Älyllisen elämän lyhyt kukoistus

 

Etsikkoaika ja hiipuminen

 

On kiinnostavaa, jos masentavaakin seurata ihmisten elämänkaarta nuoruuden älyllisestä uteliaisuudesta ja herkkyydestä keski-iän tylsyyteen ja vanhuuden höperyyteen.

Kun nuoruus puhkeaa nupustaan, se tarjoaa tuoreen kauneutensa ihmeen ohella myös älyn heräämisen ihmeen. Nuori ihminen ei lakkaa kysymästä ja ihmettelemästä ennen kuin niin sanotusti kypsyy aikuisuuteen.

Tytöt muuttuvat enemmän tai vähemmän kanamaisiksi ja pojat taas kukkomaisiksi käyttääkseni hieman rohkeaa vertausta, jollaiset kuulemma zoologisuudessaan saattavat hipoa myös laillisuuden rajoja. Itse kuitenkin koen sen asianmukaiseksi. Näinhän siinä tapahtuu.

Siinä vaiheessa, kun biologinen kypsyys on saavutettu ja sosiaalinen rooli muuttunut lapsesta aikuiseksi omien lasten myötä, siis nykyään noin 30-40 vuotiaana, on varsinainen vapaa henkinen aktiivisuus ja älyllinen uteliaisuus yleensä laskenut välttämättömään minimiin, mikä ei ole paljon.

Aikuistunut ihminen on oppinut noitumaan itselleen ymmärryksen tai oikeastaan ymmärrystä korvaavan elämyksen (kiitos tästä, Seppo Oikkonen) kaikista asioista käyttäen tiettyjä yleiskäsitteitä. Tosiasiassa ne eivät näytä enempää kuin parodian maailmasta, joka niiden avulla redusoidaan suorastaan matemaattisten kaavojen mukaan pelkiksi loogisiksi tautologioiksi.

Suurimman viisauden voi siten kokea löytävänsä mahdollisimman yleiselle tasolle viedystä yhtälöstä, joka itse asiassa kertoo vain, että kaikki on yhtä ja samaa. Maailmasta tulee paikka, jossa tarvitaan vain välineellistä ymmärrystä. Elämäntehtävä on yhtä selvä kuin tylsäkin, mutta, kuten sanotaan, elämä on.

Voihan niitä todellista intellektuaalisia ja moraalisia tarpeitaan, jos ne ovat säilyneet, yrittää korvata myös pakottamalla valtion toimesta koko kansan kumartamaan komeita tunnuksia ja pitämällä niiden edessä polvistumistilaisuuksia. Näinhän Venäjällä on nyt tehty.

Konstantin Leontjevin mielestä siinä sitä onkin evankeliumia massoille. Ne kykenevät nousemaan poroporvarillisen tylsyyden yläpuolelle vain sinänsä primitiivisen, uhrautuvan patriotismin ja militarismin kautta. Mutta jokaiselle omansa, kuten preussilaiset sanoivat.

Huolimatta siitä, että venäläisen pošlostin (ks. Vihavainen: Haun pošlost tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) eli matalahenkisyyden nykyiset mestarit ovat nykyään vallassa ja uhkaavat koko maailmaa vähämielisellä politiikallaan, rohkenen viitata Aleksandr Puškiniin, jonka teoksista olen luullut löytäväni juuri tähän tyhmistymisen ongelmaan liittyviä nerokkaita säkeitä.  Ne ovat painuneet mieleeni niin, että osaan ne jopa ulkoa.

Isänmaallisten ja muiden oikein ajattelevien ihmisten oikeutetusta harmista huolimatta siis pistän tähän pari pätkää Puškinin tekstiä ja sitten oman käännökseni. Teksti on Jevgeni Oneginista, joka kuuluu venäläisen kirjallisuuden ehdottomaan kärkeen, ainakin Dostojevskin mukaan. Lauri Kemiläinen on se suomentanutkin vaikuttavan taitavasti, mutta sitä tekstiä ei nyt ole käytettävissäni.

Kas näin se kohta menee:

Блажен, кто смолоду был молод,
Блажен, кто вовремя созрел,
Кто постепенно жизни холод
С летами вытерпеть умел;
Кто странным снам не предавался,
Кто черни светской не чуждался,
Кто в двадцать лет был франт иль хват,
А в тридцать выгодно женат;
Кто в пятьдесят освободился
От частных и других долгов,
Кто славы, денег и чинов
Спокойно в очередь добился,
О ком твердили целый век:
N. N. прекрасный человек.

Ja käännös, so frei wie nötig:

 

Se miekkonen, ken aikanaan,

ol’ nuori, sitten vanha vaan,

ken elon kylmän henkäyksen

hyvin sieti vanheten.

Ken uniaan ei pohtinut,

pohattain seuraa karttanut,

ken nuorna kerskui, korskui niin,

pääs’ rahakkaisiin naimisiin,

ol’ sitten vapaa veloistaan.

Ken kultaa, virkaa kunniaa,

sai aina kyllin ajallaan

kenestä aina sanotaan,

mies mainio on kerrassaan!

 

Mutta tarina jatkuu. Jevgeni on itse asiassa ollut pelkkä keikari ja hänen komeutensa pelkkä tyhjä kuori. Hänen lukematta jääneitä kirjojaan katsellessaan Tatjana (tuo aitouden ja sisäisen kauneuden ihme!) kysyy jo itseltään, onko koko mies pelkkä parodia?

Mutta Jevgeni ei ole sammunut, ainakaan ihan kokonaan, sillä häntä vaivaa selittämätön ikävä:

Но грустно думать, что напрасно

Была нам молодость дана,

Что изменяли ей всечасно,

Что обманула нас она;

Что наши лучшие желанья,

Что наши свежие мечтанья

Истлели быстрой чередой,

Как листья осенью гнилой.

Несносно видеть пред собою

Одних обедов длинный ряд,

Глядеть на жизнь, как на обряд,

И вслед за чинною толпою

Идти, не разделяя с ней

Ни общих мнений, ни страстей."

 

Vaan murheellistahan se ois,

jos suotta nuoruus häipyi pois,

jos petimme sen ihanteet,

ja suotta oomme uskoneet

Jos puhtahimmat aatokset

ja suloisimmat ihanteet,

on meistä kauas häipyneet,

kuin syksyn lehdet kuivaneet.

Ei sydän kestä aatella,

ett’ kaikki ois vain juhlia,

prenikkaherrain touhuja

ja joutavia juoruja,

vaikk’ yhtään ei se kiinnosta,

ei moinen puuha innosta.

 

No, Tatjanan kanssa elämästä olisi todella voinut tulla ties mitä, sanotaanko että jopa syvähenkistä, mutta nyt on mennyttä niin nuoruus, kuin sen avoinna olleet älylliset ja moraaliset mahdollisuudet. Jäljellä ovat vain loputtomien päivällisten seremoniat ja tärkeilevien typerysten itsetehostuksen palveleminen.

Puškinia on joskus sanottu ensimmäiseksi venäläiseksi intelligentiksi (tosiaankin muodossa интеллигент, mikä on läntisen intellektuellin vastine, mutta venäläisten mielestä sittenkin hieman eri asia) ja tämä runo on yksi todiste siitä. Kuvatessaan yläluokkaisen roskaväen (светская чернь) tyhjyyttä ja asettaessaan sen nuoruuden ihanteellisuuden vastakohdaksi, runoilija tekee jotakin hyvin venäläistä.

Tarkoitan sitä, että venäläisessä älymystössä on aina ollut luontainen kammo tyhjyyttään kumisevaa tekotärkeyttä ja, sanoisinko, tekoälyllisyyttä kohtaan (ei viittaa AI:hin). Intelligentsijan ihanteen vastakohtana on ollut se virallinen pošlost, matalahenkisyys, helppohintaisuus, jonka lännessä teki tunnetuksi Vladimir Nabokov kuuluisassa Gogol-esseessään (ks. Vihavainen: Haun ylpeä typeryys tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Kun me nyt kauhistelemme noiden putinien ja medinskien kaameaa ”arvojohtamista”, muistakaamme, ettei se kaikkea kerro venäläisyydestä. Juuri venäläisen älymystön kyky erottaa jalot aatteet niiden varjolla tarjotusta saastasta on aina ollut poikkeuksellisen hyvä. Uskon, että se on sitä nytkin.

Olisi enemmän kuin toivottavaa, että venäläisen älymystön parhaimmistolla olisi mahdollisimman pian vaikutusta myös siihen, mitä nuo vallanpitäjät tekevät. Valitettavasti koko älymystön käsitteeseen kuuluu ikuinen oppositio, mikä tarkoittaa, että vallan kahva on sen ulottumattomissa.

Sääli. Koko maailma on nyt vaarassa.

 

 

Romantiikannälkäisten Mekka

 

Mielipuolisuuden kronikka

 

Juan Eslava Galán, Una historia de la guerra civil, que no va a gustar a nadie. Planeta 2023 (2005), 400 s.

 

Ihmismieli on niin typerä ja rajoittunut, että se tuntuu aina pyrkivän mahdollisimman simppeleihin kaavoihin saadakseen niin sanotun intellektuaalisen tyydytyksen. Kyseessä on, kuten Seppo Oikkonen aina durkheimilaisittain muistuttaa, ”ymmärryksen noituminen yleiskäsitteillä”.

Toki kaikki tiede pyrkii yleistyksiin (vaikka eihän sitä saa yleistää, kuten muistamme yksityistapausten kohdalla) ja suurin mahdollinen yksinkertaisuus, joka mahdollistaa jopa kalkyylin, tuottanee teoreettisesti ajattelevalle suurimman mielihyvän, sopipa se tosiasioihin tai ei.

Mutta tämä on jo keskustelu, joka vaatii huomattavan tilan ja mielellään kirjankin tullakseen kunnolla käydyksi. ”Älkää ymmärtäkö minua liian nopeasti” sanoi kiteytyksen mestari Nietzsche, jonka äärimmäisen simppelit paradoksit kuulostivat monen korvaan erityisen hyviltä.

Mutta tässä nyt on taas aiheena Galánin kirja, josta riittää jutun juurta ja oivallista on, että se haastaa yhä uudelleen liian helpoksi pyrkivän ymmärryksen. Tietenkin on aina syytä pyrkiä jotenkin ymmärtämään eli käsitteillä ympäröimään/syleilemään ne asiat, joita maailmassa kohtaa.

Olisi kuitenkin helppohintaista kuitata niitä liian yleisillä ”lainomaisuuksilla” ja paralleeleilla. Jokaisella historiallisella eli inhimillisellä tapahtumasarjalla on oikeutensa mielenkiintoomme ihan sellaisenaan.

Tätä kirjaa lukiessa huomio kiinnittyy muutamiin paradokseihin ja asioihin, joita sekä ajan politiikka että jälkikäteisviisaus ovat muovanneet kovin toisenlaisiksi kuin ne aikoinaan olivat.

Espanjan sisällissota/kansalaissota oli taistelua laillisen hallituksen ja kapinallisten välillä. Laillista hallitusta edustivat tässä tapauksessa ainekset, jotka kannattivat ja usein myös toteuttivat vallankumouksellista ideologiaa, jopa sen primitiivisimmissä muodoissa.

Kapinallisarmeijaa alettiin jossakin vaiheessa kutsua nationalisteiksi, mikä epäilemättä kuulostaa kunnioitettavammalta kuin puhuminen kapinallisista/vallankaappaajista. Oli asialle toki perusteitakin, millepä ei olisi.

Kuitenkin kapinallisten varsinainen iskuvoima koostui Afrikan joukoista, joista merkittävimpiä olivat Espanjan Marokosta värvätyt maurit. Papiston piirissä julistettiin pyhää sotaa, ristiretkeä ja uutta reconquistaa, jonka kärjessä nyt kulkivatkin aavikon primitiiviset muslimit, joiden taipumus ryöstöön ja raiskauksiin oli notorinen.

Papit eivät ainoastaan siunanneet aseita, vaan myös heiluttelivat niitä suurella innolla ja tappoivat vihollisia jopa kirkossa, kuten toki pyhään sotaan kuuluukin.

Nunnat eivät edes ilmaisseet paheksuvansa haavoittuneiden vihollisten ampumista ja muutenkin hengen riistosta tuli hyvin arkipäiväistä, kuten se on ollut muissakin sodissa ja erityisesti sisällissodissa sitten Peloponnesolaissotien ja tietenkin jo sitä ennen.

Älymystö oli enimmäkseen hallituksen puolella. Salamancan yliopiston rehtorina toiminut Miguel de Unamuno joutui pitämään puheen kapinallisille vallanpitäjille, mutta vimmastutti paikalla olleen ja sodassa haavoittuneen kenraalin muistettavaan repliikkin: Kuolema älymystölle: Muera la inteligencia!

Unamuno, kristillinen eksistentialisti ei suinkaan salannut inhoaan kapinallisten kyynistä typeryyttä ja raakuutta kohtaan ja taisi sen takia itsekin joutua hengenvaaraan. Ainakin hän oli kotiarestissa ja joutui puheensa jälkeen käytännössä pakenemaan salista saatettuna.

 Runoilija ja julkihomo Federico Garcia Lorca murhattin jo sodan alkumetreillä ja siinä yhteydessä huomioitiin myös hänen homoutensa, kuten vimmaisesti perinteisen elämänmuodon kannattajien mukaan kuuluikin.

Muuan Unamunon pilkkaamista asioista oli kapinallisten piirissä syntynyt tunnus ja sotahuuto Eläköön kuolema! Viva la muerte! Se on nekrofiilinen ja mieletön tunnus, julisti filosofi.

Kenraali Millan Astráy oli salissa jo huutanut kuolemaa intelligentsijalle, mutta muuan sovitteleva ääni halusi muuttaa sen siedettävämpään muotoon Eläköön älymystö! Kuolkoot huonot älyköt! Asianmukaisen radikaalia puhetta toki sekin oli.

Unamuno joka tapauksessa tuomitsi kapinalliset ja varoitti, että jos he voittavat, tulee Espanjasta imbesillien maa. Hän sanoi kapinalisten tosiasiassa edustavan antikristillisyyttä ja henkistä sairautta. Taistelussa olisi itänyt noudattaa järkeä ja oikeutta, mutta sen sijaan siellä vain sokeasti tuhottiin. Sellainen joukko saattaa voittaa, mutta ei vakuuttaa: venceréis, pero no conveceréis.

Kirjeessään ABC-lehdelle Unamuno käytti jopa sangen raflaavaa seksuaalista terminologiaa: Älymystön vihaaminen ilmenee homoutena, kuppatautisuutena ja eunukkien masturbointina!

Kristillistä mystiikkaa kauniisti kuvannut Unamuno (ks. Vihavainen: Haun unamuno tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ) kuoli vuoden 1936 lopulla luonnollisen kuoleman.

Muuten, mitä tulee niihin vaaleihin, joissa kansanrintama sai vallan, menivät äänet miltei tasan: kansanrintamalle tuli 4,654,116 ääntä ja oikeistolle 4, 503,524 ääntä, mutta edustajia parlamenttiin sai vasemmisto 278 ja oikeisto vain 130. Tilanne oli epäilemättä oikeistolle turhauttava ja epäreilu.

Sotilasvallankaappaus, pronunciamento on ollut erityisesti monessa espanjankielisessä maassa kauan suorastaan kansanperinnettä ja vuonna 1936 tietenkin aiottiin jälleen vain kaapata valta. Eri syistä stten vain päädyttiin pitkään sisällissotaan ja paradoksaalisesti hallituksen kannattajien tekemään vallankumoukseenkin niiden hallitsemilla alueilla.

Hallitus oli periaatteessa  vahvempi kuin ne kenraalit, jotka ryhtyivät kapinoimaan ja joista Franco oli vain yksi ja aluksi haluttiin pitää vallan kahvasta erossakin. Hallituksen puolelle voitiin laskea 80% sotilaista ja ¾ kaarteista (Guardo de Asalto ja Guardia Civil), 303 lentokoneesta 207 oli hallituksella ja 97 kapinallisilla. Lähes kaikki sotalaivat olivat hallituksella.

Franco oli sikäli vahva kapinakenraali, että hänen käytettävissään olivat nuo afrikkalaiset värvätyt, mutta kun hallituksen laivasto hallitsi merta, ei pääsyä mantereelle aluksi voitu järjestää. Kollegat myös ihmettelivät Francon saamatonta koketeerausta Teneriffalla ja joku pilkkasi häntä nimityksellä Miss Teneriffa 1936.

Henkilönä Francolla ei ollut samanlaista karismaa kuin Mussolinilla tai Hitlerillä. Hän oli kylmä ja kyyninen tyyppi, joka laskelmoi kuin Stalin ja syrjäytti ja tuhosi kilpailijoitaan.

Vasta kun Saksa antoi kolmimoottorisia Junkers-koneitaan Francon käyttöön, saattoi ilmasilta toimittaa Francon joukkoja mantereelle. Vahva mies siellä oli kuitenkin kenraali Mola pohjoisessa. Ulkomaat olivat aluksi kovin haluttomia puuttumaan Espanjan asioihin, mutta sitten kun se tapahtui, se tapahtui varsin tehokkaasti.

Saksan ja Italian ilmavoimat ja laivastot olivat kapinallisten eli kansallisten keskeinen tuki ja hallitus eli republikaanit saivat puolestaan Venäjältä uusimpia ja erittäin tehokkaita aseita, kuten moderneja lentokoneita ja panssarivaunuja. Niiden vaikutus muutti koko sodan luonteen ja suurvallat alkoivat käydä Espanjassa eräänlaista valtakirjasotaa, joka tuo mieleen nykypäivän Ukrainan.

Amatöörisotilaista leivottiin nyt armeijoita, mitä kyllä haittasi muun muassa väestön oppimattomuus. 40% espanjalaisista oli vielä lukutaidottomia…

De profundis

 

Arvostuksia ja arvottomuutta

 

Viimeisten sadan vuoden aikana tasa-arvoistuminen, mukaan lukien sukupuolten asettaminen samalle viivalle, on ollut hyvin huomattava megatrendi. Oli se sitä aiemminkin, mutta ei puhuta nyt siitä.

Vuonna 1918, kun maamme itsenäisyyttä turvattiin ja siinä samalla tapettiin tuhansittain omia kansalaisia yhteiskunnallisen asemansakin vuoksi, olivat hierarkiat vielä jyrkkiä ja aika selviä jopa virallisesti. Kaikki olivat tasa-arvoisia lain edessä -noin periaatteessa- ja jokaisella oli aivan samanarvoinen äänioikeus ja vaalikelpoisuus.

Silti olisi kovin kevytmielistä ajatella, että mahdollisuudet olivat samanlaiset, saati että jokainen arvosti toistaan yhtä paljon -samoja Jumalan lapsiahan tässä muka oltiin- eikä kukaan ollut kyllin röyhkeä arvioidakseen jonkin toisen hurskauden tai syntitaakan keskinäistä suhdetta. Sehän punnittaisiin pätevämmän tahon toimesta.

Tosiasiassa eliitit erottuivat hyvin selvästi rahvaasta, jolla myös oli omat hierakiansa. Kouluja käyneet olivat oppineet ajattelemaan ja puhumaankin eri tavalla ja moni vielä halusi näyttääkin sen.

Silti oli kuljettu jo pitkä matka -sanokaamme nyt- keskiajan tai 1600-luvun tilanteesta. Silloin hierarkian huipulla oli ehdottomasti hallitsija, jonka armo säteili sitten eriasteisten virkamiesten arvostuksena. Kyseessä eivät olleet mitkään työntekijät, vaan delegoidun vallan käyttäjät.

Arvostus on tietenkin subjektiivinen asia, eikä keskiajalta ole käytettävissä luotettavia sosiologisia mittauksia. On kuitenkin aihetta ajatella, että alimpana arvostuksessa oli pyöveli, joka oli julkisyntinen, mutta oli siinä toimessa muiden syntien tähden ja siksi hänetkin oli hyväksyttävä.

Esimerkiksi hyvä paimen sen sijaan vaikkapa lampaankasvatusalueilla oli ammattimies, joka parahimmillaan sai koirien avulla pidettyä suurenkin lauman koossa, kun taas kehno suorittaja hukkasi elikoitaan suden suuhun.

Hyvä ammattimiehet alalla kuin alalla olivat varmasti arvostettuja. Ei jokainen osannut ollenkaan tehdä tynnyriä, rattaita, pukua tai kenkiä. Se, joka osasi ja osasi vieläpä hyvin, oli varmasti yläpuolella muun tilattoman tai vähävoimaisen rahvaan. Äveriäät maanomistajat olivat sitten erikseen, he rahoittivat työnsä osaajat.

Suuresti arvostettuja olivat aina perheen päät, joiden toimena oli Jumalan lain toteuttaminen ns. ruohonjuuritasolla ja siinä yhteydessä he toimivat kaikkein korkeimman vallan sijaisena, tosin vaihtelevasti muiden alaisina julkisella puolella. Näin oli asia jo Iivana Julman Venäjälläkin, mistä pahamaineinen Domostroi antaa elävän kuvan.

Ehkäpä hierarkian poihjamudissa olivat sitten naimattomiksi jääneet ns. setämiehet ja vanhatpiiat, jotka elivät toisten nurkissa. Mikäli he hallitsivat itse omaisuuttaan tilanne oli toinen.

Mutta tämä nyt on pelkkää spekulaatiota. Selvää joka tapauksesa on, että yhteiskunnan muutos on aiheuttanut perusteellisen muutoksen myös ammattien arvostuksessa ja tietenkin myös itse ammattinimikkeiden monisatakertaistumisen.

Pelkät ammattinimikkeet eivät vielä paljoa kerro ihmisistä ja heidän todellisesta arvostuksestaan. Niiden taakse voi kätkeytyä vaikka mitä, lähtien oman alan paremmasta tai huonommasta osaamisesta henkilön tulojen ja omaisuuden määrään ja paikkaan yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, politiikassa ja muussa julkisessa elämässä.

Ammattinimikkeellä on kuitenkin oma kaikunsa, joka yksinkertaisille aivoillemme antaa signaalin siitä, mihin voisimme sijoittaa henkilön, jolla on tässä maailmassa vain tämä ammatti elämäntehtävänään ja toimialanaan.

1960-luvulla, kun opiskelin sosiologiaa, oli Suomessa juuri tehty tutkimus silloisten ammattinimikkeiden suhteellisesta arvostuksesta. En muista, kuka oli ensimmäisenä, mutta viimeisen muistan: se oli paimen.

Tässä heijastuivat sen aikaisen yhteiskunnan ja sen ihmisten muistot ajasta, jolloin itse kukin oli toiminut metsässä paimenpoikana tai -tyttönä, aseenaan joku koivunoksa ja tehtävänään hakea karja laitumelta lypsettäväksi tai vievä se metsän halki uuteen paikkaan laiduntamaan.

Ei siinä hommassa paljoa tarvittu, vaikka sekin olisi tainnut monelta kaupunkilaisryökkinältä ja jopa herralta jäädä tekemättä, he kun tuppasivat pelkäämään uhkaavasti muljottavia lehmiä, etenkin sarvipäitä.

Joka tapauksessa viimein sija tuli paimenelle ja sen johdosta muutama älyköt perustivatkin Paimenliiton, jonka tehtävänä oli paimenten sosiaalisen arvostuksen kohottaminen. Osoitteena oli joku ravintola. Tosiasiassa liittoon ei tainnut kuulua yhtään praktikoivaa paimenta, oliko edes entisiäkään… Mutta eiväthän ne liiton miehet muutenkaan oikeita töitä tee.

Nyt yhteiskunta on jo niistäkin ajoista kovasti muuttunut. Muutoksen näkee ammattien sijaluvun muutoksista, joka osittain varmasti on muotien mukaan heilahtelevaa, mutta näyttänee myös selviä trendejä, kun hetkeliset vaihtelut puhdistetaan.

Suomen Kuvalehdessä 4/2024 julkaistun tutkimuksen mukaan arvostuksen huipulla on nytkin kovasti lääkäreitä, hieman sekavassa järjestyksessä ja sairaanhoitajakin nousee lähes 400 nimikkeen joukossa sijalle 5. On siellä heidän välissään toki myös palomies sijalla 3. Voitte, brankkarit, pitää tämän johdosta pienet kekkerit. Turhempiankin syitä on.

Poliisi on sijalla 16., mikä pantakoon merkille osoituksena yhteiskunnan terveydestä ja tuomarikin on sijalla 34. Missä sen sijaan ovat poliitikot ja hallintomiehet? Kunnanjohtaja on sijalla 155, kansliapäällikkö sijalla 223, kansanedustaja sijalla 328 ja ministeri sijalla 234.

Aikamme on osoittanut, että kansanedustajaksi ja ministeriksi voi tasa-arvoisesti tulla ihan kuka tahansa, mikä on suuri yhteiskunnallinen saavutus. Huvin vuosi ministerinposteja vielä vaihdellaan, ettei käy aika pitkäksi. Arvostukseen se ei kuitenkaan vielä riitä ja asianomaiset tutkiskelkoot asiaa sydämessään.

Sellaisen muotiammatit kuin IT (ei tarkoita ilmatorjuntaa, vaan ATK:ta) ammattilaiset eivät saa kovin hääviä sijoitusta verrattuna vaikkapa keittäjiin (koodaaja 166, keittäjä 113). Sitä hommaahan tekee kuka tahansa nulkki.

 Roskalehtien sivuja täyttävät julkimopellet, kuten mannekiinit (372), ammattiurheilijat 214) ja näyttelijät (269) voivat tämänkin valossa miettiä tykönään, mitä rauhaansa kuuluu.

Kovaa työtä tekevätkään eivät aina saa arvostusta: ruokalähetti on sijalla 353 ja lehdenjakaja sijalla 322. Taksinkuljettajakin saa sijoituksekseen vain 268, vaikka homma on vastuullinen ja vaatii taitoa ja raittiutta. Kertooko tämä jotakin suhtautumisesta siihen uuteen alaluokkaan, jota tähän maahan ollaan niin innokkaasti luomassa?

Mitä tasa-arvoiseen kirkkoomme tulee, sen arvostus on nyt hyvin heikkoa, enkä väitä, että olisi vaikeaa tätä asiaa ymmärtää. Kappalainen on sijalla 289 ja rovasti sijalla 299. Piispa on sijalla 259, vaikka pastorikin pääsee sijalle 210. Ehkäpä tässä ajatellaan, että pastori ainakin tekee ihan oikeasti noita seremoniapalveluksia kerran viikossa, mutta piispa ei niitäkään.

Kun esimerkiksi teurastaja on sijalla 260 ja tarjoilija sijalla 213 kannattaa papistomme jo tämänkin valossa miettiä asemaansa ja syitä siihen. Ehkä olisi mahdollista ottaa vaikkapa juuri noita sivuammateiksi?

Sitten tulevat nämä pahnanpohjimmaiset. Feissari on sijalla 377 ja tubettaja sijalla 378. Kurjista kurjimpana löytyy sentään pohjalta vielä bloggaaja/vloggaaja, joka on sijalla 376.

Tämän tutkiuksen jälkeen olen joka päivä pohtinut asemaani kansakunnan silmissä ja palveluksessa sekä mahdollisuuksia tilani korjaamiseen.

1960-luvulla oli Paimenliiton perustamiselle niin sanottua sosiaalista tilausta. Nyt samassa asemassa olemme me bloggaajat. Ehdotan, että kokoonnumme joukolla johonkin ravintolaan pohtimaan tilannetta ja ehkä perustamaan alan liittoa. Pyydän ehdotuksia sopivasta paikasta! Kylmää olutta saisi olla tarjolla.

Ehkä mahdolinen nimike olisi Suomen bloggarien liitto, Finska bloggarförbundet tai Suomen yleinen bloggaajaliitto (vain suomenkielinen). Englanninkieliset perustakoot oman liittonsa.

Mikäli toimimme nopeasti, saatamme ehtiä vielä osallistumaan yleislakkoon. Sen voi kai tehdä myös niin sanotusti villinä? Olennaistahan tässäkin kai on hengen alttius eikä johonkin tiettyyn asiaan vaikuttaminen.

Mutta ei sekään vielä meidän arvostustamme vielä pelasta. Liiton hallituksen on laadittava visiot ja missiot. Ehdottaisin, että sopivan kunnianhimoinen päämäärä noin aluksi olisi arvostuksen nostaminen vaikkapa munkin/nunnan (362) tasolle. Ei se heiltä ole pois. Jäsenmääräksi voisi pyrkiä saamaan jonkin viisinumerisen luvun.

Odotan kollegoiden suosiollisia reaktioita.

Sombra -henkinen pimeys

 

Baskerien sota

 

Juan Eslava Galán, Una historia de la guerra civil, que no va a gustar a nadie. Planeta 2023 (2005), 400 s.

 

Juan Eslava Galán on espanjalainen historioitsija, joka on julkaissut useita populaareja esityksiä, joissa aikalaisnäkökulma tuodaan usein esille ruohonjuuritason dokumenttien kautta. Sehän on nyt ollut kaikkialla muotia parin vuosikymmenen ajan eikä se huono muoti olekaan.

Galánin teokset ovat käsitelleet Amerikan valloitusta, Raamattua, Venäjän vallankumousta, Espanjan historiaa, ensimmäistä ja toista maailmansotaa sekä maailmanhistoriaa ja alaotsikkoina on aina ollut ”kerrottuna skeptikoille” -contada para escépticos.

Tämä antaa jo aavistuksen tyylistä, jota halutessaan voi pitää lukijoiden kosiskeluna, mutta on se ainakin elävää kerrontaa. Selvää tietysti on, ettei kirjoittaja ole kaikkien alojen spesialisti, sen sijaan hän yrittää olla generalisti, mikä ei sekään ole tarpeeton rooli.

Hän on myös palkittu kaunokirjailija ja tämä yhdistelmä tuo mieleen Eduard Radzinskin, joka on myös lukemisen arvoinen, kunhan nyt muistaa, ettei kaikkein komein kerronta välttämättä aina ole kaikkein täydellisintä totuutta, jos sitä lainkaan. Joka tapauksessa ainakin tämä teos on varustettu asianmukaisin viittein ja siinä on selvä pyrkimys aidosti ymmärtää merkillistä tapahtumasarjaa.

Tämän kirjan otsikkoon tekijä ei ole kirjoittanut tuota tavanomaista ”skeptikoille” sanaa, johtuen epäilemättä siitä, että teema on espanjalaisille yhä kipeä ja skeptisyyteen liittyy tietty kepeyden sävy. Olihan heidän kansalaissotansa vasta kaksikymmentä vuotta meidän kapinamme jälkeen ja vuonna 2005 oli yhä paljon elossa niitä, jotka sen muistivat tai ainakin olivat kuulleet silminnäkijöiden ja osallistuneiden kertomuksia.

Meidän kansalaissotamme oli sekin aivan uskomaton tarina, jossa ihmisten pedonvaistot puhallettiin henkiin aivan äkkiä ja yllättäen. Tässä suhteessa se muistutti Espanjan tapahtumia, jotka kuitenkin jatkuivat paljon kauemmin ja kehittyivät vallankaappauksen sijasta suorastaan kansainväliseksi konfliktiksi.

Espanjan kansalaissodan uhrien määräksi on usein arvioitu noin miljoona, mutta kirjoittajan arvion mukaan puolet tästä on oikeampi luku. Siitä noin puolet tapettiin selustassa. Espanjan väkiluku oli tuolloin 24 miljoonaa. Suomessa taas oli vuonna 1918 noin kolme miljoonaa ihmistä, joten halukkaat ruumiinlaskijat voivat uhrien lukumääriä verrata.

Historiallisten tapahtumien merkitys ei kuitenkaan redusoidu mihinkään numeroihin. Kyseessä olli sekä Suomessa että Espanjassa vallankumous, ennen muuta tragedia, vaikka ei ilman komediankaan aineksia. Suomessa se tehtiin ylhäältä päin naapurimaan tuella, Espanjassa se päästettiin valloilleen hieman samaan tapaan kuin Venäjällä, mobilisoimalla kansaa aseisiin.

Venäjän vallankumouksen kanssa Espanjan kansalaissodalla onkin paljon yhtäläisyyksiä, vaikka muuan olennainen tekijä puutuu – maailmansota ja miljoonat demobilisoidut tai ainakin demoralisoidut rintamamiehet.

Mutta jääköön nyt näiden asioiden pohtiminen tässä toistaiseksi. Muuan seikka jäi minua kiinnostamaan luettuani ensimmäiset sata sivua. Kyseessä oli se vallankumouksellinen psykologia, jota Venäjän osalta on huolellisesti tutkinut muun muassa Boris Kolonitski, jota olen referoinutkin. Jotakinhan siitä löytyy myös suomenkielisestä kirjallisuudesta, esimerkiksi Anthony Beevorilta.

Kun erilaiset sosialistit, kommunistit ja trotskilaiset mobilisoitiin tukemaan Espanjan laillista hallitusta ja heille annettiin aseet, syntyi kammottava armeijan tapainen kaarti (vrt. Vihavainen: Haun katalonia tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Kun erinäiset kuppikunnat saivat käsiinsä aseet ja luvan tappaa, ottivat he joillakin alueilla kaiken mahdollisen vallan käsiinsä ja aloittivat vallankumouksellisen, uuden kulttuurin. Siihen kuului tietenkin ennen muuta tasa-arvoisuus.

Sen takia oli luovuttava titteleistä, mukaan lukien herra, rouva, neiti ja niin edelleen. Teitittelyä ei sallittu, eikä edes ollut sopivaa tervehtiä sanomalla hyvää päivää, hyvää huomenta jne. Sen sijaan sanottiin vain terve! (Salud). Ei sopinut myöskään puhua johtajista (jefes), vaan sen sijaan oli ”vastaavia” (responsables, vrt. ns. taistolaisten käyttämä kieli).

Kaikkia nimitettiin tovereiksi ja aluksi kaikkea kurinalaisuutta halveksittiin -sortoa mikä sortoa. Muuan merkittävä intellektuelli ja antifasisti Camilo José Cela toimi roolinsa arvon mukaisesti kehottaessaan lietsomaan kurittomuutta: ”Compañero, fomenta la indisciplina!”. Voinee sanoa, että hän tänäkin päivänä ansaitsisi paikkansa älymystön riveissä.

Kuten Venäjällä, tasa-arvoa pyrittiin ulottamaan kaikkialle ja alistetut ryhmät, kuten kengänkiillottajat muodostivat omia yhdistyksiään. Venäjällä tarjoilijat marssivat mielenosoituksissa kantaen banderollia, jossa vaadittiin alentavien juomarahojen lopettamista.

Espanjassa myös prostituoidut nousivat vaatimaan oikeuksiaan heitä riistäviä matameita vastaan. Anarkistitkin julistivat, että työskenteleviä tyttöjä on palkittava sen sijaan, että heitä ostettaisiin. Koko ammattia pyrittiin muutenkin kehittämään humaanimmaksi ja joissakin bordelleissa kuuluu olleen teksti: ”Toveri, kohtele hyvin valitsemaasi toveritarta. Ajattele, että se voisi olla sinun tyttäresi tai sisaresi”.

Kun Lenin saapui vuonna 1917 Venäjälle, hänet kuvatiin vielä Tukholmassa päässään lierihattu. Sen jälkeen hän käytti aina lippalakkia, sillä lierihatusta oli tullut muuan keskeinen porvarillisuuden symboli yhdessä silmälasien kanssa. Niiden perusteella luokkatietoisuutta hehkuvat proletaarit saattoivat pieksää tai tappaakin ihmisen -luokkavihollisen.

Espanjassa sama päähine sai saman merkityksen. Lierihattu (sombrero, sanasta sombra, varjo, ei tarkoita vain meksikolaista valtavaa päähinettä vaan lierihattua yleensä) tuli porvariston symboliksi yhdessä solmion kanssa. Solidaridad Obrera-niminen lehti julisti, että lierihattu on antiesteettinen, tarpeeton päähine, jonka tarkoitus on osoittaa ylemmyyttä. Sitten kun kaduilla ei enää näy sellaisia päähineitä, on vallankumous voittanut.

Lierihattujen valmistajat, sombrereros, kävivät vastahyökkäykseen ja julistivat kuuluisien lääkärien todistavan, että kulkeminen kadulla ilman hattua, pää paljaana, altistaa vakaville sairauksille, kuten aivojen pehmenemiselle auringon vaikutuksesta, joten on syytä käyttää joko lakkia tai lierihattua. Kaikkien on ainakin syytä pitää päänsä peitettynä!

Jotkut vallankumoukselliset pettivät sen mustalla tai punaisella huivilla, mutta hyvin yleiseksi näyttää tulleen myös baskeri, jonka vallankumouksellinen symboliikka on Suomessakin ollut havaittavissa etenkin 1930-luvun kuvissa, mutta myös myöhemmin.

Sodan päätyttyä muuan madridilainen hattuliike keksi mainion myyntikikan ja julisti: ”punaiset eivät käyttäneet lierihattua”! Hengenvaarallisesta päähineestä voitiin nyt ainakin yrittää saada jonkinlaista henkivakuutusta.

Tätä hattujen ja myssyjen symboliikkaa mietin Espanjan kuuman auringon alla uudessa lierihatussani, jonka arvon ymmärsin vaistonvaraisesti. Nyt, täällä kylmässä pohjolassa ei sombrerokaan enää tunnu riittävältä. Nuoskalla vielä menee paksu lippahattu korvuksilla, mutta käsillä on syytä pitää myös karvareuhka (ven. treuha, треуха).

Erään antiikin heeroksen seikkailuja

 

Urhot ja jumalat

 

Paavo Castrén. Homeros. Troijan sota ja Odysseuksen harharetket. Otava 2016, 553 s.

 

Homeroksen runot ovat yksi länsimaisen sivistyksen kivijalka ja verrattavissa Raamattuun, vaikka toki paljon köyhempi myös historiallisena lähteenä.

Joka tapauksessa sen luettuaan tulee ajatelleeksi erinäisiä piirteitä tuon muinaisen ajan elämäntavasta ja arvostuksista, ainakin siinä muodossa, kuin ne haluttiin sankarirunoelmissa esittää. Homeroksen runot ovat myös eräänlainen ajan arkielämän ensyklopedia, jossa yhä uudelleen toistuvat monet ajalle keskeiset teemat.

Jumalille uhrattiin teuraseläinten otsakarvat ja reisiluut rasvan kera ja loput eläimistä syötiin herkkuna, ripotellen lihaan, kuten uhriinkin ohrajauhoa, mikä toistuu yhä uudelleen. Viiniä juotiin yleensä sekoitettuna ja hyvinkin laimeana. Se vain oli säilyvää ja terveellistä, toisin kuin mehu.

Jumalat olivat sekalainen perhekunta, jossa ei suinkaan ollut sen parempi sopu kuin muissakaan perheissä: joskus se siis oli hyvä ja joskus ei. Ylijumalakaan ei ollut kaikkivaltias, saati nyt kaikkihyvä, sellaista ei edes kuviteltu.

Joka tapauksessa kaikki ihmisten menestys näyttää edellyttäneen jonkin jumalan suojelusta ja usein jonkin toisen toisen petkuttamistakin. Ovela Odysseus oli mestari alallaan, mutta hänen omat voimansa, jotka sinänsä olivat mahtavat, eivät vielä pitkälle vieneet. Poseidonin viha oli voitettava Athenen avulla.

Odysseuksen nimi muuten tarkoittaa vihan kantajaa, eli voinemme katsoa, että sen voi ehkä parhaiten suomentaa Vihavaiseksi. Äsken ílmestyneen sukukirjan tekijöiltä asia näyttää jääneen huomaamatta.

Joka tapauksessa Odysseus oli myös ihmisenä voimamies, joka kykeni jännittämään niin voimakkaan vastakaarijousen, etteivät Penelopen kosijat edes siihen pystyneet. Kyse on siis jousen taivuttamisesta niin, että jänne -joka oli tehty lampaan suolesta- voitiin jousen toiseen päähän pujottaa ja saada ase ampumavalmiiksi.

Kaiketi jousessa oli sitten ainakin yli 200 paunan jännite. Nykyään jo 40 paunan jousta, jollainen minullakin on, pidetään aika pontevana ja teho lyhyiltä matkoilta vastaa pistoolia.

Odysseiassa kuvataan itse asiassa suuri määrä myös Troijan sodan tapahtumista ja on kiinnostavaa, että jotkut jo tuolloin pitivät koko sotaa aivan turhanaikaisena. Sitä murehti myös koko asialle aiheen antanut kaunis Helena. Kirjassa esitetään myös mielipide, ettei mokomaan hankkeeseen olisi lähdetty, ellei yleisen mielipiteen paine olisi ollut niin kova. Kyseessä kai ajateltiin olevan vain jonkinlainen erikoisoperaatio. Äänestypäätöksiä ei kuitenkaan mainita.

Kirjassa eletään pronssikautta, minkä huomaa aina aseista puhuttaessa. Keihäänkärjet ovat pronssia ja taitavat olla miekatkin. Säärisuojat saattavat olla jopa tinaa. Rauta on käsittelijälle vaativa metalli ja sen jalostaminen kunnon teräkseksi ei kaiketi ollut vielä hallinnassa. Jos aseet tehtiin jostakin hauraasta pataraudasta, eivät ne kovin hääppösiä olleet.

Kultaa, joka on jalo metalli ja löytyy siis sellaisenaan, yhdisteistä vapaana, sen sijaa näyttää olleen kaikkialla ja lisäksi se oli halpaa verrattuna moneen muuhun asiaan kuten vaikkapa taitavaan keittäjättäreen tai kattiloihin. Nuo kattilat mainitaan aina, kun rikkauksia ja aarteita lasketaan. Amforassahan ei voinut keittää ja kuumennusta haluttaessa sinne oli pudotettava kuumia kiviä. Kattilan valmistus oli valtava ja taitoa vaativa työ.

Muuan asia, joka pistää silmään, on itkemisen yleisyys. Suurimpien sankarien itku on vavahduttavaa ja kunnioitusta herättävää, mutta silläkin on aikansa ja kohtuutensa. Itkeä ei sovi missä tahansa, eikä myöskään kohtuutta enempää, mutta toki inhimillinen heikkous panee usein ylittämään kohtuuden. Kaikkia sääntöjähän ihmiset rikkovat.

Tästä muuten tulee mieleen Gruusian eli Georgian kansalliseepos, Šota Rustavelin Pantterintaljainen. Siinä sankari itkee aivan alvariinsa syystä tai toisesta. Vihollisten tappaminen ei sen sijaan aiheuta tunnontuskia, sitä lahtausta juhlitaan, koska vaihtoehtona olisi olla samassa asemassa itse. Mutta kyse ei ole vain sodasta: jossakin kohdassa Rustaveli manitsee vain ohimennen, että tapettiin kaksi kurdia. Näistä ei puhuta mitään muuta ennen eikä jälkeen, jos oikein muistan.

Napoleon lienee sanonut, että vihollisen ruumis haisee aina hyvälle. Itse asiassa luonto lienee järjestänyt asian, niin, että ihmisruumiin hajotessa syntyvät kaikkein vastenmielisimmät hajut, mikä varoittaa eläviä.

Naisten arvo ja merkitys on tietenkin perustavaa laatua ja hyvettä ja kauneutta ylistetään, kun taas petollisuutta ja moraalista heikkoutta halveksutaan.

Väkivalta on naiselle vieras elementti, vaikka amatsonit vähän aikaa osallistuvatkin sotaan, mutta he ovat poikkeus säännöstä. Toki piirityksissä naiset heittelevät ajan esityksissä kiviä ja kuumaa öljyä muureilta.

Myös Spartassa, jota kaikki kunnioittivat eli pelkäsivät, naisten asevelvollisuus lienee ollut säätönä, miten sitten lienee etulinjan taisteluiden kanssa, Niistä en ole koskaan huomannut mainintaa ja lakedaimonilaiset varmasti olisivatkin moisesta asiasta hävenneet silmät päästään. Koulutetut naiset olivat varmaankin viimeien puolustuslinja.

Petolliset naiset saattoivat toki syyllistyä myös salamurhiin. Kun Klytaimestra tappoi Kassandran, totesi Agamemnon, että tuo nainen aiheutti tahallaan itselleen ja koko tulevalle heikommalle sukupuolelle suuren häpeän, josta joutuvat kärsimään nekin harvat naiset, jotka saattavat olla kunniallisia.

Toki Klytaimestra, kuten myös tuo ylittämätön narsisti Medeia oat nykyajan feministien suuria suosikkeja, mikä kertoo jotakin ajastamme. En rupea arvailemaan, mitä.

Tässä Agamemnonin moitteessa kyllä jotenkin oudolta tuntuu maininta, jonka mukaan kunniallisuus oli naisten keskuudessa harvinaista. Totta kyllä, turhamaisuus, pöyhkeys ja petollisuus olivat useinkin mainittuja naisten paheita, kuten myös taipumus irstauteen. Vähänkös kaikilla ihmisillä paheita on ja eri sukupuolille ovat eri paheet tyypillisiä, johtuen heidän erilaisesta asemastaan maailmassa ja yhteiskunnassa.

Elämme suurta aikaa

 

Kun kansa puolustaa oikeuksiaan

 

Näinä päivinä saamme valmistautua suuriin työnseisauksiin, joiden tarkoituksena on säilyttää eräiden kuppikuntien valta ennallaan, vastoin poliittisen tason pyrkimyksiä.

Ehkäpä se on hyväkin, että valta kuuluu kansalle myös muutoin kuin eduskunnan kautta. Sitä paitsi se on myös tosiasia. Ei eduskunnalla ole mitään sanomista enempää liivijengien päätöksiin kuin maksamansa Ylen journalismiin. Porukat päättävät ja eduskunta on niistä vain yksi.

Tietenkin tulee mieleen ajatuksia siitä, mikä on kohtuullista ja enemmistön kannalta hyväksyttävää, mutta onhan vuosikymmenien kokemus meille opettanut, että mikäli liitto päättää, että sähköt valtakunnassa sammutetaan tai jäänsärkijät pysähtyvät, niin eihän sille kukaan mitään mahda.

Itselleen porsas vahingon tekee, kun kaukalonsa kaataa, mutta harmittaahan se sian isäntääkin. Suotta ei Jukolan Jussi päättänyt, ettei ruokatunnilla lukkarin koulussa syö yhtikäs mitään. Kiusa se on lukkarillekin, vaikka jossakin vaiheessa tämäkin tie olisi käyty loppuun.

On hyvin tärkeää, että vapaassa maassa ihmisillä on oikeus esimerkiksi juuri syödä tai jättää syömättä. Emmehän me yksin leivästä elä, tai särpimestäkään. Mikäli menyy alkaa tuntua yksipuoliselta, voi aina käydä kaupasta hakemassa lisää ilmaiseksi. Eiväthän ne halua ilmaiseksi antaa, mutta toki ottaminen on oikein ja moraalinen ylevyys vaatii silloin, etteä sivulliset katsovat muualle.

Muistan, miten joku 70-luvun älykkö lauloi, että oikeus syödä leipää syntyy vain leivästä. En tiedä, oliko hän jonkin uuden juridisen koulukunnan kannattaja, joka muodikkaasti johti myös oikeudet materiaalisista seikoista. Minulle ainakin tuon hokeman merkitys pysyi aina salaisuutena. Ehkäpä kyseessä oli vain yksilön yritys ratkaista eriarvoisuuden ongelma?

Itse en ole juristi, mutta luulen, että tässä sääntöjen pirstomassa ja sitomassa maassamme meillä joka tapauksessa on runsaasti oikeuksia, joiden rajoittamista on aina perusteltava, mikäli niitä edes saadaan rajoittaa. Ei niitä suonkaan aina ole kirjattu lakikirjaan.

Uskon, että jokaisella on oikeus esimerkiksi tyhmyyteen, laiskuuteen ja pelkuruuteen ja jopa suorastaan sellaisiin paheisiinkin kuin irstaus, rahanhimo (mammonismi), mässäys, taikausko, hävyttömyys ja niin edelleen.

Tämä kaikki sillä edellytyksellä, ettei vahingoiteta toisten niin sanottuja laillisia etuja, jotka saattavat koskea vaikkapa noita samoja paheita tai miksei heidän hyveitäänkin ja niihin pyrkimistä.

Muistamme tietenkin, ettei oikeus vielä ole sama kuin vevolilisuus, joten voimme kaikin mokomin myös vetäytyä syrjään kaikkein suurimmista härskiyksistä ja jopa moittiakin niitä. Siitä tosin saamme luultavasti vain vihat niskoillemme.

Mutta näitä miettien sitten tässä käydään kohti niin vaaleja kuin sitä säikkymättöien ääliöiden järjestämää näytelmää, jonka tarkoituskaan ei taida olla sen tekijöille ihan selvillä. Mutta kun on se oikeus tai ainakin sen kuvitellaan olevan, niin kaadetaan nyt se kaukalo sitten!

Pitänee tässä taas panna joku vanha asiaan liittyvä juttu höysteeksi:

 

perjantai 4. lokakuuta 2019

Oikeus tyhmyyteen

 

Oikeus tyhmyyteen

 

Marxin vävy Paul Lafargue kirjoitti aikoinaan kirjasen Oikeus laiskuuteen, joka on käännetty suomeksikin. Siinä hän kritisoi sitä työn ja raadannan korottamista arvoksi sinänsä, mikä oli hänen aikakaudelleen tyypillistä. Enäähän se ei ole.

Tyhmyyttä on kautta aikain ylenkatsottu ja parjattu, vaikka puolet kansasta on keskimääräistä tyhmempiä, eikä se loppujenkaan taso kauttaaltaan niin häikäisevä ole.

Tämä on ymmärrettävää ja tietenkin myös sallittua, ainakin ei-totalitaristisissa maissa. Kuitenkin tyhmyydestä kärsivät eniten juuri tyhmät itse, joten yleisellä tasolla voisi sanoa olevan kovin moraalitonta lisätä onnettomuuteen vielä pilkkakin.

Älyllinen suorituskyky ja siihen liittyvät asiat ovat kuitenkin vain pieni osa ihmisyyttä. Ihminen tuskin on edes ensi sijassa älyllinen saati järkevä olento. Enemmän hänelle merkitsevät hänen eksistentiaalinen ongelmansa, kärsimyksensä ja osallisuutensa lajitoveriensa kohtaloista.

Kun siis kuulemme Kansalaistorilta sinne kokoontuneen massan aasinkiljunnan, ei meidän ole syytä pitää sitä vain tiivistyneen tyhmyyden osoituksena, mitä se tietenkin myös on. Kuitenkin siinä ilmenee myös ihmisyyden muita ulottuvuuksia.

Epäilemättä nuo muut ulottuvuudet eivät välttämättä ole millään tavalla tyhmyyttä ylevämpiä tai muutoin parempia. Usein mukana on voimakasta aggressiota, jolle haetaan kyllin simppeliä kohdetta, mukana myös on riemua siitä havainnosta, ettei omaa tyhmyyttä tarvitse hävetä ja tietenkin joukkotunteet synnyttävät euforisia kaikkivoipaisuuden kuvitelmia, jotka toimivat huumeen tavoin.

Demokratian kannalta tuo kiljunta on Jumalan ääni, kuten sanotaan: vox populi -vox dei. Sehän ei ole edes enemmistön ääni, ei sinne päinkään eikä siinä koskaan voi erottaa varsinaista älyllistä sisältöä. Kuitenkin se julkituo massojen aktiivisimman osan tuntemuksia ja sellaisethan ovat politiikassa useinkin ratkaisevia -eivät maan hiljaisten jupinat peräkammareissaan.

Tyhmyyden tai sen vastakohdan olemassaoloa sinänsä voi tuskin pitää oikeuskysymyksenä. Jokainen pärjää niillä eväillä, jotka luoja hänelle suuressa viisaudessaan antaa. Tyhmyyteen on jokaisella mitä suurimmassa määrin oikeus.

Demokratiassa jokaiselle annetaan vain yksi ääni, ei enempää tai vähempää ainakaan nykyisen käytännön mukaan, vaikka puheita esimerkiksi seniorien äänioikeuden poistamisesta on taas tietyiltä tahoilta esitetty.

Äänioikeuden yleisyys ja yhtäläisyys on kohtuullista siltä kannalta, että jokainen joutuu omissa nahoissaan kärsimään tai nauttimaan samalla tavalla niistä päätöksistä, jotka hänen valitsemansa edustajat tekevät.

Mikäli demokratia rappeutuu, syntyy tilanne, jossa eri kuppikunnat eivät enää pyri yhteiseen etuun, vaan saattavat jopa koettaa parhaansa mukaan vahingoittaa toisiaan, vaikkapa iän, sukupuolen, henkisen kapasiteetin tai varallisuuden antaman tuntomerkin perusteella. Silloin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus tarjoaa turvaa.

Demokratian rappiota edustaa myös pyrkimys leimata joidenkin äänestäjien mielipiteet sinänsä kelvottomiksi ja rangaista heitä niisrtä eristämällä heidän edustajansa päätöksenteosta. Tähän liittyy usein pyrkimys leimata väärinä pidetyt mielipiteet tyhmyydeksi.

Demokratiassa kuitenkin voittaa yleensä aina enemmistö, mikä ei merkitse sitä, että siinä voittaisivat viisaus, rohkeus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja muut vastaavat hyveet.

Todennäköisempää on, että tyhmyys, pelkuruus, epäreiluus ja hillittömyys ovat siinä aina hyvin vahvoilla, mutta demokratiassa niillä on myös vastavoimansa, toisin kuin tyranniassa. Demokratia on kompromissien politiikkaa.

Mutta tunnetusti tyhmyydestä sakotetaan, ei juridisella tasolla, mutta käytännössä kyllä. Esimerkkejä riittää loputtomasti, myös nykypäivästä.

Enemmistöt tai ainakin politiikassa vaikutusvaltaiset ryhmät eri maissa ovat äänestäneet samaan aikaan sekä ydinvoimaa että hiilivoimaa vastaan tai vaikkapa sekä vapaan liikkuvuuden että korkean sosiaaliturvan puolesta. Oman maan suhteellisen siistiä teollisuutta on ympäristösyistä ajettu alas, jotta ne korvautuisivat kehitysmaiden estottomasti saastuttavilla laitoksilla ja niin edelleen.

Tyhmyydestä seuraa yleensä se niin sanottu luonnollinen rangaistus, josta Rousseau aikoinaan puhui. Huomattakoon tässä myös se, että niin sanottu älymystö on suurelta osin aivan yhtä altis irrationaaliselle laumatoiminnalle kuin varsinainen yhteiskunnan tyhmä osa. Jopa enemmänkin.

Tämä selittyy siitä, että kaikkein typerimpien ja eniten arkijärjen vastasten ideoiden hyväksyminen ja niistä innostuminen vaativat huomattavaa älyllistä työtä. Älymystölle se on ollut muuan palkitseva tapa erottautua niistä, joita se pitää alempinaan. Rahvas on noille vouhotuksille vain tuhahdellut.

Suomalaisen älymystön näkyvin osa innostui aikoinaan käyttämään henkisiä kykyjään jalon ja epäitsekkään Suur-Suomiaatteen puolesta ja sitten myöhemmin se alkoi palvoa brežneviläistä yhteiskuntajärjestystä, jonka pyrki ja siis pystyi näkemään oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon esikuvallisena ilmentymänä.

Emotionaalisella tasolla luultavasti saatiin paljonkin palkintoja ja jotkut saivat konkreettisempaakin hyvää.

Mutta sakkojahan näistä tyhmyyksistä sitten enemmistölle tuli, ainakin jossakin mielessä.

Totta kyllä, herroilla meni lähes aina hyvin. Johtavat suursuomalaiset saivat yleensä päättää päivänsä johtavissa viroissa ja sama näyttää olevan johtavien taistolaistenkin osana.

Kellokkaiden johtamat massat taas näemmä unohtavat parhaansa mukaan vanhat vouhotuksensa. Jotkut etsivät uusia, elleivät sitten ole iän myötä viisastuneet, mikä sekään ei ole harvinaista. Niin sanottuja oppirahojahan tässä maailmassa usein joutuu makselemaan, mutta ei se aina hukkaan mene.

Uusia älymystön johtamia irrationaalisia liikkeitä näyttää tulevan lainomaisella varmuudella. On turha sanoakaan, että ympäristöliike on yksi sellainen.

Saattaa näyttää paradoksaaliselta, että juuri lukeneiston aktiivisin osa on niin näkyvästi mukana liikkeessä, joka turvautuu kaikkein anti-intellektuaalisimpiin menetelmiin käydessään totaalista sotaansa toisin ajattelevia vastaan.

Tässä ei kuitenkaan ole mitään uutta. Se kuuluu modernin totalitaarisen ajattelun traditioihin ja ne kumpuavat jo 1700-luvulta saakka.

Huolestuttavaa tämä tyhmyyden ylistys kyllä on. Modernin terrorismin teoreetikot Sergei Netšajevista Nikolai Bakuniniin sanoivat aikoinaan jo kaiken: iloitse, sinä ihminen, sillä suuri päämäärä tekee sinulle kaiken sallituksi!

Saksan niin sanottu ympäristöliike ei ole enää aikoihin kaihtanut rikosta, vaan suorastaan elää siitä.

Meillä ollaan vielä huliganismin tasolla, mutta yhä selvemmin mekin lähestymme yleiseurooppalaista tasoa.

Näemme jo yhä yleisemmin hyväksyttävän sen periaatteen, että kaikki, mikä palvelee suurta asiaa on paitsi sallittua, myös kiitettävää.

Tästä näkökulmasta ei enää kysytä, onko tyhmyys sinänsä hyvää vai pahaa, onko se tässä tai tuossa asiassa suurta tai pientä vaan kysytään, kenen tyhmyys se on ja millaisia asioita uskova tyhmyys. Sehän on valtava voima ja voima on asia, jota yleensä myös kunnioitetaan.

Ja yllä sanottu ei tosiaankaan tarkoita sitä, ettei esimerkiksi ympäristön ja siis ihmisen pelastamiseen pitäisi panostaa paljon, hyvin paljon. Tätähän oli turha sanoa, vai kuinka?

 

Jos lukija jaksaa, niin samasta aiheesta on enemmänkin:

Vihavainen: Haun rajattomuuden tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)