Mitä rotu tarkoittaa?

Rotumme alkuperä

Nykyisessä hysteerisen anti-intellektuaalisessa ilmapiirissä on tavallista, että pelkät sanat sellaisenaan saavat voimakkaan latauksen, ne omaavat ikään kuin maagista voimaa.

Algoritmit metsästävät niitä, väärän sanan sanoja ja kirjoittaja voidaan demonisoida, julistaa pannaan, karkottaa yhteisöstä. Siis kaikkea, mitä nyt keskiajallakin voisi kuvitella tapahtuvaksi.

Muuan vaarallinen sana suomen kielessä on rotu.

Sana on selvästi venäläistä alkuperää. Siellähän se johtuu verbistä rodit -synnyttää. Rod tarkoittaa sitten sukua ja roditeli -synnyttäjät tarkoittaa vanhempia, siis molempia yhdessä.

Meillähän suomen kielessä siittäminen ja synnyttäminen ovat eriytyneet kauas toisistaan ja tuntuisi omituiselta sanoa isäänsä synnyttäjäkseen, joka hän kyllä itse asiassa on. Lapsen maailmaan tulohan ei varsinaisesti merkitse hänen syntymäänsä, vaan siirtymistä uuteen ympäristöön.

Lapsen synnyttyä on Venäjällä ja myös itäisessä Suomessa tapana juhlistaa asiaa rotinoilla, mikä siis viittaa syntymään, kyseessä ovat tavallaan ensimmäiset syntymäpäivät, rodiny.

Synnyinmaa taas on rodina, kuten myös synnyinpaikka ahtaammassa mielessä, jota myös saatetaan kutsua nimellä malaja rodina, pieni kotimaa.

Rodina on siitä mukava, ettei siinä ole tuota maanomistukseen viittaavaa isänmaa-käsitettä. Toki sellainenkin saadaan mukaan, kun käytetään sana otetšestvo, mutta se menee jo eri asiaan.

Joka tapauksessa siis rod venäjässä tarkoittaa sukua ja myös lajia, vaikkapa tavaroiden lajeja, eikä sillä ole mitään erityistä poliittista konnotaatiota.

Eläinten rotua ja myös vaikkapa ihmisten sukukuntaa voidaan sitten nimittää rod-sanan johdannaisella poroda.

Ihmisroduista on joka tapauksessa joskus toista sataa vuotta sitten alettu käyttää sanaa rasa. Siis ilmeisesti ranskan race-sanan mukaan. Sehän tarkoittaa sukua, heimoa ja rotua. Saksan Rasse lienee yhteistä indoeurooppalaista kantaa, vaikka kuka heidän tietää.

Joka tapauksessa ihmispopulaatioiden taksonomiaa kehiteltäessä ranskalaiset ja saksalaiset olivat eturintamassa, väheksymättä nyt esimerkiksi Chamberlainin saavutuksia alalla. On joka tapauksessa vaikea kuvitella, että ranska, saksa ja venäjä olisivat lainanneet oman terminsä englannista. Siellähän se sitä paitsi äännetäänkin ihan toisin.

Kiinnostavaa on, että jopa tietosanakirjojen tasolla sana rotu -ihmisistä puhuttaessa- näyttää herättävän jonkinlaisia vähintäänkin puolittain hysteerisiä reaktioita.

Rotuja ikään kuin ei ole olemassa, käsite on vanhentunut, ei selitä paljoakaan ja niin edelleen. Ikään kuin kaikkien käsitteiden pitäisi olla tieteellisiä ja paljon selittäviä. Täytyyhän ihmisten myös jollakin järkevällä sanalla nimittää asioita, jota he havaitsevat ympärillään. Vai eikö niitä saisi edes havaita?

Mitenkähän kauan sitä oikein saakaan vielä puhua auringon nousemisesta ja laskemisesta?

Venäjässä asia näyttää olevan vähemmän sensitiivinen. Tiedeakatemian antropologian ja etnografian instituutti on julkaissut jo iät ja ajat vuosikirjaa Rasy i narody, rodut ja kansat ja taitaapa yhä jatkaa sen julkaisemista, miksipä ei jatkaisi. Rotuasia on sen erityisen mielenkiinnon kohteena.

 Meillä muuten on myös oma, vanha fyysisen antropologian perinteemme, jossa ei ole mitään häpeämistä. Viime vuosikymmeninä suomalaiset tekivät yhteistyötä muun muassa hampaita ansiokkaasti tukineen, nyt jo edesmenneen professori Zubovin kanssa.

Nyt on sitten saatavissa paljon tuota DNA-testeihin perustuvaa aineistoa. Se antaa aivan uutta tietoa suomalaisista perintötekijöistä, joissa ilmenee keskenään aivan erilaisia ja kaukana toisistaan olevia tyyppejä. Asia muuten tunnettiin venäläisessä antropologiassa jo yli sata vuotta sitten.

Silloinkin yleensä katsottiin, että suomalaisen aineksen ja isovenäläisen kansan välillä on vahvaa sukulaisuutta, rodstvo. Samaa rotuahan sitä siis ollaan, mikäli haluaisi käyttää poliittisesti epäkorrektia ilmaisua, jollaisista itse olen aina pitänyt. Nehän eivät ainakaan ole epätieteellisten ja meille merten takaa tyrkytettyjen sovinnaisuuksien sitomia.

Kaikkia ilmiöitä on toki syytä pyrkiä tarkastelemaan myös tieteellisesti, mikä ei todellakaan merkitse samaa kuin niiden tarkasteleminen poliittisen korrektisuuden mukaisesti, kuten yliopistoihin nykyään virustulehduksen tavoin levinneiden kvasitieteiden piirissä ajatellaan.

Kysymykset ovat kiinnostavia, joten pysykäämme kuulolla.