Ampuminen
Olen aina hieman
ihmetellyt sitä, että kun Ruotsissa joutuu ovelle, jota on avatakseen
työnnettävä, siinä luukee skjut, siis
ammu!
No, asiahan on
sikäli ymmärrettävä, että ampuminenkin on ammuksen lykkäämistä eteenpäin,
viroksihan ovessa lukee lükka.
Mutta se on arvoituksellista,
että Ranskassa sellaisessa ovessa lukeekin poussez
eli työntäkää, kun taas ampuminen on varattu toiselle ovelle tai samalle ovelle
takaisin tultaessa: tirez!
Olen itsekseni
pohdiskellut, että tirer,
merkityksessä ampua, mahtanee liittyä liipasimen vetämiseen, vetämisestähän
ainakin on kyse.
Tosin
Sveitsissä, jossa ampuminen (le tir)
on ollut kansallisurheilu jo Wilhelm Tellin päivistä saakka, ammuttiin ennen arbaletilla eli varsijousella. Siinähän
liipaisu eli laukaisu tapahtui ymmärtääkseni aina puristamalla pitkähköä keppiä
vartta vasten, ei siis vetämällä tai puristamalla sitä taaksepäin (tirer).
Olisi kummallista,
jos laukaisemista tarkoittava sana tulisikin jousen virittämisestä, mutta
tokihan ne pallon pelaajatkin aina puheidensa mukaan lataavat kiekkoa, kun he itse asiassa laukaisevat. Olkoon niin, jos
haluavat. Tässähän on kyseessä vain yksi rappion muoto.
Sivumennen sanoen,
tuossa oven avaamista tarkoittavassa sanastossa on piirteitä, jotka ovat omiaan
vahvistamaan stereotypioitamme eri kansallisuuksista.
Ranskalainen
pyytää persoonallisessa teitittelymuodossa: poussez,
tirez (s’il vous plait!), kun taas sakasalainen ärjäisee: drücken!,
ziehen! Sehän on vähän kuin sotilaskieltä kuten jääkärien aikoinaan oppima maulhalten! –turpa kiinni!
Ruotsalainenkin
käyttää persoonamuotoa, mutta yksikköä ja me tietenkin heidän mukanaan.
Englannistahan ei oikein tiedä, mikä on kyseessä. Periaatteessa siellä
teititellään aina ja kaikkialla. Venäjässä sanotaan vain: itseen päin, poispäin
(k sebe, ot sebja)
Mutta ammunnasta
vielä. Suomen ampuminen ilmeisesti
tarkoittaa nopeaan liikkeeseen, ampaisuun saattamista. Viroksihan sana on ammumine tai tulistus tai paukutus,
joissa kussakin kohdistetaan mielenkiinto asian eri puoliin.
Meillähän muuten
nykyään otetaan paukut, mikä vastaa
anglosaksista shotia. Sana lienee
yleistynyt vasta 1960-luvulla, havaintojeni mukaan.
Saksan schiessen on ilmeisesti sama kuin ruotsin
skjuta eli tyrkkäämistä eteenpäin.
Venäjässä sana taas on streljat, joka
johtuu sanasta strela, nuoli. Siellä
siis nuolitetaan hieman arkaaisesti. Mainittakoon kuitenkin, että vielä Kustaa
III:n sodassa venäläisten baškiiriosastot käyttivät jousta ja
nuolia. Vielä Pietari suureen saakka siellä oli streltsijoukkojakin, mikä viittasi musketööreihin ja Pietarin ja
Moskovan välinen erityismukava juna on nimeltään Krasnaja strela, punainen nuoli, ellei Sapsan ole jo sitä korvannut.
Viroksi laukaiseminen
on kiintoisasti laskemista ja laukaus on lask.
Niinpä tarkk’ampujajoukotkin ovat laskureita,
esim. laskurdivisioon.
Kun kysytään,
mitä sitten kukin kansa laukaisee eli laskee menemään, voidaan todeta, että
ammus on viroksi laskmoon, siis
ampumamuona. Näin sen ainakin ymmärrän. Ruutikin on püssirohia eli pyssynrehua.
Ammukset yleensä liittyvät tykistöön,
tosin myös kuulat ja luodit ovat projektiileja
(lat. pro iacio, heittää eteenpäin). Sana projekti on tietenkin samaa kantaa: eteen
heitetty eli tulevaisuuteen heijastettu ajatus. Saksaksi sama merkitys on
sanalla Entwurf.
Latinaksi
muuten ampuminen näyttää olevan emissiota
(e pois, mittere, lähettää, päästää) päätellen tunnetusta sanaparresta: quod semel emissum est, volat irrevocabile
verbum. Siis laukaistu eli irtilaskettu sana on tavoittamattomissa ja
nuolen kaltainen siinä suhteessa.
Emissiohan nykyisin liitetään
finanssielämään ja kaiken maailman papereita voidaan laskea eli laukaista
liikkeelle ja ne lentävät kaikkialle hauliparven tapaan.
Samanlainen
ajatus näyttää liittyvän sanaan tirage
eli painos. Kun ne päästetään irti eli laukaistaan markkinoille, ne leviävät
tavoittamattomiin kuin se nuoli, josta ennen puhuttiin.
Mutta
muuan kummallinen sana on venäjän ammusta, tykinkuulaa tarkoittava sana jadro. Sehän on sama kuin ydin.
Adjektiivi jadernyi voi siis
tarkoittaa asiaa, joka liittyy tykin ammukseen tai ydinaseeseen. Miksi näin on,
en tiedä. Toivottavasti nyt ei tämän takia ainakaan tule väärinkäsityksiä.
Muutenhan
koko tykistö on hieman salaperäinen asia myös kielellisesti, kuten sen käyttö aikoinaan
oli muuan musta taito, jonka vain asiaan vihityt saivat oppia.
Mistä
ensinnäkin tulee sana artilleria,
joka on useimmissa eurooppalaisissa kielissä? On ehdotettu ranskan sanaa tirer ja saattaahan se olla. Ainakin tykeissä
on aina ollut melkoinen vetäminen erityisesti mäkisessä ja pehmeässä maastossa.
Saksan
Geschütz on selvä tapaus, kantana
verbi schiessen, ja romaaniset kanuunathan tulevat kanjoneista eli kouruista,
joissa joet ovat virranneet ja joissa nyt –siis kuvaannollisesti- ammukset
viuhahtavat.
Erikoisemmat
tykit, kuten epäsuoraa tulta ampuvat mörssärit
(mortir, mortteli) haupitsit ja
kanuunahaupitsit ovat nekin tykkejä, englanniksi artillery pieces, vastaavasta germaanisesta Stück, styck-sanasta kai voisi tulla suomen ja viron tykki/suurtükk.
Virossahan on myös sana kahur, joka
ehkä liittyy vehkeen aiheuttamaan äänen vai kuinka on?
Mutta
mistä tulee venäjän sana puška,
tykki? asiasta ollaan näköjään erimielisiä. Itse kuvittelin aina, että se tulee
sanasta puskat –laskea, mutta kuulemma ei. Venäjässähän puhutaan esimerkiksi
oppilaitoksen laskemista päästöistä
(vypusk), tarkoittaen yhtä sarjaa opintonsa päättäneitä. Sanaa käytetään
myös merkitsemään vaikkapa aikakauskirjan numeroa.
Sen
sijaan kantana näyttäisi olevan heittämistä tarkoittava vanhan venäjän sana puštšati. Toinen veikkaus on muuan tšekkiläinen
sana. Lännestä päin ne tykit saattoivat Venäjälle tulla, vaikka tämäkään ei ole
itsestään selvää.
Yhtä
kaikki, paljon on kansallisia erikoisuuksia maanosassamme tälläkin alalla
huolimatta siitä, että etenkin ranskan kieli on suuresti tasoittanut enintä
kirjavuutta, joka alalla on joskus vallinnut. Nythän englanti ilmeisesti jo
puolestaan hallitsee uusimman sukupolven aseita koskevaa terminologiaa.
Tulevaisuudessa
luulen siinä roolissa olevan kiinan.
Wen
hao!
No joo, meidän haupitsi ja kanuuna lienevät lähtöisin anglosakseilta, eli howitzer ja cannon. Näiden tekninen erohan on ammuksen lähtönopeus, suurempi kanuunalla.
VastaaPoistaEn usko tuohon anglosaksiseen alkuperään. Saksalainen wikipedia sanoo: Zuerst als „auf(e)niz“, tschech. „houfnice“,[1] (aus „houf“ = Schlachthaufen für das Ziel), im Deutschen wurde daraus zunächst Hauffnitz,[2] ital. obice. Erstmals urkundlich im 15. Jahrhundert erwähnt, wurde sie in den Hussitenkriegen (1419–1436) als (Feld)geschütz aus der Wagenburg heraus gegen die taktische Formation „Haufen“ (siehe zum Beispiel Gewalthaufen) eingesetzt; eher durch ihre akustische Wirkung auf die Pferde als durch Treffsicherheit und Geschosswirkung zum „Aufbrechen“ der geordneten Schlachtformation dienend.
PoistaSie wurde den Hauptbüchsen zugeordnet.
Die Bezeichnung Haubitze wurde dann im 19. Jahrhundert auf die entstandenen Mehrzweck-Geschütze angewendet.
Lähtönopeudeen ero sanelee myös putken pituuden, jota on käytetty erottelun kriteerinä. Epäsuoraa tulta voi ampua haupitsilla, mutta ei yleensä kanuunalla.
Kyllä niin kanuunalla kuin haupitsillakin ammutaan epäsuoraa tulta. Haupitsin ammuksen lentokulma on kaarevampi kanuunaan verrattuna mutta vastaavasti kanuunan ammuksella on parempi kantavuus.
PoistaAmpumaetäisyyttä säädetään sitten korokulmin ja ajoainein (ruutipanos).
-Tvälups-
Jk tähtäämätön/tähystämätön tulitus on aina epäsuoraa...
Kiitos tästäkin!
VastaaPoistaEmissio liittyy myös hiukkassäteilyyn ja radioputkiin sekä transistoreihin. Transsuissahan on oikein emitteri.
Emissio-sanaan taitaa perustua myös englanninkielinen sana missile, joka tarkoittaa varsinaisesti heitettyä tai singottua kappaletta. Sen alalaji on sitten guided missile, "ohjattu heite tai singahde", suomeksi ohjus. Uutisissa näkyy välillä, että toimittaja ei tunne missilen perusmerkitystä, vaan kirjoittaa surutta ohjuksista, vaikka kyse olisi sinkoutuneista kivenpalasista.
Venäjässäkin on näille kapistuksille useampia nimityksiä, mutta olkoon, kun en osaa kirjoittaa kyrillisiä tällä tietsikalla.
Mistä muuten tulee venäjän termiä "tulta" tarkoittava sana agonje (foneettinen kirjoitustapa).
VastaaPoistaSiis ogon/огонь. Taitaa olla yhtä vaikea kysymys kuin sanan "tuli" etymologia. Molempiahan käytetään sekä hehkuvan ja valaisevan kaasun että ammunnan merkityksessä. Sama on tilanne hyvin monessa kielessä. Puhutaan tuliaseista огнестрельное оружие, komennetaan tulta: ogon, feuer, fire. Tosin venäjässä vanha komento on myös pli! -sylkäise! Esim. rota, pli!, Komppania, tulta!
PoistaBaltissa on ainakin sama sana (liettuan "ugnis"), ja silloin tietysti alkaa assosioida helposti uuniin ja tulisijaan laajemminkin. Balttihan on tavallaan tietääkseni slaavikielten jonkinlainen kantaversio, tai kai rinnakkaisversio, jossa yhteinen kanta on säilynyt paremmin. Enempään ei riitä kapasiteettini tässä ammuskelussa tällä kertaa. Hieno kommenttiketju kerrassaan!
PoistaTulta-komentohan tulee siitä, että vanhat tykit laukaistiin sytyttämällä tykin sankkiruuti sitä varten hehkuvana pidetyllä lunttukepillä. Siis tykille annettiin sananmukaisesti tulta.
PoistaNautinnollisia luettavia nämä etymologiakimarat. Itseänikin kiinnostavat sanojen alkuperät ja eri kielten vaikutukset toisiinsa; sotilassanasto on luonnollisesti erittäin aktiivinen - kun sitä kansainvälistä "kosketuspintaa" niillä niin kovin toisinaan hangataan, niin ihmekös tuo.
VastaaPoistaPieni huomautus varsijousen nimityksestä: arbalète on todellakin vekottimen ranskankielinen nimi, mutta suomennoksessa täytyisi olla tarkkana, jos aikoo tällaisia frankismeja harrastaa. Lähinnä piirityksissä kaytetty, erityinen raskas varsijousi on nimittäin suomeksi arbalesti, mikä on ehkä turhan lähellä professorin arbalettia.
Lillukanvarsi kieltämättä, mutta eivätkös kieliasiat aina ole?
Eiköhän se venäjän tykki liene tosiaankin lännestä: ainakin sama sana on tshekissä = kivääri,samoin unkarissa (jossa kirjoitetaan "tavallinen ässä", mutta sehän äännetäänkin suhuna).
VastaaPoistaTshekki on antanut tuliaseiden nimistölle paljon; sanan píšťala (ruoko, putki) arvellaan lainautuneen keskiyläsaksaan muodossa pitschole ja siitä edelleen Eurooppaan eri muodoissa.
PoistaMuitakin ehdotuksia on, jotkut epäilevät sanan juontuvan aikanaan aseita valmistaneen Italian Pistoian kaupungin nimestä, jolloin sana tarkoittaisi pistolese, "pistoialainen". Tshekkiläinen arvaus lienee kuitenkin luultavampi, sen verran aiemmin sana esiintyy siellä asetta tarkoittavana.
Ruokoa tarkoittaa myös italian canna, josta cannone siis diminutiivi. Alun peri tuliaseet lienevätkin olleet bambukeppejä, jotka eivät juuri painetta kestäneet, mutta taisi ruutikin olla vähän mitä sattuu.
PoistaMyös suomen sana putki (rööri) tulee kasvin nimestä, putkikasvista, joka on ontto eli putkimainen. Puhutaan myös tykin putkista. Ehkä tsekin ja italian sanat ovat myös alun perin vain putkia eli "röörejä". Selkeätä!
PoistaJotkut nillittävät, jos sanoo revolveria pistooliksi, mutta pistooli on ihan korrekti sana koska revolveri alun perin on ollut revolver pistol.
PoistaPiiska, tykistä puhuttaessa on sanan "puška" suora lainaus. Puška tarkoittaa myös kivääriä eteläslaavilaisissa kielissä.
Toki revolveri (lat. re + volvo=pyöriä)vaatii aina sen pyörivän rummun, muu pistooli ei. Kun puoliautomaattipistooleita alkoi tulla, sanottiin aluksi kaikkia brauningeiksi, mikä vääntyi myös roolingiksi.
PoistaPiiska tarkoittaa vain kevyttä pst-tykkiä, joka kuuluu antaneen viuhahtavan äänen. Sillä on nimitystä selitetty.
Mainiossa runossa Wiipurin linnan hävitys kerrotaan: Kovin suuttui ja vihastui,
PoistaPani pyssyt pyykämähän,
Umpiputket ulvomahan,
Avokurkut ammomahan,
Jalot jouset joikumahan,
Alla Wiipurin vihannan,
Alla suuren Suomen linnan.
...ja erityisen lystikäs on ruotsalainen kenttätykki = pjäs (piece de artillerie)
VastaaPoistaKiitos jälleen mukavasta ja kiinnostavasta pohdinnasta!
VastaaPoistaRuotsin skjuta-verbin monimerkityksisyydestä juontui mieleeni yksi kateudenaiheistani länsinaapuria kohtaan. Heillä on nimittäin syntymäpäiväsankarin onnitteluun oma Ja må han leva -laulunsa, joka on mielestäni paljon mieltä kohottavampi kuin meillä käytetty banaali kansainvälinen Paljon onnea vaan -renkutus.
Pikanttina lisänä ruotsalaisessa laulussa on sen toinen säkeistö, jota humoristisemmissa tilanteissa joskus kuulee: "Och när han har levat ... uti hundrade år, ja, då ska han skjutas ... på en skottkärra fram."
Kaljuna kaljuunassa vai joitko kaljaasi kaljaasissa?
VastaaPoistaTuurassakin on putki. Vähemmän sotaisa.
VastaaPoista