SS-miesten sota

Tavallisia sotilaita

Konrad Adenauer sanoi aikoinaan, kun SS-miesten roolista kiisteltiin, että he olivat tavallisia sotilaita: Soldaten wie die anderen.

Tämä ei tietenkään ihan pitänyt paikkaansa. Kyseessähän olivat eliittijoukoiksi määritellyt osastot, jotka yhdessä muodostivat eräänlaisen poliittisen armeijan Der Orden unter dem Totenkopf, kuten Heinz Höhne sitä nimitti.

He tekivät valan suoraan Hitlerille ja heidän vyössään oli tunnus Meine Ehre heisst Treue. Uskollisuus on kunniani. Aika kaamea anti-intellektualismin julistus, jossa itse vanhasta sotilaskunniasta tehtiin vain fanatismin väline. Asiaa voinee verrata lähinnä siihen uskollisuuteen Moskovalle, jota O.V. Kuusinen aikoinaan kuulutti.

No, suomalainen osasto, jota innoitti pääseminen jääkärien jäljille, sijoitettiin SS:n piiriin vastoin suomalaisten tahtoa. Niinpä se myös oli alistettu sellaisille aineksille, jotka eivät keskittyneet pelkästään taistelemaan aseistettua vihollista vastaan, kuten sotilaiden yleensä oletetaan tekevän.

Voi kyllä myös mainita, että divisioonan komentaja Felix Steiner vapautettiin sodan jälkeen sotarikossyytteistä. Suomalaiset ovat yleensä muistelleet häntä hyvällä.

SS-divisioona Wikingin ankaralla sotatiellä oli kovia taisteluita, kuten muistelmista hyvin tiedetään. Matkalla jotkut sen yksiköistä osallistuivat myös kansainvälisen oikeuden vastaisiin tuhotöihin, kuten jo Sakari Lappi-Seppälä heti 1940-luvulla ilmestyneissä muistelmissaan kertoo.

Koska juuri nyt on sattuneesta syystä tärkeä tietää, mitä kansainvälisen oikeuden vastaisia tekoja nimenomaan suomalaiset tekivät, on asiasta suoritettu tutkimus, mikä on erinomainen asia.

Tutkimuksen tulos on, ettei voida osoittaa yhtään konkreettista tapausta, joissa nimenomaan suomalaiset olisivat toimineet kansainvälisen oikeuden vastaisissa, natsi-ideologian mukaisissa tuhoamistehtävissä.

Voi sanoa, että tämä oli oletettavissa oleva tulos, mutta on toki tärkeää, että asia on osoitettu. Mukana tutkimuksessa ollut Dmitri Frolov on huomauttanut, ettei neljän maan arkistoissa missään mainita suomalaisia tihutöiden tekijöinä.

Tämä ei vielä tarkoita sitä, etteikö asia olisi ollut mahdollinen. Itse asiassa sitä voi jopa pitää todennäköisenä. Jotkut -mahdollisesti vielä piimäpartaiset ja suurella todennäköisyydellä alaikäiset eli 21 vuotta nuoremmat- sotilaat ovat hyvinkin voineet painaa liipasinta sellaisissa tapauksissa, joissa kyse on ollut joukkotuhonnasta eikä sotimisesta.

Mitä tämä sitten mahtaisi todistaa ja mistä, mikäli sellaista todella olisi tapahtunut? Huomatkaa konditionaali.

Suomen valtion osallisuutta natsi-ideologian mukaiseen joukkotuhontaan se ei osoittaisi missään tapauksessa. Se ei luultavimmin myöskään osoittaisi suomalaisten upseerien vastuuta -esimiehethän olivat saksalaisia sillä tasolla, jolla moisia käskyjä voitiin antaa.

Mutta entäpä jos -ja huomatkaamme, jos jotakin olisi tapahtunut? Tutkimus ei tosiaankaan ole antanut yhtään konkreettista todistusta siitä, että mitään kuvatun kaltaista olisi tapahtunut.

Jos sellaista kuitenkin olisi siis tapahtunut, olisi kyse siis kaiketi suomalaisten osalta korkeintaan vain väärään paikkaan joutuneen nuorukaisen osalle sattuneesta ikävästä tilanteesta.

Uhrien näkökulmasta kyse toki olisi eri asiasta, mutta se ja sen tutkiminen tapahtuu aivan toisten lähteiden perusteella ja toisessa tarkoituksessa.

Täytyy kyllä sanoa, että olin jossakin määrin yllättynyt ja jopa närkästynyt huomatessani Kansallisarkiston tutkimuksen tuloksia otsikoitavan siten, että niiden perusteella on ymmärrettävä suomalaisten todennäköisesti osallistuneen surmiin, ikään kuin se olisi tutkimuksen tulos.

Mikäli todisteita ei löydy, silloin on kyllä tyydyttävä sanomaan, että niitä ei löydy.

Moinen tapa julkistaa asioita on sangen harmillinen ottaen huomioon, että Kansallisarkiston selvityksessä on aivan asiaankuuluvasti selostettu suomalaisen osaston muista poikkeava luonne ja sen jäsenten kielteinen suhtautuminen juutalaisvainoihin sikäli kuin aineiston perusteella on mahdollista havaita.

Se, mikä taas on mahdotonta havaita, kannattaa jättää spekuloimatta. Suomalaisten tunkeminen väkisin natsi-ideologian apureiksi on vastoin sen valtavan lähdeaineiston todistusta, joka sodistamme on saatavissa. Ja sitähän eräissä piireissä väen väkisin yritetään tehdä.

Meillä oli todella oma erillissotamme, kuten meillä oli oma ulkopolitiikkamme Kekkosen aikana. Politiikka on kuitenkin mahdollisen taidetta ja lienten valtojen liikkumavara siinä on rajoitettu. Kaikki on toisin sanoen suhteellista ja tuon suhteellisuuden taju olisi säilytettävä asioita tutkittaessa, kuten se säilytettiin niiden ollessa päivänpolitiikkaa.

Ellei tällaisia asioita ymmärrä eikä halua ymmärtää, kannattaa harrastaa jotakin muuta kuin historiaa. Ei siitä mitään järjellistä sellaisilla eväillä synny kuitenkaan.