maanantai 8. huhtikuuta 2019

Venäjä ja fasismi

Euraasian näivettynyt imperiumi

Ajan riento on, kuten sanotaan, raju.
Ei tässä oikein meinaa muistaakaan, milloin Venäjästä tuli se kaikkialla läsnäoleva ja kaiken hallitseva yleinen ja erityinen uhka meille ja koko vapaalle maailmalle. Ihan äskenhän asiat olivat vielä aivan toisin.
ehkä kannattaa yrittää muistella tuoretta historiaa tämän suuren muutoksen ymmärtämiseksi.
Venäjä oli 20-30-vuotta sitten pelkkä raunio, valtava ruostevyöhyke, jonka kanssa lyhytnäköiset eivät välittäneet olla missään tekemisissä.
Vallassa ollut utopia oli tuhonnut maan, jonka uudelleen nousemisesta oli toiveita vain vähän. Ainakin sellainen lykkääntyisi kaukaiseen tulevaisuuteen.
Venäjän henkinen tila oli myös surkea. Kaikki minkä puolesta oli taisteltu ja mistä oli ylpeilty, osoittautui pettäväksi ja valheelliseksi. Vain niin sanottu Suuri isänmaallinen sota säilytti useimpien mielessä arvonsa. Siinähän oli kysymys itsesuojelusta, jonka pettäminen olisi ollut vielä suurempi katastrofi kuin sen onnistumisen vaatimat uhrit, joiden oikeutuksesta myös keskusteltiin.
Venäjän paluuta suurvallaksi ei otettu vakavasti oikeastaan missään. Maa oli hajonnut ja väkimäärä pudonnut puoleen entisestään. Vanha taloudellinen ja sotilaallinen potentiaali oli pohjalukemissa, poliittisesta vaikutusvallasta ei kannattanut puhuakaan.
Alueellisesti Venäjällä oli yhä merkitystä ja nimenomaan Euroopan unionin raaka-ainelähteenä ja toistaiseksi vielä aika suppeana markkina-alueena. Väestöllisesti kuihtuva ja Eurooppaa kolme kertaa pienempi maa oli tiukasti sidottu Euroopan markkinoihin.
Siitä oli myös se hyöty, että yhteiset intressit tekivät keskinäisten konfliktien kärjistymisen mahdottomaksi. Ilman Euroopan raaka-ainemarkkinoita Venäjä ei pysyisi pystyssä montakaan kuukautta. Eurooppa taas tarvitsi kaasua ja öljyä. Niiden lisäksi Venäjä pystyi myymään vain metalleja. Sekään kauppa ei tietyssä vaiheessa oikein vetänyt.
Tämä tilanne, jonka koko karmeuden Venäjän ja tavallisen venäläisen arkipäivän kannalta nyt jo helposti unohdamme, oli Euroopan kannalta tavallaan idyllinen.
Me lähetimme Venäjälle asiantuntijoita neuvomaan heitä tavallisissa markkinatalouden arkipäivän rutiineissa, puhuimme selkokieltä kuin kehitysvammaisille ainakin ja annoimme vastikkeetonta köyhänapua. Miljardeja meni Venäjälle suunnattuun hyväntekeväisyyteen.
Samaan aikaan aukenivat rajat ja tuhannet ja taas tuhannet, lopulta jopa miljoonat venäläiset alkoivat käydä ulkomailla ja saivat omakohtaisen tilaisuuden tutustua siihen, mitä normaali elämä tarkoitti.
Tämä tarkoitti samalla sitä, että häpeä omasta epänormaalisuudesta ja alikehittyneisyydestä oli kohdattava silmästä silmään.
Eurooppa oli myös kulttuurisesti Venäjää edellä. Miten suuri tämä kuilu oli, voidaan arvioida eri tavoin, samaan tapaan kuin on eri tavoin arvioitu sitä, miten moneksi sadaksi vuodeksi mongolivalloitus aikoinaan pysäytti Venäjän kehityksen.
Muistamme myös, että vielä Stalin sanoi vuonna 1931 maansa olevan Euroopasta sata vuotta jäljessä. Tuo välimatka oli kurottava kiinni kymmenessä vuodessa, muuten…
Itse asia, Venäjällä vaikuttavan eurooppalaisen kulttuurin eräänlainen pysähtyminen ja jähmettyminen vallankumousta edeltävän ajan tasolle, oli joka tapauksessa Neuvostoliiton jälkeisellä Venäjällä tosiasia.
Sen sijaan se kulttuuri, joka nyt tavattiin Euroopassa, oli uutta ja tuntematonta. Se oli juuri sitä, jota neuvostoajan sensuuri oli kaikin keinoin estänyt pääsemästä Venäjälle ja myös tässä työssään aina pitkälle onnistunut.
Kun ovet nyt avattiin, uutuuksiin suhtauduttiin kahtalaisesti. Tietty, kosmopoliittinen osa kansaa ja älymystöä tempautui siihen innolla mukaan.
Toinen ryhmä suhtautui asiaan epäluuloisesti ja kielteisesti. Sen asenteen takana oli vanhan, vallankumousta edeltävän, klassisen eurooppalaisen kulttuurin tuntemus ja palvonta. Se periytyi siitä vaiheesta, jolloin modernismi ei vielä ollut hyväksyttyä valtavirtaa, vaan paheksuttua rabulismia.
Venäjän hopeakauden kulttuuri tietenkin, kaikkine futurismeineen, sisälsi jyrkästi klassisesta poikkeavaa ainesta. Monille se aikoinaan merkitsi jännittävää lupausta uudesta ja arvokkaasta.
Euroopan esimerkki kuitenkin osoitti, että valloilleen päästettynä nuo uudet suuntaukset päätyivät vain hedelmättömään nihilismiin, koturneille nostettuun tyhjänpäiväisyyteen ja kulttuuriseen itseruoskintaan.
Niiden, jotka olivat Venäjällä hibernoineen klassisen tradition kasvatteja 1990-luvulla, oli asia helppo todeta.
Niinpä Venäjällä postmodernismin nimiin vannova kulttuurinen suuntaus sai vain heikkoa vastakaikua, joka rajoittui lähinnä tiettyihin kosmopoliittisiin nuorisopiireihin. Sen sijaan syntyi varsin merkittävä omalaatuinen virtaus sen, vallankumousta edeltävän tradition pohjalta, joka oli tavallaan jäädytetty parin sukupolven ajaksi.
Venäjän oloissa tuntui aivan luontevalta ja jopa välttämättömältä palata takaisin siihen Neuvostoliiton tukahduttamaan, usein kansallisesti värittyneeseen spekulaation ja obskurantismin maailmaan, jossa aikoinaan hallitsivat Vladimir Solovjovin, Konstantin Leontjevin ja Vasili Rozanovin kaltaiset hahmot ja heidän työtään jatkanut Ivan Iljin.  (ks. tästä esim. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=leontjev  sekä https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=solovjov ).
Siinä seurassa briljantisti spekuloiva Nikolai Berdjajev edusti harvinaista selväjärkisyyttä, vaikka häntä läntisillä mittapuilla oli vaikea ottaa vakavasti.
Euroopassa ja koko atlanttisessa maailmassa koko tuo ensimmäistä maailmansotaa ajan perinne, jolla oli paljon edustajia myös lännessä, unohdettiin ja tuomittiin toisen maailmansodan jälkeen fasistisena tai vähintäänkin esifasistisena. Venäjällä sillä ei ollut sellaista stigmaa.
Mitä fasismiin tulee, venäläisille ei kannattanut Euroopasta käsin ryhtyä opettamaan, mitä fasismi on ja miten pahaa se oikein onkaan. Siellä oli saatu aivan riittävästi havainto-opetusta.
Sen sijaan Venäjällä yksinkertaisesti kieltäydyttiin hyväksymästä niitä postmoderneja fasistileimoja, joita lännestä käsin auliisti jaeltiin venäläiskansallisille ajattelijoille, muun muassa Putinin eräälle suosikille, Ivan Iljinille.
Vladimir Putin on aina silloin tällöin puheissaan nostanut esille auktoriteeteiksi milloin Berdjajevin, milloin Iljinin tai Leontjevin. Vastaavaa viittaamista vaikkapa Spengleriin, Jüngeriin tai Ortega y Gassetiin jonkin länsimaisen valtiomiehen, saati -naisen toimesta emme voisi kuvitella.
Merkitseekö tämä tosiasiassa sitä, että Venäjästä on tulossa tai tullut eräänlainen uusfasistinen valtio? Kun katsomme vaikkapa Venäjän television ohjelmia tai kirjakauppojen valikoimia, on sodan -etupäässä ns. Suuren Isänmaallisen sodan- aihepiiriin liittyvä teosten määrä aivan ällistyttävä.
Putinin hallintoa nimitetään myös autoritääriseksi ja syystäkin. Kun laskemme yhteen eri tekijöitä, šovinistisen filosofian ylistämisen, autoritaarisuuden ja militarismin ja lisäksi vielä ulkopoliittisen aggressiivisuuden, saamme tulokseksi valtion, joka poikkeaa länsimaista juuri sellaisten piirteiden suhteen, jotka on totuttu liittämään fasismiin.
No, fasistiseksihan Venäjää on useilla tahoilla niitetty jo hyvän aikaa, mutta ehkä sentään kannattaa miettiä, missä suhteessa se ei sitä ole.
Fasistisen valtion ideanahan oli tunnetusti kaiken keskittäminen valtiolle: Tutto nello Stato, niente al di fuori dello Stato, nulla contro lo Stato”. Siis kaikki valtiossa, ei mikään valtion ulkopuolella, ei mitään valtiota vastaan. Etatismi ennen muuta.
Venäjällä voimme kyllä havaita samaa piirrettä. Putin on korostanut usein, että patriotismi Venäjällä on valtiopatriotismia. Eri kansallisuudet kelpaavat kyllä valtiota tukemaan ja puolustamaan, ne eivät kuitenkaan saa sitä heikentää.
Fasistisessa valtiossa valtiokoneiston väkivaltainen niskalenkki kuitenkin oli, ainakin periaatteessa, kaikkivoipa. Lehdistön ja kirjallisuuden tuli tukea valtiota ja sen johtoa. Oikeuslaitoksen tuli palvella valtiota ja niin edelleen.
Venäjällä tilanne ei ole tämä. Jokainen voi havaita, miten avoimesti olevia oloja ja jopa itse Putinia arvostellaan lehdistössä. Äskettäin Moskovski Komsomolets jopa ennusti, että Putinin järjestelmä romahtaa kahden vuoden kuluttua. Tällainen tuskin olisi onnistunut Mussolinin Italiassa. Hitlerin Saksassa toimittajat olisivat päätyneet keskitysleirille.
Entä oikeuslaitos? Eikö se ole täysin diktaattorin ja puolue taskussa?
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan näin ei ole. Ilmeisesti valtiovallalla on mahdollisuus vaikuttaa tärkeisiin päätöksiin, vaikka muuan kremlologi juuri ihmetteli, miten oli mahdollista, että toisuskoisten tuomiot vain jatkuvat, vaikka Putin itse julisti, että kyseessä on absurdi ilmiö.
Putinin valta näyttääkin olevan tässä rajoitettu. Muistakaamme, miten Kekkosen lausunnot aikanaan vaikuttivat meillä rattijuoppoustuomioihin. Mitä opimme tästä?
Aikoinaan sanottiin, ettei Venäjällä ollut porvaristoa eikä edes keskiluokkaa. Neuvostoaikana koko kansalaisyhteiskunta oli suorastaan suunnitelmallisesti tapettu.
Tuskin kukaan voi väittää, että tilanne olisi yhä sama. Venäjällä on kuin onkin aika laaja keskiluokka ja sen kansalaisyhteiskunta on varsin virkeä.
Nykyään suuria mielenosoituksia harvemmin näkee, mutta kyllä toisinajattelevien piketteihin voi törmätä Venäjällä koska tahansa. Joskus on yllättäen huomannut useaan tuhannen ihmisen mielenosoituksenkin.
Sitä paitsi oman mielipiteenvapautensa voi säilyttää, vaikka ei sitä menisi torille toitottamaan. Venäjän vaalien manipuloinnista on paljon puhuttu, mutta kummasti niiden tuloksen vain näyttävät vastaavan mielipidetiedustelujen tuloksia.
Putinin saama suosio tuntuu meistä usein kohtuuttoman suurelta, mutta unohdamme silloin helposti, miten Kekkonen meillä sai yhtä suuria kannatuslukuja ja häntä sitä paitsi kannattivat sekä ”äärimmäinen” oikeisto että äärimmäinen vasemmisto. Vain pieni ”ääriainekseksi” leimattu joukko kehtasi olla eri mieltä.
Mikäli nyt näitä historian tosiasioita jaksaa muistella, saattaa Venäjällä vallitseva diktatuurin ja fasismin määrä tuntua aika suhteelliselta.
ehkä voisimme toivoa, että asiat olisivat siellä enemmän samaan tyyliin kuin meillä, mutta kannattaa muistaa, etteivät ne vielä sentään myöskään ole niin pahalla tolalla, kuin ne voisivat olla.
Menneisyydellä on nykyisyyteen suuri ja jopa täysin määräävä vaikutus. Venäjän menneisyys on ollut aika erikoislaatuinen ja meidän on syytä se huomioida, kun sen nykypäivää arvostelemme.

42 kommenttia:

  1. Kekkone meillä sai yhtä suuria kannatuslukuja ja häntä sitä paitsi kannattivat sekä ”äärimmäinen” oikeisto että äärimmäinen vasemmisto. Vain pieni ”ääriainekseksi” leimattu joukko kehtasi olla eri mieltä.

    Po. Niinistö sai 60 % äänistä

    VastaaPoista
  2. Niin, tuossa eilen törmäsin tietoon, että Panssarikilta järjestää kesällä kiltamatkan Venäjälle, jossa vieraillaan mm. tykkitehtaan museossa. Tuskinpa totalitaristinen valtio päästäisi turisteja tykkitehtaalleen.

    VastaaPoista
  3. Nytpä oli Vihavaiselta loistavakirjoitus, aivan täytyi ajatuksella lukea, ja moneen kertaan.
    Eilen illalla löysin areenata,Aajankohtaisen kakkosen jutun Yön Susien alkutaipaleelta.juttu oli suorastaan lämminhenkinen, ihannoiva,toimittaja oli viettänyt rattoisan viikon kerholaisten seurassa.
    Peusajatuksena jutussa oli kerhon tuoma länsimaisen vapauden tuulahdus, tosin hieman ihmeteltiin, miksi Hitlerin kuva oli kerhotilan seinällä,kirurgi ja yksi kerholainen joutuivat siitä pieneen sanaharkkaan.
    Nykyisessä ilmapiirissä, joka on sotaa ja tuhoa enteilevä,moisen dokumentin tekeminen saati esittäminen ei tule kysymykseen.
    Myös tuon moottoripyöräkerho toiminnan voi mieltää vanhan venäläisen kasakkaperinteen jatkumona,he vain ovat siirtyneet ratsailta pyörän selkään,myös heidän ja esivallan, valtion välinen suhteensa näyttäisi olevan sama, kuin aikoinaan kasakoilla.
    Tuon mainitsemasi Speglerin ja etenkin Haidegerin suosio venäjällä on ilmmeisessä kasvussa,ei vähiten noiden filosofien maalle kuvaileman loistavan tulevaisuuden utopian johdosta,puhuihan varsinkin Spegler tulevasta mannervaltion loiston ajasta, kun merellisten valtojen elinvoima, kuten nyt näyttää alkaa olla ehtymässä, varsinkin aglosksinen maailma on osoitamassa,vähintään sekaannuksen oireita.
    Moellestäni myös Lev Gumiljovin passionaarisuuden ylistys muodostaa, yhdistettynä saksalaisen valistuksen ja liberalismin atteeseen,terveen, tervejärkisen ihmiskäsityksen.

    Trump on aloittanut,tosiasiat tunnustavan kamppailun,myös amerikkalaista opioidiogelmaa vastaan,tuo ogelma on suora seuraus aglosaksien onnentavoittelu pyhyydestä,on vain käynyt toteen suuri lääketieteellinen, purkista saatava onnen oikotie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "tuon moottoripyöräkerho toiminnan voi mieltää vanhan venäläisen kasakkaperinteen jatkumona"

      Mielenkiintoinen analogia!

      Poista
  4. Itse tuohon käsiteeseen fasismi,sen maineenmustaamisen aloitti Neuvostoliitto,koska kaiken pahan määritteleminen kansallis-sosialismiksi olisi mustamaalannut myös tuolloin valtiouskotona olleen sosialismin.
    Ihminen puutteellisena ja ahdasmielisenä olentona on harvoin ymmärtänyt oikein ajassaan tai vähän ennen tuota aikaa eläneitä hegenjättilisä,miksi lasken esimekiksi juuri Marxin ja Haidegerin.
    Suurten murrosten aikoina,kuten sellaisena mitä nyt elämme,on tarjolla erittäin suuri vaara ja uhka,ihmiskunnan ylesisestä regressiosta,taantumisesta, jopa pedon ominaisuuksia vastaavalle asteelle.
    Venäjä koki oman sudenhetkensä Neuvostoliiton pysähtyneisyyden aikojen jälkeisessä onnettomassa sekasorron aikakaudessa,jota itse venäläiset inhoavat ja kauhistellen muistelevat, mutta meillä noita Gorban ja sen erään holistin aikoja haikaillaan positivisemmissa merkityksessä.

    VastaaPoista
  5. Otavalta on tulossa suomennos Oleg Hlevnjukin Stalin-elämäkerta. Mitä mieltä Vihavainen on ko. elämäkerrasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se han hyvä, aia suppea esitys. Venäjäksi se tuli jo kauan sitten.

      Poista
    2. Niin, herää kysymys, miksei käännettäväksi valittu sitä Kotkinin kirjaa. Muutenkin ihmetyttää, miksi niin moni NL:n historiaan liittyvä avainkirja on kääntämättä...

      Poista
    3. Kuin myös ihmetyttää. Armollisin selitys Kotkinista on tietenkin sen laajuus: ei kannata kaupallisesti suureelle yleisölle, asiantuntijat ja -harrastajat lukevat englanniksikin.

      Poista
  6. Voidaanhan tässä ajatella että potut pottuina. Neuvostoliitossa alettiin saksalaisia kutsua fasisteiksi, kun ei haluttu viitata sosialismin pyhään aatteeseen natseista puhuttaessa. Mussolinihan olisi voinut mokomasta hermostua ja ihan aiheestakin. Sillä kansallissosialismi oli rasistinen oppi, mitä fasismi ei ollut. Ei ainakaan niin kauan kuin Mussolinilla oli itsellään voimia määritellä, mitä halusi.

    Mussolini oli alun alkaen Italian sosialistipuolueen eturivin voimahahmo, joka riitautui puolueensa kanssa, koska päätteli ensimmäisen maailmansodan aikana, että kansallismielisyys vaikuttaa eri maiden työväestöihin voimakkaammin kuin kansainvälisen työväenliikkeen keskinäinen solidaarisuus. Muutenhan maailmansota olisi ollut mahdoton. Niinpä hän tunnustautui itsekin kansallismieliseksi ja sai sen vuoksi puolueesta kenkää. Sen seurauksena hän perusti kansallismielisen poliittisen liikkeen, jonka tavoitteena oli kukistaa kapitalismi. Tämä antoi Hitlerille myöhemmin aiheen nimetä oma puolueensa kansallis-sosialistiseksi.

    Mutta vaikka fasistipuolue oli kansallismielinen, se ei ollut rasistinen toisin kuin Hitlerin puolue. Huomattava osa sen jäsenistä oli nimenomaan juutalaisia ja myös suuri osa Italian juutalaisista kuului fasistipuolueeseen. Toki rasismikin tuli kuvioihin, mutta vasta kun Mussolini oli lakannut itse päättämästä, mitä mieltä oli aatteestaan.

    Jos mietitään Neuvostoliittoa, niin kai sitäkin olisi yhtä hyvin voinut luonnehtia kansallis-sosialistiseksi. Äiti-Venäjä ei tainnut olla bolsevikeillekään aivan vähäinen asia. Ja jos kansallis-sosialismia sopi kutsua fasismiksi niin kaipa määre sitten yhtä hyvin olisi sopinut kuvaamaan Neuvostoliittoakin. Tuskin sielläkään mitään kansalaisyhteiskunnan juhlia vietettiin.

    Ja kun ollaan näin pitkällä, niin mitä sitten on sanottava USA:sta. Siellähän oli vallassa puolue, jolla oli samanlainen puolisotilaallinen terroriorganisaatio kuin ruskeapaidat Saksassa tai mustapaidat Italiassa. Lisäksi puolueen nokkamiehet FDR:stä alkaen ihailivat fasistien saavutuksia Euroopassa. Monet puolueen presidenteistä julkisesti ihailivat KKK:ta. Wilson muun muassa näytätti Valkoisessa Talossa ensimmäisen elokuvan, jonka nimi oli Kansakunnan synty ja joka ylisti klaania kansakunnan yhtenäisyyden perustana. FDR ei itse kuulunut klaaniin, mutta hän ei koskaan arvostellut klaania millään tavoin. Sen sijaan monet hänen tukijansa kuuluivat klaaniin sen lisäksi, että hän nosti klaanin jäseniä tärkeisiin tehtäviin. Muun muassa hän nimitti Alabamalaisen demokraatin Hugo Blackin korkeimman oikeuden jäseneksi. Black oli KKK:n jäsen.

    Toisaalta myös Mussolini ja Hitler kunnioittivat FDR:ää, koska tämä oli suuren laman varjolla onnistunut voimistamaan valtion roolia taloudessa ja politiikassa. Kaikkia kolmea vaivasi viha ja kateus liike-elämän huipulla menestyviä yrittäjiä kohtaan. Siksi vasemmistolla on ainainen tavoite siirtää päätöksentekoa markkinoilta poliittisille instituutioille.

    Lisäksi Hitler sai oppia amerikkalaisilta: Nurnbergin rotulait on pääasiassa kopioitu etelävaltioiden Jim Crow –laeista. Näillä laeillahan Etelässä vallassa olleet demokraatit pyrkivät korjaamaan orjuuden lakkauttamisesta aiheutuneet vauriot. Muun muassa estää mustilta äänioikeuden käytön. Yksityiskohtana: demokraatit joutuivat lainsäädäntöä varten määrittelemään kuka on neekeri. Heidän ratkaisunsa oli, että jokainen jonka veressä on pisarakin mustaihoisten verta. Tämä oli natsienkin mielestä liioittelua ja kuten tiedetään, juutalaisuuden määrittely tuli paljon lievemmäksi.

    Myös FDR:ää seurannut presidentti Harry Truman oli KKK:n jäsen – ja siis demokraatti.

    Niin että ei kai ole ihan mahdotonta väittää, että myös Yhdysvalloissa fasismilla oli pitkän aikaa vankka jalansija.

    Mitä sitten tulee nykyaikaan, niin nykyäänhän fasistiksi sopii kutsua mitä tai ketä hyvänsä. Siis edellyttäen että puhutaan valkoihoisista ja varsinkin miehistä. Sen vuoksi Putin on ihan varmasti nyt ainakin fasisti ja Venäjä vielä varmemmin fasistinen. M.O.T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tästäkin huomataan, ympärikäydään ja yhteentullaan.
      Zeitgeist, ajanhenki on se joka määrää,tuon aikakauden henki oli antiliberaali,koska juuri liberaali maailmanjärjestys, oli edellisen vuosisadan aikana onnistunut pilaamaan maineensa,varsinkin alempien kansankerrosten keskuudessa.
      Smaninen ilmiö, eli ajanhenki Zaitgaist on myös sen aikakauden, josta olemme irtautumassa taustalla, tuon Historian loppumista agitoineen aikakuden satraapit kuvittelivat harhaisestikehityksen pysähtyvän liberalin maailmanjärjestyksen tuottamaan erinomaisuteen.

      Kun niinsanottu realisosialismi romahti,tuolloin läntisessä maailmassa,aglosaksiessa varsinkin uus-liberalismi ja uua-konservativismi elivät epäpyhässä avioliitossa keskenään,koska molemmilla oli yhteinen vihollinen,kuvitellun sosialismin eri suuntaukset.
      Uus-liberalismi on myöhemmin osoittanut sopivuutensa ja erinomaisen hyvän yhteensopimisen autoritäärisen kapitalismin ja lopultakin valtio-ohjauksen kanssa,misä esimerkkinä Kiina Turkki ja Venäjä.
      Uus-konservativismi puolestaan perimmältään vasemmistolaisena idologiana, onhan tuon opin alullesaattajat alkujaan Trotskin älyllisen perinnön vaalijoita, on liittoutunua ,epäpyhästi amerikkalaisen sotilaallisen ja taloudellisen paotuksen ja paikottaisten tyrannisten piirteiden kanssa,koska Yhdysvalloilla on maailman taloudellisissa kansaivälisissä rakenteissa selvä yliedustus,sen nykyiseen taloudelliseen voimaan nähden.
      Yhdysvallat ei enää vastaa kahta kolmasosaa maailam taloudesta, kuten sen määräysvalta,kiitos toisenmaailmasodan jälkeisen tilanteen perustuu.
      Edessämme on siis melskeisiä aikoja, kun tuota vinoumaa joudutaan korjaamaan.
      Mielestäni paras ja markkinamekanismien mukainen ratkaisu olisi, useiden kilpailevien taloudellisten systeemien muodostuminen telluksellemme.

      Poista
    2. Neuvostoliitto ja kommunismi ymmärrettiin rinnastaa fasismiin ainakin jo 70-luvulla.

      Esimerkiksi aika tasan 44 vuotta sitten kirjailija Matti Rossi ilmiantoi unkarilaiskollegansa Dénes Kissin, jolla oli ollut siviilirohkeutta fasismista puhuttaessa kysyä kummasta fasismista on kyse – "mustasta vai punaisesta".

      Suomalaisälyköille kysymys on herjaus ja merkki kysyjän turmeltuneisuudesta. Tässä uskossa Rossikin meni hautaan.

      Poista
    3. Huono merkki, kun kommentti päättyy tuohon koppavaan M.O.T.-kaneettiin, mutta vastataan nyt: ns. "markkinat" (so. kyllä nykyään käytännössä omistavien tahojen saneluoikeus, ei tosiaankaan mikään "bona fide" tuottavien maajussien läpinäkyvä torikauppa) ja yksityinen sektori käyttävät nykyään ihmisiin arjessa paljon enemmän pakkokeinoja kuin "valtio". Tai tarkalleen nuo käyttävät pakkokeinoja tietysti yhdessä, mutta vaihtelevin painotuksin, jotka ovat nykyään sata-nolla kauppavaltaan kalleellaan.

      Minä haluaisin nyt alkajaisiksi mahdollisuuden olla käyttämättä yksityisiä pankkipalveluja, jos ihan vapaasti ja yksilönä haluaisin käyttää rahoja"ni" mieluummin omalta tuntuvien populaatioiden ja alueiden sosiaalisen vakauden kehittämiseen kuin vastikkeettomaan rahanlappamiseen "omistajille". Tai ainakin haluaisin äänestää pankkien hallitusten kokoonpanosta, päästä katselemaan relevantteja markkinatietoja meklareiden koneille ja nähdä Nordean Panaman liikenteen tarkat tilitiedot.

      Kaiken tuon mahdottomuus kertoo bunkkeroituneesta vallasta, joka ei ole mitenkään demokratian kontrollissa. Jos haluatte, yksityinen sektori on "fasistinen" - ja nimenomaan mussolinilaisessa mielessä. Toteemi määrää, kansalainen vinkukoon. Laki on moraali, vain voittaja saa hymyillä. Kauppavalta eli haltuunotto-oikeuksin kartoilta "syöty" maa - nykyään uudisraivaus tapahtuu immateriaalioikeuksien piirissä, ja sielläkin ylhäältä alaspäin, ks. "lex Nokia"- on totalitarismien myrskynsilmä, jonka ympärillä tuon voiman erilaiset suitsimis- ja modifikaatiopyrkimykset tapahtuvat. Uskova liberalisti ei voi ymmärtää Neuvostoliiton kapitalistisuutta, koska liikesalaisuuksien pyhyyteen uskovana hän ei uskalla katsoa tai edes kuvitella, mitkä siellä olivat tilien väliset liikkeet käytännössä.

      Mistä päästäänkin Venäjälle. Satuin olemaan Liettuassa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan (anteeksi, vittuilen nyt "hybridisodan" konseptille tahallaan, vaikka joku repale menisi suoraksi). Muistan sen ilmapiirin. Jalkapallojoukkueen treeneissä kaverit käsittelivät ahdistustaan antamalla toisilleen leikkimielisesti venäläistettyjä nimiä, sattumalta vihreissä pelipaidoissa olleille tehtiin "rajatarkastus" jne. Vilnan kuulun Vihreän sillan ylle oli viritetty valtava NATOn viiri, joka lepatti yössä pahaenteisesti, ja normaalisti mainoksia sisältäviin telineisiin oli laitettu julkisena tiedotuksena valtavat julisteet, joissa luki "Älä pelkää", ja alla jokin pienempi präntti tyyliin "elämän on jatkuttava normaalisti".

      Näissäkin asioissa voi skolastinen pyörittely päätyä vähän todellisuudesta sivuun. Meinaan, Putinin kokeminen jonain lännen tahtoa vastaan asettuvana Robin Hoodina on se kuva, jota hän itsestään lietsoo. Se jos mikä on politiikkaa, todellisuuden haltuunottoa ja värjäämistä retoriikan keinoin. Tässäkin pitäisi katsoa, mitä kaikkea maailmassa oikeasti tapahtuu. Talouspuolella veikkaan Venäjän eliitin olevan toisella jalalla lännessä. Rupusakille syötetään vastakkainasettelua, puolustuskyvyttömille tehdään mitään halutaan niin sisä- kuin ulkopolitiikassakin. Sellaista on valta, joka ilmansuunnassa - aste-erot voivat silti olla merkittäviä.

      Poista
    4. Neuvostoliitto ja natsi-Saksa ymmärrettiin rinnastaa jo Suomen lehdistössä 30-luvun lopulla, kuten Sinikka Wunschin väitöskirja osoittaa. Niiden liittoa ennusteltiin jo parikin kertaa, ennenkuin se tapahtui.
      Mutt yleisemminhän tämä rinnastus alkoi HAnnah Arendtin totalitarismiteoriasta.

      Poista
    5. Eikös myös Wolf Halsti ennakoinut kyseisen liiton vielä tapahtuvan 1938 Helsingin yliopiston ns. upseerisuojeluskunnalle pitämässään esitelmässä. Kuulijakunta oli tiettävästi ollut melko tyrmistynyt jos tuohduksissaankin moisesta päätelmästä. No, reilua vuotta myöhemmin tuo skenaario jo aktualisoitui.

      -J.Edgar-

      Poista
    6. Igor Panarinin kirjassa Hybridisodat on myös tuota Trippentrop sopimusta koskevia kovia väitteitä, ensiksikin tuo sopimus solmittiin tositarkoituksella, mutta juuri Saksan kansallis-sosialistisen puolueen sisällä oli sellainen harhaluuloinen fraktio,lähinnä liikemmies ja pankkiiripiireissä, mikä uskoi menestykseen kahdenrintaman sodassa.
      Panarin kutsuu maalmansodan ensimäisiä vuosia valesodaksi Saksan länsirintamalla, koska tosiasialliseti europan läntiset osat, niiden sotilaallinen tai väestöllinen osa ei edes tahtonut taistella tosissaan saksalaisia vastaan, koska merkittävä osa noiden maiden väestöstä oli natsimielisiä.
      Trippentropin edustama fraktio hävisi tuolle kahdenrintaman sotaa ajaneelle porukalle, vain niukasti.
      Mikä olisi ollut maamme kohtalo,jos Saksa olisi oikeasti liittoutunut Neuvostoliiton kanssa, oli todellista pölhöntuuria, että maamme selviytyi tuosta, maamme johdon sinisilmäisyyttään rakentamasta ansasta.
      Taoivottavasti myös suomalaisilla historioitsijoilla riittää rohkeutta avata noita ankaria aikoja koskevia arkistoja,jos ei mistään muusta syystä ,niin ainakin vastaisen varalle, muistuttamaan maailman kavaluudesta,ei turhasti eräässä portissa sanota, älä suomalainen koskaan luota vieraan apuun.

      Poista
    7. Pertti Ilmari kirjoittaa, että Harry Truman "oli KKK:n jäsen". Nuorena Jackson Countyn tuomarina Missourissa hän kai tosiaan ehti maksaa klaanin $10 liittymismaksun, kunnes hänelle selvisi, että nämä huppupäät eivät tykkääkään hänen katolisista aseveljistään ja juutalaisesta liikekumppanistaan.

      Poista
  7. Pertti Ilmarilta muuten hyvä kirjoitus, mutta pari asiaa kaipaa lisuketta. Ensiksi, nykyilmapiirin määritelmin jotakuinkin kaikki tuon ajan (1930/40-luvun) poliittiset liikkeet olivat rasistisia. Vaikkapa Winston Churchilling mielipiteillä saisi tänä päivänä fasistinatsirasistin arvonimen. Tuskinpa yksikään tuon ajan tärkeämpi länsimainen poliitikko piti neekereitä valkoisten arvoisina.

    Toiseksi, Pertti Ilmari kirjoitti "Kaikkia kolmea vaivasi viha ja kateus liike-elämän huipulla menestyviä yrittäjiä kohtaan." Oliko näin? Nimittäin kuinka moni noista liike-elämän huipulla olevista oli itse asiassa YRITTÄJÄ? Onko George Soros yrittäjä? Jos nyt mietitään vaikkapa Italian tilannetta, niin kyllä Italiassa säilyi yksityisomistus ja siellä oli mm. isoja yksityisiä laivatelakoita.

    Sama Saksassa. Olihan esimerkiksi Tiikeri-panssarivaunun valmistaja Henschelkin yksityinen yritys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etatistisia ideologioitahan ne kaikki olivat, vain keinot vaihtelivat. Ja kansallissosialismissa oli olennaisempaa sosialisoida ihminen, ei niinkään omaisuus (joka tulikin sitten tavallaan sosialisoitua myös tätä kautta). Ja myös verotus oli aika ankaraa, olikohan perät yli 90 % yritysten voitoista kun lähti jo suoraan veroina der Reichin kyltymättömiin tarpeisiin... Että semmoista sosialismia.

      -J.Edgar-

      Poista
  8. ”Ei tässä oikein meinaa muistaakaan, milloin Venäjästä tuli se kaikkialla läsnäoleva ja kaiken hallitseva yleinen ja erityinen uhka meille ja koko vapaalle maailmalle”.

    Ehkä syitä kannattaa etsiä enemmän lännestä kuin Venäjältä. Venäjä on perinteisesti ollut se hyvä vihollinen ja kun hyvälle viholliselle taas ilmeni tarvetta, se etiketti oli helppo liimata Venäjään. Liimaamista tietysti helpotti se, että perusteita oli ja on runsaastikin, mutta epäsuhta Venäjän ja Putinin tekemisten ja niistä maalailtujen kauhu- ja uhkakuvien välillä on hätkähdyttävän suuri.

    Yksi syy kielteiseksi kääntyneeseen suhtautumiseen on pettymys. Neuvostoliiton romahdusta seuranneen suuren sekasorron aikana lännessä nähtiin mahdollisuus Venäjän kehittämisestä lännen raaka-ainelähteeksi ja tytäryhtiötaloudeksi. Tämä on tietysti Venäjällä maalattu kuva, mutta se kuva ei ole lainkaan perusteeton. Kun Venäjä sitten pani sulun tälle kehitykselle, se aiheutti syvän pettymyksen ja suhtautuminen tuon sulun panijoihin kääntyi kielteiseksi. Ei Putinin synti ole se, että hän on itsevaltias. Hänen syntinsä on se, että hän on venäläiskansallisesti ajatteleva itsevaltias.

    Toinen syy oli lännen, etenkin EU-Euroopan ongelmien kasvu. Kun EU oli vielä 1990-luvun alussa ainakin suhteellinen menestystarina, kehitys kääntyi tämän jälkeen yhä ongelmallisemmaksi ja ongelmallisemmaksi. Tuli talouskriisejä, tuli maahanmuuttokriisejä, tuli terrorismikriisejä. Ja kaikkien näiden hoitamisessa EU osoittautui tehottomaksi, jopa avuttomaksi. Tuli tarpeelliseksi löytää kasvavalle tyytymättömyydelle joku ulkopuolinen kohde ja siihen tarkoitukseen Venäjä, vanhasta tottumuksesta, kelpasi ja kelpaa paremmin kuin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on kyllä totta enemmän kuin se toinen puoli. En fanita putinismia, mutta olisihan Putte jo suorastaan nietzcheläisiin mittoihin kohoava yli-ihminen, jos kaikki Venäjän ulkopuolisen maailman ongelmat olisivat pelkästään hänestä ja regiimistään peräisin. Ja jotain merkillistä on kyllä mielestäni myös siinäkin, että nämä ryssästä eniten rumpua lyövät ovat merkillisen hiljaa esim. kiinalaisten puuhasteluista, vaikka niiden vaikutus tuntuu jo kaikkialla maailmassa, myös täällä meillä Suomessa...

      -J.Edgar-

      Poista
  9. Blogi-isännälle lyhyt kysymys liittyen tuohon keskusteluun fasismi vs. kansallissosialismi (natsismi): Tietävätkö venäläiset yleisesti (siis kaikki ne jotka vähänkin lukevat) että fasismi tulee Italiasta ja saksalaisten juttu taas oli kansallissosialimi ? Eli Suurta Isänmaallista sotaa käytiin natseja vastaan, eikä fasisteja, jos ollaan pedanttisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuo ero (joka on omastakin mielestäni ihan kiistämättä olemassa) ole mikään kovin yleisesti tiedossa oleva asia Venäjän ulkopuolellakaan. Kuinkahan moni tämänkin päivän jyyrooppalaisten arvojensa nimiin vannova lipilaari tai muu antivaskisti edes tietää, että tuo fasismi=kansallissosialismi-määritelmä on peräisin peräti luotettavasta ja aivan ehdottoman objektiivisesta lähteestä, nimittäin Kominternin 7. Maailmankongressin julkilausumista v:lta 1936? Olisiko tuon kliseen vakiinnuttaminen Viralliseksi Totuudeksi™ peräti kyseisen puljun kestävin saavutus, jos nyt hieman ironisoidaan?

      -J.Edgar-

      Poista
    2. Kyllä Venäjälle on vakiintunut se fasisti-termi. Myös Stalin puheessaan sodan alussa korosti, ettei kansallissosialismi mitään sosialismia ole.

      Poista
    3. Mikkelissä oli 60 vuotta sitten neuvostoliittolainen "ystävyysvaltuuskunta", jota isännät syöttivät Hotelli Pillingissä. Muutamat maljat oli jo kilistelty, kun joku vieras kysyi tarkoittaen erästä mukavaksi koettua miestä, mitä puoluetta tämä edusti. Joku suomalaisista sanoi, että hän sosialidemokraatti. Neuvostotoveri hämmästyi kovasti: "A Veiko M-la sotsialdemokraat, Veikko M-la fasist."

      Tämä tarina on tosi, mutta sen kertoja ei elä vaan kuoli viime kesänä 94-vuotiaana.

      Poista
  10. "Venäjä"

    Venäläinen 1700-luvun tiedemies Lomonosov julisti aikoinaan: "Мощь России Сибирью прирастать будет." (Venäjän mahti tulee kasvamaan Siperiasta.)

    Putinin mottona on tunnetusti: Venäjän mahti tulee kasvamaan mm. Venzuelasta.

    Kaikki tietävät että Neuvostoliiton mottona oli: Venäjän mahti tulee kasvamaan proletaarisesta maailmanvallankumouksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Venäjän mahti tulee kasvamaan Siperiasta"

      Lomonosovin neuvo ei kelvannut venäläisille, Siperia ei riittänyt. Syntyi ideologia nimeltään "приращение территорий" eli alueiden liittäminen Venäjään. Venäläisen sotilaan kunniatehtävänä oli päästä pesemään jalkojaan ja jalkarättejään Intian valtameressä.

      Lenin vertasi eräässä teoksessaan brittiläistä ja venäläistä imperialismia. Brittiläinen imperialismi oli Leninin mielestä pehmeää eli taloudellista, mutta venäläinen imperialismi oli sotilaallista.

      Poista
    2. "venäläinen imperialismi oli sotilaallista"

      Venäläinen sotilaallinen imperialismi on puhdasta fasismia ja natsismia. Pois venäläistämisen tieltä! Ukraina on oiva esimerkki.

      Poista
  11. "Putinin hallintoa nimitetään myös autoritääriseksi ja syystäkin." 

    Kiitos kaivatusta Venäjän syväanalyysistä!

    Jäi mietittymään, että suhteessa Putiniin ja Venäjään omaa ajattelua rajoittavat analogiat läntiseen historiaan. Jos häntä vertaa Hitleriin, myös oma käsitys oikeasta reagoin
    nista vaihtelee, jos vertailukohteena on ns tavallinen auktoritätöörinen johtaja.

    Jos analogiaa haetaan, olisiko Putinia sittenkin verrattavissa esim Saksan Wilhelm II kaltaiseen nationalistiseen johtajaan?

    Se on selvää, että länsi ei kohdellut Venäjää kylmän sodan päätyttyä ns respektillä. Voi vain kuvitella, että mitä olisi tapahtunut, jos olisi löydetty Venäjän ja EU:n liitto, "Euraasian unioni", jos olisi yhtynyt länsieuroopan tekniikka ja muotoilu sekä Venäjän raaka-aineet ja teollinen osaaminen.

    Se, mikä huolestuttaa on Venäjän halu ja kyky käyttää asevoimiaan myös hyökkäävästi poliittisten tavoitteidensa edistämiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "länsi ei kohdellut Venäjää kylmän sodan päätyttyä ns respektillä"

      Mitä Venäjä teki tätä respektiä varten? Ei mitään! Neuvostoliiton luhistuminen johtui reaalisosialismin totaalisesta järjettömyydestä. Itä-Euroopan sosialistiset maat kapinoivat jo vuodesta 1953 lähtien alkaen DDR:stä.

      Mitä Venäjä teki Neuvostoliiton rikosten tuomitsemiseksi? Ei mitään! Tämäkö ansaitsee respektiä?

      Poista
    2. Mitä USA on tehnyt rikostensa tuo itsemiseksi? Mitä se on tehnyt intiaanien kansanmurhan tuomitsemiseksi? Miten se on tuominnut mm. laajamittaisen joukkojensa harjoittaman kidutuksen aikoinaan Filippiineillä? Miten se on tuominnut omat siviilien joukkotuhoamisensa (2. ms + Korea + Vietnam = jopa yli 3 miljoonaa siviiliä jenkkien ilmapommituksen uhrina, paljon enemmän kuin Puna-armeijan tappamat siviilit)? Eihän USA ole tunnustanut edes Hirošimaa ja Nagasakia sotarikoksiksi!

      Poista
    3. Nykyinen toisenmaailmansodan jälkeinen järjestys mahdollistaa tuon, amerikkalaisen ylimielisyyden.
      Yhdysvaltalaisia sotilita ei voida tuomita sotarikoksista,muualla kuin Yhdysvalloissa,ei tulisi kuuloonkaan viedä heitä Haagiin tuomittavaksi.
      Yksinapainen maailmanjärjestys tulisi murtaa. Kysyin tuota viime lauantaina pitkäaikaiselta ulkominsteri Paavo Väyryseltä,kysyin uskooko hän tuon toisenmaailmasodan jäleisen, tuon sodan tuottaman tuolloisen taluodellisen voiman tuoman amerikkalaisen kahden kolmasosan enemmistön murtamiseen relitodellisuutta vastaavaksi onnistuvan rauhanomaisesti, Väyrynen totesi toivovansa sitä, itse olen epäilevämpi.
      Toivoisin kuitenkin että maailmalla olisi viisautta luoda kilpailevia, uskottavia järjestlmiä,että amerikkalaiset voisivat leikkiä aivan omilla säännöillään, muun maailman siitä juuri välittämättä, saati kärsimättä.

      Poista
    4. Eiköhän se yksinapainen maailmanjärjestys mene kanttuvei viimeistään jahka Kiina alkaa toden teolla asettelemaan pelimerkkejään. Se vain voi sitten olla asian ikävämpi puoli, että se ei vähempää välitä muusta kuin omasta edustaan, ja tulee toimimaan vielä häikäilemättömämmin mitä jenkit tai Venäjä. Siitä voi hyvinkin tulla kyynisin suurvalta, mitä on tähäksi saakka nähty.

      -J.Edgar-

      Poista
    5. "Mitä Venäjä teki tätä respektiä varten?"

      Tarkoitinkin sitä tunteilematonta respektiä, jota on syytä osoittaa ydinaseilla varustetulle suurvallalle aivan siitä riippumatomasti haluaako se osoittaa jotain läntistä moraaliposeerausta vai ei. Historiassa katumasti ovat osoittaneet vain lyödyt suurvallat (esim natsi-Saksa ja Japani).

      J.Edgar on oikeassa. Ikävä vain, että kolmijalkaiset jakkaratkin ovat kiikkeriä. Kolmen suurvallan järjestelmässä kaikki pelkäävät, että kaksi muuta liittoutuvat sitä vastaan. Se johtaa helposti varotoimiin. Geopoliittisesti Kiinan noustessa USA saa pelätä, että se haastetaan Tyynenmeren herruudessa ja Venäjä, että sen harvaanasutun Siperian luonnonvaroja hamutaan. Muu maailma saa pelätä, että se ostetaan.

      Poista
  12. "Trilisser ja Pauli Räsänen"

    Trilisser ja Pauli Räsänen uskovat varmaankin autuaasti siihen että Talvisota ei ollut rikos vaan siunaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi uskoisin niin? Sitä paitsi Talvisodankaan osalta jenkkien kädet eivät todellakaan ole puhtaat. Rooseveltin hallinnossa oli pilvin pimein Stalinin ystäviä ml. rouva Roosevelt.

      Poista
    2. Talvisodaksi meidän kutsumamme rajakahakka, toisesta näkökulmasta,siitä suurvenäläisestä,voidaan tulkita myös eräänlaiseksi, ukrainalaisen ogelman ratkaisuyritykseksi.
      Stalin takuulla tiesi,minkälaiset mentaaliset mielialat Ukrainassa vallitsi,sillähän juuri anarkiistisilla ajatuksilla oli huomattavaa kannatusta,vaikka Mahno tuhoutuikin.
      Talvisodassa suomalaiset tosiasialliseti toimivat Stalinin toiveiden mukaisesti,tosin hän myös edisti,kesäisellä varusteilla ukrainalaisten kurjaakin kurjempaa kohtaloa, pakkasen ja suomalaisten saaliina.
      J.K Paasikivi oli totisesti oikeassa, kun hän totesi Talvisodan olleen Erkon sota,tuon naivin, suorastaan typerän, aglosaksitisen maailman kaikenpuoliseen hyvyyteen luottaneen,tuolloisen ulkoministerin,jopa tuottamukselliseen, kansalliseen strategiaan.
      Kuten aikaisemmassa kommetissani totesin,entäpä jos Trippentrop sopimus olisi realisoitunut,mikä silloin olisi ollut kansamme kohtalo.

      Poista
  13. Viime syksynä Venäjän Suomen suurlähettiläs Kuznetsov piti Paasikivi-seurassa suomenkielisen puheen, jossa sanoi mm:
    ”90-luvulla me noudatimme sokeasti Lännen ohjeita, ja mihin Venäjä lopulta päätyi? Taloudellinen romahdus, separatismin nousu alueilla. Maan varallisuus oli ryöstetty ja joutui oligarkkien käsiin, suuri osa oli viety länsimaihin. Asevoimat olivat rappiotilassa ja valtio oli melkein valtiollisen suvereniteetin menetyksen partaalla.”

    Puheeseen suhtauduttiin kuin Uuno Turhapuro vaimonsa syytöksiin: "Ei oo perää, ei oo perää", mutta kyllä minä ainakin tunsin piston sydämessäni, että josko kuitenkin oli.
    Eihän tavitse katsoa kuin Suomen omia valtioyhtiöiden yksityistämisiä konsulttien neuvomina: Posti-Tele, Postipankki, Neste, Ivo, Kemira, Rautaruukki, Fortum, Alko jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”90-luvulla me noudatimme sokeasti Lännen ohjeita"

      Tämä on selvä merkki siitä, että venäläisillä ei ole omaa järkeä. Taikka sitten venäläiset vain teeskentelivät, että muka Lännen ohjeet eivät kelvanneet monikansalliselle Venäjälle, jonka ideologiana on aina ollut "Rüssland, Rüssland über alles!"

      Poista
    2. Tuohan on jokaisen valtion ideologia. Joka muuta kuvitelee muistakoon Bismarckia "vain partiopoikien unelmissa kansat uhrautuvat toistensa puolesta". Niin se on pojaat...

      Poista
    3. "vain partiopoikien unelmissa kansat uhrautuvat toistensa puolesta".

      Katsotaan ensin miten Venezuelassa käy.

      Poista
    4. Minusta ei pidä vähätellä sitä Venäjän näkemystä, mitä edustaa sen suurlähettilään Kuznetsovin puhe. Suurvallan oma näkemys on fakta, joka vaikuttaa sen politiikkaan eikä se muutu mistään ulkopuolisten riekkumisesta. Kuten edellä totesin länsi ei kohdellut Venäjää suurvallan mukaisella respektillä ja sitä asemastaan herkkätuntoiset venäläiset eivät siedä, vielä vähemmän silloin, jos heidän todellinen asemansa on heikentynyt.

      Poista

Kirjoita nimellä.