Venäläistä fasismia
Fasisimi on Venäjällä
vanha ilmiö ja itse asiassa voidaan sanoa, että se on siellä keksitty ja
aloitettukin.
1900-luvun alussa
syntyneet ”mustat sotniat” (ks. Vihavainen:
Haun mustat sotniat ioann tulokset)olivat liike, jossa monet tulevan
fasismin ja kansallissosialismin keskeiset aatteet olivat jo idulla. Erityisesti
asia koskee antisemitismiä sekä katutappeluorganisaatioita, jotka toteuttivat
pogromeja.
Myöhemmin, kommunistivallan
aikana venäläinen fasismi kukoisti emigranttien keskuudessa. Erityisen
suosittua se oli Harbinissa, mutta olipa Suomessakin fasistiseksi katsottu
organisaatio, mladorossit, joita myös etsivä keskuspoliisi tarkkaili.
Nämä ovat sinänsä
tunnettuja asioita, joista on tutkimuksia kirjoitettu (mm. Walter Lacquer, The
Black Hundreds). Mainittakoon, että mustasotnialaisten terävin kärki
emigroitui Saksaan ja oli tietenkin myös siellä aateveljiinsä yhteydessä.
Mustasotnialaisille
oi ominaista, että he pyrkivät olemaan lähellä kirkkoa ja jopa hallitsijaakin.
Huhuista huolimatta keisari lienee sentään syytön näiden ryhmien ainakin
välittömään tukemiseen, vaikka he vakuuttivatkin alamaisuskollisuutta ja
isänmaanrakkautta, joita keisari tuolloin kovasti kaipasi.
Tämän
ryhmittymän tunnuksenahan oli ”bej židov, spasi Rossiju!” -Lyö (tapa)
juutalaisia, pelasta Venäjä!
Mustasotnialaisuus
on tietenkin ylösnoussut Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, mutta nykyään
antisemitismi, joka ennen oli niin keskeinen osa oppia, on jäänyt taka-alalle,
ainakin nyt perestroika-ajan Pamjat-liikkeeseen verrattuna.
Sen sijaan ”saatanallinen”
kollektiivinen länsi on nyt saanut kunnian edustaa sitä paholaista, joka
Venäjää uhkaa. Äänessä on nyt ”venäläinen maailma” eli ”Russki mir” -Putinin lempilapsi
(ks. Vihavainen:
Haun russki mir tulokset).
Moskovan patriarkaatin
rooli näiden uusien mustasotnialaisten tukiryhmänä ansaitsee huomiota. Korostan
tässä, etten missään tapauksessa yritä leimata ortodoksista uskontoa, jota
suuresti kunnioitan. Tässä kysymys on nyt kirkosta ja sen päämiehestä tiettyine
apulaisineen. Heidän roolinsa ansaitsee tulla nostetuksi kaiken kansan tietoisuuteen.
Tässä blogi viime
vuodelta:
sunnuntai 31.
maaliskuuta 2024
Ylösnousemuksia
Pääsiäinen on
ortodoksisen kirkon suurin juhla. Siinä huipentuvat sekä Kristuksen sovitustyö,
että toivo ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä.
Vanhaan tapaan
tervehtivät venäläiset toisiaan pääsiäisenä kolminkertaisella suudelmalla
säätyyn, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tervehdykset ”Kristus on ylösnoussut!
-totisesti on ylösnoussut!” olivat/ovat eräänlainen uskontunnustus tässä ja
nyt, ei järkeilemällä saavutettu, vaan mystinen.
Tämä
instituutio, jolla on venäjän kielessä oma nimensäkin -hristosovatsja- ilmensi
/ilmentää kaikkien ihmisten samanarvoisuutta Jumalan edessä. 1800-luvulla
suomalaiset huomioitsijat eivät lakanneet sitä ihmettelemästä. Rajajoen takaa
tulleille koko venäläinen maailma oli outo.
Ilmari Kianto,
joka oli saanut tolstoilaisen herätyksen, hylkäsi kaikki vanhat instituutiot ja
kieltäytyi venäläisten ystäviensä kauhistukseksi noista suudelmista sanoen,
ettei halunnut pilkata Jumalaa.
Luoja paratkoon,
kirkot ovat hierakkisia laitoksia, jotka kasaavat itselleen kaikkea mahdollista
valtaa ja mammonaa ja yhä uudelleen siunaavat sekä omat pyyteensä että sen
valtion väkivaltakoneiston, joka niitä tukee ja ylläpitää.
Tolstoi
ymmärsi tämän kirkkaasti ja joutui sen vuoksi kirkonkiroukseen, joka tosin
hänen tapauksessaan muotoiltiin teennäisen hurskaasti. Olihan kyseessä sentään
koko maailman ihailema moraalinen opettaja, olkoonkin, että ääriradikaali, sitä
sorttiahan se oli Jeesuskin.
Juuri tässä
itäisen kristikunnan suurimman ja kauneimman juhlan aattona on ollut hiuksia
nostattavaa yhtäkkiä havaita, että Moskovassa, itse Kristus Vapahtajan
kirkossa pidetyssä kokouksessa, joka vieläpä kantoi kirkolliskokousten
perinteistä nimeä sobor, saatiin havaita perkeleen nousseen
täyteen pituuteensa ja Venäjän ortodoksisen kirkon kumartavan sitä kaikkein
alamaisimmalla tavalla.
Kyseessä oli
XXV yleismaailmallinen venäläinen kansankokous ”Venäläisen maailman nykyisyys
ja tulevaisuus” ( Наказ XXV Всемирного русского народного собора «Настоящее и будущее Русского мира» / Официальные документы / Патриархия.ru (patriarchia.ru)).
Venäläisestä
fasismista on parin viime vuoden aikana puhuttu paljon. Itse asiassa
emigroitunut tutkija Alexander Yanov alkoi puhua tulevasta venäläisestä,
ortodoksisiin muotoihin pukeutuvasta fasismista jo 1970-luvulla (vrt. Vihavainen: Haun
yanov tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)). Hänen profetiansa on
toteutunut hämmästyttävästi.
Tässä on
todettava, ettei sanaa ”fasismi” käytetä tässä vertauskuvallisessa mielessä tai
sisällyksettömänä haukkumasanana, kuten Suomessa ja muuallakin lännessä on
ollut tapana. Kyseessä on aito ja väärentämätön fasismi, jonka keskeisiä
piirteitä ovat etatismi, nationalismi, imperialismi, ksenofobia ja
anti-intellektualismi.
Tämä kokous ei
suinkaan ole noudattanut ortodoksisen kirkon vanhaa perinnettä, jonka mukaan
politiikka jätetään maalliselle esivallalle, jolle tosin joudutaan olemaan
lojaaleja, vaikka se olisi huonokin.
Nyt kirkko
tukemansa organisaation kautta on esittänyt yksityiskohtaisen poliittisen
ohjelman, joka ei jättäisi valtiovallalle enää mitään suuria linjapäätöksiä,
ellei se jo olisi sen hyväksymä. Voimme lähteä siitä, ettei kirkko itse ole
tuota ohjelmaa keksinyt. Se on olennaisissa kohdissaan fasististen liikkeiden
ohjelma, joka on nyt sovellettu Venäjään ja nykyhetkeen.
Julkilausuman
titteli ”nakaz” tosin viittaa ”evästykseen” ja välttää siten virallisen
poliittisen vastuun. Julistuksen henki kuitenkin on yhtä pöyhkeä kuin
ristiretkeläisten tunnus aikoinaan: Deus vult -se on
Jumalan tahto!
Ensimmäinen
pykälä ”evästyksessä” on ”Sotilaallinen erikoisoperaatio”, jota vaaditaan
vietäväksi loppuun asti. Ukrainan tulee vastaisuudessa olla Venäjän
täydellisessä kontrollissa. Lännen satanismi on lyötävä ja ihmiskunta
pelastettava siltä.
Itse ”venäläinen
maailma” (Russki mir) on paljon laajempi kuin Venäjän valtioalue. Sen
missiona on pahan voittaminen ja maailma pelastaminen siltä. Venäjän
valtiollisuuden rakentaminen on venäläisyyden korkein ilmentymä ja perhe on sen
ydin ja arvojen ja perinteiden (mm. sukupuoliroolit) välittäjä.
Ulkopolitiikassa
Venäjä hallitsee itää ja länttä yhdistävää Euraasiaa ja siihen kuuluvat
erottamattomasti kaikki ”Venäjät”, Iso Venäjä, Vähä Venäjä (Ukraina) ja
Valkovenäjä. Tämä kolmiyhteisyys on vahvistettava myös lainsäädännössä.
Venäjä on avoin
myös ulkomaalaisille, jotka omaksuvat sen arvot.
Perhepolitiikka
ja demografinen politiikka ovat olennaisen tärkeitä. On luotava systeemi, joka
olennaisesti kannustaa syntyvyyttä. Venäjän väkiluku on sadassa vuodessa
nostettava 600 miljoonaan. Abortti on tietenkin kiellettävä ankarasti.
Maahanmuuttopolitiikassa
on torjuttava epätoivottavien ainesten maahanmuutto. Etnisten venäläisten
paluumuuttoa ja korkeatasoisten spesialistien maahanmuuttoa on kannustettava.
Kasvatuksessa ja
koulutuksessa on torjuttava ei-venäläiset tuhoisat ideologiat ja edistettävä
venäläisten henkisten ja moraalisten arvojen vaikutusta.
Alueellisessa-
ja kaupunkipolitiikassa on tehtävä perusteellinen muutos erityisesti
väestönkasvun edistämiseksi. On siirryttävä suuressa mitassa pois kaupungeista
perinteiseen venäläiseen omakotiasumiseen pienissä asutuskeskuksissa
(posjolki).
Venäjän talouden
on oltava kehittynyttä ja tehokasta ja sen tärkeimpänä päämääränä tulee olla
venäläisten perheiden hyvinvointi, työpaikkojen lisääntyminen, syntyvyyden
lisääminen ja valtavien venäläisten alueiden asuttaminen sekä suvereniteetin,
puolustuskyvyn ja kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen.
Jokainen kohta
on varsin laajasti ja yksityiskohtaisesti perusteltu ja lisäksi ”sobor” on
laatinut vielä erityisen ohjelman ”Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja
talouskasvu”. Siihen ei tällä sivulla ole viitettä.
Sille, joka
tuntee natsien ja fasistien ohjelmat, tuo dokumentti on tuttuakin tutumpi. Oman
etnoksen kasvattaminen muiden kustannuksella ja sen sotilaallisen ja
poliittisen voiman kaikinpuolinen lisääminen ovat kaiken keskipisteessä.
Maaseudun terve elinympäristö ja suurkaupunkien rappeuttavan vaikutuksen
torjuminen ovat tässäkin olennaisia.
Toisin kuin
natsien ohjelmassa, tässä ei erityisesti mainita juutalaisia, mutta itse asia
tulee kyllä hoidetuksi muutenkin. Koko se kulttuurin modernisaatio, jota
vastaan ”nakaz” hyökkää, on olennaisesti juutalaisuuden luoma (vrt. Vihavainen:
Haun filosemitismi tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Natsit
samaistivat nuo kaksi asiaa.
Ovatko
venäläisen tai minkä tahansa muun fasismin päämäärät hyviä ja oikeutettuja, on
kysymys, jota ei pidä samaistaa niihin keinoihin, joilla niitä halutaan
edistää. Natsienkaan ohjelmasta ei löytynyt kovin paljoa eettisesti
ala-arvoisia tai rikollisina pidettäviä päämääriä, lukuun ottamatta tiettyjä
viittauksia ksenofobiaan (ks. National
Socialist Program - Wikipedia ).
”Nakazissa”
rikollisena pidettävä päämäärä on ainakin vaatimus Ukrainan valtion
hävittämisestä ja sen kansan pitämisestä osana Venäjän kansaa. Miten muut
esitetyt päämäärät saavutettaisiin, on aivan yhtä oleellinen kysymys
venäläisille, kuin muillekin fasisteille. Ilman väkivaltaa se ei ole
mahdollista ja siksipä kaikki tähtää sotavoiman kasvattamiseen.
On irvokasta,
että Venäjän ortodoksinen kirkko on kaikella arvovallallaan siunannut tällaisen
ohjelman nimenomaan pääsiäisen aattona. Tämä, jos mikä on jo uskonnon pyhien
arvojen profanaatiota.
Ehkäpä tuosta
kansasta nousee sentään uusi Tolstoi, joka paljastaa tuon liukkaisiin
korusanoihin verhotun valheen ja väkivallan valhe-evankeliumin.
Suomalaisillekin saatiin 1942 kansallinen kannustus-ohjelma nimeltään Mihin menet Suomen kansa, tekijänä M Lausa. Ihan kirja se on, satoja sivuja, sisältö muistutti tuota vennään kirkon julistelua. Hassu lukukokemus.
VastaaPoista"Fasisimi on Venäjällä vanha ilmiö ja itse asiassa voidaan sanoa, että se on siellä keksitty ja aloitettukin."
VastaaPoistaMiten ihminen voi suhtautua käsitteeseen "rakkaus"? Ilmiselvästi -- oikein! Entäs käsitteeseen/tunnustus-ohjelmaan "kansallisuuksien hävittaminen/tuhoaminen"? Tämä on jo vaikea tapaus. Kas, kun se on otettu/laiattu teoksesta nimeltään "Kommunistisen puolueen manifesti": "kansojen kansallisuuserojen häviämisen jouduttaminen".
Ei ole mikään ihme, että ennen kuolemaansa Karl Marx kirjeessään Ludvig Kugelmanille 12.10.1868 kirjoitti, että vuosina 1843-1844 Pariisissa venäläiset aristokraatit kantoivat häntä käsillään ja että venäläiset ovat aina olleet hänen mesenaattejaan. ("Marx to Ludvig Kugelman". Karl Marx, Friedrih Engels. Collectid Works, London, Volume 43, pp. 130-131.) Näin ollen Marx viittaa/todistaa, että "Kommunistisen puolueen manifesti" oli luotu yhteistyössä venäläisten aristokraattien kanssa.
Kun Lenin perusti Kommunistisen internationalen ja Moskova kustansi kommunististen puolueiden perustamista eri puolilla maailmaa, niin arabit pillastuivat, koska eivät halunneet, että heidän kansallisuuksia nopeututtaisiin häviämään. Moskova selvitti riidan sanomalla, että se ei koske heitä, arabeja.
Marxin mainittuja venäläisiä aristokraatteja ei tiedetä nimellisesti. Joka tapauksessa vallankumouksellinen aristokraatti Pavel Pestel' loi teoksessaan "Russkaja Pravda" (Venäläinen Laki) seuraavan käsitteen/tunnuksen kansallisuuksista: "vse razlitshnyje ottenki v odnu massu slit'" (kaikki erilaiset ominaisuudet yhdeksi/yhtenäiseksi massaksi sulattaa). Sama asia meni Kommunistisen puolueen manifestiin pikkusen eri sanoilla.
[Pestel' P.I. Russkaja Pravda. Nakaz Vremennomu Verhovnomu Pravleniju. (Venäläinen Laki. Evästys Väliaikaiselle Korkeimmalle Hallinnolle.) Knigoizdatel'stvo "Orion". St. Peterburg, 1906, ss. 55-56.] Pestel' oli aristokraatin poika, joka sai koulutuksen Dresdenissa.
Näin ollen: "Fasisimi on Venäjällä vanha ilmiö ja itse asiassa voidaan sanoa, että se on siellä keksitty ja aloitettukin."
"Fasisimi on Venäjällä vanha ilmiö ja itse asiassa voidaan sanoa, että se on siellä keksitty ja aloitettukin."
VastaaPoista- Tämä blogi avasi paremmin kuin mikään aiemmin kuulemani tai lukemani esitys, tuota venäläisen ajanhengen vahvaa ilmiötä, sen luontoa ja ominaislaatua.
V.V.P. on lukuisissa puheissaan, niin julistuksellisissa kuin ohjelmallisissakin, sinänsä kiitettävän ahkerasti esittänyt ajattelunsa perusteita ja sen kytkeytymistä - hänen tulkitsemaansa - venäläiseen kansalliseen erikoislaatuun.
Ollakseen turvallisuuspalvelusta kohonnut, ja vailla historiallista koulutusta oleva, Putin on poikkeuksellisen vahvasti tukeutunut menneiden aikojen uskomusjärjestelmiin omaa ”historianfilosofista” katsomustansa työstäessään, ja sitä tähän aikaan soveltaessaan.
Fasismin idea ja paatos venäläisenä ilmiönä ei nähdäkseni olisi sinänsä riittänyt nostamaan sitä nykyhetken kansalliseksi ohjuriksi, siinä mielessä ja siinä mitassa, kuin se nykyisessä, sekurokraattisen gangsterismin järjestelmässä, ilmenee. - Yhteiskunnan fasistoitumisasteen kohottamiseen tarvittiin vielä yksi elementti: yhteisön ja yksilöiden sisäinen muutos.
Vanha tulkintamalli näyttää toimivan edelleen: Neuvostojärjestelmän romahtamisen jälkeinen sekavuus, alennustila ja epävakaus korvautui Putinin myötä – johonkin mittaan - vakaudeksi, mutta kahlehdituksi stagnaatioksi.
Kävi siis niin, että kerran demokratian kuumalle hellanringille istunut kissa ei emmi hyväksyä Putinin tarjoamaa kylmää hellaa!
Venäläisen autoritarismin tummuminen fasismiksi on eräänlainen kansakunnanmittainen sammakon kypsyminen kuumenevassa vedessä. Vastakohdat, hylkiminen ja omiminen, sekoittuvat keskenään: puuttuu vain fasismin sisäistämisen ja haltuunottamisen prosessi.
Se on yksinkertaisesti massamittainen tautikertomus, jonka etenemistä ei menneisyyden kokemuksien rokotevaikutus ole kyennyt torjumaan tai pysäyttämään!