Totuuksien arvot

 

Oikea totuus

 

Talvisodan aikana englantilainen kommunistilehti Daily Worker julisti kertovansa lukijoilleen, mikä oli ”oikea totuus” (the real truth) koko sodasta.

Kyseessä oli siis hieman samanlainen idea ylivertaisesta totuuden lajista kuin ”kansan demokratia” oli ylivertainen laji demokratiaa. Itse Lenin kertoi jo aivan 1920-luvun alussa, että neuvostosysteemi oli ”miljoona kertaa demokraattisempi” kuin porvarilliset systeemit. Asia oli vain oikein ymmärrettävä.

Olen huomannut, että nykyään jokainen arvelee tietävänsä, että venäjän kielen omituisuuksiin kuuluu kaksi totuutta merkitsevää sanaa,” pravda” ja”istina” ja että edellinen voi olla jokaisella erilainen, eikä varsinaisesti tarkoita samaa kuin meikäläinen ”totuus”.

Tämä on asian yksinkertaistamista, eikä sen pohjalta kannata yrittää tehdä mitään johtopäätöksiä, saati suuria tulkintoja. Toki noilla sanoilla on hiukan erilainen merkitys ja käyttöalue (vrt. Vihavainen: Haun istina tulokset ).

Minusta kiinnostavampi asia on totuuden ja valheen välinen suhde, joka logiikan termejä käyttääkseni voi olla kontradiktorista eli vain sisältää ristiriidan tai sitten peräti konträäristä eli varsinaisten (äärimmäisten) vastakohtien välistä.

Sota-ajan neuvostoliittolaisessa laulussa ”Pyhä sota” julistettiin, että taistelevat osapuolet olivat kaikessa yhtä erilaisia (ääripäitä) kuin kaksi (magneettista) napaa (poljus).

Kun ympäri mennään, niin yhteen tullaan ja on tietenkin helppo havaita, että niin kommunismi kuin natsismi kohtasivat sisaruksina totalitarismissa. Totuudeksi korotettu valhe oli molemmille olennaisen tärkeä työkalu, jolle annettiin tavallista totuutta korkeamman luokan arvo.

Venäjällä näyttää alkaneen uusi TV-sarja, joka kertoo Brežnevistä. Trailerissa pääsihteeri sanoo ”Luin Solženitsyniä. Roskaahan se tietenkin on. Mutta totta”.

Venäjäksi loppu kuuluu: ”Vranjo, konetšno. No pravda.” Siis oikeastaan sanatarkasti sanotaan, että se on tietenkin valetta, mutta totta. Vitsikästä se venäjäksikin on, ilman muuta. Luulen, että siinä joka tapauksessa kiteytyy se ajatus totuudesta, joka oli Neuvostoliiton koko systeemin kannalta olennaisen tärkeä.

Ideologisessa valtiossa sen virallinen tarina oli pyhä ja kaikki sellaiset lauseet, jotka esittivät sen (yhteiskuntajärjestelmän tai ulkopolitiikan tai syntyhistorian tai nykytodellisuuden) jossakin muussa kuin oikeaoppisessa, harrasta kunnioitusta herättävässä valossa, olivat rienausta ja siis valhetta (vrano, rvat-valehdella) sanan kaikkein pahimmassa merkityksessä. Ne saattoivat kontekstista riippuen olla neuvostovastaista propagandaa tai agitaatiota. Niiden ajatteleminenkin oli rikos ja mikäli sellaista havaittiin, oli kansalaisluottamus mennyttä.

Tavallaanhan tämä on jo nyt myös meille aivan tuttua ja liittyy ns. hevonpaskaproblematiikkaan (vrt. Vihavainen: Haun bullshit tulokset ). Yksityisviestit saattavat meilläkin olla valtavan merkityksellisiä.

Ajatusrikoksilla on keskeinen osa edistyksellisten journalistien maailmankuvassa ja ellei itse ajatusta voida tai haluta tavoittaa, voidaan hyvin tyytyä yksittäisten kuvien ja sanojen hehkuttamiseen. Hitlerin synkkä varjohan se lepää kaiken oikeaoppisuudesta poikkeavan ajattelun päällä (ks. Vihavainen: Haun alec ryrie tulokset ).

Mutta mikäli vielä palataan Neuvostoliittoon, oli siellä niin sanoakseni todellisuuden adekvaatti eli asianmukainen kuvaaminen ehdottomasti mahdollista vain virallisen suuren maailmankuvan kautta.

Stalin nimitti 1930-luvun alussa ”arkistorotiksi” sellaisia tutkijoita, jotka uskalsivat tehdä johtopäätöksiä Leninin ajattelusta ”pelkkien paperisten dokumenttien” perusteella. Sellaisen hyväksyminen olisi johtanut hallitsemattomaan sekasotkuun, jossa jokainen olisi voinut luoda oman näkemyksensä kaikesta.

Sen sijaan kaikki oli Stalinin ilmoituksen mukaan nähtävä kaikkivoivan ”puolueen yleislinjan” (generalnaja linija) suhteen ja tämän suhteen selvittivät supertieteen, marxismi-leninismin asiantuntijat puolueen johdolla. Mitä puoluehistoriaan tuli, oli sillä omat instituuttinsa ja oppituolinsa, Se askarteli korkeimman totuuden parissa.

Asialla oli valtava merkitys. Ajatelkaamme vain tuota Solženitsynin Gulag-teosta: tokihan se kertoi todellisista asioista, mutta roskaahan se oli suhteutettuna maailmanhistorian suureen tarinaan, jossa puolueen yleislinjan avulla luodaan uusi ja korkeampi ihmissuvun aikakausi. Herra Solženitsyn saattoi vain haitata sitä

Olisiko koko suuri asia pitänyt riskeerata joidenkin leiritettyjen kansanvihollisten kärsimän kotalon takia? Tai edes niiden takia, jotka oli vahingossa tuomittu syyttmösti? Toki lastut aina lentelivät, kun metsää hakattiin. Sitäkö olisi pitänyt jäädä ruikuttamaan?

Itse elämä (sama žizn) oli todistanut puolueen politiikan oikeaksi, eivätkä sivuseikat sen totuutta muuttaneet. Vai olisiko miljoonien ja jopa satojen miljoonien ihmisten koko elämänsisältö julistettava mitättömäksi?

Roskaa tietenkin, vaikka totta olikin. Solženitsyn julisti, ettei saanut elää valheessa (žit ne po lži. lož=valhe). Mutta mikä oikeastaan oli totuus? Banaali tieto joistakin rikoksista vai? Paljon suurempaahan oli tehty ja vielä tekeillä…

Perestroikan aikana julkaistiin Literaturnaja Gazetassa pilakuva, jossa pikku Vova kysyi historianopettajalta: ”pitäisikö vastata, niin kuin kirjassa sanotaan, vai niin kuin todellisuudessa oli”?

(Skazat Vam kak v knige napisano, ili kak bylo po-nastojaštšemu?).

Tässä siis käytetään sanaa, joka tarkoittaa todellisuutta ja myös nykyaikaa (nastojaštšeje). Itse asiassa se tulee seisomista (stojat) tarkoittavasta sanasta. Voitaisiin käyttää myös sanaa dejstvitelnost, joka viittaa tekemiseen (dejstvovat). Nykyisyys ja toimiminen ovat epäilemättä intuitiivisesti totta. Vain filosofit voivat asiaa epäillä. Mutta ovatko ne korkeampaa totuutta?

Brežnevin keskeinen argumentti virallisen totuuden puolesta oli epäilemättä ennen muuta neuvostosysteemin suuruus ja mahtavuus. Kuten aikoinaan katolinen kirkko, se ei sietänyt kerettiläisyyttä eikä heikkouskoisuutta. Jälkimmäinen oli muuten asia, josta myös Stalin varoitti puokueen npyjässä kirjassa, sen historian ”lyhyessä kyrssissa” vuodelta 1938 (vrt. Vihavainen: Haun lyhyt kurssi tulokset ).

 Kun systeemi sitten romahti, oli tie uusille tulkinnoille avoin. Tarve uudelle ortodoksialle ja korkeammalle totuudelle havaittiin kuitenkin taas ennen pitkää ja nyt siihen alettiin viitata termillä ”piar”. Vastaava verbi oli ”piarit” tehdä PR:ää. Itse asiassa kyse oli paluusta kohti uutta chauvinismille ja imperialismille perustavaa uutta ortodoksiaa (vrt. Vihavainen: Haun medinski tulokset ).

Ovatko meillä sitten asiat paremmin? Onhan meilläkin tuo oma bullshit-ortodoksiamme ja sitä palveleva papisto. Totuudella ei ole enää julkisessa sanassa paljoakaan käyttöä. Siihen viittaamistakin pidetään jo naiivina. Olennaista on oman agendan hyödyntäminen, bullshitillä tai ilman.

Ovat ne asiat sentään meillä paljonkin paremmin kun Venäjällä, vielä tähän saakka. Kehitys on kuitenkin mennyt aikamoista vauhtia pimeään suuntaan ja journalismin älyllisen taso on tasaisesti laskenut. Se paimentaa sitä yhä infantiilimpaa yleisöä, joka ajattelemisen sijasta reagoi ns. perstuntumalla siihen, mitä sille syötetään. Totuus ei enää kiinnosta.

Ja uusi, koulutettu yleisö uskoo horjumatta itseensä ja fiksuuteensa. Albert Einstein on sanonut, että vain kaksi prosenttia ihmisistä ajattelee. Lisäksi vielä kolme prosenttia luulee (ajattelee) ajattelevansa ja loput 95 prosenttia sitten tyytyvät sitten juoksemaan joukon mukana.

Menestyneen miehen ura

 

Viron historian murrosajoilta

 

Raimo Pullat, Mis mul meeles. Estopol 2025, 335 s.

 

Kerroin joskus oppilailleni, ettei Venäjän tutkimus tarkoita sitä, että käytäisiin vain venäläisissä arkistoissa ja kirjastoissa istumassa, niin tärkeää kuin se onkin.

Itse asiassa paras Venäjän tutkimus neuvostoaikana tapahtui muissa maissa, ennen muuta Amerikassa, mutta myös esimerkiksi Englannissa, Saksassa ja Ranskassa. Sinne oli kertynyt melko paljon dokumentteja ja myös syntynyt emigranttien perustamia koulukuntia.

Venäjälle matkustaminen ja kielen osaaminen sekä kulttuurin tunteminen olivat tietenkin välttämättömiä, mutta arkistojen sisältämä tieto kuului tiukimmin vartioituihin valtiosalaisuuksiin ja tutkijat joutuivat usein toimimaan sokkoina ja pitämään pimeässä myös lukijansa.

Sama koski niin ulkomaalaisia kuin venäläisiä ja muita neuvostoliittolaisiakin tutkijoita. Tutkija ei saanut nähdä arkistoluetteloita eikä siis päässyt ymmärtämään kokonaisuutta. Tietyissä arkistoissa, kuten Viron ulkoministeriön arkisto, ei ollut lähtökohtaisesti edes oikeutta tehdä muistiinpanoja tai viitata joihinkin nimenomaisiin lähteisiin. Voitiin vain mainita arkiston nimi.

 Mikäli tutkijalle annettiin joitakin dokumentteja ja hän jopa sai luvan tehdä muistiinpanoja, ne tallennettiin leimattuihin vihkoihin, joista ne saattoi lähtiessä uudelleen kopioida. Sen jälkeen leimatut vihot poltettiin, kuten Pullat kertoo.

Lähdeviitteissä annettiin aina vain signum, jonka avulla viitatun lähteen voi löytää arkistosta. Sen sijaan ei ollut tapana kertoa, minkä luontoisesta dokumentista oli kyse, joten koko viitteen todistusvoima jäi täysin hämärän peittoon. Siihen voitiin vain uskoa tai olla uskomatta. Asian tarkistaminen ei ollut realistista.

Jossakin määrin asia erikseen olivat vanhimman historian dokumentit, vaikka jopa keskiajan historian kirjoittamisen oli tapahduttava vallitsevan marxistis-leninistisen ortodoksian mukaisesti.

Paikallinen nationalismi, riistäjäluokkien ihailu ja muut vääristymät uhkasivat virallista totuutta kaikkialla. Moskova ja puolue keskuskomiteoineen olivat tutkijaan nähden samassa asemassa kuin Rooma ja paavi katolisille papeille. Tietenkin niillä oli myös paikalliset asiamiehensä ja uskovaisensa.

Raimo Pullat, (synt. 1935) sai uransa alussa kokea näitäkin ongelmia ja jopa hänen väitöksensä näytti olleen vaarassa. Kaiken kaikkiaan hänen voi kuitenkin havaita olleen melkoinen Hannu Hanhi virolaisten historiantutkijoiden joukossa. Hänen muistelmansa ovat täynnä lukemattomia kuvauksia kunnianosoituksista ja ulkomaanmatkoista, jotka alkoivat jo 1960-luvulla ja eri kansallisuuksia edustavien kollegoiden luettelo käsittää noin 1600 nimeä.

Pullat työskenteli aikanaan myös Viron tiedeakatemian historian laitoksen johtajana, joten edustusmatkojakin tarvittiin ja pääsy ulkomaille epäilemättä sen takia helpottui. Silti on merkillepantavaa, miten paljon tutkimustyötä ja muita matkoja ulkomaille siunaantui tutkimusaiheesta, joka keskittyi niinkin spesifiseen teemaan kuin Tallinnan asukkaisiin ja niiden elämään.

Kysymys oli osittain siitä, että saksalaiset olivat kaapanneet Tallinnan kaupunginarkiston ja vieneet sen sodan aikana Saksaan, jonne Pullatin oli matkustettava sitä käyttämään ja josta hän onnistui sen palauttamaan. Tätä on muuten pidetty hänen varsinaisena suurtyönään, jolla on ollut Viron historiankirjoitukselle olennainen merkitys.

Toinen suurta kansainvälistä liikkuvuutta edistävä seikka on ollut kielitaito. Viron ja venäjän lisäksi Pullat hallitsee myös erityisesti puolan ja suomen kielet ja tietenkin osaa myös saksaa ja englantia. Nuorena hän oli tekemässä myös Viron TV:n Suomi-lähetyksiä.

Avioliitto puolattaren kanssa lähensi tutkijaa Puolaan ja hän on julkaissut tutkimuksia myös Puolan ja Viron sekä Puolan ja Suomen suhteista maailmansotien välisenä aikana. Lisäksi hän on yhdessä poikansa kanssa tehnyt tutkimuksen Suomenlahden pirtukaupasta (ks. Vihavainen: Haun viinameri tulokset ).

Pullatin toiminta sijoittuu aikaan, jolloin kansainväliset suhteet Viroon ylipäätään tulivat mahdollisiksi. Suomi oli aluksi keskeisessä asemassa. 1970-luvulta lähtien järjestettiin joka toinen vuosi suomalais-neuvostoliittolaisia historiantutkijoiden symposiumeja, jotka toimivat erityisesti Helsingin ja Moskovan akselilla.

Sen lisäksi alettiin -ihme kyllä- järjestää joka toinen vuosi myös talous- ja sosiaalihistoriallisia seminaareja, joiden venäläinen pääpaikka oli Leningrad ja joihin osallistui tutkijoita Suomesta (pääpaikka Turku) ja joissa mukana olivat myös Viro ja Latvia, joskus oli vieras Liettuastakin.

Tallinnassa myös ilmestyi Neuvostoliiton skandinavistien julkaisu Skandinavski sbornik, jota Pullat joskin syystä ei edes mainitse. Noita ”skandinavisteja” oli 1980-luvulla useita kymmeniä ellei satoja, mukaan lukien myös filologit, etnologit, sosiologit ja niin edelleen.

Joka tapauksessa siis virolaisten tutkijoiden kansainvälinen yhteistyö kasvoi jo 1970-1980-luvuilla varsin merkittäväksi. Kommunistinen puolue pyrki kahlehtimaan ja suuntaamaan tutkimusta mieleisekseen, mutta onnistui vain osittain. Itse asiassa juuri virolainen Heino Arumäe ensimmäisenä Neuvostoliitossa julkaisi Molotovin-Ribbentropin paktin salaisen lisäpöytäkirjan Rahva hääl-lehdessä vuonna1988. Mutta se oli jo sitä murrosaikaa.

Olisi varsin kiinnostavaa lukea siitä, millaiseksi Viron historian kuvaa yritettiin pakottaa ja millä keinoin ja keiden toimesta se tapahtui. Johannes (Ivan) Käbinin lyhyt Viron historia kertoo, millainen neuvosto-Viron virallinen omakuva oli. Käbin oli Viron kommunistipuolueen pääsihteeri vuosina 1950-1978 ja sen jälkeen Viron korkeimman neuvoston puheenjohtaja vuosina 1978-1983.

Viron ”vallankumouksista” kirjoitettiin instituutissa monta vankkaa nidettä ja vanha akateemikko I.I. Mints innostui myös Baltian maiden vallankumouksen tutkimisesta. Hänhän kävi Suomessakin Kansallisarkiston Venäläisiä sotilasasiakirjoja tutkimassa ja innostui näkemästään. Täällä hänelle, jopa annettiin kaikkea materiaalia, mitä hän kiitteli. Moskovassa oli asia luultavasti toisin, niin alan johtava tutkija kujin hän olikin.

Tämä kirja kertoo kuitenkin vain yhden miehen komeasta urasta eikä Viron historian muuttumisesta perestroikan suuressa kriisissä. Pullatin tutkimukset keskittyivät keskiajalta 1800-luvulle ulottuvaan kauteen ja Tallinnaan. Niistä hän väittelikin peräti kaksi kertaa, toisen kerran Oulussa.

Todettakoon, että käsitykset eteläisen naapurimaan historiasta olivat Suomessakin tuohon aikaan hyvin erikoiset ja meillä ilmestyi siitä tuskin mitään kelvollisia tutkimuksia. Mainittu Käbinin sepustus oli itse asiassa kauan aikaa ainoa suomenkielinen kokonaisesitys aiheesta…

Toki vanhoja kirjoja, kuten Ants Oraksen ”Viron kohtalonvuodet”, saattoi jostakin löytää, mutta kyseessähän oli neuvostovastainen propaganda, kuten koko edistyksellinen älymystömme ymmärsi. Tilanne oli lyhyesti sanoen kauhea.  Mutta oliko se yhtä huono myös Virossa vai peräti vielä huonompi?

Pullatin kirja on, paitsi kirjoittajan oman toiminnan kronikka, vaikka tarjoaakin lukijalle myös kurkistuksen neuvosto- Viron akateemiseen maailmaan nimenomaan historiantutkimuksen alalla.

Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon oli sellaisia tutkijoita, jotka akateemikko Gustav Naanin (fyysikko ja filosofi) tavoin hyvässä uskossa kannattivat virallisia neuvostotulkintoja. Ystäväni Enn Tarvel sanoi minulle jo neuvostoaikana, ettei niitä uskonut kukaan. Ehkä sentään ainakin Naan?

Viron laulavan vallankumouksen myötä monet paksut käsikirjoitukset menivätkin roskakoriin, kuten Pullat mainitsee, mutta niistä ja niiden kirjoittamisesta olisi kiinnostavaa tietää enemminkin.

Sille, joka ei tunne Neuvostoliiton ideologista kehitystä tuona aikana, saattaa monen asian merkitys jäädä hämäräksi.  Asia koskee esimerkiksi akateemikko Juhan Kahkin ristikseen saamaa sosiologista ja sosiaalihistoriallista tutkimusteemaa ”Yhtenäisen neuvostokansan synty, Viron esimerkkien perusteella”. Kirjassa se on muodossa ”Nõukogude rahva sünd Eestis”.

Tämä perustui ajatukseen, että eri kansallisuuksiin jakaantuneen väestön sijasta sosialistinen järjestelmä oli Neuvostoliitossa kehittynyt sille asteelle (kehittynyt eli kypsä sosialismi), että kansallisuutta pidettiin yksilön identiteetin kannalta toissijaisena.

Keskeistä ihmisille sen sijaan tässä uudessa sosialismin kehitysvaiheessa oli osallistuminen yhteiseen kommunistisen yhteiskunnan rakennustyöhön, yhteinen ”Neuvostolainen elämänmuoto” (образ жизни -Советский) ja jopa kansoja yhdistävä venäjän kieli.

Viron kansallisilla pyrinnöillä oli tässä asetelmassa lähinnä kielteinen ja toivottoman taantumuksellinen rooli. Tiedän, että virolaiset tutkijat suhtautuivat tähän suureen ideologiseen sapluunaan yleensä ironisesti, mutta sen oli pyhä ja sen kanssa oli jotenkin elettävä.

Jonkun oli asiat hoidettava myös miehityksen aikana. Se oli yritettävä pitää patrioottien käsissä, muuten tilalle tulisivat täysin pimeät voimat.

Juhan Kahk, joka kuulemma yritti saada pikavauhtia aikaan uuden Viron historian yleisen konseptin, joutuu tässä kirjassa kovin arveluttavaan valoon. Tunsin hänet itsekin ja sain sen käsityksen, ettei hän ollut opportunisti, vaan pikemminkin eräänlainen paasikiveläinen. Toki Pullat tunsi näitä asioita aivan toisella tasolla kuin minä.

Kirjoittaja ei erityisesti arvostele kollegoitaan, mutta Kahkin ja vuonna 1992 Pullatia seuranneen instituutin johtajan, Rein Helmen rooli kyllä esitetään kielteisinä.  Helmen aikana instituutti meni nopeasti konkurssiin ja sen peräti 150 työntekijästä erotettiin puolet.

Itse asiassa olisi ehkä tässä ollut kohtuullista mainita se tavattoman surkea tilanne, mihin Neuvostoliiton ja siis myös Viron talous oli tuohon aikaan joutunut.

Muistelmat ovat aina muistelmia ja niiden keskeinen aihe on muistelija itse. Pullatin kohdalla tarina kertoo yhä uusista menestyksistä ja onnellisesta elämästä, joka toki on se päämäärä, mihin meidän kaikkien on syytä pyrkiä ja sitä arvostaa. Hatunnosto siitä.

Haluaisin kyllä kuitenkin vielä lukea myös sen tarinan, jossa Viron todellinen historia katakombeissa säilytettiin ja viimein kaivettiin esiin sen valheen ja hevonpaskan alta, jonne se oli neuvostoaikana haudattu.

Miten tapahtui herääminen totuuden ymmärtämiseen, jos sitä oli ja miten ja missä rajoissa toimivat ne, jotka eivät halunneet elää valheessa? Oliko niitä, jotka uskoivat valheen välttämättömyyteen ja jopa siunauksellisuuteen? Miten heihin suhtauduttiin? Mikä oli Moskovan ja omien kommunistien roolin suhteellinen merkitys? Miten entiset kollaboraattorit sitten myöhemmin menestyivät ja mitä sanoivat?

Ehkä sellainen kirja onkin jo kirjoitettu?

Pukit ja piispat

 

Pukki tulee!

 

Joulupukin todellisuus tai epätodellisuus on aikojen kuluessa herättänyt paljon keskustelua. Sitä ovat ylläpitäneet etenkin niin sanotussa filosofisessa iässä olevat lapset ja keskustelu jatkuu yhä.

Vähänkin fiksummat aikuiset ymmärtävät erinomaisesti pukin todellisuuden. Kauppamiehet kiittävät pukkia joka vuosi myynnin moninkertaistumisesta ja suuri osa miespuolisesta väestöstä tietää, että pukki on olemassa, onhan sitä tullut itsekin siinä roolissa oltua.

1950-luvun alkupuolella muistan pukin, jolla oli karvainen, musta turkki ja pitkiä piiskoja. Se uhkaili oven suusta epämiellyttävään sävyyn mutta onneksi häipyi pian talosta. Seuraavana vuonna tiesi jo pelätä moisen otuksen ilmaantumista ja yritti olla kiltimpi kuin olikaan.

Myöhemmin toimin harva se joulu itse pukin roolissa. Aluksi ansaittiin Haukka-vartiolle ja koko lippukunnalle rahaa ja sittemmin sai tässä roolissa jopa maistaa hieman väkeviä, mikä oli hyvin harvinainen tapahtuma.

Joulu toki oli täysin poikkeuksellinen päivä, silloin kaivettiin esille kaiken maailman herkut, joita oli koko syksy kerätty, jopa omenia pahvilaatikoista, jossa ne olivat odottaneet paperiin käärittyinä kohtalonsa täyttymistä. Jouluna mässättiin ja mässättiin ja ruoka oli pöydässä koko päivän.

Joulupukin tulo oli ja on yhä joulun kohokohta ja aattohan se on se todellinen joulu. Silloin koko maailma tai ainakin Suomi keskittyy iloitsemaan elämän tarpeettomuuksista eli ylellisyydestä. Ylensyönti, kuolemansynti annetaan anteeksi tänä saturnaliajuhlana, jolloin kaikki kääntyy hetkeksi vastakohdakseen. Talvipäivän seisaus antaa sille merkin.

Muinaisten roomalaisten saturnalioissa isännät leikkivät palvelijoita ja itse kukin sai lahjoja kompakirjoitusten eli epigrammien saattamana. Viikinkien blot-juhla oli karumpi ja siinä kuului olleen ihmisuhrejakin, kuten Tukholman Nationalmuseetin suuressa freskossa esitetään (ks. Vihavainen: Haun saturnalia tulokset ).

Suomessa joulua kinkun kera on juhlittu parisataa vuotta, ja joulupukki on aina käynyt lahjoja tuomassa, tosin 1840-luvulla vielä pukin hahmossa. Helsingissä toimineen ranskalaisen kotiopettajan muistelmissa on kuvaus asiasta (ks. Vihavainen: Haun leduc tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

Pukki on toki aikojen kuluessa muuttunut. Minun elinaikanani se vasta sai Suomessakin tuon coca-colan punaisen hahmonsa, jonka paperille piirsi muuan amerikkalaistunut ahvenanmaalainen. Me kaikki tiedämme nyt, että pukki asuu Pohjoisnavalla, että pukin porovaljakko tulee ilmojen halki ja että pukki oikeastaan tulee savupiipusta(!) ja tuo lahjat sukkiin.

Samaan aikaan tiedämme myös, että pukki asuu Korvatunturilla ja ajelee pitkin hankia ja että hän tulee reilusti ovesta kyselemään, ovatko lapset olleet kilttejä. Ja ne lahjat eivät mahdu mihinkään sukkaan eikä kenkään…

Looginen ajattelu lähtee siitä, että jos asiat ovat tietyllä tavalla, eivät ne samaan aikaan voi olla aivan toisella tavalla. Lapselliseen eli maagiseen ajatteluun tämä kuitenkin sopii ja ainakin yhtenä päivänä vuodessa sopii itse kunkin olla lapsellinen.

Pukki on merkillinen aivokummitus, joka koko ajan on muuttanut muotoaan. Koska se kuitenkin koetaan tarpeelliseksi, meillä on lupa päätellä, että se on olemassa. Sen hahmo vain on eri kansoille erilainen:

 

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Miten pukki risteytettiin?

 

Miten pukki risteytettiin

 

Minkä maalainen joulupukki oikeastaan on? Oikea vastaus lienee, että hän oli suomalainen, mutta nyt jo kokonaan unohdettu hahmo, josta on jäänyt vain nimi jäljelle.

Santa Claus on amerikkalainen, Father Christmas englantilainen, Sinterklaas hollantilainen ja tonttu ruotsalainen. Espanjassa lahjat tuovat sen sijaan kolme Itämaan tietäjää eli taikurikuningasta (Reyes magos) ja Venäjällä Pakkasukko. Miten monella tavalla asia eri maissa sitten lieneekään järjestetty, ainakin on selvää, että vuodenvaihteen tienoilla koko läntisessä maailmassa on tapana ylensyödä ja antaa lahjoja, ajankohta ja tapa vaihtelevat.

Asia ei myöskään rajoitu vain läntiseen maailmaan. Jopa Kiinassa näkee ennen joulua ja sen jälkeenkin kuvia punapukuisesta Coca-colapukista ja englanninkielistä tekstiä tyyliin Merry Christmas tai pelkkä Merry! Mitäpä väliä, eurooppalaisia koukeroita nuo sanat ovat ja tarkoittavat hyväntuulista ukkoa punaisessa puvussa.

The Spectatorissa kirjoittava Mark Forsyth on selvitellyt joulupukin tai oikeastaan Santa Clausin historiaa.

Kuten tunnettua, Santan esikuva on pyhä Nikolaus, Myrnan piispa, joka antoi lahjoja eräille köyhille tytöille myötäjäisrahastoon, että nämä pääsisivät naimisiin. John Pintard halusi palauttaa kunniaan kaupungin (entinen Uusi Amsterdam) hollantilaisia perinteitä ja aloitti kampanjan, jonka tarkoituksena oli elvyttää lahjojen jakaminen.

Kuten tunnettua itse pyhä Nikolaus ihmeidentekijä, tuo Myran piispa eli siis oikeastaan nykyisen Turkin alueella elämäntyönsä suorittanut hahmo on etenkin Venäjällä erittäin suosittu pyhimys ja muun muassa merimiesten suojelija. Hänen maalliset jäänteensä varastettiin aikoinaan ja on sijoitettu Italiaan Barin kaupunkiin.

Mutta Nikolai, sekä itäisen että läntisen kirkon pyhimys, ei ainoastaan kuollut, kuten kaikki ihmiset. Sen jälkeen hän vielä sai kokea uuden syntymän uudessa maailmassa ja paljon ihmeitä tapahtui.

Kun Sinterklaasia (ja Zwarte Pietiä) oli lanseerattu newyorkilaisille perinteiden elvyttämisenä, kirjailija Washington Irving keksi vielä huikean tarinan kattojen yllä lentävästä, porojen vetämässä reessä matkustavasta Santasta, joka heitteli lapsille savupiipun kautta lahjoja sukkiin.

Kun Santan toiminta vielä alettiin sijoittaa jouluaattoon eikä vanhaan hollantilaiseen tapaan Nikolain päivään, oli nykyajan taruolento punaista univormuaan vaille valmis. Se lienee Coca-cola Companyn mainospuolen luomus, joten Santa Claus toimenkuvineen on täysin amerikkalainen ja tarkemmin ottaen vielä newyorkilainen tuote. Toki aineksia taruun löytyy kaukaakin.

Englannissa tunnettiin siis jo sitä ennen Father Christmas, joka oli vanha ja pullea setä, mutta ei mikään lahjojen jakelija, saati että olisi lennellyt poroilla yläilmoissa ja hölmöillyt ihmisten savupiipuissa.

Forsythin mielestä Santa Claus söi Father Christmasin yhdessä ainoassa vuosikymmenessä, 1870-luvulla, mikä on kulttuuriasioissa hyvin lyhyt aika. Nyt hän vallitsee koko anglosaksista maailmaa ja paljon muutakin. Hän taitaa olla biljoonien dollarien arvoinen olento.

Santa söi myös tykkänään Suomen joulupukin, josta on jäänyt jäljelle vain nimi. Aikoinaahan pukki oli nurin käännettyyn turkkiin puettu otus, joka ei tietääkseni edes kunnolla näyttäytynyt lapsille, heittelipähän lahjoja eteisestä. Korjatkoon, jotka paremmin tietävät.

Myöhemmin pukki muuttui joulu-ukoksi, jota sanaa muistan vielä aikoinaan käytetyn. Joulu-ukko olikin aika tiukka herra, joka kuulusteli tarkoin lasten kiltteydenosoitukset mennen vuoden aikana ja valmistautui antamaan asiaankuuluvan löylytyksen tuhmista teoista. Sinterklaasilla taisi olla samoja taipumuksia. Hän saattoi jopa viedä tuhmat lapset mukanaan Espanjaan, jossa majaili.

Useimmiten kai kävi niin, että piiskat saivat jäädä kokonaan käyttämättä, vaikka muistan itsekin niitä kovasti pelänneeni. Joka tapauksessa pukki -joulu-ukko- antoi sitten lahjoja ja niistäkös riemua riitti ja tuntui ihan siltä, että kylläpäs sitä olikin tullut oltua kiltti ja palkinnot olivat sen mukaisia. Aika usein oli kyllä yritettykin.

Suomen lasten Markus-setä oli tunnetusti se, joka radiossa kertoi Joulupukin (se oli se sama ukko) asuvan Korvatunturilla, erittäin hankalien yhteyksien takana Lapissa ja tulevan sieltä vain jouluaattoisin porolla ihmisten koteihin lahjoja tuomaan.

Koska New Yorkin pukki asui pohjoisnavalla ja ajeli myös porolla, oli helppo ajatella, että kyseessä oli yksi ja sama pullea vanha setä, joka hieman muutteli muotoaan ollakseen maassa maan tavalla, kuten silloin pidettiin luonnollisena.

Niinpä suomalainen joulupukki sai joskus 1960-luvulla vaihtaa nurin käännetyn karvaisen turkkinsa kirkuvan punaiseen uniformuun ja ruveta ajelemaan poroillaan yläilmoissa. Savupiiput huomattiin sentään Suomessa aivan sopimattomiksi kanaviksi lahjojen jakamiseen eikä sukkien käyttö lahjojen vastaanottamiseen ole myöskään saanut täällä suosiota. Pieniähän ne tähän maailmanaikaan ovat.

Joka tapauksessa meidän vanhan joulupukkimme ja Santa Clausin newyorkilaisversion risteytys onnistui niin hyvin, että miljoonille lapsille ainakin Britanniassa on onnistuttu myymään ajatus siitä, että Santa (vaikkapa sitten nimellä Father Christmas) asuu Rovaniemellä luolassa ja häntä ja hänen porojaan voi siellä pistäytyä katsomassa.

Luulisi, että aivan erityisesti meidän aikanamme olisi myös aiheellista palauttaa kaikkialle maailmaan Sinterklaasin apulainen, Zwarte Piet, tuo mukava murjaanihahmo.

Itse asiassa Hollannissa näkyy ilmaantuneen mielensäpahoittajia, jotka ovat närkästyneet tumman populaatiogeneettisen ryhmän sopimattomasta presentaatiosta. En ole selvittänyt itselleni, mistä asiassa on kysymys. Kukaties apulaisen asema on Pietille alentava? Olisiko itse asiassa Sinterklaasin oltava musta ja päinvastoin?

Sitä paitsi sellainenkin ryhmä on olemassa, jonka mielestä pukin (!) maskuliinisuus on sopimaton asia. Niinpä on jo keksitty Joulumuori ja Santa Clarakin taitaa olla jo tulossa. Oikea Clarahan oli Fransiskus Assisilaisen seuraajia ja oman klarissalaisen sääntökunnan perustaja. Hän näyttäisi olleen aika tiukkapipoinen abbedissa. Ehkäpä tulevaisuus kuuluu hänelle ja tämä tolkuton lahjatuhlaus vihdoinkin lopetetaan?

 

Santa Claus on jo Suomen lapsille tutumpi kuin Korvatunturin ukkorahjus. Jotakin suomalaistahan hänen hahmossaan voi kuitenkin katsoa olevan, kun sen kerran loi muuan ahvenanmaalaislähtöinen taitelija (ks. Vihavainen: Haun season's greetings tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Olisi kiinnostavaa tietää, miten kauan tämä coca-colapukki elää ja missä vaiheessa sen korvaa jokin uusi luomus. Saattaapa olettaa, että koko pukin nimen mainitsemisestakin tulee vielä jonakin päivänä tabu ja tiedostavat ihmiset pilkkaavat niitä, jotka kerran siihen uskoivat.

Mutta eletään nyt vielä tässä ajassa ja uskotaan pukkiin! On se paljon hauskoja hetkiä tuonut mukanaan!

Jännittävää pukin odotusta itse kullekin!

Ja taatusti kotimaista pukkiin liittyvää mystiikkaa löytyy esimerkiksi osoitteesta Vihavainen: Haun kelola tulokset ja Vihavainen: Haun joulukertomus tulokset. Lienee sitä muuallakin.

Herkuttelun merkitys

 

Lupa mässätä

 

Se pian itsens turmelee,

ken vatsaansa vain palvelee

Näin meitä ylönsyöminen

ja ylöllinen juominen

saa petoin vertaiseksi

Se ruumiin voiman murtaapi

ja sieluraukan sortaapi

ijäti vaivaiseksi

Se turmeleepi tuntomme

ja sokaiseepi järkemme

Kuljetteleepi meitä

synkeitä synnin teitä

 

Tuo teksti voisi olla minkä tahansa modernin elämäntapaoppaan sanomaa, jos tyyliä vähän muutettaisiin. Vegaanien lahko esimerkiksi on tuomittu kärsimään loputtomasti pelkästä heinän syönnistä, ilman ainoatakaan armon päivää kurjassa elämässään.

Ilmastonmuutoksen ja toisten eläinlajien kärsimyksen aiheuttajille ei tietenkään ole eikä voi olla anteeksiantoa eikä armahduksen päivää. Miksi olisi?

Ennen kuitenkin oli toisin. Ylensyöminen eli mässäys on toki myös ennen ollut yksi seitsemästä kuolemansynnistä ja siis verrattavissa ylpeyteen, kateuteen, vihaan, laiskuuteen ahneuteen ja himoon.

Kuten vanhan virsikirjan teksti osoittaa, sekin toi päälleen rangaistuksen jo tässä elämässä ja myöhemmin oli tiettävästi luvassa vain löylyä lisää. Mässäys, kuten muukin synti oli kurjan ihmisen holtittomuutta, joka vietteli hänet tekemään sellaista, joka ennen pitkää kostautui. Ihminen muuttui raunioksi antautuessaan halujensa kuljeteltavaksi.

Danten helvetissä tuulet riepottelivat loputtomasti himojensa orjia, jotka nyt saivat nautinnon sijasta kokea vain kärsimystä.

Raja mässäyksen ja hyväksyttävän nautinnon välillä on kiinnostava kysymys. Voiko jälkimmäistä oikeastaan edes olla olemassa? Bertrand Russell piti vielä ennen sotia tarpeellisena puolustaa pöydän nautintoja sillä, että vasta ruuan herkullisuus aiheutti riittävää syljen ja siis pepsiinientsyymin eritystä, jota tarvittiin ruuan kunnolliseen sulamiseen. Nautinto oli siis hyvä ja tarpeellinen asia sinänsä.

Tämä ei ole ollut itsestäänselvyys meilläkään. Muistan vielä, miten suuren närkästyksen ja jopa pöyristymisen aiheutti joissakin se, ettei ksylitoli eli koivusokeri ollutkaan vaarallista hampaille, vaan päinvastoin hyödyllistä, vaikka olikin makeaa ja siis nautittavaa.

Eipä se sitä paitsi kemiallisesti ollut edes sokeria, vaan -kauhistus- alkoholia. Muistan, että yleisönosastossa ilmaistiin syvä paheksuminen asian johdosta. Luulen että paheksujat odottivat koston seuraavan viimeistään tulevassa elämässä.

Pidättäytyminen nautinnosta on ollut hurskaiden ihmisten tavoitteena kautta kristillisen ajan. Koska meidän, syntisten ihmisten oli aina muistaminen Kristuksen kärsimystä, joka oli meidän syntiemme seurausta, emme saaneet ainakaan perjantaisin mässätä liharuualla

Vastaavasti nykyään ajatellaan, että rietas ahneutemme on vetänyt päällemme ilmastonmuutoksen ja panee ihmiskunnan ennen pitkää käristymään tulisessa pätsissä.

Ennen ristiinnaulitsemisen ja sen jälkeisen ylösnousemuksen muistojuhlaa meidän piti entisen näkemyksen mukaan paastota viikkotolkulla.

Mutta sitten pääsiäisenä sai ja piti mässätä sitäkin reilummin, koska se tapahtui ylösnousemuksen ja syntiemme lunastamisen aiheuttaman riemun kunniaksi. Mitäpä hyötyä syntien lunastamisesta olisi oikeastaan edes ollut, ellei niitä sitten tehtäisi?

Uskon, että joulumässäyksessä on sama perusidea. Syksyllä toki oli jo vietetty kekriä ja tehty syysteurastukset, syntiä kaikki tyynni, mutta vasta jouluna sai viimein syödä ja juoda rajattomasti ilman syntiä.

 Eihän Jeesuksen syntymän johdosta iloitseminen voinut mitenkään olla tuomittavaa ja niinpä jokainen, jolla oli mahdollisuus, valmistautui juhlimaan sitä ylellisesti. Sitä varten säästettiin koko syksy parhaita herkkuja.

Ainakin etelämpänä Euroopassa joulu kantoi sitä paitsi saturnalia-juhlan perinnettä, jolloin kaikki käännettiin päälaelleen: orjat esiintyivät herroina ja herrat orjina, se muistutti idealtaan karnevaalia sellaisena kuin se kristillisellä ajalla muodostui. Synti olikin hyvettä.

Joulun mässäys oli todellakin poikkeuksellinen tapahtuma. Silloin oli lupa nauttia niin paljon kuin kykeni. Ruoka oli koko ajan pöydässä ja yölläkin syötiin. Kaiken kruunasi rasvainen sika, joka oli kypsytetty syntisen herkulliseksi (ks. Vihavainen: Haun ystävämme sika tulokset ).

Kallista riisiäkin pantiin puuroon, vaikka paljon edullisempaa kotimaista viljaa olisi ollut käytettävissä. Teuvo Pakkalalla on liikuttava tarina tytöstä, joka uskoi aiheuttaneensa perheelleen kauhean onnettomuuden sillä, että söi ja syntisesti himoitsi kallista riisipuuroa.

Mutta silloin ei tainnut ollakaan joulu. Jouluna kristityt saavat perinnäisen käsityksen mukaan mässätä minkä voivat ja juuri siksi joulu oli aivan erityinen juhla, joka täysin poikkesi arjesta.

Me, jotka nautiskelemme ruuasta jopa joka päivä, olemme jo kadottaneet ymmärryksen siitä, mikä merkitys oli joulupöydän ylenpalttisuudella.

Asian toinen puoli on, että monelle ei jouluna ole yhtään sen sallitumpaa nauttia ruuasta ja juomasta kuin kaikkina muinakin päivinä. Kukapa ei olisi ainakin kuullut synkkäkatseisesta vegaanista, joka vaatii myös joulupöytään heiniään ja kieltäytyy herkuista.

Hänen tragediansa on siinä, ettei hänelle ole olemassa Vapahtajan syntymää ja armahdusta edes yhtenä päivänä vuodessa. Sama katkera tunne siitä, että kinkku, riisipuuro ja maito ovat syöksemässä maapallon turmioon, synkentää häntä elämänsä loppuun saakka.

Vasta tuonilmaisiin siirtyminen merkitse hänelle vapahdusta ja lunastusta: taas väheni Gaian harteilla oleva taakka yhdellä. Iloitkaamme hänen kanssaan!

Syöttöjä lapaan

 

Informaatiosota Suomessa

Markku Mantila, Jouni Mölsä, Valehtelua, vakoilua ja valtiollista vaikuttamista. Informaatiovaikuttaminen aseena Suomessa, Venäjällä ja USA:ssa.  Docendo 2024, 268 s.

 

Ensimmäisen maailmansodan kokemukset propagandan vaikutuksesta sodankäyntiin pantiin tarkoin merkille Amerikassa, jossa erityisesti Harold Lasswell aloitti alan tieteellisen tutkimuksen.

Ennen toisen maailmansodan puhkeamista meilläkin oli jo ymmärretty, missä mennään ja vuonna 1939 Jaakko Leppo julkaisi kirjan ”Propaganda -ratkaiseva ase”. Olimme varautuneet pahimman varalle ja koneistoakin oli jo rakennettu resrviin.

Informaationhallinta tuli jo talvisodassa osaksi sodankäyntiä ja jatkosodassa sen voi sanoa kehittyneen varsin korkealle tasolle.

Kyseessä ei ollut vain puskista huutelu puolin ja toisin ja enemmän tai vähemmän falskien lentolehtisten heittely, vaan kokonaisuuteen kuului myös mielialatarkkailu ja yleisen mielipiteen hoitaminen, mukaan lukien asiamiesverkostoa hyödyntävä vastapropaganda.

Keinot muistuttivat osin totalitarismia samalla tavalla kuin sotatalous muistutti komentotaloutta. Olisi kuitenkin vain typerää panna niiden väliin yhtäläisyysmerkit. Kansakunnan itsepuolustuksen takia oli käytävä sotaa, joka oli luonteeltaan totaalista.

Sellainen kuuluu kuitenkin poikkeusaikoihin ja jos siitä tulee rauhan aikojen uusi normaali, olemme siirtyneet kovin arveluttavalle tielle. Monet äänet joka tapauksessa vakuuttavat, että tässä nykyisessä informaatioympäristössämme meitäkin vastaan jo sovelletaan informaatiosodan menetelmiä.

Asia ei ole uusi ja kirjoitin siitä jo ennen Krimin valtausta, vuonna 2013 (ks. Vihavainen: Haun panarin tulokset ). Tuolloin maatamme vastaan suuntautunut informaatio-operaatiot olivat olleet käynnissä jo muutaman vuoden ajan. Moni kuittasi asian yhden mieleltään järkkyneen dosentin touhuksi, mutta oli helppo havaita, että jäljet johtivat presidentin hallintoon saakka.

Nyt olemme tilanteessa, jossa puhutaan kyberhyökkäyksistä, joissa ei enää ole kyse pelkästä propagandasta ja disinformaatiosta, vaan myös vihamielisistä nettioperaatioista, joiden kautta voidaan potentiaalisesti vaikuttaa koko maan elintärkeisiin toimintoihin.

Asiaan kuuluu, että hyökkääjä on nimetön, eikä lähdettä ole helppo paljastaa, jos se ylipäätään on mahdollista. Ongelma huolestuttaa jopa Amerikassa, jonne kohdistuneita operaatioita Anne Neuberger kuvaa artikkelissaan China is winning the cyberwar (Foreign Affairs Sptember/October 2025).

Neubergerin artikkelin otsikossa hätkähdyttänee sen oletus, jonka mukaan kybersota on jo käynnissä. Kuitenkin esimerkkejä siitä on esitettävissä, vaikka kaikkein suurimmat uhat eivät olekaan toteutuneet.

Suomen kannalta todennäköisin kyberhyökkääjä on tietenkin Venäjä, vaikka Kiinallakin saattaa olla intressiä kokeilla demokratiamme pehmeyttä. Äskettäinen silmienvenyttelyhärdelli saattaa olla siitä esimerkki.

Toki välttämättön edellytys sille, että tuo pilailu paisui absurdeihin mittoihin, oli oman lehdistömme toiminta, jota on pakko nimittää täysin vastuuttomaksi ja vilpilliseksi (vrt. Vihavainen: Haun hihamerkkijournalismi tulokset ). Maamme eduista piittaamaton infantiili valehtelu ei ole noissa kohuissa ollut minkään ulkoisen tahon aikaansaannosta, vaan ihan kotimaista tuotantoa.

Vihamielistä informaatiohyökkäystä hautova taho tuskin voisi vastustaa tällaisen tilanteen hyväksikäyttöä. Esimerkki siitä nähtiin jo kuuluisan hihamerkkiskandaalin yhteisessä (ks. Vihavainen: Haun hesari vitsi tulokset ).

Eduskunta-avustajan pakinasta tehtiin mediassa puolueen esittämä vaatimus Suomessa olevien ulkomaalaisten merkitsemisetä ja oli vain luontevaa, että Venäjällä pian väitettiin Suomen hallituksen aloittavan venäläisten mikrosiruttamisen. Syöttöjä vihamielisten voimien lapaan on sen jälkeen yhä seurannut tasaisin väliajoin.

Markku Mantila ja Jouni Mölsä ovat kauan työskennelleet informaationhallinnan korkeimmissa tehtävissä maassamme ja tässä kirjassa kerrotaan, miten maassamme alettiin huolestua maakuvan vahingoittamisesta ja ruvettiin sitä torjumaan.

Mahdolliset informaatiohyökkäyksen metodit ovat monet ja ehkä tehokkaimpia ovat ne, jotka ovat olleet käynnissä jo antiikin ajoista. Olennaista on hajottaa vastustaja iskemällä sen heikkouksiin.

Kirjoittajat uskovat, ettei Suomella ole suuriakaan heikkouksia. Päin vastoin, yhteiskunta on yhtenäinen ja kansa on valistunutta. Siinä onkin pähkinää purtavaksi.

Suomen vaaleihin vaikuttaminen onnistui itärajan takaa jossakin vaiheessa, mutta sitten Pravdan viesteistä jo tulikin rasite sille, jota ne pyrkivät kannattamaan, kuten kävi Virolaisen ja Karjalaisen välisessä ottelussa. Myös sodan aikana naapurin propaganda tehosi hyvin heikosti ja usein toimi lähettäjäänsä vastaan.

Nyttemmin ei vaaleihin ole edes yritetty vaikuttaa, mutta monenlaista puuhastelua kyllä on ollut ja myös noita tunkeutumisia elintärkeisiin verkkoihin. Tämä on alue, joka on otettava vakavasti huomioon, kun turvallisuudesta puhutaan.

Mantilan ja Mölsän kirjasta tulee se käsitys, että myös surullisenkuuluisa BLM (Black Lives Matter)-liike oli ulkoisen tahon Amerikkaan tuomaa. On hyvin oireellista, että se kaikessa absurdiudessaan levisi heti myös Suomeen. Olisi hauska tietää, pitikö joku tällaista aiemmin mahdollisena.

Informaatiohyökkäyksen tarkoituksena voi olla horjuttaa kohdetta iskemällä kansakuntaa yhdistäviin tarinoihin. Toisaalta olisi kuitenkin askel kohti orwellilaista totalitarismia, mikäli tarinaa alettaisiin lujittaa valtion voimakeinoin ja estää sen arvostelu. Jotakin sentään kannattaa yrittää.

Itse asiassa suurten tarinoiden tuhoaminen on ollut suuri trendi länsimaisessa historiankirjoituksessa jo muutaman vuosikymmenen ajan. Ranskalainen Pierre Nora on suorastaan asettanut kirjoitetun kansakunnan historian ja tosiasiallisen ihmisten ”historiallisen muistin” eräänlaisiksi toistensa vastakohdiksi ja vihollisiksi.

Mikäli ei oikeastaan ole olemassa koko kansakuntaa tai sen kuvitteleminen on väärin ja virheellistä, on vihamieliselle taholle helppoa iskeä osajoukkoihin ja kehittää kertomusta niiden sorronalaisesta historiasta ja kuulumattomuudesta muun joukon yhteyteen. Bullshit toimii massojen keskuudessa hyvin ja sitä tarvitsee vain toistaa.

Sanoisin, että Suomi on perinteisesti hajalla historiansa suhteen. Talvisodan yksimielisyys oli poikkeusajan liki psykoottinen massailmiö, joka jo pian alkoi osoittaa hajoamisen merkkejä. Sotien jälkeen syntyi jopa myytti Suomen syyllisyydestä sotiin, myös talvisotaan. Asiasta on Hannu Rautkallion kirjoittama kirjakin, eikä se ole tyhjän päälle tehty.

Suomen ja Venäjän suhde on sikäli ainutlaatuinen, että vuodesta 1918 lähtien Venäjä on tietyissä piireissä nähty eräänlaisena anti-Suomena, vaihtoehtoisena todellisuutena, missä kaikki on toisin ja myös paremmin kuin meillä. Neuvostoliiton hajoamisvaihe muodosti poikkeuksen, mutta vanha asetelma on ainakin jossakin määrin palautumassa.

Kuten edellä jo todettiin, suurimpia kansallisia heikkouksiamme on tolkuton mediamme, joka vilpillisin mielin kehittelee tyhjästä suuria kansainvälisiä skandaaleja sisäpoliittisiin tarkoituksiin ja sitten päivittelee niitä, pystymättä minkäänlaiseen itsekritiikkiin.

Maassamme kuuluu olevan joku mediapoolin nimellä kulkeva elin, joka mahdollisesti ainakin varautuu ottamaan sodanaikaisen Valtioneuvoston tiedoituskeskuksen (VTL) roolin kantaakseen. VTL:n tehtäviin kuului neuvonpito median kesken sellaisten aiheiden käsittelystä, joilla oli maallemme elintärkeää merkitystä. Sensuuriin tarvitsi turvautua harvoin, sillä yleensä vastuu ymmärrettiin.

Mediaympäristö on nykyään sellainen, että lähes mistä tahansa voidaan kehitellä kansainvälinen skandaali ja mikäli tämän ajatellaan edistävän omaa sisäpoliittista agendaa, sitä ei kaihdeta tekemästä.

Lehdistön suitsiminen diktatuurimaiden tapaan ei meillä tule kysymykseen eikä myöskään ole odotettavissa, että tänä infantiilin klikkijournalismin kaudella median edustajat alkaisivat noudattaa vastuullista aikuisuutta ja rehellisyyttä.

Niinpä ajelehdimme ajopuuna itse aiheutettujen skandaalien heiteltävänä ja kansaa hajottavat epärehelliset hyökkäykset pannaan yhä uudelleen alulle kotimaisin voimin. Korkea koulutustasomme näyttää vain edesauttavan tällaisten ilmiöiden syntyä.

Voisi ajatella, että esimerkiksipresidentin arvovallalla palautettaisiin mieleen, mikä kulloisenkin kohun takana on totuus ja kehotettaisiin olemaan valehtelematta.

Mutta uskalletaanko sellaista tehdä? Vai onko presidentti liian sitoutunut tiettyyn agendaan voidakseen toimia sen vastaisesti? Vai onko hän liian tyhmä ymmärtääkseen asiaa?

Enpä osaa sanoa.

Isänmaallisen sodan kohtaloita

 

Sotahullu mies ja keisarin salainen ase

 

Jüri Kotšinev, Bagration, mees, kes armastas sõda, Grenader 2015, 118 s.

Jüri Kotšinev, 1812, Napoleoni sõjakäik Venemale. Osavõtjate mälestuses, Grenader 218, 236 s.

 

Tallinnan kirjamessuilta tarttui mukaan pari kiinnostavan oloista kirjaa. Pjotr Bagration (Bagrationi), gruusialaisen kuningassuvun vesa tunnetaan kovana soturina ja Suvorovin oppilaana, joka Napoleonin hyökättyä vaati strategisen perääntymisen lopettamista ja taistelua.

Sotaministerin ja entisen Suomen kenraalikuvernöörin ja Kustaan sodan veteraanin Barclay de Tollyn kanssa hän oli riidoissa ja nimitti Venäjän armeijan ”ulkomaalaisia” päälliköitä pettureiksi, vaikka itsekin oli gruusialainen ja hänen maansa oli vasta aivan vastikään liitetty Venäjään…

Bagration kaatui sitten Borodinossa, jossa hän komensi puolustajan vasenta siipeä. Urallaan hän oli ehtinyt komentaa kymmenissä taisteluissa, muun muassa Suvorovin Italian-retkellä. Bagration johti myös venäläisten hyökkäystä Pietarista Turkuun vuonna 1808, mutta siitä kirjoittaja ei maitse sanallakaan, eihän siinä käyty edes taisteluita.

Kirjan ostaessani olin kiinnostunut nimenomaan tuosta Suomen sodasta sekä myös kirjan mainitsemasta ”rakkaudesta sotaan”. Millainen pervo mahtaakaan olla mies, joka rakastaa sotaa?

Valitettavasti kirja ei antanut siihen mitään vastausta. Sen sijaan se sisältää yhä uudelleen toistuvia kertomuksia siitä, miten Bagration komensi etujoukkoja ja joskus jälkijoukkojakin ja aina voitti kaikki taistelut.

Miten oli mahdollista, ettei hän koskaan möhlinyt, hävinnyt tai paennut, selviää kirjan lähdeluettelosta. Siellä nimittäin on pelkästään venäläisiä kirjoja, lukuun ottamatta Caulaincourtin  muistelmia, jotka on suomennettukin.

Bagrationin vaimosta kirjalla kyllä on kiintoisaa kerrottavaa. Hän, Jekaterina Skavronskaja, erosi muutaman vuoden jälkeen miehestään ja matkusti ulkomaille. Siellä hän kaatoi ennen pitkää itsensä Itävallan kanslerin, Klemens von Metternichin, jonka kansa heille syntyi tytärkin.

Sen jälkeen oli, suuremmista saaliista puheen ollen, vuorossa Baijerin prinssi Ludwig. Wienin kongressin aikana vuonna 1814 kaunotar vietti aikaa Puolan ja Itävallan edustajien kanssa ja hänen suosiostaan nautti joukko ajan korkeimpia herroja, mukaan lukien Aleksanteri I.

Sen jälkeen Skavronskaja-Bagration muutti Pariisiin, jossa korkeiden vieraiden kestitseminen jatkui. Ranskan salainen poliisi seurasi salonkia, joka toimi hyvin vilkkaasti ja houkutteli puoleensa myös kirjallisia suuruuksia.

Vuonna 1830 Skavronskaja avioitui lordi Houdenin (Caradoc) kanssa, jonka jätti parin vuoden kuluttua. Skavronskaja otti uudelleen Bagrationin nimen ja eli elämänsä loppuvuodet Pariisissa ja Italiassa. Hän kuoli Venetsiassa vuonna 1857.

Ylellinen elämä rahoitettiin Skavronskin suvun lukuisten maaorjien tuotannolla ja vastaavia venäläisiä, jos muunkin maalaisia koroillaeläjiähän 1800-luvun Pariisi oli tulvillaan. Sehän oli oikeastaan ensimmäinen todellinen mondeeni eurooppalainen metropoli ”Die wahre Milliardenstadt”, kuten vuosisadan lopun suuruus Max Nordau (Südfeld) sitä nimitti. ”Ihana elämä” ei päättynytkään suureen vallankumoukseen.

Vuotta 1812, venäläisten ”Isänmaallista sotaa” eli Napoleonin ”toista Pulan sotaa” käsittelevä kirja on toisenlainen. Siinä esitetään tärkeimpien taistelujen kulku, jälleen ilman karttoja, ja sen jälkeen julkaistaan lainauksia osallistuneiden muistelmista, etenkin Borodinon taistelua koskevista.

Virolaisille tuo historia on paljon läheisempää kuin suomalaislle, sillä siellä taisteli myös virolainen rykmentti ja olipa siellä kolmekin inkeriläistä rykmenttiä

Myös suomalaisia rykmenttejä oli, niin Viipurin, Savonlinnan (mainitaan tosin Moldavian armeijassa) ja Lappeenrannan ja onhan siellä myös henkikaartin Suomen rykmentti (Ihukaardikaitseväe Soome polk -Lejb-gvardii Finljandski polk), komentajana Maksim Kryžanovski. Tätä ei pidä sekoittaa Suomen kaartinpataljoonaan, joka myös kyllä oli osa henkikaartia.

Nimen takia ei kannata kuvitella noiden yksiköiden koostuneen mainittujen kaupunkien tai edes seutujen miehistä. Kyseessä oli vain perustamispaikka tai mahdollisesti vain nimeäminen uuden valloituksen mukaan. Olihan Venäjän armeijassa vielä I maailmansodssakin jopa vihollismaan hallitsijan mukaan nimettyjä rykmenttejä ja myös esim. Savolinnan (Nejšlotski) rykmentti.

Inkeriläisiä ja virolaisia noihin onnettomiin tapahtumiin varmasti kyllä osallistui melko lailla ja myös suomalaisia, kun Paavali I ulotti asevelvollisuuden vuonna 1797 koskemaan myös Vanhaa Suomea. Silloin joitakin sulkavalaisiakin joutui Venäjän armeijaan ja sen jälkeen kun Suomi liitettiin keisarikuntaan, meni useita upseereita Venäjän palvelukseen.

Muistelmat sodasta ovat sinänsä kiinnostavia. Ranskan vallankumouksen jälkeen syntyivät ennenkuulumattoman suuret armeijat ja niiden keskinäinen joukkolahtaus oli vertaansa vailla. Kuten Tolstoi ”Sodassa ja rauhassa” esittää, tosiasiassa ei kymmenientuhansien muskettien ja tykkien savun keskellä voinut kukaan komentaja tosiasiassa pysyä reaaliajassa kärryillä siitä, mitä tapahtui. Savun hälvennyttyä voitiin sitten aloittaa tarinan keksiminen ja ruumiiden laskeminen.

Tämä homma on jäänyt yhä keskeneräiseksi. Bagration-kirjassa tekijä esittää, että ranskalaisten tappiot olivat Borodinon taistelussa 58000 ja venäläisten 44000, erittelemättä kaatuneita ja väliaikaisesti rivistä pois joutuneita.

Venäläisen wikipedian mukaan ranskalaiset menettivät 28000-40000 miestä kaatuneina ja haavoittuneina ja venäläiset 39211, joskin on vahvistamattomia tietoja, joiden mukaan tappiot olivat yhteensä 53000 miestä.

Ranskalaisen version mukaan ranskalaisen armeijan kaatuneita oli 6562 henkeä ja haavoittuneita 21450 henkeä ja venäläisillä taas 45000 ”kuolleita tai haavoittuneita” sekä lisäksi 100-200 vankia ja 14-60 tykkiä. Ranskan armeija (puolet sotilaista oli muita kuin ranskalaisia) puolestaan menetti 13 tykkiä, vangiksi joutuneita ei mainita.

Englantilainen wikipedia kertoo 30000-42000 Ranskan armeijan kaatuneesta, haavoittuneesta ja kadonneesta ja antaa venäläisten vastaavaksi luvuksi 40000 -53000.

Ennen oli tapana sanoa, että venäläisten tappiot olivat kaksi kertaa suuremmat kuin ranskalaisten, mutta jälkimmäiset eivät voineet korvata tappioitaan ja heidän voittonsa oli siksi Pyrrhoksen voitto.

Joka tapauksessa olisi aina syytä ottaa vertailtaviksi vertailukepoisia lukuja. Haavoittuneet olivat yleensä jonkin aikaa taisteluun kykenemättömiä, mutta tuohonkin aikaan ainakin puolet heistä sittemmin toipui.

Joka tapauksessa Borodinon taistelu on nostettu Venäjän suurten kansallisten symbolien joukkoon ja Lermontovin runoelmaa osaa hiukan ulkoa jokainen.

Mutta tuossa kirjassa törmäsin jälleen erikoiseen ilmiöön, Leppichin aerostaattiin. Sen kuvan olin joskus jo nähnyt Keisarillisen kanslian papereissa ja sen mainitsee myös Tolstoi ”Sodassa ja rauhassa”.

Kyseessä oli ilmalaiva, joka nousi vetykaasun voimalla ja jota liikuttivat haluttuun suuntaan 40 soutajaa… Se pystyi kantamaan mukaan hirveitä pommeja, joita voitiin pudottaa vihollisen niskaan.

Tuo hirviö todella rakennettiin ja nousi hieman ilmaankin, mutta ei puhettakaan siitä, että se olisi toiminut tarkoitetulla tavalla.

Joka tapauksessa Aleksanteri I oli saanut kuulla siitä Pariisin-lähettiläältään Alopaeukselta, joka, kuten tiedetään, oli suomalaista pappissukua Vanhasta Suomesta.

Aleksanteri innostui asiasta ja Moskovan kuvernööri Rostoptšin -hän, joka poltti Moskovan- sai tehtäväkseen auttaa Leppichiä äärimmäisen salaisessa tehtävässä, aerostaatin valmistamisessa. Siihen tarvittiin muun muassa erityisen hienoja teräsjousia ja valtava määrä taftia. Kustannukset nousivat päätähuimaaviksi.

Äärimmäinen salaus ei onnistunut. Laitetta oli rakentamassa 60 henkeä ja Rostptšin joutui joka tiedottamaan kansalle, että jos ja kun he näkevät taivaalla lentävän hirviöön, heidän ei tule säikähtää, sillä se on hyvän keisarin palveluksessa eikä paholaisen juoni.

Joka tapauksessa ihmeaseeseen uskottiin pitkään ja kun Napoleon valtasi Moskovan, sen tekeleet kuljetettiin  Pietariin, jossa joukkotuhoon kykenevää hirviötä yritettiin viimein saada toimimaan.

Homma epäonnistui ja Leppichiä alettiin nyt niitellä šarlataaniksi. Suuret rahasummat oli joka tapauksessa käytetty tyhjän takia. Leppichiä ei kuitenkaan teloitettu, vaan hän palasi Saksaan ja puuhaili monenmoista erikoista, muun muassa jonkinlaisen vibraattorin. Keksijä hän oli ja varsin lahjakaskin.

Kotšinevin kirjassa julkaistu Aleksanterin ja Rostoptšinin kirjeenvaihto antaa elävän kuvan siitä vakavuudesta, jolla keisarikin suhtautui uuteen salaiseen aseeseen ja sen lahjakkaaseen ja vakuuttavaan keksijään.

Kohti typeryyden lisääntymistä

 

Suomen ja Venäjän suhteiden historia

 

Suomen ja Venäjän suhteet eivät ole esimerkki erityisen raa’asta ja intensiivisestä kansojen välisestä konfliktista, vaan pikemminkin syrjäisyyden mahdollistamasta suhteellisen rauhallisesta asemasta.

 Tämän huomaa heti verratessaan Suomen historiaa vaikkapa Viron historiaan tai muiden ns. ”tappotantereen” (Timothy Snyder, Bloodlands) kohtalohin. Isonvihan miehityskausi oli aivan poikkeuksellinen vaihe, joka on nyttemmin nostettu meillä hyperbolisiin mittoihin.

Silti myös Suomen ja Venäjän suhteissa riittää dramatiikkaa. On sotia, miehitystä, poliittisia murhia, valtioterroria ja kansanmurhaa, valtion ohjaamaa disinformaatiota ja paljon muuta ikävää.

Toisaalta on myös ollut poikkeuksellisen merkittäviä hyvien suhteiden kausia ja aitoa sympatiaa ja ystävyyttä kansalaistasolla. On myös huomattava, että kaikissa vaiheissa valtion aggressioita ja sortopolitiikkaa vastassa on ollut Venäjällä myös Suomelle myönteisiä voimia.

 Suurvaltana Venäjä on tietenkin ollut konfliktien aikana lähtökohtaisesti sortavana osapuolena ja Suomi vastaanottavana. Toki myös suomalaisten puolelta on pyritty vastaamaan mahdollisuuksien mukaan. Ryssäviha on menneinä aikoina ollut joissakin vaiheissa hyvinkin merkittävä ilmiö ja on taas saanut kaikupohjaa. Sen syiden ymmärtäminen ei vaadi suuria ponnisteluja.

Venäjällä on valtion rooli aina ollut yhteiskunnassa keskeinen ja tämä koskee myös suhteita Suomeen. Neuvostoliiton aikana valtio pyrki tarkoin määräämään sen, mitä kansa sai kuulla ja lukea Suomesta. 1960-1990-luvuilla ei naapurista pahaa puhuttu.

 Nyt ei puhuta hyvää. Tämä näkyy niin heillä kuin myös meillä ja on helppo ymmärtää, mutta siitä huolimatta se on osoitus henkisestä taantumisesta kohti yleistä primitiivisyyttä ja barbariaa. Toki se ei ole lajissaan ainut.

1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ja lopussa lehdistö ja kirjallisuus olivat kuitenkin niin meillä kuin heillä varsin vapaita kirjoittamaan asioista haluamallaan tavalla ja samoin olivat asiat 2000-taitteessa.

Kun tarkastellaan Suomi-kuvan pitkää linjaa Venäjällä, voidaan todeta sen muuttuneen sangen kiinnostavasti. Juuri nyt elämme poikkeuksellisia aikoja, kun maatamme vastaan on kohdistettu informaatiohyökkäyksiä ja ruvettu muodostamaan tarkoitushakuista viholliskuvaa. Jotenkinhan sellaiseen on reagoitava.

Suomalaisen yhteiskunnan erikoisuuksiin kuuluu jakolinja, joka periytyy vuoden 1918 punakapinan ajoilta ja jossa toiselle puolelle sijoittuvat Venäjä-mieliset ja toiselle puolelle ne, joita voisi nimittää suomenmielisiksi.

Tämän kahtiajaon suurta aikaa oli ns. taistolaiskausi, josta ei tässä tarvitse enempää puhua. Sen ajan kommunistien venäjämielisyys oli meillä odotusarvoista, vaikka muualla lännessä nuorisolla olikin muita epäjumalia. Suomenmielisyys oli kulttuurin etujoukon silmissä vihollinen numero yksi.

Varsinainen suomalainen erikoisuus on sentään se, että vaikka Venäjä on jo sukupolvi sitten lakannut tunnustamasta marxilaista sosialismia ja on nyt esimerkki poikkeuksellisen härskistä kapitalismista, ei venäjämielisyys ole meiltä minnekään hävinnyt ja kukoistaa nimenomaan äärivasemmiston perinteessä.

Kyseessä on erikoinen, nimenomaisesti suomalainen versio tunnetusta oikofobisesta eli oman kodin vihaamiselle omistautuneesta mentaliteetista, joka on koko läntisessä maailmassa merkittävä ilmiö. Sitä voi pitää massaregressiona.

Kansakunnan muisti on sen historia ja mikäli se toimii heikosti, on vihamielisille hyökkäyksille olemassa helppo kohde. Oikofobia on parasta, mitä hyökkääjä voi kohteeseen iskeäkseen löytää. Myös omassa maassa on tapana valmistella viholliskuvaa, mikäli konflikti on syntynyt ja eskalaatio on odotettavissa tai ainakin mahdollinen.

Tämä on vaarallinen tilanne ja mieleen tulee Moskovassa suurlähettiläänä toimineen Antti Hackzellin varoitus siitä, että nykyaikaisia sotia valmistellaan jopa vuosikymmeniä sekä aineellisesti että henkisesti. Niinpä kaikkea tarpeetonta Venäjän ärsyttämistä olisi varottava.

Tosin juuri tuohon aikaan siellä suoritettiin suuria suomalaisten ja karjalaisten karkotuksia, eikä Suomi Tarton rauhan takaajavaltiona voinut välttää velvollisuuttaan protestoida, halpamaista vaikeneminen ainakin olisi ollut.

Konfliktista tuli maiden välisten suhteiden taustaoletus, eikä edes hyökkäämättömyyssopimus asiaa muuttanut. On vaikea sanoa, miten asian olisi voinut estää. Hallituksen vaihtaminen Moskovassa ei kuulunut Suomen mahdollisuuksiin enempää silloin kuin nyt.

Venäjällä Suomen historiaa tunnetaan heikosti ja tutkijat, jotka osaavat suomen kieltä ja siis pystyvät tutkimusta tekemään ja sitä arvioimaan lähteisiin nojautuen, ovat harvassa.

Venäläiselle yleisölle maatamme mustaavan historiallisen irvikuvan rakentaminen on tietämättömille tutkijoillekin aika helppoa ja sellaista tukee aktiivisesti Venäjän autoritaarinen politiikka, joka pyrkii informaatiotilan hallintaan ja manipulointiin historiallisen totuuden kustannuksella.

Vielä vuosituhansien vaihteessa Suomen historiaa tutkivia ja sitä ymmärtäviä tutkijoita oli Venäjällä aika monia. Alan varsinainen keskus oli Petroskoi, jonka yliopistossa Suomen ja Skandinavian tutkimuksen erikoistuvat opiskelijat myös oppivat näiden maiden kieltä ja pitivät yhteyksiä Suomeen.

Sikäläisissä professoreissa oli pari erinomaista asiantuntijaa, joista Irina Takala muun muassa kirjoitti suomalaisvainoista erinomaisen yleisesityksen, jonka tuloksia oma taannoinen projektimme ei voinut olennaisesti muuttaa.

Takalan kirja suomennettiinkin, mutta en ole tainnut nähdä sitä liiemmin lehdissämme käsiteltävän. Nyt kirjoittaja on entisessä yliopistossaan persona non grata ja siellä huseeraavat nöyräselkäiset ”patriootit”.

Suomen taitajia oli jokunen myös Pietarissa, jossa kieliopinnot olivat usein peräisin sotilasoppilaitoksista. Myös yliopistossa opiskeltiin suomea ja sitä osasi enimmillään noin yhden käden sormilla laskettava määrä historiantutkijoita. Ei vähäinen asia sekään.

Jopa Moskovassakin oli jokunen yksittäinen suomen kielen ja Suomen historian taitaja ja sellainen oli myös muuan lahjomaton intelligentti, joka jo neuvostokaudella aiheutti skandaalin kieltäytymällä kumartelemasta stalinistista versiota Suomen historiasta. Hänen nimensä oli Viktor Holodkovski.

Siinä oli mies, joka uhrasi uransa totuuden vuoksi ja nimenomaan Suomen historian rehellisen kirjoittamisen vuoksi. Hänen muistonsa edessä kuuluu jokaisen klassista hyvettä ja intellektuellin velvollisuutta arvostavan paljastaa päänsä.

Suomessa oli ja on ollut harvassa niitä, jotka uskalsivat kirjoittaa edes oman maansa historiasta rehellisesti, ilman bullshit-suojausta ja vielä vähemmän niitä, jotka tekivät sen naapurimaiden historiasta.

 Toki niitä oli ja nostan nyt esille edes yhden jo unohdetun esimerkin: Seppo Myllymäen, joka kirjoitti kirjan nimeltä ”Baltian kriisi”. Se julkaistiin vuonna 1977, eikä esimerkiksi vuonna 1989 tai 1990. Ei siitä valtamediassa paljon kuultu.

Toki myös esimerkiksi Osmo Jussilan kirjat Terijoen hallitus (1983) ja Venäläinen Suomi (1985) olivat sarjassaan merkkitapauksia ja Jussila sai tietenkin ”neuvostovastaisen” leiman sekä runsaasti vihapostia, joka tuohon aikaan lähetettiin paperisena. Myös vessapaperia oli käytössä.

Vettä on virrannut niin Nevassa kuin Vantaassa. Jussila sai aikoinaan Putinilta Ystävyyden kunniamerkin ja hänen puolalais-amerikkalainen oppi-isänsä Richard Pipes, ”neuvostovastaisuuden” arkkienkeli ja suuren terrorin suuri historioitsija pääsi esiintymään Venäjän tiedeakatemian ”Voprosy istorii”-aikakauskirjan päävierailijana.

Ukrainan sota on ollut tärkein ja törkein, vaikka ei ainoa eikä ensimmäinen taustavaikuttaja historian uudelleenarviointii, jota tietenkin aina tehdään kaikkialla.

Suomen ja Venäjän suhteiden historia on nyt suurten yhteiskunnallisten alkuvoimien puristuksessa janon pelättävissä, että se primitivisoituu pahoin sekä meillä että Venäjällä.

Venäjällä tarkoitushakuisesta propagandasta on tullut valtion virallinen linja ja Suomen historian todelliset tuntijat on Venäjällä savustettu asemistaan tai peloteltu hiljaisiksi. Jokunen näyttää lähteneen jopa inolla edistämään uraansa osallistumalla valehteluun.

Jopa noina maineettomina neuvostoaikoina (siis Neuvostoliiton ollessa olemassa) saatettiin pitää säännöllisiä tutkijoiden välisiä symposiumeja ja kertoa vastapuolelle, mikä sen tukinnoissa oli vikana. On selvää, että asialla oli vaikutusta ja myös meillä opittiin ymmärtämään, millä tasolla liikutaan.

Juuri tällää hetkellä ei moinen asiallisuus näytä mahdolliselta ja Venäjällä kyhätään kaikenkarvaisia tarinoita ”fasisti-Suomesta”, joita sitten yksinkertaisimmat suomalaisetkin toistelevat.

Toki keskimäärin tökerön valheen teho lienee samaa luokkaa kuin se oli sodan aikana, jolloin suomalaiset tahallaan julkaisivat noita sepustuksia ihan itse (vrt. ”Suomi Neuvostoliiton radiossa”), koska ne sekä huvittivat yleisöä että paljastivat yritysten pöljyyden.

Disinformaation mahdollisuuksia nykyään ei kuitenkaan pidä aliarvioida. On pelättävissä, että esimerkiksi uuteen venäläisväestöömme se saattaa hyvinkin purra ja sittenhän on vielä olemassa tuo perinteinen oikofobinen porukkamme.

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Ajattelen tässä nimenomaan tasapuolista ja tolkullista kuvaa Suomen ja Venäjän suhteiden historiasta.