Kohti typeryyden lisääntymistä

 

Suomen ja Venäjän suhteiden historia

 

Suomen ja Venäjän suhteet eivät ole esimerkki erityisen raa’asta ja intensiivisestä kansojen välisestä konfliktista, vaan pikemminkin syrjäisyyden mahdollistamasta suhteellisen rauhallisesta asemasta.

 Tämän huomaa heti verratessaan Suomen historiaa vaikkapa Viron historiaan tai muiden ns. ”tappotantereen” (Timothy Snyder, Bloodlands) kohtalohin. Isonvihan miehityskausi oli aivan poikkeuksellinen vaihe, joka on nyttemmin nostettu meillä hyperbolisiin mittoihin.

Silti myös Suomen ja Venäjän suhteissa riittää dramatiikkaa. On sotia, miehitystä, poliittisia murhia, valtioterroria ja kansanmurhaa, valtion ohjaamaa disinformaatiota ja paljon muuta ikävää.

Toisaalta on myös ollut poikkeuksellisen merkittäviä hyvien suhteiden kausia ja aitoa sympatiaa ja ystävyyttä kansalaistasolla. On myös huomattava, että kaikissa vaiheissa valtion aggressioita ja sortopolitiikkaa vastassa on ollut Venäjällä myös Suomelle myönteisiä voimia.

 Suurvaltana Venäjä on tietenkin ollut konfliktien aikana lähtökohtaisesti sortavana osapuolena ja Suomi vastaanottavana. Toki myös suomalaisten puolelta on pyritty vastaamaan mahdollisuuksien mukaan. Ryssäviha on menneinä aikoina ollut joissakin vaiheissa hyvinkin merkittävä ilmiö ja on taas saanut kaikupohjaa. Sen syiden ymmärtäminen ei vaadi suuria ponnisteluja.

Venäjällä on valtion rooli aina ollut yhteiskunnassa keskeinen ja tämä koskee myös suhteita Suomeen. Neuvostoliiton aikana valtio pyrki tarkoin määräämään sen, mitä kansa sai kuulla ja lukea Suomesta. 1960-1990-luvuilla ei naapurista pahaa puhuttu.

 Nyt ei puhuta hyvää. Tämä näkyy niin heillä kuin myös meillä ja on helppo ymmärtää, mutta siitä huolimatta se on osoitus henkisestä taantumisesta kohti yleistä primitiivisyyttä ja barbariaa. Toki se ei ole lajissaan ainut.

1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ja lopussa lehdistö ja kirjallisuus olivat kuitenkin niin meillä kuin heillä varsin vapaita kirjoittamaan asioista haluamallaan tavalla ja samoin olivat asiat 2000-taitteessa.

Kun tarkastellaan Suomi-kuvan pitkää linjaa Venäjällä, voidaan todeta sen muuttuneen sangen kiinnostavasti. Juuri nyt elämme poikkeuksellisia aikoja, kun maatamme vastaan on kohdistettu informaatiohyökkäyksiä ja ruvettu muodostamaan tarkoitushakuista viholliskuvaa. Jotenkinhan sellaiseen on reagoitava.

Suomalaisen yhteiskunnan erikoisuuksiin kuuluu jakolinja, joka periytyy vuoden 1918 punakapinan ajoilta ja jossa toiselle puolelle sijoittuvat Venäjä-mieliset ja toiselle puolelle ne, joita voisi nimittää suomenmielisiksi.

Tämän kahtiajaon suurta aikaa oli ns. taistolaiskausi, josta ei tässä tarvitse enempää puhua. Sen ajan kommunistien venäjämielisyys oli meillä odotusarvoista, vaikka muualla lännessä nuorisolla olikin muita epäjumalia. Suomenmielisyys oli kulttuurin etujoukon silmissä vihollinen numero yksi.

Varsinainen suomalainen erikoisuus on sentään se, että vaikka Venäjä on jo sukupolvi sitten lakannut tunnustamasta marxilaista sosialismia ja on nyt esimerkki poikkeuksellisen härskistä kapitalismista, ei venäjämielisyys ole meiltä minnekään hävinnyt ja kukoistaa nimenomaan äärivasemmiston perinteessä.

Kyseessä on erikoinen, nimenomaisesti suomalainen versio tunnetusta oikofobisesta eli oman kodin vihaamiselle omistautuneesta mentaliteetista, joka on koko läntisessä maailmassa merkittävä ilmiö. Sitä voi pitää massaregressiona.

Kansakunnan muisti on sen historia ja mikäli se toimii heikosti, on vihamielisille hyökkäyksille olemassa helppo kohde. Oikofobia on parasta, mitä hyökkääjä voi kohteeseen iskeäkseen löytää. Myös omassa maassa on tapana valmistella viholliskuvaa, mikäli konflikti on syntynyt ja eskalaatio on odotettavissa tai ainakin mahdollinen.

Tämä on vaarallinen tilanne ja mieleen tulee Moskovassa suurlähettiläänä toimineen Antti Hackzellin varoitus siitä, että nykyaikaisia sotia valmistellaan jopa vuosikymmeniä sekä aineellisesti että henkisesti. Niinpä kaikkea tarpeetonta Venäjän ärsyttämistä olisi varottava.

Tosin juuri tuohon aikaan siellä suoritettiin suuria suomalaisten ja karjalaisten karkotuksia, eikä Suomi Tarton rauhan takaajavaltiona voinut välttää velvollisuuttaan protestoida, halpamaista vaikeneminen ainakin olisi ollut.

Konfliktista tuli maiden välisten suhteiden taustaoletus, eikä edes hyökkäämättömyyssopimus asiaa muuttanut. On vaikea sanoa, miten asian olisi voinut estää. Hallituksen vaihtaminen Moskovassa ei kuulunut Suomen mahdollisuuksiin enempää silloin kuin nyt.

Venäjällä Suomen historiaa tunnetaan heikosti ja tutkijat, jotka osaavat suomen kieltä ja siis pystyvät tutkimusta tekemään ja sitä arvioimaan lähteisiin nojautuen, ovat harvassa.

Venäläiselle yleisölle maatamme mustaavan historiallisen irvikuvan rakentaminen on tietämättömille tutkijoillekin aika helppoa ja sellaista tukee aktiivisesti Venäjän autoritaarinen politiikka, joka pyrkii informaatiotilan hallintaan ja manipulointiin historiallisen totuuden kustannuksella.

Vielä vuosituhansien vaihteessa Suomen historiaa tutkivia ja sitä ymmärtäviä tutkijoita oli Venäjällä aika monia. Alan varsinainen keskus oli Petroskoi, jonka yliopistossa Suomen ja Skandinavian tutkimuksen erikoistuvat opiskelijat myös oppivat näiden maiden kieltä ja pitivät yhteyksiä Suomeen.

Sikäläisissä professoreissa oli pari erinomaista asiantuntijaa, joista Irina Takala muun muassa kirjoitti suomalaisvainoista erinomaisen yleisesityksen, jonka tuloksia oma taannoinen projektimme ei voinut olennaisesti muuttaa.

Takalan kirja suomennettiinkin, mutta en ole tainnut nähdä sitä liiemmin lehdissämme käsiteltävän. Nyt kirjoittaja on entisessä yliopistossaan persona non grata ja siellä huseeraavat nöyräselkäiset ”patriootit”.

Suomen taitajia oli jokunen myös Pietarissa, jossa kieliopinnot olivat usein peräisin sotilasoppilaitoksista. Myös yliopistossa opiskeltiin suomea ja sitä osasi enimmillään noin yhden käden sormilla laskettava määrä historiantutkijoita. Ei vähäinen asia sekään.

Jopa Moskovassakin oli jokunen yksittäinen suomen kielen ja Suomen historian taitaja ja sellainen oli myös muuan lahjomaton intelligentti, joka jo neuvostokaudella aiheutti skandaalin kieltäytymällä kumartelemasta stalinistista versiota Suomen historiasta. Hänen nimensä oli Viktor Holodkovski.

Siinä oli mies, joka uhrasi uransa totuuden vuoksi ja nimenomaan Suomen historian rehellisen kirjoittamisen vuoksi. Hänen muistonsa edessä kuuluu jokaisen klassista hyvettä ja intellektuellin velvollisuutta arvostavan paljastaa päänsä.

Suomessa oli ja on ollut harvassa niitä, jotka uskalsivat kirjoittaa edes oman maansa historiasta rehellisesti, ilman bullshit-suojausta ja vielä vähemmän niitä, jotka tekivät sen naapurimaiden historiasta.

 Toki niitä oli ja nostan nyt esille edes yhden jo unohdetun esimerkin: Seppo Myllymäen, joka kirjoitti kirjan nimeltä ”Baltian kriisi”. Se julkaistiin vuonna 1977, eikä esimerkiksi vuonna 1989 tai 1990. Ei siitä valtamediassa paljon kuultu.

Toki myös esimerkiksi Osmo Jussilan kirjat Terijoen hallitus (1983) ja Venäläinen Suomi (1985) olivat sarjassaan merkkitapauksia ja Jussila sai tietenkin ”neuvostovastaisen” leiman sekä runsaasti vihapostia, joka tuohon aikaan lähetettiin paperisena. Myös vessapaperia oli käytössä.

Vettä on virrannut niin Nevassa kuin Vantaassa. Jussila sai aikoinaan Putinilta Ystävyyden kunniamerkin ja hänen puolalais-amerikkalainen oppi-isänsä Richard Pipes, ”neuvostovastaisuuden” arkkienkeli ja suuren terrorin suuri historioitsija pääsi esiintymään Venäjän tiedeakatemian ”Voprosy istorii”-aikakauskirjan päävierailijana.

Ukrainan sota on ollut tärkein ja törkein, vaikka ei ainoa eikä ensimmäinen taustavaikuttaja historian uudelleenarviointii, jota tietenkin aina tehdään kaikkialla.

Suomen ja Venäjän suhteiden historia on nyt suurten yhteiskunnallisten alkuvoimien puristuksessa janon pelättävissä, että se primitivisoituu pahoin sekä meillä että Venäjällä.

Venäjällä tarkoitushakuisesta propagandasta on tullut valtion virallinen linja ja Suomen historian todelliset tuntijat on Venäjällä savustettu asemistaan tai peloteltu hiljaisiksi. Jokunen näyttää lähteneen jopa inolla edistämään uraansa osallistumalla valehteluun.

Jopa noina maineettomina neuvostoaikoina (siis Neuvostoliiton ollessa olemassa) saatettiin pitää säännöllisiä tutkijoiden välisiä symposiumeja ja kertoa vastapuolelle, mikä sen tukinnoissa oli vikana. On selvää, että asialla oli vaikutusta ja myös meillä opittiin ymmärtämään, millä tasolla liikutaan.

Juuri tällää hetkellä ei moinen asiallisuus näytä mahdolliselta ja Venäjällä kyhätään kaikenkarvaisia tarinoita ”fasisti-Suomesta”, joita sitten yksinkertaisimmat suomalaisetkin toistelevat.

Toki keskimäärin tökerön valheen teho lienee samaa luokkaa kuin se oli sodan aikana, jolloin suomalaiset tahallaan julkaisivat noita sepustuksia ihan itse (vrt. ”Suomi Neuvostoliiton radiossa”), koska ne sekä huvittivat yleisöä että paljastivat yritysten pöljyyden.

Disinformaation mahdollisuuksia nykyään ei kuitenkaan pidä aliarvioida. On pelättävissä, että esimerkiksi uuteen venäläisväestöömme se saattaa hyvinkin purra ja sittenhän on vielä olemassa tuo perinteinen oikofobinen porukkamme.

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Ajattelen tässä nimenomaan tasapuolista ja tolkullista kuvaa Suomen ja Venäjän suhteiden historiasta.

Huono usko

 

Bullshitjournalismi ja vilpillisyys

 

Jean-Paul Sartre käsitteli teoksessaan ”Inho” asiaa, jota kääntäjä kuvasi sanonnalla ”huono usko”. Alkuperäinen termi ”mauvaise foi” viittaa vilpillisyyteen, johonkin sellaiseen, joka poikkeaa siitä, mitä kuvaamme sanonnalla ”bona fide”.

Kun jotakin tehdään bona fide, se tehdään ilman kieroutta ja taka-ajatuksia. Suomeksi voidaan sanoa, että silloin toimitaan hyvässä uskossa, mitä taas ei pidä sekoittaa hyväuskoisuuteen, jolla on pejoratiivinen, typeryyteen viittaava merkitys.

Kun ihminen on rehellinen, hän tarkoittaa mitä sanoo, ainakin siinä merkityksessä, että hän itse uskoo asiaansa. Voidaan kuitenkin ajatella, että ihminen myös saattaa valehdella hyvässä uskossa, koska pitää sitä velvollisuutenaan ja katsoo sillä tavalla parhaiten edistävänsä hyvän toteutumista maailmassa.

Rehellisyyttä pidetään usein myös tyhmyytenä ja sitä se saattaa ollakin väärään paikkaan ja aikaan tungettuna. On tilanteita, joissa on syytä katsoa rehellisyydellä ja avoimuudella saatavan aikaan vain vahinkoa ja silloin on parasta pitää suunsa kiinni tai turvautua ns. hevonpaskaan (engl. bullshit, ks. Vihavainen: Haun bullshit tulokset. Vrt. myös Vihavainen: Haun suoraa puhetta tulokset ).

Bullshit, käytän nyt tätä Jumalan äidinkieltä, koska se tekee asioista hölmöillekin läheisiä ja jopa kiinnostavia, on hyvin käyttökelpoista silloin, kun totuutta ei voi sanoa eikä myöskään halua valehdella. Valehtelustahan voi sitä paitsi aina jäädä kiinni.

Bullshit sen sijaan toimii kuin aikoinaan Nebelwerfer-rakettien heittämä sumuverho. Sitä on vaikeaa ja jopa mahdotonta tuhota kylmällä logiikalla, koska se piiloutuu epämääräisyyden taakse ja vaihtaa tarvittaessa paikkaansa. Jos osumia tulee, ne voidaan kuitata huteiksi, koska maali on piilotettu paksun ja pehmeän kerroksen alle.

Hyvä esimerkki bullshitistä oli Suomen talvisodan ja vielä jatkosodankin käsittely julkisuudessa neuvostoaikoina, siis silloin, kun naapuria nimitettiin Neuvostoliitoksi.

Sodan syntyä ja siihen syyllisiä pohdiskeltiin naama vakavana yhä uudelleen ja tarjottiin ehdokkaiksi aina suomalaisia, Erkosta Tanneriin. Se oli muistaakseni Osmo Jussila, joka sitten kerran kysäisi, eikö se syyllinen ollut kuitenkin ilman pienintäkään epäilystä Josif Stalin. Se oli järkyttävä puheenvuoro.

Jussila tietenkin sanoi totuuden, mutta sen sanominen oli äärimmäisen epäviisasta, mikäli sanoja halusi toimia ja vaikuttaa tässä yhteiskunnassa. Mikäli hänellä ei ollut ns. idänsuhteita, ei eteneminen politiikasa ollut mahdollista ja mikäli hän tahallisella tai tuottamuksellisella rehellisyydellä pilasi ne, alkoivat häntä karttaa jo omasta imagostaan huolta pitävät ns. ystävätkin.

Esimerkkejähän löytyy. Oli virolaisten ylioppilaiden kanssa juhlinut Sukselainen, oli Kekkosen henkilöhistoriaa muisteleva Kauko Kare, oli Neuvostoliiton imperiumista kirjoittanut Tuure Junnila ja niin edelleen.

Neuvostoliittoa oli arvostellut jopa SKDL:n Ele Alenius ja kommunistien Arvo Kemppainen oli kertonut vitsin Brežnevistä. Mutta Kreml ei ollut mikään raastuvanoikeus, siellä oli jokaisen hankittava luottamus, mikäli mieli Suomessa päästä eteenpäin.

Suomessa oli vapaa lehdistö, mutta ei kannata kuvitella, että se olisi rientänyt puolustamaan niitä, jotka Kreml oli tuominnut. Ei kannattanut myöskään ruveta isoon ääneen selittämään, kuka se sotaan syyllinen oli. Sellainen olisi ollut sekä turhaa että itsetuholista.

Niinpä valittiin toinen tie. Oltiin kuuliaisia Kremlin sanalle ja annettiin sille aksiomaattisen totuuden arvo. Sen sijaan tyydyttiin vain toteamaan tai suorastaan ilakoitiin sillä, kun tämä tai tuo poliitikko pudotettiin pelistä Moskovan tietä käyttäen. Politiikan, enempää kuin journalisminkaan taitaja ei voinut olla mikään totuuden torvi.

Niin sanotun suomettumisen aikana ei koko kansa ollut suomettunut. Toimittajat olivat.

Toimittajan ammattitaitoon kuului niin sanottu tosiasioiden tunnustaminen, millä tarkoitettiin, ettei otettu kantaa niihin rajoihin, jotka sananvapaudella olivat. Ne olivat olemassa toimittajista huolimatta ja ne oli hyväksyttävä.

Koska tiedettiin kohtuullisella varmuudella, millaisista asioista naapurin etuja valvovat vahtikoirat voisivat tarttua kiinni ja tuhota toimittajan ja hänen lehtensä, varottiin visusti menemästä koko tuolle alueelle.

Uutta tarinaa Suomen historiasta ja sen poliittisesta asemasta nykypäivänä ei tarvinnut varsinaisesti uskoa, mutta se oli pakko olla uskovinaan. Syntyi eräänlainen bullshit-kulttuuri, jossa ymmärrettiin, etteivät asioita suoraan sanovat tahot ansainneet kunnioitusta, vaan halveksumisen hölmöytensä takia.

Ne, jotka puhuivat, eivät nyt ihan totuuttakaan sanoneet, mutta usein sentään vähän sinne päin ja lopunhan voi aina arvata.

Kukaan toimittaja ei olisi uskaltanut nousta puolustamaan julkisesti Kauko Karetta tai Tuure Junnilaa, vaikka nämä puhuivat selviä totuuksia. Senpä takia juuri.

Ei liene mahdollista kovinkaan suurella tarkkuudella osoittaa, missä määrin ns. idänsuhteista ja niiden suhteen arkaluontoisista asioista kirjoittavat toimivat hyvässä uskossa ja miten paljon asiaan liittyi epärehellisyyttä, joka peitettiin bullshitin alle.

Selvää joka tapauksessa on, että ilman tiettyä vilpillisyyttä, ”huonoa uskoa” ei tilanteesta selvitty. Niinpä Neuvostoliitto nostettiin meidänkin maassamme ylivertaiseksi ja loukkaamattomaksi esikuvaksi, jonka historiakin oli yhtä pyhä meillä, kuin se oli itse naapurissa.

Tietenkään kaikki eivät olleet mukana leikissä, mutta he olivat yleensä sivuraiteella ja joko vanhoja fossiileja tai ainakin politiikan ulkopuolella viihtyviä intellektuelleja, kuten joku Jörn Donner (”Minähän olen neuvostovastainen”), Osmo Jussila, Esa Adrian ja jokunen ”kansallinen” kommunisti.

Simopekka Nortamo kokosi aikoinaan melko laajan aineiston osoittaakseen, ettei hänen lehtensä, Helsingin Sanomat, ollut ”suomettunut”. Hyvä yritys toki ja olihan siellä esimerkiksi Jaakko Okker, Kari Suomalainen ja monia vierailevia tähtiä. Mitään syvällistä pohdintaa, jossa Neuvostoliiton koko järjestelmä olisi asetettu kyseenalaiseksi, ei sen sijaan voitu edes kuvitella.

No, onko tilanne nyt parempi? Kirjoittaahan HS nykyään Venäjästä ihan mitä tahansa ja mitä rajummin, sen parempi.

Mutta miksi koko lehteä jatkuvasti tuntuu ikään kuin seuraavan sellainen mädäntyneen haju, jonka Vladimir Nabokov selitti syntyvän omaa erinomaisuuttaan julistavan typeryyden (pošlost, ks. Vihavainen: Haun helppohintaisuuden kysymyksiä tulokset ) ympärille?

Kyseessä on pohjimmiltaan sama asia kuin yllä mainittuina ”suomettumisen” aikoina. Ehkäpä nykyiset esimerkit ovat jopa pahempia, sillä nyt ei mikään estäisi puhumasta totta. Totuuden sijasta tarjoillaan häikäilemättä versiota, jonka falskius loistaa kauas jokaiselle, joka viitsii vähänkin tutustua itse aiheeseen.

Olen sen verran usein kirjoittanut hihamerkkijournalismista, etten enää viitsi tehdä sitä uudelleen. Mikäli asia on unohtunut, siihen kyllä kannatta taas palata (ks. Vihavainen: Haun hesari vitsi tulokset ).Kyseessä on sen tason älyllinen epärehellisyys, ettei sitä luultavasti ole koskaan aiemmin saavutettu.

 Lehdessä ei enää ole ketään Jaakko Okkeria ja Kari Suomalaisen sijasta siellä tuhertelee totaalisen lahjaton pilapiirtäjän parodia. Lehden agendaa ei sokea Reettakaan voi olla huomaamatta. Sen halu määrätä maan politiikasta on yhtä säälittävä kuin vaarallinenkin ilmiö.

Mutta bullshit menee kaupaksi. Jotkut uskovat, mutta useammat varmaankin vain tyytyvät älylliseen epärehellisyyteen.

Nyt lehdistö on sitten taas puhaltanut uuden kuplan, kun taannoinen pesukarhuoperaatio meni myttyyn. Silmien venytyksestä on tehty rasismin ilmaus täysin vakain tuumin, yrittämättäkään kertoa, mistä itse asiassa oli kysymys. Taas kerran tässä tahallaan vaarannetaan koko maan imago oman poliittisen agendan takia.

Hesari ei toki ole ainoa media, joka tekee agendajournalismia ja pelaa vilpillisesti. On hämmästyttävää, miten hyvin tarkoitushakuisesti väärennetyt tulkinnat menevät kaupaksi tämän maan yleisölle.

Niin sanottu suomettumisen kausi oli varmaankin hyvää harjoittelua bullshit-ajattelulle ja puheelle, mutta ilmiö näyttää kyllä olevan laajempi. On paradoksaalista, että se pn noussut kukoistukseen juuri samaan aikaan, kun kansan koulutustaso on suuresti noussut.

Toki myös älykkyystaso on samaan aikaan pudonnut. Ajattelu näyttää käyneen vanhanaikaiseksi. Irralliset sanat, ilmeet ja eleet ja yleensäkin kuvallinen esitys on nyt se, mille annetaan merkityksiä, käsitteellinen analyysi on yhä vieraampaa.

Ehkäpä tässäkin ilmenee se kehitys, joka vie meitä kohti uutta keskiaikaa, jossa järjen käyttö oli uskottu vain harvoille oppineille, jotka yrittivät vain tulkita pyhiä kirjoituksia ja kammoksuivat ajatusta perusteisiin menemisestä ja uuden keksimisestä.

Gourmandise

 

Talakkuna ja tirripaisti

 

Opiskeluaikoina asuin alivuokralaisasunnossa, jossa ei ollut liiemmälti ruuanlaittomahdollisuuksia. Kuitenkin oli mahdollista keittää hernekeittoa sähköpannussa ja siinä myös syntyi nopeasti savolainen talakkuna.

Kyseessähän on ohra, joka on ensin keitetty ja sitten paistettu, todellinen pikaruoka, joka valmistuu jauhoista riippuen jopa sekunneissa. Jauhot imevät yllättävän paljon vettä, mikä on otettava huomioon. Jauhojen on oltava myös savolaistyylisiä, hämäläisistä talkkunajauhoista syntyy vain liisteriä muistuttava sotku.

Talakkuna on herkkua, joka vaatii kaverikseen joko voita tai tirripaistia. Karjalanpaistikaan ei oikein sovi. Voita taas tuppaa menemään tuhottomasti, talakkuna kun himoitsee rasvaa.

Perinteinen tirripaisti on hyvä ratkaisu. Tässä ohje kaikessa simppeliydessään:

Tirripaisti,

 ainekset n.3- 4 annokseen

300 g. rasvaista sian sivua (luxusversio: kylmäsavustettua Tallinnan Raatihuoneentorilta).

2 sipulia

hyppysellinen murskattua valkopippuria

reilusti suolaa.

Valmistus:

-siankylki leikellään n. 1x4 cm palasiksi ja paistellaan uunivuokassa, sekaan voi panna myös vähän voita ja vaikkapa öljyä.

-sipuli kuullotetaan ja sekoitetaan lihaan

-päälle kaadetaan muutama dl vettä ja annetaan hautua hiljaisella tulella noin 1-1,5 tuntia.

Talakkuna:

1,5 dl Savolaisia talakkunajauhoja (markkinoilla näyttää olevan nyt tätä tavaraa niukasti, onko kypsymässä jo yleissavolainen hätätila?). Rantalaisen talakkuna kyllä käy, vaikka onkin karkeampaa kuin perinteinen talakkunajauho ja vaatii n. 15 minuutin hauduttamisen.

4 dl vettä

Suola jätetään pois, koska sitä on riittävästi jo tirripaistissa.

Nauttiminen:

Tämä Rantalaisen talakkuna ei oikein sovi ns. kopratalakkunaksi ja on mielellään syötävä lautaselta esim. lusikalla. Sen päälle pannaan reilusti tirripaistia ja jos saatavilla on hyvää voita (ns. kartanovoi on parasta, myös kirnuvoi on parempaa kuin se yleisin bulkkitavara), niin mikäpä ettei vielä sitäkin.

Kuten sanottu, tirripaistin lisänä ei voita sinänsä tarvita, mutta jos tavoitteena on ns. gourmet-taso, kruunaa kimpale sitä vielä tämänkin yhdistelmän. Ja ainahan voi talakkunan särpimenä käyttää myös pelkkää voita.

 

Houston, meillä on ongelma

 

 Amerikan romahdus

 

Foreign Affairs lienee arvovaltaisin maailmanpolitiikan julkinen foorumi koko maailmassa. Sen uusimmassa numerossa kuuluu olevan myös tasavaltamme presidentin artikkeli.

Tulin kuitenkin ostaneeksi edellisen numeron (Syyskuu/Lokakuu 2025), joka on myös mielenkiintoinen, kuten tuon  lehden numerot yleensäkin.

Ainakin itse pidän lehteä ennen muuta asiantuntijavetoisena ja oman julistuksensa mukaan se sietää hyvin laajaa mielipiteiden kirjoa. Tasostaan kiinni pitävälle julkaisulle muu tuskin olisi edes mahdollista.  Trumpia kyllä näkyy lehdessä yhä uudelleen arvosteltavan, tuskin lainkaan puolustettavan.

Kun puhutaan politiikasta ja taloudesta, mikä on pitkälti sama asia, ollaan tekemisissä laskemattomien prosessien kanssa. Tarrautuminen johonkin yhteen ja ainoaan doktriiniin olisi silloin hedelmätöntä.

Tunnettu on tapaus, jossa jotakin tulevaa taloudellista kehitystä kysyttiin joukolta taloustieteen huippuasiantuntijoita ja sen lisäksi joukolta Lontoon roskakuskeja. Kumpikaan ryhmä ei osoittautunut toista olennaisesti paremmaksi ennustuksissaan.

Kuitenkin meillä on syytä arvostaa enemmän asiantuntijoiden kuin maallikoiden ennustuksia. Edelliset sitä paitsi ovat paljon luotettavampia lyhyellä tähtäimellä. Tilanne on sama kuin sääennusteissa, joissa ennustettavuus vähenee nopeasti jakson pidentyessä ja lähenee ennen pitkää nollaa.

Yleiskuva FA:n artikkeleista on tällä kertaa aika ankea amerikkalaisin silmin katsottuna. Siellä arvioidaan sitä, kuka tulee hyötymään Amerikan jälkeisestä maailmasta, sitä, mitä voidaan saada aikaan sääntöpohjaisen maailman raunioista, sitä, miten maailmantalous on jo rikkoutunut, sitä, miten Iranin epätoivo on vaarallista, Kiinan vallanperimyksen ongelmia ja manner-ja merivaltojen taistelua uudesta maailmanjärjestyksestä eli klassista geopolitiikkaa.

Moni artikkeli näyttää koukuttavalta ja lienee luettava. Dramaattisin otsikko on kuitenkin Kenneth S. Rogoffilla: America’s Coming Crash. Alaotsikkona on Will Washington’s Debt Addiction Spark the Next Global Crisis?

Rogoff on taloustieteen professori Harvardissa ja toiminut muun muassa IMF:n pääekonomistina. Hän on myös ulkopolitiikan eksperttinä think tankissa Council on Foreign Relations. Hän ei siis ole mikään kevytsarjalainen ennustajaeukkojen kirjavasa joukossa.

Itse asiassa Rogoff ei keskity otsikkonsa tarikoittamaan aiheeseen ja tuskin edes käsittelee sitä. Sen sijaan hän pohtii USA:n korkean valtionvelan merkitystä sen talouden tulevaisuudelle ja siihen liittyvää erilaisten kriisien mahdollisuutta.

Normaalia tenttivastausta arvosteltaessa Rogoffin paperi pitäisi oikeastaan hylätä, mutta katsotaan nyt sitä nyt kuitenkin, vaikka se näyttääkin kalastelevan klikkejä epäasiallisin keinoin.

Lyhyesti sanoen, USA:n valtionvelka (public debt) on kasvanut suunnilleen BKT:n kokoiseksi, oltuaan vielä vuonna 2000 vain noin 35%. Siitä huolimatta dollarin asema reservivaluuttana on säilynyt ja USA:han sijoitetaan suurella luottauksella.

Kuitenkin valtion velanhoitokustannukset ovat lisääntyneet roimasti korkojen noustua. Aiemmat hyvin matalat korot eivät voi palata ainakaan lyhyellä tai keskipitkällä tähtäimellä. On pelättävissä, ettei maa pian pysty hoitamaan velkojaan.

Tilanne on siis siltä osin sama kuin Suomessa. Supervallan keinot selviytyä asiasta ovat kuitenkin moninaisemmat. Yksi on velkojen ainakin osittainen maksamatta jättäminen, toinen on julkisen talouden säästö- ja leikkauskuuri, kolmas on inflaatio ja neljäs valtion obligaatiot ja viides voisi olla vakaa kryptovaluutta stablecoin. Luultavasti käytetään näiden yhdistelmää.

Itse asiassa USA:n velkaantuminen ei ole sen suurempaa kuin kehittyneiden valtioiden keskimäärin, mutta se juuri onkin kohtuuttoman suurta. Entäpä jos markkinoiden luottamus romahtaa kerralla? Mikä voisi estää uuden Suuren lamakauden?

Ehkäpä ei mikään, mutta vaikka niin ei tapahtuisikaan, dollarin haluttavuus reservivaluuttana ja yleismaalimallisena kaiken mittana on vaarassa hiipua. Myös lääkkeet ylivelkaantumiseen ovat karvaita ja syövät USA:n supervaltastatusta, sen kykyä rahoittaa innovaatioita ja sen armeijan toimintakykyä.

USA:n tilalle on kyllä pyrkimässä korvaavia voimia.

Häämöttääkö jo supervallan loppu, End of an Empire? Enempää Espanja 1500-luvun jälkeen, Hollanti 1600-luvun jälkeen kuin Englanti 1800-luvun jälkeen eivät voineet ylläpitää hallitsevaa valuuttaa lakattuaan olemasta samaan aikaan supervaltoja myös sotilaallisesti.

Rogoff toteaa asiallisesti, ettei ole mahdollista ennustaa, millä tavalla USA:n velkaongelma purkautuu ja millaiset sen seuraukset ovat. Epämiellyttäviä ne joka tapauksessa ovat ja inflaatiolla tulee olemaan asiassa osuutensa. Ainakin mikäli asia jätetään hoitamatta, se jäytää maan asemaa maailmassa, päättää Rogoff artikkelinsa jo aika lauhkeasti.

Tässä ei ole edes mainittu Leningradin suuren gopnikin roolia. Hänhän riemuitsi dollarin valta-aseman häviämisestä jo vuoden 2008 kriisin aikoihin, toki varsin ennenaikaisesti.

Kuitenkin koko BRICS- niin epämääräinen yhteisö kuin se onkin, kannattaa tässä yhteydessä muistaa, sillä se kärkkyy tilaisuuttaan ja kun markkinat haistavat veren hajun (Rogoffin ilmaus), saattaa tapahtua nopeitakin murroksia esimerkiksi Kiinan hyväksi.

Eihän tarina vielä ole päättynyt ja tuskin edes alkanut. USA:ssa uskotaan nyt tekoälyyn uuden kasvun moottorina ja myös maan väestö kasvaa koko ajan, toisin kuin vaikkapa Kiinan, Venäjästä nyt puhumatta.

Näyttää joka tapauksessa selvältä, ettei usko maailmanpolitiikan ja talouden vakauteen ole enää vahvalla pohjalla tai edes asiantuntijapiireissä yleistä. Roskakuskien mielipiteistä en tiedä.

 USA ei enää näytä kovinkaan lupaavalta ehdokkaalta uuden Pax Romanan ylläpitäjäksi. Eipä se taida sitä roolia enää edes haluta. Parthialaiset siellä jo kurkkivat ja skyytit, joiden Aleksandr Blok luulee olleen vinosilmäisiä, odottavat hekin vuoroaan.

 

Järjen aikakauden jälkeen

 

Tämä on surmaava tuon

 

Tuo otsikon fraasi on ainakin minulle tullut alun perin tutuksi Olavi Paavolaisen kirjoituksista, kun tämä hurmaantuneena uudesta julkaisutekniikasta näki kuvien yhä useammin voittavan tekstin jalossa kilvassa lukijan huomiosta.

Olisiko siis tulevaisuuden ihmisillä edessään vain tai ainakin ennen muuta kuvia, korkealaatuisia jäljennöksiä todellisuudesta, jotka leviäisivät lukemattomissa kuvalehdissä ja ennen muuta määräisivät heidän käsitystään maailmasta?

Uudenaikainen painotekniikka mahdollisti1920-luvulla jo valokuvienkin julkaisemisen lehdissä, jopa jotkut sanomalehdet pystyivät siihen, vaikka laadukkaat värikuvat oli toki tehtävä monivaiheisella ja kalliilla tekniikalla, jota eivät edes kuvalehdet vielä käyttäneet.

Mutta se aika tulisi. Ihmisten ei välttämättä enää tarvinnut matkustaa Pariisiin ja Firenzeen ihailemaan suurten mestarien töitä. Kuvat niistä olivat saatavissa vaikka jokaiseen kotiin, mikäli nyt sattui omistamaan tarpeeksi rahaa ja halusi uhrata sitä kulttuurille.
Yksi kuva vastasi tuhatta sanaa, mutta vain tietyillä ehdoilla. Ei kaikkea voinut eikä voi esittää visuaalisesti ja varsinainen looginen ajattelu jää kokonaan sen alueen ulkopuolelle. Eikö ollut pelättävissä, että kuvan aikakaudesta tulisi ajatuksettomuuden ja tunteisiin vetoavan suggestion aika? Suuret ja vaikuttavat valoreklaamit olivat asiasta havainnollinen osoitus.

Miten ”tämä” saattaisi surmata ”tuon”? Missä mielessä tuo ajatus oli ymmärrettävä? Mikäli niin kävisi aivan yleisesti, merkitsisikö se järjen aikakauden päättymistä.

Itse asiassa Paavolainen lienee saanut iskulauseensa Victor Hugolta, joka vuonna 1832 ilmestyneessä romaanissaan ”Pariisin Nôtre Dame”,sen toisessa luvussa esittää saman profetian: Ceci tuera cela! Tämä on surmaava tuon.

Hugolle surmaaja oli kirjapainotaito ja se, mikä surmattiin, oli ikuisuutta tavoittelevien katedraalien rakentaminen.

Kun ihminen keskiajalla halusi luoda jotakin ikuista, hän rakensi katedraalin. Ideoiden ikuisuus oli vielä heiveröisissä kantimissa, jos ne oli tallennettu vain yksittäisiin käsikirjoituksiin, joiden olemassaoloa uhkasivat jatkuvat vaarat.

Gutenbergin lyijykirjasimet tekivät sen sijaan mahdolliseksi ajatusten tallentamisen vaikkapa tuhansiin kirjoihin, joiden totaalinen hävittäminen ei ollut enää mahdollista. Ihmisen ikuisuuspyrkimys ei enää tarvinnut välineekseen valtavaa rakennusta. Kävivätkö sellaiset juuri tästä syystä tarpeettomiksi?

Minusta tuollainen ajatus on aivan liian mahtipontinen, mutta ehkäpä se sopi siihen lajityyppiin, jota Hugon romaanit edustivat. Onhan se ainakin epäsovinnainen ja tuntuu sisältävän mystiikkaa. Sellainen vaikuttaa lukijaan, tunteella.

Vielä sata vuotta sitten, Olavi Paavolaisen uran loistoaikoina massoille osoitettu kuva oli vasta tekemässä tuloaan. Oikeita kuvalehtiäkin kyllä perustettiin ja kuvakirjoja julkaistiin.

Liikkuva kuva kuului kuitenkin vielä elokuvateatteriin ja sen laatu oli heikonlainen. Vasta toisen maailmansodan jälkeen televisio toi liikkuvan kuvan koteihin ja laadukkaat väreissä esitetyt elokuvat, jotka 1950-luvulla huumasivat katsojia, tulivat ennen pitkää kaikkialle, videoiden ja kännyköiden myötä.

Monistetun kuvan kehittyminen laadukkaaksi ja sen tuleminen kaikkialle kesti noin vuosisadan, mutta vasta parin viime vuosikymmenen ajan on kehittynyt sen manipuloitavuus, joka on saanut aikaan sen, että yhdellä videolla voidaan valehdella enemmän kuin pienellä kirjastolla. Tavallisella katsojalla ei ole mahdollisuutta erottaa aitoa epäaidosta. Hänen on vain uskottava.

Nykyään voidaan jo sanoa, että totuus on tahdon asia. Suurille massoille voidaan etenkin autoritaarisessa yhteiskunnassa syöttää mitä halutaan. Uudet ”totuudet” omaksutaan katsomalla eikä lukemalla. Looginen ajattelu on jo peräti akateemisella tasolla julistettu epäpäteväksi sellaisilla alueilla, joilla pelataan (on pelattava) tunteella ja jossa pätevyydellä tarkoitetaan tiettyyn viiteryhmään kuulumista.

Toki loogisella ajattelulla on ja on aina ollut omat rajoituksensa ja myös sen avulla on verrattain helppoa johdatella kansanjoukot uskomaan lähes mitä tahansa On sillä silti ainakin se etu, että siihen vetoavat ovat velvollisia asettamaan niin premissinsä kuin päättelynsäkin objektiivisesti arvioitavaksi.

Tunteella perustelluista asioista ei sen sijaan ole valitusoikeutta, olipa kyse loukkaantumisesta tai jonkin poliittisen suuntauksen kannattamisesta tai vastustamisesta.

Mikä sitten, jos mikään, korvaa ajattelun, kun on siirrytty kommunikoimaan ja argumentoimaan kuvilla tekstien asemesta? Selvää on, ettei aivoja tässä prosessissa tarvitse vaivata.

George Orwell loi aikoinaan ”ankkapuheen” käsitteen. Kyseessä oli sellainen puhe, joka muodostui kurkunpäässä selkäydinreaktion aiheuttamana, koko asian ei tarvinnut lainkaan käydä aivoissa saakka.

Luulen, että hän tässäkin asiassa osui oikeaan. Lienee selvää, että ”ankkapuheeseen” kuten myös kuviin, mielikuviin ja erilaisiin mielenosoituksiin liittyvä psykologinen mekanismi aiheuttaa tiettyjä fyysisiäkin tuntemuksia.

 Aikoinaanhan oli tapana sanoa tunteiden tulevan sydämestä, mikä tosiaan saattoi merkitä sykkeen kiihtymistä ja kenties myös rytmihäiriöitä.

En väitä tuntevani asiaa kaikinpuolisesti, saati syvällisesti, mutta uskaltaisin ehdottaa, että aikamme suuret massatunteet myös ovat aivojen tai ainakin analyyttisen ajattelun kanssa tuskin lainkaan tekemisissä.

Kyseessä ovat sen sijaan erilaisten kuvien ja kontekstista irrotettuina vailla varsinaista merkitystä olevien yksittäisten sanojen aiheuttamat tuntemukset, jotka ehkä voidaan paikantaa lantionpohjan lihaksistoon ja sen lähiseudun paisuvaisiin (”ilolihakset”).

Saattaa olla, että hypoteesini on liian rohkea, mutta käynee paremman puutteessa, ennen kuin asiasta on saatavilla kunnollisia tutkimuksia.

Ennen oli pakko käyttää ainakin jonkin verran aivoja, joita myös pidettiin tai oltiin pitävinään politiikassa ja yhteiskuntaelämässäkin keskeisenä kommunikaation ja vaikuttamisen välineenä.

On selvää, ettei asia ole enää näin. Herää pakostakin kysymys, jonka voisi varmaan hieman leikillisesti muotoilla näin: minkä elimen varassa ihmiset nykyään orientoituvat politiikassa ja yhteiskunnassa, jossa järjen käytöllä ei enää ole merkitystä?

Mielet ja kielet

 

Kansallisuuksien rinnakkaiselo

 

Mikään Euroopan suurista kansakunnista ei ole syntynyt valmiina kuin Pallas Athene Zeuksen päästä. Vielä tänäkin päivänä saattaa kielellinen kirjavuus monessa maassa vallita ainakin murteiden tasolla, mutta usein joillakin seuduilla puhutaan yhä omaa kieltäkin huolimatta jopa satojen vuosien yhtenäistämispolitiikasta.

Espanjassa miljoonien äidinkieli on itse asiassa katalonia, gallego tai baski eikä kastilia (castellano) ja jopa andalusialaisten murretta on joskus haluttu nimittää kieleksi. Kanarian saarilla huomaa heti murteellisuuden.

Ranskan heksagonin laidoilla taas puhutaan perinteisesti muita kieliä kuin Franche Comtéssa ja Ison Britannian osat ovat tunnetusti kukin omien kansojensa asuttamia, vaikka englanti onkin syrjäyttänyt paikalliset kielet. Ala- ja yläsaksakin olivat joskus omia kieliään, mutta nyt ne ilmenevät lähinnä murteina.

Venäjällä varsinainen venäjän kieli on yllättävän samanlaista koko laajalla alueella, mutta siellähän on sitten myös suuri määrä vähemmistökansoja, minkä jotkut ovat nähneet suoranaisena perusteena sille, että maan on ehdottomasti oltava imperiumi.

Jokaisessa valtiossa on normaalisti yksi kansallisuuksia yhdistävä kieli, jolla korkein opetus ja hallinto tapahtuu ja jo käytännön syistä kaikki pyrkivät oppimaan sitä, ihan oman etunsa vuoksi. Saamelaisten oli pakko opetella valtakansallisuuden kieltä, mikäli eivät halunneet jäädä ikuisiksi ajoiksi primitiiviselle kehitysasteelle.

Ukrainassa paikallinen kieli jäi lapsipuolen asemaan, vaikka olikin huomattavan suuri. Se leimattiin venäjän murteeksi ja sen kehittymistä estettiin pakkokeinoin. Samanlaista politiikkaa yritettiin jonkin aikaa myös Puolan kohdalla ja saatiin aikaan vain kansallisuusvihaa.

Suomen kielen tarina niin sanotun Venäjän vallan aikana on sen sijaan varsin ainutlaatuinen, joskin vertailuja Baltiaan voi halutessa tehdä. Joka tapauksessa ne ontuvat.

Meillä oli omat kielitaistelumme, jotka jatkuivat aina talvisotaan saakka. Silloin lopulta ymmärrettiin, että ollaan samassa veneessä ja ruotsinkieliselläkin taholla tyydyttiin siihen sangen anteliaaseen politiikkaan, joka takasi kielivähemmistölle suoranaisia etuoikeuksia.

Vielä 1930-luvun lopulla J.K.Paasikivi oli saanut tuskastua ruotsikkojen lyhytnäköiseen iltalypsypolitiikkaan, jossa käytettiin naapurimaata vipusimena (ks. Vihavainen: Haun paasikivi tulokset ).

Talvisota hitsasi kansakunnan lopullisesti yhdeksi. Myös suomenkielisellä puolella ymmärrettiin, että vähemmistölle kuuluu antaa tiettyjä etuoikeuksia, jotta se tuntisi olonsa turvatuksi ja pysyisi aidosti lojaalina lailliselle esivallalleen.

Ahvenanmaahan oli meillä ollut varsinaisesti separatistinen alue, mutta saatiin tyytyväiseksi antamalla sille suunnilleen samanlainen itsehallinto, kuin Suomella oi ollut Venäjän keisarikunnan osana. Myös Suomi oli ollut osaansa tyytyväinen niin kauan, kuin sille taattuja etuoikeuksia kunnioitettiin.

Neuvostoliiton hajottua nostettiin Suomi usein esimerkiksi siitä, miten vähemmistöjen oikeudet oli hoidettava ja ihasteltiin kansallisuuspolitiikkaamme. Valitettavasti sitä ei kuitenkaan jäljitelty ja kansalliset ristiriidat uusissa valtioissa osoittivat pian, että kansallisuuskysymys huonosti hoidettuna on nopea tie turmioon.

Aina silloin tällöin meilläkin yhä kuuluu ääniä ruotsinkielisten liiallisesta suosimisesta ja esimerkiksi ns. pakkoruotsi onkin kieltämättä aika omituinen ilmiö nykyisessä maailmassa.

Joka tapauksessa kielikysymys on tässä maassa hoidettu tavalla, joka hakee maailmassa vertaistaan ja se näkyy muun muassa siinä, millainen suhde molemmilla kieliryhmillä on yhteiseen isänmaahan. Monelle ulkomaalaisella asia on aivan käsittämätön, eikä sitä kannat edes yrittää selittää, kun ei asiaa kuitenkaan uskota.

Joka tapauksessa se kannattaa myös meillä aina silloin tällöin palauttaa mieleen. Se tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta ei ole sitä juuri missään muualla maailmassa.

Tässä parin vuoden takainen blogi asiasta:

 

torstai 29. syyskuuta 2022

Meillä ja heillä.

 

Kieli ja mieli

 

Pertti Torstila mainitsee kirjassaan Komennus Budapestiin, että unkarilaisten oli vaikea käsittää sitä, etteivät suomenruotsalaiset ole ”ruotsalaisia” samassa mielessä, kuin he ajattelevat naapurimaissa olevien unkarilaisten olevan. He eivät toisin sanoen ole maassamme kansallinen vähemmistö, vaan suomalaisia, joiden äidinkielen asema toisena kansalliskielenä on turvattu perustuslaissa.

Ei tämä asia olekaan helppo käsittää, ja sitä voi pitää yhtenä maamme erikoisuutena, jota ei voi ymmärtää ilman historiallisen taustan tuntemista. Ei se välttämättä myöskään ilman muuta päde ajasta aikaan ja muitakin näkemyksiä on.

Myös Venäjällä kieltäydytään itsepintaisesti tunnustamasta sellaista mahdollisuutta, että äidinkieleltään ruotsalainen maamme kansalainen ei olisikaan ”ruotsalainen” vaan ruotsinkielinen suomalainen.

Venäjällä, joka on jo kauan ollut monikansallinen valtio, многонациональная страна eli Vielvökerreich, on tapana ryhmitellä toiskieliset (inorodtsy, oikeastaan toisrotuiset) kukin omaan kansallisuuteensa kielen perusteella ja samaa ajattelua noudatetaan myös muista maista puhuttaessa.

Niinpä saamme lukea, että esimerkiksi Mannerheim oli ruotsalainen (šved, tai mahdollisesti suomalainen ruotsalainen, finski šved), mutta suomalaisena häntä ei pidetä. Toki myös Suomen ruotsalaisilla ajatellaan olevan Suomen kansalaisuus, mutta suomalaiseen kansakuntaan нация he eivät kuulu.

Suomenruotsalaiset tai siis Suomen ruotsinkieliset identifioituvat kuitenkin tällä hetkellä -kuten aiemminkin- nimenomaan Suomen valtioon ja sen historiaan eivätkä suinkaan katso kaipaavansa Ruotsin suojelusta diasporaryhmänä.

Mutta ei tämäkään mikään itsestäänselvyys ole enempää, kuin se välttämättä on ikuinen tosiasia. Krimin sodan aikana Ruotsi tai ainakin sen kuningas oli varsin kiinnostunut ajatuksesta saada ruotsinkielinen Suomi takaisin ja kieliriitojen aikana Ruotsi osoitti myös merkittävää kiinnostusta suomenruotsalaisten kohtelua kohtaan.

Mikäli sitten ajatellaan erikseen Ahvenanmaata, ei sen suomalainen identiteetti ainakaan vahva ole, mikäli siitä yleensä voisi puhua.

Mutta nimenomaan Suomen ruotsinkielinen sivistyneistö oli myös avainasemassa silloin, kun alettiin puuhata suomenkielisyydelle ja suomenkielisille oikeuksia yhteiskunnassa. Kansallisrunoilijamme Runeberg kirjoitti kansallisiksi symboleiksi nousseet runonsa ruotsiksi, Snellman perusteli Suomalaisen kulttuurin ja valtion tarpeellisuuden ruotsiksi ja niin edelleen ja niin edelleen.

1800-luvulla tulikin tavaksi erottaa toisistaan ruotsinkielisyys ja ruotsinmielisyys. Jälkimmäinen tarkoitti omien ryhmäetujen ajamista enemmistön kustannuksella ja välinpitämättömyyttä suuren suomalaisen enemmistön asemasta, edellinen taas korosti kansakunnan valtaenemmistön oikeuksia ja pyrki sen aseman parantamiseen, sekä kielellisessä suhteessa että muuten. Molemmat ryhmät olivat aluksi enimmäkseen ruotsinkielisiä.

Kuten tunnettua, venäläinen valtiovalta asettui tukemaan suomalaisuusliikettä ja teki sen sangen tehokkaasti. Vuoden 1863 kielimanifesti oli mahtava keisarillinen armonosoitus suomenkieliselle suomalaisuudelle ja lisää seurasi matkan varrella.

Ideana oli tietenkin ruotsalaisuuden ja siis Ruotsin vaikutuksen eliminointi suomalaisuuden avulla. Viime kädessä voiton perisi venäläisyys.

Slavofiilien piirissä pohdittiin Venäjän vähemmistökansojen asemaa ja merkitystä. Tunnettu slavofiili Nikolai Danilevski katsoi, että vain muutamat kansat, kuten venäläiset, kykenivät muodostamaan omia kulttuurihistoriallisia tyyppejä. Toiset taas eivät siihen kyenneet, mutta saattoivat kyllä palvella venäläisyyden asiaa historiassa ns. etnografisena materiaalina.

Tällaisiin aineksiin kuuluivat suomalaiset kansat. Nehän eivät koskaan olleet muodostaneet valtioita, mikä osoitti, ettei niillä ollut siihen tarvittavaa kykyä. Niinpä niiden kohtalona oli palvella jotakin toista kansallisuutta, suomalaisten kohdalla siis joko Venäjää tai Ruotsia. He toimivat kulttuuria luovan kansan ”etnografisena materiaalina”.

Pienenä maana Ruotsi ei olisi voinut sallia suomalaisuuden kehittyvän vapaasti, vaan olisi pyrkinyt pakkoruotsalaistamaan suomalaisensa. Jättimäisellä Venäjällä oli sen sijaan varaa sallia suomalaisilleen ns. etnografinen itsenäisyys. Valtiollista itsenäisyyttä he eivät tietenkään edes tarvinneet, koska heillä ei ollut siihen edellytyksiä.

Danilevskin ajatuksia myötäili tunnettu toinen slavofiili, Gilferding, joka saksalaisesta nimestään huolimatta oli aito suurvenäläinen sovinisti.

Ajatukset suomalaisten kyvyttömyydestä muodostaa valtiota on nähtävä oman aikansa taustaa vasten. Eivät ne olleet poikkeuksellisen radikaaleja tai vihamielisiä. Argumentit, joille nyt voimme nauraa, olivat tuolloisessa ympäristössä paljon vakuuttavampia.

Mutta mielipiteistä ja teorioista viis. Käytännön politiikka oli se, jolla oli todellista merkitystä kansojen kohtaloille. Venäjä on tarjonnut aikoinaan elinmahdollisuudet miljoonille saksalaisille, näistä suuri osa kuului balttilaiseen aateliin ja kohosi monikansallisen valtakunnan huippupaikoille. Esimerkiksi armeijassa saksalaisuus oli hyvin laajasti edustettuna.

Monessa tapauksessa noista ”keisarin uskollisista saksalaisista” olisi voinut puhua saksankielisinä venäläisinä, mutta huolimatta heidän usein jopa täydellisestä kielitaidostaan he jäivät venäläisten silmissä aina ”saksalaisiksi”. Kun Saksa sitten vuonna 1871 yhdistyi, tuli Venäjällä tavaksi puhua siitä, että saksalaisten ”suuri isänmaa” oli Saksa, Das grosse Vaterland, eikä Venäjä.

Epäluulo kaikkia toissukuisia (inorodtsy) kohtaan kasvoi Venäjällä 1800-luvun lopulla. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa nähtiin Pietarissa saksalaisvastaisia mellakoita ja vandalismia. Kun sodassa tuli tappioita, löytyi saksalaisuus helposti selittäjäksi.

 Toisen maailmansodan aikana saksalaisia -ja suomalaisia- kohdeltiin jo sitten suorastaan a priori vihollisina. Jo ennen sotaa oli tehty suomalaistenkin keskuudessa laajaa etnistä puhdistusta, jonka uhreja muuan tunnettu suuri projekti parhaillaan tutkii.

Paradoksaalisesti se oppi, joka selitti ihmisen luokka-aseman olevan primäärinen asia ja kansallisuuden, rodun ja vastaavien seikkojen olevan aivan toissijaisia, toimeenpani historian suurimpiin kuuluvia terrorikampanjoita juuri kansallisuuden perusteella, Kaukoidästä Ukrainaan ja Jäämeren rannalta Mustalle merelle.

Myös toisen maailmansodan jälkeen tehdyt etniset puhdistukset olivat aivan summittaisia ja tehtiin henkilöiden todelliseen identiteettiin katsomatta äidinkielen perusteella. Puhdistusten vaikutusta ovat tavallaan viimeistelleet ns. paluumuutot Venäjältä, josta takaisin ”kotiin” on saapunut jopa vuosisatoja tuossa maassa asuneiden sukujen vesoja.

Myös Venäjälle on Neuvostoliiton hajottua saapunut miljoonittain entisissä neuvostotasavalloissa asuneita. Tällainen kieleen pohjautuva kansallisuusajattelu näyttää olevan sääntönä useimmissa maissa ja sellaista on noudatettu myös ns. etnisissä puhdistuksissa ja se taitaakin yleisesti ottaen perustua realismiin, ei kuitenkaan välttämättä yksilöiden kohdalla.

Venäjänkieliset vähemmistöt näyttävät useinkin olevan taipuvaisia ajattelemaan olevansa ennen muuta venäläisiä ja sen vuoksi myös tuon ”suuren isänmaan” ainakin henkisiä kansalaisia ja siten myös usein sen noudattaman politiikan kannattajia.

Kansallisuuden poliittisen merkityksen kuviteltiin 1900-luvun lopun Länsi-Euroopassa jo olevan hiipumassa ja näin asia olikin hyvinvoivissa maissa. Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamisen jälkeiset tapahtumat osoittivat sitten yllättäen jotakin muuta.

Meillä Suomessa oli kiivastakin kieliriitaa vielä ennen sotia, mutta niiden jälkeen on kielirauha vallinnut eikä kenellekään pälkähtäisi mieleen ajatella esim. suomen ruotsinkielisten paluumuuttoa Ruotsiin.

 Käytännössä ruotsinkielisten kulttuuriset oikeudet ovat niin suuret, että moni pitää niitä epäoikeudenmukaisina. Kannattaa kuitenkin miettiä, mikä arvo on kansallisuussovulla tässä maailmassa, jossa juuri tämä kysymys on jälleen kerran johtanut mielettömiin seurauksiin.

Ukrainassakin kysymys ukrainankielisyydestä ja -mielisyydestä on hyvin kiinnostava. Kuten tunnettua, itsenäisen Ukrainan alkuaikoina ei edes maan päämies (Leonid Kutšma) osannut puhua kunnolla ukrainaa. Kieltä tärkeämpää oli kuitenkin varmasti ”mieli”. Jako meikäläisiin ja heikäläisiin äidinkielen perusteella olisi ollut yhtä absurdia kuin aikoinaan Suomessakin.

Nyt näyttää Ukrainassa niin ukrainankielisyys kuin myös -mielisyys valtavasti lisääntyneen. Yhä useammat ilmoittavat sen äidinkielekseen venäjän sijasta. Osaavatko he sitä todella, on kysymys erikseen. Putinin karkea väkivaltapolitiikka on tuottanut vastavaikutuksen.

Meneillään olevan sodan päättämiseksi pitäisi kansallisuuskysymys saada hoidettua tavalla, joka tyydyttää useimpia niitä ihmisiä, joiden elämää se suoranaisesti koskee. Ensimmäisen maailmansodan päätteeksi solmituissa rauhoissa loukattiin kansallisuusperiaatetta poikkeuksellisen törkeästi, vaikka oli luvattu nimenomaan sen kunnioittamista.

Se tie vei uuteen sotaan, jonka päätteeksi kansallisuusongelmat hoidettiin valtavilla etnisillä puhdistuksilla. Sellaisia näyttää moni haluavan myös Ukrainaan. Silloin on joka tapauksessa otettava huomioon, etteivät venäjänkielisyys ja Venäjän-mielisyys useinkaan ole samoja asioita.

Asioiden hoitaminen oikeutta ja kohtuutta loukkaamatta ei ole helppoa. Siihen kuitenkin olisi pyrittävä. Suomen kokemuksia kansallisuuskysymyksen ratkaisemisesta ei voi suoraan siirtää Ukrainaan, mutta kukaties niistä jotakin opiksi otettavaa voisi olla myös siellä.

 

 

 

 

Suomen valoisa tulevaisuus

 

Tulevaisuuden kasvot

 

Arto Luukkanen, Oblast Finljandija. Atrain & Nord 20205, 289 s.

 

Venäjän tutkija ja poliitikko Arto Luukkanen on myös ahkera kaunokirjailija (ks. esim. Vihavainen: Haun kalvi-suomi tulokset ).

Luukkasen kaunokirjat edustavat ihan omaa lajityyppiään. Niissä pilkataan tämän aikakauden hullutuksia ja samalla kehitellään monimutkaisia juonia ja välillä räjäytetään koko peli tuhannen päreiksi.

Mukana on hahmoja, jotka luulee selvästi tunnistavansa nykypoliitikoiksi, mutta tosiasiassa heidän roolinsa tuossa maailmassa poikkeavat selvästi kaikesta tai ainakin suurimmasta osasta siitä, mitä he puuhaavat tässä meidän omassa ja oikeassa todellisuudessamme.

Luku sinänsä ovat Luukkasen hahmoilleen antamat nimet. Siellä on sellaisia kuin Tikkurilan piispa Anaksios Hovi-tohveli, Syvä-Espoon piispa Hintriikka Tulppana, joukko-opillisen eksegetiikan professori Jarpas Mullio, pohjanmaalaisen vastarintaliikkeen johtaja Torttu Hannikainen ja vaikkapa arkkipiispa Turvald Lauma. Viimeksi mainittu muuten on poistattanut ristit kirkkojen katolta, koska ne ärsyttivät ihmisiä.

Tämä kirja tapahtuu vasta lähitulevaisuudessa, jossa siis edistykselliset aatteet ovat jo ehtineet kypsyä edistyksellisiksi teoiksi.

Vihapuhujia on häkitetty laumoittain ja Hatwall-areenalle koottiin taantumusväkeä suuri määrä silloin, kun Suomi jouduttiin pelastamaan omalta itseltään. YK:n rauhanturvaajina toimivat venäläiset joukot olivat palauttaneet järjestyksen Ison vihan ajalta tunnetuilla keinoilla ja muodon vuoksi hirttäneet myös muutamia kymmeniä omia ryöstelijöitään.

Suomi oli jakaantunut kahtia ihan oman intonsa ilossa ja kahtia se oli vielä rauhanturvaajien tultua maahan. Rauhanturvaajien päämaja sijaitsi Juvalla ja hallitsi koko ruuhka-Suomea, mutta Pohjanmaa oli yhä miehityksen ulkopuolella ja siellä pitivät todellista valtaa ihan oikeat oikeistoradikaalit titsut, jo mainitun johtajansa Torttu Hannikaisen johdolla.

Suomen valtion virallinen nimi oli Sensitiivinen Suomen Tasavalta, joka kutsui rauhanturvaajat eduskunnan päätöksellä puhemies Kammo Kaljusen esityksestä. Päätös tehtiin yksinkertaisella enemmistöllä, mikä oikeuskansleri Urpo Kukkelin mukaan oli oikein ja laillista.

Käytännössä oltiin tilanteessa, jossa rauhanturvaajat pitivät tarkastuspisteitä siellä täällä ja käytännössä puristivat Suomea hyppysissään. Nuorien oli liityttävä järjestöön päästäkseen elämässä eteenpäin ja käytävä leirillä jossakin Petroskoissa tai Viipurissa.

Kuitenkin myös eduskunta toimi yhä ja sen edistyspiireissä vihatuin hahmo, joka muistuttaa kovasti erästä nykyistä kansanedustajaa ja eduskunnan puhemiestä, murhattiin uudella ja jännittävällä tavalla, jossa suurvaltojen tiedemiehet saivat näyttää yhdistettyjä taitojaan.

Murhan saa selvitettäväkseen Luukkasen dekkareiden lukijoille tuttu hahmo, komisario Merja Virkki-Hujanen, joka nyt on viisikymppinen, mutta jos mahdollista, vain entistä hehkeämpi.

Merjan suosiota tavoittelevat vähän kaikki urokset, mutta aidon klassisen naaraan tavoin, hän on hyvin kranttu, kunnes lopulta löytää innostavan kollegan ja tekee sumeilemattoman aloitteen.

Merja on muutenkin kovin sähäkkä mimmi, joka näyttää tihkuvan testosteronia, sehän on naisissakin kova aine. Nyrkit puhuvat herkästi ja droonin alas ampuminen käy rutiinilla. Tympeä kollega saa litsarin ja alkaa itkeä tuhertaa.

Suurta ystävällistä naapurimaata hallitsee nimellisesti keisari. Todellisuudessa keisarin sijasta hallitsee tuttu salaisen poliisin päällikkö, joka käyttää puhuvina päinä kaksoisolentoja. Kiina on toinen suuri ystävä ja nuo kaksi suurvaltaa ovat näennäisesti hyvissä väleissä, mutta todellisuudessa kehittelevät pirullista keinoa harventaa toisen väestöä oikein roppakaupalla.

Pitemmälle tuskin kannattaa paljastaa yllättävää juonta. Selviääkö Merja jälleen hurjasta loppukohtauksesta, jääköön lukijan itsensä löydettäväksi. En yleensä lue dekkareita, joten en osaa sanoa, onko kirja tässä suhteessa erityisen ansiokas vai ei. Erikoislaatuinen se ainakin on.

Luukkasen kirjoissa on aina paljon ansiokasta ja kiinnostavaa ainesta eikä niitä pysty lukemaan ilman naurukohtauksia. Asiassa on kuitenkin myös omat ongelmansa.

Kiinnostavia ja hupaisia ovat hyperboliset kuvaukset orwellilaisen totalitarismin toteutumisesta Suomessa ja henkilöhahmot ovat sopivan groteskeja tuohon ympäristöön. Kirja kuitenkin irtoaa hyvin kauas nykytodellisuudesta ja muuan sen ongelma on juuri tuo suhde todellisuuteen.

Toki kirjoittaja heti aluksi varoittaa, ettei kirjan henkilöillä ole edes mitään vertauskohtaa todellisuudessa ja aina silloin tällöin käy selväksi, että niin todellakin on. Kuitenkin jää hieman kaihertamaan joidenkin nimien ja hahmojen samankaltaisuus olemassa olevien kanssa.

Hyperbola on joskus hieman liian yliampuvaa kuten esimerkiksi maininta venäläisestä divisioonasta, joka on nimetty Haloselle.

Kuten yleensäkin Luukkasen kirjoissa, tässä olisi myös toimittajalla ollut töitä. Pienellä vaivalla olisi voitu välttää tarpeettomia virheitä.

Rattoisastihan aika tämän parissa kuluu, mutta pieni pettymys on, ettei se ainakaan maallikolle tarjoa mitään vakavasti otettavaa näkökulmaa siihen politiikan maailmaan, jonka kirjoittaja hyvin tuntee. Suomen ”1984” on vielä kirjoittamatta.