto romahti, hävisi samalla eräs juutalaisen vallankumouksen keskus. Sieltä muutettiin laajasti pois jo 1970-luvulta lähtien, kun systeemin uskottavuus oli mennyt. Mauri (murjaani) oli tehnyt tehtvänsä.

Nyt Venäjän suuresta juutalaisväestöstä on jäljellä enää vain noin puolet. Hekään eivät enää ole se muista poikkeava merkuriaalinen ryhmä, jota aikoinaan tarvittiin, koska koko väestön rooli on muuttunut eikä sellaista ryhmää enää tarvita.

Juutalaisten kohtalona oli siis toimia etujoukkona siinä yhteiskunnallis-taloudellisessa vallankumouksessa, joka tapahtui koko maailmassa. Siksi he olivat vähäisestä määrästään huolimatta 1900-luvun keskeinen ryhmä. Se oli juutalainen vuosisata ja se muutos, joka tapahtui, oli juutalaisuuden vallankumous -tai yleisemmin puhuen- joukkomittainen siirtyminen apollonisuudesta merkuriaalisuuteen.

Modernisaatio merkitsee sitä, että kaikista tulee juutalaisia, kiteyttää Sljozkin kirjansa sanoman.

Sljozkinin teos ei ole ainoa laatuaan korostaessaan juutalaisuuden merkitystä modernisaatiolle. Itse asiassa teemasta on kirjoitettu hyvinkin paljon (vrt. esim. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=jew ).

Outoa kyllä, juuri juutalaisuuden intellektuaalista haltuun ottamista halutaan joillakin tahoilla kaikin keinoin haitata ja jopa estää. Typerimmät tabujen vartijat haluavat suorastaan kieltää heitä koskevien sosiaalihistoriallisten tosiseikkojenkin esittämisen.

Kuten Sljozkin toteaa, on outoa, että ksenofobian alalla on erityinen termi varattu vain juutalaisvastaisuudelle: antisemitismi. Tosiaan, milloin olettekaan viimeksi kuulleet puhuttavan esimerkiksi antihamitismista?

Juutalainen vuosisata näyttäisi joka tapauksessa nyt olevan takana päin, arvioi Sljozkin. Apolloninen Israel ei enää edusta juutalaisuuden perinteistä roolia ja Venäjällä, kuten USA:ssakin juutalaiset ovat hyvin voimakkaasti assimiloitumassa. Sitä koskevat tabut ovat hävinneet.

On sangen virkistävää saada lukea tällainen kirja, joka uskaltaa kajota aikamme erääseen keskeiseen tabuun ja tekee sen sitä paitsi hyvin älykkäästi ja kiertelemättä.

Sljozkinin hahmottelema suuri kuva juutalaisuuden roolista aikakauden suuressa muutoksessa eli modernisaatiossa on ehdottoman kiinnostava, olkoonkin, että siinä on myös paljon kiistanalaisia kohtia.

Merkille pantavaa myös on, että tekijä mainitsee kirjan alkusanoissa kiitollisuutensa monille Venäjän tutkimuksen huippunimille ja muillekin merkittäville intellektuelleille.

 

28 kommenttia:

  1. "apollonisista ja merkuriaanisista kansoista. Edelliset ovat juurevia kantakansallisuuksia, jotka pysyvät aloillaan ja harjoittavat alkutuotantoa perinteidensä mukaisissa yhteiskunnissa."

    Missä määrin merkuriaanisista kansoissa on itse asiassa kyse merkuriaanisista vähemmistöistöistä, joilta on kielletty tabu tai ennakkoluulosyistä enemmistökansan arvostamat elinkeinot (esim keskiaikaan maanomistus ja kiltojen jäsenyys), mikä pakotti tuollaiset vähemmistöt enemmistökansan halveksimiin elinkeinoihin (koronkiskonta). Kun enemmistökansan muutti suhtautumista elinkeinotoimintaan, nuo merkuriaaniset vähemmistöt työnnettiin syrjään (esim lombardit juutalaiset) pakottaen nämä keksimään uuden elinkeinon (käytettyjen vaatteiden kauppa.

    Pointti: ei ole merkuriaanisia KANSOJA vaan (syrjittyjä) VÄHEMMISTÖJÄ. Kun juutalaiset olivat Rooman imperiumissa omalla alueellaan, he olivat apolonistisia, diasporassa merkuriaanisia ja nykyisin taas apolonistisia. Määräävää ei ole kansanluonne vaan hallitseva enemmistö- tai vähemmistö asema jollain alueella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaan aikaan juutalaiset ovat mitä suurimmassa määrin myös kansa jopa endogaaminen.

      Poista
    2. Kaippa tuon voi noinkin nähdä.
      Briteissä joskus ollut kuninkaalle hyvinkin edullista että sielä on ollut juutalaisia korkoa nostamassa.
      (Mutta se oli muistaakseni joskus 1100-luvulla. Nyt on nyt, tarinana kristinuskossa mitä Juudas teki niin tarkoita että koko väestön voi tuomita tai lapset. Asia mikä itseä vaivannee kristinuskossa, lähinnä antiikin aikainen asia. Miksi pitäisi vierastaa nykyhetkellä jotain? Eteenkin kun itse pitänen hyvin paljon Max Brhonin konemusiikista ja hän on juutalainen. En oikein osanne mieltää sitä uskonnon harjoitukseen.)
      Jossain kohtaa karkotti juutalaiset mutta eipä tuo muuttanut tilannetta "uskonsodissa", vaikeampi siinä on määritellä kumpi on oikeassa kun kaksi eri kristinuskon suuntausta ja kumpikin uskonee olevansa oikeassa.

      Poista
    3. Tuli kyllä kanssa mieleen Israelilainen Ahavan tuotemerkki mitä itselle suositeltu ja pitänyt hyvänä.

      Poista
  2. "Juutalaisten yliedustus meritokraattisilla huippupaikoilla on valtava"

    Tuota on selitetty mm juutalaisen kulttuurin oppineisuuden arvostuksella. Sama ilmiö koskee myös itä-aasialaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki selityksiä löytyy. Jotenkinhan sitä on yritettävä ymmärtää.

      Poista
  3. Tämä juutaisen väestön väitetty ylivertainen älykkyys ei kyllä näy Israelin väestön ÄO-tutkimuksessa. Lukema tuskin edes eurooppalaista keskitasoa vaikka 15% arabiväestön osuuskin siitä eliminoidaan pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusimman tilaston (2021) mukaan Israelin väestön IQ-lukema keskimäärin oli vain 92.4 kun se oli esim Venäjällä 96.3, Usalla 97.4, Kiinalla 104.1 ja Japanilla 106.4. Suomen lukema 101.2 ja Valko-Venäjän 101.4.

      Poista
    2. Etelä-Koreassa kansallinen ÄO on 105:n hujakoilla. Paikallinen versio Talmudista kuuluu koulujen opetusohjelmaan.

      Poista
    3. Outoa on, että nepalilaisilla ÄO on vain kengännumeronsa luokkaa, mutta he ovat pärjänneet erinomaisesti ravintolabisneksessä.

      Poista
    4. Aika iso kenkä. 78. Tuolla pyöritetään kebab-pitserioitakin.

      https://brainstats.com/en/average-iq/nepal

      Poista
    5. Laaja on kuitenkin luettelo esim. juutalaisista Nobelisteista.

      https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Jewish_Nobel_laureates#:~:text=Nobel%20Prizes%20have%20been%20awarded,at%20least%2020%25%20were%20Jews.

      Poista
    6. Steve Sailer on käsitellyt asiaa.
      https://isteve.blogspot.com/2005/06/ashkenazi-vs-sephardic-intelligence.html
      Israelin jakauma ei välttämättä edes ole normaalijakauma.

      Poista
    7. The mean IQ for Ashkenazi Jews is 110. This is the highest mean IQ of any group on the planet. IQ is overwhelmingly genetic.

      Poista
    8. Jos tila ja työkalut olisivat käyttäjäystävällisemmät, niin tänne olisi mukavampi kirjoittaa. Jo 2000-luvun alussa joidenkin lehtien palstat olivat parempia. En tietenkään pistä tätä blogistin syyksi.

      Kaikista eniten ovat Nobeleita saaneet kristityt. Sille, että juutalaiset ovat saaneet niitä niin paljon, voisi kertoa ja etsiä monia syitä.

      Luulen, että Nobeleita jaettaessa on yhtenä vaikuttimena politiikka sen monessa muodossaan, ja nykyään etnisyys.

      Sen tiedän, että esimerkiksi fysiikassa Nobel jäi Pascual Jordanilta (1902-1980) saamatta hänen poliittisen historiansa takia, vaikka se olisi hänelle, jos jollekin, kuulunut. Sellainen, joka myös jäi ilman Nobelia, minkä hänkin olisi ansainnut, oli Freeman Dyson (1923-1920), jolla oli erilainen poliittinen historia kuin Jordanilla.

      Selailin Catilinan linkkaamaa listaa juutalaisista Nobelisteista. Silmiini osui neuvostoliittolainen Lev Landau, jonka englanniksi käännetyt fysiikan kirjat (jotka hän kirjoitti yhdessä Lifshitzin kanssa) ovat erinomaisia. Heidät muuten palkittiin Leninin palkinnolla.

      https://en.wikipedia.org/wiki/Lev_Landau

      M

      Poista
    9. Jatkan vielä hiukan aiheesta. Selasin listaa juutalaisista Nobelisteista ja huomasin, että mukana on sellaisia, jotka ovat vain puoleksi juutalaisia ja puoleksi protestantteja, joiksi esimerkiksi fyysikko Bethe ja taloustieteilijä Selten olivat kasvatettuja. Penrosea, joka on matemaatikko ja fyysikko ja fysiikan Nobelisti, on vaikea hyvällä tahdollakaan sanoa juutalaiseksi. Eikä taida oikeastaan monikaan juutalainen Nobelisti olla uskonnollisesti juutalainen, sillä heistä suurin osa näyttää olevan ateisteja.

      M

      Poista
    10. “Kaikista eniten ovat Nobeleita saaneet kristityt”

      Suhteissakin on toki hieman eroa. Kristittyjä on 2,3 miljardia maailman väestöstä. Juutalaisia 15,3 miljoonaa. Kyllähän tämä lista puhuu puolestaan:

      https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Jewish_Nobel_laureates#:~:text=Nobel%20Prizes%20have%20been%20awarded,at%20least%2020%25%20were%20Jews.

      Sivulta ilmenee muun muassa se, että Usa:n juutalaisilla on nobeleita 129.

      “Luulen, että Nobeleita jaettaessa on yhtenä vaikuttimena politiikka sen monessa muodossaan, ja nykyään etnisyys.”

      Politiikasta puheen ollen esim. seuraavat pari kristittyä ovat saaneet nobelin:
      Al Gore
      "for his efforts to build up and disseminate greater knowledge about man-made climate change, and to lay the foundations for the measures that are needed to counteract such change"

      Barack Obama
      "for his extraordinary efforts to strengthen international diplomacy and cooperation between peoples."

      Etnisyydestä puheen ollen. Einstein joutui odottamaan pitkään nobeliansa. Lopulta sai sen 1921 valosähköisestä ilmiöstä, josta paperin kirjoitti 1905. Itse asiassa Einstein julkaisi 1905 pinon papereita, joista nykyisen mittapuun mukaan jokaisesta olisi heilahtanut nobeli. Tästä syystä tuota vuotta juhlittiin 2005 “International Year of Physics”.
      The United Nations has declared 2005 the International Year of Physics - and there's a very good reason why this particular year was chosen to raise worldwide public awareness of physics. It is also the 100th anniversary of physicist Albert Einstein's miraculous year in which he wrote five - or three depending on whom you ask - of his most famous scientific papers.

      Poista
    11. Vastaan huvikseni vielä kysymykseen juutalaisten saamista Nobel-palkinnoista. Kävin listaa lävitse ja huomasin, että kaikki eivät ole kokonaan juutalaisia vaan vain osa sellaisia. Heissä on monia, jotka ovat saaneet kristillisen kasvatuksen, niin kuin vaikkapa Hans Bethe, jota ei kasvatettu juutalaiseksi vaan kristityksi. Hänestä tuli kuitenkin ateisti.

      Jos tuollaiset poistaa listalta, se lyhenee.

      Tiedän jotain herra Einsteinista, ja hänen vaimonsa osuutta ei ole koskaan kunnolla tutkittu, koska hän yritti hävittää kaikki jäljet vaimonsa osuudestaan.

      Ja sellainen asia, että hän ei ole keksinyt kuuluisaa kaavaa E=mc^2 vaan jotkut muut. Ja mitä tulee kuuluisiin kenttäyhtälöihin, niin ilman (kristityn) Hilbertin apua ne kaiketi olisivat jääneet ratkaisematta.

      Einsteinin vaimon osuus on selvittämättä, vaikka Einsteinin osa kirjeenvaihtoa on osoittanut, että hän ja hänen ensimmäinen vaimonsa tekivät yhdessä tutkimusta.

      M

      Poista
    12. Jo Einstein elinaikana epäiltiin plagiointia. Niin kuin sanoin, vaimon, Mileva Marićin osuus on tutkimatta.

      Tässä vaimosta:

      https://en.wikipedia.org/wiki/Mileva_Mari%C4%87

      Tuo ihmevuosi osuu juuri aikaan, jolloin vaimo teki töitä yhdessä miehensä kanssa.

      Kiistaan liittyy uskonto, koska jos paljastuu, että Einstein pimitti tietoja, niin se on karvasta juutalaiselle yhteisölle, koska Einstein on heidän sankarinsa.

      Fakta on, että Einstein sai matemaattista apua ainakin Minkowskilta, Grosmannilta, Hilbertiltä ja vaimoltaan.

      Hilbert kirjoitti joskus 1924 jotenkin niin, että Einstein käyttää hänen yhtälöitään. Hilbert ei koskaan julkisuudessa vaatinut itselleen kunniaa. Einstein oli ainakin kunnian perään.

      M

      Poista
  4. Juutalaisuus on enemmän kuin uskonto, sillä ainakin minä katson sitä sekä ruumiillisen, henkisen että hengellisen perintöaineksen kautta. Vaikka sana perintöaines liittyy lähinnä genetiikkaan, niin myös tavat, asenteet ja jumalanpalvelusmuodot ovat suuresti periytyviä.

    Vihavainen kirjoittaa hyvin ja haastavasti aiheesta, joka saattaa räjähtää varomattoman käsissä. Katsotaan räjähtääkö.

    Venäläiset, ainakin jotkut, ovat kiinnostuneista siitä, onko joku juutalainen tai onko siinä juutalaista ainesta. Minun venäläinen proffani (lännessä) kysyi minulta joskus 2000-luvun alussa kautta rantain, että onko minussa juutalaista ainesta. Vastasin, että olen luterilainen. Sitten hän kysyi, millaisia juutalaisia sukunimiä on Suomessa. Luettelin puolenkymmentä nimeä. Hän sanoi, että ne kuulostavat samanlaisilta kuin Venäjällä.

    Noin viisi vuotta sitten istun mainitun venäläisen proffani ja erään toisen ulkomaalaisen proffan ja muutaman muun kanssa syömässä. Keskustelu meni jossakin vaiheessa Putiniin. Proffani kysyi äkkiä minulta, että olenko putinisti. Vastasin aika äkkiä, että en ole. Pöydässä oli Putinin kannattaja, joka perusteli syitä sille, miksi lännessä ei ymmärretä Venäjää eikä Putinia. Olen miettinyt jälkeenpäin, että jos olisin sanonut, että olen, niin mitä olisi tapahtunut. Tuskin mitään, vaikka eräs pöydässä ollut proffa vastusti Putinia.

    Menen takaisin varsinaiseen aiheeseen.

    "Se, ettei Venäjällä nyt leimata modernia maailmankatsomusta nimenomaan juutalaiseksi, voi selittyä jo ihan siitä tosiasiasta, etteivät sitä enää edusta vain juutalaiset, vaan koko läntinen maailma. Tavallaan meistä kaikista on jo tullut juutalaisia, kuten asia on myös ilmaistu."

    Kyllä asia on oikeasti niin, että juutalaista on tullut kristittyjä, tarkemmin sanottuna luterilaisia. Sekulaarit ja liberaalit juutalaiset elävät kuin kristityt: he eivät välitä ruokasäädöksistä eivätkä Mooseksen lain muistakaan kohdista. Ja monet juutalaiset äidit ja isät vastustavat poikalastensa ympärileikkausta, mikä oikeasti onkin täysin tarpeeton toimenpide terveelle lapselle.

    On tietysti niin, että vaikka juutalainen on liberaali, niin tämä saattaa noudattaa juutalaisia perinnäissääntöjä perinteen tai tavan vuoksi.

    Koska ortodoksisuus on mainittu, niin en malta olla kertomatta, mitä Helsingin juutalaisen seurakunnan entinen puheenjohtaja sanoi eräälle ortodoksipapille noin 15 vuotta sitten: kun ihmisen ruumis kuolee, niin tämän sielukin kuolee. Näin muuten sanoi eräs evankelis-luterilainen kirkkoherra samoihin aikoihin. Tällainen puhu on hengellisesti pimeää.

    Monet ihailevat juutalaisia vain sen takia, koska he ovat menestyneet tieteissä, taiteissa ja liike-elämässä niin hyvin. Mutta se, joka oikeasti tietää, mitä juutalaisuus on uskontona, ei halua tulla juutalaiseksi, koska ei kukaan ihminen voi täyttää Mooseksen lain kohtia. Ei edes Jumala vaadi ihmisiä elämään kuin uskovainen juutalainen.

    Kun juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen omana pelastajanaan, niin meni noin 30 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, kun Hänen ennustuksensa toteutui Jerusalemin hävityksessä.

    Juutalaiset ovat hengellisesti pimentyneet enemmän kuin ketkään muut ihmiset maailmassa. Se, että monet heistä ovat suuresti lahjakkaista muuten, johtuu Vanhan liiton aikaisesta siunauksesta, jota Jumala ei ole ottanut heiltä pois. Vanhan liiton uskovaiset siunasivat lapsensa. Se oli kaunis tapa.

    M

    VastaaPoista
  5. Tässä kohden minä suosittelen Kevin MacDonaldia.
    Hän toi esille sen seikan, että jos esim. juutalaiset ja mustalaiset _eivät_ tekisi itseään vihatuiksi kaikkialla, he nopeasti lakkaisivat heimoina olemasta. Kyseessä ei ole tietoinen valinta, vaan evoluution tulos. Eivät peruuttamattomasti solmuun menneet piuhatkaan ole suunnittelun ja valinnan tulos, vaan evoluution. Niin kauan kuin solmu pystyy jotenkin aukenemaan, se aukenee. Sitten kun enää ei, alkaa toisen solmun syntyminen jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kannata rotuoppeja enkä evo-oppia, mitkä molemmat katson tieteellisiksi ja tiedollisiksi harha-askeleiksi, joita lähes kaikki astuvat perässä nyt.

      Ennen vanhaan evoluution oli hidas, nyt siitä on tullut nopea.

      Kyllä ihmiset osaavat lukea aikaansa ja tehdä valintoja. Väitän, että moni asia on ihmisen omaa syytä, on turha syyttää evoluutiota, jotka kukaan ei ole vielä nähnyt.

      Ennen tieteilijät ja sen sellaiset kielsivät yliluonnollisen ja Jumalan olemassaolon. Kun tuollainen karkea ateismi ei uponnut kaikkiin, ja vähiten rahvaaseen, niin tieteilijät vaihtoivat taktiikkaansa ja alkoivat opettaa, että Jumala on evoluution tulos.

      On olemassa sellainen kuin solmuteoria, mikä pohtii solmuja ja vaikkapa kysymystä, onko solmu aukeava.

      M

      Poista
    2. Ei tuo evoluutio ole sen nopeammaksi muuttunut vuosi tuhansissa.
      Nykyinen viestintä tekniikka vain mahdollistanut viestintää globaaleissa ympyröissä, kuin myöskin väen liikkuminen ihan eri tavalla kuin vuosisatoja sitten. (Lentäen olisit jo perillä).

      "Kyllä ihmiset osaavat lukea aikaansa ja tehdä valintoja. "

      Tässä kun pohtinut tuota amerikkalaista kulttuuria ja käyttänyt joitain kulttuurituotteita. Niin väittäisin päinvastaista. Älykkyys kun kumminkaan tulene sitten pelkästään koulutuksesta, vaikkakin tärkeää on.

      Aika taas, no se on jotain mitä ihmisellä on. (Jokseenkin ruvennut inhoamaan sanontaa Aika on rahaa, ei muuten ole). Aikaansa hän antaa kun töihin käy, josta palkan saa ja käyttänee sen mihin itse kokee tarvitsevansa. Mitä palveluja taas kulttuuri tarjonnee mihin taas sen varallisuutensa voinee käyttää. Raha kun kumminkin on vain vaihdonväline. Arvot tulenee jostain muualta.

      Poista
  6. Mitä keskustelin sukulaisen kanssa kuka opiskelee hebreaa, niin oikaisi oman väärän tiedon. Lähinnä kuvittelin juutalaisten aina säilyttäneen kielensä sellaisena kuin se on. Mutta hän kertoi että juutalaiset olivat suht maallistuneet eri kansoihin. 1800-luvulla tapahtui jokin uskonnollinen "herääminen" ja hebreasta se heidän kieli taas yhtenäistävänä tekijänä.
    Tienne niin mitä pitäisi ajatella, mutta jotkin tuotokset mitä osunut omalle kohdalle ovat olleet vain äärettömän loistavia. Tyyliin Erich Auerbachin kirjat vain ovat hyviä. Ja kiitokset voisin sanoa niille suomalaisille jotka aikaansa ovat käyttäneet niiden suomentamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ollut uskonnollinen herääminen, vaan sionismi, ja 1900-luvulla. Ortodoksijuutalaiset eivät hyväksyneet hepran käyttöä lainkaan. He puhuvat kai vieläkin vain jiddischiä.

      Poista
    2. Käsittääkseni tämä muutos oli Euroopassa? En kysellyt tarkemmin, kun suvussa tupannee olemaan kolme "pyhää" aihetta mistä ei ole soveliasta keskustella tai jos niin se on hyvin yleisluontoista. Politiikka, uskonto ja raha.
      Omat ongelmansa kielen niputtamisessa yleisluontoisesti on että se joskus "hämää". Tyyliin niputtaminen muslimit.
      Kumminkin siinä on se jako shiaan ja sunniin historiallisesti yleistajuisesti ja sitten on omat kuppikuntansa mitkä kehittyneet jossain kohtaa kuin vaikka kristinuskossa jehovat, helluntaiseurakunta jne. Omat traditiot yms.

      Poista
  7. Vittu mitä natseja ja antisemitisteja tuo prohvessori kerää ympärilleen. Kuin kärpäspaperi kärpäsiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole nähnyt yhtään natsia tai antisemitistiä vielä täällä.

      M

      Poista

Kirjoita nimellä.