Isä on aina oikeassa

 

Perheasioita

 

Levada-keskuksen mukaan Putinin kannatus sen kuin kasvaa. Ukrainan sota on se selittävä tekijä, joka on moisen ilmiön saanut aikaan.

Nyt Putinin toimien kannatus on Venäjällä peräti 83 prosenttia, kun se ennen sotaa oli kuudenkympin tienoilla ja allekin. Myös pääministerin ja duuman toimien hyväksyminen on kasvanut reippaasti.

Nyt näyttävät venäläiset tuntevan olevansa oikealla tiellä: näin ajattelee noin 70% vastaajista, kun luku pyöri 50% tienoilla ennen sotaa ja sen alittikin.

Näin kertoo Levada-keskuksen uusin katsaus, joka on päivätty 30.3.2022. Keskuksen ammattitaitoa ei ole syytä epäillä eikä myöskään sen puolueellisuutta, vaikka se onkin joutunut ilmoittamaan olevansa ”ulkomainen agentti”. Toki vastaajat saattavat pelätä.

Muutos on olennainen, kun otamme huomioon, että noin 40% venäläisistä epäili olevansa väärällä tiellä jo usean vuoden ajan ennen sotaa ja vain vähän enemmän oli niitä, jotka katsoivat, että oikeaan suuntaan tässä mennään. Sodan sytyttyä mielipiteissä tapahtui jyrkkä muutos ja hyväksyjien käyrä nousi yhtä pystysuoraan ylöspäin kuin kriittisten käyrä painui alas. Niitä, jotka eivät osanneet määritellä kantaansa, ei ole ollut paljon. (ks. https://www.levada.ru/ ).

Kun ensimmäinen maailmansota syttyi, sen kuvataan olleen helpotus päättäjille ja muillekin, joita oli jo kauan piinannut epätietoisuus siitä, mitä tuleman pitää. Nyt oli kaikki selvää: täytyi lyödä vihollista kaikin voimin, sen vihollisetkin olivat ystäviä ja kaikki omista riveistä lipeävät tietenkin pettureita.

Olin 60-luvulla kuuntelemassa Yrjö Kallisen (Kallisesta ks. Elämmekö unessa + https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=kallinen ) esitelmää, jossa hän kuvaili sitä hurmosta, joka vallitsi ensimmäisen maailmansodan syttyessä. Suomihan ei varsinaisesti kuulunut sotaa käyviin, mutta kaiketi myös täällä osattiin riemuita niin mainiosta asiasta: nyt annettaisiin kanaljoille turpiin oikein kunnolla, eikä tarvitsisi enää kainostella ja lipevästi teeskennellä.

Kun henki oli sama joka puolella eikä kukaan pystynyt nopeaan ylivoimasuoritukseen, oli tuloksena koko Euroopan historian mielettömin verilöyly, jossa tuhottiin myös läntisen maailman ylpeä edistysusko ja taannuttiin nekrofiiliseen nationalismin irvikuvaversioon.

Kaipa myös venäläisillä on nyt helpompaa, kun ei tarvitse miettiä, missä on vihollinen ja mitä sille saa tehdä. Vihollinen on, kuten kerrotaan, fasismi tai oikeastaan peräti natsismi, joka jo 8 vuotta on suorittanut venäläisten kansanmurhaa huolimatta siitä, että nuo rikospaikat ovat olleet omien poikien hallinnassa.

Tämähän on hyvin kummallinen selitys, mutta kun aseet puhuvat, on epäilyn aika ohi. Nyt ovat kentällä vain oikeus ja vääryys eikä puolensa valitseminen ole vaikeaa.

No, tässä oli jonkinlainen yritys ymmärtää sitä uskomatonta kehitystä, joka Venäjän yleisessä mielipiteessä on Putinin häikäilemättömän ja provosoimattoman hyökkäyksen johdosta tapahtunut. Voihan se olla, että adekvaatimpiakin selityksiä kannattaa ja jopa pitää etsiä, mutta muutos joka tapauksessa kaipaa selitystä.

Putinin hyökkäyksen nolot epäonnistumiset eivät näytä alamaispsykologiaan vaikuttaneen. Jos Johtaja sanoo, että kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin se menee. Sama koskee myös sitä kuolettavaa uhkaa, jonka kollektiivinen länsi oli muka kohdistanut Venäjään luomansa pseudovaltion, Ukrainaksi nimitetyn anti-Venäjän taholta.

Eihän se vielä ollut edes uhkaillut, mutta kun se oli varmaankin näin suunnitellut… No näitä idiotismeja nyt on kuultu ad nauseam. Hyvin kummallista on, että myös meillä, jossa ollaan säästytty putinistisen TV:n valistukselta, kovin moni on niellyt sen toitottaman version Venäjää uhkaavasta vaarasta ja preventiivisen sodan välttämättömyydestä karvoineen kaikkineen. Arvaan, että samat henkilöt hyväksyvät ilman muuta myös Stalinin hyökkäyksen Suomeen. Kyllähän sellaisia neropatteja on meillä ollut paljonkin.

Luulisi sentään, että kuvat Ukrainan tuhoista ja aivan selvät todisteet epäinhimillisestä sodankäynnistä vaikuttavat jotakin. Mutta kun ei. Mutku. Mutku vastapuolenkin taholta on tehty omille vääryyttä ja kun siellä on ollut niitä natsejakin ja niin edelleen. Täysin absurdeja perusteita hyökkäyssodalle näkyy yhä useammin otettavan aivan vakavasti, mikä kyllä saa ajattelemaan aika ikäviä nykyajan ihmisten intelligenssin tasosta.

Ukrainan sota koetaan epäilemättä laajoissa piireissä nimenomaan Venäjän ja kollektiivisen lännen välisenä. Tämä käsite (kollektivnyi zapad) on viime aikoina tullut yleiseen käyttöön. Länsihän se on, joka on yrittänyt riistää Venäjältä Ukrainan, joka kuuluu ja on aina kuulunut siihen olennaisena osana, ainakin virallisen Venäjän ja kadun venäläisten mielestä.

Tässä sodan innokkaassa kannatuksessa näkyy selvästi suurvaltasovinismi, joka on Venäjälle jälleen palannut hibernoituaan aikoinaan perestroikan ja sitä seuranneen heikkoudentilan aikana.

Asetelma, Venäjä versus länsi on ikivanha ja suorastaan ja suorastaa klassinen. Sen historiaan voi tutustua kirjastani Ryssäviha (Minerva 2014).

Jo itse suuri Puškin kirjoitti vuonna 1831 Nikolai I:n tilauksesta runon Venäjän parjaajille (Klevetnikam Rossii), jossa hän varoitti länttä tulemasta kapinoivan Puolan avuksi: Venäjältä löytyisi kyllä hautoja kaikille, kuten oli löytynyt myös vuoden 1812 hyökkääjille -jotka olivat silloinkin tulleet Puolaa vapauttamaan.

Kyseessä oli slaavien perheriita, joka ei muille kuulunut.

Runoa en jaksa kääntää, mutta arvaan, että käännöskone saa siitä aikaan ainakin hauskan version. Mitä sen tulkintaan tulee, on se kokonaan sidoksissa aikansa politiikkaan ja vaatisi aika pitkänkin käsittelyn, mutta ehkä joskus toiste:

О чем шумите вы, народные витии?
Зачем анафемой грозите вы России?
Что возмутило вас? волнения Литвы?
Оставьте: это спор славян между собою,
Домашний, старый спор, уж взвешенный судьбою,
Вопрос, которого не разрешите вы.

Уже давно между собою
Враждуют эти племена;
Не раз клонилась под грозою
То их, то наша сторона.
Кто устоит в неравном споре:
Кичливый лях, иль верный росс?
Славянские ль ручьи сольются в русском море?
Оно ль иссякнет? вот вопрос.

Оставьте нас: вы не читали
Сии кровавые скрижали;
Вам непонятна, вам чужда
Сия семейная вражда;
Для вас безмолвны Кремль и Прага;
Бессмысленно прельщает вас
Борьбы отчаянной отвага —
И ненавидите вы нас…

За что ж? ответствуйте: за то ли,
Что на развалинах пылающей Москвы
Мы не признали наглой воли
Того, под кем дрожали вы?
За то ль, что в бездну повалили
Мы тяготеющий над царствами кумир
И нашей кровью искупили
Европы вольность, честь и мир?..

Вы грозны на словах — попробуйте на деле!
Иль старый богатырь, покойный на постеле,
Не в силах завинтить свой измаильский штык?
Иль русского царя уже бессильно слово?
Иль нам с Европой спорить ново?
Иль русский от побед отвык?
Иль мало нас? Или от Перми до Тавриды,
От финских хладных скал до пламенной Колхиды,
От потрясенного Кремля
До стен недвижного Китая,
Стальной щетиною сверкая,
Не встанет русская земля?..
Так высылайте ж к нам, витии,
Своих озлобленных сынов:
Есть место им в полях России,
Среди нечуждых им гробов.

 

”Kerskaileva polakki” (kitšlivyi ljah) saisi ansionsa mukaan uskolliselta venäläiseltä ja näiden kahden kansan historiaa tuntemattomien eurooppalaisten oli parasta pysyä aloillaan, täältä kun nähkääs pesisi tarvittaessa: miehiä löytyi aina Krimiltä Suomeen saakka ja vielä Kiinan rajoilta saakka ja he olivat tottuneet voittamaan. Sitä paitsi Venäjähän se oli pelastanut Euroopan tyrannilta, Napoleonilta, jota se ei uskaltanut eikä kyennyt vastustamaan.

Pidän aika selvänä, että nytkin Ukrainan ja Venäjän sota koetaan Venäjällä perheriidaksi, kuten Puolan-sodat aikoinaan. Kuitenkin nimenomaan Puolan hävittäminen ja orjuuttaminen oli ilmeisesti Venäjän suurin ilkityö viimeisten parin sadan vuoden aikana. Kuitenkin mukana on taas länsi ja läntisyys myös itse riitakapulan osalta.

Epäilemättä läntiseen maailmaan traditioidensa puolesta kuuluva Puola oli malka Puškinin aikana nimenomaan Venäjän itsevaltaisen keisarin, Nikolai I:n silmissä ja sen valtiollisuuden hävittäminen koettiin myös eräänlaiseksi rajanvedoksi läntiseen sivilisaatioon nähden.

Tämä orjuutuspolitiikka oli joka tapauksessa häpeällistä jopa slavofiilisyyteen kallistuvan Aleksandr Solženitsynin mielestä ja jätti hänen mielestään lähtemättömän tahran vanhan Venäjän historiaan kuten myös vanhauskoisten vaino

Kuitenkin Solženitsyn vielä vuonna 1990 kannatti Slaavilaista liittoa eli Venäläistä liittoa, johon olisivat kuuluneet vanhat ””Venäjät” eli iso Venäjä, vähä Venäjä (Ukraina) ja Valkovenäjä. Myös Jeltsinin päämääränä oli tämän yhteyden säilyttäminen, mutta hän ei pystynyt sitä toteuttamaan. Vielä neuvostoaikanahan pelkästään moinen ajatus valtion hajottamisesta oli hyvin radikaali ja suorastaan rikollisena pidetty.

Taipumus ajatella perheyhteyden termein näyttäisi yhä vaikuttavan Venäjällä. Se merkitsee, ettei kyetä hyväksymään ukrainalaisten -tai valkovenäläisten- omaa mielipidettä siitä, miten ja missä seurassa he haluavat elää.

Nyt, kuten aikoinaan Puolan tapauksessa, kysymys on myös lännen ja Venäjän suhteesta. Ukraina haluaa kuulua länteen ja erota Venäjästä. Mikäli joku on asiaa epäillyt, nykyisen sodan pitäisi viimeistään vakuuttaa hänet siitä.

Ne, jotka katsovat vanhan kolminaisen (tai neljäosaisen) venäläisyyden Великая, малая, белая и червоная Русь yhä ehdottomasti olevan ja täytyvän olla olemassa, ovat samassa asemassa kuin aikoinaan ne, joiden mielestä Puola oli ehdottomasti pidettävä Venäjän alaisuudessa, vaatipa tämä sitten vaikka tyrannian menetelmiä ja kansakunnan voimavarojen käyttämistä rikolliseen orjuuttamiseen. Ehkäpä puolalaiset eivät olleet oikeita venäläisiä, mutta kukaties heistä voisi sellaisia vielä tulla…

Puolalaiset puolestaan omaksuivat uhmakkaan kansallislaulun: Puola ei ole vielä kuollut Jesczce Polska ne zginela, saksaksi se tunnetaan nimellä Noch ist Polen nicht verloren(ks. https://www.youtube.com/watch?v=vdYCbAjgfh4 ). Sen esittäminen oli Venäjällä 1800-luvulla rangaistava teko kuten olivat myös ukrainalaisuuteen ja Ukrainaan liittyvät asiat, jopa sen nimen mainitseminen -oli sen sijaan puhuttava Vähä-Venäjästä.

Puolan kansakunnan odotettu ylösnousemus tapahtui sitten ensimmäisen maailmansodan tuloksena ja Ukrainakin oli silloin pari vuotta valtiona. Sen jälkeen siitä tuli pseudovaltio: neuvostotasavalta, jolla kyllä oli jopa oma edustus YK:ssa. Todellisina valtioinahan noita tasavaltoja ei kukaan pitänyt ja niiden rajatkin vedettiin sen mukaan.

Nyt, kun kaikista entisistä neuvostotasavalloista on tullut itsenäisiä, putinistinen imperialismi haluaakin voimansa tunnossa kääntää historian pyörää väkivalloin takaisin päin ja määrätä, mitä kansallisuutta ihmiset saavat tunnustaa.

Ukrainan tapauksessa hänellä näyttää olevan takanaan Venäjän kansan laaja tuki, joka hyökkäyssodan ansiosta on vain kasvanut. Tämä on lapsen psykologiaa: Isä Johtaja on aina oikeassa. Jos hän haluaa, hän antaa yltäkylläisyyttä, jos hänelle ollaan tottelemattomia, hän rankaisee. Perheen ulkopuolisille asia ei kuulu millään oikeudella…

 

Mannerlaatat liikkuvat

 

Oikofobia

 

Roger Scruton, jota ei ehkä tarvitse esitellä ( https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=scruton ), on käyttänyt termiä oikofobia kuvaamaan omaa (kansallista) kotia kohtaan tunnettua vihaa ja vastenmielisyyttä. Tarkemmin sanoen kyseessä on yleensä kaikkeen tämän kodin piirissä tunnettuun pyhään kohdistuva viha.

Asiaa on myös tutkittu, etenkin historiallisin esimerkein. Paul Hollander  (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=hollander ) on kirjassaan Political Pilgrims tutkinut erilaisiin ”anti-kotimaihin”(Neuvostoliitto, Kiina, Kuuba, kolmas maailma) kohdistuvaa palvontaa ja tehnyt sen johtopäätöksen, että olennaista koko joukon käytöksessä on juuri tuo omaan kotiin kohdistuva viha, ei niinkään se, millaisia ilmiöitä tutkittavat ovat nähneet ihannemaissaan.

On usein ihmetelty sitä, mikä kumma on saanut  saa esimerkiksi entiset taistolaiset kuolaamaan postkommunistisen Venäjän suuntaan, jossa koko yhteiskuntajärjestys on jyrkästi toisenlainen kuin se oli kommunistivallan aikana. No, tämä oman maan vihaaminenhan siinä yleensä löytyy motiivina. Toki myös ns. autoritaarinen persoonallisuus, joka nauttii alistumisesta kaikkivaltiaan vallan alaisuuteen, on hyvä selittäjä.

Tällöin viha kohdistuu kaikenlaiseen demokratiaan ja sen pitkäpiimäisiin menetelmiin, jotka eivät anna kiksejä niille, joiden tekisi mieli palvoa valtiota ja sen suurta johtajaa ja tarvittaessa uhrautua elämää suurempien arvojen hyväksi. Tylsä demokratia tarjoaa vain hyvinvointia, joka näillä henkilöillä usein jo on. Missään kohtaa tulevaisuudessa ei näy suurta, utooppista päämäärää.

Tällainen päämäärähän oli kommunismissa ja sellaista on halunnut tarjota myös putinismi. Totta tosiaan, juuri nyt riittää yllin kyllin tilaisuuksia kuolla asian puolesta. Kysymys sinänsä on, kuinka suurena tuota asiaa voi pitää, kun se käytännössä näyttää merkitsevän lähinnä varkaiden ja huijarien valtaa, mutta kun sen samaan aikaan väitetään edustavan koko kansallista asiaa Venäjän vihollisia vastaan, niin kyllähän se on monet saanut kannattajikseen myös Venäjällä.

Konstantin Leontjev esitti aikoinaan sangen kyynisesti, että valtion palvonta ja militarismi sopivat hyvin korkeammaksi elämänasenteeksi typeryksille, joille varsinaiset korkeammat arvot joka tapauksessa jäävät vieraiksi. Ovatpahan nuo ihmiset ainakin poissa tylsien pikkuporvarien idioottimaisen onnen tavoittelun piiristä (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=leontjev ).

Putin on nyt julistanut valtionsa ja sen asevoimat pyhiksi ja niiden ja niiden historian loukkaamisesta on luvassa ankara rangaistus. Tällä vuosisadalla kyse on ainutlaatuisesta harppauksesta kauas menneisyyteen.

Sakraalin historian paluusta on toki ollut merkkejä jo jonkin aikaa. Kun Putin erotti arkistohallinnon päällikön, joka oli kehdannut arvostella erästä isänmaallista myyttiä väärennökseksi ja ryhtyi itse pontifex maximuksen paikalle säätelemään kuolemattomien rykmenttien ja heidän maanpäällisten seuraajiensa suhteita, saattoi jo aavistella ikävyyksiä.

Harva kai sentään osasi odottaa pahinta. Nyt ollaan Venäjällä taas tilanteessa, jossa oltiin Stalinin aikana, kun Yleisvenäläisen Kommunistisen Puolueen (bolševikkien) historian lyhyt kurssi /Краткий курс истории ВКП(б), (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=lyhyt+kurssi )oli se auktoriteetti, joka päti kaikkeen historiaan.

 Arkistorotat (Stalinin sanonta) eivät voineet tulla paperisine dokumentteineen määräilemään, mitä menneisyydessä oli tapahtunut. Siellä oli tapahtunut nimenomaan se, mistä kirjoitettu oli, kuten Stalin todisteli. Puolueen yleislinja (Generalnaja linija partii) se oli, joka historiassakin oli kaiken määräävä ja silmämääränä pidettävä asia.

Nyt sattuu olemaan niin, että putinismi on omaksunut Stalinin ajan historian osaksi omaa, sakraalista historiaansa. Niinpä sen lähestyminen kriittisin silmin on sallimatonta, rikos. Samasta syystä ei ole tarpeen eikä sallittua noin vain paljastaa kaikkia arkistojen dokumentteja kenelle tahansa. Pontifex maximuksen oikeuksiin se ylevä tehtävä kuuluu.

Historian suhteen voidaan Venäjällä nykyään sitten tehdä ns. ajatusrikoksia, joista Orwell puhuu. Memorial-yhdistyksen kaltaiset, menneisyyden rikoksia tutkivat yhdistykset ja yksilöt kajoavat siis pyhiin arvoihin ja saavat sen mukaisen käsittelyn.

Totta kyllä on, että läntisessä maailmassa ns. pyhä historia on jo käytännössä hävinnyt. Ainakaan se ei enää ole valtion erityisessä suojeluksessa. Dokumentit ovat avoimia kaikille ja jokaisella on oikeus tehdä niistä sen mukaisia johtopäätöksiä, kuin tuntuu tarpeelliselta. Mikäli sitten mennään överiksi, löytyy aina toisia, joiden mielen tasapaino on säilynyt ja jotka kykenevät näkemään kokonaisuudet realistisessa valossa.

Läntisessä historiankirjoituksessa näyttää olevan jopa muodikas se, esimerkiksi tunnetun Pierre Noran edustama näkemys, jonka mukaan kansallinen historia olisi jotakin keinotekoista ja pitäisi hajottaa alkutekijöihinsä erilaisten ryhmien omien muistivarantojen avulla: eri kansallisuuksilla, sukupuolilla, seksuaalisuuntaksilla ja ties millä on ollut sodastakin omat kokemuksensa. Ne ovat aidompia ja alkuperäisempiä kuin kansakunnan narratiivi.

Tässä mennään jo lähelle oikofobiaa ja helposti sen alueellekin. Itse asiassa ne, jotka haluavat tutkimukselleen rahoitusta, tekevät viisaasti, mikäli omaksuvat reippaan oikofobisen peruskatsomuksen. Vanhanaikainen poliittinen historia ei kiinnosta kulttuurin eturiviä meillä tänä päivänä. Venäjällä se kiinnostaa niinkin paljon, että kun normaalit tutkimusaiheet uusien dokumenttien puutteessa loppuvat, voidaan keksiä aivan uutta menneisyyttä, jossa suomalaisetkin rakentelevat tuhoamisleirejä ja kaasukammioita ja toteuttavat vakain tuumin kansanmurhaa eri puolilla pyhää Venäjän maata…

Täytyy kyllä sanoa, että tuon sinänsä hyvin tunnetun oikofobian määrä tämän Ukrainan sodan puhjettua kyllä yllätti. Saattaa olla, että Suomen historiassa on aivan erityisiä aineksia vihalle, jota kansakunnan selviytymistarinaa kohtaan tunnetaan. Monissa näyttää talvisodan sankaruuskin aiheuttavan pelkkiä aggressioita.

Kaiken taustalla vaikuttaa varmasti jossakin määrin vuoden 1918 perintö. Moni radikaali on ikuisesti suutuksissaan siitä, että sosialidemokraattien järjetön ja vastuuton kapina kukistettiin.

Kieltämättä se kukistettiin suorastaan rikollisin metodein, mutta rikollinenhan oli itse ilmiökin. Oikofobit joka tapauksessa löytävät sen vaiheilta loputtomasti materiaalia suomalaisuuden selviytymistarinan vastaiselle masturbaatiolle ja asenne projisioidaan paitsi myöhempiin sotiin, jopa nykyiseen politiikkaan saakka.

Yksioikoinen valtiollinen historia on kyllä tosiaan vielä puutteellinen kuva menneisyydestä. Se kaipaa lisäkseen myös konkreettisempia tarinoita yhteiskunnan kaikilta kulmilta. Oikofobiassa on kuitenkin kysymys kohtuuden rajojen ylittämisestä. Tiedän, etteivät kaikki lukijat suostu ymmärtämään tätä yksinkertaista totuutta tai edes pysty sitä tekemään.

Juuri tällä hetkellä kotimainen oikofobiamme on kärsinyt tietystä uskottavuuden puutteesta, kun Venäjää eräänlaisena palvottavana anti-Suomena on ollut entistä vaikeampi käyttää. Ennen maailmassa se tarjosi valmiita aineksia: neuvostovastaisuus ja antikommunismi olivat hengen syntejä, jotka toteutuivat myös Suomessa.  Vain aniharva uskalsi sanoa olevansa neuvostovastainen.

Nyt on jäljelle jäänyt vain russofobian käsite, 1800-luvun puolivälistä periytyvä ja putinoidien uudelleen lämmittämä käsite, jota koko kollektiivisesta lännestä löytyy mielin määrin.

Mutta millainen onkaan sen uskottavuus. Miksi tuohon nykyiseen aggressiiviseen ja törkeään Venäjään, joka kumartaa uutta natsi-ideologiaansa, pitäisi suhtautua arvostavan kunnioittavasti, sen itsensä haluamalla tavalla?

Kyllä maine ja kunnioitus täytyy ansaita, ei niitä voi saada julistamalla valkoisen oikeastaan olevan mustaa, sodan olevan rauhaa ja vapauden olevan orjuutta. Kyllä oikofobit meillä nyt ovat joutuneet vaikeaan asemaan. Selvästi patologisiin tapauksiin, jotka kekkaloivat venäläisissä univormuissa ja hurraavat jo ennakkoon odottamilleen Kremlin voitoille, mikään normaali logiikka ei vaikuta, mutta heidän viestinsä jää varmasti yhtä tehottomaksi kuin aikoinaan Armas Äikiän kylähullusta muistuttavat välihuudot sota-ajan radiossa.

Saapa nähdä, millaiseksi maailma muodostuu, kun tämänkin sodan pöly laskeutuu. Kansallisen ajattelun ja näkökulman uutta nousua ei mikään voine estää. Samaan aikaan sen vastinparina toimiva oikofobia mitä luultavimmin heikkenee ja jää yhä marginaalisempien ryhmien omaisuudeksi.

 

Verellä ostamisesta

 

Veren hinta ja rauha

 

Katselin tässä netistä ukrainalaisten haastatteluja aiheesta, millaiset rajojen pitäisi olla sodan jälkeen. Haastattelu oli venäjäksi, jota ukrainalaiset yleensä osaavat yhtä moitteettomasti kuin irlantilaiset osaavat englantia.

Nuo mummot ja vaarit ja muut kadunmiehet eivät näyttäneet olevan ainakaan stereotyyppisiä fasistisia banderalaisia tai edes benderiläisiä (ks. Bender, Ostap, Turkin alamainen), joista on niin paljon puhuttu. Tavallisia pieneläjiä ne kaiketi olivat, sitä lajia, joka haluaa elää rauhassa, kasvattaa lapsia ja säilöä syksyisin marjoja ja sieniä.

Mielipiteet tuosta raja-asiasta olivat heillä yleensä aika selvät: rajat on palautettava täsmälleen sellaisiksi, kuin ne olivat ennen sotaa. Myös Krim kuuluu Ukrainalle. Meidän pojat ovat niin paljon verta vuodattaneet, että muunlainen ratkaisu on mahdoton hyväksyä.

Tämä verenvuodatukseen ja rauhanehtoihin liittyvä kysymys on tietenkin ikivanha ja ikituore. Talvisodassa suomalaiset saivat tapettua sellaisen määrän puna-armeijalaisia, että heidän käsityksensä mukaan siitä olisi pitänyt jo koitua jonkinlainen palkintokin.

Omia poikia meni myös viisinumeroinen luku ja ajatus siitä, että nuo uhrit olivat lunastaneet maan, oli voimakkaasti esillä. Muistettakoon talvisodan romaanikilpailun voittaja: Viljo Sarajan Lunastettu maa. Se oli viritykseltään hyvin uskonnollinen ja paatoksellinen kirja, jossa lienee melko lailla välittynyt ajankohdan henki.

Mannerheimkin puhui miekkavalassaan heimomme veren kastelemasta, pyhästä Karjalan maasta. Tuo veri antoi oikeuden tuohon maahan.

Mitä venäläisiin tulee, autonomian ajan lopulla ns. Suomi-syöjät puhuivat myös siitä, että koko suuriruhtinaskunta on venäläisellä verellä ostettua maata. Oli suurta vääryyttä, että suomalaiset olivat tosiasiassa perustaneet siellä oman hallintonsa ja tuskin edes sietivät venäläisiä vierainaan. Niinpä Suomi oli valloitettava takaisin.

Koko ajatus siitä, että maata ostettaisiin verellä, on outo. Oman maan, synnyinseudun puolustaminen aseellisesti on toki ehdottoman normaali asia, mutta imperiumin rakentaminen väkivalloin ei tule yhtään sen oikeudenmukaisemmaksi siitä, että siinä menetetään myös omia sotilaita. Myös puolustaja menettää niitä. Kumman uhria siis voitaisiin pitää arvokkaampana? Riippuuko asia kuolleiden määrästä?

Asialla on joka tapauksessa ollut käytännön merkitystä ja on yhä. Imperialistisen valtion on hyvin vaikea luopua sellaisesta ryöstösaaliista, jonka saamiseksi on tapatettu huomattavan suuri määrä miehiä.

Ajatelkaamme talvisotaa. Heti sen alussahan solmittiin Neuvostoliiton ja Kuusisen hallituksen välinen sopimus, jossa Suomi luovutti kannakselta suunnilleen sen alueen, joka oli ollut tarkoitus liittää emämaahan jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Siinä ei ollut yhtään kaupunkia mukana.

Vastineeksi Suomi sai valtavat alueet Itä-Karjalasta, ei suinkaan sitä kaksi kertaa suurempaa aluetta, josta oli puhuttu neuvotteluissa, vaan kymmeniä kertoja suuremman alueen, johon kuuluivat, kuten sanottiin, Itä-Karjalan varsinaisesti karjalaiset alueet, Aunus ja Uhtua siinä luvussa.

Toteutettiin siis Suur-Suomi ja muistettakoon, että sopimus astui heti voimaan eikä ollut siis mikään propagandalupaus. Sen ratifiointi piti suoritettaman mahdollisimman pian Helsingissä, mutta odottaa yhä tekemistään ja koko sopimus lieneekin katsottava rauenneeksi, kun toinen osapuolikin menetti jo aikoinaan tunnustuksensa.

Sen sijaan, että urhoollisesti taistellut Suomi olisi saanut lisää alueita, siltä riistettiin suuri määrä entisiäkin. Talvisodan päättymisen johdosta pitämässään puheessa Molotov motivoi asiaa sillä, että niin paljon verta oli vuotanut ilman meidän syytämme.

Tämähän kuulosti pilkanteolta, mutta luultavasti Molotov oli omalla tavallaan oikeassa: eihän sitä Moskovassa ollut ajateltu, että puna-armeija joutuisi oikeasti taistelemaan, tarkoitus oli suorittaa parin päivän erikoisoperaatio, jonka lopputuloksesta oli jo sovittu.

Rauhanehtoja Molotov kuvasi erityisen jalomielisiksi muun muassa siksi, että Suomi sai pitää Petsamon. Hänen mielestään ne antaisivat hyvän pohjan ystävällisten naapurisuhteiden kehittymiselle.

Suomalaisten korvissa koko puhe oli pilkantekoa ja vielä pahempaakin. Siinähän myös väitettiin suomalaisten soveltaneen epäinhimillisiä taistelutapoja ja koko puheen ilmeinen tarkoitus oli sumutus: haluttiin kaikkien unohtavan, mitä oli joulukuussa tullut sovittua ja puhuttua. Syypää oli Suomi ja sai nyt ansaitun rangaistuksensa.

Kun Ukrainaan nyt jossakin vaiheessa tulee rauha, olisi tärkeää, että se olisi oikeudenmukainen ja voisi tyydyttää kaikkien osapuolten kohtuullisia ja perusteltuja vaatimuksia. Se, että paljon verta on vuotanut, ei voi kummallekaan osapuolelle olla se kaikkein pätevin ja vihoviimeinen argumentti väkivaltaisen rauhan puolesta. Rajanmuutokset ovat todennäköisesti tarpeen, elleivät osapuolet tyydy autonomian tapaisiin takuisiin vähemmistöille.

Uusien rajojen määrittelemiseksi ja niiden kollektiiviseksi siunaamiseksi olisi tarpeen uusi ETYK, kuten olen aina silloin tällöin yrittänyt sanoa. Mikäli esimerkiksi Venäjä vetää ne yksipuolisesti ja siunaa ne sitten itse järjestämällään kansanäänestyksellä, jonka puolueettomiksi tarkkailijoiksi kutsutaan joitakin puolihulluja putinoideja, on ainekset seuraavaa sotaa varten jo valmistettu.

Suuret miestappiot ja tuhotyöt katkeroittavat takuuvarmasti mieliä ja vaativat ihmisten mielissä kostoa. On selvää, ettei hyökkääjänkään puolella ymmärretä tappioiden olevan itse asiassa itse aiheutettuja, vaan uskotaan mieluummin oman TV:n levittämiä houreita.

Epäoikeudenmukaisiksi koetut kostorauhat ovat joka tapauksessa myrkkyä kansainvälisille suhteille. Ukraina on osoittanut suurta yksimielisyyttä ja urhoollisuutta, ja enimmät vastapuolen propagandistiset puheet ovat jo pelkästään sen ansiosta menettäneet uskottavuutensa.

Ei kuitenkaan ole realistista odottaa, että rauhasta voisi tulla Ukrainan sanelema. Myöskään venäläisten häpeämättömät vaatimukset Ukrainan valtion aseistariisunnasta ja sen sisäisten asioiden sanelusta tuskin menevät läpi missään neuvotteluissa. Nehän ovat luonteeltaan pikemmin sellaisia ultimaatumeita, joihin myöntymisen niiden esittäjä itsekin tietää mahdottomaksi.

Venäjä on nyt menettänyt kasvonsa eikä niitä enää takaisin saa. Suostuuko se sellaiseen rauhaan, joka merkitsee luopumista Ukrainan herruuden tavoittelusta, jää nähtäväksi. Sellaisilla ehdoilla rauha saattaisi joka tapauksessa olla myös Ukrainan kannalta hyväksyttävä. Veriuhrit ovat tosiasia kummallakin puolella ja vaativat tulla muistetuiksi.

Putin on erikisoperaationsa joka tapauksessa hävinnyt: Ukraina ei tule mukaan Venäjä-johtoiseen Euraasian liittoon, eikä sinne halua enää kukaan muukaan. Mikäli sellaista yhteisöä halutaan rakentaa ja ylläpitää pistimillä, siitä vi tulla vain kansainvälisen yhteisön irvikuva, joka on kaikkien vihan ja pilkan kohteena.