keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Usko ja usko



Kommunistinen kristillisyys ja Putin

Vladimir Putin esiintyi hiljattain dokumenttifilmissä, joka käsitteli Valamoa. Kyseessä ei siis ollut virallinen esiintyminen eikä sitä edes mainita presidentin kotisivulla.
Toki asia kuitenkin on niin, että tiettyyn asemaan noustuaan kuka tahansa saa sanoilleen aivan erityisen merkityksen. Silloin asioita ei tarvitse edes määrätä, kun innokas lakeijajoukko koko ajan yrittää ottaa selville, mitä se presidentti nyt haluaa ja mitenkähän minä oikein voisin ensimmäisenä tehdä sen mieliksi.
Muistakaamme vain, miten Kekkonen uudenvuodenpuheessaan mainitsi pitävänsä rattijuoppoutta rikoksena, josta pitäisi antaa kovempia rangaistuksia. Mitä siitä seurasi, tiedetään.
Samoin tiedetään, mitä seurasi Mauno Koiviston fundeerauksesta, jonka mukaan inkeriläisiä pitäisi pitää paluumuuttajina, mikäli he haluavat muuttaa Suomeen.
Kuten tunnettua, tästä syntyi oitis käsitys, jonka mukaan Koivisto on kutsunut inkeriläiset Suomeen ja kutsu koskee kaikkia niitä, joilla on osoittaa suomalaista verenperintöä tai sukulaisuussuhde tuollaisen henkilön kanssa.
On vielä tutkimatta, miten yksi presidentin tokaisu sai aikaan sen, että virkamiesten laumat kaikilla tasoilla kiirehtivät tekemään mitä kummallisimpia päätöksiä ja tietenkin myös kulttuuriväki alkoi kannattaa kaikenlaista huuhaata. Se liittyi muun muassa siihen, miten Suomi oli muka pettänyt inkeriläiset ja maksoi kunniavelkaa ja niin edelleen. Mutta se on jo toinen juttu.
Joka tapauksessa Vladimir Putinin asemaan päässeen miehen suustaan päästämät sanat ovat ainakin potentiaalisesti aina jotakin enemmän kuin tavallista puhetta. Lakeijat odottavat käskyjä ja toiveita.
Mitä tulee Putinin repliikkiin Valamo-filmissä, sikäli kuin TASS sitä oikein selostaa, kuten uskon, on se melko tyypillistä ja harmitonta small talkia ja sellaisessahan pyritään aina virittäytymään vastapuolen oletetulle tasolle ja siten hieman silittelemään sen turhamaisuutta. Tarvitseehan maailma miellyttävää kanssakäymistä.
Moskovan patriarkaatilla on luultavasti halua levittää valtaansa ja kartuttaa omaisuuttaan mahdollisimman paljon, mutta luulenpa, ettei se nytkään riitä suomalaisten ortodoksien nujertamiseen. Kun Valamo evakuoitiin, se oli juridisesti osa Suomea.
Uuteen Valamoon ja evakuoitujen arkistojen ja kirjaston ääreen on kaikilla vapaa pääsy, kuten Putin mainitsi. Niitä myös hoidetaan hyvin, mutta varmaankin lahjoitukset esimerkiksi kopiointia ja internetissä julkaisemista varten otettaisiin myös mielellään vastaan. Ehkäpä Moskovan patriarkaatilta löytyisi halua uhrata varojaan ja ehkä muitakin resurssejaan pyhien muistojen vaalimiseen?
Itse asiassa pidän Putinin sanailua Suomen ja myös meikäläisen Valamon kannalta harmittomana ja ystävällisenä. Turha siitä on koettaa provosoitua.
Muuan kohta Putinin repliikissä (se ei siis ollut mikään ”puhe”) kuitenkin särähti korvaani. Kyseessä oli kommunismin ja kristinuskon rinnastaminen.
Small talk-tasolla kai meistä jokainen saattaa lasketella moista tuubaa keskustelukumppanin iloksi. Pitäkäämme sitä sallittuna ja joskus jopa velvollisuutenamme.
Mikäli kuitenkin ruvetaan vakaviksi, on kommunismin ja kristinuskon rinnastaminen hirmuista jumalanpilkkaa.
Hieno humanisti Lev Kopelev, muuan ns. pysähtyneisyyden ajan tunnetuimpia toisinajattelijoita, kirjoitti aikoinaan kirjan I sotvoril sebe kumira (Ja tein itselleni epäjumalan). Siinä hän kertoo siitä, miten kulakeilta otettiin heidän viimeinenkin leipäpalansa kun uskottiin väkivallan ja vääryyden avulla luotavaan utopiaan. Nuori Lev oli innolla mukana.
Kaukoidässä loikannut Aleksandr Kaznatšev kertoo vaikuttavassa kirjassaan Pagodi, sirppi ja vasara (Helsinki, Kirjakivi 1963), miten buddhalaisuus herätti hänet huomaamaan, että kommunismi oli ”suden oppia”, jonka ytimessä oli väkivallan ja vihan palvonta.
Putin otti esimerkikseen Kommunismin rakentajan moraalikoodeksin ja vertasi sitä kristinuskon dekalogiin. Kuten olen toisaalla (esim. blogi 30.1.2011) todennut, tämä koodeksi eroaa syvällisesti kristinuskon tai vaikkapa Immanuel Kantin etiikasta.
Kun edellisissä ovat keskeisinä yksilön velvollisuudet (sinun pitää) ovat tässä Hruštšovin suuren kommunismin rakentamisohjelman aikaan puoluekokouksessa hyväksytyssä paperissa olennaisia erilaiset nollatoleranssin (et saa suvaita) vaatimukset (neterpimost, neprimirimost).
Kyse oli ennen kaikkea siitä, että ihmisiä vaadittiin vastoin rationaalisuutta toimimaan tuossa järjettömässä systeemissä kollektiivisesti ja pitämään toisiaan kurissa. Se, että tuossa moraalikoodeksissa sattui olemaan muuan samanlainen kohta kuin raamatussakin (sen, joka ei työtä tee, ei myöskään syömän pidä), ei tee niistä suinkaan samanlaisia.
Uuteen testamenttiin verrattuna Kommunismin rakentajan moraalikoodeksi on perusidealtaan sen vastakohta. Armo, rauha ja rakkaus ovat kommunismin rakentamiseen täysin sopimattomia välineitä. Taistelu, viha, armottomuus ja leppymättömyys sen sijaan ovat niin sanoakseni pyhiksi korotettuja, eivät pelkästään välttämättömiä.
Tällä en toki halua sanoa, ettei hyvin monia kommunismin kannattajia, ihmisiä, olisi elähdyttänyt todellinen ihmisrakkaus ja pyrkimys oikeudenmukaisuuteen.
Kysymys on kuitenkin siitä, että vaikka kommunismin rakentamiseen pyrkivän ideologian päämääränä oli jopa peräti anarkistinen eli valtioton yhteiskunta, sen aikaansaamiseksi olivat kaikkein ankarimmat ja säälimättömimmät keinot tarpeen…
Vaikka en ole suuri Ilja Glazunovin ihailija, tulee tässä kyllä mieleen hänen taulunsa Kristus ja antikristus. Nuo kaksi ovat kyllä hyvin, hyvin saman näköisiä, mutta…
Onko usko, itse asiassa sama usko ollut aina Venäjän kansassa läsnä ja sen voimana? Putin näyttää kannattaneen tällaista näkemystä kai keskustelukumppaniensa iloksi, eikä turhaan. Munkit ainakin olivat riemuissaan.
Nykyään tapaamme erinäisillä hämärämiehillä (ven. mrakobes) näkemyksen, jonka mukaan kommunismi itse asiassa pelasti Venäjän sielun läntisen liberalismin mädätykseltä.
Oliko kyseessä oikeastaan se kansallinen Venäjän Jumala, joka sananparren mukaan on mahtava vai sittenkin koko kristikunnan ja ihmiskunnan yhteinen vapahtaja, on kiinnostava kysymys.
Mikäli kansakunnasta ja valtiosta luodaan epäjumala, ollaan harhauduttu kauas siitä kristinuskon tulkinnasta, jonka uudesta testamentista löydämme. Vähänkö sellaista on tapahtunut, eikä vain Venäjällä.
Tällaista kauhistukaamme, silloin uskonto muuttuu kuolemanenkelien kumarteluksi ja Kristuksen ikonin sijasta aletaan kumartaa antikristusta.
Suuri Solženitsyn kehotti Venäjää aikoinaan katumukseen ja itserajoitukseen ja jopa Dostojevski, niin slavofiili ja panslavisti kuin olikin, korosti nöyryyden olevan hyveistä ensimmäinen.
Nämä miehet edustavat Venäjän suurta, yleisinhimillistä perintöä, joka ei hairahtunut kumartamaan epäjumalille. Izborskin klubin hämärämiehet edustavat aivan toista tulkintaa.
Putin on tietenkin vain entinen turvallisuusjoukkojen spesialisti, eikä teologi, joten häneltä ei voida vaatia mitään erityistä alan tuntemusta (sivumennen sanoen, Stalin kyllä oli teologi). Tervejärkisyys on joka tapauksessa ainakin jossakin määrin vielä kuulunut hänen imagoonsa ja on toivottavaa, että sen määrä vielä entisestään lisääntyisi.

17 kommenttia:

  1. Veri on vettä sakeampaa

    RKP on hyväksynyt Torvaldsin kotiinsa.

    Perusmaalaisille Väyrynen on omimpi kuin Sipilä-Vanhanen, etelän herroja.

    Helikopteriperspektiivi on pudotuksessa. Ihmisen mittakaava jyrää.

    VastaaPoista
  2. Sinänsä mielenkiintoinen episodi tuo Valamon aarteet. Suomalaisen toimittajan kysymykseen Mainilan laukausten ampujasta Lavrov vastasi viittaamalla Putinin po. toteamukseen Suomesta ystävällisenä maana, joka itse asiassa pelasti ortodoksiset kalleudet ja jotain sanoakseen ehdotti vielä yhteistä historiakomiteaa asian johdosta.
    Myönnän itse hieman pörhistyneeni ensimmäisistä uutisista. Putinin kehu on vähän samanlaista kuin työnantajan kehu, eli että mitähän se oikeastaan ajaa takaa. On pressanvaalit ja puheet hybridi- ym vaikuttamisesta jne.

    Presidenttiehdokkaille, Kyllöselle ja muillekin, olisikin ollut relevantti kysymys, että miten nämä preidenttinä suhtautuisivat, jos Putin aivan ystävällisesti esittäisi tavaroiden palauttamista niiden alkuperäisille sijoilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen sanottiin että päällikön kiitokset ilman samalla myönnettyä palkankorotusta ovat yhtä tyhjän kanssa.

      Poista
  3. "miten Kekkonen uudenvuodenpuheessaan mainitsi pitävänsä rattijuoppoutta rikoksena, josta pitäisi antaa kovempia rangaistuksia. Mitä siitä seurasi, tiedetään."

    Tämä on näitä Suomen oikeuslaitoksen historian vähemmän kunniakkaita sivuja, kaukana länsimaisesta riippumattomasta oikeuslaitoksesta. Länteen alettiin päästä vasta kun Euroopan ihmisoikeussopimus pani (vähän) terästä selkärankaan.

    (Samaan aikaan Ruotsissa: joku onneton alituomari oli tuominnut ankaramman rangaistuksen rattijuopolle viitaten oikeusministerin lehtihaastatteluun, Svean hovioikeus alensi rangaistuksen todeten, että oikeusministerin lehtihaastattelu ei ole oikeuslähde ts noudatettavaa oikeutta.)

    VastaaPoista
  4. Kehottaahan kristinuskokin vihaamaan syntiä mitä kapitalisti harjoittaa lähimmäisiään kohtaan. Näin ollen sosialismia ei voi olla ilman kristinuskoa.

    VastaaPoista
  5. "Muuan kohta Putinin repliikissä (se ei siis ollut mikään ”puhe”) kuitenkin särähti korvaani. Kyseessä oli kommunismin ja kristinuskon rinnastaminen."

    "särähti korvaani", mutta itse asiassa kysymys on vain normaalista vaalipropagandasta. Putin kalastelee niiden ihmisten ääniä, jotka eivät pysty enää ajattelemaan muuten kuin kommunistisesti, mutaa käyvät pereinteen mukaisesti kirkossa sytyttämässä kynttilän syntien anteeksiantamisesta, ehkä tärppää.

    Venäjän kommunistinen puolue työnsi oman ehdokkaan presidenttikisaan, mutta sillä paljastui heti olevan suuria omaisuuksia ulkomailla. Korruptoituneelta ehdokkaalta kannattaa repiä kannatusta omaan laariin.

    VastaaPoista
  6. "Putin otti esimerkikseen Kommunismin rakentajan moraalikoodeksin ja vertasi sitä kristinuskon dekalogiin."

    Tämähän on ihan normaalia silmänkääntösirkustemppuja для страны дураков eli tyhmille. Nyt yritetään kiinnittää huomio Kommunismin rakentajan ihanaan moraalikoodeksiin, jotta unohdettaisiin venäläisen aristokratian yhteistyössä läntisen Karl Marxin kanssa kyhäämä Kommunistisen puolueen ruma/verinen/saastainen/maailmansotia suunnitellut manifesti (1848). Sen periaatteet ovat lyhykäisyydessään seuraavat:

    -- yksityisomistuksen lopettaminen maksimaalisesti

    -- yhteiskunnallisten luokkien hävittäminen, proletariaatti muodostuu kansakunnaksi

    -- kansojen kansallisuuserojen hävittäminen lopullisesti

    -- proletariaatilla ei ole mitään hävitettävää, se valloittaa koko maailman.

    Tämähän on ihan normaalia silmänkääntösirkustemppuja для страны дураков eli tyhmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tämähän on ihan normaalia silmänkääntösirkustemppuja для страны дураков eli tyhmille."

      Venäjä/Neuvostoliitto/Venäjä/Neuvostolitossa KGB on jo pari sataa vuotta pitänyt huolta siitä, että maassa olisi vain niitä ihmisiä jotka pystyvät hyväksymään heidän vaatimuksensa eli странa дураков eli tyhmät. Suomen suhteen: maassa ptää olla vain paavoväyrysiä.

      Ne jotka eivät kelvanneet странe дураков eli tyhmät lähetettiin GULAG:eihin ja KGB:n hallinnassa olleisiin pöpilöihin.

      Nykyajan älypuhelinten valtakaudella GULAG:it ja pöpilät eivät voi tulla kysymykseen, joten Ne jotka eivät kelvanneet странe дураков karkotettiin miljoonittain pois Venäjältä tai ne karkasivat itse, koska Venäjän laki on nirso yksityisomistuksen suhteen: pitää olla Putinin kaveri.

      Poista
  7. "Samoin tiedetään, mitä seurasi Mauno Koiviston fundeerauksesta, jonka mukaan inkeriläisiä pitäisi pitää paluumuuttajina, mikäli he haluavat muuttaa Suomeen."

    Kaikesta päätellen professori Vihavainen ei ole lukenut tarkasti Nevalaisen toimittamaa teosta Inkeri, jossa kerrotaan, että Suomen hallitus oli neuvotellut Neuvostohallituksen kanssa inkerinsuomalaisten mahdollisuudesta muuttaa Suomeen (Neuvostoliiton juutalaisilla oli oikeus muuttaa Israeliin jo ammoisista ajoista lähtien.) jo vuodesta 1988 lähtien. Presidentti Mauno Koiviston TV-fundeeraus vain kruunasi mainittujen neuvottelujen umpikujan/ulospääsyn. Paluumuuttajan statuksen saivat tietysti myös punapakolaisten jälkeläiset sekä Amerikoista Neuvostoliittoon sosialismi/kommunismia rakentamaan muuttaaneiden jälkeläiset.

    Jos vuoden 1917 Venäjän väestölaskennan mukaan Venäjällä oli n. 120 000 suomenkielistä, niin vuoden 1986 Neuvostoliiton väestönlaskennan mukaan Neuvostoliitossa asui 68 000 suomenkielistä.

    VastaaPoista
  8. Luvut ovat toki tunnettuja, mutta harva panee asiaa Suomen syyksi. Kun ns. paluumuutto alkoi, niin sen jälkeen se populaatio vasta hävisikin. Tässähän se Suomen syyllisyys sitten tuli esille: hävitettiin lopullisesti koko Venäjän suomalainen yhteisö. Tervolla taisi olla tämä idea vai ymmärsinkö väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Luvut ovat toki tunnettuja, mutta harva panee asiaa Suomen syyksi. Kun ns. paluumuutto alkoi, niin sen jälkeen se populaatio vasta hävisikin."

      Kantaako tässä arvoisa herra professori myös huolta siitä, että Venäjän juutalaisten populaatio vasta hävisikin, kun pääsivät muuttamaan Israeliin? Mutta harva panee asiaa Pahan Valtakunnan syyksi. Eivät ainaskaan taistolaiset professorit, joden professorinpalkat ja -eläkkeet ovat sen ansiota.

      Poista
    2. En minä olemitään pahakseni pannut. Totesin vain, että suomalaisia ja Suomea on syyllistetty milloin mistäkin, harvemmin kuitenkin Neuvostoliiton synneistä.

      Poista
  9. No siis kyllähän jos astutaan pari askelta taaksepäin ja otetaan teologis-antropologinen perspektiivi, vasemmistolaisuuden protestanttiset piirteet suorastaan hyppäävät silmille: "te ette elä niin kuin opetetatte (täysin validi huomio aikansa myöhäisfeodalistisissa oloissa, muuten), joten meillä on oikeus julistaa teille kristillinen 'jihad' eli - vihavaismaisella kursivoidulla sivistystermillä - toimimme suhteessa teihin roolissa ecclesia militans".

    Protestanttilahkon nimeltä vasemmisto kuningasajatus oli ja on, että paratiisin voi toteuttaa maan päälle - työllä (!). Tämä tietysti oli suurempi skisma kuin mitä virallisen kristinuskon sisällä on koskaan ollut - se on vähän samaa suuruusluokkaa, kuin jos joku olisi yrittänyt käännyttää ortodokseja suoraan protestanteiksi 1200-luvulla.

    Tärkeää ymmärryksen kannalta on toki tajuta, ettei vasemmisto ole sama asia kuin sen idolinpalvontaan, kaksitasoiseen grafiikkaan ja iskusanoihin erikoistunein, tavallaan typologisesti sotauskonnollinen eli kriisikokemuksesta (ja vainottuudesta) ammentava haara, kommunismi. Ja Venäjällähän nimellinen kommunismi myös taisi ehtiä edustaa sentään jonkinlaista konsolidoitunutta sosiaalidemokratiaakin. (Kolmantena melko itsenäisenä vasemmiston päähaaraana voisi mainita vielä anarkismin, jolla nimenomaan oli näistä haaroista ehkä enimmin kytköstä yksilölähtöiseen etiikkaan ja siihen vetoamiseen.)

    Joitain kristinuskon oppeja, kuten halua levitä kaikkialle, nimenomaan tuo vasemmistolaisuuden re- ja aggressiivisin haara toteutti esimerkillisellä pieteetillä. Nimenomaan vastakkainasettelu etnisyyksiin ja identiteetteihin kiinnittyneiden auktoriteettien kanssa ja lupaus jumalmaisen elämän mahdollisuuudesta tämänpuoleisessa teki siitä erinomaisen sisällissota-aihion kaikenlaisille kansoille yli maan piirin.

    /KK/

    VastaaPoista
  10. No tokihan se kvasiuskontoa on. Se olennainen ero on äärettömän mittapuun puuttuminen, mikä mahdollistaa "tarkoitus pyhittää keinot"-ajattelun ja oikeastaan myös siihen velvoittaa.

    VastaaPoista
  11. Noinhan siinä helposti käy, kun mykkä valta ajattelee pitkään ja perustelematta linjalla "perinteiset keinomme pyhittävät kaikki tarkoitukset". Konseptualisoituessaan käsitykset tavallaan hyppäävät sanaluokkarajan yli, ja se, mikä mykkyydessä oli määre, on uudessa helposti ydin, tms. hankalasti sanallistettavaa. Tästä on Hegel-niminen ukko kirjoittanut pari kirjaakin.

    Eli jokin vastuu on aina niilläkin, ja ehkä nimenomaan niillä, joille kulloinenkin politiikka ei ole teema. Tällä hetkellähän vastuuvuorossa ei tosin ole enää ehkä niinkään koti-isänmaa-uskonto/diskontto-oikeisto, vaan ideologinen liberalismi, joka tosin on sosiaalisesti erittäin epäoikeudenmukainen hanke sekin. Helposti unohdetaan, että sekin aate on puoliksi ihan eksplisiittisen sinistä. Sinipunainen EU - siinä tavoitetta kerrakseen, ja jotta se saavuttaisi porvarillisen kansallisvaltion tason demokratioineen, jostain pitäisi tempaista vielä kolmaskin kaista lippuun. Sitä ei ole nyt näköpiirissä, vaan matka kohti yksikaistalippujen totalitarismia (NL, Saudi-Arabia, EU) jatkuu, San Marinon, Liechtensteinin, Baijerin ja Vatikaanin tyyppisten kaksikaistalippuisten feodaalimaiden tason alle riemumielin regressoituen.
    /KK/

    VastaaPoista
  12. "inkeriläisiä pitäisi pitää paluumuuttajina"

    Onnelliset inkeriläispaluumuuttajat joutuivat kuitenkin ojasta allikkoon.

    Suomen työpaikoilla isännän ääntä ruohonjuuritasolla/valtaa puskaradiossa/paikallisina kgb-kostajina toimivat taistolaiset.

    Taistolaisille Neuvostoliitto oli vuosikymmenien ajan Järkkymätön Maanpäällinen Paratiisi. Ja katsokaas: saastaiset inkeriläiset rynnivät Suomeen ja pelkällä olemassaolollaan Suomessa toimivat ikäänkuin todisteena siitä, että Neuvostoliitosta piti karata heti kun siihen tarjoutui mahdollisuus.

    JO pelkällä olemassaolollaan Suomessa nämä saastaiset inkeriläiset kehtasivat loata taistolaisten Pyhää uskoa Neuvostoliitosta Maanpäällisenä Paratiisina!

    Minusta levitettiin saastaisia huhuja, minun omaisuutta/polkupyörä rikottiin käyttökelvottmaksi, meidän lapsia lyötiin kuin vierasta sikaa, jne. vain sen takia että työpaikalla vastasin työkavereiden kysymyksiin Neuvostoliiton oloista niin kuin ne olivat. Onneksi viranomaiset löysivät uuden paikan asua ja tienata rahaa.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.