Kuviteltuja yhteisöjä

 

Ranskalainen maailma ja venäläinen maailma

 

     Tarkoituksenani ei ole kirjoittaa näiden kahden ”maailman” välisistä suhteista enempää tämän päivän kujin menneisyydenkään politiikassa. Sen sijaan jonkinlainen käsitteiden vertailu saattaa olla kiinnostava.

     Aluksi täytyy sanoa, että suhtaudun sympatialla molempiin kieliin, niin venäjään kuin ranskaan. Edellistä osaan paremmin, koska olen sitä pitkän aikaa päivittäin tarvinnut, mutta myös ranska on vuosikymmenten varrella osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi.

     En kadu hetkeäkään sen opiskeluun kuluttamaani aikaa, vaikka käännöskoneet nykyään kääntävätkin sitä paljon paremmin kuin minä. Ei kielen oppimisen anti rajoitu vain käännöksen tekemiseen, ei alkuunkaan.

    Ranskaa tarvitsin todella vuonna 1967, kun huristelimme serkkupoikien kanssa omalla autolla Pariisiin, jossa ilman ranskan kielen taitoa olisi ollut hölmönä kuin pöllö aamulla pihakoivussa.

     Sen jälkeen tapasin ranskankielisiä ihmisiä muun muassa Moskovassa. He olivat kotoisin Zairesta ja osasivat ihan hyvin venäjää, mutta ylpeilivät ranskalaisesta kulttuuristaan, jonka katsoivat olevan hienompaa kuin neuvostovenäläinen karkeus.

     Kyllä minuakin katsottiin joskus siltä suunnalta pitkin nenänvartta, vaikka olikin maasta, jossa ei ole rasismia, kuten todisti ystäväni Julien Bala, joka oli ollut kesätöissä Suomessa. Venäjällä oli toisin. Jugo-zapadnajan kaupunginosaa kutsuttiin nimellä ”Harlem” eikä se ollut kohteliasuus. Siellä asui kai jokunen sata Lumumballe nimetyn Kansojen ystävyyden yliopiston opiskelijaa. Hirmuista!

     Mitä venäjään tulee, kielenä se on minusta voittamaton esimerkiksi runouden ja kiroilun kielenä. Ei ole sattuma, että Puškin on yhä täysin elävä runoilija, vaikka useimmat tuon ajan klassikot muilla eurooppalaisilla kielillä ovat muuttuneet koululaisia piinaavaksi pakkopullaksi.

     Kommunistisen ideologian kaudella toinen maailman supervalloista oli venäjänkielinen. Itse opiskelin kieltä lähinnä omatoimisesti ja suoritin siinä pro exercition pystyäkseni ymmärtämään tieteellistä tekstiä. Samaan aikaan harrastin aktiivisesti kiinan kieltä, koska uskoin sen maan suureen tulevaisuuteen, jota saksalainen Wilhem Fucks oli todistellut (ks. Vihavainen: Haun fucks apunen tulokset).

     Kiinan valtion stipendi olisi todennäköisesti ollut saatavilla, mutta osoittautui, että Opetusministeriön tarjoama Neuvostoliiton stipendi tipahti ensin hakijan käteen ja aika Moskovassa ylitti kaikki odotukset. Halusin päästä selville siitä, miten oikeastaan toimi valtio ja yhteiskunta, jotka julistivat olevansa aivan erilaisia kuin meidän omamme.

     No, toimivat, miten toimivat, mutta ainakin tavalla, joka oli loputtoman kiinnostava. Niin sanottua taistolaisuutta vastaan oleskelu Moskovassa oli paras rokote, ellei nyt sitten höyrähtänyt asustamaan sen porukan omassa piirissä. Sellaistakin oli. Kiersin suomalaiset kaukaa.

     Joka tapauksessa venäjän kieli ja kulttuuri tulivat tutuiksi ja kiina sai väistyä. Ranska ja ranska pysyivät yhtenä harrastuksena muiden joukossa.

    Jotakin samaa noissa kahdessa maassa ja kulttuurissa, ranskalaisessa ja venäläisessä on. Asia tuskin selittyy sillä venäläisen ylimystön vanhalla frankofilialla, jonka niin hyvin tunnemme klassisesta venäläisestä kirjallisuudesta.

     Itse asiassa se saattaa osin liittyä siihen tiettyyn temperamenttien samanlaisuuteen, jota ilmentää silloin tällöin esitetty luonnehdinta, jonka mukaan venäläiset ovat pohjoisin romaaninen kansa. Eiväthän he romaanista kieltä puhu, mutta temperamentissa on jotakin samaa, ei kuitenkaan kovin pitkälle. Dostojevskin ja Herzenin myrkylliset luonnehdinnat ranskalaisista ovat nekin aito venäläisiä.

     No, venäjä oli siis maailmankieli 1970-luvulla ja sen jälkeenkin. Ulkomailla sitä opiskelivat kymmenet miljoonat ja, kuten venäläiset kehuivat, heidän kielellään voitiin tavoittaa suurin osa koko maailman kulttuurista. Kaikkea oli käännetty venäjäksi, vaikka neuvostoaikana paljon tärkeää myös jätettiin tarkoituksellisesti kääntämättä.

     Venäjä oli kuitenkin erityisesti toisen supervallan, eli ydinasemahdin käyttämä kieli, jonka asema ja prestiisi perustuivat pitkälti aseisiin.

     Ranskan kielen asemakin oli aikoinaan perustunut maan ylivertaiseen tai ainakin kaikkien kunnioittamaan ja matkimaan sotataitoon ja armeijaan. Sen taas oli mahdollistanut maan suuri asukasluku: 30 miljoonaa jo 1600-luvulla, merkittävästi enemmän kuin toisella maailmanherruudesta kilpailevalla valtiolla eli Englannilla ja jopa enemmän kuin Venäjällä.

     Sitä paitsi hedelmällinen Ranska oli verottajan kannalta muhkea saalis, joka mahdollisti suuren joutilasluokan, paitsi armeijaa, myös sivistyneen kolmannen säädyn.

     Keskeiset sotilastermit ovat ainakin kaikkialla Euroopassa yhä alkuperältään ranskalaisia (vrt. Vihavainen: Haun deutsche michel tulokset ). Niin ovat monet muutkin sanat, myös esimerkiksi suomalalaisessa kyökkikielessä ruotsin kautta tulleina.

     Ranskan ja ranskan maailmanvalloitus oli olennaiselta osalta sivistyksellistä, sotilaallisessa mielessä Englanti ja sen mukana englanti pääsivät voitolle ja onnettomuutenamme on siitä lähtien ollut yhä tiukempi englannin kielen ylivalta.

     Sen ratkaiseva riemuvoitto tapahtui kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen ja perustui yhtä paljon aseisiin kuin merten eli kansainvälisen kaupan hallintaan. Toki tekniikan ja teollisuuden nousu tapahtui myös ensimmäisenä Englannissa.

     Mitä tulee ranskalaiseen maailmaan -Le monde francophone- tuo käsite tuli käyttöön varsinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen, se oli jälkijoukkotaistelua englannin ylivaltaa vastaan.

     Ranskan siirtomaaimperiumi ei sekään ollut vähäinen ja ulottui Polynesiasta ja Kaakkois-Aasiasta Afrikkaan ja Amerikkaan, mutta kolonialismi tuli matkansa päähän 1960-luvulla. Sen jälkeen kolonisaatio on tapahtunut entisistä siirtomaista entisiin isäntämaihin päin.

     Ranskalainen maailma, le monde francophone, käsittää tänä päivänä jopa satoja miljoonia ihmisiä, riippuen siitä, miten kriteerit asetetaan. Wikipedian skenaariossa tuo kuviteltu yhteisö saavuttaa vielä ennen pitkää 700 miljoonan ihmisen rajan päiväntasaajan eteläpuolisen Afrikan väestönkasvun myötä.

     Asia kannattaa tarkistaa wikipedian ranskankielisestä artikkelista (ks. Francophonie — Wikipédia), muilla kielillä sama artikkeli on voimakkaasti typistetty ja kuohittu. Sivistyksellisesti Ranska on siis yhä maailmanvalta (ks. myös Vihavainen: Haun le monde francophone tulokset ).

     Entäpä sitten tuo venäläinen maailma, russki mir?

Voimme todeta, että vaikka käsitteen keksimisestä itselleen kunnian ottanut Vladislad Surkov ahtoi sen sisään kaikkea mahdollista aina Putinin kunnioittamisesta Venäjän aseiden pelkäämiseen, ei venäjänkielisyys enää tavoita satoja miljoonia ihmisiä. Itse asiassa sen laajuus on koko ajan nopeasti vähentynyt eikä tämä ole johtunut vain Neuvostoliiton romahduksesta, vaan aivan varmasti myös Ukrainan sodasta (ks. Vihavainen: Haun kutistumisen tuskat tulokset).

     Jopa venäjän kieli on saanut kohtuuttomankin osansa siitä vihasta, jonka Putin on vetänyt oman kansansa päälle. Sitä opiskellaan yhä vähemmän ja vapaaehtoinen lähentyminen Venäjään kuulostaisi tänään lähinnä idiotismilta. Vielä vajaa kaksikymmentä vuotta sitten se oli meilläkin normaali ja kilpailukykyinen ajatus vt. Vihavainen: Haun kaupasta kumppanuuteen tulokset ).

     Putinin seikkailupolitiikka on mahdollisesti tuottanut omalle kulttuurille suuremman historiallisen vahingon, kuin vielä ymmärretäänkään. Euraasian liitto on yhteisö, johon mikään itseään kunnioittava maa ei halua vapaaehtoisesti liittyä.

      Ranskakin luopui siirtomaistaan vastahakoisesti, mutta sen prestiisi säilyi niissä hyvin (vrt. Vihavainen: Haun peanuts tulokset). Venäjän metodit olivat sen omissa siirtomaissa tuskin keskimäärin sen raaempia kuin Ranskankaan, mutta niiden vapautuessa pyrittiin yhä useammin pois pakkovenäjästä ja useinkin mentiin toiseen äärimmäisyyteen eli venäjän kielen käytön kieltämiseen myös niiltä, joille se oli äidinkieli.

     Se hiertää yhä kohtuuttomasti ihmisten ja valtioiden suhteita. Venäläisestä maailmasta on tullut kirosana, vaikka ranskankielinen maailma vaalii perintöään vapaaehtoisesti. Voisiko tästäkin jotain oppia?

Arvojen ja normien muutostrendit

 

Haluttomien koalitio ja maahanmuutto

 

      Tunnettu World Wide Surveyn nimellä tunnettu maailmalaajuinen arvoja ja normeja koskeva tutkimus on vienyt siihen johtopäätökseen, että koko maailmassa tukevat ennen pitkää vallitseviksi sellaiset rationaalisuuteen ja itsetoteutukseen liittyvät arvot, kuin länsimaissakin (ks. Vihavainen: Haun arvojen maailmankartta tulokset).

     Koko maailma on sen mukaan tulossa yhä sekulaarimmaksi, suvaitsevaisemmaksi, yksilöllisemmäksi ja rationaalisemmaksi. Tässä kehityksessä Ruotsi on koko maailman johtava maa, ja kaikkien kohtalo on tulla sen kaltaisiksi. Me Suomessa jo lähes olemmekin.

     Kehitys näyttää johtuvan siitä laajemmasta ilmiöstä, jota nimitämme modernisaatioksi ja joka vaikuttaa yhteiskuntaan kaikkialla melko samaan tapaan.

     Lisääntynyt työnjako, naisen astuminen kodista yhteiskuntaelämään, alentuva syntyvyys, lisääntyvä koulutus ja nouseva elintaso ja sen tavoittelu muodostuvat rationaalisen käyttäytymisen vankaksi perustaksi, joka murtaa uskonnon, sukujen ja klaaninen, traditioiden, nurkkakuntaisuuden ja taikauskon kehän.

    Yhteiskunta muuttuu yksilöiden rationaalisen toiminnan kentäksi, jonka arvot ovat rationaalis-utilitaristiset ja kaikki, mikä tuottaa mielihyvää yksilölle, nousee jopa pyhään arvoon ja kaikki sitä haittaava aines hylätään historian romukoppaan ja siitä aletaan jopa rangaista.

     Kehitys on tosiaankin mennyt useimmissa maissa tähän suuntaan ja luultavasti suuntaus ainakin jossakin mielessä tulee jatkumaan. Tosin on vaikea ymmärtää, millä tavalla esimeriksi pohjoismaat enää pystyisivät jatkamaan eteenpäin samaan suuntaan. Ehkä ne ovatkin omalta osaltaan kulkeneet historiansa loppuun.

     Mutta onko koko muu maailma valmis ja halukas seuraamaan niiden esimerkkiä? Ainakaan lyhyellä tähtäimellä ei ole. Tunnettuja esimerkkejä siitä reaktiosta, jonka liberaalis-rationaalinen kulttuuri aiheutti myöhemmin modernisoituneissa maissa, olivat Saksa ja Japani ennen toista maailmansotaa ja sen aikana.

     Tätä ovat analysoineet Ian Buruma ja Avishai Margalit merkittävässä teoksessaan ”Occidentalism”, jossa fasistinen ja autoritaarinen reaktio kuvataan nimenomaan vastenmielisyytenä liberaalis-rationaaliselle kehitykselle. Paradoksaalisesti sama ilmiö toistui myös rationaalisuuden ja jopa ”vapauden” nimiin vannovassa Neuvostoliitossa ja koko ”reaalisosialismissa”. Tässä suhteessa se oli selvästi ”taantumuksellista”.

     Saman arvojen törmäyksen näemme nykyäänkin. Islamin maailma on kauttaaltaan vihamielinen länsimaisen kulttuurin ”suurelle Saatanalle” ja Venäjä ratsastaa samalla ressentimentillä, josta siellä on muovailtu kvasitotalitaarinen kansalaisuskonto.

     Itse asiassa maailman nykyään suurin talousmahti, BRICS-maat koostuu kauttaaltaan sellaisten kultttuurin edustajista, joille modernisaation kehittäminen Ruotsin mallin mukaiselle tasolle on vieras ja vastenmielinenkin ajatus.

     Kun takapajuisissa ja myös jo kehittyvissä maissa ollaan maksimaalisen kaukana ruotsalaisesta arvojen ja normien maailmasta, kuten World Wide Surveyn arvojen maailmankartta osoittaa, on ymmärrettävää, että sieltä arvomaailman toista ääripäätä edustaviin maihin siirtyvien siirtolaisten kulttuurisokki kohdistuu uuden ympäristön arvoja vastaan.

     Tuollaisen tilanteen normaali seuraus on anomia, normittomuuden tila, joka merkitsee ja ennustaa onnettomuutta. Se altistaa itsemurhille tai vaihtoehtoisesti rikolliselle elämäntavalle ja mikäli vertaisryhmä kasaa kyllin suureksi, se aiheuttaa rinnakkaiskulttuurin synnyn, usein kokonaisten ympäristöstä jyrkästi poikkeavien enklaavien muodossa.

     Kuten tiedämme, tapahtumassa on suuri ja peruuntumaton prosessi, jota voimme nimittää vaikkapa väestönmuutokseksi. Suhteellisen nopeasti se tulee mullistamaan erilaisia arvoja ja normeja edustavien ryhmien tasapainon uusien tulijoiden eduksi, ellei jotakin odottamatonta tapahdu.

     On tietenkin mahdollista, että tulijat ja myös heidän lähtömaansa ”ruotsalaistuvat” koko kulttuuriltaan jossakin vaiheessa sen sijaan, että kehittäisivät piirissään sen reaktion, joka aikoinaan ilmeni esimerkiksi fasismina.

     Nyt ei kuitenkaan näytä siltä. Fasismiin verrattavina voidaan itää niin islamilaisten maiden kuin Venäjänkin reaktiota länsimaisen liberalismin ja rationaalisuuden haasteeseen, eikä se rajoitu vain noiden maiden sisälle, vaan vaikuttaa varsin merkittävästi myös siirtomaissa, eli siellä, minne ne lähettävät siirtolaisia.    

      Sitä paitsi asia vaikuttaa aivan ilmeisesti myös kansainvälisessä politiikassa, jossa länsimaisen kulttuurin vastainen rintama on jo erittäin merkittävä tekijä.

      Yhdysvaltain nykyinen politiikka manifestoi reaktiota edellä mainittuun, modernisaatiota jatkavaan trendiin ja sikäli sukua sille ”haluttomien koalition” kulttuuriselle suuntaukselle, jonka löydämme esimerkiksi Venäjältä

     Onko kyseessä pitempiaikainen muutos, on mahdotonta sanoa. Uuden suuntauksen kannattajien ylivoima ei ole merkittävä ja muutos voi tulla koska tahansa.

     Näyttää siltä, että ”moraalisena suurvaltana” esiintyvän Euroopan johdossa, sikäli kuin sellaista voidaan ajatella olevan, ei en sijaan kyettäisi edes tunnustamaan sitä, että suuri osa ihmiskuntaa on nimenomaisesti haluton omaksumaan Euroopalle ominaista kulttuuria arvoineen ja normeineen.

     On mahdollista, että  nuo kehityksessä toisella tasolla olevat ”takapajuiset” kulttuurit joutuvat modernisaation myötä vielä joskus sen tekemään, mutta tähänastinen kehitys ei lupaa nopeaa edistymistä.

      Sen sijaan on osoittautunut mahdolliseksi modernisoida taloutta islamilaisen fundamentalismin hengessä, kuten Iranissa on tehty ja säilyttää yhteiskunta keskiaikaisella pohjalla.

     Järkevä politiikka kansainvälisellä tasolla ottaisi huomioon ne perustavat erot, jotka eri kulttuurien piirissä toisiinsa  verrattuina vallitsevat, eikä julistaisi suvaitsevaisuuteen ja rationaalisuuteen perustuvaa fundamentalismiaaan.

      Maahanmuuttopolitiikassa rationaalisuus edellyttäisi kulttuurisesti kaukana oman maan arvoista ja normeista sijaitsevien kansojen maahanmuuton jyrkkää rajoittamista. Tämä edesauttaisi sekä kulttuurisen konfliktin välttämistä että vähentäisi niitä onnettomia seurauksia, jotka maahanmuuttajat joutuvat kokemaan kulttuurisesti vieraassa ympäristössä.

     Onko WWS:n skenaario yhteiskuntien lainomaisesta muuttumisesta ylipäätään oikea? Jos on, täytyy ainakin huomioida se, että muutos näyttää tapahtuvan sangen hitaasti ja että siihen haluttomien maiden maailmanpoliittinen merkitys kasvaa nopeasti yhä suuremmaksi.

     Toimiminen väärien olettamusten ja valheellisen moraaliposeerauksen pohjalta saattaa tuottaa kaikille osapuolille hyvin ikäviä ja peruuntumattomia seurauksia.

     Näyttää siltä, että asia ymmärretään jo Tanskassa ja Ruotsistakin kuuluu jo sen tapaisia ääniä. Saksassa sen sijaan pidetään silmiä tiukasti ummessa eikä kavahdeta luopua edes itse liberalismin ja demokratian perusperiaatteista.

     Suomi on erikoinen tapaus. Kun hallitsematon maahanmuutto alkoi, vedottiin edistyksellisissä piireissä maamme ”länsimaisuuteen”, jonka edellytettiin merkitsevän avoimia ovia ja globalismin näkymättömän käden palvontaa.

     Vaikka tuuli on jo kääntynyt vanhassa  verrokkimaassa, Ruotsissakin, toimii meillä yhä sama vanha perinne, jonka mukaan maan demografisen tulevaisuuden tulee määräytyä todellisuutta halveksivan moraaliposeerauksen pohjalta.

Sitä kulttuurista konfliktia, jonka turmiollisuus tunnustetaan jo useimmissa länsimaissa, ei haluta vieläkään suurten, naisia ja koulutettua väestöä edustavien puolueiden piirissä tunnustaa olemassa olevaksi tai ainakaan merkittäväksi.

Eipä tämä vielä mitään, mutta kun nimenomaan tämä asia jakaa politiikassa ihmiset kahteen jyrkästi toisistaan erottuvaan leiriin, jossa vastapuoli demonisoidaan.

Omituinen maa.

Uusinta rauhasta

 

lauantai 16. huhtikuuta 2022

Rauha on tulossa

 

Kohti rauhaa

 

Jokainen tuntee Clausewitzin sanat, joiden mukaan sota on politiikan jatkoa toisin keinoin, eli siis syvimmältä olemukseltaan sitä samaa politiikkaa. Ihmiset eivät ainakaan enimmäkseen sodi vain siksi, että saisivat tappaa toisiaan ja tuhota toistensa maallista hyvää. Tarkoituksena on aikaan saada joitakin sellaisia muutoksia, jotka eivät ole muilla keinoin onnistuneet: Ultima ratio regum sanottiin aikoinaan ylväästi.

Mielestäni Putinin tavoite on aivan selvästi nähtävissä. Hän halusi kaapata takaisin Ukrainan, joka näytti jo olevan luistamassa ikuisiksi ajoiksi pois suuresta Slaavilaisesta liitosta, josta piti tuleman vielä suuremman Euraasian liiton ydin.  Putin halusi nimensä historiaan suurena Venäjän maiden kerääjänä, kuten ennen häntä Moskovan suuriruhtinaat ja sittemmin Stalin.

Tavoitteena oli ja lienee vieläkin imperiumin palauttaminen. Itse asiassa Venäjää halutaan ns. patrioottisissa piireissä nykyäänkin pitää imperiumina, kuuluuhan siihen merkittävä määrä ei-venäläisiä alueita.

Talvisodan päätyttyä Stalin piti puna-armeijalle kritiikkiseminaarin, jossa hän puhui suoraan ja unohti kaikki propagandakiemurat, joita oli julkisuudessa viljelty. Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomeen, hän sanoi, mutta miksi juuri nyt? Syynä oli se, että juuri nyt oli otollinen hetki, kun suurvallat olivat toistensa kimpussa eivätkä päässeet sekaantumaan asiaan. Seuraava tilaisuus olisi voinut tulla ehkäpä vasta kymmenien vuosien kuluttua.

Entä miksi Putin hyökkäsi juuri nyt? Muistakaamme, että heti sodan alussa hän hyvin häikäilemättömästi ja räikeästi varoitti kaikkia ulkovaltoja sekaantumasta asiaa, muussa tapauksessa ne joutuisivat ennenkokemattoman voimakkaiden vastatoimien kohteeksi. Ydinjoukot asetettiin valmiuteen.

Olihan Venäjällä ennenkin ollut ydinase, mutta lännellä taas oli ollut Venäjän suuresti paheksumia torjuntaohjuksia, jotka olisivat ainakin jossakin määrin voineet häiritä iskua. Nyt Venäjällä sen sijaan oli paljon mainostettuja hypersonisia ohjuksia, joita on mahdoton torjua. Ja Ukraina oli koko ajan yhä enemmän suuntautumassa länteen.

Kuten mielipidetutkimuksista tiedämme, ukrainalaisten ja venäläisten suhteet olivat todellakin sangen veljelliset sanan hyvässä mielessä vielä kymmenen vuotta sitten. Molemmin puolin haluttiin yleisesti hyvin läheisiä välejä ja jyrkkä vihamielisyys näyttää olleen aika harvinainen asenne (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=suuri+hurahdus ).

Krimin kaappaus aiheutti jyrkän muutoksen asenteissa. Venäläiset valtasi typerä euforia (Крым наш!) ja ukrainalaisten reaktio oli syvä kansallinen pahastuminen, jota Itä-Ukrainan kaappaus tietenkin vielä suurtesti pahensi.

Putinin kansansuosion tämä rosvopolitiikka nosti huipulle ja se saattoikin olla se kohtalokas päihde, joka sai hänet vielä uudelleen tekemään päätöksen voimapolitiikkaan turvautumisesta. Nyt nimittäin ukrainalaisten suhde Venäjään oli saatu perusteellisesti turmelluksi, eikä porkkanoiden tarjoamisessa olisi enää ollut mitään mieltä.

Interventio Ukrainaan saattoi tässä tilanteessa tuntua mahdollisuudelta lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: pieni voittoisa sota (peitenimellä) nostaisi taas suosion huippulukemiin ja Ukrainan mahdollisesti jo kohtalokas ja lopullinen siirtyminen kohti länttä katkaistaisiin. Mikään maa ei uskaltaisi tulla väliin, eikä Ukrainan armeijaa voinut ottaa täysin vakavasti. Tiedustelutiedot olivat varmasti näin kertoneet alan miehelle.

Putin lienee kyllä huomioinut lännen todennäköiset talouspakotteet, mutta kun Venäjä on lähes autarkkinen talous, eikä BRIC-maiden liittymistä pakotteisiin tarvinnut pelätä, ei moinen uhka paljon pelottanut. Miten kovaa länsimaat uskaltaisivatkaan lyödä omaa kansaansa? Venäläisiä kyllä sopi piiskata, sillä he olivat siihen tottuneet ja pitäisivät kärsimistä isänmaan puolesta ansiokkaana tekona. Lännessä oli toisin.

Mahdollisesti Venäjä ei ihan ollut varautunut siihen, että länsimaat soveltaisivat sellaisiakin keinoja, jotka ovat yleensä olleet kuviteltavissa vain sodan aikana, kuten vieraan omaisuuden takavarikointi, sopimusten purkaminen vastoin ehtoja ja niin edelleen. Länsimaiden itsensä kannalta kyseessä on kaksiteräinen miekka ja vaarallinen ennakkotapaus.

Mutta, kuten sanottu, sota on aina saatava myös päättymään. Miten ja millä ehdoilla se on mahdollista?

Putinin Ukraina-operaatiota voidaan monessa suhteessa verrata talvisotaan. Silloin sota saatiin päättymään vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ilman Suomen miehittämistä, mutta toisaalta hyvin ankarin alueluovutuksin.

Myös Ukrainan sota on sujunut vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ja Kremlin vakuuttelut kaiken sujumisesta suunnitelmien mukaan ovat kaikkialla olleet pelkkä vitsi, luultavasti Venäjälläkin, jossa asialle lienee usein naurettu aika ilottomasti.

Talvisodan rauhan johdosta pitämässään puheessa Molotov unohti kaiken sen, mitä sodan alkamisesta lähtien oli Moskovasta sanottu ja palasi sen sijaan siihen, mitä oli sanottu ennen hyökkäyksen alkamista: tavoitteena on koko ajan ollut Leningradin turvaaminen, eikä ikään muu.

Ennen sotaa Suomelta oli vaadittu suhteellisen vähäistä maa-aluetta saarten ja Hangon kaupungin lisäksi. Sodan aikana oli sen lisäksi vieläpä sovittu (ei siis luvattu, vaan Kuusisen hallituksen kanssa juhlallisella sopimuksella vahvistettu) Suomelle monikymmenkertainen alue itsenäiseen Suomen valtioon yhdistettäväksi. Nyt, rauhan tultua sen sijaan otettiinkin koko Viipurin lääni ja vielä Sallan aluekin.

Molotov perusteli asiaa sillä, että paljon verta oli vuodatettu ilman Neuvostoliiton syytä (kukas käski vastustaa puna-armeijaa?) ja Suomen vihamielisyys oli paljastunut paljon luultua suuremmaksi. Niinpä oli asetettava kysymys Leningradin ja Muurmannin radan turvaamisesta koko laajuudessaan…

Suomalaisten urhoollisuus pelasti maan miehitykseltä, mutta aiheutti epäilemättä valtavan aluemenetyksen. Vapaudella on hintansa.

Ukrainalaisten urhoollisuus ja taistelukyky on hämmästyttänyt koko maailmaa. Venäjä ei ole saanut tavoitteitaan läpi. Sehän kertoi tavoitteinaan olevan Ukrainan aseistariisuminen ja denatsifiointi. Edellinen tarkoittaa väistämättä suvereenin valtion perusteiden hävittämistä ja jälkimmäinen vieraan valtion avointa mielivaltaa toisen maan alueella.

Käytännössä Ukrainalle luvattiin siis riippuvaisen satelliittimaan asema. Sellaista oli Suomellekin suunniteltu talvisodan aikana, mutta suunnitelman toteuttaminen jäi kesken.

Sivuutan tässä ns. mutku-argumentit eli syytökset Ukrainalle typerästä kansallisuuspolitiikasta ja ylen määrin tiukasta pitäytymisestä neuvostokauden rajoihin. Suomeahan aikoinaan syytettiin myös lyhytnäköisyydestä alueluovutuksia koskevissa kysymyksissä niin vuonna 1920 kuin vuonna 1939.

Ei omista rajoista kiinni pitäminen anna kenellekään legitiimiä aihetta hyökätä toisen maan kimppuun, vaikka lyhytnäköisyydestä voikin syyttää.

Mutta millaista rauhaa siis voidaan odottaa?

Mikäli Venäjä saa tavoitteensa läpi, se liittää Ukrainan käytännössä takaisin itseensä, eli vanhaan ”kolmiyhteiseen” Venäjään, jossa Valko-Venäjänkin armonaika ennen pitkää päättyy. Näin pihtisynnytyksellä syntyy 200-miljoonainen Euraasian liiton ydin, joka saattaa jo yrittää esiintyä kulttuurisena ja taloudellisena suurvaltana ja vastapainona ja vaihtoehtona ”kollektiiviselle lännelle”.

Mutta mikä on sen uskottavuus? Jos suuri maa on pakotettu alistumaan uuteen valtioyhteyteen oikeudettomalla ja tuhoisalla sodalla, jonka kuluessa sen kansallinen identiteetti on valtaisasti kasvanut, on Venäjän turha elätellä kuvitelmia siitä, että uusi yhteiselo tulisi olemaan missään mielessä harmonista ja tavoittelemisen arvoista. Sitä paitsi kaikki loputkin suunnitellut Euraasian liiton jäsenet vastustavat kykynsä mukaan moista liittoa, joka perustuu alastomaan väkivaltaan.

Talvisodassa oli kaksi ihmettä. Toinen oli yksimielisyys puolustuksessa ja toinen oli Suomen säästyminen miehitykseltä. Suomen armeijan uskomaton kunto vaikutti ratkaisevasti lopputulokseen sekä sen hyvässä että huonossa mielessä: miehitystä ei tullut, mutta Karjala meni. Moskovan suostumisen rauhaan ratkaisi taas länsivaltojen herääminen ja apuretkikunnan valmistelu. Vastoin Stalinin kuvitelmia ne eivät olleetkaan aivan toimintakyvyttömiä.

Millainen ihme voisi pelastaa Ukrainan ja lopettaa sodan?

Paljon verta on taas vuodatettu, eikä Moskova voi solmia rauhaa ilman jotakin korvausta siitä verestä, jolla saavutukset on maksettu, käyttääkseni makaaberia venäläistä ilmausta. Toki paljon voidaan saada aikaan myös valehtelemalla, mutta jotakin on kyettävä kansalle esittämään.

Vai voisiko Venäjä nääntyä tässä sodassa ennen Ukrainaa? Tai voisiko länsi sittenkin tulla mukaan, ydinsodan riskeeraten? Vai voisiko tästä syntyä taas uusi jäädytetty konflikti? Tai kolmas maailmansota?

Toukokuun 9.päävään mennessä Venäjä tulee yrittämään kaikkensa. Mutta niinhän se yritti myös talvisodassa, Stalinin 60-vuotissyuntymäpäivää 21.1239 ajatellen. Turhaa se oli.

Taantumusta?

 

Ajan virtaa vastaan

 

     Aikakausilla on oma luonteensa, kun asiaa sillä silmällä katsoo. Muodit muuttuvat jo nykyään absurdilla nopeudella, mutta se on vain pintaa.

     Vielä hiljattain, ainakin minun ikäluokkani silmin katsoen, puhuttiin paljon ”edistyksestä”, jolla tarkoitettiin sellaista historiallista muutosta, joka suuntautui lainomaisesti kohti yhä korkeampia tasoja. Ihminen saattoi potkia edistystä vastaan, mutta eihän hän sille mitään mahtanut.

     ”Taantumuksellisuudessa” ruumiillistui tässä skenaariossa kaikki pahe -tyhmyys, pahantahtoisuus, epäoikeudenmukaisuus, luokkaetuihin ja privilegioihin takertuminen ja niin edelleen.

     Mutta historian kulkua ei taaksepäin voinut tuupata ja jokainen taantumuksen yritys taistella kehityksen voimia vastaan oli tuhoon tuomittu.

     Venäjällä käytettiin tuohon aikaan paljon sanontaa ”vopreki vremeni” ”ajan virtaa (tai –”suuntaa”) vastaan”. Taisi jossakin johtavassa lehdessä olla sellainen pysyvä otsikkokin, jonka alla kerrottiin kapitalistisen maailman surkuteltavista ilmiöistä.

     ”Ajan suunta” oli Euroopassa vähän aikaa myös kohti erilaisia kansallisia diktatuureja, joita suhteellisen yleisesti pidettiin historian uuden vaiheen ilmentyminä. Suomessa tämä suuntaus lässähti pian, mutta me kuuluimme vähemmistöön. Meillä alan yrittäjät olivat lähinnä koomisia pikku kuppikuntia. Historian logiikka ei ollutkaan sellainen, kuin ne kuvittelivat.

     Se poliittinen voima, joka julisti toimivansa historian mandaatilla, oli tietenkin ennen muuta Neuvostoliitto ja sen kehittämä kommunistinen ideologia, joka korotettiin totuudeksi, ei pelkästään tieteelliseksi, vaan suorastaan supertieteelliseksi. Kaikki tieteet saivat luvan olla sille alisteisia.

     Nyt, kolmannella vuosituhannella JKr. tuo itse asiassa yhä hyvin lähellä sijaitseva aika tuntuu lähes uskomattomalta. Ajan suunta on ainakin länsimaissa jo kauan ollut kohti jonkinlaista ultraliberalismia, jossa palvotaan näkymätöntä kättä ja johon liittyy erilaisia nöyrtymisharjoituksia.

     Länsimaisen kulttuurin vanhat tukipylväät ovat yksi toisensa jälkeen menettäneet prestiisinsä ja suorastaan demonisoitu. Väärinajattelua ja jopa vääriä sanoja sensuroidaan automaattisesti ja oikeuslaitoskin on valjastettu rankaisemaan vanhan kulttuurin mukaisesta käytöksestä.

     Poikkeamista tästä kulttuurisesta virtauksesta voimme havaita tietenkin paitsi länsimaiden ulkopuolella, myös entisen itäblokin piirissä, missä totalitaarisen komennon muodot tunnistetaan yhä herkästi eikä niihin haluta palata.

     Selvimmin ”ajan virtaa vastaan” on nyttemmin toiminut Venäjä, jonka johdon tavoitteena näyttää olevan maansa irrottaminen läntisestä kulttuuripiiristä, joka koetaan mädäksi ja tuhoon tuomituksi.

     Näinhän saattaa toki ollakin, mutta voimme myös muistaa sen, että jo 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla slavofiilit antoivat länsimaiselle kulttuurille saman tuomion. He olivat kuitenkin pienehkö oppositiohenkinen ryhmä, joka ei maan politiikkaa määrännyt.

     Neuvostoaikanahan sitten paradoksaalisesti julistettiin, että Neuvostoliitto oli astunut sellaiselle tielle, jolle kaikki kansakunnat olivat tuomitut astumaan.  Tieteellinen sosialismi yhdisti koko maailman ja samaan aikaan paradoksaalisesti erotti sen toteuttajan jyrkästi kaikista muista, koska vain siellä oli kyetty pääsemään irti vanhasta ja päästy historian lakien mukaisen edistyksen tielle.

     Tässä skenaariossa Eurooppa ja koko länsi olivat myös rappeutuneita ja nimenomaan sen takia ennen pitkää kypsiä astumaan uuteen historian aiheeseen, sosialismiin. Ajan vaatimuksia vastaan oli turha taistella.

     Myös Saksassa oli tuolloin merkittäväksi paisunut liike, joka niin ikään piti länsimaita rappeutuneina ja julisti en sijaan paluuta avoimeen barbariaan, joka oli edeltänyt rappiota ja päästänyt ”rodun” voimat toteuttamaan itseään. Myös Saksa eristyi kulttuurisesti, sekin kehitti järkyttävän omahyväisyyden ja itsekehun kultin ja antoi kansalaisilleen luvan eläimellistyä.

    Tavallaan se oli ”ajan suuntaa” sekin. Matkijoitahan löytyi lähes kaikkialta, kun poliittista menestystä saatiin.

     Itse asiassa piti kirjoittamani Venäjän koululaitoksesta, joka ainakin meidän näkökulmastamme on nyt kääntynyt ”aikaa vastaan”.

     Olin läheltä katsomassa, kun 2000-luvun alussa Venäjän koululaitosta viilattiin eurooppalaiseen ns. ”Bolognan prosessiin” sopivaksi ja sinnekin kehitettiin omat ylioppilaskirjoitukset. Paljon vastustusta ja suukopua seurasi, en tiedä, mitä saavutettiin, enkä enää edes sitä, mitä nyt on siitä kaikesta jäljellä.

     Joka tapauksessa olin itsekin mukana, kun luotiin suomalais-venäläinen ylirajainen ”yliopisto” CBU (Cross-Border University). Siinä oli myös pieni historian osasto, jonka toiminta osoittautui kovin problemaattiseksi, kun opiskelijoiden olisi pitänyt tehdä gradunsa kumppanimaan historiasta englannin kielellä ja lähteet olivat toisaalta suomeksi ja ruotsiksi ja toisaalta venäjäksi.

     Ideahan oli monessa suhteessa kiitettävä ja sen ajan virtausten mukainen, mutta lyhytikäiseksihän se jäi.

     ”Aikaa vastaan” tai ainakin länsimaisia virtauksia vastaan  nyt kovin pontevasti asettunut Venäjä on sen sijaan viime vuosina kehittänyt omaa kansallista erikoisuuttaan myös koululaitoksen kohdalla.      

     Kuten olemme huomanneet, kouluissa on jo jonkin aikaa sitten aloitettu ”isänmaallinen” opetus, jossa jo ihan pienetkin lapset kasvatetaan sotilaallisiin taitoihin ja hyveisiin. Neuvostoliitostahan tämä on tuttua

    ”Karjalan Sanomien” uusimmasta numerosta huomaan, että koulu on tänä lukuvuonna muuttumassa melko lailla. Alimmilta luokilta vähennetään melkoisesti vieraiden kielten opetusta. Neuvostoliitossahan sitä oli vain tunti viikossa…

     Yhteiskuntaopin opetusta viedään nyt myös alemmille luokille ja siinä kuulemma keskitytään ”todellsiin rakenteisiin”, mitä sillä sitten tarkoitettaneenkaan.

     Historian tuntimäärä kasvaa ja sen oppikurssit tulevat näköjään entistä ankarammin säännellyiksi.

    Uutena oippiaineena tulee kouluihin ”Venäjän hengellinen ja moraalinen kulttuuri”, sitä aletaan opettaa viidenneltä luokalta lähtien. Tavoitteena on nuorten maailmankuvan kehittäminen perinteisten arvojen pohjalta. Lapset tutustuvat muun muassa huomattavien henkilöiden, mukaan lukien ”erikoisoperaation” sankareiden elämään.

    ” Isänmaan turvallisuuden ja puolustuksen perusteet”-oppikurssi jaetaan kahteen jaksoon, joista toinen on ”Hengen turvallisuus” ja toinen ”Perussotilaskoulutus”. Koulutukseen kuuluu myös harjoituksia, jotka auttavat oppilaita suojelemaan  itseään kotona, kaupungissa, luonnossa ja digitaalisessa tilassa.

     ”Turvallinen tila” siis näyttää olevan kelvollinen käsite myös sen uuden totalitarismin piirissä, jota naapurissa ollaan kehittämässä. Toivotaan, että siitä siunausta riittää koko maailmalle.

     Tässä luulee tuntevansa hajua siitä, mitä Saksassa aikoinaan tarkoitettiin käsitteellä ”Gleichschaltung” -yhdensuuntaistaminen. Jotta ”informaatioympäristöä” voitaisiin suojata, on vieraiden kielten osaamista vähennettävä ja kasvatettava nuorisossa sellaista patriotismia, jossa korostuvat omat, venäläisiä muista kansoista erottavat perinteet. Viime kädessä vaikka taistellaan, niin hengen kuin ruudin voimalla.

     Toki lännestäkin löytyy yhä ideologiaa, myös kouluista. Amerikkalainen perustuslain kultti näkyy sikäläisissä kouluissa päivittäin ja woke/DEI määrää yhä sen, mitä algoritmi tekee kirjoituksillemme netissä. ”Yhteisönormit” ovat salaperäinen asia, jonka vain korkeimpien arvojen vartijana toimiva robotti pystyy tulkitsemaan.

Mutta joka tapauksessa täytyy todeta, että Venäjällä suunta pois länsimaisen kulttuurin yleisestä kehitystrendeistä on poikkeuksellisen selvä. Siellä mennään yhä tarmokkaammin ”aikaa vastaan”.

    Mitä koulunuorisoon tulee, rohkenen epäillä, että sen ns. patrioottinen kasvatus menee hyvin läpi pienimmille ja myös sille enemmistölle, joka ei kritiikkiin pysty, mutta ennen pitkää nousee yhä voimallisempi nuorten toisinajattelijoiden liike, joka halveksii koko systeemiä. Näinhän kävi 1960-luvulla.

     Paljon riippuu siitä, miten kauan sotaa käydään ja jopa siitä millaisin asentein länsimaat siinä toimivat.

     Niin kauan, kuin epärealistiset vaatimukset Venäjän totaalisesta tappiosta ja nöyryyttämisestä ja jopa paloittelusta ovat jokaisen havaittavissa, kukoistaa myös Venäjällä uhmakas patriotismi, vaikkapa sitten ”aikaa  vastaan”.

Muuan magnum opus

 

Isoviha venäläisittäin

 

A.Z. Myšlajevski, Pjotr Veliki i vojna v Finljandii v 1712-1714 godah. Sankt Peterburg, Vojennaja tipografija (v zdanii Glavnogo Štaba) 1896, 475 s + 154 s priloženija.

 

     Venäläisen, Suomen historian vuosia 1700-1721 koskevan historiankirjoituksen kannalta Aleksandr Zaharjevitš Myšlajevski on ehdoton avainhenkilö. Hieman myöhemmin, 1900-luvun alussa suuren, moniosaisen Suomen historiansa kirjoittanut kenraaliluutnantti Mihail Mihailovitš Borodkin nojaa omassa tuon ajan esityksessään hyvin vahvasti Myšlajevskiin.

     Borodkin taas on ollut ylittämätön lähde ja esikuva useimmille Venäjällä Suomen historiaa kirjoittaneille ja esimerkiksi pamfletillaan ”Suomi vihollisena ja ystävänä 1714-1967” aikoinaan suurta huomiota herättänyt Viljam Vasiljevitš Pohljobkin (Pohlebkin) perusti kirjansa hänen työlleen.

     Myös kasakoista Venäjän ja Suomen sodissa kirjoittanut Aleksei Škvarov tukeutuu Suuren Pohjan sodan osalta olennaisessa määrin Myšlajevskiin.

     Kun kyseessä on noinkin tärkeä tekijä, kannattaa vilkaista hänen henkilöäänkin, vaikka sillä nyt ei tietenkään kannata yrittää argumentoida enempää hänen käsitystensä puolesta kuin niitä vastaan.

     Joka tapauksessa Myšlajevski oli ennen muuta sotateoreetikko, joka toimi alan opettajanakin ja kohosi korkeisiin asemiin pääesikunnassa, kunnes siirrettiin muihin tehtäviin saatettuaan ensimmäisen maailmansodan aikana komentamansa armeijan sekasortoon Gruusiassa, turkkilaisten hyökätessä (”kenraali paniikki”). Myšlajevskin seuraajaksi muuten tuli Nikolai Judenitš, johon suomaliset myös saivat piankin tutustua.

     Yhtä kaikki, kyseessä oli joka tapauksessa urallaan täydeksi kenraaliksi noussut sotilas (general ot infanterii), jonka näkökulma tutkimiinsa tapahtumiin on karun sotilaallinen ja pyrkii tieteellisyyteen, mikä ilmenee lukuisista abstraktin tason johtopäätöksistä hänen tekstissään.

     Tarkoitan siis tätä kirjaa Pietari Suuresta ja Suomen-sodasta vuosina 1712-1714. Siinä Myšlajevski esittää alinomaa teräviä kysymyksiä ja polemisoi muita aikakaudesta kirjoittaneita vastaan. Johdannossa hän ilmoittaa olevansa kiinnostunut vain totuudesta ja ennakoi joidenkin sen vuoksi pahentuvan kirjan johdosta.

     Myšlajevskillä on merkittävästi alkuperäislähteitä, Pietari Ensimmäisen kanslian papereista lähtien ja erityisen antoisa näyttää olleen yliamiraali Apraksinin arkisto, kuten voi arvatakin. Lähinnä siitä otettuja lähteitä kirjassa julkaistaan puolitoistasataa sivua.

     Apraksin olikin kauan vastuussa Suomen asioista ja hänelle raportoivat ”kaikki”. Kirjeenvaihdon ohella julkaistuissa lähteissä on Suomen kansalle levitettyjä ”universaaleja”, eri potentaattien muistioita, käskyjä, tiedonantoja ja kuulustelelumateriaalia, lyhyesti sanoen lähes kaikkea mahdollista.

    Yleisesti ottaen lähdepohjaa voi pitää melkoisena, mutta olennaista tietenkin on, miten sitä käytetään ja missä määrin tehdyt johtopäätökset saavat lähteistä tukea.

     Myšlajevski on Venäjällä ollut kunnioitettu ja ilmeisen vaikutusvaltainen, mutta häneltä puuttuu käytännössä vastapuolen näkökulman huomioiminen, mikä etenkin sotien historiassa on oleellinen puute. Toinen osapuoli esittää tai ainakin tuntee monet asiat luotettavammin kuin oma. Joitakin saksalaisia esityksiä kirjoittaja kyllä käyttää.

     Sellaista asiaa, kuin isonvihan jälkeisten suomalaisten käräjäpöytäkirjojen todistusta isonvihan ajasta on tietenkin häneltä turha kuvitellakaan. Yrjö-Koskisen jo vuonna 1865 imestynyt ”Lähteitä isonvihan historiaan” (Också på svenska)oli kyllä jo tuolloin olemassa.

     Myšlajevskin kirja on ennen muuta kuvausta sotilaallisten operaatioiden  suorittamisesta ja onnistumisesta. Siviilit ovat tässä yhtälössä mitätön suure.

     Tsaari Pietari, jota kirjoittaja nimittää ”Suureksi” jo ennen vuotta 1721, osoittautuu Myšlajevskin käsittelyssä melkoiseksi sotilasneroksi, jonka ajattelu ei suinkaan ollut ulkomaalaisilta kopioitua. Suomen-retki, joka oli Venäjän armeijan merkittävin hyökkäysoperaatio, oli kaiken kaikkiaan loistava suoritus, vaikka virheitäkin tehtiin, kun armeijan ja laivaston yhteydet katkesivat vuonna 1713. Niin Porvoossa, Helsingissä kuin Turussa sählättiin.

     Toki nuo kaikki valloitettiin vuosina 1713-1714. Suomen valloitus oli tarpeen Venäjälle, jotta Ruotsin valtakunnan ydinalueetkin saisivat maistaa sotaa ja rauhaan taivuttaisiin siellä paremmin. Moni muistanee Pietarin lausahduksen siitä, että Suomi ”Ruotsia elättävä äiti” oli siltä riistettävä, jotta ”veli Kaarlen” niska paremmin taipuisi rauhantekoon.

     Itse asiassa Suomi oli rutiköyhä ja armeijan huoltaminen siellä oli vakava ongelma ja kohtalonkysymys. Sellaisella alueella kuului toisaalta vihollista vastaan parhaimpiin keinoihin poltetun maan taktiikka, jota ruotsalaisetkin sovelsivat. Niinpä myös venäläiset turvautuivat siihen Pohjanmaalla.

     Tässä kirjoittaja ei valehtele, sillä Ruotsin perääntyvä Suomen-armeija tosiaan käytti tätäkin keinoa. muun muassa polttaessaan Helsingin vuonna 1713.

     Pahat kielet olivat Myšlajevskin mukaan moittineet Venäjän armeijaa tuolla sotaretkellä kuriltaan huonoksi ja väittäneet sen syyllistyneen ryöstelyyn. Kirjoittaja on jyrkästi eri mieltä. Kurin rikkomukset olivat harvinaisia ja pakenemiset miltei olemattomia, ryöstöjäkään ei tapahtunut.

     Tapahtui kyllä seutujen autioittamista, toteaa kirjoittaja, mutta se tehtiin käskystä, eikä ryöstelyä esiintynyt. Suomalaisen lukijan mieleen tulee, että käskyt taisivat usein olla aika erikoisia, mikäli tunnettu valtava määrä kidutuksia ja irtaimen omaisuuden omimista ei ollutkaan spontaania rosvousta.

     Maan sisällä esiintyi myös paljon vähemmän sissisotaa (kansansotaa) kuin olisi voinut odottaa. Syiksi siihen kirjoittaja esittää muun muassa yhteyden katkeamisen Ruotsiin ja suomalaisten erityisen suhtautumisen sotaan. Sille oli ominaista politikointi ja sen odottaminen, kumpi puoli voittaisi (kuten myöhemmin Anjalan liitossa). Myös suomalaisten suuri karkuruus 1808-09 sodassa heijasti samaa ominaisuutta. Lieneekö ollut kansanluongteessa?

     Olennaista oli kuitenkin tsaarin politiikan jämäkkä selkeys (totšnaja opredelennost). Hän ei pitänyt suomalaisia taistelevana osapuolena eikä sortunut mihinkään sentimentalismiin tai poliittiseen lepyttelyyn, kuten sitten vuosina 1788-1790 ja 1808-09 tehtiin. Sen sijaan syylliset teloitettiin oitis ja alueet, jotka olivat ”luopuneet puolueettomuudesta”, hävitettiin täydelleen.

    Tämä on kovin komeaa ja sangen abstraktia puhetta, jossa se todellisuus, jonka Suomen kansa  muistaa isonvihan aikana, muuttuu pariksi neutraaliksi sanaksi, vieläpä ilmeisen ihailevassa sävyssä.

     Tässä ei ole tarvis setviä Myšlajevskin ja suomalaisen historiankirjoituksen suhdetta sen enempää. Riittää, kun viitataan Kustaa H.J.Vilkunan järkälemäiseen teokseen ”Viha”, jossa erilaisia, usein systemaattisia ja päivästä toiseen jatkuvia kidutuksia on kuvattu loputtomalta tuntuva määrä. Tiedot perustuvat tuomiokirja-aineistoon.

    Noissa Vilkunan kuvaamissa tapahtumissa oli yleensä kyse nimenmaan ryöstöstä ja kidutettaville useimmiten esitetty kysymys näyttää olleen ”Sano rahas!” Asia ei siis liittynyt ainakaan usein esimerkiksi sissien auttamiseen tai muuhun sabotaasiin.

    Epäilemättä tämä toiminta ei tapahtunut ainakaan korkeimman tahon käskystä, toisin kuin Pohjanmaan hävittäminen, vaan sotilaiden omien taskujen (säkkien) täyttämiseksi .Rehun ja elintarvikkeiden takavarikoinnistakin näyttää harvemmin olleen kyse.

    Aleksei Škvarov vakuuttaa, etteivät kasakat syyllistyneet henkilökohtaiseen ryöstelyyn (ks. Vihavainen: Haun Škvarov tulokset) . He kyllä hävittivät sitä koskevan käskyn saatuaan, mutta ryöstetty saalis oli yhteistä ja jaettiin tiettyjen periaatteiden mukaan eikä jäänyt rosvoajalle. Sitä paitsi kasakoita oli vähän.

     En tiedä, millainen lohtu tämä tieto olisi voinut olla niille, jotka isonvihan aikana joutuivat kidutetuiksi ja tapetuiksi. Muista syistä kuoli toki paljon enemmän ihmisiä, mutta kuolemalla ja kuolemalla on eroa. Sitä paitsi pelkät numerot (ruumiiden laskenta) kuvaavat yleensäkin aika heikosti terrorin todellisuutta, myös isoavihaa.

     Muistelen, että aihepiiriä olisi joskus ainakin sivuttu jossakin suomalais-venäläisessä historiantutkijoiden symposiumissa noin puoli vuosisataa sitten.

     Luulen, että siihen kannattaa taas palata, kunhan savu hälvenee Itä-Euroopan yltä. Asioissa on paljon selvitettävää.

Onko rauha arvo sinänsä?

 

Rauha parempi ois?

 

     Hiski Salomaan tunnetussa laulussa kehotetaan heittämään pois viha ja vaino, koska rauha olisi parempi itse kullekin. Itkevät orvotkin sitä kovin tarvitsivat.

     Tuon laulun sävel on muuten alun perin venäläinen ”slaavittaren jäähyväiset”, joka on yhtä komea kuin falski ylistys sotilaan uljaalle osalle, joka tuo ainakin nyt sankarille komean muistomerkin, ellei muuta (ks. Vihavainen: Haun vapaa venäjä tulokset ).

     Koska sota on pohjimmiltaan niin perin juurin typerää ja vastenmielistä toimintaa (vrt. esim. Mannerheimin kirje sisarelleen vuonna 1915), on sen kunniaksi tietenkin luotava monenmoista propagandaa, jotta se jaksaisi ihmisiä ajasta aikaan innostaa, tyhmempiä nyt ainakin.

     Toki ihmisluonnosta löytyykin sopivia naruja, joista vedellä, kun sodan puolesta puhutaan. Erinomaisen lähtökohdan sodan kannattamiselle tarjoaa sellainen tilanne, jossa ei itse tarvitse olla mukana taisteluissa, mutta voi sen sijaan osoittaa urhoollisuuttaan vaatimalla noilta etulinjan miehiltä yhtä peräänantamatonta taisteluhenkeä kuin katsomonkin puolella on.

     Kuten olemme saaneet huomata, helposti näiltä urhoilta satelee moitteitakin sinne, missä ruumiita tehdään, eikä kukaan kainostele olla maalla viisas silloin, kun merellä vahinkoja sattuu.

     Toki sodalla saattaa olla suurikin poliittinen tarkoituksenmukaisuutensa, jos nyt asioita siltä tasolta katsomme. Mikäli kuitenkin on käynyt, kuten yleensä käy, että homma onkin karannut käsistä, voi sodan selittää välttämättömäksi erilaisin perustein. Tärkeintä on, että taiteluhenki ( engl. ”morale”) säilyy. Moraalin kanssa, sanan varsinaisessa merkityksessä asialla ei ole paljonkaan tekemistä.

     Kaikki sodat yleensä nousevat historian lehdille, mikäli ne vaikuttavat tai edes uhkaavat vaikuttaa poliittisiin asetelmiin ja valtioiden voimasuhteisiin. Varsin paljon uhreja vaatinut Kustaa III:n sota on esimerkki siitä, että sota voi jäädä myös pelkäksi alaviitteeksi, ellei sillä ole merkittäviä valtiollisia seurauksia. Kuolleiden määrällä ei ole merkitystä. Kaikki ne olisivat haudassa joka tapauksessa.

     Etatistisen diktatuurin oloissa asia korostuu: tärkeää ei ole ihmisten kuolema tai kärsimyukset, vaan ainoastaan valtion menestys tai menetykset.

     Alan herostraattiseksi kuuluisuudeksi noussut V.V. Putin kävi jo ensimmäisenä sotavuonna tervehtimässä sankarivainajan leskeä ja selitti tälle, että me kaikki ihmiset kuolemme joskus. Usein kuolemalla ei ole mitään suurempaa merkitystä kenellekään ja mies saattaa kuolla esimerkiksi vodkaan.

    Jos kuolema koituukin ihmistä suuremman asian (valtion) puolesta taistellessa, se saa ihmistä suuremman merkityksen, siitä tulee suuri ja jopa suurenmoinen aasia.

     En muista, mitä sanoja Putin käytti, asian voi tarkistaa googlaamalla, mutta rohkenen väittää, että puheenvuoron sisällys oli tuo edellä esitetty. Sen pohjaltahan voimmekin ymmärtää, että miesten tapattaminen ei sellaisenaan merkitse mitään. Kaikkihan he olisivat jo viimeistään sadan vuoden kuluttu kuolleita joka tapauksessa.

     Mutta mikäli isänmaa sen sijaan on menestynyt, laajentunut tai  muuten saavuttanut jotakin vielä sadan vuoden kuluttua olemassa olevaa, on noiden sodan uhrien kuolemalle tullut yksilöä suurempi merkitys.

      Samaa voidaan tietenkin aina väittää myös niistä kaatuneista ja muista tapetuista, joiden henki oli mennyt yritettäessä puolustaa isänmaan politiikkaa, vaikka se ei sitten olisi menestynytkään. Ilman noiden sankarivainajien uhraamista olisi kaikki luultavasti mennyt vielä paljon huonommin ja suorastaan katastrofaalisesti. Ainakaan tämän väittäminen ei maksa mitään.

     En ole varma siitä, miten vakuuttavana tämä putinistinen näkemys koetaan Venäjällä. Kun Putin puhuu lännettyneen Ukrainan Venäjälle luomasta ”eksistentiaalisesta uhasta”, kuulostaa se kovin keinotekoiselta jopa siinä tapauksessa, että Ukrainan liittyisi Natoon.

      Itse asiassa tälllainen puhe on puhtaina bullshitiä (ks. Vihavainen: Haun bullshit tulokset), johon kukaan varsinaisesti tuskin uskoo. Mutta sellaisen lööperin varassahan myös suurin osa länsimaidenkin politiikasta hoidetaan.

     Tilanne ei toki aina ole aina ja kaikissa sodissa ollut samanlainen. Kun suomalaisia kehotettiin nousemaan aseelliseen taisteluun Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan, ymmärsi suurin osa ihmisiä, että valinta oli nyt ihan oikeasti vapauden ja orjuuden välillä ja että vastarinta saattoi ainakin lykätä sen terrorijärjestelmän tuloa maahan, jota rajan takaa avoimesti luvattiin.

     Tämä on muuten aivan liian vähän huomioitu asia talvisodan ja miksei jatkosodankin historiassa. Sotahan alkoi SKP:n julistuksella, jossa luvattiin nyt viedä loppuun se vallankumous, joka vuonna 1918 oli jäänyt kesken, kun puna-armeija ei ollut vielä kyllin vahva voittoa takaamaan.

     Nyt puna-armeija oli mahtavampi kuin mikään toinen mahti maailmassa ja voitto oli oleva varma. Se ”valkoinen Suomi”, joka vielä vaali vuoden 1918 perintöä, ymmärsi ilman pitempiä selityksiä, mitä oli odotettavissa.

      Mannerheim meni lankaan ja selitti myös ensimmäisessä päiväkäskyssään, että ”vapaussotaa” tässä nyt jatketaan. Ehkä jatkettiinkin, mutta sen julkinen sanominen oli virhe, mikä pian ymmärrettiin.

     Myös jatkosodassa O,V. Kuusinen puhui suomalaisille rajan takaa odotettavissa olevasta ”tilityksestä”, joka tietenkin olisi kohdistunut erityisesti vuoden 1918 ”lahtareihin” ja heidän perintönsä jatkajiin, mutta aivan varmasti myös sosialidemokraatteihin, jotka luopioina olivat kommunismin kannalta paljon pahempia ja vaarallisempia kuin varsinaiset porvarit.

     Tietenkin myös itse kommunistipuolueen vähälukuisessa jäsenistössä oli tappamatta jääneitä vääräoppisia, joiden kohtaloa ei tarvinnut arvailla.

      Sellaisen uhan edessä sota oli todellista puolustussotaa, joka saattoi motivoida ihmisiä kautta yhteiskunnan. Pasifismi kuului kommunistien ideologiassa kirosanoihin ja oli heidän käsitteistössään yksi sosiaalifasistien juoni, jolla hajotettiin työläisten rintamaa maailmanvallankumouksen estämiseksi.

      Hiski Salomaa ei kuulunut todellisiin rauhan ystäviin siinä mielessä, kuin NKP:n doktriini asian ymmärsi. Hän saattoi kaikin mokomin laulaa itkevistä orvoista, mutta koska häneltä puuttui ns. tietoisuutta, hän ei ymmärtänyt sitä, että juuri sotaa tarvittiin ja kovastikin.

      Kaikki paha, mitä vuonna 1918 ja sen jälkeen oli kärsitty, oli kommunistisen ymmärryksen mukaan seurausta kapinaan nousseiden sosialidemokraattien liian lepsusta politiikasta. Olisi tarvittu kovaa kättä, ankaraa terroria… Vallankumouksella ei koskaan saanut leikkiä, vaan sei oli aina vietävä äärimmäiseen asteeseen saakka.

     Näin siis O.V. Kuusinen ja näin SKP:n keskuskomitea ”itsekritiikissään” vuonna1919.

Mene, mene tekel, ufarsin

 

Kirjoitus seinällä

 

     Kai R. Lehtosen mainiossa historian oppikirjassa, jota itsekin opettajana käytin, kerrotaan 1930-luvun suuresta lamakaudesta, jonka ei oikeastaan pitänyt tulle kenellekään yllätyksenä.

     Hyvän aikaa oli eletty komeasti yli varojen, ja kanoja oli riittänyt joka pataan. Kun jonkun olisi sitten pitänyt maksaa koko lysti, huomattiinkin äkkiä, ettei maksajaa ole, mikä oikeastaan oli jo koko ajan tiedettykin.

     Lehtosen kielikuvassa tätä verrattiin Raamatun Belsassarin pitoihin: kesken juhlien seinälle ilmestyi teksti ”Mene, mene tekel ufarsin”. Teksti tarkoitti, että Belsassarin hallitsema ”Suuri Babylon” oli jo tuomittu hajoamaan. Tosin kirjoitusta ei ymmärretty ennen kuin Daniel, juutalainen pakkosiirtolainen sen tulkitsi ja sai siitä runsaan palkkion.

     Amerikassa ennen suurta lamaa oli tilanne oikeastaan hieman toinen, mikäli ajattelemme Lehtosen kielikuvaa. Tekstin merkitys ei tullut yllätyksenä kaikille eikä sen käsittämiseen vaadittu profeetan lahjoja. Kansa van ei halunnut käsittää, koska oli niin mukavaa olla käsittämättä selvää asiaa ja jatkaa samaan tapaan kuten kaikki muutkin.

     Meidän maailmamme on nyt jo parisataa vuotta ollut nopean ja perusteellisen muutoksen näyttämönä. Ihminen perusluonteeltaan on tässä ajassa jo saattanut jonkin verran muuttuakin, mutta ei niin paljon, että Raamatun henkilöiden psykologia olisi meille kokonaan käsittämätöntä. Monessa olennaisessa suhteessa se on pysynyt ennallaan.

     Hieman yllättävältä kutenkin näyttää se, että huonon profetian tulkitsija Daniel palkittiin ruhtinaallisesti, vaikka hänen viisautensa ei voinut tehdä tulevalle onnettomuudelle yhtään mitään.

     Tavallisempaa lienee ollut, että ne, jotka toivat yksinvaltiaalle huonoja uutisia tai tekivät huonoja horoskooppeja, teloitettiin. Despootit muistuttivat tässä suhteessa nykyisiä kansanjoukkoja, jotka suuttuvat, jos niiden typeryyttä arvostellaan.

     Raamatun kertomuksessa seinälle ilmestyneen tekstin merkitys siis itse asiassa pysyi tuhatpäisen juhlijajoukon ymmärrykseltä salassa, kun se taas nyt suositun kielikuvan mukaan on paitsi kaikkien nähtävissä, myös heidän ymmärrettävissään.

     Erilaisten auguurien rooli on nykyisessä yhteiskunnassa parinkymmenen vuoden mittaan valtavasti kasvanut ja luulisin, että syynä on juuri se, että suuren muutoksen ymmärretään olevan tulossa nopeaa vauhtia ja halutaan kuulla jotakin rauhoittavaa ja miellyttävää.

     Kiinan ja yleensä entisten kehitysmaiden, etten käyttäisi sanaa BRICS-maat, rooli maailmassa on noin kymmenessä vuodessa noussut aivan uudelle tasolle, eikä mikään viittaa siihen, että prosessi pysähtyisi.

     Maailman johtavaksi ”moraaliseksi” suurvallaksi pyrkivä Eurooppa on näivettymässä yhä mitättömämmäksi yhteisöksi, jossa utopistisiin päämääriin yhdistyy varmaan tuhoon johtava ideologia.

     Kuten Neuvostoliitto ennen romahdustaan, Eurooppa kieltäytyy ymmärtämästä seinällään olevaa tekstiä ja tulkitsee sen vihamieliseksi äärimmäisyysideologiaksi, jota vastaan on kaikin keinoin taisteltava.

     Tämä on tullut mieleeni, kun olen viime aikoina kerrannut eri vuosikymmenten ”Tornin pitoja”. Vuonna 1937 ei vielä otettu tosissaan tulevaa maailmansotaa. Luultavasti se oli liian kaamea ja mieletön mahdollisuus ollakseen lopultakaan uskottava. Myös vuotta 1918 kieltäydyttiin käsittelemästä.

     Vuonna 1954 oltiin yleisesti aika pessimistisiä ja kulttuurin tasoon tyytymättömiä, mutta myös resignoituneita. Itse asiassa oltiin jo talousihmeen alussa, mutta vain jokunen puhui luottamuksella paremmasta tulevaisuudesta -vuodesta 2000.

     1963 ymmärrettiin jo oltavan suuren muutoksen keskellä, mutta pikemmin kyse oli informaatioympäristön muuttumisesta, joka ei laatua ainakaan parantanut. Muutoksen nopeutta ja syvyyttä tuskin olisi mitenkään ollut edes mahdollista käsittää, koska sen voi sanoa olleen maailmassa jopa ainutlaatuinen, mutta sen tapahtuminen oli jo selvästi aistittavissa.

     Vuonna 1972 aikakauden vaihtuminen oli jo selviö ja luonnollinen kysymys oli, tarvittiinko vielä kaiken kukkuraksi vallankumoustakin. Eipä sen kaipaajiakaan puuttunut, vaikka tuskin voitiin puhua kehityksen takertumisesta joihinkin vanhoihin instituutioihin.

     Seinällä näkyvän testin saattoi silloin tulkita nimenomaan vallankumoukseksi, joka oli noussut kummittelemaan pitkän hibernaation jälkeen. Koko tuolloinen kysymys ”evoluutio vai revoluutio” olisi ollut aiemmissa kokoontumisissa mahdoton.

     Vuoden 2002 ”Bileet Tornissa” tapahtuivat globaalin yksinapaisuuden lyhyenä etsikkoaikana ja varsinaisia suuria kysymyksiä tuskin edes ymmärrettiin olevan olemassa. Kansallisvaltion romuttaminen nähdään ”hirveän hyvänä” tai ainakin väistämättömänä asiana kuten globalisaatiokin. Minkäs niille teet.

     Oleellista tuntui olevan se, mikä merkitys historian kululla on (ainakin omasta mielestään) fiksulle nuorisolle, joka bilettää.

     Ne asiat, jotka nyt on suurella kapiteelilla kirjoitettu seinällemme, puuttuivat 2000-luvun alussa vielä ongelmien joukosta, mitä ei kannata ihmetellä.

     Oswald Spengler ennusti Aasian nousua ja lännen väistämätöntä tappiota taloudellisessa kilpailussa jo 1930-luvulla, mitä kannattaa ihmetellä, mutta pitkäksi aikaa ”keltainen vaara” unohdettiin. Spengler oli vain muuan kummajainen ja ilmeisesti jonkinlainen taantumuksellinen väärinymmärtäjä.

     Nyt ei enää tarvitse puhua pelkästä vaarasta eikä sen väristäkään. Maailma on nyt niin suurten rakennemuutosten keskellä, että vuosi 2000, tuo ennen  niin myyttinen ”Tulevaisuuden maailma” on jo kysymyksineen auttamattomasti menneisyyttä.

     Näyttää siltä, ettei EU:ssa tai Saksassa. Suomesta puhumatta, ole suostuttu lukemaan ikäviä uutisia, vaikka ne ovat jo selvää tekstiä. Onhan vielä tuo ihmease, tekoäly, joka ikävä kyllä ei suinkaan ole lännen monopoli, mutta sen merkitys joka tapauksessa on vielä kaikkialla ymmärtämättä.

     Olisipa somaa nähdä taas joku keskustelukirja, jossa käsiteltäisiin niitä maailman ja oman maamme suuria kysymyksiä, jotka tulevat määräämään kohtalomme seuraavien vuosikymmenten aikana ja useassa tapauksessa myös lopullisesti ja peruuntumattomasti.

     Pöydälle olisi nostettava tosiasiat maailman talouskehityksestä ja voimatasapainon muuttumisesta, energia- ja elintarvikepolitiikasta, väestökehityksestä ja tietenkin siitä kulttuurista kaiken tuon keskellä, siinä luvussa myös uskonnollisen keskiajan paluun merkityksestä, oman kielen kohtalosta ja muista keskeisistä kysymyksistä.

     EU:lla ja Suomella on hyvät ja ylväät perustuslait, kuten Neuvostoliitolla ennen, mutta se on toisarvoista. Nyt kysymys ei ole niiden komeudesta, vaan siitä, mihin ne kelpaavat uudessa maailmassa, joka ei ole EU:n, saati Suomen hallitsema maailma.