Pääsisäissuudelma

 

Suukot viran puolesta ja muuten

 

     Kulttuuriraja Suomen ja Venäjän välillä on aina ollut suhteellisen korkea ja aina välillä sitä on haluttu vielä korostaakin.

     Tämä siitä huolimatta, että geneettisesti olemme pitkälti samaa kansaa. Venäläiset traditiot ovat kuitenkin olleet toisenlaisia ja yhteiskuntajärjestyksen ohella uskonto on näytellyt erojen muodostumisessa suurta roolia.

      Toki meilläkin on ollut pieni ortodoksinen kirkkokunta jo 1600-luvun aluevalloituksista lähtien, mutta ei se ole paljoa asiaa muuttanut.

     1800-luvun sanomalehtikirjoituksissa kuvataan Venäjän omituisuuksia yhä uudelleen ja suurimpia ihmettelyn aiheita ovat aina laskiaisen vietto ja pääsiäinen.

     Pääsiäisenä merkillisin asia suomalaisen silmin oli yleensä pääsisäissuudelma, hristosovanije (Пасхальное приветствие — Википедия ).

      Lyhyesti sanoen siinä annettiin kolme poskisuudelmaa kaikille perheen jäsenille, palveluskunta mukaan lukien ja armeijassa komppanianpäällikkö suuteli kaikkia alaisiaan ja kollegoitaan. En tiedä, miten asiat menivät jo pataljoonatasolla, mutta eiköhän se raja jossakin kulkenut.

     Upseerin suutelumaratonista kertoo muistelmissaan Väinö Haapanen, joka palveli viime vuosisadan alussa Venäjän armeijassa (ks. Vihavainen: Haun haapanen tulokset ).

Suutelussa törmättiiin konkreettisesti suomalaisten ja venäläisten väliseen kulttuurirajaan, josta seuraavassakin blogissa puhutaan:

 

 

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Totisesti on ylösnoussut!

 

Hristos voskrese!

 

     Vanhoissa suomalaisissa aikakauslehdissä, joita nykyään voi mukavasti lukea kotisohvalla, on runsaasti myös Venäjää koskevaa aineistoa. Erityisesti voi suositella vuoteen 1890 ulottuvan artikkelikortiston perusteella tehtyä luetteloa Matkakirjeitä eri maista/Pietarista.

     Naapurin metropoli, tuo Venäjän eurooppalaisin kaupunki, tarjosi suomalaisille loputtomasti eksotiikkaa, joka suurelta osalta liittyi ortodoksiseen kirkkovuoteen.

     Laskiaisviikon juhlinta, omituiset paastosäädökset ja viimein pääsiäiskemut olivat yhä uudelleen kuvausten kohteena.

     Aivan erityisesti suomalaisia kiinnosti niin sanottu pääsiäistervehdys eli hristosovanie (http://www.vidania.ru/slovar/hristosovanie.html ), joka on kolminkertainen poskisuudelma. Sen yleensä aloittaa arvossa tai hengellisyydessä alempi, joka sanoo ”Kristus on ylösnoussut!” ja johon toinen vastaa: ”Totisesti on ylösnoussut”.

     Siihen voi vielä liittyä keitettyjen munien lahjoittamista ja siunauksen toivotuksia vastauksineen (papeille).

     Joka tapauksessa kyseessä on rituaali, joka koskee kaikkia ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisia, naisia kuin miehiä ja aikoinaan myös niin maaorjia kuin vapaita. Siinä siis käytännössä näkyy kristittyjen veljeys.

     1800-luvun lopulla luterilaiset suomalaiset eivät lakanneet ihmettelemästä sitä, miten yhteiskunnalliselta asemaltaan erilaiset ihmiset tuosta vaan menivät toisiaan suutelemaan ja erityisesti herätti huomiota se, että molemmat sukupuolet (niitä oli kaksi) eivät lainkaan kainostelleet toisiaan tässä pyhässä tervehdyksessä.

     Samaan aikaan useampikin kirjoittaja esitti noissa lehtiartikkeleissa sen hämmästyttävän väitteen, että niin sanottu säätyerotus oli Venäjällä paljon vähäisempi kuin Suomessa. Pari vuosikymmentä maaorjuuden lopettamisen jälkeen asia ei voi olla herättämättä suurta ihmetystä.

     Omasta puolestani ole selittänyt asiaa sillä, että juuri maaorjuuden aikana venäläiset herrat (barin) olivat alaisiinsa patriarkaalisessa eli siis isä-lapsisuhteessa. Juuri sen takia suhde oli intiimimpi kuin suomalaisessa kylässä, jossa suurin osa oli omia isäntiään, palkollisia lukuun ottamatta. Lisäksi meillä asuttiin hajallaan, isonjaon räjäytettyä lännessäkin ryhmäkylät.

     Toisaalta myös ortodoksisen kirkon rituaalit, kuten juuri pääsiäistervehdys, lähensivät ihmisiä toisiinsa niin sanotusti yleisinhimillisellä tasolla. Kaikki kävivät samoja ikoneja suutelemassa ja hartaus oli muutenkin luonteeltaan kollektiivisempaa kuin luterilaisessa kirkossa.

     Mieleeni muistuu tässä yhteydessä asia, jota voinee pitää jotenkin kuvaavana.

     Ilmari Kianto muistelmakirjassaan Moskovan maisteri, kuvaa kohtausta, joka sattui eräänä pääsiäisenä Moskovassa.

    Punanaamainen tuttu venäläisherra astui nuoren maisterin luo ja pyysi saada luvan pääsiäissuudelmaan. Tämä kuulostaa sinänsä hieman omituiselta, kun olisi voinut vain odottaa hänen vain sanoneen Hristos voskrese! Kianto joka tapauksessa esittää hänen sanoneen: Iljmari Aavgustovitš,  Pozvolte hristosovatsja! Suvaitkaa pääsiäissuudella!

     Oli miten oli, tuo nuori tolstoilainen radikaali kieltäytyi ja vastasi: En halua, ei haluta pilkata Jumalaa…

     Kak? Kak? Kak vui skazaali? kiljui venäläinen herra perinpohjaisesti hämmästyneenä. Mitä ihmettä te oikein puhutte!

      Olen suomalainen, lisäsi toinen jäykästi haluamatta jatkaa keskustelua.

     Muistelija jatkaa vielä, että söi aamupalansakin kajoamatta venäläisten pääsiäisherkkuihin …

     Näin vaikeaa saattoi kulttuurien kohtaaminen olla radikaalille suomalaiselle patriootille pääsiäisenä vuonna 1902. Mutta tällä anekdootinomaisella tapauksella saattaa kyllä nähdä laajempaakin symbolista merkitystä.

     Ortodoksisen uskonnon monet menot ovat kaikessa epä-älyllisyydessään luultavasti tavoittaneet enemmän ihmisen uskonnollisiin tarpeisiin vetoavia elementtejä kuin se luterilaisuuden aggressiivinen rationalismi, jollaista myös Nuoren Kiannon moukkamainen reaktio muistuttaa.

     Koska kristinuskolla olisi tässä maailmassa vielä paljon tehtävää, olisi varmaankin suotavaa, että se muistuttaisi enemmän vanhoja esikuviaan kuin nykyinen luterilainen kirkkomme, jonka edustajien härski politikointi taitaa pian karkottaa loputkin sen ylläpitäjät.

 

Näkymiä

 

Katse menneisyyden suunnalta

 

     Vanhan viisauden mukaan elämää voi ymmärtää vain taaksepäin katsoen, mutta sitä valitettavasti vain joudutaan aina elämään eteenpäin.

     Tulevaisuuden odotukset ovat aina jokapäiväisen elämämme perustana ja normaalitapauksessa ne ovat aina vääriä, usein kaikkein tärkeimmissäkin asioissa.

     Muistan erinomaisesti, millaisen paratiisin odotettiin jo 1950-luvun kuvitelmissa toteutuvan vuoteen 2000 mennessä ja miten tuhannet ja taas tuhannet ennustukset lupasivat kaikkien mahdollisten ja mahdottomienkin tarpeiden toteutuvan. Onnen ja hyvinvoinnin lisääntyminen näytti lineaariselta.

     No se 2000 nyt sitten oli vain vuosi kaikkien muiden joukossa, mutta kyllä ainakin Suomessa elintaso oli kasvanut huimasti verrattuna siihen, mitä se oli ollut edes sodanedellisinä niin sanottuina hyvinä vuosina tai edes 1960-luvulla, jolloin se oli jo paljon korkeampi ja nopea kehitys lupasi yleistä hyvinvointia ja kaikille turvallista kansankotia.

     Muutos oli noina hyvinä vuosikymmeninä koko Euroopassa niin nopeaa ja perusteellista, että se nosti ihmisten ostovoiman korkeammalle, kuin edes oli uskallettu toivoa. Kehitys ei kuitenkaan ollut tuomittu menemään ikuisesti samaan suuntaan.

     Pari-kolmekymmentä vuotta sitten alkoi globalisaatiohuuma, josta hohto kuitenkin alkoi karista jo melko pian ja nyt optimistit alkavat olla ainakin länsimaissa jo aika harvinaisia lintuja. Kunpa tästä edes selvittäisiin.

     Kaukaisen idän suurta nousua oli toki jo spekuloitu Venäjä-Japanin sodasta lähtien ja ”keltainen vaara” oli iskusana jo ennen toista maailmansotaa. Muun muassa Oswald Spengler nosti sen voimakkaasti esiin teoksessaan ”Ratkaisun vuosia” ja ennusti länsimaiden häviävän tämänkin kilvan.

     Tässä nyt joka tapauksessa melko tuore blogi, jossa yritetään vajavaisin tiedoin katsoa menneisyydestä jonnekin tämän päivän suuntaan.

 

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Globalisaatio ja demokratian kriisi

 

Globalisaatio ja demokratian kriisi

 

     Pari vuosikymmentä käynnissä ollut globalisaation uusi vaihe alkoi euforian merkeissä. Länsimaiden arveltiin olevan siinä vahvoilla ja saavan yllin kyllin nauttia halpamaiden kontribuutiosta omalle hyvinvoinnilleen. Toki jälkimmäistenkin oli määrä hyötyä.

     On helppo havaita, ettei ihmiskunta 20 vuosisadalla koskaan ollut perillä siitä, millaista tulevaisuutta kohti se oli menossa. Niinpä panostettiin valtavasti toinen toistaan järjettömämpiin projekteihin, imperialismista kommunismiin.

     Vuosisadan lopulla viisasten kivi näytti taas kerran löytyvän: historia ei ollut määrännyt, että proletariaatti paisuisi ja lopulta valloittaisi maailman kumoten samalla itsensä merkillisellä metafyysis-mystisellä ihmetapahtumalla.

     Historian määräämä voittaja oli sen sijaan keskiluokka, jonka poliittinen aate oli demokratia. Siihen myös liittyi koko yhteiskunnan yhä kasvava hyvinvointi. Siinäpä siis historian loppu ja todellinen tarkoitus.

     Historian lopusta pari vuosikymmentä sitten päätelmänsä tehnyt Francis Fukuyama, on nyttemmin havainnut, että johtopäätös oli ennenaikainen. Foreign Affairs-lehden tuoreessa numerossa hän pohtii tapahtunutta. Saman ongelman kimpussa on lehden toisessa artikkelissa myös amerikkalainen kansainvälisen politiikan professori Charles A. Kupchan.

     Molemmat kirjoittajat katsovat, että läntiset demokratiat ovat nyt kriisissä, joka ei ole vain taloudellinen vaan myös sosiaalinen ja viime kädessä ideologinen. Kysymys on keskiluokasta ja demokraattisesta järjestelmästä, jonka sosiaalinen perusta se on.

     Globalisaatio on luonut uuden tilanteen, jossa demokratian uskottavuus on joutunut kriisiin. Keskiluokka, demokratian sosiaalinen tukipylväs on USA:ssa ja muuallakin lännessä hyvää vauhtia kutistumassa.

     Mediaanitulot ovat jo kymmenen vuotta olleet laskusuunnassa. Jopa globalisaatiota hyvin kestänyt Saksa on menettämässä keskiluokkaansa. Rikkauksien määrä maailmassa ja jopa länsimaissakin kyllä lisääntyy, mutta ne kertyvät hyvin vähälukuiselle eliitille. 

      Huolestuttavaa on, että vanhat simppelit totuudet maksimaalisesta kilpailusta ja talouden avoimuudesta, yksilön valintojen suvereenisuudesta maailman napana ja kansantulon kasvusta hyvinvoinnin mittarina eivät enää toimi keskiluokan kasvun ja yleisen hyvinvoinnin parhaaksi, vaan ovat päinvastoin tuhoamassa niitä.

     Vanhat totuudet on yksinkertaisesti siis hylättävä, mikäli maailma halutaan pelastaa demokratialle, kirjoittajat päättelevät.

     Uuden aatteen elementit näyttävät jo Fukuyaman mielestä olevan olemassa, ne olisi vain koottava yhtenäiseksi ohjelmaksi ja tietenkin myös hankittava niille kannatusta ihmisiltä, jotka inertian voimasta tai yksikertaisesti tyhmyyttään hokevat vanhoja totuuksia kuin mantroja ikään.

     Vasemmisto on sosialismin romahdettua hurahtanut postmodernismiin, feminismiin ja erilaisten marginaaliryhmien nostamiseen kaiken keskipisteeksi.

     Politiikassa tällä sälällä ei ole käyttöä, tarvitaan enemmistön mobilisoimista uskottavien päämäärien ja keinojen tukemiseen. Marginaaliryhmien merkitys on vain marginaalinen ja postmodernismi on jo lähtökohtaisesti epäuskottava ideologia.

     Vanhoista totuuksista luopuminen tarkoittaa asioita, jotka luultavasti kauhistuttavat niitä, jotka viimeisten parinkymmenen vuoden ajan ovat julistaneet uusklassisen taloustieteen hyvää sanomaa.

     Globalisaatiota ei pidä ottaa kohtalona, jota kaikkialla myötäillään ja edistetään, vaan haasteena, joka on alistettava huolelliseen poliittiseen kontrolliin, päättelee Fukuyama.

      Markkinat –mirabile dictu- eivät ole päämäärä sinänsä, vaan globaalia kauppaa ja investointeja on pidettävä arvossa vain sikäli kuin ne myötävaikuttavat keskiluokan etuihin eikä vain kansantuotteen kokonaiskasvuun, hän sivaltaa.

     Fukuyama on poistanut varmistimen ja hänen tähtäimessään on selvästi uusi huipputuloja kiskova globaalistuva yläkerros, jonka kontribuutio kotimaansa yhteiskunnan hyvinvointiin ei välttämättä korreloi sen tulojen kanssa.

     Uudella ideologialla pitäisi olla ”populistisia” piirteitä, molemmat kirjoittajat arvioivat. Fukuyaman mielestä sen pitäisi aloittaa kritisoimalla eliittejä, jotka sallivat enemmistön etujen uhraamisen harvojen hyväksi ja rahapolitiikan käytön rikkaiden hyväksi.

     Myös Kupchan katsoo amerikkalaisten poliitikkojen haukkuvan vanhasta muistista väärää puuta. Vanhat lääkkeet, enempää hallinnon karsiminen kuin köyhien avustaminenkaan eivät tavoita USA:n perusongelmaa.

      Euroopassa ongelmat ovat etupäässä samoja, lisäksi siellä on ikääntymisongelma, jonka ratkaiseminen muslimisiirtolaisilla on yhä selvemmin osoittautunut mahdottomaksi ja vähentänyt osaltaan liitoksissaan natisevan EU:n suosiota.

     Tilannetta voitaisiin ehkä parantaa kansallisella eurooppalaisuudella, joka voisi puhaltaa liittoon uutta henkeä. Siinä vain tarvittaisiin johtajuutta ja päättäväisyyttä, joita ei ole näkynyt.

     Kupchan on myös Fukuyaman tavoin sitä mieltä, että vanhat totuudet eivät uudessa tilanteessa toimi, vaan uusia tarvitaan. Uuden ideologian olisi korostettava poliittista kontrollia taloudelle sekä globalisaation haasteisiin että tulonjakoon nähden –”palkintojen ja uhrausten tasaisemmaksi jakamiseksi”.

     Lännellä pitäisi hänen mielestään olla kolme suurstrategiaa demokratian turvaamiseksi uusilta haasteilta. Ensiksikin olisi siirryttävä ennennäkemättömässä määrin talouden suunnitteluun. Valtion johtamia investointeja töihin, infraan, koulutukseen ja tutkimukseen tarvitaan kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

     Toiseksi, kansan tyytymättömyys olisi ohjattava reformistiseen suuntaan ”edistyksellisellä populismilla”.

     Kolmanneksi, olisi vältettävä sisäänpäin kääntymisen kiusausta. Tämä on vaikea yhtälö, mutta ellei sitä ratkaista, tulee demokratian sairaustila jatkumaan, päättelee kirjoittaja.

     Molemmat kirjoittajat näkevät uuden historiallisen tilanteen vakavana. Demokratia on perinteisesti toiminut eturyhmien välineenä, nyt tarvittaisiin uudenlaista kansalaisuuden henkeä ja valmiutta uhrauksiin.

     Tähän rooliin ilmeisesti haluttaisiin ainakin superrikkaat. Tämä evankeliumi kuulostaa toisenlaiselta kuin menneiden vuosikymmenien edistysusko ja näkymättömän käden palvonta. Voiko ratkaisu käytännössä tarkoittaa mitään muuta kuin ainakin jonkinasteista protektionismia ja valtion entistä paljon suurempaa roolia taloudessa?

     Uusi ideologia saattaa jo leijailla ympärillämme, kuten Fukuyama uumoilee. Ehkä jotakin siitä tulee pian tänne meille Suomeenkin.

      Pelkkä uusi asennoituminen talouden ”lakeihin” nähden olisi virkistävä uutuus. Silloin ei tarvitsisi nähdä vastenmielisiä näytelmiä, joissa joku Karvinen hokee ”osakkeenomistajien edun” olevan itsestään selvästi korkein arvo ja jossa valtiovalta nöyränä kertoo, ettei sillä ole mahdollisuutta osakkeenomistajana käyttää valtaansa taivaassa säädettyjä talouslakeja vastaan.

 

Pidot paranee, kun väki vähenee?

 

Kun ihmiset alkavat vähetä

 

Jennifer D. Sciubba, The Depopulation Panic. What Demographic Decline Really Means for the World. Arvosteluessee kirjasta Dean Spears, Michael Geruso, After the Spike: Population, Progress and the Case for People. Simon & Schuster 2025.

Foreign Affairs January/Februrary 2026

 

     Ihmispopulaatioiden kasvu ja väheneminen ovat kuuluneet ihmiskunnan suurimpiin huolenaiheisiin jo parisataa vuotta, eli suunnilleen siitä saakka, kun väestönkasvu Euroopassa, erityisesti Venäjä mukaan lukien, alkoi nopeasti muuttaa sotilaallista tasapainoa.

     Kun elettiin miljoona-armeijoiden aikaa, merkitsi Saksan väkiluvun kasvaminen huomattavasti Ranskaa suuremmaksi tuon viimemainitun kannalta uhkaa ja kaikki vanhat suurvallat joutuivat varautumaan pahimpaan, kun Venäjän väkiluku, joka 1800-luvun alussa oli ollut Ranskan tai Saksan luokkaa, olikin sen lopussa noin neljä- viisi kertaa suurempi.

     Totaalisen sodan aikana se oli vahvoilla, jolla oli eniten tykinruokaa ja väestömäärä vaikutti myös valtion kassan suuruuteen. Väestönkasvu mahdollistui rokotuksen ja muun terveydenhoidon paranemisen myötä ja kukoisti erityisesti siellä, missä riitti maata viljeltäväksi, tuota niin sanottua ”elintilaa”. Amerikka ja Venäjähän olivat hyviä esimerkkejä.

     Jo 1900-luvun puoliväliin mennessä maapallon väestömäärä nousi kolmeen miljardiin. Sotien aikanakin se oli vain kasvanut. Pian sen jälkeen kuitenkin havaittiin uusi trendi, joka alkoi Euroopasta ja levisi ennen pitkää kaikkialle: syntyvyys alkoikin supistua, väestönkasvu pysähtyi ja alkoi jopa laskea.

     Nyt maailmassa on jo noin kahdeksan miljardia ihmistä ja määrän odotetaan kasvavan vielä parilla miljardilla. Tämä kasvu tapahtuu lähes kokonaan Saharan eteläpuolisen Afrikan muutaman muun kehittymättömimpiin kuuluvan maan toimesta.

     Modernisaatio on kaikkialla merkinnyt aluksi suurta väestönkasvua, joka jossakin kohdassa kulminoituu ja alkaa vähentyä muuttuakseen absoluuttiseksi väestökadoksi. Uskonnollisuuden roolin ja naisten aseman muuttuminen ovat olleet keskeisiä tekijöitä kehityksessä, yhdessä ehkäisymenetelmien kehittyneisyyden ja saatavuuden kanssa.

     Mainittakoon, että diktatuurimaissa ehkäisyvälineiden saatavuus on ilmeisesti aina ollut heikko. Näin oli asia entisessä Neuvostoliitossa ja ne ovat kiellettyjä tänäkin päivänä erinäisissä USA:n osavaltioissa.

     Muistan vieläkin, miten muuan nuori nainen 1970-luvun Neuvostoliitossa kertoi käyttävänsä ehkäisyyn sitruunaviipaletta. Käytännössä ehkäisyä ei ollut, vaan käytettiin sen sijaan aborttia. Koko itäblokin aborttiluvut olivat huikeita.

     Kun maapallon väestönkasvu oli hurjimmillaan, ymmärrettiin huolestua asian vaikutuksesta ympäristöön. Minun ikäluokkani muistaa hyvin ne kauhukuvat, joita esitettiin kiinalaisten ja intialaisten määrän valtavasta lisääntymisestä ja spekuloitiin, mitä tapahtuisi, jos nuo ihmismassat vaurastuisivat ja joka perheelle hankittaisiin vaikkapa jääkaappi. Autoja nyt ei uskallettu ajatellakaan.

     Vuonna 1968 biologi Paul Erlich julkaisi kirjan ”The Population Bomb”, josta tuli bestseller. Hän ennusti, että hallitsematon väestönkasvu tukahduttaisi jossakin vaiheessa elämän maapallolla.

     Vuonna 1980 ekonomisti Julian Simon haastoi Ehrlichin ja väitti, että väestönkasvu päin vastoin edesauttaisi hyvinvoinnin lisääntymistä: väestö oli itse asiassa ylivertainen resurssi eikä taakka.

     He löivät vetoa kymmenen seuravan vuoden kehityksestä mitattuna tietyn hyödykekorin hinnalla. Asiassa syntyi kaksikulukuntaa, katastrofistit ja runsaudensarvipuolue.

     Ehrlich voitti sitten tämän vedon: maailman nälkä ei lisääntynytkään, vaan sen sijaan väheni ja köyhyys kävi yhä harvinaisemmaksi.

     Tässä ei nyt puututa siihen ylikulutuspaniikkiin, josta muistuttavaa päivää meilläkin äsken vietettiin. Tähän liittyen voinee ainakin mainita sen, että jätteiden käsittely on kokenut vallankumouksen. Järjettömästi kasvavien kaatopaikkojen sijaan on syntynyt kierrätyskeskuksia, jotka auttavat raaka-aineita riittämään.

     Nyt arvioidaan, että 63 maailman maata on jo ohittanut väestönkasvunsa kulminaatiopisteen ja koko maapallon väestönkasvu pysähtynee saavutettuaan ehkä 10 miljardin ihmisen rajan.

     Ongelmaksi tulee yhä useammin ja laajemmin väestön väheneminen. Talouskasvu-uskonnollehan se on myrkkyä.

     Asiaa voi tarkastella myös filosofiselta kannalta ja länsimaiden vallitsevan utilitarismin mukaisesti mainitaan tässäkin, että jos ”hyvä” merkitsee hyvää elämää (mikä on vulgaaristi tulkittu halujen tyydyttämiseksi) mahdollisimman monelle, vähenee tuo ”hyvä” ihmisten vähetessä.

    Aivan vastaavastihan vegaanien ajama kotieläinten hävittäminen merkitsee eläinten onnellisuuden kokonaismäärän vähenemistä, tulkoon mainituksi. Molemmissa tapauksissa edellytetään, että kyse on keskimäärin ns. hyvästä elämästä.

     Muistan erään saksalaisen filosofin Eduard von Hartmannin suositelleen ihmiskunnalle simultaanista itsemurhaa sen kaikkien ongelmien ratkaisemiseksi.

     Jotkut vihreät, muuan filosofian professori mukaan lukien, ovat elvistelleet sillä, että heillä on oikeus kuluttaa ympäristön reippaastikin, koska eivät ole saattaneet maailmaan lapsia.

     Käytännössä tuon tapainen suuri ympäristöteko tehtiin Englannissa vuonna 1939 sodan alettua: kaikki lemmikkieläimet tiettyä peruskantaa lukuuno ttamatta, lopetettiin. Ehkäpä vihreät ainakin tekevät tämän omalta osaltaan? Tämä kai olisi kohtuullinen vaatimus, mikäli populaation vähenemistä pidettäisiin ratkaisuna ekologisiin ongelmiin.

     Toteutuuko tuo niin sanottu hyvä elämä sitten esimerkiksi huumekoukussa elävien juurettomien maahanmuuttajien kohdalla suurkaupunkien slummeissa tai nykyaikaisissa pihattonavetoissa (mutatis mutandis) on oma kysymyksensä. Joka tapauksessa nyt tässä sitten jo soitetaan hätäkelloja väestön vähenemisestä.

    Selkein haitta, joka laskevan trendin vauhdittamana on syntymässä on nähdäkseni suuri kulttuurinen invaasio, jossa moninaisuus on ennen pitkää vaarassa tuhoutua totalitaaristen uskonnollisperäisten ideologioiden alle, mikä on omiaan viemään maailman kulttuurista kehitystä takaisin kohti keskiaikaa.

     Lääke väestökatoon voisi osaltaan olla syntyvyyden uusi piristäminen uhanalaisilla alueilla. Sikäli kuin voin Sciubban arvosteluesseen perusteella päätellä, eivät väkiluvun vähenemisestä huolestuneet ole keksineet mitään toimivaa keinoa, vaan viittaavat lähinnä pohjoismaisen hyvinvointivaltion suuntaan.

     Amerikassa, jossa tilanne toistaiseksi on väestökehityksen kannalta hyvä, vaikka kasvupainottuukin epätasaisesti väestöryhmien kesken, on lasten hankkiminen taloudellisesti suuri riski ja kulut liittyvät sekä koulutukseen että mahdolliseen sairastumiseen.

     Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa tällaisia riskejä ei ole, mutta eipä ole kantaväestön keskuudessa väestönkasvuakaan. Asiaa on koetettu paikata maahanmuutolla, joka on puhdasta hölmöläisten touhua tyhmimmillään. Se paikkaa tilannetta vain hetkellisesti, mutta luo samalla rakenteellisia ongelmia, jota vaarantavat yhtyeiskunnan perustoimintoja ja ”hyvän elämän” edellytyksiä kaikille osapuolille.

     Spearsin ja Geruson kirja ei arvosteluesseen perusteella näytä antavan mitään uutta asian ratkaisuun. Vaihtelu kuitenkin virkistää ja väestön vähenemisen näkeminen vaarana on myös aiheellinen kanta.

     Se, että väestönkasvu on loppumassa, on toki jo vanhaa tietoa, Meidän kannaltamme oleellista kuitenkin on, mitä vielä ehtii tapahtua niin kauan kuin tuo kasvu ylittää kohtuulliset rajat tietyillä maailman alueilla.

     Kaksi miljardia on määrä, joka aikoinaan vastasi koko maailman väkilukua silloin, kun sen yhteiskunnallinen ja tieteellis-tekninen kehitys suoritti suuren irtiottonsa. ”Elintilan” etsiminen noille ihmisille on aikakauden suuri poliittinen kysymys.

Jos et voi voittaa heitä, liity heihin...

 

Muuan kombinaattori

 

Pasi Hänninen, Nälkäluokitus. Naftali Frenkelin tarina. Kiuaskustannus 2026, 262 s.

 

Ilja Ilfin ja Jevgeni Petrovin veijariromaanin ”Kaksitoista tuolia” tunsi jokainen neuvostokansalainen ja uskoisin sen yhä olevan jokaisen vähänkin sivistyneen venäläisen tiedossa. Siitä tehty filmikin on suuri klassikko.

     Aikoinaan oli Literaturnaja Gazetan takasivulla ns. ”Kahdentoista tuolin klubi”, joka sisälsi anekdootteja. Vastoin sen aikaista maan tapaa sen vitsit olivat hyviä ja usein poliittisestikin teräviä.   

          ”Kahden toista tuolin” päähenkilö oli ”Turkin alamainen”, kuten hän aina muisti itseään kutsua, Ostap Bender, ”suuri kombinaattori”, joka hyödynsi 1920-luvun neuvostohallinnon asetuksia ja kampanjoita omaksi hyödykseen.

      Tunnetun filmiversion mukaan Benderillä oli aina päässään kipparityylinen lippahattu, aivan samoin kuin säilyneissä kuvissa näemme Naftali Frenkelillä, joka myös sattui olemaan Turkin alamainen. Molemmat olivat juutalaisia.

     Vai oliko Naftali Frenkel sittenkin suomalaista juurta ja sukua täkäläiselle von Frenckellien suvulle, kuten Arvo ”Poika” Tuominen on muistelmissaan väittänyt?

     Eihän tämäkään asia kai periaatteessa mahdoton olisi, mutta Tuomisen muistelmiin on kyllä syytä suhtautua suurin epäilyksin. Muistakaamme vain sekin, ettei hän lainkaan osannut venäjää. ”Kremlin kelloissa”, jotka ilmestyivät vuonna1956 hän väitti Vienanmeren kaavalla 1930-luvn alussa tavanneensa Frenkelin, joka jopa osasi ruotsia.

     Samaan aikaan Suomessa oli paljonkin esillä Erik von Frenckell, ”jokapaikan Eerikki”, joka oli muun muassa Helsingin kaupunginohtaja, kansanedustaja ja olympiakomitean jäsen. Naftali kuoli vasta vuonna 1960, joten nuo mahdolliset sukulaiset olisivat noina suojasään vuosina voineet ottaa yhteyttäkin. Von Frenckellin suku tiennee tästä suhteesta sen, minkä siitä voi tietää.

     Naftali, joka jäi kiinni pikku jobbauksesta joutui vankileirille Solovetskiin, mutta kohosi yllättäen siellä pian arvoon arvaamattomaan.

     Hän sai eläessään peräti kolme Leninin kunniamerkkiä, jotka olivat maan korkeimpia. Vastaavalle tasolle pääsi vain aniharva Neuvostoliiton sanakari (tämä nimitys liittyi tähän kunnianosoitukseen). Vain marsalkka Georgi Žukovilla oli noita kultaisia tähtiä viisi, kunnes marsalkaksi niinikään ylennetty Leonid Iljitš Brežnev tavoitti hänet.

     Kirjoittaja on tehnyt Frenkelistä ”nälkäluokituksen” kehittäjän. Kun vankileireillä oli aluksi tapana antaa jokaiselle työpanoksesta riippumatta saman verran ravintoa, muutettiin Frenkelin esityksestä asiaa siten, että saadun ravinnon määrä oli työpanoksesta riippuvainen.

     Tämä johti siihen, että alisuoriutujat ennen pitkää nääntyivät nälkään, kun taas iskurityöläiset saivat ruokaa riittävästi ja koko kollektiivin yhteinen suoritus parani.

      Kapitalistisissa maissa moinen suorituspalkka laskettiin työläisten riistoksi, mutta neuvostojen maassa, proletariaatin diktatuurissa asiat olivat aivan päin vastoin: normien ylittäminen oli siellä sankaruuden ja kunnian asia ja sitä paitsi auttoi pysymään hengissä.

      Frenkelin ensimmäinen todellinen ”työpaikka” oli Itämeren ja Vienanmeren yhdistävä kanava, ”Belomorkanal”, Stalinille nimetty väylä, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa sukellusveneiden siirto kahden meren välillä.  Sillä siis oli periaatteessa strateginen merkitys, vaikka se jäi yhtä olemattomaksi kuin Hangon tukikohdan merkitys.

     Noita kanavatyömaita tehtiin tuohon aikaan paljon ja ”Belomorkanal”-paperossiaskin kannessa ne on kuvattu. Olen itsekin matkustanut laivalla Moskovasta Pietariin reittiä, joka tuohon aikaan luotiin vankityövoimalla ja mullisti logistiikkaa.

     Valtavan Rybinskin tekojärven alle jäi suuri määrä vanhaa asutusta ja vanha metsä pilkottaa yhä paikoin vedestä. Kanavien sulkujen kohdalla on mahtipontisia riemuportteja ja aikanaan ne oli koristettu suuren Johtajan patsailla.

     Kun Vienanmeren kanava eli Stalinin kanava avattiin, kulki sen kautta pian alus, jossa mukana olivat niin Stalin ja hänen lähimmät toverinsa, mukaan lukien Maksim Gorki. Siellä oli myös Naftali Frenkel ja hänen lisäkseen jopa Poika Tuominen ja O.V. Kuusinen.

     Tästä kanavasta tehtiin kuuluisa kirja (ks. Vihavainen: Haun vienanmeren kanava tulokset ), jonka facsimile-painoksen minäkin ostin itselleni. Siinä ylistettiin työläisten entusiasmia, joka syntyi siitä, että he pääsivät rakentamaan sosialistista järjestelmää.

     Mukana oli yhteiskunnan vastaisia aineksia, jotka myös tempautuivat mukaan työhön ja paranivat väästä tietoisuudestaan hämmästyttävän lyhyessä ajassa, kuten Gorki kertoo.

     Muuankin kulakki, joka oli päivittäin ahtanut mahansa täyteen maitoon keitettyä puuroa ja kärsinyt tuon ylensyöntinsä takia vatsavaivoista, paranikin aivan äkkiä. Nykyaikaisen tiedon mukaan häntä kai vaivasi laktoosi-intoleranssi. Mahtoiko hän elää kakkunsa loppuun saakka, ei kirjassa kerrota, eikä vielä kai tiedettykään.

     Miksi mukana olivat sellaiset  vähäpätöiset pikku nilkit kuin Kuusinen ja Tuominen? Kirjassa Tuominen nyökkää myöntymisen merkiksi, kun Frenkel sanoo hänen kohonneen korkealle. Sitä ei kyllä ollut tapahtunut.

     Ulkomaisen emigranttipuolueen sihteeri ei ollut rankijärjestyksessä yhtään mitään, eikä korkealla ollut myöskään Stainin halveksiman Kominternin sihteereihin kuulunut Kuusinen. Hänen aikansa tuli vasta Hruštšovin kaudella.

     Mikäli he tosiaan olivat mukana, saattoi asia liittyä siihen ajankohtaiseen propagandasotaan, jota juuri tuolloin käytiin ”orjatyöstä” (ks. Vihavainen: Haun raja railona aukeaa tulokset ).

     Neuvostoliitto möi tuolloin sekä viljaa, että puutavaraa polkuhintaan ja vei Suomelta markkinoita muun muassa Englannissa. Englannissa sattui kuitenkin olemaan voimassa laki, joka kielsi ”orjatyöllä” tuotetun tavaran maahantuonnin.

     Tämän skandaalin ympärille syntyi kampanja, jossa Neuvostoliitto ”paljasti”, että Suomenkin vankiloissa tehtiin tavaraa, jota vietiin mm. juuri Englantiin. Kyseessä olivat jotkut aivan vähäpätöiset puuesineet.

     Sitä paitsi olot Suomen vankiloissa olivat aivan helvetilliset, kuten mainitussa kirjassa kerrottiin, kun ne taas Vienanmeren kanavan rakennustyömalla olivat ihanteelliset. Edes vartiointia ei käytännössä tarvittu, vaan vangit hoitivat sen itse, kirjassa kerrottiin.

     Itse asiassa vankien annokset olivat niin pienet, etteivät he pystyneet niistä säästämään pakoa varten, jos nyt yleensä jaksoivat montakaan kilometriä vaeltaa korvessa. Pakenijoita toki kuitenkin oli ja he antoivat haastatteluja suomalaisille lehdille (ks. Vihavainen: Haun solonevitš tulokset ).

     Frenkelin toinen suuri työmaa oli Baikalin-Amurin rata(BAM). Sehän jäi kesken ja jouduttiin sitten häthätää purkamaan ja tuomaan kiskot Stalingradiin johtavalle radalle.

     Muistan, millaiseksi sankariprojektiksi tuo strateginen, Kiinan uhan varalta syvälle Siperiaan tehty rata nostettiin 1970-luvun alussa. Moskovan valtionyliopiston MGU:n opiskelijat matkustivat sinne kesätöihin ja saivat muistoksi vihertävän takin, jossa oli kirjavia leimoja.

     BAM:in mahtavalla sankarityömaalla, jota koko neuvostojen maa rakensi, kerrottiin olevan tarjolla runsaasti mahdollisuuksia sankaruuteen ja uuden yhteiskunnan (kommunismin) rakentamisen romantiikkaa. Koko maailmanhistoriaa oltiin siellä itse asiassa muuttamassa.

     Muutakin romantiikkaa tietenkin oli ja parisuhteita syntyi, mutta elinolosuhteet olivat lyhyesti sanoen ala-arvoiset. Niissä eläminen voitiin toisaalta tulkita nimenomaan juuri sankaruudeksi.

     Literaturnaja Gazetassa ilmestyi näihin aikoihin rohkea artikkeli, jossa asetettiin kyseenalaiseksi se, että nuoria houkuteltiin ”sankaruuteen”, mikä merkitsi onnettomuuksia ja sairauksia sen sijaan, että työolosuhteet olisi hoidettu kunnolla.

     Mutta BAM oli myös tuohon aikaan koko Neuvostoliiton symboli mitä suurimmassa määrin. Kun itse otin asian joskus puheeksi ja arvelin työmaan olevan hyvinkin innostava, sain vastaukseksi ykskantaan, että vangithan ne sitä tekevät ja hölmöt opiskelijat olivat mukana vain koristeina.

     Hännisen kirjan mukaan hänellä on ollut mahdollisuus saada tietoja päähenkilöstään eräältä tutkijalta, joka sai lukeakseen Frenkelin mapin, ilmeisesti FSB:stä. Tällaistakin on saattanut tapahtua, mutta ainakin toistaiseksi pidän tätä vain kirjallisena tehokeinona.

     Totta joka tapauksessa on, että nälkäluokitus pantiin jossakin mielessä toimeen kaikkialla Neuvostoliitossa useampaankin otteeseen. Itse asiassa se tapahtui jo kansalaissodan aikana, jolloin ihmiset jaettiin sosiaalisen alkuperänsä perusteella erilaisiin luokkiin, joista varakkaimpaan kuuluville jätettiin annos, joka oli tappavan pieni, ellei lisää ruokaa jostakin hankittu.

      Sen myynti taas oli valtion monopolina ja sen uhmaaminen kuolemalla rangaistava rikos.

     Leningradin piirityksessä olivat nälkäluokat taas käytössä, mutta  nytkään ei luvallisen ruoan määrä riippunut tehdyn työn määrästä, vaan siitä, kuuluiko armeijaan, jolla oli omat, riittävinä pidetyt norminsa, vai ruumiillisen tai henkisen työn tekijöihin tai sitten elätettäviin, joista olisi voinut myös nimittää tapettaviksi.

     Ihmisten koolla ei ollut merkitystä, mikä selittää sen, että pienet naiset kestivät paljon paremmin kuin suurikokoiset miehet.

    Tuo alin luokka oli käytännössä kuolemaan tuomittu, mutta Leningrad pystyi puolustautumaan ja samaan aikaan tuottamaan valtavan määrän sotatarvikkeita.

Syvältä

 

Alapään historioita

 

Dr. Roberto Pelta Fernández, Historia de las partes bajas. Anécdotas, curiosidades y misterios médicos de genitales ilustres. Prólogo Pedro Gargantilla. La esfera de las libros. 2026, 358 s.

 

     Kuten alaotsikko jo kertoo, tämä kirja ei oikeastaan ole mikään aiheiirinsä historia eikä pyri samaan tapaan kartoittamaan joidenkin aikakausien asenteita ja kulttuuria kuin vaikkapa Teemu Keskisarjan tutkimus eläimiin sekaantumisesta.

     Kyseessä on sen sijaan joukko tarinoita, jotka useimmiten keskittyvät kuuluisuuksiin, joiden elämästä onkin usein on paljon tietoa ja joskus vielä enemmän huhuja. Se on ennen muuta anekdoottikokoelma ja otsikko saisi mieluummin olla monikossa, siis ”Historias de….”

     Mutta eihän tämäkään vailla mielenkiintoa ole. Harvinaista kyllä tekijä on pannut tohtorin tittelinsäkin kirjan kanteen ja jostakin syystä tässä syntyy assosiaatio Armas J. Pullan pseudonyymiin ”Kapteeni Leo Rainio”. Alan miehen kirjoittamana teos saa lisää prestiisiä. Sitä paitsi esipuheen kirjoittanut Pedro Gargantilla on myös lääketieteen professori ja kirjoittanut samasta aihepiiristä kirjan.

     Joka tapauksessa kirja siis keskittyy alapäähän, mitä on aina pidetty tavalla tai toisella erityisenä ja arkaluontoisena alueena. Tästä kertoo jo sen latinalainen nimitys pudendum -hävettävä/häpeiltävä.

     No, nykyäänhän häpeän aika on ohi ja etenkin naisellisten sulojen ”rohkea” esittely näyttää monen mielestä olevan suoranainen velvollisuus. Syystä tai toisesta on yhä vain harvinaista esimerkiksi masturboida julkisesti torilla, kuten Diogenes teki filosofisin perustein. Olen kuullut, että uimahalleissa kyllä tehdään samaa, eikä näyttämöillä ja kuvaruudussa tällaisella asialla liene enää rajoituksia.

     Alapäähän, ja nyt ovat kyseessä sekä suvunjatkamiselimet, että elimistön  pakoaukot, liittyviä asioita oli ennen yleensä tapana nimittääkin kiertoilmauksin.

     Hyvin ylenen ja kiusallinen, usein kivuliaskin tauti olivat peräpukamat, jotka saattoivat liittyä ylemääräiseen ryyppäykseen ja istumiseen.

     Itse Juhana Itävaltalainen eli Juan d’Austria, aikansa suurin sotasankari kärsi vaikeista peräpukamista, jotka lopulta tappoivat hänet kunnianhimoisen lääkärin yrittäessä niitä parantaa leikkauksella.

     Sama vaiva oli Napoleonilla ja se haittasi hänen keskittymistään taisteluun erityisesti Waterloossa, jossa hevosen selkään nouseminen oli aluksi liian tuskallista. Keisari myös joutui kävelemään jalat harallaan ja hänen säämiskähousunsa punersivat läpi tunkeutuvasta verestä.

      Kun asiasta Napoleonin kohdalla puhuttiin, käytettiin ilmausta ”jälkijoukko” (arrière-garde, esp.  retaguardia), joka oli tärkeä ajan sotataidon mukainen yksikkö.

     Muistettakoon, että tuohon aikaan kipulääkitys oli rahvaan tasolla olematonta ja ylemmillä kansaluokilla käytössä olleet oopiumijohdannaiset veivät pään sekaisin. Myös Napoleon oli ilmeisesti aika pöllyssä hävitessään viimeisen taistelunsa.

     Viheliäinen vaiva oli myös Aurinkokuningas Ludvig XIV:llä, jota vaivasi peräukon fistula. Se leikattiin onnistuneesti ja juuri sen kunniaksi Lully sävelsi hymnin ”Dieu sauve le Roi”, josta kehittyi Englannissa kansallishymni ”God Save the King”. Se oli käytössä aikanaan myös Venäjällä.

     Lääkärit eivät tuohonkaan aikaan pelkästään tappaneet ja kiduttaneet ihmisiä, kuten kaunistunut lukija saattaisi kuvitella ja aivan varmasti heillä oli hyvät tarkoitukset. Usein he onnistuivatkin. Moni tauti ja vaiva, joka nykyään on kohtuullisella toimilla hoidettavissa, oli silloin pirullinen riesa.

     Dostojevskin vaimo Annakin kertoo muistelmissaan Fjodor Nikolajevitšin kipeästä varpaasta, josta paisui hirveä ongelma.

     Varsinainen kirous olivat esimeriksi virtsaamisongelmat, joiden hoitamiseksi tehtiin jonkinlaisia katetreja jo muinaisessa Egyptissä. Turha sanoakaan, että niiden käyttö oli äärimmäisen epämiellyttävää.

     Mitä tulee sukupuolielinten epänormaalisuuksiin, ovat tarinat valtavista siittimistä yleisiä ja monia niistä väitetään säilytetyn jälkipolville, mikä on yleensä on ollut tarua ja kalut ovat osoittautuneet esimerkiksi härältä otetuiksi.

     Jollakin urholla kuuluu olleen jopa 38 cm pituinen aisa. Sellaisten varustusten kanssa parittelu oli jo uhka partnerin terveydelle ja saattoi jopa aiheuttaa kuoleman. Tällainen poikkeavuus lienee yleensäkin taannut koko elämyksen epämiellyttävyyden molemmille osapuolille.

     Tähän viittaisi sekin, että Priapos, Zeuksen ja Afroditeen poika sai synnyinlahjaksi suhteettoman ison kalun, joka oli suunnilleen yhtä pitkä kuin mies itsekin ja myös asianmukaisen paksu, kuten olen saattanut pompeijilaisetsa freskosta havaita.

     Tämä ”lahja” oli Heran kosto Zeuksen uskottomuudesta. Moisella kalulla ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä nauttimaan yhdynnän riemuista ja onnettoman Priapoksen kohtalo muistutti kuningas Midaksen osaa: halusit siis kultaa? Tässähän tätä niin, että riittää…

     Afrodisiat ovat muuan asiaan liittyvä teema. Espanjankärpäsen (Lytta vesicatoria) sisältämän myrkyn, kantaridin käyttö tähän tarkoitukseen tunnettiin vielä minun nuoruudesani ja muistan, että Mauri Sariolan kirjassa ”Ei loitsu eikä rukous” kerrottiin jonkin lääkärilurjuksen antaneen sitä vikittelemälleen naiselle. Seuraus oli kuolema veren pakkautuessa lantioon ja mahdollisesti muodostaessa hyytymiä, Kuoleman mekanismia ei tarkemmin selostettu.

      Joka tapauksessa espanjankärpäsen merkitys oli jokaiselle selvä 1800-lvulla jolloin J.V. Snellman julkaisi lehteä nimeltä ”Spanska flugan” vuosina 1989-1841.

     Fernàndez kertoo, että kunnianarvoisa Katolinen Kuningas Fernando nautti tuota myrkkyä kymmenen vuoden ajan saadakseen miespuolisen perillisen. Hänen yhtä kunnianarvoisa puolisonsa Isabella innosti häntä tässä asiassa.

     Tulos oli kaamea ja tuskallinen näivetys ja lopulta enneaikainen kuolema. Pelkäänpä, etten voi enää katsoa ”Katolisten kuninkaiden” (Reyes Catolicos) uljaita patsaita samoin silmin kuin ennen.

     Kirjassa on anekdootteja sadoittain ja usein kirioittaja varoittaa, että kyseessä ovat luultavasti keksityt tarinat. Selvää kuitenkin on, että monet ovat tosia ja perustuvat aitoihin virallisiin dokumentteihin, joissa ei ole ollut syytä esittää väärää tietoa.

     Kruunupäät, taiteiden nerot ja sotasankarit olivat kaikki vain ihmisiä kaikkine heikkouksineen ja banaaleine toimintoineen, jotka oli aina yritettävä saada edes toiminaan siten, että jokapäiväinen elämä kävisi siedettäväksi.

     Meillä on syytä joka päivä kiittää luojaamme siitä, että hän salli valkoisen miehen kehittää lääketieteen, joka teki yhä suuremmalle osalle ihmisiä mahdolliseksi päästä pois siitä maanpäällisestä helvetistä, jota tämä jokapäiväinen elämä aikoinaan niin monelle merkitsi.

Nuori mies eli aikaansa

 

Catulluksen orjuus ja kurjuus 

 

 

     Sarjassamme ”Lyriikkaa koteihin” on nyt vuorossa suuren roomalaisen klassikon, Catulluksen esittely. Kun opiskelin latinaa Savonlinnan yhteiskoulussa vuosina 1962-1965, ilmestyi kirjakauppaan tuore Gaius Valerius Catulluksen ”Laulujen kirjan” (Liber carminum) suomennos, jonka olivat tehneet Päivö ja Teivas Oksala.

     Hankin oitis kirjan ja jostakin syystä monet sen ruoista syöpyivät mieleen niin, etteivät ole sieltä tähän päivään mennessä lähteneet.

     Koska en ollut ihan tyytyväinen suomennokseen, joka mielestäni pyrki turhan uskollisesti kääntämään kaikki originaalin sanat, kääntelin sitä mielessäni itse.

     Myöhemmin kuuluu Jukka Kemppinen myös suomentaneen teoksen. Sitä käännöstä en ole tullut lukeneeksi.

     Kuten tunnettua, Catullus kirjoitti lemmenlyriikkaa, joka ei tietenkään vielä sinänsä ollut mikään historiallinen uutuus. Sitähän oli jo ammoin tehnyt esimerkiksi ”Korkean veisun” kirjoittaja, joka värssyissään yhdistää kauniisti seksuaalisen halun ja eräänlaisen lähes viileän tarkkailijan ylevyyden.

     Lesbos-saaren Sapfo oli myös aistillisen rakkauden runoilija, jolta Catullus kaiketi sai vaikutteita. Siihen viitannee sekin, että hän käytti rakkautensa kohteesta niitystä Lesbia.

      Itse asiassa kyseessä oli ylhäisönainen nimeltä Clodia, jonka nimeä ei tietenkään passannut julkisesti sanoa. Clodian mies, jota Catullus nimitti aasiksi, ei ehkä ollut kovin mustasukkainen, mutta uskottomuuden julkinen paljastaminen olisi tietenkin vaatinut rankaisua.

     On muuten kiinnostavaa, että ”aisankannattaja” on sekä venäjäksi että espanjaksi mies, jolle on pantu sarvet päähän. Tietokoneen sinänsä arveluttava ohjelma väittää, että se olisi latinaksi ”incestum”. No oli mikä oli.

     Catullus lienee ensimmäinen modernina sanan ”nykyisessä” merkityksessä pidettävä länsimainen rakkausrunoilija, joka kuvasi nuorta intohimoa sekä herkästi että palavasti, sekä  kauniisti että koskettavasti:

     ”Da mi basia mille, deinde centum/dein mille altera, dein secunda mille….” -anna suukkoa tuhat ja sitten sata ja sitten taas tuhat ja seuraava tuhat….

     Ja kun kevytmieliseksi osoittautunut tyttö (rouva) onkin petollinen, saa runoilija todeta sekä vihaavansa että rakastatansa ja kärsivänsä ristiinnaulitun tuskia: ”Odi et amo, quare id faciam, fortasse requiris/ Nescio, sed fieri, sentio et excrucior….”

     Tämän pyysi muuten Teivas Oksala kääntämään kesäyliopiston pro-kurssilla. Olin lukenut hänen oman käännöksensä ja mustin sen, mutta en iljennyt sitä sanatarkasti toistaa… ”Kysyä saatat sä, miks’ viha, rakkaus mieltäni riepoo. /En ymmärrä hittojakaan, mutta kärsin kuin ristillä vaan…”

      Herkkyytensä paljastanut runoilija sai oitis irvileuat kimppuunsa, mutta ei kuitenkaan jäänyt miksikään hempeilijäksi, vaan hallitsi myös alatyylin, jolla kosti pilkkaajilleen: ”pedicabo ego vos et irrumabo”: teitä kyllä mä suuhunkin tyrkätä voin ja vaikkapa perseesehen…

     Nuorison ja vanhemmankin väen moraalin kannalta Catullusta voitiin pitää vanhohen roomalaisten normien mukaan vaarallisena rappion edustajana ja nuorison turmelijana. Aikalaisista toinen kuuluisa rakkauden taitojen (Ars amandi) laulaja Ovidius jopa karkotettiin Roomasta.

     Catullus ei ollut poliittinen henkilö, mutta kuittaili sentään joskus aikansa potentaateille, kuten Caesarille: ”Nil nimium studeo, Casar, tibi velle placere/ nec scire utrum sis, albus an ater homo!”

”En viitsi sun suosiotas, minä liioin kärkkyä, Caesar/ Ei kiinnosta pätkääkään mikä oikein miehiäs oot.”

     Catullus, karkeata ilmausta (sit venia verbo) käyttääkseni, vittuili niin alemmilleen kuin ylemmilleen. Homoseksuaalisuus oli yksi suosittu aihe naljailuun, huoripukkien irstaus toinen.

Erästä jälkimmäistä hän kunnioittaa karkealla nimityksellä ”Mentula” (mulkku):” Mentula moechatur, moechatur Mentula, certe: hoc est quod dicunt: ipse olera olla legit”. ”Että Mulkkuko irstailee? Mitäs muuta se voisi? Aina reikää se etsii ja painaa”.

     Catulluksen mielestä Roomassa vallitsi jo hänen aikanaan ( 87(84 EKr. – 54 EKr.) poliittinen rappio. Sitä hän dramatisoi toivomalla itselleen kuolemaa, ettei moista tarvitsisi nähdä:

     ”Quid est, Catulle, quid moraris emori? Sella in curuli struma Nonius sedet, per consulatum peierat Vatinius. Quid est, Catulle, cuid moraris emori?”

     Käännetään vaikkapa näin: ”Miks, Catullus, kurja, et kuole jo pois! /Nyt tuomarin istuimella jo iljetys Nonius istuu, konsuliks konna Vatinius kiemurtelee. /Voi Catullus parka! Ja moista saat nähdä, kun elät!”

     No, meidän mielikuvissamme Caesarin-Augustuksen aika on Rooman huippuaikaa, mutta hyveen kriteerit olivat silloin korkealla ja muinainen vaatimaton ja hyveelliskesi julistettu elämä vielä muistissa, ainakin vanhojen kertomana.

     Olin jo vähällä sanoa, että nykyaika, jolloin aritmetiikkaan viittaaminen on vakain tuumin ja vakavin naamoin leimattu poliittiseksi ääriliikkeeksi ja jokunen täysin viaton, jos kohta tyhmä ja vanhoillinen yhteiskuntapoliittinen puheenvuoro on määrätty rangaistavaksi rikoslain perusteella, on jo niin typerää aikaa, ettei sillä ole historiassa vertaistaan.

     Ehkäpä ja jopa luultavastikin näin on, mutta kovin todennäköistä on, että ns. tekoäly vie meidät piankin jonkinlaiseen ihmisälyn jälkeiseen aikaan, jonka irrationaalisuuden määrää emme vielä koskaan ole kyenneet edes kuvittelemaan.

Mainokset

 

Mainokset

 

Blogspot (meta?) vaatii saada panna blogien lomaan mainoksia, muussa tapauksessa pitää maksaa.

Maksu ei nyt ihan mahdoton ole ja sen pystyisi kyllä hoitamaan, mutta nyt päätin selvitä ilman rahaa.

     Tulee sekin mieleen, että jos pikkurahalla saisi eliminoitua muunkin kaupallisen töhnän, kauppakeskusten muzakista netin ponnahdusikkunoihin, voisi siitä kyllä vähän maksaakin. Muuten homma kuulostaa periaatteessa oudolta ja tuo mieleen gangsterien suojelurahan.

     Ajattelin kuitenkin, että voisi olla jopa kiinnostavaa katsoa, millaisia mainoksia algoritmi on keksinyt juuri tämän blogin oheen sijoittaa.

     Jos se tavara osoittautuu kovin häiritseväksi, pitää sitten ruveta makselemaan.

     Muuten, blogia näyttää klikatun (luetun?) vuodesta 2011 alkaen 7,2 miljoonaa kertaa, en tiedä, onko se paljon vain vähän. Muuan venäläinen tuttavani sanoi joskus, että hänellä voi tulla lähes saman verran päivässä.

     Tekstejä on joka tapauksessa nyt kertynyt 3345 kappaletta ja niiden pituus lienee keskimäärin 2,5 liuskaa. Ajattelin joskus printata koko luntan, mutta en enää olekaan asiasta varma.

     Pitää kai ainakin yrittää printata molemmille sivuille. Joka tapauksessa bloggaus säästää ainakin paperia, vaikka koneelta onkin ikävämpi lukea kuin kirjasta.

     Kiitoksia joka tapauksessa uskollisille lukijoille. Onhan se mukavampaa saada palautetta heti, kuin vuoden kuluttua ja tietää, että joku toinenkin on sitten tekstin lukenut ja ehkä jopa miettinyt samoja asioita.

     Kirjojen julkaisemiseen verrattuna tämä on joka suhteessa aika lailla kevyempää puuhaa, mutta joskus ihan palkitsevaakin, vaikka alan arvostus onkin niin alhaalla, ettei alemmaksi enää pääse (ks. Vihavainen: Haun arvostuksia tulokset ). Onhan sekin kiinnostava rooli. Tässä ollaan kuin muinaiset fennit Tacituksen mukaan.

Kiitos vielä kerran ja koettakaa kestää.