Kiväärit ja kevirit

Kummallisia kivääreitä

Muistan joskus ihmetelleeni sana korsgevär, joka liittyi niihin suomalaisiin karoliiniarmeijan rippeisiin, jotka paleltuivat Norjan tuntureilla.

Ilmeni, ettei kyseessä olekaan ampuma-ase, vaan aliupseerin tunnusmerkki, lyhyt keihäs tai paremminkin hilpari. San on väännös saksan sanasta kurzgewehr, siis lyhytkivääri.

Mutta gewehr ei siis välttämättä ollutkaan aikoinaan vehje, jolla ammutaan, vaan jolla puolustaudutaan –sich wehren. Siis sitä samaa kantaa kuin vaikkapa Wehrmacht tai myös ruotsin värn.

Upseereilla oli samantapaiset keihäät, spontonit eli jonkin verran pitemmät hilparit, ainakin museoesineistä päätellen.

Kun Vera Tuntemattomassa puhuu  keviristä, hän joka tapauksessa on lähempänä kantamuotoa, kuin suomalaiset sotilaat, jotka puhuvat kivääristä.

Itse asiassa kivääri –gevär- ei taidakaan olla kovin vanha aseen nimitys. Ennen kivääriä olivat musketit, kevyet musketit eli fusilit ja sitä ennen arkebuusit, mikä on ranskalainen väännös saksan sanasta Hakenbüchse eli hakapyssy, joka taas oli pientä tykkiä muistuttava ase, joka ammuttaessa tuettiin hakaan eli maahan pistettyyn haarukkaan.

Termithän jäivät elämään, kuninkaallisia fusilierejä taitaa olla tänäkin päivänä ja ampumalla teloittaminen oli meilläkin arkebuseerausta vielä vuonna 1918.

Mutta meillä Ruotsin armeijassa tunnettiin myös tussarit –studsare- jotka eivät siis olleet kotona kyhättyjä leikkipyssyjä, vaan kivääreitä, jotka ampuivat vain yhden projektiilin kerrallaan. Niitähän kutsutaan ruotsissa myös sanalla kulgevär – kuulakivääri-, mikä suomessa kuulostaisi huvittavalta toistolta, hiukan niin kuin rullarevolveri.

Mutta kyllä haulikoita, haulipyssyjäkin käytettiin sotilasaseina. Roope Ankka tunnetusti vartioi rahasäiliötään kädessään niin sanottu väkipyssy eli blunderbuss. Tuo englannin sana, joka siis alkuosaltaan näyttäisi liittyvän möhläämiseen, tulee itse asiassa saksan sanasta Dunderbüchse, ukkospyssy.

Kyseessähän oli trumpetinmuotoisella , eli siis laajenevalla piipulla varustettu lyhyt ase, jollaista käytettiin etenkin laivoissa.

Mistä sitten tulee itse sana pyssy –siis tuo ruotsin bössa? Ilmeisesti saksan sanasta Büchse, joka tarkoittaa myös säiliötä. Se merkitys voisi selittää sen, että ollaan täysiä kuin Turusen pyssy. Toisaalta kyllähän pyssyn piippukin saattoi olla hyvä paikka piilottaa vaikkapa rahoja. Onhan säästöpossu ruotsissa sparbössa.

Suomeen sana joka tapauksessa on tullut ruotsista samoin kuin myös myssy –mössa. Vaahteramäen Eemelin pössykkä ja mössykkä ovat suomalaiselle ilman muuta ymmärrettäviä.

Mikä on sitten varsinaisesti musketin, kiväärin ja tussarin ero? Se taitaa olla liukuva.

Kuitenkin tulee mieleen, että musketti yleensä oli sileäpiippuinen, mikä suuresti nopeutti lataamista, mutta heikensi osumatarkkuutta ja kai kantomatkaakin.

Rihlatut aseet kuitenkin tulivat jo 1700-luvulla täydentämään asevalikoimaa. Sellaisia käyttivät esimerkiksi jääkärit eli metsästäjät, jotka taistelivat vapaassa muodostelmassa, eivät linjassa ja joita pidettiin tarkka-ampujina.

Rihlat aseen piipussa muodostivat ruuvimaisen kierteen ja panivat myös kuulan pyörimään. Myöhemmin pyöreät kuulat alettiin korvata pitkänomaisilla luodeilla, jotka siis muodoltaan muistuttivat rakentajien käyttämiä mittausvälineitä. Pyörimisliike esti niitä lentämästä sivuttain ja siis epätarkasti.

Joka tapauksessa tuosta ruuvimaisesta kierteestä sai kivääri venäjässä nimen vintovka. Vint/vintikhän tarkoittaa ruuvia. Kivääri on siis venäläisittäin ruuvikko.

Ennen rihlakivääreitä venäjässäkin toki käytettiin muita nimityksiä, pyssyn yleisnimihän on siellä ružjo, jolla nykyään viitataan haulikkoon.

Vanhassa venäjässä ružjo tarkoitti asetta yleensä, kuten gewehr saksassa ja niinpä saatettiin puhua ”pertuskoista ja muista ružjoista” . Merkitys oli siis sama kuin asetta tarkoittavalla oružije-sanalla.

Ja englannin rifle-sana tietenkin on merkitykseltään sama kuin vintovka: rihlakko.

Mutta onhan niitäkin monta sorttia. Yksi on karbiini eli lyhyt ratsuväen kivääri, italian sanasta carabina, josta tulee sana karabinieeri, jollaisia yhä tapaamme Italiassa. Santarmihan taas tarkoittaa vain asemiestä gens d’armes, jollaisia taas on Ranskassa ja oli ennen meillä Suomessakin, Venäjältä tulleita.

Sana kuulemma tulee arabian tuliasetta tarkoittavasta sanasta karab, josta se on diminutiivimuoto.

Näin kertoo wikipedia: Il termine carabina deriva dalla parola araba karab, arma da fuoco più il diminutivo "ina", nel senso di piccolo. Questo tipo di arma venne ideato sul finire del XVI secolo per venire incontro ai bisogni dei soldati a cavallo: dragoni e carabinieri.

Vanhaa perua näyttää siis olevan. 1500-luvun ratsupistoolithan olivat lähes kiväärin kokoisia ja rataslukkoisia, mikä vie jo hieman toiseen asiaan.

Joka tapauksessa nykyään suomessa erotetaan toisistaan ennen muuta kiväärit ja haulikot, mikä jokaisen toimittajan kannattaisi muistaa.