Tervetuloa, köyhyys?

 

Köyhyyttä kohti?

 

     ”On maamme köyhä, siksi jää” runoili Runeberg monta sukupolvea sitten. Sitähän me olimme vielä maailmansotien välisenä aikana ja tietysti sodan jälkeenkin, aina hamaalle 1960-luvulle saakka.

     Kuitenkin jo vuonna 1961 kansantuote oli kaksinkertainen ”hyvän” vuoden 1938 tasoon verraten. Siitä se jatkoi huimaa kasvuaan. Vuodesta 1960 vuoteen 1975 se taas lähes kaksinkertaistui ja, kuten tiedämme, ei se kasvu suinkaan siihen loppunut.

     Parhaimmillaan suomalaiset kuuluivat jo maailman hyvätuloisimpiin kansoihin ja Ruotsikin uhkasi jo jäädä taaksemme. Ulkomailla passasi taas kertoa, mistä kaukaa ollaan, vaikka urheilun ja sotimisenkin tuoma glooria oli jo huvennut.

     Tuo äkkirikastuminen ei tietenkään tapahtunut vain meillä. Samoin kävi kaikkialla täällä lähinnä noiden, nyt paljastettujen heteroseksuaalisten valkoisten miesten johtamissa valtioissa. Ihmehän tämä oli, ei kukaan sitä ollut odottanut vielä 1940-luvulla, kun tavoitteena oli vain sodanedellisen elintason palauttaminen.

     Tietenkään uusi rikkaus, sillä siitä meidän on historiallisesta näkökulmasta puhuttava, ei ollut pelkkä siunaus. Se toi mukanaan runsaasti lieveilmiöitä, joista typerä itsetyytyväisyys kuului viattomimpiin. Meillä Pohjolassa rikkaudet sentään jakaantuivat tasaisemmin kuin missään muualla, mutta eivät toki tasan, mikä tietenkin harmitti monia ns. intellektuelleja.

     Aineellinen vauraus on meillä keskimäärin niin uusi asia, että keskuudessamme on vielä monia, jotka muistavat sen, lähes absoluuttisen köyhyyden, joka saattoi vallita vielä 1960-luvulla. Olen juuri lukenut erään ite-kirjailijan muistelmat, joissa kuvataan itse asiassa täydellistä Ryysyrannan elämää, jonka kertoja kuitenkin muistaa aineellisesti ihan hyvänä, kun järvestä sai aina kalaa riittävästi. Pahempia ongelmia oli ihmissuhteissa.

     Nyt sitä sitten ollaan jo puolitoista vuosikymmentä seisty paikallamme, mitä mammonan lisääntymiseen tulee. Sellaisenaan se tuskin on suuri ongelma, sosiaalivaltiolle koituva vaara kyllä on sitäkin suurempi.

     Ehkäpä tässä on hyvä muistaa, että on sitä oltu kovemmissakin paikoissa. Ongelma näyttää kyllä nyt krooniselta, kun se jo vuonna 2014 oli ainakin minusta tämän näköinen:

 

torstai 16. lokakuuta 2014

Taasko köyhiksi?

 

Entäpä jos Suomi köyhtyy?

 

     Suomen taloudella ja yhteiskunnalla on edessä kovia haasteita. Tätä menoa (ja tulevaisuuden mahdollisesta muunlaisesta menostahan me emme tiedä) meiltä loppuvat työntekijät. Tarvittaisiin peräti kaksi miljoonaa siirtolaista paikkaamaan tilannetta, jossa se olisi optimaalinen nykyisenkaltaisen tuotannon ja julkisen talouden kulurakenteen kannalta.

     Jokainen luultavasti ymmärtää, ettei kuolemaa voi torjua itsemurhalla, joten tällainen vaihtoehto on jätettävä pois laskuista. Sen sijaan on syytä vakavasti miettiä, millaisia voisivat olla muut vaihtoehdot ja mitä pahimmillaan voisi olla edessä. Mitä esimerkiksi voisi tuoda tullessaan köyhyys?

     Köyhyys sinänsä ei välttämättä ole maailmanloppu eikä edes suuri onnettomuus. Köyhiä on oltu ennenkin ja vanhempi sukupolvi muistaa vielä hyvin, mitä se tarkoitti. Kokeiltu siis on, ainakin yhtä sorttia.

     1950-luvun ihmiselle ei ollut katastrofi, mikäli hän ei kyennyt ostamaan autoa tai rakentamaan kesämökkiä. Sen sijaan hän rakensi hartiapankkitalon ja osti radion ja sittemmin television, ehkä velaksikin. Lasten kouluttaminen ja vanhusten huoltaminen kysyivät suuria ponnistuksia ja kieltäymyksiäkin. Silti ne tehtiin nurkumatta. Se oli jokaisen sukupolven velvollisuus vuorollaan.

     Tie parempaan elämään oli ainakin näennäisesti auki sille, joka jaksoi puurtaa. Miehen voimalle löytyi vastusta ja kylmä korpi muutettiin työllä ja sisulla tuottavaksi pelloksi. Meillä ei istuttu pakolaisleireissä tumput suorina, vaan raivattiin ja rakennettiin. Siinä oli tehtävä ja mielekkyys.

     Ulkomaanmatkat, eksoottiset herkut, yhä uudet muotivaatteet ja ikuinen shoppailu olivat keskivertokuluttajan ulottumattomissa. Alkoholi ja ravintolat olivat huikean kalliita ja ruokataloudessakin katsottiin tarkkaan, mikä olisi edullisinta. Toisaalta hyvän ruoan valmistaminen ei koskaan ole kiinni rahasta vaan osaamisesta.

     Vapaa-ajan vietto oli halpaa ja alkeellista. Urheilu, ulkoilu, kalastelu, piknikit nokipannukahveineen, kahvikutsut ja lukeminen eivät maksaneet oikeastaan mitään, ellei niihin välttämättä halunnut rahojaan sijoittaa. Ihmissuhteet, seksi ja muut suurimmat nautinnot eivät oikeastaan olleet edes rahalla ostettavissa eivätkä ole sitä vieläkään.

     Toki rahaa olisi tarvittu, jos mieli päästä yhteiskunnan nokkimisjärjestyksessä ylöspäin. Tunne kuulumisesta vähempiarvoisten joukkoon ei ollut miellyttävä, jos se sattui tulemaan kohdalle.

     Mutta muutos oli luvassa tai tarjolla myös säätykierron muodossa. Toki tuolle vuosikymmenelle oli ominaista eteenpäin menon henki huolimatta siitä, että talousongelmat olivat välillä todella vakavia.

      Keskimäärin ihmisillä oli syytä luottaa siihen, että asiat olisivat huomenna taas paremmin. Seuraavalla vuosikymmenellä sitten saatiin huomata, että olot paranivatkin paljon enemmän kuin kukaan olisi osannut kuvitella.

     Köyhiä oltiin, mutta sittenkin vain mammonan suhteen. Vai oliko kuitenkin myös henkinen taso nykyistä matalampi, vaatimustaso olematon ja ymmärrys maailmasta heiveröinen? Tosiasiassa varmaan myös henkisesti pahoinvoivia pudokkaita oli. Siitä vain ei puhuttu ja tuskin edes välitettiin.

     Roomalaisen sananlaskun mukaan dives est cui satis est quod habet. Rikkaus siis tarkoittaa vaatimusten ja omistettujen tai käytettävissä olevien resurssien suhdetta.

     Suotta ei sanassa sanota, että köyhä nukkuu yönsä hyvin, mutta rikkaalle ei hänen omaisuutensa suo yön lepoa eikä päivän rauhaa.

      Jos onni on osamäärä, jossa jaettava on ihmisen käytettävissä olevat hyvyydet ja jakaja hänen vaatimuksensa, on sitä helpompi kasvattaa jakajaa pienentämällä kuin jaettavaa suurentamalla. Jälkimmäinen kun sitä paitsi pyrkii aina kasvamaan suhteessa edelliseen. Jos vaatimuksesi ovat nolla, olet äärettömän onnellinen, noin teoriassa.

     Mutta epäilemättä ajan psykologia oli toinen kuin nykyään. En ole asiaa tarkistanut, mutta muistelen, että jopa älykkyysosamäärät olivat tuolloin nykyistä pienempiä. Eihän elämässä monikaan tarvinnut abstraktia ajattelua eikä ollut siihen koulussa harjaantunut.

     Kun katsoo ajan filmejä ja muita kulttuurin tuotteita, huomaa heti, miten vähäistä sofistikaatiota ne ilmentävät. Kielitaitokin oli keskimäärin olematon ja ne, jotka briljeerasivat vieraskielisillä sitaateilla, tekivät lähes aina karkeita virheitä.

     Olimme siis keskimäärin köyhiä, tyhmiä ja sivistymättömiä. Asian siedettävyyttä paransivat osaltaan juuri nuo kaksi jälkimmäistä seikkaa. Hulvaton kotimaan olojen ylistys sai pontta siitä, ettei muusta mitään tiedetty. Kukapa olisi tuolloin valittanut Suomen ilmastosta? Mitä typerämpää hän olisikaan ajan mittapuiden mukaan voinut tehdä?

     Meillä oli kyllä ylivertainen vertailukohta ja se oli Ruotsi, mutta siellä vieraileminen tuli tavaksi vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Asiaintilaa saattoi tietenkin selitellä ja kehitellä sen johdosta jopa jonkinlaista moraalista paremmuutta puuttuvan materian vastikkeeksi, mutta olihan naapuri todella sentään maailman ykkönen miltei joka alalla.

     No, suhteellinen deprivaatio on tunnetusti vaikea paikka kestää. Se edellyttää siis paremmin pärjäävää tai muuten ylivertaista vertailukohdetta ja sellainen voi varmaankin olla myös oma menneisyys.

     Nyt kuulee ennustettavan, että tulevat sukupolvet täällä lännessä ja pohjoisessa todella elävät huonommin kuin heidän vanhempansa. Tuskin kuitenkaan on vielä ajateltu, että he todella romahtaisivat joskus sille tasolle, joka vallitsi 1950-luvulla, joka nyt alkaakin olla isovanhempien aikaa.

     Mikäli tämä lama ei olekaan tyyppiä W tai edes WV, vaan muistuttaa pikemmin alas johtavia portaita, tulee lattia ilmeisesti vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun pohjoisen ja etelän tasoerot nivelloituvat. Kun palkkataso pohjoisessa on sama kuin etelässä, ei ole erityistä syytä siirtää työtä pohjoisesta etelään. Kysymys kyllä kuuluukin, onko sitä enää syytä siirtää etelästä pohjoiseen ja miksi.

     Jos suorittava työ päästetään täältä karkaamaan, voi valmius vastata tulevaisuuden haasteisiin heiketä rajusti. Intellektuaalisella alalla meillä ei ole mitään syytä kuvitella, että etulyöntiasemamme Itä-Aasian huippulahjakkaisiin kansoihin nähden olisi realistisella pohjalla.

     Sen sijaan, että etsisimme menestyksen avaimia yksinomaan kansainvälisestä vaihdantataloudesta, on meidän syytä taas kerran kurkistaa omien resurssiemme ja erityisedellytystemme suuntaan.

     Silloin näemme ainakin metsät ja puhtaat vedet ja jopa pellot, osaksi metsitettyinä, mutta tuossa tuokiossa valmiina palvelukseen. Loppumaton biomassan tuotanto turvaa lämmityksen ja liikenteen muutaman miljoonan ihmisen kansalle ikuisiksi ajoiksi. Pystymme myös tuottamaan ruokamme ja vaikkapa sitä viemään. Niillä pärjäsimme itsenäisyyden alkuvuosina ja jopa sota-aikana. Niillä voimme pärjätä aina.

     On mahdollista ja jopa luultavaa, että ihmistyö on yhä suuremmassa määrin väistyvä tuotannontekijä. Suuri osa kansasta on jo muuttunut liikaväestöksi, jonka syrjäytyminen uhkaa onnettomuudella myös heidän ympäristöään.

     Sen sijaan, että maahan haalittaisiin lisää työvoimaa, olisi entisetkin työttömät saatettava ihmisarvoiseen asemaan vaatimalla heiltä saamilleen rahoille korvausta. Systeemin pitäisi myös mahdollistaa kannustaminen ja korkeampi palkka paremmasta suorituksesta olipa sitten kyseessä vaikka talouden kannalta merkityksetön työ. Ihmisille on turvattava toivo ja ihmisarvo ja ne eivät ole edes rahalla mitattavissa.

     Tällaisten, vaikkapa ”tappiollisten” töiden järjestäminen saattaa kansamme onnen kannalta olla paljon tärkeämpää kuin suuren työntekijäreservin ja sen kylkiäisenä syntyvien slummien synnyttäminen työnantajien iloksi.

     Tärkeää voisi olla myös kansansivistyksen turvaaminen ja sen tason ylläpitäminen taloudellisesta merkityksestä riippumatta.

      Kansakoulujen ja kirjastojen luoma perussivistys näyttää nyt jo rapautuvan. Lukeminen ja laskeminen osataan, mutta hyvän kirjallisuuden ja filmien sijasta kulutetaan täyttä roskaa, ja sen tuottamiseen panostaa jopa veronmaksajien rahoilla toimiva televisio.

     Mikäli tosi-TV:lle, kokkisodille ja urheilulle pantaisiin jyrkkä huvivero, voitaisiin sen tuotolla rahoittaa kunnollisten kulttuuri- ja ajankohtaisohjelmien tuotantoa.

     Tähän liittyy tietenkin myös alkoholihaittojen minimointi. Palkkatasoon verraten uskomattoman halvat alkoholin hinnat, joihin vielä liittyy tosiasiallinen salakuljetuksen rajaton salliminen, ovat osaltaan tuhoamassa sitä inhimillisen kehityksen ihannetta, jonka takia koko talous ja sen pönkittämä yhteiskunta ovat olemassa.

     Mikäli alkoholin vuotuinen kulutus per capita saataisiin jälleen laskettua sille noin kahden litran tasolle, jolla se oli ennen hullujen vuosien reformeja, olisi kansamme monin verroin terveempää niin aineellisesti kuin henkisesti.

     Tiedän kokemuksesta, että elämä ilman alkoholia on tylsää, mutta sen tosiasiallinen tyrkyttäminen ihmisille, joille ei ihmisarvoisen elämän perusteita ole turvattu, on inhimillisen ja sosiaalisen tragedian luomista.

     Köyhä Suomi ei välttämättä ole slummien ja rikollisen elämäntavan Suomi. Sellaista ei ollut 1950-luvulla, mutta sellainenkin kehitys on mahdollinen ja juuri se on potentiaalisesti suurin uhkamme eikä suinkaan BKT:n putoaminen, saati huippujohtajien palkkauksen jääminen kansainvälisestä tasosta jälkeen.

     Voi toki olla, että kansallinen itsemurhamme on jo tosiasiallisesti päätetty asia. Rappeutunut kulttuuri ei kykene uusintamaan itseään ja korvautuu jollakin muulla, näin on ollut ennenkin. Köyhyys sinänsä ei kuitenkaan välttämättä ole suuri inhimillinen tragedia. Joskus maailmassa oli välineitä sen sietämiseen.

     Mikäli nyt tulee uudenlainen köyhyys 2., jota joudutaan kestämään rikkaan yhteiskunnan tarpeisiin suunnitelluilla instituutioilla, tilanne voi olla aivan toinen.

     Nyt, kun aikaa vielä kenties on, kannattaisi vakavasti pohtia millaisia kurjistumisen skenaarioita Suomella voi olla edessään ja estää niistä ainakin pahimpien toteutuminen.

      Pään pistäminen pensaaseen ja mielipuolisten väestönvaihtosuunnitelmien tekeminen nykyisen, tosiasiassa ehkä jo menetetyn ikuisen kasvun turvaamiseksi todistavat vain tekijöidensä avuttomuudesta elleivät sitten moraalisesta nihilismistä.

 

Venäjä sata vuotta sitten

 

Venäjä konkurssin jälkeen

 

The Modern World. A Survey of Historical Forces. Volume IV: Russia. By Nicholas Makeev & Valentine O’Hara. With an Introduction by the Right Hon. H.A.L. Fisher, M.P. London: Ernest Benn Limited 1925, 356 s.

 

     On aina avartavaa lukea vanhoja kirjoja, erityisesti sellaisia, jotka on kirjoitettu, ennen kuin saatettiin tietää, mitä pian -esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua- oikein tapahtuisikaan.

     Tällaiset kirjat auttavat mitä ymmärtämään paremmin sitä sokkona kävelyä, jota ihmiselämä parhaimmillaankin on. Valistuneet arvaukset ja odotukset tulevaisuudesta ovat aina tärkeämpiä kuin valistumattomat, vaikka jälkimmäiset sattuisivat joskus osumaan naulan kantaan ja edelliset taas romahtamaan.

     Muistan, miten elävästi tämä tuli mieleeni lukiessani Uuden Suomen toimittaja Juho Timosen Lenin-elämäkertaa, joka oli ilmestynyt vuonna 1930.

     Lenin oli kuollut jo vuonna 1924 ja halvaannuttuaan jäänyt pelistä pois jo vuonna 1922 eikä tietysti  sen jälkeen voinut tehdä Venäjän politiikassa sitä eikä tätä. Hän vain istui ja makaili pikkukaupungissa, jonka nimeksi annettiin Gorki Leninskije -Leninin kukkulat (Горки Ленинские). Hän ei siis ollut Nižni Novgorodissa, suurkaupungissa, joka sittemmin nimettiin Maksim Gorkille (Горький).

     No, joka tapauksessa Timonen kuvasi Leninin elämäntyötä varsin vakuuttavasti ja mutkattomasti: hän oli historian suuri hävittäjänero, joka ei koskaan pystynyt rakentamaan mitään. Venäjän suurvallan hän sen sijaan kyllä kykeni perin pohjin tuhoamaan. Leninin kuva tuossa kirjassa on varustettu tekstillä ”Pyövelin naama!”

     Itse asiassa tuohon ei voinut paljoakaan lisätä. Tarina oli päättynyt eikä Lenin haudastaan käsin enää voinut sitä jatkaakaan.

     Historian ironiaa on, että Stalin jo juuri tuohon aikaan -Timosen kirja ilmestyi vuonna 1930- oli parhaillaan suorittamassa –”ylhäältä”, kuten hän itse sanoi-  uutta Venäjän vallankumousta, joka muutti maata vielä paljon perusteellisemmin kuin Leninin aikaansaama sekasorto ja tyrannia. Kollektivisointi ja ensimmäinen viisivuotissuunnitelma (1928-1932) olivat parhaillaan käynnissä ja ne onnistuivat -omalla tavallaan.

     Venäjä, joka vuoteen 1928 mennessä oli töin tuskin saanut palautettua teollisuustuotantonsa maailmansotaa edeltävälle tasolle, oli ryhtynyt hurjaan kokeeseen, jossa pelattiin upporikasta tai rutiköyhää. Lenin ei enää ollut mukana, mutta hänen kehittämänsä ”puolueen” nimissä toteutettu tyrannia oli koko asian välttämätön ehto. Stalin, muuan vähän huomattu Leninin opetuslapsi otti käsiinsä vallan ja käytti sitä säälimättömästi koko ajan oppi-isänsä nimeä toistaen: Stalin oli nykypäivän Lenin.

     Niin se olikin. Lenin oli jättänyt jälkeensä savuavia raunioita, mutta myös diktatuurijärjestelmän, jonka avulla oli mahdollista hallita koko valtavaa Venäjän maata, mikäli sen käyttäjä oli tarpeeksi häikäilemätön. Ja sellainen Stalin oli.

     Vielä viisi vuotta aiemmin kukaan ei olisi kyennyt ennustamaan tällaista kehitystä, eivät ainakaan asiantuntijat.

     Makejevin ja O’Haran teos Venäjästä, joka ilmestyi arvostetun H.A.L. Fisherin toimittamassa sarjassa, oli hyvien asiantuntijoiden kirjoittama ja kaihtoi spekulointia ja emotionaalisia kannanottoja. Se on viileää analyysiä parhaimmillaan ja perustuu pitkälti virallisiin venäläisiin lähteisiin, erityisesti tilastoihin ja julkilausumiin.

     Kirjoittajista Makejev oli entinen SR, joka oli toiminut yleisvenäläisessä zemstvojen liitossa ja valittu Perustavaan kokoukseen (Учредительное собрание) Vladimirin edustajana.

     O’Haralla oli myös paljon kokemusta Venäjästä, jossa hän oli toiminut sekä liikemiehenä, että Englannin edustajana.

     Kirjan ensimmäinen puolisko käsittelee Venäjän historiaa, pääpainon ollessa 1900-luvun alussa. Vallankumous oli sodan tulos, mutta sillä oli juurensa myös poliittisen järjestelmän epäonnistumisessa ja yhteiskunnallisissa ongelmissa, jotka kasvoivat yhtä jalkaa väestön kanssa.

     Lokakuun vallankaappaus ei tietenkään muistuttanut millään tavalla sitä marxilaista vallankumousta, jollaisen tuloa bolševikitkin selittivät odottavansa. Jokaiselle vähänkin ajattelukykyiselle ihmiselle asia oli täysin selvä jo sillä perusteella, että teollisuustyöväestöä, joka Marxilla oli sosiaalisen vallankumouksen ratkaisevassa roolissa, oli koko valtavassa maassa vain pari prosenttia.

     Kaappauksen tekivät mahdolliseksi sodan poikkeusolosuhteet ja sen aloittama sosialismin kokeilu tuhosi loputkin siitä teollistuneesta ja urbanisoituneesta Venäjästä, joka periaatteessa oli marxilaisen vallankumouksen välttämätön ehto: sekä teollisuustyöväen, että kaupunkiväestön määrä puolittuivat parissa vuodessa. Teollisuuden kävi vieläkin kurjemmin.

     Kun tuho oli jokseenkin täydellinen, tehtiin täyskäännös NEP-politiikan myötä ja hankittiin jopa kansainvälisiä suhteita solmimalla Saksan kanssa Rapallon sopimus vuonna 1922. Diktatuuria ei suinkaan hellitetty, vaan päin vastoin tiukennettiin. Bolševikkien hallitsema Venäjä alkoi toipua, mutta sen näkymät olivat kovin harmaat.

     Valtavalla maaseudulla bolševikkien vaikutusvalta oli heikkoa ja sen itsetietoisuus oli koko ajan kasvussa, huomaavat kirjoittajat. Teollisuuskin oli saatu vähitellen virkoamaan, mutta kirjan ilmestyessä talous oli vasta 60% sodanedellisestä. Tehottomuus oli surkeaa ja byrokraattien määrä jopa ylitti työläisten määrän.

     Kirjoittajat ottavat kyllä huomioon myös sen, että bolševikit saattoivat myöntää laskeneensa väärin, kun odottivat maailmansodan päättyvän maailmanvalankumoukseen, mutta käyttävän siitä huolimatta Venäjästä saamaansa kuristusotetta uuden, sosialistisen Venäjän rakentamiseksi.

     Itse asiassa juuri seuraavana vuonna Stalin julkaisi merkittävän artikkelinsa sosialismin rakentamisen mahdollisuudesta yhdessä, erillisessä maassa. Aiemminhan sitä oli syystäkin pidetty mahdottomana.

     Kirja kuvaa myös salaisen poliisin roolia liioittelematta ja jopa viralliset luvut hyväksyen. Selvää joka tapauksessa on, että ”proletariaatin diktatuuri”, joka korosti sitä, ettei se ole minkään lain sitoma, merkitsi rajoittamatonta tyranniaa. Kirjoittajat muuten viittaavat myös Aleksanteri II:n murhan jälkeen vuonna 1881 voimaan tulleisiin ”väliaikaisiin säädöksiin”, joilla oli samansuuntainen merkitys.

     Toki ”vallankumous” ei sentään ollut mitään jatkoa venäläiselle perinteelle. Se oli ja halusi olla mahdollisimman jyrkkä historiallinen  katkos, vaikka ei päässytkään kauas pakoon juuriaan.

     Mitä tulee sellaisiin instituutioihin kuin perhe, sen tuhoaminen kuului ”puolueen” tavoitteisiin yhtä lailla kuin maanviljelyskommuunien ja valtiontilojen perustaminen. Molemmat näyttivät yhtä toivottomilta yrityksiltä. Uudentyyppisiä tilojahan saatiin perustettua vain mitätön osuus koko maataloudesta ja radikaali perhepolitiikka ja -ideologia saivat aikaan vain vanhanaikaista löyhätapaisuutta, erityisesti nuorison keskuudessa.

     Mitä kulttuuriin tulee, kirjoittajat huomaavat jo, että niin valtion (Lunatšarskin) aluksi suosima futurismi kuin aitoa proletaarista kirjallisuutta muka luova Proletkult ovat tulossa tiensä päähän. Lahjakkaita kirjailijoita Venäjällä kuitenkin oli, mutta ”uuden kulttuurin” luominen oli tuomittu yritys.

     Itse asiassahan ”proletaarinen” kulttuuri muodostui kirosanaksi vasta vuosina 1932-1934, jolloin sen johtajat syrjäytettiin ja jopa likvidoitiin tuholaisina. Uusi ”sosialistinen realismi” rakensi sen jälkeen vahvasti vanhan perinteen päälle ja Puškinin kuoleman(!) satavuotispäivä symbolisena uuden sosialistisen järjestelmän syntymävuonna 1937 oli valtava tapahtuma.

     Kaiken kaikkiaan tämä kirja on hyvin informoitujen ja tervejärkisten tarkkailijoiden tasapainoinen esitys aiheestaan ja lukija saa sen perusteella varsin lohdullisen kuvan odotettavissa olevasta hitaasta palautumisesta normaalitilaan. Heidän mukaansa se voi tapahtua piankin, mutta sen voivat saada aikaan vain venäläiset, jotka asuvat Venäjällä.

Gruusialaisia he eivät tulleet erityisesti maininneeksi.

Kun Rooma pelastui

 

Vanhoja uutisia

 

Titus Livius, Ab urbe condita XXVII. Hannibalin sota. Kohtalon iskuja. Suomennos Maija-Leena Kallela ja Ylermi Luttinen. Basam books 2026, 250 s.

 

     Roomalaiset aloittivat ajanlaskunsa kaupungin (Rooman) perustamisesta, ”Ab urbe condita”. Tuo tarunomainen perustamisvuosihan oli 753 E.Kr.

     Titus Liviuksen kirjoittama samanniminen laaja historiateos ”Ab urbe condita” oli Rooman valtakunnan virallinen historia, jota länsimaissa kunnioitettiin vuosisatojen ajan suurena menneisyyden kertomuksena, joka oli tunnettava ja josta voitiin ottaa oppia myös nykyaikana. Kirja kirjoitettiin keisari Augfustuksen aikana.

     Esimerkiksi Machiavelli, joka pyrki tutkimaan ihmisten poliittista käyttäytymistä ymmärtääkseen sen lainmukaisuuksia, sai hyvin kiinnostavaan Discorsi-teokseensa esimerkit Liviukselta (vrt. Vihavainen: Haun machiavelli tulokset ).

     Selvää on, että suurvallaksi kasvaneen isänmaansa historiaa kirjoittanut Livius suhtautuu kansaansa kunnon patriootin tavoin, vaikka ei kaihdakaan ankarasti nuhtelemasta myös huonoja ja vääryyttä tehneitä johtajia. Itse Rooman valtakunta oli hänelle kuitenkin valtioiden joukossa ykkönen, eikä pelkästään mahtinsa takia. Tärkeintä oivat hyveet.

     Liviuksen teoksen pohjalla vaikuttavasta eetoksesta antaa käsityksen seuraava passus, joka ei heijastanut vain Liviuksen omaa näkemystä. Itse asiassa Rooman historia sen suuruuden päivinä oli vuosisadat esikuvana myös myöhemmille länsimaille, jotka yhä uudelleen palasivat Rooman historiaan etsiessään sekä parhaita esikuvia että varoittavia esimerkkejä. Näin kirjoitti Livius noin 2000 vuotta sitten:

”Koskaan ei ole ollut Roomaa suurempaa ja nuhteettomampaa valtiota, eikä yksikään valtio ole tarjonnut runsaammin hyviä esikuvia; mihinkään muuhun valtioon ei ahneus ja nautinnonhalu ole tunkeutunut yhtä myöhään, eikä missään ole yhtä kauan pidetty köyhyyttä ja säästäväisyyttä niin suuressa arvossa. Niin, mitä vähemmän omaisuutta oli, sitä vähemmän sitä himoittiin. Vasta viime aikoina ovat rikkaudet synnyttäneet ahneuden, ja nautintojen ylenpalttisuus on tuonut mukanaan halun tuhoutua ylelliseen nautiskeluun ja viedä samalla tuhoon kaikki muukin.” (Käännös: Marja-Itkonen-Kaila).

     Valtakunnilla ja kokonaisilla kulttuuripiireillä on aina ollut nousu- ja laskukautensa ja näyttää siltä, että jossakin vaiheessa ne kaikki alkavat peruuttamattomasti rappeutua luovuttaakseen historiallisen paikkansa sellaisille, jotka sen paremmin ansaitsevat tai ainakin pystyvät itselleen ottamaan.

     Rooman vanhempi historia oli Liviuksen mielestä yleensä tarinaa hyveellisistä ajoita ja johtajista, jotka taas vuorollaan saattoivat joutua luovuttamaan paikkansa kurjemmille ja kansa saattoi nopeastikin rappeutua viiniruukkujen ja lihapatojen äärellä. Armeijastakin voi tulla kelvoton jo muutamassa kuukaudessa sen siirryttyä jonkin rikkaan kaupungin herkkujen ja irstailujen ääreen.

     Mikä Liviuksen kuvaamien aikojen ihmisille oli tärkeää oli rauha jumalten kanssa -Pax deorum. Kun se vaarantui, oli se yritettävä saada takaisin uhraamalla ja rukouksilla ja asian onnistumista tarkkailtiin uhripappien saamien merkkien avulla.

     Jumalat puolestaan ilmoittivat suopeudestaan tai vihastaan ennusmerkeillä, joista huomioitiin aina salaman lyönnit temppeleihin. Toinen huolestuttava merkki olivat epämuodostuneina syntyneet lapset ja eläimet. Aina joskus syntyi lapsia, joista ei voinut päätellä, olivatko ne tyttöjä vai poikia. Ainakin jossakin tapauksessa papit määräsivät sellaisen epäluoman vietäväksi roomalaisen alueen ulkopuolelle ja upotettavaksi mereen.

     Syntyi myös lapsia, joilla oli esimerkiksi norsun tai sian pää ja vastaavasti saattoi syntyä sika, jolla oli ihmisen pää. Joskus tapahtui, että härkä puhui ihmisen äänellä ja aika usein muuttui vesi vereksi jossain päin valtakuntaa. Taivaaltakin satoi milloin kiviä, milloin verta.

     Oudot enteet kauhistuttivat aina ihmisiä ja jumalten lepyttämiseksi järjestettiin suuria uhri- ja rukoustapahtumia. Aina ei Livius suinkaan uskonut enteiden olevan jumalallista alkuperää, vaan leimasi mitättömiksi sellaisenkin asian kuin että hiiret olivat eräässä temppelissä järsineet kultaa.

     Kaiken kaikkiaan enteet olivat joka tapauksessa hyvin tärkeä asia ja uskonto oli Roomassa tässä kuvattuna aikana eli 200-luvun alussa E.Kr. yhä kunniassaan. Roomassakin muuten järjestettiin jumalten kunniaksi kisoja jo tuohon aikaan. Olympian kisat Kreikassa olivat samaan aikaan suuri kansainvälinen tapahtuma, jonne matkusti paljon myös turisteja.

     Tämä Liviuksen nide ei sisällä ehkä yhtä paljon nykylukijaa kiinnostavia yksityiskohtia kuin eräät muut, koska se keskittyy sotaan: Hannibalin ja hänen veljensä Hasdrubalin kanssa käytyihin taisteluihin, joiden vaiheita sotajuonineen ja dramaattisine käänteineen kuvataan tarkoin, olihan kyseessä kuolemanvaara Roomalle.

     Muuan kiinnostava detalji ovat sotaelefantit, joita puunilaisilla oli aina mukanaan ja jotka saattoivat joskus pillastua ja alkaa tuhota omia joukkoja siinä kuin vieraitakin. Sen varalta norsun ohjaajalla oli mukanaan rautavaarna, jonka hän tarvittaessa iski nuijalla eläimen aivoihin ja tappoi sen.

     Kuten noihin dramaattisiin aikoihin sopii, oli myös Rooman liittolaisten lojaalisuus usein koetuksella ja niiden saamisessa takaisin omalle puolelle kysyttiin valtiomiestaitoja. Pelkkä brutaali kosto olisi romahduttanut koko asian.

     Kuten vanhoissa sotien kuvauksissa yleensä, ihmetyttää ja epäilyttää yhä uudelleen sotajoukkojen valtava koko. Italiassa tai Hispaniassa huolto-ongelmat tuskin olivatkaan samaa luokkaa kuin myöhemmin Euroopan taistelukentillä, mutta melkoinen hävitys on varmasti kohdannut seutuja, joiden halki ovat vaeltaneet yhteensä satatuhantiset sotajoukot.

     Metaurusjoella kerrotaan Hasdrubalin sotajoukosta surmatun 57000 miestä, 5040 vangittiin ja yli 4000 vangittua Rooman kansalaista saatiin takaisin. Jonkin verran vihollisia jätettiin henkiin levittämään tietoa roomalaisten menestyksestä. Riittipä siinä joka tapauksessa hautaamista ja kalman hajua.

     Kiitos taas kulttuuritahtoisille kääntäjille ja kustantajalle, jotka ovat saattaneet luettavaksemme tämänkin aikakautensa dokumentin. Väliotsikot ja johdanto ovat lukijalle sangen hyödylliset.

    On avartavaa lukea siitä, miten sota jo aikoinaan villitsi ihmiset ja tavallaan lohdullistakin on havaita, ettei ihmisen raadollisuus ole mikään uusi keksintö.

Liberaalin Venäjän historioitsija

 

Liberaalia Venäjän historiaa

 

А.Н. Сахаров, Исторические обретения на рубеже XXI века. Очерки. ИРИ РАН – «Голден-Би» 2011, 349 с. (A.N. Saharov, Historian saavutuksia 2000-luvun alussa, Venäjän Tiedeakatemian Venäjän historian laitos - kustantamo ”Golden Bee”.

 

     Vanha ystäväni Andrei Nikolajevitš Saharov, joka toimi kauan Venäjän Tiedeakatemian Venäjän  historian laitoksen johtajana, oli vakaumuksellinen liberaali ja sydämellinen Suomen ystävä, jonka ansioihin kuului muun muassa GPU:n vuosien 1922-1934 mielipideraporttien julkaiseminen ja joka suuresti myötävaikutti myös niiden salaisen poliisin raporttien julkaisemiseen, joita sotiemme ajalta nyt on saatavilla.

     Saharovin henkilön ole esitellyt jo muutamissa blogeissani (ks. Vihavainen: Haun saharov tulokset ), joten en rupea sitä tässä taas tekemään. Joka tapauksessa Venäjän historiankirjoitus koki hänen aikanaan renessanssin ja karisteli yltään stalinistisen ”Lyhyen kurssin” kahleet. Saharov sai kunnian esitellä näkemyksiään Putinillekin, jota kuitenkin alkoivat pian kiinnostaa paljon hurjemmat visiot.

     Saharov oli itse asiassa vanhan Venäjän ekspertti, joka oli tutkinut erityisesti Kiovan Rusin aikoja, mutta myös myhäisempiä, ja kirjoittanut Aleksanteri I:nkin elämäkerran. Niin sanottua normanniteoriaa hän vastusti ja sai siitä suureksi harmikseen syytteitä nationalismista, jonka kannattajaksi hän ei tunnustautunut.

      Patriootti hän kyllä oli, eikä torjunut anakronistisesti imperiumienkaan oikeutusta historiassa. Lämmin Suomen ystävä ja maamme suuri ihailija hän oli ja ehti nähdä myös Helsingin katukuvan muuttumisen ”kansainväliseksi”, mikä suuresti huolestutti häntä. Hän kysyi useasti ja varsin kauhistuneena, eivätkö suomalaiset huomanneet, mitä olivat tekemässä.

     Saharov ei ollut niinkään historian spesialisti kuin generalisti, käyttääkseni venäläisiä käsitteitä. Hänelle tärkeitä olivat suuret linjat, kansakuntien ja yhteiskuntien kehitys ja nimenomaan edistys. Hän torjui ajatuksen, että Venäjä kulkisi mitään erityistietä omaan, erityiseen päämääräänsä, liberaali hyvinvointivaltio vain saavutettaisiin kauheiden harharetkien jälkeen.

     Saharovin vaikutusta Venäjän historialliseen muistiin on pidettävä ainakin hetkellisesti tärkeänä, sillä hän johti myös uusien historian oppikirjojen suunnittelua. Tosin erilaisia oppikirjoja ja ”lukemistoja” (sposobija) ilmestyi aluksi hyvinkin suuria määriä kukin omine painotuksineen, mutta Venäjän historian laitoksen arvovalta oli toki omaa luokkaansa.

     Tärkeä oli myös Saharovin johdolla julkaistu kaksiosainen Venäjän historia korkeakouluja varten (История России с древнейших времен до конца XVII века. Под редакцией А.Н. Сахарова, Институт российской истории РАН, «АСТ, АТРЕЛЬ, ЕРМАК) 2003, 943 с.; История России с начала  XIX века до начала XXI века.  2003, 862 с.).

     Kirjat ovat asiallisia ja kiihkottomia, eikä niistä kannata etsiä mitään bobrikovilais-bäckmanilaisia Suomen historian tulkintoja, kun maamme, toki harvasti, mainitaan. Kirjoittaja tuntee hyvin myös talvisodan historian ja Suomen varhaisemmankin historian suuret linjat.

     En tiedä, ketkä opiskelijat, historioitsijoiden ohella, lukivat tai lukevat noita järkäleitä, mutta Saharovin johdolla julkaistuilla yleissivistävän koulun historian oppikirjoilla on luultavasti ollut vielä suurempi merkitys, ainakin jonkin aikaa.

     Käsillä oleva kirja koostuu Saharovin artikkeleista, haastatteluista ja puheista, joista yksi on Nižni Novgorodin opettajille 6.12.2007 pidetty puhe, jossa hän selostaa oppikirjassaan toteutettuja ideoita.

     Historian perustana on kehitys, selitti Saharov, ja tarkemmin sanoen edistys, erityisesti ihmisyksilön/persoonallisuuden (litšnost) edistyksenä. Sitä ei voi pysäyttää, vaikka on aikakausia, jolloin sitä tukahdutetaan.

     Jopa vuoden 1917 vallankumous toi kaiken sisältämänsä tuhon ohella mukanaan myös edistystä, tuodessaan talonpoikaiston syvät rivit modernisaation piiriin ja samaa on sanottava vuosien 1989-1993 vallankumouksesta (Saharovin oma käsite), joka toi mukanaan paljon pahaa, mutta myös edistystä.

     Toisin kuin usein ajatellaan, kertoi Saharov, Venäjän historia ei ole vain itsevaltiuden ja kansan riistämisen ja tukahduttamisen historiaa. Reformien ajatus ei koskaan sammunut, vaikka se yhä uudelleen tukahdutettiin Iivana Julmasta lähtien. Se oli vahvasti läsnä ja taustalla 1700-luvulla ja tietenkin myös sen jälkeen, erityisesti Aleksanteri I:n aikana ja tietenkin sitten ”reformien” kaudella.

     Pitääkö sitten Venäjän kehitystä verrata länsimaiseen vai eikö? Saharovin mielestä niin on ehdottomasti tehtävä. Läntisellä Euroopalla oli kehityksessä puolellaan suuria maantieteellisiä etuja, joiden ansiosta se pääsi kehityksessään Venäjän edelle.

     Myös Venäjällä oli kehittyneempiä alueita: Puola, Suomi ja Baltia. Kun ne erosivat Venäjästä, vaikutti se jäljelle jääneen Venäjän yleiseen tasoon. Samaan aikaan Venäjä joutui keskittymään Keski-Aasiaan ja Kaukasukseen, joiden kehitystaso taas oli Venäjää matalampi.

     Vanha neuvostohistoria nosti Venäjän kehityksen jarruksi kirkon ja uskonnon ja hallitsevan luokan, jotka nähtiin vain riistäjinä ja kansan vihollisina, mikä vääristi pahasti kuvaa. Myös Liettuan suurvalta nähtiin perivihollisena.

    Itse asiassa kirkolla ja uskonnolla oli suuri sivistävä rooli ja monet hallitsijat, aina Vale-Dmitri I:tä myöten olivat myönteisiä hahmoja. Liettuan suurvalta taas oli puoliksi venäläinen. Tataarien Ordakin toimi itse asiassa Venäjän tukena sen taistelussa ristiretkeläisaggressiota vastaan.

     Ja niin edelleen. Artikkelissa myös polustetaan lyhyesti Saharovin antinormanistista teoriaa, jolla on lähinnä kielelliset perusteet.

     Tässä kirjassa on julkaistu myös Saharovin esipuhe venäläis-suomalaisen yhteistyönä vuonna 2009 ilmestyneeseen talvisotakirjaan, jota ei ole samassa muodossa suomeksi julkaistu.(К 70-летию Советско-Финляндской войны. Зимняя война 1939-1940. В рассекреченных документах Центрального архива ФСБ России и архивов Финляндии. Исследования, Документы, Комментарии. Москва ИКЦ «Академкнига» 2009, 815 с.)

     Kirjan historia on erittäin kiinnostava, eikä se koskaan tullut yleiseen myyntiin. Olen siitä kirjоittanut jopa kirjassani ”Itäraja häviää”, enkä toista tarinaa tässä.

     Joka tapauksessa keräsin kirjaan myös suomalaisia mielialatarkkailun dokumentteja sekä ”Maan turvan” että EK:n kokoelmista ja muuta taustatietoa, johon perehtyminen on omiaan häivyttämään turhia ja mahdottomia spekuaatioita tuosta sodasta.

     Saharovin esipuheesta mainittakoon sen loppu, jossa hän kertoo, miten hänen isänsä, perheen asuessa Tšeljabinskissä, eräässä illanvietossa suuttuneena puna-armeijan kurjasta sodankäynnistä kysyi tetorisesti, osaako joku Vorošilov muka oikeasti komentaa armeijaa?

     Jonkin ajan kuluttua tulivat tšekistit hakemaan isää ja Andrei Nikolajevitšista tuli ”kansanvihollisen poika”. Rikoslain 58. pykälän mukaan kyseessä oli ”neuvostovastainen agitaatio”, eli siis rikoslain mukaan rangaistava vihapuhe.

     Talvisota näkyi erittäin selvästi myös ajan arkielämässä, jossa paikoin jopa leivän jakelu keskeytyi. Se ei ollut mikään mitätön episodi, vaan sen symbolinen merkitys koko maan historiassa oli hyvin suuri. Ennen muuta se oli valehtelun suuri symboli. Saharov eri tosin tätä sanaa käytä.

     Saharov esittää kirjassaan myös erittäin kiinnostavan näkökulman Suomen autonomian syntyyn osana Aleksanteri I:n yleistä politiikkaa: Suomen synnyn historia oli myös osa Venäjän historiaa, hän kiteyttää, vaikka jälkimmäisen osalta kehitys pysähtyi taas toistaiseksi, kun se taas Suomessa jatkui sen omalta pohjalta.

Tähän kannattanee palata tuonnempana.

     On kummallista ajatella, että vain reilu vuosikymmen erottaa meidät ajasta, joka oli yhä täynnä optimismia ja niin naapurissa kuin meillä näytti ihmiskunnan kehityksellä olevan vain yksi, selkeä ja järjellinen suunta, joka nautti kaikkialla jakamatonta kannatusta.

     Kuvitelmat massateurastuksista ja totalitaarisesta mielipideterrorista kuuluivat vain menneisyyteen ja kaameisiin dystopioihin, joita saattoi virkistyksekseen lukea takkatulen miellyttävässä lämmössä hyvän aterian päälle.

     Andrei Nikolajevitš kuoli vuonna 2019 ja säästyi näkemästä pahinta. Sitä emme varmaan mekään ole vielä nähneet.

Kuvitellun mestarin muistelmat

 

Nabokovin viimeinen

 

Vladimir Nabokov, Huomaa aina harlekiinit! Suomentanut Heikki Karjalainen. Moebius 2025, 302 s.

 

     Vladimir Nabokov on kuuluisa kaksikielisyydestään. Hän hallitsi sekä venäjän että englannin niin täydellisesti, että saattoi molemmilla kielillä kunnostautua suurena tyyliniekkana.

     Tyyliä tärkeämpää ainakin minusta on se, ettei Nabokov useinkaan hännystele lukijoitaan, vaan saattaa aika raa’an snobistisesti tuomita heidät in corpore pölkkypäiksi ja vähintään moukiksi. Yleensä asia jää meiltä kuitenkin onnellisesti huomaamatta.

     Minusta hänen kirjoituksissaan on varsin selvä narsistinen piirre, joka ei kuitenkaan tässä tapauksessa karkota lukijaa.

     Nabokov eli 19-vuotiaaksi saakka Venäjällä ja perheen talo Bolšaja Morskajalla, aivan Pietarin keskustassa on nykyään museona, jossa on tullut useammankin kerran käytyä. Oikein viehättävä paikka se onkin ja siellä järjestetään pikku tapahtumia.

     Kuten jo talon sijainnista saattaa ymmärtää, perhe oli rikas ja jopa upporikas, vaikka suku ei ollut ruhtinaallista, toisin kuin ”harlekiinien” päähenkilö Vadim Vadimovitšilla.

     Rikkaudet, jotka olivat peräisin etenkin äidin puolelta, eivät tehneet Vladimir Vladimirovitšin isästä poliittisesti taantumuksellista, vaan hän kuului liberaalin kadettipuolueen (KD) johtohahmoihin yhdessä Pavel Miljukovin ja Pjotr Struven kanssa.

     Mainittakoon, että hän muun muassa haastoi ”Novoje Vremjan”, tuon meillä hyvin Suomi-vihamielisyydestään tunnetun lehden päätoimittajan Suvorinin kaksintaisteluun, ei toki kuitenkaan Suomen, vaan oman perheensä loukkaamisesta. Juristina Nabokov Senior oli kirjoittanut myös tutkielman kaksintaistelujen oikeudellisesta merkityksestä.

     Vallankumouksen jälkeen perhe siirtyi ulkomaille ja Nabokov senior kuoli Berliinissä otettuaan kiinni ystävänsä Miljukovin murhaajan, jonka rikoskumppani kuitenkin pääsi ampumaan häntä selkään. Kyseessä olivat äärioikeistolaiset, joiden käsityksissä liberalismi oli kaikkien Venäjän onnettomuuksien alkuna.

     Joka tapauksessa Vladimir Nabokov Junior oli perinyt isänsä kotoa sekä vapaamielisyyden että kaiketi myös kirjaisen lahjakkuuden, koska sitä ilmeni koko hänen sisarussarjassaan. Hänen tyyliään on kehuttu ja hänen on nähty kykenevän ylittämään venäjän ja englannin välinen kulu, joka on varsin merkittävä, kun tarpeeksi korkealle mennään, niin sukulaiskielet kuin ovatkin kyseessä.

     Nabokovin Gogol-esseestä, joka on itse asiassa varsin lyhyt, mutta loistokas, olen useinkin kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun pošlost tulokset ). Hänen muistelmakirjansa ”Puhu, muisti” on sangen kiinnostava, erityisesti emigranttielämän kannalta (ks. Vihavainen: Haun puhu muisti tulokset ).

     Tämä nyt käsillä oleva kirja on jonkinlainen pastissi muistelmakirjasta ja kirjoitettu fiktiivisen ”Vadim Vadimovitšin” nimiin. Tämä henkilö on elämäkerraltaan kovasti Vladimir Vladimirovitšin näköinen, mutta eroja on tietenkin voitu tekstiin rakennella mielin määrin. Mahdollisesti sekaan on myös voitu panna ihan todellisuuteen perustuvaa ainesta, jota jostakin syytä ei muistelmissa ole.

     Nabokov oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi peräti yhdeksän kertaa, mutta häntä ei koskaan valittu. Mikä sitten lieneekään ollut Ruotsin Akatemian päätöksen takana, on vaikea tietää. Kukaties kyseessä oli halu olla liikaa ärsyttämättä Neuvostoliittoa, jonka harmiksi Ivan Bunin, pirullinen antibolševikki, oli jo saanut palkinnon ja myöhemminhän sen sitten saivat niin Pasternak kuin Solženitsyn.

     Nabokovin ylenkatse bolševismia kohtaan on hänen teoksissaan pieni sivujuonne, mutta se on ainakin yhtä suurta kuin amerikkalaiseen bestseller-kirjallisuuteen kohdistuva.

     Yleensä hän näyttää halveksivan kaikkia ajattelun ja kirjoittelun rajoituksia ja vuonna 1955 hän aiheutti skandaalin julkaisemalla ”Lolitan”, joka kuvaa aikuisen miehen ja 12—vuotiaan tytön seksisuhdetta. En tiedä, onko kirja nyt Amerikassa jo kielletty. Miksei olisi?

     Vastaavaa pervoutta löytyy tästäkin kirjasta, jonka sankarin elämän sisältönä ovat kauniit naiset, joita kohtaan hän joskus käyttäytyy kovin härskisti. Vuonna 1970 ei seksillä enää kuitenkaan voinut ketään hätköhdyttää. Ajallisesti läheinen1950-luku oli jo kulttuurisesti mittaamattoman kaukana.

     Otsikon ”harlekiinit” ovat tekstin tahallisia mahdottomuuksia ja muita groteskeja mielettömyyksiä, joita lukija ei useinkaan huomaa. Tämä kirja kuitenkin kertoo sellaisia sisältävänsä ja näyttäähän niitä jokunen ihan paljaalla silmällä löytyvänkin.

     Kirjallisuusihmisille tällainen on varmasti hyvin kiinnostavaa, mutta tosikkona huomaan itse aina vain miettiväni, liittyykö tämä tai tuo kuvauis ihan oikeasti kirjoittajan elämään vai onko hän vain keksinyt sen. Valitettavasti asia jää usein ratkaisematta.

Ehkäpä kirja on ”tarua ja totta”, mutta ei se nyt ihan Goethen tasolle nouse (vrt. Vihavainen: Haun wahrheit und dichtung tulokset ).

     Toki kirja oli ihan viihdyttävää luettavaa, mutta kun itse olen enemmän kiinnostunut todellisuudesta edes siinä muodossa kuin ihminen sen muistaa, en oikein jaksanut tempautua mukaan. Käännös vaikuttaa asianmukaiselta ja tuntuu välittävän aika luontevasti Nabokovin usein omaperäisiä ilmauksia.

     En kuitenkaan ole tutustunut alkutekstiin, joten tässäkin on kyse pelkästä mutusta.

Sivistys ja herrojen metkut

 

Takatalvet tulevat ja menevät

 

     Kuin tässä taas katsoo ikkunasta ulos, näyttää kaikki kovin lohduttomalta. Lumipeite maassa on yleensä kaunis asia, mutta väärään aikaan laskeutuneena se näyttä irvokkaalta ja tuntuu tekevän pilkkaa niistä odotuksista, joita varhainen kevään tulo oli jo antanut. Miten mahtanevat muuttolinnutkaan tulla toimeen.

     Joskus säät ovat oikutelleet tässäkin maassa ja juhannuksena on saatettu mennä kirkkoon reellä. Joulukirkkoon taas on päästy soutamalla. Tämä nykyinen takatalvi ei näytä ainakaan vielä ihan yhtä pahaenteiseltä, useinhan meillä on vappuna lunta santanut, vaikka joku onkin keksinyt julistaa vapun kesän ensimmäiseksi päiväksi.

     Eivät satunnaiset akanvirrat pysty pitkäaikaisia trendejä muuttamaan, vaikka usein meilläkin on nälkävuosia koettu ja ilmastokin on välillä muuttunut aika rajusti, tosin melko lyhytaikaisesti, syynä kaiketi suuret tulivuorenpurkaukset jossakin kaukana.

     Historiaa on tullut tavaksi pitää lineaarisena, siinä on jo muutaman sadan vuoden ajan haluttu nähdä kehitystä ja vieläpä edistystä. Kuvitelmat ihmissuvun, etten sanoisi ihmisrodun kehittymisestä aina vain parempaan suuntaan eivät ole olleet tyhjän päällä. Kyllä nykyihminen on ainakin paljon tehokkaampi kuin esi-isänsä.

     Mutta edistyksen ideologit (ks. Vihavainen: Haun condorcet tulokset) pitivät aina keskeisenä ajatusta ihmisen henkisestä kasvusta, hänen tietoisuutensa kehittymisestä myyttisistä ja uskonnollisista vaiheista tieteelliseen, hänen muuttumistaan rationaaliseksi ja autonomiseksi persoonallisuudeksi (ks. Vihavainen: Haun riesman tulokset ).

     Suuri tehtävä niin ihmiskunnalla kuin kansakunnillakin oli sivistymisen projekti: koulutus. Ennen muuta koko kansan opettaminen ja vasta toissijaisesti pienen kansallisen eliitin nostaminen inhimillisen kehityksen korkeimmille taosoille.

     Kansa saatiin meilläkin koulutettua, suurin ponnistuksin. Kansakouluaate koki ensimmäisen suuren voittonsa jopa nälkävuonna ja seuraavina vuosikymmeninä se kukisti kilpailijansa, taantumuksen ja klerikalismin kaikilla paikkakunnilla. Kiertokouilun sijasta kansakoulu saatiin vajaan sadan vuoden sisällä jokaisen henkiseksi omaisuudeksi.

     Toisen maailmansodan jälkeen räjähti myös oppikoulun käynti ja toisen asteen koulutuksesta tuli selviö koko kansalle.

     Kaikkiallahan näin ei ole tänäkään päivänä, eikä meilläkään ole syytä ilman muuta uskoa, ettei maahamme kehity sellaista slummiväestöä, joka yksinkertaisesti kieltäytyy opetuksesta ja elää mieluummin omassa, erillisessä elämänpiirissään, jossa koulua pidetään vieraan kulttuurin vihattavana elementtinä.

     En puhu nyt yhden tai kahden vaalikauden perspektiivistä, vaan vuosisadoista. Vielä noin kaksisataa vuotta sitten, e,i siis vbain muutama sukupolvi sitten suomenkielinen kulttuuri oli vielä aivan kehittymätöntä, sikäli kuin siitä saattoi edes puhua. Sen jälkeen seurasi herätys, mutta hyvin pian myös tukahduttaminen -takatalvi.

    Ehkä sitäkin voi lyhyesti muistella juuri nyt, kun luontokin taas osoittaa, ettei se kulje aina suorinta tietä, ekä mikään todista, että edessämme olisi ikuinen kulttuurin kesä.

 

Valitun kansan olemus

Juhani Aho, Kevät ja takatalvi (1906), SKS 2006, 571 s.

 

     Kun Juhani Aho kirjoitti historiallisen romaaninsa suomalaisuusliikkeen alkuajoilta, oli kansakunnan kohtalo taas valinkauhassa. Sortokausi oli kirjan ilmestyessä takana ja toiveet olivat taas suuret, mutta Suomen tulevaisuus imperiumin osana ei välttämättä ollut edes silloin turvattu.

    Ensimmäinen sortokausi oli ehdottomasti tyrmäävä takaisku, mutta vuonna 1906 voitiin jo toivoa, että se olisi vain ohimenevä takatalvi.

     Selvää on, että vielä äsken eli kirjan kirjoitushetkellä tulevaisuus oli näyttänyt paljon synkemmältä. Toki kirjaa ei ollut vuonna 1906 kirjoitettu -näin laajaa teosta ei olisi voitu saada aikaan muutamana optimismin kuukautena, marraskuun manifestin jälkeen.

     Kirjoittamisprosessi olikin ilmeisesti varsin pitkä ja oli enimmäkseen tehty Tirolin ja Italian alppimaisemissa vuodesta 1903 lähtien. Vuosina 1906-1907 kirjoitettu kirja olisikin varmaan ollut erilainen kuin Bobrikovin aikana aloitettu.

     Yhtä kaikki. Se suomalaisen kansakunnan ja suomenkielisen kulttuurin luominen, josta Snellman oli puhunut ja jonka alkuvaiheita kirjassa kuvataan, oli 1900-luvun alkuun mennessä saavuttanut jo erittäin merkittäviä edistysaskelia, vaikka kaikki näytti jo vuonna 1850 valuvan hukkaan, kuten kirjassa kuvataan.

     Tuolloinhan säädettiin pahamaineinen sensuuriasetus, joka kielsi julkaisemasta suomeksi muuta, kuin uskonnollista ja taloudellista kirjallisuutta. Loppujen lopuksi sitä noudatettiin vain viisi vuotta, Nikolai I:n kuolemaan saakka, vaikka se kumottiin vasta 1860.

     Joka tapauksessa kyseessä oli yksi tuon aikakauden uskomattomimpia kansallisia sortotoimia, vaikka sen merkitystä suuresti vähensi se, että koko sivistyneistö osasi ruotsia -suomea vain harvat. Suomen kielen ja sitä puhuvan kansan tuon asetuksen taustavoimat joka tapauksessa halusivat syystä tai toisesta jätettävän sivistyksen ulkopuolelle.

     Ahon kuvaama kevät on Snellmanin Saiman ja Lönnrotin Kalevalan aikaa. Silloin nuorison entusiastit kuvittelivat uuden suomalaisen kulttuurin syntymistä kalevalaiselle pohjalle ja kansanvalistuksen uskottiin vapauttavan syvien rivien uinuvan potentiaalin.

     Takatalvi taas oli hallitsevan virkavaltaisuuden kosto, joka iski sekä Snellmania että heränneitä, jotka itse asiassa edustivat sitä todellista kansaa ja jolle kalevalaiset runot olivat pelkää pakanuutta.

     Todellinen isänmaallisuus olisi kansan palvelemista, ymmärsi nuoriso, mutta ei aluksi tiennyt, millaista tuo kansa oli ja mistä se löytyisi.

     Lopulta se löytyi herännäisyydestä, joka oli aitoa kansan riveistä noussutta liikettä, omanlaistansa vapaa-ajattelua, joka perustui itse pohdittuun ja perusteltuun Raamatun tulkintaan. Kansasta vieraantuneelta herrasväeltä ei sen piirissä oppia otettu.

     Ahon romaania on sanottu naiiviksi ja sen henkilöitä suorastaan lastenkamarimaisiksi, mikä pitää paikkansa, mutta siinä suhteessa se on melko hyvässä seurassa. Tolstoin Ylösnousemus tunnettiin meilläkin.

     Ymmärrän kyllä, että Eino Leino tunsi tarvetta pilkata kollegaansa romaanillaan Tuomas Vitikka. Ahon romaani edusti paljolta juuri niitä aineksia, joita vastaan hyökkäämistä Leino piti velvollisuutenaan.

     Luultavasti hänen sympatiansa olivat aika lailla tuon Ahon kuvaaman liberaalin herrasväen puolella ja körttiläisiä vastaan. Kysymys kansasta oli kuitenkin aikanaan monimutkaisempi ja ehkä Aho ymmärsi asian syvemmin.

     Aho antaa ymmärtää, että vanhan virkavaltaisen eliitin joukosta lähti se takatalvi, joka uhkasi sekä kansallista että uskonnollista herätystä. Muistan Heikki Ylikankaan esittäneen, että körttiläisten kimppuun itse asiassa kävivätkin kansalliset herättäjät, Lönnrot takapirunaan. Muistaakseni tälle näkemykselle löytyi kuitenkin vain aihetodisteita.

     Aholta, joka oli aikansa länsimaiseen sivistykseen hyvin perehtynyt maailmanmies, olisi joka tapauksessa odottanut toisenlaista otetta aiheeseensa. Mutta ehkäpä hän tunsi nuo asetelmat niin hyvin kotinsa pappilamiljööstä, että tunsi tarvetta eläytyä nimenomaan ihannoimaansa herännäisyyteen, joka itse asiassa lienee ollut hänelle vierasta. Melkoisena boheeminahan häntä taidettiin pitää.

     Aholla kansallinen liike ja talonpoikien uskonnollinen liike käyvät tavallaan käsi kädessä. Kansa oli jotakin hienoa ja ylevää, ainakin noin periaatteessa. Se oli vain saatava tulemaan siksi, mitä se oli.

     Luulen, että romaanin avainkohtia ovat ne pohdiskelut, joissa luonnehditaan Suomen kansaa. Se oli varsin erikoinen kansa. Sen luvattu maa oli köyhä, karu erämaa, ”joka oli sille annettu sen tähden että se oppisi Herraa seuraamaan”. Se oli kovaa koulua, mutta tuotti aivan erityisen tuloksen:

Suomen kansa on ehkä enemmän kuin mikään muu kansa maailmassa kasvatettu siihen uskoon ja luottamukseen, että sen kohtalo on Jumalan kädessä… ehkä juuri se (on) antanut sille sen ihmeellisen rauhallisuuden odottaa maalisenkin onnen täyttymistä. ..

Sen uskon on sille etupäässä antanut se, että sen opillinen kasvatus on ollut miltei yksinomaan uskonnollinen ja ihanteellinen. Siitä sen passiivinen sitkeys. Se ei käy voimalla eikä väellä vastustajainsa kimppuun, ei nosta kättään ulkonaisia eikä sisällisiä vihollisiaan vastaan, vaan uuvuttaa ne kärsivällisyydellä, tietäen niiden ajan tullen luhistuvan maahan kuin hanki auringon edessä…

Ei se ole keisari, vaan Jumala, joka on korottanut Suonen kansan kansakuntien joukkoon. Siksipä on Jumala myöskin pitävä huolen siitä, että sitä ei kansakuntien joukosta keisarikaan voi pyyhkiä pois.

     No, tällaiset puheet olivat toki myrkkyä aikansa liberaaleille eli siis Ahon aikakaudelle, eikä ole takeita siitä, että ne heijastelisivat kovin autenttisesti myöskään kuvatun, menneen aikakauden henkeä.

     Silti ne kannattaa mielestäni ottaa vakavasti. Suomalaisen nationalismin luomisessa oli toki erilaisilla vapaa-ajattelijoilla ja liberaaleilla omat ansionsa, mutta kansan syville riveille harras kristillisyys oli usein varsin tyypillistä.

     Mutta ainahan meitä on ollut joka junaan. Jos joku jaksaa lukea, on tässä vielä kuvaus opin tielle lähtijästä, josta ihanteellisuus on kaukana.

….

Kulttuurisen luopion kuvaus

     ”Kansankynttilöiden” uhrautuva työ kansan sivistämiseksi on yleinen teema vanhemmassa suomalaisessa kirjallisuudessa, vaikka meillä on ihmetelty koulua käsittelevää kirjallisuutta olevan vähän, kun se taas Virossa pistää silmään.

     Luulen, että kyseessä on perspektiivivirhe. Suomessa on näkökulma usein ollut abstraktimpi ja oppilaiden sijasta opettajat ja kansanopistolaiset ovat olleet useammin kohteena. Kuitenkin merkittäviä opuksia riittää esimerkiksi Järnefeltin ”Isänmaasta” aina Eino Säisän moniosaiseen romaaniin (ks. Vihavainen: Haun suuri murros tulokset ). Muistelmissa koulu on tietenkin esillä sadoissa kirjoissa. Ehkäpä niistä kannattaisi tehdä jonkinlainen kooste? Tutkimuksia varmaan onkin.

     Joka tapauksessa kansakoulun idea koettiin ennen mutta ihanteelliseksi: kansa oli nostettava primitiivisestä raakuudestaan sivistyksen piiriin.

     Oppikoulu sen sijaan oli etenkin 1800-luvulla ja vielä hieman toisen maailmansodan jälkeenkin tie herraksi, hyväpalkkaiseksi virkamieheksi, jollaisiksi talon nuorimmat veljekset haluttiin maksaa pois jakamasta pienentyvän tilan maita.

     Herrat taas olivat tunnetusti taipuvaisia puhaltamaan yhteen hiileen ja ajattelemaan ja toimimaan epäkansallisesti eli rahvasta polkien ja siitä hyötyen, elleivät olleet saaneet isänmaallista herätystä.

     Jälkimmäinen tyyppi oli kirjallisuudessa paljonkin esillä, mutta vaihtelun vuoksi kannattaa ehkä nostaa esille myös se mitalin toinen puoli. Kaikkialta, itsepä Savoin sydämestäkin löytyi opportunisteja ja narsisteja, joille korkeampi oppi tarjosi samanlaisen tilaisuuden elää kansan kustannuksella kuin politiikka nykyään, mikäli asia ilmaistaan populistisen diskurssin mukaisesti.

Tässä esimerkki:

 

Laivamatkan kuvaus

  

Juhani Aho, Kosioretkestä Maailman murjomaan. Yhdeksän kertomusta. WSOY 1948, 409 s.

 

     Toki Aho oli aikaansa seuraava lehtimies ja siis tavallaan politiikan palvelija, joka osasi piirtää hullunkurisen myrkyllisiä kuvia aikansa mahtimiehistä. Kansanihmisten elämää kohtaan hän sen sijaan tunsi aitoa kiintymystä ja pyyteetöntä myötätuntoa ja hänen hahmonsa vaikuttavat usein täysin todellisilta, olkoonkin, että kaunokirjallisia hahmojahan ne ovat. Mikään kansanryhmä ei ole hänen vihansa kohde.

     Tässä kokoelmassa on sattunut montakin epäonnista ja suorastaan traagista tyyppiä keskushenkilöiksi: vanhapoika, joka saa aina vain rukkaset, kievarinpitäjä, joka tyhmyyttään keljuilee aivan väärälle kohteelle, räätälin oppipoika, joka ylpeilee kellostaan, kunnes kadottaa sen, lahjakas kansanrunoilija, jonka harrastukselle vaimo ei anna mitään arvoa.

      Koomisia ovat tuittupäinen Hellmanin herra, jolle hyvät veljet tekevät kelpo kepposen ja nuori pappismies, joka ajan muodin mukaisesti on jättänyt alkoholin nauttimisen ja yrittää tupakkalakkoakin.

     Lohduton tarina on onnettomalla Maailman murjomalla. Hän on pilkattu ja syrjitty mies, jonka elämäntyön tuhoaa uuden ajan ihme -rautatie. Mutta lähes yhtä surkea taitaa olla se nuori ylioppilas, joka matkustaa Kuopiosta Helsinkiin, ensin laivalla Lappeenrantaan ja sieltä junalla päämäärään.

     Parin päivän matkan aikana siirrytään huolettoman ja lupaavan tulevaisuuden odottelusta onnettomuuden syövereihin.

     Kuvaus on laatukuvamaista ja psykologisesti uskottavaa, vaikka saattaahan siinä olla karrikointiakin mukana. Joka tapauksessa Helsinkiin -novellin keskushenkilö on liki valokuvamaisen tarkasti kuvattu aikansa ilmiö ja myös ajan uudet suuntaukset maalaisylioppilaineen, kielitaisteluineen ja uusine ja vanhoine asenteineen ovat hyvin todentuntuisia.

     Ruotsinkieliselle puolelle ajan suuressa kielitaistelussa asettunut poika pääsee nyt ensi kertaa elämässään irtautumaan perheestään ja laivan salongissa hän yrittää ryhtyä oitis maailmanmieheksi, joka juo totia ja polttaa sikaria sinä kuin muutkin herrasmiehet, laivan kapteeni mukaan lukien. Tietenkin myös kauniimman sukupuolen salaperäiset houkutukset kiinnostavat erittäin paljon.

     Tällaista nuorten ylioppilaiden saapumista uuteen maailmaansa on kirjallisuudessa ja muistelmissa kuvattu runsaasti hamasta Topeliuksesta lähtien. Yleensä kuvaus keskittyy itse kaupunkiin, mutta tässä tapauksessa jo laivamatka merkitsee aivan uuteen maailmaan astumista.

     Laivalla maailman houkutukset alkavat vaikuttaa jo Kallaveden puolella, mutta vasta Savonlinnasta lähtien alkaa todellinen myllytys. Sinne saapuu muutamia muita Helsinkiin menijöitä, varsinaisia juupeliyliopilaita, kuten ennen sanottiin.

     Kuvaus laivan pysähtymisestä Savonlinnassa on jo sellaisenaan aivan verraton sketsi koko tämän pienen kaupungin herroista: kun laiva pysähtyy, he tapansa mukaan tulevat miehissä salonkiin juomaan niin monta konjakkia kuin ehtivät.

     Virantoimitukseen nämä kansan palvelijat menevät useinkin tuhdisti päissään ja ryyppäävät rutiininomaisesti useamman päivän putkia. Välillä sentään syödään Nälkälinnassa, mikä todistaa, ettei kyseessä ilmeisesti ole vielä krooninen alkoholismi.

     Savonlinnasta laivan matka jatkuu uudessa seurassa Lappeenrantaan. Junamatka ravintola-asemineen Kaipiaisissa ja eksoottisine matkustajineen on tai olisi jo uusi ja ihmeellinen kokemus, mutta vahvasti liikutetussa seurassa sankarin tajunta alkaa jo toimia puolivaloilla.

     Helsingissä ajetaan heti Kappeliin eikä sen sulkeuduttuakaan mennä hotelliin, vaan erääseen noista sen ajan ilopaikoista, joissa oli seikkailuja tarjolla hyvästä maksusta. Äidin Kuopion laiturilla antama setelikäärö joutuukin pian muihin taskuihin. Tulevaisuus ei näytä valoisalta, ymmärtää lukija.

Novellin voi siis ymmärtää vaikkapa moraliteettina, mitä se saattaa ollakin, mutta joka tapauksessa sen ns. sanoma ei tunnu häiritsevältä. Eihän kirjoittajakaan ollut mikään puritaani, vaan pikemmin boheemi polyamoristi, jolle ajan tapaan normaalit ruokajuomat kyllä maistuivat.

 

Toden puhumisen ongelmia

 

Säikytetyt idiootit

 

     Muuan neuvostokirjailija jonka nimeä en juuri nyt muista, kirjoitti joskus suojasään kaudella ”säikkymättömien lintujen maasta” eli pohjoisesta, jossa hänen ei tarvinnut sanoa yhtäkään valhetta…

     Irvileuat tekivät tästä käsitteen ”säikkymättömien idioottien maa”, eli Neuvostoliitto, jonka kansa kyllä näki, mitä sen nimissä ja keskuudessa tehtiin, mutta suhtautui asiaan hyvänahkaisen välinpitämättömästi. Olisi ollut turhaa sanoa sille yhtäkään totuutta.

     Säikkymätöntä oli myös Nikolai I:n ajan paikallinen herrasväki siihen saakka, kunnes säikähti oikein kuollakseen: paikkakunnalle oli ilmeisesti saapunut reviisori, jonka kanssa ei sopinut leikkiä. Mies oli kaikin keinoin saatava omalle puolelle: ehkä hänet voisi naittaa jonkin kauniille tyttärelle? Ehkäpä paikalliset herkut, muikut ja kuoreet (rjapuška i korjuška) houkuttelisivat hänet paikkakunnan omaksi patriootiksi?

     Suomen kansakaan ei vähästä säikähdä, eikä sen herrasväkikään. Tosin helmikuussa 2022 herrojen naama venähti totiseksi, mutta silloin otettiin käyttöön suunnitelma B, joka palautti vanhan, euforisen tunteen siitä, etteivät asiat voi oikeastaan ollakaan paremmin.

     Sittemmin tilanne on taas muuttunut ja on havaittavissa tiettyä säikkymisvaaraa, joskaan tuskin ainakaan vielä horjuntaa. Uusi roolimme länsimaisen kulttuurin etuvartiona tuntuu ylevämmältä kuinm mikään muu.

     Pois se minusta, että pitäisinkään jotakin muuta parempana kuin sitä viisautta, jota valitut edustajamme ilmentävät ja sitä moraalia, jota he säteilevät. Kuitenkin kaikessa tässä on jonkinlainen ulkoa opetellun pinnallisuuden ja tosikkomaisuuden maku. Kaipaisin sellaista syvää analyysiä, jonka voi esittää vain kaunokirjallisessa muodossa.

     Nikolai Gogol, jonka juttuja jälkimaailma on usein pitänyt vain kaunokirjallisena fiktiona, osui joka tapauksessa aikansa herrasväen pelkojen ja toiveiden ytimeen teoksillaan ”Reviisori” ja ”Kuolleet sielut”. On väitetty jopa tosikon Nikolai I:n nauraneen niille.

     ”Verum dicere ridens”, sanoivat jo muinaiset roomalaiset. Totuus kannattaa esittää nauraen, jos haluaa, että se ylipäätään pääsisi ajattelun kohteeksi. Muuten se torjutaan jo ennalta.

      Turha on koettaa ketään hyveellisyydellään ylpeilevää säikyttää aritmetiikalla tai muilla vastaavilla ikävillä asioilla. Eivät kirkon tohtoritkaan halunneet katsoa, mitä piru heille Galilein kaukoputkesta haluaisi näyttää. Heillä oli jo Raamatun totuus tiedossaan.

     Ei meidänkään kansamme ole yleensä säikkyväistä sorttia, joten sen toinen puoli osaa kyllä aina arvostaa vallitsevaa poliittista suuntausta yhtä paljon kuin toinen puoli osaa sitä vihatakin. Sitä kautta ei ole mahdollista kertoa koko kansalle mitään.

     Olisipa meilläkin sen sijaan oma Gogol, joka perkaisi kulttuurimme hullunkurisuudet niin, että ne olisi pakko tunnustaa ja nauramisen jälkeen niitä ehkä hävetäkin in corpore. Ehkä sekin vielä tulee?

Mutta tässä jotakin siitä oikeasta Gogolista:

tiistai 22. marraskuuta 2022

Tapahtui Venäjällä

 

Herrasmies Hersonista

 

Nikolai Gogol, Kuolleet sielut (1842), kääntänyt Samuli Suomalainen 1882, Otava 1977, 298 s.

Elmo Nüganen – Nikolai Gogol, Mjortvyje duši. Russki teatr v Estonii-Vene teatr, Tallinna 2022.

 

     Koko sivistynyt maailma tuntee Kuolleet sielut, tarinan herrasmiehestä, joka osteli tilanomistajilta ”sieluja” eli maaorjia, jotka sitten siirrätti omiin nimiinsä ja panttasi huomattavaa rahasummaa vastaan.

     Kuolleetkin maaorjat olivat henkikirjoilla ja niistä oli maksettava henkiraha siihen saakka, kunnes uudessa revisiossa todettiin heidät kuolleiksi. Venäläisessä on kolme osaa, sanottiin aikoinaan, ruumis, sielu ja dokumentti. Virkavaltiaiden maailmassa varsinaisesti väliä oli vain tuolla kolmannella osalla ja se tarjosi tässä tapauksessa yritteliäälle tilaisuuden tehdä helppoa rahaa.

     Toki Venäjällä oli lakeja, jotka oli tarkoitettu estämään kaikki väärinkäytökset. Kuluneen sanonnan mukaan niiden ankaruutta lievensi se, ettei niitä pantu toimeen. Sivumennen sanoen, Putinilla on tapana esiintyä julkisesti hienojen ja siunauksellisten määräysten julistajana. Niiden toimeenpano on kokonaan eri asia, ja sitä valvoo nyt, kuten neuvostoaikanakin erityinen kansalaisaktiivisuuteen vetoava elin.

     Gogolin aikaan kaikki tapahtui tilanomistajien hyväveliverkoston sisällä, joskin huonolla tuurilla saattoi saada vieraaksi Pietarista reviisorin, joka uskoi enemmän matematiikkaan kuin kestiystävyyteen ja molemminpuolisesti edullisiin suhteisiin.

     Tšitšikov, herrasmies, joka osteli sieluja, tiesi, ettei niitä saanut myydä ilman maata -vaikka sitäkin koko ajan tapahtui. Asia ratkaistiin elegantisti siten, että hän muutti kirjansa Hersonin kuvernementtiin, väestöpulasta kärsivään Novorossijaan (Vihavainen: Haun novorossija tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ), jossa kaikille halukkaille oli tarjolla maata ilmaiseksi – tehkööt nuo vainajat sillä sitten mitä tahtovat…

     Aluksi kuolleilla sieluilla tehty kauppa pidetään salassa, mutta tuleekin sitten yllättäen yleiseksi puheenaiheeksi. Tšitšikovin henkilö saa ympärilleen mystistä hohdetta: mihin hän oikein tarvitsee kuolleita sieluja, onko kyseessä jokin suorastaan saatanallinen juoni? Kuka tuo mies oikein on? Kaikki olivat olleet aluksi häneen ihastuneita ja kuvernööri tarjosi jo tytärtäänkin puolisoksi. Olihan hän miljonääri vai eikö ollutkaan?

     Lopulta keksitään, että kyseessä ei voi olla kukaan muu, kuin St. Helenan saarelta paennut Napoleon, jota muuten myös aikoinaan pidettiin ilmestyskirjan petona. Hersonilaista herrasmiestä alettiin kauhistua ja karttaa kuin ruttoa, hirmuista vauhtia ajaen hän sitten karistaakin NN:n kaupungin pölyt jaloistaan…

     Koko Venäjä nauroi Gogolin humoristiselle kuvaukselle aikansa yläluokasta, vaikka kuvaus oli tulkittavissa myös yhteiskuntakritiikiksi, joka taas oli Nikolai I:n hallitessa suunnilleen samaa kuin majesteettirikos.

     Venäjän nuori intelligentsija rupesi pitämään Gogolia omana miehenään, josta kauhistuneena tämä poltti teoksensa toisen osan. Nykyäänhän sellainen on ilmestynyt, mutta se on vain käsikirjoitusten rippeistä kyhätty kooste.

     Korostaakseen alamaisuskollisuuttaan ja oikeaoppista kristillisyyttään Gogol julkaisi teoksen Otteita kirjeistä ystäville, joka taas pillastutti älymystön. Vissarion Belinski kirjoitti vuonna 1847 kuuluisan kirjeensä Gogolille (ks. Letter to N. V. Gogol by V. G. Belinsky 1847 (marxists.org) ), jota levitettiin salaa ja jonka pelkästä hallussapidosta saattoi saada rangaistuksen. Dostojevskin kuolemantuomio perustui siihen, että hän oli jopa syyllistynyt tuon kirjeen painattamiseen ja levittämiseen.

     Belinskin kirje oli intohimoinen vallankumouksellinen manifesti ja siinä hän nyt syytti aiemmin ihailemaansa Gogolia sorron ja obskurantismin ylistämisestä, eikä aivan aiheetta.

     Gogolin rooli yhteiskunnallisesta, kuten myös kansallisesta näkökulmasta onkin jäänyt kaksinaiseksi. Toisaalta hän oli aikansa vallanpitäjille naureskeleva totuudenpuhuja ja kotiseutunsa Ukrainan eli Vähä-Venäjän patriootti. Toisaalta hän nimenomaisesti julisti kannattavansa Nikolai I:n ajan komentoa ja ideologiaa, jota alettiin kutsua virallisen patriotismin nimellä. Gogol oli yksi sen tukipylväistä. Millekään ukrainalaisuudelle siinä ei ollut sijaa.

     Olisi tietenkin väärin arvioida suurta kirjailijaa vain hänen yhteiskunnallisten mielipiteidensä perusteella, moiseen barbariaan pystyy vain henkinen bolševikki. Gogolista ja hänen huumoristaan onkin kirjoitettu varsin paljon sekä enemmän että vähemmän syvällistä ja niin henkevää kuin hengetöntä tekstiä.

     Lukemisen arvoisena voi ainakin pitää Vladimir Nabokovin huikeaa esseetä, jossa hän korottaa Kuolleiden sielujen henkilöt hämmästyttäviin mittoihin ja ulottuvuuksiin. Tšitšikovinkin hän selittää itse asiassa olevan itse paholainen.

     No, enpä tiedä. Jokseenkin varmana voi joka tapauksessa pitää, ettei kyseessä ollut ainakaan Napoleon enempää kuin muuan tietty kapteeni Kopeikin, jota NN:n kaupungin herrasväki myös epäili. Selvää myös on, että Tšitšikovin luonnehdinta itsestään vilpittömänä virkamiehenä, joka oli saanut kärsiä totuuden (pravda) tähden, on ymmärrettävissä vain aivan tietyllä tavalla.

     Gogol kertoo mitä se totuus (oikeus) tässä yhteydessä tarkoitti: varastaa tietenkin sai ja lahjuksia sopi ja pitikin ottaa, mutta vain kohtuullisesti ja tuottamatta vahinkoa kenellekään erityisesti. Valtio taas oli eri juttu ja esimerkiksi armeijan hankinnat-sanaan liittyvän merkityksen tunsi jokainen. Kun Tšitšikov vihjasi hänellä olevan senkin alan tehtäviä, syttyi haluttomankin kauppakumppaninen mielenkiinto välittömästi.

     Tuskinpa hersonilainen herrasmies nousi nyt ihan paholaisen mittoihin, vaikka saattoikin näytellä pikkupirun roolia rohkaistessaan NN:n kaupungin herrasväkeä tyhmyyksiin ja arveluttaviin bisneksiin. Epäilemättä romaanissa kuitenkin oli jotakin juuri tuon aikakauden kannalta paljon puhuvaa sen saavuttamasta valtavasta merkityksestä päätellen. Kaiketi siinä näytettiin yleisölle jotakin, jota se ei missään muualla ollut saanut nähdä eikä ehkä edes uskaltanut katsoa.

     Samuli Suomalaisen käännös, joka lähes sadan vuoden kuluttua julkaistiin sanasta sanaan uudelleen, on hämmästyttävän elinvoimainen, sitä lukee vieläkin ilokseen.

     Elmo Nügasen dramatisointi Tallinnan suuressa ja komeassa venäläisessä teatterissa on ihan viihdyttävä, tiettyine puskafarssin piirteineen. Sovitus on syntynyt jo ennen kuin Novorossija taas tuli ajankohtaiseksi, kuten myös nykyiset kuolleet sielut, jotka tiettävästi äänestävät noilla alueilla, jotta kaikki menisi lain ja asetusten mukaisesti ja tulos sataisiin oikeaksi.

Olen aina välillä esittänyt paralleelin Nikolai I:n ajan ja nykyisen putinismin välillä. Todettakoon, että salaisen poliisin ja santarmiston rooli oli myös tolloin Venäjällä hyvin keskeinen. Keisarin henkilökohtaisen kanslian kolmas osasto oli valvonnan ja tarkkailun ydin, jota kirjailijakin sai pelätä.

Pelätä saa nytkin, mutta juuri siksi olisi taas Gogolille töitä. Ja Belinskille aivan erityisesti.