maanantai 28. tammikuuta 2019

Itsemurhien maa


Eläköön itsemurhaaja

Tässä takavuosina sai tottua siihen, että meillä Suomessa kuoli sekä liikenneonnettomuuksien ja itsemurhien uhrina yli tuhat ihmistä. Se alkoi tuntua lainomaisuudelta. Nyt molemmat luvut ovat laskeneet merkittävästi. Liikenteessä kuoli vuonna 2018 vain 223 henkeä. Itsemurhia tehtiin noin 600.
Niitä oli, kuten kerrottiin, tiettyjä maita, kuten Italia, jossa miehet ja naisetkin kävivät tarvittaessa ripillä ja saivat rauhan sielulleen. Ja sitten oli Suomi, Unkari, Japani ja jokunen muu sulkeutuneen kulttuurin edustaja. Ikäviä jurnuttajiahan sitä meillä oltiin. Muilla oli paremmin, kerrottiin.
Mutta toki näinkin delikaatin ongelman selittäminen oikeasti vaatii vähän enemmän. Itsemurhan yleisin, joskaan ei ainoa syy on masennus, joka taas usein on sosiaalista perua.
Alan klassikko Émile Durkheim erotti useita itsemurhien lajeja, joista yksi oli altruistinen. Ihminen tappoi itsensä sosiaalisista syistä. Syyllinen oli tavallaan itse asiassa ympäröivä yhteiskunta.
Yhteiskunnan vaikutus asiaan onkin aivan epäilemättä suuri ja jopa ratkaiseva. Joissakin maissa itsemurhaluvut saattavat olla moninkertaisia toisiin verrattuna. Sitten on joitakin sellaisia maita, joiden kohdalla tekee mieli epäillä tilastoja.
Niitä ovat sellaiset maat, joissa tätä ilmiötä ei lainkaan esiinny, kuten Nepal. Samaa tilastovirhettä (?) epäiltiin aikoinaan myös Italian kohdalla. Kun kuolinsyy merkittiin, ei vain ollut sopivaa käyttää siitä tiettyä nimikettä.
On kuitenkin epäilemätöntä, että tilastot näyttävät oikeansuuntaisia lukuja. Jotkut maat toki lienevät niissä yliedustettuja ja päinvastoin.
Joka tapauksessa itsemurhiin kuolee maailmanlaajuisesti keskimäärin hieman yli 10 henkeä 100 000 kohti eli sata henkeä miljoonasta. Viidestä miljoonastamme keskinkertainen tulos olisi siis viisisataa, mutta suhdeluku on meillä ollut jonkin verran isompi, 13,8 vuonna 2016. Sekin on toki hyvää kansainvälistä tasoa ja suunnilleen USA:n luokkaa.
Itsemurhan keinoina ovat takapajuisissa maissa usein halvat hyönteismyrkyt, kehittyneissä maissa ampuma-aseet, köydet, lääkkeet ja niin edelleen. Alkoholia voisi varmaan pitää samaan ryhmään kuuluvana, mutta näin ei kaiketi tehdä.
Euroopassa ja maailmassakin itsemurhamaiden kärkiryhmään kuuluu Itä-Eurooppa. Venäjällä luku oli vuonna 2016 26,5 ja Liettuassa lähes yhtä suuri.
Jalojen villien Grönlannissa luku on kuitenkin vielä omaa luokkaansa: 83, miehillä huikeat 116,9.
Sukupuolten tasa-arvo on valitettavasti tälläkin alalla yhä saavuttamatta. Miehiä kuolee oman käden kautta yleensä pari-kolme kertaa enemmän kuin naisia, joilla kyllä todetaan enemmän yrityksiä. Esimerkiksi Venäjällä luvut ovat 48,3 ja 7,5, pitäisikö sanoa, miesten hyväksi.
Kiina on siitä hyvin harvinainen maa, että siellä naiset ovat johdossa tällä alalla. Siellä koko maata kuvaava luku on 8, miehillä se on 7,9 ja naisilla 8,3. Asiaa on selitetty kulttuurilla, mikä on uskottavaa ja panee taas kerran miettimään, ettei sitä maata kannata ilman muuta mitata meidän mitoillamme.
Mutta kulttuurillahan itsemurhia muutenkin selitetään. Mainittu Durkheim on alan suuri klassikko ja kun hänen ajatuksiaan puoli vuosisataa sitten opiskelin, muistan, että siinä olisi korostunut termi anomia (anomie) eli siis normittomuus.
Yhteiskunta eli siis kulttuuri saattaa säädellä ankarastikin yksilön elämää ja sitä tapaa, jolla hän sen käsittää. Mutta kun tullaan tilaan, jossa normit vaikenevat, saattaa ihminen romahtaa. Näin olen asian ymmärtänyt.
Tällaisia suuria anomian tiloja syntyi esimerkiksi niin sanotun reaalisosialismin romahtaessa. Itsemurhaluvut hyppäsivät pilviin. Nyt ne ovat ilahduttavasti laskeneet, vaikka ovat maailman ja Euroopan keskimäärään verrattuna huomattavasti koholla, jopa yli kaksinkertaiset.
USA:ssa taas luvut ovat nyt kasvaneet. Maassa on kaiken kaikkiaan kuolleisuus lisääntynyt, mitä on pidettävä epäterveenä kehityksenä. Muistan hyvin, millainen sensaatio se oli, kun sama ilmiö havaittiin Neuvostoliitossa.
Täysin diletanttimainen, mutta mahdollinen arvaus on, että USA:ssa levinnyt anomia voisi selittää tilastoja. Nehän kerätään myös paikallisesti ja tuo paljon puhuttu inhimillisen arvokkuuden tuhoaminen, jonka globalisaatio on saanut aikaan ns. ruostevyöhykkeellä, on houkutteleva selittävä tekijä.
Toinen ryhmä, joka on tässä suhteessa kiinnostava, ovat muhamettilaisesta maailmasta Eurooppaan tulevat siirtolaiset. Heidän keskuudessaan näyttää hyvin tärkeää olevan sitoutuminen lähtömaan arvoihin, jotta vältettäisiin se sietämätön anomian tila, joka muuten seuraisi.
Tätä ilmiötä laajemminkin ovat pohdiskelleet Ian Buruma ja Avishai Margalit kuuluisassa kirjassaan Occidentalism.
Kaiken kaikkiaan reaktio modernisaatiota vastaan on maailmanlaajuinen ilmiö ja jossakin määrin havaittavissa kaikkialla. Sen merkitystä ei kannata ylimielisesti vähätellä leimaamalla se henkiseksi takapajuisuudeksi.
Kysymys on ihmisarvosta, siitä, mitä englanniksi kutsutaan nimellä dignity ja jonka pohdiskeleminen juuri nyt näyttää tullen muotiin (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=dignity).
Itse asiassa olemme tässä asiassa tekemisissä ihmisenä olemisen perusasioiden kanssa. Ne aiheuttavat sen, ettei muhamettilaisista kulttuureista tänne muuttavalla ihmisellä useinkaan ole muuta henkistä mahdollisuutta kuin taantua entistä kiivaammaksi omien traditioidensa noudattajaksi.
Toinen vaihtoehto olisi itsemurha, mikä uudessa ympäristössä näyttääkin olevan yhtä luonteva ja hyväksytty kuin se itse asiassa on kauhistuttava ja barbaarinen ratkaisu.
Sivumennen sanoen, sotien ja vastaavien suuronnettomuuksien aikana itsemurhat käyvät harvinaisiksi. Myöskään nälkään ja köyhyyteen niitä ei käytetä ratkaisuna. Sen sijaan ne näyttävät hyvin usein seuraavan näennäisen helposta elämästä ja havaitsemme filmitähtien ja vastaavien kuplajulkimoiden niihin turvautuvan suhteellisen usein.
Mutta älkäämme tätäkään asiaa yrittäkö ymmärtää liian nopeasti. Kyseessä lienee viime kädessä ihmisen eksistentiaaliseen ahdistukseen liittyvä asia, johon kyllä myös tietyt endokrinologiset ja fysiologiset seikat vaikuttavat.
On ainakin hienoa, että Suomessa trendi on ollut vahvasti laskeva. Ehkäpä voimme antaa edes tästä pisteitä tuolle aina niin kiivaasti parjatulle hallituksellemme. Huonomminkin voisi mennä.

12 kommenttia:

  1. Kaikkea se Teneriffa teetättää...

    VastaaPoista
  2. "Heidän keskuudessaan näyttää hyvin tärkeää olevan sitoutuminen lähtömaan arvoihin, jotta vältettäisiin se sietämätön anomian tila, joka muuten seuraisi."

    Luin tässä taannoisesta Hesarista tutkimuksesta, jonka mukaan 146 haastatellusta lähi-itä taustaisesta miehestä jokainen piti naista luontaisesti alempiarvoisena sekä kyvyttömänä toimimaan johtajana.

    Tämä kirvoitti miettimään, että maahantulijat väistämättä tuovat mukanaan oman kulttuurinsa ja sen arvot. Ajatusleikki: jos jokin surkea sattumus pakottaisi meidät pakolaisiksi vaikkapa Saudi-Arabiaan, alkaisimmeko heti siellä kääntymään islamiin ja näkemään naisen aseman edellä mainitun kaltaisena?

    Itsemurhasta puheenollen myös kulttuuri voi tehdä itsemurhan: eilisessa Hesarissa oli kirjoitus pedofiilitutkijasta, joka käsitteli aivan pieniin lapsiin kohdistuvasta hyväksikäytöstä ja jopa muusta vakavasta väkivallasta. Tuollainen on kulttuurisen itsemurhan merkki: jossain rottakokeessa riittävän ahtaalle pannut rotat alkoivat surmata jälkeläisiään....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arabian kulttuuriset arvot tekisivät hyvää suomalaisille. Tulisi ryhtyä näihin juoppoihin velttoranteisiin ja ei taatusti keskusteltaisi homojen avioliitto oikeudesta. Se maa ei ole täýnnä 40 v ympäri olevia mahoja naisia kuten täällä. Missä loput narisevat nenääsä että ei voi tehdä lapsia kun ilmastonmuutos.

      Suomalainen nainenkin palaisi luonnolliseen osaansa viimeisen 50 v tai 100v harharetkiltään. Yhteiskuntien tilasta kertoo jotain että syntyvyys on romahtanut Suomessa 1800-luvun nälkävuosien tasolle ja Saudi-Arabiassa se on pysynyt kasvu uralla.

      Poista
  3. Itsemurha on hirveintä äidille ja isälle. Itsesyytökset mylläävät mieltä, vaikka ulkopuolisen on ollut vaikea havaita vanhempien syyllisyyttä. Kahden hyvän ystäväni aikamiespojat ovat tehneet itsemurhan, joten jonkin verran tunnen tapauksia.

    Itsemurha ei ole ihmisoikeus vaan itsekäs tapa jättää elämä ja rakkaimmat ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä kaikesta huolimatta haluaisin - antiikin ihmisten tavoin - nähdä itsemurhan vapaan ihmisen viimeisenä oikeutena, silloin kun se ei perustu tilapäiseen masennukseen tai mielenterveydellisiin ongelmiin vaan vakaaseen harkintaan siitä, että elämän aiheuttamat kärsimykset (esim. sairauskivut) ovat pysyvästi suuremmat kuin elämästä saatavat ilot. Ihmisellä ei ole kuoleman jälkeiseen aikaan kohdistuvia velvollisuuksia, vihkivalassakin luvataan ratkaistaan ainoastaan kuolemaan saakka.

      Vanhemmille voisi toki kirjoittaa lohduttavan kirjeen ("tämä ei ole teidän syytänne"). Jos se ei auta, nämä voivat hakea apua tuohon mielenterveysongelmaansa. Muuna en nimittäin osaa vanhemmat huolta täysi-ikäisestä lapsesta nähdä.

      Poista
  4. Tiedän yhden amerikkalaisen vanginvartijan, joka ampui itsensä. Hän oli jo eläkkeellä, ikää yli 60 ja käsittääkseni sairastui vakavasti, jolloin oli todennut, ettei halua olla vaimolleen taakka ja ampui sitten itsensä. Oli muuten juutalainen.

    VastaaPoista
  5. "Kiina on siitä hyvin harvinainen maa, että siellä naiset ovat johdossa tällä alalla. Siellä koko maata kuvaava luku on 8, miehillä se on 7,9 ja naisilla 8,3. Asiaa on selitetty kulttuurilla, mikä on uskottavaa ja panee taas kerran miettimään, ettei sitä maata kannata ilman muuta mitata meidän mitoillamme."

    Kiinan osalta tuohon naisten korkeampaan itsarikuolleisuuteen vaikuttanee sekin, että heitä kun on selvästi miehiä vähemmän pitkään harjoitetun (ja poikia suosineen) yhden lapsen politiikan takia (suhdeluku muistaakseni jotain 1,3 miestä per nainen), niin myös naisiin kohdistuvat odotuksetkin ovat sitämyöten huomattavan kovat. Ja epäonnistumisten tapahtuessa kulttuurissa, jossa ns. kasvojen menettäminen on liki pahinta mitä voi tapahtua, niin... Elikkä tuo voisi olla myös eräs naisten korkean parisuhdemarkkina-arvon kääntöpuoli siellä.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "heitä kun on selvästi miehiä vähemmän pitkään harjoitetun (ja poikia suosineen) yhden lapsen politiikan takia (suhdeluku muistaakseni jotain 1,3 miestä per nainen), niin myös naisiin kohdistuvat odotuksetkin ovat sitämyöten huomattavan kovat."

      Tämä on mielenkiintoinen pointti siihen nähden, että olen itse ajatellut naisten aseman parantuvan siellä siksi, että tulee "naispula", ylikysyntä kun yleensä nostaa arvoa. Esimerkiksi USA:ssa naisten korkea arvostus ja raiskausrikosten ankarat rangaistukset kun liittyvät siihen taustaan, että siirtolaisista suuri osa oli miehiä, joiden piti kilpailla naisista.

      Poista
    2. Toki naispula nostaa suhteellista markkina-arvoa, ja ilmeisen rajusti nostaakin. Mutta kolikolla on aina se toinenkin puoli; koska miehiä nyky-Kiinassa on n. 130 sataa naista kohti (sic!), ja tämä maassa, jossa järjestetyt avioliitot ovat edelleenkin suht yleisiä, niin mitähän tästä asetelmasta sitten voisi seurata noin käytännössä?

      No voipi olla vaikkapa niin, että pojan/nuorenmiehen vanhemmat joutuvat kovassa kilpailutilanteessa uhraamaan huomattavasti resurssejaan, jotta vaimon saaminen heidän kallisarvoiselle ainokaispojalleen edes olisi mahdollista. Siis eräänlainen käänteinen myötäjäisasetelma.

      Ja koska "investointi" (naimakauppa) on tullut huomattavan kalliiksi, niin myös siihen kohdistettavat "tuotto-odotukset" ovat sitä myöten vähän peijakkaan kovat. Ja mikäli morsian ei täytäkään häneen kohdistettuja korkeita toiveita ja odotuksia, on seurauksena tuo "kasvojen menetys", so. kollektiivinen häpeä, jonka kestäminen voikin sitten viedä jo henkisen kestokyvyn äärirajoille, tai jopa sen yli. Ja siihen tilanteeseen joutuneesta itsari voikin jo näyttää ainoalta ulospääsytieltä.

      No, vähän tällaista halki-poikki-pinoon-kyökkipsykologiaahan tämä, mutta epäilemättä asetelmassa on myös tuollaisiakin piirteitä nähtävissä, jos hieman vasiten rautalankaistetaan tuota peruskuviota.

      Summa summarum: Mikäli väestö-, ikä-, sukupuoli- tms jakauma vääntyy noinkin pahasti vinoon, taitaa tästä seurata lähinnä se, että yhteiskunnan tasolla kaikki (tai ainakin useimmat) siinä häviävät. Tavalla tai toisella.

      -J.Edgar-

      Poista
  6. Muuten, sain yllykkeen tähän blogiin tästä Economistinn jutusta, mutta olin unohtanut lehdenSuomeen: https://www.economist.com/leaders/2018/11/24/why-suicide-is-falling-around-the-world-and-how-to-bring-it-down-more
    Ilahduttava ilmiö, joka taas kerran kertoo sen, että monessa suhteessa parempaan ollaan menty ja paljon.
    Mutta ei tämä länsimaiden tuhoon vaikuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Italian asennetta kuvaa jossain määrin Isä Camillon pitämä puhe, jossa hän suoraan ja jyrkästi tuomitsi itsemurhan ja sitten epäsuorasti osoitti paikkakuntaa järkyttäneen itsemurhan joksikin ihan muuksi. Kaunokirjallinen kuvaus, mutta kertonee jotakin suhtautumisesta. Siis Giovanni Guareschin Don Camillo -tarinoita, en nyt muista mistä kirjasta.

      Poista
    2. Pidän täysin mahdollisena, että Suomen korkeat luvut perustuvat osittain rehellisyyteen.
      Itsemurhahan lienee myös taloudellinen tappio, vakuutus ei taida maksaa. Jos saadaan muutettua esim. onnettomuudeksi, tilanne muuttuu.

      Poista

Kirjoita nimellä.