Menneisyys hahmottuu uudelleen

 

Muuttuva historia

 

     Etenkin sellaisissa piireissä, jotka eivät asioita ymmärrä, naureskellaan usein ajatukselle ”Historian muuttumisesta” ja ”ennustamattomasta menneisyydesrä”.

     Sellaiseen voi olla syytä paljonkin tietyissä tapauksissa, joissa valtiovalta on mahtikäskyllä vääntänyt tulkinnan mieleisekseen faktoista piittaamatta.

     Venäjällähän muuan räikeä tapaus on ollut talvisodan historia, jossa sekä koko sodan synty ja tarkoitus, kuin myös sen virallinen aikalaisskenaario irrotettiin ajan faktoista ja muokattiin aivan totuudenvastaiseksi propagandatarinaksi.

      Koska sen takana oli supervallan arvovalta ja sen loukkaamattomuus oli kunkin henkilön ns. ”hyvien idänsuhteiden” ehtona, asia hyväksyttiin hiljaa ja tyydyttiin vain omalla puolella kirjoittamaan omaa tarinaa, joka aluksi tyystin poikkesi venäläisstä, mutta pikku hiljaa alkoi yhä enemmän muuttua sen kanssa yhteensopivaksi.

      Ihmiskunta sai nähdäkseen vielä sellaisenkin ilmiön kuin suomalaisten itsesyytökset hyökkäyksen kohteeksi joutumisen takia. Nyt asia alkaa jo painua unhoon, mutta Hannu Rautkallio on kirjoittanut asiasta kirjankin.

     Vuonna 1981 pidettiin Petroskoissa venäläis-suomalainen historiasymposiumi, jonka yhtenä teemana oli jatkosodan rauhan viivästyminen, missä syyllisiä kymmenien tuhansien ihmisten kuolemaan olivat neuvostotulkinnan mukaan tietenkin suomalaiset päättäjät.

     Jatkosotahan oli tuolloin jo kansallisessa tarinassa ehditty tekemään vain Suomen aloittamaksi rikolliseksi hyökkäyssodaksi ilman lieventäviä asianhaaroja.

     Niinpä oli todellinen sensaatio, kun talvisota, Neuvostoliiton hyökkäyssodaksi nimitettynä tuossa tapahtumassa nostettiinkin eräässä puheenvuorossa koko jatkosodan välttämättömäksi ehdoksi, jota ilman se oli mahdoton ymmärtää.

     Tämän keskeisen tärkeän tosiasian esitti moskovalainen Viktor Holodkovski, järkyttäen silminnähtävästi niin symposiumin venäläisiä kuin suomalaisiakin osanottajia.

     Eihän kukaan järkevä ihminen olisi voinut uhrata kaikkia suhteitaan kaikkivoipaan supervaltaan, ei venäläisellä eikä suomalaisella puolella, mikäli vähänkin ajatteli omia etujaan.

     Holodkovski uhrasi omat etunsa totuuden puolesta ja sai tietenkin jatkossa runsaasti henkilökohtaisia vaikeuksia. Matkustaminen ulkomaille oli nyt ehdottomasti pois laskuista ja myös työpaikka meni, eikä Neuvostoliitossa jo valmiiksi kirjoitettu laaja ”Suomen historia” koskaan ilmestynyt, kun Holodkovski ei suostunut kirjoittamaan siihen omaa osuuttaan vasten omaatuntoaan eikä muita päteviä voimia ollut.

     Olisihan tuokin kirja ollut kiinnostava lukea. Ehkäpä se vielä ilmestyykin sopivasti muunneltuna ja joku serviili skribentti löytyy nyt kirjoittamaan sen osuuden, jossa kerrotaan Suomen historiasta itsenäistymisestä nykypäiviin.

     Tämä tuli vain mieleeni, kun ajattelin sitä historian muuttumista, joka on tapahtunut itsenäistymisvaiheemme kohdalla niin meillä kuin Venäjällä. Holodkovski onnistui siitäkin omassa, myös suomeksi ilmestyneessä kirjassa tuomaan esille totuutta, joka oli vastoin ”marxilaisia” sapluunoita, joita siellä oli pidetty pyhinä.

     Suomessa bolševikkien suorittama itsenäisyytemme tunnustaminen on jo 1960-luvulta saakka osoitettu taktiseksi operaatioksi. Tuomo Polvisen jälkeen ei tulkintaa ole tarvinnut korjailla, eikkä Polvinen antanut periksi, kun Kekkonen bulvaaninsa kautta yritti sitä vastaan hyökätä.

     Nyt Venäjällä on kaivettu esiin aiemmin lähes vaietut ns. heimosodat ja selitetty ne suuriäänisesti Suomen hyökkäyssodiksi aina Karjalan kansannousua 1921-1922 myöten. Ystävällinen ja aina rauhanomainen Venäjä siis sai jo tuolloin ilkeältä naapuriltaan palkaksi vain puukonpistoja.

     Kun Neuvostoliitolla ja Venäjällä oli Suomeen hyvät suhteet, jätettiin ikävät asiat kaivelematta, kuten siellä on avoimesti todettu. Nyt sitten luodaan uusia tulkintoja kostoksi nykyisten suhteiden kireydestä.

      Onhan se historiankirjoitusta tämäkin ja selvää kyllä on, että tutkimuksen ulkopuoliset seikat ovat aina enemmän tai vähemmän vaikuttaneet siihen, miten menneisyyttä on haluttu katsoa.

     Muuan vääristymä oman maamme historiassa on ollut vuoden 1918 sodan kohdalla. Se pyrittiin tietyssä vaiheessa näkemään ennen muuta kotimaisena, sisäsyntyisenä vallankumouksena, jolle oli omat pätevät marxilaiset syynsä ja selityksensä ja jonka kanssa naapurilla ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä.

     Se Neuvosto-Venäjän ratkaiseva rooli tuon asian välttämättömänä ehtona, joka on aina ollut jokaisen nähtävissä, jäi silloin enemmän tai vähemmän varjoon tai ignoroitiin kokonaan. Suomen historiaahan tässä oltiin kirjoittamassa…

     Nyt viime aikoina tuokin asia on taas kaivettu esiin ja jo oli aikakin, voisi sanoa. Hieman kummalliselta ja hyvin merkitykselliseltä tuntuu, ettei tämän johdosta syntynyt oikeastaan mitään polemiikkia.

     Mitäpä sitä selviä faktoja vastaan tappelemaan. Niistä vaikenemiselle sen sijaan on aikoinaan ollut sitäkin enemmän syitä.

       Näin se historia muuttuu:

 

perjantai 26. tammikuuta 2018

Vallankumous levisi

 

Vallankumous levisi Suomeenkin

 

Lasse Lehtinen, Risto Volanen, 1918. Kuinka vallankumous levisi Suomeen. Otava 2018, 191 s.

 

     Harva meillä näyttää muistavan, mitä SKP:n julistuksessa Suomen kansalle 30.11.1939 sanottiin. Siinähän pohdiskeltiin muun muassa myös sitä, miksi vallanotto epäonnistui vuonna 1918.

       Syyksi todettiin, että neuvostovaltio oli silloin vielä liian heikko estämään imperialistien sekaantumista Suomen asioihin.

      Nyt Neuvostoliitto sen sijaan oli maailman voimakkain valtio ja pystyisi estämään moiset asiat. Se olisi vilpittömän ystävällinen ja herkästi suomalaisten kansalliset tarpeet huomioon ottava liittolainen, selittivät taannoisesta NKVD:n verilöylystä hengissä selvinneet SKP:n johtohenkilöt veitsi yhä kurkulla, noin kuvaannollisesti

     Voitto olisi siis varma, oli jokaisen järjissään olevan pakko päätellä. Vastaavanlaisen pakottavan argumentin voimasuhteista ja tulevaisuuden näkymistä esitti sitten myös Ryti puolentoista vuoden kuluttua. Voimahan se on, joka jyllää, ne divisioonat.

     Kun olen venäläisten kollegojen kanssa ollut valmistelemassa yhteistä esitystä Suomen ja Venäjän välisten sotien historiankirjoituksen kehityksestä molemmin puolin rajaa (taisi jäädä ilmestymättä, huomautus v. 2026), olen joutunut hämmästymään sitä seikkaa, että Venäjän vaikutus Suomen kansalaissodan syttymiseen, jota täytyy pitää sen välttämättömänä edellytyksenä, on jo kymmenien vuosien ajan jäänyt meillä aivan vaille huomiota.

     Kun meillä on keskitytty omien raakuuksien sinänsä ymmärrettävään penkomiseen, on kokonaiskuvan annettu samaan aikaan hämärtyä.

     Kuitenkin meillä on vuosien mittaan ilmestynyt suuri määrä teoksia, joista tuon suuren kokonaiskuvan on voinut lukea, se nyt vain on jotenkin jätetty tekemättä.

      Ajattelen ennen muuta Anthony Uptonin erinomaista ja seikkaperäistä kirjaa, joka meillä lähes täydellisesti vaiettiin. Tekijä lienee sen johdosta masentunut ja syystäkin.

      Toki Tuomo Polvisen uranuurtavat teokset aikoinaan noteerattiin asianmukaisesti, mutta harvalla lienee ollut kylliksi harrastusta uppoutua noiden sinänsä erinomaisesti kirjoitettujen teosten seikkaperäisyyteen.

      Monesta voi olla yllättävää, että myös Viktor Holodkovskin yksityiskohtaiset teokset lisäävät paljon olennaista asioihin ja niistä voi lukea myös totuuden, vaikka aikanaan pakollinen kumartelu Leninille ja ideologialle toki hämääkin yksinkertaista politrukkia ja muutakin lukijaa.

     Näitä kirjoja Lehtinen ja Volanen eivät ole jostakin syystä merkinneet kirjallisuusluetteloonsa Polvista lukuun ottamatta. Sieltä puuttuvat myös Risto Alapuro, Turo Manninen ja Manfred Menger, mutta sen sijaan Irina Novikova on ilahduttavasti mukana.

     Ei nyt tässä kuitenkaan vaadita kohtuuttomia kirjalta, joka pyrkii pureutumaan nimenomaan yhteen asiaan, siihen, joka otsikossa mainitaan. Se kyllä onnistuu tehtävässään, vaikka joitakin asioita voi pitää kyseenalaisina.

     Sellainen on esimerkiksi väite, että mikäli Brest-Litovskissa olisi saatu aikaan rauha jo ensi kierroksella, ei Saksa olisi tehnyt interventiota Suomeen.

     Menger ja häneen viitaten Holodkovski ovat toista mieltä tästä asiasta. Mitä taas tulee Brest-Litovskin sopimuksen merkitykseen Venäjän Suomen punaisille antamalle avulle, on syytä noteerata myös Leninin sanat, joiden mukaan Saksan kanssa tehtyjä sopimuksia on rikottu jo kolmekymmentä-neljäkymmentä kertaa ja rikotaan edelleenkin. Bolševikit tekivät parhaansa sopimuksista piittaamatta, mutta kun sitä voimaa puuttui.

     Mutta eipä tartuta näihin. Kyllä kirjoittajat esittävät hyvin ja jäntevästi sen niin usein pimentoon jätetyn perusasian, että kumouksen aloittamisessa kyseessä oli pitkälti katurahvaan (mob, roskaväki) painostamana tehty äärimmäisen edesvastuuton päätös. Se oli päätös demokratian hylkäämisestä ja väkivaltaan turvautumisesta, jota itärajan takaa mahdollisuuksien mukaan vaadittiin ja tuettiin.

     Syksyn dramaattinen suurlakko liittyi jo olennaisesti Lokakuun kaappaukseen, kuten jo Eino Ketola on ansiokkaasti selvittänyt. Suomen bolševikit tarvittiin silloin Pietarissa ja vallankumous peruttiin.

     Mutta toki Pietarilla oli aseiden, yllytyksen, esimerkin ja viljan lisäksi lahjoittaa suomalaisille tovereille myös pari asiansa osaavaa bolševikkia, erityisesti jo Viaporin kapinan aikana täällä puuhannut Adolf Taimi sekä Rahjan veljekset.

     Kummallista kyllä kirjallisuusluettelossa ei ole enempää Kuusisen myöhempää tilitystä kuin Alkion päiväkirjaa, vaikka molempia on selvästi käytetty. Niistä olisi kyllä irronnut mehevää aikalaistekstiä hieman lisääkin.

     Tärkeästä elintarvikekysymyksestä olisi ollut Heikki Rantatuvan väitöskirjakin, mutta toki asian polttavuus näyttää muutenkin selvinneen. Se oli todella tärkeä ja USA:lla oli tässä asiassa meidän kannaltamme ikävä rooli.

     On sanottu, että yli yhdeksänkymmentä prosenttia historioitsijan tarvitsemasta aineistosta löytyy New York Timesistä. Suomen historiaa tämä ei toki koske, mutta runsasta lehdistön käyttöä voi mielestäni pitää kirjan ansiona. Nythän se onkin aika vaivatonta.

     Aseeseen tarttuminen oman kansan toista puoliskoa vastaan, kansalaissota, on hirmuinen asia. Suurempaa törkeyttä on vaikea kuvitella ja luulen, että asian kauhistuttavuus aikalaisille jää jälkipolvilta helposti ymmärtämättä.

     Nimenomaan 1960-luvulla meilläkin syntyi vallankumousromantiikka. Silloin levisi tännekin usko maailmahistorian etenemiseen dialektisin hyppäyksin. Vallankumous oli sitten se historian kohokohta ja kansan juhla…

     Sen syntyminen omista, kotoperäisistä syistä oli erityisen tärkeää teorian kannalta, vaikka jo vuoden 1918 venäläinen lehdistö piti selvänä, että ”tuli” oli levinnyt Suomeen Venäjältä. Selvähään se olikin.

     Kirjoittajien tähtäimessä on ollut erityisesti Väinö Linnan trilogia, jolla on ollut valtava merkitys vuoden 1918 kuvan synnylle. Kirja on omassa sarjassaan sekä hyvä että tärkeä, mutta historiallisena selityksenä kehno, kuten jo vanhasta Rasilan tutkimuksesta lähtien on tiedetty.

     Se avasi kyllä erittäin tärkeän näkökulman ”alhaalta” punaiselta puolelta ja antoi tutkimukselle uutta potkua, mutta eihän se tutkimuksia korvannut eikä korvaa.

     Meilläkin olisi syytä julkaista enemmän historian dokumentteja, vanha Soikkasen kirjakin on jo bibliofiilinen harvinaisuus.

     Venäjällä Jevgeni Balašov on julkaissut talvisodasta dokumenttikokoelman, joka olisi syytä kääntää suomeksikin. Vastaava kokoelma, jossa vuoden 1918 perusdokumentit olisivat mukana, on tarpeen sanelema. Muuten riittää netissä toinen toistaan hullumpia näkemyksiä tästäkin aiheesta.

     Lehtisen ja Volasen kirjassa on, tosin lyhennettynä, punaisen puolen vallankumousjulistus. Se oli juuri yhtä valheellinen kuin se julistus, jolla bolševikit aloittivat oman kaappauksensa. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan asia piti saada rahvaan silmissä näyttämään sekä puolustukselliselta että lailliselta (valtiopetosta vastaan) ja tulevien sukupolvien siunaus julistettiin asialle jo etukäteen.

     Siunausta ei sittemmin ole kuulunut eikä vähään aikaan enää kiroustakaan.

     Teot itse syyttävät tekijöitään sekä punaisella että valkoisella puolella. Eipä tässä enää totuuskomissioita eikä anteeksipyyntöjä kaivata, sillä sosialidemokraattien järkevän siiven toiminta on jo iät ja ajat ollut sitä tehokasta katumusta, jota tällaisessa tapauksessa tarvitaan. Noita järkeviä oli jo aikanaan, mutta he eivät onnistuneet yrityksissään.

   Onnittelut vain tarpeellisesta kirjasta!

 

Kurjuudesta toiseen

 

Isonvihan aattona

 

     Juuri ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan harrastettiin suuren Pohjan sodan historiaa kovasti myös Venäjällä. Venäjän kansainvälisten suhteiden korkeakoulussa (MGIMO) pidettiin Uudenkaupungin rauhasta symposiumi, johon pari suomalaistakin osallistui.

     Siihen aikaan löytyi Venäjälläkin vielä tilaa vakavalle, kriittiselle historiankäsitykselle, eikä esimerkiksi Pietari Suuren hahmo ollut suinkaan mikään koskematon patsas kaapin päällä, vaan myös hänen heikkoutensa ja jopa rikollinen puolensa voitiin tuoda esiin (ks.  Vihavainen: Haun anisimov tulokset).

     Saksassa on kansakunnan suurin rikos ihmisyyttä vastaan, eli juutalaisten massamurha määritelty ainutlaatuiseksi rikokseksi, jonka suhteuttaminen (Relativierung) mihinkään muuhun historian tapahtumaan merkitsee sen vähättelyä (Verharmlosung) ja aiheuttaa rikossyytteen.

     Venäjällä on kuulunut ääniä, joiden mukaan myös toisessa maailmansodassa suoritettu venälisten joukkomurha ansaitsisi samanlaisen tulkinnan. Suomessa muistan jonkun yksinäisen nettikirjoittelijan vaatineen isonvihan korottamista samanlaiseksi vertaamattomaksi rikokseksi ja yritykseksi tuhota koko Suomen kansa.

     Luulen ja uskonkin, ettei moinen saksalaismallinen ”holokaustitus” tule onnistumaan ainakaan Suomessa ja tuskin edes Venäjällä. Sielläkin näet on hyvin päteviä ja tunnollisia historian tutkijoita jotka eivät kuje valtiondemagogien talutusnuorassa.

    Vasta asioiden vertaaminen myös historiassa voi asettaa ne omalle paikalleen, joka eri osapuolilla on luonnostaan erilainen ja siksi kansainväliset tutkijoiden väliset tieteelliset keskustelut valtioiden historiallisista kiistakysymyksistä ovat aina tarpeellisia ja usein hyvin hyödyllisiä.

     Tässäkin melko tuoreessa blogissa haikaillaan vielä suomalais-venäläisen historiantutkijoiden symposiumin perään. Itse asiassa luulen, että sellaiselle kertyy nyt koko ajan yhä enemmän tarvetta, kun valtiollinen propagandakoneisto Venäjällä on jo pitemmän aikaa tuutannut täysin härskiä tarinaa Suomen historiasta.

     Kunhan savut hälvenevät, joudutaan Venäjälläkin taas kerran vakavasti etsimään totuutta sen kaiken roskan alta, joka menneisyyteen on viime vuosina projisioitu.

     Sitä samaahan meilläkin tietysti on pyrittävä koko ajan tekemään. Ei saa elää valheessa, sanoi jo Solženitsyn.

 

tiistai 31. elokuuta 2021

Itkun aika varmaan

Ajoist’ ankarin

 

Antti Kujala, Miekka ei laske leikkiä. Suomi suuressa Pohjan sodassa 1700-1714. SKS 2001, 367 s.

 

     No, jokainenhan muistaa, että Kaarlo Kramsun jyhkeä runo sijoittui Klaus Flemingin kauteen, jolloin talonpoikaisto myös joutui elättämään armeijaa eli ylläpitämään ns. linnaleiriä. Antti Kujalan teoksen otsikko sen sijaan tulee eräästä Kaarle XII:n lausahduksesta.

     Ankaraa oli elo myös Suuren Pohjan sodan aikana, sekä ennen venäläismiehitystä eli isovihaa että sen aikana. Aivan viime aikoinakin on, näitä aikoja muistellessa, taas puhuttu Suomen kansan kautta aikojen suurimmasta onnettomuudesta ja jopa kansanmurhasta.

      Yhteen syssyyn sattuivat sekä nälänhätä eli suuret kuolovuodet pari vuotta ennen sotaa, sodanaikaiset katovuodet ja etelän kaupunkeja vainonnut rutto.

     Kun tähän lisättiin tavattomasti kasvanut sotilasrasitus, joka vei nuoret miehet ja aiheutti työvoimapulan, sekä armeijoiden vaatimat kestitykset ja palvelut ja miehittäjän omavaltaisuudet, alkaa jo muodostua kuva varsinaisesta helvetistä, josta hengissä selviytyminen oli vähintäänkin pieni ihme, ehkäpä suurikin.

     Isonvihan aikana miehittäjä ei tyytynyt vain takavarikoimaan talonpoikien elintarvikkeita itselleen, vaan myös hävitti tulella ja miekalla alueita ja vei ihmisiä orjuuteen, josta harva palasi. Sodan lopulla vielä pakkovärvättiin pari tuhatta miestä Venäjän armeijaan.

     Kaikki nämä tekijät yhdessä riittävät luomaan kuvan äärimmäisestä kurjuudesta, joka oli sitä paitsi itsestään selvästi vihollisen aiheuttamaa. Tiettyinä aikoina tällaisella kuvalla on ollut paljon tilausta ja näyttää siltä, että se taas on saavuttamassa suosiota.

     Jo viime sotien jälkeen kyllä lievennettiin näkemyksiä ja suhteutettiin asioita. Ei Suuri Pohjan sota eikä Isoviha ollut mikään ainutlaatuinen suomalainen helvetti, jollaista ei muualla tunnettu. Miehitetyissä maissa tapahtui vastaavaa myös omien joukkojemme valtaamilla alueilla, orjakauppaa lukuun ottamatta.

      Poltetun maan taktiikkaa eivät suomalaiset sentään kovin laajasti omassa maassaan käyttäneet, vaikka sitäkin kyllä tapahtui. Venäläisten suorittama systemaattinen hävitys koski pääasiassa vain Pohjanmaalla sijaitsevaa kymmenen peninkulman eli noin sadan kilometrin levyistä vyöhykettä.

     Miehittäjän suurin intressi oli kyetä elättämään omat joukkonsa Suomessa, eikä siihen sopinut paikallisen väestön ja/tai sen talouden hävittäminen.

     Vanhan käsityksen mukaan maassamme vallitsi myös isonvihan aikana laiton tila virkamiesten ja papiston suurimman osan poistuttua maasta. Tämäkin jäi lyhyeksi ajanjaksoksi ja etenkin etelässä miehityshallinto toimi suhteellisen hyvin. Toki omavaltaista rosvousta ja väkivaltaa aina saattoi tapahtua, mutta siitä myös rangaistiin.

      Antti Kujalan kirja kertoo kuitenkin ajasta ennen Isoa vihaa. Periodi on hyvin perusteltu, sillä hänen tarkoituksensa on tutkia talonpoikaiston ja ruotsalaisen mahtivaltion suhteita. Valtio perustui itsevaltaan, mutta ei voinut tehdä mitä tahansa, sillä talonpoikaiston kanssa sitä sitoi sopimus, joka liittyi ennen muuta verotukseen ja muihin ulostekoihin eli sotaväen asettamiseen ruotulaitoksen puitteissa, kyyditykseen ja vastaavaan.

     Vastineeksi tästä valtion oli suojeltava talonpoikia ulkoista uhkaa vastaan. Sopimuksella oli kaksi osapuolta.

     Käytännössä osoittautui, ettei valtio lainkaan kyennyt osaansa hoitamaan. Suomesta pystyttiin asettamaan vain pieni armeija, jota sitäkään ei ollut mahdollista ylläpitää kuin muutaman kuukauden ajan vuodessa.

     Toki valtio vaati yhä uusia rekryyttejä, kaksinnus- ja kolmikasmiehiä. Kaiken kaikkiaan otettiin noin 50000 miestä, mikä noin 400 000:n väestöstä oli huikea määrä. Puolet tästä määrästä joutui lähtemään jo ensimmäisenä sotavuonna.

     Joka tapauksessa talonpoikien vastauksena heikkoon sotasuoritukseen Suomen alueella oli niskoittelu. Miehet piilottelivat armeijan värvääjiltä. Määrättyjen verojen maksaminen kyllä pyrittiin hoitamaan, ettei menetetty perintöoikeutta tilaan.

     Karkureita ja piilottelijoita ei yleensä uskallettu rangaista ankarimman mukaan, koska vallan legitimiteetistä oli tullut heiveröistä. Käytännössä alistuttiinkin venäläisille monilla seuduilla mukisematta. Sieltähän luvattiin rauhaa ja sopua ulostekojensa maksajille. Niskottelijoille sen sijaan oli luvassa tulta ja miekkaa.

     Suomi oli niin köyhä, ettei se kyennyt ylläpitämään edes omaa sotaväkeään, ainakaan laillisten verojen avulla. Lisää rahaa saatiinkin Tukholmasta ja venäläisellä miehityskaudella jouduttiin sen aikaisen, paljon suuremman armeijan muonitusta hoitamaan suurimmaksi osaksi Venäjältä käsin.

     Kujala tekee muutamia aika rohkeita yleistyksiä ja sanoo muun muassa, että venäläinen valta perustui alusta alkaen suurempaan legitimiteettiin kuin laillinen valta viime aikoinaan. Tämä on tietenkin paradoksi, mutta kuvannee asianmukaisesti tapahtunutta. Tutkija on lähteensä lukenut.

     Miten kurjaa elämä Suomessa sitten oli? Kujala toteaa, että hyvät satovuodet johtivat nopeasti talouden elpymiseen vuosina 1710-1713. Itse asiassa talonpojilla olisi ollut varoja, joita kruunu ei kyennyt ulosmittaamaan jäykän hallintosysteeminsä takia.

     Kujala ei kirjassaan tarkastele isonvihan kautta, mutta mainitsee sen kyllä romahduttaneen Suomen talouden. Isonvihan siviiliuhrien määrän hän joka tapauksessa arvioi ”vähäiseksi” eli noin 10 000 hengeksi: Isonvihan ihmismenetykset eivät olleet mitään siihen verrattuna, mitä virolaiset joutuivat 1700-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, erityisesti vuoden 1710 ruton johdosta kärsimään. Vain Suomen suuret kuolovuodet 1690-luvun lopussa olivat Viron vuoteen 1710 verrattavissa oleva väestökatastrofi.

     Kun muistamme, että maassamme oli vain suunnilleen tuo 400 000 henkeä, eli kymmenes osa siitä, mitä viime sotien aikana, voimme todeta, että satatuhatta siviiliuhria olisi kyllä muuttanut viime sotien tasetta aika lailla.

     Mutta kaikki on suhteellista. Suomalaiset pitävät helposti omaa kohtaloaan surkeana ja aikoja ankarina suhteuttamatta asioita muuhun maailmaan. Mikäli Suomi olisi sijainnut suursodan keskeisellä tappotantereella, niin vähintään tuo mainittu siviiliuhrien määrä olisi luultavasti toteutunut vielä 1900-luvullakin.

     Suuri Pohjan sota oli pitkästä aikaa Suomen kamaralla käyty sota, jota ihmiset eivät kyenneet suhteuttamaan muihin vastaaviin ja jonka hahmo siksi lienee paisunut vielä todellisuuttakin pirullisemmaksi.

     Isovihahan jää varsinaisesti Kujalalta käsittelemättä, vaikka hän onkin venäjän taitoinen ja viittaa muun muassa Moskovan Vanhojen asiakirjojen arkiston (RGADA) ja Pietarin Laivastoarkiston (RGAVMF) kokoelmiin.

     Kun nykyään taas näyttää olevan liikkeellä varsin raflaavia käsityksiä Isosta vihasta, olisi varmaankin aika tutkia se perin pohjin ja nimenomaan myös venäläisiä lähteitä käyttäen. Selvittämättömiä kysymyksiä ja toisistaan poikkeavia näkemyksiä riittää yllin kyllin.

     Tässä olisi varmaankin suomalais-venäläisen yhteisprojektin paikka. Ehkäpä Suomen Akatemiasta löytyisi ymmärrystä myös näin epämuodikkaalle aiheelle, vai pitäisikö näkökulmaksi ottaa vaikkapa ”Naisten rooli Suuren Pohjan sodan ratkaisutaisteluissa ruotsalaisessa ja venäläisessä diskurssissa”?

 

 

Kirjoittelua

 

Vastineita ja muita

 

     Kun lehdissä kirjoittelee, saa aina silloin tällöin reaktioita kirjoituksiinsa. Joskus kyseessä ovat ns. vastineet, joihin ovat oikeutettuja sellaiset, joiden tekemisiä tai sanomisia on kosketeltu.

     Sitten on sellaisia reaktioita, joiden tarkoituksena on vakavasti tuoda esille näkökulmia tai asioita, joita jossakin kirjoituksessa on laiminlyöty tai esitetty ykeispuolisesti ja siten edesauttaa asian parempaa ymmärtämistä.

     Näiden ohella on sitten sellaista kirjoittelua, joka jo lähtökohtaisesti kieltäytyy ottamasta huomioon sen kirjoituksen argumentteja, johon se on olevinaan vastaus ja sen sijaan julistaa omaa, vaihtoehtoista totuuttaan.

     Viimeksi mainituista sain havainto-opetusta pari vuotta sitten, kun puutuin hesarin kampanjaan, jossa nostettiin esille ”nettietsivien” kaivamia Riikka Purran sarkastisia repliikkejä vuosien takaa ja pyrittiin luomaan mielikuvaa ihmishirviöstä, joka ilmaisi halunsa tappaa viattomia lapsia.

     Kirjoitukseen tuli ”vastaus”, jossa yksinkertaisesti kieltäydyttiin ymmärtämästä selvää tekstiä. Kun vielä vastasin siihen, tuli sama jankkaus lehteen vielä uudelleen.

     Kyse oli siis ilmeisesti tahallisesta tyhmäksi tekeytymisestä, johon oli turha kuvitella vaikutettavan asia-argumentein. Sellaiseen ”keskusteluun” lähteminen vain alensi niin kirjoittajan kuin lehden arvoa, ei antanut viisaalle mitään uutta ja tyhmät jätti yhtä tyhmiksi kuin ennenkin.

     Niinpä olenkin suhtautunut sangen epäluuloisesti sellaisiin ”kriittisiin” kommentteihin, jotka kieltäytyvät näkemästä niitä argumentteja, joita esitän. Kyse ei välttämättä useinkaan ole oikeasta tyhmyydestä.

      Tämän vuoden keväällä (4/2026) julkaisi ”Kanava” Jukka Kekkosen pitkän kommentin kolumniini, jossa olin käsitellyt korkeimman oikeuden tunnettua päätöstä Päivi Räsäsen tapauksessa ja sen sananvapaudelle merkitsemää uhkaa.

     Kirjoitin Kekkoselle jo vastineen, kunnes ymmärsin, että ”keskusteluun” ryhtyminen tässä tapauksessa merkitsisi vain samanlaista tason laskua kuin tuossa parin vuoden takaisessa tapauksessa.

     Kun vastine sentään tuli kirjoitettua, julkaisen sen tässä tämän blogin jälkeen.

     Nyt uusimmassa ”Kanavassa” 5/2026 täysinpalvellut suurlähettiläs Pasi Patokallio on hämmästynyt ja närkästynyt edellisessä lehden numerossa esittämästäni arviosta, jonka mukaan Suomen vuoden 2022 politiikka vaikuttaa jälkikäteen arvioiden vahvasti ylireagoinnilta, esimerkiksi ainutlaatuisen rajan sulkemisen suhteen.

     Tämähän on tietenkin subjektiivinen arvio ja on mahdollista Patokallion tapaan arvioida, että maamme poliittinen johto ratkaisi ongelmansa ainoalla oikealla tavalla liittyessään Natoon ja sulkiessaan itärajan. Se, että ehdotan rajan avaamista edes jossakin määrin, kuten muut maat tekevät, näyttää hänestä olevan huono idea.

     Patokallio kysyy, uskonko, että maamme turvallisuuspoliittinen asema oisi säilynyt ennallaan, mikäli Venäjä olisi onnistunut valtaamaan Ukrainan. Hänen mielestään Natoon liittyminen olisi silloin viivästynyt ties kuinka pitkäksi ajaksi ja sen myötä siis myös maamme tulevaisuuden turvaaminen.

      Tähän voi vain sanoa, että me emme tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisi tapahtunut toisin. Näyttää selvältä, ettei Venäjän johto uskonut lännen kykenevän pysäyttämään sen ”erikoisoperaatiota” eikä myöskään irtautumaan energiariippuvuudestaan Venäjään. Lännessä ei uskottu Venäjän voivan suuntautua itään.

     Nämä olivat virhearvioita, samoin kuin Venäjän johdon ilmeinen usko siihen, etteivät Suomi ja Ruotsi liity Natoon. Se tilanne, johon Venäjä on joutunut, on sille painajainen, mutta ei murskaava isku. Ukraina ja Venäjä maksavat seikkailupolitiikasta koko ajan kovaa hintaa ja on syytä uskoa, ettei niillä samanlaiseen sotaan ole mitään halua niin pian kuin ne pystyvät irtautumaan nykyisestä.

     Kuka voi epäillä sitä, että Venäjä olisi seuraavaksi hyökännyt jonnekin muualle, jos se olisi onnistunut Ukrainassa?

     No, ainakin minä voin, vaikka olenkin lukenut varsin mahtipontisia esityksiä, joiden tarkoitus on todistaa, että, Venäjä hyökkää aina kun voi.

      Kasakan naapurina pitää tosiaan panna tavarat kunnolla kiinni, ettei niitä viedä, mutta kyllähän kasakallakin on kykyä arvioida toimintansa todennäköisiä kustannuksia. Ukrainassa sen parta on nyt palanut pahasti ja tuo maaginen pakko laajentua on saanut ainakin rinnalleen pelon sen seurauksista.

     Mainitsen nyt tässä vain sen, että Neuvostoliitolla, toisin kuin nykyisellä Venäjällä, oli missionaan tuleminen koko maailman herraksi, eikö se ollut vain jonkin lunatic fringen piirissä syntynyt aivokummitus, vaan tieteelliseksi julistettu ”totuus”.

     Siihen aikaan oli diplomatialla runsaasti käyttöä ja Neuvostoliiton voimaa kunnioitettiin ja suorastaan kumarreltiin Washingtonissa asti. Moskovassakin ymmärrettiin, että yrittämällä liikaa voidaan menettää kaikki, esimerkiksi Pohjolan maiden sangen turvallinen naapuruus, ainakin Suomen suunnalla, mutta myös Skandinaviassa.

     Nyt Venäjää ei tunnusteta suurvallaksi, mutta silti se yllättäen käyttäytyy kuin suurvalta eikä sitä liioin kyetä lyömään, saati paloittelemaan, kuten vielä hiljattain spekuloitiin.

     Tälkaisessa tilanteesa olisi käyttöä tosiasioiden tunnustamiselle ja diplomatialle. Toimeen on tässä maailmassa tultava myös vastenmielisten ilmiöiden kanssa.

 

Ja tässä nyt se kirjoitettu vastine, jos se jotakuta kiinnostaa:

Räsäsen oikeusjutun konteksti

 

Kirjoitin Kanavassa 3/2026 kolumnin Päivi Räsäsen KKO:ssa saaman tuomion johdosta ja totesin sen aiheuttaneen hämmästystä oman maamme ulkopuolellakin.

Jukka Kekkonen (Kanava 4/2026) näyttää olevan asiaan tyytymätön ja pyrkii leimaamaan tuomioon kohdistuvan arvostelun ”oikeistopopulismiksi”, jonka ”retoriikka tähtää tiettyjen poliittisten tavoitteiden edistämiseen tavalla, jossa hylätään perinteiset demokraattisen keskustelun periaatteet, kuten totuuden tavoittelu, avoin ja rehellinen vuoropuhelu sekä tutkimuksellisesti pätevien kontekstien ja selitysten rakentaminen”.

Pidän ensinnäkin tärkeänä huomioida, että tuomio perustuu lakiin ”Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan”, se on siis tämä Kekkosen mainitsema RL 10. luku,11§.

”Vihapuhe” tuossa laissa tarkoittaa kiihottamista kansanryhmää vastaan eli siis pyrkimystä edistää väkivaltaa ja jopa joukkotuhontaa tavalla tai toisella ja juuri sen pykälän perusteella Räsäsen tuomio annettiin.

KKO ei kuitenkaan väittänyt Räsäsen julkaisussa olleen ”kiihottamista väkivaltaan tai siihen rinnastettavaa uhkauksenomaista vihan lietsomista”. ”Sen sijaan kirjoitukseen sisältyvissä lausumissa on muulla tavoin solvattu homoseksuaaleja ryhmänä seksuaalisen suuntautumisen perusteella”.

Tarkemmin ottaen ”solvaavina” pidettiin kohtia, joissa homoseksualismia nimitettiin ”poikkeavuudeksi” ja ”kehityshäiriöksi”. KKO:n tulkinnan mukaan tämä siis oli rikos, vaikka sen aiheuttamaa mahdollista mielensä pahoittamista ei pyritty mitenkään todentamaan eikä koko asiaa suhteuttamaan yleiseen poliittiseen kielenkäyttöön.

Normaalin länsimaisessa liberaalissa yhteiskunnassa kansanedustajan sananvapauden täytyy olla mahdollisimman suuri ja rikoksen poikkeuksellisen törkeä, jotta häntä voitaisiin puheenvuorojensa takia rangaista.

 Ei ole suinkaan outoa, että tämä tuomio on kansainvälinen sensaatio ja odotan mielenkiinnolla sitä, miten se vaikuttaa maamme kansainväliseen luokitukseen sananvapauden toteuttajana.

Tuomion mukaan oikeus nimenomaan ei havainnut kiihottamista väkivaltaan eikä edes pyrkimystä loukkaamiseen, mutta sen sijaan raskauttavaksi asiaksi tulkittiin nojaaminen THL:n vanhentuneena hylkäämään terminologiaan. Huomattakoon, ettei asian lukeminen ”normaalin” piiriin ole missään mielessä tieteellinen selitys.

On tuskin hyväksyttävää, että oikeusistuin yleensäkään antaa rikostuomioita tieteellisistä kannantoista, saati sellaisesta asiasta kuin homoseksualismin syntymekanismi, jota tiede ei voi väittää ratkaisseensa.

Yhtä outoa on, että sellaisia neutraaleja termejä, kuin ”kehityshäiriö” tai ”poikkeavuus” julistetaan ”solvaaviksi” ja tulkitaan kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan.

Suomalaisen oikeuslaitoksen kunniaksi on sanottava, että vain kolme yhdestätoista tuota juttua eri oikeusasteissa käsitelleestä juristista kannatti langettavaa tuomiota.

Tämä osaltaan auttaa asettamaan koko asian sen oikeaan kontekstiin. Onko pääteltävä, että nuo kaikki kahdeksan tuomiota vastustanutta juristia olivat mukana Kekkosen maalailemassa yleismaailmallisessa taistelussa sillä puolella, joka on valmis ”murtamaan demokraattisen oikeusvaltion perusperiaatteita”?

 Minun tulkintani mukaan he sen sijaan kannattivat lakikirjan liitteenä yhä olevia Olaus Petrin tuomarinohjeita oikeudesta ja kohtuudesta, joiden hylkääminen merkitsee myös koko lain tarkoituksen hylkäämistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eurooppalaisuuden alamäki

 

Moukkien aika ja pyhät haudat

 

     Fjodor Dostojevski, joka oli omanlaisensa slavofiili, halveksi ja ivasi aikansa Eurooppaa, tarkemmein sanoen sen poroporvarillisia, muodikkaita edustajia (Ks. Vihavainen: Haun vaudeville tulokset ).

     Eurooppaa, eli eurooppalaista kulttuuria sellaisenaan hän ei väheksynyt, vaan ihaili ja huokaili, etteivät nuo eurooppalaiset edes ymmärtäneet sitä, miten rakkaita he venäläisille olivat. Eurooppa oli ehkä kuolleen kulttuurin maa, muitta se oli ”pyhien hautojen maa” (vrt. Vihavainen: Haun nöyryydellä ylpeilystä tulokset ).

      Hengen maailmassa Eurooppa oli luonut sitä, mikä oli kaikkein suurinta, vaikka se ei ehkä enää sitä itsekään ymmärtänyt.

Tuo slavofiileilläkin joskus esiintyvä vanhan eurooppalaisen kulttuurin arvostus, joka yhdistyy samalla modernin eurooppalaiseen poroporvarin halveksintaan (ks. esim. Vihavainen: Haun ajankohtainen leontjev tulokset) on aina imponoinut minua.

     Venäläinen sivistyneistö oli sitä, paitsi suurimmaksi osaksi länsimielistä ja matki parhaansa mukaan jotakin eurooppalaista esikuvaa, kuka Ranskaa, kuka Englantia. Saksallakin oli ihailijansa. Vain slavofiilit näkivät usein Euroopan ja nimenomaan ainakin sen nykyisyyden läpikotaisin mätänä. Joskus mädännäisyyden juuret haettiin jo aatamista asti, kuten Homjakovin historiosofiassa (vrt. Vihavainen: Haun kushilaisuus tulokset ).

     Nyt olemme viimein siirtyneet aikaan, jolloin Eurooppa itse halveksii kulttuuriaan ja sen arvoja ja nostaa sen tuomareiksi toinen toistaan primitiivisempiä kulttuureita. ”Pyhät haudat” eivät kiinnosta ketään ja harva edes tulee ajatelleeksi sellaisten olemassaoloa. Historia kuuluu voitettuun menneisyyteen ja siinä kaikki.

     Vielä sata vuotta sitten vallitsi selvä lähtökohtainen olettamus länsimaisen kulttuurin arvosta ja vieläpä sen ylivertaisuudesta muihin nähden. Tämä ei ollut vain länsimainen käsitys, vaan sen jakoivat useimmat muidenkin kulttuurien edustajat.

     Venäläinen intelligentsija piti kunnia-asianaan sivistyneisyyttä eli länsimaisen kulttuurin parhaiden saavutusten omaksumista ja sen perinteiden kunnioittamista. Paradoksaalisesti tämä jatkui neuvostovallan aikana ja jopa siinä laajuudessa, että keskiverto neukku tunsi klassista länsimaista kulttuuria huomattavasti paremmin kuin ”eurooppalaiset” itse.

     Sivistymättömyys oli intelligentsijan silmissä suurin mahdollinen puute. Stalinini ajan hiljaiset toisinajattelijat halveksivat gruusialaisen barbaarisuutta, vaikka tämä olikin pappisseminaarin melkein läpäissyt ja viljeli ahkerasti viittauksia klassiseen venäläiseen -ja vain venäläiseen-  kirjallisuuteen

     Hruštšov oli jo selkeästi moukka, mutta mikäli myös Brežnev sitä oli, kuten on oletettava, hän ainakin piti asian omana tietonaan. Vasta Putinissa näemme selvän anti-intellektuellin, joka paljasti heti aluksi asian jo kielenkäytössään (motšit v sortire).

     Parodian mukaan Putin oli KGB-opistossa oppinut vain lähinnä sitä, miten työnnetään tikkuja kuulusteltavien kynsien alle ja lyödään pampulla jalkapohjiin.

     Se oli toki parodiaa.

      Pian toki huomattiin, että nykyaikaisen suuren Johtajan on ainakin Venäjällä oltava myös sivistynyt ja niinpä Johtaja meni oppimaan ”kulturologiaa” niiltä uusslavofiileiltä ja ”euraasialaisilta”, joilla oli ”kaalia parrassaan” (ks. Vihavainen: Haun богорусь tulokset ).

     Tuloksena oli, mitä oli ja Putinin ”geopolitiikan” läpi paistaa aidon kulttuurin sijasta duginien ja prohanovien sekopäinen ”kulturologinen” spekulaatio, jossa yksin Venäjä edustaa ikuisia arvoja ja on siis ”historian oikealla puolella”.

       Vai onko tosiaan niin, että eurooppalaisen kulttuurin kantajana Venäjä todella nyt on  ylivertainen verrattuna DEI ja Woke-länteen, joka aiheellisesti pyytää olemassaoloaan anteeksi ja ilmeisesti ennen pitkää saakin sen lopetettua?

       En ryhdy tässäkään spekuloimaan sillä, mikä on asioiden ”oikea” järjestys ja mitkä sen syyt. Havainnoin vain sitä, mitä tapahtuu.

      Mikäli moukkia etsimme juuri nyt kansainvälisen politiikan huipuilta, on tuskin mahdollista löytää puhtaampaa tapausta kuin Donald Trump, joka paradoksaalisesti on julistanut suureksi roolikseen länsimaisen kulttuurin pelastamisen. Saattaa hänellä asiassa ansioita tai ainakin yritystä ollakin, mutta moukkamaisuutta se ei poista millään tavalla.

     Päätän tämän yritelmän (vt. ransk. essayer) liki vuosikymmenen takaiseen blogiin. Ei sen jälkeen mitään olennaisia suuria muutoksia ole tietenkään tapahtunut, vaikka asetelmat ovat nyt, sodan oloissa kärjistyneet ja muistuttavat yhä enemmän pirullista karikatyyriä.

 

 

 

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Barbarian paluu. Ihanko totta?

 

Barbarian paluu. Pari huomiota asiasta

 

    Moni on näköjään kummeksunut ja paheksunutkin kirjan nimeä Barbarian paluu. Kirja ei näet, vastoin vallitsevaa ortodoksiaa keskity kuvaamaan länsimaisen ihmisen kelvottomuutta sinänsä ja hänen aivan liian nuivaa suhtautumistaan maailman hätään vaan pikemminkin päin vastoin.

      Barbariassa nimittäin on kysymys arvojen madaltumisesta ja turmeltumisesta eikä sen sijaan esimerkiksi sentimentalismin vähäisyydestä tai ylenpalttisuudesta, kohdistuipa se sitten hyviin tai huonoihin asioihin.

      Kirja lähtee siitä olettamuksesta, että terve ja elinvoimainen kulttuuri, barbarian vastapainona, arvostaa hyviä asioita ja vastustaa huonoja. Tämä taas edellyttää kykyä jakaa asioita huonompiin ja parempiin eli hierarkioiden tunnustamista. Pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen on aina ollut sivistyksen tunnus, joka erottaa sen barbariasta.

      Kulttuurin perusteet ovat sen sijaan pettäneet silloin, kun totuutta ei edes tunnusteta olemassa olevaksi, saati että siihen pyrittäisiin. Siitä on kysymys silloin, kun taide haalii asiakkaita kuvaamalla pahuutta ja siinä piehtaroimalla ja kun rumuus julistetaan tasa-arvoiseksi kauneuden kanssa tai jopa sitä paremmaksi.

     Määrätön ja suhteeton kyynelehtiminen vaikkapa yhden valokuvan edessä on osoitus sentimentalismista. Mikään hyvyyden ilmentymä se ei ole. Tässä tulee mieleen banaali esimerkki siitä, miten Auschwitzin komendantti Rudolf Höss aikoinaan työpaikallaan pohdiskeli ihmiselon dramatiikkaa: toisaalla kukkivat ruusut, toisaalla menevät kuolemaan lapset. Blühen und gedeihen, miten ihanaa olikaan katsella sitä ja tuntea liikutusta, myötätuntoa…

     Kysymys barbarian tulosta kulttuuriin ja sen todennäköisestä muuttumisesta läpeensä barbaariseksi on kysymys rakenteista, ja niiden muuttumisesta, jota pienetkin seikat saattavat indikoida voimallisesti, vaikka ne itsessään eivät suuria merkitsisi.

     Kysymys ei ole siitä, onko jokin drag show tai Tuska-festivaali sinänsä barbariaa. Toki kulttuuri on aina leikkiä ja sen piiriin mahtuu loputtomasti myös sellaista tarkoituksetonta tai vähämerkityksellistä ja jopa vähämielistä puuhaa, joka ei kokonaisuuden kannalta merkitse mitään.

     Mutta kannattaa pysähtyä miettimään, mitä uutta kulttuurimme ytimiin on kertynyt vaikkapa viimeksi kuluneiden viidenkymmenen tai sadan vuoden aikana. Samalla voidaan muistella, mitä siitä on samaan aikaan poistunut. Tällöin kukaties ymmärrämme, mihin suuntaan olemme siirtyneet kulttuurisessa mielessä, eli arvostusten ja henkisten pyrintöjen kannalta.

     Jotta asiat saataisiin oikeaan yhteyteensä, muistakaamme samaan aikaan, miten Euroopan suhteellinen kansainvälinen merkitys on muuttunut ja millaisen demografisen tulevaisuuden meidän sukupolvemme on valmistanut tälle kulttuurille.

     En usko, että keneltäkään, joka tätä vertailua tekee, jää huomaamatta se suuri ja yhtenäinen trendi, joka kausivaiheluista puhdistettuna useimmissa merkittävissä asioissa osoittaa yhteen ja samaan suuntaan: alas.

     Euroopan kannalta on oleellista paitsi se, että sen suhteellinen merkitys maailmassa on koko ajan alenemassa, myös se, että sama koskee sen kulttuurin nauttimaa arvostusta. Paluu entiseen lienee mahdotonta ja tämä koskee ainakin suhteellista taloudellista ja poliittista asemaa ja demografiaa, joka sen paljolti määrää.

     Vielä sata ja jopa vain kahdeksankymmentä vuotta sitten Eurooppa oli ehdoton jäljittelyn ja kunnioituksen kohde kaikkialla maailmassa. Englannin pankki, Saksan pääesikunta ja Ranskan Akatemia eivät olleet vain keskikokoisia laitoksia muiden joukossa, vaan edustivat ihmiskunnan saavutusten huippua hyvässä ja pahassa.

     Silloin jokainen halusi olla eurooppalainen ja omaksua länsimaisen sivistyksen. Eihän muutakaan todellista sivistystä ollut.

     Nyt on toisin. Niin sanottu kiinniottava kehitys on tuonut yhä uusia maita Euroopan maiden rinnalle ja ohikin. Samaan aikaan niiden itsetunto on kasvanut ja eurooppalainen kulttuuri on alkanut niille merkitä yhä useammin vain rappiota, jota ne eivät millään muotoa halua jakaa. Muut vanhan mantereen annit kyllä kelpaavat.

     Samaan aikaan kun postmoderni barbaria on Euroopassa korvannut sen perinteisen itsetietoisen kulttuurisen mission ja entinen korskeus on saanut antaa tilaa itseinholle, on maanosaan marssivien siirtolaisten oma itsetunto noussut aivan uusiin korkeuksiin. Tämä merkitsee sitä, että barbaria lisääntyy maanosassamme kahta tietä: sekä kotitekoisesti että tuontitavarana.

     Kun keskiaikaiselle totalitarismille ei nykyään enää pystytä sanomaan ei, eikä edes löydetä argumentteja sen barbaarisuuden osoittamiseksi, joudutaan väistämättä sen edistäjiksi. Eurooppa onkin nyt täynnä käskyjä ja kieltoja, joiden tarkoituksena on estää barbarian erään lajin arvosteleminen.

     Mitään vastaavaa ei olisi voitu kuvitella edes viisikymmentä vuotta sitten, eipä edes 1970-luvulla. Sen jälkeen on koko ilmapiiri muuttunut.

     Kulttuurin kuoleminen ei ole historiassa ollut poikkeus vaan sääntö. Asiaa paljon tutkinut Arnold Toynbee on sanonut mielipiteenään, etteivät kulttuurit kuole, vaan ne tekevät itsemurhan.

     Ei tarvitse olla profeetta ymmärtääkseen, millä tavoin tällaista prosessia ollaan parhaillaan edesauttamassa esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan tasolla. Sitä lienee siis turha selostaa. Asian joko ymmärtää tai sitten ei.

     Kulttuurin rappion oireita voidaan tietenkin erottaa kaikilla sen sektoreilla. Taiteen muotokieli ja aihepiirit, pop-kulttuuri, TV:n massaviihde ja puhdasta tyhjää esittävät ”reality showt”, helppohintainen bestsellerkirjallisuus ja jopa nobel-palkittujen kirjojen aihepiirin ja tason muuttuminen.

      Nämä ja vaikkapa ruumiinkulttuurin palvonta megalomaanisine lavasteineen ja näytöksineen, pride-marssit ja muut vastaavat ilmiöt ovat lopultakin vain pintaa, mutta silti ne samaan aikaan heijastavat itse kulttuurin ytimen muuttumista.

     Minusta se tarkoittaa sen tyhjentymistä tai mätänemistä. Noiden mainittujen kulttuurin sektoreiden nykytila on jotakin uutta ja ennen kokematonta.

     Edistys, johon sinänsä ei enää uskota, on tavallaan yhä olemassa ja vaikuttaa siten, että kaikkea tai lähes kaikkea voi ja myös halutaan viedä yhä uusiin äärimmäisyyksiin. Kuvaamataide tarjoaa ääriesimerkkejä, jotka hajuineen, äänineen ja vastenmielisine näkymineen eivät enää kutsu luokseen katsojia, jotka todella välttelevätkin noita teoksia. Kotiinsa niitä voisi haluta vain hullu.

     Mikäli ajatellaan sellaisia hyvin tärkeisiin asioihin liittyviä laajempia ilmiöitä, kuin feminismi, on siitä sattuvasti sanottu, että se on kuin myrkky, joka kyllä jätti nauttijansa henkiin, mutta rampautti hänet.

     Kulttuurin aikoinaan jalostamasta ja ihannoimasta rakkauselämän kukkatarhasta syntyi kehityksen myötä haiseva suo, jonka asukkaita liikuttaa enää vain karkea vallankäyttö ja taistelu aistillisesta tyydytyksestä.

     Sota on epäilemättä aina kuulunut olennaiselta osaltaan barbarian piiriin. Toki tämä asia näköjään kirkkaasti ymmärrettiinkin jo toisen maailmansodan tuoreen kokemuksen jälkeen. Silloin sankarikultteja ja muuta onttoa sodan glorifiointiin käytettyä ainesta alettiin pilkata ja alentaa. Samalla vedettiin lokaan aito patriotismikin.

     Kummallista kyllä, myös tämä on nyt taakse jäänyttä elämää. Vaikka isänmaallisuus sanan vanhassa ja usein teennäisessä muodossa on julistettu haudatuksi, kiehtovat kunnian kenttien extreme-kokemukset taas kerran yhä useampia.

     Juuri tuo extreme näyttääkin monesta olevan kehityksen looginen päätepiste ja siis kulttuurin korkein muoto. Extreme ei kaipaa sen kummempia perusteita: se on syy omalle itselleen. Siinä suorituksen perustelu syntyy ikään kuin neitseellisesti asiasta itsestään. ”Halusin kiivetä noille vuorille”. ”Miksi”? ”No kun ne olivat siellä…”

     Mutta barbarialla voidaan ymmärtää myös tapojen raaistumista ja hienostuksen häviämistä. Barbariaan siirryttäessä aletaan kulttuurin korkeimmillakin tasoilla puhua karkein sanoin ja tylsin käsittein, liikkeet käyvät rumiksi ja äänikin muuttuu raa’aksi. Ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä lakataan olettamasta erilaisten tasojen mahdollisuutta ja kieltäydytään osoittamasta kunnioitusta tai pieteettiä. Kieli köyhtyy, tavat käyvät karkeiksi ja typeriksi.

     Samalla käsitykset esimerkiksi kunniasta ja sen vaatimuksista käyvät ristiriitaisiksi. Toisaalla hyväksytään primitiivisten kunniakäsitysten olemassaolo joidenkin väestön sektoreiden piirissä ja toisaalla sanoudutaan ylimielisesti koko asiasta irti. Toisaalla kumarrellaan alkeellisia tabuja ja toisaalla kilpaillaan toisten samankaltaisten tabujen loukkaamisessa.

     Vaikka yhteiskunta vannoo tasa-arvon nimiin, itse periaate vesitetään monikulttuurisessa käytännössä ja asetetaan ihmisiä ja asioita mielivaltaiseen, primitiivisen tasa-arvoideologian kannalta ”oikeaan” järjestykseen. Sananvapauden sijasta vedotaan ja uskotaan yhä enemmän salailun, sensuurin ja mielipideterrorin siunauksiin.

     Vanhan oikeakielisyyden ja kielenhuollon sijasta sallitaan kaikenlainen kielen turmelu ja muutetaan sitä aktiivisesti yhä primitiivisemmäksi, muun muassa tekemällä yhä uusista sanoista ja käsitteistä tabuja. Orwellilainen uuskieli ja kivapuhe muodostuvat uudeksi, kaikille pakolliseksi normiksi. Kieli menettää ilmaisuvoimansa ja finessinsä.

     Primitivisaatioon liittyy vielä se, että yhä harvempia hyödykkeitä kyetään enää valmistamaan vanhan sivilisaation piirissä. Niiden vaatimaa teknologiaa ei yksinkertaisesti enää osata ja sen sijaan tyydytään ostamaan tuotteita niiltä, jotka niitä tekevät halvalla. Eurooppaan kehittyy yhä suurempi tarpeettomien ihmisen joukko, joka Rooman proletaarien tavoin elää ilmaisen leivän ja sirkushuvien maailmassa.

     Koska tämän liikaväestön henkistä kasvua eikä oikeastaan edes minkäänlaista sivistämistä ei pidetä tarpeellisena tai edes mahdollisena, sitä tyydytään ruokkimaan kaikkein alkeellisimmilla slapstick-komedioilla, raakuuksilla, pornolla ja muulla vastaavalla, mikäli erilaiset pelit ja leikit eivät jaksa kiinnostaa. Mahdolliset elämän tarkoitukseen eli siis tarkoituksettomuuteen liittyvät henkiset oireilut sammutetaan alkoholilla ja huumeilla.

     Luonnollista on, että tällaisessa historian vaiheessa syntyy myös alttius synkretistisille uskonnoille ja niitähän tänä päivänä nähdään meilläkin jo kymmenittäin, niin sanotuista muinaissuomalaisista kulteista itämaisiin ja jopa amerikkalaisiin uususkontoihin, mormonilaisuudesta dianetiikkaan.

     Toisaalta, hyvin monilla mittareilla mitaten ihmisten elämä on nyt paljon parempaa kuin se oli sata tai edes viisikymmentä vuotta sitten. Niinpä varmaankin voi aiheellisesti kysyä, onko ajatuksessa kulttuurin rappiosta oikeastaan mitään mieltä. Ehkäpä kehitys päinvastoin jatkuu yhä myönteisempänä ja kulkee kohti ihmisen yhä suurempaa vapautta ja itsetoteutusta eli siis edistystä, kuten vielä hiljattain totuttiin ajattelemaan?

     Tätä sopii tietenkin toivoa. Euroopan kulttuurisen mahdin kutistuminen merkitseekin ehkä vain sen palautumista luonnolliseen kokoonsa. Ehkäpä sen on väistämättä tapahduttava samaan tahtiin poliittisen ja taloudellisen merkityksen muuttumisen kanssa?

     Ja kukapa tietää, ehkä kulttuuri jopa kykenee nousemaan uudelleen jaloilleen ja rupeaa jälleen luomaan sellaisia muotoja ja arvoja, joita koko maailma ihmetellen kunnioittaa ja ottaa esikuvikseen. Ehkäpä piankin näemme asioita, jotka kertovat jostakin tuollaisesta uudesta kehityksestä. Voisiko tapahtua vaikkapa uudelleen syntyminen, renessanssi…?

     Koska asia toistaiseksi näyttää kuuluvan puhtaan mielikuvituksen piiriin, ei sitä ole käsitelty kirjassa, jonka nimenä on Paluu barbariaan. Mutta ehkäpä joku ottaa tehdäkseen sellaisen kirjan? Lukisin sen mielelläni.

 

Otium militans

 

Puritanismin kauhistus

 

Tom Hodgkinson, Joutilaisuuden ylistys. Suomentanut Risto K. Träff. Basam Books 2006, 414 s.

 

    Myönnän, että tartuin tähän kirjaan epäluuloisena. Laiskuudesta, vita contemplativasta, otiumista, scholasta ja joutilasluokasta on kirjoitettu niin paljon ja syvällistä, että tilaa voisi ajatella jäävän vain helppohintaiselle elämäntaito-oppaalle, jollaisia markettien kirjalaareista saa juuri niin halvalla, kuin ne ansaitsevatkin.

     Niinpä kiirehdänkin tässä heti sanomaan, ettei kirja ole huono, ainakaan sikäli, että se kuvastaa perusteellista oppineisuutta. Toki materiaalin varsinainen käsittely jää hapuilevaksi ja osoittaa jopa henkistä laiskuutta. Ehkäpä asian voi juuri tässä tapauksessa antaa anteeksi.

     Kuten tunnettua, joutilaisuutta ovat ylistäneet niin Bertrand Russell (In Praise of Idleness), kuin Marxin vävy Paul Lafargue (ks. Vihavainen: Haun lafargue tulokset), Oblomovin luoja Ivan Gontšarov (ks. Vihavainen: Haun oblomov tulokset ), lukemattomat paimenidyllien kirjoittajat jo antiikista lähtien ja monet, ehkäpä erityisen monet nimenomaan anglosaksisen kirjallisuuden klassikot.

    Viimeksi mainoituista tekijä nostaa esille muun muassa Walt Whitmanin, Samuel Taylor Coleridgen, Samuel Johnsonin,  Oscar Wilden, suuresti arvostamansa Hugh Hefnerin (ks. Vihavainen: Haun hefner tulokset ), Lordi Byronin, John Lennonin, Robert Burnsin, John Keatsin, R.L. Stevensonin, William Blaken ja monia muita.

     Ulkomaalaisista joukoon pääsevät muun muassa René Descartes ja Blaise Pascal, Lin Jutang, Walter Benjamin ja muutama muukin. Myös KarlMarx on näkyvästi mukana.

     Konnagallerian eli hellittämättömän työn ja toimeliaisuuden apostolit sen sijaan löytyvät etupäässä Englannista ja Skotlannista. Protestanttinen etiikka, jonka Max Weber arvioi olleen erityisesti kalvinistista, näyttää saaneen hyvän otteen myös anglikaaneista ja muistakin protestanteista.

     Työn sekulaarin pyhyyden ja metafyysisen merkityksen filosofi Thomas Carlyle kuukuu tietenkin konnagalleriaan, kuten useat muutkin 1800-luvun suuruudet. Protestanttien pakonomainen työetiikka oli jo vanhempaa perua, mutta vasta teollistumisen yhteydessä se pakotettiin valtion väkivaoltakoneiston voimin Englannin työväenluokalle, jonka vanha vapaa elämänmuoto tuhottiin.

     Kirjoittaja Esittää luddiitit sankareina ja marttyyreinä ja syystä kauhistelee sitä tolkutonta työmäärää, joka marxilaisittain sanien vieraannutti ihmisen omasta itsestään ja teki hänestä koneen jatkeen. Puritaanit, kuten Oliver Cromwell, John Wesley ja Benjamin Franklin vihasivat fanaattisesti joutilaisuutta.

     Myöhäisempiä mielettömän ahkeruuden saarnaajia ja kansan hiostajia olivat Henry Ford ja Thomas A. Edison. Taylorismia ei taideta edes mainita, mutta sen avulla pyrittiin maksimoimaan tuotanto ja viis veisattiin itse ihmisen tarpeista.

     Toki työntekijät toimivat vapaaehtoisesti ja lykkäsivät halujensa tyydytystä oivallettuaan, että hekin saattoivat tulla autoja ja talon omistajiksi. Amerikkalainen unelma perustui maaniseen työntekoon, jota jo Nietzsche kauhisteli teoksessaan ”Iloinen tiede”.

      Kirjoittaja on siis koonnut mahtavan paketin joutilaisuuden, laiskuuden, rentoutumisen, mietiskelyn, pinnaamisen, seksin, flaneerauksen, juopottelun ja biletyksen ylistystä ja puolustusta, ryhtymättä todella vakavasti analysoimaan aihettaan ja erottelemaan erilaisia joutilaisuuden lajeja toisistaan.

     Toki esimerkiksi kohmelolla saattaa olla erittäin hedelmöittävä vaikutus luovalle kyvylle, kuten jo senaattori Heikki Renvall opetti pojalleen (ks. Mies Reenkola, Mammanojasta mieheksi). Myös huumeet saattoivat luoda keinotekoisen paratiisin, josta on paljon kirjoitetytyu nUIesikm. Aldous Huxley ja William James).

     Toisaalta hedonismi avaa myös suoran tien helvettiin eikä sitä kannata aliarvioida, niin banaali totuus kuin se onkin. Vaara ei toki tee tyhjäksi maallisen onnen (ks. Lin Jutang) arvoa, vaan jopa korostaa sitä kontrastillaan, mutta se on syytä noteerata, kun kokonaiskuvaa piirretään.

     Itse Hodgkinsoin muuten on vuodesta 1993 lähtien julkaissut lehteä nimeltä ”The Idler”. Siitä tulee mieleeni Venäjällä joskus 1990-luvulla julkaistu ”Obyvatel”, jonka nimi viittaa poroporvariin, jolle aatteet ja pyhä yleinen etu ovat vieraita.

     Varsinaisesti se tarkoittaa tavallista kadun miestä, ”asukasta” jollaiseen neuvostoaikana suhtauduttiin äärimmäisen epäluuloisesti. Uutta ihmistähän siellä yritettiin koko ajan saada aikaan ja odotettiin. Kun ”Obyvatel” haastatteli ihmisiä, se sai usein epäluuloisia ja halveksivia vastauksia. Se edusti väärää elämänkäsitystä, vaikka vanha olikin jo romahtanut.

     Lehti nimeltä ”Egoist” ilmestyy Venäjällä yhä. Alaotsikkonsa mukaan se kankeasti kääntäen edustaa ”liikemiesten ei-liiketaloudellisia intressejä” (nedelovyje interesy delovyh ljudej).Joka tapauksessa lehden nimi on virnuileva haaste niille ihmisille, joita on tapana pitää kunniallisina.

    Hodgkinson on tässä suhteessa sielunveli. Kirjan eetos on paikoin aika lapsellinen, kuten yrityksessä puolustella tupakointia tai ylistää yövalvomista. Näin siitä huolimatta, että itse Samuel Johnson on sanonut, mettä se, joka menee nukkumaan ennen puoltayötä on kelmi.

     Joillekin valvominen sopii, mutta tupakointi vain hölmöille. Mitä sitten tulee sängyssä puoliksi valveilla lojumiseen, se epäilemättä ansaitsee arvostuksensa. Silloin henki leijailee vapaana turhan kritiikin kahleista ja silloin rakennetaan pilvilinnat. Siteeraan tässä Heikki Renvallin kuvausta toisen päivän ryyppäämisestä, mutta niissä on paljon samaa.

     Lehti tai ainakin tämä kirja on siis kapinallinen hieman samaan tapaan kuin aikoinaan oli suuri alkujaan trotskilainen liike ”aidon oluen” (Real ale) puolesta, joka paisui niin suureksi, että suurfirmatkin joutuivat antamaan periksi. Kirjoittaja edustaa lähinnä brittiläistä anarkismia, joka on fiksumpaa kuin se fanaattinen vihaisuus, joka monessa muussa maassa esiintyy sillä nimellä.

     Kirjoittaja on varmastikin oikeassa siinä, että työ, ainakin vanhan ajan tehdastyön muodossa, on ollut ihmiselle kirous ja sellaiseksihan se Raamatussa todetaankin.

´    Kuitenkin myös joutilaisuus voi olla vielä pahempi kirous, kuten eristysselliin tuomitut kai voivat todistaa. Vain Jack Londonin ”Tähtivaeltajan” tapaiset poikkeusyksilöt saattavat tuntea itsensä vapaaksi pakotetussa tekemättöyydessäkin (ks. Vihavainen: Haun tähtivaeltaja tulokset ).

     Vankiloissa tarjotaan nykyään yleensä asukeille (asiakkaille?) mielekästä työtä, joka otetaan mielellään vastaan. Aikoinaan saatettiin sen sijaan käyttää mieletöntä työtä rangaistuksena, esimerkiksi pakottamalla vankeja siirtämään maata tai vaikkapa tykinkuulia paikasta toiseen ja sitten taas takaisin.

     Tämä työn tuottaman tyydytyksen problematiikka jää tässä kirjassa luotaamatta, joutilaisuuskin voi olla helvetti.

       Epäilemättä joutilaisuus -johon pardoksaalisesti liittyy jonkinlaista työtä- parhaissa muodoissaan kuitenkin saattaa olla sitä, mitä ihminen pohjimmiltaan eniten tarvitsee.

     Masennus, joka liittyy joutilaisuuteen, on pirullisimpia asioita, mitä on olemassa. Avainsana on mielekkyys, jonka katoaminen on se suurin vaara, ei niinkään tuo paljon puhuttu työn ihmisen itsetoteutukselta ryöstämä aika.

     Kuten kirjoittaja asianmukaisesti korostaa, Karl Marxille tuleva maanpäällinen paratiisi eli kommunismi ei ollut mikään työn valtakunta sanan vanhassa mielessä, vaan työ oli muuttunut kirouksesta ihmisen ensimmäiseksi tarpeeksi.

     Työ olisikin silloin monipuolista, aamulla saattoi vaikkapa kirjoittaa, vaikkapa nyt blogin, päivällä käydä kalastamassa ja illalla osallistua vaikkapa paikallishallintoon. Jotenkin tähän tapaan Marx kommunistista yhteiskuntaa selitti ja innoittuneen kuvauksen siitä saa esimerkiksi O.V. Kuusisen päätoimittamasta kirjasta ”Marxismi-leninismin perusteet”.  

    Tuo kirja ilmestyin juuri silloin, kun kommunistinen yhteiskunta luvattiin saada aikaan jo kahden vuosikymmenen kuluessa, vuoteen 1980 mennessä.

    Hodgkinson kuvaa Marxin arkkityyppiseksi laiskuriksi, mikä hän saattoi olla, mutta ei jokainen laiskuri saa avustettunakaan aikaan sellaista tekstikorpusta, jota kutsutaan syytä nimellä MEGA (Marx-Engels Gesamntausgabe), jossa on 114 nidettä, jahka se viimein valmistuu (vt. Marx-Engels-Gesamtausgabe - Wikipedia ). Ei sen kanssa ole hötkyilty, nyt on valmiina vasta 62 osaa.

    Kyllä pakonomainen tuottaminen ja syyllisyys levon ja nautinnon takia ovat selviä tyhmyyden ilmentymiä, kun ne liiallisiksi kehittyvät. Välineellinen toiminta on sentään määritelmällisesti ennen muuta jotakin, jota tehdään jonkin toisen asian hyväksi eikä sen itsensä vuoksi.

     Tunnettu kansainvälinen World Wide Survey  (ks. Vihavainen: Haun wvs tulokset )osoittaakin, että koko maailmassa on vallalla suuntaus välineelliseen tuottamiseen liittyvistä ”eloonjäämisarvoista” kohti itseilmaisun arvoja eli muuri tuota varsinaista päämäärää sinänsä, jota työkin olennaiselta osalta vain palvelee.

     Se päämäärä ei sitten ole pelkkää velttoilua eikä edes viinan ja huumeiden vetämistä. Sitä tämän kirjankaan kirjoittaja tuskin tarkoittaa.

Onni on....

 

Onnen aika?

 

     Pääsin joskus kirjoittamaan ”Suomen historian pikkujättiläiseen” sen ajanjakson historian, joka alkoi Kekkosen tulosta tasavallan presidentiksi ja ulottui nykyaikaan eli kirjan ilmestymisvuoteen 1987.

     Jakso oli jaettava alalukuihin, joille annoin niille niitä mielestäni kohtuullisen hyvin luonnehtivat nimet: ”Epäluulojen aika” 1956-1966, ”Edistyksen aika” 1966-1975 ja ”Epävarmuuden aika” 1975-1987.

     Uuteen vuonna 2003 ilmestyneeseen painokseen tuli sitten vielä ”Eurooppalaisuuden aika”, joka alkoi siitä, mihin edellinen kirja oli loppunut ja ulottui nykyhetkeen.

     Nyt, kun tuolloisesta nykyhetkestä on kulunut yli kaksi vuosikymmentä, olisi aika vähintäänkin keksiä uudelle aikakaudelle nimi, mikäli nyt noita vanhojakaan periodeja hyväksytään. Ainahan voidaan tehdä uusia ja ajanmukaisia, jos tarve vaatii.

     Vuoden 1987 laitos loppui pohdintoihin, joissa arveltiin, että nykyaika saattoi merkitä murrosta, taitekohtaa, jossa kulta-aika oli juuri päättymässä tai ainakaan ei välttämättä enää sijainnut tulevaisuudessa. Tulevina aikoina kenties muisteltaisiin aina kaiholla tuota aikaa, jolloin kaikki oli vielä hyvin.

      Vuonna 2003 nuo silloin mainitut, lähinnä koko maailmaa koskevat ympäristöuhat olivat pitkälti vielä samat, mutta nyt painotettiin myös läntisen maailman heikentyvää kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla ja kansainvaellusta, joka suuntautui etelästä pohjoiseen. Assimiloitumattomien alakulttuurien synnyn mahdollisuus mainittiin.

    Kuitenkin voitiin todeta, että Suomen asema tuntui yhdeltä maailman turvatuimmista ja Suomen menestystarina vuoden 1899 Helmikuun manifestin varjosta vuoden 1999 EU:n puheenjohtajamaaksi ansaitsi itseihailua siinä kuin Nokian uskomaton suorituskin. Saipa kuulla maailma kummakseen…

     Suomen rasituksena tai kukaties myös voimavarana pidettiin (pidin) yhteiskunnan tavattoman nopeaa muutosta ja yhä säilynyttä maalaisyhteiskunnan perintöä.

     Amerikkalaisen poliittisen korrektiuden tuonti ja sen rikkomisen sanktiointi jopa juridisin keinoin herätti jo huomiotani, samoin kuin naisistumisen megatrendi. Postmodernismi näytti kuitenkin jo hiipuvalta ilmiöltä.

     Vuonna 2003 ei Venäjälle tässä kirjan loppuluvun kokoavassa katsauksessa tarvinnut monta sanaa uhrata, toki entisten Venäjän kansalaisten muuttoliike Suomeen herätti huomiota historiallisena uutuutena. Suomen turvallisuuden kannalta Venäjällä ei mainittu olevan merkitystä.

     Nyt olisi tietenkin taas aika miettiä otsikkoa jatkoluvulle/periodille, joka ulottuu 2000-luvun alusta nykypäiviin. On kyllä mahdollista, että lukuja pitäisi olla kaksikin ja että ainakin yksi rajavuosi tulisi sijoittaa vaikkapa jonnekin vuosien 2008-2009 talousnotkahduksen tienoille.

     USA:n johtoasema yksinapaisessa maailmassa ei loppunut vielä vuoden 2001 terrori-iskuihin eikä mihinkään muuhunkaan suureen pamaukseen, vaan hiipui kitisten. Kirjoitus oli seinällä jo vuonna 2003, mutta eihän siitä vielä välitetty.

     Vasta epäonnistuneet demokratian vientiyritykset, kuten ”Arabikevät”, Afganistanin retki ja viimeistään Ukrainan ja Iranin sodat ovat osoittaneet, että muuan aikakausi on päättynyt.

     Suomen historia ei välttämättä kovinkaan tarkoin seuraile maailmanhistorian suuria trendejä, vaikka ne määräävätkin suunnan. Koskiveneessä on ainakin ollut jonkinlainen mela, jolla voi yrittää pitää haahden poissa kivikoilta, vaikka liikkeen suuntaa tai nopeutta ei voikaan määrätä.

Ei sitä enää taida olla, mikä näyttää joissakin aiheuttavan euforiaa, kun vastuun taakka on pois harteilta. Ajopuun osa on kuitenkin arvaamaton ja sen onni toisissa käsissä.

     Vaikka emme enää olekaan itsenäisiä sanan vanhassa merkityksessä, voimme ainakin itse määrätä siitä, miten suhtaudumme tilaamme. Voimme esimerkiksi lapsenomaisesti nauttia siitä ja olla maailman onnellisin kansa, tuli mitä tuli.

     Voimme myös kieltäytyä näkemästä sitä, että tietyt asiat, jotka ovat muissa maissa aina tuottaneet tiettyjä tuloksia, vaikuttaisivat samoin meillä. Onnea voi olla esimerkiksi tunne siitä, että on saanut ihan samat ongelmat kuin ne ihaillut toisetkin.

        Mitä asioiden historialliseen tarkasteluun tulee, voisi olla asianmukaista kutsua suunnilleen vuodesta 2008 alkanutta ajanjaksoa maamme historiassa nimellä ”Onnen aika”.

     Talouskasvua ei ole ollut eikä siis ole tarvinnut 1960-1970-lukujen tapaan suuttua siitä, etteivät asiat yhteiskunnallis-taloudellisella alalla ole niin hyvin, kuin ne voisivat olla. Sen sijaan voidaan, jos usko on, odottaa joidenkin polynesialaisten heimojen tapaan pyhää Cargoa, jonka seuraava hallitus tuo rantaan valkoisella laivalla ja jakaa kaikille tarvitseville.

        Jotkut tämän onnen ajan poliitikot tekivät kerran sen mullistavan havainnon, että rahaahan on itse asiassa maailmassa rajattomasti ja niinpä sitä kylvettiin kaikille tarvitseville ja muillekin. Nollakorkoiset lainat olivat tuon aikakauden ihme, joka vertautuu ikiliikkujaan.

     Kerran sitten havaittiin, ettei sitä enää olekaan ja syntyi suuri epäoikeudenmukaisuuden kokemus, kun valtion rahahanoja alettiin sulkea. Jostakin syystä tilanne esitetään odottamattomana onnettomuutena, sikäli kuin se ei ole varsinaisen pahuuden synnyttämä. Tämäkin on muuan uusi ja hämmästyttävä ilmiö.

     Tässä olemme juuri nyt kenties tulleet taas uuteen ja uudenlaiseen kansallisen historiamme vaiheeseen, jota maailman suurimman onnellisuuden ohella paradoksaalisesti luonnehtii ennennäkemätön viha ja kauna pihtailevaa hallitusta kohtaan.

      En toki ota kantaa siihen, onko asia oikeutettu vai ei (eikö viha määritelmällisesti jo sisällä oikeutuksen?). Se on vain tosiasia ja laadullisesti uusi.

      Toinen uusi ilmiö on militarismin ja russofobian paluu. Ne olivat ainakin mielipidetutkimusten mukaan hävinneet olemattomiin tai vähintäänkin siirtyneet hibernaatioon kymmeniksi vuosiksi jo jostakin 1960-kuvulta lähtien. Nyt niille kuuluu hegemonia median ilmatilassa.

     Näiden ilmiöiden kehittyminen alkoi epäilemättä jo Krimin kaappauksen ja EU:n Venäjälle asettamien sanktioiden myötä, mutta täysin hallitsemattomiksi ne nousivat yhtäkkiä, Venäjän hyökätessä Ukrainaan.

      Onnen aika toki tuon tietyn maailman maiden tilannetta arvioivan tahon tulosten mukaan jatkuu maassamme edelleen, mutta emme me enää ole suinkaan siinä samassa auvoisessa tilassa, jossa olimme vuonna 2003.

     Ne uhkakuvat, jotka silloin lähinnä vasta häämöttivät horisontissa, ovat nyt arkipäivää:  olemme talouden suhteen kansainvälisessä limbossa, jossa kilpailukykyämme kahlehtivat niin EU:n valuutan pakkokurssi kuin ay-liikkeen pimeä vallanhalu.

     Yhteiskuntaamme tekee yhä hauraammaksi roolimme kansainvaellusten kohdemaana ja sen ideologisena kylkiäisenä multikulturalismi. Älyllistä ja moraalista kykyämme halvauttavat noihin ilmiöihin kytkeytyvät tabut ja orwellilainen korrektius, jota valvotaan ja sanktioidaan valtiovallan toimesta. Kaikesta tästä oli jonkinlaisia merkkejä todettavissa jo vuonna 2003.

     ”Suomen historian pikkujättiläisessä” määräytyivät aikakausien periodisointi ja nimet minun osaltani ennen muuta oman maamme sisäpolitiikan mukaan. Kansainvälinen vaikutus oli tietenkin koko ajan yhä suurempaa, mutta sillä ei ollut suoraa kytköstä politiikkaan muuten kuin  Neuvostoliiton osalta ja se oli kovin vähän verrattuna EU:hun ja Natoon.

     Nyt istumme sitten niissä kuuluisissa pöydissä, joissa asioista päätetään ja onnemme on sijaita etulinjassa, mikä on tietenkin vaarallista ja vaatii suuria uhrauksia. Kuitenkin se on myös kunniakasta ja se on asia, jonka olemme jälleen löytäneet kumpujen yöstä.

     Olisi mahdotonta kuvitella, että nykyisen kaltaista retoriikkaa maamme ja maailman asioista olisi viljelty julkisessa sanassa kaksikymmentä tai edes kymmenen tai kuusi vuotta sitten. Tapa, jolla nyt Venäjästä ja venäläisistä nyt puhutaan ei välttämättä ollut hyväksytty edes viime sotien aikaan.

     Sen sijaan sellaisesta puhetavasta esimerkiksi seksuaalisista asioista, joka oli täysin normaalia vielä 2000-luvun alussa, rangaistaan nyt sotarikoksia ja ihmisyyttä vastaan kohdistuvia rikoksia koskevan lain mukaan. Elämme tosiaan uutta aikakautta.

     Luulen, että se uusi aikakausi, jotka nyt elämme voisi ansaita nimen ”sankariaika”. Toki sankaruus on usein jälkijättöistä ja ilmenee esimerkiksi ns. suomettumisen ja koko Kekkosen linjan halveksivana hylkäämisenä puolen vuosisadan viiveellä, mutta myös kilpailuna tinkimättömästä tiukkuudesta.

     Tässäkään kohden en suinkaan ole arvottamassa tapahtunutta muutosta, monen mielessähän se perustuu ihan omiin johtopäätöksiin, jotka on saatu jopa kirjoista eikä vain lehdistä. Tärkeää tässä on, että on tapahtunut muutos ja että se on syvä.

     Tavoiteltu uusi tietoisuus pyrkii myös maksimaaliseen emotionaaliseen palkintoon oman asenteen takia, mikä on aikakaudelle ominainen, naisellinen piirre.

       Uusi arvomaailma ei rajoitu vain uuden ideologisen tajunnan tavoitteluun politiikan ja historian piirissä, vaan siihen kuuluu kiivas sitoutuminen poliittiseen korrektiuteen myös ajattelun tasolla. Vegaanius, ympäristöaktivismi, LGBT+ henkisyys ja avoimen maahanmuuton kannattaminen lyövät hämmästyttävällä tavalla kättä toisilleen ajan etujoukon keskuudessa.

     Mikäli siis puhumme ”sankariajasta” on huomattava, että sen rinnalle on noussut suurena ilmiönä myös se epäsosiaalisuuden ja anarkismin palvonta, jonka alkumuodot tukevat jostakin 1960-luvulta, Vanha ei palaa entiseen maailmaan.

     Ehkäpä voisi alustavasti ehdottaa, että ”Eurooppalaisuuden aika” ulottuisi noin vuodesta 1990 vuoteen 2008. Sen jälkeen eurooppalaisuus tietenkin jatkuisi, mutta nyt suurimmaksi yhteiseksi nimittäjäksi tulisi onni: ”Onnen aika” vuodesta 2008 vuoteen 2022. Nyt nelisen vuotta sitten olisi koittanut etulinjan maan ”Sankariaika”, joka ulottuu vuodesta 2022 jonnekin tulevaisuuteen.

     Varmoja voimme olla vain siitä, että tämän aikakauden arvot ja itsestäänselvyydet tulevat vielä ankaran perkaamisen ja pilkankin kohteeksi. Miloin se tapahtuu ja missä merkeissä, en tiedä.

”Hypotheses non fingo”, sanoi joku kollega, jonka nimeä ei tarvitse mainita.