tiistai 17. marraskuuta 2026

Kulttuuri ja arvot

Sukupolvien ketju ja ideoiden todellisuus

 

          Style -c’est l’homme même, sanoi joskus Georges-Louis Buffon ja hänen jälkeensä miljoonat muut. Ehkäpä tämä lause on pikemminkin ranskalaiset henkevä, kuin syvällinen ja liittyy ennen kaikkea yläluokan seuraelämään, jossa tyhjänpäiväinen henkevyys lopultakin aina osoittautui ajattelun syvällisyyttä tärkeämmäksi.

       On siinä kuitenkin totuuden siemen myös kirjallisia tuotteita arvioitaessa. Tylsyys kavaltaa itsensä tyylissä, vaikka kirjoittaja vannoisi korkeimpien arvojen nimeen ja lainaisi suuria esikuvia.

        Toki on olemassa myös monen tyylin hallitsijoita. Joskus saman henkilön esiintyminen eri tyylilajeissa suorastaan hämmästyttää ja sitä alkaa ihmetellä, onko kyseessä ollenkaan sama henkilö.

        Kun katsoo Teemu Keskisarjan esiintymisiä eduskunnassa ja lukee sitten vaikkapa hänen kirjoittamaansa Kulttuurirahaston historiaa, tuntuvat tyylit olevan jo aivan eri planeetalta käyttääkseni tällaista henkevää ilmausta.

       Kulttuurirahaston historian kirjoittajan ajattelua ja esitystapaa on pakko pitää hienostuneena ja se kertoo aihepiirin syvällisestä ymmärtämisestä hienovaraisella ja tasokkalle tutkijalle sopivalla ulkokohtaisella otteella.

         Eduskunnassa lyhyitä palopuheita pitävä agitaattori Puntarpää sen sijaan pyrkii porvarin (poroporvarin, vrt. épater le bourgeois) säikäyttämiseen rahvaanomaisilla kärjistyksillä, jotka tosin eivät ole tyhjän päälle rakennettuja, mutta silti tyyliltään rujoja.

       Jotenkin tuntuu siltä, että esiintyjä nauttii nimenomaan siitä, että saa mahdollisimman rahvaanomaisesti esitettyä totuuden, jota herraskaisemmin puhuvat kollegat eivät asiaperusteilla voi kumota, mutta eivät uskalla sanoakaan,

       Mutta politiikkahan ei pyri totuuden etsimiseen, vaan valtaan ja moukkamaisuus karkottaa varmasti sen suuren enemmistön, joka ei halua ajatella itse asioita, eikä siihen kykenisikään, vaan pyrkii sen sijaan assosioitumaan sellaisiin tahoihin, joita pitää hienoina ja itsensä arvoisina.

        Sellaiset ihmiset saattavat suorastaan sairastua joutuessaan vastakkain totuuden kanssa ja joutuessaan väkisinkin tekemään johtopäätöksiä, jotka ovat samoja, kuin niiden tahojen, joiden halveksimisesta he saavat identiteettinsä.

        Tuossa mainitussa Keskisarjan kirjassa oli, kuten sanottu, sangen hienostunut ote ja näkökulma ja kirjoittaja tuo esille sen perustavan tärkeän seikan, että kulttuurin kohdalla olennainen kysymys on ylisukupolvisten asioiden kunnioitus. Ihminen on barbaari, ellei hän tunne lojaalisuutta myös menneitä ja tulevia sukupolvia kohtaan.

        Koko nykyajan läntisen maailman kulttuurista rappiota voidaan lähestyä myös tältä suunnalta. Se uusprimitiivisyys, joka ilmenee yksilöä suurempien kokonaisuuksien ja hänen halujaan korkeampien asioiden kieltämisessä, käy nykyään syvällisyydestä. Sen adeptit valmistuvat yliopistoista, joissa he eivät opi korkeampien arvojen kunnioittamista, vaan nihilismiä.

       Alkeellinen ja infantiili ”ruumiillisuus” ja hedonismin korottaminen kvasipyhyyden tasolle ovat tämän asian ilmentymiä paljaimmillaan.

       Jo Dostojevski ”Riivaajissaan” oivalsi sen, että ihmisen nouseminen eläimellisyyden yläpuolelle edellyttää sellaisten ikuisten ja ehdottomien arvojen olettamista, joihin vajavaista todellisuutta on verrattava. Ihmisen korottaminen jumaluudeksi on sen sijaan on suorin tie barbariaan.

      Mutta tästä aiheesta voi puhua loputtomasti. Tässä nyt esimeriksi muuan blogi, jossa sitä on käsitelty:

 

tiistai 30. elokuuta 2011

Olemuksen häviäminen ja kulttuurin rappio

 

Olemuksen häviäminen ja kulttuurin rappio

      1900-luvun ensi puoliskolla vaikuttanut C.E.M. Joad uskoi aikoinaan voivansa jäljittää aikansa kulttuurisen rappion yhteen selkeään perusilmiöön: olemuksen sijasta oli ryhdytty keskittymään ilmiöihin.

       Tähtäimessä oli tietenkin se filosofiassa ikivanha periaate, josta jo Platon lienee sanonut kaiken olennaisen (oletan nyt siis, että on olemassa ”olennainen”…). Tämän periaatteen mukaan ideat ovat todellisempia kuin ilmiöt, jotka vain vajavaisesti heijastavat todellisuutta.

       Niin, itse asiassa ilmiöt, jotka kuuluvat ajan ja avaruuden piiriin, tuskin ovat varsinaisesti edes olemassa, nehän kuuluvat ”nykyisyyteen”, joka ei ole sen enempää kuin abstraktio siitä olemassaolomme pisteestä, jossa menneisyys muuttuu tulevaisuudeksi.

     Todellisuuden piiriin kuuluvat ideat, jotka ovat täydellisiä. Sellaisia ovat totuus, kauneus ja hyvyys, jotka eivät esiinny täydellisinä missään inhimillisessä, ajallisessa havainnossa tai elämyksessä.     

       Kokemukset näistä ovat aina vajavaisia, mutta se ei tarkoita, että ne itse olisivat sitä ja etteivät ne olisi tavoittelemisen arvoisia. Päinvastoin. Inhimilliset kokemukset ja se abstrakti ”nykyisyys”, jossa ne tapahtuvat juuri ovat itse epätäydellisiä ja siksi juuri ne on ymmärrettävä toisarvoisiksi.

       Joadin mielestä kulttuurin rappion ydin on ”kohteen hukkaamisessa” (dropping the object). Kaiken pahan alku ja juuri on ajatus, ettei objektiivista eli siis omista elämyksistämme riippumatonta totuutta olisi olemassa.

        Tämä koskee tietenkin myös hyvyyttä ja kauneutta, jotka yhtä lailla ovat ideoita, jotka ovat nykyisyydessä sellaisinaan saavuttamattomia.

       Saavuttamattomuudesta ei seuraa, että itse kohteeseen ei tulisi pyrkiä, päinvastoin juuri se osoittaa, ettei nykyisyyden harhoihin ole tyytyminen: juuri ne ovat vajavaisia ja vääristyneitä.

        Joadin mielestä ihminen on kolmen valtakunnan asukas: hän on aineellinen olento, mikä antaa omat reunaehtonsa, mutta samalla hänellä on myös mieli ja sielu, jotka tekevät hänet osallisiksi animaalista vegetaatiota korkeammista todellisuuksista.

        Koska nämä kyvyt ovat vain ihmisellä ja ne erottavat hänet eläimistä, tarjoavat myös ne hänelle todellisen toimintakentän, toisin kuin ”elämysten” tai ”ilmaisun” arvostaminen niiden itsensä takia.

       ”Objektin hävittäminen” hävittää myös ajatuksen ikuisista totuuksista. ”Philosophia perennis”, joka antoi ihmiselle osallisuuden korkeammista maailmoista, madaltuu älyn, tunteen, vaistojen, halujen ja mieltymysten setvimiseksi.

       Rappeutumaton yhteisö on Joadin mielestä tietoinen olevaisen spirituaalisesta puolesta, erityisesti siitä, miten se ilmenee arvoissa. Hyvyyteen, totuuteen ja kauneuteen liittyvät uskonto ja moraali, tiede ja oppineisuus, niin myös filosofia ja taide.

        Rappeutumattomassa yhteisössä nämä kaikki nähdään suhteessa niiden ”objekteihin”, ideoihin. Rappeutuneessa kulttuurissa ajatus ”objektista” on hävinnyt.

       Älymystö alkaa silloin askarrella henkilökohtaisen kokemuksen parissa ja yrittää johtaa taiteen ja moraalin arvot siitä. Kansanjoukot puolestaan menettävät uskonnon mukana spirituaalisen kokemuksen. Tämä muuttaa myös suhtautumisen taiteeseen, josta häviää ihmistä ylemmän elementin kunnioitus.

        Rappeutunut taide alkaa askarrella toisarvoisen, kiihottavan ja epänormaalin parissa. Novelleissa näkyy humalaisuuden, lapsellisuuden ja idiotismin kultti, joka heijastelee kulttuurin tilaa syvemmältikin.

        Kun kaikki kokemukset ovat periaatteessa arvokkaita, seuraa ennen pitkää, että lasten, neurootikkojen ja perverssien kokemukset ovat kaikkein arvokkaimpia.

        Näyttämötaiteessa ilmenee kyvyttömyys keksiä mitään sanottavaa ja niinpä katsojan kiinnostusta koetetaan lisätä erilaisilla tehosteilla.

        Joad ehdottaa näytelmille neliosaista kieltoluetteloa tason nostamiseksi: Kukaan istuutunut ei saa nousta kolmeen minuuttiin ilman pätevää syytä. Mitään puheenaihetta ei saa keskeyttää alle kahden minuutin. Ainakaan yhdessä näytöksessä ei saa olla tulitikkujen sytyttelyä, ryyppyjen tarjoamisia eikä puhelinsoittoja. Missään vaiheessa ei taustalta saa kuulua radion tai levysoittimen ääntä.

       Joadin tarkoituksena oli ilmeisesti pakottaa näytelmä keskittymään johonkin syvälliseen kysymykseen tyhjän ”actionin” asemesta. Joad itse esiintyi 1940-luvulla huippusuositussa radio-ohjelmassa The ”Brain Trust”, jossa englantilainen viisasten kerho pohdiskeli syntyjä syviä.

         Keskittyminen ja vallankin suuriin peruskysymyksiin keskittyminen ovat noista ajoista tulleet yhä epämuodikkaammiksi. Suomessakin radion ohjelmatarjonta on jo kauan koostunut lähes pelkästä teini-ikäisten hölötyksestä sikäli kuin se ei ole rääkyvää tai jumputtavaa musiikkia, jota on tarjolla kaikkialla halusipa tai ei.

         Termi ”sisällöntuotanto” on kuvaavasti koominen: ”sisältö” on alistetussa asemassa siihen putkeen verraten, jonka kautta sitä pursotetaan vastaanottajille. Sisällön koostumuksella ei ole väliä, tärkeää on sen maksimaalinen leviäminen. Tämän vuoksi on hyvin luontevaa, että mainostajien ja veronmaksajien rahoilla kustannetaan hyvin samanlaista sisältöä.

       Joadin sanomaa on kiinnostavaa pohtia myös nykypäivänä. Sanomattakin on selvää, että hänen kannaltaan rappiota edustaa pyrkimys valtaan vallan itsensä vuoksi. Samaa voi sanoa arkkitehtuurista, joka on keksinyt, että tarkoituksenmukaisuus on kaunista ja nostaa siis koneen kauneusihanteeksi.

         Arvo ei ole inhimillisessä vaan ei-inhimillisessä eli yli-inhimillisessä. Mikäli ymmärrys tästä kokonaan hukataan seuraavat viehtymys ylellisyyteen, väsähtäneisyys, taikausko ja uppoutuminen omaan itseen.

       Rappiokulttuuri keskittyy materiaaliseen, on tunteeton kauneudelle, tietämätön historiasta ja välinpitämätön uskonnosta. Oireyhtymään kuuluu, että byrokraattinen valtio kasvaa kasvamistaan ja yhä kehittyvä työnjako latistaa paikalliset yhteisöt materiaalisen hyödyn nimissä.

       Spesialisaatio johtaa kasvatuksen ja oppineisuuden halveksimiseen. Välitön tarpeentyydytys syrjäyttää ponnistelun, halu voittaa tahdon, lapsellinen pidäkkeettömyys korvaa itsekurin.

       Kaikki nämä rappion ainekset ovat epäilemättä luonnollisia, niitä voinee pitää jopa autenttisina ja ilman pienintäkään epäilystä ne ovat löydettävissä Afrikan viidakoista siinä kuin Peräpohjolan peruskoulusta.

        Rappion ideana on kuitenkin putoaminen (de-cadere), suistuminen korkeammalta tasolta matalammalle. Se, joka on siellä valmiiksi, tuskin voi enää rappeutua, mutta toki hän voi toimia esikuvana.

       Kulttuurin rappion merkitys on juuri siinä. että ”luonnollinen” korvaa käsitteen ”arvokas”. Rappeutuneessa kulttuurissa idealistisesti ymmärretyt arvot saavat osakseen vain ylenkatsetta ja halveksuntaa, koska kulttuuri on menettänyt sen aistin, joka joskus yhdisti ihmisen siihen, mikä oli häntä korkeampaa. Rappiossa palataan takaisin luontoon. Sorrutaan.

        Onko Joad oikeassa löytäessään kaikkialta rappiota ja nähdessään idealismista luopumisen rappion ytimenä?

       Hän ainakin osasi havainnoida ne trendit, jotka ovat läntisessä maailmassa huimasti kehittyneet sitten 1940-luvun. Sana ”rappio” on jo kauan ollut epämuodikas, mikä ei välttämättä todista muuta kuin ettei kaikkialle ulottuva ilmiö enää kaipaa erityistä termiä ja ettei arvottavia käsitteitä nykyään haluta käyttää.

        Itse asiassa ”essentialismi” on niin sanotuissa postmoderneissa piireissä pahimmanlaatuinen haukkumasana, jolla erotetaan taantumukselliset ja takaperoiset näkemykset vakavasti otettavasta kulttuurintutkimuksesta. Kuinka ollakaan, ydinasiaksi tulee näin kysymys ideoista, ”objektista” aivan kuten Joadillakin.

       Amerikkalainen konservatiivi J.R. Johnston Jr. on huomannut yhtäläisyyden Joadin ja amerikkalaisen Richard Weaverin välillä.

       Vanhan Etelän arvojen kannattaja Weaver, joka oli Joadin aikalainen, on aivan samaa mieltä kulttuurin ytimestä kuin tämäkin: universaalit arvot ovat kulttuurin edellytys, keskittyminen ajalliseen ja haihtuvaan on rappiota.

        Kulttuuriin kuuluu tärkeänä osana myös pieteetti ja historian arvostaminen. Nykyisyyden palvonta, presentismi, on siten itsessään syvästi barbaarista. Egalitarismi, sentimentalismi ja hedonismi ovat ne ”pehmeät” arvot, joita Hollywood-humpuuki levittää kaikkialle. Niiden lähteenä on järjen sijasta tunne.

       Weaver tuntuu Joadin lailla jo varhain havainneen hallitsevan trendin, joka vasta nyt on kasvanut täyteen ja ehkä lopulliseen mittaansa. ”Pehmeys” arvona sinänsä on ollut muodikasta jo vuosikymmeniä ja epäilemättä se kuulostaa miellyttävältä ja tuottaa mukavuuteen liittyviä mielikuvia.    

       Kaikenkattavana arvojen kuninkaana pehmeys ei kuitenkaan voi tuottaa muuta kuin rappiota ja alaspäin menoa. ”Pehmeä” ei hyökkää, vaan reagoi ja se mahtuu menemään siitä, missä aita on matalin, mutta siitä myös puuttuu terä eikä se pysty tunkeutumaan pintaa syvemmälle.

       On tuskin sattuma, että ”pehmeys” kulkee käsi kädessä ”tasa-arvon” kanssa ja molemmat ovat ainakin 1960-luvulta lähtien julistautuneet suurimmiksi positiivisiksi arvoiksi, summum bonum.  

       Rappeutuneessa kulttuurissa näyttää sisäiseltä mahdottomuudelta löytää näille vasta-argumentteja, vaikka fysikaalisen analogian mukaan niitä on pidettävä arvojen puutteena eikä arvoina sinänsä.

       Kuten pimeys ei ole yksi väreistä tai absoluuttinen nollapiste yksi lämpötila, eivät pehmeys tai tasa-arvo ole arvoja sinänsä, vaan niiden puuttumista osoittavia tiloja.

        Itse asiassa on yllättävää, miten selkeästi Joad ja Weaver jo yli puoli vuosisataa sitten huomasivat sivilisaationsa keskeiset trendit. Ne vielä uudet ja tuoreet kulttuuri-ilmiöt, joita he silloin arvostelivat, ovat sittemmin jo ehtineet muuttua koskemattomaksi totuudeksi.

        Ne asiat, joita he arvostivat, ovat puolestaan painuneet marginaaliin tai kokonaan hävinneet yleisestä tietoisuudesta.

  

maanantai 16. marraskuuta 2026

Kulttuuritahtoinen kansa?

 

Suomalaisuuden tukipylväs

 

Teemu Keskisarja, Suuri tammi. Kertomuksia kulttuurista, rahasta ja Suomen Kulttuurirahastosta. Suomalaisen kirjallisuuden seura 2014, 351 s.

 

      Ennen sotia syntyi Helsingissä nuorten kansallismielisten miesten ryhmä tai toveripiiri, jota joku keksi ruveta nimittämään ”kesäyliopistoksi”, kun siinä oli mukana useita akateemista uraansa aloittelevia miehiä.

       Tämä joukko ei kuitenkaan edustanut mitään aikansa äärisuuntausta, vaan siihen päinvastoin oli valikoitunut sitä joukkoa, joka oli eronnut Akateemisesta Karjala-seurasta, kun se oli siirtynyt kannattamaan oikeistoradikalismia (ks. Vihavainen: Haun kesäyliopisto tulokset). Kuvaavana voidaan pitää, että joukkoon mahtuivat sittemmin niin U.K. Kekkonen kuin Kauko Kare jopa samaan aikaan.

      Kesäyliopisto harrasti suomalaisuuden asiaa, mutta kunnioitti demokratiaa ja mielipiteen vapautta. Sen aikaansaannoksiin on luettava vuonna 1937 ilmestynyt ”Pidot tornissa”, joka on näihin päiviin saakka paras suomalainen keskustelukirja, johon tuosta aikakaudsta kiinnostuneiden kannattaa aina palata (ks. Vihavainen: Haun faktotum tulokset).

      Kesäyliopiston suurin saavutus ainakin tähän saakka on kuitenkin ollut Suomen kulttuurirahasto, johon idea ilmeisesti tuli suomen kielen tutkijalta Lauri Hakuliselta, joka kerran pöyristyi lukiessaan Svenska litteratursällskapetin tilinpäätöstä ja huomatessaan, millaisia summia ruotsinkielisillä oli käytössään oman kulttuurinsa edistämiseen.

       Laskelmien mukaan ruotsikielisillä oli kulttuuritarkoituksiin lahjoitettuna 800 markkaa vuodessa henkeä koti, kun sitä suomenkielisellä puolla oli vain 40 markkaa.

       Kesäyliopiston kantaviin voimiin kuului L.A. Puntila, josta sodan aikana tuli Valtion tiedoituskeskuksen päällikkö ja sotien jälkeen poliittisen historian professori. Hän oli armoitettu organisaattori ja pyörät pantiin heti pyörimään sellaisen pääoman kokoamiseksi, joka edes hiukan tasoittaisi tietä myös maan valtaväestön kulttuurin kehittämiselle.

       Uuden elimen nimeksi päätettiin panna Suomen kulttuurirahasto, eikä sen sijaan esimerkiksi ”Suomalainen kulttuurirahasto”, jota se kyllä tosiasiallisesti oli. Perustajilla ei ollut halua alleviivata suomenkielisyyttä tässä yhteydessä, mutta toisaalta omaksuttu sanamuoto antoi monelle aihetta kuvitelmaan, että kyseessä oli valtion virallinen elin. Näyttää siltä, että tällaiset kuvitelmat ovat yleisiä tänäkin päivänä.

      Mitä valtioon tulee, se oli ennen sotia rutiköyhä ja joutui panostamaan esimerkiksi puolustukseen enemmän kuin pystyikään. Myös koulutus oli valtava menoerä ja sosiaalivakuutuskin alkoi jo vaatia omaa rahoitustaan siihen aikaan, kun Kulttuurirahasto perustettiin.

       Kulttuurille myönnettävät varat olivat todella vähissä eikä pian päälle tunkeva sota-aika tilannetta suinkaan parantanut.

       Alkupääoma Kulttuurirahastolle kerättiin kansakoululasten toimesta ovelta ovelle- keräyksellä. Toki myös testamentteja alettiin pian saada tähän tarkoitukseen ja varsinainen onnenpotku tapahtui Heikki Huhtamäen lahjoittaessa suuren elintarvikekonserninsa osake-enemmistön uudelle rahastolle.

        Lahjotusten taustalla kyseessä oli ainakin osaksi aito kansallismielisyys ja kulttuuritahto, mutta myös nousukkaiden halu näyttää, mihin he olivat pystyneet ja myös tehdä nimensä ja elämäntyönsä kuolemattomiksi.

       Huhtamäen kohdalla taustalla oli myös suurenpuoleinen verosotku, joka olisi johtanut ikävyyksiin, ellei asiaa olisi suurlahjoituksen perusteella painettu villaisella. Joka tapauksessa Huhtamäki-yhtymä ja Kulttuurirahasto olivat sen jälkeen naimisissa ja liitosta tuli onnellinen.

      Myös monet muut suomenkieliset yrittäjät testamenttasivat tai muuten lahjoittivat omaisuuttaan rahastolle. Toisin kuin ruotsinkielisellä puolella, ns. vanhaa rahaa ei ollut käytettävissä, mutta uutta sen sijaan jo alkoi pikku hiljaa löytyä.

        Lukuisten lahjoitusten kanssa eläminen ei ollut ihan yksinkertaista, sillä lahjoittajat panivat rahojensa jakamiselle erilaisia ehtoja, jotka joskus kävivät ajan mittaan mahdottomiksi, kun itse se asian, jonka hyväksi lahjoitus oli tehty, menetti merkityksensä. Näin esimerkiksi pienviljelijöitä valistavan mallitilan perustaminen ja ylläpitäminen.

      Kulttuurirahaston suureksi ystäväksi tuli pian Kansallis-osake pankki, joka muutenkin rahoitti suomenkielistä toimintaa, kun taas PYP/SYP ja HOP olivat vankasti ruotsinkielisiä.

       Kasinohuumassa suuretkin pankit sitten menivät kanttuvei ja siinä samassa monet yritykset. Huhtamäellekin tarjottiin jo miljardilainaa Amerikan valloittamiseksi, mutta se yritys jäi onneksi tekemättä.

       Kaiken kaikkiaan Kulttuurirahastoa on hoidettu ilmeisen konservatiivisesti ja vastuullisesti pyrkimättä voiton tekemiseen, rahastoillahan ei ole osakkaita, vaan edun saajia ja itse asiassa nollatulos on optimaalinen päämäärä, mikä tietenkin tarkoittaa myös jaettavan rahan riittävää saamista.

      Kun säätiön omaisuus kuitenkin koostuu 80-prosenttisesti osakkeista, on salkun hoitaminen vastuullista työtä, jossa ei saa nukahtaa eikä liioin ole syytä hötkyillä. Tämän kirjan mukaan hommat on hoidettu varsin asiallisesti, enkä epäile, että mikäli toisin olisi, ei kirjoittaja olisi sitä arkaillut sanoa. Kulttuurirahaston avulla ei kukaan ole henkilökohtaisesti rikastunut, suomalainen kulttuuri sen sijaan kyllä.

     Muuan suomalainen sankaritarina oli aikoinaan Nokia, joka välillä jo näytti konkurssikypsältä ennen huimaa nousukiitoaan. Kulttuurirahastokin myi osakkeitaan pois, mutta jätti niitä kuitenkin riittävästi saadakseen sitten melkoisen potin, jonka myös ymmärsi lunastaa ennen romahdusta.

       Tietääkseni suuriin Nokialla rikastuneisiin tahoihin kuului Svenska Kulturfonden ja tämän kirjan mukaan käytettävissä olevien kulttuurin apurahojen suhde suomen- ja ruotsinkielisellä puolella on säilynyt jokseenkin samana uin se oli Kulttuurirahastoa perustettaessa.

      Nykyään kulttuurirahasto on oloissamme valtava toimija ja tietenkin moni on iskenyt siihen silmänsä ja päättänyt, että koko homma olisi otettava valtiolle tai vähintäänkin pantava verolle. Vaara on ilmeisesti ollut todellinen, mutta järki on ainakin toistaiseksi voittanut.

Säätiön verollepano, saati sen valtiollistaminen karkottaisi todennäköisesti lahjoittajat, jotka ovat olleet avainasemassa suomalaisen kulttuurin tukemisessa. Ilman kulttuurirahastoa sen tilanne olisi varsin surkea, vaikka toki rahastoja on muitakin ja Suomen Akatemia lienee yhä suurin apurahojen jakaja.

       Huolimatta tietystä mammuttimaisuudestaan ja jakaantumisestaan lukemattomiin pienempiin rahastoihin ja 17 maakuntarahastoon kulttuurirahasto on kyennyt myös hoitamaan erinäisiä yksittäisiä ”palokuntatehtäviä” ja rahoittamaan joustavasti esimerkiksi Lappeenrannan Huhtiniemen kaivaukset, kun oli ratkaistava suureksi paisunut kiistakysymys siitä, oliko sinne haudattu suuri määrä teloitettuja jatkosodan karkureita vai ei.

     Kulttuurirahastolla on myös joukko huippukalliita soittimia, joita se lainaa lahjakkaille nuorille muusikoille. Aikoinaan se rahoitti myös Parnasso-lehteä, josta tuli kansainvälisesti merkittävä kirjallisuuskritiikin foorumi.

       Koska rahaa riittää vain joka kymmenennelle hakijalla (ruotsinkielisellä puolella joka toiselle),on ymmärrettävää, että rahaston piirissä tehdyt ratkaisut saavat usein sapekasta kritiikkiä. Yksityiset säätiöt ovat kuitenkin sidottuja vain omiin sääntöihinsä ja kansalaisen on syytä hyväksyä se, että rahoituksen saaminen yksityiseltä taholta ei ole mikään perusoikeus, jonka eväämisestä voisi vaikka nostaa oikeusjutun.

      Toki ratkaisujen pitäisi olla järkeviä ja mahdollisimman suurta kulttuurista hyötyä tuottavia, mutta aina ei siinäkään voi onnistua. Normaalitapauksessa siihen ainakin näyttäsi pyrityn, mutta vajavaisiahan kaikki vaimosta syntyneet ihmiset ovat.

        Tämä kirja on miellyttävän ulkokohtaisella otteella kirjoitettu, eikä rakentele mitään pyhimyskuvia päähenkilöistään tai edes koko organisaatiosta. Joskus onnistutaan paremmin ja joskus huonommin jaon kiinnostavaa seurata, millaisten ongelmien kanssa tälläkin alalla jouduttiin toimimaan.

       Kuluneiden noin kolmen sukupolven mittaan yhteiskunta ja koko maailma mullistuivat ja siinä samalla muuttui myös itse kulttuurin asema ja merkitys valtakunnassa ja ihmisten mielissä. Se heijastui tietenkin myös Kulttuurirahaston toiminnassa.

       Luulenpa, ettei eduskunnassa tällä hetkellä istu yhtään ihmistä, joka olisi yhtä hyvin perillä suomalaisen kulttuurin historiasta kuin tämän kirjan kirjoittaja. Ehkäpä se jotakuta hämmästyttää ja kenties harmittaakin.

 

sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Vakoilun maailmasta

 

Vastavakoilu iski

 

Seppo Konttinen, Kari Vitie, Punainen lanka. Mediapinta 2026, 196 s.

 

     Suomalaisten saavutukset radiotiedustelussa ja koodinmurtajina toisen maailmansodan aikana olivat tunnetusti hyvät ja tähän toimintaan panostettiinkin paljon. Sodan päättyessä tiedustelumiehet ja -naiset aineistoineen siirrettiin aluksi Ruotsiin ns. Stella Polaris-operaatiossa ja moni jatkoi sitten matkaansa mikä minnekin. Alan suuri kehittäjä Reino Hallamaa ryhtyi viljelemään kukkia Málagassa.

       Venäläisten kiinnostusta asiaan lisäsi se, että monet tiedustelijoista olivat venäläistä syntyperää ja Neuvostoliitto piti heitä sen vuoksi ”ominaan” tai pikemmin entisinä ominaan ja siis pettureina. Ns. Leinon vangit saivat tuomionsa ”neuvostovastaisesta toiminnasta”, vaikka olivat Suomen kansalaisia.

        Raja-Karjalasta kotoisin olevien, ortodoksista uskoa tunnustavien henkilöiden nimet olivat Suomen itsenäistyessä kauttaaltaan venäläisiä. Useimmiten he eivät toki osanneet venäjää sen enempää kuin ne monet suomalaiset, joiden sukunimet olivat ruotsalaisia ja joiden etunimet aina kirjoitettiin kirkonkirjoihin ruotsalaisessa muodossa.

        Suurvalloilla on ollut oma tapansa kirjata alamaisensa ja kautta koko laajan Venäjän imperiumin sen useimpien alamaisten nimi oli virallisesti aina venäläisessä muodossa, vaikka he eivät olisi osanneet tuota kieltä sanaakaan tai käyttäneet virallista nimeään.

       Alueiden itsenäistyessä merkit vanhasta alistussuhteesta on usein haluttu hävittää ja nimet on muutettu kunkin asianomaisen kansallisuuden käyttämään muotoon.

      Käkisalmesta lähtöisin oleva Arseni Poljakov (vanhan kirjoitustavan mukaan Poljakoff) oli aikanaan muuttanut Pietariin ja todella myös omaksunut kielekseen venäjän. Vallankumousvuonna perhe katsoi paremmaksi siirtyä turvallisempiin maisemiin ja muutti takaisin Suomeen.

     Suomessa sukunimi muutettiin muotoon Palko ja Arsenin pojasta Juri Poljakoffista tuli Yrjö Palko. Vastaavia nimenmuutoksia venäläismuotoisesta suomalaiseksi oli maailmansotien välisenä aikana jopa tuhansia ja ruotsalaisesta suomalaiseksi tietysti vielä paljon enemmän (ks. Vihavainen: Haun sukunimet tulokset).

      Nimenmuutoksessa ei siis ollut mitään kummallista. Suomalainen sukunimi joka tapauksessa sopi paremmin nuoren itsenäisen Suomen puolustusvoimissa palvelevalle ja sinnehän Palkokin siirtyi leipäänsä tienaamaan. Mainittakoon, että venäläisiä tuli saman työnantajan palvelukseen enemmänkin, muun muassa lentäjiksi.

       Palko oli matemaattisesti lahjakas ja kouluttautui radiotiedustelijaksi ja koodinmurtajaksi. Itse asiassa hän kuului tämän alan uranuurtajiin ja vaikutti vielä sodan jälkeen ns. Viestikoelaitoksen järjestämisessä. Sehän tuli koko kansalle tutuksi, kun yli-innokkaat journalistit tekivät siitä jutun Helsingin Sanomiin ja joutuivat sen takia leivättömän pöydän ääreen.

       Joka tapauksessa radiotiedustelu saavutti sodan aikana merkittäviä menestyksiä ja sen palveluksia arvostettiin myös aseveljen taholla. Taitureiksi kehittyneet tiedustelumiehet oppivat lukemaan nopeasti salasanomia ja tunnistivat naapurin ”titarit” jo ns. käsialastaan.

       Toiminta oli tietenkin erittäin salaista ja sodan jälkeen sitä sovellettiin myös liittoutuneiden valvontakomissioon. Se oli laitonta, kuten myös asekätkentä, mutta erittäin tarpeellista. Kukaan ei voinut tietää, mihin naapuri valmistautui ja kyky ennakointiin on puoli selviämistä.

       Yllättävää kyllä, Neuvostoliitto käyttäytyi Suomessa korrektisti, mitä tuskin voi muista maista sanoa. Tietenkin se myös harjoitti vakoiluksi nimitettävää tiedustelun lajia, mutta niinhän suomalaisetkin tekivät. Se oli normaalia, mutta siitä ei saanut jäädä kiinni.

      Yrjö Palkon poika Veikko seurasi isänsä jälkiä tiedustelumiehenä, mutta erifirmassa. Puolustusvoimien sijasta hän palveli Suojelupoliisissa, joka perinteisesti oli huonoissa väleissä armeijan kollegoidensa kanssa.

       Veikon erikoisalaksi kehittyi vastavakoilu, venäläisten agenttien paljastaminen. Tämä vaati paljon tylsää rutiinityötä, kuten esimerkiksi epäiltyjen varjostamista vanhojen ohranan agenttien tapaan. Dokumenteista oli myös kaivettava esille kaikki mahdollinen tieto, jotta saataisiin myös keksityt henkilöllisyydet paljastetuiksi.

       Sellaisia löytyikin ja muutaman tarina on jo alan harrastajien yleisesti tuntema. Ulkopuolisesta on kuitenkin hieman outoa, että tuollaisten valehenkilöllisyyksien luomiseen uhrattiin niin paljon vaivaa, vaikka he sitten näyttävät olleen sellaisissa asemissa, että he tuskin saattoivat saada haltuunsa mitään arvokasta tietoa.

       On tietenkin mahdollista, että suunnitelmat tähtäsivät paljon pitemmälle. Sikäli kuin voi päätellä, saadut tiedot joka tapauksessa olivat aika vaatimatonta tasoa esimerkiksi tieteellis-teknisellä puolella, jonka kautta pyrittiinkin usein luomaan suhteita rapakon taakse. Poliitikkojen ns. kotiryssäjärjestelmä oli jo toista. Sen avulla saatettiin päästä sisälle korkeimman tason ajatteluun ja jopa toimintaan.

       Veikko Palko käräytti useita vakoojia ja toimitti heille paluulipun Vainikkalan kautta takaisin Moskovaan. Todella suuret kalat olivat kuitenkin asia erikseen. He seurustelivat avoimesti tai ainakin puoliavoimesti jopa korkeimpien päättäjien kanssa. Itse asiasa ”kotiryssästä” tuli jopa jonkinlainen statusasia, joka osoitti, miten merkittävä tämä tai tuo henkilö oli.

      Vastavakoilija Palko siirtyi sitten aikanaan eläkkeelle, mutta ei malttanut jättää vanhaa työtään, josta nyt tuli harrastus. Kun Palko sitten sattui voittamaan Eurojackpotissa 61 miljoonaa euroa, hän sijoitti osan rahoistaan säätiöön, joka tuki tuota vastavakoilutoimintaa.

       Heikko kohta asiassa oli, ettei eläkkeelle siirtyneelle vastavakoilijalle olisi saanut antaa salaiseksi merkittyä materiaalia. Palko ja ilmeisesti jokunen muukin sitä kuitenkin saivat ja säilyttivät kotonaan. Vastaavastihan tunnettu EU:n tiedustelupäällikkö, amiraali Alafuzoff säilytti materiaalia kodissaan ja sai ehdottoman vankeustuomion.

       Nämä asiat tulivat viranomaisten tietoon ja luultavaa on, mettä se tapahtui venäläisten suosiollisella myötävaikutuksella. Palkon tapaus antoi aiheen oikeusjuttuun, jossa Supon päällikkökin ryvettyi. Palko itse oli jo kuollut, mutta hänen rahojensa turvin tehtyä toimintaa alettiin setviä tavalla, joka on maallemme yhtä tyypillistä kun se olisi monelle muulle maalle epätyypillistä.

        Tämän asian jutun paljastajat tietenkin ymmärsivät, ellei se sitten tapahtunut Helsingin Sanomien toimesta.

       Epäilemättä lain noudattamisen valvominen on oikeusvaltion kannalta tärkeää. Toivoa sopii, että se ei muutu itsetarkoitukselliseksi toiminnaksi, jota maamme vahingoittamiseen pyrkivät tahot sitten käyttävät hyväkseen.

    Koko Veikko Palkon tarina on sangen kummallinen ja kirjoittajat ovat kytkeneet siihen monia sellaisia nimiä, jotka ehkä mieluummin olisivat halunneet jäädä mainitsematta. Huhujen mukaan kirjan julkaiseminenkin uhkasi jäädä tapahtumatta kustantajan säikähdettyä mahdollisia oikeustoimia.

lauantai 14. marraskuuta 2026

Suuren murroksen aikaa

 

Eteläisen naapurin näkökulmaa

 

      Sen kunniaksi, että nyt alkavat taas Helsingissä Martin markkinat, joilla Viro monipuolisesti esittäytyy, kaivan blogieni aarteistosta muistiinpanoni Jaan Krossin suurteoksesta.

      Akkanikin on tuota kirjaa parhaillaan lukemassa. Selvyyden vuoksi: 1600-luvulla kirjoitetussa Suomen kronikassa sanotaan, että Suomen kahdeksas kuningas oli nimeltään Ukko, jonka vaimo oli nimeltään Akka. Sen mukaan, vakuuttaa kronikka, kaikkia erityisen arvostettuja naisia kutsuttiin Suomessa lisänimellä Akka. Siitä, mitä Ukko tai Akka saivat aikaan ja miten heidän elämänsä päättyi, ei ole säilynyt tietoa, kirjoittaja harmittelee.

     Jaan Krossin kirjan aiheena ja pohjana on Balthasar Russowin kronikka, joka kuuluu sittenkin olevan myös suomennettu, vaikka aikoinaan kuvittelin, ettei ole.

       Joka tapauksessa kronikka antaa Pontus de la Gardiesta, erityisesti Lappeenrannassa hyvin muistetusta ranskalaissukuisesta merkkimiehestä varsin erikoilaatuisen kuvan, jota ei suomalaisesta historiankirjoituksesta löydä.

       Toki Krossin kirja on kirjoitettu neuvostoaikana, millä voi ajatella olleen jotakin vaikutusta sen sisältöön. Eihän silloin julkaistu mitä tahansa. Oli tai ei, mielestäni sen antama ja hyvin monien virolaisten tuntema kuva tietyn aikakauden historiasta on kiinnostava myös meidän suomalaisten kannalta.

Tässä siis vanha blogi:

torstai 31. elokuuta 2023

Ruttoa, naisia ja sortovaltaa

 

Viron kohtalonvuosia ja Tallinnan naisia

 

Jaan Kross, Uppiniskaisuuden kronikka. Balthasar Russowin tarina (Kolme katku vahel I-IV). Suomentaneet Kaisu Lahikainen ja Jouko Vanhanen. WSOY 2003, 1245 s.

 

     Vanhan sanonnan mukaan suuri kirja on suuri paha (Mega biblion -mega kakon). Joskus se tuli mieleeni tätäkin kirjaa lukiessa, vaikka kyseessä on hieno historiallinen romaani, joka jaksoi pitää otteessaan viikkokausia. Vuoteessa monen kilon painoinen perheraamattu joka tapauksessa oli hankala.

      Mutta tämä nyt on toisarvoista. Joka tapauksessa, kun uutta painosta otetaan, kehottaisin jakamaan kirjan neljään osaan, kuten tekijäkin on tehnyt. Elefantti syödään parhaiten palasina.

       Muuten kirja on aika yllättävä otteeltaan. Liivinmaan vaiheista on paljon kronikoita, mutta Balthasar Russowin kronikka on ilmeisesti paras ja kuuluisin. Sitäkään ei muuten ole suomeksi saatavissa, minkä kustantajat ystävällisesti huomioikoot. Kyllähän Viron historia nykyään monia kiinnostaa.

       Joka tapauksessa Viron historian 1500-luku, jota Russow kronikassaan kuvasi osittain myös aikalaisena, oli todella kirjavaa ja dramaattista aikaa. Vanha ritarikuntavaltio tuhoutui uskonpuhdistuksessa ja taisteluissa ja tilalle tunkivat suojelijat niin Venäjältä, Tanskasta, Puolasta kuin Ruotsista.

       Tallinnan muurien sisälle valloittajat kuitenkin pääsivät enimmältään liittolaisiksi otettuina ja vanhat instituutiot, jotka perustuivat saksalaisherruuteen ja maarahvaan halveksintaan, säilyivät. Viro ja koko vanha Liivinmaa kärsivät valtavasti Liivinmaan sodassa ja väestömääräkin romahti noin neljännekseen.

       Suomen Iso viha oli tähän verrattua lopultakin sangen normaali miehitysaika, mikä tosin oli maamme historiassa aivan poikkeuksellinen asia.

       Sanon taas ”maamme”, jotta muistettaisiin, että jo 1500-luvulla Suomi oli olemassa. Se tulee usein esille tässäkin kirjassa.

       Kun otetaan huomioon, miten dramaattista materiaalia itse historia tarjoaa Viron 1500-luvusta, hämmästyttää oikeastaan se, ettei sitä ole tuotu esille sentimentaalisemmin ja enemmillä superlatiiveilla. Aikalaislähteissäkin olisi ollut paljon huikeita aineksia.

       Tarjolla olivat ne kuvaukset moskovalaisten raakuuksista, joita liivinmaalaiset jo vuosisadan alussa levittivät ja jotka Kari Tarkiaisen mukaan olivat länsimaisen russofobian ensimmäinen ilmentymä.

        Oli tataareita, jotka ryöstivät ja tappoivat aina Suomen rannikoilla saakka, oli patologinen sadisti Iivana Julma ja hänen kätyrinsä, oli Juhana III:n ja Iivanan haukkumakirjeet ja uskomaton kiista Katariina Jagellonicasta ja niin edelleen ja niin edelleen.

        Kross kuvaa kuitenkin ennen muuta yhden todellisen historian henkilön elämää aikansa Tallinnassa, jonka kadut ovat enimmäkseen yhä samat kuin tuolloin. Tallinnan monen kerroksen väki, alkaen virolaisesta rahvaasta saksalaisten käsityöläisten ja kauppiaiden kautta hamaan Toompean ylhäiseen ja pöyhkeään ritaristoon on kuvauksen keskipisteenä.

       Russow, joka oikeasti oli alhaista sukua, pääsi opin tielle ja valmistui Saksassa papin virkaan, jota sitten hoiti Pyhän hengen (Pühavaimun) kirkossa, joka palveli rahvasta. Nigulisten kirkko oli sen sijaan saksalaisille, Olevisten kirkko ulkomaalaisille ja Tuomiokirkko ritaristolle, jonka hallitsema Toompea itse asiassa oli oma kaupunkinsa.

       Kuten muidenkin normaalien ihmisten, Russowin elämä keskittyi perheen -ja keskeisesti naisten- lasten ja työn ympärille. Vaimoja hänelle kertyi perätysten kolme ja kirjan nimenä olisikin voinut olla myös kolmen vaimon eikä kolmen ruton (katkun) vaiheilla. Toki nuo rutot olivat myös kaameita hetkiä, jotka pahoin ravistelivat kaupunkia.

       Mutta politiikka on myös hyvin vahvasti tarinassa mukana. Kuten sanottu, mitään ylenmääräistä dramatisointia tai ainakaan moralisointia sodista ja hirmutöistä ei kirjassa ole. Siinä suhteessa myös Russowin kronikka muistuttaa Lätin Henrikin kronikkaa, jossa yhä uudelleen riemuitaan vihollisen tappamisesta ja ryöstämisestä (ks. Vihavainen: Haun henrikin kronikka tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) )ast

        Kross panee Russowin kuitenkin kärsimään suuria valinnan tuskia kuin Kristus temppelinharjalla: ylistääkö epäinhimillistä roistoa? Nuoleskellako säälimätöntä raakuutta ja saada sen palkkioksi mahdollisuus pitää virkansa ja ylhäissäätyinen vaimonsa vai mennäkö Pranglin saarelle köyhäksi saarnaajaksi?

      Russowin kiusaaja tässä kirjassa on Pontus de la Gardie -tuo ranskalaissyntinen Ruotsin joukkojen päällikkö, joka niin hyvin menestyi taistelussa venäläisiä vastaan ja siis valmisti tietä Viron ja Liivinmaan hyvälle Ruotsin ajalle, jota yhä muistellaan kaipauksella.

       Mutta mikä mies oikeastaan oli tuo Pontus, jota Kross kuvaa paholaismaiseksi jopa ulkonäöltään? Oliko hän parempi kuin puolalaiset, tanskalaiset tai edes venäläiset? Ei suinkaan. Kaikki ne olivat yhtä pahoja ja etenkin saksalaiset olivat se ikuinen sortaja, joita vastaan talonpojat nousivat tässäkin kirpassa Saksalaiset ne olivat, jota aina pyrkivät painamaan talonpoikien naamaa sontaan ja elivät heidän niskoillaan.

       Mitä Pontukseen tulee, hänen raakuutensa oli kuitenkin Russowin (tai Krossin) silmin poikkeuksellinen. Muun muassa Narvan valloituksen jälkeen hän antoi ryöstää kaupungin ja aivan tarpeettomasti tappaa kaikki sen asukkaat, seitsemän tuhatta henkeä. Samanlaista hän tekin muuallakin.

       Vastoin vakaumustaan Russow kuitenkin ylistää Pontusta ja hänen herraansa Juhana III:a, joka on samanlainen hirviö. Siitä hän saa palkkansa, mutta menettää sielunsa. Tai, nyt hän Pontuksen avulla pelastuu raatiherrojen vihalta, joka muuten olisi heittänyt hänet turmioon tai ainakin Pranglin saarelle rutiköyhäksi papiksi. Inhimillistä, kovin inhimillistä.

       Toki ruotsalaisilla on myös hyvä miehiä ja kansaan kohdistuvaa huolenpitoa. Yksi esimerkki on Kristian Agricola, Suomen uskonpuhdistajan poika, joka tulee piispaksi ja alkaa puuhata kansanopetusta, mutta kuolee pian äkillisesti.

       Katsoin muuten Pontus de la Gardiesta kertovaa artikkelia Wikipediasta. Suomalainen versio tiesi hänestä tuskin mitään Muut olivat laajempia ja venäjänkielinen näyttää äkkivilkaisulla käsittävän jopa kymmeniä sivuja. Suomeksi Pontuksen hirmutöitä ei mainita, mutta Viron historioissakin ne aina noteerataan.

        Itse asiassa koko Liivinmaan sota näyttää meillä unohdetun ja tuskin muistetaan edes siihen meillä liittyneitä ns. Pitkää vihaa ja Pohjoismaista seitsenvuotista sotaa.

       Sen sijaan taas tässäkään kirjassa, jossa myös kuningas Sigismund astuu näyttämölle, eivät taistelut Suomessa tule esille. Luonnolliseti jää unholaan myös Nuijasota, joka tapahtuu hieman ennen Russowin kuolemaa.

       Mahtaisikohan olla aika kirjoittaa myös sellaisia historiateoksia, joissa Suomen ja Baltian historia esitettäisiin samanaikaisesti? Se saattaisi auttaa suhteuttamaan asioita. Suomi oli historiassa joskus poikkeustapaus ja joskus ei, mutta tuskin koskaan se oli todella eristynyt ympäristöstään, Virosta nyt ainakaan.

       Krossin teos on alun perin ilmestynyt vuonna 1983, mikä sekin saattaa selittää jotakin. Näyttää kutenkin siltä, ettei hän tehnyt siihen muutoksia myöskään Neuvostoliiton romahdettua. Mieleen tulee väkisinkin kysymys, oliko myös Kross ollut temppelin harjalla?

       Suomenkielisen laitoksen alkusanoissa hän pyytelee anteeksi sitä, ettei asioihin enempää myönteisesti kuin kielteisestikään suhtautuessaan ollut riittävän selväsanainen. Sitä voimme miettiä.

       Saattaa olla, että tätäkin kirjaa on osattava lukea oikealla tavalla. Kaikki ei ehkä olekaan sitä, mitä sen sanotaan olevan.

 

perjantai 13. marraskuuta 2026

Kohti lopullista vetelyyttä

 

Pehmeyden aika

 

       Kaikkein alkeellisimmalla tasolla ollessaan ihminen alkaa arvottaa maailmaa sen primitiivisimpien attribuuttien perusteella: pehmeä -hyvä, kova -paha, vihreä -hyvä, sininen -paha, lämmin -hyvä, kylmä -paha ja niin edelleen. Kyseessä on vauvan ja sylilapsen luonnollinen ja väistämätön pyrkimys, jossa lämpimän tissin saaminen suuhun merkitsee täyttymystä eli absoluuttista onnellisuutta.

        Aikuisen ihmisen maailma on olosuhteiden pakosta kuitenkin vaativampi ja ajoittain se on ollut hyvinkin vaativa ja pakottanut jopa kaikki erilaisiin uhrauksiin koko yhteisön hyväksi, jotta tuon pehmeän euforian mahdollisuus olisi edes niille sylilapsille saatavilla.

        Nykyinen aika, jolloin erilaiset koneet ja robottipalvelijat suorittavat suurimman osan karkeasta työstä, on jo irtautunut kauas niistä ankarista ajoista, jolloin kokonaiset kansat joutuivat tekemään äärimäisiä uhrauksia säilyttääkseen edes olemassaolonsa. Silloin kovuudella, sankarikultilla ja vähään tyytyväisyydellä oli tilauksensa.

       Nyt asiat ovat toisin. Tässä yltäkylläisyyden yhteiskunnassa (Affluent society) on jo suurelle enemmistölle mahdollista jäädä palveltavan lapsen asemaan ja vastaavasti sellaisen vaatimisesta on tullut aivan luonnollista. Onhan se ainakin periaatteessa mahdollista.

        Se, että ”pehmeydestä” on tullut suorastaan yleinen ja kaikkialle sovitettava ”hyvän” synonyymi, ei ole kuitenkaan mikään itsestäänselvyys eikä se ole vailla koomisuutta kaikessa avoimessa infantilismissaan.

         Näin nyt joka tapauksessa on tapahtunut ja asian voi ymmärtää sen uuden tilanteen valossa, joka on mahdollistanut mukavuudenhalun nousemisen karaistuneen ahkeruuden ja kestävyyden vaihtoehdoksi ja yleensä halun korottamisen tahdon sijalle ihmisen tärkeimpänä pontimena.

        Joitakin aikakaudelle syvästi tunnusomaista uutta on siinä, että kuluttamisesta kuluttamisen vuoksi ei ole ainoastaan tehty sallittua asiaa, vaan jopa hyve ja velvollisuus, joka hyvinkin on tuottamisen veroinen. Koskaan ennen maailmassa ei moista olisi voitu edes kuvitella.

       Jokaisella aikakaudella on omat sankarinsa. Ei ole sattumaa, että nykyinen aika on feminiinisyyden, jopa mahonkin feminiinisyyden aikaa ja että se etsii nimenomaan feminiinisiä sankareita myös menneisyydestään.

         Näin tietenkin on, enkä edes vihjaa siihen, ettei näin saisi olla. Jokainen yhteiskunta tekee sellaista, jota se tarvitsee. Nyt sitten tarvitaan jo jotakin vallan muuta kuin vielä sata vuotta tai edes puoli vuosisataa sitten.

    Ja silti naurettavuuksin meneminen on yhä ja tässäkin asiassa mahdollista.

Tässä vajaan kymmenesvuosisadan ikäinen blogi aiheesta:

 

perjantai 22. tammikuuta 2016

Pehmeyden viettelys

 

”Pehmeiden arvojen” viettelys

 

      Mainio venäläinen loogikko Aleksandr Zinovjev väitti aikoinaan, että neuvostojärjestelmä vastasi erinomaisesti ihmisen luonnollisia taipumuksia ja oli sen takia erittäin vakaa.

       Ihminenhän pyrki luonnostaan aina menemään siitä, missä aita on matalin ja haalimaan itselleen mahdollisimman paljon ja antamaan mahdollisimman vähän. Ihmisluonto oli kuin painovoima, joka veti ihmistä jokaiseen kuoppaan ja syvennykseen kuin tahdotonta vettä.

       Sieltä nouseminen taas vaati ponnistuksia ja tahdon terästämistä. Sitä voitiin sanan klassisessa mielessä kutsua kulttuuriksi ja kulttuuritahdoksi. Se edusti kovuutta ja järjestystä, joka oli pantava entropiaa vastaan.

        No, väärässähän Zinovjev oli tuon neuvostosysteemin kestävyyden suhteen ja ilmeisesti myös hänen ihmiskuvansa oli liian simppeli, kuten filosofeilla ja etenkin loogikoilla saattaa yleensäkin olla. Eihän ihminen ole erityisen rationaalinen saati looginen olento.

        Mutta yhtä kaameaa ajattelun rappiota edustaa puhe kovista ja pehmeistä arvoista, joista jälkimmäiset on tapana esittää edellisten vastakohtina ja ainoina kannatettavina. Sikäli kuin olen havainnut, kyseessä on alun perin feministisen liikkeen piirissä syntynyt ajattelun kukkanen, joka yhä kukoistaa monien säikkymättömien älykääpiöiden keskuudessa.

        Muistan eräänkin suomalaisen feministin, joka jakoi ihmiskunnan naisihmisiin ja miesihmisiin ja selitti, että edelliset ovat luonnostaan ekologisia arvoja kannattavia, suuria koneita (pahoja!) pelkääviä ja kammoksuvia olentoja, jotka vastustavat kaikkea väkivaltaa ja edustavat suvaitsevaisuutta, rakkautta ja rauhaa. Heille siis piti kuuluman tulevaisuuden, mikäli se onnellinen olisi.

       Sinänsä tämä pehmeiden arvojen naisellistaminen lienee vielä keskimäärin toimiva yleistys, mutta mikäli sen vastakohta eli pyrkimys järjestykseen ja loogiseen ajatteluun, kyky kieltäymykseen, taisteluun ja ponnisteluun demonisoidaan koviksi arvoiksi, joiden pitää väistyä pehmeiden tieltä, ollaan hyvää kyytiä menemässä suoraan helvettiin eli luisumassa sinne, minne painovoima kuljettaa.

            Silloin meistä ja yhteiskunnastamme tulee hyväksikäytettävä objekti, jonka hajoaminen ja häviäminen muiden ravinnoksi on vain ajan kysymys.

       Arkkipiispa Mäkinen näyttää Kirkko ja Kaupunki –lehden mukaan esittäneen huolestuneisuutensa kovista arvoista: ”Näyttää siltä, että hiljaa hiipien on tapahtunut ilmapiirin ja asenteiden muutos, ikään kuin ihmisiin voisi pelkän taustansa takia suhtautua epäluuloisesti. Minusta tämä on pelottava ilmiö”.

       Jatkoa seuraa: ”turvapaikanhakijoiden määrä ei ole ongelma tai turvallisuuskysymys, vaan tehtävä, joka pitää hoitaa”. ”Suomessa ei ole kriisiä, jota voisi verrata esimerkiksi Lähi-Idän maiden tilanteeseen”. ”Suomi on erittäin vauras maa… jolla on varaa auttaa tarvitsevia taustaa kysymättä”.

       Minusta on pelottavaa, miten pahasti pehmeiden arvojen ideologia näyttää syöpyneen kristillisen kirkkomme ytimiin.

        Näyttää siis siltä, että arkkipiispan mielestä kaikki on kunnossa, kun maahamme tunkeutuu kenenkään estämättä, kutsumatta tai valikoimatta taustaltaan kaikenlaista väkeä niin paljon kuin viitsii tulla.

        Ilmeisesti heitä on, pehmeyden maksimoimiseksi, otettava vastaan niin kauan kuin tarjontaa riittää ja tarjottava heille tämän maan sosiaalipalvelut taustaa kysymättä. Ehkäpä luonnollinen raja tulee vastaan siinä vaiheessa, kun oma tilanteemme on yhtä huono kuin Lähi-Idässä? Vai milloin se arkkipiispan mielestä tulee?

        Pehmeys ei ole samaa kuin rakkaus tai lähimmäisistä huolehtiminen. Pehmeys voi merkitä ja usein merkitsee vastuuttomuutta, retkumaisuutta, tahdottomuutta ja yleistä kelvottomuutta, joka ennen pitkää johtaa tuhoon.

        Ellei pehmeyden vastapainona ole tarvittavaa määrää kovuutta ja järjestystä, se aiheuttaa vuorenvarmasti epäoikeudenmukaisuutta, anarkian mielettömyyttä ja vahvimpien nousemista polkemaan heikkoja. Tämän tietää jopa jokainen hoitotäti.

        Ei maamme ilmapiiri ole yhtäkkiä koventunut. Sen sijaan siinä on syntynyt reaktio äärimmäiseen pehmeyteen ja vastuuttomuuteen. On herännyt oikeutettu vaatimus siitä, että valtio hoitaisi sille kuuluvan järjestyksen, ne kovat tehtävät, jotka tekevät oikeudenmukaisen yhteiskunnan mahdolliseksi.

       75 prosenttia suomalaisista on huolissaan hallitsemattomasta maahanmuutosta ja tässä luvussa ovat jokseenkin varmasti ne vähäosaiset, jotka joutuvat siitä kärsimään ja joiden oikeutta sen seuraukset loukkaavat.

        ”Pehmeydellä” briljeeraavat hurskastelijat ovat nyt saaneet suuren hetkensä voidessaan moittia niitä, joiden asenteet eivät ole yhtä ylevät kuin heidän omansa.

         Se heille sallittakoon, fariseuksia meillä on aina keskuudessamme ja heille riittää varmaan oma arvostuksensa, mutta missä ovat ne sanan julistajat, joilla on jotakin todellista annettavaa niille, jotka eivät saa tyydytystä fariseusten ihailemisesta? Ehkä joku kirkon piiristä vielä tulee ja täräyttää: ”Te kyykäärmeiden sikiöt! Kuka on teitä opettanut pakenemaan tulevaista vihaa…”?

 

Tässä vielä lisää Zinovjevista, mikäli joku ehdottomasti haluaa senkin lukea:

lauantai 17. marraskuuta 2018

Entropia kasvaa

 

Entropia kasvaa

 

      Filosofi ja Neuvostoliiton tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen Aleksandr Zinovjev julkaisi kolmisenkymmentä vuotta sitten kirjan Коммунизм как реальность – kommunismin todellisuus.

        Tuon ideologian viholliset olivat keskittyneet todistelemaan sen utooppisuutta ja mahdottomuutta. Zinovjev katsoi voivansa osoittaa, että se oli nimenomaan todellisuutta ja vieläpä vastasi eräitä ihmisen syvimpiä taipumuksia.

       Ihmisen perusominaisuus oli nimittäin tietynlainen inertia: pyrkimys saada itselleen mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä vaivalla ja tässä suhteessa kommunistisen ideologian ohjaama Neuvostoliitto palveli häntä mahdollisimman hyvin.

       Ei se tarkoittanut, että elintaso olisi ollut korkea, mutta kyllä sen sijaan sitä, että suhteessa vaadittuihin suorituksiin se oli omaa luokkaansa, maailman paras.

       Ihmisten taipumus ponnistelun välttämiseen lienee sinänsä tosiasia. Toisaalta se on vaihdellut historian eri vaiheissa. Joskus kovakin työ on houkutellut tekijöitä, kun sen palkkana on ollut jokin suuri palkinto, kuten vaikkapa elintason nousu ja vaihtoehtona taas kurjuus.

       Neuvostoliiton loppuaikoina kansan joukot eivät enää juuri olleet ahneita työlle. Kirjailijat (esim. Valentin Rasputinin Požar) kuvasivat, miten jätkät juopottelivat ja tappoivat aikaansa sen sijaan, että olisivat tehneet töitä. Jälkimmäiseen ei ollut mitään kiihokkeita. Rahaa saattoi hankkia lisää, mutta ei sillä voinut mitään ostaa.

       Sananlaskun mukaan tyhjän saa pyytämättäkin. Niinpä kovan työnteon sijasta usein keskityttiin eri tavoin ruuvaamaan normeja alemmas ja petkuttamaan suorituksissa. Sehän oli siinä tilanteessa rationaalista toimintaa.

        Tämä kulttuuri tuli aikanaan tiensä päähän ja sen viheliäisyyttä korosti, että kapitalistisessa maailmassa juuri samaan aikaan oli alkanut valtava konsumerismin kasvu. Ne hyvyydet, jotka siellä ilmestyivät kaikkialla saataville, olivat reaalisosialismissa tunnettuja lähinnä urbaanihuhujen kautta, mutta sekin riitti.

        Kun systeemiä muutettiin, muuttui myös työmoraali nopeasti ja perusteellisesti. Tarpeiden optimaalinen tyydytys laiskotteluun ja fuskaamiseen keskittymällä ei enää ollut realistinen strategia.

Venäläisen ihmisen psykologia, sikäli kuin asia koskee niin sanotusti ponnistelujen optimointia, ei siis ollutkaan ongelmien syy, vaan seuraus.

        Mutta oliko Zinovjevin yleisinhimilliseksi väittämä kommunaalisuus lainkaan todellisuuteen kuuluva asia? Hänhän oli väittänyt, että tuo pyrkimys saada itselleen mahdollisimman paljon mahdollisimman vähillä ponnistuksilla oli syvästi yleisinhimillinen piirre.

 Siksi hänen mielestään myös reaalisosialismi oli hyvin pysyvä elämänmuoto. Ja sitähän se ei ollut.

        Kirjoittaja havainnollisti asiaa nesteiden ominaisuuksilla: vesi pyrkii aina kulkemaan painovoiman sille osoittamaa tietä, vähimmän vastuksen suuntaan. Sinne vetää myös ihmistä hänen kommunaalisuutensa.

       Tämä merkitsee sitä, että tuo madaltumispyrkimys on luonnonvoima, jota vastaan voidaan toimia vain tarmolla, taistelemalla, asettamalla sen vastapainoksi toinen voima, jota voidaan myös kutsua kulttuuriksi.

       Syvälle vajonneen kansan nostaminen alennustilastaan vaatii paljon työtä ja ponnistelua, joka itse asiassa suuntautuu erästä ihmisen perusominaisuutta vastaan, pohti filosofi. Tämän työn nimi on kulttuuri, siis merkityksessä cultura, muokkaus, luonnon voimien uudelleen suuntaaminen jalostamalla niitä.

Jokainen amatööripuutarhurina yritellyt tietää, mitä tässä on kyseessä. Löperön muokkauksen eli culturan ja laiminlyödyn kitkemisen oloissa luonto palaa heti takaisin villien rikkaruohojen muodossa.

        Sivumennen sanoen, venäläisille on syytä antaa perinteisen kulttuurin vaalimisesta täydet pisteet, joten siinä mielessä Zinovjevin kritiikki ainakin osui harhaan, jos hän nyt siihen edes viittasi. Mitä sitten tulee erilaiseen špana-,urka jne. ympäristöihin, niiden merkitys jäi tietenkin kokonaisuudessa hyvin vähäiseksi. Mutta en kuitenkaan haluaisi väittää, ettei koko ideassa ollut mitään mieltä. Se toimi tietyssä ympäristössä, joka sitten muutettiin.

        Ehkäpä tuo ympäristö ei edes ollut aivan ainutlaatuinen. Katsokaamme omaa maatamme. Kun ihmisiltä kysytään, mikä tekee heidät onnellisiksi, on vastaus yleensä jotakin paljon syvällisempää kuin raha, lomailu, kulutus tai joutenolo. Onneen tarvitaan aina tiettyjä uhrauksia ja se sisältää myös riskin menettämisestä. No pain, no gain.

        Onni, ainakin potentiaalisesti, löytyy perheestä ja lapsista, mutta ne merkitsevät aina myös suurta vastuuta ja valtavia emotionaalisia sijoituksia. On tietenkin mahdollista, että syntyy perhehelvetti, mutta ilman tuota riskiä elämä todennäköisesti jää tasapaksuksi ja sisällöttömäksi.

        On ilmeistä, että hyvin monet karttavat perheen perustamista ja korkeintaan solmivat avioliiton, sellaisenhan voi purkaa koska tahansa. Tiedän, etteivät monet suostu ottamaan edes koiraa, koska pelkäävät sen aiheuttamaa vastuuta ja huolenpitoa ja lopulta menettämistä.

       Vaihtoehtona on ikuinen lapsuus, aluksi vanhempien, sitten työnantajan ja lopulta valtion elätettävänä. Vastuu kasvatuksesta ja toimeentulosta kuuluu aina jollekulle toiselle. Tärkeintä on, ettei ota itselleen sellaisia taakkoja.

       Tämän sinkkuegoistin prototyyppi on Ibsenin Noora, josta ei suotta kerran tullut uuden aikakauden ikoni. Se, joka vaivautuu lukemaan tuon perin juurin helppohintaisen, vaikka suureen syvällisyyteen pyrkivän näytelmän, voi vain ihmetellä sen valtavaa, aikakauden mullistavaa suosiota.

       Sankaritar eli siis päähenkilöhän on aikuisen ikään varttunut nainen, joka yhtäkkiä päättää jättää perheensä. Syynä on täysin lapsellinen loukkaantuminen hyvää tarkoittavan aviomiehen ymmärtämättömyyden johdosta.

      Noora oli tietenkin hienostorouva, mutta hän oli uranuurtaja, jonka jälkiä koko feministinen ajattelu, käyttääkseni tällaista leikkisää termiä, tätä nykyä seurailee.

       Omassa maassamme syntyvyys on minun elinaikanani aluksi suuresti alentunut ja nyt sitten suorastaan romahtanut. Elämme lapsinaisten aikaa. Toki suuri osa naisista yhä synnyttää ainakin lapsen tai pari, mutta yhä suurempi osa pysyy henkisesti lapsina hautaan saakka, vailla perheen merkitsemiä riskejä.

       Koska kukaan ei voi edes kuvitella, että ihmisten olisi mahdollisuuksien mukaan itse huolehdittava vanhuuden turvastaan, on nyt havaittu maamme olevan hätätilassa, jota muka korjaamaan tarvitaan suuri määrä vierastyövoimaa, joka saman tein muuttaa maahamme pysyvästi.

       Tällaisella tempulla näyttävät heikoimmalla ymmärryksellä varustetut piirit pyrkivän korjaamaan ns. huoltosuhdetta. Uudet asukkaat siis ilmeisesti eivät lainkaan vanhene tai ainakaan ryhdy rajoittamaan syntyvyyttään samassa määrin kuin kantaväestö, mikä merkitsisi kulttuurista integraatiota.

On turha sanoakaan, ettei tuossa epätoivoisessa ideassa ole mitään järkeä.

       Lapsellisen elämän tie näyttää siis olevan loppumassa sen kautta, että sitä viettävä väestönosa ei enää uusiinnu ja siis nopeasti häviää maan pinnalta. Mutta mikäpä voisi vähemmän kiinnostaa noita noora-tyttösiä, joille jo oman jälkikasvun kohtalo on merkityksetön omien halujen tyydyttämisen rinnalla.

      On sanottu, että olennaista yhteiskunnassa ei ole, että aikuiset tekevät lapsia, tärkeämpää on, että lapset tekevät aikuisia. Olipa tämän muna ja kana-ongelman kanssa miten tahansa, trendi on selvä. Yleisen lapsettomuuden myötä olemme siirtymässä aikaan ilman aikuisia.

      Tämä aikakausi ei enää edes puhu tahdon käsitteillä, vaan on korvannut sen halulla. Mutta löysä halu on juuri tuon Zinovjevin näkemän kommunaalisuuden agentti ja valloilleen päästettynä se vie pois kulttuurista sen kaikessa merkityksissä, yhä suurempaa entropiaa kohti.

 

torstai 12. marraskuuta 2026

Suomi ja sen sanomalehti

 

Ensimmäinen sanomalehtemme

 

      Mynämäen kirkkoherra Antti Lizelius (1708-1795) keksi ruveta julkaisemaan sanomalehteä suomeksi. Niin syntyivät Suomenkieliset Tieto-Sanomat, joita julkaistiin vuosina 1775-1776.

     Kuten arvata saattaa, sellaista talonpoikaosta yleisöä oli vähän, joka halusi peräti rahalla maksaa määräajoin saapuvasta painetusta kirjeestä, josta ei ollut kovinkaan paljon selvää käytännön hyötyä.

      Toki Antti-rovasti esitteli lehdessään monia hyödyllisiä konsteja ja tietoja talonpojille, karjan hoidosta ja pellon lannoituksesta aina valekuolleiden herättämiseen. Nykyihmisestä ne eivät aina tunnu ihan vakuuttavilta, mutta lienevät olleet aikansa parasta ykköslaatua.

      Tiedot maailman tapahtumista, joita myös jatkuvasti kerrottiin, tulivat joka tapauksessa viikkojen viiveellä ja luultavasti niitä talonpoikien tarpeeksi saatiin kuulla muutenkin. Luultavasti rovasti sai niitä Tukholman lehdistä?

       Ruotsin ensimmäinen sanomalehti oli syntynyt jo 30-vuotisen sodan aikana tiedotus- ja propagandatarkoituksiin ja 1700-luvun lopulla lehtiä ilmestyi useitakin. Suomessa ilmestyi 1700-luvun lopulla oma Tidningar utgifne af ett sällskap i Åbo joka toinen viikko ja herrasväki saattoi lukea sitä tai sitten Ruotsin lehtiä, jos sellaisia kaipasi.

       Suuressa maailmassa lehdistö oli 1700-luvun lopulla jo aika merkittävä tekijä ja esimerkiksi muuan hampurilainen lehti julkaisi Parkumäen taistelusta (1789) tiedonannon, josta taistelun hävinnyt kenraali Schultz närkästyi, koska hänet leimatiin siinä pelkuriksi ja vaati ”toista saksalaista” Curt von Stedingkiä (syntynyt Ruotsin Pommerissa) esittämään oikaisun ja puhdistamaan hänen maineensa.

      Tämä ilmeisesti tapahtui, koska kenraalit kohtasivat pian toisensa parhaina ystävyksinä, kun Stedingk siirtyi Kustaa III:n sodan jälkeen Pietariin, Ruotsin lähettilääksi.

       Pietarissa oli muuten jo Pietari Suuren ajoista lähtien ilmestynyt sanomalehti Vedomosti (tiedotuksia), myöhemmin (ja nykyään) Sankt-Peterburgskije vedomosti, jossa muun muassa esitettiin tietoja Ruotsin joukkojen keskityksestä Suomeen jo ennen Kustaan sodan alkua. Mikäli yllätyshyökkäystä suunniteltiin, se siis lievästi sanoen epäonnistui.

       Mutta nuo suuren maailman lehdet oli tarkoitettu lähinnä yhteiskunnan ylimmille kerroksille. Niissä oli tietoja laivojen saapumisesta satamiin ja valtioiden välisistä suhteista, neuvotteluista, taisteluista ja sotajoukkojen liikkeistä, jotka olivat tärkeitä suurta liiketoimintaa harjoittaville. Olipa mukana politiikkaakin, mikäli painovapausasetukset sen sallivat, mikä ei ollut yleistä.

      Lehti, joka ilmestyi Suomessa suomalaisille talonpojille, oli siis lajissaan melkoisen erikoislaatuinen yritys. Lukutaitoahan meikäläisillä talonpojilla luterilaisen uskonnon ansiosta oli, mikä ei suinkaan ollut maailmassa yleistä. Luettavaa heillä sen sijaan oli niukasti. Raamatun ja virsikirjan ja parin muun hengellisen teoksen ohella kysymykseen tulivat lähinnä kalenterit ja niissä olevat selostukset maailmanhistoriasta sen luomisesta alkaen.

       Lizeliuksen tarkoituksena oli kansan valistaminen ja sen tiedonhalun tyydyttäminen. Kilpailijoiksi lienee katsottava ns. arkkivirret, joita sai ostaa halvalla markkinoilta ja jotka kertoivat mieltä kuohuttavista tapahtumista runomuodossa. Venäjällä vastaavassa roolissa oli kuvitettu ns. lubok.

      Uutiset (”Uusia sanomita”) oli yksi osasto lehdessä ja kertoi hyvin monenlaisista asioista, alkaen Suomen papiston asioista aina suurpolitiikkaan saakka.

      Uutisia riitti esimerkiksi Amerikan vapaussodasta, jossa aluksi kerrottiin amerikkalaisen sotajoluon olevan peräti ”Monta tuhatta kertaa kansaisempi kun Englantin siellä nyt olevat huovit”(!) Sotaa ja sotaonnen vaihteluita seurattiin tarkoin, kuten myös Espanjan, Ranskan , Venäjän ja Turkin aseistautumista.

      Myös taivaan merkeistä kerrottiin. Esimerkiksi siitä, miten sekä Ruotsissa, että Lontoon kaupungissa oli taivalla näkynyt merkillisiä valoilmiöitä ja kuultu ääniä.

     Ns. human interest-materiaaliin kuuluu muun muassa kertomus siitä, että Preussia yhdessä kaupungissa on ”yksi piika pudonnut ulos akkunasta ohitse kulkevan vainun katon läpitse vaunussa olevan herran jalkoihin, itsiänsä ei hän kuitenkaan loukannut”.

         Lizelius kertoi lehdessään suomeksi sekä maailman maantieteestä että historiasta varsinaisten uutisten lisäksi. Uutiset saattoivat koskea sotia ja tulipaloja ja vaikkapa maanjäristyksiä. Lissabonin maanjäristyskin tuli mainituksi, mutta vahinkojen ei sanottu muodostuneen kovin suuriksi (!).

       Ohjeet terveyden edistämiseksi ja maanviljelyksen parantamiseksi olivat tärkeä osa lehteä ja esimerkiksi Mynämäen vaivaishoidon järjestäminen nostettiin seurattavaksi esimerkiksi muillekin.

       Kiinnostava on osasto, jossa puhutaan maanpiirin paikkakunnnista: ”Maan-piirin paikkakuntain tiedustuksesta”.

       Euroopan maita lueteltaessa, mainitaan ”Ruotsi, johon myös Suuren Ruhtinaan maa Suomi luetaan”. Tarkemmin Ruotsia kuvattaessa kerrotaan, että ”neljäs osa Ruotsista on Suomi eli Suomen maa” , joka jaetaan seitsemään maakuntaan, mukaan lukien Luoto Ålanri, joka on Suomesta länteen”.

       Toisessa kohden julkaisija pohtii Suomen varhaisimpia oloja ja sanoo, että ”muutamat ovat siinä luulossa, että Baabelin kielten sekoituksen jälkeen yksi ikielikunta kulki tänne Suomehen ja nimitti tämän Suoma, että he Jumalan suomasta tänne siirtyksi tulit.” Olipa tämä asia miten tahansa, kirjoittajaa haluaa pohtia Suomen talouden eli ”huonen-hallituksen” syntyä ja kehitystä. Kehitysajatuksen elähdyttämä kirjoittaja toteaa, että ”Suomen-Maan ensimmäisen huonenhallituksen muoto on ollut kyllä kehno”.

      Kuitenkin ”Suomen esi-isät käyttivät Jumalalta heille annettua luonnollista järkeänsä”, toteaa valistushenkinen prelaatti ja olot niin vähitellen paranivat. Sen jälkeen kirjoittaja monessa lehden numerossa keskittyy kuvaamaan karjan oikeaa hoitamista ja etenkin sen juottamista talvisaikaan ja unohtaa tykkänään historiallisen perspektiivin.

     Koko tämän lehden tarina jäi lyhyeksi, mutta sellaisenaankin se tarjoaa kiinnostavan kurkistusaukon kolmen ja puolen vuosisadan takaisiin oloihin nimenomaan talonpoikaisesta perspektiivistä, toki valistushenkisen papin välityksellä.

Mitä tulee siihen, nähtiinkö tuohon aikaan suomenkielisen talonpoikaiston taholla mitään erityisetä Suomea olevan olemassa, vastaus on yksiselitteinen ja myös helposti ymmärrettävä: totta kai Suomi, merentakainen ja monessa suhteessa omaleimainen osa Ruotsin valtakuntaa muodosti oman kokonaisuutensa. Asiaa ei muuksi muuta se, ettei Suomen suuriruhtinaskunnalla ollut omaa, erityistä hallintoa.

     Ne puheet, joiden mukaan vasta rautatiet ja Bobrikov yhdistivät Suomen, kannattaa jättää hupaisien anekdoottien osastoon.

keskiviikko 11. marraskuuta 2026

Joutavan ihmisen tarpeet

 

Työnteon tarpeettomuudesta

 

       Ei siitä kovin kauan ole, kun työtä kunnioitettiin enemmän kuin mitään muuta. Työhän tarkoittaa toimintaa, joka suuntautuu tulevaisuuden hyväksi ja jossa hetken nautinto ja mukavuus hylätään kaukaisemman päämäärän saavuttamiseksi.

      Heinösitrkat eivät tehneet muurahaisten lailla työtä, vaan soittelivat vain harppuja ilokseen ja talven tullen saivat sitten niittää sen, minkä olivat kylväneet. Vain työllä rakennettiin kaikki arvokas ja luotiin tulevaisuuden hyvinvointi.

       Työtä nimitettiin joskus jopa pyhäksi, ainakin työväenliikkeen puolella, vaikka Marxin lankomies Paul Lafargue (ks. Vihavainen: Haun lafargue tulokset) toki huomasi, ettei työ voinut olla mikään lopullinen arvo sinänsä. Laiskuushan se oli, mhin työlläkin viime kädessä pyrittiin.

       Oikea työ oli sitten monen mielestä vain fyysistä työtä, jossa ihminen raatoi ruumiinsa väsyksiin. Henkinen työ oli monesta jotakin arveluttavaa ja jos se sattui vielä olemaan palkitsevaa luovaa toimintaa, josta tekijä nautti, ei sitä enää voinut pitää oikeana työnä. Mitenkäs ne herrat lakkoonkin menisivät, kun eivät koskaan ole töitä tehneet, ihmetteli kansa ”Pohjantähden” kuvauksessa Suurlakon ajata.

        Jo Raamattu oli kertonut, että työ on rangaistus ja se asia oli syytä ottaa vakavasti. Yhteiskunnassa valitettavasti vain tuo rangaistus jakaantui epätasaisesti: jotkut kärsivät enemmän, mutta eivät suinkaan saaneet siitä parempaa palkkaa, vaan päin vastoin huonompaa. Siinä oikeastaan oli koko niin sanotun työväenkysymyksen ydin.

       Asian ratkaiseminen väkivaltaisella vallankumouksella osoittautui huonoksi ideaksi, mutta toteutettiin silti monessa paikasa ja yritettiin vielä useammassa.

       Samaan aikaan tieteellis-tekninen kehitys pikkuhiljaa ja huomaamatta ratkaisi koko asian: työ, nimenomaan fyysisenä työnä hiipui olemattomiin, kun miljardit sähkömoottorit tekivät sen, mikä oli aiemmin vaatinut lihasvoimaa.

       Jäljelle jäi henkinen työ ja sellaiseksihan muuttui miltei kaikki, puiden kaatoa ja käsittelyä myöten. Niinpä koko kansaa alettiin kouluttaa aivan uskomattoman korkealle tasolle, jotta sellaiset työt kyettäisiin hoitamaan.

        Mutta nekin ovat päivä päivältä yhä yksinomaisemmin jo koneiden heiniä. Ihminen ei enää voi kilpailla tekoälyn kanssa oikeastaan millään alalla. Ihmistyö ei ole vielä kokonaan hävinnyt, mutta sen häviäminen häämöttää läheisessä tulevaisuudessa.

     Mitä jää jäljelle? Ainakin itse kukin voi soitella vaikka harppua, mikäli saa tyydytystä omasta epätäydellisestä itseimaisustaan. Tekoäly tekisi senkin paljon paremmin, mutta entä sitten? Oma persoona on oma, eikä tekoäly kykene tuntemaan mitään sen puolesta. Se voi väittää niin, mutta teeskentelyähän se on.
       Mahdollisuus ja sitä mukaa myös oikeus laiskuuteen on yhä selvemmin jo myös suurten joukkojen perusoikeus. Ei heille mitään mielekästä tuotannollista työtä enää voida osoittaa.

      Jäljelle jää kysymys siitä, kuka siitä saa päättää. Tekoäly antaa varmasti vastauksen myös siihen kenelle valtaa pitäisi antaa ja minkä verran, mutta siinä taitaakin kulkea raja.

       Vai kulkeeko se missään? Nyt tuntuu siltä, että olemme jo hyvin lähellä sellaista uutta maailmaa, jonka kuvitteleminenkaan vielä viisikymmentä tai edes kymmenen vuotta sitten tuli harvalle vakavasti mieleen.

Tässä joka tapauksessa vanhempi blogi asiasta:

 

torstai 5. heinäkuuta 2018

Digifirmat pörssissä

 

Digitaaliset odotukset

 

       Ennen maailmassa kaikkein arvokkaimpana pidettiin sellaista hyödykettä, jonka saattoi käyttää suoraan tarpeiden tyydyttämiseen. Leipää saattoi syödä, piimää juoda, vaatteisiin pukeutua ja autolla ajaa, tai hevosella. Levyjäkin voi kuunnella.

      Muistan hyvin sen ajan, kun kuluttajan ja tuottajan välissä olevia linkkejä katsottiin hieman kieroon. Kaiken maailman myyntimiehet olivat ennen muuta rahan narraajia, jotka elivät tarpeettoman tavaran kaupittelusta ja uusien, epäaitojen tarpeiden herättelystä.

       Amerikassa myyntimies oli sankari jo 1950-luvulla. Meillä hän taas, siltä ainakin minusta näytti, oli jonkinlainen turhake, komeljanttari, joka ei tuottanut mitään todellista. Itse asiassa hän eli tyhjää myymällä kuin Andersenin sadun näkymätöntä kangasta muka kutovat kankurit.

        Todellisia sankareita olivat tuotannollisen työn tekijät. Marxilaisittain jopa väitettiin, että kaikki arvo perustui työhön. Näin pitkälle ei länsimaissa menty, mutta toki työn tekijöitä kunnioitettiin aivan toisin kuin pörssihuijareita, vaikka asia ei usein palkkapussissa näkynyt. Se oli se kysyntä ja tarjonta, nähkääs.

        Työn rituaalinen palvonta nousi huippuunsa sosialistisissa maissa, joissa se sai kvasiuskonnollisia muotoja. Muistan vieläkin laulun työmiehestä (rabotši tšelovek).

       Siinä nostettiin sankariksi se tavallinen duunari, joka rähjäisessä takissaan aamulla meni töihin ja jonka luomia olivat niin mahtavat sillat kuin avaruusalukset. Jokien juoksukin käännettiin… Luoja oli nimenomaan hän, eikä Jumala, korostettiin:

 


Корабли плывут под звездами,
Гордо высятся мосты:
Это все не богом создано,
Это сделал только ты!

Ты построил эти здания,
Ты направил русла рек,
Нет на свете выше звания,
Чем Рабочий Человек!

     
Mihail Matusovski oli laulun sanoittaja ja Mark Bernes esitti sen taattuun tapaansa. Jumala kirjoitettiin pienellä ja Työläisihminen suurella.

       Koiranleuat kysyivät joskus, olisiko ainakin mahdollista saada paikka sellaisesta lentokoneesta, jota luomassa oli olut joku insinöörikin, mutta yhtä kaikki, työläiset ja talonpojat ne saivat sankarin viittaa kantaa, eikä intelligentsija.

       Jo kultaisella 60-luvulla muistan joidenkin ennustelleen työn gloorian ja jopa itse työnkin häviämistä tulevaisuudessa.

        Sosiologia-lehdessä joku esitti kaavion automaation kehityksestä: ensin ihmiset tekivät työtä, sitten he suunnittelivat ja tekivät koneita, sitten koneet tekivät työn ja ihmiset suunnittelivat ja korjasivat koneita. Sitten koneet suunnittelivat ja korjasivat koneita, jotka tekivät työn. Ihminen oli vapaa.

       Tuohon aikaan tämä oli kaukaista utopiaa, mutta nyt siitä ajasta on kulunut puoli vuosisataa.

Tilanne on muuttunut ja uusi maailma on suurelta osalta jo täällä.

       Uudessa Der Spiegel-lehdessä kerrotaan nettialustojen voittokulusta. Ne ovat nyt pörssiarvoltaan kaikkein suurimpia yrityksiä.

       Kun suurimpia olivat vielä kymmenen vuotta sitten oikeaa tuotantoa suorittavat yhtiöt, kuten PetroChina, Gazprom ja Exxon Mobil, kaikki alle tai hieman yli 400 miljardin pörssiarvolla, on tilanne nyt muuttunut monessa suhteessa.

       Suurimpia ovat nyt Apple, Amazon ja Alphabet (Google) 800-900 miljardin dollarin pörssiarvollaan. Sitten tulevat Microsoft, Facebook (!) ja Alibaba 500-700 miljardilla. JPMorgan Chase pankkiiriliike saa tyytyä 368 miljardiin ja oikeaa tuotantoa harjoittava Exxon Mobil 348 miljardiin.

       On ymmärrettävää, että näin valtavien firmojen kohdalla kyse on käytännössä monopolista tai kartellista ja sellaisia vastaan nyt yritetään etsiä keinoja. Kummallinen tosiasia kuitenkin on, että tuskin mikään talousmahti pystyy yksin tappelemaan vaikkapa nyt edes Facebookin (!) kanssa…

       Pörssiarvot ovat sinänsä kuviteltuja arvoja, mutta eivät tyhjää täynnä. Vaikka joku Amazon ei tuotakaan suoranaisesti mitään aineellisia hyödykkeitä, tuottaa se palveluja varsin tehokkaasti.

      Tehokkuudesta huolimatta se sitä paitsi työllistää yli puoli miljoonaa ihmistä, arvatenkin lähinnä halpatyövoimaa. Välityksen lisäksi alustat ovat tunkeutumassa myös muihin palveluihin ja jopa tuotantoon. Saksalaiset pelkäävät jo autoteollisuutensa puolesta.

      Koodaajat on nyt, ainakin meillä, nostettu arvoon arvaamattomaan. Samaan aikaan arvioidaan, että tekoäly tulee hoitamaan yhä suuremman osan koodaamisesta, joten nuorisolle kannattaa ehkä pikemmin suositella vaikkapa putkimiehen uraa. Palkkakehitys taitaa siellä ollakin jo nyt aika hyvä.

      Itseajavat autot ovat tulossa ja sekin suoranaiseen tarpeen tyydytykseen liittyvä palveluammatti siis hiipumassa.

       Aikamme sankariksi ei taida enää kelvata enempää työmies kuin myyntimieskään ja insinöörit taitavat myös käydä jossakin vaiheessa tarpeettomiksi.

       Ehkäpä ei ole sattuma, että suurinta huomiota ja arvostusta saavat ainakin tällä hetkellä osakseen täydellisen tarpeetonta työtä, itse asiassa leikkiä harjoittavat nuorukaiset: potkupallon pelaajat. Jonninjoutavan musiikin esittäjäpellet pääsevät lähes samalle tasolle.

       En enää muista, mitä tuo 1960-luvun skenaarioiden esittäjä arveli ihmisten tekevän sen jälkeen, kun työt on tehty. Juopottelu ja irstailu kilpailevat todennäköisesti vahvasti suurten joukkojen mielenkiinnosta samoin kuin se toiminta, jota lehtien ns. kulttuuripalstoilla nykyään esitellään. Tarkoitan lähinnä passiivista katsomista ja kuuntelemista.

       Mikäli niukkuus joskus voitetaan -ja Neuvostoliiton kommunistinen puoluehan julisti vuonna 1961, että se tapahtuisi jo vuoteen 1980 mennessä- ei enää voida kiistellä tulonjaosta, koska kaikki on ilmaista.

       Mahtaakohan tuollainen tilanne nyt olla sijoitettavissa näkyvissä olevaan tai sellaiseksi kuviteltuun tulevaisuuteen? Nikita Hruštšovista voi sanoa kaikenlaista, mutta ainakin hänellä oli rohkeutta kertoa mielipiteensä ja sitähän koko aikakauden järjen, kunnian ja omantunnon tiivistymä yksimielisesti kannatti.

      Pitää nostaa hattua myös sille Sosiologia-lehden kirjoittajalle, jonka nimen olen unohtanut. Eipä häneltä rohkeutta puuttunut.