Epäajankohtaista

 

Venäjän barbaarinen eurooppalaistaja

 

Ihmiskunta on aikojen saatossa keksinyt toinen toistaan inhottavampia tapoja kiduttaa lajitovereitaan. Antiikin aikana päästiin jo tällä alalla ilmeisesti niin pitkälle kuin on mahdollista päästä.

Kuitenkin jo silloin oli olemassa humaanisuuden ihanteita ja jopa Titrus Livius ylpeilee Rooman historiassaan sillä, että hänen edustamansa imperiumi on aina karttanut äärimmäistä ja tarpeetonta väkivaltaa.

Tämähän ei suinkaan jäänyt roomalaisten suureksi perinnöksi historiassa. Rappeutuessaan Rooma alkoi harjoittaa yhä raaempaa ja yhä itsetarkoituksellisempaa väkivaltaa, gladiaattorinäytöksistä kristittyjen polttamiseen soihtuina. Tuhansien orjien ristiinnaulitseminen Spartakuksen kapinaa kukistettaessa oli vain yksi esimerkki tuon barbaarisen rangaistuksen käytöstä.

Omassa maassamme, täällä Ruotsin valtakunnassa ei myöskään oltu ihan nöössipoikia tällä alalla. Kun 1600-luvulla rikoslain sijasta nojattiin raamattuun, saatiin antiikin ajan normit herätettyä henkiin ja tolkuttomia rangaistuksia määrättiin ja joskus myös toimeenpantiin.

Toki meilläkin toimi sama periaate, kuin Venäjällä, jossa tunnetun sananparren mukaan lakien ankaruutta lieventää se, ettei niitä noudateta. Ei meilläkään nauriin arasta hirtetty, vaikka lain mukaan olisi pitänyt. Tolkun tulkinnat saatiin aikaan selittämällä, ettei puheenalainen rikos tosiasiassa ollut sitä, mitä raamatussa tuon nimikkeen alla tarkoitettiin.

Muuan kammottava kidutusmenetelmä oli seivästäminen, josta kuuluisaksi on tullut muuan valakialainen Vlad. Siinä ihminen istutettiin terävän seipään päähän ja annettiin hänen hitaasti menehtyä, kun seiväs tunkeutui sisäelimiin yhä syvemmälle.

Tätä rangaistusta käytti tunnetrusti Pietari Suuri ja vielä myöhemminkin 1700-luvulla siihen tuomittiin Venäjällä jokunen henkilö Tiettävästi sitä ei kuistenkaan silloin enää toimeenpantu.

Onneksi ei meillä mokomaa inhotusta edes tunnettu, ajattelin. Kuitenkin venäläisen wikipedian mukaan tällaiseen rangaistukseen tuomittiin useitakin ihmisiä Ruotsissa, siis meillä 1600-luvulla.

Tätä tapahtui nimenomaan Skoonessa, jossa uusien, valloitettujen alueiden asukkaat nousivat kapinaan. Tanskalaista perivihollista vastaan käytettiin julmimpia mahdollisia keinoja (https://sv.wikipedia.org/wiki/Snapphane .

Tämä väite saa vahvistusta myös ruotsalaisesta wikipediasta: https://sv.wikipedia.org/wiki/P%C3%A5lning_(avr%C3%A4ttningsmetod) .

Tältä pohjalta voimme arvioida myös Pietari Ensimmäisen (Suuren) toimintaa, jota kyllä jo aikanaan pidettiin Euroopassa barbaarisena, muitta joka siinä suhteessa tuskin oli muuta kuin ehkäpä sen yhden vuosisadan verran jäljessä yleiseurooppalaisesta kekhtyksestä.

Pietari oli Venäjän Jumala, joka otti asemansa tosissaan ja käytti kaikkia keinoja valtansa maksimoimiseksi. Terrori oli aivan keskeinen keino.

Asiaa ei muuksi muuttanut se, että hän samaan aikaan esiintyi nöyränä oppilaana, joka esimerkiksi laivastossa nousi pikku hiljaa arvoasteikossa omilla ansioillaan ja vaati samaa muiltakin: ihanteena oli, ettei virkoja eli valtaa peritty, vaan ansaittiin.

Tässä muuan pikapiirros Pietarista ja hänen asemansa Venäjän gvistoriassa:

 

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Venäjän raiskaaja

 

Pietari Suuri, Venäjän raiskaaja

 

Nikolai Berdjajev, nerokas vaikka hämärä ajattelija pohdiskeli joskus Venäjän feminiinistä luonnetta, joka sinänsä lienee jo ennen häntä keksitty metafora.

Berdjajevin aivoitusten tuloksena oli, että kuten nainen kaipaa miestä tullakseen todella siksi mitä on, kaipaa myös Venäjä ylkäänsä, sellaista miehistä prinsiippiä, joka täydentää sen omaa vahvaa, mutta anarkistista alkuvoimaa.

Eurooppa, aikaansaapa ja aktiivinen läntinen kulttuuri on luonteeltaan miehinen, kuten oli Gontšarovin romaanin Stolz, kun taas flegmaattisessa Oblomovissa oli jotakin naismaista ja samalla perivenäläistä. Yksin hän ei saanut mitään aikaan eikä kyllä saanut muiden avullakaan.

Mutta Stolz ja Oblomov olivat oikeita henkilöitä, siis oikeita romaanihenkilöitä eivätkä kansoja tai kulttuureita. Ilja Iljitš Oblomov olisi kaivannut itse asiassa rinnalleen tarmokkaan vaimon, joka nalkutuksellaan olisi saanut hänet liikkeelle. Hän oli kuitenkin liian feminiininen mies eikä loppujen lopuksi kyennyt hankkimaan minkäänlaista vaimoa ja loru loppui siihen.

Mutta Venäjä ei ole mikään ihminen vaan maa, kansakunta ja jopa kulttuuri. Aleksei Homjakov, slavofiilien ensimmäisen sukupolven suuri historiosofi visioi lännen tulleen Venäjälle varjagien hahmossa. Varjagit edustivat Venäjällä valtiota, joten jopa koko valtio sinänsä saapui sinne ulkopuolelta. Varjagien kutsuminen myös osoittaa, ettei Venäjä itse ollut synnyttänyt tuota väkivaltakoneistoa, vaikka joutui –ihmisten syntien tähden- sen hankkimaan järjestyksen ylläpitämiseksi.

Valtio, länsimaisena keksintönä merkitsi väkivaltaa, orjuutta ja vihamielisyyttä. Venäläisen valtion perustamisessa sen sijaan voidaan havaita vapaan tahdon, vapauden ja rauhanomaisuuden prinsiipit. Valtio eli ruhtinas družinoineen jäikin muinaisella Venäjällä todella erilleen kollektiivisesta yhteiskunnasta, vaikka niiden suhteissa vallitsi keskinäinen luottamus, kuten Homjakov vakuuttaa. Arkeologit ovat voineet todeta, että Novgorodin ruhtinas ja hänen družinansa asuivat varsinaisen kaupungin ulkopuolella. Kaupungissa taas vallitsi tasavaltainen järjestys, jossa vetše-kokous päätti suuremmat asiat demokraattisesti. Missäpä oli siihen aikaan Suomen tai siis Ruotsin demokratia?

Homjakovin näkemys on ainakin kekseliäs ja tekee hyveen siitä, missä Venäjän viholliset ovat nähneet paheen. Toisaalta tuo ihannoitu Kiovan Venäjän aika, etenkin sellaisena kuin se toteutti valtion ja yhteiskunnan suhteita Novgorodissa ja Pihkovassa, jäi taa silloin, kun tataarilaisen Moskovan despoottinen hallinto alisti barbaarisesti nuo ruhtinaskunnat ja tuhosi niiden ylimystön jopa fyysisesti.

Iivana III ja Iivana IV Julma olivat molemmat hirmuvaltiaita ja enemmän tai vähemmän onnekkaita Moskovan despoottisen vallan levittäjiä. Ukraina jäi kuitenkin yhä heidän valtapiirinsä ulkopuolelle, samoin kuin vapaat kasakat muuallakin ”villin aron” laitamilla.

Se, joka pani Venäjän ja siinä samassa Ukrainan lopullisesti aisoihin oli Pietari Suuri. Itse asiassa hänet on kyllä hevosmiehen ominaisuudessa kuvattu klassisemmin ratsastajana: ”rautareisilläsi ohjaten sait Venäjän kavahtamaan”, kuvaili Puškin kuvatessaan Katariina II:n Pietarille pystyttämää patsasta, vaskiratsastajaa, jonka muistamme Palatsitorilla seisomassa takajaloillaan käärmeen päätä polkien.

Myös Pietari oli hirmuvaltias. Berdjajevin luonnehdinnan mukaan hän oli pikemmin Venäjän raiskaaja kuin kelpo sulhanen. Pietari Suuren uudistusten tärkein vipusin olivat repressiot, muistuttaa ”Imja Rossija” –teoksen kirjoittaja. Sanalla ”repressio” on venäjässä oma kaikunsa, joka muistuttaa pistoolinlaukausta kellarissa. Niskalaukauksiahan Stalin järjesti sadoin tuhansin sellaisille ihmisille, joita piti luomansa uuden Venäjän kannalta hankalina.

Jopa Lenin oli sitä mieltä, että Pietari oli uudistaja, joka barbaarisena aikana käytti barbaarisia keinoja. Tunnustus on merkittävä, kun se tulee alan sanoisiko, ansioituneelta toimihenkilöltä. Niitä samantyyppisiä keinoja käytti runsaasti myös Lenin, jonka mielestä Venäjä myös todella oli osittain barbaarinen maa, jossa vanhaa Oblomovia oli pieksettävä yhä uudelleen ja joka päivä. Ja kyllä onneton Venäjä Leninin aikana selkäänsä saikin. Hänen aiheuttamiaan kärsimyksiä ei voi liioitella.

Pietari Suuren saavutukset olivat ja ovat erittäin merkittävät. Venäjän kirjallisuuden 1700-luvun suuret nimet eivät voineet kyllikseen ylistää ensimmäistä imperaattoria. Omat eulogiansa kirjoittivat niin Aleksandr Sumarokov, Mihailo Lomonosov kuin Gavril Deržavin. Feofan Prokopovitš, hallitsijansa edessä orjaileva ukrainalainen, josta tuli Novgorodin arkkipiispa, todisteli herransa kaikkivaltiutta poikkeuksellisen lipevästi ja osoitti kykenevänsä siunaamaan kaikki konnuudetkin, mikäli ne tulivat Kaikkeinkorkeimmalta taholta.

Saksalaissukuinen finanssiministeri, kreivi Kankrin 1800-luvulla jopa innostui huudahtamaan, ettei itse asiassa pitäisi lainkaan enää puhua venäläisistä, vaan petrovialaisista ja sen mukaisesti valtakunnan nimen pitäisi olla Petrovia. Kaikki Venäjän kunnia, voima, kukoistus ja valistus tulivat Pietarilta tai ainakin Romanov-suvun hallitsijoilta, joten kukaties myös Romanovia olisi sovelias valtakunnan nimeksi.

Kirjailija Nestor Kukolnik kuvasi Pietaria suurena anatomina, joka avasi Venäjän mädäntyneen ruumiin, puhdisti ja vaihtoi sen pilaantuneet sisälmykset, sitoi ja nosti jaloilleen ja kohotti sen maailman imperiumien joukkoon. Tämä makaaberi kuvaus tuntuu myös jotenkin sopivalta, ainakin sen jälkeen kun on vieraillut Kunstkamerassa.

Aikansa ylistetty yleisnero Lomonosov ei kyennyt löytämään maailmanhistoriasta ketään, jonka urotöitä voisi verrata Pietarin aikaansaannoksiin. Niinpä hän ei eulogiassaan pysähtynytkään vähempään kuin jumalointiin, обожение, sen varsinaisessa mielessä:

 

Hän oli Jumala, Hän oli sinun Jumalasi Venäjä,

Hän sai sinussa ruumiillisen muodon,

laskeuduttuaan sinuun korkeuksista,

Sankarten joukossa tähtien yllä

Hän loistaa nyt ikuisesti…

 

Jumalat ovat tässä ajan hengen mukaisesti antiikin jumalia, mutta jumalointi todella tarkoitti käytännössä sitä, ettei sen kohde kuulunut niihin, joita sopi arvostella samoilla mittapuilla kuin tavallisia kuolevaisia.

Pietari tappoi poikansa Aleksein, kuten tiedetään. Tällä teolla oli oma rautainen logiikkansa, jos Aleksei kannattajineen olisi päässyt valtaan, olisi Pietarin uudistukset tehty tyhjiksi. Pääkaupunki olisi siirretty Pietarista takaisin Moskovaan ja se vanha Venäjä, jota Pietari oli voimallisesti muokannut Euroopaksi, olisi palannut takaisin. Pietari joutui siis uhraamaan oman poikansa, mutta mitäpä sanoikaan Raamattu Kristuksen kärsimyshistoriasta? Eikö oman poikansa uhraaminen ollut suurin rakkauden teko, mikä millekään olennolle oli mahdollinen? Suuri, suuri oli Pietari, kuten hänen rakkautensakin.

1700-luvun valistusfilosofit tunnustivat myös auliisti Pietarin suuruuden, joskin Katariinan suosio ymmärrettävästi houkutteli enemmän niitä, jotka vaikuttivat hänen hallitusaikanaan. Pierre le Grand – Catherine la plus Grande, kiteytti Voltaire oman kontribuutionsa Venäjän despooteille: Pietari oli antanut venäläisille olemassaolon, mutta Katariina sielun…

Pietarin viholliset ovat yksi Venäjän historian suurista teemoista ja suurelta osin tämä vihamielisyys sijoittuu slavofiliaan. Miksi ja millä oikeudella Pietari meni sorkkimaan Venäjän sielua? Miten hän julkeni tuhota aidon venäläisyyden ja pakottaa alamaisensa omaksumaan nemtsien tavat ja jopa kielen? Tuliko Venäjän kulttuurista Pietarin takia vain puolivillaista pintakiiltoa, joka ulkonaisesti muistutti länttä, mutta itse asiassa koko maa ei ollut enempää aidosti venäläinen kuin eurooppalainen? Eikö Venäjän ollut helpompi puolustautua länttä vastaan, jos eurooppalaiset olivat sille basurmaneja (musulmaaneja) eikä veljiä?

 Venäjän ylimystö oppi kyllä nopeasti vaihtamaan kielensä saksaan ja ranskaan ja lukemaan eurooppalaista kirjallisuutta, mutta samalla se irtautui kansasta ja jäi ikään kuin ilmaan roikkumaan, vailla kansallista alkuvoimaa ja juuria, joita 1800-luvun romantikot osasivat kaivata ja joita 1700-luvun valistus oli halveksinut.

Pietarin kriitikkoihin kuului itse asiassa jo Katariina Suuren aikainen sinisukka, Jekaterina Daškova, Pietarin tiedeakatemian johtaja ja kirjallisuusakatemian perustaja, jonka näemme Aleksandran teatterin edessä olevan Katariinan patsaan jalustan hahmojen joukossa. Hänen mielestään Pietari oli ollut sivistymätön tyranni, joka oli kohdellut kaikkia orjinaan ja joka yritti muuttaa erotuksetta kaiken, edes miettimättä, mikä oli hyödyllistä ja mikä vahingollista. Tässä olikin Pietarin arka paikka, johon hänen myöhemmät kriitikkonsa iskivät.

Pietarihan todella oli tyranni. Ei ollut sattuma, että dekabristi Rylejev ylisti Ukrainan hetmani Mazepaa, joka oli klassisen antiikin parhaiden perinteiden mukaisesti uskaltanut nousta tyrannia vastaan ja josta palkaksi Mazepan kannattajia rangaistiin äärimmäisen julmasti ja lähetettiin runneltuja ruumiita pitkin Dnepriä lauttojen päällä varoittamaan kaikkia ukrainalaisia koskaan nousemasta Pietarin mahtailevassa kaupungissa asuvaa hallitsijaansa vastaan.

Pietarin julmuus oli ilmiömäistä. Hän tappoi omin käsin ilmeisesti satoja kapinaan nousseita streltsejä Moskovan Punaisella torilla ja pieksi ryhmysauvallaan kaikkia, jotka jostakin syystä näyttivät sen ansaitsevan. Kepistä saattoi saada sekä liian liukkaasti kumarteleva työmies, joka keskeytti turhan tähden hyödyllisen toimensa että tietenkin myös sellainen kelmi, joka laiminlöi tervehtimisen. Menšikovin kaltainen valtionvarojen kavaltaja ilmeisesti täysin ansaitsikin perusteellisen selkäsaunan, ehkä myös moni muu.

Mutta Pietarilla näyttää myös olleen erityistä viehtymystä sadismiin, mikä tukee käsitystä hänen poikkeuksellisesta persoonallisuudestaan. Kun kävi ilmi, että muuan kapteeni oli solminut suhteen Pietarin ensimmäiseen ja hänen jo siis hylkäämäänsä puolisoon Jevdokija Lopuhinaan, joka oli pakotettu luostariin, rankaisi entinen aviomies tuota rienaajaa seivästyttämällä hänet. Kyseessä oli tuo vanha teloitustapa, jossa uhri istutettiin terävän seipään nenään, jossa hän hitaasti menehtyi seipään tunkeutuessa sisäelinten läpi keuhkoihin saakka ja lopulta ulos selästä tai kaulasta. Jotta kärsimykset eivät jäisi liian vähäisiksi, puettiin teloitettavan päälle turkki, oli näet pakkasilma.

Vastaavanlaista julmuutta osoitettiin amiraliteetin ensimmäiselle päällikölle Kikinille, joka oli vehkeillyt tsarevitš Aleksein kanssa. Hänet teilattiin ja onneton joutui vielä kuolintuskissaan vastailemaan teloituttajan pilkallisiin kysymyksiin. Nykyään Kikinin nimi muistetaan hänen rakennuttamistaan taloista (Kikinskie palaty), jotka sijaitsevat lähellä Smolnaa ja joissa nykyään toimii musiikkioppilaitos.

Pietarin rakastajattaren Anna Monsin veli Willem erehtyi noudattamaan maan tapaa ja otti lahjuksia. Hänet teloitettiin ja ruumis jätettiin pitkäksi aikaa näytteille muille pelotukseksi. Pää säilöttiin spriipurkkiin. Sekä Monsin, että lapsenmurhasta tuomitun Mary Hamiltonin päät haudattiin sittemmin Katariinan aikana Daškovan ehdotuksesta.

Perimätieto oli väittänyt, että Pietari oli ihastunut tavattomasti Hamiltonin kauneuteen ja määrännyt heti tämän pään katkaistavaksi ja säilöttäväksi, jotta jälkimaailmakin saisi tietää, millaisia kaunottaria Venäjällä oli ollut. Itse asiassa Hamilton oli todella ollut Pietarin rakastajatar, mutta erehtynyt puhumaan pahaa keisarin puolisosta Jekaterinasta (”tšuhonka”) ja lieneepä mahdollisesti tehnyt lapsenmurhan ja vielä varastellutkin. Joka tapauksessa synkkä tarina kertoo jotakin sitä, mitä Pietarista saatettiin uskoa.

Kansan keskuudessa eli sitkeä käsitys siitä, että Pietari oli ilmestyskirjan peto tai Antikristus. Tässä tapauksessa oli mahdollista löytää poikkeuksellisen paljon merkkejä siitä, että viimeiset ajat olivat nyt todella tulleet.

Pietari oli varastanut Jumalalta ajan ja ruvennut laskemaan sitä uudella tavalla, hän oli leikkauttanut miehiltä parran, joka suuren Stoglav-kirkolliskokouksen päätöksellä oli aikoinaan julistettu Jumalan antamaksi miehen koristukseksi, johon ei sopinut koskea. Uuden eurooppalaisen pääkaupungin rakentaminen ”luille ja kyynelille” vastoin Jumalan tahtoa, tulvien ja kosteuden riivaamaan paikkaan oli selvää antikristuksen työtä kuten myös alastomien epäjumalankuvien pystyttäminen Kesäpuistoon ja Pietarhoviin.

 Kutsunnoissa palvelukseen otettaviin tehty polttomerkki oli selvä Pedon merkki ja jopa Pietarin kasvot, jotka viiksineen muistuttivat kissaa, antoivat mielikuvan paholaisesta. Jotta uskonnon rienaus olisi mahdollisimman täydellistä, alettiin luostareita ja papistoa pakottaa hyödylliseen toimintaan, munkkeja lähetettiin armeijaan ja jopa nykyajan cocktailkutsuja muistuttavia assemblée-kokouksia määrättiin järjestämään myös luostareissa.

Osoittaakseen vielä, ettei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä, tsaari rienasi ryyppykaveriensa kanssa kirkollisia menoja karnevalistisessa seurueessaan, joka tunnettiin nimellä ”Kaikkeinjuopunein, kaikkeinhulluin ja mielettömin synodi”. Sen jäsenillä oli hävyttömiä, mukamas kirkollisia nimiä ja titteleitä, joiden säädyttömyydestä (ненормативная лексика) venäläinen wikipedia aiheellisesti varoittaa etukäteen mahdollisia intelligentsijaan kuuluvia herkkiä lukijoita. Sellainen oli esimerkiksi Архикнязь-папа eli Ruhtinaspaavi, joka oli koko joukon johtaja. lisäksi olivat muun muassa:
протокопайхуй Михайлов,
духовник Иринархуй, архидиякон Идинахуй Строев,
протодиякон Пахом Пихайхуй Михайлов, дьякон
Иоиль Попирайхуй Бутурлин.
Ключари: Починихуй Опраксин, Брихуй Хилков,
Ионийхуй Субота, ризничий Изымайхуй Мусин-Пушкин,
уставщик Неоманхуй Репнин, поп Феофанхуй Шушерин.
Дьяконы: Посаднилхуй Головин, Ловихуй Воейков,
Ройхуй Ронов, Дуйнахуй Шемякин.

Ja monia muita.

Tittelit lienee tässäkin parasta jättää suomentamatta. Seurue kulki suurimpina kirkollisina juhlina ympäri kaupunkia, pahoinpiteli ohikulkijoita ja tunkeutui ylimysten koteihin, joissa vaati kestitystä. Juhtina kulkueessa oli sikoja, pukkeja ja jopa kameleita. Humalaa nimitettiin seurueessa Ivaško Hmelnitskiksi, joka olikin seurueen alituisena vieraana. Rienatessaan kirkonmenoja se käytti omia termejään, esimerkiksi kirkonkirouksen eli anateeman julistamista kuvattiin sanalla «ебиматствовать», jonka jätän kääntämättä, herkkien lukijoiden tähden.

Raiskaaja Pietari ei siis kainostellut antaessaan vielä pilkan ruoskankin viuhua pitkin veroilla ja väenotoilla näännytetyn Venäjän selkää. Mutta näin on luoja säätänyt, että nainen usein nauttii siitä, mikä häntä kauhistuttaa ja kiduttaa. Ei asia nyt aina suinkaan näin ole, miksipä moista väittämään, mutta tuskinpa asia rajoittuu vain yksittäistapauksiin.

Joka tapauksessa tarina Pietarista Venäjän yljän ja itse asiassa siis raiskaajan roolissa on vertaansa vailla ja miltei uskomaton. Miten oli mahdollista, ettei kansa noussut kapinaan? Ei kyse ollut pelkästä pelkuruudesta. Ne vanhauskoisten seurakunnat, jotka polttivat itsensä valtavissa rovioissa Karjalan korpimailla, eivät pelänneet tuskaa eikä maallisen vallan miekkaa. Tsarevitš Aleksein taakse kokoontui todella Pietaria vastustavia voimia, mikä tiedettiin Ruotsissa asti. Mutta Venäjän hallinnon mullistanut Pietari piti hyvää huolta myös salaisesta palvelusta. Preobraženski prikaz huolehti siitä, että epäilyksenalaiset napattiin ja että he myös tunnustivat kaiken ja usein varmaan aivan aitojakin syntejään, vaikka armahdusta tuskin oli luvassa.

Pietari Venäjän hallitsijana on todellinen historian jättiläinen, jolle ei ehkä lainkaan ole vertaista. Hän eurooppalaisti Venäjän ja toi sen osaksi arvoyhteisöämme. Hänen metodinsa olivat barbaariset ja kaiketi häntä voidaan myös nimittään jonkin sortin hulluksi, kuten myös vastustajaansa Kaarle XII:ta. Mutta jälkeä syntyi.

Tämän sai kokea myös Ukraina, joka nykyään juhlii Mazepaa kansallissankarinaan. Pietari lopetti kasakoiden vanhan vapauden, hän tuhosi armottomasti omaa tai ainakin ukrainalaisten maata perääntyessään samoin kuin myöhemmin Aleksanteri I ja Stalin.

Mutta niinhän meilläkin talvisodassa poltettiin talot, jottei puna-armeija voisi niitä käyttää. Isonvihan aikana Suomea tuhottiin armottomasti, mutta tilaisuuden tullen Kaarle XII:n armeija kyllä osasi maksaa potut pottuina. Samaa arvoyhteisöä siis oltiin melko pitkälle paitsi että meikäläiset eivät käyneet orjakauppaa ja taisi niitä muitakin eroja olla. Lieneekö vieläkin? Tätä jokainen kotonaan pohtikoon tekemättä liian hätäisiä johtopäätöksiä.

 

Näytttämistä

 

Evästyksiä

 

Sattui taas silmään Katariina Suuren ”Evästys” (Nakaz/Наказ) perustetulle uudelle lainsäädäntökomitealle vuodelta 1767, jonka tarkoituksena oli luoda Venäjälle uusi yleinen laki.

Katariinan nimissä kirjoitetut ohjeet oli itse asiassa suureksi osaksi kopioitu ajan suurilta auktoriteeteilta, kuten Montesquieulta ja Beccarialta, mutta se ei estänyt niihin kohdistuvaa ihailua, päinvastoin.  

Hämmästyttävästi Venäjä olikin kulkemassa ihmiskunnan kärkipaikalle, mitä auttoi sekin, että se toistaiseksi oli enemmän tai vähemmän tyhjä taulu.

Venäjällä siis oltiin muuttamassa lainsäädäntöä kokonaan järjen mukaiseksi, mikä oli toistaiseksi ainutlaatuista. Valistusfilosofit olivat haltioissaan. Voltaire nimitti paperia vuosisadan hienoimmaksi monumetiksi ja imarteli Katariinaa vertaamalla häntä Pietari Suureen: ”Pietari Suuri -Katariina Suurempi”.

Muuten, se laki, joka uuden kokoelman oli määrä korvata, vuodelta 1649 periytyvä Sobornoje uloženije ei ollut mikään primitiivisyyden ja raakuuden tuote sekään. Itse asiassa sen määräämät rangaistukset olivat vähintään kohtuullisia verrattuna vaikkapa Ruotsin käytäntöön, joka tuohon aikaan sovelsi raamattua ja sen drakonisia lakeja.

Uudesta lakikokoelmasta ei sitten tullut mitään, vakka sen kyllä tosiaan piti oleman monessa mielessä moderni, erityisesti mitä lakien muodolliseen puoleen ja niiden soveltamismääräyksiin tulee. Venäjästä piti tuleman maa, jota hallittiin lain mukaan.

Toki kaiken valtiollisen vallan huipulla oli yhä itsevaltias, mutta kuten tunnettua, valistuneet itsevaltiaat pitivät kunnia-asianaan hallita lakien mukaan eikä mielivallalla.

Käytännössä Venäjä oli pitkälti mielivallan maa, mikä toteutui erityisesti tilanherrojen ja maaorjien välisissä suhteissa. Talonpojilla oli kyllä oma itsehallintonsa ja kyläkokouksensa ja toki he normaalitapauksessa toimivat sen mukaan.

Tilanherran valta oli kuitenkin tarkemmin rajoittamaton ja hän saattoi antaa talonpojalle rangaistuksen siten, että tämä sai mukaansa lappusen (eli zapiskan, sanasta pisat kirjoittaa), jossa käskettiin antamaan niin ja niin monta ruoskaniskua. Lapun kansa oli sitten mentävä poliisin tai palokunnan pakeille. Ne huolehtivat toimeenpanosta virkansa puolesta.

Lakikomitean toiminta loppui Pugatšovin kapinan ja Ranskan vallankumouksen myötä. Katariina, joka oli ”evästyksessä” näyttävästi sanoutunut irti kuolemarangaistuksesta, tuomitsi jo vuonna 1790 kuolemaan Aleksandr Radištševin, jonka syntinä oli realistisen matkakirjan kirjoittaminen.

Kyseessä oli teos ”Matka Pietarista Moskovaan”, jossa kirjoittaja antoi ankean, mutta uskottavan kuvan siitä, miten hallinto Venäjällä itse asiassa toimi.

Toki Radištševin tuomio muunnettiin karkotukseksi Siperiaan, mutta hyppäys ”Evästyksen” periaatteista mielivaltaiseen tyranniaan oli vaikuttava.

”Evästyksen” monet kohdat ovat kiinnostavia. Esimerkiksi kohta kuusi kertoi lyhyesti ”Venäjä on eurooppalainen maa”, mikä ilmeisesti oli aksiomaattinen totuus. Sen mukaan lakienkin oli oltava eurooppalaisia.

Kohta kaksi taas kertoi, että on pakko olettaa jokaisen rehellisen ihmisen haluavan nähdä oman maansa ”onnellisuuden, kunnian, turvallisuuden ja rauhallisuuden huippuna”.

 Tuossa yhteydessä ”kunnia” ja ”rauhallisuus” oli ilmeisesti sovellettava eri sfääreissä, edellinen ulkopolitiikassa ja jälkimäinen sisäpolitiikassa. ”Onnellisuuden” voimme panna merkille ja verrata asiaa vaikkapa Yhdysvaltojen perustuslakiin.

Kuolemanrangaistuksen ”evästys” ilmoitti järkiperustein olevan vahingollinen ja tehoton ja siksi hylättävä. Ihmisten onnellisuus sen sijaan oli myös hyödyllistä valtiolle edesauttaessaan väestönkasvua.

Katariinahan uskoikin kansansa elävän vauraasti ja kertoi, että jokaisella perheellä oli varaa syödä kanapaistia pyhäisin (ks. https://timovihavainen.blogspot.com/search?q=kanojen+arvo+ja+merkitys ). Tosinj monet suosivat nykyään kalkkunaa.

Tutkijat (Mac Raeff) ovat katsoneet, että juuri Katariinan aikaan alkoi Venäjällä näkyä merkkejä kansalaisyhteiskunnan synnystä aateliston piirissä. Valitettavasti kehitys lopahti alkuunsa jo keisarinnan toimesta. Myöhemmin hänen poikansa Paavali kielsi koko ”Evästyksen” julkaisemisen.

Aleksanteri I oli tunnetusti vastaavalla tavalla temppelin harjalla juuri samaan aikaan, kun hän valloitti Suomen. Oliko Venäjää kehitettävä perustuslailliseen suuntaan? Suomesta tulikin koekappale ja mahdollinen malli koko Venäjälle, kuten Andrei Saharov on arvioinut.

Muuten, ”evästyksen” venäläinen nimitys on minusta kiinnostava. Sehän on nakaz, minkä kantana on ilmeisesti kazat, ukazat, pokazat, näyttää. Näyttääpä siltä (kažetsja), että venäläinen ajattelee näyttämistä myös määrätessään (ukazat, prikazat) ja jopa sanoessaan -skazat. Satukin on itse asiassa näytös (skazka).

Erikoista on, että tuo nakaz on niin lähellä sanaa nakazanije, (yhteinen verbi nakazat), mikä merkitsee rangaistusta. Rangaistaessa siis ”näytetään” sille, johon se kohdistuu.

Evästäminen/käskeminen ja rankaiseminen eroavat venäjäksi vain yhdessä suhteessa: rangastaessa käsitellään jotakuta (akkusatiivi), kun taas evästäessä käytetään datiivia: annetaan se evästys ”näyttö” jollekulle.

Suomalainenhan sen sijaan antaa jollekulle eväitä mukaan syötäväksi. Ehkäpä tästä ei synny suurta selitystä venäläisten ukaasien ja suomalaisten määräysten väliselle eroille, jos niitä on (suomalaiselle olennaista on määränpää?, venäläiselle se, että näytetään jotakin?).

Tiedä häntä.

Kun kaikki meni huonosti

 

Suomalainen intellektuelli

 

Erno Paasilinna, Majuri Holterin uroteko. Kirjoituksia Suomesta ja maailmasta. Otava 1987, 204 s.

 

En koskaan tavannut Erno Paasilinnaa, mutta julkisuudessa hän teki arkkityyppisen vihaisen nuoren miehen vaikutelman vielä vanhanakin. Hän kantoi avoimesti kaunaa ja briljeerasi sillä.

Kuten kaikki intellektuellit, hän kritisoi valtaa ja sen haltijoita. Se suuri nousukausikin, joka nosti Suomen kansan ryysyistä vaurauteen, oli monelle myös kovaa muutoksen aikaa ja olisi ollut kovin yksipuolista keskittyä sitä vain ylistämään.

Paasilinnalta on myös peräisin kokoelma ”Yksinäisyys ja uhma”, jonka pelkkä nimi kertoo jo paljon siitä, mitä kirjoittaja arvosti ja miten hän koki osansa. Hän oli itseoppinut, eikä siis kuulunut ”opetettujen” kategoriaan, mikä oli ylpeilyn aihe.

Intellektuelleilla on eri maissa oma fysionomiansa ja sen roolit muotoutuvat maan historian ja yhteiskunnan mukaan. Paasivirta olisi sopinut huonosti ranskalaisen intellektuellin muottiin eikä hänestä oikein venäläistäkään olisi saanut.

Hän oli siis suomalainen, meillä harvinaisen lajinsa edustaja, yrmeän riitelijän hahmoisena ja pohjoisella twistillä (anteeksi anglismi). Mies, joka muisti vielä jokapäiväisen nälän ja kantoi siitä herroille kaunaa ikuisesti.

Kirjan esseet sijoittuvat 1970-luvun lopun ja 1980-luvun lopun väliselle vuosikymmenelle, mikä tietenkin pitkälti määrää niiden aihepiirin ja hengenkin.

Suomessa nähtiin silloin sekä suuri muutto, koulutusjärjestelmän valtava kasvu, elintason huimaava nousu, että myös pikkutilojen lopettaminen, siirtotyömaiden perustaminen, muutto Ruotsiin, alkoholin kulutuksen räjähtäminen ja paljon muuta.

Ideologisella rintamalla nähtiin luonnonsuojelun tulo ja happosadehysteria, reaalisosialismin syntiinlankeemus, USA:n lähentyminen Kiinaan ja Kiinan ja Vietnamin sota, Solidaarisuuden” nousu Puolassa ynnä muuta järisyttävää.

Nyt oli myös sissejä, jotka taistelivat Afganistanissa miehittäjää, sosialismin maata vastaan. Kommunistit olivat meillä myös hallituksessa ja aivan ilmeisesti alkoivat jo itsekin pelätä kommunistista järjestelmää, kuten tekijä huomauttaa.

Kommunistinen ideologia brežneviläisessä muodossaan ei koskaan ollut ollut intellektuellien suosima ihanne muualla kuin Suomessa. Nyt se alkoi tuntua meilläkin yhä mahdottomammalta. Oikean intellektuellin oli oltava niistäkin reilusti vasemmalla.

Normien säätäminen maailmalle ei toki ole konsti eikä mikään. Intellektuelli voi siinä tehdä tahtonsa mukaan. Ongelmaksi saattaa vain helposti nousta se, ettei kritiikkiä oteta vakavasti, jos se on kokonaan maasta irrallaan. Onhan se hyvä pohtia perimmäisiäkin kysymyksiä, mutta politiikkaa on pakko tehdä realiteettien ehdoilla.

Paasilinnalla on muutamia yleisen tason väitteitä, jotka sijoittavat hänet reaalisen politiikan ulkopuolelle, mutta ovat siitä huolimatta jossakin määrin kiinnostavia ja jopa tarpeellisia, ainakin periaatteessa ja ainakin nyt intellektuellille.

Väite suomalaisten tyhmyydestä ei ole vailla perää tai mielenkiintoa. Sen tueksi on historiallista tietoa. Suomalaisten urhoollisuus sodassa perustui pitkälti aivan epärealistiseen näkemykseen tosiasioista. Oikeastaan sen olisi pitänyt johtaa katastrofiin, mutta paradoksaalisesti niin ei käynytkään, mikä lienee aiheuttanut perusteetonta ylpistymistä.

Tyhmää oli kansamme myös ulkopoliittisesti torjuessaan aluksi paasikiveläisen realismin nöyristelynä ja sen jälkeen innostuessaan todelliseen nöyristelyyn kadotettuaan suhteellisuudentajunsa. Sitä ei tainnut koskaan ollakaan.

Tämä hyväksyttäneen. Hankalampi on tuo jo kirjan otsikossakin oleva asennoituminen sotalaitokseen. Norjalainen majuri Holter sai potkut työstään kieltäydyttyään myötävaikuttamasta Altan ekokopinallisten kukistamiseen. Sellainen ei ollut armeijan tehtävä. Sitä paitsi hän oli kapinoitsijoiden kanssa itse asiasta samaa mieltä.

Onko meillä Suomessa ollut mitään vastaavaa, kysyy Paasilinna ja unohtaa tämän lajityypin historian ehkä suurimman tapahtuman: Anjalan liiton.

Mutta siitä toiste. Paasilinnan pasifismi ei ole mitään omaperäistä sellaisenaan. Hän mainitseekin Tolstoin näkemykset armeijasta, jotka toki ovat äärimmäisen radikaaleja ja juuri siksi käyttökelvottomia pahassa maailmassa. Hyvähän niitäkin on toki ajatella.

Pahasi överiksi Paasilinna menee kertoessaan, että jokainen sotilas on vihollinen: sodissa on kuollut enemmän siviilejä kuin sotilaita. Tässä hän ei kuitenkaan ole halunnut huomata sitä, että Suomen viime sodissa kävi aivan päinvastoin, mikä tosin oli kansainvälinen harvinaisuus.

Yhtä paljon metsään menee ”fasismin” manaaminen kuolleista. Sitä muka oli Suomessa tuohon aikaan taas havaittavissa. Intellektuelli menee jo pahasti uskottavuuden rajan yli yrittäessään löytää aasinsiltoja maailmansotien välisen totalitarismin ja nousevan hyvinvointi-Suomen yhteiskunnan välille.

Olihan sitä työttömyyttä, jopa 200 000 henkeä virallisesti ja muita lisäksi, olihan meillä tosiaan syntynyt varakkaiden luokka ja oli muutama rikaskin, joita suuresti ihailtiin. Väkivaltaa ei hallintoon liittynyt eikä se korporatismikaan nyt ihan samassa asemassa ollut, kuin jossakin Saksassa puoli vuosisataa aiemmin.

Paasilinna ei peitä inhoaan niitä ihmisiä kohtaan, joiden mukavaa elämää lehdistö ihasteli ja jotka esimerkiksi nautiskelivat hankkimalla uudenaikaista solarium-rusketusta. Tottahan se oli, että rahaa ja luksusta alettiin juuri tuolloin julkisesti ihailla, mutta totta ei ollut, että ihmisten jakautuminen A- ja B-luokkaan olisi jyrkentynyt. Oli käymässä juuri päin vastoin.

 Tulevaisuudesta kirjoittaessan vuonna 1984 Paasilinna toteaa, ettei usko lähitulevaisuuden enää paljon muuttavan olojamme. ”Kirjoitusmerkit säilyvät, vaikka ne tietokoneissa muuntuvat ja niiden vaihto nopeutuu. Ihminen syö, juo, nukkuu, kävelee, sairastaa ja tuntee kipua niin kuin ennenkin.”

Muuten ihmisen elämä olikin tulossa paljon entistä ikävämmäksi ja hankalammaksi, stressi sen kuin lisääntyi kiihtyvällä vauhdilla. Tavaratkin kyllä lisääntyivät, mutta entäs sitten?.

Olihan se tietokonekin tullut maailmaan ja nyt se mahtui jo rintataskuun, kertoo Paasilinna hämmästyttävästi. ”Ne vievät meiltä tunteen ja järjen” hän ennustaa oudon pahaenteisesti. Mitään tuollaista ei tullut kyllä vielä minun mieleeni, kun tuohon naikaan opettelin käyttämään Macin kottaraispönttöä. Sillä oli vain mukava kirjoittaa. Eihän mitään nettiäkään ollut.

Joka tapauksessa suuria yllätyksiä ei ollut maailmassa vuonna 1984 enää odotettavissa. Maailma jatkoi samaan suuntaan. Maailmansotaa ei tulisi ja hyvinvointivaltioissa jatkoi kehittymistään entistä suppeampi poliittis-taloudellinen eliitti, joka täydensi itse itsensä. Sivuteitä ei ollut näköpiirissä, ”maailma menee siihen suuntaan johon se on menossa”.

Näin jälkiviisauden valossa voi sanoa, että kyllähän maailmaan yhtä ja toista uuttakin on tullut. Intellektuellilta olisi oikeastaan voinut odottaa radikaalimpiakin skenaarioita. Ehkäpä tuo vuodenvaihde oli poikkeuksellisen rauhaisaa aikaa.

Kaikenmoista

 

Tähdenvälejä

 

Tässä on taas sattunut kaikenlaista, josta voisi kirjoittaa pitkästikin jos viitsisi ja jos ei jo olisi kirjoittanut.

Oikein ajattelevia piirejä on juuri nyt suuresti kuohuttanut tapaus Teemu Keskisarja, joka puheenjohtajatentissä lausui taikasanan ”väestönvaihto”.

”Threads” nimisellä sivustolla, jonne puhdasmielisimmät näyttävät siirtyneen X:stä eli entisestä Twitteristä ja joka ainakin minulle lähettää enimmäkseen seksikkäiden vanhojen naisten feikkikuvia, velloo jonkinlainen närkästyksen ja kauhistuksen puuro tai velli, joka yhä uudelleen mainitsee, ettei mitään väestönvaihtoa ole eikä tule, ei nyt eikä koskaan.

Sitä paitsi Supo on kertonut, että väestönvaihto viittaa äärioikeistolaiseen salaliittoteoriaan. Miten sellaista kehdataan vielä tänään esittää.

Keskisasrja näyttää puheenvuoroa pyytäessään viittavankin toisella tavalla kuin muut ja todistaa tälläkin tavoin äärioikeistolaisuutensa. Miten kauas tällä tiellä oikein voidaan meidän maassamme mennä? Sitä paitsi on melko varmasti niin, että Keskisarja oli kännissä, kaiketi ympäripäissään, vaikka asiaa ei mistään huomannutkaan.

Olen yhä uudelleen joutunut ihmettelemään, voiko tämä porukka tosiaan olla näin typerää, vai teeskenteleekö se. Kuuluisan hihamerkkitapauksen aikana oli jo vastaansanomatonta, että kyseessä oli feikkaus: kansanedustajan avustajan pakinasta paisutettiin tahallaan valtava kansainvälinen sensaatio eikä kukaan koskaan pyytänyt tekosiaan anteeksi tai katunut, tehokkaasti tai muuten.

Siinä meni älyllistä elämää viettävien piirissä median maine eikä ole takaisin tulossa. Suuri yleisö kyllä luottaa maassamme mediaan huomattavan paljon…

Tuossa uusimmassa väestönvaihtosensaatiossa koko sensaation aiheena oli vain ja ainoastaan käytetty sana. Itse asia on puhdasta aritmetiikkaa ja ilmeisesti kauhistujat eivät kunnioita eivätkä uskalla harjoittaa moista tiedettä, joka pakottaisi hölmöläisetkin liian epäkorrekteihin johtopäätöksiin.

Voin puolestani kertoa käyttäneeni ”väestönvaihto” -termiä jo vuonna 2009, kirjassani ”Länsimaiden tuho” (s. 194). Voin todeta, etten lainannut termiä keneltäkään, vaan keksin sen itse. Tuo salaliittoteoriakin on ajoitettu vuoteen 2010.

Mutta eihän tuollaisen Threads-porukan kanssa voi järkevästi puhua mistään, vaikka se selvästi antaa ymmärtää olevansa älymystöä ja moni lienee suorittanut akateemisen lopputukinnon. Se osaa vain nuuskia sanoja ja sijoittaa sen jälkeen niiden käyttäjät ystäviin tai vihollisiin. Sana ”analyysi” olisi tässä ympäristössä pelkkä vitsi.

Onko maamme sivistyneistön taso koskaan ollut näin matala?

                                                                                                                  ***

 

”Foreign Affairs”, aikakauslehdessä kaksi Yalen lainopin professoria kertoo siitä, mitä uutta maailmanpolitiikassa nyt havaitaan lain ja laillisuuden näkökulmasta. Otsikkona on” Might Unmakes Right”.

Heidän lähtökohtanaan on vuonna 1928 allerkirjoitettu Kelloggiin-Briandin sopimus, joka kielsi sodan kansainvälisen politiikan keinona.

USA:n ja Ranskan ulkoministerit saivat useimmat tuon ajan hallitukset liittymään sopimukseen, joka näin sai kansainvälisen lain aseman.

Sopimus muutti monet asiat. Aiemmin ei ainoastaan ollut ajateltu, että sotilaallisen voiman käyttö toisen maan alueen haltuun ottamiseksi oli maille sallittua politiikan keinona vaan niiden itse asiassa pitikin sitä käyttää joissakin tapauksissa.

Sopimus muutti tilanteen. Sen jälkeen sekä väkivalta että sillä uhkaaminen kiistojen ratkaisemisen välineinä olivat kiellettyjä. Vuoden 1945 YK:n peruskirja jopa laajensi määritelmää ja puhui ”voiman käyttämiestä tai sillä uhkaamisesta toisen valtion alueellisen koskemattomuuden tai poliittisen itsenäisyyden loukkaamiseksi.”

Ne, jotka tuollaiseen syyllistyivät, saattoivat odottaa kansainvälisen yhteisön tuomiota ja usein myös maailmanpoliisin eli USA:n interventiota. Näin esimerkiksi Kuwaitin tapauksessa.

Nyt sen sijaan Trump on jo toisen kautensa alussa uhannut (ainakin kirjoittajien mukaan) useita maita väkivallalla: Kanada, Panama, Grönlanti… Lähi-idässä on jo toimittukin, Gazan alueen käsittely on vielä kesken.

Sota politiikan normaalina keinona näyttää nyt riistäytyneen irti pannasta ja valtio toisensa jälkeen valmistautuu käyttämään väkivaltaa laajentaakseen alueitaan ja alistaakseen naapureitaan.

Tässäkö ei ole mitään uutta? On siinä se varsin tärkeä uutuus, että valloittajan väkivalta ei ole enää tabu, vaan entisen maailmanpoliisinkin kannalta normaali käytäntö.

Taaksepäin mennään tässäkin asiassa siis sata vuotta ja odotettavissa lienee samaa, kuin silloinkin.

 

                                                                                  ***

Uusimmassa New York Review’ssä Michael Kazin kirjoittaa historiantutkimuksesta ja sen popularisoinnista Amerikassa arvostellessaan Nick Whithamin kirjan ”Popularizing the Past: Historians, Publishers and Readers in Postwar America”.

Hieman yllättäen saamme kuulla, että viimeisten viidentoista vuoden aikana alan opiskelijoiden määrä Amerikassa on tasaisesti laskenut Kaikkialla USA:ssa yliopistot karsivat opettajien paikkoja ja jättävät värväämättä uusia eläköityneiden tilalle. Vain kolmannes vuosina 2016-2017 valmistuneista historoitsijoista on saanut vakinaisen paikan viisi vuotta myöhemmin.

Kun kirjoittajalta on opiskelija kysynyt, mitä hän ajattelisi tälle uralle lähtemisestä, on vastaus ollut kaikkea muuta kuin rohkaiseva: jos nyt ei mitään muuta työtä voi itselleen kuvitella, niin…
Kuitenkin ajankohtaiset kiistakysymykset kietoutuvat usein historiallisiin aiheisiin: oliko itsenäisyysjulistus tarpeen orjanomistuksen turvaamiseksi…?

Historia on ollut taistelukenttänä ja vastakkain ovat olleet poliittisesti korrektit sortokertomukset ja ”hajottavat suuntaukset”.

Trump on antanut ukaasin (asetuksen) nimeltä ”Restoring Truth and Sanity to American History” ja vaatinut Smithsonian Institutionin (Kansallismuseo Washingtonissa) puhdistamista ”hajottavista narratiiveista”.

Ainakin Kazin näyttää kantavan huolta juuri siitä historian suuntauksesta, joka on viime vuosikymmenet ollut hyvin monessa maassa muodikas ja jonka ideana on kansakunnan suuren kertomuksen vastustaminen. Näin ymmärrettynä historioitsijan tehtävä on hyvin simppeli ja tuloksena on kuin onkin valtakuntaa hajottavia näkemyksiä.

Venäjällähän on samaan aikaan vahvasti noussut suuntaus, jossa valtiota palvotaan korkeimpana olentona, jonka puolesta annetut ihmisuhrit ovat aina pyhiä. Amerikassa voi toki odottaakin toisenlaista näkökulmaa. Onko se jo mennyt tolkuttomuuksiin, en pysty sanomaan.

Joka tapauksessa se lause, jonka Kazin esittää kirjoituksensa lopuksi, on poikkeuksellisen loistava kiteytys koko alasta: ”Historia on sitä, mitä nykyisyys haluaa tietää menneisyydestä”.

”Nykyisyys” jakaantuu moneen osaan. Sen tiedonhalu on asia, joka on tuomittu toteutumaanmoinella tavalla ja olemaan monessakin suhteessa yksipuolinen. Se myös muuttuu suuresti aikojen kuluessa.

Näin ajateltuun historiaan ei sovellu korollaari, jonka mukaan vain tietyllä tavoin ajattelevilla on oikeus kysyä ja kuulla menneisyydeltä sitä, mitä haluaa.

Mitä amerikkalaiset ovat sitten viime aikoina halunneet kuulla ja mitä he novat saaneet kuulla? Tässäkin suhteessa tuo kansa taitaa olla kovin jyrkästi jakautunut.

 

Vaarallisia tyyppejä

 

Suomalainen terrori

 

Teemu Keskisarja, Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista. Atena 2011, 292s.

 

Tämä kirja on syntynyt osana Suomen Akatemian rahoittamaa projektia ”Liike-elämän juuret ja roolit modernissa yhteiskunnassa. Suomi eurooppalaisissa yhteyksissään1750-2000”.

Moni voi kysyä, millä tavalla tämän kirjan teema ja projektin yleinen otsikko liittyvät toisiinsa ja tehdä jopa sen johtopäätöksen, etteivät millään tavalla. En minäkään itse asiassa sitä tiedä.

Suomen Akatemian tutkimukselle myöntämä rahoitus, jonka luonne yleisesti ymmärretään ihan väärin, saadaan kuitenkin vain esittämällä hakemus, jossa maksimoidaan niiden pisteiden määrä, joita Akatemia arvostaa rahoituksesta päättäessään.

Niinpä projekteihin yleensä esimerkiksi liitetään ainakin joku väitöskirjan tekijä, joka mikäli mahdollista on naispuolinen ja jonka aihe saadaan jollakin aasinsillalla tukemaan projektin yleistä päämäärää. Projektin on myös oltava kansainvälinen ja viisainta on, mikäli se lupaa sitoutua kulloinkin muodikkaisiin päämääriin ja selvittää esimerkiksi rasismin, misogynian tai homofobian juuria.

Luulen muuten, että ainakin hiljattain myös jokin sellainen aihe, jossa BLM-aatteen merkitystä maamme historiassa olisi käsitelty, olisi saanut innokasta kannatusta.

Vastoin yleistä käsitystä, Akatemian myöntämät rahat eivät tule sille projektin johtajalle, jonka nimen alla ne mainitaan. Itse asiassa projektin johtaja ei saa lainkaan palkkaa hommastaan, vaan voi veloittaa vain kuluja.

 Ne suuret, jopa miljoonaluokan rahat, joita Akatemia myöntää, menevät suureksi osaksi niille yliopistoille, joiden suojassa tutkimusta suoritetaan ja tutkijoiden palkat on normitettu, eivätkä ole päätä huimaavia.

Tämä vain yleisenä valistuksena Akatemian projekteista. En tiedä sen enempää tuosta projektista, jonka osana tämä kirja on tehty enkä tunne sen loppuraporttia, jossa sen liittyminen liike-eliitin juuriin ja rooleihin lienee seikkaperäisesti perusteltu.

Keskisarja oli joka tapauksessa tämän kirjan ilmestyessä jo tohtori (2006) ja luultavasti dosenttikin. Liittäminen projektiin on ollut ainakin tapa turvata rahoitusta sille tutkimukselle, johon tämäkin kirja perustuu. Ei näitä kirjoittamalla elä ja toimeen on tultava myös sen, joka tutkijan tielle on lähtenyt.

Tästä kirjasta puuttuu viiteapparaatti, mikä monien mielestä osoittaa, ettei kyseessä ole tieteellinen teos. Lähde- ja kirjallisuusluettelo on kuitenkin asianmukaisen laaja ja on syytä uskoa kirjoittajaa, joka kertoo, että kirjassa esitellyistä tapauksista on jokaisesta tarjolla ”aikalaistekstien vuori” tai ainakin pinkka.

Sellaisiahan syntyy jopa useimmista oikeudenkäynneistä, mikäli asia on kyllin vakava ja vakavia asioita kaikki kirjan kuusi tapausta käsittelevät.

Itse asiassa olisi suonut kirjan pääotsikoksi sellaisen muotoilun, joka paremmin kuvaa sen tavoitetta. Yhden vääpelin tapauksella ei sellaisenaan ole vielä merkitystä, ellei sitä tarkasteltaessa tehdä yleisempiä kysymyksiä ja etsitä huolellisesti niihin vastauksia.

Sitähän Keskisarja on tehnyt. Alaotsikon mukaan kirjan tarinat ovat esimerkkejä suomalaisesta terrorismista, jollaista maassamme ei oikeastaan ole löytynyt lukuun ottamatta surullisen kuuluisaa vuotta 1918 ja sen jälkeistä aikaa, jolloin kaikki tuntui menneen raiteiltaan ja jonka jälkikaikuja oli vielä 1930-luvun alun lapualaisuudessa.

Keskisarja itse sanoo, että kirjan pelkistetty, mutta kunnianhimoinen pyrkimys on valaista menneisyyden suomalaisten äärimmäisyysihmisten elämää ja kertoa mahdollisimman tosia tarinoita.

Mitä suomalaisiin kansana tulee, heidän maineensa hiljaisesti jurottavana kansana, joka ei syttynyt oikosulkuihin, oli vielä 1800-luvulla hyvin vahva ja venäläiset tutkijat saattoivatkin mainita tämän poikkeuksellisen rauhallisuuden, josta Kalevalakin todisti: suomalainen taisteli hengen asein eikä miekoin.

Koko vuoden 1918 verisauna, joka tapahtui jo ennen kuin kansalaissota Venäjällä oli päässyt kunnolla edes alkamaan ja erityisesti Viipurin venäläismurhat paljastivat sitten kokonaan toisenlaisen maiseman, jossa riitti kauhistelemisen ja ihmettelemisen aihetta.

Erikoista on myös se, että 1920-luvulla Suomesta tuli ilmeisesti Euroopan väkivaltaisin maa, mutta tämä ei kuitenkaan ilmennyt terrorina.

Professori Veli Verkko selitti asiaa suomalaisella kansanluonteella. Sitä myöhemmät tutkijat pitivät kehäpäätelmänä ja hylkäsivät samalla typerästi koko ajatuksen kansanluonteesta, joka oikein käsitettynä on täysin hedelmällinen ja monen asian suhteen hyödyllinen käsite.

Keskisarja pyrkii runsaan lähdeaineistonsa varassa ymmärtämään kaikki kohteitaan. Yksi niistä on Waldemar Churberg, Fanny Churbergin veli ja suomalaisuusliikkeen sisäpiiriläinen, joka yliopiston portilla tyhjensi revolverinsa vanhaan ystäväänsä.

Churberg joutui neljäksi vuodeksi Käkisalmen vankimielisairaalaan, joka ilmeisesti oli paljonkin tavallista kuristushuonetta pahempi paikka. Hän olisi kuitenkin halunnut ehdottomasti olla edesvastuullinen murhamies eikä hullu ja siihen oli ymmärrettävät syynsä.

Churbergin tarina on marginaalisuudessaan hyvinkin merkittävästi aikaansa valaiseva, kun sen esittää tuota maailmaa hyvin tunteva tutkija.

Toinen, varsinainen terroristien joukko oli ryhmä koulupoikia, ”Verikoirat”, jotka yrittivät käyttää nimenomaan ”teon agitaatiota” ja tehdä Suomen oikeustaistelusta elämää suurempaa tappamalla satunnaisia esivallan kätyreitä. Myös oma, kavaltajaksi leimattu joutui uhriksi samaan tapaan kuin Šatov Dostojevskin ”Riivaajissa”. Tuokin kirja perustuu tositapahtumiin.

Verikoirien tarina on irvokas eikä aivan vailla komiikkaa, kun pommien rakentelu ei amatööreiltä onnistunut. Tragiikkaa siinä riitti viattomien uhrien osalta, jotka joutuivat salakavalien murhaajien tielle.

Tarina sai paljonkin tilaa Eino Parmasen ”Taistelujen kirjassa”, mutta sankareiksi salamurhaajat eivät koskaan päässeet nousemaan. Kuten kirjoittaja esittää, heiltä puuttui uhri, marttyyri. Vasta se olisi antanut oikeutuksen murhille, jotka muuten jäivät pelkiksi konnantöiksi.

Keskisarja kertoo myös Mustialan maatalousoppilaitoksen oppilaiden joukkomurhan junassa ja keskittyy henkilöön, joka oikeastaan kaiken aloitti, mutta pääsi loppujen lopuksi teostaan  hyvin vähällä, koska ei sopinut kunnon konnan rooliin.

Aivan uskomaton sankaritarina on Kajaanin sijaisteloitus, jossa vähäpätöisillä perusteilla (asekätkentä) tuomitaan kuolemaan kaksi miestä, mutta teloittajat suostuvat kuin suostuvatkin siihen, että kaksi johtajaa astuu heidän paikalleen teloitettavaksi.

Tämä tarina oli jo sen verran erikoinen, että siitä kiinnostui itse Mannerheimkin, mutta tuo merkillinen kenttäoikeus jäi vailla rangaistusta kuten niin moni muukin tapaus kapinan aikana. Ymmärrettävästi hengenmiehet joutuivat sen johdosta liki ekstaasiin.

Kuopiolaisen Pekka Pitkäsen murha Kuopion Taivaanpankolla lienee paremmin tunnettu. Siinähän ”vasikka” tuomittiin puolueen toimesta kuolemaan ja teloitus toimeenpantiin.

Kirjalle nimensä antanut Vääpeli T:n tapaus kuvaa epäonnistuneen aliupseerin ja Etsivän keskuspoliisin agentin uraa, johon liittyivät loputtomat konfliktit työyhteisön kanssa ja lakkaamattomat valitukset yli virkatien aina valtakunnan huipulle saakka.

Vääpeli T. oli väkivaltainen ja näyttää oikeastaan ihmeeltä, että hän ei lopulta suorittanut mitään terroristista tekoa, vaikka hän oman tulkintansa mukaan jäi yhä uudelleen vaille oikeutta ja turhaan yritti paljastaa homoseksuaalien salaliittoa, joka hänen havaintojensa mukaan vallitsi Suomen armeijassa ylimmältä portaalta alas saakka.

Vääpelillä oli ilmeisesti kokemusta ihmisten tappamisesta ja myös ase käytössään, joten yhtälö oli erittäin vaarallinen, mutta lopultakaan hän ei ryhtynyt väkivaltaan, vaikka hänen valituksensa eivät koskaan jihtaneet mihinkään.

Joka tapauksessa niitä sentään otettiin käsiteltäväksi, mikä on saattanut hillitä radikaalimpia ratkaisuja.

Keskisarja osoittautuu tässä, kuten muissakin kirjoissaan, tunnolliseksi tutkijaksi, joka käsittelee aineistoaan kriittisesti eikä kiiruhda menemään yli siitä, missä aita on matalin.

Hänen tekstinsä on nautittavaa ja oivaltavaa ja sen erottaa sensaationhakuisesta journalismista myös aikakauden lähteiden laaja tuntemus. Kirja kannattaa lukea ja ase ansaitsee hyvinkin paikkansa Akatemian projektin tuotteena.

Voi tätä kaunan määrää

 

Kauna ja sen kantajat

 

Paavo Lipposen sanastossa ”kaunalla” on keskeinen asema. Hiljattain ilmestyneessä muistelmateoksessaan hän käyttää sanaa kymmeniä kertoja ja on suosinut sitä jo kymmenien vuosien ajan.

Muistan, miten tämä sananvalinta joskus yllätti minut, kun ajattelin, että mies sentään edustaa maamme johtavaa kaunapuoluetta. Mikäli kaunan kantamisesta tulisi häpeällistä ja sopimatonta, muuttuisikin kai puoluekenttämme aika radikaalisti.

Mitäpä muuta nykyaikainen tyypillinen suomalainen puolue muuta tavoittelisi, kuin rangaistusta tai ainakin rajoitusta väärin perustein menestyneille toisen yhteiskuntaryhmän edustajille. Jokainenhan ymmärtää, etteivät rikkaat ole rikastuneet omalla työllään, joten on oikeutettua kantaa heille kaunaa.

Syytön uhri yhteiskunnassa on vain köyhälistö, alaluokka, jolla kaikin mokomin voisi antaa kaiken vallankin, sillä sehän käyttäisi sitä vain riistäjiä vastaan ja ottaisi takaisin sen, mitä ne siltä ovat ottaneet.

Tähän tapaan ainakin kulki marxilainen ajatuksenjuoksu aikoinaan. Nythän se ei ole aikoihin enää ollut vakuuttava. On yhä tavalllisempaa ajatella, että ihmiset ovat saattaneet luoda hyvinvointinsa omilla ansioillaan. Mikä merkittävää, tällaista mielialaa on jopa taustaltaan marxilaisisa puolueissa, lukuun ottamatta niiden infantiileja, radikaaleja versioita.

Tämä ei merkitse sitä, että kapitalismi ilman muuta toteuttaisi oikeutta. Kaikenlaiset järjettömyydet ja kohtuuttomuudet novat siinä toki mahdollisia. Kuitenkaan niiden vastustaminen ei välttämättä edellytä kaunaisuuden nostamista korkeaan arvoon.

V.I. Lenin tajusi hyvin kaunan poliittisen merkityksen pohdiskellessaan vallankumouksen toteuttamismahdollisuuksia. Ajatuksensa hän esitti kirjasessa ”Valtio ja vallankumous”. Hän lähti siitä, että ne, joita kansa kadehti, oli heti aluksi näyttävästi asetettava sorrettuun asemaan, jolloin joukot vakuuttuisivat siitä, että uusi valta on tosissaan ja haluaa muuttaa kaiken.

Tuo entisten sortajien sortaminen ei sinänsä hyödyttänyt uutta järjestelmää muuten, kuin tyydyttämällä kaunaa, suosimalla niitä, jotka kadehtivat parempiosaisia. Lisäksi siihen liitettiin varakkaamman kansanosan eksproporiointi eli heidän omaisuutensa ryöstäminen.

”Grab nagrablennoje”, ryöstä ryöstettyä olikin niin sanotun Lokakuun vallankumouksen suuri tunnus, jolla Venäjä saatiin lopulliseen sekasortoon ja halvaannutettiin vanhan valtiokoneiston jätteet. Siitä saa Suomikin kiittää itsenäistymistään.

Aleksandr Jakovlev, enjtinen politbyroon jäsen ja perestroikan arkkitehti kuvasi bolševikkien ”kumousta” vertaamalla sitä ryysyköyhälistön elämään: sen elämäntapaan kuului sytyttää talonpojan lato palamaan saadakseen sen äärellä lämmitellä ja paistaa siinä kanoja, jotka nekin olivat varastettuja… (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=jakovlev).

Mutta kun vanha hallinto oli tuhottu, oli kauna tehnyt tehtävänsä. Tai ainakin melkein. Kyllä Stalin sille vielä löysi runsaasti käyttöä, ensin kollektivisoinnissa ja sitten suuressa terrorissa. Aina riitti kaunaisia, jotka halusivat kostaa oman kyvyttömyytensä ja saamattomuutensa niille, jotka olivat menestyneet. Aina riitti sellaisia eteenpäin pyrkijöitä, jotka halusivat täyttää taskunsa puolueen tuella.

Ja niin edelleen. Mikäpä puolue olisi kokonaan vapaa kaunasta? Olisiko sellainen edes onnellisten omistavien puolue, tuo entinen kansallinen kokoomus?

Se saattaisi olla lähinnä sen kaltainen. Kiinnostavasti se on nyt yhteistyössä perussuomalaisten kanssa, joille kauna sentään on tärkeä poliittinen käyteaine.

Mutta eihän politiikka koskaan yhden asian ajamista ole. Demokratiassa sen täytyy perustua kompromisseihin. Vai voisiko maamme saada taas yleiskaunaisen hallituksen, joka keskittyisi ulosmittaamaan olemassaolevia menestyneiden etuja ja rahoittaisi toimintansa vanhaan tapaan velalla?

Ehkäpä se olisi tie onneen?

Joka tapauksessa olisi kiinnostavaa, mikäli kaikki puolueet tekisivät jonkinlaisen kaunaisuustestin ja julistaisivat avoimesti suhteensa tähän suomalaisten perinteiseen asenteeseen.

Tässä vielä vanhempia ajatuksia kaunasta:

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Katkeruus ja kauna

 

Suomalaisista 1800-luvulla koottu kansatieteellinen aineisto oli Venäjällä aika laajaa. Moskovalainen Anna Leskinen on tehnyt siitä väitöskirjankin.

Muuan asia, joka noiden tutkimusten yhä uudelleen toistuvissa stereotypioissa eli kokemukseen pohjautuvissa yleistyksissä suomalaisesta kansanluonteesta pistää silmään, on suomalaisten kaunaisuus, zlopamjatnost. Suoraan käännettynähän se merkitsee pahan/ilkeyden muistamista.

Zloba, pahantahtoisuus tarkoittaa jokseenkin samaa. En ole tarkistanut, mitä sanoja Bobrikov käytti, kun hän kehotti murskaamaan suomalaisten pahuuden ja vastustushalun ilmaukset. Kaipa se oli zloba.

Etnografien laatimissa karakteristiikoissa mainittiin muistaakseni useinkin se, ettei suomalainen koskaan unohtanut kärsimäänsä vääryyttä, vaan pysyi siis kaunaisena.

Meillä katkeruus ja kauna yleensä yhdistetään toisiinsa tiukasti. Katkeruus syntynee yleensä oikeutetusta vihasta, joka kohdistuu kärsittyyn vääryyteen. Katkeruus on meillä kuitenkin jokseenkin samaa kuin kaunaisuus, molemmat hienoja asioita, koska oikeuden voitto tässä maailmassa on kultaakin kalliimpi.

Venäjässä asia on ehkä hieman toisin. Katkera, gorki (vrt. Aleksei Peškovin pseudonyymi) on vaikkapa jokin kovin väkevä ja vaikeasti koettava asia. Tunnetussa keskitysleiriläisten laulussa Vaninski port, kerrotaan, miten päähenkilö joutui maailmassa juomaan katkeran maljan pohjaan: горькую чашку до дна, пришлось мне выпить во свете.

No, onhan katkeruudella suomessakin tämä merkitys, mutta minusta siinä ylivallan saa kyllä kaunaisuus, kestävä mentaliteetti. Periaatteessa toki voi vaikkapa joku ihminen kertoa jonkin asian katkerasti tai itkeä katkeraa kohtaloaan olemassa silti kaunainen.

Lähden kuitenkin siitä, ettei kaunaisen konnotaatio ole venäjän gorki-sanassa kovinkaan vahva. Olisi kai kummallista, mikäli joku kehtaisi ottaa kirjailijanimekseen Kaunainen. Sen kunniaksi sitten vielä nimettäisiin Kaunaisten kaupunki…

Sivumennen sanottuja, se pikku paikkakunta, jossa Lenin kuoli, ei ollut sama kuin myöhempi Gorkin kaupunki (Горький), vaan mäkiä tarkoittava Gorki (Горки), myöhemmin Gorki leninskije. Sekaannus syntyy siksi, että kansallinen translitterointimme vaatii jättämään adjektiivin lopusta pois ns. lyhyen i:n (й-краткий). Ihan tyhmä juttu kyllä ja suotta sekoittaa systeemimme muuten loistavaa selkeyttä.

Mutta mitä tähän kaunaan tulee, se lienee ihan oikeasti muuan merkittävä kansanluonteemme piirre. Ja huomautan tässä hyvin painokkaasti, että on pelkästään typerää väittää, ettei koko kansanluonnetta ole olemassa.

Se, mitä asialla tarkoitetaan ja mikä on sen empiirinen sisältö, se on taas juttu erikseen.

Joka tapauksessa, kaunaisuus on vakava asia ja sitä tuskin kannattaa sivuuttaa olankohautuksella. Luulen, että se ulottaa juurensa ihmissielun syvimpiin syövereihin. Se koskettaa kieltä nimeltä arvokkuus (lat. dignitas) ja se taas on inhimillisen olemassaolon peruspilari. Sitä voidaan myös loukata.

Francis Fukuyama, tuo kuuluisa maailmanlopun, anteeksi historian lopun ennustaja, on fiksu mies. Hän on arvioinut uudelleen aiempaa megaluokan analyysiään kulttuuristamme ja ottanut nyt selittäväksi peruskäsitteeksi tuon arvokkuuden (dignity).

Miksi ihmeessä ne maailmankirjat siis oikein menivät sekaisin, eikä historia loppunutkaan? Kun tavallaan koko totuus näytti jo löydetyltä ja voitiin odottaa yhtenäisen diskurssin sulkevan piiriinsä koko maailman, kuin keskiajalla konsanaan, kävikin aivan päin vastoin.

Kaikissa länsimaissa ilmestyi voimakkaita elementtejä, jotka kiistivät julistetut totuudet ja haastoivat ne omilla diskursseillaan, siis nuo populistit.

Sen sijaan, että olisi vain leimannut nuo ihmiset typeriksi, kuten hänen lahjattomammat epigoninsa yhä tekevät, Fukyama ymmärsi, että nyt oli kyse jostakin syvemmästä. Ihmisen olemassaolon perusteita oli loukattu.

Ei se ollut olennaista, että ihmiset tulivat toimeen paremmin kuin koskaan ennen. Vaikka Euroopan kaikki pankkiirit, sokerileipurit ja huonekalujen pehmustajat perustaisivat osakeyhtiön, jonka tarkoituksena olisi tehdä yksi ainoa kengänkiillottaja onnelliseksi, he eivät siinä onnistuisi. Tai onnistuisivat he hetkeksi, mutta vain hetkeksi, sillä kengänkiillottajalla oli sielu, joka on toista kuin hänen vatsansa.

Tämän kirjoitti brittihistorioitsija (Lontoossa asuva skotti) Thomas Carlyle pari sataa vuotta sitten, eikä asia ole vanhentunut.

Ellei ihmisen arvokkuutta turvata hankkimalla/luomalla hänelle työ ja sosiaalinen miljöö, jossa hän voi tuntea olevansa merkityksellinen, hänen elämänsä alkaa tuntua sietämättömältä. Hän masentuu. Hän kantaa kaunaa sille yhteiskunnalle, joka puhuu hänelle vierain käsittein ja kertoo, että elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa.

On tietenkin mahdollista elää myös slummikulttuurin maailmassa, rikoksen ja huumeiden parissa. On luultavaa, että sekin voi antaa tyydytyksen ihmisen arvokkuuden tarpeelle.

Sen sijaan työttömän toivoton elämä, josta ei voi löytää tyydytystä inhimilliselle arvokkuudelle, on jotakin muuta.

Luulen, että ns. aktiivimallilla on yritetty parantaa tätäkin asiaa. Luulen myös, ettei se ole onnistunut eikä onnistu.

Koko tilanne lienee joka tapauksessa viime kädessä hyvin riippuvainen siitä globalisaatiosta, jonka nimiin kaikki tai lähes kaikki vannovat, kun eivät muutakaan ymmärrä eivätkä uskalla. Ja auttaisiko jokin muu?

Mutta mitäpä tässä siis voisi tehdä? Täysimittainen paluu protektionismiin olisi suuri onnettomuus koko maailmalle. Osittain sitä jo Amerikassa toteutetaan ja eurooppalaiset tekevät samaa Venäjän kanssa, kun eivät muutakaan osaa. Siitä tosin hyötyy vain Venäjä.

Sen sijaan kannattaa vakavasti pohtia sitä, onko järkevää ja perusteltua tehdä tässäkään asiassa ehdottomia ja kaikkialle ulottuvia yleistyksiä. Joillakin aloilla protektionismi olisi tarpeen myös työllisyyden ja huoltovarmuuden näkökulmasta eikä romahduttaisi globalisaation yleisiä siunauksia. Vegaanien nollatoleranssilogiikalla joka tapauksessa päästään asiassa kuin asiassa takuuvarmasti metsään.

Eihän meillä ole mahdollisuutta enää vaikuttaa tällaisiin asioihin, sanotaan. Eipä taida nyt vielä olla, mutta maailma taitaakin olla muuttumassa. Ehkäpä kannattaisi alkaa pohdiskella, mitä me omalta osaltamme voisimme tehdä?

Katkeruuden ja kaunan varastot ovat varmaankin meillä kansainvälisestikin ottaen huomattavan suuret. Tämä siitä huolimatta, että sosiaalivaltio on meillä varsin avokätinen, useimmille.

Raha ei kuitenkaan tule koskaan riittämään niiden poistamiseen. Kyseessä on todellinen ongelma, joka tulee heijastumaan myös vaaleissa. Jospa tuleekin arvokkuusvaalit? Vai olisiko kaunavaalit sentään todennäköisempi vaihtoehto?

 

Kehnouskin kehittyy

 

Lättähatut ja viisas mies

 

1950-luvulla nähtiin maailman kaupunkien kaduilla uudenlainen tyyppi. Todellista uutta toki lienee ollut vain niin sanotussa tyylissä, ei itse tyypin henkisessä rakenteessa ja pyrkimyksissä.

Suomessa puhuttiin lättähatuista, Englannissa Teddy boys-tyypeistä, Saksassa oli käytössä termi die Halbstarken ja Ruotsissa raggare.

Kyseessä oli nuori mies, joka matki uusimpien elokuvien narsistisia ja suorastaan psykopaattisia sankareita, jotka tunteettoman puolihuolimattomasti tekivät mieletöntä väkivaltaa ja näyttivät koko ajan ikävystyneiltä.

Tämän tyypin tunsi yleensä kussakin maassa pukeutumisestaan ja ilmeestään tai pikemmin ilmeettömyydestään. Hän oli eräänlainen intellektuellin vastakohta ja pyrki mahdollisimman suureen sokkivaikutukseen juuri sillä, ettei välittänyt mitään toimintansa seurauksista tai oikeastaan mistään muustakaan.

En tiedä, mistä länsimainen kulttuuri omaksui käsitteen katu-uskottava, mutta itse asia lienee liittynyt tähän nuoriskulttuurin alueeseen, jonka ideana oli luoda ympärilleen pelon ilmapiiri: kukaan ei voinut taata, etteikö tuo hullu tekisi mitä tahansa, jos saisi pienenkin aiheen.

Se, joka on katsonut Trumpin esiintymisiä netistä, tunnistaa heti tyypin. Kyse on lättähatusta ja sen käyttäytymis- ja puhetavasta. Yhtäältä suolletaan aivan tolkutonta omakehua ja pelotellaan vastustajia, joiden oletetaan pelkäävän, että tuo hullu saattaa tosiaan tehdä mitä tahansa. Toisaalta kehotetaan alistumaan ehdoitta, koska muuta mahdollisuutta ei ole.

Vielä hiljattain näytti siltä, että jokin raja tässä kaikessa sentään on ja että koko tuo narsistinen puheteatteri on vain teatteria. Nyt on jo syytä pelätä, että mies on yhtä tyhmä ja piittaamaton kuin puheensakin ja että hänen toimiaan ei ohjaa mikään vakava päämäärähakuinen suunnitelma, vaan sokea usko omaan kaikkivoipaisuuteen. Hillitseviä voimiakaan ei ole.

On syytä pelätä pahinta, sillä Trumpin vastapelurit eivät ole häntä korkeammalla tasolla, vaan jopa matalammalla. Tarkoitan tässä mullaheita, jotka ajanlaskunsa mukaan elävät nyt 1400-lukua. Itse asiassa heidän henkinen tasonsa näyttää pikemminkin olevan rinnastettavissa siihen, mikä oli lännessä 1100-luvulla. Israelin johto taas näyttää henkisesti elävän ehkäpä 1000-lukua EKr.

Vuonna 1955 Bertrand Russell, Albert Einstein ja muutama muu merkittävä tieteen ja filosofian edustaja antoivat yhteisen julkilausuman Pugwashin pikkukaupungissa Nova Scotiassa. Siihen kannattaa yhä tutustua. Valitettavasti se huolestuminen uuden maailmansodan mahdollisuudesta, joka siinä esitetttiin, ei suinkaan ollut aiheeton (ks. Statement: The Russell-Einstein Manifesto – Pugwash Conferences on Science and World Affairs).

Albert Einstein oli viisas mies, minkä uskoisin useimpien tunnustavan. Hänen henkilökohtaisetkin muistiinpanonsa ja kirjoituksensa ovat tutustumisen arvoisia. Valitettavasti maailman mahtimiesten henkinen taso tuntuu jäävän valovuosien päähän neron ajatuksista.

Tässä joka tapauksessa hieman noista Einsteinin ajatuksista:

 

lauantai 18. tammikuuta 2020

Neron mietteitä

Neron aivoituksia

Agadirissa on muutama kirjakaupppa, vaikka muhamettilaisissa maissa kirjoja yleensä tuoteaan erittäin vähän.
Ylimalkaisen otannan perusteella liikkeessä nimeltä Lecture pour tous oli ranskankielistä kirjallisuutta noin 80 prosenttia, englanninkielistä 10 prosenttia ja loput sitten arabiankielistä. Saattoi toki jotakin olla myös berberiksi, heillähän on tuo kreikkaa muistuttava omituinen kirjaimisto.
Käsiin jäi muutama ranskalainen klassikko ja englanninkielinen kirja nimeltä Bullshit Jobs.
Siitä varmaan myöhemmin. Rupesin lukemaan Albert Einsteinin tunnettua mietekirjaa Comment je vois le monde. Champs sciences 2009, 245 s.
Kirjahan on alun perin kirjoitettu saksaksi, mutta se on Einsteinin luottomiehen kääntämä ja ansainnee luottamusta siinä suhteessa.
Kirja on siitä erikoinen, että se kirjoitettiin alun perin vuonna 1934. Sen jälkeen otettiin uusia painoksia, joihin lisättiin aina ajankohtaista tekstiä vuoteen 1952 saakka.
Kirjassa on lähinnä neljä ajankohtaista teemaa, pasifismi,  juutalaisten ongelmat, taistelu natsismia vastaan ja eräät tieteen ongelmat.
Kiinnostavinta kuitenkin on muutamien ikuisten kysymysten pohdiskelu, joka on pyritty tekemään mahdollisimman selkeästi ja yleistajuisesti. Elämän tarkoitus, olemassaolon mysteeri, hyvyyden, totuuden ja kauneuden olemus ja kirjoittajan henkilökohtainen suhde niihin saavat paljon tilaa.
Tilityskirjojen perinteen mukaisesti Einstein ei kaihda suuriakaan tunteenpurkauksia. Hän on yleensä hyvin lempeä, mutta sävy muuttuu, kun puhutaan sodasta ja armeijasta. "pahimpana laumainstituutioista pidän armeijaa" hän kirjoittaa. "Vihaan sitä".
Kirjoittaja kertoo halveksivansa ihmistä, joka saa tyydytystä siitä, että marssii rivissä musiikin tahdissa. Hän kertoo vihaavansa rajusti sotasankaruutta ja mieletöntä väkivaltaa tylsän nationalismin nimessä. Sota taas on kaikista asioista halveksittavin.
Sen sijaan Einstein tuntee kaikkein suurinta kunnioitusta elämän mysteerin äärellä. Se tunne on kauneuden ja totuuden perustana ja herättää taiteen ja tieteen.
Pelonsekaisen kunnioituksen ympäröimänä tämän mysteerin salaisuus synnyttää myös uskonnon.
Einstein sanoo olevansa syvästi uskonnollinen siinä, mutta vain siinä mielessä, että hän, kuten monet muutkin, tuntee, että on olemassa jotakin hänen ymmärrykselleen saavuttamatonta, jonka vaikutus kuitenkin tunnetaan.
Einstein ei kuitenkaan voi kuvitella jumalaa, joka palkitsee ja rankaisee omia luotujaan tai sitä, että elämä jatkuisi kuoleman jälkeen.
Olemisen mysteeri on joka tapauksessa havaittavissa ja Järjen voi nähdä ilmenevän elämässä.
Entä onko elämällä tarkoitusta ja onko tämä kysymys edes mielekäs? No, ellei joku kykene sellaista näkemään, hänellä ei tosiaankaan ole mitään syytä elää.
Yhteiskunnallinen elämä erottaa ihmisen eläimestä ja viime kädessä hän on koko ihmiskunnan jäsen. Ihminen on todella ihminen, kun hänen toiminnallaan on vain yksi tavoite: yhteinen hyvä ja edistys...
Yhteiskunta on olemassa vain yksilöiden hyväksi, mutta se tapahtuu yhteisön voimin. Sotien välisenä aikana kirjoittaja huomaa ikäviä piirteitä, joista yksi on esteettisessä maailmassa tapahtuva kehitys: maalaustaide ja musiikki rappeutuvat ja ihmisistä tulee tylsempiä (moins sensibles).
Einsteinillä on paljonkin sanottavaa tieteen ja uskonnon suhteesta. Uskonto lähtee ihmisten ahdistuksesta ja toisaalta sosiaalisista vaistoista. Kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan moraalisia.
Einsteiniä kiinnostaa erityisesti sellainen uskonto, jota hän sanoo kosmiseksi ja joka ei tunne antorpomorfista jumalaa. Hän näyttää ihailevan buddhismia ja Schopenhaueria sen tulkkina. Itse asiassa kaikkien aikojen kerettiläiset ovat olleet siihen taipuvaisia.
Hänen uskonnossaan ei ole määriteltyä jumalaa, mutta taiteen ja tieteen tehtävänä on herättää tunto jumalallisesta, jos nyt saan tulkita kirjoittajaa.
Hänen uskonnossaan, ei ole ahdistuksen eikä moraalin jumalaa, sillä moraalikin tulee hyvin toimeen ilman sitä.
Tutkijan uskonnollisuus ilmenee siinä, että hän hämmästyy ja nousee ekstaasiin luonnon lakien harmonian edessä, jotka paljastavat niin ylivertaisen intelligenssin ihmisen kykyihin verraten. Tästä tunteesta tulee hänen elämänsä hallitseva laki, joka antaa hänelle rohkeutta ja kykyä nousta egoististen pyyteiden yläpuolelle.
Henkilönä Einstein on hyvin vaatimaton eikä lainkaan hyväksy omaan persoonaansa kohdistuvaa palvontaa. Samaan aikaan hän esittää tutkijan ihanteessaan melko poikkeuksellisen ylevän hahmon, jollaiseksi ainakin itse pyrkii.
Tuntuu hieman siltä, että meidän aikamme on jo menettänyt jotakin sen maailman puhtaudesta ja ylevyydestä, joka ympäröi vielä Einsteinin ajan kulttuurin etummaisia edustajia.

Samoihin aikoihin ilmestyi maailmaan se matalaotsainen narsismi, joka ennen pitkää ryömi myös akateemiseen maailmaan ja on nyt kyseenalaistamaton osa sivilisaatiotamme.
Siihenkin aikaan oli toki liikkeellä myös aatteita, jotka halusivat prostituoida niin tieteen kuin taiteen, mutta ajatus niiden puhtaudesta eli yhä.
Kannattaisikohan sitä vielä kaupata nykyisille yliopistoille?