Loppua kohti mennessä

 

Kulttuuri ja sivilisaatio

 

Oswald Spengler, Der Untergang des Abendlandes. Umrisse einer Morphologie der Weltgeschichte. Anaconda 2017, 1471s. (Alkuteos 2017).

 

Spenglerin merkitystä ja metodia ei tässä kannat ruveta taas kerran setvimään. Olen hänestä aina silloin tällöin kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun spengler tulokset ) ja totean, kuten joskus ennenkin, että onhan häneltä syntynyt kiinnostava ja omaperäinen maailmanhistorian selitysyritys, jonka esikuvaa on kyllä haettu esim. Nikolai Danilevskilta.

Spengler on kuitenkin paljo Danilevskia monipuolisempi ja asettaa itselleen aivan huikeita tavoitteita, joiden toteuttaminen toki jää luonnostelun (Umrisse) asteelle, kuten suurteoksen otsikkokin kertoo. Tekstiä siitäkin sentään kertyy puolentoistatuhannen sivun verran. Sitä ei pikein viitsi lukea kokonaan, mutta on pakko sanoa, että aina silloin tällöin sen kohokohdat tuntuvat yllättävän osuvilta ja kiinnostavilta.

Spenglerhän on jonkinlainen profeetta ja ennen muuta runoilija, joka mainitsee suurimmiksi oppi-isikseen Goethen ja Nietzschen. Joka tapauksessa hän tottuneesti liikkuu yhtä hyvin muinaisessa Kiinassa ja Egyptissä kuin oman aikansa saksalaisissa teattereissa ja konserteissa. En oikeastaan tiedä, kävikö hän niissä, kovin köyhä kun kuuluu olleen.

Maailmalla hän ei liene juuri matkustellut, mutta tutkijankammion kirjoistakin oli mahdollista oppia paljon. Muinaisuuteenhan ei voi matkustaa kukaan. En tiedä, olisivatko kuuntelukirjat ja TV-dokumentit ajaneet saman asian. Epäilen.

Spenglerin kulttuuripessimismi on liitetty ensimmäiseen maailmansotaan ja etenkin Saksan tappioon siinä. On kuitenkin otettava huomioon, että kirjan ensimmäinen versio valmistui jo vuonna1912 ja että kirja vuonna 1917 ilmestyessään viittasi esipuheessaan Saksan armeijan loistaviin saavutuksiin eikä mihinkään katastrofiin. Mitään oikopäätelmiä ei siis kannata tehdä.

Omituinen seikka on, että kirjan liitteenä ollut luettelo oman aikamme kulttuuri-ilmiöiden merkityksestä spengleriläisen morfologian kannalta näyttää olevan eri painoksissa erilainen. Olen itse käyttänyt sekä vanhaa, muutaman vuosikymmenen ikäistä laitosta, että nyt tätä uutta versiota. Lisäksi on toki se suomennettu potpurri.

Vanhassa laitoksessa luettelo oli paljon pitempi, mutta nyt on tyydytty joidenkin lukujen perässä oleviin lyhyisiin listoihin, joissa sivumennen sanoen pohjoismaat, etenkin Ruotsi ja Norja ovat erittäin runsaasti edustettuina ja USA:ta tuskin edes mainitaan. Englantikin jää hyvin vähälle huomiolle.

Olen joskus leikitellyt kysymyksellä, mitä Spengler sanoisi erinäisistä oman aikamme ilmiöistä. Selvää ainakin lienee, ettei niissä hänelle olisi erityisiä yllätyksiä.

Mutta vilkaistaanpa yhtä kirjan keskeistä ideaa, ”kulttuurin” ja ”sivilisaation” eroa eli Spenglerin terminologiassa elävän ja orgaanisen kulttuurin rappeutumista mekaaniseksi ja hengettömäksi sivilisaatioksi.

Sehän hänen mielestään tapahtuu ennemmin tai myöhemmin kaikissa kulttuureissa. Antiikissa se merkitsi helleenisen ajan muuttumista ensin hellenistiseksi ja sitten roomalaiseksi. Viimemainitulle oli ominaista suurkaupunkimentaliteetti, uskonnottomuus ja monet muut vastaavat ilmiöt, jotka löydämme myös nykyakasta.

Länsimaiselle, faustiselle kulttuurille on ominaista alituinen pyrkiminen johonkin. Moraalissa sille eivät riitä esikuvat tai neuvojen antaminen, se haluaa pakottaa. Koko länsimainen kulttuuri ja nimenomaan sen sen sivilisaatiovaihe on sosialistista, halusivatpa ihmiset sitä tai eivät. He pystyvät ajattelemaan vain sosialismin termein, olivatpa sen puolesta tai vastaan.

Kysymys ei kuulu, millaista esikuvaa olisi kehotettava seuraamaan, vaan millä keinoin voitaisiin pakottaa kaikki ihmiset moraalisuuteen ja hyvinvointiin. Faustinen ihminen katselee koko maailmaa sen muuttamisen kannalta. Hän on maailmanparantaja. Hienot esikuvat tai hyvä neuvot eivät ole faustisen ihmisen kannalta merkityksellisiä.

Spenglerin terminologiassa tämä on sosialismia ja sellaisia me faustisen kulttuurin ihmiset siis jo nyt olemme kaikki, mikä on uutta ja kuuluu aikakauteemme.

Jollekin Epikurokselle oli sen sijaan herttaisen yhdentekevää, mitä toiset ihmiset ajattelivat tai tekivät. Ihmisten muuttaminen ei kuulunut hänen intressipiiriinsä, vaan noiden toisten itsensä. Elämänihanteena oli apatheia, mielenrauha. Etiikassakin oltiin polyteistejä.

Kaikki antiikin etiikka oli asenteen etiikkaa, länsimainen etiikka taas teon etiikkaa, selittää Spengler. Sikäli olemme jo roomalaisia, koskee teon etiikka myös jo meitä.

Spengler ei halua kirjoittaa ”filosofianprofessorien professorifilosofiaa”, josta jo Schopenhauer puhuu, vaan ruotii jokapäiväisen ajattelun ja tajunnan muotoja ja perusteita, sikäli kuin niitä on mahdollista löytää.

Itse asiassa ihminen tietää kovin harvoin, mihin hän itse asiassa uskoo. Iskusanat ja opit ovat vain pintaa.

Mutta nyt (siis 1800- ja 1900-lukujen taitteessa) oli tultu sellaiseen kulttuurin käännekohtaan, jonka jokainen sivilisaatioksi madaltuva kulttuuri joutuu kokemaan: suoritettiin kaikkien arvojen uudelleenarviointia.

Siihen kuuluu, että kaikki vanhan kulttuurin muodot alistetaan uudistamiselle ja uudelleenkäsittämiselle. Uusi aikakausi ei enää luo mitään, vaan ainoastaan tulkitsee uudelleen.

Nyt elettiin siis eettisen sosialismin tulemisen aikaa. Sen esi-isä oli Rousseau, jonka merkitystä voitiin verrata Sokrateehen ja Budhhaan näiden omissa kulttuureissa tapahtuneen muutoksen kannalta.

Kyseessä on ilmiö, jota Nietzsche keskeneräisessä teoksessaan nimitti nihilismin synnyksi. Länsimaissa se merkitsee suurkaupunki-ihmisen tuloa valmiiksi, joka näyttää päättyvän vasta vuoden 2000 jälkeen….

Kulttuuri ja sivilisaatio suhtautuvat toisiinsa kuten sielu ja sen muumio. Kulttuurin ihminen elää sisäisesti ( ”sisään päin” nach Innen), sivilisaatioihminen taas ulkoisesti (nach Aussen), hän oleskelee tilassa, jonka täyttävät tavarat ja ”tosiasiat”.

”Kulttuurin maiseman” keskellä on sen antipodi, epäorgaaninen suurkaupunki, jonka ihmiset se on irrottanut juuriltaan. Kulttuurin ihmiset elävät tiedottomasti, sivilisaatioihmiset tietoisesti. Talonpoikaiston yhä säilyneillä jäännöksillä suurkaupunkien kulmilla ei ole enää omaa merkitystä, ”Kansa” on nyt kaupunkilaisista koostuva epäorgaaninen ja labiili massa.

Vielä totea Spengler, että kulttuurin moraali on se moraali, joka ihmisellä jo on, sivilisaatio puolestaan vasta etsii sellaista. Edellä mainittumoraalin laji on liian syvä logiikalle ja jälkimmäinen sen sijaan logiikan funktio.

Sivilisaation syrjäyttäessä kulttuurin katoaa kaikki suuren luokan metafysiikka ja tilalle tulee systeemejä, joista paistaa keinotekoisuus, sieluttomuus ja puolitotuus.

Sivilisaatiossa aletaan maailmaa tarkastella lintuperspektiivin sijasta sammakkoperspektiivistä. Kulttuurissa oli traagisuutta, jonka kestämiseen liittyi tietynlaista ylpeyttä, mutta sivilisaation plebeijinen henki keskittyy pyrkimykseen sen kiertämiseksi.

Tieteessä oli kerran luovaa neroutta, mutta nyt sen piirissä vain suoritetaan oppinutta työtä. Jokainen kulttuuri merkitsi kerran uskontoa ja jokainen sivilisaatiovaihe merkitsee sen sijaan uskonnottomuutta (Irrelligion).

Itse asiassa sivilisaation olemus kulttuurin kuolemisena näkyy myös aivan fyysisestikin, lapsettomuutena, joka on maasta irtaantuneiden kansankerrosten kohtalo niin nyt kuten menneisyydessäkin.

Mitäpä tuohon sanomaan. Paljon löytää morfologi nykyisestä aikakaudesta rappion oireita ja mikä merkittävää, niitä oli runsaasti jo sata vuotta ja jopa kaksisataa vuotta sitten. Tämä sopii hyvin siihen nopeuteen, jolla suuret kulttuuriset muutokset ovat aiemminkin tapahtuneet.

Mutta mitä on tulossa meidän jälkeemme? Mitä tapahtuu sitten, kun sivilisaatiomme on muuttunut pelkäksi kaukaisen menneisyyden kuriositeetiksi maailmanhistoriassa ja uudella tavalla ajattelevat ihmiset yrittävät tuhannen vuoden kuluttua ymmärtää aikaamme?

Mielestäni Spengler joutuisi tässä moniin vaikeuksiin ja on kenties sen takia aika harvasanainen tulevaisuuden suhteen. Muuan hänen ennustuksensa on Venäjän ja sitä elähdyttävän, ilmeisesti jossakin mielessä uudenlaisen ”Johannekselaisen” kristinuskon nousu.

Näkisipä vain. Mutta ei Spengelr sokea ollut myöskään kaukaisen idän kulttuurien nousulle. Jom1930-luvullahän kirjoitta kirjan ”Ratkaisun vuosia”, jossa kuvasi sitä haastetta, jonka idän kansakunnat jo esittivät läntiselle maailmalle puhtaasti taloudellisessakin mielessä (vrt. Vihavainen: Haun ratkaisun vuosia tulokset ).

Mutta onhan näitä profeettoja. Tulenaisuuden ennusteet eivät ole kovin kiinnostavia, kun menneisyyskin on vielä niin vaikeaa tulkita.

 

 

Tervaskannon muistelmia

 

Iki

 

Ilmari Kianto, Iki-Kianto muistelee. Otava 1954, 263 s.

 

Luulin, että jo opiskeluaikana olin lukenut kaiken, mitä Ilmari Kianto oli kirjoittanut. Ylioppilaskunnan mainiosta kirjastosta olin löytänyt ja lukenut kymmeniä hänen kirjojaan, isompia ja pienempiä.

Mukana olivat tietenkin ”Ryysyrannan Jooseppi” ja ”Punainen viiva”, mutta myös” K.H.P.V.” eli riemukas ajankuvaus ”Kohtuullisen hutikan pyhästä veljeskunnnasta”, oli ”Metsäherran herjaajaa” ja ”Pyhää vihaa”, ”Vanhaa postineitiä” ja pappilaa ja ”Moskovan maisteria” ja ”Krimmin” matkaajaa.

Niiden ohella löytyi myös koskettava tilitys ja vuoden 1918 koko puistattavan raakuuden paljastus ”Elämän ja kuoleman kentiltä”.

Monipuolinen mies oli tämä korpikirjailija ja suurkaupungin samooja, naisista ja viinasta nautiskelija ja selibaatin ja siveyden kahleissa kärvistelijä. Kirjava oli hänen elämänsä ja sympaattinen hänen asenteensa tähän maailmaan, ainakin vanhempana.

Sittemmin minulla oli onni päästä käymään Suomussalmen kirjastossa, jonka Kianto-kokoelmassa selvästikin oli myös monia sellaisia kirjoja, joita on ollut nähnytkään.

 Aika paljonpa oli tämä kirjailija ehtinyt elämänsä varrella juttua vääntämään, mutta siihen oli ilmeisesti myös pakko. Suuren lapsikatraan elättäminen kirjoittamalla ei sen ajan Suomessa ollut ihan yksinkertainen yhtälö, jos nyt on vieläkään.

Minusta tuntuu, että olen jo aiemmin lukenut tämänkin kirjan. Ainakin kaikki asiat ja jopa jotkut repliikit siinä tuntuvat tutuilta, joskin jokunen asia esitetään hieman toisella tavalla, kuin joskus muistan lukeneeni. Mutta ei se haittaa, on se siitä huolimatta viihdyttävä.

Ellen erehdy, taisimme 1960-luvulla asuakin Kiannon kanssa naapureina. Hän asui Mariankadulla ja minä Meritullinkadulla, parinsadan metrin päässä. Eiväthän tiemme toki koskaan yhtyneet, mutta on ihan hupaisaa kuvitella, että näitä katuja se Ikikin aikoinaan tallaili ja joskus seisoskeli yölläkin vartiossa Uudenmaan kasaemin edessä, vapaaehtoisena palvellessaan, kun oli saanut tänne siirron Oulusta.

Mutta se on sivuseikka. Uudelleen lämmitetyn makuhan näissä muistelmissa on, rahaahan vanhakin mies tarvitsi, eikä Kiannon elämän varsinainen dramatiikka niistä enää tule esille. Hän oli jo tuohon aikaan jo vanhempi kuin minä nyt (hän eli vuosina 1874-1970) ja elämän kriiseihin ja dramatiikkaan sopi jo suhtautua lupsakkaalla ironialla, jota on hauska lukeakin.

Kiannosta on tietenkin kirjoitettu paljon ja itsekin olen tällä palstalla käsitellyt Panu Rajalan taatulla taidollaan kirjoittamaa kirjaa ”Suomussalmen sulttaani” (ks. Vihavainen: Haun navalta navalle tulokset ).

Kianto, josta vanhemmiten kehkeytyi todellinen ”sulttaani” ja polyamoristi, oli nuorena saamaton märehtijä ja naisten kiusaaja, joka oli heistä pääsemättömästi lumoutunut ja nostatti tunteita, mutta ei sitten saanut aikaan yhtään mitään.

Tämä näyttäisi osittain olevan kristillis-siveellisen kodin perintöä, mutta tolstoilaisen Kiannon kohdalla on otettava vakavasti lukuun myös hänen suuren ja vakavasti häiriintyneen oppi-isänsä kauhunsekainen suhde seksuaalisuuteen, joka piti häntä vallassaan, mutta jota hän suuresti suri ja paheksui, itse asiassa sen kaikissa muodoissa, avioliitto mukaan lukien.

Niin myös Kianto, joka ei tässä piinassaan yksin ollut. Samanlaisesta todistavat niin Joel Lehtosen eräät kirjat (ks. Vihavainen: Haun sorron lapset tulokset) kuin vaikkapa virolaisen Anton Hansen Tammsaaren ”Elämä ja rakkaus” tai ”Rakastin saksalaista” (ks. Vihavainen: Haun rakastin saksalaista tulokset ).

Listaan voidaan heti lisätä vielä vaikkapa Thomas Manni ”Taikavuori” (ks. Vihavainen: Haun taikavuori tulokset ). Olihan se aikakausikin mitä oli.

Kiannon koulutoveri Paavo Virkkunen, joka tässä kirjassa on reipas koulupojan vekkuli, kunnostautui pian, paitsi poliitikkona, myös ”siveellisen puhtauden” apostolina. Nuorison synnillisyyttä pyrittiin tuohon aikaan vimmaisesti vastustamaan erityisen Puritas-kirjaston kasvattavilla neuvoilla ja pelastamaan myös itsesaastutukselta, joka tuhosi ihmisen hermoston ja taisi heikentää rotuakin. En enää tarkemmin muista noita kirjoja, joita kyllä aikoinaan luin.

Kalpean kelmeästä tolstoilaisesta sukeutui Kiannon kohdalla joka tapauksessa verevä korven poeetta, joka tosin hylkäsi aikuisena runoharrastuksensa, jossa hän itse asiassa oli päässyt varsin pitkälle.

Proosaa hän sen sijaan sitten tykitti herkeämättä koko kansan iloksi ja kauhistutti moralisteja siviiliavioliitollaan, joka oli kaiketi Suomen ensimmäinen. Lapsetkin jäivät kastamatta, vaikka ainakin yhdestä sukeutui sittemmin pappi.

Koianto joutui kuin joutuikin sieltä korvestaankin myös historian pyörteisiin. Suomussalmelta oli suhteellisen lyhyt matka Itä-Karjalaan, jonka vapauttamisesta hän alkoi uneksia ja aktiivisesti esiintyi asia puolesta.

Osoittautui kuitenkin, ettei tuolla asialla ollut kylliksi kannatusta edes Karjalassa, vaikka kyllähän sielläkin entusiasteja löytyi. Niin sanottu geopolitiikka saneli omat lakinsa ja maastamme löytyi vielä kylliksi viisautta lopettamaan aktivistien juonet silloin, kun ne olivat täysin epärealistisia.

Vuoden 1918 kauhut Kianto joutui kohtaamaan paikan päällä ja niitä hän kuvaa tavattoman tehokkaasti kirjassaan ”Elämän ja kuoleman kentiltä”, joka ei aluksi saanut kustantajaa. Sodan uskomaton raakuus myös valkoisten puolella tuli siinä liian kaameana kasvoille.

Tämä kirja myös unohdettiin nopeasti, mutta sen sijaan koko niin sanottu edistyksellinen älymystömme on tuolta ajalta lähtien muistanut yhden ainoan lauseen eräästä Kiannon artikkelista, jossa pohdiskeltiin, että metsämieskin tietää, että kun susia hävitetään, kannattaa ottaa tähtäimeen ennen muuta naaraat.

Tässähän siis viittasi punaisten puolelle taistelleisiin naiskaartilaisiin ja kehotti tappamaan heitä. Toki se tapahtui keskellä sotaa, jolloin ihmisten henkiset toiminnat yleensäkin ovat taantuneet primitiiviselle asteelle, kuten nykypäivästäkin tiedämme.

Silti se oli tietenkin hyvin pahasti sanottu ja jäi monen mieleen se jäi ainoaksi asiaksi, joka määräsi suhtautumisen koko Kiantoon.

Toki tämä on täysin typerää ja kuvastaa ennen muuta tuon joukon matalaa älyllistä tasoa, mutta näinhän se vain on.

Kiannon aatteellisesta kehityksestä on kirjoittanut erinomaisen ja vakuuttavasti perustellun teoksen Maria-Liisa Nevala. Kirjan nimi ”Kianto- anarkisti ja ihmisyyden puolustaja” kertoo oleellisen siitä, millaisia asioita kirjoittaja on tavoittanut kohteestaan.

Mutta jos ihminen on oman typeryytensä lumoissa, hänelle riittää, kun hän sielunsa silmillä näkee jonkin vihaamansa (ja itse piirtämänsä) karikatyyrin ikuisesti tekemässä yhtä ainoaa asiaa: kirjoittamassa naarassusien tappamisesta, bloggaamassa ajatuksesta, olisiko sen ja sen ihmisen ampuminen tuottanut mielihyvää vai ei tai laskemasta hyperbolista hevosenleikkiä lasten ampumisesta.

Se, että älymystönä esiintyvä kansanosamme ajattelee juuri tällä tasolla, on tosiasia, jolle emme  mitään voi. Heidän kykynsä suhtautua todellisuuden koko rikkauteen sallivasti ja lämpimän myötäelävästi on olematon. Sen sijaan he rakentavat kiihkeästi itsestään kuvaa sankareina, jotka ovat nousseet taistelemaan absoluuttista pahuutta vastaan.

Siinä toimessa tarvitaan ehdottomasti kummituksia, joille kaikki inhimillisyys on vierasta ja jotka pyrkivät vain tuhoamaan kaiken kauniin ja inhmillisen. Pyhä viha -se on pyhä rakkaus, muotoili epä-älyllisyyden evankeliuminsa jo Otto Ville Kuusinen (ks. Vihavainen: Haun suuri vuosisatamme tulokset ).

Jotakin Kiannon kaltaista ihmistä tuo Kuusisen jälkiä seuraileva porukka ei halua tuntea eikä vallitsevan mentaliteetin oloissa ehkä edes pystyisi häneen tutustumaan sine ira et studio, vaikka haluaisikin.

Tuota ryhmää voisi varmaan vanhaa venäläistä sanontaa soveltaen nimittää säikkymättömien idioottien joukoksi, joka tyytyy henkiseen keskenkasvuisuuteensa ja jopa nauttii siitä. Luulen, että se sentään voisi periaatteessa olla pelastettavissa sivistyneelle ajattelulle hitaan ja kärsivällisen kasvatuksen kautta.

Tutustuminen Kiannon tai vaikkapa Lehtosen kaltaisiin monipuolisiin kirjailijoihin voisi olla muuan mahdollinen tie henkiseen kasvuun. Eihän tuo joukko nykyään kirjoja lue, mutta jospa edes niitä kuuntelisi.

Sekin olisi parempaa kuin pelkästään elävän kuvan typerä passiivinen vastaanottaminen, kuin karja kaukalostaan, ilman ajatuksia ja kriittistä mieltä.

Oho!

 

Anteeksipyyntöjä

 

Kenellekään ei liene salaisuus, että viimeaikaiset, median hehkuttamat anteeksipyyntövaatimukset ja syytökset ”rasismista” ovat falskia sensaatioiden tehtailua, joka perustuu vain osittain tyhmyyteen ja valtaosin vilpillisyyteen, kyvyttömyyteen ja haluttomuuteen ajatella loogisesti ja käyttäytyä arvokkaasti.

Huomaan kirjoittaneen aina silloin tällöin anteeksipyytämisestäkin, joka kuuluu keskeisiin sosiaalisiin instituutioihin.

Moukat eivät koskaan pyydä anteeksi ja sievistelevät hupsut taas tekevät sitä aivan tolkuttomasti ja aivan järjettömissä yhteyksissä.

Tässä, kuten muuallakin, ero ylevän ja naurettavan välillä on vain askel tai veteen piirretty viiva, jota tyhmä ei ymmärrä ja josta tolvana ei välitä. Vilpillinen hihamerkkijournalisti kyllä pohjimmiltaan tietää, millä asialla hän on, mutta viis veisaa kohtuudesta ja totuudesta silloin, kun luulee olevan mahdollista taas kerran edes jollakin konstilla pönkittää agendaansa.

Suomen kansainvälinen maine on tämän tason median takia kärsinyt yhä uudelleen, eikä valoa tunnelin päässä näy.

Luulen, että kyseessä on taas muuan kansallinen erikoisuutemme. En pysty kuvittelemaan mitään toista maata, jossa vastaavat ”sensaatiot” olisivat edes mahdollisia. Toki niin sanottu poliittinen korrektius on jo aikaansaanut uskomattomia näytelmiä monissa maissa, mutta ne ovat yleensä liittyneet sensuuriin, eivätkä nyt sentään maan kansainväliseen maineeseen ja sen tuhrimiseen.

Koko ajatus koko kansan tai valtion anteeksipyynnöistä jonkin kuvitellun ”rasismin” takia on nimenomaan Suomessa aivan absurdi ja sen säännöllinen nouseminen yhä uudelleen ihan oikeaksi kansalliseksi puheenaiheeksi voidaan selittää, paitsi median tarkoitushakuisella valehtelulla, myös sillä, että osalla kansaa on tietty taipumus vastaanottaa juuri tuollaisia syytöksiä.

Uusimmat kohut, kuten niitä edeltävätkin, ovat siinä määrin typeriä ja falskeja, ettei niitä viitsi enää ruveta pöyhimään. Sen sijaan voisi miettiä anteeksipyynnön merkitystä yleensä.

Siinähän toki on ja ainakin on ollut tietty ylevä sisällyksensä, ja toisaalta myös kevyempi versio, joka kuuluu kaiken hienostuneemman sosiaalisen kanssakäymisen ytimeen.

Anteeksipyyntö ja anteeksi saaminen sellaisenaan kuuluvat toki myös uskontomme ytimeen. Asian falski profanointi on sitäkin valitettavampaa.

Mutta tässä nyt itse asiasta, ennen noita niin sanottuja kohuja:

 

maanantai 1. lokakuuta 2018

Anteeksi

 

Anteeksi

 

Joskus tulee miettineeksi sitä, miten eri tavalla eri kielissä saatetaan vaikkapa kiittää tai pyytää anteeksi.

Ainakin etymologisesti terminologia on monissa maissa hyvin kirjavaa, vaikka eivät kai ihmiset normaalisti ajattele lainkaan, mitä heidän lausumansa sanat alun perin ovat merkinneet ja yhäkin itse asiassa merkitsevät.

Esimerkiksi vanha sakraalinen kerrostuma on taidettu jo kaikkialla unohtaa.

Ajattelen vaikkapa sitä, että kun venäläinen kiittää, hän itse asiassa pyytää Jumalaa pelastamaan sen, jota kiitetään: spasi (tebja)bo(g)!

Myös ranskan merci lienee tässä yhteydessä pakko ymmärtää Jumalalle osoitetuksi pyynnöksi armahtaa se henkilö, jota kiitetään. Myös grazia, gracias ovat armoa tarkoittavia sanoja, vaikka kiittäjä ei itselleen sitä rukoilekaan (sola gratia, propter Christum). Ehkä hän kiittää vain Jumalan armoa, kun on saanut kohdata näin mainion ihmisoletetun tai jonkin muun myönteisen asian.

Balkanilla käytetty hvala sen sijaan viitta kehumiseen, mitä kaiketi myös suomen kiitos tarkoittaa: oletpa hyvä ihminen, ylistän sinua sen takia! Entäs viron aitäh? Ettei vain tulisi auttamisesta? Tänu viittaa ansioihin, sitähän käytetään myös sellaisissa yhteyksissä, jotka suomessa hoidetaan sanalla ansio. Sama se lienee myös thanksin kohdalla ja samaa kantaa kai ruotsin tack myös on.

Hyvästellessä toivotaan yleisesti Jumalan varjelusta ja seuraa (jumalaga, adios, adieu jne.) Venäjässä sen sijaan pyydetään anteeksi niiltä, joista erotaan: proštšajte! Se on vain toinen muoto sanasta prostite, mutta mitäpä se oikeastaan mahtaa tarkoittaa?

Enpä tiedä, mutta nykyäänhän tuskin kukaan enää ajattelee sen alkuperäistä merkitystä. Sama, jos sanoisi englanniksi by-by, joka ei taida tarkoittaa mitään. Vai viittaisiko se siihen, että pikkuhiljaa (by and by) tässä vielä lähestyy uuden tapaamisen hetki?

Muuan tuttavani hauskuttaa usein seuruetta sanomalla izvinite za kompaniju! Anteeksi, että olin seurassanne ja tuo siis siinä näkyviin hyvästelyn vanhan merkityksen.

Mutta tuo anteeksipyyntöhän viittaa suomessa alkumuotoon anne, jotakin toivotaan itselle ystävällisesti annettavan eli uhrattavan ystävyyden, yleisen Jumalan rakkauden tai ties nyt minkä nimissä, ilman ansioita joka tapauksessa.

Venäjässä on myös mahdollista anteeksipyytää sanalla izvini(te)!, mikä tarkoittaa pyyntöä päästä vapaaksi syystä (vina) ja se siis on aivan sama kuin saksan entschuldigen!  tai viron vabandage! Mitäs ursäkta sitten tarkoittaa? Pois päästämistä kai sekin?

Englannissa ollaan murheellisia eli sorry, mikä siis merkitsee vilpittömyyden vakuuttamista. Voisihan teko ollakin tahallinen, jolloin surun asemasta siitä seuraisi vahingonilo.

 Suomessahan on nykyään ruvattu sanomaan valitan!, mikä on merkitykseltään sama kuin saksan tut mir Leid, sekin yksi sorry-vakuutuksen ilmaus.

Muuten, yhä useammin huomaa, ettei ihminen haluakaan sitoutua juuri henkilökohtaisesti valittelemaan, vaan toteaa vain, että asia on vain noin yleisesti ikävä ikävä: saksassa sanotaan toteavasti: Entschuldigung,. Venäjän izvinjajus on mielestäni sekin vähän vähemmän persoonallinen kuin izvini(te), vaikka onkin ensimmäisen persoonan verbi. Siinähän ei pyydetä toiselta mitään, vaan ainoastaan todetaan oma (ansiokkaasti kohtelias) käytös.

Muistelen jostakin lukeneeni, että moinen rappioilmiö tuli venäjään vasta ensimmäisen maailmansodan tienoilla. Jonkinlaista bolševismia sekin?

Romaaniset pardon, perdone ovat armonpyyntöjä ja venäjän vinovat toteaa, että minähän se syyllinen tässä olin. Norjassa sen sijaan julistetaan kopeasti, etten minä syyllinen ollut: unnskyld! Se lienee usein totta, mutta ainakin minusta siihen tuppaa tulemaan se sävy, että kyllä se toinen osapuoli on asiassa vähintäänkin juuri epäilyksenalainen. Näinhän asiat matoisessa maailmassa usein ovatkin.

Niin tai näin, mutta kiittäminen ja anteeksipyyntö vanhoilla, perinteisillä termeillä taitaa nykymaailmassa olla vähän passé. Niinpä käytetäänkin mielellään anglosaksisia termejä, jotka koetaan neutraalimmiksi tai sitten väännetään muuten sanoja, jotka koetaan turhan juhlallisiksi.

Mutta tämähän nyt on aivan epätieteellistä jahkailua, toivon, ettei kukaan sen takia ´nosta esimerkiksi oikeusjuttua, ryhmäkannetta tai vastaavaa. Anteeks vaan ja sori siitä.

 

Morituri

 

Kuolevien kulkue

 

Napoleonin sotaretkellä Venäjällä. Majuri Faber du Faurin kuvitetut muistelmat vuodelta 1812. Toimittanut Jonathan North. Suomennos Lassi Eskola. Koala-Kustannus 2003, Ei sivunumerointia, 92 osiota(kuvia teksteineen)

 

Napoleonin Venäjän-retkestä on erittäin paljon muistelmia ja niistä on tämänkin kirjan liitteenä pitkä luettelo. Tämä kirja on joka tapauksessa omalla tavallaan erityisen mielenkiintoinen, siinä kun silminnäkijä on piirtänyt ja maalannut välittömästi kuvia näkemästään.

Christian Wilhelm von Faber du Faur oli 32-vuotias Württembergin kuningaskunnan Napoleonin avuksi lähettäneen 15 000 miestä käsittäneen osaston luutnantti lähtiessään marssimaan Venäjälle. Hän kuului saksalaistuneeseen, alun perin ranskalaiseen sukuun. Hän oli opiskellut lakimieheksi ja toimi myös taitelijana, mutta siirtyi sitten ammattisotilaaksi, yleten urallaan kenraaliksi.

Kuten kirjassa kerrotaan, 15 000 württembergiläisestä palasi Puolaan joulukuussa 1812 vain sata miestä. Luultavasti lisää seurasi myöhemmin, mutta tämän joukon kohtalo oli aika kuvaava hyökkääjän kohtalolle tällä retkellä yleensä.

Venäjälle lähti kesäkuussa 1812 marssimaan peräti 450 000 miestä. Tämä oli ilmeisesti siihenastinen maailmanennätys, sillä esimerkiksi Kaarle XII:lla oli käytössään vain noin 40 000 miestä. Sellaisenkin määrän huoltaminen oli joskus hyvin vaikeaa.

Napoleonin suureen armeijaan heitä kuului reservi- ja tukijoukot huomioiden jopa 600 000 miestä ja lisäksi 250 000 hevosta. Koko määrä ei tietysti koskaan kokoontunut samaan paikkaan.

Niin valtava armeija vastasi kooltaan suurkaupunkia ja voidaan pikaisella laskutoimituksella todeta sen juoneen pelkästään vettä yli tuhat tonnia vuorokaudessa. Mitä kaikkea muuta tuo liikkuva kolossi tarvitsi, voi halutessaan kuvitella. Montako kärryä? Paljonko ruutia ja kuulia? Miten monta heinäkuormaa? Montako tonnia leipää? Entäpä lihaa, hapankaalia, viinaa jne. Vaatehuolto ja majoitus olivat vielä elintärkeä asia erikseen.

Suuren armeijan oli ryöstettävä laajalti ja perusteellisesti ympäristöään tai kuoltava. Kun ryöstö tapahtui samana vuonna neljäkin kertaa peräkkäin, kuolivat usein molemmatkin osapuolet. Harvaanasuttu Venäjä ja sen kelirikko (rospuutto, rasputitsa) ja ruohon peittyminen lumen alle merkitsivät kuolemanvaaraa suurille joukkokeskityksille.

On outoa, ettei näitä huollon alkeellisia realiteetteja osattu ottaa kylliksi ennakolta huomioon. Mutta kun oli alkuun päästy, oli jatkettava. Sodan huimapyörää ei silloinkaan voinut enää pysäyttää, kun se kerran oli saatu vauhtiin.

Itse asiassa Napoleonilla ei ollut alun perin mitään tarkoitusta lähteä marssimaan Moskovaan. Puolan kysymys ja samalla myös kysymys Englannin vastaisesta mannermaansulkemuksesta ja Euroopan herruudesta piti ratkaistaman jo aivan lähellä Venäjän rajaa.

 Venäläiset kuitenkin karttoivat ratkaisutaistelua ylivoimaisen vihollisen kanssa ja peräntyivät jopa Moskovan taa, polttaen tuon kaupunkinsa itse. Faur kuvaa muuten Moskovaa tavattoman kauniiksi, satoine kirkkoineen.

Poltetun maan taktiikka puri hyökkäävään tehokkaasti. Kun yli 150 000 venäläistä hevosineen oli aluksi puhdistanut seudut elintarvikkeista ja rehusta, ei niitä seuraavalle Ranskan armeijalle (josta puolet oli muita eurooppalaisia) enää paljon olisi jäänyt, vaikka aluetta ei edes olisi systemaattisesti hävitetty. Mutta sekin tehtiin.

Marraskuussa alkanut talvi tuhosi sitten lopullisesti Suuren armeijan sen perääntyessä Moskovasta lokakuun lopulta alkaen, mutta itse asiassa sen kuluminen ja hidas tuhoutuminen oli alkanut jo heinäkuussa. Satoja hevosia nääntyi ja kuoli jo alkumatkasta ja württembergiläisetkin joutuivat jättämään 12-naulaisen, raskaan patterin jo Vilnaan hevosten puutteessa.

4. elokuuta kertoo kirjoittaja, että heidän jalkaväkensä, joka ei vielä ollut ampunut laukaustakaan, oli menettänyt ja puolet taisteluvahvuudestaan. Punatauti oli paha verottaja.

Onneksi 152 menetettyä hevosta saatiin korvattua jopa 280 venäläisellä. Ne olivat pienikokoisia, mutta sitkeitä. Todellinen ongelma oli niiden ruokkiminen ja talven tullessa tilanne muodostui katastrofaaliseksi.

Kun Moskovasta lähdettiin lokakuussa, oli satoja (?) ammusvaunuja jätettävä sinne. Tykistön kuljettaminen mukana kävi ennen pitkää mahdottomaksi ja joitakin kevyitä tykkejä pyrittiin raahaaman mukana miesvoimin.

Ruutia ilmeisesti jäi hyvinkin paljon Kremliin, vaikka Napoleon käski räjäyttämään linnoituksen ja sitä työtä tehtiinkin usean päivän ajan.

Mitä Kremlissä itse asiassa räjäytettiin, on ainakin minulle jäänyt epäselväksi. Kremlin muurit ja kirkothan tietysti ovat jo pari vuosisataa seisoneet taas paikallaan ja Granovitaja palatan aarteet ja tsaarien arkut oli tietenkin evakuoitu jo ennen ranskalaisten saapumista. He käyttivät Kremlin kirkkoja talleina.

Kuvia tuhotusta Kremlistä on kuitenkaan ole koskaan nähnyt. Toki käsky sen tuhoamisesta oli joka tapauksessa pelkkää barbaarista vandalismia ilman mitään hyväksyttävää syytä. Pariisissa venäläiset eivät koskaan syyllistyneet mihinkään vastaavaan, sallittakoon sanoa heidän kunniakseen, vaikka Putin onkin sotarikollinen.

Napoleonin joukkojen mukana oli myös pioneerikalustoa jokien ylittämiseksi, mutta niiden kuormastostakin oli suurin osa jouduttu hylkäämään, kun perääntyjät saapuivat kriittiselle Berezina-joelle, jonne sentään saatiin silta rakennettua.

Se räjäytettiin sitten heti, kun taistelukelpoiset joukot oli saatu joen yli ja tuhannet nääntyneet ja haavoittuneet puhkesivat äänekkääseen valitukseen ymmärtäessään jääneensä luonnon ja armottoman vihollisen kouriin väistämättömään kuolemaan.

Myös venäläiset kärsivät tavattoman suuri tappioita (tässä kirjassa esitetään luku 250 000 miestä) ja heidän rasituksensa olivat myös suuret. Alan tutkijat ovatkin ihmetelleet venäläisten kykyä tuon sotaretken tavattoman kuluttavilla marsseilla, etenkin Suuren armeijan rippeitä takaa-ajettaessa, jolloin tyhjiin kaluttu maa oli myös heidän ongelmansa.

Du Faurin kirjassa on paljon kiinnostavia kohtia, jotka koskevan muun muassa niiden seutujen vaurautta ja hyvin hoidettua ulkonäköä, joita Napoleonin joukot sivuuttivat. Kiinnostavia ovat myös kuvaukset juutalaisten roolista. He olivat hyökkääjälle -niin ranskalaisille kuin venäläisille-  suureksi avuksi ja puhuivat myös sujuvaa saksaa.

Moskovan ympäristössä on toki nykyäänkin hyvin maalauksellisia paikkoja, mutta varsinaisesti ”hyvin hoidettuja” kyliä ja kaupunkeja on harvassa. Toki niitäkin oli joskus jo neuvostoiakana, esimerkiksi Suzdal. Tämän kirjan tekijä kuitenkin on dokumentoinut paljon tällaisia kohteita.

Du Faur on piirtänyt niistä myös kuvia ja selostaa:  ”Säntillisesti hoidetut pellot, sievät talot ja upea linna olivat merkki kodeistaan paenneiden asukkaiden vauraudesta. Vuorokauden sisällä saapumisestamme joukkomme olivat tuhonneet idyllin ja…kuvassa näkyvä viehättävä maisema oli täysin hävinnyt”.

Možaiskin suunnalla piirtäjä kohtasi maiseman, joka ”upeine tuulimyllyineen muistutti enemmän saksalaista tai hollantilaosta maisemaa kuin venäläistä”. Moskovaa lähestyttäessä komeat talot oli varustettu maalatuin lasi-ikkunoin, mikä myös todisti hyvinvoinnista.

Suuri armeija tuhoutui perusteellisesti ja epäilemättä niin olisi tapahtunut, vaikka ainoatakaan taistelua ei olisi käyty. Poltetun maan taktiikka, jota venäläiset olivat ennenkin soveltaneet myös omalla alueellaan, toimi noita liian suuria joukkoja vastaan erinomaisesti.

Kuten roomalaiset aikoinaan pystyttivät aina yöpyessään leirin, myös Suuri armeija rakensi ehtimiseen redutteja strategisiin paikkoihin ja jostakin syystä se myös kyhäsi erilaisia majoja yöpymistä varten. Aineksina käytetttiin esimerkiksi olkia tai lehviä. Teltoista ei kumma kyllä puhuta mitään, vaikka niitä varmasti myös käytettiin. Ehkäpä niitäkään ei riittänyt kaikille?

Miten moni Suuren armeijan sotilas menehtyi tällä retkellä, on osittain laskentakysymys. Takaisin Veikselin taa on sanottu usein palanneen vain 30 000 tai 60 000 miestä, mutta se ei tarkoita, että kaikki muut olisi at kaatuneet. Noin 60 000 miestä joka tapauksessa jäi pelkästään puolustamaan Varsovaa.

Muutama tuhat vankia jäi Venäjälle vapaaehtoisesti ja myöhemmin venäläiset vapauttivat vielä noin 100 000 sotavankia. Tuho ei siis ollut aivan niin totaalinen, kuin joskus annetaan ymmärtää, vaikka on tietenkin pakko sanoa, että Suuri armeija tuhoutui Venäjällä.

 On arvioitu armeijan menettäneen ”lähes 450 000 sotilasta kaatuneina tai sotavangiksi joutuneina”. Luvussa on mukana Moskovan pakolaisia ja siviilejä.  Lisäksi Ranskan armeija menetti noin175 000 hevosta ja lähes 1500 tykkiä.

Sivumennen sanoen, eräässä maalaamassaan kuvassa keroja on ikuistanut upseerin ja hänen vaimonsa, jotka olivat jäämässä venäläisten armoille. Naisiakin joukossa siis oli, mutta toki he oivat erittäin pieni osa kokonaisuudesta.

Kaiken kaikkiaan kirja antaa taas kerran elävän kuvan sodan mielettömyydestä ja tuo meitä lähemmäs tuon ajan, jolloin ei vielä tunnettu valokuvausta. Kirjassa on niitä vastaavia arkisia otoksia, esimerkiksi otsikolla ”Bešenkovitšin lähellä 28. heinäkuuta kello viisi aamulla”.

Kuvassa on vangittu välähdys sodan arkipäivästä, jossa taisteluista todistavat kuollut hevonen ja pari sotilasosastoa sekä maalaiskirkko ja pari tykkiä, joiden vieressä ovat palavat luntut -merkki valmiudesta ampua koska tahansa.

Jos sodan mielettömyydestä tarvittaisiin vielä lisää todisteita, tässä olisi hyvää materiaalia siihen tarkoitukseen. Mutta eihän hulluja ennenkään ole puhumalla saanut asioita ymmärtämään, eipäedes kuvia näyttämällä.

 

 

 

Kenen luvalla me ajattelemme?

 

Mitä saa ajatella?

 

Igor Šafarevitš oli ajattelija, joka herätti paljon vastustusta ja jopa aggressioita, mikä on toki ymmärrettävää.

Häntä voi verrata Pentti Linkolaan, joka esitti sangen samansuuntaisia ajatuksia teknologisen sivilisaation pirullisuudesta ja luonnon järjettömästä rasittamisesta ylenpalttisella väestönkasvulla ja tarpeettomalla kulutuksella.

Itse asiassa Linkolalla oli hyvin samansuuntaisia ajatuksia, kun Saksan natseilla, jotka myös ihannoivat maalaiselämää ja turmeltumatonta luontoa saastaisen suurkaupungin vastakohtana. Samaan aikaa he toki myös suunnittelivat maailman suurinta rakennusta Berliiniin ja saksalaisten hillitöntä lisääntymistä ”elintilassaan”.

Šafarevitš lainasi suurimman osan ideoitaan varhaisilta 1840-luvun slavofiileiltä ja hänen ajatuksensa ”orgaanisuudesta” ja venäläisen kyläyhteisön harmonisesta elämäntavasta voisivat olla suoraan Aleksei Homjakovin fantastisesta historiakäsityksestä.

Siinähän ”iranilainen” henkisen vapauden ja ”orgaanisuuden” historiallinen, ikiaikainen prinsiippi siirtyy Bysantin kautta Venäjälle, joka siis on vapauden valtakunta (myös tuona Nikolai I:n aikana), kun taas etiopialainen eli ”kushilainen” prinsiippi siirtyy Rooman kirkon kautta länteen ja edustaa kaikkea sitä, mikä on kuollutta, mekaanista ja pakonalaista.

 Itsevaltiuden siipien suojassa kukoistaa vapaus ja parlamentaarisessa demokratiassa orjuus, Q.E.D.

Šafarevitšin ajattelua voi halutessaan kutsua naiiviksi aivan kuten Linkolankin. Ihmisen elämä vähän tuottavan maatalouden varassa olisi ollut hyvin köyhää ja olosuhteet hyvin ankarat. Nykyaikaista terveydenhuoltoa ei tietenkään olisi voinut edes kuvitella.

Sellaisessa utopiassa voisi haluta elää vain masokisti, jolla olisi suurten kärsijöiden ja erakkojen luonne. Luontokaan ei kiittäisi niin kauniisti, kuin voimme kuvitella, sillä alkeellisin menetelmin sitä olisi rasitettava suhteellisesti hyvin paljon.

Eivät esimerkiksi kaskenpoltto ja turkismetsästys mitään luontoa säästäviä elämäntapoja olleet, eikä venäläinen kyläyhteisö ollut ihanteellisen kristillisen veljeyden ja rakkauden tyyssija. Ankara isäntävalta liittyi siellä maaorjuuden aikana tilanherrojen ja valtion mielivaltaan ja se kansan tarumainen nöyryyskin hävisi aina välillä kuin tuhka tuuleen.

Venäläinen kapina (russki bunt) oli ”järjetön ja säälimätön”, kuten Puškin sanoi. Hänen aikanaan Pugatšovin kapina oli vielä tuoreessa muistissa, kuten kansalaissota oli vielä lähellä Šafarevitšin aikaa. Sitä hän nimittääkin talonpoikaissodaksi, jossa valtio sitten hävisi ja joutui julistamaan NEP-politiikan.

Kollektivisoinnin aikana kaikki järjestettiin ovelammin. Silloin valtio kukisti talonpojan vastarinnan ja lähes hävitti hänen elämäntapansa. Marxilaisuudelle se oli päämäärä sinänsä ja suoranainen uskonkappale. Sitä kannatti innolla myös esimerkiksi Maksim Gorki.

Talonpoikaiseen maanviljelyyn perustuvasta yhteiskunnasta unelmointia voi pitää utooppisena, mutta sellaista oli myös kommunistien usko kollektivisointiin ja heidän vilpillinen julistuksensa siitä, että he olivat muka voittaneet talonpoikaiston yksityisomistuksellisen psykologian jo 1930-luvulla. Neuvostoliitto ylpeili valheesta ja rikoksesta.

Šafarevitš tuli toisinajattelijana kuuluisaksi kolmesta ideastaan, joista yksi käsitteli sosialismin historiaa, jonka kirjoittaja aloitti Platonista ja jonka hän näki kuolemanvietin ilmentymänä.

Toinen, joka tuli julkisuuteen perestroikan aikana ja oli nimeltään ”Kaksi tietä samaan kuiluun” käsitteli kapitalismin ja sosialismin samanlaisuutta luonnon tuhoajina.

Kolmas liittyi käsitteeseen ”pieni kansa” (malyi narod), joka viittasi niihin oikofobisiin ryhmiin, jotka eri kulttuureissa toimivat kansan enemmistön. ”suuren kansan” tavoitteita vastaan. Idea oli lainattu eräältä ranskalaiselta ajattelijalta eikä viitannut erityisesti juutalaisiin.

Venäjän historian kontekstissa tuli kuitenkin itse kullekin mieleen, että tuohon ”pienen kansan” rooliin sopisivat erinomaisesti Venäjän juutalaiset, jotka olivat tavattomasti yliedustettuina vallankumouspuolueiden johdossa ennen vallankumousta ja sama koski myös heidän osuuttaan toisinajattelijodien joukossa sosialistisella Venäjällä.

Šafarevitšia vaadittiin irtisanoutumaan antisemitismistä, mutta hän intti, ettei ole sellaiseen syyllistynytkään. Tämä ei joillekin kansainvälisille kollegoille riittänyt ja he yrittivät saada huippumatemaatikon menettämään ulkomaiset arvonimensä ja maineensa.

Tätä asiaa on oppilaani ja ystäväni Krista Berglund perusteellisesti käsitellyt väitöskirjassaan, enkä puutu siihen sen enempää. Luotan hänen johtopäätöksiinsä.

 Šafarevitš ei ollut esittänyt erityisesti juutalaisia syyllisiksi bolševikkien rötöksiin, mutta ei myöskään sietänyt ajatuksenvapauteensa puuttumista.

Sen mukaisesti hän koskaan myöskään mennyt julkisesti tuomitsemaan sitä antisemitismiä, joka Neuvostoliiton hajotessa näytti jo uhkaavan saada vaarallisia muotoja. Itse asiassa se jäi vaille sen kummempia seurauksia.

Tässä käsitellyssä kirjassaan Šafarevitš viittaa ohimennen läntisiin intellektuelleihin, joiden moraalista pelkuruutta hän halveksii. Ilmeisesti asenne perustuu hänen omiin kokemuksiinsa. Tuon joukon piirissä ei uskallettu riskeerata kerrassaan mitään, vaikka mahdollisena seurauksena omasta ajattelusta olisi ollut aivan vähäisiäkin sanktioita.

 Šafarevitš, Neuvostoliiton Tiedeakatemian jäsen, joka selitti sosialismia kuolemavietillä ja siis esitti sille rohkeimman mahdollisen haasteen, oli eri puusta veistetty, eikä enää kaivannut tuollaisten ”vapauden ritarien” tunnustusta.

Saattaa hyvinkin olla, että Šafarevitš pitää juutalaisia ryhmänä jotenkin kielteisenä ilmiönä. Se olisi hyvin ymmärrettävää jo sikäli, että juutalaisuus on epäilemättä ollut 20. vuosisadan valtavan teknisen kehityksen ja urbanisaation ytimessä (vrt. Vihavainen: Haun jewish century tulokset). Niitähän hän intohimoisesti vastustaa.

Jos hän olisi maalannut kuvaa Venäjästä nimenomaan juutalaisten ja vapaamuurarien avuttomana uhrina, jonka olisi noustava tuota kollektiivista vastustajaansa vastaan ja vaikkapa kostettava menneet vääryydet, olisi kyse tietenkin ollut sen lajin demagogiasta, jota kai aikoinaan tarkoitettiin käsitteellä ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”. Sittemminhän siitä on tullut yleinen mielivallan väline.

Toinen asia kuitenkin on, mitä ihmisellä on lupa ajatella. Jos otamme liberalismin vakavasti, meidän on pakko hyväksyä se, että jotkut ajattelevat aivan toisin kuin me ja saattavat tulla mielestämme vääriin, vastenmielisiin tai naurettaviin johtopäätöksiin.

Se on kuitenkin heidän oikeutensa ja nimenomaan oppineiden maailmassa, république des savants, olisi ajatuksenvapauden rajoittaminen perinteisesti ollut aivan anteeksiantamatonta, jopa rikoksista pahin ja törkein.

Tai näinhän meillä oli vielä minun nuoruudessani tapana ajatella. Nyt aika on toinen ja etenkin läntisistä yliopistoista on kuultu toinen toistaan häpeämättömämmistä sensurointivaatimuksista.

Nimenomaan tätä taustaa vasten niin Šafarevitš ja hänen ystävänsä Solženitsyn ansaitsevat täyden kunnioituksemme. He olivat miehiä eivätkä lampaita ja sellaisia näkee tässä maailmassa yhä harvemmin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luonnon mysteeri ja matematiikka

 

Matemaatikko mystikkona ja slavofiilinä

 

Игорь Шафаревич, Русский народ в битве цивилизаций. Эксмо «Алгоритм» 2004, 414 с. (Venäjän kansa sivilisaatioiden taistelussa)

 

Igor Šafarevitšistä (1923-2017) on vastikään tullut hieman kirjoitettuakin, joten en häntä tässä enää laajemmin esittele.

Joka tapauksessa hän siis oli akateemikko ja kuuluisa matemaatikko sekä samaan aikaan neuvostoliittolainen toisinajattelija, joka muun muassa osallistui yhdessä Aleksander Solženitsynin kanssa kokoomateokseen ”Iz-pod glyb” (Raunioiden alta, 1974).

Ajattelijana Šafarevitš on osittain kiinnostavan omaperäinen, vaikka näyttääkin suurelta osin sopivan slavofiiliseen traditioon. Hänen kiinnostavuuttaan lisää se, että vaikka hän on matemaatikko, hän paradoksaalisesti hyökkää nimenomaan loogisen ajattelun ja matematisoinnin herruutta vastaan.

Käsitteitä käyttävän älyn sijasta ihmisen pitäisi hänen mukaansa kuunnella enemmän sitä ääntä, jonka erotamme ”ylitietoisuudella” (sverhsoznanije, Sergei Bulgakovin käsite). Siinä kuuluu ihmisrodun ja jopa kunkin kansan historiallinen muisti, eikä historia tässä tapauksessa tarkoita mitään tapahtumisen kronikkaa, vaan ikiaikaista mystistä yhteyttä olevaiseen.

Avainsana maailman paremmassa ymmärtämisessä voisi olla orgaanisuus, vaikka hän ei sitä erityisesti käytä. Joka tapauksessa elävä organismi on hänen näkemyksissään perustavanlaatuisesti erillään siitä mekanistisuudesta, jota luonnontieteet edustavat.

Ihminen on yhtä luonnon kanssa ja hänen oikea osansa olisi tämän asian tiedostaminen, kuten perinteisessä talonpoikaisessa elämäntavassa olikin asian laita.

Modernisaatio on ollut tieteellis-teknisen vallankumouksen ulottamista kaikkialle, myös ihmisen tietoisuuden täyttämistä sillä, vaikka se on itse asiassa tyhjää ja pinnallista. Näin tulkitsen omin sanoin hänen ideoitaan.

En tässä uskalla panna omia käsityksiäni akateemikon suuhun, mutta itse olen ollut sitä mieltä, että matematiikka, joka siis ei kuulu reaalitieteisiin, on pohjimmiltaan itseään toistavaa tyhjyyttä: loputon yhtälöiden jono, jonka ainoa tehtävä on vain esittää sama asia eri tavoin. Tautologia on logiikan ja matematiikan ydin.

Välineenä se voi olla oivallinen, mutta ei pysty kertomaan mitään elämän ydinasioista. Jos sen kelkkaan menemme, uskomme pian, ettei mitään varsinaisesti merkityksellistä tässä maailmassa olekaan, välineitä lukuun ottamatta.

Oli miten oli, Šafarevitš ainakin keskittyy tämän kirjan artikkeleissaan nimenomaan siihen maailmaan, joka on matemaattisen ajattelun tuolla puolen.

Hän suree suuresti sitä, että bolševismi yritti hävittää talonpoikaisen elämäntavan ja siinä jopa pitkälle onnistui: kollektivisointi mursi talonpoikaisuuden selkärangan ja muutti luovan maataloustyön pakkotyövankeudeksi (katoržnyi trud).

Muistettakoon muuten se, ettei niin sanottu maaorjuus (krepostnoje pravo, oikeastaan ”kiinnittävät säädökset”) ollut varsinaista orjuutta muualla kuin kartanotaloudessa, joka käsitti pienen osan talonpoikaistosta.

Puolet talonpojista (tšornyje krestjane) oli muutenkin maaorjuuden ulkopuolella ja maaorjatkin (krepostnyje -kiinnitetyt) elivät normaalisti omissa kylissään ja määräsivät omasta työstään ja muista asioistaan. Siellä päätti talonpoikien kokous (shod) ja talossa isäntä oli isäntä. Valttarit kuuluivat kartanoihin. Kylät vain tilittivät veronsa tilanherralle.

Maaorjien vapautta ei varmastikaan kannata liikaa hehkuttaa, tilanherran mielivallan alaisiahan he olivat, mutta verrattuna kolhoosilaisiin heidän elämäntapansa oli sentään vapaata.

Tosin myös kolhooseissa yksityispalstat tuottivat suuren osan Neuvostoliiton maataloustuotannosta. Niiden normaali koko oli noin hehtaarin verran ja niillä pidettiin lehmää ja muita eläimiä, mikä oli kai aika talonpoikaista elämää sekin. Sitä ei Šafarevitš noteeraa.

Kollektivisointi oli akateemikolle kommunismin suurin rikos ja sitä hän kuvaa kirjassa pitkälti. Tosiasiassahan se ei ollut edes mikään toimiva keino rahoittaa teollistumistakaan ja toi kaamean nälänhädän.

Kaksi suurta taloustieteilijää ja talonpoikaistalouden tuntijaa Kondratjev ja Tšajanov esittivät vaihtoehtoisen tavan kehittää maataloutta talopoikainen elämänmuoto säilyttäen. Heidät tietenkin teloitettiin.  Talonpoikaisuuden tuhoamiseen (raskrestjanivanije) liittyi myös hyökkäys kirkkoa ja uskontoa vastaan. Se oli tuhoamissotaa.

Ihmiselämän perusta löytyy kuitenkin uskonnosta, ymmärrettiinpä asia tai ei ja tunnustettiinpa uskontoa tai ei. Kirjoittaja ei ole suinkaan omaperäinen esittäessään venäläisyyden perustaksi nimenomaan ortodoksista uskontoa, joka aivan ilmeisesti on ylivertainen katoliseen ja varsinkin protestanttiseen verrattuna.

Jälkimmäisestä on lähtenyt kapitalismin henki sen ”hengettömässä” merkityksessä, vakuuttaa kirjoittaja Max Weberin jalanjäljissä ja slavofiilistä perinnettä jatkaen.

Kaikki uskonto pyrkii ”ylitietoisuuteen” ja rakentaa ikiaikaisille ja lajityypillisille arkkityypeille, kuten C.G. Jung on havainnut. Ortodoksinen kirkko ja venäläinen talonpoikaisto ovat kuitenkin vielä tavallaan oma lajinsa ja ne pääsevät lähemmäs tuota päämäärää kuin muut kristinuskon lajit.

Ortodoksiassa pyhän läheisyys on tavoitettavampaa ja konkreettisempaa kuin protestantismissa ja se on ja on aina ollut hyvin suvaitsevainen, vakuuttaa kirjoittaja antaen runsaasti esimerkkejä.

Toki ne ovat aivan päteviä, mutta päinvastaistakin ainesta löytyisi runsaasti. Tosin uskonnollinen fanatismi Venäjällä yleensä suuntautui sisäänpäin, itsetuhoisuuteen pikemmin kuin toisuskoisten vainoamiseen. Kun lännessä poltettiin noitia ja kerettiläisiä, polttivat fanaatikot idässä itsensä (ks. Vihavainen: Haun pulkin tulokset ).

Venäläinen uskonnollisuus kaksoisuskoa (dvojeverije, kansaomaiset uskomukset uskonnon rinnalla) myöten todistaa ennen muuta luontoa kunnioittavasta elämänasenteesta. Länsi -ja bolševismi- sen sijaan olivat sitoutuneet samaan luonnottomaan hyökkäykseen koko maailmaa vastaan sen riistämiseksi ja alistamiseksi. Nyt 1990-luvulla, ainakin bolševismi oli sitten ehtynyt.

Uskonnollinen maailman tajuamisen kipinä ei kirjoittajan mielestä ollut Venäjällä sammunut ja Venäjän kansan tietty pyhyys (kirjoittaja ei käytä tätä käsitettä) ilmenee esimerkiksi sen kärsivällisyydessä. Se on jotakin olennaisesti toisenlaista kuin läntisen, faustisen ihmisen mentaliteetti.

Nämä kirjan esseet on kirjoitettu suuren kriisin aikana ja ainakin osittain 1990-luvu puolella ja kirjoittaja uskoo, että kriisissä on itse asiassa myös mahdollisuus. Maailma on muuttunut, mutta ihmisyyden ikiaikaiset perusteet säilyvät. Kun valheellinen ideologia pettää, voi tulla tilaa aidolle maailman ymmärtämiselle.

Ehkäpä venäläiset sitten ovat kuin ovatkin valittu kansa, tiedä häntä. Tuo slavofiilien suitsuttama venäläisyyden lempeys ja väkivallattomuus verrattuna lännen ahneeseen julmuuteen olisi aivan mainio ominaisuus, jos se olisi totta. Joskus siihen on erityisen vaikea uskoa.

 

 

 

Idän viettelys

 

Venäjän aasialaistuminen

 

Joskus noin vuonna 1985, kun perestroikae ei vielä ollut, tai en merkitystä vasta arvailtiin, tuli vieraaksemme Helsingin yliopiston Historian tutkimus- ja dokumentaatiolaitokselle iäkäs (94-vuotias), mutta ketterä akateemikko Isaak Izrailevitš Mints, joka oli nuoruudessaan osallistunut Venäjän kansalaissotaan ensimmäisen ratsuarmeijan komissaarina. Asianmukaisesti hevosen selässä, kuten hän kertoili.

Nyt hän oli johtava Venäjän vallankumouksen tutkija ja löysi Valtionarkistosta jopa itselleenkin aivan uutta materiaalia, mistä silminnähden innostui.

Vieraalle järjestettiin tilaisuus myös pitää yliopistolla luento ja aiheekseen hän ilmoitti ”Venäjän rooli ensimmäisessä maailmansodassa” tai jotain sinne päin.

Hyvin temperamenttisen esityksen kohokohtana joka tapauksessa oli, kun hän kertoi, miten Venäjän nuorten miesten uhrautuvuus pelasti Pariisin. Ellen erehdy, tulkkasin esitelmän, mikä ei sinänsä ollut vaikeaa tekstiä, mutta saattoihan se olla, että se olisi ollut kärsimys kuulijoille, ellei heillä olisi ollut tilaisuus samaan aikaan seurata esitelmöitsijän vauhdikasta ja jopa sentimentaalisuuteen yltävää oraatiota.

Mitä itse eritelmän aiheeseen tulee, siinä kerrottiin, miten saksalaiset olivat omaksuneet ns. Schlieffenin suunnitelman strategiaksi, jonka avulla voisivat pärjätä Ranskan ja Venäjän puristuksessa sitten, kun sota joskus tulisi ja tietenkinhän se tuli.

Ideana oli, että Saksa ylivertaisenyleisesikuntansa laatimalla huipputehokkaalla mobilisaatiosuunnitelmalla pystyisi ensin kehittämään ylivoiman lännessä ja lyömään Ranskan. Sen jälkeen voitaisiin koko armeijan voima suunnata hitaasti mobilisoivaa Venäjää vastaan ja lyödä sekin vuorollaan.

Suunnitelma oli vähällä onnistua ja saksalaiset olivat Marnella jo varsin lähellä Pariisia. Samaan aikaan kuitenkin venäläiset olivatkin yllättäen pystyneet kehittämään massiivisen hyökkäyksen Itä-Preussissa ja se pakotti saksalaiset viemään länsirintamalta apujoukkoja itään.

Sen vuoksi Pariisi kesti. Tuhannet ja taas tuhannet venäläiset nuorukaiset kuolivat Tannenbergissä, mutta he pelastivat Pariisin, huokasi Mints pateettisesti ja teki vaikutuksen nuoriin kuulijoihinsa.

Tannenbergin taistelussa, jossa yhtenä suurena venäläisten päällikkönä Rennenkampfin ja Samsonovin ohella toimi suomalainen kenraali Sirelius, venäläiset siis lyötiin perin pohjin, mikä antoi Sinhufvudille ja muillekin suomalaisille uskoa siihen, että voisimme pelastua russifikaatiolta Jumalan ja Hindenburgin avulla.

Mutta ei venäläisiä vielä lyöty. Vasta Helmikuun vallankumous teki Venäjä armeijasta ensin  kyvyttömän ja Lokakuun vallankumous hävitti sen lopullisesti. Siihenhän Lenin oli pyrkinytkin ja sai sitten vuosien 1917 ja 1918 vaiheessa todeta, ettei Venäjällä ollut enää armeijaa. Pakko oli siis tehdä, kuten Saksa sanoi, siitä oli turha valittaa.

Tuossa vaiheessa voitiin kokea maailmanhistoriallisen murroksen tuntu. Saksa ja länsivallat taistelivat yhä elämästä ja kuolemasta, mutta Venäjä, joka oli ollut keskeinen osa ympärysvaltojen rintamaa, oli astunut sivuun, siis lyhyesti sanoen pettänyt Euroopan.

Mannerheimin kaltaiset Venäjän taantumuksellisen ancien régimen palvelijat olivat tympääntyneinä jättäneet vanhan Venäjän armeijan jo vuonna 1917 tai potkittu sieltä pois. Uuteen puna-armeijaan, joka muodostettiin vasta vuonna 1918 he menivät vain pakolla, elleivät voineet kohtaloaan välttää.

Venäjä oli vuoden 1918 alussa joutunut kummalliseen välitilaan; se ei ollut enää mukana maailmansodassa eikä siellä vielä käyty kansalaissotaa. Kelvollista hallintoakaan ei maassa ollut, vaan sen sijaan epämääräisen rosvojoukon valta, joka saattoi vain lähetellä matruusiosastoja sinne, missä vaati käskyjään kunnioitettavan.

Juuri tässä tilanteessa Aleksandr Blok innoittui kirjoittamaan mahtavia kielikuvia käyttelevän runonsa ”Skyytit” (Skify), joka arvoituksellisen ja törkeänäkin pidetyn ”Kaksitoista” -runon ohella on hänen kuuluisin tuotteensa.

”Skyytit” on moneen kertaan suomennettukin, mutta otetaan tähän hieman alkutekstiä:

Скифы

Панмонголизм! Хоть имя дико,
Но нам ласкает слух оно…

Вл⟨адимир⟩ С⟨оловьев⟩

(Vladimir Solovjov: Panmongolismi! Kuulostaahan se hurjalta, mutta kylläpäs vain sen sointi hivelee…)

Мильоны — вас. Нас — тьмы, и тьмы, и тьмы.
Попробуйте, сразитесь с нами!
Да, скифы — мы! Да, азиаты — мы,
С раскосыми и жадными очами!

Te ootte miljoonat- me oomme myriadit,

koettakaapas vain te käydä tappeluun!

Niin, skyyttejä me oomme, pojat Asian,

ja ahnein vinosilmin katsomme!

Blok selittää, että skyytit olivat uskollisten orjien tavoin suojanneet aina Eurooppaa, joka taas oli ahneesti katsellut idän aarteita ja odottaneet hetkeään.

Venäjä oli sfinksi, jonka arvoitusta Eurooppa ei ymmärtänyt ja jota sieltä käsin katsottiin vihaten ja rakastaen. Sellaiseen rakkauteen ei Eurooppa ollut pitkään aikaan enää kyennyt.

Mutta venäläisten rakkaus oli polttavaa ja pystyi tuhoamaankin. Nyt heitä voitiin vielä pitää ystävinä. Mutta jos ei niin ei, myös Venäjä kykeni petokseen. Menkööt vain eurooppalaiset itse nyt Uralille kohtaamaan mongolit. Tuota taistelua elämästä ja kuolemasta skyytit tulevat vain katsomaan sivusta ”viirusilmillään” (Своими узкими глазами.). Ja hunnit tuhoavat sitten lännen ja syövät ihmislihaa.

 

В последний раз — опомнись, старый мир!
На братский пир труда и мира,
В последний раз на светлый братский пир
Сзывает варварская лира!

 

Viimeisen kerran, nyt kuule vanha Eurooppa,

saat työn ja rauhan juhlaan kutsun

Viimeistä kertaa veljelliseen juhlaan

sua kutsuu barbaarinen lyyra!

 

Millä tavalla läntinen Eurooppa sitten olisi muka voinut lyödä bolševikkien kanssa veljenkättä ja miten Aasia muka konkreettisesti uhkasi tuolloin länttä?

Ei tietysti mitenkään ja Solovjovin mielestä komealta kuulostanut panmongolismi kuului vain runouden maailmaan. Eiväthän venäläiset mongoleja ole, eivätkä sellaisiksi tule, vaikka kuinka haluaisivat. Kuitenkin myös heidät maalasi Blok aasialaisiksi. Ainakin he olivat vallankumouksen ja Btrest-Litovskin rauhan myötä hylänneet eurooppalaisen roolinsa ja antoivat saksalaisten (”hunnien”) hävittää länttä.

On joka tapauksessa totta, että niin sanotun ”keltaisen vaaran” käsite oli syntynyt jo Venäjä-Japanin sodan myötä ja se häämöttää myös niin Venäjän kuin lännen uhkana myös ennen maailmansotaa kirjoitetussa Andrei Belyin Pegterburg-romaanissa.

1930-luvulla Oswald Spengler sitten kirjassaaan ”Ratkaisun vuosia” osoitti mahdollisimman selvästi, että Aasia tulee voittamaan Euroopan sivilisaatioiden kilpailussa jo pelkästään taloutensa voimin.

Mikä sitten voisi olla Venäjän kohtalo idän ja lännen välissä?

Luen parhaillaan akateemikko Igor Šafarevitšin esseekokoelmaa Russki narod v bitve tsivilizatsii (Venäjän kansa sivilisaatioiden taistelussa), jossa kirjoittaja jo vuonna 2004 (huom!) sanoo:

 Lännen suurin vahvuus ei ollut sen teknisissä saavutuksissa, vaan sen ainutlaatuisessa kulttuurissa. Siellä venäläiset tutustuivat Vergiliukseen ja Homerokseen, siellä heitä vetivät puoleensa Descartesin ja Leibnizin ideat… Mitään vastaavaa ei länsi kykene nykyään tarjoamaan. Korkealaatuinen taide loppui sieltä jo 1800-luvulla … fyysis-matemaattinen maailmankuva saatiin periaatteessa valmiiksi 1900-luvun alussa…luomiskyvyn loppua merkitsee, kun kaikki intellektuaaliset voimat keskittyvät tekniikkaan. Vastaavanlainen oire on imperialismi ja sen yritykset luoda ’maailmanvaltaa’…

No sitähän se Venäjäkin nyt yrittää, enkä ole kuullut sen kulttuurin noususta uuteen kukoistukseen. Venäjä on myös valkoinen ja sellaiseksi jää ja se liittyminen Aasiaan olisi absurdi ajatus.

Euroopalle Venäjä kyllä on kääntänyt selkänsä, mitä se ei tehnyt edes vuonna 1918. Silloin, päinvastoin, vallankumous Euroopassa oli sen suurin tavoite, kunhan sitä kyettäisiin aseellisesti auttamaan.

Joka tapauksessa myös nyt on Blokin kuuluisalla runolla kaikupohjaa. Se ainakin kuulostaa entistä koemammalta. Itä on nyt Venäjää lähempänä kuin koskaan ja se on kovin suuri ja mahtava. Luultavasti se myös pelottaa.