maanantai 27. tammikuuta 2025

Milloin Suomi syntyi?

 

Suomen keksiminen

 

Viimeisten noin viidenkymmenen tai ehkäpä 30-40 vuoden mittaan näyttää syntyneen aivan uusi paradigma siitä, milloin Suomi syntyi.

Suomen ”satavuotisuutta” juhlittiin näyttävästi vuonna 2017, mikä läheni idiotismia antaessaan ymmärtää, että koko se valtiollinen yksikkö, jonka tunnemme Suomena olisi vain sen ikäinen.

Kysymys Suomen valtiollisen aseman ”todellisesta” luonteesta oli nostettu historian hämäristä uudelleen esille 1970-luvulla ja sen myötä avattiin kysymys koko käsitteestä: jos Suomea ei ollut olemassa, niin mitä sen sijaan oli?

Vastaus oli tietenkin: Ruotsi. Suomi oli vain osa Ruotsia, jolla ei tarvinnut (tai edes vpinut?) olla omaa identiteettiä. Se oli vain joukko Tukholmasta käsin hallittuja läänejä. Niinpä esimerkiksi käsite ”Ruotsi-Suomi” oli ehdottomasti hylättävä.

Eihän sellaista kaksoismonarkiaa ollut. Ruotsin kuninkaan titulatuuriin kuului kyllä jo 1500-luvulta lähtien, että hän oli myös Suomen suuriruhtinas, mutta suuriruhtinaskunnalla ei ollut erillistä poliittista olemassaoloa, siispä sitä ei ollut edes olemassa.

Itse asiassa Suomen erikoislaatu nimenomaan kokonaisuutena, joka käsitti koko Pohjanlahden itäpuolisen alueen, Käkisalmen lääniä ja Inkerinmaata lukuun ottamatta, oli olemassa eli tunnustettiin jo 1500-luvulta lähtien.

Keskiaikainen ”Itämaan” käsite jäi pois käytöstä, sen jälkeen kirjoitettiin erityisiä Suomen kronikoita, jotka tosiaankaan eivät rajoittuneet merkitsemään vain Varsinais-Suomea ja kautta 1700-luvun nousi suomalainen itsetietoisuus, joka ilmeni jopa tiettynä separatismina.

Aikakauden erinomainen tuntija Helge Pohjolan-Pirhonen kirjoitti ja toimitti puoli vuosisataa sitten laajan teossarjan ”Kansakunnan historia”, jossa hän aloittaa kansakunnan tietoisuuden kasvun kuvaamisen Poltavan taistelusta 1709 lähtien.

Sen sijaan. että tutkimus olisi seurannut avattua uraa, sen metodiseksi johtotähdeksi hiipi konstruktionismi, joka oli kansainvälisesti muodikasta. Kansakunta oli muka syntynyt vasta rautateiden ja Bobrikovin myötä. Sitä ennen oli ollut vain hajanaisia, Ruotsin valtioalueella asuvia heimoja.

Kansakunnan rakentamisen merkitystä ei kannata vähätellä, mutta ei liioitellakaan. Runeberg, Lönnrot ja Topelius merkitsivät modernin Suomen synnylle erittäin paljon, mutta kysyä sopii, mitä he olisivat voineet tehdä, ellei olisi ollut esimodernia Suomea eli niitä objektiivisia olosuhteita, jollaiset ovat kansakunnan synnylle välttämättömiä.

Tämä on yhtä relevantti kysymys kuin kysymys siitä, millaisia sukupuolia tässä maailmassa olisi ilman biologiaa.

Voimme lähteä siitä, että ne puheet ”Suomesta”, joita historiassa riittää 1500-luvulta saakka, viittaavat todella olemassa olevaan asiaan, Suomeen, jonka hahmo muuttui tietenkin aikojen kuluessa, kuten sen rajatkin. 1700-luvulla se oli jo vankasti olemassa.

Muuan argumentti Suomen varhaista olemassaoloa vastaan, johon näkee usein nojattavan, on se, ettei Ruotsi Haminan rauhassa vuonna 1809 sopimustekstin mukaan luovuttanut Venäjälle mitään ”Suomea”, vaan sen sijaan ainoastaan tietyt Ruotsin läänit, jotka sijaitsivat nykyisen Suomen alueella.

Tämän argumentin arvo on kutenkin tasan plus miinus nolla, sillä Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 Ruotsi nimenomaan luovutti Venäjälle tietyt osat hallitsemastaan Suomen suuriruhtinaskunnasta.

Suuriruhtinaskunta ja siellä asuvat sumalaisen kansakunnan edustajat mainitaan rauhansopimuksessa usein, otan tässä nyt esille vain pykälän 5.:

5. Против того же е.ц.в.  обещает в четыре недели по размене

ратификаций о сем мирном трактате,  или прежде,  ежели  возможно,

е.к.в.  и  короне свейской возвратить,  и паки испражнить Великое

княжество Финляндское кроме той части,  которая внизу в описанном

разграничении выключена и за е.ц.в.  остаться имеет,  так и таким

образом,  что е.ц.в.,  его наследники и последователи на сие ныне

возвращенное Великое княжение никакого права,  ниже запроса,  под

каким бы видом и именем то ни было,  вовеки иметь не будут,  ниже

чинить  могут.  Сверх  того  хочет  е.ц.в.  обязан быть и обещает

е.к.в. сумму двух миллионов ефимков исправно без вычета и конечно

от  е.к.в.  с  надлежащими  полномочными  и расписками снабденным

уполномоченным заплатить и отдать указать на такие сроки и  такой

монетой, как о том в сепаратном артикуле, который такой же силы и

действа есть,  яко бы он от слова  до  слова  здесь  внесен  был,

постановлено и договорено.

 

(е.ц.в. -его царское величество -hänen tsaarillinen majesteettinsa)

(е.к.в. -его королевское величество -hänen kuninkaallinen majesteettinsa)

Mukavuussyistä käännätän tämän lihavoidun kohdan koneella:

 

5. Samaa E.C.V. vastaan  Lupauksia vaihdosta neljässä viikossa

ratifioimalla tämän rauhansopimuksen tai, mikäli mahdollista, ennen,

H.K.V.  ja palata Svean kruunuun ja ulostaa Suuri

Suomen ruhtinaskunta, lukuun ottamatta jäljempänä

Rajaus on myös poistettu käytöstä ECV:ssä.  on jäätävä, niin ja niin

Tällä tavoin H.R.H., hänen perillisensä ja seuraajansa ovat nyt

palautettu suurherttuakunta, jolla ei ole oikeutta pyynnön alapuolella,

Missä tahansa muodossa ja nimellä se onkin, heillä ei koskaan ole sitä, alempi kuin

He voivat korjata sen.  Lisäksi H.C.V. haluaa.  on pakko olla ja lupaa

E.K.V. kahden miljoonan efimkin määrä säännöllisesti ilman vähennyksiä ja tietysti

alkaen H.K.V.  asianmukaisten valtuutettujen henkilöiden ja kuittien kanssa, joissa on

valtuutettu maksamaan ja ilmoittamaan tällaiset ehdot ja sellaiset

kolikko, kuten erillisessä artikkelissa, jolla on sama voima ja

toiminta, ikään kuin se olisi otettu käyttöön täällä sanasta sanaan,

Säädetty ja sovittu.

Autan vähän tekoälyä ja totean, ettei suuriruhtinaskuntaa ollut tarkitus” ulostaa”, vaan palauttaa. Joka tapauksessa se siis oli se perusyksikkö, jonka suhteen rajanmuutokset pohjoisessa tehtiin.

Ruotsiksi pykälä kuuluu seuraavasti:

Hans Czariske Maj:t utlåfwar deremot/ at innom fyra weckor effter utwäxlad Ratification öfwer detta Fredzfördrag/ eller ännu förr/ om möijeligit är/ til Hans Kongl. Maj:t och Sweriges Crona restituera och åter inrymma Storfurstendömet Finland/ förutan den dehlen/ som här nedanföre uti den beskrefne Gräntze skilnaden är undantagen och Hans Czariske Maj:t lämnad blifwer/ således och i så måtto/ at Hans Czariske Maj:t/ des arfwingar och effterföljare i ewighet eij skola äga eller kunna påstå för sig någon rättighet eller anspråk/ under hwad sken och namn det hälst wara må på detta nu restituerade Storfürstendömet.

Miksi sitten Haminan rauhassa vuonna 1809 ei sanottu sanaakaan Suomen suuriruhtinaskunnasta ja puhuttiin vain Ruotsin lääneistä? Mikä oli muuttunut vuodesta 1721 lähtien?

Ehkäpä asia ei ollut sinänsä merkittävä. Sama tuloshan rajojen suhteen voitiin saada aikaan myös puhumalla lääneistä, joiden rajat tunnettiin tarkoin. Suomesta tai Suomen suuriruhtinaskunnasta kokonaisuutena ei taas enää voinut puhua Ruotsin kruunun omaisuutena, koska osa siitä oli jo tullut Venäjän omistukseen vuosien 1721 ja 1743 rauhoissa. Lisäksi Venäjä liitti vuonna 1809  Suomeen pohjoisessa myös alueita, jotka eivät olleet kuuluneet suuriruhtinaskuntaan.

Syyt voivat olla mitä tahansa, joka tapauksessa meidän on pakko tehdä se johtopäätös, ettei Haminan rauhansopimuksen teksti ole minkään arvoinen argumentti, kun käsittelemme kysymystä siitä, oliko tuolloin jonkinlainen Suomi olemassa vai ei.

Tiedämme jo, että Suomi Ruotsin Pohjanlahden takaista aluetta merkitsevänä käsitteenä oli olemassa jo vuonna 1721 myös erittäin virallisessa yhteydessä käytettynä. Tietenkin Suomi oli silloin jotakin aivan muuta muin se on nyt ja samoin oli Ruotsikin.

Syntyikö Ruotsi oikeastaan vasta vuonna 1809, kun se sai idässä nykyiset rajansa tai ehkä pikemminkin vasta vuonna 1905, kun Norja irtautui siitä?

Voihan tällaisiakin kysyä, jos haluaa. Toinen juttu on, että täytyy pitää mielessä, miten rajoitettu merkitys vastauksilla näihin kysymyksiin on.

 

 

74 kommenttia:

  1. Tätini esitteli vime vuonna minulle säilyttämiään muutamia wanhoja käsinkirjoitettuja sukumme kirjeitä joskus 1900-luvun vaihteesta. Kenties ne olivat jo 1800-luvun loppupuolelta, en muista tarkkaa aikaa enää. Ne kirjeet oli kirjoittanut suvun esi-isä sukulaistytölleen. Kirjeet ovat suomalaisuusaatteen osalta suorastaan hurmoshenkisiä, ja niissä on niin paljon tunteenpaloa etten ole koskaan lukenut mitään sellaista. Niissä nuorta ihmistä kehotettiin viemään suomalaisuusaatetta pontevasti eteenpäin kohti itsenäistä Suomea ja valettiin ikuista uskoa suomalaisuuteen ja Suomeen.

    Niistä voi lukea hyvin konkreettista ajankuvaa siitä, millaista henkeä tässä maassa on ollut silloin vuosisadan vaihteessa. Pari kolme sivua pitkä kirje on suomalaisuuden kareliaanista kuvailua satumaisine luontokuvauksineen ja suomalaisen "jalon mielenlaatumme" ihannointeineen. Huikea löytö ja todella mielenkiintoista luettavaa!

    Itselleni kirjeiden sanoma antaa voimia ja uskoa siihen, että kansakuntamme, joka on kerran maailmaan syntynyt, säilyy myös vaikeinakin aikoina ja selviää kaikista koettelumuksistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkoenglannista ei tunnu selviävän.

      Poista
    2. No, nyt on trolli jo saanut julkisuutta yli kohtuuden. Lopetetaan.

      Poista
    3. "kansakuntamme, joka on kerran maailmaan syntynyt, säilyy myös vaikeinakin aikoina ja selviää kaikista koettelumuksistaan."

      En nyt haluaisi tätä sanoa, mutta siitä kansakunta on kerran syntynyt ja sitä on palavasti hehkutettu, ei ikävä kyllä seuraa, ettei se voisi henkisesti ja yhteisönä kuolla. Jos epäilet , lue Vergiliuksen Aeneisia.

      Poista
    4. Voi sinua perhanan pakkoenglantijankkaaja.

      Minkä vaikutuksen luulet tuolla sisällöttömällä jankutuksellasi olevan ja mihin?

      Oman arvioni mukaan se vain kyllästyttää ihmiset ja saa heidät ohittamaan kaiken asiallisenkin kritiikin, joka englannin kielen kieltämättä suureen ja dominoivaankin rooliin liittyy.

      Jos saan ehdottaa, pyydän nöyrimmästi, että erittelet perustelet kritiikkisi. Paremman puutteessa vaikka seuraavalla jäsentelyllä:

      1. Mitkä ovat keskeisimmät sovellusalueet, joilla englannin kielen käytön ongelmat maassamme ilmenevät.
      2. Mitä nämä ongelmat täsmälleen ottaen ovat - kuinka ne ilmenevät aivan konkreettisesti ihmisten arjessa.
      3. Keihin ongelmat eniten kohdistuvat.
      4. Arvio englannin kielen käytön haitoista suhteessa hyötyihin.
      5. Vaihtoehdot: mitä toimintamallia ehdotat englanniin käytön tilalle.
      6. Arvio esittämäsi toimintamallin hyödyistä ja haitoista sekä siitä, kuka sitä sovellettaessa hyötyy ja kuka kokee haittoja ja mitä nämä hyödyt/ haitat ovat.

      Ylläoleva nyt vain pohjaksi tyhjän huutelun ja sisällöttömän jankkaamisen sijaan.

      Poista
    5. Epäilevälle anonyymille klo 12.48,

      En sitä epäile ollenkaan enkä haluaisi sanoa tätä, mutta sanonpas kuitenkin, että edustamasi asenne loisti poissaolollaan wanhoissa kirjeissä. Uskon asiahan se kansakunnan menestys alunperin ideana mitä suurimmassa määrin onkin.

      Poista
    6. Se piski älähtää johon kalikka kalahtaa?

      1. Koulutus, työelämä, media, arki.
      2. Englanti on käytännössä syrjäyttänyt suomen ja kaikki muut kielet.
      3. Kaikkiin.
      4. Valtavat pitkällä aikavälillä.
      5. Sivistyskieliä kuten suomi ja ruotsi. Englannin "korvaajalta" vaaditaan yleensä ominaisuuksia joita ei ole edes englannilla.
      6. Hyödyt ovat suuret, haitat pienet. Suomi tuli toimeen ilman pakkoenglantia aina 2000 -luvun alkuun.

      Miksi englannin piikittely on sinulle lähes henkilökohtainen loukkaus?
      Kyseletkö koskaan samoja asioita myös ns. "pakkoruotsin" vastustajilta?
      Miksi yrität vaientaa englannin kritiikin?
      Tämä on kommenttipalsta ei väitöstilaisuus tms.

      Poista
    7. Kiitos kommentista. Hieman - tai melko paljonkin se jäi yleisemmälle tasolle kuin olisin toivonut, mutta jotakin sentään.

      Loppukaneetista näkyy, että tätä kommentoijaa puolestaan on loukannut "pakkoruotsin" kritiikki. Mikähän etu jankkaajalla siinä on puolustettavanaan - pakkoruotsissa siis?

      Mutta omalta osaltani en enää missään vaiheessa tule tähän jankkaamiseen puuttumaan ja ohitan tästä lähtiein aina kaiken "pakkoenglanti"-puheen.

      Lisäksi tuen bolgistin mahdollista linjausta jättää yhden kommentoijan jatkuva yhden virkkeen toisteinen ja sisällötön jankkaus hieman vähemmälle jatkossa. Saa sen poiskin jättää minun puolestani. Teema on jo niin tuttu.

      Poista
    8. Nyt anonyymi klo 13.00 (eri kuin minä) sai anomyymin 11.52 ja 16.11 esittämään vihdoin vähän laajempia perusteluja, joista voidaan käydä keskustelua kommentoin seuraavia:

      2. Ei englanti ole kokonaan syrjäyttänyt suomea ja muita kieliä, emme me nytkään sillä keskustele enkä sitä itsekään käytä sen paremmin työssä kuin vapaa-aikana paitsi pakosta joskus ravintoloissa sekä lukiessani kirjoja, joita ei saa suomeksi.

      5. suomeksi ei valitettavasti saa kaikkea, pieni kielialue kun on. Ulkomaalaisten kanssa kokkunikoinnissa englanti on lingua francana kätevä tällä hetkellä.

      6. Ennen 2000-lukua tai itse asiassa 1950-lukua käytettiin muita kieliä kuten saksaa ja ranskaa.

      Tärkein kysymys:"Miksi englannin piikittely on sinulle lähes henkilökohtainen loukkaus?"

      Nälvivä perustelematon piikittely tai naljailu ärsyttää, vähän niinkuin keskustelussa joku toistaisi toistamistaan samaa lausetta tai samaa sanaa. Erityisesti jos tuollainen "kommentti" ei edes liity kommentoitavaan blogiin. Tuossa suhteessa blogin isäntä voisi kyllä käyttää ns hallinnollista resurssia.

      Kaiken kaikkiaan kommentoija on saanut minut pohtimaan englannin merkitystä ja tehnyt minusta (pakko)englannin kannattajan, joten ainakaan vaikuttaminen ei ole anonyymilltä onnistunut!

      Poista
  2. Ota ChatGPT käyttöön: Siinä samassa Hänen Keisarillinen Majesteettinsa lupaa neljän viikon kuluessa ratifioinnin vaihtamisen jälkeen tämän rauhansopimuksen osalta, tai aikaisemmin, jos mahdollista, palauttaa Hänen Kuninkaalliselle Majesteetilleen ja Ruotsin kruunulle sekä vapauttaa jälleen Suuriruhtinaskunnan Suomen, lukuun ottamatta sitä osaa, joka on alempana mainitussa rajanvedossa jätetty pois ja joka jää Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen. Tämä tapahtuu siten, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa, hänen perillisensä ja seuraajansa eivät milloinkaan voi vaatia mitään oikeuksia tai esittää vaatimuksia tähän nyt palautettuun Suuriruhtinaskuntaan, ei missään muodossa eikä nimissä.

    Lisäksi Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on velvollinen ja lupaa maksaa Hänen Kuninkaalliselle Majesteetilleen kahden miljoonan talarin summan, täysin ilman vähennyksiä, ja antaa sen maksettavaksi asianmukaisesti valtuutetuille edustajille, jotka on varustettu tarvittavilla valtakirjoilla ja kuitteilla. Maksun ehdot, aikataulu ja valuutta määritellään erillisessä artiklassa, joka on yhtä voimakas ja pätevä, kuin jos se olisi kirjattu sanasta sanaan tähän sopimukseen.

    VastaaPoista
  3. ARMA MAGNI DUCATUS FINLANDIA vuodelta 1560. WTF? https://x.com/JussiNuorteva/status/1882759851207786904

    VastaaPoista
  4. "Toinen juttu on, että täytyy pitää mielessä, miten rajoitettu merkitys vastauksilla näihin kysymyksiin on."

    Myrskyä vesilasissa. Kyse on mitä Suomella tarkoitetaan:

    - maantieteellistä käsitettä
    - valtiollista organisaatiota, jota ei ennen Haminaa ollut, oli vain Ruotsin valtakunnan mukaisia läänejä, hiippakuntia yms (poikkeus: Juhana herttuan herttuakunta muutaman vuoden, sellainen oli kyllä Ruotsissakin Kaarle herttualla)
    - asukaiden ja ympäristössä asuvien sisäinen tunne olemista jotain erillistä. Sitä varmasti oli viimeistään 1700-luvusta lähtien, mutta ongelma on siinä, että aikalaislähteitä tuollaisesta "sisäisestä elämästä" on vähän.

    Historiantutkijoiden suuri kiista on, oliko kansallistunnetta ylipäänsä ennen Ranskan vallankumous - ja Napoleonin sotia ja kansakoulua vai kokivatko ihmiset ylipäänsä olevansa jonkin lähialueen asukkaita ja jonkin suvereenin alamaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen juttu on, että vulgaarikäsitys on paljon simppelimpi.

      Poista
    2. Siksi sitä kai vulgaarikäsitykseksi nimitetäänkin.

      (Sääli muuten, että blogissa harvakseltaan vieraileva historioitsija Olli Bäckström ei ottanut koppia aiheesta, jota on kirjoissaan ja omassa blogissaan käsitellyt uuden ajan ns konglomeraattivaltioissa.)

      Poista
    3. Pelkään pahoin sitäkin, että vulgaarikäsitys on etenkin oppia saaneiden keskuudessa se normaalein, hieman samaan tapaan kuin ajatus kymmenistä sukupuolista. Sellaisen omaksuminen todistaa pääsemistä naiivin realismin tuolle puolen.

      Poista
    4. Backstromin perään haikailevalle anonyymille ehdotan luettavaksi esimerkiksi ruotsalaisen Jonas Nordinin teoksia. Hänen väitöskirjastaan kirjoitti aikanaan myös suomalainen nationalismin historian asiantuntija professori Aira Kemiläinen. (Tämä teksti pitäisi löytyä ilmaiseksi netistä ja on suomeksi kirjoitettu.) Netistä löytyy myös (jos saksa taipuu) saksalaisen Detlev Pleissin väitöskirja saksalaissiviilien käsityksistä suomalaisista 30-vuotisessa sodassa. Siinä myös käsitelty Suomea ja suomalaisuutta varhaismodernina aikana mielenkiintoisesti.

      Poista
    5. Heitetäänpä tähän vielä varhaismodernin valtion historiantutkijan Olli Bäckströmin omassa blogissaan esittämä kommentti:

      "Commynesin kirjassahan on hyvinkin herkullista protonationalismia: englantilaiset ovat hidasjärkisiä, ennakkoluuloisia ja taikauskoisia, kun taas ranskalaiset ovat rationaalisia, sovinnollisia, taitavia ja viisaita.
      MUTTA:
      Toisaalta myös Commynesin sivuilta voi lukea vahvasta Bretagnen ja Burgundin herttuakuntien patriotismista ja isänmaanrakkaudesta - siis kahdessa sellaisessa poliittisessa kansakunnassa, joita ei enää ole ollut olemassa vuosisatoihin.

      Vielä "isänmaan" (patria) käsitteestä ja anakronismien vaaroista. Vuonna 1615 Braunschweigin kaupunki ylisti pamfleteissa kaupunkilaisnainen Gesche Meiburgia, joka oli taistellut kaupungin muureilla hyökkääjiä vastaan. Aikalaispamfletissa Meiburg puhui latinaksi:

      "Minut näkivät miehenä miehet, jotka surmasin omin käsin.
      Braunschweigin isänmaa antoi minulle tämän elämän:
      itse olen riistänyt isänmaani puolesta monen miehen hengen."

      Meiburgin isänmaa oli siis Braunschweigin kaupunki, ja isänmaan viholliset palvelivat Braunschweigin ruhtinaskunnan herttuaa.

      Isänmaan käsite saattoi olla hyvin kapea 30-vuotisen sodan aattona eli mahtui aika pienenkin kaupungin muurien sisälle.

      Mitä Suomeen tulee, ainakin 1600-luvun aikalaislähteissä viitataan Suomeen ja suomalaisiin, mutta nykyrajojen sisällä epäyhteismitallisesti: eroa tehtiin idän voittomaiden, Pohjanmaan ja muun Suomen välillä. Nils Erik Villstrand on kirjoittanut esimodernista suomalaisuuden käsitteestä sangen tyhjentävästi kirjassaan Valtakunnanosa (SLS, 2012). Luulen, että Kari Tarkiaisen Ruotsin Itämaa (SLS, 2010) on myös relevanttia luettavaa - kumpikin epäilemättä tuttuja teoksia professori Vihavaiselle."

      Poista
    6. Kaunokirjallisuudessa on paljon esimerkkejä kylien välisestä vihanpidosta.
      Se "puolustettava" isänmaa saattoi tuolloin olla ihan kirjaimellisesti isän maa.

      Poista
    7. Selvää asiaahan Bäckströmin kommentti on, mutta toisaalta se ei onnistu kumoamaan väitettä, että mitään Varsinais-Suomea laajempaa Suomea ei ollut olemassa kenenkään mielessä ennen vuotta 1809.

      Tuonne alemmas lähettämässäni kommentissa viittaan kuninkaan kirjeeseen vuonna 1574. Se on vain yksi kirje, mutta niin ovat yksittäisesimerkkejä nuo Bäckströminkin esittämät. Tarkoitus ei ole antaa mitään objektiivista kokonaistotuutta, vaan näyttää, millaisia ajatuksia ainakin jonkun päässä syntyi 1500-luvulla, vaikka virallisen opin mukaan (että mitään Varsinais-Suomea laajempaa Suomea ei ollut olemassa ennen vuotta 1809) sellaista ei olisi voinut olla tai sitä olisi ainakin pidetty mielettömänä.

      Siellä siis Suomessa (tässä tapauksessa Viipurissa) olleet smoolantilaiset sotilaat halusivat lähteä sieltä sotimasta, koska Suomi ei ollut heidän isänmaansa. Kuningas Juhana valisti heitä, että Suomi on ollut jo pitkään Ruotsin osa.

      Ruotsalaiset nihdit siis erottivat mielessään Ruotsin ja Suomen. Molemmat, sekä Juhana että nihdit ajattelivat, että Viipuri on Suomessa. Kuningas ei alkanut korjata smoolantilaisten väitettä sanomalla, että Suomi rajautuu vain Varsinais-Suomeen.

      Ennen vuotta 1809 siis oli ihmisiä, jotka ymmärsivät Suomen joksikin laajemmaksi kuin Varsinais-Suomi.

      Poista
    8. Ja oli ihmisiä jotka eivät ymmärtäneet asuvansa Suomessa vaan Hämeessä, Akaassa tai Kylmäkoskella NN:n talossa.

      Poista
    9. Varmaankin oli, vaikka heistä meillä on oikeastaan vielä vähemmän lähteitä ja todisteita kuin niistä, jotka ymmärsivät.

      Poista
    10. Kansakunta on aina valtaapitävien "projekti".

      Poista
    11. "Kansakunta on aina valtaapitävien "projekti"."

      Ei ole jos se on demokraattinen oikeus- ja hyvinvointivaltio, kuten 1970-luvun Ruotsi.

      Poista
    12. Oli se silloinkin valtaapitävien projekti.

      Poista
    13. demokraattisessa oikeus- ja hyvinvointivaltiossa valtaapitäjiä ovat me kaikki!

      Poista
    14. Uskotko myös maailmanrauhaan ja joulupukkiin?

      Poista
    15. Sinä nähtävästi et mihinkään, sitä kutsutaan nihilismiksi.

      Poista
  5. Voidaan vielä muistaa, että Suomen itsenäistymistäkin suunniteltiin ainakin kaksi kertaa jo 1700-luvulla. Ensin sitä ehdotti Venäjän keisari Elisabet hattujen sodan aikana vuonna 1743. Tosin on ilmeistä, että jos se olisi jo silloin toteutunut, Suomesta olisi tullut vain muodollisesti itsenäinen, käytännössä Venäjän vasallivaltio. Ajatus ei kuitenkaan saanut laajempaa kannatusta, ja niinpä sitten Turun rauhassa suurin osa Suomea palautettiinkin Ruotsille, kun taas osa Kaakkois-Suomesta aina Kymijokea myöten joutui Venäjälle.
    Toisen kerran asia nousi eräiden suomalaisten itsensä toimesta esille vuonna 1788, Ruotsin aloitettua jälleen sodan Venäjää vastaan.
    Suomen koko myöhempi historia olisi varmaankin aivan toisenlainen, jos jompikumpi näistä hankkeista olisi toteutunut. Onhan tietysti mahdollista, että myöhemmin Venäjä olisi kuitenkin valloittanut Suomen myöntämättä sille edes sellaista autonomiaa kuin minkä se sittemmin sai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Suomen koko myöhempi historia olisi varmaankin aivan toisenlainen, jos jompikumpi näistä hankkeista olisi toteutunut."

      Pelkäänpä, että kumpikaan skenaario ei olisi ollut silloisessa tilanteessa mahdollinen vaan johtanut Suomen alueen liittämiseen Venäjään erillisinä kuvernementteinä. Tarvittiin valistunut keisari, jolla oli tarve herättää suomalaisissa ja ruotsinkielisessä eliitissä (Turun realistit) halu välttää revanssismiä sekä yleinen kansallisuusaatteen nousu, mahdollisuuksien ikkuna.

      Vähän samantyyppinen spekulaatio, olisiko Suomeen sydänkeskiaikana voinut syntyä riittävän vahva kuningaskunta, joka olisi voinut säilyä itsenäisenä Ruotsin ja Novgorodin ja myöhemmin Venäjän välissä (ei olisi voinut, koska väki ei olisi riittänyt).

      Poista
  6. Eräällä ystävälläni on grafiikanlehti Monrepoosta, "A Scene from Russian Finland". Eli 1700 luvulla oli kyllä Suomi, josta osa kuului Venäjään ja osa Ruotsiin.

    VastaaPoista
  7. Mietin ettei tavallinen rahvas 1700-luvulla tiennyt Suomen olemassaolosta. Rahvas suurimmaksi osaksi puhui suomea, mutta kansanyhteyttä tuskin tunnettiin. Se kuitenkin tiedettiin, että ruotsit veivät miehet Keski-Eurooppaan kuolemaan, samaan aikaan kun koirankuonolaiset rääkkäsivät Suomessa tavan kansaa.
    Vaihtoehtohistoriassa, jos kansalle olisi kerrottu itsenäisyydesta, se olisi voinut saada kannatusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän esim. Elisabetin manifesti varmaankin tietoon tuli ja vastaavat houkuttelut Kustaan sodan aikana, mutta eihän se kansan pää niin vain käänny. Yhtä ja toista tiedettiin maaorjuudestakin.
      Eivätkä ne Kuusisenkaan houkutukset talvisodassa tepsineet. Takinkääntö ei sitä paitsi ole helppo juttukaan.

      Poista
    2. Ja ei nyt kannata väheksyä ihmisten tietoja. Miksi muka eivät olisi ymmärtäneet Suomen olemassaoloa ja erilisyyttä Ruotsista? Olihan siinä sentään merikin välissä.

      Poista
    3. Ennen vanhaan meri l. vesitie oli yhdistäjä, maa erottaja.

      Ajattelemme niin helposti menneisyyttä nykyajan lähtökohdista. On hyvin perusteltua sanoa ettei Ruotsia ollut ennen Kustaa Vaasaa eikä nykyinen "tynkäruotsi" ole se Ruotsi josta meidät erotettiin 1809.

      Poista
    4. Tässä taas yksi hokkuspokkus. Kyllä se suuren osan vuotta oli myös tehokas erottaja.

      Poista
    5. Olettaa kyllä sopii, että kun suomalainen kauppamies tms. lähti meren yli Ruotsiin, niin kyllä oletettavasti tuli tunne ulkomailla olosta.

      Poista
    6. Ei mikään hokkus pokkus, vaan ihan tosiasia, joka unohtuu autoistuneelta nykyihmiseltä helposti.
      Jäätyneenäkin vesitie tarjoaa usein oivan ja tasaisen "oikotien".

      Poista
    7. Onko asiasta mitään lähteitä: aikalaiskirjeitä, Turun Aurora-seuran pöytäkirjoja, oikeudenkäyntipöytäkirjoja tms.

      Poista
    8. No, ymmärrän kyllä mitä meri tarkoittaa.

      Poista
    9. Luultavasti savolaiselle maajussille tuli ulkomailla olon tunne jo Turussa tai Viipurissa.

      Poista
    10. Totta kai. Silti hän ymmärsi olevansa Suomessa.

      Poista
    11. Eivät ihmiset idiootteja olleet, vaikkei heillä ollutkaan DEI koulutusta. Sama kuningas, sama uskonto, sama raha...

      Poista
    12. Kuin Ruotsin puolellakin, joten miksi hän olisi tuntenut itsensä yhtään vieraammaksi Tukholmassa?
      Toisaalta rahvaalle kuningas oli jotain, josta pappi höpisi sekavia pöntössä, eivätkä plootut juuri reppua painaneet.
      Ajattelet jälleen hieman liikaa nykyajan käsitteillä.

      Poista
    13. "Tihkuviitta järven päällä,
      lantajuova järven jäällä
      Kevät tulee, ihanaa".

      Ja tuossa ollaan n. 1950 -luvulla, vesireitti oli myös talvireitti.

      Poista
    14. Hohhoijaa. Meri välissä oli meri välissä eikä mikään talvireitti. Ja kun ne tunsivat olevansa muualla kuin Suomessa. Kysy vaikka Sprengtportenilta.

      Poista
    15. Tuli mieleen eräs mielenkiintoinen asiakirja, johon aikoinaan törmäsin ja jonka linkitän tähänkin ihasteltavaksi. Kyseessä on siis kuningas Juhanan kirje Ruotsin ja Venäjän sodan ajalta vuodelta 1574. Joukko ruotsalaisia, ilmeisesti smoolantilaisia, nihtejä oli päättänyt jättää asemansa Suomessa ja lähteä takaisin kotiseudulleen. Sotureiden lähdön syistä Juhana kirjoittaa seuraavaa:

      "Wij haffwer och förstådt, att några arge förtwifflede schalcker haffwe och lattjat sigh med slycktt otillbörligit taal förnimme, seyendes sig icke wele, Ey heller ware plichtige auth krijge för Finland efter tett icke här theris fädernesland, och att teer ligger icke stoor macht upå, anthen theet bliwffer försvärett heller icke. Ther till swäre wij så, att the som så seyje, the borde straffas ; såsom Sweriges Rijkes argeste förrädere, förtyj finlandh är en aff thenn störste och ypperste landande som Sveriges Crone tillyder, Och haffwer nu mere änn i fyrehundrede år warit ther under, "
      (https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0038554_00273)

      Smoolantilaiset nihdit eivät siis ajatelleet, että Suomi oli heidän isänmaansa ja sitä pitäisi puolustaa ja siksi Juhanan piti valistaa heitä, että Suomi on jo 400 vuoden ajan ollut osa Ruotsia ja vieläpä yksi sen suurimpia ja parhaimpia maita.

      Kyllä siis ainakin jotkut saivat päähänsä erottaa Ruotsin ja Suomen jo 1500-luvulla.

      Poista
    16. Hohhoijaa, meri yhdisti paremmin kuin maa. Kysy vaikka kuningatar Kristiinalta.

      Poista
    17. Sekö nyt ei mene jakeluun että meri yhdisti JA erotti. Ja se erottamisfunktio oli hyvin selkeä ja pakko tyhmemmänkin ymmärtää.
      Kummallista, että moni kuvittelee pystyvänsä ajattelemaan menneiden aikojen käsitteillä ja tekee kuvitelmiensa perusteella päätelmiä, sen sijaan, että kunnioittaisi lähteitä.

      Poista
    18. Jopa oli taas "aikuinen" kommentti.

      Poista
    19. Näin infantiilin "keskustelijan" kanssa ei viitsisi muuten vaivautua, mutta kun kyseessä näyttää jo olevan valtavirta. Kirjoista napataan jokin idea "totuudeksi" ja aletaan sen pohjalta tehdä päätelmiä.
      Meren merkityksen voi ymmärtää, jos ajattelee, ettei tuota "yhdistävää" tekijää lainkaan olisikaan. Kuinahan kaukana toisistaan Suomenlahden ja Pohjanlahden rannat silloin oikein olisivatkaan?
      Muista hyvin, kun Matti Klinge lanseerasi tämän ideansa meren yhdistävästä merkityksestä ja "kahdesta Suomesta".
      Se on ihan käypäinen heuristinen väline, mutta se pakottaa vain kysymään, missä mielessä näin oli ja missä ei?
      Vulgarisointi on toki jokaisen idean kohtalo, milloin suppeammissa, milloin laajemmissa piireissä.

      Poista
    20. Erittäin kaukana, infantiili Vihavainen voisi tehdä käytännön kokeen ja käydä peltomarketissa viikonloppuostoksilla auton sijasta kävellen, mieluiten metsäpolkuja pitkin.
      Puolen tunnin matkasta tulisi puolen päivän matka.

      Poista
    21. Tällaista täältä sitten tulee...

      Poista
    22. Niinpä, suhtaudut varsin huonosti kritiikkiin.

      Soutumatka Björkö - Holmö (postivenesoutu Merenkurkku) 60 kilometria n. 8 tuntia, kävellen tuo matka veisi koko päivän hyväkuntoiseltakin (ilman kantamuksia).

      Poista
    23. Olen meren ylittänyt purjeveneellä lähes 100 kertaa, joten ymmärrän hieman sitä, mistä on kyse.
      Mutta kun se meri on jäässä puolet vuodesta ja kesälläkin se sentään erottaa., Mitä alueita erottaa ja miksi ja mitä enemmänkin yhdistyy, riippu siitä, mitä asiaa sen toiselle puolelle on.
      Turusta Tuhkolmaan ja päin vastoin oli asiaa paljonkin, mutta reitti oli suuren osan vuodesta kulkukelvoton ja Postiyhteyskin hengenvaarallinen.
      Viron ja Suomen välillä toimi seprakauppa etenkin idässä, mutta niinpä vain se meri myös toimi ennen muuta luonnollisena rajana ja hyvin toimikin. Pienet asutussaarekkeet lahden toiselta puolelta olivat tosiasia, mutta entäpä, mikäli mitään lahtea ei olisi ollut?
      Ei kannata kuvitella ajattelevansa joillakin menneisyyden käsitteillä, jos se perustuu vain kritiikittömiin kuvitelmiin.

      Poista
    24. Jos ei olisi ollut merta, ei olisi myöskään rannikkokaupunkeja eikä siis mitään syytä vaeltaa "erämaassa". Lähes kaikki vanhat kaupungit ovat jonkin kulkukelpoisen vesistön varrella ja kauppa ja tieto kulki pääosin meritse.
      Meri yhdisti ja nopeutti tiedon ja tavaran kulkua; maa erotti ja hidasti.

      Poista
  8. Ja onhan niitä dokumentteja pilvin pimein. Kyllä se on se paradigma, joka ohjaa niitä katsomaan.

    VastaaPoista
  9. Fantasiat siitä, ettei mitään Suomea ennen vuotta 1809 (!) ollut, ovat ihmeen sitkeitä. Pistin vielä yhden tätä asiaa sivuvan blogin, jonka voi halutessaan lukea. Erityisesti kannattaa lukea siinä käsitelty dokumenttikokoelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähdekritiikkin olisi välillä paikallaan, ettei tule pistettyä omia arvoja ja käsitteitä menneiden ihmisten päähän.
      Nuo vanhat lähteet kun ovat pääosin vain yhden ylemmän luokan näkemyksiä, vähän niinkuin joku tuleva tutkija pohjaisia väitteensä tästä ajasta vain parin tubettajan videoihin.

      Poista
    2. Tämä ongelma (onko lähteitä ja ovatko ne edustavia) on aina ollut historiantutkimuksessa, sitä korostuneemmin mitä vanhempaa aikaa tarkastellaan. Se vain täytyy hyväksyä ja tuoda tutkimuksessa avoimesti esille. Tietyt aiheet ovat erityisen vaikeita esim juuri tavallisen kansan tuntemukset, joita ei pantu paperille. Joskus voi löytyä yllättäviä lähteitä kuten 1300-luvun inkvisiotion pöytäkirjat, joista pystyttiiin jäljittämään ranskalaisen maalaiskylän (Montaillou) elämäntapa ja tuntemukset.

      Poista
  10. No tuo anonyymin kuvaama ongelma ilmenee ihan yhtä hyvin siinä, miten edes menneen yläluokan ei anneta ajatella, että olisi ollut jotakin kansakuntia. Olaus Magnus ei ehkä ollut lukenut Benedict Andersonia.

    Mielestäni yhteiskuntatieteissä ja tieteen popularisoinnissa ylipäätään on menty reunan yli toisesta päästä. Ajatus siitä, että mitään Suomea ei ollut olemassa vuonna ennen vuotta 1809 koska se ei ollut juridishallinnollinen entiteetti, on aivan yhtä anakronistinen kuin väittää, että 1700-luvun savolaistalonpojat olisivat menneet leijonakorut kaulassa ja laulaneet ukkometsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä on kansakunta, miksi sitä pitäisi erityisesti ajatella?

      Poista
    2. No sitä ehkä ensisijaisesti pitäisi kysyä niiltä ihmisiltä, jotka asiaa ajattelivat. En voi vastata 1500- tai 1600-luvun oppineiden puolesta. Tiedän vain, että kansakunnista he kirjoittivat ja uskoivat sellaisten olemassaoloon. Monet historiantutkijat ovat tutkineetkin tuon ajan ihmisten kansakuntakäsityksiä.

      Yhteiskuntatieteilijöillä ja monilla muilla historian suhteen "maallikoilla" taas törmää usein käsitykseen, että mitään kansoja ei ollut olemassa missään muodossa ennen 1800-luvun nationalismia. Ei varmaankaan ollut nationalismin ideologiaa, jossa ajatellaan kansakunnan olevan jonkin poliittisen entiteetin perustavanlaatuinen käyttövoima ja perusyksikkö. Ei ajateltu, että kaikkien suomalaisten ja kaikkien saksalaisten pitäisi olla yhden hallinnon alaisuudessa tai päättää asioista kollektiivisena kansana. Siitä huolimatta nähtiin, että on olemassa erilaisia kansakuntia: jonkinlaisia ihmisjoukkoja, joita yhdisti jokin tekijä, ehkä kieli, asuinalue tai uskonto, jonka vuoksi heidät voitiin yhdessä katerigorisoida jonkin tietyn kansakunnan osaksi.

      Käsitteet ovat kuitenkin muuttuvia ja jokainen niiden käyttäjä ymmärtää ne eri tavalla ja tavallaan luo ne uudestaan määritellessään niitä. Senpä vuoksi kansakunnankin käsitteella voi olla monenlaisia merkityksiä eri ajoissa ja paikoissa.

      Ei kansakuntaa tarvitse ajatella, jos ei halua. Kaikki historiantutkimushan on lopulta aika turhanpäiväistä ainakin kunnolla tehtynä, koska se tuskin palvelee kenenkään etuja tai tuomaan leipää pöytään suuremmalle joukolle ihmisiä.



      Poista
    3. Minua ei häiritse historian tutkijoiden kiistat, minua häiritsee tämä yleisempi suuntaus, jossa kansakunnasta tehdään taas jotain elämää suurempaa, jonka eteen tulee uhrautua .

      Poista
    4. "Mikä on kansakunta, miksi sitä pitäisi erityisesti ajatella?"

      Se oli tämän blogin aihe, jota soisin kommentoitavan. Jos ei ole aiheesta sanottavaa, voi olla hiljaa. Me suomalaiset kestämme - tai kestimme - sitä paremmin kuin muut kansat.

      "Kaikki historiantutkimushan on lopulta aika turhanpäiväistä ainakin kunnolla tehtynä,"

      Jos näin ajattelee voi tinkin kysyä, miksi vierailee tällä blogilla, vähän kuin ateisti kirkossa...

      Poista
    5. "tuomaan leipää pöytään suuremmalle joukolle ihmisiä."

      Ei sitä ihminen elä pelkästä leivästä - edes maallistunut.

      Poista
    6. "Minua ei häiritse historian tutkijoiden kiistat, minua häiritsee tämä yleisempi suuntaus, jossa kansakunnasta tehdään taas jotain elämää suurempaa, jonka eteen tulee uhrautua ." No siinä on ehkä yksi hyvä syy tutkia kansakunnan käsitteen historiaa ja ihmisten jatkuvaa mielenkiintoa aiheeseen. Väittäisin, että sillä tavalla saataisiin ihmsiet pohtimaan kansakuntia kriittisemmin ja avarammin kuin toistelemalla yhteiskuntatieteilijöiden teoreettisia teesejä kansakunnan ajatuksen mahdottomuudesta menneinä aikoina.

      Poista
    7. Tällainen "hyökkäily" noita "teoreettisi teesejä" -kohtaan kyllä antaa kuvan siitä, että nimenomaan halutaan antaa pontta typerälle kansalliskiihkoilulle.

      Poista
    8. Hyökkään teoreettisia teesejä vastaan vain siksi, että ne ovat mielestäni naurettavia, koska eivät perustu millekään empirialle, vaan tutkijoiden päänsisäiselle pohdinnalle ja usein näyttää siltä, että niihin halutaan uskoa sitten aukottomina totuuksina, sanoi empiria mitä hyvänsä. Se on aivan yhtä typerää kuin kansalliskiihkoilu, jossa kansat nähtään jonakin ihmisten mielistä riippumattomina entiteetteinä kuten vaikkapa tuntuu nykyajan Venäjällä olevan. Samaa toki tapahtuu länsimaissakin. Eräät norjalaiset tutkijat suuttuivat, kun suomalaiset kielitieteilijät tekstissään epäsuorasti kyseenalaistivat "saamelaisuuden" olleen olemassa jo tuhansia vuosia.

      Hyvän historiallisen esimerkin hölmöstä kansalliskiihkoilusta antavat myös suomalaisten karjalafantasiat itsenäisyyden alussa. Itä-karjalaisten ajateltiin olevan suomalaisia, koska heillä sattui olemaan samankaltainen kieli. Samalla unohdettiin, että nämä olivat eläneet satoja vuosia ortodoksisessa kulttuuripiirissä osana erilaisia venäläisiä valtakuntia. Ajateltiin, että nämä ihmiset olivat siinä prosessissa "kadottaneet" aidon suomalaisuutensa venäläisen vallan alla. Mutta eihän mitään sellaista aitoa suomalaisuutta ollut olemassakaan. Se on sosiaalinen konstruktio.

      Poista
    9. "Mutta eihän mitään sellaista aitoa suomalaisuutta ollut olemassakaan. Se on sosiaalinen konstruktio."

      Se, että jokin asia on sosiaalinen konstruktio, ei tee sitä epätodeksi tai vaikutuksettomaksi, esimerkiksi kansallissosialismi ja marxismi-leninismi ovat epäilemättä tuota, mutta todellisia ja vaikuttavia kun 1900-luvun historia kertoo. Todellisuutta kun on muutakin kuin yksinkertaitaiset alkeisoliot, kuten kivet tms.

      Poista
    10. "Hyökkään teoreettisia teesejä vastaan vain siksi, että ne ovat mielestäni naurettavia, koska eivät perustu millekään empirialle"

      Se nyt vain on ihmistieteiden ero verrattuna matemaattis-luonnontieteisiin, joihin empiirisyys kuuluu. Ihmistieden mittari on siinä miten hyvin ne selittävät tutkimuksensa kohteena olevaa ilmiötä ja viime kädessä historia selittää menneisyyteen liittyvinä kausaaliketjuina, miksi asiantila on nyt niinkuin se on.

      Se, että tuota tutkimusta voidaan käyttää kansalliskiihkoon tai muuhun arveluttavaan poliittiseen tarkoitukseen ei ole syy hylätä tiedon etsimistä.

      Poista
    11. Ja samalla tavalla ei ole mitään järkeä hylätä empiiristen lähteiden käyttöä ja hyödyntämistä, vaikka omassa päässä olisi syntynyt kuinka hieno ja maailmaa syleilevä teoria.

      Jos 1500-luvun lähteissä törmää puheisiin kansakunnasta, täytyy oitis selvittää, mitä kansakunnalla siellä tarkoitetaan muistaen samalla omat ennakko-oletukset, jotka pohjautuvat nykykäsityksiin. Samalla on tietysti paikallaan lukea , mitä muut, niin historiantutkijat kuin teoreetitkotkin ovat kirjoittaneet.

      Virheellistä on kuitenkin ohittaa alkuperäislähteet olankohautuksella vain siksi, että ne eivät sovi omaan teoriaan. Juuri näin käy Suomen suhteen, jos todetaan ,että Varsinais-Suomea laajempaa Suomen käsitettä ei ole voinut olla olemassa ennen vuotta 1809.

      Tämä tietysti antaa aineksia kansalliskiihkoilijoille, mutta kuten totesit, se ei ole syy lopettaa tutkimista.

      Poista
    12. Nähtävästi puhuimme toistemme ohi: oletin Sinun tarkoittavan empirialla samaa kuin luonnontieteissä kun tarkoititkin lähteitä. Molemmat kannatamme lähteiden käyttöä, joka on historiantutkimuksessa aivan keskeistä. Samoin lienemme yhtämieltä, että teoria täytyy testata lähteillä, muuten olla spekuloinnin piirissä, jota en kannata. Sitten täytyy (toistaiseksi) hyväksyä se tulos/teoria, jota lähteet parhaiten tukevat. Voidaanko sitä käyttää poliittisesti väärin on toinen juttu.

      Poista

Kirjoita nimellä.