Mitä on olla eurooppalainen?

 

Kriittinen ajattelu ja länsimaalaisuuden henki

 

Kriittinen ajattelu, joka ulottui koskemaan kaikkea, mitä maan päältä ja kauempaakin löytyi, syntyi länsimaissa varsinaisesti vasta 1600-1700-lukujen vaihteessa.

   Toki Descartesin (1596-1650) aloittama metodinen epäily oli tässä suhteessa jo ollut erittäin merkittävä asia, mutta varsinaisesti kriittinen ajattelu tunkeutui yleiseksi tieteen lähtökohdaksi vasta suunnilleen vuosina 1680-1715, kuten Paul Hazard tunnetussa kirjassaan esittää (La Crise de la conscience européenne, 1935).

   Raamattu toki oli sen verran arvovaltainen kirja, että sen varsinaisesti kriittinen tutkiminen tapahtui vasta myöhemmin. Tutkimisen sijaan sitä voitiin kyllä jo ignoroida ja esittää asioita, jotka eivät lainkaan sopineet Raamatun teksteihin.

   Itse asiassa, kuten Pierre Nora on esittänyt, kritiikitön uskonnollisuus, jollainen oli keskiajalle ominaista, jatkui Ranskassakin tietyssä laajuudessa aina maailmansotien väliseen aikaan saakka. Vasta nyt aivan viime aikoina voi ”pitkän keskiajan” katsoa päättyneen.

   Tietenkin on yhä olemassa laaja kristillisyyden perinne, joka onkin länsimaisuuden muuan peruspilari, mutta suhtautuminen pyhiin kirjoituksiin on jo kauttaaltaan eklektistä. Raamatusta ja jopa Vanhasta Testamentista voidaan yhä etsiä aineksia vaikkapa kristilliselle seksuaalietiikalle, mutta kukaan ei enää vaadi Raamatun pitämistä ehdottomasti sitovana lakikirjana.

   Ranskassa on valtion sekulaarisuuden (laicité) perinne jo vanha ja se kuului tässä asiassa edelläkävijöihin. Voisi siis olettaa, että kiistat uskonnollisten dogmien sitovuudesta maallisessa elämänpiirissä on siinä maassa jo ammoin unohdettu.

   On erikoista havaita, että näin ei ole käynyt, vaan että päinvastoin, luonteeltaan syvästi keskiaikaiset teemat ovat siinä maassa tavattoman nopeasti levinneet ja tulleet hyvinkin tärkeiksi politiikan realiteeteiksi. Asia koskee tietenkin islamia.

   Luen juuri parhaillaan erään eurooppalaisen valistuksen uranuurtajan, David Humen esseitä, jotka ovat hiljattain ilmestyneet suomeksi (David Hume, Esseitä. Toimittaneet Jani Hakkarainen, Juha Koivisto ja Lauri Mehtonen. Vastapaino 2016, 215 s.).

   Päivän tekstin kannalta kiinnostavasti sattui silmiini kohta, jossa Hume kirjoittaa Koraanista: ”Koraanin palvojat ja seuraajat pitävät itsepäisesti kiinni oivallisista moraalisista ohjeista, joita on siroteltu kaikkialle pitkin tätä villiä ja absurdia teosta… hän (Muhammed) ylistää sellaisia petoksia, epäinhimillisyyksiä, kostoja ja kiihkoilun osoituksia, joita ei voi lainkaan liittää sivilisoituneeseen yhteiskuntaan…jokaista tekoa moititaan tai ylistetään yksinomaan sillä perusteella, onko se haitallinen vai hyödyllinen tosiuskoville”.

   Hume, kriittisen ajattelun suuri pioneeri olisi tuskin voinutkaan millään muulla tavalla arvostella tuota pyhää kirjaa. Hänelle kelpasivat vain järjen argumentit, ei jumalalliseksi tekeytyvä ilmoitus.

    On kummallista ajatella, että tänä päivänä, pian kolmesataa vuotta Humen jälkeen tuon hänen tekstinsä julkaiseminen Euroopassa on arkaluontoinen asia. Kukaan aikalainen ei varmasti olisi voinut kuvitella mitään vastaavaa.

   Raamattuun suhtaudumme jo täällä Euroopassa ehdottomasti kriittisesti, papistoa myöten ja mikäli joku kertoo uskovansa siihen ja vielä päälle päätteeksi siteeraa sitä, hän voi joutua oikeuteen. Siinäpä miltei uskomaton esimerkki sivistyneen suvaitsevaisuuden muuttumisesta villiksi suvaitsemattomuudeksi.

   Mutta kriittinen suhtautuminen Koraaniin ei ole suinkaan samassa asemassa kuin Raamatun kriittinen käsittely. Monessa eurooppalaisessa(!) maassa se on jo suorastaan hengenvaarallista, eikä tilanne ole suinkaan paranemassa. Uusi keskiaika, jolle on ominaista fanaattinen ja kritiikitön uskonnollisuus onkin tunkemassa maanosaamme toista tietä juuri, kun vanhasta päästiin eroon.

   On paljon spekuloitu sillä, milloin islamissa tapahtuu uskonpudistus. Miten kauan voivat mullahit hallita esimerkiksi Iranin kaltaista vanhaa sivistysmaata ilman, että heidän pyhiin kirjoituksiin nojaavaa valtaansa saa arvostella? Milloin aletaan pitää normaalina sitä, että Koraania, kuten jokaista muutakin historiallista dokumenttia arvioidaan kriittisen ajattelun kautta?

   Kuten tunnettua, muhamettilainen maailma elää nyt 1400-lukua, laskettuna hidzrasta eli Muhammedin paosta Mekasta Medinaan. Mekassa on nyt tämän tapahtuman kunniaksi rakennettu valtava kellotorni, jonka on määrä näyttää aikaa koko maailmalle (ks. Vihavainen: Haun päin mekkaa tulokset ).

   Islamia ei länsimaissa vainota, toisin kuin kristinuskoa islamilaisissa maissa. Valistukseen kuuluu erottamattomasti suvaitsevaisuus.

   On syvästi paradoksaalista, että suvaitsevaisuus tässä tapauksessa näyttää avanneen portit uudelle fanaattisen suvaitsemattomuuden aikakaudelle, joka on antanut erikoisaseman kaikista uskonnoista luultavasti suvaitsemattomimmalle.

   Länsimaiden suuriin kohtalonkysymyksiin kuuluu, kykenevätkö ne sosiaalistamaan muhamettilaiset maahanmuuttajat valistuksen ajattelutapoihin. Ellei niin tapahdu, muuttuu paljon hehkutettu kulttuurin rikastuminen pian taantumukseksi, joka vie koko maanosan takaisin keskiajalle.

Kas tässä muuan vanhempi blogi aiheesta:

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Vaeltava haamu

 

Aaveko se vaeltaa Euroopassa

 

Ilmari Hiidenlehto. Profeetta Muhammedin haamu. BoD, Helsinki 2018, 233 s.

 

Vuona 1835 ilmestyi David Straussin teos Das Leben Jesu. Kritisch bearbeitet.

   Siitä voidaan aloittaa kriittinen raamatuntutkimus, vaikka toki kaikenlaisia epäiljöitä ja rienaajia oli ollut liikkeellä jo sata vuotta aiemmin ja kauemminkin.

   Kriittisen historiantutkimuksen tavoitteena ei kuitenkaan ole vain vastata kysymykseen uskoako vai ei? minkä 1700-luvun vapaa-ajattelijat ennen muuta tekivät, vaan selvittää, mikä on kohteena olevan tekstin luonne ja merkitys, miten se on syntynyt ja mitä se siis oikein merkitsee meille ja mitä se on merkinnyt muille sen käyttäjille ja luojille. Niinpä sitten saamme päteviä perusteita siihen, miten asiaan suhtaudumme.

   Kristinuskon kohdalla myös pyhiin kirjoituksiin sovellettu kritiikki on jo kauan kuulunut itsestäänselvyyksiin. Sivilisaatioomme ei yksinkertaisesti kuulu naiivi suhtautuminen maailmaan. Uskovat saavat kaikin mokomin uskoa, mutta se ei oikeuta heitä kieltämään pyhien kirjoitustensa ja dogmiensa synnyn ja luonteen tutkimista.

   Islamin kohdalla näin ei ole ja tämä on muuan niistä olennaisista seikoista, jotka erottavat islamin modernista sivilisaatiosta. Toki myös islamia, koraania, haditheja ja muita pyhiä dokumentteja on tutkittu kriittisesti, mutta sattuneesta syystä tulkitsijat varsin usein esiintyvät salanimillä. Siis vielä tänäänkin ja vieläpä täällä, meillä Suomessa!

   Asiaa kannattaa jäädä hetkeksi miettimiään, on se sen verran outo. Maamme on kulkenut sekularisaatiokehityksen kärkiryhmässä eikä meillä käytännöllisesti katsoen ole ollut mitään uskonnollisia tabuja enää puoleen vuosisataan. Nyt on tilanne muuttunut.

   Tämä näkyy vaikkapa siitä, että teoksen Muhammedin haamu kirjoittaja käyttää salanimeä ja on julkaissut kirjansa omakustanteena.

   Tämä siitä huolimatta, että nykyisessä islamisaation aallossa maamme yhä on jäänyt jonkin verran syrjään. Tämä näkyy vaikkapa siinä, että entinen ministeri ja diplomaatti Jeannette Bougrab, joka nykyään johtaa Ranskan kulttuurikeskusta Helsingissä, on meillä tosiasiallisessa maanpaossa, kuten Osmo Pekonen kirjoittaa uusimmassa Kanava-lehdessä.

   Muslimifanaatikot ovat murhanneet Bougrabin enon, isoisän ja miehen ja nyt hän on yksi kolmesta niiden eniten vihaamasta naisesta, kertoo Pekonen.

   Helsinki ei ole Pariisi, mistä voimme monesta syystä olla kiitollisia, mutta emme mekään missään lintukodossa asu, kuten erinäiset esimerkit osoittavat. Barbaria on myös täällä ja myös täällä monet sitä kumartavat ja antavat sille erityiskohtelun.

   Hiidenlehto on ilmeisesti hyvin perillä kriittisestä islam-tutkimuksesta ja silmiin pistävää on, että sitä tekevät, länsimaissa asuvat (!) ihmiset usein käyttävät salanimeä.

   Asia tietenkin juontuu siihen, että islam lähtökohtaisesti kieltää tutkimasta itseään kriittisesti ja niin sanotut uskonoppineet pitävät tästä periaatteesta tiukasti kiinni. Muhammed ja koraani ovat kaiken maallisen yläpuolella olevia pyhiä asioita.

   Kriittinen islam-tutkimus on kuitenkin epäillyt jopa koko Muhammedin historiallisuutta. Tässähän ei ole sinänsä mitään erikoista, sillä myös Jeesuksen historiallisuutta on epäilty.

   Muhammedin kohdalla asia on kuitenkin vielä paljon aiheellisempaa, sillä vanhimmatkin häntä koskevat lähteet ovat vielä kauempana väitetyn esikuvansa elämästä.

   Itse asiassa islam näyttää muodostuneen vasta 800-luvulla ja itse profeetan nimenkin voi tulkita perustuneen tekstin väärin ymmärtämiseen. Lukutaidottoman profeetan Allahilta muka saama kirjaimellinen ilmoitus eli koraani kehittyi sekin itse asiassa pitkän ajan kuluessa.

   Raamattukaanonin kehityksellä oli omat mutkansa ja seikkailunsa, kuten tiedämme ja nykyiseen muotoonsa kristinusko kehittyi muutaman sadan, tai itse asiassa parin tuhannen vuoden kuluessa. Siinä emme näe mitään ihmeellistä, mutta islamilaisessa maailmassa vastaavalla asialla on aivan toinen merkitys. Kriittinen analyysi on siellä rikos, ei enempää eikä vähempää.

   Koraani, jonka kieltä ja viisautta jokainen muslimi ja hieman muutkin ylistävät, on kriittisen tarkastelijan silmin hyvin sekava kokoelma erilaisia, toisiinsa kuulumattomia katkelmia, joiden järjestyskin (pituusjärjestys!) on varsin älytön.

Koska Koraanin katsotaan tulleen sanatarkasti annetuksi arabian kielellä, tulee kaikkien muslimien myös kuunnella sen resitointia tuolla kielellä. Kyseessä on tietenkin rituaali, jossa tolkkua on vähän, mutta niinhän joku opiskelija aikoinaan sanoi Homeroksestakin: Till hälften blott förstådd, men älskad desto mer…

   Erään mielipiteen mukaan kirjan muutamiin lauseisiin saataisiin edes mieltä, mikäli oletettaisiin, ettei sitä ollutkaan kirjoitettu alun perin arabiaksi, vaan ainakin osittain syyro-arameaksi.

   En ryhdy ottamaan kantaa tulkitsijoiden jäsentenvälisiin kisoihin, siihen eivät valmiuteni riitä alkuunkaan.

   Pidän joka tapauksessa Hiidenlehdon esitystapaa varsin asiallisena ja vakavana. Tarkoituksena ei ole selvittää, pitäisikö koraaniin uskoa vai ei, sen pitäisi olla jokaiselle modernille ihmiselle selvää ilman muuta.

   Sen sijaan on todellakin syytä kysyä, miten tällainen uskonto, johon voimme yhdistää kokonaisen kulttuurin pysähtyneisyyden, oikein pääsi syntymään ja missä olosuhteissa näin tapahtui.

   Kirjoittaja arvioi kriittisesti myös niitä hyväuskoisia islamofiilejä, jotka ovat löytäneet pyhistä teksteistä suuria tasa-arvon, rauhan ja ihmisystävyyden julistuksia. Osoittautuu, että uusimmat niistä ovat vasta aivan viime vuosina löytäneet tiensä uusiin versioihin…

   Myös internetissä näyttää ahkeroineen islamofiilinen aines, joka on tehtaillut tuhansia muutoksia erilaisiin islamia koskeviin tietoihin mm Wikipediassa.

   Jälkeä on sitten tullutkin. Jopa Ruotsin arkkipiispa on ylistänyt Muhammedin suuruutta ja Jeesuksen esittäminen profetian sinettiä jalompana julistajana on arveluttanut kovin monia merkittäviä kristittyjä. Itse asiassa olemme joutuneet käytännössä sen tosiasian eteen, että islamista on tullut erioikeuksia nauttiva uskonto. Muslimit nauttivat monessa maassa tosiasiallisia eksterritoriaalioikeuksia.

   Ylistävät tai vähintäänkin suuresti arvostavat lausunnot islamista kuuluvat nykyään ns. poliittiseen korrektiuteen ja tällä käytännöllä on jopa YK:n tuki.

   Sille, joka tuntee Neuvostoliiton ja erityisesti Stalinin ajan Neuvostoliiton aikansa edistyksellisten silmissä nauttiman korkean arvonannon, on tässä déja-vu-kokemuksen paikka: juuri noinhan veristä hirmuvaltaa ja tolkutonta ideologiaa silloinkin kumarrettiin. Mitä sanoikaan itse älyköiden kruunaamaton kuningas, Bernerd Shaw: antikommunismi on vuosisatamme suurinta hulluutta…

   Niinpä niin. Islamofobiakin on siis varmaan sitä ja islamofobiaa taas on kaikki se, mitä islamin ylipapit eivät hyväksy. Näinhän se on ennenkin mennyt.

Islamia tunnustaa kuitenkin jo valtavaksi paisunut ihmismassa. On selvää, että se tulee säilymään takapajuisena ja barbaarisena, ellei se kykene irrottautumaan siitä perinnöstä, mitä islam nykymuodossaan kantaa.

Hiidenlehto esittää kirjansa lopussa Ayaan Hirsi Alin luettelemat islamin viisi suurta ongelmaa, joista olisi päästävä eroon, ne ovat 1. Koraanin ja Muhammedin auktoriteetti, 2. Kuolemankultti, 3. Sharia, 4. Hyvään käskeminen ja pahan kieltäminen (omankäden oikeuden velvollisuus) sekä 5. Jihad.

Nämä ovat asioita, joilla oli roolinsa ja ansionsakin primitiivisessä yhteiskunnassa, mutta ne sotivat jyrkästi nykyaikaisen yhteiskunnan järjestystä vastaan.

Ne, joilla on yhteiskunnasta vastuu, on syytä ottaa tämä analyysi vakavasti. Kysymys ei siis suinkaan ole vain

jihadista tai jihadismista.

Itse kunkin muslimin olisi myös syytä alkaa omaksua länsimaisen kulttuurin perusasioita, mikäli hän tässä kulttuuripiirissä haluaa asua tai omaa kulttuuriaan samalle tasolle kohottaa. Niihin kuuluu ehdottomasti myös kriittinen suhtautuminen historiallisiin dokumentteihin.

Ainoastaan sen kautta lienee mahdollista saavuttaa myös tasapainoinen asenne islamiin uskontona ja kyetä erottamaan siitä ne asiat, jotka mahdollisesti ovat hyviä ja kannatettavia ja hylkäämään sitten se aines, joka kelpaa vain hylättäväksi.

Hiidenlehdon kirjaa voin ilman muuta suositella. Se antaa tuoreen näkökulman islamiin, vaikka sen johtopäätökset, kuten kaikki tieteelliset johtopäätökset, ovat aina avoimia korjauksille.

 

Miksi tuhotaan eikä rakenneta?

 

Tuhoamisen psykopatologia

 

Viime vuosina olen saanut aina silloin tällöin netistä erästä vanhaa julkaisuani koskevia ilmoituksia. Joku lienee lukenut tuotoksiani. Kyseessä on Kanava-lehdessä 7/1977 julkaisemani arvostelu Erich Frommin kirjasta ”Tuhoava ihminen” (Kirjayhtymä 1976, alkuteos The Anatomy of Human Destructiveness 1973).

   Ihmettelin suuresti, sillä ilmoitukset ja mainittu artikkeli olivat englanninkielisiä. En minä sellaista ollut kirjoittanut.

   Googlatessa ilmestyi ruudulle Kanava-lehden sivu, jolla arvostelu oli ja johon oli käsialallani kirjoitettu lehden nimi ja numero. Olin siis lähettänyt sen aikoinaan Frommille ja nyt kun alan muistella, niin siinä mukana myös jonkun kirjeen, johon toivoin vastausta, ilmeisesti elämää ja kuolemaa koskevista kysymyksistä.

   Kirjeenvaihtoa ei syntynyt, mutta joka tapauksessa arvostelu oli joutunut hänen tuotantoaan hallinnoivan säätiön arkistoon ja sen osittainenkin siteeraaminen ilman sen lupaa ilmoitettiin kielletyksi.

   No, enpä nyt sitten siteeraa. Sen kyllä voin sanoa, että Fromm kuului tuon ajan kotijumaliini ja hänen humanistinen psykoanalyysinsä, jota tuossakin arvostelussa nimitin itse asiassa immanentiksi uskonnoksi, tuntui vastaavan kaikkiin merkittävämpiin kysymyksiini.

   Tuon oppirakennelman mukaan ihminen oli luontonsa puolesta hyvä, luonto ymmärrettynä essentiaalisesti Aristoteleen tavoin. Välttämättä ihiminen ei kuitenkaan päässyt kasvamaan sellaiseksi, kuin hän itse asiassa perimmältään oli ja tätä voitiin selittää yksilöpsykologiaan kuuluviin kehitysvaiheisiin takertumisella. Se saattoi heijastua kokonaisten kansakuntien elämään.

   Frommin metodi, humanistinen psykoanalyysi käsitteli ihmistä ennen muuta uskonnollisena, eikä esimerkiksi seksuaalisena olentona, jonka perusahdistukseen oli mahdollista vastata sekä luovalla että tuhoavalla tavalla. Molemmat antavat ihmiselle tunteen pääsemisestä katoavaisuuden yläpuolelle.

   Niin sanottuun genitaalis-produktiiviseen vaiheeseen kehittyminen on ihmiselle kuuluva objektiivinen päämäärä. Silloin hän on päässyt olemuksensa mahdollistamaan ihannetilaan ja on sekä luova että ”lahjoittavasti” seksuaalinen. Ehkäpä ei kuitenkaan välttämättä ns. suuri häntäheikki.

   Itse asiassa hänen mielestäni on tulkittava olevan myös nimenomaan heteroseksuaalinen, koskapa hän nimenomaan kykenee voittamaan oman äärellisyytensä tuottamalla myös jälkeläisiä.

   Tuhoavien ihmisten ideaalityyppejä kuvatessaan Fromm ei ehkä ole ihan parhaimmillaan. Hitler oli hänen mielestään heikkotahtoinen ja loputtomissa puheissaan ikävystyttävä. Olen lukenut hänen ns. pöytäpuheitaan, jotka ainakin minusta ovat kyllä kiinnostavia. Olliko takertuminen järjettömiin määräyksiin voimakastahtoisuutta vai sen vastakohtaa, on kysymys erikseen.

   Mutta eipä takerruta yksityiskohtiin. Tuhoava ihminen on kehityksessään takertunut nimenomaan anaalivaiheeseen ja häntä kiehtovat sekä kuolema, että ulosteet ja pahat hajut. Jopa SA-joukkojen ruskeat uniformut ovat tätä kuolemanvietin heijastumaa ja koko natsipuolueen henkinen aarteisto näyttää sopivan kuvaan. Niin kai täytyykin.

   Jotakin hyvin kummallista on kyllä esimerkiksi Hitlerin hakussa hävittää maan pinnalta niin Pietari, Moskova kuin Stalingrad. Hän onnistui vain viimemainitussa, mutta siinä menivät myös hänen sotilaansa mukana. Ehkä se tuotti sairasta tyydytystäkin: Qualis carnifex pereo…

   Miksi juuri kaikkein kauneimman tuhoaminen olisi ollut kenenkään ihmisen tavoite? Asiaa ei selitä mikään hyötynäkökohta, päinvastoin.

   Frommia luettuaan alkaa nähdä Hitlerin ilkeänä, polvihousuisena kakarana, joka on tuhrinut housunsa ja nauttii ulosteilla leikkimisestä samaan tapaan kuin graffitien tuhertajat muokkaavat jukista tilaa omien mielitekojensa mukaiseksi ja kaikkien muiden mielipahaksi.

   Latentille anaaliselle sadistille on tyypillistä ankara siisteyteen pyrkiminen ja nekrofiilille kuolema on niin läheinen ja herkkä asia, että hänestä saattaa tulla kasvissyöjä, joka ankarasti kieltää piilevän himonsa raatojen raateluun. Psykoanalyysi on siitä hyvä metodi, että kaikki asiat saattavat todistaa myös vastakohdastaan.

   Mikään joviaali naistenmies ja suurpiirteinen luova nero Hitler ei missään tapauksessa ollut. Hänessä tuntuisi tosiaan henkilöityvän se Heinrich Heinen preussilaisesta alamaisaineksesta piirtämä kuva, jossa sanotaan:

Noch immer das hölzern pedantische Volk,
Noch immer ein rechter Winkel
In jeder Bewegung, und im Gesicht
Der eingefrorene Dünkel.
Sie stelzen noch immer so steif herum,
So kerzengerade geschniegelt,
Als hätten sie verschluckt den Stock,
Womit man sie einst geprügelt.

   Siis ikuisesti puisevat pedantit, jotka näyttävät siltä, kuin olisivat nielleet sen kepin, jolla heitä oli ”kasvatettu”.

   No, Hitleriin sopivat hyvin kaikki nekrofiilisen anaalisen sadismin kliseet, mutta jo Göring tuntuisi olevan toista maata. On tietenkin mahdollista, että hänen maailmansa olikin perusteiltaan toisenlainen ja että hän oli Hitlerin mukana vain liittolaisena, joka edusti muita, kuin johtajan psykopatologisia tavoitteita, mutta edesauttoi niitäkin.

   Psykologialla voi selittää kaikenlaista ja sen avulla saa rakennettua jopa kokonaisen kaikenkattavan filosofian, joka on parhaimmillaan yllättävän monipuolinen, kuten Frommilla. Esimerkiksi Frommin uskontofilosofia on hyvin kiinnostavaa vaikkapa Vanhan Testamentin analyysissä.

   Tulee tietenkin mieleen, että nykyisten mahtimiesten psykologia on myös aika kiinnostavaa. Kun psykoanalyysi sattuu käyttämään käsitteitä, jotka ovat varsin intiimejä ja mahdollisesti halventaviksi koettuja(nationalistien sukurutsainen symbioosi oman maansa kanssa, nekrofilia, koprofilia ja niin edelleen), on vähän arkaluontoista yrittää julkisesti edes luokitella ihmisiä sen mukaan.

   Sitä paitsi ollakseen vakuuttavaa, psykoanalyysin pitäisi perustua erittäin syvälliseen ihmisen tuntemukseen. Mitenpä nyt saisi ketään suurvallan päämiestä sohvalle makaamaan tunteistaan kertoilemaan edes yhden istunnon ajaksi?

   Mutta kyllähän aina voi yrittää. Onhan näitä psykologisia luonnekuvia esimeriksi Lutherista, Stalinista ja Hitleristä. Varmasti niitä tulee ja jossakin jo onkin myös esimerkiksi Trumpista Kimistä ja Putinista.

   Mieleen tulee, että saattavat olla keskenkasvuisia nuo kaikki tyynni, ainakin tohtori Frommin diagnoosin mukaan.

Rikoksen houkutus

 

Kun sodasta tuli normaalia

 

Yhdysvaltain presidentin Theodore Rooseveltin mottona kuuluu olleen: ”Kanna isoa nuijaa, mutta puhu ystävällisesti”.

   Ydinaseet olivat toisen maailmansodan jälkeen sellainen nuija, jonka käyttämistä tuskin voitiin edes ajatella, mutta jota muistettiin aina esitellä ja sen toimivuudesta huolehtia.

   Kysyin aina silloin tällöin Venäjällä, olisiko olemassa yhtään mahdollista ei-rikollista tapaa käyttää tällaisia aseita. Järkeviä vastauksia ei tullut. Pietarin tykistömuseossa ollutta mannertenvälistä ohjusta ja sen apuvaunua (”Schlafwagen) nimitettiin hellästi ”Isänmaan kilveksi”.

   Sotaa suurvaltojen välillä alettiin pitää mahdottomana noiden hirmuaseiden myötä, koska MAD -mutually assured destruction ei tosiaan houkutellut ketään.

   Sodan sijasta tuli maailmaan itse asiassa vain sotatoimia, erilaisia rajoitettuja erikoisoperaatoita, kurinpalautuksia, joita saatettiin tehdä heikompia valtioita vastaan. Toki Israelin ja sen naapurien välillä käydyissä sodissa oli ihan oikea tuhoamisen meininki mukana ja siksi juuri ne herättivät erityisen suurta huolta. Aina sielläkin sentään jäätiin puolitiehen.

   Lähi-Idän maille toki oli ominaista jonkinlainen rationaalisesta maailmanäärestä poikkeava  arkaaisuus, joka juonsi juurensa jo kaukaa Vapahtajamme syntymää edeltävältä ajoilta eikä rationaalisessa pohjoisessa voitu edes kuvitella taantumista henkisesti samalle tasolle.

   Jokainen ymmärsi, ettei sodalla ollut mahdollista saavuttaa mitään rationaalista päämäärää, mutta sen sijaan kyllä voitiin tuhota olemassa oleva hyvinvointi.

   Jossakin vaiheessa mielialat alkoivat muuttua. Venäjällä sotainen moodi näytti jääneen päälle tietyissä piirerssä, jotka kokoontuivat ns. Izborskin klubin ympärille (ks. Vihavainen: Haun huomenna on sota tulokset ) ja siellä (hävityssodan kokeneella Venäjällä!) ajatus uudesta sodasta herätti vilpitöntä innostusta. Sotahan tiedettiin jo ammoisista ajoista venäläisten omaksi elementiksi, johon se hakusi kuin sorsa veteen.

   Suomessa sota arvona sinänsä oli pilkattu ja analysoitu loppuun saakka alkaen jo heti sen päättymisestä alkaen (vrt. Vihavainen: Haun tenkku tulokset ). Väinö Linna teki tietenkin tällä alalla varsinaisen suurtyön, jonka saama jättisuosio puhuu puolestaan.

   Nyt sota on jo kauan, ehkäpä noin viisitoista vuotta ollut myös tässä omassa maassamme sen typerimmän väestönosa todellisena elementtinä. Iltapäivälehdet aloittelivat jo tuolloin kirjoittaa ”Suomentappaja-ohjuksista” (Iskander) ja muusta vastaavasta. Aseellinen törmäys näytti olevan tulevaisuudessa yhtä luonnollinen kuin mikä tahansa normaali asia. Aika jännä sitä paitsi.

   Vielä 1990-luvulla ja hieman sen jälkeenkin mieliala oli vielä ollut radikaalisti toisenlainen. Sitä, joka olisi ennustellut sotaa myös Suomelle olisi pidetty hulluna ja vähintäänkin pahoin kieroutuneena, kuten joku kirjailija Remes. Nyt elämme jo sellaisessa todellisuudessa, jonka toteutuminen olisi tuolloin tulkittu houreeksi.

Tässä blogi ajalta, jolloin suhtautuminen sotaan oli jo jossakin määrin muuttunut:

 

tiistai 4. lokakuuta 2016

Sota-aikaa katsellessa

 

Sota-ajan pohdintoja

 

Ostin vanhasta tottumuksesta parikin lehteä lukemisiksi Pietarin-matkalle, vaikka eihän niitä Allegrossa oikein kerkeä lukemaan. Ennen kuin huomaakaan, on perillä.

   Sattuipa joka tapauksessa niin, että molempien teemana oli sota. Der Spiegelin teema-artikkelissa kyseessä oli sota rikoksena: Verbrechen Krieg.

   Sattuu olemaan niin omituisesti, ettei hyökkäyssodan käymisestä ole Hermann Göringin jälkeen tuomittu ketään. Ehkäpä Göring sai sen, mitä ansaitsi, mutta kyllä sotia on hänen jälkeensäkin aloitettu, mutta niiden aloittajia on kohdeltu toisin.

   Epäilemättä Nürnbergin oikeudenkäynnillä on ollut merkitystä myöhemmille sotarikosoikeudenkäynneille, mutta eipä vain sotaa sinänsä, nimittäin hyökkäyssotaa, ole käytännössä saatu asianmukaiselle paikalleen kaikkien vakavimpien rikosten joukossa.

   Tuskin paljon erehtyy, mikäli arvelee, että tämä seikka on nähtävä suurvaltojen toiminnan taustaa vasten. Ne ovat toisen maailmansodan jälkeen aloittaneet kovin monia sotilaallisia operaatioita, mutta aina päässeet niistä ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia.

   Itse asiassa menestyksellinen sota on yhäkin johtajille varma tapa lisätä kansansuosiotaan. Jopa aivan surkea poliittinen tohelointi, kuten Venäjän Ukrainan operaatio, joka tuhosi koko suunnitellun Euraasian unionin, sai kansalta valtavat aplodit, kun se onnistuttiin markkinoimaan oikeudenmukaisuuden (Krimin liittäminen) toteuttamisena vastoin russofobisen lännen tahtoa.

   Niinpä siis on käynyt, että toisin kuin toisen maailmansodan jälkeen kuviteltiin, sodasta ei suinkaan ole pysyvästi tullut halveksuntaa herättävää rikosta, vaan sen glooria on jopa aivan viime vuosina huomattavasti kasvanut. Tämä siitä huolimatta, että tulokset ovat suorastaan kammottavan kurjia.

   Vielä muutama vuosi sitten niin Venäjällä kuin muuallakin supistettiin rajusti sotavoimia, joiden tehtäviksi ajateltiin lähinnä rauhanturvaamisoperaatioita, ei suinkaan massiivisia taistelutoimia.

   Kolmas vuosituhat on tässä suhteessa edustanut toisenlaista kehitystä, kuin YK:n aikoinaan perustanut edistysuskoinen maailma vielä äskettäin kuvitteli.

   Der Spiegelin uudessa numerossa Budeswehr värvää lääkäreitä koko sivun kuvalla, jossa ollaan tositoimissa: sanitääri on kumartunut makaavan ja ilmeisesti jalkansa vammauttaneen sotilaan puoleen ja taustalla odottaa helikopteri.

   Ollaan siis ihan oikeassa taistelutilanteessa ja mainosteksti ilmoittaa karskisti: Wir suchen keine Götter in weiss. Wir suchen Helden in grün.

   Kuten tunnettua, ne ajat ovat aina olleet onnellisia, jolloin sankareita ei ole tarvittu. Nyt kai sitten tarvitaan, koska niin sanoo saksalainen.

   Foreign Affairs-aikakauslehdessä historioitsija Andrew J. Bacevich kirjoittaa otsikolla Ending Endless War.

   Hän palauttaa mieleen, että vasta (tai jo) 1990-luvulla ns. vastuunalaisten piirien suhde sotilaalliseen voimankäyttöön muuttui Amerikassa. Nyt ei enää katsottu riittävän, että sodat vältetään.

   Kun kylmä sota oli muka voitettu, oli aika ryhtyä muokkaamaan maailmaa Amerikan etujen mukaiseksi. Sotilaallinen voima, jota oli pidetty tylsänä työkaluna, näyttikin muuttuneen joka paikan tiirikaksi. Interventiot, itse asiassa jopa preventiiviset hyökkäykset, etenkin 9/11:n eli kaksoistornien kaatamisen jälkeen tulivat normaaliksi asiaksi.

   Jotakin oleellista on muuttunut Yhdysvaltain suhteessa sotimiseen. Itse asiassa sana ”rauha” on miltei hävinnyt poliittisesta keskustelusta. Asioita on ruvettu hoitamaan voimalla. Me eletään uutta aikaa.

   Ikävä puoli asiassa on, paitsi että tämä kohellus on saattanut maailman pahasti sekaisin, myös se, etteivät nuo voimat riitä kelvollisten tulosten aikaansaamiseen missään suhteessa, varsinkin kun niitä käytetään joka taholla.

   Kirjoittaja kuuluttaakin uutta Yhdysvaltain turvallisuusdoktriinia, jossa voiman käyttö tulisi kysymykseen vain viimeisenä keinona.

   Yhtenä tätä asiaa palvelevana seikkana kirjoittaja ehdottaa sotimisen taakan jakamista oikeudenmukaisesti, eli tasaisemmin Yhdysvaltain sisällä rodun, sukupuolen, etnisyyden, alueiden ja ennen muuta luokkien kesken. Rikkaiden ei pitäisi päästä luistamaan näistä velvollisuuksistaan.

   Kyseessä olisi siis ainakin jonkinlainen paluu kansalaisarmeijaan, jollainen meilläkin on. Sellaisen olemassaolo saattaisi hillitä voimankäyttöä, kirjoittaja arvelee, vaikka toki muistanemme, että sodista tuli todella massiivista teurastusta vasta kansalaisarmeijoiden aikana, mutta se taas oli Euroopassa. Yhdysvaltain sisällissota kyllä edustaa myös niin sanoakseni kunnialla tätä aikakautta.

   Mitä Eurooppaan tulee, kirjoittaja pitää kohtuuttomana, että Yhdysvallat yhä joutuu tukemaan sen puolustusta suurilla sijoituksilla, vaikka mitään supervalta Neuvostoliittoa ei enää ole olemassa.

   Väestöltään Eurooppaa kolme kertaa pienempi Venäjä, jonka talous on EU:n taloudesta vain yhdeksäsosa, ei todellakaan voi olla mikään eksistentiaalinen uhka Euroopalle. Kysymys on vain vapaamatkustamisesta ja sen lopettamisesta.

   Bacevichin artikkeli vaikuttaa tervejärkiseltä. On jo aika lopettaa mieletön ja pohjimmiltaan rikollinen panostaminen yhä kalliimmiksi käyviin aseisiin.

   Tämä vuosisata on jo päästänyt liian pitkälle sen näkemyksen, jonka mukaan kiistojen ratkaiseminen asein on itse asiassa luonnollinen ja käyttökelpoinen menetelmä ja sen mukaisesti valtioiden on ennen muuta vain panostettava siihen, että niillä on naapureihinsa nähden sotilaallinen ylivoima.

   Bacevich ei tee tätä johtopäätöstä, mutta itse rohkenen sitä ehdottaa: Nürnbergin ennakkotapausta on ryhdyttävä pitämään kansainvälisenä lakina ja ne, joiden voidaan todeta aloittavan hyökkäyssodan, on tuomittava vastaavanlaisiin rangaistuksiin. Hirttäminen havaittiin aikoinaan oikeaksi rangaistukseksi.

   Tämä tarkoittaa, että myös hyökkäyssodan suunnittelusta tehdään rangaistava teko ja esimerkiksi ydinaseiden sotilaallisen käytön valmistelu ja näin törkeän rikoksen kohdalla sen avustaminenkin katsotaan kansainvälisen oikeuden loukkaukseksi.

   Mikäli valtiot eivät suostu kunnioittamaan kansainvälistä oikeutta, ne julistetaan rosvovaltioiksi, joiden yhteyden sivistyneeseen maailmaan katkaistaan. Tästähän taitaakin olla jo esimakua Pohjois-Korean ja Iranin kohdalla.

   Tässä voi tietenkin hymähdellä ja muistaa vaikkapa vuoden 1928 Briandin-Kelloggin sopimusta, jonka allekirjoittajamaat sitoutuivat luopumaan sodasta konfliktien ratkaisukeinona.

   Kansainvälinen oikeus ei kuitenkaan ole yhdentekevä asia. Suurvaltoja, ainakaan ennen kuin ne on sodalla kukistettu, ei toki ole ainakaan vielä saatu kansainvälisiin tuomioistuimiin vastaamaan tekosistaan.

   Olisi kuitenkin parempi kuin ei mitään, mikäli rikollisille ainakin langetettaisiin heidän ansaitsemansa tuomiot. Mikäli niiden täytäntöönpano ei osoittautuisi mahdolliseksi, olisi ainakin olemassa arvovaltainen lausunto siitä, mistä niiden toiminnassa on kysymys.

 

Liberaalin karikatyyri

 

Liberaali Venäjää muuttamassa

 

Dostojevski oli hyvin etevä aikakautensa ruoskija ja tarvittaessa myös luomiensa hahmojen pilkkaaja. Hän ei ollut suinkaan vailla inhimillisiä heikkouksia ja haukkui kerkeästi kokonaisia kansakuntia, inhosi saksalaisia, ranskalaisia, puolalaisia ja kai hieman suomalaisiakin, mutta asiaankuuluvasti myös niitä venäläisiä, joita ei kunnioittanut.

Sitä paitsi hän ei ollut mikään yksioikoinen jurnuttaja, vaan kajosi kirjoissaan elämän suuriin kysymyksiin ja sitten nostettiin maailman kirjailijoiden keskuudessa kunniapaikalle, kuten kuuluukin.

Kuten muitakin aikakautensa kirjailijoita, myös Dostojevskia voidaan ainakin toissijaisesti tarkastella myös hänen poliittisten mielipideteidensä mukaan. ”Kirjailijan päiväkirja”, jota hän elämänsä loppuvaiheessa julkaisi, on sangen kiinnostavaa tarinaa, jota on luonnehdittu myös naiivin taantumukselliseksi. Toki sellaisetkin tekstit ovat kiinnostavia.

Venäjällä oli jo tuohon aikaan liberaaleja, joita vallanpitäjät tarkkailivat ja pelkäsivät. Heidän aatteensa samaistettiin syystäkin länteen ja Eurooppaan, jossa Herzen ja Turgenev joutuivat asumaan suuren osan elämäänsä.

”Riivaajissaan” Dostojevski esittää liberaalit sellaiseksi sameakasi lähteeksi, jossa sitten sikisivät mielettömät ja suorastaan satanistiset vallankumoukselliset, joilla myös oli ajan todellisuudessa omat, selvät esikuvansa.

Dostojevskin liberaalien ja radikaalien hahmojen merkittävin ero oli, että edelliset olivat pelkästään naurettavia, kun taas jälkimmäiset olivat myös avoimesti paholaisen palveluksessa ja heidän valtaan tulonsa vaatisi vielä Venäjällä miljoonien hengen.

Suomessahan liberaaliksi itseään nimittävä poliittinen suuntaus syntyi 1880-luvun alussa ja herätti pahennusta erityisesti siitä, että se ärsytti venäläisiä ja vaaransi sillä suuriruhtinaskunnan ja emämaan harmonisen rinnakkaiselon

Leo Mechelin ei kuitenkaan ollut mikään Karmazinov/Turgenev ja hänen liberalisminsakin puhkesi kukkaan vasta Dostojevskin kuoleman jälkeen. Ehkäpä juuri siksi meillä ei ole aiheesta Dostojevskin kommentteja.

Mutta tässä nyt hiean venäläisistä liberaaleista mestarin kynällä piirrettyuinä:

Keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Menneen maailman hahmoja

Karmannyi intelligent. Dostojevskin Karmazinov ja muut Riivaajien intellektuellit

 

Kun Dostojevski kirjoitti Riivaajat, hän tunsi aiheensa. Ne intelligentsijan edustajat, jotka olivat laatineet Vallankumouksellisen katekismuksen, murhanneet toverinsa ankaran suunnitelmallisesti ja jotka levittelivät omista yhteyksistään ja taustavoimistaan fantastisia mystifikaatioita, olivat hänelle tuttuja hahmoja. Dostojevski oli itsekin ollut riivaajien villitsemä. Kirjan nimi tulee siitä Luukkaan evankeliumin kohdasta, jossa Jeesus ajoi pahat henget sikoihin.

Edvard Radzinski on huomannut, että Dostojevskin seinänaapureina hänen Kuznetšnyi pereulokin asunnossaan asui tsaarinmurhaajia, narodovoltseja.

Radzinskin spekulaatioita siitä, että kirjailija olisi tuntenut vallankumoukselliset naapurina ja juuri tämän johdosta aikonut korjata suhtautumistaan heihin, ei tarvitse ottaa vakavasti. Joka tapauksessa kirjailijan omat kokemukset Petraševskin piiristä jo tekivät hänestä tämän alan asiantuntijan. Dostojevskin kirjeenvaihdosta käy myös ilmi, että älymystö kannatti kritiikittömästi terroristeja, mikä kauhistutti häntä.

Toki Dostojevskin henkilögallerialle, etenkin Riivaajissa, on myös löydetty vastineensa todellisuudessa, mikä ei tietenkään tarkoita, että kohteet olisi kuvattu tarkoin ja todellisuudelle uskollisina. Kyseessä olivat ideaalityypit. Nerokkaan kirjailijan kynästä lähteneinä ne muodostuivat jo sinänsä todellisiksi. Syyttä ei Nikolai Berdjajev Venäjän historiaa pohtiessaan etsinyt avainta sen hahmojen ymmärtämiseen juuri Dostojevskin teoksista.

Riivaajissa ovat keskushahmoina demoniset vallankumoukselliset. Sellainen oli Pjotr Stepanovitš Verhovenski, joka muistuttaa Mihail Petraševskia tai Sergei Netšajevia. Toinen samanlainen on Nikolai Stavrogin, joka myös kuuluu kyynisten nuorten vallankumouksellisten aateliin. Tätä ryhmää kiehtoo rikos, joka todistaa sen oman ylivertaisuuden.

Vähemmän lahjakkaita älyllisesti olivat Šigaljovilaiset ja itse Šigaljov, jonka lahjakkuutena oli viha kaikkea itseään korkeampaa kohtaan ja kyky hävittävään toimintaan. ”Hän on Fourier, mutta hurjempi kuin Fourier”, lausui hyväksyvästi Pjotr Verhovenski, jonka mielestä tuollainen tyyppi oli tarpeen pitämään kansa aisoissa. Johtamiseen sitä ei tarvittaisi, se tehtävä oli varattu Verhovenskeille.

Lahjakkuutensa puolesta keskinkertainen oli myös Arina Virginskaja, joka omaksui ”kaikkein uusimmat vakaumukset”. Hän oli koulutuksen saanut kätilö eli povituha, nihilisti ja feministi, jonka luotaantyöntävyys oli poliittisesti motivoitua. Siis täysin moderni tyyppi ja tuohon aikaan uusi maailmassa laatuaan.

Kiinnostavia ovat kuitenkin myös Riivaajien vähemmän keskeiset ja vähemmän radikaalit tyypit. Stepan Trofimovitš Verhovenski oli Pjotrin isä. Venäläisittäin olisi luontevaa sanoa, että tämä liberaali oli tuon demonisen radikaalin synnyttäjä, roditel. Hän oli 40-luvun liberaali, jonka mielestä kauneus oli pelastava maailman. Tälle sanomalle nauroivat pilkallisesti niin hänen poikansa kuin tämän aatetoverit.

Stepan Trofimovitš oli hyväntahtoinen, mutta hänen heikkotahtoisuutensa teki hänestä hirviön, joka ei pystynyt olemaan vanhempi ja kasvattaja. Hän oli sentimentaalinen lallus, jonka murheita lapset pakotettiin kantamaan. Eipä ihme että ”lasten” sukupolvi ei voinut kunnioittaa tuollaisia isiä.

Stepan Trofimovitš puhui mielellään ranskaa eikä oikein tuntenut venäläistä rahvasta, jonka puolesta hän kuitenkin kärsi tai ainakin pelkäsi vielä joutuvansa kärsimään, sillä hän oli kyhännyt jonkun salaperäisen vapaamielisen artikkelin ja pelkäsi voivansa koska tahansa joutua sen johdosta kuka ties vaikka Siperiaan karkotetuksi tai peräti ruoskittavaksi... Itse asiassa mikään ”vaarallinen” taho ei liene huomannut koko artikkelia tai mikäli oli huomannut, ei kiinnittänyt siihen erikoisempaa huomiota.

”…liberaali –idealisti.

Ruumiillistuneena syytöksenä

isänmaasi eessä seisoit sa.”

Näin siteeraa kirjailija aikakauden runoilijaa ja asettaa tämän ylevän kielikuvan rinnalle kertomuksen siitä, miten tuo liberaali loputtoman laiskottelun ja mukavuuden lomassa tuhertaa paperille joitakin mitättömyyksiä, joita kukaan ei tule lukemaan. Siitä, että näin on käyvä, hän syyttää isänmaansa sortojärjestelmää: ”Kuka on elämänurani katkaissut ja tehnyt siitä jerelašin? Menköön perikatoon koko Venäjänmaa! –ja arvokkaasti hän löi esille valttinsa –tietenkin hertan.” Jerelaš –sekasotku oli muuan korttipeli ja itse asiassa se saattoi olla Stepan Trofimovitšin merkittävin toimiala.

Epäilemättä Stepan Trofimovitš oli huono luonne, joskaan ei paha ja hän oli turhamainen, vaikka narsistinakin melko keskinkertainen. Machiavellisti tai sadisti hän ei ollut lainkaan. Intelligentsijan joukossa ei tällainen tyyppi ole pahimmasta päästä.

Koominen narsisti sen sijaan oli Karmazinov, jonka hahmon arvellaan heijastavan Ivan Turgenjevia. Myös Karmazinov kuului ”isien” sukupolveen ja oli liberaali. Hän oli oleskellut paljon ulkomailla ja aikoi taaskin jättää Venäjän. Lähtiäisiksi hän oli valmistautunut lukemaan tätä varten kirjoittamansa runon Merci, mistä tosin ensin kursaillen kieltäytyi. Tätä varten järjestettiin kirjallinen matinea. Sen emäntä kertoi aikovansa kiinnittää salin seinään marmoritaulun, jossa kerrottaisiin, mitä suuri eurooppalainen ja venäläinen kirjailija oli täällä aikoinaan tehnyt.

Karmazinovin nimi muistuttaa venäjän sanasta karman –tasku. Mahdollisesti tässä on viittaus ”kesytettyyn” eli venäläisittän ”taskussa pidettävään” (karmannyi) intelligenttiin.

Dostojevskin kertojanääni sanoo, että Karmazinov oli epäilemättä nero, ”mutta minkä vuoksi täytyy meikäläisten herrojen nerojen kunnioitettavan ikänsä lopulla käyttäytyä kuin poikanulikat?”

Karmazinovilla oli saliin astuessaan ”viiden kamariherran ryhti yllään”, kuten Ida Pekarin käännös kertoo. Hänellä oli ”hieman liian rämisevän kimakka ääni, hieman naismainen ja samalla jalosyntyiseen aateliseen tapaan hieman teeskentelevä”.

Teeskentelevä oli myös Karmazinovin puhe, jonka aluksi hän selitti, että runossa oli niin sydämestä laulautuvia säkeitä, ettei niitä voinut mitenkään esittää yleisölle ja että hän aluksi olikin kieltäytynyt. Koska hän kuitenkin oli vannonut, ettei koskaan enää kirjoittaisi mitään, niin hän nyt kuitenkin pitäisi tämän viimeisen esityksensä.

Tämän jälkeen seurasi kaksi painoarkillista ”mitä teeskentelevintä ja hyödyttömintä lörpöttelyä, joka vielä esitettiin niin ylhäisen alentuvasti, että se suorastaan loukkasi yleisöä”.

Aiheesta ei oikein saanut selvää, se oli jonkunlaista tilintekoa, Dostojevskin kertoja toteaa, ”mutta mitä ja mistä –kukapa sen ymmärsi”. Dostojevski kuvasi myrkyllisesti iäkkään ja pullean esitelmöitsijän itsekeskeistä tarinaa ensi suudelmastaan ja syvämietteisyydestä, joka kiteytyi rakastetun ”riemuisaan” huudahdukseen: ”Rikosta ei ole olemassa!!!” Tähän runoilija vastasi, ettei silloin ollut vanhurskauttakaan jolloin molemmat alkoivat ääneen itkeä ja erosivat ainiaaksi.

Esitelmöitsijän jaaritus jatkui. Sen mukaan Venäjä oli tehnyt henkisen vararikon, paitsi kirjailija itse, joka oli sen yläpuolella, siellä olivat ateismit, darwinismit, moskovalaiset kirkonkellot, byronilaista maailmantuskaa ja niin edelleen. Tarpeeksi kestettyään yleisö alkoi äännellä ja joku jopa sanoi kovalla äänellä ”Herra Jumala millaista roskaa!”

Karmazinov arveli tämän johdosta retorisen pilkallisesti, että yleisö oli varmaankin häneen jo perin kyllästynyt. Se pitikin paikkansa. Vastoin odotuksia suurin osa yleisöä alkoi karkean venäläiseen tapaan rahvaanomaisesti kommentoida esitelmää, mikä hämmästytti ja loukkasi eurooppalaistunutta kirjailijaa.

Koska eräät suurmieheen ihastuneet naiset joka tapauksessa vaativat kirjailijaa jatkamaan, tämä luki vielä loppurivit, joissa torjui lukijan pyynnöt vielä kerran kirjoittaa jotakin. Sitä suurmies ei enää aikonut tehdä, vaikka lukija sitä polvillaan pyytäisi. Esitys loppui kiitokseen: ”Merci, merci, merci!”. Hullunkurisempaa päätöstä suurmiehen uralle ei olisi voinut keksiä. Karmazinov ei enää ollut pelkästään naurettava.

Dostojevski halveksii Karmazinovin kyynisyyttä. Ivan Verhovenskin hän antaa sanoa, että maaorjakin kunnioitti itseään enemmän kuin tämä, joka ”oli kieltänyt Jumalansa”. Vallankumous, jota hän oli valmistellut nimittäin pelotti häntä ja hän valmistautui sitä pakenemaan ja ehkä myös ilmiantamaan. Tämä siitä huolimatta, että hän oli itse siitä moraalisessa vastuussa. Karmazinov oli intelligentti sen roolin takia, jonka se hänelle tarjosi ja jota hänen narsisminsa kaipasi. Moraalisena tyyppinä hän oli vielä vanhempaa Verhovenskiäkin kurjempi.

1840-luvun liberaalit, jotka Venäjän historiassa tunnetaan ”isien” sukupolven nimellä, ovat Riivaajissa kuitenkin lähinnä koomisia. ”Poikien”, Verhovenskin ja Stavroginin hahmot ovat myös traagisia, mutta näitä seuraileva intelligentsijan lauma pelkästään vastenmielinen. Riivaajat ovat menneet sikoihin. ”Nuo tuollaiset ne ensimmäisinä tuntisivat olevansa hirvittävän onnettomia, jos Venäjä yhtäkkiä todella muuttuisi perustuksiaan myöten, vaikkapa erimerkiksi juuri heidän mielensä mukaiseksi, sekä tulisi äkkiä rikkaaksi ja onnelliseksi…”

Joka tapauksessa, kaiken takana on syvä intellektuaalinen murros. Uskonto on menettänyt merkityksensä. Ellei Jumalaa ole, onko kaikki luvallista? Entä voisiko ihminen itse luoda Jumalan, olla Jumala? Miksi sitten ei?

Kuten voi odottaakin, nämä kysymykset ovat alati Dostojevskin intelligenttien mielessä, niin Riivaajissa kuin muissakin teoksissa. Ne olivat eurooppalaisen älymystön piirissä olleet ajankohtaisia jo Ranskan vallankumouksesta lähtien ja vaivaisivat nykyään myös suomalaista älymystöä, mikäli sen henkinen liikkumavara ulottuisi niin syvälle.

 

Oltiinpa roomalaisia mekin

 

Romani fuimus

 

Kari Ketola, Kulttuurin historia. Latinaa lukutaitoisille. Kustannus Cunctator 2026, 185 s.

 

Anno Domini 1965, kun koulun päättäjäisissä oli Gaudeamus igitur laulettu ja suoritettu kesäyliopistossa latinan pro exercitio, joka oli kaikissa humanistisissa maisterintutkinnoissa välttämätön, oli aika kirjoittautua alma materiin, Helsingin yliopistoon.

Koko päärakennus henki antiikkia nimenomaan sen roomalaisessa muodossa. Vanhan puolen patsaat toki olivat osittain kreikkalaisia, mutta uuden puolen istuimetkin olivat roomalaisten potentaattien virassaan käyttämää sella curulis-tyyppiä. Pylväiköistä ja päätykolmioista en nyt puhukaan.

Meidät, uudet tulokkaat, vihki civis academicuksen arvoon ja asemaan Rector Magnificus, joka kätteli jokaisen ja kertoi, että tämä  symbolinen ja myös konkreettinen kädenpuristus oli eräänlainen successio apostolica, joka nyt, tällä juhlahetkellä yhdisti meidät symbolisesti iänikuiseen oppineeseeen säätyyn.

Rehtorina oli tosin joku Kivinen, joka teki omituisen ja jotenkin vulgäärin vaikutuksen, eikä enää Edwin Linkomies, jonka harteilla tooga oisi ollut se kaikkein oikein vaatekappale. Latinisti Linkomies sitä paitsi oli kirjoittanut kirjan ”Keisari Augustus ja Rooman perintö”, jonka olin lukenutkin.

Mutta Kivinenkin saattoi paremman puutteessa toimia instituution välikappaleena ex officio. Nimeni kirjoitettiin suureen kirjaan.

Roomalaisuus vain korostui historiaa opiskellessa. Professorina oli Rooman historian ekspertti Jaakko Suolahti ja uuden instituuttirakennuksen, Porthanian ovissa oli latinankieliset tekstit. ”Historia Mundi” kutsui juhlallisesti luokseen. Ensimmäinen harjoitustyö käsitteli valtavan ”Corpus inscriptionum latinarum”-teoksen piirtokirjoituksia.

Olisin jo voinut Matti Klingen tavoin ainakin hiljaa mielessäni sanoa ”Romanus sum”. Aikoinaanhan tämä oli erityinen status, joka kuului Rooman kansalaisille, joita ei voinut orjien ja barbaarien tapaan esimerkiksi rangaista ristiinnaulitsemalla. Paavalikin sai tällä perusteella armon tulla miekalla mestatuksi. Pietarille ja kovin monelle muulle kävi huonommin.

Kuten Matti Kurjensaari joskus 1960-luvulla kirjoitti, antiikin maailman palvonta oli Euroopassa aivan käsittämättömän suurta. Kaikki, mikä humanistisilla aloilla oli täydellisintä, löytyi jo sieltä ja sitä piti myös oppia ja kykyjen mukaan jäljitellä. Vasta amerikkalainen sosiologia alkoi pian tuoda tähän jyrkkää muutosta.

No, tuo oli jo karikatyyri, mutta ei tyhjästä vetäisty. Unohdamme kovin helposti sen, mikä vähitellen painuu taka-alalle ja unhoon, emmekä sen takia käsitä menneiden aikakausien henkeä, edes meitä lähellä olevien.

Kari Ketola teki varsinaisen elämäntyönsä niin sanotun idänkaupan palveluksessa edustaen suurfirmoja, jotka myivät Neuvstoliittoon kaikkea mahdollista, tehtaista ja kaupungeista (Kostamus) syvänmeren sukellusveneisiin.

Hän oli yliopistossa valmistunut humanistiksi pääaineinaan latina ja musiikkitiede. Latinan opiskelua hän jatkoi Moskovan valtionyliopistossa otettuaan aineekseen myös venäjän kielen. Siinä oppiaineessa hän väitteli sittemmin tohtoriksikin aiheenaan ns. Moskovan maisterit eli Venäjän valtion kielistipendiaatit. Niistä ensimmäinen sai kokea Napoleonin valloittavan opiskelukaupunkinsa vuonna 1812.

Ketola on aiemmin julkaissut mm. kirjan ”Latinaa liikemiehille”, joka on ilmestynyt myös venäjänkielisenä ”Latin živjot v Finljandii” (Latina elää Suomessa) sekä englanninkielisenä ”Latin lives!” laitoksena. Musiikin alalta trumpetisti Ketola on julkaissut kapellimestari ja säveltäjä Konnon elämäkerran. Muitakin julkaisuja voisi luetella.

Tällä kirjalla tekijä sanoo halunneensa herättää lukijan piilevän latinan tuntemuksen, mikä siis tarkoittaa, että se on suunnattu niillekin, jotka eivät ole tuota kuuluisaa latinan prota suorittaneet.

Niin tai näin, kirjasta saa runsasta hengenravintoa myös se, joka ainakin tuon muinaisen tutkinnon verran latinaa osaa.

Kirjan otsikko kuulostaa sekä kovin vaateliaalta että arvoitukselliselta. Koko länsimaisen kulttuurin historia muodostuisi tietenkin jo hieman erilaiseksi kuin tämä kirja, mutta täytyy sanoa, että sen katsominen nimenomaan latinan kielen roolin näkökulmasta on varsin antoisaa.

Kirjan rakenne on varsin omaperäinen ja se sisältää valtavan määrän latinankielisiä lauseita, jotka on otettu suoraan antiikin auktorien teoksista. Ne ovat leipätekstissä suomeksi ja alaviitteissä myös latinaksi, mikä on sujuva ratkaisu.

Kyseessä on vain pieneltä osalta se latina, jonka joka päivä kohtaamme esimerkiksi liike-elämän termeissä ja firmojen nimissä. Merkittävällä sijalla ovat klassisten oraattorien ja runoilijoiden lauseet, jotka usein tunnemme vain suomalaisessa tai muussa ei-alkukielisessä muodossaan.

Kuitenkin latinan vaikutus on paljon syvempää ja laajempaa kuin sen soranaisten jäänteiden perusteella voisi ajatella. Kirjassa on paljon oivalluksia, jotka auttavat ymmärtämään niin nykyistä kuin mennyttäkin kulttuuria.

Osittain teoksen kuvut käsittelevät erilaisia elämänpiirejä, mutta osittain myös itse latinan roolia ja merkitystä ja niiden muuttumista koko eurooppalaisen sivilisaation historiassa.

Itse voisin puolestani sanoa, että latinan arvostuksen romahtaminen, joka on tapahtunut aivan erityisesti tällä vuosituhannella, on samanlainen rappion merkki, kuin olivat ne latinan kieleen liittyvät prosessit, jotka tapahtuivat Länsi-Rooman tuhouduttua.

Joskus noin 30-vuotta sitten muistan New York Review of Booksissa olleen artikkelin, jonka otsikkona oli ”Who Killed Homer?” Kyseessä oli valitusvirsi klassisten kielten ja kirjallisuuden alasajosta amerikkalaisissa yliopistoissa. Niiden tilalle tuli kaikenkarvaista fiktiota ”Tähtien sodasta” ”Sormusten herraan…”  Länsimaisen sivistyksen muuan keskeinen tukipylväs mureni silmissä.

Mutta latina on niin sitkeä, ettei sen tappaminen eurooppalaisen ja eurooppalaistaustaisen sivilisaation piirissä ole varsinaisesti mahdollista. Se on joka päivä läsnä niin kielessä kuin kirjoituksessa ja kulttuurissa ja uskonnossa, niin kauan kuin niitä vielä on.

Mitä uskontoon tulee, kirjassa noteerataan myös latinankielisen raamatunkäännöksen, Vulgatan aikoinaan saama pyhitetty auktoriteettiasema, joka kesti vuosisatoja. Sen myötä myös latinan kieli oli pyhä, olivatpa Raamatun tekstien alkukielet mitä tahansa. Tilannetta voi verrata Koraanin asemaan muhamettilaisessa kulttuurissa.

Mikael Agricola toi julki yhden uskonpuhdistuksen (älkää nyt ruvetko käyttämään sitä ”reformaatiota”, kun meillä on siihen oma sanakin) keskeisen idean kertoessaan, että Jumala kyllä ymmärtäisi myös suomen kieltä, koska hän kerran tunsi kaikkien mielen. Idea oli vallankumouksellinen ja katolisen kirkon obskuranttien korvissa rienaava.

Latina ei ole enää pyhää enempää uskonnollisessa mielessä kuin edes siinä humanististen arvojen immanentissa uskonnossa, jonka temppeleitä Ateneumin kaltaiset museot ja suuret teatterit olivat.

Nyt hierarkiat on purettu ja jopa räjäytetty ja olisi loukkaavaa väittää, että yksi barbaria on toista parempaa tai huonompaa. Siitä saattaa joutua oikeuteenkin.

Musiikkitieteilijä Ketola lopettaa kirjansa termillä, joka rahvaan latinaksi eli italiaksi kuuluu ”diminuendo al niente” - kohti olemattomuutta heikentyen.

Sehän on koko länsimaisen sivistyksemme tämänhetkinen kuva, mutta voimme toki muistaa, ettemme tunne tulevaisuutta ja jonkinlaisena se joka tapauksessa on yhä edessämme.

Menneitä paremmin ymmärtääksemme meidän kannattaa tutustua siihen, mitä olemme menettämässä. Ketolan kirja tarjoaa sekö ajatuksia herättävää, että usein varsin nautinnollista ainesta siihen tarkoitukseen.

Groteskin mestari

 

Laatokan hevoset ja aikakauden loppu

 

Curzio Malaparte tuli meilläkin tunnetuksi, kun vuonna 1967 julkaistiin hänen teoksensa ”Kaputt”, jossa oli melko lailla tarinaa myös Suomesta. Erityisen bisarri oli kirjan kuvaus Laatokkaan ajetuista hevosista, jotka olivat jäätyneet rantaveteen ja joiden turvat törröttivät ylös, jään päälle. Suomalaiset sotilaat saivat niistä itselleen väliaikaisia istumapaikkoja.

Joku arvostelija osoitti koko kuvauksen täysin keksityksi ja vastaavaa tavaraa kirjassa oli sen lisäksi ties kuinka paljon. Silti se epäilemättä oli varsin kiinnostavaa kerrontaa.

 Kaputtin jälkeen ilmestyi Malapartelta suomeksi vielä kirja ”Edessä palaa Leningrad”, joka ei muistaakseni juuri vastannut otsikkoa ja koostui aika hajanaisista osista. Mutta siitä on jo aikaa, kun senkin luin.

New York Review of Booksin 26.2. ilmestyneessä numerossa on Rachel Donadion kirjoittama Malapartelle omistettu essee  nimeltä ”A Student of Power”. Se käsittelee kolmea Malaparten kirjaa, Maurizio Serran kirjoittamaa elämäkertaa, kirjailijan englanniksi ilmestyneitä teoksia ”The Kremlin Ball” ja ”Diary of a Foreigner in Paris” sekä TV-sarjaa Mussolini: Son of the Century.

On kiinnostavaa, että fasistien tähtitoimittaja on nyt saanut noin suurta huomiota Amerikassa. Tai fasistien ja fasistien. Donadion mukaan Malaparte osasi olla aina oikeaan aikaan sekä fasisti, että antifasisti ja yleensä menestyi molemmissa rooleissaan.

Itse hän kirjoitti, että häntä vaivaa kysymys yhteiskuntien rappiosta ja sen syistä. Siinä oi hänen mukaansa koko hänen kirjailijanuransa tarkoitus.

Kirjailijana tai siis journalistina Malaparte kirjoitti italialaisten kenraalien skandaalimaisista munauksista Caporetton taistelussa, johon hän osallistui, sekä vallankaappausten tekniikasta. Nuo kirjat toivat hänelle kuuluisuuden, vaikka hän ennustikin väärin Hitlerin kyvyn vallankaappaukseen ja kuvasi tämän feminiiniseksi hahmoksi, joka pelkäsi ryhtyä väkivaltaan.

Malaparte kirjoitti myös 1920-luvun lopun Neuvostoliitosta, erityisesti ensimmäisen viisivuotissuunnitelman hullusta vuodesta 1929, mikä mahtanee olla hyvin kiinnostavaa lukemista. Hänen kirjojensa ongelmana kuitenkin on niiden luotettavuus. Näin kirjoitin blogissani 20.10.2014:

Arvostan kyllä Olavi Paavolaisen tyyliä, enkä leimaa hänen kirjoituksiaan jonninjoutaviksi. Arvostan myös Curzio Malaparten tyyliä, joka mielestäni on jopa parempaa. Molemmissa tapauksissa lukija tuntee olevansa hienon aterian äärellä.

Mutta suhtaudun hyvin epäillen Malaparten kuvauksiin Leningradin rintamasta Suomen puolella ja muuallakin. Varmasti hän puhuu joskus silkkaa totta ihan sanan banaalissa merkityksessä, mutta milloin, ah milloin? Thukydides pani henkilöidensä suuhun puheita, joita heidän oikeastaan olisi pitänyt kuvatuissa tilanteissa pitää, mutta joita he eri syistä eivät ilmeisesti pitäneet ja ehkä kyenneetkään pitämään, ainakaan tuon suuren auktorin tyylillä. Ilman noita komeita oraatioita kulttuurimme joka tapauksessa olisi köyhempi.

Myös sekä Paavolaisen että Malaparten hienojen tekstien äärellä nousee mieleen sama kysymys. Onkohan kuvaus paljonkin parempi kuin originaali?

Pidän kysymystä suorastaan olennaisena, vaikka ymmärränkin, ettei mikään toimittaja pysty ainakaan usein tuottamaan sellaisia kuvauksia, joissa yhdistyisivät ehdoton todenmukaisuus ja objektiivisuus ja joita sen lisäksi viitsisi vielä lukeakin.

Malaparte oli dandy niin kirjoituksissaan kuin yhteiskunnassakin. Hänen nimensäkin oli alun perin Kurt Erich Suckert, saksalaisen isän mukaan. Äiti oli italialainen. Nimen Malaparte hän valitsi Bonaparteen liittyvänä sanaleikkinä. Sehän viittaa häijyyteen ainakin minun korvissani ja sitä häneltä löytyy.

Mussolinin kukistumisen jälkeen Malaparte toimi liittoutuneiden yhdysupseerina ja sodan jälkeen hän oli lähellä tuolloin muodikkaita ja jopa mahtavia kommunisteja. Koskaan hänestä ei kuitenkaan tullut enempää vakaumuksellista fasistia kuin kommunistiakaan, vaikka hän tunsi molempia kohtaan vetovoimaa ja oli sellaisen piirissä.

Ranskaa ja ranskalaisia Malaparte ihaili ja myös arvosteli, esimerkiksi heidän kartesiolaisesta hengestään. Malaparten mukaan se oli Ranskan suuri sairaus, eikä siellä mitenkään voitu ymmärtää, että Descartesin metodi auttoi vain tutkimaan asioita, mutta ei sen sijaan niitä ymmärtämään.

Ymmärtäminen siis kaiketi oli kirjoittajalle saksalaisen ”Verstehen”-perinteen mukaista eläytymistä kohteeseen. Sellaiseen kuuluu kohteen luokittelun ja tunnistamisen lisäksi siihen liittyvän affektiivisen puolen tunteminen.

Sinänsä tämä ei oikein sovi siihen kuvaan Malapartesta narsistina, jonka hänen elämäkerturinsa Serra ilmeisesti esittää, mutta tiedäpä häntä.

Jos yhteiskuntien ja valtioiden rappio siis oli tämän kirjoittajan suuri tutkimusaihe, tarjoaisi tämän päivän maailma töitä enemmän kuin riittävästi uusille samanlaisille kirjoittajille.

NYRB:n kirjoittaja päättääkin esseensä kysymällä, kuka voisi olla tämän päivän maailman Malapartre, aikakauden lopun kronikoitsija, ”meemisotien” kuvaaja. Millaisista yhteisistä asioista tulevaisuudessa kirjoitettava tämän ajan historia koostuu? Mistä tässä edes voisi aloittaa?

 

Kun järki korvasi tunteen

 

Viran viettelys ja kulttuurivaara

 

Eino Leino, Olli Suurpää. SKS 1998 (Routavuositrilogia s. 333-526). Alkuteos 1908.

 

Suomalaisen kirjallisuuden seuran merkittäviin kulttuuritekoihin on kuulunut vanhojen kirjojen julkaiseminen uusina nidottuina laitoksina, joita vielä täydentävät julkaisuajan arvostelut.

Eino Leinon routavuositrilogian kahta kirjaa, ”Tuomas Vitikka” ja ”Jaana Rönty” onkin tällä palstalla jo käsitelty n(ks. Vihavainen: Haun jaana rönty tulokset ). ”Olli Suurpää” täydentää aikansa kuvausta erinomaisesti.

Nämä romaanit ovat ilmestyneet vuosina 1906,1907 ja 1908 ja tuntien Leinon nopeuden kirjoittajana, varmaankin noina vuosina tai ainakin lähiaikoina kirjoitettukin.

Juuri tuona aikana idän paine suuriruhtinaskuntaa kohtaan hellitti, keisari joutui antamaan periksi liberaaleille voimilla ja perustettiin duuma, Suomen perustuslakien rikkominen lopetettiin ja lailliset olot palautettiin. Näin se ainakin aikalaisten silmin nähtiin.

Tuskin kyse siis niinkään oli Suomen yllä yhä leijuvasta venäläistämisen uhasta kuin yllättävän voiton ja helpotuksen tunteesta, kun Bobrikovin synkät ajat olivat jääneet taa ja nyt voitiin rauhassa arvioida, oliko Suomen vastarinta kannattanut. Olihan se. Vanhasuomalaisten myöntyvyyslinja oli kärsinyt tappion ja perustuslailliset saattoivat juhlia.

Itse asiassa nyt voitiin myös venäläistä kulttuuria harrastaa vailla tunnontuskia. Emämaasta löytyi sitä paitsi suuria kirjailijoita ja moraalisia opettajia aina Tolstoista ja Turgenevista Gorkiin ja Korolenkoon.

Itse asiassa koko klassinen venäläinen kirjallisuus oli moraalista opetusta ilman saarnaa. Suomalaiset käänsivät ja opiskelivat sitä innolla. Vielä niin myöhään kuin vuonna 1912, toisen sortokauden ollessa täydessä vauhdissa, V.A. Koskenniemi herätteli suomalaisia kohtuuttomasta venäläisen kulttuurin palvonnasta artikkelissaan ”Oriens an occidens?” -Itään vai länteen? (ks. Vihavainen: Haun suomi-neidon lankeemus tulokset ).

Vuodet 1906-1908 olivat välikautta, jolloin vanhasuomalainen myöntyvyyslinja sai korvilleen perustuslaillisilta, joihin myös Leino kuului: miksi mielistelitte ja kyyristelitte, eihän siitä edes ollut asialle  mitään hyötyä, vain häpeää sen tekijöille.

Myöhemmin, jatkosodan jälkeen ja uuden ulkopolitiikan myötä tuota vanhasuomalaista linjaa alettiin sitten kuitenkin pitää orgaanisena osana Suomen omaa, jopa vuosisataista kansallista orientaatiota, joka alkoi ehkä jo Sprengtportenista ja kukoisti Snellmanin aikana kuihtuakseen sitten toisella sortokaudella ja juuttuakseen vastakohdakseen maailmansotien välisenä aikana.

Se oli se ”Suuri linja”, jonka nimityksen Raoul Palmgren antoi sille tuon nnimisessä pikku pamfletissaan. Myöhemmin sitä on nimitetty ”suomettumiseksi”, mikä on hieman hullunkurista. Mutta käsitteillä on kohtalonsa.

Joka tapauksessa siis Olli Suurpää on hieman kuivakka järki-ihminen, joka on ajan hengen myötä liittynyt nuorsuomalaisiin passiivisen vastarinnan kannattajiin. Se linja ei ole vaaraton ja kirjassakin kerrotaan, miten yhden Ollin ystävän ja puoluetoverin kotiin tehdään kotietsintä ja hänelle annetaan kolme vuorokautta aikaa poistua maasta.

Ei Olli siitä varsinaisesti pelästy, mutta koko passiivisesta vastarinnasta on jo alkanut mennä maku. Kun puoluetovereilta kysyy, uskovatko yhä he passiivisen vastarinnan voivan jotakin vaikuttaa, saa vastaukseksi, ettei siihen uskota, mutta tuo linja nyt vain on moraalinen velvollisuus, tuli mitä tuli.

Venäläistäminen etenee yleensä pienin askelin. Jopa sellainenkin seikka, kuin Kämpin ruokalistan ilmestyminen myös venäjäksi hätkähdyttää. Ja Suomi oli sentään ollut Venäjän imperiumin osa lähes sata vuotta.

Toki kouluissa nyt opiskeltiin myös  venäjää, katukilvet olivat kolmella kielellä ja ajuritkin pukeutuivat venäläisittäin, mutta tuskin se nyt niin sietämätöntä oli. Paljon pahempaa oli yleisvenäläisen asevelvollisuuden ulottaminen Suomeenkin ja Suomen nuorison vieminen pariksi vuodeksi ties minne imperiumin ääriin venäläistymään ja jopa kuolemaan venäläisen imperialismin puolesta.

Ollin esimies virastossa on herttainen venäläinen, joka puhuu niin suomea kuin ruotsia, vaikka melkoisesti murtaen. Olli taas on ollut ms, Moskovan maisterina kaksi vuotta opiskelemassa venäjää, joten se kyllä sujuu, jos tarvitaan.

Kun perustuslaillisia virkamiehiä potkitaan viroistaan, tarvitaan uusia ja Ollillekin luvataan paikka lääninsihteerinä. Se ei häntä varsinaisesti houkuttele, vaikka siitä aukeaisikin tie pian kuvernööriksi ja sitten senaattoriksi. Ja nehän olivat silloin jo hommia ne. Ei mitään 2000-luvun hikisiä ministerinpestejä. Rahasta ei olisi puutetta ja valtaakin riittäisi.

Olli torjuu kiusaajan, mutta ennen pitkää hän sentään myöntyy. Miksi ei myöntyisi? Eino Leinon ilmeinen tarkoitus on tässä kuvata moraaliltaan horjuvan järki-ihmisen periksi antamista käytännön järjelle. Hän ei jaksa enää tehdä sitä, mikä näyttää hyödyttömältä, vaikka vastarinta sitten historian oikusta pääseekin voitolle, minkä lukijatkin jo tietävät.

Olli ei ole epäisänmaallinen eikä oikeastaan edes opportunisti. Hän vain ei ole aatteen palon elähdyttämä eikä enää jaksa uskoa.

Elmo E. Kaila, AKS:n perustaja sanoi joskus 1920-luvulla, että jos venäläistäminen olisi saanut jatkua vielä muutaman vuoden, eikä maailmansota olisi Suomea siltä pelastanut, olisi koko vastarinta haihtunut pian olemattomiin.

Ihmiset alkoivat viihtyä liiankin hyvin sorron alla, he näkivät venäläisyydessä paljon hyvääkin, kun heiltä puuttui tuo viha, jota Kaila alkoi saarnata kansallisen pelastuksen evankeliumina. Hänen oma veljensä Toivo T. Kaila sen sijaan pysyi russofiilinä.

Niin sanotuista Moskovan maistereista, joihin kuuluivat muun muassa Ilmari Kianto ja Hilja Riipinen, vain pari mainitakseni, tulee tässä mieleen Martti Wuori, joka oli itse asiassa kirjallisuusmies ja innokas pikku näytelmien kirjoittaja, josta kuitenkin tuli Kuopion läänin kuvernööri vuosiksi 1903-1905 (ks. Vihavainen: Haun martti wuori tulokset ). Tuskin erehdyn, jos sanon, että hän oli Olli Suurpään esikuvana.

Tuon ajan venäläistämispolitiikkaa on vähätelty ja sen vastustamista jopa pilkattu. eihän Suomi ollut lainkaan huonossa asemassa esimerkiksi Irlantiin verrattuna ja silti jopa englantilaiset kehtasivat arvostella Venäjää Suomen sortamisesta…

Tottahan tuo on, mutta Suomen perustuslakien kumoaminen (seuraan nyt tässä Rasilaisen linjaa, joka pitää silmämääränään tuon ajan suomalaista tulkintaa, ks. Vihavainen: Haun rasilainen tulokset ) oli johtanut erittäin vaaralliselle tielle ja siitä johti suora linja  venäläistymiseen. Vastarinta oli ainoa mahdollinen terveen kansakunnan reaktio.

Tässä ei ole tarvetta erityisesti kauhistella juuri venäläistymisen pahuutta. Mukavaa väkeähän he ovat, mutta miltä oman kansakunnan hukuttaminen kansainmereen tuntuu, voi kysellä virolaisilta ja latvialaisilta. Ei sellaiseen voi vapaaehtoisesti alistua.

Vai voiko? Englannin kielen ja sen myötä anglosaksisen ajattelun ja (epä)kulttuurin hiipiminen isännäksi omaan maahamme on aika lailla samanlainen asia. Eikö sen salliminen ilman vastarintaa ja jopa tietoinen edistäminen olisi kansallinen itsemurha ja sitä paiysi harvinaisen kunniaton?

Englantia täytyy tietenkin osata, kuten sata kunta vuotta sitten oli osattava ranskaa. Myös venäjää olisi kannattanut osata, mutta sitä kieltäydyttiin opiskelemasta isänmaallisista syistä. Asia oli ymmärrettävä myös sikäli, ettei maailmankieli ollut venäjä, vaan ranska, jonka ohella piti tietenkin osata myös saksaa. Niitä osattiin Venäjälläkin, joten miksi vaivautua vielä venäjän opiskeluun?

Nyt olisi pelkkää tyhmyyttä kieltäytyä oppimasta englantia, mutta ehkä vielä suurempaa tyhmyyttä on yrittää imeä itsensä täyteen pelkkää anglosaksista kulttuuria ja laiminlyödä kaikki muut. Suomalaisuus ja suomenruotsalaisuus yhdessä muodostavat kansallisen kulttuurin tässä maassa ja niitä täällä on vaalittava.

Riidelkää nyt siitä.