Kulttuuria Kanarialla

Teneriffan kulttuurikierros

Kanarian saarilta löytyy ihan kelpo määrä kulttuuria halukkaille. Gran Canarialla on Kolumbuksen museota, konserttisalia ja muutakin. Teneriffan Santa Cruzissa on useita museoita, muun muassa Museo MUNA Museo de Naturaleza y Arqueología, jossa on aika lailla myös saaren varhaisiin asukkaisiin, quancheihin liittyvää asiaa.

Kaupunki on noin Tampereen kokoinen ja siellä toimii myös raitiotie. Lisäksi meriliikenne, myös matkustajien osalta on vilkasta. Gran Canarialtakin monet tulevat tänne pistäytymään ihmeelliseen Loro Parkiin, jossa valaat ja delfiinit esittelevät temppujaan. Esittelivät ainakin muutama vuosi sitten. Toki silläkin saarella on oma hieno eläinpuistonsa.

Santa Cruzin oopperatalo Auditorio on hämmästyttävä arkkitehtuurin näyte ja yhtä suurellinen kuin paikallinen linja-autoasema, joka jättää jopa Helsingin varjoonsa. Siellä orkesteria johti nyt virolainen Anu Tali. Ohjelistossa oli Mendelssohnia ja mitä lienee ollut. Seuraavana on vuorossa Pietarin filharmonia.

Suuri taidemuseo tietenkin kuuluu asiaan ja sittenhän ympäristöstä, etenkin Puerto de la Cruzista löytyy noita eläin- ja kasvikuntaan liittyviä näyttelyitä sekä tietenkin erinäisiä luonnonnähtävyyksiä. Teidellä saattaa kohdata ihka oikean lumisateenkin. Nyt joku väitti tämän tulivuoren aktivoituneen, mutta kyllä retkiä sinne tehdään vanhaan malliin.

Sotamuseo on hieman syrjässä, vanhassa linnoituksessa ja saattanee jäädä monelta käymättä. Se on vahinko, sillä siellä kannattaa kyllä käydä.

Espanjan sotahistoria on tietenkin erittäin merkittävä ja tarkemmin museoon perehtymällä voisi saada selville yhtä ja toista mielenkiintoista myös siitä, mitä se jättää kertomatta tai ainakin pitää aika vaatimattomasti esillä. Mutta kyllä aikaa kului jo yleiskatsauksen saamiseen. Oltiin muuten ainoat asiakkaat.

Mielestäni kenraali Francon rooli on täällä aina vaatimattomasti esillä. Hän nyt sentään lähti juuri Kanarian saarilta aloittamaan uraansa, joka päättyi Espanjan diktaattorin, caudillon asemaan.

Sitä ei enää juhlita, mutta ehkäpä silläkin oli oma myönteinen puolensa. En mene vannomaan. Vaihtoehto ainakin olisi ollut kaamea, joskin myös kiinnostava.

Lepanton meritaistelussa vuonna 1571 tuhottiin museon mukaan Turkin laivaston mukana 20000 musulmaania. Taistelun lopputulos antoi ratkaisevan iskun tuon valtakunnan merenherruudelle. Toinen asia on sitten, että merirosvoina Turkin alamaiset, etenkin Algeriassa ja Marokossa pitivät sivistysmaita kauhun vallassa aina siihen saakka, kunnes Ranska vuonna 1830 valloitti Algerian.

Niin sanottu barbareskirannikko onkin Kanarian saaria niin lähellä, että sinne ja takaisin saattoi purjehtia päiväseltään suotuisilla tuulilla.

Merirosvot olivat Kanarian saarten suuri vitsaus ja näyttävät pitäneen majaansa sen suojaisissa lahdissa, esimerkiksi Gomeralla. Merirosvoihin verrattava vitsaus olivat kaapparit, Espanjan kannalta eritoten engantilaiset.

Museossa on varsin näyttävästi esillä se vuoden 1797 taistelu, jossa paikalliset löivät takaisin ylivoimaisen englantilaisten hyökkäyksen ja pakottivat nämä pyytämään rauhaa.

Taistelussa esitetään Gutierrezin johtamien espanjalaisten osoittaneen suurta aloitteellisuutta, muun muassa varustaen pieniä soutualuksia tykkiveneiksi, jotka vahingoittivat hyökkääjän suuria laivoja.

Museossa aikoinaan ollut suuri tykki El Tigre sijaitsee nyt satamassa, erillisessä pikku museossa. Sillä saatiin osuma amiraali Nelsoniin, joka menetti kätensä. Karskiin tapaansa hän kehotti välskäriä leikkaamaan pois ”tarpeettoman lihanpalan”, kun se tykinkuulan jäljiltä riippui hervottomana.

Tämä oli yksi niistä kolmesta yrityksestä, joita englantilaiset tekivät Santa Cruzia vastaan. Muualla, esimerkiksi Fuerteventuralla on kerrottavana samanlaisia tarinoita. Hyökkääjiä olivat usein merirosvot.

Museon esineistö on kiinnostavaa. Siellä on huomioitu muun muassa Espanjan Saharassa suoritettu toiminta kameliosastoineen. Amerikan valloitus sen sijaan on yllättävänkin suppeasti sivuutettu. Eihän se touhu tainnut siellä juuri kunniakasta olla -meidän näkökulmastamme.

Joka tapauksessa esineistöön kuuluu muun muassa se valtava Englannin Union Jack, joka oli tarkoitus ostaa Santa Cruzin linnoituksen tankoon.

Kiinnostava on myös erittäin suuri valikoima käsiaseita. Niiden joukossa huomiota herättää Colt .45, johon on lisätty valtava lipas.

Luulen kyllä, että ase saattoi jumittua muutaman kymmenen laukauksen jälkeen. Eihän pistoolia ole tarkoitettu sarjatuliaseeksi.

Yleisenä huomiona totean, että kyllähän Kanarialla on muutakin kuin pelkkää aurinkoa ja hiekkaa.