Taide ja fanittajat
Taisipa olla
1970-lukua, kun jossakin ARS (Arse, Arsch?) näyttelyssä ensi kertaa näin
teoksia, jotka olivat selvästi tökeröitä.
Olin aika lailla
järkyttynyt siitä, että maksavaa yleisöä halveksittiin panemalla näytteille
mokomaa roskaa, joka osoittaa selvästi, että tekijältä puuttuu taito, ja sitähän taiteen oli aina
käsitetty olevan: ylivertaista kykyä luoda esitys, joka saa osakseen ihailua.
Nyt oli toisin.
Saattoi olla juuri sama tai sitten jokin muu näyttely, jonka symboliksi nostettiin
jonkin kyläsepän hitsailema kukko. vanhat viikatteet olivat sen olennainen
elementti ja se kyllä oikeasti oli aika hauska, vaikka tuskin suurta taidetta,
arvelin.
Arveluni
vahvisti sittemmin itse tuon teoksen luoja, joka sadatteli taiteen
alennustilaa, kun mokoma tekele oli kelvannut oikein esikuvaksi, vaikka siinä
ei ollut mitään erityistä, olipahan sattunut olemaan sopivaa romua käsillä.
Nyt tökerösti
tehty taide ei enää herätä minkäänlaista hämmästystä. Ei taiteilijalta enää
mitään taitoja odotetakaan. Sen sijaan hänen oletetaan kyllä sanovan jotakin,
esimerkiksi hän voi kertoa vitsin.
Tuollainen vitsi
on tämän päivän Helsingin Sanomissa nostettu edustamaan Kuvataideakatemian
lopputyönäyttelyä, jota pidettiin yllättävän tasokkaana. Maalauksessa artisti
(taiteilija?) on peräti kirjoittanut, että ainoa asia, minkä hän haluaa sanoa,
on haistakaa paska!
Asia on toki
kirjoitettu englanniksi (fuck you) ja
kuvassa myös esitetään tätä toimintaa. Tämä itseironinen installaatio näyttää
ihastuttaneen taiteen tuntijat. Viisikymmentä vuotta sitten työtä olisi tuskin
edes asetettu näytteille, vaikka se epäilemättä on aika hauska ja myös sangen
värikäs, sanoakseni siitä jotakin kohteliasta.
Muistan kun
aikoinaan ihmettelin ARS-näyttelyn tekeleitä ja muuan kollega sanoi, ettei
kyseessä itse asiassa olekaan mikään taidenäyttely, vaan konstinäyttely.
Mielestäni ilmaus osui nappiin ja olisi voitu palkita jonkinlaisella valtionpalkinnolla,
en tiedä millä, kun ala on minulle aika vieras.
Muinaiset
roomalaiset, joita nyt en välttämättä joka suhteessa ihaile, ainakin osasivat
tehdä vaikuttavaa kuvataidetta. Se ei joka pojalta onnistunut ja sanottiinkin
syystä nemo nascitur artifex. Kukaan
ei siis ollut seppä syntyessään, uskottiin.
Nyt, muutaman
vuosikymmenen aikana tilanne on muuttunut ja oletuksena näyttää olevan, että
jokainen nimenomaan on jo valmis taiteilija, mikäli hän päättää sellainen olla.
Tosin kaikki eivät osaa hitsata, mutta maalaaminen ja installaatioiden laatiminen
onnistuu kyllä keneltä tahansa.
Pitirim Sorokin
havaitsi aikoinaan, että useassakin kulttuurissa voidaan todeta vaihe, jossa
lakataan tekemästä luontoa muistuttavaa taidetta. Itse asiassa ns.
näköispatsaat ja muotokuvat jäävät kokonaan pois käytöstä. Saattaa olla, että
olemme nyt jo aika kaukana sillä tiellä. Olisikohan murrosvaihe jossakin
1960-70-luvuilla?
Merkillinen
seikka on myös se, että kun syvälliset taiteen tuntijat Goethen tapaan kerran
lähtivät siitä periaatteesta, että taiteilija voi kyllä sanoa, mutta hänen ei
pidä puhua -Schaff Bilder, Künstler, rede
nicht!- on nykyään vaikeaa edes kuvitella taidetta, jossa ei olisi mitään
puhetta, vaikkapa nyt yhden puujalkavitsin verran. Tuskinpa sellainen
taiteilija apurahoja saisi.
Suuret
taiteilijat olivat aikoinaan suuren ihailun kohteina. Ylivertaisten kykyjensä
ansiosta heidän nähtiin pystyvän ymmärtämään maailmaa syvällisemmin kuin
tavallisten tallaajien.
Nykyään en tunne
yhtään tapausta, jossa merkittävänä pidettyä kuvataiteilijaa fanitettaisiin.
Tämän ilmiön nähdäkseen on ilmeisesti mentävä johonkin nuorisokonserttiin, jossa
ihailun kohde on markkinoitu kohderyhmälleen joidenkin erityisansioidensa
johdosta.
Laulamisen osaaminen
ei ole tällaiselle henkilölle välttämätöntä, hän voi myös räpätä, ellei musikaalisia lahjoja ole sattunut siunaantumaan
synnyinlahjana. Nuorisoidolit ovat taitelijoita, jotka puhuvat jotain rohkeaa. Suomen kielen tai hyvän englannin taitoa ei
tarvita.
Idoli voi laulaa
vaikkapa näin: ”Lattia ei satu mua, mä
oon lelu” tai näin ”Ja mä mietin,
että mitähän vittua…”
Tästä tuleekin
mieleen se, miten Esa Saarinen ja M.A. Numminen peri vuosikymmentä sitten
pohdiskelivat merkitystään ajattelijoina. Jompikumpi loihe lausumaan: ”Eikö tässä ole jotain uutta” ja toinen vastasi
kosmopoliittisen tyylikkäästi: ”Yeah!”.
Muuan
arvostelija ei tähän uskonut, vaan kiteytti mielipiteensä ajan oloissa
harvinaisen repäisevästi: ”Ja vitut on
mitään uutta…”.
Mutta eipä olla
hyväuskoisia. Kyllä tässä kaikessa on jotakin uutta, kun sitä katsoo muutaman
vuosikymmenen tai vuosisadan tähtäimellä. Tämä uutuus ei siitä kuitenkaan
pelasta, päinvastoin.
Tästä tulee mieleen vähän tämä norjalainen Odd Nerdrum joka ei omien sanojensa mukaan ole taiteilija vaan kitch-artist. Nerdrum kyllä kieltämättä osaa maalata, kuten monet hänen oppilaistaankin.
VastaaPoistaH.R. Giger taas voisi tälläinen nykykuvataiteilija jota fanitetaan. Tosin hän taisi äskettäin ehtiä kuolla.
Kari Suomalainen ratkaisi kuuluisassa pilapiirroksessaan tämän probleeman siten että entisajan suuret taitelijat jotka maalasivat muutakin kuin vain pari palloa ja niiden halki kulkevan viivan paperille eivät olisi ottaneet taidetta riittävän vakavasti.
VastaaPoistaSitä vittua aina vain tarjotaan joka muodossa ja koossa. Vast'ikään sattui silmiini kirjan kuvituksena kameralla napattu otos jossa taiteilijatar tarjosi omaa nelimetristänsä presidentti Risto Rytin teräspalkeista kootulle muistomerkille Hesperiankadun puistossa. Kaksi maailmaa siinä kohtasivat toisensa mutta vain barbaarinen oli nähtävillä.
VastaaPoistaJoskus parempina aikoina olisi tekijä tuomittu korvauksiin herjauksesta, nyt ..?
hh
Bloginpitäjä voisi muuten Venäjän tuntijana valottaa millä tavalla tälläinen kirjoituksessa kuvattu nykytaide ymmärretään Venäjällä. Itselleni on ainakin jäänyt jotenkin sellainen mielikuva, että esittävää klassista taidetta arvostettaisiin Venäjällä enemmän kuin täällä, mutta koskeeko se myös uutta taidetta?
VastaaPoistaKyllä siellä taitaa löytyä kaikki samat taudit kuin täälläkin, mutta kyllä klassikot ovat toisella tavalla arvossaan, esimerkiksi myös alan opetuksessa.
VastaaPoistaArvostetaanko sitten uutta taidetta? Mututuntumani on, että tietyissä piireissä kyllä ja omat fanaatikkonsakin sillä on. Tilanne vaikuttaa sikäli terveemmältä, että joka tapauksessa on normaali korkeatasoinen klassinen taide ja sitten lisäksi se kapinoida sektori.
Vihavainen, pistin sulle mailia noista aiemmin mainitsemistasi kirjoista. Onkohan niistä englanninkielistä versiota vai pelkkä alkuperäiskielinen?
VastaaPoistaTarkoitat Kalashnikovia? Tiedän vain venäjänkieliset.
VastaaPoistaok, juuri sitä tarkoitin. Ei taivu itellä venäjä, niin taitaa jäädä lukematta. Hamri sinänsä, kun sivulauseessa oli kehujen hajua.
VastaaPoistaAjalle ominaista on myös se, että tämä fuck you -taide vaatii todella ponnekkaasti valtion tukirahaa, "taiteilija"palkkaa ja apurahoja. Videoimalla kissan tapon tai esittelmällä oman "nelimetrisensä" voi saman tien ikään kuin asettua valtion virkaan ja muiden elätettäväksi.
VastaaPoistaMuistatte varmaan, millainen älämölö syntyi, kun Timo Soini aikanaan piruuttaan vaati postmodernin tekotaiteen valtionapujen lopettamista? Ei siis suinkaan postmodernin tekotaiteen kieltämistä missään suhteessa, vaan ainoastaan sitä, että postmoderni tekotaide ei ole vapaalippu verorahoihin.
Olipa hävytön hyökkäys kaikkea pyhää vastaan Soinilta. Joten kyllä sitä vielä jotakin pyhääkin tässä postmodernissa ajassa on - apurahat.
Ei omituisuuksien keksiminen ole mitenkään helpompaa kuin näköisten kuvien maalaaminenkaan. Nykytaide on varmaan virkamiesmäisempää kuin mikään muu yhteiskunnan ala. Asianmukaisen nuhjuisesti pukeutuneet kympintytöt pelkäävät yli kaiken epäonnistumista. Siksi eivät uskalla maalata kuin suttua, ettei tule virheitä. Itse pidän suuresti rappiotaiteesta jossa "ei tarvitse osata mitään", mutta kyllä tämä nykytaide näyttää minunkin silmiini avuttomalta, vaikka ehkä päinvastaisista syistä.
VastaaPoista"Mitä hyötyä meille yleensä on koko Kiasmasta? Mä takaan sen, että jos mä väännän kunnon maissipaskat kattilaan ja lyön siihen propellin pystyyn ja vien sen yöllä salaa Kiasman näyttelyyn jonkun feministilesbotaiteilijan nimellä, niin siellä on helsinkiläiset taidekriitikot seuraavana päivänä lääpällään kehumassa että onpa uskomattoman hienoa taidetta." -Tony Halme
VastaaPoistaOnhan tässä traaginenkin puoli kun taiteilijoita koulutetaan liikaa. Sitten pitää yrittää olla kiinnostava, apurahatkaan tuskin lisääntymään päin. -jussi n
VastaaPoistaEn tiedä onko taiteilijoita liikaa, mutta kun taiteilijaksi tullaan koulutuksen kautta, sinne pääsee lopulta vain kympintyttöjä, jotka osaavat sopeutua autoritaariseen (julkisesti, piilotetusti tai molempia) koulutussysteemiin pumppaamaan siltä suorituksia minimipanostuksella eli karsimalla pois kaiken, mitä ei mitata tai ei osata mitata. Siitä koko nykymaailman keskinkertaisuus.
PoistaHyvä pointti ainakin Suomen keskinkertaisuudesta. Tosin ilmiönä pikemmin koomisesta kuin traagisesta. -jussi n
PoistaKyllähän taide osataan yhdistää myös journalismiin. Ylioppilaslehti on jo vuodesta 1913 saakka tuonut Suomen akateemisen liikkeen perusideoita esille. Olihan siellä Urho Kekkonenkin päätoimittajana 1927.
VastaaPoistaTässä Ylioppilaslehden toimittajien Vappu Kaarenojan ja Aurora Rämön juttu housuun paskomisesta 2013.
http://ylioppilaslehti.fi/2013/02/yl-raportti-paskoimme-housuun-bussissa-turkuun/
Ko. toimittelijat ovat tehneet hyvää uraa Vastuullisessa Mediassa. Varmaan näytöt ovat olleet kohdillaan.
En sano, että taide pitäisi olla pelkästään esittävää. Pablo Picasso taisi joskus sanoa, että pitää osata maalata rajat, jotta voisi rikkoa ne. Rajojen rikkominen nimenomaan vaatii, että on ensin kyvyt rajata ne. Pablo Picassolla ne kyvyt totisesti olivat. Siitä todistavat ne lukuisat hänen varhaisurallaan tekemät taideteokset.
Taito oli, oliko sydäntä? hh
PoistaTarkoitatko housuun paskomista vai Picassoa? Housuun paskojilla varmaan oli ainakin sydäntä. Mielestäni Picassolla oli sekä sydäntä ja taitoa.
PoistaEnemmän kuin 99% taiteen nimissä tehtyä on ja on aina ollut scheissea. Meillä on koko ajan toiminnassa armoton tuomari jonka nimi on aika: Vain mestariteokset muistetaan, kaikki muu unohdetaan.
VastaaPoistaTämän vuoksi kuvittelemme että ennen oli kaikki paremmin. Ei ollut. Me vain säilömme mielestämme säilyttämisen arvoisen ja romutamme muun. Siksi me pidämme mennyttä menetettynä kulta-aikana koska olemme siivonneet muistoistamme kaiken scheissen.
Vain aika määrää mikä taide on hyvää. Ei esim. Vincent van Gogh ollut minkään arvoista hänen eläissään. Nyt hänen tauluistaan maksetaan maltaita.
PoistaTietysti on aina makuasia mikä taide on hyvää. Eri asia mistä tulevaisuudessa maksetaan maltaita. Voisin toki ottaa jonkun Andy Warholin teoksenkin seinälleni nyt, vaikka jonkun nobodyn tekemä sama taulu olisi nyt aika banaali...
Eipä tainnut kukaan edes huomata, erttä fanitusesseen kirjoittajan tytär, joka ilmeisesti kapinoi ja etsii omaehtoista seksuaalisuuttaan on ... seitsemänvuotias.
VastaaPoistaKuinkapas siinä vanhemmat voisivat enää auktoriteeteiksi ruveta. Sitä jo nykyään sen ikäiset kaiketi etsivät "ovea tuntemattomisn nautintojen maailmaan".
Kukapa uskaltaisi kritisoida?
Voitko avata hieman lisää. Joku blogi-kirjoittaja ja mihin? En tiedä yhtään mistä on kyse.
PoistaLauantaiessee tämän päivän hesarissa. Unohdin, ettei sitä enää lueta.
VastaaPoistaEi turhaa lehti julkaise Lasten uutisia. Essee oli vaan väärällä palstalla.
PoistaHeh, en ole lukenut ko. vastuullsta mediaa enää sen jälkeen, kun amppareista jäivät pois. Ehkä en ole jäänyt vaille mitään erikoista. Hesarin lehtitilauksen lopetin joskus 2007. Alkoi hapottamaan aamukahvi siihen malliin, että ajattelin jättää tilaukseen pois. En tarvitse ketään märkäkorvatoimittajaa kertomaan erikseen mitä pitää maailman politiikasta ajatella. Osaan tehdä sen itsekin ja Netistä löytyy uutissaitteja tilannetta päivittämään.
PoistaApropos se Veikko Myllerin Rytin muistomerkki. Jostain syystä mieleen aina tulee se savonkielinen voimistelukomento. Olenkohan yksin "alluusioineni"?
VastaaPoista"Eri asia mistä tulevaisuudessa maksetaan maltaita..."
VastaaPoistaMaltaiden kilohinta bonuskaupassa on 1,28€. Eipä paljoa arvoa taiteelle anneta.
Onko tuo "maksetaan maltaita" vain suomalainen tai pohjoismainen sanonta vai viitataanko kaikissa kielissä maltaisiin?