Liberaalin karikatyyri

 

Liberaali Venäjää muuttamassa

 

Dostojevski oli hyvin etevä aikakautensa ruoskija ja tarvittaessa myös luomiensa hahmojen pilkkaaja. Hän ei ollut suinkaan vailla inhimillisiä heikkouksia ja haukkui kerkeästi kokonaisia kansakuntia, inhosi saksalaisia, ranskalaisia, puolalaisia ja kai hieman suomalaisiakin, mutta asiaankuuluvasti myös niitä venäläisiä, joita ei kunnioittanut.

Sitä paitsi hän ei ollut mikään yksioikoinen jurnuttaja, vaan kajosi kirjoissaan elämän suuriin kysymyksiin ja sitten nostettiin maailman kirjailijoiden keskuudessa kunniapaikalle, kuten kuuluukin.

Kuten muitakin aikakautensa kirjailijoita, myös Dostojevskia voidaan ainakin toissijaisesti tarkastella myös hänen poliittisten mielipideteidensä mukaan. ”Kirjailijan päiväkirja”, jota hän elämänsä loppuvaiheessa julkaisi, on sangen kiinnostavaa tarinaa, jota on luonnehdittu myös naiivin taantumukselliseksi. Toki sellaisetkin tekstit ovat kiinnostavia.

Venäjällä oli jo tuohon aikaan liberaaleja, joita vallanpitäjät tarkkailivat ja pelkäsivät. Heidän aatteensa samaistettiin syystäkin länteen ja Eurooppaan, jossa Herzen ja Turgenev joutuivat asumaan suuren osan elämäänsä.

”Riivaajissaan” Dostojevski esittää liberaalit sellaiseksi sameakasi lähteeksi, jossa sitten sikisivät mielettömät ja suorastaan satanistiset vallankumoukselliset, joilla myös oli ajan todellisuudessa omat, selvät esikuvansa.

Dostojevskin liberaalien ja radikaalien hahmojen merkittävin ero oli, että edelliset olivat pelkästään naurettavia, kun taas jälkimmäiset olivat myös avoimesti paholaisen palveluksessa ja heidän valtaan tulonsa vaatisi vielä Venäjällä miljoonien hengen.

Suomessahan liberaaliksi itseään nimittävä poliittinen suuntaus syntyi 1880-luvun alussa ja herätti pahennusta erityisesti siitä, että se ärsytti venäläisiä ja vaaransi sillä suuriruhtinaskunnan ja emämaan harmonisen rinnakkaiselon

Leo Mechelin ei kuitenkaan ollut mikään Karmazinov/Turgenev ja hänen liberalisminsakin puhkesi kukkaan vasta Dostojevskin kuoleman jälkeen. Ehkäpä juuri siksi meillä ei ole aiheesta Dostojevskin kommentteja.

Mutta tässä nyt hiean venäläisistä liberaaleista mestarin kynällä piirrettyuinä:

Keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Menneen maailman hahmoja

Karmannyi intelligent. Dostojevskin Karmazinov ja muut Riivaajien intellektuellit

 

Kun Dostojevski kirjoitti Riivaajat, hän tunsi aiheensa. Ne intelligentsijan edustajat, jotka olivat laatineet Vallankumouksellisen katekismuksen, murhanneet toverinsa ankaran suunnitelmallisesti ja jotka levittelivät omista yhteyksistään ja taustavoimistaan fantastisia mystifikaatioita, olivat hänelle tuttuja hahmoja. Dostojevski oli itsekin ollut riivaajien villitsemä. Kirjan nimi tulee siitä Luukkaan evankeliumin kohdasta, jossa Jeesus ajoi pahat henget sikoihin.

Edvard Radzinski on huomannut, että Dostojevskin seinänaapureina hänen Kuznetšnyi pereulokin asunnossaan asui tsaarinmurhaajia, narodovoltseja.

Radzinskin spekulaatioita siitä, että kirjailija olisi tuntenut vallankumoukselliset naapurina ja juuri tämän johdosta aikonut korjata suhtautumistaan heihin, ei tarvitse ottaa vakavasti. Joka tapauksessa kirjailijan omat kokemukset Petraševskin piiristä jo tekivät hänestä tämän alan asiantuntijan. Dostojevskin kirjeenvaihdosta käy myös ilmi, että älymystö kannatti kritiikittömästi terroristeja, mikä kauhistutti häntä.

Toki Dostojevskin henkilögallerialle, etenkin Riivaajissa, on myös löydetty vastineensa todellisuudessa, mikä ei tietenkään tarkoita, että kohteet olisi kuvattu tarkoin ja todellisuudelle uskollisina. Kyseessä olivat ideaalityypit. Nerokkaan kirjailijan kynästä lähteneinä ne muodostuivat jo sinänsä todellisiksi. Syyttä ei Nikolai Berdjajev Venäjän historiaa pohtiessaan etsinyt avainta sen hahmojen ymmärtämiseen juuri Dostojevskin teoksista.

Riivaajissa ovat keskushahmoina demoniset vallankumoukselliset. Sellainen oli Pjotr Stepanovitš Verhovenski, joka muistuttaa Mihail Petraševskia tai Sergei Netšajevia. Toinen samanlainen on Nikolai Stavrogin, joka myös kuuluu kyynisten nuorten vallankumouksellisten aateliin. Tätä ryhmää kiehtoo rikos, joka todistaa sen oman ylivertaisuuden.

Vähemmän lahjakkaita älyllisesti olivat Šigaljovilaiset ja itse Šigaljov, jonka lahjakkuutena oli viha kaikkea itseään korkeampaa kohtaan ja kyky hävittävään toimintaan. ”Hän on Fourier, mutta hurjempi kuin Fourier”, lausui hyväksyvästi Pjotr Verhovenski, jonka mielestä tuollainen tyyppi oli tarpeen pitämään kansa aisoissa. Johtamiseen sitä ei tarvittaisi, se tehtävä oli varattu Verhovenskeille.

Lahjakkuutensa puolesta keskinkertainen oli myös Arina Virginskaja, joka omaksui ”kaikkein uusimmat vakaumukset”. Hän oli koulutuksen saanut kätilö eli povituha, nihilisti ja feministi, jonka luotaantyöntävyys oli poliittisesti motivoitua. Siis täysin moderni tyyppi ja tuohon aikaan uusi maailmassa laatuaan.

Kiinnostavia ovat kuitenkin myös Riivaajien vähemmän keskeiset ja vähemmän radikaalit tyypit. Stepan Trofimovitš Verhovenski oli Pjotrin isä. Venäläisittäin olisi luontevaa sanoa, että tämä liberaali oli tuon demonisen radikaalin synnyttäjä, roditel. Hän oli 40-luvun liberaali, jonka mielestä kauneus oli pelastava maailman. Tälle sanomalle nauroivat pilkallisesti niin hänen poikansa kuin tämän aatetoverit.

Stepan Trofimovitš oli hyväntahtoinen, mutta hänen heikkotahtoisuutensa teki hänestä hirviön, joka ei pystynyt olemaan vanhempi ja kasvattaja. Hän oli sentimentaalinen lallus, jonka murheita lapset pakotettiin kantamaan. Eipä ihme että ”lasten” sukupolvi ei voinut kunnioittaa tuollaisia isiä.

Stepan Trofimovitš puhui mielellään ranskaa eikä oikein tuntenut venäläistä rahvasta, jonka puolesta hän kuitenkin kärsi tai ainakin pelkäsi vielä joutuvansa kärsimään, sillä hän oli kyhännyt jonkun salaperäisen vapaamielisen artikkelin ja pelkäsi voivansa koska tahansa joutua sen johdosta kuka ties vaikka Siperiaan karkotetuksi tai peräti ruoskittavaksi... Itse asiassa mikään ”vaarallinen” taho ei liene huomannut koko artikkelia tai mikäli oli huomannut, ei kiinnittänyt siihen erikoisempaa huomiota.

”…liberaali –idealisti.

Ruumiillistuneena syytöksenä

isänmaasi eessä seisoit sa.”

Näin siteeraa kirjailija aikakauden runoilijaa ja asettaa tämän ylevän kielikuvan rinnalle kertomuksen siitä, miten tuo liberaali loputtoman laiskottelun ja mukavuuden lomassa tuhertaa paperille joitakin mitättömyyksiä, joita kukaan ei tule lukemaan. Siitä, että näin on käyvä, hän syyttää isänmaansa sortojärjestelmää: ”Kuka on elämänurani katkaissut ja tehnyt siitä jerelašin? Menköön perikatoon koko Venäjänmaa! –ja arvokkaasti hän löi esille valttinsa –tietenkin hertan.” Jerelaš –sekasotku oli muuan korttipeli ja itse asiassa se saattoi olla Stepan Trofimovitšin merkittävin toimiala.

Epäilemättä Stepan Trofimovitš oli huono luonne, joskaan ei paha ja hän oli turhamainen, vaikka narsistinakin melko keskinkertainen. Machiavellisti tai sadisti hän ei ollut lainkaan. Intelligentsijan joukossa ei tällainen tyyppi ole pahimmasta päästä.

Koominen narsisti sen sijaan oli Karmazinov, jonka hahmon arvellaan heijastavan Ivan Turgenjevia. Myös Karmazinov kuului ”isien” sukupolveen ja oli liberaali. Hän oli oleskellut paljon ulkomailla ja aikoi taaskin jättää Venäjän. Lähtiäisiksi hän oli valmistautunut lukemaan tätä varten kirjoittamansa runon Merci, mistä tosin ensin kursaillen kieltäytyi. Tätä varten järjestettiin kirjallinen matinea. Sen emäntä kertoi aikovansa kiinnittää salin seinään marmoritaulun, jossa kerrottaisiin, mitä suuri eurooppalainen ja venäläinen kirjailija oli täällä aikoinaan tehnyt.

Karmazinovin nimi muistuttaa venäjän sanasta karman –tasku. Mahdollisesti tässä on viittaus ”kesytettyyn” eli venäläisittän ”taskussa pidettävään” (karmannyi) intelligenttiin.

Dostojevskin kertojanääni sanoo, että Karmazinov oli epäilemättä nero, ”mutta minkä vuoksi täytyy meikäläisten herrojen nerojen kunnioitettavan ikänsä lopulla käyttäytyä kuin poikanulikat?”

Karmazinovilla oli saliin astuessaan ”viiden kamariherran ryhti yllään”, kuten Ida Pekarin käännös kertoo. Hänellä oli ”hieman liian rämisevän kimakka ääni, hieman naismainen ja samalla jalosyntyiseen aateliseen tapaan hieman teeskentelevä”.

Teeskentelevä oli myös Karmazinovin puhe, jonka aluksi hän selitti, että runossa oli niin sydämestä laulautuvia säkeitä, ettei niitä voinut mitenkään esittää yleisölle ja että hän aluksi olikin kieltäytynyt. Koska hän kuitenkin oli vannonut, ettei koskaan enää kirjoittaisi mitään, niin hän nyt kuitenkin pitäisi tämän viimeisen esityksensä.

Tämän jälkeen seurasi kaksi painoarkillista ”mitä teeskentelevintä ja hyödyttömintä lörpöttelyä, joka vielä esitettiin niin ylhäisen alentuvasti, että se suorastaan loukkasi yleisöä”.

Aiheesta ei oikein saanut selvää, se oli jonkunlaista tilintekoa, Dostojevskin kertoja toteaa, ”mutta mitä ja mistä –kukapa sen ymmärsi”. Dostojevski kuvasi myrkyllisesti iäkkään ja pullean esitelmöitsijän itsekeskeistä tarinaa ensi suudelmastaan ja syvämietteisyydestä, joka kiteytyi rakastetun ”riemuisaan” huudahdukseen: ”Rikosta ei ole olemassa!!!” Tähän runoilija vastasi, ettei silloin ollut vanhurskauttakaan jolloin molemmat alkoivat ääneen itkeä ja erosivat ainiaaksi.

Esitelmöitsijän jaaritus jatkui. Sen mukaan Venäjä oli tehnyt henkisen vararikon, paitsi kirjailija itse, joka oli sen yläpuolella, siellä olivat ateismit, darwinismit, moskovalaiset kirkonkellot, byronilaista maailmantuskaa ja niin edelleen. Tarpeeksi kestettyään yleisö alkoi äännellä ja joku jopa sanoi kovalla äänellä ”Herra Jumala millaista roskaa!”

Karmazinov arveli tämän johdosta retorisen pilkallisesti, että yleisö oli varmaankin häneen jo perin kyllästynyt. Se pitikin paikkansa. Vastoin odotuksia suurin osa yleisöä alkoi karkean venäläiseen tapaan rahvaanomaisesti kommentoida esitelmää, mikä hämmästytti ja loukkasi eurooppalaistunutta kirjailijaa.

Koska eräät suurmieheen ihastuneet naiset joka tapauksessa vaativat kirjailijaa jatkamaan, tämä luki vielä loppurivit, joissa torjui lukijan pyynnöt vielä kerran kirjoittaa jotakin. Sitä suurmies ei enää aikonut tehdä, vaikka lukija sitä polvillaan pyytäisi. Esitys loppui kiitokseen: ”Merci, merci, merci!”. Hullunkurisempaa päätöstä suurmiehen uralle ei olisi voinut keksiä. Karmazinov ei enää ollut pelkästään naurettava.

Dostojevski halveksii Karmazinovin kyynisyyttä. Ivan Verhovenskin hän antaa sanoa, että maaorjakin kunnioitti itseään enemmän kuin tämä, joka ”oli kieltänyt Jumalansa”. Vallankumous, jota hän oli valmistellut nimittäin pelotti häntä ja hän valmistautui sitä pakenemaan ja ehkä myös ilmiantamaan. Tämä siitä huolimatta, että hän oli itse siitä moraalisessa vastuussa. Karmazinov oli intelligentti sen roolin takia, jonka se hänelle tarjosi ja jota hänen narsisminsa kaipasi. Moraalisena tyyppinä hän oli vielä vanhempaa Verhovenskiäkin kurjempi.

1840-luvun liberaalit, jotka Venäjän historiassa tunnetaan ”isien” sukupolven nimellä, ovat Riivaajissa kuitenkin lähinnä koomisia. ”Poikien”, Verhovenskin ja Stavroginin hahmot ovat myös traagisia, mutta näitä seuraileva intelligentsijan lauma pelkästään vastenmielinen. Riivaajat ovat menneet sikoihin. ”Nuo tuollaiset ne ensimmäisinä tuntisivat olevansa hirvittävän onnettomia, jos Venäjä yhtäkkiä todella muuttuisi perustuksiaan myöten, vaikkapa erimerkiksi juuri heidän mielensä mukaiseksi, sekä tulisi äkkiä rikkaaksi ja onnelliseksi…”

Joka tapauksessa, kaiken takana on syvä intellektuaalinen murros. Uskonto on menettänyt merkityksensä. Ellei Jumalaa ole, onko kaikki luvallista? Entä voisiko ihminen itse luoda Jumalan, olla Jumala? Miksi sitten ei?

Kuten voi odottaakin, nämä kysymykset ovat alati Dostojevskin intelligenttien mielessä, niin Riivaajissa kuin muissakin teoksissa. Ne olivat eurooppalaisen älymystön piirissä olleet ajankohtaisia jo Ranskan vallankumouksesta lähtien ja vaivaisivat nykyään myös suomalaista älymystöä, mikäli sen henkinen liikkumavara ulottuisi niin syvälle.

 

Oltiinpa roomalaisia mekin

 

Romani fuimus

 

Kari Ketola, Kulttuurin historia. Latinaa lukutaitoisille. Kustannus Cunctator 2026, 185 s.

 

Anno Domini 1965, kun koulun päättäjäisissä oli Gaudeamus igitur laulettu ja suoritettu kesäyliopistossa latinan pro exercitio, joka oli kaikissa humanistisissa maisterintutkinnoissa välttämätön, oli aika kirjoittautua alma materiin, Helsingin yliopistoon.

Koko päärakennus henki antiikkia nimenomaan sen roomalaisessa muodossa. Vanhan puolen patsaat toki olivat osittain kreikkalaisia, mutta uuden puolen istuimetkin olivat roomalaisten potentaattien virassaan käyttämää sella curulis-tyyppiä. Pylväiköistä ja päätykolmioista en nyt puhukaan.

Meidät, uudet tulokkaat, vihki civis academicuksen arvoon ja asemaan Rector Magnificus, joka kätteli jokaisen ja kertoi, että tämä  symbolinen ja myös konkreettinen kädenpuristus oli eräänlainen successio apostolica, joka nyt, tällä juhlahetkellä yhdisti meidät symbolisesti iänikuiseen oppineeseeen säätyyn.

Rehtorina oli tosin joku Kivinen, joka teki omituisen ja jotenkin vulgäärin vaikutuksen, eikä enää Edwin Linkomies, jonka harteilla tooga oisi ollut se kaikkein oikein vaatekappale. Latinisti Linkomies sitä paitsi oli kirjoittanut kirjan ”Keisari Augustus ja Rooman perintö”, jonka olin lukenutkin.

Mutta Kivinenkin saattoi paremman puutteessa toimia instituution välikappaleena ex officio. Nimeni kirjoitettiin suureen kirjaan.

Roomalaisuus vain korostui historiaa opiskellessa. Professorina oli Rooman historian ekspertti Jaakko Suolahti ja uuden instituuttirakennuksen, Porthanian ovissa oli latinankieliset tekstit. ”Historia Mundi” kutsui juhlallisesti luokseen. Ensimmäinen harjoitustyö käsitteli valtavan ”Corpus inscriptionum latinarum”-teoksen piirtokirjoituksia.

Olisin jo voinut Matti Klingen tavoin ainakin hiljaa mielessäni sanoa ”Romanus sum”. Aikoinaanhan tämä oli erityinen status, joka kuului Rooman kansalaisille, joita ei voinut orjien ja barbaarien tapaan esimerkiksi rangaista ristiinnaulitsemalla. Paavalikin sai tällä perusteella armon tulla miekalla mestatuksi. Pietarille ja kovin monelle muulle kävi huonommin.

Kuten Matti Kurjensaari joskus 1960-luvulla kirjoitti, antiikin maailman palvonta oli Euroopassa aivan käsittämättömän suurta. Kaikki, mikä humanistisilla aloilla oli täydellisintä, löytyi jo sieltä ja sitä piti myös oppia ja kykyjen mukaan jäljitellä. Vasta amerikkalainen sosiologia alkoi pian tuoda tähän jyrkkää muutosta.

No, tuo oli jo karikatyyri, mutta ei tyhjästä vetäisty. Unohdamme kovin helposti sen, mikä vähitellen painuu taka-alalle ja unhoon, emmekä sen takia käsitä menneiden aikakausien henkeä, edes meitä lähellä olevien.

Kari Ketola teki varsinaisen elämäntyönsä niin sanotun idänkaupan palveluksessa edustaen suurfirmoja, jotka myivät Neuvstoliittoon kaikkea mahdollista, tehtaista ja kaupungeista (Kostamus) syvänmeren sukellusveneisiin.

Hän oli yliopistossa valmistunut humanistiksi pääaineinaan latina ja musiikkitiede. Latinan opiskelua hän jatkoi Moskovan valtionyliopistossa otettuaan aineekseen myös venäjän kielen. Siinä oppiaineessa hän väitteli sittemmin tohtoriksikin aiheenaan ns. Moskovan maisterit eli Venäjän valtion kielistipendiaatit. Niistä ensimmäinen sai kokea Napoleonin valloittavan opiskelukaupunkinsa vuonna 1812.

Ketola on aiemmin julkaissut mm. kirjan ”Latinaa liikemiehille”, joka on ilmestynyt myös venäjänkielisenä ”Latin živjot v Finljandii” (Latina elää Suomessa) sekä englanninkielisenä ”Latin lives!” laitoksena. Musiikin alalta trumpetisti Ketola on julkaissut kapellimestari ja säveltäjä Konnon elämäkerran. Muitakin julkaisuja voisi luetella.

Tällä kirjalla tekijä sanoo halunneensa herättää lukijan piilevän latinan tuntemuksen, mikä siis tarkoittaa, että se on suunnattu niillekin, jotka eivät ole tuota kuuluisaa latinan prota suorittaneet.

Niin tai näin, kirjasta saa runsasta hengenravintoa myös se, joka ainakin tuon muinaisen tutkinnon verran latinaa osaa.

Kirjan otsikko kuulostaa sekä kovin vaateliaalta että arvoitukselliselta. Koko länsimaisen kulttuurin historia muodostuisi tietenkin jo hieman erilaiseksi kuin tämä kirja, mutta täytyy sanoa, että sen katsominen nimenomaan latinan kielen roolin näkökulmasta on varsin antoisaa.

Kirjan rakenne on varsin omaperäinen ja se sisältää valtavan määrän latinankielisiä lauseita, jotka on otettu suoraan antiikin auktorien teoksista. Ne ovat leipätekstissä suomeksi ja alaviitteissä myös latinaksi, mikä on sujuva ratkaisu.

Kyseessä on vain pieneltä osalta se latina, jonka joka päivä kohtaamme esimerkiksi liike-elämän termeissä ja firmojen nimissä. Merkittävällä sijalla ovat klassisten oraattorien ja runoilijoiden lauseet, jotka usein tunnemme vain suomalaisessa tai muussa ei-alkukielisessä muodossaan.

Kuitenkin latinan vaikutus on paljon syvempää ja laajempaa kuin sen soranaisten jäänteiden perusteella voisi ajatella. Kirjassa on paljon oivalluksia, jotka auttavat ymmärtämään niin nykyistä kuin mennyttäkin kulttuuria.

Osittain teoksen kuvut käsittelevät erilaisia elämänpiirejä, mutta osittain myös itse latinan roolia ja merkitystä ja niiden muuttumista koko eurooppalaisen sivilisaation historiassa.

Itse voisin puolestani sanoa, että latinan arvostuksen romahtaminen, joka on tapahtunut aivan erityisesti tällä vuosituhannella, on samanlainen rappion merkki, kuin olivat ne latinan kieleen liittyvät prosessit, jotka tapahtuivat Länsi-Rooman tuhouduttua.

Joskus noin 30-vuotta sitten muistan New York Review of Booksissa olleen artikkelin, jonka otsikkona oli ”Who Killed Homer?” Kyseessä oli valitusvirsi klassisten kielten ja kirjallisuuden alasajosta amerikkalaisissa yliopistoissa. Niiden tilalle tuli kaikenkarvaista fiktiota ”Tähtien sodasta” ”Sormusten herraan…”  Länsimaisen sivistyksen muuan keskeinen tukipylväs mureni silmissä.

Mutta latina on niin sitkeä, ettei sen tappaminen eurooppalaisen ja eurooppalaistaustaisen sivilisaation piirissä ole varsinaisesti mahdollista. Se on joka päivä läsnä niin kielessä kuin kirjoituksessa ja kulttuurissa ja uskonnossa, niin kauan kuin niitä vielä on.

Mitä uskontoon tulee, kirjassa noteerataan myös latinankielisen raamatunkäännöksen, Vulgatan aikoinaan saama pyhitetty auktoriteettiasema, joka kesti vuosisatoja. Sen myötä myös latinan kieli oli pyhä, olivatpa Raamatun tekstien alkukielet mitä tahansa. Tilannetta voi verrata Koraanin asemaan muhamettilaisessa kulttuurissa.

Mikael Agricola toi julki yhden uskonpuhdistuksen (älkää nyt ruvetko käyttämään sitä ”reformaatiota”, kun meillä on siihen oma sanakin) keskeisen idean kertoessaan, että Jumala kyllä ymmärtäisi myös suomen kieltä, koska hän kerran tunsi kaikkien mielen. Idea oli vallankumouksellinen ja katolisen kirkon obskuranttien korvissa rienaava.

Latina ei ole enää pyhää enempää uskonnollisessa mielessä kuin edes siinä humanististen arvojen immanentissa uskonnossa, jonka temppeleitä Ateneumin kaltaiset museot ja suuret teatterit olivat.

Nyt hierarkiat on purettu ja jopa räjäytetty ja olisi loukkaavaa väittää, että yksi barbaria on toista parempaa tai huonompaa. Siitä saattaa joutua oikeuteenkin.

Musiikkitieteilijä Ketola lopettaa kirjansa termillä, joka rahvaan latinaksi eli italiaksi kuuluu ”diminuendo al niente” - kohti olemattomuutta heikentyen.

Sehän on koko länsimaisen sivistyksemme tämänhetkinen kuva, mutta voimme toki muistaa, ettemme tunne tulevaisuutta ja jonkinlaisena se joka tapauksessa on yhä edessämme.

Menneitä paremmin ymmärtääksemme meidän kannattaa tutustua siihen, mitä olemme menettämässä. Ketolan kirja tarjoaa sekö ajatuksia herättävää, että usein varsin nautinnollista ainesta siihen tarkoitukseen.

Groteskin mestari

 

Laatokan hevoset ja aikakauden loppu

 

Curzio Malaparte tuli meilläkin tunnetuksi, kun vuonna 1967 julkaistiin hänen teoksensa ”Kaputt”, jossa oli melko lailla tarinaa myös Suomesta. Erityisen bisarri oli kirjan kuvaus Laatokkaan ajetuista hevosista, jotka olivat jäätyneet rantaveteen ja joiden turvat törröttivät ylös, jään päälle. Suomalaiset sotilaat saivat niistä itselleen väliaikaisia istumapaikkoja.

Joku arvostelija osoitti koko kuvauksen täysin keksityksi ja vastaavaa tavaraa kirjassa oli sen lisäksi ties kuinka paljon. Silti se epäilemättä oli varsin kiinnostavaa kerrontaa.

 Kaputtin jälkeen ilmestyi Malapartelta suomeksi vielä kirja ”Edessä palaa Leningrad”, joka ei muistaakseni juuri vastannut otsikkoa ja koostui aika hajanaisista osista. Mutta siitä on jo aikaa, kun senkin luin.

New York Review of Booksin 26.2. ilmestyneessä numerossa on Rachel Donadion kirjoittama Malapartelle omistettu essee  nimeltä ”A Student of Power”. Se käsittelee kolmea Malaparten kirjaa, Maurizio Serran kirjoittamaa elämäkertaa, kirjailijan englanniksi ilmestyneitä teoksia ”The Kremlin Ball” ja ”Diary of a Foreigner in Paris” sekä TV-sarjaa Mussolini: Son of the Century.

On kiinnostavaa, että fasistien tähtitoimittaja on nyt saanut noin suurta huomiota Amerikassa. Tai fasistien ja fasistien. Donadion mukaan Malaparte osasi olla aina oikeaan aikaan sekä fasisti, että antifasisti ja yleensä menestyi molemmissa rooleissaan.

Itse hän kirjoitti, että häntä vaivaa kysymys yhteiskuntien rappiosta ja sen syistä. Siinä oi hänen mukaansa koko hänen kirjailijanuransa tarkoitus.

Kirjailijana tai siis journalistina Malaparte kirjoitti italialaisten kenraalien skandaalimaisista munauksista Caporetton taistelussa, johon hän osallistui, sekä vallankaappausten tekniikasta. Nuo kirjat toivat hänelle kuuluisuuden, vaikka hän ennustikin väärin Hitlerin kyvyn vallankaappaukseen ja kuvasi tämän feminiiniseksi hahmoksi, joka pelkäsi ryhtyä väkivaltaan.

Malaparte kirjoitti myös 1920-luvun lopun Neuvostoliitosta, erityisesti ensimmäisen viisivuotissuunnitelman hullusta vuodesta 1929, mikä mahtanee olla hyvin kiinnostavaa lukemista. Hänen kirjojensa ongelmana kuitenkin on niiden luotettavuus. Näin kirjoitin blogissani 20.10.2014:

Arvostan kyllä Olavi Paavolaisen tyyliä, enkä leimaa hänen kirjoituksiaan jonninjoutaviksi. Arvostan myös Curzio Malaparten tyyliä, joka mielestäni on jopa parempaa. Molemmissa tapauksissa lukija tuntee olevansa hienon aterian äärellä.

Mutta suhtaudun hyvin epäillen Malaparten kuvauksiin Leningradin rintamasta Suomen puolella ja muuallakin. Varmasti hän puhuu joskus silkkaa totta ihan sanan banaalissa merkityksessä, mutta milloin, ah milloin? Thukydides pani henkilöidensä suuhun puheita, joita heidän oikeastaan olisi pitänyt kuvatuissa tilanteissa pitää, mutta joita he eri syistä eivät ilmeisesti pitäneet ja ehkä kyenneetkään pitämään, ainakaan tuon suuren auktorin tyylillä. Ilman noita komeita oraatioita kulttuurimme joka tapauksessa olisi köyhempi.

Myös sekä Paavolaisen että Malaparten hienojen tekstien äärellä nousee mieleen sama kysymys. Onkohan kuvaus paljonkin parempi kuin originaali?

Pidän kysymystä suorastaan olennaisena, vaikka ymmärränkin, ettei mikään toimittaja pysty ainakaan usein tuottamaan sellaisia kuvauksia, joissa yhdistyisivät ehdoton todenmukaisuus ja objektiivisuus ja joita sen lisäksi viitsisi vielä lukeakin.

Malaparte oli dandy niin kirjoituksissaan kuin yhteiskunnassakin. Hänen nimensäkin oli alun perin Kurt Erich Suckert, saksalaisen isän mukaan. Äiti oli italialainen. Nimen Malaparte hän valitsi Bonaparteen liittyvänä sanaleikkinä. Sehän viittaa häijyyteen ainakin minun korvissani ja sitä häneltä löytyy.

Mussolinin kukistumisen jälkeen Malaparte toimi liittoutuneiden yhdysupseerina ja sodan jälkeen hän oli lähellä tuolloin muodikkaita ja jopa mahtavia kommunisteja. Koskaan hänestä ei kuitenkaan tullut enempää vakaumuksellista fasistia kuin kommunistiakaan, vaikka hän tunsi molempia kohtaan vetovoimaa ja oli sellaisen piirissä.

Ranskaa ja ranskalaisia Malaparte ihaili ja myös arvosteli, esimerkiksi heidän kartesiolaisesta hengestään. Malaparten mukaan se oli Ranskan suuri sairaus, eikä siellä mitenkään voitu ymmärtää, että Descartesin metodi auttoi vain tutkimaan asioita, mutta ei sen sijaan niitä ymmärtämään.

Ymmärtäminen siis kaiketi oli kirjoittajalle saksalaisen ”Verstehen”-perinteen mukaista eläytymistä kohteeseen. Sellaiseen kuuluu kohteen luokittelun ja tunnistamisen lisäksi siihen liittyvän affektiivisen puolen tunteminen.

Sinänsä tämä ei oikein sovi siihen kuvaan Malapartesta narsistina, jonka hänen elämäkerturinsa Serra ilmeisesti esittää, mutta tiedäpä häntä.

Jos yhteiskuntien ja valtioiden rappio siis oli tämän kirjoittajan suuri tutkimusaihe, tarjoaisi tämän päivän maailma töitä enemmän kuin riittävästi uusille samanlaisille kirjoittajille.

NYRB:n kirjoittaja päättääkin esseensä kysymällä, kuka voisi olla tämän päivän maailman Malapartre, aikakauden lopun kronikoitsija, ”meemisotien” kuvaaja. Millaisista yhteisistä asioista tulevaisuudessa kirjoitettava tämän ajan historia koostuu? Mistä tässä edes voisi aloittaa?

 

Kun järki korvasi tunteen

 

Viran viettelys ja kulttuurivaara

 

Eino Leino, Olli Suurpää. SKS 1998 (Routavuositrilogia s. 333-526). Alkuteos 1908.

 

Suomalaisen kirjallisuuden seuran merkittäviin kulttuuritekoihin on kuulunut vanhojen kirjojen julkaiseminen uusina nidottuina laitoksina, joita vielä täydentävät julkaisuajan arvostelut.

Eino Leinon routavuositrilogian kahta kirjaa, ”Tuomas Vitikka” ja ”Jaana Rönty” onkin tällä palstalla jo käsitelty n(ks. Vihavainen: Haun jaana rönty tulokset ). ”Olli Suurpää” täydentää aikansa kuvausta erinomaisesti.

Nämä romaanit ovat ilmestyneet vuosina 1906,1907 ja 1908 ja tuntien Leinon nopeuden kirjoittajana, varmaankin noina vuosina tai ainakin lähiaikoina kirjoitettukin.

Juuri tuona aikana idän paine suuriruhtinaskuntaa kohtaan hellitti, keisari joutui antamaan periksi liberaaleille voimilla ja perustettiin duuma, Suomen perustuslakien rikkominen lopetettiin ja lailliset olot palautettiin. Näin se ainakin aikalaisten silmin nähtiin.

Tuskin kyse siis niinkään oli Suomen yllä yhä leijuvasta venäläistämisen uhasta kuin yllättävän voiton ja helpotuksen tunteesta, kun Bobrikovin synkät ajat olivat jääneet taa ja nyt voitiin rauhassa arvioida, oliko Suomen vastarinta kannattanut. Olihan se. Vanhasuomalaisten myöntyvyyslinja oli kärsinyt tappion ja perustuslailliset saattoivat juhlia.

Itse asiassa nyt voitiin myös venäläistä kulttuuria harrastaa vailla tunnontuskia. Emämaasta löytyi sitä paitsi suuria kirjailijoita ja moraalisia opettajia aina Tolstoista ja Turgenevista Gorkiin ja Korolenkoon.

Itse asiassa koko klassinen venäläinen kirjallisuus oli moraalista opetusta ilman saarnaa. Suomalaiset käänsivät ja opiskelivat sitä innolla. Vielä niin myöhään kuin vuonna 1912, toisen sortokauden ollessa täydessä vauhdissa, V.A. Koskenniemi herätteli suomalaisia kohtuuttomasta venäläisen kulttuurin palvonnasta artikkelissaan ”Oriens an occidens?” -Itään vai länteen? (ks. Vihavainen: Haun suomi-neidon lankeemus tulokset ).

Vuodet 1906-1908 olivat välikautta, jolloin vanhasuomalainen myöntyvyyslinja sai korvilleen perustuslaillisilta, joihin myös Leino kuului: miksi mielistelitte ja kyyristelitte, eihän siitä edes ollut asialle  mitään hyötyä, vain häpeää sen tekijöille.

Myöhemmin, jatkosodan jälkeen ja uuden ulkopolitiikan myötä tuota vanhasuomalaista linjaa alettiin sitten kuitenkin pitää orgaanisena osana Suomen omaa, jopa vuosisataista kansallista orientaatiota, joka alkoi ehkä jo Sprengtportenista ja kukoisti Snellmanin aikana kuihtuakseen sitten toisella sortokaudella ja juuttuakseen vastakohdakseen maailmansotien välisenä aikana.

Se oli se ”Suuri linja”, jonka nimityksen Raoul Palmgren antoi sille tuon nnimisessä pikku pamfletissaan. Myöhemmin sitä on nimitetty ”suomettumiseksi”, mikä on hieman hullunkurista. Mutta käsitteillä on kohtalonsa.

Joka tapauksessa siis Olli Suurpää on hieman kuivakka järki-ihminen, joka on ajan hengen myötä liittynyt nuorsuomalaisiin passiivisen vastarinnan kannattajiin. Se linja ei ole vaaraton ja kirjassakin kerrotaan, miten yhden Ollin ystävän ja puoluetoverin kotiin tehdään kotietsintä ja hänelle annetaan kolme vuorokautta aikaa poistua maasta.

Ei Olli siitä varsinaisesti pelästy, mutta koko passiivisesta vastarinnasta on jo alkanut mennä maku. Kun puoluetovereilta kysyy, uskovatko yhä he passiivisen vastarinnan voivan jotakin vaikuttaa, saa vastaukseksi, ettei siihen uskota, mutta tuo linja nyt vain on moraalinen velvollisuus, tuli mitä tuli.

Venäläistäminen etenee yleensä pienin askelin. Jopa sellainenkin seikka, kuin Kämpin ruokalistan ilmestyminen myös venäjäksi hätkähdyttää. Ja Suomi oli sentään ollut Venäjän imperiumin osa lähes sata vuotta.

Toki kouluissa nyt opiskeltiin myös  venäjää, katukilvet olivat kolmella kielellä ja ajuritkin pukeutuivat venäläisittäin, mutta tuskin se nyt niin sietämätöntä oli. Paljon pahempaa oli yleisvenäläisen asevelvollisuuden ulottaminen Suomeenkin ja Suomen nuorison vieminen pariksi vuodeksi ties minne imperiumin ääriin venäläistymään ja jopa kuolemaan venäläisen imperialismin puolesta.

Ollin esimies virastossa on herttainen venäläinen, joka puhuu niin suomea kuin ruotsia, vaikka melkoisesti murtaen. Olli taas on ollut ms, Moskovan maisterina kaksi vuotta opiskelemassa venäjää, joten se kyllä sujuu, jos tarvitaan.

Kun perustuslaillisia virkamiehiä potkitaan viroistaan, tarvitaan uusia ja Ollillekin luvataan paikka lääninsihteerinä. Se ei häntä varsinaisesti houkuttele, vaikka siitä aukeaisikin tie pian kuvernööriksi ja sitten senaattoriksi. Ja nehän olivat silloin jo hommia ne. Ei mitään 2000-luvun hikisiä ministerinpestejä. Rahasta ei olisi puutetta ja valtaakin riittäisi.

Olli torjuu kiusaajan, mutta ennen pitkää hän sentään myöntyy. Miksi ei myöntyisi? Eino Leinon ilmeinen tarkoitus on tässä kuvata moraaliltaan horjuvan järki-ihmisen periksi antamista käytännön järjelle. Hän ei jaksa enää tehdä sitä, mikä näyttää hyödyttömältä, vaikka vastarinta sitten historian oikusta pääseekin voitolle, minkä lukijatkin jo tietävät.

Olli ei ole epäisänmaallinen eikä oikeastaan edes opportunisti. Hän vain ei ole aatteen palon elähdyttämä eikä enää jaksa uskoa.

Elmo E. Kaila, AKS:n perustaja sanoi joskus 1920-luvulla, että jos venäläistäminen olisi saanut jatkua vielä muutaman vuoden, eikä maailmansota olisi Suomea siltä pelastanut, olisi koko vastarinta haihtunut pian olemattomiin.

Ihmiset alkoivat viihtyä liiankin hyvin sorron alla, he näkivät venäläisyydessä paljon hyvääkin, kun heiltä puuttui tuo viha, jota Kaila alkoi saarnata kansallisen pelastuksen evankeliumina. Hänen oma veljensä Toivo T. Kaila sen sijaan pysyi russofiilinä.

Niin sanotuista Moskovan maistereista, joihin kuuluivat muun muassa Ilmari Kianto ja Hilja Riipinen, vain pari mainitakseni, tulee tässä mieleen Martti Wuori, joka oli itse asiassa kirjallisuusmies ja innokas pikku näytelmien kirjoittaja, josta kuitenkin tuli Kuopion läänin kuvernööri vuosiksi 1903-1905 (ks. Vihavainen: Haun martti wuori tulokset ). Tuskin erehdyn, jos sanon, että hän oli Olli Suurpään esikuvana.

Tuon ajan venäläistämispolitiikkaa on vähätelty ja sen vastustamista jopa pilkattu. eihän Suomi ollut lainkaan huonossa asemassa esimerkiksi Irlantiin verrattuna ja silti jopa englantilaiset kehtasivat arvostella Venäjää Suomen sortamisesta…

Tottahan tuo on, mutta Suomen perustuslakien kumoaminen (seuraan nyt tässä Rasilaisen linjaa, joka pitää silmämääränään tuon ajan suomalaista tulkintaa, ks. Vihavainen: Haun rasilainen tulokset ) oli johtanut erittäin vaaralliselle tielle ja siitä johti suora linja  venäläistymiseen. Vastarinta oli ainoa mahdollinen terveen kansakunnan reaktio.

Tässä ei ole tarvetta erityisesti kauhistella juuri venäläistymisen pahuutta. Mukavaa väkeähän he ovat, mutta miltä oman kansakunnan hukuttaminen kansainmereen tuntuu, voi kysellä virolaisilta ja latvialaisilta. Ei sellaiseen voi vapaaehtoisesti alistua.

Vai voiko? Englannin kielen ja sen myötä anglosaksisen ajattelun ja (epä)kulttuurin hiipiminen isännäksi omaan maahamme on aika lailla samanlainen asia. Eikö sen salliminen ilman vastarintaa ja jopa tietoinen edistäminen olisi kansallinen itsemurha ja sitä paiysi harvinaisen kunniaton?

Englantia täytyy tietenkin osata, kuten sata kunta vuotta sitten oli osattava ranskaa. Myös venäjää olisi kannattanut osata, mutta sitä kieltäydyttiin opiskelemasta isänmaallisista syistä. Asia oli ymmärrettävä myös sikäli, ettei maailmankieli ollut venäjä, vaan ranska, jonka ohella piti tietenkin osata myös saksaa. Niitä osattiin Venäjälläkin, joten miksi vaivautua vielä venäjän opiskeluun?

Nyt olisi pelkkää tyhmyyttä kieltäytyä oppimasta englantia, mutta ehkä vielä suurempaa tyhmyyttä on yrittää imeä itsensä täyteen pelkkää anglosaksista kulttuuria ja laiminlyödä kaikki muut. Suomalaisuus ja suomenruotsalaisuus yhdessä muodostavat kansallisen kulttuurin tässä maassa ja niitä täällä on vaalittava.

Riidelkää nyt siitä.

Joukkonsa vanhurskas

 

Raahab ja hänen ammattinsa

 

Kuten pyhästä kirjastamme muistamme, Jerikon muurit sorrettiin torvensoitolla ja israelilaiset ”vihkivät miekan terällä tuhon omaksi kaiken, mitä kaupungissa oli, miehet ja naiset nuoret ja vanhat, vieläpä härät, lampaat ja aasit”. Joos.6:21.

”Mutta kaupungin ja kaikki, mitä siinä oli, he polttivat tulella, ainoastaan hopean, kullan ja vaski- ja rautakalut he panivat Herran huoneen aarteistoon” .Joos.6:24. Rautahan oli silloin arvossaan.

Yksi poikkeus totaalisessa tuhoamisessa  oli: portto Raahab perheineen, joka käsitti ”hänen isänsä, äitinsä veljensä ja kaikki hänen omaisensa”. ”Ja hän jäi asumaan Israelin keskuuteen aina tähän päivään asti.”

En oikein tiedä, milllaisia psyykkisiä ongelmia tilanteeseen saattoi joka tapauksessa liittyä. Esimerkiksi keskusteluapua tuskin oli järjestetty.

Armahduksen syynä oli, että Raahab oli pettänyt oman kansansa ja piilotellut luonaan kahta israelilaista miestä, vakoojaa. Kyseessä oli siis maanpetos, jollaisesta olisi kuulunut kuolemantuomio. Raahab osasi kuitenkin tietyistä syistä olla kuuliainen nimenomaan Israelin jumalalle, mikä siis osoittautui erittäin kannattavaksi.

Itse asiassa kyseessä oli tavanomainen diili. Raahab kertoi vakoojille, että tiesi kotikaupunkinsa tuhon olevan tulossa, ”…ja mitä teitte niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle toisella puolen Jordanin, Siihonille ja Oogille, jotka te vihitte tuhon omiksi”.

Sen jälkeen Raahab pani miehet vannomaan, että jos hän säästäisi heidät, he puolestaan säästäisivät Raahabin ja hänen perheensä valloitettuaan kaupungin. Niinhän sitten tapahtuikin.

Meidän lienee pakko nimittää Raahabia vanhurskaaksi eli Jumalalle otolliseksi, vaikka objektiivisten syiden perusteella siihen ei tuntuisi mitään syytä, päinvastoin. Ainakin, jos lähdemme nykyaikana normaaleista ihmisoikeuksien ja ihmisarvon tunnustamisesta ja yleensä suvereenisuuden periaatteesta, jonka mukaan myös Jerikolla oli oikeus olla olemassa.

Mitta silloin ei sellaisia tunnettu. Kansat ja valtiot eivät olleet lainkaan tasa-arvoisia, vaan yksi oli ainakin omasta mielestään yläpuolella muiden. Kaikki, mitä sen hyväksi tehtiin, oli oikeutettua ja päinvastoin, kaikki, mikä sitä vahingoitti, oli väärin.

Tämä periaate ei löydy ainoastaan raamatullisesta muinaisuudesta. Aian vastaavasti se on ollut voimassa totalitaarisissa maissa, jotka ovat käsittäneet itsensä koko maailmanhistorian edistyksen voimiksi. Eihän niin suuren asian vastustamiselle löydy eikä voi löytyä mitään oikeutta.

Kaikesta huolimatta Raahabin urotyö, sillä sellaisena se esitetään, herättää kysymyksiä. Tiedän, että hänestä on erinäisissä sananselityksissä tehty jopa jonkinlainen pyhimys ja myös hänen kauneuttaan on joskus ylitsevuotavasti ihasteltu.

 Koska hän omalla tavallaan joka tapauksessa oli Herran valittu, täytyi hänestä kaiketi säteillä myös jonkinlaista pyhyyttä. Olisi kaiketi rienaavaa rinnastaa häntä vain joihinkin tyhjänpäiväisiin  OnlyFans-”tähtiin”.

Joosian kirjasta emme löydä minkäänlaista kritiikkiä myöskään Raahabin työtä eli siis porton ammattia kohtaan. Ei edes tule, sinänsä kai tarpeettomasti mainituksi, että hän olisi kuulunut julkisyntisiin, kuten eräät muutkin aikakauden ammattikunnat, joista mieleen tulevat heti publikaanit eli tullimiehet.

Myös pyöveleitä yleensä jotenkin halveksittiin, mikä tulee esille esimerkiksi Catulluksen runosta, jossa halvennetaan jotakuta henkilöä, joka muka tuskin saisi hankittua itselleen seksuaalista tyydytystä edes pyrkimällä nuolemaan, Päivö ja Teivas Oksalan suomennoksen mukaan ”ryöttäisen rankkurin” (lat. carnifex -pyöveli) pyllyä. Pakit tulisi.

Raahab sen sijaan oli ainakin apokryfisten tietojen mukaan valtavan kaunis nainen ja epäilemättä omalla, kenties epäilyttävällä alallaan nautti suurta ihailua ja tulojakin, mikäli legendat siis pitävät paikkansa.

Toki erinäiset ammatit olivat enemmän tai vähemmän halveksittuja ja voisi olla kiinnostavaa rinnastaa niitä nykypäivään. Tosin meillä ei ole varsinaista, niin sanoakseni eksaktia tietoa antiikin ajan ammattinimikkeiden arvostuksista. Nykyäänhän tutkitun tiedon skaala ulottuu hamasta aivokirurgista bloggariin/vloggariin. Onhan siinä jo portaikkoa kerrakseen (ks. Vihavainen: Haun ammattien arvostus tulokset ).

Ymmärtäisin asian niin, että nykyisessä pohjoismaisessa yhteiskunnassa, jossa asiat hoidetaan rationaalisesti tiettyjä kaavoja uskollisesti noudattaen, ovat esimerkiksi juuri tullimiehet aivan täysiarvoisia yhteiskunnan jäseniä.

Tämä siksi, että pidetään selvänä, että he vain tekevät työtään, eivätkä edes pystyisi vetämään välistä, mielivaltaisesta vallankäytöstä puhumatta. Poliitikkojenlaita on jo hieman toisin.

Monessa muussa maassa näin ei ole ollut eikä ole. Kun Neuvostoliitossa vallitsi sosialismi, se näennäisestä rationaalisuudestaan huolimatta nimenomaan kätki fasadinsa taakse valtavan epävirallisen tavaroiden ja palveluiden välittämisen verkoston. Siellä mahdollisuuksia mielivaltaan kertyi hyvin monille ja jotkut ammattinimikkeet olivat jopa periaatteessa epäilyttäviä ja puolirikollisia.

 Räikeä esimerkki olivat liikennemiliisit (GAI), jotka rahastivat aivan avoimesti. Myös myymälänhoitajat ja jopa myyjät olivat epäilyttäviä ja tiskin alta liikkui tavaraa paljon ja aivan omilla hinnoillaan.

Jossakin vaiheessa poliitikot alkoivat tuskastua asioiden tilaan ja kauppaliikkeiden johtajiksi pantiin upseereita, jotka tottelivat sääntöjä valan velvoituksella ja kovien tuomioiden uhalla.

Ellen väärin muista, niin itse Gorkinkadun (nyk. Tverskaja) maineikas Univermag n:o 1 oli silloin nopeasti menossa kohti konkurssia. Blat eli epävirallinen toiminta oli tuossa systeemissä välttämätöntä, jotta yleensä saisi asiat hoidettua.

Moni kehitysmaalainen pelkää täälläkin poliisia, koska ei usko, tämän malttavan pysyä ihan lain puitteissa. Yleinen petkuttaminen, joka kuuluu perinteisiin basaarikaupan tapoihin, on meillä paitsi tosiaankin kiellettyä, myös oikeasti harvinaista.

Kuitenkin jo itse Aristoteles sanoi: ”mercator sine peccamine vix esse potest” -tuskin on mahdollista, että kauppiaana voisi olla ilman petosta. Hän sentään jätti epäilyksen: ehkä sittenkin…? Nykyään uskomme asian ilman muuta.

 Meidän aikanamme arvojen ja normien järjestys on aivan omanlaisensa ja se on myös täällä pohjolassa suuestikin muusta maailmasta poikkeava. Täällä veisaamme viis sukulaisistammekin, yhä useammin.

Koko ajan tuo järjestys on muuttumassa ja nimenomaan tuolla Raahabin edustamalla alueella kehitys näyttää olevan nopeaa ja yritys uusien normien aikaansaamiseksi on ollut armottoman kovaa.

Ja kuitenkin Raahab myi niin sanoakseni aitoa tavaraa, eli siis palveluita. Hän ei voinut olla muuta kuin perusrehellinen omassa toimessaan. Varmaakin näytteleminen kuului hänen toimenkuvaansa, mutta eihän nykyaika näyttelijöitäkään tuomitse, toisin kuin ennen. Päin vastoin, heistähän on tehty jdoleita…

Feministisellä puolella yritettiin viime vuosikymmeninä tehdä prostituutiosta ehdottomasti laitonta, mikä tietenkin entisestään vahvistaisi naisten valta-asemaa koko strategisesti keskeisellä seksuaalisella alalla ja nostaisi epävirallisia palkkioita ehkä huikeisiinkin hintoihin. Kilpailua se halvaannuttaisi tehokkaasti.

Niinpä yritettiin jopa tehdä tutkimuksia, joissa muka todistettiin, että jokainen prostituutiota harjoittava nainen oli uhri, joka suunnattomasti kärsi jokaisesta keikastaan ja jonka pysymistä alalla saattoi selittää vain ja ainoastaan ihmiskauppa, viime kädessä ehkä vain väkivalta...

En viitsi tässä luetella kaikki niitä typeryyksiä, joihin tässä kampanjassa yllettiin, mutta totean, että koko homma on nyt tainnut lässähtää kasaan ja että siihen näyttävät ainakin meillä vaikuttaneen raikkaan suihkun tavoin Anna Kontulan muistelmat (ks. Vihavainen: Haun leipää ja ruusuja tulokset ).

 Raahab oli vanhurskas vertaistensa joukossa ja tämän tunnustuksen suon mielelläni myös Annalle, jonka tervejärkisyyttä on yhä uudelleen saanut ihailla. Ja ei, en ole kommunisti. Ei se tähän kuulu.

Vainojen vuosilta

 

Ennen sotia innostuttiin eri asioista

 

Blogin hakemistoa selatessa tulee kaikenlaista jo lähes tai kokonaan unohdettua vastaan. Ennen Ukrainan kahinoiden alkamista tuli kirjoitettua ns. kansallisista operaatioista, joista sittemmin on puhuttu paljonkin, silloin puhuttiin vähän ja kannattaa miettiä, miksi näin oli.

Jo ennen toista Tšetšenian  sotaa tulin perustaneeksi pikku projektin, joka käsitteli Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikkaa ja siihen liittyneitä kansallisia puhdistuksia maan luoteisosassa, eli siis Karjalassa ja Inkerissä. Se ilmestyi venäjäksi, eikä kukaan ollut kiinnostunut sen julkaisemisesta suomeksi, kunnes lähetin yhden kappaleen Mauno Koivistolle, joka innostui asiasta ja kirjoitti siitä hesariin sivun mittaisen artikkelin.

Venäjäksi kirja on siis tällainen:

В семье единой: Национальная политика партии большевиков и ее осуществление на Северо-Западе России в 1920-1950-е годы / Петрозав. гос. ун-т; Под ред. Тимо Вихавайнена и Ирины Такала. — Петрозаводск : Изд-во Петрозав. ун-та, 1998. — 289 с.; 20. — ISBN 5-230-09016-2.

Suomeksi se ilmestyi vuonna 2000 ja oli tällainen nimeltään:

Yhtä suurta perhettä : bolševikkien kansallisuuspolitiikka Luoteis-Venäjällä 1920-1950-luvuilla

Kirja , pehmeäkantinen

Vihavainen, Timo , 1947-

Takala, Irina 

Aleksanteri-instituutti 2000.

Abstract: One united family : the nationalities policy of CPSU from the 1920' s to 1950's and its ipmlementation in North-Western Russia.

No, eipä sekään lukijoita erityisesti kiinnostanut, en tiedä, montako kappaletta lienee myyty. Mutta tulipahan tehtyä.

 

Tässä joka tapauksessa nyt tuo alussa mainittu blogi täsmälleen sellaisena, kuin se vuonna 2013 ilmestyi:

 

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kansalliset operaatiot

 

Kansalliset operaatiot

 

Sanapari ”kansalliset operaatiot” lienee Suomessa varsin vähän tunnettu siitä huolimatta, että asiaa koskevaa tutkimuskirjallisuutta on jo kauan ollut myös suomeksi.

Kyseessä on Neuvostoliiton valtiollisen poliisin, NKVD:n vuosina 1937-1938 suorittama ”likvidointi”, joissa tiettyjen kansallisuuksien edustajia järjestelmällisesti tuhottiin.

Niin sanotun suuren terrorin uhreista ylivoimaisesti suurin osa ammuttiin juuri ”kansallisten operaatioiden” puitteissa. Kyseessä ei siis suinkaan ollut esimerkiksi puoluepuhdistus, vaan nimenomaan etninen puhdistus.

Toissa vuonna julkaistussa teoksessaan Bloodlands. Europe between Hitler and Stalin, Timothy Snyder vertaa toisiinsa Hitlerin ja Stalinin roolia siinä osassa Eurooppaa, joka joutui näiden tyrannien vallan alaisuuteen. Länsieurooppalaisille ja amerikkalaisille lukijoille näyttää tulleen täydellisenä  yllätyksenä se, että kansanmurhia, ei siis suoritettiin molempien johdolla. Se ei ollut vain luokkaretkeä.

Tammikuussa pidettiin Uumajassa kansainvälinen seminaari, jossa parikymmentä alan eksperttiä vertasi tietojaan ”kansallisista operaatioista” ja pohdiskeli niiden syitä ja mekanismeja. Vaikka operaatiot suurelta osin keskittyivät sellaisiin diasporakansallisuuksiin kuin puolalaiset, saksalaiset, virolaiset ja suomalaiset, ei ajatus terrorin preventiivisestä, sotilaallisesti motivoidusta luonteesta saavuttanut erityistä vastakaikua.

”Rationaalisuuden” kannalta nämä kansamurhat ovat verrattavissa natsien juutalaisvainoihin. Suuri yhteinen nimittäjä on ihmiselämän ja yksilön täydellinen halveksunta. Valtion nimissä hallitseva Moolok, joka ei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä, suoritti tuhotyötään yhtä byrokraattisen ”rationaalisesti” kuin mitä tahansa muuta hallinnollista tointa. Eipä Lenin aikoinaan suotta julistanut, että valtio on väkivaltakoneisto, jolla luokka alistaa toista. Iivana Julma oli emootioidensa vallassa toimiva sadisti, joka kuitenkin sai katumuksen ja itseinhon puuskia. Jumala häiritsi häntä, kuten Stalin huomautti. Stalinia ei häirinnyt.

Jälkimaailma on suhtautunut Stalinin joukkomurhiin monin eri tavoin. Venäjällä ja muissa entisen Neuvostoliiton maissa asian moraalinen puoli on vahvimmin esillä. Memorial-seura ja monet muut yhteisöt vaalivat murhattujen muistoa ja vaativat oikeudenmukaisuuden palauttamista siellä, missä se voidaan tehdä. Virallisen Venäjän suhde on problemaattisempi. Koska neuvostomenneisyyden arvoa halutaan vaalia, ei sen rikollisten piirteiden esillä pitäminen ole helppoa.

Kansanmurha on määritelty toiminnaksi, jossa ihmisiä tuhotaan tai muuten vakavasti vahingoitetaan kansallisuuden perusteella. ”Kansallisissa operaatioissa” myös suomalaisiin kohdistui kansanmurha, jossa kaikkein varovaisimpienkin (Eila Lahti-Argutina) laskelmien mukaan sai surmansa yli 8000 henkeä. Neuvosto-Karjalassa suomalaisten osuus väestöstä oli tuhon aikaan noin kolme prosenttia, mutta likvidoiduista heidän osuutensa oli yli neljäkymmentä prosenttia.

Tämän rikoksen laajuuteen nähden on erikoista, että siitä on maassamme puhuttu kovin vähän. Asia korostuu, kun sitä verrataan sinänsä tärkeään kahdeksan juutalaisen luovuttamiseen natsi-Saksalle sodan aikana. Käytännöllisesti ainoa taho, joka pitää asiaa esillä ovat eräät inkeriläiset aktivistit, erityisesti Leo Gildi, joka toissa vuonna julkaisi surmattujen suomalaisten luettelon (Книга памяти финнов). Hänen mukaansa operaatioissa menehtyi noin viisitoista tuhatta henkeä. Gildi on vaatinut YK:ta tunnustamaan, että kyseessä oli kansanmurha.

Suomen valtion suhde asiaan on ollut kartteleva aina siitä lähtien kuin nuo hirmutyöt tapahtuivat. Tuskinpa metelin pitäminen mitään auttaisikaan.

Sen sijaan Venäjän valtion kannattaisi tehdä asianmukaista surutyötä ja ottaa vastuu rikoksesta, jota ei voi enää kätkeä eikä kieltää. Suomessa on venäläisiin kohdistunutta väkivaltaa käsitelty valtion tukemissa projekteissa sekä vuoden 1918 että vuosien 1939-1944 osalta. Tämä on muuttanut käsityksiämme omasta historiastamme ja palauttanut muistiamme siellä, missä se on päässyt hämärtymään.

Aleksandr Solženitsyn kirjoitti aikanaan, että Venäjälle ovat tarpeen katumus ja itserajoitus. Valtio-Moolokin palvojat oikealla ja vasemmalla ovat torjuneet tämän vaatimuksen ja viitanneet siihen, että venäläiset kärsivät stalinismista kaikkein eniten.

Argumentti on huono. Kyllä saksalaisetkin kärsivät toisessa maailmansodassa enemmän kuin juutalaiset, mutta ei tämä poista heiltä velvollisuutta katua niitä rikoksia, joita he tekivät nimenomaan juutalaisia vastaan.

Venäjällä näyttää nyt olevan tekeillä jonkinlainen uusi euraasialainen valtioideologia, jonka kannattajiksi haalitaan niin kommunismin ihailijoita kuin kansallisiakin voimia. Niin sanottu ”Izborskin klubi” on jo suunnitellut monumenttia, joka symbolisesti osoittaisi, miten äiti-Venäjä on yhdistänyt niin kommunisteja kuin nationalisteja.

Ehdotetussa monumentissa kaksi sotilasta, toinen valkoupseerin ja toinen puna-armeijalaisen uniformussa, polvistuu neidon edessä jonka hahmossa yhdistyvät niin Jumalanäidin kuin äiti-Venäjän piirteet.

Asetelma kuulostaa herkältä ja kuvannee hyvin niitä tuntoja, joita jokaisessa patriootissa ja jopa ulkomaisessa Venäjän ystävässä herättää se uhrautuva taistelu hirviömäistä valloittajaa vastaan, jolle kaikki inhimillinen ja korkea oli vain tuhoamisen, pilkan ja manipuloinnin kohde.

Asian ongelmallinen puoli on se, että Venäjä ei ollut vain isänmaa-äiti, joka kutsui puolustamaan itseään.

Nikolai Berdjajev esitti aikanaan ajatuksen, että Venäjä edustaa naispuolista prinsiippiä ja kaipaa itselleen miestä, joka täydentäisi sen omalla panoksellaan. Onnettomuudekseen Venäjä on saanut huonoja sulhasia. Pietari Suurikin oli lähinnä raiskaaja.

Samaa täytyy sanoa myös Stalinista. Punaupseeri saattoi epäilemättä puolustaa myös äiti-synnyinmaata, mutta hän edusti toisaalta myös sitä samaa Moolok-valtiota, joka piti hänen äitiään vankeudessa ja oli tuhonnut synnyinmaan kansaa aivan samalla eläimellisellä häpeämättömyydellä kuin rajan takaa tullut hyökkääjä nyt teki.

Patriotismi on myönteinen tunne, joka kuuluu jokaisen säädyllisen kansalaisen velvollisuuksiin ja oikeuksiin. Se tarvitsee hartaudenharjoituksia, eikä ole asianmukaista, että sellaisina hetkinä ja sellaisissa yhteyksissä muistettaisiin ehdottomasti myös ikäviä ja häpeällisiä asioita. Olisi yhtä väärin vaatia hirviön kuvaa äiti-Venäjän monumentin taustalle kuin teloituskomppanian kuvaa suomalaisiin vapaussotamonumentteihin.

Siitä huolimatta myös patriootin on tunnustettava historia sellaisena kuin se oli. Muuten hänestä tulee huijari ja, mikä pahempaa, moraaliton typerys, joka jatkaa valhetta.

Mitä sanoikaan Solzhenitsyn: «Жить не по лжи…!» Ei pidä elää valheessa!

 

Onko niitäkin?

 

Intiimialueita

 

Intiimialueet ovat niitä kaikkein yksityisimpiä ja siksi niin sanotusti herkkiä ja siihen tuo nimityskin viittaa. Kyseessä eivät ainakaan perinteisesti siis ole julkiset asiat, vaan aivan visusti henkilökohtaiset.

Kun olen kroonisesti kiinnostunut kulttuurin muutoksesta, joka minunkin elinaikanani tarjoaa pitkän sarjan nopeita ja perusteellisia muutoksia, täytyy tunnustaa, että tätä ala minuakin kiinnostaa, vaikka satavuotispäivä, jota jokseenkin varmasti vietän haudassa, lähestyy jo kovaa vauhtia. Ehkä tällainen ei enää olekaan sopimatonta.

Suuria muutoksia on helppo havaita ja usein ajoittaakin. Aleksis Kiven Seitsemää veljestä moitittiin rivosta kielestä, kun siellä mainittiin esimerkiksisana ”sonnin suoro”, jonka merkitystä useimmat tuskin edes ymmärsivät. Hannu Salaman kirjassa humalainen ääliö lallatteli joitakin seksiin liittyviä sanoja ja sekoitti niitä vielä raamatullisiin aiheisiin.

Tuomiohan siitä tuli ja Salamalle jopa oikeudessa. Samaan aikaan kuitenkin seksiin liittyvä sensuuri alkoi purkautua erittäin nopeasti, niin meillä kuin muualla, esimerkiksi Englannissa ja jopa USA:ssa. Siellä Playboy oli eräänlaisen vallankumouksen symboli (ks. Vihavainen: Haun playboyn aika tulokset ) ja sitä oli saatavissa myös Savonlinnan rautatiekirjakaupasta.

Nythän aika on jo ajanut Playboyn ohi ja sen, sanoisiko, tietty viattomuus vaikuttaa jo hullunkuriselta. Nyt netti on tulvillaan pornoa, jossa normaali heteroseksuaalinen yhdyntä on jo harvinainen poikkeus, jollaista ei oikein kehdata enää esittää.

Sen sijaan esiin nostetaan joitakin kummallisuuksia, joista alapäiden nuoleminen on ehdottomasti lievimmästä päästä, vaikka näyttääkin nyt olevan jotenkin pakollinen osa jokaista aktia.

Noita pornosivustoja on paljon ja niillä kuuluu olevan jopa miljoonittain erilaisia esityksiä tarjolla. Siitä huolimatta ja sen lisäksi kukoistaa vielä myös amatöörien tai puoliammattilaisten harjoittama prostituutio, joka tunnetaan nimellä Only Fans (ks. Vihavainen: Haun hefner tulokset ). Siellä voivat teinitytötkin kuulemma hankkia omaisuuksia.

Oma aikakauden indikaattorinsa on ns. gay-sektorin julkisuus, joka näyttää nousseen valtavirraksi yhdessä ns. pride-ilmiön kanssa, joka lanseerattiin koko maailmassa samoihin aikoihin. Sen syntyhetkeksi on mainittu Stonewallin mellakat vuonna n1969, mutta en oikein luota tuohon ajoitukseen. Itse etsisin suurta offensiivia 1990-luvulta.

Gay-skenen piirissä kukoistaa oma kulttuurinsa erityisine termeineen, joita tuskin kukaan ulkopuolinen aiemmin tunsi.

Nyt niiden tunteminen kuuluu jo yleissivistykseen. Fingerpori-sarjakuva, jonka ”ymmärtäjien” kerhoon itsekin kuulun, on antanut naivan uusia merkityksiä esimerkiksi suomen kielen sanoillesanoille ”juna” tai ”karhu”, ”helikopteri” ja niin edelleen.

  Vielä parikymmentä vuotta sitten ei kukaan olisi keksinyt yhdistää niitä homoskeneen. Nyt se tehdään jo luontevasti ja ilman muuta ja naureskellaan kuin teini-ikäiset.

Mutta entä se varsinainen fyysinen intiimialue? Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkoivat nuoret naiset jo innolla esitellä sääriään aina polviin saakka, olipa kylmä tai kuuma ilma ja toisen maailmansodan jälkeen uimarannoilla erään ydinpommiräjäytyksen jälkeen muotiin tulleet ”bikinit” paljastivat vielä enemmän.

Nyt on normaalia nähdä sellaisia stringejä, jotka eivät itse asiassa edes näy, eli peitä mitään, mutta joiden voidaan ja jotka täytyykin kuvitella pakaroiden välissä oleviksi. Vulvakin näytetään jo mahdollisimman tarkoin molemmin puolin ja varmuuden vuoksi vielä kiristetään vähäinen vaate niin, että sen kohdalle muodostuu aisanmukainen ryppy.

No, miksi ihmeessä sitten enää pelleillään niiden narujen kanssa, eikä yksinkertaisesti olla ihan alasti?

Siinäpä hyvä kysymys. Tuntuu siltä, että kyseessä on lähinnä jonkinlainen maagista merkitystä omaava rituaali: vapaata pääsyä ei ole, vaikka kaikki näkyy. On ainakin vaivauduttava siirtämään narua hiukan syrjään.

En tiedä, saisiko kokonaan alastomana esiintyvä nainen enää nykyään sakot siitä, ettei ole käyttänyt noita stringejä julkisella paikalla. Pidän sitä mahdollisena.

Entäpä häpykarvat, pubes, joiden kasvaminen on antanut kokonaiselle ikäkaudelle sen nimen? Internetin mainoksista voi havaita, että myös miesten oletetaan ajavan ne pois. Molemmat sukupuolet, vai pitääkö sanoa kaikki, ”sheivaavat”. Pehkot ja tuherot ovat kaamea, ”häpeällinen”? muisto menneisyydestä (vrt. Vihavainen: Haun tuuhakon viesti tulokset ).

Tässä on tietenkin näkevinään freudilaisittain ymmärrettävän paluun infantiiliin tilaan, jossa karvat eivät vielä kasvaneet. Intiimialue jää nykyään jo äärimmäisen kapeaksi nauhaksi, joka peittää naisilla korkeintaan noita alapään aukkoja ja miehillä piilottaa vieläkin ns. keskiveitikan, kuten opiskelijakielellä 1960-luvulla sanottiin.

Tietenkin kaikki kehittyy ja kaikessa on vielä kehitettävää ainakin johonkin suuntaan. On hyvinkin mahdollista, että muoti vielä alkaakin saada vaikutteita esimerkiksi muhamettilaisesta pukeutumisesta, joka etelässä ja idässä onkin viime vuosikymmeninä saanut aivan ”uusia”, keskiaikaisia muotoja.

Toisaalta on mahdollista sekin, että esimerkiksi miehet alkavat entistä enemmän korostaa ulkoisia sukupuolitunnuksiaan ja käyttöön tulee jälleen ns. kalukukkaro, joka aikoinaan olikin normaali asuste. Toki lämpimillä ilmoilla saatetaan ruveta myös käyttämään vaikkapa jonkinlaista tuppea.

Kaiken kaikkiaan, intiimialueen äärimmäinen supistuminen sekä kuvaannollisessa että fyysisessä mielessä on jo länsimaisessa kulttuurissa mennyt lähelle kulminaatiopistettä. Samaan suuntaan ei voida jatkaa. Seksiin liittyvät vitsitkään eivät taida enää naurattaa, vai miten lienee? Ainakaan mitään hävettävää kainostuttavan mielessä ei intiimialueissa (lat. pudendum) enää ole.

Kukapa uskaltaisi myöskään laskea leikkiä vaikkapa homoista ja miten voidaan edes kuvitella, että jotakuta voitaisiin kiristää vanhan maailman hunaja-ansalla? Jos joku on toisen kanssa silleen, niin sitten on, eikä siinä ole kenelläkään nokan koputtamista, vai kuinka? EVVK?

Mikäli joku uskaltaa laskea leikkiä esimerkiksi homoseksuaalisuudesta, hänet voidaan piankin haastaa leivättömän pöydän ääreen sellaisen vähemmistön pilkkaamisesta, joka tässä kulttuurissa nauttii erityistä suosiota ja tuntee oikeutettua ylpeyttä synnynnäisestä ominaisuudestaan.

Vai miten se oikein on? Olisiko sittenkin jotenkin noloa kuvassa, jossa joku tunnettu poliitikko esimerkiksi istuisi ns. junassa? Miksi se olisi? Vai eikö nolous tässä tapauksessa koituisi juuri tuon kuvan julkaisijalle ja mahdollisen kiristyksen yrittäjälle?