Oraatioita

 

Suuria ja pienempiäkin puheita

 

Sunnuntaiuusintana haluaisin nyt esittää erästä sellaista kirjaa käsittelevän blogin, joka tarjoaa suomalaisillekin kustantajille hyvän idean uudeksi julkaisuksi.

Suomeksi ei näytä olevan sellaisia dokumenttiteoksia, joista lukija helposti löytäisi maailmanhistorian tai edes oman historiamme tärkeimpiä puheita.

Toki ne ovat kaikki netissä, mutta yleensä muilla kielillä kuin suomeksi ja sitä paitsi ne ovat kovin pahasti hajallaan. Saa siinä hiirtä juoksuttaa toisenkin metrin, ennen kuin on saanut netistä kokoon haalittua kunnon kokoelman merkittäviä puheita, jotka oikeastaan jokaisen pitäisi tuntea.

Sellaisiahan on tietenkin hyvin paljon, mutta erityisesti ne, jotka iikttyvät esimerkiksi suurten sotien aloittamiseen ja päättämiseen, uskontojen ja poliittisten liikkeiden perustamiseen ja vastaaviin tilittäytymisiin, ovat niin tärkeitä, että itse kunkin kannattaisi lukea se alkuteksti eikä tyytyä johonkin historian oppikirjan viittaukseen. Niissä tiivistyvät niin aikakauden järki ja moraali kuin myös niiden puute.

Jokainen puhe kuuluu omaan aikaansa ja sen ymmärtäminen on toki varsinaisesti mahdollista vasta sitten, kun se osataan asettaa omalle paikalleen. Joka tapauksessa nuo puheet myös auttavat huomaamaan, miten aikakaudet ovat muuttuneet ja antavat siten perspektiiviä omaankin aikaamme.

Merkittävät puheet eivät suinkaan aina ole vain niitä suurten persoonallisuuksien suurenmoisia oraatioita, joissa ihmisyys saa korkeimman ilmauksensa.

Myös Hitlerin ja Stalinin puheet maidensa välisen sodan alussa kuuluu tuntea yhtä hyvin kuin vaikkapa Perikleen puhe ateenalaisten sankarihautajaisissa tai Abraham Lincolnin Gettysburgin puhe.

Wilhelm II:n puhe Kiinaan lähteville rankaisujoukoille ja Churchillin puhe kansalleen sodan alussa, Risto Rytin ja Paasikiven puheet jatkosodan eri vaiheissa ja Kallion puhe talvisodan päättyessä kuuluvat kaikki yleissivistyksen ytimeen.

Kekkosen puheet ennen lähtöään Novosibirskiin ja sieltä palattuaan ja mikseipä myös presidentti Stubbin puhe YK:n yleiskokouksessa ansaitsevat tulla nykyistä paremmin keskivertolukijan ulottuville. Ne eivät ole kovin pitkiä, mutta sitäkin tiiviimpiä asiasiaällötään.

 

Tässä nyt uusintana noin kahdeksan vuoden jälkeen sellainen blogi, joka liittyy yhteen tällaiseen puhekokoelmaan:

 

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Sanat ajallaan

 

Sanat ajallaan

 

Речи изменившие мир. От Сократа до Джобса. «Э», Москва 2017, 381 с.

 

Menneiden aikakausien tärkeiden dokumenttien pitäisi kuulua itse kunkin lukemistoon. Amerikkalaiset ovat opiskelijakäyttöön julkaisseet aika hyviä kokoelmia Venäjän historiasta ja saksalainen Goldmanns gelbe Taschenbücher julkaisi takavuosina suurelle yleisölle mainioita kirjoja, sellaisia kuin Reden des Führers, Reden des Kaisers, Gespräche zur Weltgeschichte ja mitä lienee ollut.

Luulisi tässä olevan hyvä idea myös meikäläisille kustantajille. Eihän noilla tärkeimmillä puheilla voine mitään copyrightiä olla?

Kirjan otsikko lupaa esitellä puheita, jotka muuttivat maailmaa ja se nyt tuskin ihan aina pitää paikkaansa. Georgi Gaponin verenhimoinen puhe vuoden 1905 verisunnuntain jälkeen tuskin muutti mitään, mutta on kyllä hyvin mielenkiintoinen. Samaa voi kai sanoa vaikkapa Vadimir Solovjovin puheesta Dostojevskin kuoleman johdosta tai Charles Chaplinin puheesta Nyt tiedän, mitä elämä on.

Sen sijaan Lutherin kieltäytyminen peruuttamasta oppiaan, Aleksanteri II:n manifesti maaorjien vapauttamisesta, Woodrow Wilsonin puhe sotaan liittymisen puolesta ja Mussolinin puhe sodan aloitettuaan olivat toista. Niillä oli valtava vaikutus.

Kiinnostavaa on lukea myös Ronald Reaganin puhe Pahan valtakunnasta, Margaret Thatcherin puhe vuorisaarnan johdosta ja miksei vaikka Barack Obaman puhe omista sukujuuristaan.

Myös Putin on pitänyt kiinnostavia puheita, mutta niitä ei tässä kokoelmassa ole ja sama koskee esimerkiksi Hitleriä. Churchilliltäkin on mukana vain kylmän sodan aloittanut Fultonin puhe, mutta ei sen sijaan kuuluisaa verta ja hikeä luvannutta ohjelmapuhetta.

Historia on tietenkin täynnä toinen toistaan hienompia retorisia suorituksia siinä kuin kuolettavia tylsyyksiäkin. Mikään kirja ei voi olla enempää kuin valittujen haarukkapalojen kokoelma tästä joukosta.

Minuun vaikutti tässä kirjassa parikin esiintymistä. Yksi niistä on Ivan Pavlovin puhe, jonka hän piti keväällä vuonna 1918 Pietarissa. Itse asiassa hän piti kaksi esitelmää, joista ensimmäinen käsitteli ajattelua (um) yleensä ja toinen venäläistä ajattelua erityisesti (О русском уме).

Kirjassa julkaistaan tämä jälkimmäinen esitelmä, joka on hyvin sapekas. Siinä nobelisti hakkaa maan rakoon sen järjenkäytön lajin, jota hän kutsuu nimellä russki um ja joka hänelle merkitsee ennen muuta venäläisen intelligentsijan tapoja käyttää heille annettuja hengenlahjoja.

Tulkoon mainituksi, että kritiikki Venäjän intelligentsijaa kohtaan ei ollut tuohon aikaan mikään uusi, saati ennenkuulumaton asia. Tuo ryhmähän julistautui kaikkien hyvien asioiden kiivaaksi kannattajaksi ja selitti toimivansa kansan aivoina.

Sen omahyväisen typeryyden, jota voisi nimittää anakronistisella nimellä Gutmenschentum oli pannut oikealle paikalleen tunnettu Vehi-ryhmä (muun muassa Nikolai Berdjajev), akateemikot, kuten S.V. Gautier, kirjailijat kuten Ivan Bunin ja monet muut.

Mutta kysehän oli yhteiskunnallisesta sairaudesta, jollaisten parantaminen järkipuheella ei ole onnistunut ennen eikä kai onnistu nytkään.

Nyt, keväällä 1918 oli joka tapauksessa sitten saatu nähdä, mihin tämä tolkuton rabulismi johti. Nälkä ja oikeudettomuus, väkivalta ja häpeä oli tullut koko Venäjän osaksi.

Pavlov esittää puheessaan ensinnäkin terveen ja menestyksellisesti toimivan ajattelun ja järjen (um) kriteerit ja ottaa sitten esimerkkejä siitä, millaista intelligentsijan järjenkäyttö (интеллигетский ум) on ollut Venäjällä. Kyse ei siis ole ”älykkäästä ajattelusta (интеллигентный ум)”.

Se on korutonta kertomaa. Tuo ajattelutapa ei pysty keskittymään, se ei käsittele faktoja, vaan sanoja, erityisesti komeilta kuulostavia, se on kykenemätön asioiden laajaan ja viileään tarkasteluun ja usein sortuu äärimmäisyyksiin. Sitä hurmaavat uutuudet eikä itse totuuden tavoittelu ja ymmärryksen selkeys.

Oliko Venäjällä sitä paitsi edes tuota vapautta, josta nyt joka päivä niin huudettiin? Pavlov tarkoittaa vapaudella sekä sitä, että ympäristö sallii ihmisen minkään estämättä esittää ajatuksiaan ja myös sitä, että hän itse uskaltaa ajatella.

Ei, sellaista ei ollut. Mennäpä nyt vain johonkin kokoukseen sanomaan jotakin, mikä oli yleisen tunnelman vastaista. Siinäpä olisi heti tyrkitty paikalta ja nimetty oitis vakoojaksi. Ja tällaista ei ollut vain nuorison keskuudessa, vaan jopa valtakunnanduumassa.

Mitäpä tämä joukko välitti totuudesta sen itsensä vuoksi? Ei sitä eikä sen arvoa ymmärretty. Siitä huolimatta kehdattiin ylpeillä omasta ajattelusta, jolla ei ollut mitään todellisia tuloksia esitettävänä. Tämä koski myös slavofiilejä, jotka ylpeilivät muka mädän lännen edessä, vaikka heillä ei ollut mitään esitettävää.

Juuri tällainen järjenkäyttö johti Venäjän vallankumoukseen.

Pavlov korosti, että hän antoi tuomionsa surullisena. Kuva oli synkkä, mutta synkkää oli nyt Venäjän elämäkin.

Mutta elämä sentään jatkui ja vaikka venäläisessä järjenkäytössä oli puutteita, ne voitaisiin korjata. Se oli tieteellinen tosiasia, lohdutti suuri oppinut. Toivoa ei saanut menettää.

Kuten tunnettua, Pavlov oli hurskas kristitty ja kasku kertoo, miten hän joskus teki ikonin edessä ristinmerkkejä, jolloin niin sanottuun vallankumouksen kukkaan eli laivaston matruuseihin kuuluva vanttera talonpoika taputti häntä sekään ja sanoi alentuvasti: ”Henkistä pimeyttä setä, henkistä pimeyttä…”.

Meillä ei ole vieläkään suomeksi saatavana yhtään kunnon esitystä Venäjän vallankumouksesta ja sen jälkivaiheista. En oikein ymmärrä tämän kulttuuriskandaalin syytä, kun tätä kirjallisuutta on englanniksikin hyvin saatavilla.

Niinpä käsitykset tuosta vallankumouksesta ovat meillä yleensä perinteisiä ja usein jopa neuvostoromantiikan kultaamia. Venäjällä ne eivät enää sitä ole.

 

Koskessa kolisten

 

Miksi länsi tuhoutuu?

 

Peter Heather, John Rapley, Por qué caen los imperios? Roma. Estados Unidos y el futuro de Occidente. Desparta Ferro Ediciones 2023, 196 s.

 

Kirjoittajat huomauttavat jo kirjan alussa, että jokainen imperiumi tuhoutuu omalla tavallaan. Siitä huolimatta he vertaavat nykyhetkeä koko ajan nimenomaan Rooman imperiumiin ja sen rappeutumiseen ja tuhoon.

Rooman tuhoutumisesta on olemassa yli 200 vakavaa tai ainakin sellaiseksi tarkoitettua selitystä ja itse suhtaudun skeptisesti siihen, että juuri tässä kirjassa tarjottu jokseenkin epämääräinen näkemys olisi lopullinen ja viimeinen, saati ainoa oikea.

Kuitenkin kirjoittajat silloin tällöin myös huomauttavat, että kaikki vakavat tutkijat nykyään ovat tästä tai tuosta asiasta yksimielisiä. Kaikki he kritisoivat Edward Gibbonia ja kirjoittajat esittävätkin heti alkuun varsin laajasti Rooman tuhosta Gibbonin klassisen selityksen, joka siis on väärä.

Täytyy sanoa, että ollakseen 1700-luvulla rakennettu, Gibbonin jättiläistyö on ollut todella vaikuttava ja on yhäkin. Ehkä siitäkin voisi liioitellen sanoa, että sen jälkeen tehdyt Rooman tuhoutumisen selitykset ovat vain alaviitteitä Gibbonin magnum opukseen.

Kirjoittajat selittävät, ettei Rooman tuho ollut ulkoisten hyökkäysten eikä edes kansainvaellusten tulos. Siihen vaikuttivat ennen muuta suurvaltojen, Rooman ja nousevan Persian taistelu sekä sisäisen periferian nousu ja toki myös se muuttoliike ulkoa.

Kirjoittajat väittävät, että länsimaat, joita he valitettavasti perustelematta vertaavat Rooman imperiumiin, on samassa tilanteessa kuin Rooma aikoinaan: ulkoinen sokki, mihin kuuluu muuttoliike ulkoa ja ennen muuta sisäisen periferian nousu, supervaltojen kilpailu ja lisääntyvä sisäinen jännitys.

Ukrainan sota kai lienee ymmärrettävä osaksi viimeksi mainittua. Se, mitä lähivuosikymmeninä tapahtuu, riippuu paljolti nyt noudatettavasta politiikasta.

Joka tapauksessa Rooman tuho oli lähes käsittämätön katastrofi. Se keskiaika, joka sitä seurasi, oli suurimmassa osassa entistä imperiumia todella pimeää, eikä asia liity vain sieltä periytyvien asiakirjojen vähyyteen.

Esimerkiksi Britanniasta roomalainen sivilisaatio hävisi kaupunkeineen ja käsityötaitoineen jättämättä jälkeensä mitään muuta kuin raunioita. Englannin kielenkin latinalainen aines tuli siihen myöhemmin normanneilta.

Kirja alkaa vuosien 399 ja 1999 vertailulla. Edellisenä vuonna Rooman valtakunta oli kunniansa kukkuloilla, vaikka jälkikäteen arvioiden voi nähdäkin lopun olevan lähellä, siis Länsi-Roomaa koskien. Vuonna 1999 taas länsimaat olivat saavuttaneet kehityksensä kulminaatiopisteen, mitä väestömäärän ja talouden tunnusluvat havainnollistavat.

Kun länsimaissa asui modernisaation alkuaikoina noin 15 prosenttia maailman väestöstä, käsittivät sen asukkaat ensimmäisen maailmansodan aikoihin siitä jo neljänneksen. Samaan aikaan tieteen ja teknologian saavutukset tekivät mahdolliseksi yhä suuremman väestönosan siirtymisen teollisuuteen ja palvelukseen eli yleisen elintason verrattoman suuren nostamiseen.

Länsimaiden talouden hallitseva rooli globaalissa kokonaisuudessa kulminoitui niinkin äskettäin kuin vuonna 1999. Niiden osuus maailman tavaroiden ja palvelusten tuotannosta oli silloin peräti neljä viidesosaa. Lukija tietenkin ymmärtää, että luvut käsittelevät markkinahintaista, rekisteröityä tuotantoa eivätkä esimerkiksi kotitalouksien toimeentuloa ja ilmaisia ja kaikkein tärkeimpiä palveluja.

Tuo maaginen siirtymä uudelle vuosituhannelle, vuosi 2000, jota innolla odotettiin kaikkialla, toi mukanaan länsimaiden taloudellisen ja samalla poliittisen ja sotilaallisen merkityksen nopean laskun, jota jälkikäteen katsoen voi nimittää romahdukseksi. Tämä on oma kielikuvani.

Kirjasta saa sen käsityksen, että kirjoittajatkin odottavat kehityksen jatkuvan nopeasti samaan suuntaan ja lähivuosikymmenien muuttavan maailmaa hyvin paljon. Niinhän Roomassakin tapahtui.

 Ainakin meikäläisen ikäiset jo puoliksi muumioituneet henkilöt, joiden lapsuus sujui hevosvetoisessa maaseutu-Suomessa, voivat todistaa, että muutos on ollut sekä perusteellista että nopeaa. Takaisin ei tietenkään ole paluuta, eikä se taitaisi monia kiinnostaakaan, taantumuksellisimpia radikaalivihreitä lukuun ottamatta.

Kirjoittajat näkevät vaivaa tämänkin asian todistelemiseksi ja kertovat, ettei enempää Trumpin tunnus ”Make America Great Again”, kuin Brexit yrityksenä pysäyttää väestönvaihto (desplazamiento de personas) ovat toivottomia. Suhteellisen johtoaseman menetys ja alhaisen syntyvyyden synnyttämä ulkoa tulevan työvoiman tarve ovat heistä kovia tosiasioita.

Sellaisiin kuuluu myös, että tulijat ovat kotoisin maista, joita Trump on kutsunut nimellä ”Shithole countries”. Kehittyneet maat ovat jo siirtyneet demografisessa kehityksessään tilaan, josta ei enää siirtolaisia liikene.

Romahdus ei kuitenkaan ole väistämätön, vaikka aiemman aseman saavuttaminen on mahdotonta. Suuremman roolin antaminen ulkopuolisille maille ja niiden kanssa liittoutuminen ovat tärkeitä. Tarvitaan enemmän eikä vähemmän kansainvälistä yhteistyötä.

Kirjoittajat innostuvat kirjan lopuksi tarjoamaan monenlaista poliittista neuvoa jokapäiväiseen elämään, aina eläkeiän alentamista ja kansalaispalkkaa myöten.

Ja miksipä tuijottaa maahanmuuttoon? Itse asiassa suurin muuttoliike nykyisinä aikoina ei ole suuntautunut maasta toiseen, vaan maaseudulta kaupunkeihin, joista on usein kasvanut valtavia.

No, ”Man merkt die Absicht und wird verstimmt”, sanottiin ennen ja voidaan kai sanoa vieläkin. Tässä kirjassa on paljon kiinnostavaa materiaalia, mutta toki se on ennen muuta puheenvuoro aikamme kriisiin ja politiikkaan.

Mikäli joku esimerkiksi uskoo, että maahanmuuton sopii kaikin mokomin olla valikoimatonta ja että sitä todella tarvitaan paikkaamaan työvoimapulaa, niin tulkoon uskollaan autuaaksi. Antiikin Rooman esimerkistä hän voi saada uskolleen vahvistusta vain suurilla ja mielestäni kohtuuttomilla älyllisillä ponnistuksilla. Useimmat tehnevät yhä päinvastaisen johtopäätöksen, jonka perusteita ei tarvitse tässä selittää.

Länsimaiden kriisi on tosiasia ja meidän kaikkien sopii toivoa, että siitä tehtäisiin asianmukaiset johtopäätökset. Periferialle on varmastikin syytä antaa sille kuuluva osa maailmanpolitiikassa, mikä se sitten onkin ja yritykset ratkaista rakenteellisia ongelmia asein on koetettava mahdollisimman tehokkaasti torjua.

Piru näyttää kyllä pahasti päässeen maailmassa irralleen ja nyt tarvittaisiin ennen muuta sitä samaa henkeä, joka jo aikoinaan elähdytti Gorbatšovia ja Reagania: on olemassa yleisinhimillisiä arvoja, jotka ovat kaikille kansoille yhteisiä. Ydinsodan välttäminen ja luonnon tasapainon suojeleminen eivät ole keneltäkään pois, vaan kaikille elintärkeitä.

Rooman tuhoutuminen ei aikoinaan ollut täydellistä, vaan teki vuosituhatta myöhemmin mahdolliseksi länsimaiden rakentaman uuden sivilisaation. Se tuho, joka nyt pahimmillaan uhkaa maailmaa, on paljon perusteellisempi.

Kun kansamurha ja ihmisoikeudet luotiin

 

Rikokset, arvot ja oikeudet. Jatkoa edelliseen

 

Philippe Sands, Paluu Lembergiin. Kansanmurha- ja rikos ihmisyyttä vastaan -käsitteiden juurilla. Suomentanut Titia Schuurman. Teos 2023, 612 s.

 

 Kuten kirjan alaotsikko kertoo, sen varsinainen pihvi on kertomus siitä, miten kahden juristin, Hersch Lauterpachtin ja Rafael Lemkinin kehittelemät uudet käsitteet, oppi rikoksista ihmisyyttä (humanity) vastaan ja kansanmurhan (genocide) käsitteet syntyivät ja taistelivat keskenään siitä, tulevatko ne käyttöön Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä ja YK:n peruskirjassa sekä sen jälkeen yleensä kansainvälisessä lainsäädännössä.

Tässä voidaan jo lyhyesti todeta, että tulivat kyllä mutta että Lemkinin edustama näkemys kansanmurhasta oli vaikea ajaa läpi, koska se asetti muitakin maita kuin Saksan alttiiksi vaaralle joutua syytettyjen penkille. Riittää, kun mainitaan sana intiaanit.

Puuttumatta sen enempää sinänsä keskeisen tärkeään Nürnbergin oikeudenkäyntiin (ks. Vihavainen: Haun goldensohn tulokset ), totean, että syytetyt näyttävät useinkin elätelleen sitä toivoa, että säästyisivät hirsipuulta. Yleensä he eivät olleet koskaan painaneet tappavan aseen liipasinta, eikä ollut mahdollista noin vain todistaa heidän syyllistyneen tappokäskyihinkään. Paavikin vetosi Hans Frankin puolesta.

Taas kerran kuultiin oikeudessa hyvin usein väite, etteivät syytetyt tienneet, mitä tapahtui tai saivat tiedon asioista vasta hyvin myöhään. Joissakin tapauksissa tämä on jopa varsin uskottavaa. Hans Frank paljasti asian vaimolleen vasta myöhäisessä vaiheessa ja kehotti tätä ottamaan avioeron.

Yhtä kaikki, useimmat syytetyt hirtettiin, mutta esimerkiksi sellaiset järjestöt kuin SA, valtakunnan hallitus sekä Wehrmachtin pääesikunta ja ylin johto säästyivät kollektiiveina syytteiltä. Sen sijaan ulkoministeri Ribbentrop ja jopa filosofi/ideologi Rosenberg hirtettiin.

Missä määrin syyllisyys oli kollektiivista ja olivatko kollektiivit rikollisia, voitiinko rangaista vain yksilöitä vai myös vaikkapa koko kansaa, oli epäilemättä vaikea kysymys, eikä vain juridinen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeenhän Saksaa vielä rankaistiin nälkäsaarrolla ja miehityksellä, mikä ei hyvää luvannut.

Mitä tulee sotarikoksiin siviileitä vastaan, olivat liittoutuneet pommituksineen tietenkin lasikaapissa, mutta tätä ajatusta ei näytä erityisesti otettun esille. Sen sijaan esimerkiksi kysymys kansanmurhasta näyttää olleen kuuma peruna, joka vasta suurella vaivalla saatiin kansainvälisen oikeuden normiksi.

Kun puhutaan kansanmurhasta, ei tarkoiteta pelkästään raamatullista koko kansan hävittämistä viimeistä ihmistä ja joskus jopa eläintä myöten, vaan etnisen tunnusmerkin perusteella tapahtuvaa vainoa, jonka tavoitteena on yleensä väestönvaihto. Vähentyneen ja heikennetyn väestön tilalle siirretään omaa väkeä. Metodina voi olla tappaminen, kulttuurinen vaino tai muukin syrjintä, esimerkiksi lasten sosiaalistaminen toisen kansakunnan jäseniksi.

Nykyäänhän puhutaan etnisestä puhdistuksesta ja sellaiseen syyllistyivät saksalaiset esimerkiksi Puolassa. Sodan jälkeen vastaavasti liittotuneet järjestivät valtavan väestönvaihdon, jonka myötä miljoonat ihmiset siirrettiin kotikonnuiltaan ja korvattiin toisella kansallisuudella. Suomen Karjalan kohtalokin on tässä yhteydessä tietysti mainittava.

Itse asiassa suomalaisten kohtalo Neuvostoliitossa täyttää ilmiselvästi klassisen kansanmurhan kriteerit ja asia koskee sekä Itä-Karjalaan ja Leningradiin siirtynyttä suomalaista diasporaa, että inkerinsuomalaisia ja esimerkiksi Kuollan suomalaisia, jotka hävitettiin perusteellisesti.

Politiikan suunnitelmallisuus oli selvää ja huomattavan suuri osa Suomesta saapuneista tapettiin niskalaukauksella, leireillä menehtyi vielä lisää. Mitä kulttuuriseen genosiidiin tulee, suomenkielen käytön lopettaminen kaikessa kulttuurissa ja koulutuksessa vuoden 1937 lopusta lähtien on jo sinänsä riittävä syy siitä puhumiseen.

Suunnitelmallisuudesta todistavaa materiaalia löytyy tietysti lisääkin. Kun uusi rajonijako otettiin käyttöön, suunniteltiin rajat Inkerissä huolellisesti siten, että jokaiseen yksikköön tuli venäläisenemmistö. Suomenkieliset kyläneuvostot ja kokonainen suomenkielinen Kuivaisten rajoni lopetettiin ja muutettiin venäläisenemmistöisiksi.

Toki on tärkeää huoata, ettei yksin suomalaisia sorrettu. Vastaavan käsittelyn saivat kaikki ns. diasporakansallisuudet, joilla oli oma kansallinen kotimaa Neuvostoliiton rajojen ulkopuolella. Mutta tämähän ei tuon politiikan toteuttajien ja arkkitehtien syyllisyyttä vähennä, vaan päin vastoin.

Suomalaisten mielessä käsitys suomen kielen vainosta on hämärtynyt siksi, että talvisodan loputtua perustettiin ns. Karjalais-suomalainen neuvostotasavalta korvaamaan sitä sosialistista Suur-Suomea, joka jo oli juhlallisesti perustettu, mutta jäi sitten toimeen panematta, kun ”loistava, voittamaton Työläisten ja Talonpokien Puna-armeija (RKKA)” ei koskaan päässyt Helsinkiin, jossa uusi valtiosopimus piti ratifioida.

Suomen kieli oli tietenkin silloin taas pakko ottaa käyttöön uudessa, kansallisessa tasavallassa, mutta sen sijaan sitä ei koskaan enää otettu käyttöön Inkerissä, jonka kansaa oli jo pitkin 1930-lukua hajotettu pois omalta alueeltaan ja jota estettiin sodan jälkeen sinne palaamasta, vähäisin poikkeuksin. Selvä suunta jatkui.

Tuo politiikka siis joka tapauksessa täyttää kansanmurhan kriteerit joka suhteessa, sekä joukkotuhontana etnisen tunnusmerkin perusteella, että kulttuurin vainona. Nürnbergin oikeudenkäynnissä omia suuria tappioitaan ja itseensä kohdistuvaa kansanmurhaa valittava Neuvostoliitto ei kuitenkaan nostanut tätä asiaa esille, mitä ei varsinaisesti kannata ihmetellä.

Vasta 1990- ja 2000-luvulla on kansamurhasta alettu toden teolla syyttää ja rangaista erinäisiä yksilöitä, muun muassa Ruandan ja Jugoslavian tapahtumiin liittyen. Kansainvälinen rikostuomioistuinkin on varsin äskettäin luotu laitos.

Mitä tulee ihmisoikeuksiin, oli sellaisten olemassaolo julistettu jo Ranskan vallankumouksessa ja kirjattu Yhdysvaltojen perustuslakiin. Kun ne tulivat myös YK:n peruskirjaan, oli kyseessä merkittävä uutuus kansainvälisen politiikan normeissa.

Kun aiemmin, kuten sanottu, vaikkapa Englannin parlamentti oli omannut rajoittamattoman vallan ja esimerkiksi tuominnut kuninkaan teloitettavaksi, ei se nyt enää ollutkaan täysin vapaa tekemään edes alamaisilleen mitä tahansa.

Saksahan oli Hans Frankin tulkinnan mukaan ollut ainoa mahdollinen päättäjä ja lainsäätäjä sisäisissä asioissaan, mikä koski myös sen politiikkaa juutalaisiin, mustalaisiin ja homoihin nähden.

Luulen, että ajatus ihmisoikeuksista on suuri askel eteenpäin ihmiskunnan tiellä kohti parempaa maailmaa, jos sinne  nyt sitten ollaan menossa. Ainakin pyrkimystä on ollut.

Siinäkin on omat vaaransa. Mikäli nuo oikeudet tulkitaan tolkuttomasti uusien kotimaiden velvollisuudeksi tarjota kaikille maahanmuuttajille samat etuudet, kuin kanta-asukkaille ja sen lisäksi kaikille vapaa pääsy maahan, ollaan tietenkin mahdottomassa tilanteessa, mikäli houkutustekijöitä löytyy.

Asia on jokaiselle normaalijärkiselle ymmärrettävä, mutta tarjoaa erinäisille hämärille juristityypeille tilaisuuden loputtomaan keinotteluun, mikäli kansan poliittinen tahto sellaisen hyväksyy.

Tässä, kuten muuallakin, kohtuus on se, mihin on pyrittävä. Asiaa saattaa auttaa, jos edes ymmärretään, etteivät synnynnäiset ja luovuttamattomat ihmisoikeudet ole mitään ikuisia ”arvoja” joita jokaisen humaanin ihmisen pitäisi kunnioittaa.

Ne ovat sangen uusia ja suurella vaivalla lainsäädäntöön ajettuja periaatteita, joita voidaan käyttää sekä oikein että väärin. Ne eivät ole peräisin esimerkiksi Siinailla annetuista lain tauluista, eivätkä seuraa mistään yleisestä oikeusperiaatteesta tai edes länsimaita nykyään hallitsevasta utilitaristisesta filosofiasta.

Jo utilitarismin perustaja Jeremy Bentham totesi, että pune synnynnäisistä ja luovuttamattomista ihmisoikeuksista oli humpuukia puujaloilla. Pyrkimys ihmiskunnan onneen oli määriteltävä uskottammalla tavalla (ks. Vihavainen: Haun humpuukia puujaloilla tulokset ).

Ihmispetojen luolissa

 

Peto ihmisessä

 

Philippe Sands, Paluu Lembergiin. Kansanmurha- ja rikos ihmisyyttä vastaan -käsitteiden juurilla. Suomentanut Titia Schuurman. Teos 2023, 612 s.

 

Kun Stalin otti vastaan suomalaisen kulttuuridelegaation pian sodan jälkeen, hän sokeerasi sen jäseniä kysymällä, mitä marsalkka Mannerheimille kuuluu.

 Kauhistuneet delegaation edistykselliset toimihenkilöt tiesivät tietävänsä paremmin, mitä Stalinin tässäkin asiassa olisi pitänyt ajatella ja alitajuisesti he varmasti tunsivat syöksyvänsä pohjattomaan kuiluun: koko ihmiskunnan suuri johtaja, vuosisataisnero ja tieteiden koryfeos ymmärsi asioista vähemmän kuin he…

Uskonnolliseen ajatteluun, mitä tuo joukko varmasti omalla tavallaan edusti, kuuluu vulgaarilla tasolla kuitenkin usein usko siihen, että kaiken havainnon ja muutkin iin sanotut tosiasiat voi rationalisoida, selittää pois ja ajatella asioiden pohjimmiltaan joka tapauksessa olevan toisin, kuin joidenkin havaittujen tosiasioidenja oman vajavaisen ymmärryksen perusteella olisi pakko ajatella.

Jo pelkästään Che (Guevara), kuten sitten hieman myöhemmin laulettiin, tiesi kaiken, ainakin nyt ”joka ainoan sierran solan”, tai sanotaan joka tapauksessa useita tärkeimpiä. Sen, joka oli tavallinen rivi-intellektuelli, oli vain uskottava, ihailtava ja seurattava. Kuinka valtavasti suurempi olikaan välttämättä kansojen isän ymmärrys.

Mutta tämä Johtajan kohtelias kysymys nyt oli vain yksi odottamaton isku, joka varmaanikin tuntui itse asiassa ihanalta, kun se oli peräisin korkeimmasta mahdollisesta lähteestä.

Se ei estänyt pyytämästä Johtajalta (Vožd, saksaksi Führer, verbeistä vožit/führen, johtaa) johdatusta siihen, mitkä olivat nyt ihmiskunnan historian tärkeimmät tehtävät ja siis NKP:n Neuvostoliiton kommunistisen puolueen asialistalla korkeimmalla paikalla.

Se oli pedon hävittäminen ihmisessä, sanoi Stalin ja me ymmärrämme, että hän, jos kuka oli tässä käytännön asiantuntija, eräänlainen kuvaannollisesti sanoen työelämäprofessori vailla vertaistaan.

Philippe Sandsin kirja on hyvin pitkälti kuvaus siitä, miten kirjoittaja itse etsii nykyajasta johtolankoja, jotka vievät Shoahin/Holokaustin aikaan ja miten jo sodan aikana syntyivät eräiden jujristien aivoissa ajatukset siitä, että ihmiskunnan olisi otettava käyttöön aivan uusia rikosnimikkeitä: ”kansanmurha” (genocide) ja ”rikos ihmisyyttä (ihmiskuntaa) vastaan” (crime against humanity).

Kirja venyy huomattavan pitkäksi, kun kirjoittaja innostuu kertomaan lukijalle, miten vähäpätöisistä asioista hän löytää kuin löytääkin linjan, joka johtaa niihin päiviin, jolloin suurin tunnettu suunniteltu joukkotuho toteutettiin. Olen vasta sivulla 400, mutta panen jo nyt jotakin paperille, ettei vallan unohdu,

Joskus lukijan mielenkiinto saattaa herpaantua ja hänestä tuntuu, että on joutunut lukemaan dokumenttiromaanin sijata jonkinlaista gonzojournalismia. Kuitenkin, yllättäen, se side menneisyyteen, joka löydetään, on kuin onkin hyvin kiinnostava: ihmisiä, jotka kokivat ja toteuttivat tuon pahuuden tai kärsivät siitä, ei enää ole, mutta heidän jättämiään jälkiä on yhä ja muistot elävät. Tätä(kin) tuo joukkotuho merkitsee nyt.

Kahden Puolan juutalaisen juristin tuttavien ja sukupaisten ohella, jotka kumpikin tahollaan kehittelivät uusia juridisia käsitteitä, kirjoittaja löysi muun muassa Puolan kenraalikuvernöörin, Nürnbergissä teloitetun Hans Frankin pojan, jonka kanssa hän ystävystyi. Poika tuomitsi isänsä jyrkästi, toisin kuin pari muuta teloitettujen natsijohtajien jälkeläistä.

Kansanmurha, genosiidi, kuten myös rikos ihmisyyttä vastaan, olivat innovaatioita, joiden avulla, Nürnbergissä tosin taannehtivasti, mutta erityisesti sen jälkeen on voitu rajoittaa valtioiden suvereniteettia.

Vielä 1800-luvulla muuan englantilainen filosofi saattoi sanoa, että Englannin parlamentilla oli rajoittamaton valta, plenitudo potestatis.

Mikäli se määräsi, että kansalaisten omaisuus olisi takavarikoitava, tai vaikkapa, että joka toinen punatukkainen oli ammuttava, oli niin tehtävä. Ainoa asia, mitä se ei voinut määrätä, oli miehen muuttaminen naiseksi ja naisen muuttaminen mieheksi.

Nykyajan perspektiivistä, kun tuollaiset muutokset ovat läpihuutojuttu, kuulostaa valtion suvereniteetin täydellisyyskin yhtä vähän vakuuttavalta.

Kuitenkin esimerkiksi Venäjä on aivan erityisesti korostanut suvereniteettinsa täydellisyyttä, joka merkitsee sitä, ettei ulkopuolisilla ole oikeutta tulla maahan omien oikeusnormiensa mukaan huseeraamaan. Kiinan asenna oin samanlainen. en tunne asiaa tarkemmin, mutta olen huomaavinani myös USA:n omaksuneen samantyyppisiä ajatuksia.

Läntisessä maailmassa valtioiden suvereniteetti sen sijaan on pahoin murentunut. Euroopassa unionin jäsenvaltiot ovat jo varsin vajaavaltaisia jopa kaikenlaisissa jokapäiväisen elämän sääntelyä koskevissa asioissa ja tuskinpa edes anglosaksiset maat voisivat kuvitella asettuvansa esimerkiksi juuri kansanmurha- ja rikos ihmisyyttä vastaan- nimikkeellä tunnettujen rikosten yläpuolelle.

Näistä juridisista kiemuroista enempi toiste. Nyt haluaisin Stalinin tapaan pohdiskella tuota käsitettä ”peto ihmisessä”.

Useat meistä ovat ainakin joskus metsästelleet.Se on hieno harrastus, joka tuo ihmisen lähelle luontoa ja kaupanpäällisiksi tarjoaa vielä pöytään sellaista ravintoa, joka o n saanut elää vapaana ja kuolee yleensä tuskattomasti ja, voi sanoa jopa kauniisti ilman sitä kauhua, jonka verenhaju herättää teuraseläimissä. Olen jutellut teurastajan kanssa.

Moini o tuonut alaikäisen lapsensa hirvijahtiin ja kaunis keuhko-osuma antaa varmasti varttuvalle lapselle ai nuorelle arvokkaita elämyksiä tulevalle kasvulle ja kehittää itsetuntoa.

Joskus kuitenkin käy niin, etenkin haulikolla ammuttaessa, että hauli vain vammauttaa saaliin, eikä vie sitä sokkiin. Jänis, joka ei pääse pakoon, saattaa huutaa tuskissaan kammottavalla, itkua muistuttavalla äänellä. Sen kärsimykset on tietenkin heti lopetettava, mutta ikävä muisto saattaa tuoda särön idylliin.

Tietenkin joku saattaa nauttiakin toisten kärsimyksistä, mutta silloin on kyse sairaalloisesta luonnevammasta. Normaaliin ihmisyyteen kuuluu empatia, joka ulottuu myös eläimiin. Myös lainsäädäntä suojaa niitä.

Ennen oli toisin. Vielä hiljattain hylkeen kuuttien saalistaminen kiduttamalla yhtä ja houkuttelemalla emo sitä puolustamaan, oli normaali hyväksytty metsästyksen tapa. Myös kuuttien nuijiminen kuoliaaksi kuului asiaan, kunnes Brigitte Bardot nosti asiasta äläkän ja lienee saanut koko homman kriminalisoiduksi.

Hyvä niin, mutta entä ihmisten tappaminen? Kun juutalaisia hävitettiin, kerättiin heidät aluksi kuopan reunalle ja ammuttiin siihen. Se oli raakaa peliä ja sopi ihmispedoille. Toki heitä löytyi omastakin maastamme riittävästi vuonna 1918, kun tarvittiin.

Stalin sen sijaan turvautui sisällissodan jälkeen jo niskalaukauksiin, jotka olivat hyvin kustannustehokas menetelmä ja ehkäpä inhimillisempi, mene ja tiedä. Valtavia määriä tämäkin johtaja joka tapauksessa lähetti tapettavaksi tunnetulla nimikirjoituksellaan, jonka hän suurella käsialalla raapusti koko paperin poikki. Läheisimmät kätyrit seurasivat perässä.

Miten jaksoi peto Stalinin omassa sisikunnassa? Olisiko hän tunnustanut olevansa maailmanhistorian suurimpia hirviöitä vai ei? Entäpä Hitler?

Himmleristä, joka sai pahoinvointikohtauksen teloitusta katsellessaan, tiedämme, että hän vakuutti nimenomaan saksalaisten olevan moraalisesti niin ylevää kansaa, ettei se saisi vaurioita tällaisesta ”kauheasta puhdistustyöstä”. Hitler puolestaan korosti, että sääli olisi nyt rikos tulevia sukupolvia kohtaan.

Mitä ylemmäs hierarkiassa mentiin, sitä banaalimmaksi pahuus muuttui, käyttääkseni Hannah Arendtin tunnettua käsitettä. Liipasinta painoivat muut, johtaja vain signeerasi muiden laatiman paperin.

Jo muinaiset roomalaiset sanoivat: Senatus bestia, senatores boni viri. Senaatti tosin on peto, mutta senaattorit ovat kelpo miehiä.

Asiaa on pohdittu ja tutkittu yhä uudelleen ja kannattaa tutkia yhä. Millaista oli vaikkapa Hitlerin, kasvissyöjän ja eläinten ystävän pahuus? Entäpä Stalin, joka nyt tosiaan saattoi olla joskus karkea -kukapa ei?, mutta oli sentään ainakin huumormiehiä.

Se, että hän osasi nauraa myös ihmisten kuolintuskille, joista hänelle kerrottiin, tosin tuntuu epäsympaattiselta. Psykopaattinen narsisti?

Olen lukenut sekä Auschwitzin komendantti Rudolf Hössin muistelmat, että Varsovan geton hävittäjän, Jürgen Stroopin haastattelut. Nämä miehetkö siis olivat historian suurimpia petoja? Tuntuu oudolta ja ristiriitaiselta. Virkamiehiä mitä virkamiehiä.

Tässä kirjassa muuan tärkeä henkilö on sodanaikaisen Puolan kenraalikuvernööri Hans Frank, juristi, jonka näkemykset puolustivat Saksan suvereenisuutta ja juutalaisvainojen laillisuutta. Hänen ja hänen näkemystensä vastustajia olivat kaksi juutalaista juristia, Hersh Lauterpacht ja Rafael Lemkin.

Noiden jälkimmäisten kehittämien käsitteiden varassa on nykyaikaisen länsimaisten valtioiden suverenitettia pyritty supistamaan tietyissä asioissa. Ne asiat ovat nyrkin hyvin ajankohtaisia.

Ensi kerralla jatkettaneen teemaa.

Viihtymystä ja tunteita

 

Hömppä ja sen merkitys

 

Luisa Maria Linarès, Kaikki on Adamin syytä.  Ranskankielestä suomentaut Outi Nyytäjä. Tammi 1963, 190 s.

 

Luisa Maria Linarès (1915-1986) on tunnettu hömmpäkirjailija. Tarkemmin sanoen hänen leipälajikseen mainitaan espanjalaisittain ”novela rosa”, mitä hän piti halventavana leimana ja puolustautui sillä, etteivät ihmiset halunneet lukemiinsa romaaneihin politiikkaa, vaan viihdettä. Itse asiassa koko Hollywoodin tuotanto oli sitä.

Linaresin kanssa voi mainiosti olla samaa mieltä. Ei huono kirja parane siitä, että siinä on poliittinen sanoma. Esimerkiksi Maksin Gorkin ”Äiti” on typerä kirja ja sellaiseksi jää, vaikka sukupolvittain hölmöjä on pitänyt kunniaasianaan sitä ihailla, koska myös Lenin niin teki -tiettävästi pitkin hampain.

Nythän mene elämme tosi-TV:n aikaa, jossa typeryys saavuttaa tason, jota ilmeisesti ei voi alittaakaan. Verovaroilla kustannettu televisiomme suoltaa sitä tavaraa tuutin täydeltä lähes aamusta iltaan, joten jotakin aikakaudellemme ominaista ja siis tärkeää siinä on. Myös saippuasarjat jatkuvat näköjään ikuisesti, ellei jokin katastrofi niistä armahda.

Taisin tässä sortua aivan tarpeettomaan emotionaalisuuteen. Jos joku saa hänelle elämässä annetun aikansa tapettua tosi-TV:llä ja haluaa sen tehdä, niin se on hänen oma ratkaisunsa. Ja saippuasarjat saattavat olla hyvinkin viihdyttäviä. Itse asiassa monet menneen maailman klassikot laskettaisiin nykyään samaan lajityyppiin.

Linaresin kirja sijoittuu jonnekin viime vuosisadan alkupuolelle ja siinä esiintyy ajan arkkityyppejä: tolkuttoman sukuylpeä espanjalainen veljessarja, joka vihaa naisia, nunnaksi pyrkivä nuori nainen, joka näyttää mitäänsanomattomalta, kunnes hänestä meikataan kaunotar, upporikas tilallinen pilalle hemmoteltuine perijättärineen, ökyautoilla liikkuva seurapiiri, herrasmiesvarkaat ja niin edelleen.

Juoni on täynnä kliseisiä yllätyksiä muistinmenetyksestä ja vaihtuvasta henkilöllisyydestä äkkirakastumisiin ja absurdisti vääriin kuvitelmiin. Ja lopussa kaikki loksahtaa sitten onnellisesti paikalleen. Lukija, joka on monet kerrat saanut nauraa, voi hekotella tyytyväisenä. Vihainenko pitäisi olla?

Muuten, itse kirja on kirjoitettu alin perin espanjaksi, mutta käännetty ranskasta, mitä tuskin nykyisin voitaisiin edes kuvitella.

Vai kuinka lieneekään: kone kääntää nykyään englannista eli siis sen välityksellä kaiken mahdollisen, olipa kieli sitten joruba tai japani, hindi tai hilapali. Ehkäpä olemme siirtyneet entistä korkeammalle tasolle tai siiten kauas taaksepäin?

Mutta tuosta kirjasta nyt tuli vain mieleeni nykyinen sentimentalismin kultti, jonka olemme nähneet ja näemme kaikkialla, kuten nykyiseen naisten aioniin sopiikin. Kun muuan taapero kuvattiin hukkuneena Välimeren rannalla, hänen jouduttuaan sinne edesvastuuttomalla kumiveneretkellä, jonka isä oli järjestänyt uusien tekohampaiden toivossa, meni koko läntinen media sekaisin.

Venetaksijärjestelmää kehitettiin nyt huimasti kohti täydellisyyttä ja uusia siirtolaisia mentiin hakemaan aina Afrikan rannikolta saakka. Euroopan häpeäksi selitetty taaperon kuolema sai mittasuhteet, jotka omalla tavallaan saavuttivat amerikkalaisen herra Floydin (ei ”Pink”, vaan…?) tapauksen mittasuhteet.  Olimme kaikki ihan virallisesti kuohuksissamme, vastuu ja häpeä oikein itkettivät.

Itkemisestä tuli muutenkin yhä suositumpi viihteen ja nautinnollisen kokemuksen (katharsis?) laji. Meikäläisessä TV:ssä aloitettiin itketysohjelmia, joissa henkeä pidätellen saatiin nautiskella TV:stä tutun hahmon, tai peräti ”idolin” puhkeamista kyyneliin. Voiko taiteellinen kokemus yleensä nousta vaikuttavammaksi?

Vielä 1960-luvulla katsojat olisivat olleet vain tympeästi vaivaantuneita ja loukkaantuneita. Nyt päästeltiin täysillä.

Mutta sentimentalismi, omien upeiden tunteiden palvonta ei vielä silloin ollutkaan saavuttanut tasoa, joka ilmeisesti oli jo Amerikassa todellisuutta. Vladimir Nabokov esseessään pošlostista (ks. Vihavainen: Haun falski itsetyytyväisyys tulokset ) kuvasi ylevää kokemusta, jonka saattaa saada katsellessaan leikkiviä lapsia: kyyneleet tulevat silmiin.

No, se on upeaa, mutta heti samassa saattaa myös tapahtua, että nimenomaan tämä upeus, oma ihana ylevyys alkaa oikein liikuttaa ja kyynelehtiminen herkeää aivan hillittömäksi: olen minä sentään… Ei löydy edes sanoja!

Tiedän, että tässä liikutaan herkällä alueella, enkä paheksu tässä yhtään mitään. Jos ihminen on herkkätunteinen (itsekin olen), niin onhan se nyt suunnattomasti parempaa kuin olla tunteeton moukka.

Mutta se vaikea asia on tässäkin se kohtuus. Onko sitä ja missä? Miehet jotka feministisiä normeja opiskellessaan itkeä pillittävät milloin mistäkin, ovat yhtä falskea ja vastenmiekisiä kuin tunteettomat psykopaatit. Sieltä syvältähän se kaikki mahdollisesti, siis mahdollisesti kumpuaa, mutta mitä sitten. Sen pahempi. Kun opetellaan kiinnittämään henkilökohtaisia tunteita abstrakteihin asioihin, ollaan jo toisen kertaluvun puolella. Siitä tulee nabokovilaisittain sitä tunnetta tunteesta.

No, tällaisesta asiasta moralisointi se vasta tympeää onkin ja yritän sitä välttää. Minua kiinnostaa nyt tässäkin nimenomaan aikakausi ja sen muuttuminen eli siis historia. Se, mitä sanotaan kasnanluonteeksi on nimenomaan historiaa, aikakausien tuotosta. Se ei ole muuttumaton. Muutokset siinä ovat kyllä pitkän keston (longue durée) ilmiöitä, mutta niitä tapahtuu aina ja koko ajan.

Tässä hieman tätä problematiikkaa Englantiin sovellettuna:

 

perjantai 16. lokakuuta 2015

Sentimentalismin kultti

 

Sentimentalismin kultti

 

Jokunen vuosi sitten muistelen kirjoittaneeni Theodore Dalrymplen kirjasta Spoilt Rotten. The Toxic Cult of Sentimentality (London, Gibson Square, 2010). Kirjoitanpa taas, kun se nyt on ajankohtaisempi kuin koskaan. Syitä ei tarvinne osoitella.

Sentimentalismia on tiettyinä aikakausina viljelty ylen määrin ja toisinaan taas halveksittu ja pilkattu. Viime aikoina on ilmestynyt myös yrityksiä puolustaa asiaa. Dalrymple ottaa tästä esimerkiksi erään Robert Solomon –nimisen kirjoittajan, joka näköjään puolustaa myös kitschiä, joka on sentimentalismin sukulaisilmiö, epäaitoa pinnallisuutta sekin.

Kaikkea voi tietenkin sekä kannattaa että puolustaa ja mikäli käsitteitä venyttää, saa aina haluamiaan tuloksia. Mutta tällaiset harjoitukset ovat epäkiinnostavia ja ne voi säästää vaikkapa logiikan seminaariharjoituksiin. Sentimentalismilla näet ei tarkoiteta tunnetta eikä syvääkään tunnetta. Sillä tarkoitetaan, ellei käsitteitä haluta venyttää, nimenomaan tunteen kohtuutonta palvontaa.

Kohtuuttomuus, kuten jo Aristoteles osoitti, tekee myös hyveistä aina paheita. Sentimentalismi liittyy juuri niihin. Sentimentaalinen tunteensa palvoja edustaa viisauden sijasta hulluutta, kohtuuden sijasta liioittelua, oikeamielisyyden sijasta mielivaltaisuutta ja rohkeuden sijasta yltiöpäisyyttä.

Klassiset hyveet eivät toisin sanoen sovi yhteen sentimentalismin kanssa. Kristilliset hyveet usko, toivo ja rakkaus on joskus maailmassa, etenkin pimeän keskiajan lapsellisessa kulttuurissa kyllä haluttu ymmärtää nimenomaan sentimentalismin näkökulmasta ja ajateltu niiden toteutuvan parhaiten maksimaalisessa muodossaan, seurauksista välittämättä.

Sentimentaalinen psyyke on ensi sijassa lapsellinen, se edustaa infantiilia ja jopa narsistista uskoa oman tunteen primäärisyyteen yksilön suhteessa maailmaan. Ei olekaan sattuma, että se nostaa juuri hillittömän ja ”luovan” lapsen arvoon arvaamattomaan.

Dalrymple esittää esimerkkejä ajattelijoista, jotka kiivaasti väittävät, ettei aikuisilla ole lapsille mitään todellista opetettavaa ja että he itse asiassa vain, eräänlaatuisina imperialisteina, turmelevat lasten maailman viemällä sinne omia sääntöjään.

Muuan sentimentalismin ilmaus on sen banaalin tosiasian jatkuva ja sinnikäs kertaaminen, että massamurhat ovat väärin.

Asian jauhamisen tavoitteena ei tietenkään ole asian varsinainen todistaminen, koska kukaan normaali ihminen ei voisi olla muuta mieltä, vaan kieriskely sen pohdiskelemisen tuottamassa nautinnossa, jonka tuottavat sekä sääli kärsiviä kohtaan, että viha syyllisiä kohtaan.

Dalrymple toteaa, että kouluopetus useissa maissa keskittyy aivan kohtuuttomasti tällaisiin asioihin, jotka muodostavat suorastaan historiankurssin kovan ytimen. Niinpä nuorison maailmankuva uhkaa jäädä pelottavan simppeliksi ja banaaliksi.

Ajallemme tyypillistä on myös, että ihmisten oletetaan näyttävän tunteitaan maksimaalisesti ja muiden velvollisuutena taas on kunnioittaa noita harjoituksia ja osallistua niihin säädetyllä tavalla.

Vanha pidättyvyyden ja kohtuullisuuden ihanne, fortitude, joka kerran oli Englannin moraalinen selkäranka, on hautautunut julkisten tunteiden vyöryyn. Liian pidättyväisiä ihmisiä pidetään moraalisesti epäilyttävinä ja jopa suorastaan jonkinlaisina rikollisina.

Sentimentalismin pilaantuneimpia hedelmiä ovat rikolliset narsistit, jotka oikeuttavat rikoksiaan omalla valtavalla intohimollaan, jollaista kenelläkään ei tietysti ole mahdollista, jos suotavaakaan hallita.

 Dalrymple on erityisen tympääntynyt siihen, että etuoikeutetut ihmisetkin ovat oppineet näkemään itsensä uhreina. Ajatelkaamme nyt vaikkapa Virginia Woolfia ja hänen kaikkia seuraajiaan, joita kirjoittaja käsittelee eräässä toisessa kirjassaan.

Dalrymple puhuu tietenkin järkeä, nimenomaan sitä. Hänen ajattelunsa pohjautuu länsimaisen kulttuurin aristoteliseen perustaan, eikä erilaisten muotifilosofien kannata yrittää sen päälinjoja horjuttaa rationaalisin argumentein.

 Toinen asia on, että kun jotkut sentimentaalisuuden ilmentymät edustavat hyvin selkeästi kohtuuttomuutta, lapsellisuutta ja narsismia, löytyy niiden ohella tietenkin runsaasti myös rajatapauksia. Toki myös aito tunne sinänsä on asia, jonka kieltäminen ja leimaaminen olisi typeryyttä ja väkivaltaa luonnolle. Tunteella on oikeutuksensa, kaikkein voimakkaimmallakin. Kysymys on sen arvosta ja asemasta kulloisessakin asioiden kokonaisuudessa.

Tässäkin ongelman ydin on kohtuuden löytäminen. Sentimentalismi on juuri kohtuuttomuutta siinä kuin myös sen vastakohta, tunnekylmyys.

 

Tylsyyden kauhistus

 

Banaliteettien pauloissa

 

Hermann Hesse, Kylpylävieraana Badenisssa. Suomentanut Aarno Peromies, Weilin&Göös 1978, 144 s. (AlkuteosPsychologia Balnearia 1924)

 

Jonnekin noin toiseen maailmansotaan saakka herrasväen kuului ehdottomasti lomailla kylpylöissä, mieluimmin mondeeneissa, pelikasinoineen ja tassiaisineen. Yleensä tähän ei tarvittu mitään sairautta, kuurit vain olivat terveellisiä ja seura hienoa.

 Erityisesti arvostettiin saksalaisia kyloylöitä, vaikka toki esimeriksi Belgian Spa ja Ranskan Vichy olivat myös hienoja paikkoja. Ja olihan meilläkin kylpylöitä aina Naantalista Iisalmen Runnille ulottuvana sarjana. Itä-Karjalassa oli Martsialnyje vody, joka on yhä ahkerassa käytössä. Virossakin oli ja on monia

Kylpyläelämästä riittää kuvauksia kaunokirjallisuudessa. Turgenevin ja Dostojevskin kuvaukset tulevat ensimmäisenä mieleeni ja niille on yhteistä se, että kylpylät olivat ennen muuta näyttäytymisen paikkoja, Varsinaisista vaivoista niiden asiakkaiden kohdalla ei puhuta mitään.

Tämä Hermann Hessen kirja yllättää sikäli, että siinä kerrotaan sekä kirjoittajalla että asiakkailla olevan ihan oikeita vaivoja, kenellä kihtiä, kenellä iskiasta tai hirmuista lihavuutta ja vastaavia, usein elintasoon liittyviä ongelmia. Niiden parantamiseen käytetyt kuurit ovat myös tehokkaita, moni paranee ja kaikki ainakin väsyvät hoitojen takia.

Tässä kirjassa tapahtumapaikkana on Baden-Baden. Baden viittaa sen nimiseen Saksan vanhaan ruhtinaskuntaan. Nyt Baden ja Württemberg muodostavat yhdessä eteläisen Saksan osavaltion, jonka pääkaupunki on Stuttgart.

Nuorempana harrastin itämaista filosofiaa, varsinkin zen-buddhismia, joka oli silloin muotia. Niitä aatteita löytyy myös Herman Hessen teoksista, jotka silloin tulivat uudelleen muotiin.

Niinpä lukijana odotinkin tästä kylpyläelämän kuvauksesta jotakin suurempaa ja syvällisempää. Toki Hesse jos kuka kykeni näkemään kaikkien arkipäivän banaalisuuksien alla piilevän mystisen todellisuuden ja suuren kaikkiyhteyden salaisuuden.

Luulen, että niin olikin, mutta tässä kirjassa hän ei tuo sitä lainkaan esille. Sen sijaan hän kuvaa varsin tylsästi omaa pikkumaista luonnettaan, ärsyyntymistä naapurin yskinnästä, kammottavasti esitettyjen pianokappaleidsen tuottamaa kärsimystä ja hoitojen tuottamaa väsymystä.

Oma pikkusieluinen poroporvarillisuus tuodaan säälimättömästi ja kukaties jopa liioitellen esille. Muistiinpanoissaan hän kertoo halunneensa tuoda pienen palan elämää esille aivan sellaisena kuin se on, kaikessa suorastaan rienaavassa typeryysdessään.

 Kirjan lopuksi hän kertoo kärsivänsä asiasta. Myös muuan hänen lukijansa oli sittemmin pahanpäiväisesti suuttunut tämän kirjan luettuaan, kuten Hesse kirjaan myöhemmin lisätyssä liitteessä kertoo. Itse hän kuitenin oli alkanut pitää tätä yhtenä merkkiteoksenaan.

Hesse pohtii, että ”nykyisen maailman onnettomuus” kenties johtuu juuri siitä, että ”korkeinta viisautta kaupitellaan kaikilla kujilla, että jokaisessa valtionkirkossa saarnataan esivaltaan ja rahasäkkiin ja kansalliseen turhamaisuuteen uskomisen ohella, uskoa Jeesuksen ihmeeseen, että Uuden Testamentin, kallisarvoisimpien ja vaarallisimien viisauksien säiliön, voi ostaa mistä tahansa kaupasta tai saada lähetyssaarnaajilta jopa ilmaiseksi.”

Ehkäpä niitä ”suunnattoman rohkeita, jopa pelottavia oivalluksia ja aavistuksia, joita sisältyy moniin Jeesuksen puheisiin olisi pidettävä huolellisesti kätkettyinä ja suojeltava suojavalleilla”.

Se, joka yrittää ilmaista jotakin ikuista, tekeekin kukaties turhempaa työtä kuin viihdekirjailija, joka haluaa avoimesti vain huvittaa. Hessen mieltä kaivaa tämä dilemma: hän haluaisi kirjoittaa ”elämänmelodian kaksiäänisyyttä” (ikuisuus ja nykyisyys, jos oikein ymmärrän) hejjastavaa kirjallisuutta, mihin hän ei pysty, mutta tuntee silti pakkoa edes yrittää.

Kirja oli mielestäni, kuten sanottua, tylsä, mutta ainakin se mainitsi jotakin tärkeää uskonnollisen kokemuksen luonteesta. Tietyn psykologian omaaville, joita voisi ehdollsesti kutsua hölmöiksi, ellei se tuntuisi loukkaavalta, kyse on ehhdottomasti vain pelkästä humpuukista.

Tulee mieleen, että juuri tällaisten asioiden kohdalla yhteiskunnan edellyttämä perustyhmyys on viimeksi kuluneiden muutaman vuosikymmenen aikana mennyt jättiaskelin eteenpäin.

Tässä tulee ajatelleeksi vaikkapa ajankohtaista Päivi Räsäsen juttua. Eiköpähän se olekin, omalla tavallaan, eräänlainen aikamme Beilisin juttu, joka tarjoaa moukkamaisuudelle ja omahyväiselle tyhmyydelle sopivan kanavan nousta pinnalle juhlimaan omaa erinomaisuuttaan.

Verisen uran varrelta

 

Se oikea kapteeni Alatriste

Alonso de Contreras, Elämäni vaiheet. Suomennos ja esipuhe Aarno Saleva. Faros 2011, 234 s. (Alkuteos Vida de este Capitán 1633).

 

Vuosikymmen sitten luin espanjalaisen viihdekirjan kapteeni Alatristen seikkailuista Alankomaiden vapaussodassa ja vähän muuallakin (ks. Vihavainen: Haun alatriste tulokset ).

Tämä kirja on noiden Alatriste-tarinoiden esikuva ja se on autenttinen tarina, jonka pääosan muistelija pani papereille vuonna 1633 vain kymmenessä päivässä.

 Kyseessä on siis aito 1600-luvun teksti, jossa tuon ajan arvot ja arviot tulevat esille ilman mitään myöhemmän ajan poliittisia korrektisuuksia. Oman ajan suodattimet ovat sitten asia erikseen. Tekijän persoonalle ominaista näyttäisi joka tapauksessa olevan myös omalle ajalleen harvinainen suorapuheisuus.

Toki vastaava ja vielä arvokkaampi muistelmateos on peräisin itse Cervantesin kynästä (ks. Vihavainen: Haun cervantes tulokset), joka antaa aivan hämmästyttävän eloisan ja monipuolisen kuvan ajastaan.

Toki tällaisilla muistelmateoksilla ei ole yhtä suurta todistusvoimaa kuin esimerkiksi Samuel Pepysin salakirjoituksella kirjoitetulla päiväkirjalla (ks. Vihavainen: Haun pepys tulokset ), mutta kyllä tässäkin silti tuntuu vahvana menneen maailman henki. Lienee vain ajan kysymys, milloin tällaiset, kaiketi ”vanhentuneiksi” arvioitavat kirjat poistetaan kirjastoista, kun historianhallinta viedään loogiseen päätepisteeseensä.

Contrerasin ura väkivallan harjoittajana alkoi jo nelitoistavuotiaana, kun hän tappelussa surmasi kaverinsa kynäveitsellä. Nuori ikä pelasti silloin teloitukselta, joka sittemmin uhkasi häntä lähes joka käänteessä. Kyseessä olivat milloin oikeat, milloin väärät syytökset.

Oikeat syytökset saatettiin esittää kunniaansa ja henkeään puolustavaa kuumaveristä kapteenia vastaan aina silloin tällöin, eikä tapahtumien kokonaisuutta otettu vihamiesten toimesta tietenkään esille. Pari kertaa sankaria yritettiin myrkyttääkin.

Kuten usein vastaavien tarinoiden kanssa, lukijalle tulee tässäkin mieleen, että jotkut näköjään joutuvat yhä uudelleen syytteeseen sellaisista asioista, joista toisia ei epäillä koskaan. Syyllisyydentuntoon viittaa se, että sankari päätti eräässä vaiheessa ryhtyä erakoksi ja hankki asianmukaiset tarvikkeet, jouhipaidasta ruoskaan. Hän myös paastosi ankarasti.

Kaarle XII antoi joskus Turkista palattuaan julistuksen, jossa kutsuttiin kaikkia nuhteettomia ja kristillisiä laivanomistajia sekä ”niitä, jotka ovat heidän vastakohtiaan” ryhtymään kaappareiksi kuninkaan ja isänmaan nimissä. Kutsuun vastattiin myönteisesti.

Tulee kyllä mieleen, että kaapparin ura on sikäli harvinainen asia valtakuntien historiassa, että sen edistämiseksi on aivan avoimesti suosittu myös rikollisuutta. Kuten muistamme, alan Grand Old Man, Walter Raleigh sai ansioistaan lordin arvon. Tosin hänet sitten myöhemmin mestattiin, mutta syy ei liittynyt kaapparitoimintaan.

Myös Contreras sai pelätä Raleighin laivoja saapuessaan ”Länsi-Intiaan”, mutta välttyi taistelusta niiden kanssa. Välimerellä hän sen sijaan toimi nuoruudessaan hyvinkin ahkerasti kaapparilaivan kapteenina ja hankki siinä toimessa nopeasti omaisuuksia, jotka sitten saattoi yhtä nopeasti hävitä pelissä tai luovuttaa naisille, jotka olivat hyvin tautavia saalistajia hekin.

Contreras tapasi monia aikansa suuruuksia ja näytelmäkirjailija Lope de Vega (500 näytelmää!) kirjoitti hänestä jopa näytelmän ”Kuningas ilman valtakuntaa”. Otsikko viittaa siihen syytökseen, että Contreras muka oli nimitetty moriskojen kuninkaaksi.

Kaapparin ura ja sotatoimet merellä sujuivat vaihtelevasti, mutta yleensä onnekkaasti. Niistä kirjoittaja kertoo varsin kiinnostavasti, todeten muun muassa kirkon ottaneen osansa orjakaupasta.

Orjakauppahan oli suurinta juuri Välimeren piirissä ja tavarana olivat lähinnä valkoiset eurooppalaiset, toki muutkin kelpasivat (ks. Vihavainen: Haun jalot rosvot tulokset ). Neekeriorjat mainitaan kirjassa vain kerran. Muita sen sijaan esiintyy useinkin. Tämähän ei vielä ollut suurten plantaasien aikaa.

Contrerasin ura oli yhtä vuoristorataa, välillä hän oli upporikas kaikkien suosikki ja välillä taas uhkasi teloitus. Kaapparikapteenista hän siirtyi välillä jalkaväen vänrikiksi ja sen jälkeen ”ylikersantiksi” (titteleiden merkitys jää selittämättä) ja jälleen laivan kapteeniksi ja jopa laivaston komentajaksi.

Hänestä tuli myös vihitty maltanritari, mikä ei estänyt häntä toteuttamasta naisiin kohdistuvaa suurta intohimoaan. Kaipa siveyttä ei maltanritareilta vaadittukaan.

Kirja antaa eloisan kuvan siitä, miten armeijat aikoinaan koottiin. Ne värväsi upseeri, jolla oli siihen rahaa, jota saattoi saada hallitsijalta, jos tällä sitä oli. Niiden ylläpito oli ongelma sinänsä ja kulkeminen Espanjan halki sotajoukon kera oli jo varsinaista seikkailua. Sotilaat, joille ei aina ollut ehditty saada edes normaalia aseistusta, harjoittivat parhaansa mukaan ryöstelyä ja rettelöintiä ja saivat asukkailta samalla mitalla takaisin.

Aikakauden hallinto on luku sinänsä. Se oli Espanjassa ja muuallakin hyvin sekavaa ja se, mitä sanomme weberiläiseksi byrokraattiseksi rationaalisuudeksi, puuttui täysin. Oli usein aivan epäselvää, kenellä oli milläkin alueella käskyvalta missäkin asiassa, eikä edes kuninkaan sanaan voinut luottaa.

Kuningas, näennäisesti yksinvaltias, oli tosiasiassa riippuvainen virkamiehistään sekä kaikenlaisista grandeista, jotka olivat mestareita juonittelemaan ja palvelemaan kuninkaan ja maan sijasta ensi sijassa itseään ja sitten sitä, joka syystä tai toisesta heitä eniten miellytti.

Noista grandeista vielä sen verran, että kuningas nimitti heitä serkuikseen ja heillä oli oikeus pitää hattua päässään kuninkaan läsnä ollessa. Omilla alueillaan heitä oli paha tulla määräilemään.

Kaiken kaikkiaan kirja on parhaimmillaan kertoessaan ohimennen ajan instituutioista, mukaan lukien munkkiveljestöt, joilla oli omat intressinsä ja tapansa ja jotka eivät yksinkertaisen katujan jäämistä oman valtapiirinsä ulkopuolelle sulattaneet.

Mainittakoon myös, että jotkut musulmaanit olivat suuria juoppoja, minkä myös muut lähteet todistavat. Toki viini Koraanin mukaan oli ja on synti, mutta vähänkö syntiä ihmiset yleensäkin tekivät ja tekevät? Suuri runoilija ja tiedemies Omar Haijam oli varsinainen viinin ylistäjä, kuten muistamme (ks. Vihavainen: Haun omar ja fariseukset tulokset ).

Nuorena tuli usein juotua algerialaista punaviiniä, jollaisen kuulemma myös Mannerheim kelpuutti pöytäänsä. Teen sen johtopäätöksen, että myös paikalliset viiniä viljelevät muslimit yhäkin sitä myös nauttivat. Fundamentalistien hallitsemissa maissa asia on tietenkin toisin.