Heitspiits

Heitspiitsii, hei!

Suomen oikeusministeriö on aloittanut nimeltään englanninkielisen #agaisthatespeech- kampanjan vihapuhetta vastaan. Tarkoitus kuuluu olevan selvittää kansalaisille, että tietynlainen puhe voi olla rangaistavaa. Kampanjan mannekiiniksi värvätty näyttelijä kehottaakin kaikkia ilmiantamaan havaitsemansa vihapuheen poliisille…

No aikoihinpa on eletty. Todistamme siis tässä ja nyt totalitaarisen yhteiskunnan menetelmiä röyhkeimmillään ja puhtaimmillaan.

Ajatus näyttää kulkevan niin, että kun meidän valtiomme kaikkine säädöksineen on paras ajateltavissa oleva (kuten kaikki totalitaariset valtiot), seuraa siitä, että sitä ja sen säädöksiä on iloisella mielellä rakastettava ja kaikki kunnon ihmiset myös niin tekevät. Muuten…

Niin, mikäli sitten jostakin syystä löytyy jostakin joku yksilö, joka rimpuilee vastaan, on kyseessä tähän parhaaseen mahdolliseen maailmaan sopimaton yksilö ja siis myös sen kansan vihollinen. Kansan hyväksihän täällä kaikki tehdään. Kaikkien kansojen.

Oli ilmeisen väistämätöntä, että meidän piti saada vielä tällainenkin kampanja ja vieläpä suoraan EU:sta. Sen nimikin on riittävän kansainvälinen antaakseen sille ehdottoman arvovallan kaikkien tomppelien keskuudessa.

Mitäpä oikeusministeriö meille oikein julistaakaan: vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen.

Vihapuhetta ovat siis myös kaikki sellaiset ilmaisumuodot (piirtäjät ja miimikot, huomio!), jotka levittävät tai oikeuttavat(!) ulkomaalaisvastaisuutta. Mitäpäs se sellainenkin sitten oikein on, kysyisi Luther tässä kohtaa.

Joka tapauksessa ulkomaalaisuus on siis oikeusministeriön erityisessä suojeluksessa. Niinpä kiellettyä näyttää olevan jopa kaikkien sellaisten argumenttien esittäminen, jotka oikeuttavat ulkomaalaisiin kohdistuvia rajoituksia esimerkiksi maahanmuuton suhteen…

Kotimaalaisuusvastaisuus rajataan siis sananvalinnalla nimenomaan vihapuheen ulkopuolelle, joten he ovat vapaata riistaa niin kaikille saapujille kuin myös sille osalle maan väestöä, joka syystä tai toisesta haluaa hyökätä omaa kansaansa vastaan. Ainahan niitäkin löytyy.

On kiinnostavaa, että vihapuheen rangaistavuus näyttää riippuvan sen motiiveista. Niistä nimenomaan suvaitsemattomuus on asia, joka aiheuttaa rangaistavuuden.

Laki siis ylevässä täydellisyydessään käskee kaikkia hallintoalamaisia suvaitsemaan ja ilmeisesti myös suvaitsemaan rajattomasti.

 Jos jossakin vaiheessa pinna niin sanotusti palaa ja syntyy vihaisuutena ilmenevä reaktio, joka johtaa sanalliseen tai muuhun ilmaisuun (ilmeet, ilmeet!!), on leivätön pöytä odottamassa, ainakin periaatteessa ja potentiaalisesti.

On uskomatonta, että tällainen motiiviklausuuli voidaan esittää oikeusministeriön taholta. Tämä panee epäilemään siellä työskentelevän väen järjenjuoksua ja yleistä pätevyyttä.

Millaisin metodein noita motiiveja sitten mahdetaankaan tutkia? Nyt kuulemma tekoäly pystyy jo paljastamaan teennäisen hymyn ja peitetyn irvistyksen… Edessä taitaa olla pitkä marssi kohti uutta, uljasta yhteiskuntaa.

Saattaahan se olla, että meillä on nyt tai ainakin jo tulossa jonkinlainen rajattoman rakkauden yhteiskunta. Sen mukaisesti oikeusministeriö olisi meilläkin syytä muuttaa rakkauden ministeriöksi, kuten Orwellin tulevaisuusnäyssä.

Vihaa kuitenkin myös tarvitaan, koska rakkautta itse asiassa ilmaistaan tehokkaimmin juuri sen avulla. Vain vihan kohteiden on oltava oikeita.

Oseaniassa järjestettiin päivittäin ns. kahden minuutin viha. Se oli instituutioksi muuttunut kampanja, jossa kansan vihollisiin kohdistettiin juuri sellaiset tunteet kuin he ansaitsivatkin.

Olen tässä odotellut, milloin tämä aloitetaan meilläkin. Tämä rakkaus -ei kun siis oikeusministeriön kampanja taitaa jo olla tuon tulevan instituution alkeismuoto. Ja eipä nyt unohdeta niitä riekkujaisia, joita meillä on tämän tästä, turuilla ja toreilla.

Ne ovat vielä vapaaehtoisia ja kysymys kuuluukin, kuinka kauan. Luulen, että tämäkin kampanja kirvoittaa suuren määrän spontaania vihapuhetta, minkä johdosta ilmiantoja pelkäävät ihmiset kiiruhtavat osallistumaan rakkauskansan vihamarsseille todistellakseen oikeinajatteluaan.

Vihapuhe kuulemma lisää myös epäluottamusta viranomaisia kohtaan, kuten ministeriö väittää. Luottamuksen väheneminen on kyllä huolestuttavaa, mutta kyllä idiootinkin pitäisi ymmärtää, että luottamus on asia, joka voidaan vain ansaita. Ei se synny tyhjän jahtaamisella, sensuurilla ja ilmiantokampanjoilla, päin vastoin.

Tässäpä tuleekin mieleen vanha kasku suutarista ja hänen oppipojastaan. Oppipoika sanoi suutarille nähneensä hauskan unen ja voisi kertoakin sen, jos mestari lupaa, ettei suutu.

No, mestari lupasi ja poika kertoi unessa nähneensä, että putosi paskatynnyriin. Mestari tuli hätiin, mutta putosi siirappitynnyriin. -Vai, että sillä tavalla, myhäili mestari. Sattuupa sitä.

-Sen jälkeen sitten minä nuolin pois mestarin päältä sen siirapin ja mestari minun päältäni sen paskan, jatkoi poika.

Mestari sitä kuunnellessaan riisui vyönsä ja alkoi hutkia poikaa takamuksille. -Mutta mestarihan lupasi, ettei suutu! kiljui poika.

-En minä suutu, huvikseni hutkin, totesi mestari naama peruslukemilla.

Tästä siis opimme, miten esimerkillisellä tavalla vihapuheeseen syyllistynyt voidaan saattaa ansaitsemaansa rangaistukseen ilman, että rikollisilla motiiveilla olisi vaikutusta asiaan.

Mutta nykyaikaisesta, pluralistisesta yhteiskunnasta, jossa sananvapaus on luovuttamaton perusoikeus, tämä vanhanaikainen maailma poikkeaa kuin yö päivästä.

Oikeusministeriön on nyt syytä ymmärtää, mitä se on tekemässä, peruuttaa kampanjansa ja pyytää anteeksi.