Nihilismin kysymyksiä

 

Nihilismin vaellus ja Venäjän tulevaisuus

 

Nihilismiä merkityksessä kaiken kieltäminen, voidaan epäilemättä löytää jo antiikin Kreikasta, mutta vielä 1800-luvulla se oli asia, johon sitoutuminen Euroopassa hätkähdytti.

Nykyäänhän kyseessä on jo koko intellektuaalisen ympäristön perusluonne, josta poikkeavat näkemykset ja tahdonilmaukset herättävät huomiota, joka yleensä on kauhistelevaa. Niin sanottu postmodernismi tai sen jälkivaikutus lienee pakko laskea varsin puhtaaksi nihilismiksi, eikä sitä enää ole hyvä mennä kritisoimaan, jos pelkää seurauksia.

Joka tapauksessa siis Ivan Turgenev herätti suurta huomiota esittäessään romaanissaan ”Isät ja lapset” (1862) ”nihilistin” hahmon, Bazarovin, joka ei uskonut mihinkään yhteiskunnan instituutioon eikä niitä kunnioittanut. Vieläpä normaaleja käytöstapojakin hän halveksi ja loukkasi.

Bazarovin kirjallinen hahmo ei ollut itse asiassa kovinkaan erikoinen ainakaan nykyajan mittapuilla. Itse asiassa hän olisi esimerkiksi 1960-luvun kulttuurivallankumouksessa ilman muuta kuulunut uuteen valtavirtaan.

Dostojevski ei lainkaan kunnioittanut Turgenevia ja piti hänen Bazaroviaan varsin jonninjoutavana ja keinotekoisena hahmona. Sen sijaan hän romaanissaan ”Riivaajat” (Besy 1871-1872) piirsi kuvan todellisista yhteiskunnan vihollisista, täysin häikäilemättömistä ja keinoja kaihtamattomista vallankumouksellisista, joilla oli melko tarkka vastineensa todellisuudessa (ks. Vihavainen: Haun netšajev sergei tulokset).

Viha omaa yhteiskuntaa kohtaan tuli Venäjällä koko uuden nuorison uskonnoksi 1860-luvulta lähtien. Intelligentsijaan kuuluminen merkitsi jo vallankumouksellisuutta. Vanhan yhteiskunnan palveleminen ja jopa kaikenlaiset kompromissit sen kanssa olivat ehdottoman kiellettyjä.

Vanhan sääty-yhteiskunnan tukipylväitä, joihin kuuluivat esimerkiksi kaikenkarvaiset Mannerheimin  kaltaiset vierasheimoiset upseerit, suuraateli ja papisto, mutta myös monet tavalliset pikkuporvarit, vihattiin synkeästi. Kuuluisan kehotuksen mukaan kansaa kutsutiin ”kirveille” (k toporam). Murhia ja tuhopolttoja, ei kaihdettu, vaan päinvastoin suosittiin.

Koko sivistyneen yhteiskuntaluokan henki oli jyrkästi valtion ja vanhan yhteiskunnan vastainen. Dostojevski kysyi itseltään, uskaltaisiko hän ilmiantaa suunnitelman tsaarin murhaamiseksi, jos saisi sellaisesta tietää. Ehkäpä sentään ei! Seurauksena olisi nimittäin sellainen ostrakismi älymystön taholta, että sitä tuskin kesytäisi. Eikö tämä ollut luonnotonta, pohti kirjailija.

Nihilismiä pidettiin yleensä 1800-luvulla ennen muuta venäläisen ilmiönä, vaikka monenlaista anarkismia ja kommunismia (esim. Fourier ja Saint Simon) kyllä esiintyi lännessäkin. Joka tapauksessa nihilismin henki läpäisi venäläisen yhteiskunnan siinä määrin, ettei vastaavaa lännessä voinut edes kuvitella.

Kyseessä oli epäilemättä seuraus siitä, että itsevaltias keisari oli sulkenut kaikki tiet yhteiskunnan rauhanomaiselta vaikutusvallalta.

Romaanissaan ”Riivaajat” Dostojevski kuvaa vallankumouksellisten piirejä, joiden vaikutusvalta pikku hiljaa ulottui yhä kauemmas yhteiskuntaan: ”Opettaja, joka yhdessä lasten kanssa pilkkaa heidän Jumalaansa ja kehtoansa, on jo meikäläinen… koulupojat, jotka murhaavat talonpojan vain saadakseen tietää, miltä se tuntuu, ovat meikäläisiä, valamiehistö, joka vapauttaa rikollisen, meikäläisiä. Yleinen syyttäjä, joka vapisee oikeudessa sen vuoksi ettei ole riittävän vapaamielinen, meikäläisiä, meikäläisiä….”

Oswald Spengler, joka näki ennen muuta nimenomaan länsieurooppalaisen, faustisen hengen muuttuneen nihilistiseksi suurkaupunkilaisuudeksi, arveli kuitenkin Venäjän nihilismin olevan vain pintaa. Venäjällä kehittyisi vielä oma kulttuuri (sanan historianfilosofisessa mielessä), sillä se ei ollut koskaan omaksunut länsimaisen hengen ydintä, vaan ainoastaan sen muodot.

Oli syntynyt niin sanottu pseudomorfoosi, joka vain ulkonaisesti muistutti esikuvaansa. Itse asiassa nihilismikin oli pelkkää länsimaisuutta ja siirtyisi vielä Venäjältä Pariisiin.

Venäjällä sen sijaan syntyisi uusi uskonnollisuus, ilmeisesti se olisi vapaa vanhan ortodoksian kahleista. Venäjä oli nimittäin säilynyt suurkaupunkilaiselta nihilismiltä, koska se oli pysynyt talonpoikaisena. Siellä ollut muita oikeita suurkaupunkeja kuin Pietari, joka oli palanen Eurooppaa väärässä paikassa. Moskova oli vain se suuri kylä, jollaiseksi sitä venäläisetkin nimittivät.

Näyttää siltä, että Spengler oli perustanut Venäjää koskevat ajatuksensa ennen muuta kahden kirjailijan, Dostojevskin ja Tolstoin teoksille sekä Karamzinin Venäjän historialle. Bolševismi oli jo ”Läsimaiden perikadon” kirjoittajalle tuttu ilmiö, mutta ei vielä stalinismi ja Venäjän huippunopea kaupungistaminen (jota on myös nimitetty kaupunkien maalaistamiseksi).

Yhtä kaikki, Spenger katsoo, että nimenomaan Dostojevski on aidosti venäläinen ja henkisesti talonpoikainen kirjailija, Tolstoi sen sijaan henkisesti eurooppalainen ja ei-talonpoikainen. Bolševismi on eurooppalainen ilmiö ja Tolstoi sen henkinen isä.

Mitä eurooppalaisuuteen ja suurkaupunkilaisuuteen Venäjällä tulee, on oireellista, että Pietaria pidetään täysin epävenäläisenä ilmiönä ja myös vihataan suuresti. Ivan Aksakov kirjoitti Dostojevskille: ”Venäläisen kansallistunteen vapauttamisen ensimmäinen ehto on vihata Pietaria koko sydämestä”.

Dostojevskihan nimitti Pietaria maailman keinotekoisimmaksi kaupungiksi ja ajatteli, että se voisi yksinkertaisesti joskus haihtua ilmaan.

Spenglerin mielestä ei ollut olemassa suurempaa vastakohtaa kuin se, joka vallitsi venäläisyyden ja länsimaisuuden välillä, juutalais-kristillisen ja myöhäisantiikkisen nihilismin välillä: viha vierasta ja maan kohdussa vielä syntymätöntä kulttuuria ja inho omaa kohtaan, jonka korkeudesta on jo viimein saatu kylliksi.

”Tolstoi on Venäjän menneisyys, Dostojevski sen tulevaisuus”, julistaa Spengler komeasti. Bolševikit eivät ole Venäjän kansa, eivätkä edes osa siitä, muotoilee profeetta. ”Tolstoin kristillisyys oli väärinkäsitys. Hän puhui Kristuksesta ja tarkoitti Marxia. Dostojevskin kristillisyydelle kuuluu seuraava vuosituhat”, päättelee Spengler.

Mitäpä tästä pitäisi päätellä? Ainakin voi todeta sen, että Spenglerin komeat päättelykaaret itse asiassa lepäävät varsin heiveröisellä perustalla, vaikka moni asia näyttääkin toteutuneen. Nihilismi on tosiaankin länsimaisen kulttuurin vallitsevaa oikeaoppisuutta, mutta olisi varmaankin koomista liioittelua pitää Putinin Venäjää uuden, kristillisen kulttuurin tyyssijana, vaikka se niin väittääkin.

Nykyisen Venäjän kulttuuri epäilemättä jollakin tasolla kyllä eroaa läntisestä ja muuan oire siitä on, ettei sikäläinen nihilismi enää näytä kohdistuvan omaan yhteiskuntaan ja valtioon, kuten vielä vähän yli sata vuotta sitten oli laita.

Sen sijaan nihilismi vallitsee Euroopan älymystön keskuudessa lähes ilman vastavoimia. Sen ilmentymistä tarvitsee mainita vain puuttuva uskallus ottaa käyttöön minkäänlaista maahanmuuttopolitiikkaa tai edes ajatella sitä.

Mitä Venäjään tulee, on kyllä syytä ottaa huomioon valtion uusfasistinen luonne, joka vannoo jonkinlaisen puolivillaisen ”aidon kulttuurin” nimeen samaan tapaan kuin Saksan natsit aikoinaan ja estää väkivalloin älymystön esiintymiset.

Mutta niinhän teki myös tsarismi aikoinaan. On merkille pantavaa, ettei putinismia vastaan ole kaiketi syntynyt minkäänlaista väkivaltaista, salaista liikettä, jonka sankarit uhrautuisivat kansan puolesta.

Syykin lienee näkyvissä: mikäli vaihtoehtona on nykyinen läntinen kulttuuri, ei sen saaminen Venäjälle voi innostaa ketään sankaritekoihin. Eiköhän jokainen ymmärrä, miksi?

Sivumennen sanoen, sellaisesta puhutaan Euroopan hymnissä (ks. Vihavainen: Haun est europa nunc unita tulokset ), mutta se on yhtä falskia kuin muukin tämän ajan nihilistinen eurooppalaisuus.

 

Vallankumous ravitsemuksessa?

 

Pyramidi väärin päin

 

Monet ja varmaankin jopa useimmat uskonnot haluavat yleensä määrätä siitä, mitä ihminen saa syödä. Raamatussakin on pitkä luettelo tabuista, joihin esimerkiksi sianlihan ohella kuuluu paljon muutakin. Saastaista lihaa ei saa edes koskettaa ja sen saastuttava voima ulottuu ympäristöön muuallekin kuin vain ihmisiin.

Kristinusko lopetti ruokiin liittyvien tabujen kunnioittamisen ja vaikka Raamattu on yhä pyhä kirjamme, harva meistä edes muistaa, millaisia ruokaa koskevia kieltoja siellä on.

Näinhän Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille  (Moos. 3:11):

»Sanokaa israelilaisille: Maaeläimistä saatte syödä kaikkia nelijalkaisia, joilla on kaksijakoiset sorkat ja jotka märehtivät ruokansa. Sitä vastoin eläimiä, jotka märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia tai joilla on sorkat mutta jotka eivät märehdi, te ette saa syödä. Sellaisia ovat kameli, tamaani ja jänis, jotka tosin märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia; ne ovat saastaisia. Saastainen on myös sika, jolla tosin on kaksijakoiset sorkat mutta joka ei märehdi. Näiden eläinten lihaa älkää syökö älkääkä koskeko niiden raatoihin, sillä ne ovat saastaisia.

Kriteerit saastaisen ja sallitun välillä olivat siis loogiset, mutta premissit pysyivät salattuina. Mikä vika märehtimisessä oikein oli, luojan luomaa kun sekin oli? Vai ajatteliko Herra tässä jo ilmastonmuutosta, mutta ei viitsinyt kertoa siitä ihmisille, jotka eivät kuitenkaan olisi asiasta mitään käsittäneet?

Lisää yleisiä periaatteita kerrottiin myös merieläimistä:

»Saatte syödä kaikkia merien, järvien ja jokien eläimiä, joilla on evät ja suomut. Mutta teidän tulee inhota ja karttaa kaikkia evättömiä ja suomuttomia pikkueläimiä, joita liikkuu merissä, järvissä ja joissa, ja myös kaikkia muita vesieläimiä, joilla ei ole eviä eikä suomuja; ne olkoot teille iljetys. Älkää syökö niiden lihaa ja pysykää loitolla niiden raadoista. Kaikki evättömät ja suomuttomat vesieläimet olkoot teille iljetys.

Linnut olivat epäilyttäviä, etenkin raatoja syövät petolinnut:

»Inhotkaa ja karttakaa seuraavia siivekkäitä älkääkä syökö niiden lihaa, sillä ne ovat teille iljetys: kotka, hanhikorppikotka ja partakorppikotka, isohaarahaukka ja muut haarahaukat, kaikki korpit, strutsi, kehrääjä, lokki ja kaikki jalohaukat, varpuspöllö, merimetso ja huuhkaja, tornipöllö, pelikaani ja kalasääski, kattohaikara ja muut haikarat sekä harjalintu ja lepakko.

Sen sijaan esimerkiksi taas hiljattain muodissa olleet sirkat eivät olleet iljetys:

»Kaikki siivekkäät nelijalkaiset pikkueläimet olkoot teille iljetys. Siivekkäistä nelijalkaisista pikkueläimistä saatte kuitenkin syödä sellaisia maassa hyppiviä lajeja, joiden reidet nousevat muuta ruumista korkeammalle. Näistä saatte syödä kaikkia heinäsirkka-, hepokatti-, kenttäsirkka- ja kulkusirkkalajeja. Kaikki muut siivekkäät nelijalkaiset pikkueläimet olkoot teille iljetys.

Varsin ankeat seuraukset tulivat jopa saastaisiin eläimiin koskemisesta. Tottahan onkin, että esimerkiksi lintujen kanssa saa yhä olla varovainen ja kannattaa kosketella raatoja vain hansikkaat kädessä. Jäniksetkin saattavat kantaa tularemiaa eli jänisruttoa, mutta onhan niitä nykyään yleisesti tapana syödä:

»Seuraavat määräykset koskevat eläimiä, joista te tulette epäpuhtaiksi. Jokainen, joka koskee niiden raatoon, on epäpuhdas iltaan saakka. Jokaisen, joka kantaa pois niiden raadon, tulee pestä vaatteensa, ja hän on epäpuhdas iltaan saakka. Näitä ovat kaikki sellaiset nelijalkaiset eläimet, joiden sorkat eivät ole kokonaan kaksijakoiset ja jotka eivät märehdi ruokaansa; niitä teidän on pidettävä saastaisina. Jokainen, joka niihin koskee, tulee epäpuhtaaksi. Saastaisia ovat myös kaikki nelijalkaiset eläimet, joilla on käpälät. Jokainen, joka koskee tällaisen eläimen raatoon, on epäpuhdas iltaan saakka. Jokaisen, joka kantaa pois tällaisen eläimen raadon, tulee pestä vaatteensa, ja hän on epäpuhdas iltaan saakka. Näitä eläimiä teidän on pidettävä saastaisina.

Liskot ja jyrsijät kuuluvat meillä nykyään harvojen ruokalistalle. Näin niistä kerrottiin Mooseksen ja Aaronin välityksellä kansalle:

»Maan päällä liikkuvista pikkueläimistä ovat saastaisia seuraavat: maamyyrä, hiiri, agamaliskot, gekko, varaani, sisilisko, skinkki ja kameleontti. Nämä pikkueläimet ovat saastaisia. Jokainen, joka koskee tällaisen eläimen raatoon, on epäpuhdas iltaan saakka.

Huomattakoon, etteivät saastaiset eläimet saastuttaneet vain ihmistä, vaan jopa esineitäkin:

 Kaikki, mitä jonkin tällaisen eläimen raato koskettaa, tulee epäpuhtaaksi, olipa kyseessä puuesine, vaate, nahka tai säkkikangas. Tällainen esine, mihin tahansa sitä käytetäänkin, on pantava veteen ja pidettävä siinä iltaan saakka; sitten se on jälleen puhdas. Mutta saviastia, johon saastainen eläin on pudonnut, on rikottava… Leivinuuni tai liesi, jonka päälle saastaisen eläimen raato joutuu, täytyy purkaa, sillä siitä on tullut pysyvästi saastainen. 

»Jos joku koskettaa sellaista itsestään kuollutta eläintä, jonka lihaa muuten saa syödä, hän on epäpuhdas iltaan saakka. Jos joku syö tällaisen eläimen raatoa, hänen on pestävä vaatteensa ja oltava epäpuhdas iltaan saakka. Sama määräys koskee sitä, joka kantaa raadon pois.

»Kaikki maassa liikkuvat pikkueläimet olkoot teille iljetys; niitä ette saa syödä. Maassa liikkuvia matelijoita tai neli- tai useampijalkaisia pikkueläimiä ette saa syödä, sillä ne ovat iljetys. Älkää saattako itseänne epäpuhtaiksi koskemalla mihinkään tällaiseen eläimeen älkääkä muutenkaan menetelkö niin, että tulette niistä epäpuhtaiksi. Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä, ja siksi teidän tulee pitää itsenne puhtaina ja pyhinä. Älkää siis saattako itseänne epäpuhtaiksi koskemalla mihinkään maassa liikkuvaan pikkueläimeen. Minä, Herra, toin teidät pois Egyptistä ja osoitin näin olevani teidän Jumalanne. Olkaa siis pyhät ja puhtaat, koska minä olen pyhä.»

Tähän päättyy nelijalkaisia eläimiä, lintuja ja kaikkia vedessä viliseviä eläviä olentoja sekä kaikkia maassa liikkuvia olentoja koskeva laki. Tämän lain avulla puhdas voidaan erottaa saastaisesta ja syötävät eläimet niistä, joita ei saa syödä.

Kuten vanhoissa uskonnoissa yleensä, kiellot ja kuvat olivat suorasukaisia, eikä ihmisillä ollut lupa odottaa Herralta varsinaisia perusteluja. Hänen oli vain toteltava.

Nykyisessä maallisessa uskonnossa ruokiin liittyviä tabuja on ainakin minun havaintojeni mukaan alkanut yhä enemmän ilmestyä uskonnottomiin länsimaihin 1960-luvulta lähtien, samaa tahtia kristinuskon hiipumisen kanssa.

Kun sydäntautien ja kovien rasvojen välinen yhteys havaittiin, alettiin tiettyjen ruoka-aineiden syöminen itse asiassa tehdä tabuksi. Rasvainen maito ja voi, sekä sianliha nousivat vähintäänkin myrkkyjen ja itse asiassa tabujen kategoriaan, jotka saastuttivat syöjänsä vähintäänkin iltaan asti. Itse asiassa ne saastuttivat loppuiäksi.

Suolan vähentäminen ravinosta oli noista ajoista lähtien parantuneiden säilytysolosuhteiden ja tuotantoketjujen ansiosta jo helppoa ja kuului asiaan. Enää ei tarvittu säilyttää lihaa ja kalaa tönkkösuolattuna ja verenpainetta voitiin vähentää suolan syöntiä vähentämällä

Mutta toki siinäkin mentiin heti äärimmäisyyksiin. Maanisuuteen taipuvaiset saivat päähänsä, ettei ihminen muka lainkaan tarvitse suolaa ja seurauksenahan on ollut runsaasti etenkin vanhusten kuolemia helteillä, kun elektrolyysin edellyttämä suola on puuttunut elimistöstä.

Voin ja kananmunien vastainen kampanja onnistui myös yli monien kohtuullisten odotusten ja moni uskoi uusia tabuja noudattamalla ainakin lähestyvänsä ikuista elämää. Pikkuhiljaa tutkimukset ovat palauttaneet nuo ruoka-aineetkunniaan.

Yleinen eläinrasvan kauhistelu vei tietenkin heti rasvattoman maidon eli kurrin juomiseen normaalin, rasvaliukoisia vitamiineja sisältävän maidon sijasta ja sianliha onnistuttiin tekemään lähes mauttomaksi. Kun se kaupan päälle vielä silputtiin ”ohuen ohueksi”, ei alkuperäisestä maukkaasta ja arvokkaasta ruuasta ollut mitään jäljellä.

Leipää, jonka sinänsä oikein arveltiin lihottavan, ei pitkään aikaan voitu syödä kohtuullisiakaan määriä hyvällä omallatunnolla ja yritettiin sitäkin vängätä joitakin ihmeellistä terveys huttuja, mikä yleensä tarkoittaa maun pilaamista.

Nythän meilläkin jo taas saa monenlaista herkullista leipää. Liian paljonhan sitäkään ei tietysti saisi syödä, kuten ei mitään muutakaan.

Amerikassa on terveysministeri Robert F. Kennedy Junior nyt ”kääntänyt ruokapyramidin väärin päin” eli nostanut ensisijaisiksi kasvisten ohella eläin- (ja myös kasvis) proteiinit, joita etenkin kasvavat lapset ja ja nuoret tarvitsevat.

Siinä hän tietenkin on oikealla asialla, kuten myös siinä, että pitää pahana erityisesti sokerin ja vehnäjauhojen ylenmääräistä kulutusta. USA:n vitsauksena oleva liikalihavuushan yleensä lähtee tarpeettomien hiilihydraattien ahtamisesta tomumajaan ilman, että niitä liikunnalla kulutettaisiin.

En puutu ”pyramidiin” sen enempää, koska en ole alan asiantuntija. Näyttää joka tapauksessa siltä, että pyramidin kääntäminen on pitkälti silmänkääntötemppu, eihän se pidä paikkaansa, että nimenomaan kaikki nuo aiemmin kirotut ja lähes tabuiksi muodostuneet ruoka-aineet olisi  nyt kauttaaltaan nostettu ylös suosioon ja kaikki muut taas kirottu.

Esimerkiksi vihannekset ovat yhä siellä leveässä (!) yläpäässä ja jauhot ja sokeri taas alhaalla. Suosittujen joukossa ovat joka tapauksessa nyt myös eläinperäiset rasvat, joiden maaninen kauhistelu ja karttaminen lienee tosiaan aiheuttanut terveydellisiä haittoja.

Toinen asia on, että nykyään ruoka ei enää ole pelkkää ravintoa, vaan myös sen niin sanoakseni taivaallista eli ”ekologista” merkitystä pidetään tärkeänä. Miten tärkeä se on, ei ole kyetty missään ilmoittamaan ja asia lienee yhtä suuressa määrinuskon asia kuin tiettyjen ruokien saastaisuus Mooseksen ja Aaronin aikoina.

Pyramidin kääntäminen on ainakin jossakin määrin silmänkääntötemppu, jolla nykyinen hallinto korostaa eroaan siihen edelliseen, joka perin pohjin ja monella tapaa suututti juurevan maalaisväestön.

Saattaa olla, että pyramidin ”kääntämisellä” on ihan oikeastikin vaikutusta ilmakehän metaanimäärään niin paljon, että se kyetään mittaamaan ja on otettava huomioon ilmastonmuutoksen hallitsemiseen pyrittäessä. Jäljelle jää kuitenkin vielä kysymys siitä, minkä arvoisena on pidettävä kasvavien lasten ja nuorten ja vanhempienkin täysipainoista ravitsemusta, jossa valkuaisaineiden saanti on avainasemassa. Erityisesti asia koskenee köyhiä.

Loppua kohti mennessä

 

Kulttuuri ja sivilisaatio

 

Oswald Spengler, Der Untergang des Abendlandes. Umrisse einer Morphologie der Weltgeschichte. Anaconda 2017, 1471s. (Alkuteos 2017).

 

Spenglerin merkitystä ja metodia ei tässä kannat ruveta taas kerran setvimään. Olen hänestä aina silloin tällöin kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun spengler tulokset ) ja totean, kuten joskus ennenkin, että onhan häneltä syntynyt kiinnostava ja omaperäinen maailmanhistorian selitysyritys, jonka esikuvaa on kyllä haettu esim. Nikolai Danilevskilta.

Spengler on kuitenkin paljo Danilevskia monipuolisempi ja asettaa itselleen aivan huikeita tavoitteita, joiden toteuttaminen toki jää luonnostelun (Umrisse) asteelle, kuten suurteoksen otsikkokin kertoo. Tekstiä siitäkin sentään kertyy puolentoistatuhannen sivun verran. Sitä ei pikein viitsi lukea kokonaan, mutta on pakko sanoa, että aina silloin tällöin sen kohokohdat tuntuvat yllättävän osuvilta ja kiinnostavilta.

Spenglerhän on jonkinlainen profeetta ja ennen muuta runoilija, joka mainitsee suurimmiksi oppi-isikseen Goethen ja Nietzschen. Joka tapauksessa hän tottuneesti liikkuu yhtä hyvin muinaisessa Kiinassa ja Egyptissä kuin oman aikansa saksalaisissa teattereissa ja konserteissa. En oikeastaan tiedä, kävikö hän niissä, kovin köyhä kun kuuluu olleen.

Maailmalla hän ei liene juuri matkustellut, mutta tutkijankammion kirjoistakin oli mahdollista oppia paljon. Muinaisuuteenhan ei voi matkustaa kukaan. En tiedä, olisivatko kuuntelukirjat ja TV-dokumentit ajaneet saman asian. Epäilen.

Spenglerin kulttuuripessimismi on liitetty ensimmäiseen maailmansotaan ja etenkin Saksan tappioon siinä. On kuitenkin otettava huomioon, että kirjan ensimmäinen versio valmistui jo vuonna1912 ja että kirja vuonna 1917 ilmestyessään viittasi esipuheessaan Saksan armeijan loistaviin saavutuksiin eikä mihinkään katastrofiin. Mitään oikopäätelmiä ei siis kannata tehdä.

Omituinen seikka on, että kirjan liitteenä ollut luettelo oman aikamme kulttuuri-ilmiöiden merkityksestä spengleriläisen morfologian kannalta näyttää olevan eri painoksissa erilainen. Olen itse käyttänyt sekä vanhaa, muutaman vuosikymmenen ikäistä laitosta, että nyt tätä uutta versiota. Lisäksi on toki se suomennettu potpurri.

Vanhassa laitoksessa luettelo oli paljon pitempi, mutta nyt on tyydytty joidenkin lukujen perässä oleviin lyhyisiin listoihin, joissa sivumennen sanoen pohjoismaat, etenkin Ruotsi ja Norja ovat erittäin runsaasti edustettuina ja USA:ta tuskin edes mainitaan. Englantikin jää hyvin vähälle huomiolle.

Olen joskus leikitellyt kysymyksellä, mitä Spengler sanoisi erinäisistä oman aikamme ilmiöistä. Selvää ainakin lienee, ettei niissä hänelle olisi erityisiä yllätyksiä.

Mutta vilkaistaanpa yhtä kirjan keskeistä ideaa, ”kulttuurin” ja ”sivilisaation” eroa eli Spenglerin terminologiassa elävän ja orgaanisen kulttuurin rappeutumista mekaaniseksi ja hengettömäksi sivilisaatioksi.

Sehän hänen mielestään tapahtuu ennemmin tai myöhemmin kaikissa kulttuureissa. Antiikissa se merkitsi helleenisen ajan muuttumista ensin hellenistiseksi ja sitten roomalaiseksi. Viimemainitulle oli ominaista suurkaupunkimentaliteetti, uskonnottomuus ja monet muut vastaavat ilmiöt, jotka löydämme myös nykyakasta.

Länsimaiselle, faustiselle kulttuurille on ominaista alituinen pyrkiminen johonkin. Moraalissa sille eivät riitä esikuvat tai neuvojen antaminen, se haluaa pakottaa. Koko länsimainen kulttuuri ja nimenomaan sen sen sivilisaatiovaihe on sosialistista, halusivatpa ihmiset sitä tai eivät. He pystyvät ajattelemaan vain sosialismin termein, olivatpa sen puolesta tai vastaan.

Kysymys ei kuulu, millaista esikuvaa olisi kehotettava seuraamaan, vaan millä keinoin voitaisiin pakottaa kaikki ihmiset moraalisuuteen ja hyvinvointiin. Faustinen ihminen katselee koko maailmaa sen muuttamisen kannalta. Hän on maailmanparantaja. Hienot esikuvat tai hyvä neuvot eivät ole faustisen ihmisen kannalta merkityksellisiä.

Spenglerin terminologiassa tämä on sosialismia ja sellaisia me faustisen kulttuurin ihmiset siis jo nyt olemme kaikki, mikä on uutta ja kuuluu aikakauteemme.

Jollekin Epikurokselle oli sen sijaan herttaisen yhdentekevää, mitä toiset ihmiset ajattelivat tai tekivät. Ihmisten muuttaminen ei kuulunut hänen intressipiiriinsä, vaan noiden toisten itsensä. Elämänihanteena oli apatheia, mielenrauha. Etiikassakin oltiin polyteistejä.

Kaikki antiikin etiikka oli asenteen etiikkaa, länsimainen etiikka taas teon etiikkaa, selittää Spengler. Sikäli olemme jo roomalaisia, koskee teon etiikka myös jo meitä.

Spengler ei halua kirjoittaa ”filosofianprofessorien professorifilosofiaa”, josta jo Schopenhauer puhuu, vaan ruotii jokapäiväisen ajattelun ja tajunnan muotoja ja perusteita, sikäli kuin niitä on mahdollista löytää.

Itse asiassa ihminen tietää kovin harvoin, mihin hän itse asiassa uskoo. Iskusanat ja opit ovat vain pintaa.

Mutta nyt (siis 1800- ja 1900-lukujen taitteessa) oli tultu sellaiseen kulttuurin käännekohtaan, jonka jokainen sivilisaatioksi madaltuva kulttuuri joutuu kokemaan: suoritettiin kaikkien arvojen uudelleenarviointia.

Siihen kuuluu, että kaikki vanhan kulttuurin muodot alistetaan uudistamiselle ja uudelleenkäsittämiselle. Uusi aikakausi ei enää luo mitään, vaan ainoastaan tulkitsee uudelleen.

Nyt elettiin siis eettisen sosialismin tulemisen aikaa. Sen esi-isä oli Rousseau, jonka merkitystä voitiin verrata Sokrateehen ja Budhhaan näiden omissa kulttuureissa tapahtuneen muutoksen kannalta.

Kyseessä on ilmiö, jota Nietzsche keskeneräisessä teoksessaan nimitti nihilismin synnyksi. Länsimaissa se merkitsee suurkaupunki-ihmisen tuloa valmiiksi, joka näyttää päättyvän vasta vuoden 2000 jälkeen….

Kulttuuri ja sivilisaatio suhtautuvat toisiinsa kuten sielu ja sen muumio. Kulttuurin ihminen elää sisäisesti ( ”sisään päin” nach Innen), sivilisaatioihminen taas ulkoisesti (nach Aussen), hän oleskelee tilassa, jonka täyttävät tavarat ja ”tosiasiat”.

”Kulttuurin maiseman” keskellä on sen antipodi, epäorgaaninen suurkaupunki, jonka ihmiset se on irrottanut juuriltaan. Kulttuurin ihmiset elävät tiedottomasti, sivilisaatioihmiset tietoisesti. Talonpoikaiston yhä säilyneillä jäännöksillä suurkaupunkien kulmilla ei ole enää omaa merkitystä, ”Kansa” on nyt kaupunkilaisista koostuva epäorgaaninen ja labiili massa.

Vielä totea Spengler, että kulttuurin moraali on se moraali, joka ihmisellä jo on, sivilisaatio puolestaan vasta etsii sellaista. Edellä mainittumoraalin laji on liian syvä logiikalle ja jälkimmäinen sen sijaan logiikan funktio.

Sivilisaation syrjäyttäessä kulttuurin katoaa kaikki suuren luokan metafysiikka ja tilalle tulee systeemejä, joista paistaa keinotekoisuus, sieluttomuus ja puolitotuus.

Sivilisaatiossa aletaan maailmaa tarkastella lintuperspektiivin sijasta sammakkoperspektiivistä. Kulttuurissa oli traagisuutta, jonka kestämiseen liittyi tietynlaista ylpeyttä, mutta sivilisaation plebeijinen henki keskittyy pyrkimykseen sen kiertämiseksi.

Tieteessä oli kerran luovaa neroutta, mutta nyt sen piirissä vain suoritetaan oppinutta työtä. Jokainen kulttuuri merkitsi kerran uskontoa ja jokainen sivilisaatiovaihe merkitsee sen sijaan uskonnottomuutta (Irrelligion).

Itse asiassa sivilisaation olemus kulttuurin kuolemisena näkyy myös aivan fyysisestikin, lapsettomuutena, joka on maasta irtaantuneiden kansankerrosten kohtalo niin nyt kuten menneisyydessäkin.

Mitäpä tuohon sanomaan. Paljon löytää morfologi nykyisestä aikakaudesta rappion oireita ja mikä merkittävää, niitä oli runsaasti jo sata vuotta ja jopa kaksisataa vuotta sitten. Tämä sopii hyvin siihen nopeuteen, jolla suuret kulttuuriset muutokset ovat aiemminkin tapahtuneet.

Mutta mitä on tulossa meidän jälkeemme? Mitä tapahtuu sitten, kun sivilisaatiomme on muuttunut pelkäksi kaukaisen menneisyyden kuriositeetiksi maailmanhistoriassa ja uudella tavalla ajattelevat ihmiset yrittävät tuhannen vuoden kuluttua ymmärtää aikaamme?

Mielestäni Spengler joutuisi tässä moniin vaikeuksiin ja on kenties sen takia aika harvasanainen tulevaisuuden suhteen. Muuan hänen ennustuksensa on Venäjän ja sitä elähdyttävän, ilmeisesti jossakin mielessä uudenlaisen ”Johannekselaisen” kristinuskon nousu.

Näkisipä vain. Mutta ei Spengelr sokea ollut myöskään kaukaisen idän kulttuurien nousulle. Jom1930-luvullahän kirjoitta kirjan ”Ratkaisun vuosia”, jossa kuvasi sitä haastetta, jonka idän kansakunnat jo esittivät läntiselle maailmalle puhtaasti taloudellisessakin mielessä (vrt. Vihavainen: Haun ratkaisun vuosia tulokset ).

Mutta onhan näitä profeettoja. Tulenaisuuden ennusteet eivät ole kovin kiinnostavia, kun menneisyyskin on vielä niin vaikeaa tulkita.

 

 

Tervaskannon muistelmia

 

Iki

 

Ilmari Kianto, Iki-Kianto muistelee. Otava 1954, 263 s.

 

Luulin, että jo opiskeluaikana olin lukenut kaiken, mitä Ilmari Kianto oli kirjoittanut. Ylioppilaskunnan mainiosta kirjastosta olin löytänyt ja lukenut kymmeniä hänen kirjojaan, isompia ja pienempiä.

Mukana olivat tietenkin ”Ryysyrannan Jooseppi” ja ”Punainen viiva”, mutta myös” K.H.P.V.” eli riemukas ajankuvaus ”Kohtuullisen hutikan pyhästä veljeskunnnasta”, oli ”Metsäherran herjaajaa” ja ”Pyhää vihaa”, ”Vanhaa postineitiä” ja pappilaa ja ”Moskovan maisteria” ja ”Krimmin” matkaajaa.

Niiden ohella löytyi myös koskettava tilitys ja vuoden 1918 koko puistattavan raakuuden paljastus ”Elämän ja kuoleman kentiltä”.

Monipuolinen mies oli tämä korpikirjailija ja suurkaupungin samooja, naisista ja viinasta nautiskelija ja selibaatin ja siveyden kahleissa kärvistelijä. Kirjava oli hänen elämänsä ja sympaattinen hänen asenteensa tähän maailmaan, ainakin vanhempana.

Sittemmin minulla oli onni päästä käymään Suomussalmen kirjastossa, jonka Kianto-kokoelmassa selvästikin oli myös monia sellaisia kirjoja, joita on ollut nähnytkään.

 Aika paljonpa oli tämä kirjailija ehtinyt elämänsä varrella juttua vääntämään, mutta siihen oli ilmeisesti myös pakko. Suuren lapsikatraan elättäminen kirjoittamalla ei sen ajan Suomessa ollut ihan yksinkertainen yhtälö, jos nyt on vieläkään.

Minusta tuntuu, että olen jo aiemmin lukenut tämänkin kirjan. Ainakin kaikki asiat ja jopa jotkut repliikit siinä tuntuvat tutuilta, joskin jokunen asia esitetään hieman toisella tavalla, kuin joskus muistan lukeneeni. Mutta ei se haittaa, on se siitä huolimatta viihdyttävä.

Ellen erehdy, taisimme 1960-luvulla asuakin Kiannon kanssa naapureina. Hän asui Mariankadulla ja minä Meritullinkadulla, parinsadan metrin päässä. Eiväthän tiemme toki koskaan yhtyneet, mutta on ihan hupaisaa kuvitella, että näitä katuja se Ikikin aikoinaan tallaili ja joskus seisoskeli yölläkin vartiossa Uudenmaan kasaemin edessä, vapaaehtoisena palvellessaan, kun oli saanut tänne siirron Oulusta.

Mutta se on sivuseikka. Uudelleen lämmitetyn makuhan näissä muistelmissa on, rahaahan vanhakin mies tarvitsi, eikä Kiannon elämän varsinainen dramatiikka niistä enää tule esille. Hän oli jo tuohon aikaan jo vanhempi kuin minä nyt (hän eli vuosina 1874-1970) ja elämän kriiseihin ja dramatiikkaan sopi jo suhtautua lupsakkaalla ironialla, jota on hauska lukeakin.

Kiannosta on tietenkin kirjoitettu paljon ja itsekin olen tällä palstalla käsitellyt Panu Rajalan taatulla taidollaan kirjoittamaa kirjaa ”Suomussalmen sulttaani” (ks. Vihavainen: Haun navalta navalle tulokset ).

Kianto, josta vanhemmiten kehkeytyi todellinen ”sulttaani” ja polyamoristi, oli nuorena saamaton märehtijä ja naisten kiusaaja, joka oli heistä pääsemättömästi lumoutunut ja nostatti tunteita, mutta ei sitten saanut aikaan yhtään mitään.

Tämä näyttäisi osittain olevan kristillis-siveellisen kodin perintöä, mutta tolstoilaisen Kiannon kohdalla on otettava vakavasti lukuun myös hänen suuren ja vakavasti häiriintyneen oppi-isänsä kauhunsekainen suhde seksuaalisuuteen, joka piti häntä vallassaan, mutta jota hän suuresti suri ja paheksui, itse asiassa sen kaikissa muodoissa, avioliitto mukaan lukien.

Niin myös Kianto, joka ei tässä piinassaan yksin ollut. Samanlaisesta todistavat niin Joel Lehtosen eräät kirjat (ks. Vihavainen: Haun sorron lapset tulokset) kuin vaikkapa virolaisen Anton Hansen Tammsaaren ”Elämä ja rakkaus” tai ”Rakastin saksalaista” (ks. Vihavainen: Haun rakastin saksalaista tulokset ).

Listaan voidaan heti lisätä vielä vaikkapa Thomas Manni ”Taikavuori” (ks. Vihavainen: Haun taikavuori tulokset ). Olihan se aikakausikin mitä oli.

Kiannon koulutoveri Paavo Virkkunen, joka tässä kirjassa on reipas koulupojan vekkuli, kunnostautui pian, paitsi poliitikkona, myös ”siveellisen puhtauden” apostolina. Nuorison synnillisyyttä pyrittiin tuohon aikaan vimmaisesti vastustamaan erityisen Puritas-kirjaston kasvattavilla neuvoilla ja pelastamaan myös itsesaastutukselta, joka tuhosi ihmisen hermoston ja taisi heikentää rotuakin. En enää tarkemmin muista noita kirjoja, joita kyllä aikoinaan luin.

Kalpean kelmeästä tolstoilaisesta sukeutui Kiannon kohdalla joka tapauksessa verevä korven poeetta, joka tosin hylkäsi aikuisena runoharrastuksensa, jossa hän itse asiassa oli päässyt varsin pitkälle.

Proosaa hän sen sijaan sitten tykitti herkeämättä koko kansan iloksi ja kauhistutti moralisteja siviiliavioliitollaan, joka oli kaiketi Suomen ensimmäinen. Lapsetkin jäivät kastamatta, vaikka ainakin yhdestä sukeutui sittemmin pappi.

Koianto joutui kuin joutuikin sieltä korvestaankin myös historian pyörteisiin. Suomussalmelta oli suhteellisen lyhyt matka Itä-Karjalaan, jonka vapauttamisesta hän alkoi uneksia ja aktiivisesti esiintyi asia puolesta.

Osoittautui kuitenkin, ettei tuolla asialla ollut kylliksi kannatusta edes Karjalassa, vaikka kyllähän sielläkin entusiasteja löytyi. Niin sanottu geopolitiikka saneli omat lakinsa ja maastamme löytyi vielä kylliksi viisautta lopettamaan aktivistien juonet silloin, kun ne olivat täysin epärealistisia.

Vuoden 1918 kauhut Kianto joutui kohtaamaan paikan päällä ja niitä hän kuvaa tavattoman tehokkaasti kirjassaan ”Elämän ja kuoleman kentiltä”, joka ei aluksi saanut kustantajaa. Sodan uskomaton raakuus myös valkoisten puolella tuli siinä liian kaameana kasvoille.

Tämä kirja myös unohdettiin nopeasti, mutta sen sijaan koko niin sanottu edistyksellinen älymystömme on tuolta ajalta lähtien muistanut yhden ainoan lauseen eräästä Kiannon artikkelista, jossa pohdiskeltiin, että metsämieskin tietää, että kun susia hävitetään, kannattaa ottaa tähtäimeen ennen muuta naaraat.

Tässähän siis viittasi punaisten puolelle taistelleisiin naiskaartilaisiin ja kehotti tappamaan heitä. Toki se tapahtui keskellä sotaa, jolloin ihmisten henkiset toiminnat yleensäkin ovat taantuneet primitiiviselle asteelle, kuten nykypäivästäkin tiedämme.

Silti se oli tietenkin hyvin pahasti sanottu ja jäi monen mieleen se jäi ainoaksi asiaksi, joka määräsi suhtautumisen koko Kiantoon.

Toki tämä on täysin typerää ja kuvastaa ennen muuta tuon joukon matalaa älyllistä tasoa, mutta näinhän se vain on.

Kiannon aatteellisesta kehityksestä on kirjoittanut erinomaisen ja vakuuttavasti perustellun teoksen Maria-Liisa Nevala. Kirjan nimi ”Kianto- anarkisti ja ihmisyyden puolustaja” kertoo oleellisen siitä, millaisia asioita kirjoittaja on tavoittanut kohteestaan.

Mutta jos ihminen on oman typeryytensä lumoissa, hänelle riittää, kun hän sielunsa silmillä näkee jonkin vihaamansa (ja itse piirtämänsä) karikatyyrin ikuisesti tekemässä yhtä ainoaa asiaa: kirjoittamassa naarassusien tappamisesta, bloggaamassa ajatuksesta, olisiko sen ja sen ihmisen ampuminen tuottanut mielihyvää vai ei tai laskemasta hyperbolista hevosenleikkiä lasten ampumisesta.

Se, että älymystönä esiintyvä kansanosamme ajattelee juuri tällä tasolla, on tosiasia, jolle emme  mitään voi. Heidän kykynsä suhtautua todellisuuden koko rikkauteen sallivasti ja lämpimän myötäelävästi on olematon. Sen sijaan he rakentavat kiihkeästi itsestään kuvaa sankareina, jotka ovat nousseet taistelemaan absoluuttista pahuutta vastaan.

Siinä toimessa tarvitaan ehdottomasti kummituksia, joille kaikki inhimillisyys on vierasta ja jotka pyrkivät vain tuhoamaan kaiken kauniin ja inhmillisen. Pyhä viha -se on pyhä rakkaus, muotoili epä-älyllisyyden evankeliuminsa jo Otto Ville Kuusinen (ks. Vihavainen: Haun suuri vuosisatamme tulokset ).

Jotakin Kiannon kaltaista ihmistä tuo Kuusisen jälkiä seuraileva porukka ei halua tuntea eikä vallitsevan mentaliteetin oloissa ehkä edes pystyisi häneen tutustumaan sine ira et studio, vaikka haluaisikin.

Tuota ryhmää voisi varmaan vanhaa venäläistä sanontaa soveltaen nimittää säikkymättömien idioottien joukoksi, joka tyytyy henkiseen keskenkasvuisuuteensa ja jopa nauttii siitä. Luulen, että se sentään voisi periaatteessa olla pelastettavissa sivistyneelle ajattelulle hitaan ja kärsivällisen kasvatuksen kautta.

Tutustuminen Kiannon tai vaikkapa Lehtosen kaltaisiin monipuolisiin kirjailijoihin voisi olla muuan mahdollinen tie henkiseen kasvuun. Eihän tuo joukko nykyään kirjoja lue, mutta jospa edes niitä kuuntelisi.

Sekin olisi parempaa kuin pelkästään elävän kuvan typerä passiivinen vastaanottaminen, kuin karja kaukalostaan, ilman ajatuksia ja kriittistä mieltä.

Oho!

 

Anteeksipyyntöjä

 

Kenellekään ei liene salaisuus, että viimeaikaiset, median hehkuttamat anteeksipyyntövaatimukset ja syytökset ”rasismista” ovat falskia sensaatioiden tehtailua, joka perustuu vain osittain tyhmyyteen ja valtaosin vilpillisyyteen, kyvyttömyyteen ja haluttomuuteen ajatella loogisesti ja käyttäytyä arvokkaasti.

Huomaan kirjoittaneen aina silloin tällöin anteeksipyytämisestäkin, joka kuuluu keskeisiin sosiaalisiin instituutioihin.

Moukat eivät koskaan pyydä anteeksi ja sievistelevät hupsut taas tekevät sitä aivan tolkuttomasti ja aivan järjettömissä yhteyksissä.

Tässä, kuten muuallakin, ero ylevän ja naurettavan välillä on vain askel tai veteen piirretty viiva, jota tyhmä ei ymmärrä ja josta tolvana ei välitä. Vilpillinen hihamerkkijournalisti kyllä pohjimmiltaan tietää, millä asialla hän on, mutta viis veisaa kohtuudesta ja totuudesta silloin, kun luulee olevan mahdollista taas kerran edes jollakin konstilla pönkittää agendaansa.

Suomen kansainvälinen maine on tämän tason median takia kärsinyt yhä uudelleen, eikä valoa tunnelin päässä näy.

Luulen, että kyseessä on taas muuan kansallinen erikoisuutemme. En pysty kuvittelemaan mitään toista maata, jossa vastaavat ”sensaatiot” olisivat edes mahdollisia. Toki niin sanottu poliittinen korrektius on jo aikaansaanut uskomattomia näytelmiä monissa maissa, mutta ne ovat yleensä liittyneet sensuuriin, eivätkä nyt sentään maan kansainväliseen maineeseen ja sen tuhrimiseen.

Koko ajatus koko kansan tai valtion anteeksipyynnöistä jonkin kuvitellun ”rasismin” takia on nimenomaan Suomessa aivan absurdi ja sen säännöllinen nouseminen yhä uudelleen ihan oikeaksi kansalliseksi puheenaiheeksi voidaan selittää, paitsi median tarkoitushakuisella valehtelulla, myös sillä, että osalla kansaa on tietty taipumus vastaanottaa juuri tuollaisia syytöksiä.

Uusimmat kohut, kuten niitä edeltävätkin, ovat siinä määrin typeriä ja falskeja, ettei niitä viitsi enää ruveta pöyhimään. Sen sijaan voisi miettiä anteeksipyynnön merkitystä yleensä.

Siinähän toki on ja ainakin on ollut tietty ylevä sisällyksensä, ja toisaalta myös kevyempi versio, joka kuuluu kaiken hienostuneemman sosiaalisen kanssakäymisen ytimeen.

Anteeksipyyntö ja anteeksi saaminen sellaisenaan kuuluvat toki myös uskontomme ytimeen. Asian falski profanointi on sitäkin valitettavampaa.

Mutta tässä nyt itse asiasta, ennen noita niin sanottuja kohuja:

 

maanantai 1. lokakuuta 2018

Anteeksi

 

Anteeksi

 

Joskus tulee miettineeksi sitä, miten eri tavalla eri kielissä saatetaan vaikkapa kiittää tai pyytää anteeksi.

Ainakin etymologisesti terminologia on monissa maissa hyvin kirjavaa, vaikka eivät kai ihmiset normaalisti ajattele lainkaan, mitä heidän lausumansa sanat alun perin ovat merkinneet ja yhäkin itse asiassa merkitsevät.

Esimerkiksi vanha sakraalinen kerrostuma on taidettu jo kaikkialla unohtaa.

Ajattelen vaikkapa sitä, että kun venäläinen kiittää, hän itse asiassa pyytää Jumalaa pelastamaan sen, jota kiitetään: spasi (tebja)bo(g)!

Myös ranskan merci lienee tässä yhteydessä pakko ymmärtää Jumalalle osoitetuksi pyynnöksi armahtaa se henkilö, jota kiitetään. Myös grazia, gracias ovat armoa tarkoittavia sanoja, vaikka kiittäjä ei itselleen sitä rukoilekaan (sola gratia, propter Christum). Ehkä hän kiittää vain Jumalan armoa, kun on saanut kohdata näin mainion ihmisoletetun tai jonkin muun myönteisen asian.

Balkanilla käytetty hvala sen sijaan viitta kehumiseen, mitä kaiketi myös suomen kiitos tarkoittaa: oletpa hyvä ihminen, ylistän sinua sen takia! Entäs viron aitäh? Ettei vain tulisi auttamisesta? Tänu viittaa ansioihin, sitähän käytetään myös sellaisissa yhteyksissä, jotka suomessa hoidetaan sanalla ansio. Sama se lienee myös thanksin kohdalla ja samaa kantaa kai ruotsin tack myös on.

Hyvästellessä toivotaan yleisesti Jumalan varjelusta ja seuraa (jumalaga, adios, adieu jne.) Venäjässä sen sijaan pyydetään anteeksi niiltä, joista erotaan: proštšajte! Se on vain toinen muoto sanasta prostite, mutta mitäpä se oikeastaan mahtaa tarkoittaa?

Enpä tiedä, mutta nykyäänhän tuskin kukaan enää ajattelee sen alkuperäistä merkitystä. Sama, jos sanoisi englanniksi by-by, joka ei taida tarkoittaa mitään. Vai viittaisiko se siihen, että pikkuhiljaa (by and by) tässä vielä lähestyy uuden tapaamisen hetki?

Muuan tuttavani hauskuttaa usein seuruetta sanomalla izvinite za kompaniju! Anteeksi, että olin seurassanne ja tuo siis siinä näkyviin hyvästelyn vanhan merkityksen.

Mutta tuo anteeksipyyntöhän viittaa suomessa alkumuotoon anne, jotakin toivotaan itselle ystävällisesti annettavan eli uhrattavan ystävyyden, yleisen Jumalan rakkauden tai ties nyt minkä nimissä, ilman ansioita joka tapauksessa.

Venäjässä on myös mahdollista anteeksipyytää sanalla izvini(te)!, mikä tarkoittaa pyyntöä päästä vapaaksi syystä (vina) ja se siis on aivan sama kuin saksan entschuldigen!  tai viron vabandage! Mitäs ursäkta sitten tarkoittaa? Pois päästämistä kai sekin?

Englannissa ollaan murheellisia eli sorry, mikä siis merkitsee vilpittömyyden vakuuttamista. Voisihan teko ollakin tahallinen, jolloin surun asemasta siitä seuraisi vahingonilo.

 Suomessahan on nykyään ruvattu sanomaan valitan!, mikä on merkitykseltään sama kuin saksan tut mir Leid, sekin yksi sorry-vakuutuksen ilmaus.

Muuten, yhä useammin huomaa, ettei ihminen haluakaan sitoutua juuri henkilökohtaisesti valittelemaan, vaan toteaa vain, että asia on vain noin yleisesti ikävä ikävä: saksassa sanotaan toteavasti: Entschuldigung,. Venäjän izvinjajus on mielestäni sekin vähän vähemmän persoonallinen kuin izvini(te), vaikka onkin ensimmäisen persoonan verbi. Siinähän ei pyydetä toiselta mitään, vaan ainoastaan todetaan oma (ansiokkaasti kohtelias) käytös.

Muistelen jostakin lukeneeni, että moinen rappioilmiö tuli venäjään vasta ensimmäisen maailmansodan tienoilla. Jonkinlaista bolševismia sekin?

Romaaniset pardon, perdone ovat armonpyyntöjä ja venäjän vinovat toteaa, että minähän se syyllinen tässä olin. Norjassa sen sijaan julistetaan kopeasti, etten minä syyllinen ollut: unnskyld! Se lienee usein totta, mutta ainakin minusta siihen tuppaa tulemaan se sävy, että kyllä se toinen osapuoli on asiassa vähintäänkin juuri epäilyksenalainen. Näinhän asiat matoisessa maailmassa usein ovatkin.

Niin tai näin, mutta kiittäminen ja anteeksipyyntö vanhoilla, perinteisillä termeillä taitaa nykymaailmassa olla vähän passé. Niinpä käytetäänkin mielellään anglosaksisia termejä, jotka koetaan neutraalimmiksi tai sitten väännetään muuten sanoja, jotka koetaan turhan juhlallisiksi.

Mutta tämähän nyt on aivan epätieteellistä jahkailua, toivon, ettei kukaan sen takia ´nosta esimerkiksi oikeusjuttua, ryhmäkannetta tai vastaavaa. Anteeks vaan ja sori siitä.

 

Morituri

 

Kuolevien kulkue

 

Napoleonin sotaretkellä Venäjällä. Majuri Faber du Faurin kuvitetut muistelmat vuodelta 1812. Toimittanut Jonathan North. Suomennos Lassi Eskola. Koala-Kustannus 2003, Ei sivunumerointia, 92 osiota(kuvia teksteineen)

 

Napoleonin Venäjän-retkestä on erittäin paljon muistelmia ja niistä on tämänkin kirjan liitteenä pitkä luettelo. Tämä kirja on joka tapauksessa omalla tavallaan erityisen mielenkiintoinen, siinä kun silminnäkijä on piirtänyt ja maalannut välittömästi kuvia näkemästään.

Christian Wilhelm von Faber du Faur oli 32-vuotias Württembergin kuningaskunnan Napoleonin avuksi lähettäneen 15 000 miestä käsittäneen osaston luutnantti lähtiessään marssimaan Venäjälle. Hän kuului saksalaistuneeseen, alun perin ranskalaiseen sukuun. Hän oli opiskellut lakimieheksi ja toimi myös taitelijana, mutta siirtyi sitten ammattisotilaaksi, yleten urallaan kenraaliksi.

Kuten kirjassa kerrotaan, 15 000 württembergiläisestä palasi Puolaan joulukuussa 1812 vain sata miestä. Luultavasti lisää seurasi myöhemmin, mutta tämän joukon kohtalo oli aika kuvaava hyökkääjän kohtalolle tällä retkellä yleensä.

Venäjälle lähti kesäkuussa 1812 marssimaan peräti 450 000 miestä. Tämä oli ilmeisesti siihenastinen maailmanennätys, sillä esimerkiksi Kaarle XII:lla oli käytössään vain noin 40 000 miestä. Sellaisenkin määrän huoltaminen oli joskus hyvin vaikeaa.

Napoleonin suureen armeijaan heitä kuului reservi- ja tukijoukot huomioiden jopa 600 000 miestä ja lisäksi 250 000 hevosta. Koko määrä ei tietysti koskaan kokoontunut samaan paikkaan.

Niin valtava armeija vastasi kooltaan suurkaupunkia ja voidaan pikaisella laskutoimituksella todeta sen juoneen pelkästään vettä yli tuhat tonnia vuorokaudessa. Mitä kaikkea muuta tuo liikkuva kolossi tarvitsi, voi halutessaan kuvitella. Montako kärryä? Paljonko ruutia ja kuulia? Miten monta heinäkuormaa? Montako tonnia leipää? Entäpä lihaa, hapankaalia, viinaa jne. Vaatehuolto ja majoitus olivat vielä elintärkeä asia erikseen.

Suuren armeijan oli ryöstettävä laajalti ja perusteellisesti ympäristöään tai kuoltava. Kun ryöstö tapahtui samana vuonna neljäkin kertaa peräkkäin, kuolivat usein molemmatkin osapuolet. Harvaanasuttu Venäjä ja sen kelirikko (rospuutto, rasputitsa) ja ruohon peittyminen lumen alle merkitsivät kuolemanvaaraa suurille joukkokeskityksille.

On outoa, ettei näitä huollon alkeellisia realiteetteja osattu ottaa kylliksi ennakolta huomioon. Mutta kun oli alkuun päästy, oli jatkettava. Sodan huimapyörää ei silloinkaan voinut enää pysäyttää, kun se kerran oli saatu vauhtiin.

Itse asiassa Napoleonilla ei ollut alun perin mitään tarkoitusta lähteä marssimaan Moskovaan. Puolan kysymys ja samalla myös kysymys Englannin vastaisesta mannermaansulkemuksesta ja Euroopan herruudesta piti ratkaistaman jo aivan lähellä Venäjän rajaa.

 Venäläiset kuitenkin karttoivat ratkaisutaistelua ylivoimaisen vihollisen kanssa ja peräntyivät jopa Moskovan taa, polttaen tuon kaupunkinsa itse. Faur kuvaa muuten Moskovaa tavattoman kauniiksi, satoine kirkkoineen.

Poltetun maan taktiikka puri hyökkäävään tehokkaasti. Kun yli 150 000 venäläistä hevosineen oli aluksi puhdistanut seudut elintarvikkeista ja rehusta, ei niitä seuraavalle Ranskan armeijalle (josta puolet oli muita eurooppalaisia) enää paljon olisi jäänyt, vaikka aluetta ei edes olisi systemaattisesti hävitetty. Mutta sekin tehtiin.

Marraskuussa alkanut talvi tuhosi sitten lopullisesti Suuren armeijan sen perääntyessä Moskovasta lokakuun lopulta alkaen, mutta itse asiassa sen kuluminen ja hidas tuhoutuminen oli alkanut jo heinäkuussa. Satoja hevosia nääntyi ja kuoli jo alkumatkasta ja württembergiläisetkin joutuivat jättämään 12-naulaisen, raskaan patterin jo Vilnaan hevosten puutteessa.

4. elokuuta kertoo kirjoittaja, että heidän jalkaväkensä, joka ei vielä ollut ampunut laukaustakaan, oli menettänyt ja puolet taisteluvahvuudestaan. Punatauti oli paha verottaja.

Onneksi 152 menetettyä hevosta saatiin korvattua jopa 280 venäläisellä. Ne olivat pienikokoisia, mutta sitkeitä. Todellinen ongelma oli niiden ruokkiminen ja talven tullessa tilanne muodostui katastrofaaliseksi.

Kun Moskovasta lähdettiin lokakuussa, oli satoja (?) ammusvaunuja jätettävä sinne. Tykistön kuljettaminen mukana kävi ennen pitkää mahdottomaksi ja joitakin kevyitä tykkejä pyrittiin raahaaman mukana miesvoimin.

Ruutia ilmeisesti jäi hyvinkin paljon Kremliin, vaikka Napoleon käski räjäyttämään linnoituksen ja sitä työtä tehtiinkin usean päivän ajan.

Mitä Kremlissä itse asiassa räjäytettiin, on ainakin minulle jäänyt epäselväksi. Kremlin muurit ja kirkothan tietysti ovat jo pari vuosisataa seisoneet taas paikallaan ja Granovitaja palatan aarteet ja tsaarien arkut oli tietenkin evakuoitu jo ennen ranskalaisten saapumista. He käyttivät Kremlin kirkkoja talleina.

Kuvia tuhotusta Kremlistä on kuitenkaan ole koskaan nähnyt. Toki käsky sen tuhoamisesta oli joka tapauksessa pelkkää barbaarista vandalismia ilman mitään hyväksyttävää syytä. Pariisissa venäläiset eivät koskaan syyllistyneet mihinkään vastaavaan, sallittakoon sanoa heidän kunniakseen, vaikka Putin onkin sotarikollinen.

Napoleonin joukkojen mukana oli myös pioneerikalustoa jokien ylittämiseksi, mutta niiden kuormastostakin oli suurin osa jouduttu hylkäämään, kun perääntyjät saapuivat kriittiselle Berezina-joelle, jonne sentään saatiin silta rakennettua.

Se räjäytettiin sitten heti, kun taistelukelpoiset joukot oli saatu joen yli ja tuhannet nääntyneet ja haavoittuneet puhkesivat äänekkääseen valitukseen ymmärtäessään jääneensä luonnon ja armottoman vihollisen kouriin väistämättömään kuolemaan.

Myös venäläiset kärsivät tavattoman suuri tappioita (tässä kirjassa esitetään luku 250 000 miestä) ja heidän rasituksensa olivat myös suuret. Alan tutkijat ovatkin ihmetelleet venäläisten kykyä tuon sotaretken tavattoman kuluttavilla marsseilla, etenkin Suuren armeijan rippeitä takaa-ajettaessa, jolloin tyhjiin kaluttu maa oli myös heidän ongelmansa.

Du Faurin kirjassa on paljon kiinnostavia kohtia, jotka koskevan muun muassa niiden seutujen vaurautta ja hyvin hoidettua ulkonäköä, joita Napoleonin joukot sivuuttivat. Kiinnostavia ovat myös kuvaukset juutalaisten roolista. He olivat hyökkääjälle -niin ranskalaisille kuin venäläisille-  suureksi avuksi ja puhuivat myös sujuvaa saksaa.

Moskovan ympäristössä on toki nykyäänkin hyvin maalauksellisia paikkoja, mutta varsinaisesti ”hyvin hoidettuja” kyliä ja kaupunkeja on harvassa. Toki niitäkin oli joskus jo neuvostoiakana, esimerkiksi Suzdal. Tämän kirjan tekijä kuitenkin on dokumentoinut paljon tällaisia kohteita.

Du Faur on piirtänyt niistä myös kuvia ja selostaa:  ”Säntillisesti hoidetut pellot, sievät talot ja upea linna olivat merkki kodeistaan paenneiden asukkaiden vauraudesta. Vuorokauden sisällä saapumisestamme joukkomme olivat tuhonneet idyllin ja…kuvassa näkyvä viehättävä maisema oli täysin hävinnyt”.

Možaiskin suunnalla piirtäjä kohtasi maiseman, joka ”upeine tuulimyllyineen muistutti enemmän saksalaista tai hollantilaosta maisemaa kuin venäläistä”. Moskovaa lähestyttäessä komeat talot oli varustettu maalatuin lasi-ikkunoin, mikä myös todisti hyvinvoinnista.

Suuri armeija tuhoutui perusteellisesti ja epäilemättä niin olisi tapahtunut, vaikka ainoatakaan taistelua ei olisi käyty. Poltetun maan taktiikka, jota venäläiset olivat ennenkin soveltaneet myös omalla alueellaan, toimi noita liian suuria joukkoja vastaan erinomaisesti.

Kuten roomalaiset aikoinaan pystyttivät aina yöpyessään leirin, myös Suuri armeija rakensi ehtimiseen redutteja strategisiin paikkoihin ja jostakin syystä se myös kyhäsi erilaisia majoja yöpymistä varten. Aineksina käytetttiin esimerkiksi olkia tai lehviä. Teltoista ei kumma kyllä puhuta mitään, vaikka niitä varmasti myös käytettiin. Ehkäpä niitäkään ei riittänyt kaikille?

Miten moni Suuren armeijan sotilas menehtyi tällä retkellä, on osittain laskentakysymys. Takaisin Veikselin taa on sanottu usein palanneen vain 30 000 tai 60 000 miestä, mutta se ei tarkoita, että kaikki muut olisi at kaatuneet. Noin 60 000 miestä joka tapauksessa jäi pelkästään puolustamaan Varsovaa.

Muutama tuhat vankia jäi Venäjälle vapaaehtoisesti ja myöhemmin venäläiset vapauttivat vielä noin 100 000 sotavankia. Tuho ei siis ollut aivan niin totaalinen, kuin joskus annetaan ymmärtää, vaikka on tietenkin pakko sanoa, että Suuri armeija tuhoutui Venäjällä.

 On arvioitu armeijan menettäneen ”lähes 450 000 sotilasta kaatuneina tai sotavangiksi joutuneina”. Luvussa on mukana Moskovan pakolaisia ja siviilejä.  Lisäksi Ranskan armeija menetti noin175 000 hevosta ja lähes 1500 tykkiä.

Sivumennen sanoen, eräässä maalaamassaan kuvassa keroja on ikuistanut upseerin ja hänen vaimonsa, jotka olivat jäämässä venäläisten armoille. Naisiakin joukossa siis oli, mutta toki he oivat erittäin pieni osa kokonaisuudesta.

Kaiken kaikkiaan kirja antaa taas kerran elävän kuvan sodan mielettömyydestä ja tuo meitä lähemmäs tuon ajan, jolloin ei vielä tunnettu valokuvausta. Kirjassa on niitä vastaavia arkisia otoksia, esimerkiksi otsikolla ”Bešenkovitšin lähellä 28. heinäkuuta kello viisi aamulla”.

Kuvassa on vangittu välähdys sodan arkipäivästä, jossa taisteluista todistavat kuollut hevonen ja pari sotilasosastoa sekä maalaiskirkko ja pari tykkiä, joiden vieressä ovat palavat luntut -merkki valmiudesta ampua koska tahansa.

Jos sodan mielettömyydestä tarvittaisiin vielä lisää todisteita, tässä olisi hyvää materiaalia siihen tarkoitukseen. Mutta eihän hulluja ennenkään ole puhumalla saanut asioita ymmärtämään, eipäedes kuvia näyttämällä.

 

 

 

Kenen luvalla me ajattelemme?

 

Mitä saa ajatella?

 

Igor Šafarevitš oli ajattelija, joka herätti paljon vastustusta ja jopa aggressioita, mikä on toki ymmärrettävää.

Häntä voi verrata Pentti Linkolaan, joka esitti sangen samansuuntaisia ajatuksia teknologisen sivilisaation pirullisuudesta ja luonnon järjettömästä rasittamisesta ylenpalttisella väestönkasvulla ja tarpeettomalla kulutuksella.

Itse asiassa Linkolalla oli hyvin samansuuntaisia ajatuksia, kun Saksan natseilla, jotka myös ihannoivat maalaiselämää ja turmeltumatonta luontoa saastaisen suurkaupungin vastakohtana. Samaan aikaa he toki myös suunnittelivat maailman suurinta rakennusta Berliiniin ja saksalaisten hillitöntä lisääntymistä ”elintilassaan”.

Šafarevitš lainasi suurimman osan ideoitaan varhaisilta 1840-luvun slavofiileiltä ja hänen ajatuksensa ”orgaanisuudesta” ja venäläisen kyläyhteisön harmonisesta elämäntavasta voisivat olla suoraan Aleksei Homjakovin fantastisesta historiakäsityksestä.

Siinähän ”iranilainen” henkisen vapauden ja ”orgaanisuuden” historiallinen, ikiaikainen prinsiippi siirtyy Bysantin kautta Venäjälle, joka siis on vapauden valtakunta (myös tuona Nikolai I:n aikana), kun taas etiopialainen eli ”kushilainen” prinsiippi siirtyy Rooman kirkon kautta länteen ja edustaa kaikkea sitä, mikä on kuollutta, mekaanista ja pakonalaista.

 Itsevaltiuden siipien suojassa kukoistaa vapaus ja parlamentaarisessa demokratiassa orjuus, Q.E.D.

Šafarevitšin ajattelua voi halutessaan kutsua naiiviksi aivan kuten Linkolankin. Ihmisen elämä vähän tuottavan maatalouden varassa olisi ollut hyvin köyhää ja olosuhteet hyvin ankarat. Nykyaikaista terveydenhuoltoa ei tietenkään olisi voinut edes kuvitella.

Sellaisessa utopiassa voisi haluta elää vain masokisti, jolla olisi suurten kärsijöiden ja erakkojen luonne. Luontokaan ei kiittäisi niin kauniisti, kuin voimme kuvitella, sillä alkeellisin menetelmin sitä olisi rasitettava suhteellisesti hyvin paljon.

Eivät esimerkiksi kaskenpoltto ja turkismetsästys mitään luontoa säästäviä elämäntapoja olleet, eikä venäläinen kyläyhteisö ollut ihanteellisen kristillisen veljeyden ja rakkauden tyyssija. Ankara isäntävalta liittyi siellä maaorjuuden aikana tilanherrojen ja valtion mielivaltaan ja se kansan tarumainen nöyryyskin hävisi aina välillä kuin tuhka tuuleen.

Venäläinen kapina (russki bunt) oli ”järjetön ja säälimätön”, kuten Puškin sanoi. Hänen aikanaan Pugatšovin kapina oli vielä tuoreessa muistissa, kuten kansalaissota oli vielä lähellä Šafarevitšin aikaa. Sitä hän nimittääkin talonpoikaissodaksi, jossa valtio sitten hävisi ja joutui julistamaan NEP-politiikan.

Kollektivisoinnin aikana kaikki järjestettiin ovelammin. Silloin valtio kukisti talonpojan vastarinnan ja lähes hävitti hänen elämäntapansa. Marxilaisuudelle se oli päämäärä sinänsä ja suoranainen uskonkappale. Sitä kannatti innolla myös esimerkiksi Maksim Gorki.

Talonpoikaiseen maanviljelyyn perustuvasta yhteiskunnasta unelmointia voi pitää utooppisena, mutta sellaista oli myös kommunistien usko kollektivisointiin ja heidän vilpillinen julistuksensa siitä, että he olivat muka voittaneet talonpoikaiston yksityisomistuksellisen psykologian jo 1930-luvulla. Neuvostoliitto ylpeili valheesta ja rikoksesta.

Šafarevitš tuli toisinajattelijana kuuluisaksi kolmesta ideastaan, joista yksi käsitteli sosialismin historiaa, jonka kirjoittaja aloitti Platonista ja jonka hän näki kuolemanvietin ilmentymänä.

Toinen, joka tuli julkisuuteen perestroikan aikana ja oli nimeltään ”Kaksi tietä samaan kuiluun” käsitteli kapitalismin ja sosialismin samanlaisuutta luonnon tuhoajina.

Kolmas liittyi käsitteeseen ”pieni kansa” (malyi narod), joka viittasi niihin oikofobisiin ryhmiin, jotka eri kulttuureissa toimivat kansan enemmistön. ”suuren kansan” tavoitteita vastaan. Idea oli lainattu eräältä ranskalaiselta ajattelijalta eikä viitannut erityisesti juutalaisiin.

Venäjän historian kontekstissa tuli kuitenkin itse kullekin mieleen, että tuohon ”pienen kansan” rooliin sopisivat erinomaisesti Venäjän juutalaiset, jotka olivat tavattomasti yliedustettuina vallankumouspuolueiden johdossa ennen vallankumousta ja sama koski myös heidän osuuttaan toisinajattelijodien joukossa sosialistisella Venäjällä.

Šafarevitšia vaadittiin irtisanoutumaan antisemitismistä, mutta hän intti, ettei ole sellaiseen syyllistynytkään. Tämä ei joillekin kansainvälisille kollegoille riittänyt ja he yrittivät saada huippumatemaatikon menettämään ulkomaiset arvonimensä ja maineensa.

Tätä asiaa on oppilaani ja ystäväni Krista Berglund perusteellisesti käsitellyt väitöskirjassaan, enkä puutu siihen sen enempää. Luotan hänen johtopäätöksiinsä.

 Šafarevitš ei ollut esittänyt erityisesti juutalaisia syyllisiksi bolševikkien rötöksiin, mutta ei myöskään sietänyt ajatuksenvapauteensa puuttumista.

Sen mukaisesti hän koskaan myöskään mennyt julkisesti tuomitsemaan sitä antisemitismiä, joka Neuvostoliiton hajotessa näytti jo uhkaavan saada vaarallisia muotoja. Itse asiassa se jäi vaille sen kummempia seurauksia.

Tässä käsitellyssä kirjassaan Šafarevitš viittaa ohimennen läntisiin intellektuelleihin, joiden moraalista pelkuruutta hän halveksii. Ilmeisesti asenne perustuu hänen omiin kokemuksiinsa. Tuon joukon piirissä ei uskallettu riskeerata kerrassaan mitään, vaikka mahdollisena seurauksena omasta ajattelusta olisi ollut aivan vähäisiäkin sanktioita.

 Šafarevitš, Neuvostoliiton Tiedeakatemian jäsen, joka selitti sosialismia kuolemavietillä ja siis esitti sille rohkeimman mahdollisen haasteen, oli eri puusta veistetty, eikä enää kaivannut tuollaisten ”vapauden ritarien” tunnustusta.

Saattaa hyvinkin olla, että Šafarevitš pitää juutalaisia ryhmänä jotenkin kielteisenä ilmiönä. Se olisi hyvin ymmärrettävää jo sikäli, että juutalaisuus on epäilemättä ollut 20. vuosisadan valtavan teknisen kehityksen ja urbanisaation ytimessä (vrt. Vihavainen: Haun jewish century tulokset). Niitähän hän intohimoisesti vastustaa.

Jos hän olisi maalannut kuvaa Venäjästä nimenomaan juutalaisten ja vapaamuurarien avuttomana uhrina, jonka olisi noustava tuota kollektiivista vastustajaansa vastaan ja vaikkapa kostettava menneet vääryydet, olisi kyse tietenkin ollut sen lajin demagogiasta, jota kai aikoinaan tarkoitettiin käsitteellä ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”. Sittemminhän siitä on tullut yleinen mielivallan väline.

Toinen asia kuitenkin on, mitä ihmisellä on lupa ajatella. Jos otamme liberalismin vakavasti, meidän on pakko hyväksyä se, että jotkut ajattelevat aivan toisin kuin me ja saattavat tulla mielestämme vääriin, vastenmielisiin tai naurettaviin johtopäätöksiin.

Se on kuitenkin heidän oikeutensa ja nimenomaan oppineiden maailmassa, république des savants, olisi ajatuksenvapauden rajoittaminen perinteisesti ollut aivan anteeksiantamatonta, jopa rikoksista pahin ja törkein.

Tai näinhän meillä oli vielä minun nuoruudessani tapana ajatella. Nyt aika on toinen ja etenkin läntisistä yliopistoista on kuultu toinen toistaan häpeämättömämmistä sensurointivaatimuksista.

Nimenomaan tätä taustaa vasten niin Šafarevitš ja hänen ystävänsä Solženitsyn ansaitsevat täyden kunnioituksemme. He olivat miehiä eivätkä lampaita ja sellaisia näkee tässä maailmassa yhä harvemmin.