Pelimiehen opas
Nainen ja taito valloittaa hänet. Erään
gentlemannin muistiinpanoja (1919). Salakirjat 2014, 108 s.
Tässä vielä
1960-luvulla ja ehkä hieman myöhemminkin olivat lehdet kirjavanaan pikkuilmoituksia,
joissa luvattiin lähettää postitse saniteettialan
laatutuotteita. Luetteloita sai väärällä lähettäjänimellä ja siellä
mainostettiin paitsi kondomeja ja emäruiskuja(!), myös kirjallisuutta.
Lemmenkoulu kuului kauan tuohon hieman
salaperäiseen kirjallisuusvalikoimaan, samoin kuin Tanssikurssi.
En ole ihan
varma, oliko siellä myös tätä kirjaa naisen valloittamisesta. Hyvin se olisi
ainakin joukkoon mahtunut.
Tämän
kirjallisuuden käyttäjistä merkittävä osa lienee ollut syrjäkylien aikamiespoikia,
joille liikepaikoilla noudatetut seurustelusäännöt tuppasivat jäämään
mysteeriksi, vaikkei heidän järjenjuoksussaan mitään vikaa olisikaan ollut.
En tiedä,
olisiko tästäkään kirjasta valtavasti apua ollut. Sen kirjoittaja näyttää
olleen ns. hummaaja ja vuosisadan selvällä suomella sanoen huoripukki. Ranskalaisittain voitiin varmaankin käyttää nimitystä bon vivant. Playboy-nimitystä ei ymmärtääkseni
vielä ollut enempää kuin suomalaista pelimies-termiä.
Kirjoittaja,
jota käyttämiensä esimerkkien perusteella epäilen tanskalaiseksi, käyttää
paljon yläluokan ja suorastaan siniveristen tarjoamia esimerkkejä.
Asia on ymmärrettävä,
sillä niin sanotut ylemmät kansanluokat ovat useimmiten olleet kehityksen
eturintamassa ja sitä paitsi juuri heidän kolttosistaan oli mahdollista saada
aineistoa.
Alempien luokkien
kohdalla olisi pitänyt turvautua käräjäpöytäkirjoihin ja tulee kysyneeksi,
olisiko kirja silloin ollut yhtä kiinnostava? Itse asiassa se kyllä olisi
voinut olla kiinnostavampikin, ainakin nykyajan perspektiivistä.
Joka tapauksessa
tässä tarkastellaan naista nimenomaan naaraana, mikä vähentää sosiaaliluokan merkitystä
asiassa. A propos, on outoa, että vaikka
ihmisen eläimellisyydestä on tullut yhä hyväksytympi dogmi, tuntuu siltä.että
on yhäkin jotenkin sosiaalisesti sallitumpaa puhua ihmiskunnan uroksista kuin
naaraista. Vai onko näin ja jos niin miksi?
Yhtä kaikki.
Kuten jo Kipling sanoi, naisilla on aina jotakin tärkeää yhteistä ainakin nyt
ruumiissaan: For the colonel’s lady and
Judy O-grady/ are sisters under their skin.
Ja ruumishan se
on meille eläimille tärkeä. Eikö se itse asiassa olekin ainoa tärkeä asia,
geenien siirtämisen jälkeen?
No, naistutkijamme
on alan ekspertti harrastukseltaan. Hän
on siis amateur tai Liebhaber, venäjäksi ljubitel. Hän nimittäin keräilee naisia
samaan tapaan kuin jotkut keräilevät postimerkkejä, aus Liebe zur Kunst.
Harrastus on
ollut tuohon aikaan sekä hyvin kallis, että vaarallinen. Tällainen epäilemättä
kiihottaa tiettyä ihmistyyppiä ja nimenomaan miehiä. Toisaalta kirjoittaja
kyllä esittää myös naispuolisen Don
Juanin, joka on niinikään amatööri eli harrastaa tätä urheilua sen itsensä
vuoksi, ei pakonomaisesti tai suuresta intohimosta.
Luultavasti
kaikenlaisia tyyppejä on tälläkin alalla ollut aina vanhan testamentin päivistä
lähtien ja tuossa mainitussa kirjassahan tapaamme melkoisen gallerian erilaisia
hyvin aktiivisia feminiinejä. On jokseenkin jonninjoutavaa väittää naisten
seksuaalisuuden olleen tabu koskaan.
Itse asiassa
juuri ihmisnaaraan ainainen kiima tekee koko lajistamme hyvin omaleimaisen,
eikä asian merkitystä voi liioitella. Mikäli lajimme yksiavioisuutta suojelisi
parittelun keskittyminen vain tiettyihin harvoihin, vaikkapa vuosittaisiin
kiima-aikoihin, olisi koko sivilisaatiomme aivan toisenlainen. Ehkä se olisi vain
tylsä tai sitten aivan kehittymätön ja vailla hyvettä, koska sellaistahan ei muilla
eläimilläkään ole.
Kirjan antamat käytännön
neuvot perustuvat tarkkoihin huomioihin, joita naistutkijamme on tehnyt. Hän on
muun muassa pannut merkille naisten hämmästyttävän kiivaan vihan oman
sukupouolensa kilpailijattaria kohtaan ja selittää sen tietenkin markkina-arvon
kärsimisellä.
Varsinaisesti
siveitä naisia näyttää kuitenkin olevan äärimmäisen harvassa, kuten meidän myös
nykyaikaisen näkemyksemme valossa on oletettava. Sen sijaan sellaiseksi
tekeytymisellä on oma arvonsa ja merkityksensä juuri kosiskeluvaiheessa.
Itse asiassa
monia naisia kiinnostavat aina uudet kokemukset. Jopa neekerien ja kiinalaisten
kulien kanssa moni haluaisi kokeilla seksiä, missä kirjoittaja näkee jo luonnottomuutta.
Mutta sehän oli aikaansa kuuluva käsite.
Kaikille
cuck-miehille varoituksena kirjoittaja korostaa, ettei mies saa paljastaa
ihailunsa ylenpalttisuutta. Se vain ikävystyttää naista. On kyllä syytä todeta,
että tavoiteltu nainen on kaunis, mutta tuskin sen kauniimpi kuin moni muukaan.
Sehän se vasta innostaa häntä ottamaan oman askeleensa.
Lemmenasiatkin
on opittava ja luonnollisin ja paras opettaja nuorelle miehelle on vanhempi
nainen, sanoo kirjoittaja järkevästi. Mitäpä hyvää siitä seuraakaan, mikäli
kaksi estojensa vaivaamaa nuorta hankkivat toisiltaan muka kokemusta?
Miksi sitten
mies kokoilee naisia eli kokemuksia
heistä ja miksi naisilla on niin suuri, joskin kätketty halu heittäytyä asiaan mukaan?
Kirjoittaja ei
näytä olevan psykoanalyysin ystävä eikä luultavasti ole koko asiasta
kuullutkaan, mutta hän näköjään selittää asian uhkapelin jännityksellä.
Ajatellapa sitä, että mies saa surmansa kaksintaistelussa ystävän kädestä
sellaisen naisen takia, jota ei rakasta? Siinäpä on jotakin…
Aikamme
näkökulmasta tämä kirjanen ei ehkä ole kokonaan vailla mielenkiintoa. Sehän on
kirjoitettu aikana, jolloin kukaan ei tuntenut tai edes kuvitellut
mahdolliseksi ”pelimies”-termiä.
Kirjoittaja oli elostelija ja huoripukki. Myös sanaa naissankari
tai hamesankari käytettiin ja sillähän oli ehdottomasti
pejoratiivinen lataus, ainakin julkisuudessa. Kääntäjä on puhunut kauniimmin naisvalloittajasta ja suomessahan oli
myös vanha sana hurmuri, ranskaksi charmeur.
Luulen, että sana
hurmuri kyllä usein liitettiin
huijareihin, sellaisiin kuin tunnettu Ruben Oskar Auervaara, josta aikoinaan paljon
puhuttiin.
Olisi varmaankin
korrektia tyytyä sanomaan, että kirjoittaja on naisten näkökulmasta (ja mistäs muusta
näkökulmasta asioita nykyään saakaan tarkastella?) lurjus ja roisto ja
ilmeisesti myös kärsii psyykkisistä ongelmista.
Mutta niitäpä
vain aina taitaa riittää keskuudessamme, vieläpä molempia sukupuolia.
Yksiavioisuus on ihmiselle lajityypillistä, mutta se on haavoittuvainen
käyttäytymismuoto. Kulttuurimme keskeinen elementti taitaa sittenkin olla se
ainainen kiima, joka meitä nuorena vaivaa…
Helpompi on vahtia kapallista kirppua, kuin kiimaista pillua. Sananlaskuissa vanha totuus säilyy hyvin. Miehisestä värkistä, ei vastaavaa sananlaskua tarvitse edes keksiä, koska asia on liiankin itsestään selvä.
VastaaPoistaKaikkea sitä vanhana katuu, muttei hurjaa nuoruuttaan, on toinen sananlasku, jonka totuusarvo vain nousee, näin kiikkustuolista katsoen.
Melkein pöyristyn tällaisesta ilottelusta, mitä täällä vallan harrastetaan. Hajusuolaa, neiti!
VastaaPoista"Mikäli lajimme yksiavioisuutta suojelisi parittelun keskittyminen vain tiettyihin harvoihin, vaikkapa vuosittaisiin kiima-aikoihin, olisi koko sivilisaatiomme aivan toisenlainen...Yksiavioisuus on ihmiselle lajityypillistä, mutta se on haavoittuvainen käyttäytymismuoto..…"
VastaaPoistaJuuri tuo ensimainittu ei ole evolutiivisesti mahdollista: ihmisnaaran jatkuva kiima on väline sitoa uros huolehtimaan ihmisjälkeläisestä, joka tarvitsee yli kymmenen vuotta huolenpitoa tullakseen itsenäisesti toimeen.
Itse luulen, että ihmisurokselle on lisääntymisen kannalta tehokkain strategia, jossa on yksi vakinainen naaras tuottamassa poikasparven johon satsataan todenteolla, mutta sivusilmällä tarkkaillaan, onko tilaisuutta "välistävetoihin". Näin on monella lintulajilla.
Vastaavasti ihmisnaaran kannattaa etsiä yksi huolehtiva kotiuros, mutta myös vilkuilla, onko saatavissa eloonjäämisen kannalta parempia machogeenejä. Luulen, että tämä selittää monen naisen kiinnostuksen rikollisiin ja muihin väkivaltaisiin kumppaneihin.
En jaksa enää tuhannetta kertaa käydä näitä läpi. Ensinnä pitäisi erottaa ihmisen biologia ja kulttuurievoluutio. Nyt meen kuitenkin töihin.
VastaaPoistaNo voiko niitä edes täysin erottaa toisistaan? Onhan inhimillinen kulttuuri ihmisaivojen, siis eräänlainen biologian (biologisen organismin) tuotos sekin. Myös ns. koevoluutiota (co-evolution) lienee tapahtunut, ts. kulttuuriin liittyvät käytänteet (tulen käyttö, metsästys, maanviljelys, jne) ovat ainakin jossain määrin vaikuttaneet myös biologiseen evoluutioon valintamekanismeihin kohdistuvia "paineita" suuntaamalla. En siis ole alan ekspertti, joten en toki varmaksi sano, mutta tuollaistakin muistan aina tuolloin tällöin tulleeni lukeneeksi.
Poista"Vastaavasti ihmisnaaran kannattaa etsiä yksi huolehtiva kotiuros, mutta myös vilkuilla, onko saatavissa eloonjäämisen kannalta parempia machogeenejä. Luulen, että tämä selittää monen naisen kiinnostuksen rikollisiin ja muihin väkivaltaisiin kumppaneihin."
Tuolla kyllä voisi hyvinkin olla jotain asiayhteyttä ns. vankilabändäri-ilmiön ym. renttuihin retkahtelun kanssa. Eikös esim. Breivikillekin sitä fanipostia tule vissiin melko paljon, ja kirjoittelijat eivät suinkaan koostu yksinomaan tai edes enemmistöltään nuorista vihaisista miehistä...
-J.Edgar-
"No voiko niitä edes täysin erottaa toisistaan?" Ei toki, enkä mikään asiantuntija ole minäkään. Lähinnä nyt vain, että on vuosimiljoonien aikajana ja vuosituhansien aikajana. Ihminen elää minun nähdäkseni aika monessa kysymyksessä kirjoitetun historian kuplassa.
PoistaMainitun rikollisen mielenmaisema - kuin myös hänen eloonjäämisensä tekonsa jälkeen - tuntuu kyllä minusta olevan moninkertaisesti enemmän modernin hyvinvoinnin kuin minkään eloonjäämistaistelun tuote.
Ehkä jo siinä mennään metsään, että kuvitellaan toimintamotiiviksi jokin ikään kuin "tiedostamaton optimointi", vähän kuin ihminen koostuisi yhtäältä virheettömästi laskevasta tietokoneesta ja sen päälle laitetusta itsepetosohjelmistosta. En tiedä, miten on, mutta tuo kuvaamani on näköjään ainakin tietyn ihmiskuvan dogmi. Minusta voi olla, että rautakin laskee jo "väärin"; meissä optimoivat vaikka mitkä voimat hengitysilman mikrobeista toksoplasmaan.
No ABB nyt olikin semmoinen vasiten kärjistetty esimerkki. Mutta jos juttu nyt edes osimoilleen pitää paikkansa, niin herättäähän se vähintäänkin kysymyksiä ko. naisoletettujen motiiveista. Nyttemmin jo valitettavasti skenestä poistunut Ruukinmatruuna kirjoitti muutamaan otteeseen melko myrkyllisesti tuosta vankilabändäri-ilmiöstä. Olemassaolevalta tosiasialtahan se kumminkin vaikuttaa. Kelpaisiko peräti esimerkiksi toksisesta feminiinisyydestä?
Poista-J.Edgar-
Ihan jo oma kokemus on se, että varsinkin nuoret naiset legitimoivat seksuaalikäytöksensä lähes aina jonkinlaisen lievän psykoosin kautta. Miehen on muututtava naisen päässä kuvaksi, "jumalaksi", toteemiksi. Esimerkiksi ulkomaalaisuus oli pitkään itsessään yksi tällainen "kuvamaistumisen" väylä. Julkisuus - nimenomaan katseiden kohteena olo - on sitä aivan ehdottomasti edelleen; se on itse asiassa ehkä kaikista suurin tällainen voima.
PoistaNämä "käsitteistymisen" ja "ilmiömäistymisen" vetovoimat selittävät ihan mihin tahansa suuntaan vääntyneiden äärimmäisyyspersoonien suosiota enemmän kuin se, mitä he konkreettisesti tekevät. Arkaais-biologinen perusidea lienee päästä oman klaanin voimapiiristä toiseen klaaniin.
Idolin on ikään kuin lunastettava se kela, että haluajan yliminään on revennyt lovi itseä suurempien voimien takia, joille ei mahda mitään. Tuon loven voi lyödä tahallaan/manipulatiivisesti tai vahingossa vaikka mitä kautta, mutta varmaa on, että tällä prosessilla on vain hyvin etäinen sukulaissuhde todellisuuteen.
Toinen varma seikka on, että erinäiset kehitysvaiheensa rehellisesti läpikäyneiden tai muuten poikkeuksellisten yksilöiden kesken on (tai voi olla) olemassa paljon merkitsevämpi taso, jonne asti nämä voimat eivät sellaisenaan pure.
Kolmas seikka on sitten silti se, että nämä ilmiöt kuitenkin kaiken jälkeen määräävät maailmanhistorian. Esimerkiksi sosialismin luhistuminen Itä-Euroopassa korreloi vahvasti sen kanssa, että länsi oli kuin teatteri, jonka lavalla tanssi paljon kotoisia päheämpiä jumalia.
Nämä Vihavaisen varsinaisen ekspertiisien ulkopuolella olevat kirjoitelmat ovat kevyttä huviluettavaa, kulttuurihistoriaa, ja sellaisena otettava. Jared Diamond sanoin ihmisestä jotensakin,etä biologisena lajina se on lähes yksiavioinen. Tai jotain sellaistga
VastaaPoistaMafH
"Jared Diamond sanoi ihmisestä jotensakin, että biologisena lajina se on lähes yksiavioinen." Onko näin? Tähän täytyy perehtyä, miten hän tuon perustelee. Jokinhan yhtälössä ei täsmää, se on ihan selvä. Jos minimaalisesti perehtyy ihmisen seksuaalisuuteen ja on vähän pelisilmää luonteille, tulee tulokseen, että arkis-julkinen mielikuva kattaa ilmiöstä ehkä prosentin.
PoistaTuo on tilastollinen huomio. Naisia ja miehiä on kaikissa kulttuureissa suurin piirtein yhtä paljon. Se on biologisesti erikoista. Ihminen on yksiavioisimpia lajeja.
PoistaEnnen uuden ajan lääketiedettä nämä avioliitot tosin kestivät keskimäärin ehkä seitsemän vuotta. Tunnettujen, hyvinvoineiden, henkilöiden historiasta tietenkin löytyy niin polygamiaa kuin sarjamonogamiaakin.
Kun puolet avioliitoista purkautuu, lienee kysymys monogamiasta aika suhteellinen. Sarjamonogamia kuulostaa aika hurskastelevalta tavalta kuvata asiaa, joka ei siitä muuksi muutu.
PoistaTuossa asiassa taidetaan olla kulttuurin tässä vaiheessa siinä menossa, että häät ovat enemmänkin tietynluontoisten aavistuksen konservatiisempien ihmisten aikuistumisriitti. Eri asia, onko aivan varma, että se juhlittava aikuistuminen on myös oikeasti tapahtunut. Varmaan joillain on, joillain ei.
Poista"Ihminen on yksiavioisimpia lajeja." No siis kulttuurievoluution - huom., "kaikissa kulttuureissa" - myötä varmasti, koska se on tuonut isyysinstituution ja pitkän lapsuuden. Pointti onkin siinä, mistä täysin eri suuntaan vetävät voimat tulevat.
VastaaPoistaDiamond taisi tarkoittaa mm. juuri sarjamonogamiaa. Mutta syytä lukea koko kirja, olikohan se Kolmas simpanssi. Niin kuin muutkin akateemikko Diamondin suomennetut teokset. (Terra Cognita).
VastaaPoistaMeidän ihmisten on turha asettaa liian korkeita moraalisia tavoitteita itsellemme, sillä ihminen ei ole juuri muuta kuin keskimääräistä hieman älykkäämpi simpanssi. Simpanssit tosin toteavat toisilleen, simpanssien kielellä tietenkin: Meidän ihmisten on turha asettaa liian korkeita moraalisia tavoitteita itsellemme, sillä ei simpanssi ole juuri muuta kuin keskimääräistä hieman ketterämpi ihminen
MafH
"Meidän ihmisten on turha asettaa liian korkeita moraalisia tavoitteita itsellemme"...
PoistaTuosta olen kyllä vallan samaa mieltä, analyysit on ihan erikseen. Kunhan ei lipsahda saman tien siihen "niitseläiseen", että tuolla verukkeella tykittääkin omia fiiliksiään yleispätevinä, yleensä tuo eräänlainen "ihmisiä tässä vain ollaan" -moraalityhjiö täyttyy kulloinkin vallitsevilla banaaleimmilla moraaliperiaatteilla, jotka voivat olla aika hirveitäkin.
Mutta siis toisin kuin voisi kaikista näistä maanisista suunpieksännöistäni kukaties päätellä, olen oikeasti lähinnä iloinen niiden puolesta, jotka eivät päädy miettimään näitä muutenkin spekulaation suohon vieviä aiheita ollenkaan. Olen jopa varauksin kateellinen heidän traumaprofiililleen.
Minä oon lukenut Diamondilta kirjan Guns, Germs and Steel - hieno kirja, jonka joku englantilainen maailmanmatkaaja antoi mulle tultuaan juttelemaan steissillä vielä ennen kuin se oli edes käännetty suomeksi - lisäksi, tadaa "Miksi seksi on hauskaa" -nimisen evoluutiobiologisen traktaatin. Se kirja tuntui kyllä paljon köykäisemmältä. Voi tietenkin aivan hyvin olla, ettei minulla ollut reseptoreja sille kirjalle niin nuorena, mutta sanotaan, etten tullut siitä hullua hurskaammaksi. Olin jo arjessa ja introspektiolla pannut - tuolloin vielä siis lähinnä platonisesti - merkille erinäistä, mihin kirja ei tuntunut vastaavan. Voi olla, että sieltäkin silti jotain alitajuntaan jäi. Piilo-ovulaatiot ja nää. Tai se, että mies ei voi tietää ilman erityisiä kulttuuri-instituutioita (joko luottamus tai väkivalta) kovin suurella varmuudella isyyttään, liekö siitä kirjasta jäänyt ajatuksen itu.
VastaaPoistaSimpanssiin (pan troglodytes) ihmistä ei kannata niinkään verrata, vaan kääpiösimpanssiin eli bonoboon (pan paniscus). Niiden sosiaalinen organisaatio on kyllä, mitä nyt olen yrittänyt asiaa selvitellä, ihmissilmin aika äärimmäinen: nuoret naaraat vaeltavat vieraaseen laumaan ja muodostavat sen valtaytimen bondaamalla siellä vanhimpien naaraiden kanssa. Seksi ei ole varsinaisesti kilpailtua, vaan esimerkiksi turhautumisen purkamisen ja sosiaalisen koheesion muodostuksen väline. Silti bonobojen käytös on muilta osin - tavallaan lähempänä ihmistä kuin varsinaisen simpanssin (eli tavallaan savannimuunnoksen) "petomaisempi" käytös. Tämänkään takia "apinat" ei tässä yhteydessä täsmentämättä tarkoita oikein mitään. Gorilla tai paviaani sitten ovat vielä näihin nähdenkin kuin eri maailmoja.
Tyypillisesti ekologinen lokero ratkaissee näissä paljon. Tuleeko käsirysyä muiden eläinten kanssa, riittääkö ruoka jota ei tarvitse jahdata. Jne. Sama koskee myös ihmisen kulttuurievoluutiota. Tuskin on ollut koskaan yhtä tapaa järjestää ihmiselämä, mutta on varmasti ollut sellaisia, jotka ovat tuhonneet muita. Me ollaan tietysti aika tavalla niiden jälkeläisiä sitten. Ei me enää nähdä sinne metsään. Raamatun luomiskertomushan kuittaa asian toteamalla, että tietoisuus, seksuaalihäpeä ja veljesviha syntyivät kutakuinkin samassa rysäyksessä, kun kuolemanpelko (käärme) sai ihmisen karkottamaan itsensä sademetsästä, tai jotain.
Diamond tarkoittaa mitä sanoo. Monogamiaa biologien tilastollisena terminä.
VastaaPoistaTutkimukset osoittavat myös melkoisen vakuuttavasti että naiset joiden miehet ovat rikkaita ja menestyviä saavat selvästi enemmän ja parempia orgasmeja. Raha, valta, rikkaus ovat siis eittämättä seksuaalisesti kiihoittavia asioita.
VastaaPoistaVihavainen: "Kun puolet avioliitoista purkautuu"
VastaaPoistaTilastoharha. Todellisuudessa niistä avioliitoista joita on solmittu esim 30-40 vuotta sitten noin 30% on purkaantunut eikä prosentti todennäköisemmin tule nousemaan korkeammaksi kuin 33-35%.