Jubilados

Juupelieläkeläiset

Paca Trivio, La rebelión de los mayores. Porque la indignación no se jubila nunca. Peninsula breve 219, 213 s.

Hieman kieltä treenatakseni ostin pienen ajankohtaispamfletin. Siitä oppikin yhtä ja toista. Muun muassa sen, että jubilación tarkittaa espanjassa sekä eläkettä että juhlimista. Jubilar taas merkitsee joko eläkkeelle joutumista tai ilahtumista.

Iloinen asia se siis tuo eläke on espanjassakin. Meillähän ennen muinoin puhuttiin hieman samassa merkityksessä juupeliylioppilaista, jotka olivat esimerkiksi juhlineet in dulce jubilo, eli juhlimaan innoittuneina velaksi itsensä kiipeliin ja jotka sitten piti pelastaa jostakin, vaikkapa ulkomailta rahattomina ja krapulaisina.

Espanjan jubiladot näyttävät joka tapauksessa olevan nyt vihaisia, ainakin tämä rouva Tricio. Viime vuoden keväällä he olivat pitäneet paljon suuria mielenosoituksia eri puolilla maata, kun eläkkeitä oli hiukkasen alennettu, vaikka elinkustannukset samaan aikaan nousevat.

En suinkaan halua vähätellä ongelmaa, vaikka se nyt ei satu juuri itseäni haittaamaan. Eläkkeet on ilmeisesti monessa maassa vedetty niin tiukalle, että ihmisillä alkaa olla hätä kädessä. Talvella ei ole edes lämpöä eikä kunnon vaatetusta.

Tulee ihan mieleen kolmannen valtakunnan talviapu, Winterhilfe, joka aikansa ankarissa oloissa lahjoitti puutetta kärsiville kansakuntatovereille vuodevaatteita ja sänkyjä ja kaiketi pelasti monia paleltumiselta. Niin tiukilla sitä silloin oltiin.

No, kirjoittajan pointti on kuitenkin muualla. Hän korostaa, etteivät nuo rettelöivät eläkeläiset, joita muuten on noin 20 prosenttia espanjalaisista, halua rakkautta, kuten muuan TV-kasvo oli mennyt sanomaan, vaan kunnioitusta. Heidän arvokkuuttaan (dignidad) tässä on loukattu ja se on pääasia.

Kirjoittaja korostaa on kategorisesti sitä, etteivät eläkeläiset halua kenenkään toisen rahoja, vaan omiaan, itse ansaitsemiaan.

En tiedä, miten asia Espanjassa on. Meillehän kuulemma veronmaksajat maksavat osan eläkkeistä. Mihin lienevät sitten nuo aikoinaan maksetut summat menneet? Tiettävästi niitä on rahastoissa kyllä ainakin toistaiseksi riittävästi.

Kun pienemmät ikäluokat sitten tulevat vuoroon, mikä tapahtuu pian, on jo vähemmän maksettavaakin, ellei nyt ihan kohtuuttomasti oteta maahan sellaista väkeä, jonka vaikutus kestävyystaseeseen on negatiivinen, kuten nyt yleensä on laita.

Mutta kukapa tulevista tietää. Monelleko on tiedossa tuottava työpaikka ja montako ihmistä työelämä enää tarvitsee? Lienee turha kuvitella, että tätä asiaa eilispäivän viisaudella ratkaistaan.

Joka tapauksessa myös Espanjassa on alkanut ilmiö nimeltä kolmas ikä tercera edad. Kolmannen iän ihmiset ovat yhtä aktiivisia kansalaisia kuin heitä paljon nuoremmat olivat vielä muutama vuosikymmen sitten. Eihän mitään erikoista tapahdu, kun ihminen täyttää 65 vuotta, huudahtaa kirjoittaja.

Mutta mitäpä johtopäätöksiä asiasta sitten pitäisi tehdä? Se päätelmä, jota kirjoittaja varoo tekemästä on, että eläkeläisten pitäisi painua takaisin töihin, kun he kerran ovat niin hyväkuntoisia ja muutenkin mainioita.

Tätä mahdollisuutta -siis ainakin eläkeiän myöhentämistä- meillä onkin ahkerasti pohdittu ja onpa hieman toteutettukin.

Mutta kun siinä taitaa käydä niin, ettei niitä töitä löydy. Mikäli niitä ei löydy edes nuorisolle, joka tämän takia syrjäytyy, olisi vanhojen roikkuminen työssä karhunpalvelus koko yhteiskunnalle. Espanjassahan nuorisotyöttömyys on ollut varsinainen mörkö.

Eiköhän siis lähdetä siitä, että yli seisemänkymppiset -sanotaan- ainakin voivat halutessaan mennä eläkkeelle ja myös jäädä töihin, jos haluttaa.

Kirjoittaja puhuu paljon komeaa ja kaunista edustamastaan ikäpolvesta ja on muuten 72 vuotias, mikä kuulostaa jotenkin läheiseltä.

Silloin tällöin hän mielestäni iskee kirveensä kiveen kuten esimerkiksi korostaessaan, että kyllä se seksi vielä maistuu vanhanakin. Samanlaisia sitä ollaan kuin nuorena, suunnilleen.

Kuitenkin vanhuuden merkittävä etu voisi olla, että asiassa on eroa.

Facebook kysyy aina robottimaisesti käyttäjältään, mitä tämä ajattelee. Muuan nuori ystäväni vastasi rehellisesti: …sejä ja …seitä! Mitäs muuta hän olisi voinut sanoa, sen ikäinen kun oli?

Vanhempi väki usein tunnustaa ja tunnistaa noiden asioiden arvon, mutta ei ole enää niiden vankina. Sen puolen asiat on pääpiirteissään jo hoidettu ja vapaus on siinäkin suhteessa koittanut.

Tämä seikka tekee myös mahdolliseksi tarkastella ulkopuolisena -ja usein aika huvittuneena- sitä sähellystä, josta erinäiset nuoret nerot ovat tehneet elämänsisältönsä ja joita he kuvittelevat maailman navaksi, vaikka kyseessä on vain heidän oma napansa. Itse luulevat vielä kaiken keksineensä…

Kirjoittaja tekee suuren numeron myös siitä, millä nimellä vanhoja ihmisiä pitäisi kutsua. Jubilados sopii eläkeläisille, mutta onko se ihmistä määrittelevä mitta? Abuelos taas tarkoittaa isovanhempia, mutta se on liian intiimi ja arvokas käytettäväksi yleisesti, etenkään kun kaikki vanhukset eivät ole isovanhempia.

On kaksi sanaa, jotka jopa ovat espanjan kielen kauneimpia:  viejo ja anciano. Niistähän henkii kunnioitettavuus, kokemus, tieto ja arvokkuus. Aikoinaan juuri näitä asioita arvostettiin erityisesti Euroopassa ja Afrikassa niitä arvostetaan yhä.

Mutta nyt ne ovat saaneet pejoratiivisen latauksen: Mira ese viejo que va por ahí! Pobrecito el ancianito que se ha caído! Katsopa tuota vanhusta, joka tuolla menee! Onpa rahjusraukka rappeutunut!

Vähän on niitä vanhoja jotka haluavat tulla kutsutuksi noilla termeillä! Niinpä kirjoittaja suosittelee sanaa mayor/mayores, vaikka itse asiassa käyttääkin aika usein muita sanoja.

Meillä vastaava sana olisi ja on epäilemättä seniori. Majuri kuuluu meillä sotilaskieleen ja señor on taas espanjassa varattu muuhun käyttöön.

Mutta itse sana vanhus taitaa meilläkin olla vähemmän haluttu nimitys. Kaikkihan haluavat olla keski-ikäisiä, vaikka vuosia olisi jo reilusti yli 60. Mutta suomessa voidaan myös käyttää sanaa vanha. Enää siinä ei ole samaa hohtoa, kuin joskus ennen, mutta eikös se kuulostakin vähän paremmalta kuin ikääntynyt, joka antaa ikäkulun ja rähjääntyneen vaikutelman, usein tosin ansaitusti.

Toista se oli ennen. Vertaa https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=vanhojen+neuvosto

On luultavaa, että vanhuuden arvo tulevaisuudessa tunnustetaan niin meillä kuin muualla. Eivät vanhat ole pelkkä kuluerä, vaikka aikamoinen ovatkin. Ihana eläkeläisyys odottaa kyllä sitten vuorollaan kaikkia.

Los Cristianos 1.2.2018, in dulce jubilo