Taivaan ja helvetin välissä

 

Venäjä limbossa

 

Oli siis puhe Aleksandr Jakovlevista (1923-2005). Hän oli perestroikan arkkitehti, joka muun muassa toimi sitten rehabilitointikomitean puheenjohtajana ja julkaisutti valtavan määrän Neuvostoliiton historian avaindokumentteja.

Jokainen täysipäinen ihminen, joka niihin syventyy, ymmärtää pakostakin, mistä neuvostokommunismissa oli kyse. On hurjaa havaita, että monet eivät nykyään yksinkertaisesti välitä siitä totuudesta, joka on selvä ja kiistämätön. Joka tapauksessa kommunistivalta oli Venäjää kohdannut valtava onnettomuus, josta ei kannata vain banaalisti syyttää maan menneisyyttä.

Ei sen takana mitään lainomaisuutta ollut, sen sijaan sieltä löytyy pirullinen taito käyttää hyväksi ihmisten huonoimpia ominaisuuksia ja välinpitämättömyys miljoonien kärsimyksistä.

 Kaikki tämä tapahtui kuvitellun utopian toteuttamiseksi ja jopa ilman, että siihen edes uskottiin. Lenin loi tuon koneiston ja Jakovlevin näkemyksissä hän oli paholainen ihmishahmossa (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=jakovlev ).

Jakovlevia ovat arvostelleet monet, jotka osoittavat sormella sitä, että hän itse toimi marxismi-leninismin ylipappina ja propagandaosaston päällikkönä. Kommunistinen järjestelmä voitiin kuitenkin murtaa vain sisältä päin, kuten Jakovlev sanoo ja hän teki juuri sitä työtä.

Toisin kuin moni muu, Jakovlev ei yrittänytkään henilökohtaisesti rikastua siinä sekasorrossa, jonka kommunistisen diktatuurin kukistuminen sai aikaan. Hän toimi aatteelliselta pohjalta.

Joka tapauksessa Neuvostoliitto sitten hajosi ja samalla myös Venäjä syöksyi kurjuuteen ja häpeään. Se aiheutti kansalle valtavan trauman, jonka seurauksia olemme nytkin todistamassa. Sitä ei saa vähätellä, mikäli haluaa ymmärtää asioita.

2000-luvun alussa olivat vielä monet mahdollisuudet avoinna. Putin näytti olevan oikealla tiellä, vaikka hänen toimintansa herätti myös pahoja aavistuksia. Joka tapauksessa ”debolševisointi” oli yhä kesken ja se olisi vietävä loppuun saakka.

Uudistusten vastavoimana oli havaittavissa byrokratian vastaisku, etenkin keskusten ulkopuolella. Jakovlev puhuu jopa virkamiesten diktatuurista. Nomenklatuuralla oli aivan erityinen hajuaisti ja se etsi uusia tilaisuuksia omien etujensa puolustamiseen.

Venäjän tulevaisuuden takia ihmisiä oli nyt saatettava ottamaan vastuuta omasta elämästään, lain puitteissa, kirjoittaa Jakovlev vuonna 2001 ilmestyneessä kirjassaan.

Uuden sukupolven astuminen vallan ohjiin herätti toivoa, mutta vanhan Aatamin synnit olivat yhä vaanimassa. Muuan vaara oli militarismi. Oli syytä kannattaa presidentin pyrkimystä supistaa yhteiskunnan sotilaallistunutta osaa, joka sai ravintoa Tšetšenian sodasta, pohti kirjoittaja.

Siirtymäkauden tärkeä kysymys oli opposition luonteen muuttuminen. Eilispäivään kuuluvat ja hävittävät ainekset oli saatu liberaalien  voimin torjutuksi ja ”punaruskea” vaara oli lyöty liberaalien voimin.

Nyt olisi kuitenkin tarvittu toisenlaista oppositiota, sellaista, joka olisi aatteiden generoija, vapauden vartija ja väkivallan kriitikko ja myös sellaisen ohjelman kantaja, joka olisi valmis ottamaan hallitusvastuun kun sen aika tulisi.

Jakovlevin arvion mukaan kansa oli jo väsynyt sanoihin. Lupauksiahan sille oli syötetty koko 1900-luvun ajan. Uusi tunnus lain diktatuurista oli hyvä ja sitä oli Jakovlev itsekin käyttänyt, mutta sanat olivat sentään vielä vain sanoja ja vasta todellisuus oli merkityksellistä.

Venäläiset olivat oppineet pelkäämään ja iloitsemaan vähästä: valta oli hyvä, kun ei heittänyt tyrmään, ei karkottanut kotoa,  antoi työntekijälle hänen itse ansaitsemansa palkan, ei hakannut miliisissä ja niin edelleen.

Siitäkin voitii iloita, ettei häpäisyn ”paskavellillä” valeltu meitä, vaan joitakin muita. Tällaiseen tyytymisellä kuitenkin vain taannuttiin takaisin kohti ”luolabolševistista” menneisyyttä.

Jokin presidentin (Putinin) puheessa herätti levottomuutta: hän puhui useasti ”vahvan käden” tarpeellisuudesta selittämättä, mitä se tarkoitti. Mutta sellainenhan maassa oli aikanaan jo ollut, eivätkä sen tekemät haavat olleet vieläkään parantuneet.

Myös Stalinin luomaa valtaa oli pidetty ”vahvana”, koska sen takana oli paljon sotilaallista ja muuta voimaa. Silti se romahti vietyään ensin ihmiset kurjuuteen ja maan takapajuisuuteen. Kunpa vain ei taas sorruttaisi samaan virheeseen.

Vahvan käden tarve oli syntynyt, paitsi kuluneiden vuosien nöyryytyksistä, myös korruption leviämisestä. ”Vahva valta” saattaisi kuitenkin merkitä virkamiesten mielivallan lisääntymistä.

Venäjän kuuluisa ja perinteikäs intelligentsija, joka vuonna 1985 nousi kannattamaan demokraattisia uudistuksia, oli hävinnyt taistelussa byrokratiaa vastaan, arvioi kirjoittaja. Sei ei ollut kyennyt osoittamaan, ettei vapaa ja vauras Venäjä ollut mahdollinen ilman kansalaisyhteiskuntaa.

Intelligentsijalla oli valtava vastuu tapahtuneesta. Se oli antanut valtion murtaa selkärankansa. Sivistyneistö oli heitetty yhteiskunnan pohjalle ja yhteiskunta oli joutunut byrokratian uudelleen syntymisen kurimukseen.

Presidentin esittämä ”vahvan käden” tunnus oli merkitykseltään epäselvä. Jos kyseessä oli vain tehokas hallinto, oli kaikki kunnossa. Sellaista tarvittiin. Mutta jos taas pyrittiinkin siihen, että valtio nousisi ihmisen ja yhteiskunnan yläpuolelle, olisi se Venäjän loppu. Pian ei olisi enää enempää vahvaa kuin heikkoakaan Venäjää.

Tapahtunut Venäjän ”uskonpuhdistus” (reformatsija) ei ollut antanut vastauksia moniin kysymyksiin. Ehkäpä se ei ollut voinutkaan sitä tehdä tai ei vielä ehtinyt. Neuvostoliiton kansojen valtava urotyö oli joka tapauksessa vapauden valtakunnan löytäminen. Oli siirrytty inhimilliseen yhteiskuntaan ja se ansaitsi jo tulla merkityksi historian kultaisen kirjaan.

Oli nyt vain toivottava, että Venäjän uudet johtajat tekisivät hyviä tekoja ja että heillä olisi hyvä, terve huumorintaju (zdorovoje tšuvtsvo jumora), päättää Jakovlev kirjansa hieman kryptisesti.

Se oli suuren miehen testamentti, jonka edessä on syytä ottaa reuhka päästään. Mitähän hän olisi sanonut tämän päivän Venäjästä, jos olisi elää saanut?

Ja millainen on Putinin, Medvedevin ja Lavrovin huumorintaju? Heitä seuratessa tulee kyllä mieleen kaamea ajatus siitä, ettei tuollainen enää voiolla tervettä eikä normaalia.

 

Ryysyläiset

 

Lumpen

Александр Яковлев, Омут памяти. Вагриус 2001, 602 с. (Aleksandr Jakovlev, Omut pamjati)

 

Neuvostojärjestelmän romahtaessa näkyi venäläisissä julkaisuissa yhä useammin sana ”ljumpen” (люмпен).

Sillä viitattiin Marxin käsitteeseen ”ryysyköyhälistö” (Lumpenproletariat), joka kyllä koostui köyhistä ja jopa kaikkein köyhimmistä ihmisistä, mutta joka sosiaalisen vallankumouksen ja siis ihmiskunnan edistyksen kannalta oli aivan hyödytön ja jopa vahingollinen aines.

Ryysyköyhälistö ei kuulunut siihen teollisuusproletariaattiin, joka lainomaisesti tulisi kasvamaan yhteiskunnan suurimmaksi voimaksi ja ottamaan vallan itselleen.

Päinvastoin, ryysyköyhälistö oli psykologialtaan pikkuporvarillista ja ajatteli vain oman mahansa täyttämistä. Ludvig Napoleonin oli helppoa houkutella se kansalliskaartiinsa lupaamalla komea uniformu ja valkosipulimakkaraa.

 Tällä ryhmällä ei ollut sitä luokkasolidaarisuutta ja tietoisuutta, joka saavutettiin ”kiehumalla tehtaan kattilassa”. Näin järkeili Marx, varmasti aavistamatta, että hänen melko vähäpätöiset lehtiartikkelinsa joskus korotettaisiin pyhiksi kirjoituksiksi, joiden ehdottoman totuuden epäileminen saattoi viedä vaikka hengen.

Joka tapauksessa siis Neuvostoliitossa heräsi perestroikan aikana sellainenkin aavistus, että koko suureksi sosialistiseksi Lokakuun vallankumoukseksi nimitetty vallanotto oli itse asiassa ollut diktatuurin pysyttämistä ryysyköyhälistöön tukeutuen. Itse asiassa tuo luokka taisi yhä olla olemassa.

Havainnollisesti tämän asian toi esille Valentin Rasputin romaanissaan ”Tulipalo” (Požar). Neuvostoliiton työväenluokkaa oli ollut tapana kuvata aina ehdottoman mallikelpoiseksi joukoksi, jota elähdytti itsensä uhraava aatteellisuus, kuten asia esitettiin Fjodor Gladkovin kulttiromaanissa ”Sementti”.

Edes oman lapsensa uhraaminen ei noille luokkatietoisille sankareille ollut liikaa, kun tehdas oli saatava käyntiin kansalaissodan rappion jäljiltä. Vasta silloin alkoi kaikua se työn laulu, joka kasvatti proletaarista tietoisuutta kaikkialla ympärillään ja vei koko ihmiskuntaa kohti uutta onnen valtakuntaa. Näin siis Gladkov romaanissaan.

Rasputin sen sijaan kuvasi sen sortin työläisiä, jotka itse asiassa muodostuivat joukosta vihoviimeisiä juoppoja. Nuo hylkiöt eivät välittäneet työn tekemisestä tai sen laadusta tuon taivaallista, vaan ajattelivat koko ajan vain sitä, mistä taas saisi viinaa seuraavan päivän humalaan.

Kun kauppapuoti syttyi tuleen ja paloi, olivat nuo lurjukset heti vain besorkkaamassa sieltä tavaraa omiin taskuihinsa ja samalla paljastui myös myymälänhoitajan keinottelu: kaupassa oli kuin olikin ollut piilotettuna ”Ural”-moottoripyörä, joka kauppiaalla oli ollut tarkoituksena myydä pimeästi ylihintaan.

Olennaista joka tapauksessa oli kuvattujen työläisten todellinen psykologia, joka kuului ryysyköyhälistölle. Yleensähän sen oli jo Marxista lähtien katsottu muodostuvan irtolaisaineksista, jotka olivat taipuvaisia pikkurikollisuuteen, kerjäläisyyteen, laiskotteluun ja opportunismiin.

Että sellaista saattoi olla neuvostotyöläisten keskuudessa, oli hirvittävä solvaus ja isku vasten sosialistisen yhteiskunnan pyhimpiä arvoja. Roskaa tietenkin. Mutta totta, täytyi monen lukijan tunnustaa. Näkihän tuon ympärillään.

Se neuvostoihminen, eräänlainen yli-ihminen, jonka vuonna 1978 julistettiin virallisestikin syntyneen (kansa hihitteli, kertoo Aleksandr Jakovlev), muistutti aivan liikaa Aleksander Zinovjevin huikeaa kuvausta uudesta lajista ”Homo Sovjeticus”, joka saattoi olla parodia tai sitten ei. Loogikot ovat jotenkin arvaamattomia johdonmukaisuudessaan.

Aleksandr Jakovlev, perestroikan kenties keskeisin arkkitehti (ks. Vihavainen: Haun jakovlev tulokset ) käytti ahkerasti ryysyköyhälistön käsitettä selittäessään, miten ja miksi Neuvostoliitto ja sen järjestelmä syntyivät ja mitä niistä tuli.

Hän kuvasi ryysyläisjoukkoa, joka muitta mutkitta poltti talonpojan ladon lämmitelläkseen sen loimussa ja paistaakseen siinä varastamansa kanan. Mitään vastuuta tuo joukko ei ottanut mistään ja juuri sen Lenin mobilisoi niin sanottuun vallankumoukseensa.

Kun lukee siitä, miten kansanjoukot ryöstivät, polttivat ja murhasivat niin vuosien 1905-1907 ”vallankumouksessa”, kun sittemmin myös vuoden 1917 mellakoissa ja kansalaissodan ryöstelyorgioissa, tulee kyllä mieleen, että tulkinnalle on vahvat perusteet. Kollektivisoinnissa toimi sama ryöstämisen logiikka.

Eihän Venäjällä edes ollut mainittavaa teollisuusproletariaattia tuon vallankumouksen toteutuessa. Sitäkin enemmän oli ryysyläisiä, joiden tietenkin teki mieli varastaa niiltä, joilla oli jotakin varastettavaa ja Lenin ei ainoastaan julistanut asiaa sallituksi, vaan suorastaan siihen kehotti.

Maksim Gorki, joka tuohon aikaan vielä oli kriittinen ja omaperäinen ajattelija, julisti, että Lenin sai Venäjän kansan puolelleen, antaessaan sille kuvan käyttäytyä häpeällisesti. Tämähän on yleensäkin varma tapa saada joukot mukaansa. Ei tuijoteta siinä venäläisyyteen.

Niin teki Hitler Saksassa ja niin näyttävät tekevän kaikenkarvaiset ”identiteettipoliitikot” Amerikassa. Se konsti taitaa toimia aina ja kaikkialla. Sellainen historia tulee luultavasti jatkumaan ja tuottaa ehkä sitten itsensä näköisiä yhteiskuntia muuallakin.

Aleksandr Jakovlev, joka puoluehierarkiassa nousi aikoinaan korkeimmalle tasolle ja sitten käytti asemaansa vapauttaakseen kansansa Leninin luoman systeemin ikeestä, on kiinnostava ja asiantunteva ajattelija, jonka kirjoja olisi ehdottomasti saatava myös suomeksi.

Hänen suhdettaan Leniniin ja Staliniin ja Venäjän historiallisen tien sisältämiin mahdollisuuksiin on kuvattu jo aiemmissa blogeissa, joten ei niistä tässä sen enempää.

Nyt, neljännesvuosisadan kuluttua tuolla vuoden 2001 analyysillä on kiinnostavuutta myös sen kannalta, miten Jakovlev näkee tulevaisuuden ja Venäjän nykyisyyteen kätkeytyvät mahdollisuudet, kun uusi presidentti Putin on aloittelemassa uraansa.

Tarkoitus oli itse asiassa kirjoittaa enemmänkin tuosta Jakovlevin kirjasta, mutta jo pelkkä esipuhe vei enemmän tilaa kuin useimmat jaksavat lukea. Ryysyköyhälistö on kuitenkin tärkeä käsite myös tässä kirjassa ja ansaitsee oman lukunsa.

Palaan tuohon Jakovlevin kirjaan myöhemmin.

Rotuoppia ja sionismia

 

Max Nordau, unohdettu kulttuurikriitikko

 

Max Nordau (1849-1923, vuoteen 1873 saakka Südfeld) oli unkarilaissyntyinen, saksankielinen, juutalainen lääkäri.

Tutustuin häneen tutkiessani venäläisiä kulttuurikeskusteluja 1800-luvun lopulla. Nordau oli lyhytaikainen tähdenlento, jonka ajatukset olivat muuallakin Euroopassa suosittuja argumentteja ”rappiotaidetta” (Entartete Kunst) vastaan. Itse asiassa hän oli ilmeisesti ensimmäinen, jokasovelsi tuota termiä kulttuuriin. Natseillehan siitä sittemmin tuli muuan ideologian kulmakivi.

Nordau oli Theodor Herzlin ohella toinen keskeinen sionismin ideologi ja alkuunpanija. Hänet herätti tuohon aatteeseen se antisemitismi, joka purkautui Dreyfus’n jutussa ja Venäjän pogromeissa vuosisadan vaihteessa. Nordu oli ollut uskonnollisesti välinpitämätön agnostikko ja täysin saksalaistunut juutalainen, mutta ryhtyi nyt aktivistiksi.

Kuuluisuuteen Nordau oli noussut vuosina 1892-1893 julkaistulla laajalla teoksellaan ”rappio”(Entartung), jossa koko moderni taide leimattiin moraalisesti ala-arvoiseksi ja sitä selitettiin sairaalloisuudella, jopa suorastaan fyysisellä rappiolla.

Filippiikin kohteiksi eivät joutuneet vain Oscar Wilden tai Charles Baudelairen tapaiset kirjoittajat, vaan koko etummainen kulttuurin kärkijoukko laidasta laitaan, Tolstoista ja Wagnerista prerafaeliittoihin ja symbolisteihin, Nietzschestä puhumatta.

Asiaan kuului, että Nordaun kritiikki lähti nimenomaan fyysisestä antropologiasta ja rotuteorioista. Hän oli innostunut Cesare Lombroson fysionomiatieteestä, jonka avulla tämä pyrki etsimään synnynnäisiä rikollistyyppejä, joiden kieroontuminen oli jo fyysisesti määräytynyttä. Lääkärin silmällä katsoen koko moderni kulttuuri näytti sairaalloiselta ja syitä löytyi jo fysiikasta.

Mainittakoon, että G.B. Shaw leimasi Nordaun kulttuuridiagnoosit ”sairaan ihmisen sairaalloisiksi houreiksi”.

Nordau uskoi ihmisrotujen olevan päälajimme alalajeja ja usein yhtä kaukana toisistaan, kuin eräät vastaavat eläinten alalajit keskenään:

„Ich glaube allerdings nicht an die Einheit des Menschengeschlechts; ich glaube, daß die verschiedenen Hauptrassen Unterarten unserer Gattung darstellen und daß ihre Verschiedenheiten der anatomischen Bildung und Hautfarbe nicht bloße Anpassungs-Erscheinungen und Folgen der Umbildung eines ursprünglich einheitlichen Typus durch örtliche Einwirkungen sind, sondern sich durch Verschiedenheit des Ursprungs erklären; es scheint mir, daß zwischen einem Weißen und einem Neger, einem Papua und einem Indianer die Verwandtschaft nicht größer ist als zwischen einem afrikanischen und indischen Elefanten, einem Hausrinde und Buckelochsen.“

– Nordau: Paradoxe

Tämä edellä oleva lainaus on sitten tehty saksankielisen Wikipedian kautta ja sen siteeraamisen ainoa tarkoitus on tässä osoittaa kaikille (hölmöillekin, anteeksi sana), millaisia näkymiä historia avaa älylliselle tarkastelulle.

Moinen rotuajattelu on tietenkin nykyajalle mahdollisimman vierasta, mutta Nordaun ja koko hänen aikakautensa ajattelun ymmärtäminen nimenomaan vaatii kykyä irtaantua oman aikamme käsityksistä ja ”poliittisista korrektisuuksista” edes ajattelun tasolla.

Sekä ihmisiä, että eläimiä voitiin tietenkin myös jalostaa ja kehittää. Juutalaisvastaisuuden noustessa Venäjällä ja muuallakin Euroopassa Nordau innostui sionistisesta liikkeestä ja ”juutalaisen rodun” kehittämisestä myös fyysisesti vahvaksi ja kilpailukykyiseksi (Muskuljudentum).

Juutalaisten piirissä levisikin ”makkabealainen” urheiluharrastus, joka jatkuu yhä, eivätkä juutalaiset enää monestakaan syystä leimaudu ruumiillisista ponnistuksista vieraantuneiksi ja effeminoituneiksi kamarioppineiksi ja kauppiaiksi.

Jostakin lähteestä, jota nyt en muista, sain sen käsityksen, että Nordaulla olisi ollut myös ajatus varsinaisesta juutalaisten rodunjalostuksesta tarkoituksella kehittää fyysisesti ylivertainen supermies.

Asia olisi ainakin ollut Nordaun peruskäsitysten kanssa sopusoinnussa. Kyseessä olisi voinut olla vaikkapa positiivinen rotuhygienia, sehän oli vielä 1960-luvulle saakka suosittua myös länsimaissa. Kuten sanottu, mitään konkreettisempaa en asiasta tiedä.

Nordau oli se, joka laati sionistien ensimmäisen, ns. Baselin ohjelman, joka esitettiin ensimmäisessä sionistikongressissa vuonna 1897. Nordau oli sittemmin usein noiden kongressien puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana.

Hän tutki aluksi myös mahdollisuutta perustaa juutalaisten kansallinen koti Ugandaan Englannin suosiollisella myötävaikutuksella, mikä ei miellyttänyt kaikkia ja muuan juutalainen aktivisti yrittikin tappaa Nordaun. Nordaun kerrotaan olleen suuri englantilaisen imperialismin ystävä.

Juutalaiset rahavaltiaat eivät kuitenkaan miellyttäneet häntä ja hän, kuten myös Herzl arvostelivat kirpeästi esimerkiksi Rotschildien ”loismaista” rahaimperiumia.

Balfour-julistuksen mahdollistama juutalaisten muutto Palestiinaan oli kuitenkin sionismin varsinainen toteutuma, vaikka Nordau näyttää pahoitelleen sitä, että siellä jo asui toinen kansa.

Erikieliset Wikipediat esittelevät Nordauta ja hänen tuotantoaan sangen vaihtelevasti. Paras on mielestäni saksalainen, mutta myös hepreankielisen version voi koneella helposti käännättää suomeksi. Ei se tosin erityisen paljon edelliseen versioon lisää.

Nordaun tuotnnon monipuolisuudesta saa käsityksen vilkaisemalla hänen bibliografiaansa. Olen itse tutustunut muutamaan kirjaan, mutta esimerkiksi ”Drohnenschlacht” kuulostaa kovin kiinnostavalta…

Werkliste (Auswahl)

• Aus dem wahren Milliardenlande. Pariser Studien und Bilder. 2 Bände. Leipzig 1878.
• Seifenblasen. Federzeichnungen und Geschichten. Philipp Reclam, Leipzig 1879. 92 S. (Reclams Universal – Bibliothek, Nr. 1187)
• Vom Kreml zur Alhambra. Kulturstudien. 2 Bände. Schlicke, Leipzig 1880–1881.
• Paris unter der dritten Republik, neue Bilder. Leipzig 1880 (4. Aufl. 1890).
• De la castration de la femme, 1882.
• Die conventionellen Lügen der Kulturmenschheit, 1883 (71. Auflage 1927).
• Die conventionellen Lügen der Kulturmenschheit. Mit Illustrationen. 62. und 63. Tsd. Elischer, Leipzig 1913, VIII, 350 S.
• Paradoxe, 1885 (29. Auflage 1927).
• Ausgewählte Pariser Briefe. 2. Auflage. 1887.
• Die Krankheit des Jahrhunderts, 1889 (2 Bde.; 6. Aufl. 1902).
• Gefühlskomödie. Roman. Breslau 1891.
• Entartung, 1892–1893 (2 Bde.). (Digitalisat)^[8]
• Seelenanalysen. Novellen. 1892.
• Seelenanalysen. Novellen. 2. Auflage. Berlin 1903.
• Entartung und Genie, 1894.
• Drohnenschlacht. Roman, 2 Bände. Duncker, Berlin 1898. (unter Max Simon Nordau)
• La batalla de los zánganos. Trad. de M. Machado. Illustr. de J. Pedraza. La Novela ilustr., Madrid (um 1910). 272 S. (span.:Dronenschlacht)
• Der Zionismus und seine Gegner. Vortrag. Glitscher, Mülheim am Rhein, 1898.
• Zeitgenössische Franzosen, literaturgeschichtliche Essays, 1901.
• Was bedeutet das Turnen für uns Juden? In: Jüdische Turnzeitung, Juli 1902.
• Morganatisch, Berlin 1904.
• Von Kunst und Künstlern, 1905.
• Mahá Rôg, Berlin 1905.
• Gefühls – Komödie. Roman. 4. Tsd. S. Schottlaender, Berlin – Breslau 1907, 262 S.
• Zur linken Hand: Roman. Illustriert von Stroff. Bd. 1, 2. Buchverlag fürs Deutsche Haus, Berlin & Leipzig 1908. (Die Bücher des Deutschen Hauses, Nr. 46/47)
• Der Sinn der Geschichte. 1. und 2. Tsd. C. Duncker, Berlin 1909. 475 S.
• Max Nordau’s zionistische Schriften. Hrsg. vom Zionistischen Aktionskomitee (anlässlich Nordaus 60. Geburtstag). Jüdischer Verlag, Köln & Leipzig 1909, 3 Bl.,402, V S.
• Das Judentum im 19. und 20. Jahrhundert. Vortrag gehalten in Hamburg 1909. Jüdischer Verlag, Köln & Leipzig 1910, 24 S.
• Das Judentum im 19. und 20. Jahrhundert. Vortrag gehalten in Hamburg am 29. Dez. 1909. 2. Auflage. Jüdischer Verlag, Köln & Leipzig 1910, 22 S.
• Märchen. Seiner Maxa von ihrem vierten bis zu ihrem siebenten Jahre erzählt. Mit 10 kolorierten und vier schwarzen Vollbildern sowie vielen Textillustr. von Hans Neumann. Hendel, Halle an der Saale 1910, 188 S.
• Der Zionismus. Vollständig umgearbeitete und bis zur Gegenwart fortgeführt. 2. Auflage. Wiener Zionistische Vereinigung, Wien 1913. 16 S.
• Menschen und Menschliches von heute. Skizzen und Glossen. Verein der Bücherfreunde, Berlin 1915. 393 S. (Verein der Bücherfreunde, Nr. 189)
• Die Biologie der Ethik, 1916.
• Französische Staatsmänner, Ullstein, 1916
• Neuauflage 2017, Musaicum Books, ISBN 978-8-07583-357-0
• Rahab, 1922 (nicht publiziert).
• Erinnerungen (Zyklus von zehn Aufsätzen, postum 1928 in Leipzig erschienen).

Bühnenwerke (Auswahl)

• Die neuen Journalisten. Lustspiel in vier Akten von Ferdinand Groß und Max Nordau. O. Mutze, Leipzig 1880. 90 S.
• Der Krieg der Millionen. Schauspiel in fünf Aufzügen. B. Schlicke, Leipzig 1882, IV, 146 S. (unter Pseudonym: Max Suedfeld)
• Der Krieg der Millionen. Schauspiel in fünf Aufzügen. 2. Auflage. Elischer, Leipzig 1904. (unter Max Simon Nordau)
• Das Recht zu lieben. Schauspiel. Berlin 1892.
• Die Kugel. Schauspiel in fünf Aufzügen. 2. Auflage. Hofmann, Berlin 1895.
• Doctor Kohn. Bürgerliches Trauerspiel aus der Gegenwart. 1898 (3. Aufl. 1902).

 

Tyhmyydellä keinottelusta

 

Politiikan teon juurilla

 

Politiikassa menestykseen pyrkijälle on aina ollut tärkeämpää se, miltä asiat näyttävät, kuin se, miten ne ovat.

Mikäli vallitsevat kuvitelmat näyttävät suosivan omia pyrkimyksiä vaikkapa vain vahingoittamalla kilpailijaa, on viisautta pitää suunsa kiinni siitä, miten ne asiat oikeasti ovat.

Sellainenhan saattaisi useinkin merkitä märkää rättiä päin pläsiä niille, jotka on juuri saatu mölisemään oikealla tavalla ”oikeasta” (vaikka sitten läpeensä valheellisesta) syystä.

Vaikka tyhmyys on aivan normaali ominaisuus ja täysin sallittu tässä yhteiskunnassa, ei poliitikon kannata mennä sanomaan: ”Veli hyvä, miten sinä nyt tällaista uskot? Sehän on pelkkää tyhmyyttä?” Sen sijaan kannattaa itsekin teeskennellä tyhmää ja esittää suurta pöyristymistä kilpailijan muka osoittamasta moraalittomuudesta ja kieroudesta.

O.W.Kuusinen sai joskus vihat niskoilleen sanoessaan joskus tuolla Neuvostoliiton puolella, että Suomessa saa kaikin mokomin sanoa ihmistä tyhmäksi, mutta mikäli epäilee hänen rehellisyyttään, on syytä varautua suureen suuttumukseen. Venäjällä taas asia oli päinvastoin.

Toki ihminen voi olla myös rehellisesti tyhmä, mutta poliitikkojen piirissä tällainen näyttää olevan varsin harvinaista tai ainakin harvinaisempaa kuin päältä katsoen näyttäisi. Tyhmäksi tekeytyminen näet on usein kaikkein paras poseeraus, etenkin kun siihen liittää mahdollisimman uskotttavan tarinan moraalisesta suuttumuksesta.

Tyhmyys taitaa meillä tosiaan olla suhteellisen arvostettu tai ainakin siedetty ominaisuus, ainakin siinä tapauksessa, että samaan aikaan onnistuneesti teeskennellään rehellisyyttä.

Kokonaiset puolueet ja median näkyvin osa ovat nykyään keskittyneet poseerauspolitiikkaan, jossa ensin kyhätään tyhjästä ja paisutellaan valtaviin mittoihin joki sensaatio ja sitten teeskennellään paheksumista moisen hirvityksen johdosta.

Tyhmyydellähän tässä pelataan ja se näyttää toimivan hyvin yhä uudelleen. Tässä vanhempi blogi, jonka voisi aina silloin tällöin julkaista uudelleen.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Muuan symbioottinen suhde

 

Tyhmyys ja roskajournalismi

 

Historian ilmiöitä ei kannata kauhistella, mikäli niitä haluaa ymmärtää. ei niitä tietenkään pidä myöskään ihastella ja juhlia välttämättöminä.

Hedelmällisin tapa lienee koettaa jäljittää asioiden välttämättömät ehdot. Niiden syitä ei aina ole mahdollista vakuuttavasti selittää, mutta voihan sitä ainakin seurata sitä tarinaa, joka on johtanut niiden kohtaamiseen tämän tai tuon ainutkertaisen tai vähemmän ainutkertaisen tapauksen kohdalla.

Noitavainot, bolševismin voitto, vuosi 1968, #metoo-kampanja ja lukemattomat muut bisarrit ilmiöt herättävät enemmän kysymyksiä, kuin normaali, tasapainoinen mieli löytää vakuuttavia vastauksia. Helppo ja luonnollinen yleisavain on tietenkin jokin sellainen korkean yleistävä käsite kuin tyhmyys.

Siinä kuitenkin päästää helposti kehäpäätelmään. Tyhmyyshän on se, mitä juuri pitäisi selittää. Paralleellina tulee mieleen erään kirjallisen henkilön syvällisyyttä tavoitteleva analyysi siitä, miksi tietyn seudun asukkaat olivat niin köyhiä.

Pohdiskeltuaan asiaa joka puolelta, hän päätyi siihen tulokseen, että syynä on ”die allgemeine Pauwreteh” eli siis yleinen köyhyys.

Kun nyt ajatellaan mitä tahansa viime aikojen massahysterian ilmentymää, löytyy luonnollinen syy kuin itsestään: yleinen tyhmyys.

Vai mitä voi sanoa siitä, että kun nostetaan esille jonkin henkilön haastattelijalle siihen kehoitettuna lausuma mielipide, joka sitten esitetään yhteyksistään irrotettuna ja ikään kuin haasteena koko suvaitsevaiselle kulttuurimme etujoukolle, alkaa valtava keskustelu, joka käsittelee kaikkea muuta kuin itse asian oleellista puolta eli sitä, miten ja miksi moinen mielipidevaino oikein järjestettiin ja kenellä siitä on vastuu.

Paralleelina tulee mieleen se tapaus, kun muuan naistenlehti pyysi autokauppiasta vertaamaan naista autoon. Kun asianmukainen haastattelu sitten tehtiin, seurasivat valtavat raakkujaiset, joiden tuloksena mies sai potkut töistään.

En muista, että itse lehti olisi inahtanutkaan siitä roolista, joka sillä tässä asiassa oli. Eihän sen arvoihin kuulunut verrata naista autoon, eihän toki.

Tyhmyyden menestyksellinen hyödyntäminen on siis mahdollista, etenkin epärehellisyyteen yhdistäen. Asian suosio vaatii kuitenkin vielä selittämistä tai ainakin tiettyä elaborointia tullakseen konkreettisissa tapauksissa koko merkitykseltään ymmärretyksi.

Tiedämme esimerkiksi, että tyhmyydellä on voimakas taipumus kumuloitua joukossa. Tutkijoille voisi olla kiintoisa, joskin kukaties vähemmän houkutteleva tehtävä käydä läpi niitä ns. paskamyrskyjä, joita sosiaalisessa ja muussakin mediassa on viime vuosina syntynyt.

Silloin voitaisiin tutkia vaikkapa sitä, mistä koko asiassa oikeastaan oli alun perin kyse, miten mediamylläkkä alkoi ja kenen toimesta sitä paisutettiin ja mihin painopiste sitten siirtyi ja mikä oli koko asian suhde sen alkukohtaan.

Kiinnostaviin kysymyksiin kuuluu mielestäni myös raakkujien koulutuksellinen ja poliittinen tausta. Luulen, joskaan en tietysti tiedä, että mikäli tätä asiaa olisi mahdollista selvittää, voitaisiin todeta, että typerimpien ja mauttomimpien esiintymisten ylädesiilissä olisivat yliedustettuina ns. älyllisen eliitin piiriin itsensä lukevat henkilöt.

On mielestäni myös hyvin mahdollista, että tämän joukon ÄO ei suinkaan lähene heidän kengännumeroaan, vaan ylittää reilusti sen normaalimäärän eli 100.

Sen sijaan se enemmistö, joka aina on keskimääräistä tyhmempää mittausten perusteella, on luultavasti keskimääräistä useammin myös hiljaa mielipiteestään, joka ehkä, siis ehkä lähenee arvojen suhteen sovinnaisia ja ylisukupolvisia, normaaleina pidettyjä malleja ja on siis tosiasiassa paremmin ns. terveen järjen kanssa sopusoinnussa.

Tämä voisi liittyä siihen, että normaali, tervejärkinen ajattelu on älylliseen eliittiin pyrkivän aineksen mielestä aivan liian banaalia ja saattaisi yhdistää sen siihen massaan, josta erottautuminen on sen elinehto.

Tämä nyt on tietenkin vain hypoteesi. Asian tutkiminen kuitenkin olisi kulttuurimme itseymmärryksen kannalta tarpeellista.

Joka tapauksessa näyttää siltä, että lehdistön nykyinen taipumus roskajournalismiin ei ole sattuma, vaan ruokkii tärkeää osaa tietyn yhteiskunnan ryhmän tarpeista. Lehdistö elää läheisessä symbioosissa myös älylliseksi eliitiksi itsensä mieltävän joukon massahysteriataipumuksen kanssa.

Tässä lienee taustalla myös aika banaaleja taloudelliseen kilpailuun liittyviä syitä.

Perinteinen lehdistö joutuu nyt etsimään rooliaan vaikeassa tilanteessa, kun some on se, jossa ihmiset viihtyvät ja firmat mainostavat. Sen vuoksi se turvautuu epärehellisiin temppuihin saadakseen näkyvyyttä. Niihin kuuluvat erilaisten skandaalien lavastaminen yleisesti hyväksyttyjä maalitauluja vastaan.

Sen sijaan, että kohuja vältettäisiin kertomalla asioiden relevantit taustat, sitä herätellään ja paistutellaan, sen todelliset taustat salataan ja niistä vihjaillaan. Asian todellista laitaa peittelemään kasataan vielä erilaisia haastatteluja ja ”kolumneja” asian vierestä. Itse tuo synnytetty kohu ei useinkaan ole missään suhteessa edes sen alkuperäiseen aiheeseen.

Viittaan tässä nyt vain kahteen konkreettiseen asiaan, joiden skandaalimaisuus on lehdistön kannalta erityisen selvä ja raskauttava. Tarkoitan ns. hihamerkkijuttua ja Pori-Jazz-tapausta. Muitakin toki löytyy ja paljon. Vai luuleeko joku, että ns. #metoo-ilmiössä pysyttiin edes lähellä asiallisuutta ja kohtuutta, saati rehellisyyttä?

Koska lehdistö on näissä tapauksissa törkeästi laiminlyönyt tehtävänsä ja ilmeisen tietoisesti väärinkäyttänyt asemaansa, olisi paikallaan pitää tieteellisesti uskottava seminaari, jossa asioita selvitettäisiin ja annettaisiin syyllisille tilaisuus katumukseen ja maineensa puhdistamiseen, sikäli kuin se on mahdollista.

Näyttää siltä, ettei Julkisen sanan neuvostolla ole kykyä eikä halua hoitaa sitä tehtävää, jota varten se on aluin perin kai perustettu.

Mutta olisiko sellaisen seminaarin järjestäminen mahdollista? Kuka sen tekisi ja millä lehdellä olisi tarpeeksi rehellisyyttä, jotta se suostuisi tulemaan mukaan?

Tämä tilanne on murheellinen ja näyttää kuvaavan erästä aikakautemme varsin merkittävää ilmiötä. Kuvaavaa on, että niistä, kuten monista muistakin varsin epäilyttävistä asioista kerta kaikkiaan kieltäydytään tuntemasta syyllisyyttä ja ottamasta vastuuta. Ylpeileminen sen sijaan on muodissa, vaikka siihen on vaikea nähdä mitään asiallisia perusteita, ainakaan rehellisyyteen nähden.

Tällä asenteella voidaan päästä vielä pitkälle, kuten on syytä pelätä. Suunta on nimittäin sangen kummallinen. Kun tyhymyyttä lietsotaan ja ihannoidaan ja heittäydytään siihen mukaan, sen merkitys saattaa kasvaa hallitsemattomaksi.

Omituinen mestari

 

Suuren saatanan roolissa

 

Markku Heikilä, Jussi Halla-aho. Elämäkerta. Readme.fi 2025, 448

 

Suurista suomalaisista vaikuttajista on tapana tehdä aina elämäkerta. Joistakin, kuten Tannerista ja Mannerheimista on tehty useitakin moniosaisia elämäkertoja, vieläpä tieteellisellä otteella ja runsaiden lähdeviitteiden kera.

Hyvä elämäkerta on samalla ikkuna aikakauteensa ja luulen, että suuri enemmistö historiaa harrastavista kansalaisista hankkiikin tietonsa menneistä ajoista lähinnä tätä reittiä. Ei se hullumpi tapa olekaan.

Hieman toinen juttu ovat sitten aikalaiselämäkerrat ja varsinkin ns. vaalikirjat, joissa sankari esittelee näkemyksiään. Usein ne ovat aivan kevyttä tavaraa ja silkkaa panegyriikkaa. Toisaalta ilmestyy joskus myös sellaisia ”elämäkertoja”, joiden missiona on nimenomaan kohteensa tuhoaminen ja häpäisy. Keinojahan aina löytyy, kun tahtoa riittää.

Jussi Halla-aho on suunnilleen samaa ikäluokkaa lasteni kanssa ja tässäkin mielessä tuntui hieman omituiselta lukea hänestä tehtyä elämäkertaa. Sitä paitsi hän on yhä aktiivisesti mukana politiikassa, joten pyrkimystä puolueettomuuteen ei ole syytä odottaa.

Joka tapauksessa pidin kiinnostavana tutustua tähänkin politiikkamme hahmoon, joka sentään on arvioitu niin merkittäväksi, että muuan toimittaja oli ennen tätä kirjaa vaivautunut kirjoittamaan hänestä kirjan itse kohdetta edes haastattelematta.

Jo pikaisen silmäilyn perusteella tuo kyhäys osoittautui läpeensä typeräksi hyökkäykseksi, jossa poliittisesti tarkoituksenmukaiset vihjailut oltiin ottavinaan täydestä todesta.

Koska tuon lajin propagandaa oli jo riittävästi tarjolla mediamme hihamerkkiosaston taholta, oli sen informaatioarvoa pidettävä olemattomana. Heikkilä sen sijaan on ainakin haastatellut sekä kohdettaan että muita tämän uraan ja elämään läheisesti liittyviä henkilöitä. Asianmukaisen kritiikin kera nautittuna siinä näytti olevan tarjolla ainakin mahdollisuus oppia jotakin uutta.

Melko kiinnostavaa tietoa kirjasta löytyykin koskien sekä päähenkilön arvioita erilaisista asioista, että politiikan toimijoista. Puolueen sisäiset henkilösuhteet ja suuntaukset saavat valaistusta ainakin yhdeltä suunnalta ja myös Halla-ahon persoonallisuus saa uutta valoa.

Ilmeistä on, että tässä tapauksessa kyseessä päähenkilöllä on jonkinasteinen taipumus autismiin, joka ei ole niinkään harvinainen itsenäistä ajattelua edustavien ihmisten keskuudessa. Pikemminkin päinvastoin.

Politiikka on mahdollisen taidetta, mikä käytännössä merkitsee sitä, että periaatekysymykset yhä uudelleen madaltuvat taktisiksi kysymyksiksi ja kiinnostus itse totuuteen ja aatteeseen peittyy niiden alle tai häviää kokonaan.

Näinhän jossakin määrin tapahtui ns. suomettumisen aikana, jolloin ”isänmaallisuus”, sikäli kuin sanaa siedettiin, alkoi tarkoittaa samaa kuin toimiminen niissä rajoissa, jotka Moskovasta käsin asetettiin. Kuten J.K. Paasikivi kirjoitti, meidän oletettiin asettuvan mahalleen maahan syntejämme katumaan ja ottavan päällemme syyn kaikista maalle koituneista onnettomuuksista.

Sellainen tuhoaisi kanamme sielun, pohdiskeli tuo vanhasuomalaisuuteen uskonut valtiomies ja politiikan veteraani. Totuus oli kuitenkin eri asia kuin sellainen versio siitä, joka parhaiten meni kaupaksi vaalikarjalle ja imarteli sen itsetuntoa. Se oli pidettävä mielessä.

Jotain autismikirjon tapaista näyttäisi olevan yleensäkin takana niiden henkilöiden käytöksessä, jotka eivät halua elää valheessa ja töksäyttävät suoraan, miten asiat heidän mielestään ovat. Halla-ahoa vielä selvempänä esimerkkinä asiasta näyttäisi olevan Teemu Keskisarja, todellinen älykkö ja erinomainen historian tuntija, jonka ”rahvaanomaisia” ilmauksia itsensä hienommaksi tunteva väki ei voi sietää ja pelkää niiden tarttuvan imagoonsa.

Politiikkaa ei normaalisti tehdä rehellisyys edellä. Menestyäkseen on puolueiden laadittava sellainen poliittinen paketti, jonka mahdollisimman suuri yleisö haluaa ostaa. Kyseessä on ennen muuta imago, se, miltä puolue haluaa näyttää ja millaiseen joukkoon sen kannattaja haluaa samaistua.

Asian seurauksiin kuuluu muun muassa se, että yli puolet kansasta ilmoittaa kannattavansa oikeistolaisia arvoja, mutta suurin osa äänestää niiden vastaisesti. Tietenkin asiaa voidaan selittää myös tyhmyydellä, mutta se on kovin laaja käsite ja sen käsittäminen syyksi olisi hankalaa. Kyseessä on lähinnä ns. välttämätön edellytys. (ks. Vihavainen: Haun tyhmyys tulokset ).

Tässäkin tietysti toimii se vanha totuus, että ihmisistä vain pari prosenttia ajattelee itsenäisesti ja reilusti yli 90 prosenttia yksinkertaisesti seuraa kellokkaitaan kuin mäkättävä lammaslauma. Itsenäisesti ajattelevat ja vieläpä ajatuksistaan suoraan kertovat ihmiset ovat tässä joukossa kummajaisia, joita sekä pelätään, että inhotaan.

Halla-aho on tämän kirjan valossa introvertti, joka on yleensä jäänyt syrjään joukkokokemuksista ja viihtyy erinomaisesti yksinään. Tunnen tyypin aika läheisestikin. Politiikassa vastustajille sellainen tarjoaa loputtomasti aiheita, joihin tarttua ja joita yhä uudelleen esille nostamalla voidaan yrittää niin sanottua luonnemurhaa. Esimerkkejä lienee tarpeetonta taas kerran esittää.

Entä Halla-ahon omat mielipiteet? Maahmmuuttokriittisyys on tunnetusti hänen omin alueensa, jonka hän nosti esille jo silloin, kun se oli mitä epämuodokkain ja tarjosi tyhmille ja epärehellisille toimittajille runsaasti tilaisuuksia syyttää kuulumisesta itsensä saatanan leiriin eli ”fasisteihin”.

Lehdistön ala-arvoista roolia näissä yhteyksissä olen käsitellyt niin monta kertaa, etten viitsi siihen enää puuttua. Totean vain, että itsekin, ”hommaforumista” mitään edes tietämättä kirjoitin valikoimattoman maahanmuuton vaaroista jo kirjassani ”Länsimaiden tuho” (2009).

Siitä sai heti vihat niskaansa ja erilaiset akateemiset ääliöt jopa lakkasivat tervehtimästä, mikä ei toki erityisemmin haitannut. Asia kyllä ihmetytti, sillä olin kuvitellut yliopistomaailman olevan aivan toisella älyllisellä tasolla. Mutta tämä nyt oli vain oire uudesta ajattelusta pienessä piirissä.

Halla-aho julkisuuden henkilönä sen sijaan vedettiin yhä uudelleen valtakunnan korkeimmilla forumeilla tilille kaikista vähäpätöisimmistä ja yksityisimmistä nuoruuden blogikirjoituksistaan ja hänestä leivottiin suuri saatana ja periaatteeton populisti, jonka ajama maahanmuuttopolitiikka perustui tietenkin vain rasismiin, mihinlkäs muuhunkaan.

Kansan keskuudessa edes jonkinlaiselle valtion maahanmuuttopolitiikalle oli paljon tilausta, mitä ei kannata ihmetellä. Vielä 10-15 vuotta sitten elimme etsikkoaikaa, jolloin olisi ehdottomasti vaadittu maamme maahanmuuttopolitiikan tavoitteiden ja keinojen linjaamista. Kehitykseen olisi myös vlitu vielä tahokkaasti vaikuttaa.

Sen sijaan täytettiin asiaan liittyvä keskustelu demagogialla ja kummallisella hyvesignaloinnilla, jossa ei millään tavoin otettu huomioon sitä, että kyseessä olivat peruuntumattomat prosessit, joiden maksajiksi joutuisivat tulevat sukupolvet vuosisadasta toiseen.

Mutta demagogia lähti siitä, että jos asiassa ei saanut olla ongelmia, niin sinä ei ollut ongelmia. Sellaisia olivat vain omat, pahat ihmisemme.

Nyt tässäkin asiassa on saatettu jo ylittää keikahduspiste ja olemme saaneet nopeasti kasvavan rinnakkaisyhteiskunnan, jonka integrointi omaan kulttuurimme on tuskin enää mahdollista.

Tällaisen epäilyksen esittää kirjassa myös Halla-aho, joka pohti masentuneena sitä, ettei kenties ollut enää rehellistä ainakaan luvata kansalle olennaisia muutoksia, koska ne eivät ole realistisia.

Joka tapauksessa on ainakin mahdollista yrittää pitää ongelmaa aisoissa ja hidastaa sen pahenemista. Sitähän nyt yritetäänkin.

On vaikea sanoa, millaista maahanmuuton kehitys olisi ollut ilman Halla-ahoa. Syystä tai toisesta meidän tilanteemme ei joka tapauksessa ole vielä yhtä paha kuin monien muiden Euroopan maiden.

Ongelmien tunnustaminen ongelmiksi näyttää kuitenkin jo alkavan tulla yhä normaalimmaksi, vaikka esimerkiksi Tanskan politiikka kuulostaisi jostakin syystä tässä maassa vielä kovin radikaalilta.

Mutta kehitys menee eteenpäin ja suurelta osin saamme siitä kiittää poikkeusihmisiä, jotka eivät ole joka paikassa noukkimassa irtopisteitä epärehellisin keinoin tai kerjäämässä aplodeja hyväuskoisilta hölmöiltä.

 

Kirjavia vaiheita

 

Tuhat vuotta, eikä suotta

 

Paavo Hohti, Bysantti. Tuhat draaman vuotta. WSOY 2021, 621 s.

 

Paavo Hohdin toimittamasta Mikael Pselloksen historiasta on tullut kirjoitettuakin (Vihavainen: Haun psellos tulokset ). Kirja on aivan uskomattoman kiinnostava ja niinpä otin lukeakseni myös Hohdin Bysantti-kirjan.

Bysanttilaisuushan on Euroopassa saanut jo muutaman sadan vuoden ajan symbolisoida pystyyn kuollutta ja hedelmätöntä rappiota ja loputonta juonittelua. Koulukurssissa se sivuutetaan melko vähällä, kuten niin monet muutkin asiat ja käsitykset sen merkityksestä tuppaavat olemaan aika yksitotisia, ikään kuin tuo valtakunta tosiaan olisi onnistuttu kehityksessään pysäyttämään.

”Tuhat draaman vuotta” kertoo siitä, miten Itä-Rooma poiki aikoinaan Bysantin ja se kehittyi imperiumista valtioksi muiden joukossa, vaikka se aina säilytti ja halusi säilyttää Rooman imperiumin sädekehän.

Suomalaiset tuntevat Bysanttia varmaan parhaiten Mika Waltarin teoksista ja sen lisäksi erilaisista ”kolmatta Roomaa” koskevista venäläisistä spekulaatioista, jotka eivät asiallisesti koskaan tuottaneet aitoa Bysantin perinnön jatkoa. Vaikutteita sieltä toki saatiin, uskonnon lisäksi vaikkapa kaksipäinen kotka, joka on peräisin 1300-luvulta, valtakunnan loppuvaiheesta.

Bysantti, josta on syytä puhua vasta 600-luvulla, kun se alkoi suuntautua entistä enemmän itään ja latinan taitokin siellä hupeni, oli todellakin omalaatuinen kokonaisuus. Sen historiassa vaihtelivat kukoistuksen ja rappion kaudet, taloudellinen hyvinvointi ja kurjuus, sotilaalliset voitot ja tappiot.

Antiikin perintö sentään säilyi, vaikka uskonnollisesti keskityttiin intohimoisiin kiistoihin, jotka koskivat pyhän hengen tulemista ja olemusta (homoousion vs. homoiusion), ehtoollisleivän happamattomuutta ja muuta vastaavaa. Ikonoklastit eli kuvainraastajat ja ikonofiilit olivat vuoroin vallassa ja idän kirkkojen yhteisyys oli yhtä vaikea saavuttaa kuin idän ja lännen kirkkojen yhdistyminen.

Itse asiassa kumpikaan ei toteutunut. Kuuluisa filioque (-ja pojasta) kiista kuuluu nykyään olevan jollakin tapaa soviteltu, mutta uskontunnustukset ovat yhä ortodokseilla ja katolisilla erilaiset, eikä kirkkojen yhtyminen ole näköpiirissä, vaikka siitä on aikoinaan jo monet kerrat sovittu. Asia on ollut ja on poliittisesti liian vaikea.

Bysantilla oli yleensä omistuksia myös lännessä, kuten Sisilia ja Ravenna. Paavin kanssa jouduttiin joskus myös aseelliseen taisteluun, mutta toisinaan oltiin samalla puolella ja sama koski Mustanmeren ja Aegean meren tärkeimpiä läntisiä voimatekijöitä, Venetsiaa ja Genovaa.

Idän ja lännen kirkkojen ero vuonna 1054, johon kuului molemminpuolinen kirkonkirous, ei ollut se todellinen tapahtuma, joka syvensi skisman todelliseksi vihaksi. Se tapahtui neljännen ristiretken aikana, jolloin latinalaiset jakoivat Bysantin maat keskenään ja pakottivat ne omaksumaan oman kirkkonsa opit ja yliherruuden. Tämä kausi kesti kuusi vuosikymmentä.

Muuten, kuten saamme lukea, Bysantti ja sen kirkko eivät hyväksyneet pyhiä sotia, jollaisia ristiretket olivat ja suhteet ei-kristillisiin kansoihin luotiin siellä asiapohjalta. Toki kristinusko levisi slaavien keskuuteen juuri Bysantista, vaikka varsinaista lähetyskiihkoa ei ollutkaan.

Rusien ja Bysantin suhteet ovat yksi juonne valtakunnan historiassa ja varjagien (varangien) henkivartiokaarti oli nimenomaan skandinaavinen. Viinkingithän retkeilivät kauemmaskin Välimeren alueelle ja muualle Eurooppaan.

Bysantin yhteiskunta oli ajan oloissa yllättävän ”tasa-arvoinen”, eikä ylimystö saavuttanut samanlaista asemaa kuin lännessä. Keisariksikin saattoi nousta yhteiskunnan alakerroksista ja naisetkin toimivat hallitsijoina useaan otteeseen.

Hovijuonittelu oli joka tapauksessa Bysantin todellinen erikoisuus ainakin joissakin suhteissa. Mahdollisia keisarivallan tavoittelijoita eliminoitiin yhä uudelleen sokaisemalla tai kuohitsemalla heidät. Jopa vanhemmat saattoivat antaa kuohita lapsensa.

Eunukkien asema saattoi kyllä olla varsin korkeakin ja heitä oli hyvin usein hovin varsinaisilla mahtipaikoilla ja jopa patriarkkoina. Vastaavaahan oli myös muiden kansojen keskuudessa, esimerkiksi turkkilaisten, jotka saapuivat Anatoliaan vasta toisella vuosituhannella.

Kullakin hallitsijalla oli omat ansionsa ja syntinsä ja ulkopolitiikassa oli yhä uudelleen liittouduttava milloin pohjoisesta, milloin lännestä ja milloin idästä uhkaavaa vaaraa vastaan. Ulkopolitiikassa ei nirsoiltu liittolaisen tunnustaman uskonnon suhteen ja tarvittaessa yhteistyötä tehtiin niin pakanoiden kuin muhamettilaisten kanssa ja tietenkin myös katolisten.

Myöskään suhde paaviin ei ollut yksinomaan aina kielteinen, vaikka paavin ylivaltapyrkimyksiä ei tunnustettu muutoin kuin pahimman ahdingon aikana ja silloin aina tilapäisesti.

Bysantti katsoi aina olevansa Rooman valtakunta ja sen keisarin titteli houkutteli niin kristittyjä kuin muitakin valtiaita. Moskovan suuriruhtinaan omaksuma tsar-titteli ei itse asiassa ollut kovinkaan poikkeuksellinen. Myös esimerkiksi Bulgarian ja Trapezuntin hallitsijat käyttivät samaa arvonimeä.

Kuten Jaakko Lehtovirta väitöskirjassaan on osoittanut, munkki Filofein kirjeessään Iivana III:lle esittämä idea Moskovasta kolmantena Roomana ei johtanut vaatimuksiin Moskova-johtoisesta universaalimonarkiasta, mihin suuriruhtinaskunnan resurssit tietenkään eivät olisi riittäneet.

Kun Pietari Suuri otti vuonna 1721 käyttöön keisarin (imperator) -tittelin, ei Rooman perillisenä itseään pitänyt Saksan keisari sitä aluksi hyväksynyt. Venäjällä oli kuitenkin tässä vaiheessa hallussaan myös perinteisiä eurooppalaisia alueita, kuten Vanha Suomi ja Baltia ja sitä sopi pitää rakenteeltaan imperiumina.

Venäjän keisarin titteli tuli ennen pitkää hyväksytyksi ja sitähän on perusteltu nimenomaan Bysantin perinnöllä. Kuten tunnettua, Katariina II suunnitteli myös Konstantinopolin valloittamista ja pääkaupungin siirtämistä Pietarista sinne. H.G. Porthan kohdisti toivonsa tähän asiaan.

Siitähän ei sitten mitään tullut, enempää kuin Aleksanteri II:n yrityksestä, joka vei Suomen kaartinkin aivan Konstantinopolin porteille. Vielä ensimmäisessä maailmansodassa Konstantinopoli oli Venäjän tavoitteena ja eräät venäläiset obskurantit spekuloivat yhä sen perustavalla ”hengellisellä” merkityksellä Venäjälle.

Ehkäpä Žirinovski jo jää viimeiseksi tässä oudossa seurassa?

Hyviä tyyppejä

 

Stereotyyppistä

 

1600-luvulla oli erityisen suosittua laatia Euroopan kansoista kuvastoja, joissa kutakin kansallisuutta edusti tyypillisessä kansallisessa puvussaan ainakin mies tai sitten mies ja nainen. Kuvaan liittyvässä tekstissä kerrottiin kunkin kansallisuuden hyveet ja paheet, tyypilliset sairaudet ja kuolinsyyt(!) ja muuta kuhunkin yleisesti liitettyä aineistoa.

Nämä galleriat ovat kiinnostavia, sillä kansallisuuksien tyypillisinä pidetyt ominaisuudet ovat aikojen saatossa usein myös muuttuneet. Esimerkiksi ruotsalaisten paheeksi mainittiin ainakin eräässä kuvastossa erityinen julmuus, joka ei nykyään heistä puhuttaessa tule erityisesti mieleen.

Ehkäpä skoonelaisen snapphane-liikkeen johtajiin 1600-luvulla sovellettu seivästäminen oli tällaisen käsityksen takana tai ehkäpä Vanhan Testamentin soveltaminen yleisenä lakikirjana oli jo niissäkin oloissa hieman erikoista? Joka tapauksessa ihmisten rääkkääminen esimerkiksi Englannissa ja Ranskassa oli kyllä myös jo viety sille asteelle, ettei siitä juuri ollut mahdollista raaemmaksi tulla.

Mutta kaikilla kansoilla oli myös hyveensä. Toki hyveen ja paheen välinen ero on aina ollut ennen muuta aste-ero: ylpeys voi olla tyhmänylpeyttä tai sitten tervettä itsetuntoa, taipumus nautintoihin voi olla tolkutonta irstailua ja juopottelua tai sitten jaloa epikurolaista hyvien asioiden arvostamista, lempeys voi olla pelkuruutta tai sitten suurisieluisuutta ja niin edelleen.

Jokaisella kansalla on lurjuksensa ja sankarinsa, joita se ihailee tai halveksii. Puhuminen jonkun kansakunnan hyveistä ja paheista on tietenkin lähinnä intuitioon perustuvaa ja emootioille rakentavaa toimintaa, jonka takana on tarkkailijan oma kokemusmaailma ja se toki kertoo ennen muuta itse tuosta puhujasta ja hänen viiteryhmästään.

Historia osoittaa, että on ollut mahdollista vihata sellaisiakin kokonaisia kansoja, joiden yhtään edustajaa vihaaja ei ole edes tavannut. Toki mielikuvat usein syntyvät aivan irrationaalisella tasolla, vaikka olisi outoa väittää, ettei niille mitään perusteita ole.

Ainahan sellaisia on ja ne ovat usein osa kansanperinnettä, joka omaksutaan ilman omaa kokemusta, saati ajattelua, kuten niin moni muukin asia. Oman kansallisuuden poliittinen asema suhteessa tuohon toiseen vaikuttaa usein taustalla.

Tässä takavuosina (2018) oli facebookissa liikkeellä haaste, jossa kutsuttiin nimeämään vaihteeksi kymmenen myönteistä asiaa erilaisista ryhmistä. Kansallisuuksien ohella olivat mukana ainakin naiset. En enää muista, oliko miehet jostakin syystä unohdettu. Asianhan voi korjata, jos henki siihen kehottaa.

Itse ainakin sain tuolloin kokoon seuraavanlaista:

(26.12.2018): Ei tainnut kukaan provosoitua haasteestani. Tässä sitten oma kontribuutioni malliksi:10 syytä tykätä saksalaisista:

-musiikki (es gibt Musik und es gibt deutsche Musik)

-Gemütlichkeit (lupsakkuus)

-Eisbein

-Reinheitsgebot ja sen seuraukset

-preussilainen paraatimarssi (passo romano)

-Tüchtigkeit

-osaavat laulaa äänissä

-tykkäävät suomalaisista

-filosofeja löytyy

-Luther

 

10 syytä tykätä naisista:

-ovat naisellisia

-ihminen tarvitsee avun (Jahve, Genesis)

-luonnostaan huikeat muodot

-ääni kuulostaa hauskalta

-lisääntyvät

-pehmeys

-oppivat hyvin kaikenlaista

-ystävällisiä

-niitä on mukava auttaa

-ihania (ovat ehkä tämänkin sanan keksineet)

 

Kiinalaiset:

-hymyilevät aina

-syödessä maiskuttelu

-putonghua (yleiskiinan kieli) kuulostaa hauskalta

-kalligrafia

-ruoka ja siitä nauttiminen

-nätit tytöt punaisissa leningeissään

-mukavia seurassa

-huumorintaju

-ahkeruus

-vaatimattomuus

 

En huomannut, oliko jo kirjoittanut ruotsalaisista, mutta tässä nyt ainakin niitä kaivattuja hyviä asioita:

-ystävällisiä

-siistejä

-vauraita

-hyvä ruoka

-kaunis maa

-kauniit ihmiset

-hyviä kirjailijoita (Strindberg, Lindgren)

-ahkeria

-ylpeitä

-rehellisiä

 

Tietysti jokainen noista asioista, sikäli kuin ne koskevat ihmisiä, on mahdollista myös kehittää irvikuvakseen ja sitä myös tapahtuu. Mutta tässä nyt tosiaankin puhutaan vain niitä myönteisiä asioita koskevista assosiaatioista. Anteeksi, maanmiehet.

Entäpäs venäläiset? Viime aikoina heidän imagonsa, joka oli meillä jo sangen hyvä ja läheisenä pidetty, on äkkiä muuttunut hyvin vahvasti kielteiseksi. Mutta kaivetaan nyt sentään vaihteeksi esille myös sitä myönteistä, vaikka ihan urheilun vuoksi:

-näyttävät suomalaisilta

-osaavat ryypätä kunnolla

-pitävät pohjoisesta luonnosta

-kalastuksen, metsästyksen ja sienestyksen harrastus

-heilläkin on sauna

-kauniit ja naiselliset naiset

-eivät suotta kursaile

-hieno ja kaunis kieli

-osaavat kaveerata ja juhlia

-maailman paras kirjallisuus

 

Anteeksi vielä kerran. Tuon kansan paheet ovat sietämättömät ja sen synnit veriruskeat, mutta onhan siinä nyt srntään paljon hyvääkin, silloin kun sitä on. Ja siitähän nyt oli tarkoitus puhua, ihan vain siitä.

 

Entäpä se kaikkein vaikein arvioitava: suomalaiset. Tämän kansan tyhmyys on ollut eri historian vaiheissa pohjatonta ja niin voidaan nytkin sanoa. Mutta kaiken hevonpaskan alla on ehkä hiomaton timantti. Esimerkiksi tällaista:

-rehellisyys

-konstailemattomuus

-vaatimattomuus

-ahkeruus

-sitkeys

-Veikko Huovinen

-Aleksis Kivi

-suorasukaiset naiset

-uskollisuus

-savolainen huumori (ja hämäläinen)

 

Ja hetkinen. Onhan miehilläkin oikeus saada omat myönteiset stereotypiansa. Esimerkiksi näin:

 

-luomakunnan viisain ja jaloin olento (kruunu)

-rohkeus, myös moraalinen ja intellektuaalinen

-innovatiivisuus

-aatteellisuus ja uhrautuvuus

-kaiken edistyksen moottori

-vaurauden ja onnen luoja

-luotettavuus ja uskollisuus

-heikkojen turva ja osattomien tuki

-kyky oikeamielisyyteen ja tasapuolisuuteen

-kyky ajatella ilman kaunaa ja agendaa

 

Kaikkia mahdollisia paheita löytyy tietenkin paitsi ryhmien lukemattomista yksilöistä toki myös itse ryhmistä loputtomasti ja monet niistä niin sanoakseni jopa koko ajan lilluvat pinnalla.

Ne ansaitsisivat oman ruotimisensa, jonka voisi kaikin mokomin tehdä jopa tuiman suuttumuksen hengessä, kuten typeryksillä aina on tapana. Joillekin se tuntuu olevan vastustamaton kiusaus ja antavan jonkinlaista tyydytystä. Sekin sallittakoon.

Mutta tässä siis nyt on esille nostettu vain sellaista, joka voidaan ryhmän erityisominaisuuksien joukosta löytää hyvällä tahdolla tulkita nimenomaan myönteisesti. Voihan sitä nyt tehdä kerrankin myös niin.

Vai kuinka?