torstai 31. tammikuuta 2019

Fariseukset ja saddukeukset


Farisealaisten aika

Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan.
 Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista.
He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi,
mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. (Matt. 23. 2-7)

Jeesuksen ajan fariseukset ovat meillä yhäkin huonossa maineessa, mikä on aikamme näkökulmasta kummallista ja aivan ansaitsematonta.
Kuten muistamme, muuan sellainen kiitti Jumalaa siitä, ettei ollut niin kuin muuan julkisyntinen tullimies, vaan maksoi kymmenykset tuloistaan köyhille, noudatti tarkoin sapattisäännöksiä ja pitäytyi siinä, mikä oli kosher.
Kyseessä siis oli nimenomaan kunnon kansalaisen perikuva.
Nykyäänhän me kaiken kaikkiaan maksamme usein yli puoletkin tuloistamme veroina ja verontapaisina maksuina, mutta emme siitä erityisesti ylpeile. Ei ole aihettakaan, sillä jättäisimme kyllä riemumielin maksamatta, ellei valtion publikaanien käsi olisi niin tiiviisti kukkarollamme, että sen torjuminen on mahdotonta, ainakin nyt tavalliselle pulliaiselle.
Mutta fariseukset olivat kaikessa muussakin mallikelpoisia. He nyt yksinkertaisesti olivat niin hyviä ihmisiä, ettei parempia voinutkaan olla.
Aikamme perspektiivistä oudolta kuulostaakin tuon myöhemmin kristukseksi eli messiaaksi korotetun galilealaisen puhe, kun hän silti kehtasi moittia fariseuksia: ”Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.»
Mitä ihmeen väliä sillä oli, millä mielellä asiat tehdään, kunhan ne nyt vain tehdään? Eikö marxilaisuus, ainakin leninistisessä muodossaan, peräti lähde siitä, että jopa kaikkein alhaisimmat ihmisen vaistot, kateus, kostonhimo, viha ja pahuus voidaan tehokkaasti valjastaa kaikkein arvokkaimpienkin asioiden palvelukseen ja niihin erityisesti?
Saattoihan se asia niinkin olla, että fariseukset joskus puhuivat yhtä ja tekivät toista, heikkohan se ihminen on. Mutta olisiko sitten suorastaan pitänytkin myös saarnata kevytmielisyyttä ja syntiä? Ei kai nyt sentään.
Tämä vain tuli mieleeni, kun ajattelin kaikkia niitä kunnon ihmisiä, jotka kieltäytyvät yksityisautoilusta, liharuoasta ja jopa kaikesta eläinperäisestä ravinnosta, ostavat tavaransa ilman kääreitä ja käyttävät arkipäivän voimanlähteenään vain puhdasta sähköä.
Aikoinaan Jahve kehotti laittamaan tupsut rukousmaton neljään nurkkaan ja ortodoksijuutalaisethan tänäkin päivänä pitävät käskystä ehdottomasti kiinni.
Raamatunlausekoteloista hän ei tainnut puhua yhtään mitään, mutta kyllähän ne, kuten niin monet muutkin asiat mukavasti tiedottavat ympäristölle, että hurskas mies on kyseessä. Mikäli hän vielä on muunsukupuolinen nainen, on kaikki täydellistä meidän aikamme perspektiivistä.
Fariseusten usko ulottui jopa tuonpuoleiseen elämään. Tämä näkemys on jo aika lailla passé, mutta paljon on meillä niitä, jotka kyllä uskovat ilmastonmuutoksen jälkeiseen idylliin, jossa sähköautot hiljaa hurisevat ja polkupyörät vilahtelevat sähköllä lämmitettyjen ja tuulella käypien bulevardien käytävillä, jossa monikulttuurinen kansa vaeltaa.
Raamatunlausekoteloiden sijasta on mahdollista käyttää muita vanhurskauden tunnuksia. Kaikki sellainen käy, mikä liittyy maailman pelastamiseen oman, mallikelpoisen käytöksen voimin. Monikulttuurisuuden ja avoimien ovien politiikan kannattaminen, muunsukupuolisuus ja feminismi ovat selviä viestejä siitä, ettei aikamme kunnon kansalainen jaa niitä turmiollisia arvoja, joita publikaanit edustavat.
Mikälikoko asiassa oleellista olisi saada aikaan merkitsevä muutos kasvihuonekaasujen tuotannossa, tapahtuisi se tietenin käyttämällä hyväksi valtion pakkokeinoja.
Kuten fariseusta oli varmasti vaikea saada luovuttamaan rehellisesti kymmenyksiä tuloistaan köyhille, olisi nykyistä hallintoalamaista yhtä vaikeaa saada vapaaehtoisesti pulittamaan puolta tuloistaan verottajalle. Mutta kun valtio päättää sen ottaa, on siinä paha panna vastaan.
Primitiivisissä kulttuureissa ajatellaan usein tabujen kautta: tämä tai tuo asia on ehdottomasti kiellettyä ja piste. Tämä mentaliteetti on viime vuosina taas valtavasti kasvanut yleisen primitiivisyyden myötä.
Sen sijaan, että koko kansan lihan kulutusta vähennettäisiin hinta- ja veropolitiikalla, millä jo saattaisi olla mikroskooppinen merkitys kasvihuonekaasujen tuotantoon ainakin meillä, fariselaiset ovat kieltäneet itseltään lihan kulutuksen kokonaan ja samalla myös muiden eläinperäisten tuotteiden hyödyntämisen.
Maanviljelyksen ja ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta asia on selvästi vahingollinen, mutta jää onneksi vaille todellista vaikutusta fariseusten vähäisen määrän takia.
Sen sijaan, että tarpeetonta ja haitallista kulutusta ja tavaran rahtausta niin ikään pyrittäisiin hallitsemaan vaikkapa entisajan ylellisyysverolla, joka ulotettaisiin myös halpaan, mutta tarpeettomaan rihkamaan ja liikkumiseen sen tarkoituksen perusteella, käydään itse kuljetuksen kimppuun kaikkialla ja vaaditaan koko autokannan muuttamista tavalla, jota maapallon resurssit tuskin edes kestäisivät. Siis taas maagiset kiellot uusia priorisointeja tukevan hintapolitiikan sijasta.
Tietenkään yhden pienen maan politiikka ei vielä sinänsä merkitse valtavien prosessien suhteen sitä eikä tätä. Oleellista on saada muutos noissa suurissa puitteissa.
Kaikkein suurin ongelma on tiettyjen alueiden, erityisesti Afrikan väestönkasvu, joka taas on kaukana fariseusten oman navan piiriin rajoittuvasta ajattelusta.
Ajatelkaamme lisäksi vaikkapa turismia. Fariseus saattaa kaikin mokomin välttää turistimatkoja, mutta maailman matkailubisnekseen sillä ei ole mitään merkitystä. Onneksi.
Matkailullahan on tärkeä rooli siinä, että myös maailman köyhimmät alueet voidaan pitää tuottavina ja asuttuina. Mikäli väki sieltä haalitaan rikkaaseen pohjolaan nauttimaan siitä tuhlauksen tasosta, jonka pohjoiset kansat ovat itselleen järjestäneet, on katastrofi valmis.
Asiat ovat hankalampia kuin farisealainen ajattelu edellyttää niiden olevan.
Pohjimmiltaan fariseukset toki ovat oikeassa ja kunnon väkeä nyt, kuten olivat myös pari tuhatta vuotta sitten. Kyllä he usein saarnaavat ihan oikeata asiaa, vaikka eivät saakaan mitään aikaan sen hyväksi, paitsi raskaita taakkoja lähimmäisilleen.
Jeesus oli itse asiassa kritiikissään kohtuuton ja hänen radikaali ajattelutapansa järkytti järjestäytyneen yhteiskunnan perusteita. Miksi hän kävi juuri kunnon ihmisten kimppuun eikä noiden publikaanien, jotka olisivat sen hyvin ansainneet?
Tässähän olivat kyseessä erään suuren henkisen vallankumouksen idut. Myöhemmin kristinuskona tunnettu suuntaus mullisti maailman perin pohjin.
Kun sen todellinen kannatus on nyt hiipunut hyvin vähiin, on ymmärrettävää, että uusfarisealaisuus valtaa alaa.
Luulen kyllä, että tilaa olisi nyt myös saddukealaisuudelle, joka tunnusti yksilön merkityksen vähäiseksi eikä ymmärtääkseni nojannut samassa määrin kannattajiensa turhamaisuuteen ja suoranaiseen typeryyteen.
 Tai mene nyt ja tiedä.

15 kommenttia:

  1. Fariseukset ovat aikamme oikeaoppisia/ortodoksisia progressiiveja, saddukeukset taas aikamme teknokraattista eliittiä, jos jonkinlainen raamatullinen analogia pitää vääntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä kiteytys!

      Poista
    2. Kummatkin tulivat kuitenkin paremmin toimeen keskenänsä ja kykenivät jopa yhteistyöhön toisin kuin aidon opposition eli kristittyjen kanssa.

      Poista
  2. Meidän uskottomien on ilo nauttia Timon sanan säilän pistoista, koska tiedämme sen koskevan enemmän heitä kuin meitä. Viattomia ei kukaan, mutta hyväkkäät vielä vähemmän. Toisaalta farisealaisetkin ovat yhden sortin uskovaisia, joten eihän heihin uppoa pienet pistot ja isoja nyt ei kukaan halua. Usko siihen, että maailma muuttuu sellaiseksi, kuin sen pitäisi olla, jos oikein isolla porukalla puristamme kätemme nyrkkiin ja poljemme yhdessä jalkaa, on niin vahva, että siinä faktat ja elämän realiteetit häviävät näkymättömiin.

    VastaaPoista
  3. Niinhän se menee nykysinkin. Jeesuksen ajan saddukeukset olivat kansan rikkaimmasta päästä, jotka pyrkivät yhteistyöhön roomalaisten kanssa. He olivat myös tyypillisiä konservatiiveja, eivätkä myöskään uskoneet kuolemanjälkeiseen elämään. Näistä saddukeuksia voimme havaita nykyisinkin. Fariseukset opettivat, että temppelin ajan hurskausliikkeen hasidilainen perintö ja viisausteologia välittyy tuleville polville. Fariseukset olivat mielellään toteuttamassa niin sanottua uskonnollisen vilpittömyyden tuomiota kansalle, jotka eivät noudattaneet heidän opetustaan. Olet aivan oikeassa, farisealaisuuttahan on juuri se mitä nämä uusfarisealaiset nykyisin saarnaavat ja haluavat olla pidoissa kunniapaikalla, mutta eivät halua vähentää kulutustaan. Mitä tulee Afrikan väestönkasvuun, on ehdottomasti autettava heitä auttamaan itse itseään, antamalla heille mahdollisuus hankkia toimeentulonsa paikallisessa maataloudessa ja yrityksissä. Se on ainoa tie välttää tulevat kansainvaellukset ja maahanmuutto kehittyneempiin maihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansainvaellukset estetään pistämällä rajat kiinni ja asevoimin puolustetaan rajoja.

      Tekopyhä kehitysapu pitäisi myös lopettaa aivan tykkänään.

      Poista
    2. Juuri näin. Ja rahat todelliseen toimintaan.

      Poista
    3. "antamalla heille mahdollisuus hankkia toimeentulonsa paikallisessa maataloudessa ja yrityksissä." 

      Vaan mitäpä sitten kun ilmastonmuutos tekee sen paikallisen maatalouden mahdottomaksi ja muunkin elämisen yli 40 asteen lämmösen tukalaksi. Onko meillä lännessä sittenkään kanttia asevoimin pysäyttää tuollainen massakansainvaellus? On helppo uhoilla, mutta suurimmasta osasta meistä ei ole tappamaan siviilejä ja uskon, että enemmistö ei halua alistua sen vähemmistön valtaan, jolla tuota löytyy.

      Eli edessä on Euroopan peruuttamaton muutos jos kansainvaellus toteutuu, taikka viisas elintason harkittu lasku ja massivinen, mutta järkevä kehitysapu.

      Poista
  4. "Mitä ihmeen väliä sillä oli, millä mielellä asiat tehdään, kunhan ne nyt vain tehdään?" 

    Kyllä länsimaisen etiikan valtavirta (esim Kant) on katsonut, että eettisesti oikea on teko, joka on paitsi ulkonaisesti oikea myös motiiviltaan oikea ts tehdään juuri siksi, että se on oikein. Kokemus on valitettavasti osoittanut, että missä tämä velvollisuusetiikka hylätään vaikka utilitarismin nimissä, siellä ns helvetin portit aukeavat.

    VastaaPoista
  5. "fariselaiset ovat kieltäneet itseltään lihan kulutuksen kokonaan ja samalla myös muiden eläinperäisten tuotteiden hyödyntämisen."

    Antaapa vaan vapaaehtoisesti kieltäytyä, jääpihän meille syntisille sitäkin enemmän. Ja jos nuo saavat siitä ylevän olon olon niin siitä vaan. Päin vastoin heitä kannattaa ylistää tekopyhyydessään ja hymyillä itsekseen, niikuin tiikeri lampaiden joukossa.

    Mutta sitten jos alkavat valtion pakkovallalla lihan kieltää, on aika ottaa kynnet käytöön...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Toki voisi tuottajallekin enemmän maksaa. Menisi osa päähenkilönkin hyväksi.

      Poista
    2. Kannatan ehdottomasti. Muutoinkin lihan pitäisi olla harvemmin syötyä juhla- juhlavaa ruoka ("kana padassa sunnuntaina"). Myös ruhon eri osien, esim sisäelinten arvostusta voisi lisätä. (Blogisti voisi julkaista esim munuaisreseptin.)

      Poista
    3. Samaa mieltä. Reseptin tarvitsisin itse.

      Poista
  6. Hyvä päivänä en jaksa olla näkemättä viher-vasemmistossa pikemmin nuoruuden idealistista naiviutta kuin tekopyhää farisealaisuutta. Onhan ilmasonmuutos todellisuutta ja ajatus kaikkien ihmisten veljeydestä kaunis ajatus.

    Miten se olikaan: nuori, joka ei ole idealisti, on vailla sydäntä, vanha, joka on edelleen idealisti, on vailla päätä (tms). Nuorten hahattelu pitää antaa lempeästi hymyillen anteeksi - kunhan samalla pidetään huolta, että se pysyy vain haihatteluna.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.