Maa vailla menneisyyttä
Suomi
lukuina 2017. 52 s. Tilastokeskus 2017.
Rautatieasemalla tässä syksymmällä
oli iloinen yllätys. Siellä tyttö jakeli pieniä tilastovihkosia ja antoi vielä
kullekin Suomi 100-karkin kaupan päälle.
Nämä taskutilastot ovat aina
kuuluneet lemppareihini. Kun luvut on ainakin minun helppo unohtaa, niin
vihkosesta saa tarvittaessa uskon ja jopa tiedon vahvistusta.
Nykyään tiedot toki löytyvät myös
netistä ja tämä nimenomainen kokoelma on osoitteessa tilastokeskus.fi/suomilukuina.
Kirjanen alkoi lupaavasti, siinä
oli yksi aukeama Suomesta ennen/nyt ja kyseessä olivat noin sadan vuoden toisistaan
erottamat luvut. Väkiluku oli vuonna 1917 jo niin paljon kuin 3 143 300
ja vuonna 2016 peräti 5 503 297 henkeä. Kasvu oli 1800-luvulla ja
vielä 1900-luvun alussa ollut huimaa, mutta siitä ei kerrota.
Suosituimmat nimet olivat silloin
ennen Anna ja Eino ja nyt Sofia ja Onni. Kahvin kulutus oli silloin 1,7 ja nyt
9,9 kg/hlö. Autojen määrä oli silloin 1754 ja nyt 3 957 153 kappaletta…
Tämähän on ihan kiinnostavaa.
Niinpä vihkosta silmäileekin odotukset korkealla. Meidän maassammehan
tilastolaitos on maailman vanhimpia ja parhaimpia (mikäpä asia ei meillä olisi
maailman paras?).
Niinpä sitä odottaa kiinnostuneena
pitkiä aikasarjoja kiinnostavista kysymyksistä, sellaisia, joista näkee tasaisen
kehityksen ja kriisit, nousut ja laskut.
Turhapa on odottaa. Tekijöitä
näyttää vaivanneen joku selittämätön historiattomuus, sillä miltei kaikki luvut
ilmoitetaan vain muutamalta vuodelta ja yleensä ei vuotta 2000 vanhempia tietoja
ole lainkaan. Vuosi 1980 on jo harvinaisuus tässä julkaisussa.
Koska lähden siitä, että tekijät
ovat olleet korkeakoulututkinnon suorittaneita, ihmettelen suuresti moista lyhytnäköisyyttä.
Odottaisin sille perusteluja. Pelkkien
kontekstia vailla olevien lukujen esittämistä ei kai tässä voi selittää ihan
typeryydelläkään. Onko tämä meidän aikamme nyt vain tällainen?
Joka tapauksessa on pakko kysyä mitä
ihmeen merkitystä on sellaisilla luvuilla, joita ei suhteuteta mihinkään?
Miksei mukana ole edes muutamien muiden maailman maiden lukuja samoilta vuosilta
ja miksi pitkiä aikasarjoja on vain ani harvoissa tapauksissa?
Tämähän on varma keino piilottaa
lukijalta esitettyjen lukujen todellinen merkitys. Tokihan me elämme koko ajan
muuttuvassa, dynaamisessa maailmassa emmekä ole putkahtaneet tänne vuonna 2000
valmiina kuin Pallas Athene Zeuksen päästä. Muutos kai se meitä kiinnostaa ja
sen täytyy kiinnostaa.
On hyvä tietää, että vuonna 1917
oli solmittiin avioliittoja 20004 kertaa ja purettiin 368 kertaa, kun taas
vuonna 2016 niitä solmittiin 24464 kertaa ja purettiin 13541 kertaa. Tämä
harvinainen näköala menneisyyteen on peräisin vihkosen ensi aukeamalta. Kiitos
siitä, mutta pitkä aikasarja olisi tässäkin tapauksessa ollut vielä parempi.
Miten tähän on tultu? Milloin?
Väestöpyramidin kohdalla esitetään harvinainen
vertailukohta vuoteen 1917. Siitä näkee havainnollisesti sen, miten alhaalta
leveä ja ylhäältä kapea pyramidi on muuttunut lähes pallomaiseksi: nuorimmat
ikäluokat ovat pieniä, keskimmäiset suuria. Milloin se muuttui ja miten?
On sanottu, että länsimaissa
pyramidista on muotoutunut tuhkauurnan muotoinen ja että se hyvin kuvaakin
sitä, minne ollaan matkalla. Kehityksen dynamiikka kai voisi kiinnosta meitä yhä?
En väitä, että pitkien aikasarjojen
puute tekisi luvuista aina suorastaan käyttökelvottomia. On varsin hjyödyllistä
tietää myös tämänhetkisestä tilanteesta sellaisia asioita kuin tietynsuuruista
eläkettä saavien määrä, perhetyyppien määrä ja perheiden lapsiluku. Toki
näissäkin tapauksissa tieto kehityksestä olisi monin kerroin kiinnostavampi
kuin yksi ainoa otos, olkoonkin että tästä päivästä tai siis vuoden –parin ikäinen.
Rikostilastot ovat aina
kiinnostavia, joskin vaikeatulkintaisia, sillä niihin ei välttämättä kerry aina
vertailukelpoista tietoa. Kuitenkin tiedot esimerkiksi hengenmenoon johtavista
rikoksista tai vaikkapa liikenneonnettomuuksista ovat aika paljon puhuvia.
Ollapa niitä vaikkapa parin sadan vuoden ajalta. Sivumennen sanoen,
liikenneonnettomuuksissakin on ihmisiä kuollut jo ennen kuin autot tulivat
teillemme.
Minusta käsittämätöntä on, että
tilastot Suomen kansalaisuuden saaneista ulkomaalaisista alkavat vasta vuonna
2011 ja tilastot turvapaikanhakijoista ja pakolaisista vasta vuonna 2012. Tällä
tavoin jää kokonaan näkemättä se suuri mullistus, joka näissä asioissa on
tapahtunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Onko se vailla
mielenkiintoa? Miksi?
Outoa on mielestäni myös se, että
Helsingin ja Sodankylän keskilämpötilat ja sadepäivien määrä annetaan vain vuosilta
1981-2010 ja sitten erikseen vuodelta 2016. Mitä hyötyä tästä on? Tapahtuuko
kaikki kiinnostava luonnossakin vain nykyisyydessä ja lähimenneisyydessä?
Entä mitä kiinnostavaa on siinä,
että saamme tietää suurimpien kuntien väkiluvun ja siinä tapahtuneen muutoksen
vain vuodelta 2016? Tässäkin asiassa muutos sadan vuoden aikana on ollut
huikea.
Myös eduskuntavaaleista olisi
kiinnostavampaa tietää puolueiden saama kannatus kuin äänestysaktiivisuuden
muutokset vuodesta 1907 lähtien, vaikka kyllähän se jälkimmäinenkin kiinnostava
on, joten kiitos siitä.
Kaiken kaikkiaan vihkonen ja
nettisivu eivät toki ole ihan hyödyttömiä. Mielestäni on joka tapauksessa
harmillista, että tekijät ovat langenneet moiseen historiattomuuteen ja
laiminlyöneet herkullisen mahdollisuuden suhteuttaa asioita. Toki vasta se
antaa niille merkityksen ja auttaa meitä ymmärtämään myös omaa aikaamme.
Muistaakseni vuonna 2000 ilmestyi
kirja, jossa eri elämänalojen kehitystä Suomessa oli kuvattu tilastojen
valossa. Sellainen olisi tarvittu nytkin. Toivottavasti se on tulossa kunhan
vuoden 2017 tilastot valmistuvat?