Putinin epistola
Putinin
jokavuotinen kirjelmä (poslanije)
federaationeuvostolle eli liittokokoukselle (Federalnoje sobranije) eli parlamentille on sitten taas esitetty.
Siitä tehkööt
analyysejään ja ennusteitaan ne, jotka tuntevat siihen kutsumusta. Itse
haluaisin tehdä asiasta vain pari merkintää pitemmästä perspektiivistä katsoen.
Kieltämättä on
huomionarvoista, että poliittiset auguurit ovat taas löytäneet työmaan Venäjän
valtionpäämiehen sanojen tulkitsemisesta. Olihan vielä äsken sellainen aika,
ettei niistä kukaan erityisemmin välittänyt.
Auguureilla on
omat metodinsa. Rooman valtakunnan aikana he ennustivat pyhien kanojen
lennosta, niiden ruokahalusta ja vastaavista seikoista. Nykyään voidaan käyttää
apuna vaikkapa tietokonetta, mutta tulokset ovat useimmiten yhtä arvaamattomia
kuin ennenkin. Inhimillinen tekijä ei ole hallittavissa.
Joka tapauksessa
sille, joka on lukenut kommunistipuolueen pääsihteerin raportteja puoluekokouksista,
tyyli on tuttu. Sen aloitti mitä ilmeisimmin Stalin, jonka retorisia keinoja,
muun muassa katekismustyylisiä retorisia kysymyksiä ja selityksiä myös Putin
käyttää.
En toki
tarkoita, että Putin on yksi vuoronmukainen (otšerednyi) Stalin
kaikessa siinä pahassa, mitä Josif Vissarionovitš sai aikaan. Yhtä
kaikki, häntä näyttää hyvin samaan tapaan kiehtovan ajatus Venäjän
modernisoimisesta ylhäältä käsin, joskin toisin metodein. Siinä suhteessa
Stalin voi hyvinkin olla ihan oikeasti hänen esikuvansa.
Toki Putinin
retoriikalla on yhtymäkohtia myös Hitleriin. Hitler sanoi aikoinaan, että
Saksan on oltava suurvalta tai lakattava olemasta: Deutschland muß
ein Großmacht, oder überhaupt nichts sein!
Putinhan puolestaan
sanoi, että Venäjän on oltava suvereeni, tai oltava olematta. Ellei se ole
suvereeni, ei se voi edes olla Venäjä.
Tämähän on
ilmeisen tyhjä lause, jonka voi täyttää haluamallaan sisällöllä se, jolla on
valta se tehdä. Jos suvereenisuus tarkoittaa sitä, ettei mikään valtio tai liittoutuma
voi aseella uhatenkaan pakottaa toista valtiota mihinkään, on kyseessä aivan
poikkeuksellinen suvereenisuus.
Se tuo mieleen
Bismarckin julistuksen: Wir Deutsche fürchten Gott, aber sonst nichts in der
Welt! Me saksalaiset emme toisin sanoen pelkää ketään emmekä mitään.
Bismarckin maininta
Jumalasta oli kaiketi tarkoitettu pehmentämään sitä retostelua, joka oli aika
sopimatonta Euroopan konsertissa, jossa ideana oli, että liittoutumat pitivät
toisiaan kurissa, jotta mikään yksittäinen valtio ei pääsisi sooloilemaan ja
tulemaan liian mahtavaksi.
Venäjän
mahtavuus nykyään ja nähtävissä olevassa tulevaisuudessa on suhteellista. Se
pystyy, kuten Bakuninin irvailema Preussi, kerskumaan sillä, että sillä on
voimaa tappaa ja orjuuttaa ihmisiä. Tätä tietä ei kuitenkaan synny aitoa
arvovaltaa ja kunnioitusta. Ne hankitaan vain kehittämällä valtiota
sellaiseksi, että se pystyisi tekemään kansalaisensa onnelliseksi.
No, tokihan
Putinin epistolassa tätäkin puolta käsiteltiin ja vieläpä sangen laajasti.
Venäjällä on kiistämättä saatu erittäin paljon aikaan myös tällä alalla, mitä
lienee lähes mahdoton uskoa, mikäli hankkii tietonsa meikäläisistä
laatulehdistä.
Kuitenkin asiat ovat
menneet jo jonkin aikaa huonompaan suuntaan, kuten lähes koko maailmassa. Onko
tilanne kuitenkaan erityisen huono, lienee vaikea ratkaista. Putinin tulkinta
oli rohkaiseva. Hätäkellojen soittaminen ei tunnu olevan ajankohtaista.
Tämä tuntuu
uskottavalta myös sikäli, että valtiontalous on yhä velaton, mitä voi verrata
muiden suurvaltojen (niiden joukkoonhan Venäjäkin on nyt taas luettava)
tilanteeseen. Luonnonvarat huomioiden luottokelpoisuuttakin lienee vaikka
muille jakaa.
Epistolan
pääpaino oli asepullistelujen ohella nyt kansalaisten taloudellisessa
tilanteessa. Väestönkasvu, joka oli jo alkanut, on taas lopahtanut, mutta tämä
ei taida olla vain Venäjän ongelma. Sosiaali- ja terveyskysymyksissä (sote) on
huolia, mutta missäpä niitä ei olisi.
Nämä asiat ovat
kuitenkin hoidettavissa ja ne hoidetaan, vakuutti pääs… anteeksi, presidentti. Optimismi oli aikoinaan
Neuvostoliitossa jokaisen velvollisuus ja hieman samaa asennetta näkyy taas
viljeltävän, mikä lieneekin tässä genressä väistämätöntä. Pessimistinen saarna
luultavasti järkyttäisi koko seurakunnan suunniltaan.
Moni on
ihmetellyt, miten valtio, jonka budjetti perustuu suurimmalta osin hiilivetyjen
myyntiin, voi edes tulla toimeen ja ylläpitää normaalia elintasoa. Onhan olemassa
riittävästi esimerkkejä sellaisista öljymaista, jotka eivät tähän pysty.
Avainasemassa
ovat tietenkin laajat kotimarkkinat ja monipuolinen teollisuus, joka tuottaa
hyödykkeitä, usein lisenssillä, kotimaiseen tuotantoon, vaikka ei vientiin.
Helppo raha öljystä
ja kaasusta ja niiden varmat markkinat laiskistuttavat varmaankin bisnestä,
jolla on taipumus suuntautua sellaisille aloille, jotka kannattavat.
Valtiojohtoinen hi-tech Skolkovon tapaan taas ei näytä
tuottavan mitään ihmeitä enempää Venäjällä kuin muuallakaan.
Se, että
sotakalujen tuotannossa on kuitenkin päästy maailman eturiviin, on kyllä
huomionarvoista. Putin ei lainkaan peitellyt ylpeyttään tästä saavutuksesta,
mikä lienee ymmärrettävää.
Ydinaseilla
uhkaaminen on kuitenkin asia, joka erityisesti nykyisenä maailmanaikana olisi
jo syytä leimata häpeäleimalla.
Onko kyseessä
edes ase, jonka käyttäminen missään tilanteessa olisi muuta kuin rikollista?
Voidaan sanoa, että mitäpäs rikollista siinä sitten on, jos joku toinen ensin
aloittaa, mutta tämä on lievästikin sanoen ontuva puolustus.
Brittien
suorittama Dresdenin pommitus leimaa yhä häpeällä suorittajansa, vaikka
epäilemättä saksalaiset olivatkin aloittaneet kansainvälisen oikeuden vastaiset
terroripommitukset. Jo vanha lakikirja toteaa, ettei rikos siitä parane, että
sitä tekevät monet. Tuhansien ja taas tuhansien syyttömien siviilien
käristäminen kuoliaaksi on kaikissa olosuhteissa rikos ja tulee aina olemaan
sellainen.
Ydinaseilla
tehtävän kostoiskun vertaaminen luonnollisen henkilön itsepuolustukseen ei
yksinkertaisesti toimi.
Mikäli Suomessa
joku ottaa ja sahaa laillisesti hankkimansa haulikon piipun poikki, hän
syyllistyy rikokseen. Jos moisen astalon olemassaolo havaitaan, se takavarikoidaan
ja tuhotaan.
Syynä on
yksinkertaisesti se, ettei katkaistulle haulikolle ole olemassa hyväksyttävää
käyttötarkoitusta. Se toimii vain rosvojen aseena.
Ex analogia ydinaseet ovat aivan
samanlaisia aseita. Olisi jo aika saattaa kaikki sellaiset kansainvälisen
valvonnan alaisiksi ja jokainen maa, joka niitä rakentaa ja kokeilee, ansaitsee
kunniallisten ihmisten halveksunnan.
Tilanne on
kuitenkin juuri nyt kummallinen. Kylmän sodan aikana rauha oli sana, joka kului jokaisen huulilla. Vilpittömästi ja
vilpillisesti kaikki vannoivat sen nimeen ja kansat taputtivat kuka millekin
vannojalle.
Nyt ei rauhasta
ja takeista ydinsotaa vastaan ole kuulunut maailmalla lainkaan puhuttavan.
Putin toki sanoo, ettei käyttäisi ydinasetta ensimmäisenä, mutta korostaa
sitäkin mahtavammin, että jos sitä kerran jossakin muodossa käytetään, niin
sitten pannaan koko orkesteri soimaan ja isku ulottuu myös Amerikkaan kaikkine
seurauksineen.
Mitäpä ne
sellaiset seuraukset ovat? Jokainen voi ne mielessään kuvitella ja pohtia,
miten olisi arvosteltava henkilöä, joka kehtaa esittää ne joissakin olosuhteissa
aiheuttavansa.
Voidaan toki
sanoa, että kyse on vain retoriikasta, mutta tällä kertaa liikutaan alueella,
jolla vitsit ovat huonoja. Mikäli asiasta vastuullinen taho todellakin
avoimesti sanoo voivansa ottaa harteilleen vastuun tällaisesta teosta, on tässä
jo aikoihin eletty.
Sitähän se
merkitsee, että hän saman tein kertoo olevansa valmis tuhoamaan myös oman
kansansa ja kaikki muut siinä kaupanpäällisiksi.
Venäjällä on
piirejä, joiden mielestä Putin on saamaton nahjus, joka jättää kaiken puolitiehen.
Hänet olisi sen vuoksi korvattava superputinilla,
kuten Aleksandr Dugin on hiljattain sanonut.
Tällaisilla
aineksilla ei, luojan kiitos, ole Venäjällä määräävää asemaa, mutta nekin ovat
olemassa. Tietenkin Putinin on muistettava myös heidät, kun hän sovittelee
sanojaan.
Ehkäpä mielipuoliset
uhkailut onkin tarkoitettu juuri heidän lepyttelemisekseen?
Oli miten oli,
nyt tässä maailmassa olisi kyllä jo aika puhua taas rauhasta ja sen asian
takaamisesta, ettei ydinaseita käytetä missään tilanteessa. Sellaisesta
vastuulliset henkilöt on syytä rangaista mahdollisimman vaikuttavalla tavalla
ja leimata häpeämerkillä ikuisiksi ajoiksi.
Tiedän, että
rauhan takaaminen ei toki ole helppo tehtävä, mutta onhan jo pelkkä sen
yrittäminen sentään jotakin verrattuna siihen tilanteeseen, että puhutaan
keskinäisen tuhon mahdollisuudesta, jollaiseen eivät edes villit elukat voisi
koskaan alentua.
Taitaisipa tässä
olla aika myös läntisen maailman miettiä sitä, mihin varustelukilvalla voidaan
päästä ja mihin ei.
Mitä tulee Suomenkin poliittisiin kannanottoihin yleisesti, olen iloinen että presidenttimmekin johdonmukaisesti harvoissa puheissaan aina alleviivaa rauhaa ja sovittelua erityisesti suurvaltojen välillä. Ylpeyttä tunnen myös siitä, että Suomessa harrastetaan ainakin jossain määrin aitoa rauhankasvatusta kuten sivusto rauhamaassa.fi antaa ymmärtää. Siellä UM keräsi nuorison mielipiteitä rauhasta ja rauhankasvatuksesta otsikolla " Miten sinun mielestäsi rauhaa pitäisi edistää Suomessa ". Tällainen työ on rauhan edellytys.
VastaaPoistahttps://www.spectator.co.uk/2013/10/the-bombing-war-by-richard-overy-review/
VastaaPoistaDresdenin pommitus: etukäteen ei voitu tietää, mikä vaikuttavuus tulee olemaan. Lukemattomista kohteista vain Hampurissa ja Dresdenissä syntyi tulimyrsky. Japanissa muutama lisää. Ilmasota aiheutti kyllä itsetutkiskelua Britanniassa. Kesti vuosikymmeniä, kun Bomber Commandin lentäjät saivat viimein muistomerkin. Moni veteraani ei ollut tätä enää todistamassa. Ja nythän Frauenkirche on rakennettu uudestaan. Joukkotuho sitävastoin mm. Puolassa aiheutti korvaamattomia menetyksiä yhteiskunnalle. - Aiheesta kiinnostuneelle lisäluettavaa: kommentoijan mainitsema Richard Overyn varsin tuore yleisesitys ilmasodasta. Dresden: Frederick Taylor. Michael Burleigh: Moral combat.
VastaaPoista"Siinä suhteessa Stalin voi hyvinkin olla ihan oikeasti hänen esikuvansa."
VastaaPoistaSanotaan se lempeämmin: entäpäs jos esikuva onkin Pietari Suuri? Olen ymmärtänyt, että tuon vaskiratsastajan maine Venäjällä on edelleenkin rikkoontumaton, vaikkei hänen modernisointikeinonsa ja muukaan elämäntapa erityisen lempeä ollut.
Kyllä se suuri manageri taitaa esikuvaksi kelvata. Pietarihan taas oli Stalinin suuri esikuva.
Poista"Ydinaseilla uhkaaminen on kuitenkin asia, joka erityisesti nykyisenä maailmanaikana olisi jo syytä leimata häpeäleimalla.
VastaaPoistaOnko kyseessä edes ase, jonka käyttäminen missään tilanteessa olisi muuta kuin rikollista?"
Ymmärän ja hyväksyn blogin eetoksen täysin. Ikävä fakta kuitenkin on, että Venäjän virallista ydinaseiden käyttöä koskevaa dokriiniä on vuosi sitten muutettu siten, että niitä voidaan käyttää myös silloin, jos Venäjä joutuu tavanomaisin asein suoritetun hyökkäyksen kohteeksi tai sen elintärkeä edut vaarantuvat. Ikävä kyllä armeijat tapaavat taistella sitten kuin virallinen ohjesääntöä sanoo ja harjoituksissa harjoitellaan. Muistelen lukeneeni, että viimeisimmässä Zapad-harjoituksessa oli mukana myös simuloitu ydinaseen laukaisi. Tietenkin voi olla, että kyse oli "vain" varoittavasta uhkailusta.
Nykymaailman ongelma on siinä, että se on kolmikantaisena (USA, Venäjä ja Kiina) luonnostaan epävakaampi kuin kylmän sodan maailma, sekä siinä, että on pienempiä maita jotka omaavat tai tavoittelevat ydinaseita. Juuri näiden pienempien toimijoiden (esim Pakistan ja Intia) kahakoissa ensi-isku ydinaseilla voi olla sotilaallisesti kannattava kun MAD-tilaa ei niiden välillä ole.
Missä oikeudessa Churchill tai Roosevelt taikka UK ja USA on tuomittu Dresdenin ja Hiroshiman tuhoamisesta?
"Juuri näiden pienempien toimijoiden (esim Pakistan ja Intia) kahakoissa ensi-isku ydinaseilla voi olla sotilaallisesti kannattava kun MAD-tilaa ei niiden välillä ole."
PoistaNiinpä, pikkunilkkejähän tässä saa enemmän pelätäkin kuin varsinaisia suurvaltoja. Yli seitsemän vuosikymmenen kokemuksella uskaltanee jo otaksua, että suurvalloilla kyse on enemmänkin poliittiseen kuin varsinaisesti sotilaalliseen käyttöön tehdyistä asejärjestelmistä.
Ironista kylläkin, ydinaseiden osuus ei kuitenkaan taida olla ihan sieltä pienimmästä päästä, jos mietitään syitä siihen, miksei maailmassa ole käyty suurta, valtioiden tai liittokuntien välistä sotaa sitten 1945 jälkeen. Alfred Nobel ei siis ehkä ollutkaan aivan väärässä otaksuessaan, että ihmiskunta joutuu rajoittamaan sotaisimpia taipumuksiaan siinä vaiheessa, kun asejärjestelmien tuhovoima kasvaa niin suureksi, ettei kukaan enää halua (ainakaan kovin mieluusti) pelata niillä ns. hasardia. Näin hienommin sanottuna, kyseinen teknologia on nostanut sodan marginaalikustannukset lähelle ääretöntä.
Tai voisi myös sanoa, että niillä pelataan upporikasta ja rutiköyhää; jos sotatilanne todella aktualisoituisi (mikä taisi olla aika lähellä Kuubassa 1962 ja ehkä Ussuri-joella 1969), niin se on sitten menoa. Toisaalta, pelotevaikutus on kuitenkin kaikitenkin niin suuri, että se ei erityisesti rohkaise seikkailupolitiikkaan, siis sillä olettamuksella, että päätöksentekijät ovat suunnilleen ns. rationaalisia.
Ja kaikki yllämainittu on tietysti syytä sanoa vahvoin varauksin, sillä ns. inhimillinen tekijä tuo kuvioon aina oman arvaamattomuusmomenttinsa. Mutta tämä siis noin niinkuin tähänastisen kokemuksen perusteella, sano.
"Missä oikeudessa Churchill tai Roosevelt taikka UK ja USA on tuomittu Dresdenin ja Hiroshiman tuhoamisesta?"
No ei yhtään missään, sillä näissä asioissa oikeus on aina seurannut voittajan miekkaa, kapt. Kaarnan tokaisua siteeraten. Ja voittajathan myös historian kirjoittavat. Unohtamatta sitä, että niin eritoten Churchill kuin Rooseveltkin ovat tämän ns. Kansainvälisen Arvoyhteisön suuria idoleja yhä tänäkin päivänä.
-J.Edgar-
Itse pelkään nykyisin eniten I maailmansodan tyyppistä tahatonta eskaalaatiota, jossa jostain pikkukonfliktista seuraa sinänsä loogisten askelten seurauksena suurempi sota -jota kukaan ei halua - tavanomaisin asein ja sen häviämässä oleva osapuoli valitsee lopullisen "kunniansäilyttävän" ratkaisun. Myös vahinko on mahdollinen: nyt tiedetään, että Kuuban kriisin aikana maailman pelasti oikean amiraalin olo määrätyssä neuvostoliittolaisen laivueen sukellusveneessä. Jos tämä olisi ollut toisessa veneessä, em veneen ylin upseeri päällikkö olisi puolustanut hyökkäyksen kohteena ollutta venettään ohjuksella. Se olisi noissa oloissa johtanut lähes väistämättä eskalaation.
PoistaTotta, kaikenlaiset syntymässä säikähtäneet paasaavat aina ääni väristen kuinka uusi 30-luku (mitä sekin sitten tarkoittanee) on täällä jo aivan pian ja joku uusi Aatu jossain rikittelemässä tulta uunin pesään, mutta tuo "uusi 1914" olisi kyllä huomattavasti varteenotettavampi noin uhkakuvanakin. Epätodennäköinen luultavasti (ainakin tällä syömisellä), mutta eipä sillä olemassa oleva kumminkin.
PoistaJa jos siitä edelliskerrasta jotakin opittavissa on, niin ainakin se, että vahvakaan keskinäisriippuvuus ei vielä mitenkään automaattisesti estä konflikteja kärjistymästä todella pahastikin,jos oikein höperösti käy.
-J.Edgar-
"Juuri näiden pienempien toimijoiden (esim Pakistan ja Intia) kahakoissa ensi-isku ydinaseilla voi olla sotilaallisesti kannattava kun MAD-tilaa ei niiden välillä ole."
PoistaTuoltahan se voisi kätevästi alkaa https://www.reuters.com/article/us-iran-israel/iran-will-not-rule-out-possibility-of-military-conflict-with-israel-idUSKCN1Q92WY
tm
Hiroshimahan oli Trumanin päätös. Kaikessa karmeudessaan jotenkin looginen. Nagasaki hirvittää (vielä) enemmän, koska se johtui ainakin osittain tieteellisestä uteliaisuudesta. Kaipa Japani olisi muutenkin antautunut, mutta piti sitä toistakin pommityyppiä kokeilla ihan käytännössä.
PoistaTimo kirjoitti: "Sosiaali- ja terveyskysymyksissä (sote) on huolia, mutta missäpä niitä ei olisi. Nämä asiat ovat kuitenkin hoidettavissa ja ne hoidetaan, vakuutti pääs… anteeksi, presidentti".
VastaaPoistaKyllä, nuo sikäläiset sote-ongelmat alkavat ollaa aivan omaa luokkaa.. Viimeistään nyt olisi korkea aika satsata siihen kunnolla. Tässäpä tuore kertomus Omskista: https://www.sibreal.org/a/29728202.html
Kyllähän eilisessa TV:n A-studiossa poliittinen kommentaattori kehui Putinin esiintymisä suomalaisiin politiikkoihin verrattuna.
VastaaPoista"Stalin, jonka retorisia keinoja, muun muassa katekismustyylisiä retorisia kysymyksiä ja selityksiä"
Olen lukenut saman tyylikuvauksen, Stalinhan oli entinen pappisseminaarilainen. En ole niin syvästi perehtynyt ortodoksismiin, että minua ihmetyttää, onko näillä katekismusta vai onko kyseessä anakronismi.
On se.
PoistaPuhuihan Putin fiksummin kuin viime vuonna, mihin tosin ei paljoa tarvittu. Mitä puhuvat tällaisissa puheissa länsimaiden päämiehet? (Huom: retorinen kysymys) Yleensä sitä, miten heidän puolustusvoimansa ovat rauhan lujin tae.
VastaaPoistaMuistelen Ranskan television toimittamaa kielikurssia vuodelta 1971. Siinä pariisilaisperhe oli seuraamassa kansallispäivän paraatia. ”Vie les parachutistes!” Ja Ranskan tasavallan presidentin puheen selostuksesta jäi mieleen kohta: ”Il avait exposée … IL AVAIT EXIGÉE.” Hän oli VAATINUT.
Vähän virallisemmassa elämäkerrassa Vladimir Putin – Vallan ytimessä Putin totesi Neuvostoliitossa ollen vakavia epäkohtia ja kansalaisoikeuksien puutetta. Tosia n asiat olivat tässä suhteessa paremmin kuin DDR:ssä (täysin totalitäärinen), jossa tosin oli korkea elintaso.
"Taitaisipa tässä olla aika myös läntisen maailman miettiä sitä, mihin varustelukilvalla voidaan päästä ja mihin ei."
VastaaPoistaOn: Taitaisipa tässä olla aika myös läntisen maailman miettiä sitä, mihin varustelukilvalla voidaan päästä ja mihin ei.
Pitäisi ehkä/suattaapi olla: Taitaisipa tässä olla aika myös läntisen maailman miettiä sitä, mihin pien-/suur-/supersuurylpeydellä voidaan päästä ja mihin ei.
1. Katkaistu haulikko on hyvin kätevä ase juuri itsepuolustusaseena. Helppo käyttää hätätilanteessa, kompakti ja tehokas. Ihmettelen kyllä, miksi Vihavainen on tässä sortunut heikkotasoisen rikosuutisoinnin ansaan.Katkaistun haulikon demonisointi on samaa tietämättömyyden tasoa kuin kauhistelu äänenvaimentimista tai "järeistä sotilaskäsiaseista".
VastaaPoista2. Tietääkseni muuan kolmen kirjaimen valtio ei ole sitoutunut luopumaan edes ydinaseen käyttömahdollisuudesta ei-ydinasevaltiota vastaan.
3. Suuri joukko amerikkalaisia akateemisesti koulutettuja ihmisiä on sitä mieltä, että Japanin atomipommitus oli suorastaan humanistinen teko, josta Japanin pitäisi olla kiitollinen.
4. Oma oikeudenmukaisuustulkintani vaatii kaikki tai ei ketään -linjaa. Joko kaikkien tekemät siviilien joukkosurmat on tuomittava yhtäläisellä ankaruudella tai ne on sallittava kaikille. Kaikki muu on epäoikeudenmukaista.
5. Miksi suomalaistoimittajien suussa on yleistynyt puhua Putinista "Puuttinina"? Siis pitkä uu ja pitkä tt.
Sehän vastaa vanhaa väkipyssyä. Mutta kun se lupa on metsästysaseelle, tulkitsevat viranomaiset sen katkaistun laittomaksi. Ehkä voisikin hakea lupaa katkaistulle haulikolle itsepuolustusaseena tai poliisit voisivat itse katkoa osan haulikoitaan?
Poista"Japanin atomipommitus oli suorastaan humanistinen teko, josta Japanin pitäisi olla kiitollinen."
PoistaEiköhän se "humanismi" ollut sitä, että Pearl Haborin jälkeen ajateltiin, että mieluiten 50 000-100 000 kuollutta japsia kuin 10 000 kuollutta amerikalaista. Näin ajattelee jokainen sotaa käyvän valtion päämies.
Itse ajattelen, että käyttö antoi Japanin johdolle perustellun syyn antautua viimeiseen taistelemisen sijasta. Myös kylmää sotaa ajateĺlen oli hyvä, että nähtiin ydinaseiden vaikutukset. Muuten joku olisi kokeillut vielä kohtalokkaimmin seurauksin.
Ei ajattele. Uskallan väittää, että esimerkiksi Mannerheim ei olisi ikinä hyväksynyt joukkotuhoaseen käyttöä siviilejä kohtaan. Samat sanat Rytistä.
PoistaVihavainen: Itse asiassa monet ns. poliisihaulikot ovat tavallaan katkaistuja (verrattuna metsästyshaulikoihin) sillä niissä on lyhyempi piippu ja usein taittoperä.
PoistaSuomessa voi ottaa mallia Virosta, jossa myös tavallinen kansalainen voi saada aseluvan itsepuolustusperusteella.
Niin, kukahan sen ajan johtajista olisi suostunut käöristämään sata tuhatta viatonta siviiliä hengiltä?
PoistaStalin jokseenkin varmasti ja Hitler epäilemättä. Churchill itse asiassa teki juuri sen Dresdenissä ja Truman Japanissa.
Olen samaa mieltä siitä, etteivät Mannerheim tai Ryti olisi sellaiseen alentuneet. Mutta eipä heillä juuri tätä kiusausta ollutkaan.
Atomipommin tehon olisi voinut demonstroida myös asumattomalla atollilla.
Poista150 000 ihmisen tappanut ihmskoe oli turha. Ja rikos ihmiskuntaa vastaan - joukkotuhontaa.
"Atomipommin tehon olisi voinut demonstroida myös asumattomalla atollilla."
PoistaTiettävästi amerikalaiset harkitsivat tätäkin. Sen esti pelko siitä, että olisikin tullut suutari.
"etteivät Mannerheim tai Ryti olisi sellaiseen alentuneet."
Pahimman lajin anakronismi tyyliin olisiko Caesar käyttänyt Gallian sodassa.
Aivan. Mutta luulenpa, että Caesar olisi ollut asiasta innoissaan. Ja israelin kansa, joka hävitti kymmeniä kilpailijoitaan.Tai Muhammed. Miksi eivät olisi olleet?
PoistaMutta eipä silloin humaanisuudella keksitty ruveta kerskailemaankaan.
Niin, ehkä "humaanismina" esiintyvä tekopyhyys on nimenomaan anglo-saksinen ominaisuus: sen lisäksi, että toimii pahoin pitää vielä esiintyä hyvänä.
PoistaMuuten, Karthagon hävitys olisi käynyt kätevästi ydinaseilla, paitsi että ryöstäminen olisi kärsinyt pahasti.
VastaaPoistaEräs lempikirjailijoistani, Kurt Vonnegut, esitti esikoisteoksessaan subjektiivisen arvion Dresdenin uhrien lukumäärästä. Luku oli kuusinumeroinen ja kirjailijan mielestä viralliset luvut oli kaunisteltu juuri siksi, että kaikki tajusivat teon mielettömyyden ja moraalittomuuden.
VastaaPoistatm
Korjataan: Teurastamo 5 oli Vonnegutin kuudes romaani.
Poistatm
"Kurt Vonnegut, esitti esikoisteoksessaan subjektiivisen arvion Dresdenin uhrien lukumäärästä. Luku oli kuusinumeroinen..."
PoistaLukema on parin tuhannen tarkkuudella 27 000. Se häviää niukasti Hampurin kauhynäytelmälle. Tuhoisimman suurpommituken konventionaalisin asein järjesti USAAF Tokiossa.
Yleisesti ottaen Hampuri ja Dresden olivat poikkeuksia sillä näissä jopa yli tuhannen koneen pommituksissa muualla kuolonuhrien määrät saattoivat hämmästyttävästi jäädä jopa vain muutamaan sataan.Usein pommikoneiden miehistöä kuoli enemmän.
Sinun juttujasi on kiva lukea, olethan sinä paljon lukenut. Tämä juttu ei ole ihan parhaimpiasi, siinä on vähän huono rytmi, se on vähän kuin pakkopullan tarjoilua. Mutta älä huoli, Suomen paras Venäjän tuntija sinä olet, tarkoitan oikein. Kyllä Putinista voi aina kirjoittaa. Onhan hän jo, kuten sanot, päässyt Venäjän hallitsijoiden pitkään riviin. Se tarkoittaa, että Putin pitää ottaa vakavasti, mutta hänestä ei tarvitse pitää. Mitenhän äijän käy.
VastaaPoista