Tylsyyden kauhistus

 

Banaliteettien pauloissa

 

Hermann Hesse, Kylpylävieraana Badenisssa. Suomentanut Aarno Peromies, Weilin&Göös 1978, 144 s. (AlkuteosPsychologia Balnearia 1924)

 

Jonnekin noin toiseen maailmansotaan saakka herrasväen kuului ehdottomasti lomailla kylpylöissä, mieluimmin mondeeneissa, pelikasinoineen ja tassiaisineen. Yleensä tähän ei tarvittu mitään sairautta, kuurit vain olivat terveellisiä ja seura hienoa.

 Erityisesti arvostettiin saksalaisia kyloylöitä, vaikka toki esimeriksi Belgian Spa ja Ranskan Vichy olivat myös hienoja paikkoja. Ja olihan meilläkin kylpylöitä aina Naantalista Iisalmen Runnille ulottuvana sarjana. Itä-Karjalassa oli Martsialnyje vody, joka on yhä ahkerassa käytössä. Virossakin oli ja on monia

Kylpyläelämästä riittää kuvauksia kaunokirjallisuudessa. Turgenevin ja Dostojevskin kuvaukset tulevat ensimmäisenä mieleeni ja niille on yhteistä se, että kylpylät olivat ennen muuta näyttäytymisen paikkoja, Varsinaisista vaivoista niiden asiakkaiden kohdalla ei puhuta mitään.

Tämä Hermann Hessen kirja yllättää sikäli, että siinä kerrotaan sekä kirjoittajalla että asiakkailla olevan ihan oikeita vaivoja, kenellä kihtiä, kenellä iskiasta tai hirmuista lihavuutta ja vastaavia, usein elintasoon liittyviä ongelmia. Niiden parantamiseen käytetyt kuurit ovat myös tehokkaita, moni paranee ja kaikki ainakin väsyvät hoitojen takia.

Tässä kirjassa tapahtumapaikkana on Baden-Baden. Baden viittaa sen nimiseen Saksan vanhaan ruhtinaskuntaan. Nyt Baden ja Württemberg muodostavat yhdessä eteläisen Saksan osavaltion, jonka pääkaupunki on Stuttgart.

Nuorempana harrastin itämaista filosofiaa, varsinkin zen-buddhismia, joka oli silloin muotia. Niitä aatteita löytyy myös Herman Hessen teoksista, jotka silloin tulivat uudelleen muotiin.

Niinpä lukijana odotinkin tästä kylpyläelämän kuvauksesta jotakin suurempaa ja syvällisempää. Toki Hesse jos kuka kykeni näkemään kaikkien arkipäivän banaalisuuksien alla piilevän mystisen todellisuuden ja suuren kaikkiyhteyden salaisuuden.

Luulen, että niin olikin, mutta tässä kirjassa hän ei tuo sitä lainkaan esille. Sen sijaan hän kuvaa varsin tylsästi omaa pikkumaista luonnettaan, ärsyyntymistä naapurin yskinnästä, kammottavasti esitettyjen pianokappaleidsen tuottamaa kärsimystä ja hoitojen tuottamaa väsymystä.

Oma pikkusieluinen poroporvarillisuus tuodaan säälimättömästi ja kukaties jopa liioitellen esille. Muistiinpanoissaan hän kertoo halunneensa tuoda pienen palan elämää esille aivan sellaisena kuin se on, kaikessa suorastaan rienaavassa typeryysdessään.

 Kirjan lopuksi hän kertoo kärsivänsä asiasta. Myös muuan hänen lukijansa oli sittemmin pahanpäiväisesti suuttunut tämän kirjan luettuaan, kuten Hesse kirjaan myöhemmin lisätyssä liitteessä kertoo. Itse hän kuitenin oli alkanut pitää tätä yhtenä merkkiteoksenaan.

Hesse pohtii, että ”nykyisen maailman onnettomuus” kenties johtuu juuri siitä, että ”korkeinta viisautta kaupitellaan kaikilla kujilla, että jokaisessa valtionkirkossa saarnataan esivaltaan ja rahasäkkiin ja kansalliseen turhamaisuuteen uskomisen ohella, uskoa Jeesuksen ihmeeseen, että Uuden Testamentin, kallisarvoisimpien ja vaarallisimien viisauksien säiliön, voi ostaa mistä tahansa kaupasta tai saada lähetyssaarnaajilta jopa ilmaiseksi.”

Ehkäpä niitä ”suunnattoman rohkeita, jopa pelottavia oivalluksia ja aavistuksia, joita sisältyy moniin Jeesuksen puheisiin olisi pidettävä huolellisesti kätkettyinä ja suojeltava suojavalleilla”.

Se, joka yrittää ilmaista jotakin ikuista, tekeekin kukaties turhempaa työtä kuin viihdekirjailija, joka haluaa avoimesti vain huvittaa. Hessen mieltä kaivaa tämä dilemma: hän haluaisi kirjoittaa ”elämänmelodian kaksiäänisyyttä” (ikuisuus ja nykyisyys, jos oikein ymmärrän) hejjastavaa kirjallisuutta, mihin hän ei pysty, mutta tuntee silti pakkoa edes yrittää.

Kirja oli mielestäni, kuten sanottua, tylsä, mutta ainakin se mainitsi jotakin tärkeää uskonnollisen kokemuksen luonteesta. Tietyn psykologian omaaville, joita voisi ehdollsesti kutsua hölmöiksi, ellei se tuntuisi loukkaavalta, kyse on ehhdottomasti vain pelkästä humpuukista.

Tulee mieleen, että juuri tällaisten asioiden kohdalla yhteiskunnan edellyttämä perustyhmyys on viimeksi kuluneiden muutaman vuosikymmenen aikana mennyt jättiaskelin eteenpäin.

Tässä tulee ajatelleeksi vaikkapa ajankohtaista Päivi Räsäsen juttua. Eiköpähän se olekin, omalla tavallaan, eräänlainen aikamme Beilisin juttu, joka tarjoaa moukkamaisuudelle ja omahyväiselle tyhmyydelle sopivan kanavan nousta pinnalle juhlimaan omaa erinomaisuuttaan.

Verisen uran varrelta

 

Se oikea kapteeni Alatriste

Alonso de Contreras, Elämäni vaiheet. Suomennos ja esipuhe Aarno Saleva. Faros 2011, 234 s. (Alkuteos Vida de este Capitán 1633).

 

Vuosikymmen sitten luin espanjalaisen viihdekirjan kapteeni Alatristen seikkailuista Alankomaiden vapaussodassa ja vähän muuallakin (ks. Vihavainen: Haun alatriste tulokset ).

Tämä kirja on noiden Alatriste-tarinoiden esikuva ja se on autenttinen tarina, jonka pääosan muistelija pani papereille vuonna 1633 vain kymmenessä päivässä.

 Kyseessä on siis aito 1600-luvun teksti, jossa tuon ajan arvot ja arviot tulevat esille ilman mitään myöhemmän ajan poliittisia korrektisuuksia. Oman ajan suodattimet ovat sitten asia erikseen. Tekijän persoonalle ominaista näyttäisi joka tapauksessa olevan myös omalle ajalleen harvinainen suorapuheisuus.

Toki vastaava ja vielä arvokkaampi muistelmateos on peräisin itse Cervantesin kynästä (ks. Vihavainen: Haun cervantes tulokset), joka antaa aivan hämmästyttävän eloisan ja monipuolisen kuvan ajastaan.

Toki tällaisilla muistelmateoksilla ei ole yhtä suurta todistusvoimaa kuin esimerkiksi Samuel Pepysin salakirjoituksella kirjoitetulla päiväkirjalla (ks. Vihavainen: Haun pepys tulokset ), mutta kyllä tässäkin silti tuntuu vahvana menneen maailman henki. Lienee vain ajan kysymys, milloin tällaiset, kaiketi ”vanhentuneiksi” arvioitavat kirjat poistetaan kirjastoista, kun historianhallinta viedään loogiseen päätepisteeseensä.

Contrerasin ura väkivallan harjoittajana alkoi jo nelitoistavuotiaana, kun hän tappelussa surmasi kaverinsa kynäveitsellä. Nuori ikä pelasti silloin teloitukselta, joka sittemmin uhkasi häntä lähes joka käänteessä. Kyseessä olivat milloin oikeat, milloin väärät syytökset.

Oikeat syytökset saatettiin esittää kunniaansa ja henkeään puolustavaa kuumaveristä kapteenia vastaan aina silloin tällöin, eikä tapahtumien kokonaisuutta otettu vihamiesten toimesta tietenkään esille. Pari kertaa sankaria yritettiin myrkyttääkin.

Kuten usein vastaavien tarinoiden kanssa, lukijalle tulee tässäkin mieleen, että jotkut näköjään joutuvat yhä uudelleen syytteeseen sellaisista asioista, joista toisia ei epäillä koskaan. Syyllisyydentuntoon viittaa se, että sankari päätti eräässä vaiheessa ryhtyä erakoksi ja hankki asianmukaiset tarvikkeet, jouhipaidasta ruoskaan. Hän myös paastosi ankarasti.

Kaarle XII antoi joskus Turkista palattuaan julistuksen, jossa kutsuttiin kaikkia nuhteettomia ja kristillisiä laivanomistajia sekä ”niitä, jotka ovat heidän vastakohtiaan” ryhtymään kaappareiksi kuninkaan ja isänmaan nimissä. Kutsuun vastattiin myönteisesti.

Tulee kyllä mieleen, että kaapparin ura on sikäli harvinainen asia valtakuntien historiassa, että sen edistämiseksi on aivan avoimesti suosittu myös rikollisuutta. Kuten muistamme, alan Grand Old Man, Walter Raleigh sai ansioistaan lordin arvon. Tosin hänet sitten myöhemmin mestattiin, mutta syy ei liittynyt kaapparitoimintaan.

Myös Contreras sai pelätä Raleighin laivoja saapuessaan ”Länsi-Intiaan”, mutta välttyi taistelusta niiden kanssa. Välimerellä hän sen sijaan toimi nuoruudessaan hyvinkin ahkerasti kaapparilaivan kapteenina ja hankki siinä toimessa nopeasti omaisuuksia, jotka sitten saattoi yhtä nopeasti hävitä pelissä tai luovuttaa naisille, jotka olivat hyvin tautavia saalistajia hekin.

Contreras tapasi monia aikansa suuruuksia ja näytelmäkirjailija Lope de Vega (500 näytelmää!) kirjoitti hänestä jopa näytelmän ”Kuningas ilman valtakuntaa”. Otsikko viittaa siihen syytökseen, että Contreras muka oli nimitetty moriskojen kuninkaaksi.

Kaapparin ura ja sotatoimet merellä sujuivat vaihtelevasti, mutta yleensä onnekkaasti. Niistä kirjoittaja kertoo varsin kiinnostavasti, todeten muun muassa kirkon ottaneen osansa orjakaupasta.

Orjakauppahan oli suurinta juuri Välimeren piirissä ja tavarana olivat lähinnä valkoiset eurooppalaiset, toki muutkin kelpasivat (ks. Vihavainen: Haun jalot rosvot tulokset ). Neekeriorjat mainitaan kirjassa vain kerran. Muita sen sijaan esiintyy useinkin. Tämähän ei vielä ollut suurten plantaasien aikaa.

Contrerasin ura oli yhtä vuoristorataa, välillä hän oli upporikas kaikkien suosikki ja välillä taas uhkasi teloitus. Kaapparikapteenista hän siirtyi välillä jalkaväen vänrikiksi ja sen jälkeen ”ylikersantiksi” (titteleiden merkitys jää selittämättä) ja jälleen laivan kapteeniksi ja jopa laivaston komentajaksi.

Hänestä tuli myös vihitty maltanritari, mikä ei estänyt häntä toteuttamasta naisiin kohdistuvaa suurta intohimoaan. Kaipa siveyttä ei maltanritareilta vaadittukaan.

Kirja antaa eloisan kuvan siitä, miten armeijat aikoinaan koottiin. Ne värväsi upseeri, jolla oli siihen rahaa, jota saattoi saada hallitsijalta, jos tällä sitä oli. Niiden ylläpito oli ongelma sinänsä ja kulkeminen Espanjan halki sotajoukon kera oli jo varsinaista seikkailua. Sotilaat, joille ei aina ollut ehditty saada edes normaalia aseistusta, harjoittivat parhaansa mukaan ryöstelyä ja rettelöintiä ja saivat asukkailta samalla mitalla takaisin.

Aikakauden hallinto on luku sinänsä. Se oli Espanjassa ja muuallakin hyvin sekavaa ja se, mitä sanomme weberiläiseksi byrokraattiseksi rationaalisuudeksi, puuttui täysin. Oli usein aivan epäselvää, kenellä oli milläkin alueella käskyvalta missäkin asiassa, eikä edes kuninkaan sanaan voinut luottaa.

Kuningas, näennäisesti yksinvaltias, oli tosiasiassa riippuvainen virkamiehistään sekä kaikenlaisista grandeista, jotka olivat mestareita juonittelemaan ja palvelemaan kuninkaan ja maan sijasta ensi sijassa itseään ja sitten sitä, joka syystä tai toisesta heitä eniten miellytti.

Noista grandeista vielä sen verran, että kuningas nimitti heitä serkuikseen ja heillä oli oikeus pitää hattua päässään kuninkaan läsnä ollessa. Omilla alueillaan heitä oli paha tulla määräilemään.

Kaiken kaikkiaan kirja on parhaimmillaan kertoessaan ohimennen ajan instituutioista, mukaan lukien munkkiveljestöt, joilla oli omat intressinsä ja tapansa ja jotka eivät yksinkertaisen katujan jäämistä oman valtapiirinsä ulkopuolelle sulattaneet.

Mainittakoon myös, että jotkut musulmaanit olivat suuria juoppoja, minkä myös muut lähteet todistavat. Toki viini Koraanin mukaan oli ja on synti, mutta vähänkö syntiä ihmiset yleensäkin tekivät ja tekevät? Suuri runoilija ja tiedemies Omar Haijam oli varsinainen viinin ylistäjä, kuten muistamme (ks. Vihavainen: Haun omar ja fariseukset tulokset ).

Nuorena tuli usein juotua algerialaista punaviiniä, jollaisen kuulemma myös Mannerheim kelpuutti pöytäänsä. Teen sen johtopäätöksen, että myös paikalliset viiniä viljelevät muslimit yhäkin sitä myös nauttivat. Fundamentalistien hallitsemissa maissa asia on tietenkin toisin.

Alkibiadeen laakerit ja Efialteen maine

 

Suomalaisen petollisuuden historiallisia juuria

 

Venäjän virallinen valtakunnanpelle Dmitri Medvedev on ollut yksi sen porukan kärkinimiä, joka on suuriäänisesti syyttänyt suomalaisia ”petoksesta”.

Totean, että tällainen syytös on jo klassikko. Jo ensimmäisellä sortokaudella se oli näkyvästi esillä, kun suomalaisten puuttuvaa valtakunnallista ajattelua kauhisteltiin ja sitä vastaan hyökättiin.

Suomalaisia kuvailtiin luihuiksi opportunisteiksi, jotka eivät taistelleet reilusti mies miestä vastaan, vaan iskivät takaapäin. Heidän aseensa ei ollut miekka, vaan tikari. Rinnastus juutalaisiin ei ollut harvinainen.

Jo tuohon aikaan lausuttiin ennustus, jonka mukaan suomalaiset tulisivat vielä sopivaksi katsomallaan hetkellä pettämään itsensä tsaarinkin, kuten he aikoinaan olivat hylänneet Ruotsin kuninkaan ja vannoneet valansa Aleksanteri I:lle.

Niinpä suomalaiset oli tehtävä vaarattomaksi ankaralla venäläistämisellä. Sodan syttyessä suomalaisten veri oli ensimmäisenä laskettava, arveli joku patriootti.

Kun ensimmäinen maailmansota sitten syttyi, ei kaikkien yllätykseksi Suomessa syntynytkään mitään vastarintaliikettä, vaan päin vasoin Suomen rautatiet saivat erityismaininnan siitä työstä, jota olivat tehneet valtakunnan hyväksi. Jääkäriliike toki syntyi pian, kun suuri venäläistämisohjelma tihkui julkisuuteen.

Muutkin mitä vakavimmat ja tärkeimmät ennusteet siitä, mitä sodan syttyessä tapahtuu, menivät pieleen. Itämeren laivaston komentaja, Amiraali von Essen antoi heti käskyn Ruotsin laivaston tuhoamisesta.

Ruotsihan oli tietenkin haalimassa Saksan avulla Suomea takaisin itselleen paikallisten, vehkeilevien ruotsikkojen tuella, oli päätelty. Vasta viime hetkellä ymmärrettiin, ettei Ruotsi ollutkaan liittymässä sotaan ja että parasta olisikin pitää se sieltä poissa. Hyökkäys vedettiin viime hettkellä takaisin.

Oma lukunsa tässä petollisuuden historiassa ovat olleet ne venäläisille hyödylliset suomalaiset, jotka olivat ryhtyneet yhteistyöhön heidän kanssaan. Niihin kohdistettiin erityistä halveksuntaa, kuten seuraavassa M.M Borodkinin kirjouttamaa Suomen historiaa käsittelevässä osuudessa kerrotaan.

Tälläkin joukolla on sittemmin ollut perinteen jatkajia, ennen muuta O.V. Kuusinen. Kun suomalaiset 1990-luvulla pyysivät nähdäkseen Kuusisen papereita, ihmetteli arkiston johtaja Kirill Anderson, miksi moisen maanpetturin jäämistä ketään kiinnosti. Niinpä…

Tänäkin päivänä meillä on taas kerran pari sellaista henkilöä, jotka ovat ryhtyneet kantamaan nurjaa kilpeä synnyinmaataan vastaan. Kaiketi he kuvittelevat myös venääisten heitä siitä hyvästä suuresti rakastavan ja kunnioittavan.

 Pelkään pahoin, että asia on aivan päinvastoin ja että todennäköistä on vielä heidän päätymisensä häpeäpaaluun myös Venäjällä. Kohtalo voi vielä olla hyvinkin karu, kuten se oli Borodkinilla.

Tässä blogi, joka on kirjoitettu hieman ennen suomalaisten viimeisintä ”petosta”.

keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Petollisuus ja suomalaiset

 

What do you want to do ?

New mailCopy

Sprengtportenin merkitys ja suomalaisten petollisuus

 

Mediasta saamieni tietojen perusteella on nykyisessä yliopistolaitoksessa leviämässä primitiivinen epä-älyllisyyden kultti. Amerikassa älykääpiöt ovat mellakoineet siksi, että heidät on haluttu panna tutustumaan myös ”vääriin” mielipiteisiin.

Klassinen käsitys akateemisesta opiskelusta toki nimenomaan edellyttää, että oppineisuuteen pyrkivä studiosus tutustuu myös oikeina pidettyjen käsitysten kritiikkiin mahdollisimman tunnollisesti. Vasta silloin hän pääsee perille siitä, millaisten pilareiden varassa nuo hyväksytyt käsitykset lepäävät ja mikä niitä erottaa niistä, jotka on hylätty.

Pelkän primitiivisen ”oikeinajattelun” kaataminen tulevien spesialistien päähän ja muiden näkemysten hylkääminen niitä edes tuntematta, on tie omahyväiseen moukkamaisuuteen ja auktoriteettiuskoon. Joskus näyttää siltä, että journalisteja valmistavat instituutiot olisivat tässä suhteessa erityisen vaaranalaisia. En tunne niitä lähemmin.

Suomen historiaan ja sen tutkimukseen liittyy joka tapauksessa muuan sangen merkittävä venäläinen hahmo: Mihail Mihailovitš Borodkin, joka urallaan kohosi kenraaliluutantiksi. Hän edustaa Suomen historian tsaristista tulkintaa.

Hänen käsistään on lähtenyt merkittävin Suomen historian esitys, jota venäjäksi on koskaan julkaistu: kuusiosainen Suomen historia, joka alkaa Pietari Suuren ajasta ja päättyy Aleksanteri II:n aikaan. Lisäksi tulee Bobrikovin aikaa käsittelevä nide ja paljon muuta ns. publisistiikkaa.

Borodkinin kirjoja on nyt julkaistu uudelleen ja Suomen historia löytyy suurimmaksi osaksi netistä. Suomeksi taitaa olla olemassa vain muuan hyvin lyhyt versio, jonka olen joskus lukenut.

Borodkin kuului aikansa taantumuksellisiin piireihin. Hän kuului Russkoje sobranije-nimisen yhdistyksen perustajiin. Se oli kiihkokansallinen ja lähellä ns. mustasotnialaisia. Keisarikunnan Suomen-politikkaan hän vaikutti aktiivisesti ja luettiin ns. vanhoihin bobrikovilaisiin, kuten Tuomo Polvinen ryhmää nimittää.

Venäjäksi sanoen hän oli ns. odioznaja figura eli yleistä vihaa ansaitseva hahmo ainakin intelligentsijan piirissä ja vuonna 1919 hänet ammuttiin panttivankina, mikä oli tuohon aikaan varsin tavanomainen osa politiikkaa.

Borodkin oli kuitenkin huomion arvoinen historioitsija. Hänen äitinsä oli ahvenanmaalainen ja hän osasi myös ruotsia. Se teki hänestä sopivan henkilön kirjoittamaan ”todellisen” Suomen historian suurvenäläisestä näkökulmasta. Itse keisari antoi hänelle tämän tehtävän.

Suuren Suomen historiansa kolmannessa niteessä (М.М- Бородкин, История Финляндии, том III, Время Екатерины II и Павла I. Санкт-Петербург «Наука» 2016 (1912), 381 с.) kirjoittaja kertoo jo esipuheessa, miksi tuon ajan historiaan on syytä tutustua.

Asia on näet niin, että suomalaisen kansakunnan käsitykset oikeudesta ja sopivaisuudesta alkoivat krijoittajan mukaan hahmottua nimenomaan tuohon aikaan -1700-luvulla. Suomalaisten asema Ruotsin valtakunnassa oli vaikea, sillä Ruotsin ja Venäjän väliset sodat käytiin heidän alueellaan. Suomi vain kärsi niistä, ei hyötynyt.

Suomalaisen petollisuuden varsinaiseksi symboliksi nousee Borodkinilla Göran Magnus Sprengtporten, mutta hänelläkin oli jo edeltäjänsä Adam Fredenstierna, joka ehdotti 1700-luvun puolivälissä Venäjälle Suomen valtaamista.

Sivumennen sanoen, kyllä keisarinnan Elisabethkin oli Hattujen sodan aikana houkutellut suomalaisia puolelleen itsenäisyyttä lupaamalla. Fredenstierna olisi tyytynyt autonomiaan.

Joka tapauksessa varsinainen suomalaisuuden symboli ja niin sanoakseni suomalaisen ideologian isä oli Sprengtporten, joka päätteli, että koska kuningas, siis Kustaa III oli vienyt ”meiltä” (suomalaisilta) oikeudet, oli heille täysin sallittua asettua vastarintaan. ”Tällainen päättely ei kukaties vastaa preussilaisen sotilaan logiikkaa, mutta sopii kyllä Saimaan rantojen suomalaiselle talonpojalle”.

Kysymys oli siis oikeudesta tehdä vastarintaa hallitsijalle. Sprengtporten oli ilmeisesti saanut vaikutteita Amerikan vallankumouksesta ja ehkä Ranskankin. Hän näyttää halunneen olla jonkinlainen oman maansa George Washington, kuten myös Borodkin huomauttaa.

Tosiasiassa, korostaa Borodkin, ajatus vastarinnan oikeutuksesta on vallankumouksellinen (eli siis rikollinen) ja se koskee myös passiivista vastarintaa.

Oli absurdia, että nyt (1900-luvun alussa) kuka tahansa suomalainen sivistymätön pikkuvirkamies ja jopa tavallinen kadun mies katsoi voivansa asettua vastustamaan keisaria ja hänen lakejaan. Keisari oli muka rikkonut oman valansa ja siten vapauttanut suomalaiset alamaisensakin omastaan.

Moinen oli ennenkuulumatonta, eikä sen mukaan eletty missään Euroopan maassa.

Tämä oli Anjalan liittolaisten jesuiittafilosofiaa, joka eli yhä, puolentoista vuosisadan jälkeen. Sprengportenin aatteet elävät, vaikka hän henkilönä ei nautikaan erityistä suosiota, selittää Borodkin. Tosin Yrjö-Koskinen yritti tehdä hänestä sankaria ja pari muutakin ymmärtäjää hän on saanut, mutta vallitsevaksi on jäänyt K.K. Tigerstedtin kielteinen tulkinta.

Sprengtporten nyt joka tapauksessa ilmoitti olevansa venäläinen kenraali. Tämä teksti on hänen hautakivessäänkin, joka on Suomen valtion toimesta hiljattain kunnostettu. Se sijaitsee Vasilinsaaren ns. Smolenskoje-hautausmaalla. Tässä nimi viittaa Smolenka-jokeen.

Sprengtportenin patriotismin laadusta näyttää yhä olevan niin meillä kuin Ruotsissakin erilaisia mielipiteitä. (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=sprengtporten  ). Kiistatonta lienee, että hänen oma tavaton kunnianhimonsa näytteli hänen urallaan ainakin yhtä suurta osaa. Mitä venäläisiin kenraaleihin tulee, on niitä toki kansallisgalleriassamme asianmukaisilla paikoilla paljon, aina Mannerheimiin saakka.

Joka tapauksessa Borodkinin näkemys suomalaisista yleensä, Saimaan rantojen talonpojat mukaan lukien, eräänlaisen vallankumouksellisen idean kantajina kautta historian tuntuu heikosti perustellulta. Ruotsinkieliseen yläluokkaan se saattaa kyllä sopia paljonkin paremmin. Talonpojille ajatus upseerien kahtalaisesta roolista toisaalta kansalaisena ja toisaalta hallintoalamaisena ei tainnut koskaan valjeta.

Ei sitä kunnioitettu myöskään ns. Suomen-syöjien piireissä sortokausien aikana. Silloin julkaistiin suuri määrä pamfletteja myös ns. Suomen kysymyksestä ja suomalaisen hahmo esiintyy niissä yleensä luihuna, petokseen tottuneena ja siihen aina valmiina.

Muuan pamfletisti, jonka nimeä en juuri nyt muista, äityi suorastaan elämöimään tällä ajatuksella ja väitti, etteivät suomalaiset ole urhoollisia rehellisessä taistelussa: heidän aseensa ei ole miekka, vaan tikari. Kun Venäjä joutuu vaikeuksiin, hylkää suomalainen sen yhtä luontevasti kuin se aikoinaan hylkäsi ruotsalaiset isäntänsä.

Samaan hengenvetoon syytettiin suomalaisia siitä, että he elivät venäläisten kustannuksella: he nauttivat Venäjän mahtavan armeijan turvaa, mutta eivät itse osallistuneen sen ylläpitoon kuin nimellisesti. Itse suomalaiset kapusivat virkaportaita Venäjällä kaikkein ylimpiin arvoihin saakka ja matkustivat sitten kotimaahansa valtion eläkkeitä nauttimaan. Suomessa taas ei venäläiselle ollut auki mikään virka eikä edes ammatin harjoittaminen.

Epäilemättä Suomen-syöjien logiikka oli paljolta samankaltaista kuin Saksan natsien kuvaukset juutalaisista tai feministien kuvaukset patriarkaatista. Totta oli aina sen verran, että yksinkertaisimmat sielut saivat siitä aiheen moraaliseen närkästykseen.

Joka tapauksessa tuo ajatus suomalaisten erityisestä petollisuudesta ja jopa loismaisuudesta kannattaa myös meidän suomalaisten panna merkille. Se oli se perusargumentti, jota chauvinistiset panslavistit aikoinaan käyttivät.

Liberaali Venäjä oli asioista aivan toista mieltä ja sen näkemyksen mukaan koko Venäjän olisi ollut syytä ottaa mallia Suomesta. Mutta se on jo toinen tarina.

Vallankumous söi sekä taantumuksellisen tsarismin edustajat Seyniä ja Borovitinovia myöten ja myös Borodkin kuului sen itseoikeutettuihin uhreihin. Mutta siinä samassa rytäkässä menivät myös liberaali Miljukovin ja maltillisten sosialistien kaltaiset Suomea ymmärtävät henkilöt. Parhaassa tapauksessa he onnistuivat pakenemaan ulkomaille.

Borodkin näkee tämän kirjan alussa työnsä eräänlaisena lähetystehtävänä ja päättää esipuheen sanoihin:

Jos Luoja suo, niin ”Vaatimaton työmme ei katoa: kipinästä syttyy tuli”.  Поможет Бог и «Наш скромый труд не пропадет: из искры возродится пламя».

Tässähän viitataan A.I. Odojevskin runoon, vaikka useimmat taitavat liittää sanat Leniniin ja hänen Iskraansa.

Ehkäpä moraali tässä on se, ettei tulella koskaan kannata leikkiä. Vain uunissa se kesyyntyy ja tottelee sytyttäjäänsä. Uuni kannattaa siis aina ensin rakentaa.

 

 

Koston orgioita ja imagohaittaa

 

Vihan päivät

 

Antti Kujala, Sotarosvojen paratiisi. Neuvostosotilaat ja -poliisit Saksassa 1945-1949. Docendo 2026, 228 s.

 

Boris Gyllenbögel entinen Venäjän armeijan eversti ja sittemmin mm. Suomen lähettiläänä Puolassa ja Venäjällä toiminut herra, joka vanhemmilla päivillään työskenteli Helsingissä koulun rehtorina, kertoo muistelmissaan tapauksen sotarosvouksesta.

Hänen rykmenttinsä miehet olivat kahmineet ohi mennessään jonkun puolalaisen emännän omenia ja pistelleet ne nälissään poskeensa. Vihainen emäntä tuli everstille valittamaan, minkä johdosta asia tutkittiin ja havaittiin, että omenia oli tosiaan varastettu ja jopa ryöstetty, sillä tekijät olivat aseellisia.

Armeijoiden, totalitaaristen instituutioiden lait ovat mitä ovat ja muistuttavat yleensä vain kaukaisesti varsinaisesta sivistyneen yhteiskunnan elämästä. Niinpä nytkin löytyi lakipykälä, jonka mukaan sotarosvot ammutaan. Ryhdyttiin siis toimeen ja sotaoikeuden päätöksellä useampi mies pantiin seinää vasten ja pääsi hengestään.

 Gyllenbögel taisi olla hieman ylpeäkin tästä aikaansaannoksestaan, koskapa esittää sen muistelmissaan. Näin sitä luotiin kova sakki, jossa musikka ei uskaltanut edes ajatella vastarintaa silloin, kun ”vysokoblagorodije” jotakin määräsi.

Toki kuriton armeija, jos mikä, on kauhistus Luojan (vai perkeleen?) luomusten joukossa. Sellainen saatiin nähdä myös Venäjällä vuonna 1917. ”Tovaritsin svaboodaseikkailua kuvasi kupletissaan J. Alfred Tanner, jonka mukaan koko touhu oli tosin vielä varsin harmitonta tai ainakin kuului pilkuharmien joukkoon: ”pellosta saa perunoi, ei lopu liha eikä voi, ja illalla saa ottaa osaa Boldtin kongressiin…”.

Pahaa verta runsain mitoin herättivät kuitenkin ns. ryssänmorsiamet, jotka kuitenkin olivat yleensä vapaaehtoisesti hankkimassa naisellisin keinoin elatusta itselleen ja nälkäisille perheilleen. Kateellisten, syrjäytettyjen ylkämiesten kosto oli sitten hirmuinen, kun sen aika tuli.

Sotarosvo eli marodööri (ransk. maraudeur) on nimenomaan kuriton, aseellinen ryöstäjä, jollaisia seuraa aina sotajoukkojen liepeillä, kuten šakaalit kulkevat leijonien jäljissä.

Pahimmassa tapauksessa kyllä itse varsinaiset sotajoukotkin tulevat rosvojoukoiksi muutenkin kuin Pyhän Augustinuksen tarkoittamassa syvemmässä mielessä: magna latrocinia. Joskus asia toteutuu kaikkein banaaleimmassa merkityksessä.

Kun Saksa kukistui, saivat saksalaiset sitä, mitä olivat kollektiivin ainakin jossakin mielessä myös tilanneet: Hitler oli ennen operaatio Barbarossan alkua selittänyt kenraaleilleen, että tämä sota oli aivan toisenluontoinen kuin aiemmat: oli käytettävä ennennäkemätöntä kovuutta, että saksalaiset, jotka olivat paljon vähälukuisempia, saisivat säilytettyä herruuden.

Venäläisen orjasielun arveltiin mainiosti soveltuvan loukattavaksi ja potkittavaksi: kovuuttahan venäläinen muka kunnioitti ja lepsuudelle nauroi…

Kuten tiedämme, Hitlerin Venäjän-retkestä tuli täydellinen katastrofi eikä vähiten juuri tuon hänen ”ennennäkemättömän” politiikkansa takia. Itse asiassa siinä ei ollut kovinkaan paljon uutta, tuhoamissota -Vernichtungskrieg-  oli tuttu jo 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa. Pelolla siinä pyrittiin hallitsemaan.

Kuului tietenkin historian lainomaisuuksiin, että saksalaiset itse saivat maistaa omaa lääkettään sitten, kun koston aika koitti, eikä venäläisille enää löytynyt vastusta.  Irvokasta oli, että uhreiksi tulivat usein juuri kaikkein avuttomimmat ja syyttömimmät.

Esimerkiksi suuren Pohjan sodan aikana oli valloitetuilla alueilla ollut usein sissiliikettä. Se oli kostettu moninkertaisesti ja niin tekivät myös saksalaiset Venäjällä. Kun venäläiset tulivat Saksaan, ei sellaiselle liikkeelle enää löytynyt pontta. ”Werwolf-liike” kutistui merkityksettömäksi. Oli pakko alistua.

Kosto -summittainen syyttömien terrorisointi-  ei siis seurannut tällä kertaa välittömästi sissiliikkeen tai vastarinnan johdosta. Nyt venäläinen puna-armeijalainen kosti maansa kärsimyksiä sokeasti jokaiselle saksalaiselle, jonka sai käsiinsä. Niinhän Ilja Ehrenburg oli lehtikirjoituksissaan kehottanut tekemään.

Tapasin muuten 1970-luvulla Moskovassa erään venäläisen, joka kertoi rintamamiesten arvostaneen nimenomaan Ehrenburgia yli kaikkien kynäniekkojen ja kantaneen hänen artikkeleitaan repuissaan. Se mies puhui selvää tekstiä: saksalainen ei ole ihminen. Tapa saksalaisia joka päivä, Jos on mennyt päivä ilman saksalaista, se on mennyt hukkaan.

Venäjän tavattomat kärsimykset huomioiden ei ole ihme, että koston henkeä riitti. Itse asiassa puna-armeijan ylin johto ja koko maan korkein tahokin kannattivat ryöstämistä ja raiskaamista ainakin jonkin aikaa. Itse asiassa se oli vanha armeijoiden tapa. Useinhan annettiin ryöstölle, raiskaukselle ja murhaamiselle aikaa kolme päivää.

Tässäkin tapauksessa seurasivat ennen pitkää kiellot, jotka näyttävät olleen varsin tehottomia, koska niitä piti uudistaa vielä vuoden 1945 syksyllä ja sen jälkeenkin.

Kuten sanottu, myös eräät korkeat komentajat ilmoittivat jopa nimenomaisesti hyväksyvänsä asian sen alkuvaiheessa ja samaan aikaan täyttivät rautatievaunuja varastamallaan omaisuudella. Sotilaillekin sallittiin viiden kilon lähetykset kotiin.

Oma tarinansa ovat sitten tehtaiden purkamiset ja siirtämiset itään, jopa henkilökuntineen. Myös länsi oli apajilla ja haali itselleen niin rakettispesialisteja kuin ydinvoimaväkeä.

Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä sotakorvausten maksamine joka tapauksessa tuli niin näkyväksi ja merkittäväksi osaksi voittajan politiikkaa, että sitä myötäilevät puolueet olivat suurissa vaikeuksissa. Imagohaittaa erityisesti lännen silmissä plekäsi myös Stalin.

Mutta on muistettava, mettä kaiken takana oli myös nälkä. Neuvostoliitossa kuoli taas älkään nheti sodan jälkeen 1-2 miljoonaa ihmistä ja Saksassakin tarkemmin tuntematon määrä. Toki voittaja halusi korvausta vahingoistaan ja edes ruokaa henkensä pitimiksi vaikka sitten voitettujen kustannuksella.

Antti Kujala, jonka monipuoliseen tuotantoon kuuluu myös kirja Itä-Euroopan maiden kehityksestä sodan jälkeen, hahmottelee tässä kirjassaan myös DDR:n syntyä ja sitä edeltänyttä tilannetta, jossa kostaja-armeijan toimet olivat synkkänä rasitteena kommunistien suosiolle.

Erikoisena yksityiskohtana mainittakoon, että myös itävyöhykkeellä oli uuden vallan turvauduttava hallinnossaan hyvin vahvasti entisiin natseihin. Psykologisesti niillä lieneekin ollut valmiutta uuden järjestyksen arvojen omaksumiseen ja sitä paitsi myös painetta ruodussa pysymiseen. Heidän menneisyyttään olisi koska tahansa voitu käyttää heitä vastaan.

Kuten Kujalan kirjat yleensäkin, tämä kirja on vakaan tasapainoinen eikä sorru paisutteluihin ja helppohintaiseen väkivaltaapornoon. Tapahtumat on hyvin dokumentoitu ja kriittisesti arvioitu. Kirjoittaja näkee tässä historiassa paralleeleja myös Ukrainan sotaan, mutta varoittaa selittämästä esimerkiksi humalaista riehuntaa kansanluonteella.

Kujala vertaa Saksan tapahtumia Suomen historiaan. Meillähän toki puna-armeija ei päässyt miehittäjänä näyttämään ominaisuuksiaan, mutta sen sijaan saimme siitä kokemuksia sotavankeina, mikä toki on aivan toinen rooli.

Joka tapauksessa, ne sotavangit, jotka pääsivät maalaistaloihin työskentelemään, saivat yleensä osakseen hyvää kohtelua ja hyvään myös vastattiin hyvällä. Toinen asia on, että kaiken kaikkiaan vankileiripolitiikka epäonnistui pahasti. Kujala on tutkinut perusteellisseti sitäkin asiaa ja tietää mistä puhuu.

Sodan lopulla ja heti sen jälkeen olivat liikkeellä monimiljoonaiset massat, joiden suuri enemmistö oli tavallisia kansan miehiä, joille oli annettu valtion vaatteet, nimitetty sotilaiksi ja pakotettu ruotuun. He joutuivat tilanteisiin, joissa ihmisen eläimellisimmät vaistot nousivat pinnalle.

Ei ole itse asiassa lainkaan outoa, että jälki oli juuri niin rumaa kuin se oli, vaikka ei se mitenkään asioita oikeuta. Maailma on usein epäreilu ja sodissa se on sitä aina. Sellaiset hukanistit kuin Lev Kopelev (ks. Vihavainen: Haun kopelev tulokset )tai Aleksandr Solženitsyn saivat maksaa siitä, että nimittivät vääryyttä vääryydeksi.

Kuitenkin esimerkiksi kuolonuhrien määrät, joiden avulla moni, nähdäkseni aivan typerästi, yrittää hahmottaa pahuuden mittasuhteita, jäivät suhteellisen vähäisiksi sikäli kuin asia koskee varsinaista solttujen mellastusta.

Vielä enemmän pahaa, ainakin numeerisesti,  seurasi siitä etnisestä puhdistuksesta, jonka voittajavallat, toki siinä luvussa erityisesti Neuvostoliitto, tekivät, kun saksalaiset tungettiin uusien rajojensa sisään.

Kujala, jolla on laaja kielitaito, on hyödyntänyt tässä kirjassa myös Neuvostoliiton turvallisuuselinten materiaalia, tosin kirjallisuuden tasolla ja kertoo kiinnostavasti, miten juuri ne, joiden piti valvoa järjestystä, itse asiassa kiiruhtivat ensimmäisenä kahmimaan saalista niin paljon kuin voivat. Eikä se ollut vähän.

Suvaitsemisellakin on rajansa

 

Kiihotus ja vihapuhe on viimeinkin kitkettävä juuriaan myöten

 

Tässä maassa tapahtuu yhä vielä meidän aikanamme paljon sellaista, joka ei ole arvojemme ja normiemme kanssa sopusoinnussa, huolimatta siitä, että se aiheuttaa runsaasti mielen pahoittumista ja on omiaan rohkaisemaan eettisesti kestämättömiä valintoja.

Asiaa ei muuksi muuta se, että sellaista on suvaittu jo pitkiä aikoja, sitä suurempi syyhän onkin panna piste asiattomuuksille ja suoranaisille viharikoksille.

Valtakunnansyyttäjän rohkea ristiretki homoseksuaalisuuden uskonnollis-moralistista tuomitsemista ja suoranaista paheksumista vastaan on syystä saanut arvostetun palkinnon kollegoilta.

Tuolla obskuranttien ”opinkappaleiden” suunnalla löytyy kyllä vielä paljonkin perattavaa ja on syytä ryhtyä toimiin mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Mitä enemmän asiaa lykätään, sitä useammat pahoittavat mielensä ja tuntevat turvattomuutta tässä yhteiskunnassa, jonka pitäisi olla yhtäläisesti kaikille oma koti ja turvallinen tila.

Voisin valita välttämättömiksi toimenpiteiden kohteiksi lukemattomia sellaisia uskonnollisia julistuksia, joita yhä tänä päivänäkin pidetään vapaasti saatavilla. Tosiasiassa niitä koko ajan jopa aktiivisesti tyrkytetään ihmisille, joiden mielen ne saattavat pahoin myrkyttää ja johtaa jopa lääketieteellisesti diagnostisoitaviin seurauksiin.

Esimerkin vuoksi kiinnitän tässä vain huomiota niin sanotun ”evankelista”  (eu angelion –”hyvä sanoma”!) Matteuksen normatiivisiin väitteisiin, jotka eivät kestä pienintäkään kriittistä tarkastelua aikamme oikeuskäsitysten valossa.

Kyseinen ”Matteus” (hänen oikeaa henkilöllisyyttään ei tarkemmin edes tunneta) esittää muun muassa seuraavaa(Matt.5-7):

22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. [3. Moos. 19:17; Kol. 3:8; 1. Joh. 3:15].

Tämä normatiiviseen muotoon laadittu väittämä on erittäin räikeästi ristiriidassa sekä kirjoitetun lain, että luonnollisen oikeuskäsityksen kanssa.

Henkilökohtaisesti esimerkiksi tämän kirjoittajalla ei ole veljeä lainkaan, mutta hän on kyllä useinkin sanonut sisarelleen ”Senkin” hölmö ja tehnyt tämän aina aivan ansaitusti. Mitä tulee ”helvetin tuleen”, ollaan jo tekemisissä sen luokan vihapuheen kanssa, ettei sen levittäjää voida vain yksinkertaisesti jättää oikeudessa tuomitsematta jonkinasteiseen vankeuteen.

Ja sitten:

27 "Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' [2. Moos. 20:14+; 5. Moos. 5:18+]		27 ηκουσατε οτι ερρεθη ου μοιχευσεις
28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.

Totean vain esimerkinomaisesti itse olevani laillisesti naimisissa, eikä mitään poikkeamia kunniallisesta käytöksestä ole kohdallani voitu toteen näyttää. Tällainen saivartelu ihmisten normaaleilla ja kokonaan esimerkiksi tautiluokitusten ulkopuolelle jäävillä mieltymyksillä  on, jos mikään, omiaan edistämään ilkeää mielipahaa, joka ei perustu millekään tosiasialle.

Mitä tulee naisten himoitsemiseen, perustuu koko nykyinen länsimainen talousjärjestelmämme tuon luonnollisen asian hyödyntämiseen mainonnassa ja markkinoinnissa.

Ei ehkä voida sanoa, että titulus ”Matteus” haluaa sen aivan tietoisesti tuhota, mutta asiallisesti hänen saarnaamansa mielettömyys ehdottomasti johtaisi juuri siihen. On sanottava, että vastuu tuollaisesta puheesta on potentiaalisesti mittaamaton.

Suorastaan iljettävä on itsesilpomisvaatimus, joka esimerkiksi skoptsien lahkon keskuudessa on saanut aikaan paljon onnettomuutta. ”Matteus” vaatii ihmisiä jopa repimään pois omat silmänsä, kaiketi juuri siksi, että ovat esimerkiksi katselleet mainoksia.  Mukana on vielä uskomatonta tasoa edustava laiton uhkaus:

9 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.

On sanomattakin selvää, millaisen vahingon tekee itselleen ja kansalaisilleen valtio, joka sallii tällaista henkistä saastaa keskuudessaan julkaistavan.

Ja sokerina pohjalla:

39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. [Sananl. 24:29; Valit. 3:30; Room. 12:17,21; 1. Tess. 5:15]

Kyseinen ”Matteus” ja viitteiden perusteella tuo apokryfinen ”Jeesus” ja vielä yhtäpitävästi moni muukin siis vaatii koko oikeuslaitoksen romuttamista ja kiistää itse asiassa koko sen oikeuden rangaista rokollisia heidän ansoidensa mukaan.

Tämä, kuten kyseisen dokumentin muutkin pykälät ovat laidasta laitaan puhdasta anarkismia, joka samaan aikaan esittää mielettömiä vaatimuksia ja yrittää kieltää niiden seurausten vastustamisen.

Tunnettua on, että tässä käsitelty dokumentti tunnetaan nimellä ”vuorisaarna”, vaikka kuvauksen mukaan kyseessä ei edes ollut varsinainen vuori, vaan jokin pahainen nyppylä. Sitä suurempia ovat kuitenkin tämän anarkistiseksi manifestiksi luokiteltavan sekoilun tosiasialliset ja varsinkin potentiaaliset seuraukset.

Jätän korkean oikeuden harkinnan varaan, millaisiin toimenpiteisiin olisi pikimmiten ryhdyttävä tällaisen propagandan pitämisestä esillä kaikkien luettavana ja erikseen vielä sen aktiivisesta levittämisestä ottaen huomioon erityisesti vihapuhepykälien tulkinnat, jotka ovat vasta muotoutumassa.

Kuten sanottu, tällaisissa asioissa ei ole eikä voi olla vanhenemisaikaa. Sivilisaatiomme kohtalo riippuu nyt mitä suurimmassa määrin siitä, kykenemmekö me asettumaan myös henkisesti sille, aiempaa korkeammalle tasolle, jota yhteiskunnan kaikinpuolinen kehitys vaatii.

Pelastetaan maailma!

 

Viimeinen hetki?

 

Alexander Stubb, The West’s Last Chance. How to Build a New Global Order Before It’s Too Late. Foreign Affairs JAnuary/February 2026. Ss.104-116.

 

Tasavaltamme ykkösmies -primus inter pares- Alexander Stubb on tähänastisessa historiassamme ainutlaatuisella tavalla ottanut aktiivisesti kantaa kansainväliseen politiikkaan jopa globaalilla tasolla.

Kekkosen kansainvälinen rooli, erityisesti ETY-prosessissa, sai myös mannertenväliset mittasuhteet, mutta ulottui kuitenkin lähinnä maapallon kehittyneen pohjoisen osan asioihin.

ETYK oli tietenkin joka tapauksessa suuri merkkitapaus myös koko maailman poliittisessa historiassa ja todellinen suurmenestys, olivatpa sen takana mitkä voimat tahansa. Stubbin suuri aloite on ainakin toistaiseksi vain paperilla, mutta ainakin se tarttuu rohkeasti koko maailmaa koskeviin ongelmiin ja tarjoaa konkreettisia ideoita, ei pelkkiä sanoja ja asenteita.

Ei tietenkään ole yllätys, että tässä artikkelissa esitetyt ideat ovat samoja kuin tekijän viime vuonna ilmestyneessä kirjassa, jonka tässä lehdessä kerrotaan ilmestyvän lähiaikoina englanniksi, vaikka se on englanniksi kirjoitettu. Kaipa se on jo kaupoissa?

Aiakin voi sanoa, että kirjan esille panossa on onnistuttu erinomaisesti. Foreign Affairs on kaiketi maailman vaikutusvaltaisin ulkopolitiikkaa käsittelevä aikakauslehti, jota taatusti luetaan kaikissa niissä keskuksissa, joissa ulkopolitiikkaa ja erityisesti myös suurpolitiikkaa tehdään.

Lehti on ilmestynyt vuodesta 1922 saakka ja julistaa periaatteinaan suvaitsevansa erilaisia mielipiteitä. Sen artikkelit eivät edusta mitään mielipiteiden konsensusta, mutta niiltä vaaditaan, että ne edustavat pätevyyttä ja hyvää asiantuntemusta sekä ovat rehellisesti, vakavasti ja vakuuttavasti esitettyjä. Lehti ei niistä vastaa. Se vastaa vain siitä, että on antanut niille julkaisutilaa.

FA:ssa ovat aikojen kuluessa julkaisseet lähes kaikki merkittävimmät USA:n ulkopolitiikan suuret nimet ja lisäksi suuri joukko ulkomaalaisia. Tässä numerossa kirjoittaa Stubbin lisäksi mm. Stephen Kotkin, merkittävä Venäjän tutkija sekä monet muut asiantuntijat.

Stubbin kirjasta olen jo aiemmin kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun stubb tulokset ). Hänhän esittää, että maailma on nyt poliittisesti interregnumin tilassa: sääntöpohjainen maailmanjärjestys uhkaa pysyvästi korvautua vaarallisella anarkialla; monenkeskinen järjestelmä on antamassa tilaa moninapaiselle.

Monenkeskisyyden vallitessa tunnustetaan yhteisiä periaatteita, moninapaisuuden vallitessa jokainen voimakeskus tunnustaa vain omat etunsa ja toimii niitä edistääkseen keinolla millä tahansa. Voisi sanoa, että se edustaa sellaista ”suvereenisuutta”, jota erityisesti Venäjä on julistanut kannattavansa ja jonka jälkiä saamme päivittäin nähdäksemme.

Toki on muistettava, ettei Venäjä tässä suhteessa ole ainoa järkyttävä sääntöjen rikkoja ja tämän mainitsee kirjassaan myös Stubb. Lyhyt yksinapainen maailmanjärjestys päästi USA:n riehumaan tavalla, joka ei kestä kriittistä tarkastelua.

 Tämän totean itse, enkä lainaa sitä Stubbilta, vaikka luulen ymmrtäväni, että se on hänen kirjassaan ainakin rivien välistä luettavissa.

Kuten yllä viitatussa blogissani jo totesin, Stubb kiinnittää toiveensa uuden maailmanjärjestyksen palauttamisesta nimenomaan ns. kolmanteen maailmaan, globaaliin etelään, jonka olisi saatava instituutioissa sellainen määräysvalta, joka vastaa niiden nykyistä ja yhä kasvavaa tosiasiallista merkitystä.

Konkreettinen ehdotus, jonka Stubb esitti YK:n yleiskokouksessa vuonna 2024 ja sai komeat aplodit, käsittää seuraavat asiat:

1.        laajennetaan turvallisuusneuvostoa niin, että siihen tulee viisi pysyvää jäsentä lisää (Yksi Latinalaisesta Amerikasta, kaksi Afrikasta ja kaksi Aasiasta) ja kymmenen vaihtuvaa jäsentä.

2.        Poistetaan pysyvien jäsenten veto-oikeus.

3.        Jäädytetään YK:n peruskirjaa rikkovan turvallisuusneuvoston jäsenen äänioikeus.

Samat perusideat esitetään myös tässä artikkelissa, jossa kirjoittaja nostaa esiin myös Suomen ulkopoliittisen linjan, ”arvopohjaisen realismin”. Samalla hän mainitsee maamme myös joutuneen niin sanotun ”suomettumisen” aikana tekemään kompromisseja länsimaisten arvojemme kanssa

Suurena virheenä Stubb esittää Suomen jäämisen Naton ulkopuolelle vuonna 1995, jolloin se liittyi EU:hun.

Asiasta voinee olla montaa mieltä. Joka tapauksessa ”arvopohjaisen reaismin” perusideana on, että yhteistyötä voidaan ja pitää tehdä myös sellaisten valtojen kanssa, joiden arvot eivät vastaa omiamme. Niin on myös tehtävä, mikäli maailmassa halutaan saada aikaan tuloksia. Niitähän todella saatiin ns. suomettumisen kaudella.

Stubb korostaa sitä, että uuden säätöpohjaisen järjestyksen luomisella on nyt kiire ja rohkenen vähäpätöisenä mielipiteenäni olla samaa mieltä. Niin sanottu globaali etelä on jo nyt hyvin merkittävä tekijä maailman taloudessa ja politiikassa ja sen saaminen mukaan sääntöpohjaisen järjestyksen taa on ensisijainen tehtävä.

Globaalissa etelässä sijaitsevat liikkuvat vallat, ”swing states”, kuten Brasilia, Intia, Indonesia ja niin edelleen. Ne eivät enää hevin asetu ilman ehtoja globaalin lännen, tai USA:n puolelle, mutta eivät myöskään Kiinan.

Maailmapoliittinen tilanne on tehnyt esimerkiksi Intian asemasta aivan uudenlaisen, kuten FA:n samassa numerossa kirjoittava Tanvi Madan toteaa. Ennen, kaksinapaisessa maailmassa Intia panosti sitoutumattomuuteen ja saattoi hyödyntää sekä USA:n että Neuvostoliiton kilpailevia tarjouksia.

Nyt tilanne on monimutkaisempi. USA:n kannattaminen edellyttää tiettyä politiikkaa myös tuon valtion liittolaisiin ja vihollisiin, kuten Israeliin ja Iraniin nähden.

Kiina on otettavahuomioon, mutta sen kanssa liittoutuminen olisi Intialle varsin outoajatus. Pysyvät alueelliset kiistat sekä Kiinan että Pakistanin kanssa ovat ainakin toistaiseksi muuan realiteetti. Suhteet Euroopan maihin ovat tärkeät ja kumarrus yhteen suuntaan on merkinnyt pyllistystä toiseen, millä on ollut käytännön seurauksia.

Esimerkiksi Intian osallistuminen Venäjän harjoituksiin, joissa simuloitiin yhdinasehyökkäystä Eurooppaan sai Puolan ja Romanian hakemaan kontaktia Pakistanin kanssa.

Intia ei halua enempää Kiinan kuin USA:n takamaaksi ja moninapaisesa maailmassa sen ulkopoliittisen tilanteen monimutkaisuus on ”lisääntynyt eksponentiaalisesti”, kertoo kirjoittaja.

Tuskin erehdyn, jos katson, että Intia kuuluu potentiaalisesti niihin maihin, jotka voisivat olla kiinnostuneita Stubbin ehdottamasta uudenlaisesta maailmanjärjestyksestä, jossa instituutiot uudistettaisiin antamalla uusille suurvalloille niiden merkitystä vastaava asema.

Tietenkin ongelma on tuo iänikuinen saavutettuihin etuihin tarrautuminen. Onnelliset omistavat, beati possidentes, eivät ilmaiseksi halua  luopua valta-asemistaan ja niiden pakottaminen siihen ei myöskään näytä mahdolliselta.

Joka tapauksessa Stubbin varsin rohkea ja merkittävä aloite näyttää tien, jota pitkin voisimme tässä yhteisessä maailmassa edetä jälleen kohti rauhallisempaa ja mielekkäämpää rinnakkaiseloa sen sijaan, että valtiot panostavat yhä suuremman osan ponnistuksistaan toistensa uhkaamiseen sen sijaan, että yrittäisivät keskittyä yhteisten ongelmien ratkaisemiseen.

Reykjavikissa vuonna 1986 supervallat olivat jo kypsyneet ajattelemaan, että maailmanpolitiikan ymmärtäminen nollasummapeliksi oli turmion tie ja että sen sijaan oli pystyttävä näkemäänoman puolen etujen yläpuolella olevat koko ihmiskunnalle yhteiset arvot.

Stubbin suuri aloite on järjen ääni, jollaisia ei ole viime aikoina liikaa kuulunut. Se ansaitsee ehdottomasti kaiken huomion ja tuen joka taholta. On syytä toivoa, että se sen myös saa.

 

 

Suuren muutoksen oireita

 

Uskonsotaa ja -rauhaa kulttuurin muutoksessa

 

Päivi Räsäsen tapaus on kovasti kuohuttava. Valtakunnansyyttäjä haastoi hänet oikeuteen yleisen syyttäjän alaan kuuluvasta rikoksesta, jonka oletettiin syntyineen apostoli Paavalin homoseksualismia koskevasta lainauksesta.

Paavalin mukaan homot joutuvat ”kadotukseen” ja tämän uhkauksen Räsänenkin toisti, nimittäen vielä homoutta seksuaaliseksi vinoutumaksi.

No, ellei joku sattunut asiaa tietämään, voin todeta, että seksuaalisena vinoutumana homoutta piti jopa Platon teoksessaan ”Lait”, vaikka esittikin ”Pidoissaan” pederastian ihannoituna rakkauden muotona, erityisesti sellaisena, kuin Sokrates sitä harjoitti, eli pidättyvänä ja henkisenä.

Mutta Räsänenhän teki tekosensa 2000-luvulla ja nykyään meillä on menossa suuri uuden etsinnän kausi. Kristinusko koetaan yleisesti vanhentuneeksi ja tutkimusten mukaan vain kovin pieni prosentti kansastamme ottaa sen tosissaan.

Normaalia on, että jos joku uskovaiseen vähemmistöön kuuluva ihminen julistaa toiselle hänen joutuvan kadotukseen eli helvettiin, tämä ei saa sielulleen vammaa eikä rupea itkeä tihrustamaan, vaan nauraa pilkallisesti tai toteaa lakonisesti, ettei voisi vähemmän kiinnostaa. EVVK.

Voimme todeta, että Räsäsen esille nostama uhka on menettänyt tehonsa jo kauan sitten. Kukaan ei tunne tarvetta juosta turvalliseen tilaan, mikäli Räsänen tai joku hänen hengenheimolaisestaan tulee vastaan.

Eihän Paavali tuossa edes lainkaan sano tai anna ymmärtää, että rangaistus tabun rikkomisesta olisi tai sen tulisi olla ihmisten käsissä ja maan päällä. Mikäli Pietari tosiaan toimii taivaan portinvartijana, mikä on apokryfinen väite, ei hän tee sitä ihmisen ominaisuudessa, vaan käyttää delegoitua valtaa, joka ei tosiaankaan kuulu kenellekään muulle.

Luterilaisuuden periaatteiden mukaan itse kunkin kuuluu tutkistella Jumalan sanaa ja tulkita sitä sen mukaan, kuin hänen omatuntonsa käskee. Siksi juuri koko lukutaitoa pidettiin aikoinaan tarpeellisena: että jokainen voisi tutustua Raamattuun ja siellä muun muassa Paavalin kirjeisiin. Siitä lähtien ne ovat olleet julkisesti esillä kaikkien luettavana.

Miten on mahdollista, että on löydetty juristeja, joiden järkeen ja moraaliin on sopinut tuo Raamatun siteeraamisen luokittelu rikolliseksi, on todella kiinnostava ja tärkeä kysymys.

Jos ja kun sellainen kerran on mahdollista, ovat portit auki mielivallalle, jossa ketä tahansa uskovaista pidetään vuodesta toiseen sidottuna pysähtyneeseen oikeusprosessiin ja koko länsimaisen sivilisaation entinen pyhä kirja siinä julistettuine periaatteineen asetetaan käytännössä lainsuojattomaksi.

Kyseessä ei ole vain yhden ihmisen sinänsä tärkeä kohtalo, vaan periaate, joka vie meidät aivan uuden aikakauden portille. Raamatussa on runsaasti erilaisia kietoja ja käskyjä, jotka ovat paljon uhkaavampiakin, esimerkiksi elävältä hautaamisineen ja kummallisine tabuineen.

Ennen pitkää voidaan päästään Raamatun täyskieltoon, jos tällaisen syytteen edustama periaate menee läpi tai sitten siitä on julkaistava aivan uusi ”poliittisesti korrekti” versio Raamatusta.

Erittäin tärkeää on huomata, että sama valtionsyyttäjä, joka poliisin toistuneesta esitutkinnasta huolimatta ryhtyi ajamaan syytettä, sai juristikollegoiltaan ”Vuoden oikeusteko”-palkinnon.

Tämän jälkeen juristikunta saa syyttää itseään, mikäli huomaa tähän saakka vielä mahdollisesti nauttimansa luottamuksen ja kunnioituksen kokonaan hävinneen.

Sivuhuomautuksena voi todeta tyhmyyteen liitettyjen älyllisten ja moraalisten ilmiöiden aivan tavattomasti puhjenneen kukkaan Räsäsen jutun ympärillä. Niin sanottu kognitiivinen ennakkoasenne on johtanut jotkut olettamaan, että Räsänen todella sanoi jotakin kauheaa, mikä todella sisälsi kiihotusta ”kansanryhmää” vastaan.

Kukapa nyt viitsisi tarkistaa, mitä tuollainen hirviö tarkkaan ottaen sanoi. Eihän sitä aluksi tiennyt edes valtakunnansyyttäjä vielä syytettä esittäessään.

Jopa Suomen Kuvalehdessä joku kynäilijä kysyy nyt retorisesti Räsästä siteeraten ”’En ole loukannut ketään’. Mitähän sanoja Päivi Räsänen käyttää, kun hän haluaa loukata?” Tässä päästään jo parodioimaan sitä tasoa, jota on kutsuttu henkevyydeksi, ”bel esprit”, ks. Vihavainen: Siunattu tyhmyys ja kirottu hulluus ).

Valitettavasti juttuun liittyvistä monista muistakin kommenteista paistaa yhä uudelleen vain ja ainoastaan itsekylläinen typeryys. Hesarin pilapiirtäjää ei tässä tarvitse erikseen mainitakaan.

Uskonnon maailma on meillä jo kauan sitten eronnut erilleen käytännön elämästä. Uskonnosta voidaan tarpeen tullen aina veistellä vitsejä ja vaikkapa kehuskella, miten syntisen hyvältä jokin maistuu tai tuntuu. Jos joku tulee siihen puhumaan kuoleman jälkeen tapahtuvista seuraamuksista, niille nauretaan, jos edes viitsitään.

Selatessani koraaniani, jonka muuten kehotan jokaisen lukemaan, ellei hän ole jo sitä tehnyt, törmään yhä uudelleen uhkauksiin siitä, että monijumalaisena eli kristittynä tulen kuoleman jälkeen kärsimään kovia tuskia ikuisessa tulessa. Käy jopa niin, että kun entinen nahkani palaa, kasvaa sen tilalle aina uusi, joka saa taas käristyä ja kärsiä.

Tämän uhkauksen täyttymiseen riittää kuulemma tosiaan jo se, etten tunnusta Allahia ja noudata hänen lähettiläänsä käskyjä kirjaimellisesti. Syön sitä paitsi sianlihaa, verilettuja ja mustamakkaraa ja juonpa viiniäkin suurella mielihyvällä. Uhkailijoille voin näyttää keskisormea, jos viitsin.

Joudun siis kuitenkin ikuiseen tuleen, sanoo koraani. Tästä ei lainkaan pelasta se, että tunnustan eriuskontoa. Päin vastoin, juuri se on suurin ja riittävä syy. Toki jumalattomat saavat ainakin yhtä kovan tuomion, joten ikuiseen tuleen uhataan heittää yli viisi miljoonaa suomalaista ja monta miljardia ulkomaalaista lisäksi. Olisikohan tämä laiton uhkaus?

Ainakaan tämä ei meidän maallistuneessa yhteiskunnassamme voi lakata vetoamasta nauruhermoihin: jos se teidän mielestänne niin on, niin olkoon. Tapahtukoon Allahin tahto, ei kai sille kuitenkaan mitään voi. Minä en siitä välitä, pitäköön hän huolen omista aivoituksistaan.

Mutta tärkeää on, että koraanissa esitetyt uhkaukset ovat toisella pohjalla kuin Uuden testamentin apostolien puheet. Koraanissa Allah puhuu suoraan ihmiselle ja kertoo millainen hän on,miten hän loi maailman ja mitä hän haluaa ihmisten tekevän. Se on suoraa puhetta, eikä profeetan suodattamaa, niin hänen kauttaan kuin se onkin ihmisille annettu.

Koraani on siis kirjaimellisesti ymmärrettävä lakikirja, jonka totteleminen on ehdoton velvollisuus niille, joiden tavoitteena on välttää helvetti ja päästä paratiisiin. Koraanin lisäksi tulevat vielä hadithit, joissa on enemmänkin puhetta vaikkapa juuri tuosta homoudesta, josta koraani tyytyy vain kertomaan jo Lootin tuominneen tuon rikoksen, joka oli aiemmin maailmassa ennenkuulumaton.

Mutta koraani esittää siis todella selviä käskyjä ja velvollisuuksia uskovaisille, myös ”uskottomien” suhteen.

Uskottomat on tapettava kaikkialla ja katkaistava heiltä kaikki sormet, määrää Allah: ”Tämä siksi, että he uhmasivat Jumalaa ja hänen lähettilästään, niin Jumala on totisesti ankara rankaisemaan. Tämä se on! Maistakaa nyt sitä! Totisesti kuuluu uskottomille tulen rangaistus” (Sotasaaliitten suura 13.-14.).

Rangaistus ”uskottomuudesta”, tuo Allahin työ, kuuluu siis uskovaisten täällä maan päällä toimeenpantavaksi, mistä jae 17. kertoo vielä täsmällisemmin: ”Ettekä te ole surmanneet heitä, vaan Jumala on surmannut heidät; etkä sinä heittänyt, kun heitit, vaan Jumala heitti aseen…”.

No, tällaiselle me tietenkin haluaisimme nauraa yhtä hereästi kuin Paavalin uhkauksille, mutta asiassa on kyllä muuan merkittävä ero. Kun Paavali puhuu tuonpuoleisesta maailmasta, puhuu koraani tämänpuoleisesta. Kun Paavali ei kehota ketään väkivaltaan eikä edes syntisiä vihaamaan, on koraani täynnä nimenomaisia käskyjä uskottomien tappamisesta.

On pakko kysyä, miksei koraania saarnaavia mullaheita ole saatettu meillä oikeuden eteen, mutta sen sijaan kristinuskon teologisia pohdintoja esittävä, joka ei kehota mihinkään toimiin ketään vastaan,  joutuu valtiovallan ahdistelemaksi.

Luulen, että olemme tässä tekemisissä erittäin keskeisen aikakautemme luonnetta kokevan asian kanssa. Käsitettä ”turvallinen tila” on länsimaissa hoettu jo pari vuosikymmentä ja siihen on liitetty nimenomaan toisinajattelevien oikeus päästä kuulemasta omiin uskomuksiin ja elämäntapaan kohdistettua kritiikkiä.

Samaan aikaan kuitenkin tuollainen kritiikki, ainakin täällä pohjolassa on aina ollut niin sanoakseni akateemisella tasolla: jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi, sen, joka on toista mieltä, ei tarvitse siitä huolta kantaa.

Tilanne saattaa nyt kuitenkin olla nopeasti, perusteellisesti ja peruuttamattomasti muuttumassa. Syytä ei tarvitse kenellekään kertoa. Turvallinen tila saattaa pian todella olla tarpeen sanelema myös täällä, siinä vaiheessa, kun lakimme ja niiden tukinnat muuttuvat yksipuolisesti omaa, perinteistä uskontoamme sortavaksi ja uutta kulttia ja sen keskiaikaisia barbaarisuuksia suosivaksi.

Muinaiset roomalaiset kehottivat konsuleita valvomaan yhteistä hyvää. Nyt saamme todistaa sitä, miten ylintä tuomiovaltaa edustava laitos hyökkää avoimesti omaa perinteistä uskontoamme vastaan ja miten hyödyttömät idiootit esiintyvät suurina ja juhlittuina sankareina tällaista kehitystä suosiessaan ja edistäessään.