tiistai 5. helmikuuta 2019

Mainio itäinen naapurimme


Mainio naapurimme: 1800-luvun Pietari

Kansalliskirjasto on tehnyt hienon kulttuuriteon digitoidessaan vanhan lehdistömme. Kun se on uudistanut kotisivujaan, on kyllä tullut myös pahan kerran möhlityksi. Niinpä 1800-luvun lehtiartikkelien kortisto hyperlinkkeineen on nyt piilotettu niin hyvin, ettei sitä varmasti löydä, ellei osaa etsiä. Toivottavasti tämä moka älytään korjata!
Joka tapauksessa: sen osoite on https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/directory/2416 . Tai, tarkemmin sanoen tässä on yli 700:n Pietaria koskevan lukijakirjeen osoite. Sinne todella kannattaa mennä.
Kirjoitin tuon aineiston perusteella aikanaan artikkelin, joka löytyy osoitteessa https://timo-vihavainen.blogspot.com/2012/11/19_26.html .
Valitettavasti se on vain venäjäksi, kun en ole jaksanut kaivaa alkuperäisiä sitaatteja. Täytyyhän se vielä tehdä, kuten monta muutakin asiaa.
Joka tapauksessa aineisto on suorastaan tyrmäävä. Suomalaiset matkakirjeet Pietarista ovat tulvillaan ihailua ja ihmettelyä kaupungin modernisuutta, sen hyvää järjestystä ja ihmisten sympaattisuutta kohtaan.
Ihmiset kuvataan erittäin kohteliaiksi ja miellyttäviksi ja jopa valtava ihmisjoukko, joka tervehtii keisarillisen perheen jäseniä, osaa käyttäytyä mallikelpoisesti ja poliisikin on kohtelias. Kiroilua ei kuulu lainkaan. Moisesta voisivat kaikki Länsi-Euroopan kansat ottaa oppia! (HBL 1880, artikkelihakemiston Pietarin-kirjeiden numero 180).
Hurjaa ajoa erittäin vilkkaassa liikenteessä tuossa kaupungissa riittää, mutta turvallisuus on parempi kuin Helsingissä (HBL 1887, 743).
Talvella lumet korjataan pois, jäät sulatettiin kuumalla vedellä ja hiekoitus poisti liukkauden (HBL 1883, 676). Siis aivan toisin kuin meillä!
Merkillistä oli, että Pietarissa jopa joukkotappelut olivat säädyllisiä eikä sivullisia häiritty (US 1869, 431). Vankiloissa oli suomalaisia keskimäärin vuosittain 74 henkeä. Heillä oli muun muassa omat jumalanpalvelukset. Tyrmät olivat muutenkin kaiken kehun ansaitsevia. (Finlands allmänna tidning  1867, 217).
Maria Magdalenan sairaala Tutškovin sillan lähellä oli mainio paikka. Kaikkialla oli siistiä ja järjestys oli hyvä. Valkoista leipää (joka tuohon aikaan oli meillä pyhäruokaa) tarjottiin ja sen kera lihaa. Soppa maistui erinomaiselta! (Folkvännen 1884, 735).
Pietarilaiset olivat myös auttavaisia eivätkä naureskelleet vieraiden ääntämykselle, he olivat välittömiä ja sydämellisiä ja illan viettäminen heidän kanssaan oli unohtumaton elämys (Helsingfor Dagblad 1871, 468).
Ja entäs nuo naiset sitten!  Venakko saattoi tulla pyytämään tuntemattomalta tulta tupakkaansa! (Åbo Tidningar 1883, 713). Muuan kaunotar suorastaan aloitti suomalaisen miehen kanssa juttelun Nevskillä ja unohtumaton iltakävely jatkui aina Ozerkille saakka, kymmenen kilometrin päähän! (Åbo Tidning 7.9.1886).
Ja niin edelleen ja niin edelleen. Jopa katupojatkin olivat sympaattisia (HBL 1889, 175). Mainio paikka siis oli tuo Pietari ja erinomaisia ihmisiä siellä! Sivumennen sanoen, he suhtautuivat suomalaisiin hyvin, vaikka ne, jotka lukivat meikäläistä lehdistöä, olisivat voineet tulla aivan toiseen käsitykseen (Savo 1890, 520).
Ihmisten välillähän ei riitaa ollut. Sitä rakensivat vain Novoje Vremjan kaltaiset lehdet, jotka ärhentelivät suomalaisten etuoikeuksista. Asia ei kiinnostanut venäläistä kadun miestä pennin vertaa eikä hän yleensä edes tiennyt siitä. (Åbo Underrättelser 1890, 511).
No niin, siinähän sitä oli muutamia tyypillisiä suomalaisten Pietarin kirjeenvaihtajien (ja turistien) huomioita naapurista. Nämä edellä viitatut eivät missään tapauksessa siis olleet epätyypillisiä.
Kielteisiä Pietarin-kirjaitä on oikeastaan mahdotonta edes löytää. Toki aina silloin tällöin valitetaan esimerkiksi juomarahojen kärkkymisestä, mikä suomalaisesta on sietämätöntä ja epäreilua.
Mutta kaiken kaikkiaan nimenomaan Pietari oli 1800-luvun suomalaiselle ihanuuksien ihmemaa, jossa valoisat puolet olivat voimakkaasti esillä verrattuina niihin suurkaupungin varjoihin, joihin toki joskus viitattiin.
Mihin moinen ylenpalttinen ihastus oikeastaan perustui?
Sensuurista ei missään tapauksessa voinut olla kyse. Moskovan kirjeet olivat selvästi kielteisempiä, puhumatta nyt Petroskoin kirjeistä, joissa kyllä myös oli vallitsevana sangen sympaattinen sävy.
Sitä paitsi sensuurin avulla on yleensäkin mahdotonta saada ihmisiä kirjoittamaan myönteisesti.
Voisiko sitten olla kyseessä -kauhea sanoa- ”suomettuminen” avant le lettre? Ehkäpä jotkut luihut kirjoittajat tavoittelivat omaa etua mielistelemällä naapuria?
Tämä tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, sitä paitsi kirjoittajat käyttivät nimimerkkiä, jonka selvittäminen tosin tuskin oli ylivoimaista. En kuitenkaan osta selitystä sellaisesta luovasta mielikuvituksesta, jonka hedelmät toistuvat yhä uudelleen samanlaisina.
Asia vain nyt oli niin, etteivät suomalaisten ja venäläisten välit olleet vielä myrkyttyneet korkeiden poliittisten tahojen tekemien päätösten ja erinäisten piirien suorittaman mobilisaation johdosta. Tuo ryssävihahan -jolla toki oli historiallinen tehtävänsä- luotiin aikoinaan määrätietoisesti ja vakain tuumin. Mutta se tapahtui vasta 1900-luvun puolella.
Itse asiassa ”meidän suuriruhtinaamme” nautti vielä 1800-luvulla jakamatonta suosiota ja hyvään vastattiin hyvällä. Kun Venäjällä opiskelijat osoittivat vihaansa hallitsijaa kohtaan ja yrittivät tämän murhaamista, tulivat he Suomessa laulamaan sankarilleen.
Mitä taas venäläiseen rahvaaseen ja myös sivistyneisiin luokkiin tulee, niiden kanssa meikäläiset viihtyivät erinomaisesti.
Olen sitä mieltä, että jossakin pintaa syvemmällä on meidän suomalaisten ja venäläisten välillä jokin suurempi yhteys, taso, jolla löydämme heti toisemme, kun taas ruotsalaisten, saksalaisten, puolalaisten ja vaikkapa englantilaisten kanssa se on vaikeampaa ja pinnallisempaa.
Asiaa ei ole tieteellisesti todistettu ja ehdotankin, että kootaan edustava otos eri kansakuntien edustajista ja tutkitaan heidän keskinäistä viihtymistään erilaisissa ideaalisissa kansallisissa yhteyksissä, esimerkiksi mökillä saunan jälkeen vodkalasin äärellä.
Mutta tuntien Suomen Akatemian harjoittaman tiedepolitiikan, luulen, että tämäkin idea on kuolleena syntynyt. Ikävä kyllä.
Mitä tässä tulee ajatelleeksi on, että  se kyräily, jota suomalaisella puolella nyt taas on havaittavissa venäläisyyteen nähden, on tietenkin heijastusta ylemmän poliittisen tason suhteista, jotka sinänsä ovat nuhteettomat, mutta eivät samalla tavalla erinomaiset ja lämpimät kuin ne olivat Aleksanteri II:n aikaan ja vielä sen jälkeenkin.
Tarkoituksellista henkistä mobilisaatiota venäläisyyttä vastaan ei liene nykyään ainakaan merkittävästi suoritettu. Se, että asia siitä huolimatta on viimeisen vuosikymmenen mittaan selvästi edistynyt, lienee selitettävissä suurpolitiikasta juontuvien pelkojen avulla.
Niitä sitten vahvistavat erinäisten lehtien toinen toistaan hullummat artikkelit. Paha kellohan se kauas kuuluu. Hyviä uutisiahan meillä ei nykyään Pietarista tule eikä muualtakaan Venäjältä.
Tuloksena on, että Venäjä monelle näyttäytyy vain salaperäisenä ja irrationaalisena uhkana, jossa huseeraavat jotkut hullut dosentit, valehdellen Suomesta ja Venäjästä yhtä rivosti kuin Tiltut aikoinaan.
Peiliin voisi tässä yksi jos toinenkin katsoa. En väitä, että tilanne nykyään olisi niin huono, ettei se voisi huonompikin olla. On joka tapauksessa avartavaa vilkaista menneisyyteen ja vertailla sitä nykytilanteeseen.

18 kommenttia:

  1. "...jossakin pintaa syvemmällä on meidän suomalaisten ja venäläisten välillä jokin suurempi yhteys, taso, jolla löydämme heti toisemme, kun taas ruotsalaisten, saksalaisten, puolalaisten ja vaikkapa englantilaisten kanssa se on vaikeampaa ja pinnallisempaa.

    Asiaa ei ole tieteellisesti todistettu ja ehdotankin, että kootaan edustava otos eri kansakuntien edustajista ja tutkitaan heidän keskinäistä viihtymistään erilaisissa ideaalisissa kansallisissa yhteyksissä, esimerkiksi mökillä saunan jälkeen vodkalasin äärellä...se kyräily, jota suomalaisella puolella nyt taas on havaittavissa venäläisyyteen nähden, on tietenkin heijastusta ylemmän poliittisen tason suhteista, jotka sinänsä ovat nuhteettomat, mutta eivät samalla tavalla erinomaiset ja lämpimät kuin ne olivat Aleksanteri II:n aikaan ja vielä sen jälkeenkin. Tarkoituksellista henkistä mobilisaatiota venäläisyyttä vastaan ei liene nykyään ainakaan merkittävästi suoritettu. Se, että asia siitä huolimatta on viimeisen vuosikymmenen mittaan selvästi edistynyt, lienee selitettävissä suurpolitiikasta juontuvien pelkojen avulla."

    Luulen, että blogisti on aivan oikeassa, ei suomalainen venäläistä vihaa, pikemminkin ymmärtää mentalitetiin tasolla (vrt venäläinen musiikki). Mutta ei voida kieltää, että Venäjän ja sen edeltäjävaltion johdon kanssa on välillä ollut ongelmia, jotka eivät kokonaan ole ollut meidän syytämme (esim Talvisota). Siellä päin kun valtiojohto on aika ajoin viljellyt periaatetta, että voima on oikeutta, mitä pienet kansat eivät voi täysin hyväksyä.

    Epäilemättä kaikki pienet kansat toivovat, että suurvallat keksivät rauhanomaisen tavan selvitellä intressiristitiitojaan.

    VastaaPoista
  2. En ole koskaan ollut minkään valtakunnan valtiojohdon kanssa missään tekekemisissä, joten en voi heistä sanoa mitään. Olen niin sanottu pieni ihminen.
    Minun mielestäni venäläiset ovat pääsääntöisesti mukavaa ja lystiä porukkaa. Henkisesti tunnen olevani lähempänä heitä ja heidän kulttuuriaan kuin esim ruotsalaisten tai saksalaisten, amerikkalaisista puhumattakaan. Minulla on vissiin jonkin sortin geenivirhe, näin olen ajatellut.
    Ja vielä: mitenkähän sellaiseen vodkasaunanterassitutkimukseen pääsisi
    koekaniiniksi?

    VastaaPoista
  3. Mites muuten Jahvetti tai vaikkapa "Olli": "Syksy [1943] tuo tilanteen,jossa suomalainen propaganda kotimaassa alkaa olla rodullisesti ja etnisesti venäläistä kansaa halveksivampaa kuin saksalainen ulkomaanpropaganda." (Luostarinen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen kyllä Luostarisen kirjan ja myös Jahvetin jorinat ja Ollinkin. Tuota vertailua en muista, mutta sota nyt on sotaa ja siinä käytetään kaikenlaisia aseita, kaikki niistä eivät ihan korrektejakaan.
      Itse Yleisradion historiassa törmäsin sen sijaan analyyseihin, joiden mukaan suomalainen propaganda oli saksalaiseen verrattuna juuri tuossa suhteessa paljon fiksumpaa. Vitsit sitten erikseen.

      Poista
  4. Juu, en yhtään epäile, ettei tunnettaisi. Olen lukenut professorin kirjan ja ja huvittunut kaikista "Räikiän" sutkauksista ym. ("Se Suur-Suomi on myös näköharhaa...") Minä vain sitä, että mitenkäpä se Tiltu yksin niin rivosti - sotahan on sotaa.

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. No sanoo sitten ensi kerralla "expressis verbis" ,muutoin saapi erheellisen kuvan.

      Poista
  6. Oletko varma, että tuosssa oli jokin ajatus?

    VastaaPoista
  7. ”Venäjä monelle näyttäytyy vain salaperäisenä ja irrationaalisena uhkana”

    Historiaa on ollut jo niin monta vuosisataa, että puhuminen Venäjän salaperäisyydestä on typerää, jos osaa tutkia historiaa. Sama koskee myös Venäjän ns. irrationaalisuutta.

    Venezuelan Maduron sosialismi/kommunismi ei kiinnosta Moskovaa paskan/pierun vertaakaan. Vain öljy ja kulta kiinnostavat Moskovaa. Neuvostoliiton sosialismi/kommunismin luhistuminen oli geopoliittinen katastrofi, jonka toistuminen Venezuelassa on Putinille tervaa kurkussa.

    Venezuelan kriisi (Maduron sosialismi/kommunismin kriisi) ei ole YK:n asia. Se on KY:n asia. Eli kansainvälisen yhteisön asia. Moskovan sosialismi/kommunismin paskaa, kaikissa sen monivivahteisissa eri muodoissa, ei saa päästää leviämään.

    Lopuksi vielä antiruno:

    ”Россия – это
    всемирно-историческая
    ГАДИНА.
    Гадина благодаря
    Византии.
    А также благодаря
    византо-кровного
    Ивана Грозного.”


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan jotakin merkitystä Venzuelan talouskriisiin myös sillä, että USA sallii kyllä Venezuelan ölyn tuonnin jalostamoilleen ja sen jalostamisen, mutta ei maksa siitä mitään Maduron hallinnolle (iso juttu tämän päivän Aamulehdessä ja muissa Alman lehdissä).

      Meinaan vain, että vielä enemmän kuin Venäjä, USA on tällä Venezuelan oljyhaaskalla. No, Etelä-Amerikkaa USA on aina pitänyt takapihanaan, missä "sekaantuminen vaaleihin" ei ole olleenkaan sen sekaantumisen rankin muoto, kuten historiasta hyvin tiedämme.

      Tällä en tarkoita sosialismin enkä Maduron puolustusta, mutta haluan vain sanoa sen, että muistetaan tässäkin kuitenkin nyt se, missä se suurin rosvo on.

      Vietnam nousi jaloilleen heti, kun USA lakkasi sitä "puolustamasta". Olisiko tässä saman sortin mahdollisuus?

      Poista
  8. Nämä Euroopan pohjoisosien (Novgorodin) venäläiset ovat pitkälti etnisesti suomensukuisia, jotka ovat tehneet kielenvaihdoksen ja venäläistyneet. Samaa kansaa suomalaisten kanssa kuitenkin laajemmassa näkökulmassa. Ja koska näin on, ei ole mikään ihme, että heidän kanssaan tulee hyvin toimeen. Ainakin olen itse aina tullut.

    Sama koskee tietenkin myös virolaisia, latvialaisia ja liettualaisia. Heissä on paljon samaa, kuin suomalaisissa niin henkisesti, kuin fyysisesti. Paljon enemmän heissä on suomalaisten kanssa samaa, kuin etelä ruotsalaisissa, tai saksalaisissa.

    Itse olen aina ihmetellyt nykypäivän "ryssävihaa" tai balttian kansojen ylenkatsomista, minusta sellainen kertoo jonkinasteisesta henkisestä jälkeenjääneisyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "henkisestä jälkeenjääneisyydestä."

      Eläköön henkinen jälkeenjääneisyys Venezuelan kysymyksessä!

      Eläköön henkinen jälkeenjääneisyys Inkerin kysymyksessä!

      Eläköön henkinen jälkeenjääneisyys Karjalan kysymyksessä!

      Eläköön henkinen jälkeenjääneisyys Latvian kysymyksessä!

      Eläköön henkinen jälkeenjääneisyys Eestin kysymyksessä!

      Eläköön henkinen jälkeenjääneisyys Liettuan kysymyksessä!

      Eläköön henkinen jälkeenjääneisyys Molotov-Ribbentrop kysymyksessä!

      Poista
    2. "Eläköön henkinen jälkeenjääneisyys Molotov-Ribbentrop kysymyksessä!"

      Eläköön henkinen jälkeenjääneisyys Bessarabian kysymyksessä! Stalin leikkasi Romanialta Bessarabian ja antoi sille nimeksi Moldavia.

      Eläköön henkinen jälkeenjääneisyys Pridniestrin kysymyksessä! Moskova liitti Moldovaan venäjänkielisen Pridienstrin alueen ja kehitti Moldovan teollisuutta ainoastaan tällä Pridiestrin alueella.

      Eläköön henkinen jälkeenjääneisyys Suomalais-Karjalaisen Sosialistisen Neuvostotasavallan kysymyksessä! Stalin haaveili Suur-Suomesta, jossa valtiokielinä olisivat suomi ja venäläistetty kyrillinen karjala, joka luotiin vuonna 1937 oikein kiireen vilkkaa.(Bubrih)

      Eläköön henkinen jälkeenjääneisyys Abhazian kysymyksessä! Venäläiset kehittivät kyrillisen abhazian kielen ja siinä kaikki substantiivit alkavat a-kirjaimella: амагазин, абиблиотека, jne.

      Poista
  9. Топор
    Kuplissani, niitähän meillä jokaisella on monta, joskus R-sanaa käytetään, en tunnista,enkä tunnusta ryssävihaa.
    Sisäpihan, sisävihan tunnistan. Ja herra-,hallitus- ja puoluevihan. Ei se vaarallista ole. Suomalaista pihapuhetta vain.
    Vielä tässä venäjänkielen arvostus nousee. Vaikee vaan oppia.

    VastaaPoista
  10. Venäjä on paikka jossa venäjän kieli on turvassa, Viro on paikka jossa vironkieli on turvassa jne. Niitten välillä voi äänestää jaloillaan.

    VastaaPoista
  11. kuulin sosiologi Erik Allardtin kauan sitten varoittelevan radiossa vertailemasta suomalaista ajattelua mihinkään muuhun vertailun saattaessa johtaa suoranaisiin järjettömyyksiin

    VastaaPoista
  12. Ehdittiinkö Teneriffalla reagoimaan Matti Nykäsen poismenoon? Häntä pidetään sielläkin Kimi Räikkösen ohella eniten maailmalle hyvää antaneena suomalaisena.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.