Tahto tyhmyyteen

 

Järjettömyyden viettelys

 

Robert Pogue Harrison, ”Interminable Ignorance”. Arvosteluessee Mark Lillan teoksesta Ignorance and Bliss: On Wanting Not to Know ja Emily Ogdenin kirjasta On Not Knowing. The New York Review of Books 9.4.2026

 

New Yorkin juutalaisyhteisön piirissä on luultavasti maailman merkittävin intellektuellien keskittymä ja The New York Review of Books (NYRB) on syystä ollut kovassa maineessa. Tosin maine kärsi takavuosina pahoin siitä, että merkittävä julkinen intellektuelli Ian Buruma sai potkut päätoimittajan paikalta (ks. Vihavainen: Haun buruma nyrb tulokset ).

     Lehdessä on toki yhä aina silloin tällöin hyviä ja tarpeeksi laajoja merkittävien teosten arvosteluja, jollaiset ovat välttämättömiä niille, jotka haluavat laajemmaltikin seurata aikaansa, mutta eivät mitenkään pysty lukemaan kaikkea merkittävää, mitä maailmassa ilmestyy.

     Mark Lilla on aatehistorioitsija ja julkinen intellektuelli, joka muistetaan muun muassa siitä, että hän varoitteli amerikkalaista demokraattista puoluetta hurahtamasta tyhjänpäiväiseen identiteettipolitiikkaan. Toki Lillan ajattelu menee aina päivänpolitiikkaa syvemmälle ja hän on tutkinut muun muassa uuden ajan alun aatehistoriaa ja 1900-luvun ”tyrannofiliaa”.

     Harrison kertoo, että Lillan teoksen keskeisiin sankareihin kuukuvat muun muassa pyhä Augustinus, Freud, Pascal, Kant, Platon ja Sokrates, joiden käsittelemässä problematiikassa tietämättömyyden haluaminen näyttelee tärkeää osaa.

     Itsensä tuntemisesta kieltäytyminen näyttää peruskokemukselta, joka luontevasti laajennetaan koskemaan myös ympäröivää maailmaa.

      Nykyajan oloissa oman ajattelun ulkoistaminen AI:lle, internetin influenssereille, terapeuteille, kommentaattoreille ja profeettoina esiintyville on johtanut entistä suurempaan taipumukseen kieltää itsestäänselvyydetkin: ”ikään kuin jokin psykologinen bakteeri olisi nopeasti leviämässä. Hypnotisoidut laumat seuraavat falskeja profeettoja, irrationaalisia huhuja, suorittavat fanaattisia tekoja ja maaginen ajattelu syrjäyttää terveen järjen ja kokemuksen”.

     Ikuisen, kypsymättömän nuoruuden palvonta ja tavoittelu ovat Lillan mielestä näkyvä osa ongelmaa. ”Nuoruuteen” siirrytään yhä varhaisemmassa iässä ja siitä päästään, jos päästään pois yhä vanhempina. Kypsyydestä kieltäytyminen on normina.

      Immanuel Kant kuuluisassa esseessään ”Mitä on valistus”, kiteytti sen olemukseksi ihmisen pääsemisen pois itseaiheutetusta alaikäisyydestä.

     Uskalla käyttää järkeäsi, sapere aude! on tiivistelmä koko valistuksen ideasta, joka nyt on painumassa yhä syvemmälle unohdukseen.

     Järjettömyyden viettelyksestä on lähimenneisyydessäkin kirjoitettu yhtä ja toista (ks. Vihavainen: Haun seduction of unreason tulokset ) ja Lillan esittämä väite aiheensa suuresta harvinaisuudesta kuulostaa hieman oudolta.

     Ehkäpä tarkoitettu uutuus liittyy erityisesti siihen, että korostetaan nimenomaan tahtoa kieltäytyä aktiivisesti näkemästä ilmeisiä totuuksia. Mikään logiikka ei auta, jos ihminen ei halua kuulla eikä nähdä sitä, minkä on koko ajan hänen silmiensä edessä.

     Minusta tälle problematiikalle vähintään läheistä sukua on kollektiivisen muistin ajatus. Sen kehitti Émile Durkheimin oppilas Maurice Halbwachs, joka muuten kuoli vuonna 1945 Buchenwaldissa.

     Mikäli olen Halbwachsin ajatuksia oikein ymmärtänyt, hän piti oppi-issä tapaan kollektiivisia psyykkisiä ilmiöitä yksityistä psyykeä primäärisempinä. Tämän ajattelutavan mukaan historiakin on itse asiassa erilaisten kollektiivien historiaa, jota niin sanotut muistin paikat kartoittavat.

     Kansakunnan tapainen käsite voidaan tällä perusteella alentaa toissijaiseksi ja todelliselle historialliselle muistille jopa vastakkaiseksi.

     Kieltäytyminen tietämisestä ilmenee tietysti myös siinä tunnetussa ilmiössä, jota on nimitetty paoksi vapaudesta (escape from freedom). Tämä on myös Erich Frommin kuuluisan teoksen alkuperäinen nimi. Suomeksihan se ilmestyi onnettomalla nimellä ”Vaarallinen vapaus”, mikä lienee johtanut loputtomiin väärinkäsityksiin.

     Frommin ohella lauman irrationaalisuutta on käsitelty hyvinkin monessa kirjassa, alkaen LeBonin ja Ortega y Gassetin teoksista (ks. Vihavainen: Haun orjuus tekee vapaaksi tulokset ).

     Jopa klassinen amerikkalaisen demokratian ongelmien kartoitus, jonka Alexis de Tocqueville jo 1800-luvun alkupuolella teki, tuo selkeästi esille massapsykologian taipumuksen irrationaalisuuteen ja itsenäisen ajattelun tukahduttamiseen (ks. Vihavainen: Haun tocqueville tulokset ).

     On turha sanoakaan, että totalitaariset liikkeet ovat hyödyntäneet runsain mitoin tätä ihmisen kykyä ja tarvetta kieltäytyä ajattelemasta omilla aivoillaan. Näemme sen voimakkaan vaikutuksen tänään niin Venäjällä kuin Amerikassa, mutta myös omassa maassamme.

     On kiinnostavaa havaita, miten yhtäkkisesti niin sanottu yleinen mielipide on saattanut heilahtaa laidasta toiseen meidänkin maassamme.

      Raskaat sotavuodet ruokkivat ”ryssävihaa”, jota propaganda tietenkin vielä parhaansa mukaan edisti. Kuitenkin jo niin sanottujen suurten ikäluokkien keskuudessa levisi yhtäkkiä aivan ennennäkemätön russofilian aalto.

     Venäläismyönteisyys oli meillä sen jälkeen diskurssin yleinen lähtökohta ja se oli poikkeuksellisen suurta verrattuna mihin tahansa mjuhuin maahan ja aivan erityisesti Venäjän naapureihin.

     Se, että tilanne muuttui päinvastaiseksi käytännöllisesti katsoen yhdessä yössä, lienee ollut useimmille yllätys, vaikka asialle toki löytyi syitä, joita saattoi pitää uskottavina.

     Kummallisempaa on, että tämä äkillinen  suunnanmuutos näyttää olevan varsin pysyvää laatua ja että sen puitteissa on Venäjästä ja venäläisyydestä ja Ukrainan sodan kulusta ja merkityksestä tullut oletusarvoisiksi mitä omituisimpia käsityksiä, jotka ovat immuuneja tosiasioille.

     Toki tämä liittyy poikkeusoloihin, mutta merkittävää on, että mitä tahansa valtavirran diskurssista poikkeavaa näkemystä vastaan hyökätään kiihkeästi ja niinpä sellaisia on löytynyt vain marginaalista.

     Kuten Suomen kaikkialla hehkutettu menestystarina YYA-aikana oli vailla kriitikoitaan valtamediassa, nauttii nyt uusi tarina sen valheellisuudesta ja vahingollisuudesta pyhää koskemattomuutta.

     Niin sanottu woke-ideologia, jota Mark Lilla on jo kauan sitten ansiokkaasti vastustanut, sai myös meidän maassamme muutama vuosi sitten jalansijaa jopa hallitusohjelmaa myöten. Tätä on pidettävä melkoisena ajattelun limbona.

     Näyttää siltä, että se ei kuitenkaan lyhyen kukoistuksensa aikana ehtynyt tulla muiden kuin pienten akateemisten piirien pseudouskonnoksi, mutta toki tämäkin oli hälyttävää ilmaistessaan tuon strategisesti tärkeän, koulutetun aineksen kyvyn ja halun kieltää ne ilmeiset totuudet, jotka olivat kaikkien nähtävillä.

     Tämä on toki puhetta abstraktilla tasolla, mutta blogit eivät voi olla mitään traktaatteja. Mikäli joku haluaa konkreettisempia esimerkkejä,  voi aloittaa vaikka tämä blogin linkkien taa löytyvästä materiaalista.

Tuore näkökulma

 

Väärään aikaan ilmestynyt?

 

Naapurin isännän erikoisoperaatio se vain kestää ja kestää, vaikka nyttemmin en ole enää huomannut, että kaiken väitettäisiin menevän suunnitelman mukaan.

     Joka tapauksessa se aiheutti Nato-liittymisineen meilläkin sellaisen totaalisen regression Venäjä-suhteissa, ettei moista ole nähty sitten viime sodan.

     Niin sanottu ryssäviha oli jo muutaman sukupolven mittaan ehtinyt lauhtua normaaliksi kanssakäymiseksi, eikä ole liioiteltua sanoa, että suomalaisilla ja venäläisillä niin sanotusti synkkasikin poikkeuksellisen hyvin keskenään.

     Siinä varsin atavistisessa tunnekuohussa, jonka edellä mainittu operaatio sai aikaan, jäi vähälle huomiolle muun muassa tämä kirja, jota olen blogissani käsitellyt ja nostan taas esille.

     Kun ihmiset historiasta yleensäkin valikoivat nähtäväksi sen, mitä luulevat tarvitsevansa, tuli meilläkin jo tavaksi nähdä Suomen ja Venäjän suhteet yhtenä sotaisena mylläkkänä ja vieläpä siten, että idästä se vaara aina tuli raukoille rajoillemme.

     Siinä helposti unohtui, että täältä lännestä itään päinhän se raja kulki muutamien vuosisatojen ajan ja että toki meidän pouleltammekin osattiin tehdä erikoisoperaatioita, vaikka sanaa ei vielä ollut keksitty.

Mutta tässä nyt tämä, toivottavasti siinäkin on jotain mietittävää:

 

tiistai 7. maaliskuuta 2023

Kohtaaminen muskoviitin kanssa

 

Perusteos tärkeästä aiheesta

 

Kari Tarkiainen, Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478-1721. SKS 2022, 432 s.

 

     Kari Tarkiaisen teos Se vanha vainooja on jo vuosikymmenet ollut ryssävihan vanhimmasta historiasta kiinnostuneiden keskeistä lukemistoa. Sen lisäksi Tarkiainen on kirjoittanut suuren määrän muita kirjoja ja artikkeleita, jotka liittyvät tähän aihepiiriin.

     Tämä nyt käsillä oleva kirja on joka tapauksessa oma kokonaisuutensa, joka kartoittaa yllättävän tarkoin parinsadan vuoden mittaisen ajanjakson niiltä osin, kuin sillä on relevanssia Venäjän, Suomen ja Ruotsin kohtaamisen kannalta.

     Pelkkää vihaahan ei näissä suhteissa sentään vallinnut ja hyvin tärkeää on, että suhteiden tilanne, perusasetelma muuttui ajan mittaan paljonkin myös tuossa kaukaisessa menneisyydessä.

     Kirjoittajaa kiusaa selvästi se, miten jotkut lukijat yhä uudelleen riemastuvat löytäessään historiasta samannäköisiä asioita kuin nykyäänkin pinnalla olevat. Eikö mikään auringon alla olekaan muuttunut eikä siis kaiketi tule muuttumaankaan?

     Tämäkin kirja, johon on suhtauduttava hyvin vakavasti, sillä se on aikakauden perustutkimusta parhaimmillaan, osoittaa kyllä, että ovathan ne asiat useinkin muuttuneet, vieläpä sellaisena aikana, jota yleisesti on pidetty pysähtyneenä ja venäläisen elämänmuodon ja ulkomaansuhteiden kannalta suhteellisen vakaana eli Pietari Suurta edeltävänä aikana.

     Kysytäänpä nyt vaikka, ovatko venäläiset aina olleet petollisia, julmia, juopottelevia, karkeita, likaisia, laiskoja ja tyhmänylpeitä vai eivätkö ole olleet?

     Tunnetusti näitä asioita on vuosisadat pidetty lännessä venäläisille tyypillisinä piirteinä ja löydämme ne jo 1500- ja 1600-lukujen maa- ja matkakuvauksista.

     Vastaus on, että kyllä näitä piirteitä tosiaan löytyy lukuisten kirjojen kuvauksista pitkien aikojen kuluessa. Sellaisia kokemuksia on ilman muuta ollut.

     Toisaalta venäläisiä myös kuvattiin kauniiksi ja vahvatekoiseksi sekä älykkääksi kansaksi, joka harrasti ahkerasti saunomista, eli siis puhtautta aikana, jolloin moinen tapa lännessä oli unohduksissa.

       Ehkä pystyisimmekin tarvittaessa jopa kirjoittamaan kirjan, jossa todistetaan päin vastoin venäläisten paheet hyveiksi? Petollisuuden voi tulkita (valtio)viisaudeksi, julmuus voi olla rohkeuden sivutuote, käsitys karkeudesta voi perustua omien tapojen naiiviin yliarvostamiseen ja ylpeyshän on ainakin nykyään hyveistä ensimmäinen ja sitä aina välillä oikein juhlitaan.

     Entinen kulttuuriministeri ja Putinin kaartin merkittävä toimihenkilö Medinski on kirjoittanut näistä asioista useitakin kirjoja juuri tällä otteella (ks. Vihavainen: Haun medinski tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

     Medinski tavoittelee yhtä tiettyä vastausta ja saa sen. Kyllähän senkin tueksi aina aineistoa löytyy.

     Vastaus edellä esitettyyn kysymykseen näyttää siis olevan sic et non, kyllä ja ei, mutta se on jo kiusallisen ristiriitainen ja äärimmäisen pinnallinen. Tarkiainen antaa paljon paremman vastauksen.

     Tarkiainen lähtee ensinnäkin siitä väitteestä, että Suomessa ja Ruotsissa tunnettiin Venäjää paljon paremmin kuin muualla Euroopassa, olkoonkin, että tuohonkin aikaan Venäjällä kävi suuri määrä erilaisia lähetystöjä ja siellä työskenteli asiantuntijoita niin Italiasta, Itävallasta, Englannista kuin Saksastakin.

     Ruotsin valtakunnassa ja Suomen naapurissa kuitenkin myös asui Stolbovan rauhan jälkeen kymmeniä tuhansia venäläisiä, joiden kanssa jouduttiin välittömästi asioimaan.

     Yllättävää kyllä, Tukholmassakin oli aikakauden lopulla Söderillä, Slussenin vieressä suuri venäläiskartano, johon sadat venäläiset kauppiaat saapuivat huonosti merikelpoisilla lotjillaan. Myöhemmin se majoitti Suuren Pohjan sodan sotavankeja.

     Vastaavia instituutioita muissa Euroopan maissa ei ollut. Monilla mailla oli pysyviä residenttejä Moskovassa ja niin oli ruotsalaisillakin.

     Myös ruotsalaiset ja suomalaiset kävivät ahkerasti Moskovassa lähetystöineen. Rauhakin oli uudistettava aina hallitsijan vaihtuessa. Upeita lahjoja, joita Moskova aina edellytti, voi tänäkin päivänä käydä katsomassa Kremlin aarrekammiossa.

     Kysymys venäläisten ominaisuuksista on muodoltaan hieman primitiivinen, mutta toki ymmärrämme, että jokaisella kansalla voidaan havaita tietty kansanluonne. Havainto epäilemättä selittyy kulttuurilla eikä genetiikalla ja toteutuu paremmin suurten joukkojen kuin yksilöiden kohdalla. Stereotypiat ovat normaali ja hyvä ajattelun väline, jos ymmärretään niiden väistämättömät rajoitukset.

     On aika hurjaa havaita, ettei monikaan edes koulutusta nauttinut ihminen nykyäänkään ymmärrä eikä halua ymmärtää tällaisia perusasioita, mutta tämä menee jo syrjään itse tässä käsitellyn kirjan teemasta. Tieteellisen teoksen kirjoittaja toki kohdistaa mielenkiintonsa siihen, mitä lähteet kertovat.

     On kiistatonta, että Venäjä ennen Pietari Suurta oli pahasti jäljessä läntistä Eurooppaa mitä oppineisuuteen ja teknisiin taitoihin tulee.

     Sitä paitsi se ei ollut omaksunut sitä uutta hienostuneiden tapojen kulttuuria, joka renessanssin Euroopassa nostettiin hyvin suureen merkitykseen. Venäjä oli rude and barbarous kingdom, kuten muuan englantilainen matkaaja sitä nimitti.

     Barbaarisuudesta tuli muotisana aikana, jolloin antiikin harrastus puhkesi uuteen kukkaan. Venäläisille, joille tuo asiaoli vieras, lankesi barbaarin nimitys automaattisesti.

     Mutta asialla on kaksi puolta. Venäläisten näkemyksissä länsi oli perverssi, kuten Gabriele Scheidegger asian kiteyttää. Riemastunut lukija saattaa tietenkin havaita, että hänen kirjansa otsikko sopii tähän päivään kuin nenä päähän: Barbarisches Russland – Perverses Abendland.

     Kyseessä ei toki ollut symmetrinen peilikuva. Venäläisten tyhmänylpeys, kuten asia lännessä koettiin, perustui pitkälti uskontoon, joka teetti tuohon aikaan monenmoista kovin kummallista myös läntisen Euroopan asukkailla. Se olikin ajan keskeisiä identiteettitekijöitä, mutta myös sen merkitys vaihteli ajan mittaan myös lännessä.

     Läntisyyden kammo ei sekään ollut Venäjällä vakio, vaan lisääntyi tiettyinä aikoina, kuten patriarkka Nikonin reformien jälkeen, sitten se jälleen heikkeni. Kuten nykyään yleisesti tiedetään, jo tsaari Aleksei ja myös häntä seurannut tsarevna Sofija olivat varsin länsiystävällisiä ja loukkasivat monia vanhavenäläisiä tabuja. Toki vasta Pietarin jättiläistyö teki Venäjästä eurooppalaisen -ainakin puoliksi.

     Teos on täynnä kiinnostavia havaintoja tuon ajan Venäjästä ja erityisesti sen suhteista Ruotsiin ja Suomeen. Sivumennen sanoen, täytyy taas kerran korostaa, että Suomi oli olemassa myös tuolloin, vaikka merkillinen juristeriapohjainen kuvitelma meillä asian kiistääkin.

     Kirjoittaja arvioi, että ryssäviha loisti Ruotsissa poissaolollaan peräti kahdeksankymmentä vuotta, kunnes palasi takaisin. Suomessa sen nostatti isoviha ja Ruotsissa ns. rysshärjningar, joissa venäläiset polttivat Ruotsin rannikolla tuhansia taloja Suuren Pohjan sodan viimeisinä vuosina.

     Kahdeksan vuosikymmentähän meillä täällä Suomessakin on nyt taas kulunut siitä, kun ryssäviha oli hyvin ajankohtainen sodan takia. Nyt sen on nostanut pintaan toinen sota, joka ei kohdistu meihin, mutta kyllä meille turvaa tuoneeseen sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen.

     Mitäpä sanoakaan, he tekevät sen itse. Ryssävihan eli hienommin russofobian olemassaolo historiassa ei toki perustu pelkkiin väärinkäsityksiin.

     Ainakin itse näen siinä kuitenkin lisäksi myös kulttuuripiirien törmäyksen vaikutusta. Toki ksenofobia ilmiönä on pikemmin psykologiaa kuin rationaaliseen ajatteluun perustuvaa suhtautumista ja itse käsitekin jo on sen verran johdatteleva ja leimaava, että sen käyttöä on syytä välttää, mikäli haluaa pysyä asiallisen keskustelun tasolla.

     Kansoilla on vihollisensa. Ruotsalaisilla ja tanskalaisilla on ollut toisensa samoin kuin englantilaisilla ja ranskalaisilla. Suomelle -ja jopa Ruotsille- Venäjällä on ollut myös suorastaan eksistentiaalinen merkitys, mikä yhdessä monien muiden tekijöiden kanssa on vahvistanut Venäjä-suhteen traumoja.

     Tarkiaisen kirjallisuusluettelo on valtava, mutta yllättäen huomaan kyllä kaipaavani siitä useitakin tärkeitä teoksia. Niin sanotun kolmannen Rooman teorian kannalta tärkeä on Jaakko Lehtovirran väitöskirja ja Suuren Pohjan sodan osalta pitäisin Antti Kujalan teosta välttämättömänä. Myös Erkki Kansanahon kirja vangituista karoliineista olisi ansainut päästä mukaan. Myös venäläistä kirjallisuutta on mukana minimaalisesti.

     Kun ruikuttamaan ruvettiin, niin sanon vielä senkin, että Outi Karemaan nimi on kirjoitettu systemaattisesti väärin.

     Mutta tämä nyt on todella pientä verrattuna kirjoittajan suurenmoiseen suoritukseen. Kirjan luettuaan ei luultavasti enää tunne tarvetta kuvata yhdellä tai kahdella sanalla suomalaisten, ruotsalaisten ja venäläisten suhteita1400-luvulta 1700-luvun alkuun.

     Kysymys 1700-luvun suhteista odottaa yhä yleisesityksen tekijää ainakin siinä mielessä, ettei tämän kirjan kaltaista perustutkimusta siitä ajasta ja tästä teemasta vielä ole. Saisipa käsiinsä samantasoisen esityksen!

 

 

Haittaa vapaudesta?

 

Totalitaarisen demokratian tiellä

 

Niin sanotun suomettumisen aikaan maassamme vallitsi sananvapaus, mitä moni ei taida enää ymmärtää, kuten ei muutenkaan tuon mainitun ilmiön luonnetta.   

     Siinähän kyse oli itsesensuurista: Joidenkin pelkkä asioiden pelkkä esille ottaminen saattoi olla poliittinen itsemurha, mikäli halusi toimia valtakunnallisen tason politiikassa. Viestimet, jotka sellaista julkaisivat, saivat myös odottaa omaa mainettaan varjelevien piirien epäsuosiota ja todennäköisiä ongelmia.

     Mutta sananvapaushan tarkoittaakin oikeutta julkaista mitä tahansa kenenkään sitä ennakolta estämättä. Mitä sitten jälkikäteen tapahtuu, on periaatteessa aivan toinen juttu, mutta ei se ole sitä käytännössä. Se voi olla se kaikkein tehokkain keino kahlita sananvapautta.

     On kiinnostavaa havaita, että samaan aikaan, kun esimerkiksi sukupuolisiveellisyyttä loukkaavista kirjoituksista ja kuvista ei seuraa enää mitään sanktioita ja uskonnollisia tunteitakin saa loukata mielin määrin, kunhan muistaa, ketä loukkaa, onkin koko ajan nousemassa aivan uudenlaisia tabuja.

     Niitäkin saa loukata halunsa mukaan, mikäli on valmis saamaan jopa aivan triviaalien perinteisten käsitysten julkistamisesta niskaansa vuosien mittaisen oikeusprosessin ja lopulta langettavan tuomion rangaistuksineen aivan riippumatta siitä, onko ”rikoksella” uhria vai ei.

     Tässä ei tarvitse asiaa enemmälti selittää.

Uusin alan saavutus ei ole ainoa lajissaan. Muutamia vuosia sitten tapahtui asioita, joita luetellaan seuraavassa adressissa.

     En itse asiassa edes muista, kenen aloitteesta adressi syntyi ja ketkä siihen osallistuivat. Nykytiedolla voi todeta, että siinä vielä heijastui naiivi usko siihen, että ainakin nyt oikeuslaitos varmasti noudattaa tervettä järkeä sananvapauteen liittyvissä päätöksissään.

     Tätähän meidän on joka tapauksessa pakko toivoa, sillä muuten vapaan yhteiskuntamme perusta tulee nopeasti murenemaan uuden itsesensuuriin perustuvan mielipideterrorin takia.

     Onko yksityisten toimijoiden into vainota toisinajattelavia jo hieman hiipunut, en osaa sanoa, mutta adressin ajatukset ainakin muistuttavat meitä tärkeistä asioista, joten pannaanpa ne taas esille:

 

 

 

 

 

Perjantai 3. toukokuuta 2019

Sananvapauden puolesta

 

Hyvää sananvapauden päivää!

 

Toivottavasti kaikki yhä vielä muistavat, miksi Neuvostoliitossa oli niin ankara sensuuri.

     Syyhän oli se, että se oli maailman vapain maa ja sen vuoksi sen vapaus oli jatkuvasti uhattuna riistojärjestelmän edustajien ja kätyrien taholta.

     Sellaisten kanssa ei ruvettu eikä voitukaan ruveta keskustelemaan ja niinpä omaa vapautta suojeltiin kaikin mahdollisin keinoin. Mikään keino sinänsä ei ollut liian alhainen eikä häpeällinen, sillä itse aate oli niin suuri ja pyhä.

     Aiemmin historiassa Ranskan Kansalliskonventti, muuan bolševikkien esikuvista, oli vuonna 1793 päättänyt, että Lyonin kaupunki oli hävitettävä maan pinnalta ja sen paikalle pystytettävä kyltti, jossa lukee: Lyon nousi vapautta vastaan, Lyonia ei enää ole.

     Lyonin rankaisemisen sai hoitaakseen Joseph Fouché, joka on historiassa tunnettu, sanoisinko suhteestaan periaatteellisuuteen. Hän ei hoitanut tätä työtään mainittavan tehokkaasti, mutta tärkeintähän on aulis mielenlaatu. Keskuudessamme onkin aina henkilöitä, joille arvot ovat tärkeämpiä kuin mikään muu ja jotka ovat niiden puolesta valmiita mihin tahansa.

     Fouchén elämäkerrasta, jonka halukkaat voivat googlata luettavakseen, voinemme oppia esimerkiksi sen, että se, mitä nimitämme arvopohjaksemme ja minkä päällä luulemme vakaasti seisovamme, onkin vain aikaansa sidottu konventio, joka saattaakin seuraavassa historian vaiheessa osoittautua peräti pettäväksi.

     Niinpä meidän kaikkien olisi, yleisen ja yhteisen etumme nimissä, suvaittava myös sellaisia ajatuksia, jotka ovat arvopohjamme vastaisia. Niillä on luultavasti myös meille jotakin sanottavaa, vaikka emme haluaisikaan sitä kuulla.

     Tämä velvollisuus on ehdoton ja poikkeuksina siitä ovat vain aidosti rikolliset teot, joiden tarkoituksena on toisten ihmisten vahingoittaminen.

     Kun nyt tänään vietämme sanavapauden päivää, meidän on syytä pysähtyä miettimään, onko meillä viime aikoina esiintynyt taipumusta törkeään sananvapauden rajoittamiseen ja jopa ihmisten vahingoittamiseen tässä tarkoituksessa.

     Tämän johdosta on allekirjoitettu myös seuraava adressi:

 

     Me allekirjoittaneet edustamme kulttuurin, tieteen ja journalismin eri aloja. Olemme huolissamme tilasta, johon suomalainen sananvapaus on ajautunut. Maahamme on kehittynyt ilmapiiri, jossa osa mielipiteistä, arvoista ja jopa sanavalinnoista pyritään tekemään lainsuojattomiksi tai sulkemaan pois järjestäytyneen yhteiskunnan piiristä.

     Erilaiset painostusryhmät varsinkin sosiaalisessa mediassa yrittävät saada kulttuurin, median ja liike-elämän toimijat sallimaan vain näiden ryhmien hyväksymiä näkemyksiä. Ihmisiä painostetaan vaikenemaan leimaamalla, supistamalla heidän toimeentuloaan ja viemällä heiltä keinot tuoda kantansa julkisesti kuultavaksi.  

      Viime vuosina olemme joutuneet seuraamaan tapahtumia, jotka vielä vähän aikaa sitten olisivat tuntuneet mahdottomilta. Yliopiston professoria on yritetty kammeta pois virastaan hänen yksityishenkilönä esittämiensä mielipiteiden perusteella.(1) Konsertteja on peruttu, koska esiintyjä on sanonut julkisuudessa asioita, jotka saattavat loukata jotakuta.(2) Kirjailijoille myönnettyjä apurahoja on vaadittu peruttaviksi (3) ja kustantaja on suljettu kirjamessujen ulkopuolelle epämääräisiin arvosyihin vedoten. (4) Kansalaiskeskustelua sosiaalisessa mediassa on rajoitettu mielivaltaisesti sovelletuilla yhteisönormeilla ja automatisoidulla sensuurilla.

     Monet eivät uskalla sanoa julkisesti edes ilmiselviä tosiasioita, jotteivät vaarantaisi uraansa ja joutuisi ala-arvoisen riepottelun kohteeksi.

     Tähän mennessä julkisuudessa on puhuttu enimmäkseen uhkailusta ja häirinnästä, jota tutkijat, toimittajat ja poliitikot ovat joutuneet kokemaan yksityishenkilöiden taholta. Me allekirjoittaneet tuomitsemme myös tällaisen toiminnan yksiselitteisesti.

      Tässä julkilausumassa haluamme kuitenkin kiinnittää huomion vähemmän esillä olleeseen seikkaan, eli instituutioiden, liikeyritysten ja niihin vaikuttamaan pyrkivien painostusryhmien toiminnasta sananvapauden rajoittamiseksi. Mielestämme kyseessä on tällä hetkellä suurin uhka sananvapaudelle, sillä mainituilla tahoilla on suuri valta päättää siitä, kuka pääsee esittämään asiansa ja missä.

     Totalitaarisen logiikan mukaan tietynlaisia mielipiteitä ei saa päästää julkiseen tilaan, koska itsenäiseen ajatteluun kykenemättömät kansalaiset saattavat omaksua ne. Tämä ajattelumalli perustuu syvään epävarmuuteen, jota yritetään lievittää kielloilla.

      Mutta epämiellyttävätkään ajatukset eivät katoa kieltämällä tai pois sulkemalla. Vapaan mielipiteenvaihdon loppuminen vaarantaa yhteiskuntarauhan ja lisää riskiä väkivallan käyttöön normaalien vaikutuskanavien sijaan. Se syventää yhteiskunnallista kahtiajakoa ja eri ryhmien välistä vihamielisyyttä.

     Sananvapaudesta ovat riippuvaisia poliittiset oikeudet ja itse oikeusvaltio. Sananvapaus ei tarkoita pelkkää valtiollisen ennakkosensuurin puuttumista, vaan vapaudelle vihamielinen ilmapiiri voi syntyä ilman ainuttakaan lakiin kirjattua kieltoa. Hiljennysvaikutuksesta, jossa ihmiset vaikenevat kielteisten sosiaalisten seuraamusten pelossa, on esimerkkejä Suomenkin lähihistoriassa.

     Vetoamme kaikkiin kulttuuri- ja tiede-elämän vaikuttajiin sananvapauden säilyttämisen puolesta. Vaadimme myös poliittisia päättäjiä turvaamaan aktiivisesti tätä kansalaisvapauksien aluetta, josta kaikki muut vapaudet riippuvat.

     Sananvapautta koskevaa tuomiovaltaa ei pidä siirtää oikeuslaitokselta yksityisille kansalaisille, ryhmille ja yrityksille, jotka pyrkivät luomaan epävirallisen sensuurin ilmapiiriä. Sananvapauden epämuodolliset rajoitukset on kitkettävä yhteiskunnastamme.

     Kansalaisten oikeus arvostella päättäjiä, ideologioita, uskontoja, kansanryhmiä ja toisiaan on itseisarvo, jota ei tule soveltaa valikoiden. Jos tehdään rangaistavaksi jokin, mitä joku pitää loukkaavana, ollaan pian tilanteessa, jossa kaikki voivat vaatia sananvapautta rajoitettavaksi omien tunnereaktioidensa perusteella.

     Sananvapauden ainoa hyväksyttävä raja kulkee väkivallan lietsomisessa, kaikki muut viralliset ja epäviralliset rajoitukset uhkaavat kansalaisvapauksia kokonaisuudessaan. Suomen henkisen elämän pitää säilyä vapaan mielipiteenvaihdon alueena, jossa sallitaan myös ajatukset jotka eivät kaikkia miellytä.

Jos koko ihmiskunta, yhtä ainoaa ihmistä lukuunottamatta, olisi samaa mieltä ja tuo yksi ainoa olisi vastaan, ihmiskunta ei olisi sen paremmin oikeutettu vaientamaan tätä yhtä henkilöä kuin tämä olisi oikeutettu vaientamaan ihmiskuntaa, jos hänellä olisi siihen valta. Jos mielipide olisi persoonallista omaisuutta, joka olisi jonkun arvoista ainoastaan sen omistajalle, jos kiusanteko sen omistamisessa olisi vain yksityistä vääryyttä, niin olisi joku ero siinä, tehdäänkö vääryys harvoille vai useille henkilöille. Mutta varsinainen paha vaientamisessa on se, että siten ryöstetään ihmiskuntaa, niin hyvin jälkimaailmaa kuin nykyistäkin sukupolvea, ja vielä enemmän niitä, jotka siitä mielipiteestä poikkeavat kuin niitä, jotka sitä kannattavat. Jos mielipide on oikea, heiltä on otettu tilaisuus vaihtaa erehdys totuuteen; jos se on väärä, he menettävät melkein yhtä suuren edun, kirkkaamman käsityksen ja elävämmän tunteen totuudesta, jonka synnyttää tämän taistelu erehdystä vastaan. (John Stuart Mill, ”Vapaudesta”, suom. Niilo Liakka)

 

 

 

(1)    https://yle.fi/uutiset/3-10356231

(2)    https://yle.fi/uutiset/3-10707819

(3)    https://demokraatti.fi/timo-hannikaiselle-apurahan-myontanyt-kordelinin-saatio-taas-syytosten-keskella-saatio-ei-ole-myontanyt-apurahaa-aarioikeistolaiseen-toimintaan/

(4)    https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005867398.html

 

 

Pääsisäissuudelma

 

Suukot viran puolesta ja muuten

 

     Kulttuuriraja Suomen ja Venäjän välillä on aina ollut suhteellisen korkea ja aina välillä sitä on haluttu vielä korostaakin.

     Tämä siitä huolimatta, että geneettisesti olemme pitkälti samaa kansaa. Venäläiset traditiot ovat kuitenkin olleet toisenlaisia ja yhteiskuntajärjestyksen ohella uskonto on näytellyt erojen muodostumisessa suurta roolia.

      Toki meilläkin on ollut pieni ortodoksinen kirkkokunta jo 1600-luvun aluevalloituksista lähtien, mutta ei se ole paljoa asiaa muuttanut.

     1800-luvun sanomalehtikirjoituksissa kuvataan Venäjän omituisuuksia yhä uudelleen ja suurimpia ihmettelyn aiheita ovat aina laskiaisen vietto ja pääsiäinen.

     Pääsiäisenä merkillisin asia suomalaisen silmin oli yleensä pääsisäissuudelma, hristosovanije (Пасхальное приветствие — Википедия ).

      Lyhyesti sanoen siinä annettiin kolme poskisuudelmaa kaikille perheen jäsenille, palveluskunta mukaan lukien ja armeijassa komppanianpäällikkö suuteli kaikkia alaisiaan ja kollegoitaan. En tiedä, miten asiat menivät jo pataljoonatasolla, mutta eiköhän se raja jossakin kulkenut.

     Upseerin suutelumaratonista kertoo muistelmissaan Väinö Haapanen, joka palveli viime vuosisadan alussa Venäjän armeijassa (ks. Vihavainen: Haun haapanen tulokset ).

Suutelussa törmättiiin konkreettisesti suomalaisten ja venäläisten väliseen kulttuurirajaan, josta seuraavassakin blogissa puhutaan:

 

 

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Totisesti on ylösnoussut!

 

Hristos voskrese!

 

     Vanhoissa suomalaisissa aikakauslehdissä, joita nykyään voi mukavasti lukea kotisohvalla, on runsaasti myös Venäjää koskevaa aineistoa. Erityisesti voi suositella vuoteen 1890 ulottuvan artikkelikortiston perusteella tehtyä luetteloa Matkakirjeitä eri maista/Pietarista.

     Naapurin metropoli, tuo Venäjän eurooppalaisin kaupunki, tarjosi suomalaisille loputtomasti eksotiikkaa, joka suurelta osalta liittyi ortodoksiseen kirkkovuoteen.

     Laskiaisviikon juhlinta, omituiset paastosäädökset ja viimein pääsiäiskemut olivat yhä uudelleen kuvausten kohteena.

     Aivan erityisesti suomalaisia kiinnosti niin sanottu pääsiäistervehdys eli hristosovanie (http://www.vidania.ru/slovar/hristosovanie.html ), joka on kolminkertainen poskisuudelma. Sen yleensä aloittaa arvossa tai hengellisyydessä alempi, joka sanoo ”Kristus on ylösnoussut!” ja johon toinen vastaa: ”Totisesti on ylösnoussut”.

     Siihen voi vielä liittyä keitettyjen munien lahjoittamista ja siunauksen toivotuksia vastauksineen (papeille).

     Joka tapauksessa kyseessä on rituaali, joka koskee kaikkia ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisia, naisia kuin miehiä ja aikoinaan myös niin maaorjia kuin vapaita. Siinä siis käytännössä näkyy kristittyjen veljeys.

     1800-luvun lopulla luterilaiset suomalaiset eivät lakanneet ihmettelemästä sitä, miten yhteiskunnalliselta asemaltaan erilaiset ihmiset tuosta vaan menivät toisiaan suutelemaan ja erityisesti herätti huomiota se, että molemmat sukupuolet (niitä oli kaksi) eivät lainkaan kainostelleet toisiaan tässä pyhässä tervehdyksessä.

     Samaan aikaan useampikin kirjoittaja esitti noissa lehtiartikkeleissa sen hämmästyttävän väitteen, että niin sanottu säätyerotus oli Venäjällä paljon vähäisempi kuin Suomessa. Pari vuosikymmentä maaorjuuden lopettamisen jälkeen asia ei voi olla herättämättä suurta ihmetystä.

     Omasta puolestani ole selittänyt asiaa sillä, että juuri maaorjuuden aikana venäläiset herrat (barin) olivat alaisiinsa patriarkaalisessa eli siis isä-lapsisuhteessa. Juuri sen takia suhde oli intiimimpi kuin suomalaisessa kylässä, jossa suurin osa oli omia isäntiään, palkollisia lukuun ottamatta. Lisäksi meillä asuttiin hajallaan, isonjaon räjäytettyä lännessäkin ryhmäkylät.

     Toisaalta myös ortodoksisen kirkon rituaalit, kuten juuri pääsiäistervehdys, lähensivät ihmisiä toisiinsa niin sanotusti yleisinhimillisellä tasolla. Kaikki kävivät samoja ikoneja suutelemassa ja hartaus oli muutenkin luonteeltaan kollektiivisempaa kuin luterilaisessa kirkossa.

     Mieleeni muistuu tässä yhteydessä asia, jota voinee pitää jotenkin kuvaavana.

     Ilmari Kianto muistelmakirjassaan Moskovan maisteri, kuvaa kohtausta, joka sattui eräänä pääsiäisenä Moskovassa.

    Punanaamainen tuttu venäläisherra astui nuoren maisterin luo ja pyysi saada luvan pääsiäissuudelmaan. Tämä kuulostaa sinänsä hieman omituiselta, kun olisi voinut vain odottaa hänen vain sanoneen Hristos voskrese! Kianto joka tapauksessa esittää hänen sanoneen: Iljmari Aavgustovitš,  Pozvolte hristosovatsja! Suvaitkaa pääsiäissuudella!

     Oli miten oli, tuo nuori tolstoilainen radikaali kieltäytyi ja vastasi: En halua, ei haluta pilkata Jumalaa…

     Kak? Kak? Kak vui skazaali? kiljui venäläinen herra perinpohjaisesti hämmästyneenä. Mitä ihmettä te oikein puhutte!

      Olen suomalainen, lisäsi toinen jäykästi haluamatta jatkaa keskustelua.

     Muistelija jatkaa vielä, että söi aamupalansakin kajoamatta venäläisten pääsiäisherkkuihin …

     Näin vaikeaa saattoi kulttuurien kohtaaminen olla radikaalille suomalaiselle patriootille pääsiäisenä vuonna 1902. Mutta tällä anekdootinomaisella tapauksella saattaa kyllä nähdä laajempaakin symbolista merkitystä.

     Ortodoksisen uskonnon monet menot ovat kaikessa epä-älyllisyydessään luultavasti tavoittaneet enemmän ihmisen uskonnollisiin tarpeisiin vetoavia elementtejä kuin se luterilaisuuden aggressiivinen rationalismi, jollaista myös Nuoren Kiannon moukkamainen reaktio muistuttaa.

     Koska kristinuskolla olisi tässä maailmassa vielä paljon tehtävää, olisi varmaankin suotavaa, että se muistuttaisi enemmän vanhoja esikuviaan kuin nykyinen luterilainen kirkkomme, jonka edustajien härski politikointi taitaa pian karkottaa loputkin sen ylläpitäjät.

 

Näkymiä

 

Katse menneisyyden suunnalta

 

     Vanhan viisauden mukaan elämää voi ymmärtää vain taaksepäin katsoen, mutta sitä valitettavasti vain joudutaan aina elämään eteenpäin.

     Tulevaisuuden odotukset ovat aina jokapäiväisen elämämme perustana ja normaalitapauksessa ne ovat aina vääriä, usein kaikkein tärkeimmissäkin asioissa.

     Muistan erinomaisesti, millaisen paratiisin odotettiin jo 1950-luvun kuvitelmissa toteutuvan vuoteen 2000 mennessä ja miten tuhannet ja taas tuhannet ennustukset lupasivat kaikkien mahdollisten ja mahdottomienkin tarpeiden toteutuvan. Onnen ja hyvinvoinnin lisääntyminen näytti lineaariselta.

     No se 2000 nyt sitten oli vain vuosi kaikkien muiden joukossa, mutta kyllä ainakin Suomessa elintaso oli kasvanut huimasti verrattuna siihen, mitä se oli ollut edes sodanedellisinä niin sanottuina hyvinä vuosina tai edes 1960-luvulla, jolloin se oli jo paljon korkeampi ja nopea kehitys lupasi yleistä hyvinvointia ja kaikille turvallista kansankotia.

     Muutos oli noina hyvinä vuosikymmeninä koko Euroopassa niin nopeaa ja perusteellista, että se nosti ihmisten ostovoiman korkeammalle, kuin edes oli uskallettu toivoa. Kehitys ei kuitenkaan ollut tuomittu menemään ikuisesti samaan suuntaan.

     Pari-kolmekymmentä vuotta sitten alkoi globalisaatiohuuma, josta hohto kuitenkin alkoi karista jo melko pian ja nyt optimistit alkavat olla ainakin länsimaissa jo aika harvinaisia lintuja. Kunpa tästä edes selvittäisiin.

     Kaukaisen idän suurta nousua oli toki jo spekuloitu Venäjä-Japanin sodasta lähtien ja ”keltainen vaara” oli iskusana jo ennen toista maailmansotaa. Muun muassa Oswald Spengler nosti sen voimakkaasti esiin teoksessaan ”Ratkaisun vuosia” ja ennusti länsimaiden häviävän tämänkin kilvan.

     Tässä nyt joka tapauksessa melko tuore blogi, jossa yritetään vajavaisin tiedoin katsoa menneisyydestä jonnekin tämän päivän suuntaan.

 

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Globalisaatio ja demokratian kriisi

 

Globalisaatio ja demokratian kriisi

 

     Pari vuosikymmentä käynnissä ollut globalisaation uusi vaihe alkoi euforian merkeissä. Länsimaiden arveltiin olevan siinä vahvoilla ja saavan yllin kyllin nauttia halpamaiden kontribuutiosta omalle hyvinvoinnilleen. Toki jälkimmäistenkin oli määrä hyötyä.

     On helppo havaita, ettei ihmiskunta 20 vuosisadalla koskaan ollut perillä siitä, millaista tulevaisuutta kohti se oli menossa. Niinpä panostettiin valtavasti toinen toistaan järjettömämpiin projekteihin, imperialismista kommunismiin.

     Vuosisadan lopulla viisasten kivi näytti taas kerran löytyvän: historia ei ollut määrännyt, että proletariaatti paisuisi ja lopulta valloittaisi maailman kumoten samalla itsensä merkillisellä metafyysis-mystisellä ihmetapahtumalla.

     Historian määräämä voittaja oli sen sijaan keskiluokka, jonka poliittinen aate oli demokratia. Siihen myös liittyi koko yhteiskunnan yhä kasvava hyvinvointi. Siinäpä siis historian loppu ja todellinen tarkoitus.

     Historian lopusta pari vuosikymmentä sitten päätelmänsä tehnyt Francis Fukuyama, on nyttemmin havainnut, että johtopäätös oli ennenaikainen. Foreign Affairs-lehden tuoreessa numerossa hän pohtii tapahtunutta. Saman ongelman kimpussa on lehden toisessa artikkelissa myös amerikkalainen kansainvälisen politiikan professori Charles A. Kupchan.

     Molemmat kirjoittajat katsovat, että läntiset demokratiat ovat nyt kriisissä, joka ei ole vain taloudellinen vaan myös sosiaalinen ja viime kädessä ideologinen. Kysymys on keskiluokasta ja demokraattisesta järjestelmästä, jonka sosiaalinen perusta se on.

     Globalisaatio on luonut uuden tilanteen, jossa demokratian uskottavuus on joutunut kriisiin. Keskiluokka, demokratian sosiaalinen tukipylväs on USA:ssa ja muuallakin lännessä hyvää vauhtia kutistumassa.

     Mediaanitulot ovat jo kymmenen vuotta olleet laskusuunnassa. Jopa globalisaatiota hyvin kestänyt Saksa on menettämässä keskiluokkaansa. Rikkauksien määrä maailmassa ja jopa länsimaissakin kyllä lisääntyy, mutta ne kertyvät hyvin vähälukuiselle eliitille. 

      Huolestuttavaa on, että vanhat simppelit totuudet maksimaalisesta kilpailusta ja talouden avoimuudesta, yksilön valintojen suvereenisuudesta maailman napana ja kansantulon kasvusta hyvinvoinnin mittarina eivät enää toimi keskiluokan kasvun ja yleisen hyvinvoinnin parhaaksi, vaan ovat päinvastoin tuhoamassa niitä.

     Vanhat totuudet on yksinkertaisesti siis hylättävä, mikäli maailma halutaan pelastaa demokratialle, kirjoittajat päättelevät.

     Uuden aatteen elementit näyttävät jo Fukuyaman mielestä olevan olemassa, ne olisi vain koottava yhtenäiseksi ohjelmaksi ja tietenkin myös hankittava niille kannatusta ihmisiltä, jotka inertian voimasta tai yksikertaisesti tyhmyyttään hokevat vanhoja totuuksia kuin mantroja ikään.

     Vasemmisto on sosialismin romahdettua hurahtanut postmodernismiin, feminismiin ja erilaisten marginaaliryhmien nostamiseen kaiken keskipisteeksi.

     Politiikassa tällä sälällä ei ole käyttöä, tarvitaan enemmistön mobilisoimista uskottavien päämäärien ja keinojen tukemiseen. Marginaaliryhmien merkitys on vain marginaalinen ja postmodernismi on jo lähtökohtaisesti epäuskottava ideologia.

     Vanhoista totuuksista luopuminen tarkoittaa asioita, jotka luultavasti kauhistuttavat niitä, jotka viimeisten parinkymmenen vuoden ajan ovat julistaneet uusklassisen taloustieteen hyvää sanomaa.

     Globalisaatiota ei pidä ottaa kohtalona, jota kaikkialla myötäillään ja edistetään, vaan haasteena, joka on alistettava huolelliseen poliittiseen kontrolliin, päättelee Fukuyama.

      Markkinat –mirabile dictu- eivät ole päämäärä sinänsä, vaan globaalia kauppaa ja investointeja on pidettävä arvossa vain sikäli kuin ne myötävaikuttavat keskiluokan etuihin eikä vain kansantuotteen kokonaiskasvuun, hän sivaltaa.

     Fukuyama on poistanut varmistimen ja hänen tähtäimessään on selvästi uusi huipputuloja kiskova globaalistuva yläkerros, jonka kontribuutio kotimaansa yhteiskunnan hyvinvointiin ei välttämättä korreloi sen tulojen kanssa.

     Uudella ideologialla pitäisi olla ”populistisia” piirteitä, molemmat kirjoittajat arvioivat. Fukuyaman mielestä sen pitäisi aloittaa kritisoimalla eliittejä, jotka sallivat enemmistön etujen uhraamisen harvojen hyväksi ja rahapolitiikan käytön rikkaiden hyväksi.

     Myös Kupchan katsoo amerikkalaisten poliitikkojen haukkuvan vanhasta muistista väärää puuta. Vanhat lääkkeet, enempää hallinnon karsiminen kuin köyhien avustaminenkaan eivät tavoita USA:n perusongelmaa.

      Euroopassa ongelmat ovat etupäässä samoja, lisäksi siellä on ikääntymisongelma, jonka ratkaiseminen muslimisiirtolaisilla on yhä selvemmin osoittautunut mahdottomaksi ja vähentänyt osaltaan liitoksissaan natisevan EU:n suosiota.

     Tilannetta voitaisiin ehkä parantaa kansallisella eurooppalaisuudella, joka voisi puhaltaa liittoon uutta henkeä. Siinä vain tarvittaisiin johtajuutta ja päättäväisyyttä, joita ei ole näkynyt.

     Kupchan on myös Fukuyaman tavoin sitä mieltä, että vanhat totuudet eivät uudessa tilanteessa toimi, vaan uusia tarvitaan. Uuden ideologian olisi korostettava poliittista kontrollia taloudelle sekä globalisaation haasteisiin että tulonjakoon nähden –”palkintojen ja uhrausten tasaisemmaksi jakamiseksi”.

     Lännellä pitäisi hänen mielestään olla kolme suurstrategiaa demokratian turvaamiseksi uusilta haasteilta. Ensiksikin olisi siirryttävä ennennäkemättömässä määrin talouden suunnitteluun. Valtion johtamia investointeja töihin, infraan, koulutukseen ja tutkimukseen tarvitaan kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

     Toiseksi, kansan tyytymättömyys olisi ohjattava reformistiseen suuntaan ”edistyksellisellä populismilla”.

     Kolmanneksi, olisi vältettävä sisäänpäin kääntymisen kiusausta. Tämä on vaikea yhtälö, mutta ellei sitä ratkaista, tulee demokratian sairaustila jatkumaan, päättelee kirjoittaja.

     Molemmat kirjoittajat näkevät uuden historiallisen tilanteen vakavana. Demokratia on perinteisesti toiminut eturyhmien välineenä, nyt tarvittaisiin uudenlaista kansalaisuuden henkeä ja valmiutta uhrauksiin.

     Tähän rooliin ilmeisesti haluttaisiin ainakin superrikkaat. Tämä evankeliumi kuulostaa toisenlaiselta kuin menneiden vuosikymmenien edistysusko ja näkymättömän käden palvonta. Voiko ratkaisu käytännössä tarkoittaa mitään muuta kuin ainakin jonkinasteista protektionismia ja valtion entistä paljon suurempaa roolia taloudessa?

     Uusi ideologia saattaa jo leijailla ympärillämme, kuten Fukuyama uumoilee. Ehkä jotakin siitä tulee pian tänne meille Suomeenkin.

      Pelkkä uusi asennoituminen talouden ”lakeihin” nähden olisi virkistävä uutuus. Silloin ei tarvitsisi nähdä vastenmielisiä näytelmiä, joissa joku Karvinen hokee ”osakkeenomistajien edun” olevan itsestään selvästi korkein arvo ja jossa valtiovalta nöyränä kertoo, ettei sillä ole mahdollisuutta osakkeenomistajana käyttää valtaansa taivaassa säädettyjä talouslakeja vastaan.

 

Pidot paranee, kun väki vähenee?

 

Kun ihmiset alkavat vähetä

 

Jennifer D. Sciubba, The Depopulation Panic. What Demographic Decline Really Means for the World. Arvosteluessee kirjasta Dean Spears, Michael Geruso, After the Spike: Population, Progress and the Case for People. Simon & Schuster 2025.

Foreign Affairs January/Februrary 2026

 

     Ihmispopulaatioiden kasvu ja väheneminen ovat kuuluneet ihmiskunnan suurimpiin huolenaiheisiin jo parisataa vuotta, eli suunnilleen siitä saakka, kun väestönkasvu Euroopassa, erityisesti Venäjä mukaan lukien, alkoi nopeasti muuttaa sotilaallista tasapainoa.

     Kun elettiin miljoona-armeijoiden aikaa, merkitsi Saksan väkiluvun kasvaminen huomattavasti Ranskaa suuremmaksi tuon viimemainitun kannalta uhkaa ja kaikki vanhat suurvallat joutuivat varautumaan pahimpaan, kun Venäjän väkiluku, joka 1800-luvun alussa oli ollut Ranskan tai Saksan luokkaa, olikin sen lopussa noin neljä- viisi kertaa suurempi.

     Totaalisen sodan aikana se oli vahvoilla, jolla oli eniten tykinruokaa ja väestömäärä vaikutti myös valtion kassan suuruuteen. Väestönkasvu mahdollistui rokotuksen ja muun terveydenhoidon paranemisen myötä ja kukoisti erityisesti siellä, missä riitti maata viljeltäväksi, tuota niin sanottua ”elintilaa”. Amerikka ja Venäjähän olivat hyviä esimerkkejä.

     Jo 1900-luvun puoliväliin mennessä maapallon väestömäärä nousi kolmeen miljardiin. Sotien aikanakin se oli vain kasvanut. Pian sen jälkeen kuitenkin havaittiin uusi trendi, joka alkoi Euroopasta ja levisi ennen pitkää kaikkialle: syntyvyys alkoikin supistua, väestönkasvu pysähtyi ja alkoi jopa laskea.

     Nyt maailmassa on jo noin kahdeksan miljardia ihmistä ja määrän odotetaan kasvavan vielä parilla miljardilla. Tämä kasvu tapahtuu lähes kokonaan Saharan eteläpuolisen Afrikan muutaman muun kehittymättömimpiin kuuluvan maan toimesta.

     Modernisaatio on kaikkialla merkinnyt aluksi suurta väestönkasvua, joka jossakin kohdassa kulminoituu ja alkaa vähentyä muuttuakseen absoluuttiseksi väestökadoksi. Uskonnollisuuden roolin ja naisten aseman muuttuminen ovat olleet keskeisiä tekijöitä kehityksessä, yhdessä ehkäisymenetelmien kehittyneisyyden ja saatavuuden kanssa.

     Mainittakoon, että diktatuurimaissa ehkäisyvälineiden saatavuus on ilmeisesti aina ollut heikko. Näin oli asia entisessä Neuvostoliitossa ja ne ovat kiellettyjä tänäkin päivänä erinäisissä USA:n osavaltioissa.

     Muistan vieläkin, miten muuan nuori nainen 1970-luvun Neuvostoliitossa kertoi käyttävänsä ehkäisyyn sitruunaviipaletta. Käytännössä ehkäisyä ei ollut, vaan käytettiin sen sijaan aborttia. Koko itäblokin aborttiluvut olivat huikeita.

     Kun maapallon väestönkasvu oli hurjimmillaan, ymmärrettiin huolestua asian vaikutuksesta ympäristöön. Minun ikäluokkani muistaa hyvin ne kauhukuvat, joita esitettiin kiinalaisten ja intialaisten määrän valtavasta lisääntymisestä ja spekuloitiin, mitä tapahtuisi, jos nuo ihmismassat vaurastuisivat ja joka perheelle hankittaisiin vaikkapa jääkaappi. Autoja nyt ei uskallettu ajatellakaan.

     Vuonna 1968 biologi Paul Erlich julkaisi kirjan ”The Population Bomb”, josta tuli bestseller. Hän ennusti, että hallitsematon väestönkasvu tukahduttaisi jossakin vaiheessa elämän maapallolla.

     Vuonna 1980 ekonomisti Julian Simon haastoi Ehrlichin ja väitti, että väestönkasvu päin vastoin edesauttaisi hyvinvoinnin lisääntymistä: väestö oli itse asiassa ylivertainen resurssi eikä taakka.

     He löivät vetoa kymmenen seuravan vuoden kehityksestä mitattuna tietyn hyödykekorin hinnalla. Asiassa syntyi kaksikulukuntaa, katastrofistit ja runsaudensarvipuolue.

     Ehrlich voitti sitten tämän vedon: maailman nälkä ei lisääntynytkään, vaan sen sijaan väheni ja köyhyys kävi yhä harvinaisemmaksi.

     Tässä ei nyt puututa siihen ylikulutuspaniikkiin, josta muistuttavaa päivää meilläkin äsken vietettiin. Tähän liittyen voinee ainakin mainita sen, että jätteiden käsittely on kokenut vallankumouksen. Järjettömästi kasvavien kaatopaikkojen sijaan on syntynyt kierrätyskeskuksia, jotka auttavat raaka-aineita riittämään.

     Nyt arvioidaan, että 63 maailman maata on jo ohittanut väestönkasvunsa kulminaatiopisteen ja koko maapallon väestönkasvu pysähtynee saavutettuaan ehkä 10 miljardin ihmisen rajan.

     Ongelmaksi tulee yhä useammin ja laajemmin väestön väheneminen. Talouskasvu-uskonnollehan se on myrkkyä.

     Asiaa voi tarkastella myös filosofiselta kannalta ja länsimaiden vallitsevan utilitarismin mukaisesti mainitaan tässäkin, että jos ”hyvä” merkitsee hyvää elämää (mikä on vulgaaristi tulkittu halujen tyydyttämiseksi) mahdollisimman monelle, vähenee tuo ”hyvä” ihmisten vähetessä.

    Aivan vastaavastihan vegaanien ajama kotieläinten hävittäminen merkitsee eläinten onnellisuuden kokonaismäärän vähenemistä, tulkoon mainituksi. Molemmissa tapauksissa edellytetään, että kyse on keskimäärin ns. hyvästä elämästä.

     Muistan erään saksalaisen filosofin Eduard von Hartmannin suositelleen ihmiskunnalle simultaanista itsemurhaa sen kaikkien ongelmien ratkaisemiseksi.

     Jotkut vihreät, muuan filosofian professori mukaan lukien, ovat elvistelleet sillä, että heillä on oikeus kuluttaa ympäristön reippaastikin, koska eivät ole saattaneet maailmaan lapsia.

     Käytännössä tuon tapainen suuri ympäristöteko tehtiin Englannissa vuonna 1939 sodan alettua: kaikki lemmikkieläimet tiettyä peruskantaa lukuuno ttamatta, lopetettiin. Ehkäpä vihreät ainakin tekevät tämän omalta osaltaan? Tämä kai olisi kohtuullinen vaatimus, mikäli populaation vähenemistä pidettäisiin ratkaisuna ekologisiin ongelmiin.

     Toteutuuko tuo niin sanottu hyvä elämä sitten esimerkiksi huumekoukussa elävien juurettomien maahanmuuttajien kohdalla suurkaupunkien slummeissa tai nykyaikaisissa pihattonavetoissa (mutatis mutandis) on oma kysymyksensä. Joka tapauksessa nyt tässä sitten jo soitetaan hätäkelloja väestön vähenemisestä.

    Selkein haitta, joka laskevan trendin vauhdittamana on syntymässä on nähdäkseni suuri kulttuurinen invaasio, jossa moninaisuus on ennen pitkää vaarassa tuhoutua totalitaaristen uskonnollisperäisten ideologioiden alle, mikä on omiaan viemään maailman kulttuurista kehitystä takaisin kohti keskiaikaa.

     Lääke väestökatoon voisi osaltaan olla syntyvyyden uusi piristäminen uhanalaisilla alueilla. Sikäli kuin voin Sciubban arvosteluesseen perusteella päätellä, eivät väkiluvun vähenemisestä huolestuneet ole keksineet mitään toimivaa keinoa, vaan viittaavat lähinnä pohjoismaisen hyvinvointivaltion suuntaan.

     Amerikassa, jossa tilanne toistaiseksi on väestökehityksen kannalta hyvä, vaikka kasvupainottuukin epätasaisesti väestöryhmien kesken, on lasten hankkiminen taloudellisesti suuri riski ja kulut liittyvät sekä koulutukseen että mahdolliseen sairastumiseen.

     Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa tällaisia riskejä ei ole, mutta eipä ole kantaväestön keskuudessa väestönkasvuakaan. Asiaa on koetettu paikata maahanmuutolla, joka on puhdasta hölmöläisten touhua tyhmimmillään. Se paikkaa tilannetta vain hetkellisesti, mutta luo samalla rakenteellisia ongelmia, jota vaarantavat yhtyeiskunnan perustoimintoja ja ”hyvän elämän” edellytyksiä kaikille osapuolille.

     Spearsin ja Geruson kirja ei arvosteluesseen perusteella näytä antavan mitään uutta asian ratkaisuun. Vaihtelu kuitenkin virkistää ja väestön vähenemisen näkeminen vaarana on myös aiheellinen kanta.

     Se, että väestönkasvu on loppumassa, on toki jo vanhaa tietoa, Meidän kannaltamme oleellista kuitenkin on, mitä vielä ehtii tapahtua niin kauan kuin tuo kasvu ylittää kohtuulliset rajat tietyillä maailman alueilla.

     Kaksi miljardia on määrä, joka aikoinaan vastasi koko maailman väkilukua silloin, kun sen yhteiskunnallinen ja tieteellis-tekninen kehitys suoritti suuren irtiottonsa. ”Elintilan” etsiminen noille ihmisille on aikakauden suuri poliittinen kysymys.

Jos et voi voittaa heitä, liity heihin...

 

Muuan kombinaattori

 

Pasi Hänninen, Nälkäluokitus. Naftali Frenkelin tarina. Kiuaskustannus 2026, 262 s.

 

Ilja Ilfin ja Jevgeni Petrovin veijariromaanin ”Kaksitoista tuolia” tunsi jokainen neuvostokansalainen ja uskoisin sen yhä olevan jokaisen vähänkin sivistyneen venäläisen tiedossa. Siitä tehty filmikin on suuri klassikko.

     Aikoinaan oli Literaturnaja Gazetan takasivulla ns. ”Kahdentoista tuolin klubi”, joka sisälsi anekdootteja. Vastoin sen aikaista maan tapaa sen vitsit olivat hyviä ja usein poliittisestikin teräviä.   

          ”Kahden toista tuolin” päähenkilö oli ”Turkin alamainen”, kuten hän aina muisti itseään kutsua, Ostap Bender, ”suuri kombinaattori”, joka hyödynsi 1920-luvun neuvostohallinnon asetuksia ja kampanjoita omaksi hyödykseen.

      Tunnetun filmiversion mukaan Benderillä oli aina päässään kipparityylinen lippahattu, aivan samoin kuin säilyneissä kuvissa näemme Naftali Frenkelillä, joka myös sattui olemaan Turkin alamainen. Molemmat olivat juutalaisia.

     Vai oliko Naftali Frenkel sittenkin suomalaista juurta ja sukua täkäläiselle von Frenckellien suvulle, kuten Arvo ”Poika” Tuominen on muistelmissaan väittänyt?

     Eihän tämäkään asia kai periaatteessa mahdoton olisi, mutta Tuomisen muistelmiin on kyllä syytä suhtautua suurin epäilyksin. Muistakaamme vain sekin, ettei hän lainkaan osannut venäjää. ”Kremlin kelloissa”, jotka ilmestyivät vuonna1956 hän väitti Vienanmeren kaavalla 1930-luvn alussa tavanneensa Frenkelin, joka jopa osasi ruotsia.

     Samaan aikaan Suomessa oli paljonkin esillä Erik von Frenckell, ”jokapaikan Eerikki”, joka oli muun muassa Helsingin kaupunginohtaja, kansanedustaja ja olympiakomitean jäsen. Naftali kuoli vasta vuonna 1960, joten nuo mahdolliset sukulaiset olisivat noina suojasään vuosina voineet ottaa yhteyttäkin. Von Frenckellin suku tiennee tästä suhteesta sen, minkä siitä voi tietää.

     Naftali, joka jäi kiinni pikku jobbauksesta joutui vankileirille Solovetskiin, mutta kohosi yllättäen siellä pian arvoon arvaamattomaan.

     Hän sai eläessään peräti kolme Leninin kunniamerkkiä, jotka olivat maan korkeimpia. Vastaavalle tasolle pääsi vain aniharva Neuvostoliiton sanakari (tämä nimitys liittyi tähän kunnianosoitukseen). Vain marsalkka Georgi Žukovilla oli noita kultaisia tähtiä viisi, kunnes marsalkaksi niinikään ylennetty Leonid Iljitš Brežnev tavoitti hänet.

     Kirjoittaja on tehnyt Frenkelistä ”nälkäluokituksen” kehittäjän. Kun vankileireillä oli aluksi tapana antaa jokaiselle työpanoksesta riippumatta saman verran ravintoa, muutettiin Frenkelin esityksestä asiaa siten, että saadun ravinnon määrä oli työpanoksesta riippuvainen.

     Tämä johti siihen, että alisuoriutujat ennen pitkää nääntyivät nälkään, kun taas iskurityöläiset saivat ruokaa riittävästi ja koko kollektiivin yhteinen suoritus parani.

      Kapitalistisissa maissa moinen suorituspalkka laskettiin työläisten riistoksi, mutta neuvostojen maassa, proletariaatin diktatuurissa asiat olivat aivan päin vastoin: normien ylittäminen oli siellä sankaruuden ja kunnian asia ja sitä paitsi auttoi pysymään hengissä.

      Frenkelin ensimmäinen todellinen ”työpaikka” oli Itämeren ja Vienanmeren yhdistävä kanava, ”Belomorkanal”, Stalinille nimetty väylä, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa sukellusveneiden siirto kahden meren välillä.  Sillä siis oli periaatteessa strateginen merkitys, vaikka se jäi yhtä olemattomaksi kuin Hangon tukikohdan merkitys.

     Noita kanavatyömaita tehtiin tuohon aikaan paljon ja ”Belomorkanal”-paperossiaskin kannessa ne on kuvattu. Olen itsekin matkustanut laivalla Moskovasta Pietariin reittiä, joka tuohon aikaan luotiin vankityövoimalla ja mullisti logistiikkaa.

     Valtavan Rybinskin tekojärven alle jäi suuri määrä vanhaa asutusta ja vanha metsä pilkottaa yhä paikoin vedestä. Kanavien sulkujen kohdalla on mahtipontisia riemuportteja ja aikanaan ne oli koristettu suuren Johtajan patsailla.

     Kun Vienanmeren kanava eli Stalinin kanava avattiin, kulki sen kautta pian alus, jossa mukana olivat niin Stalin ja hänen lähimmät toverinsa, mukaan lukien Maksim Gorki. Siellä oli myös Naftali Frenkel ja hänen lisäkseen jopa Poika Tuominen ja O.V. Kuusinen.

     Tästä kanavasta tehtiin kuuluisa kirja (ks. Vihavainen: Haun vienanmeren kanava tulokset ), jonka facsimile-painoksen minäkin ostin itselleni. Siinä ylistettiin työläisten entusiasmia, joka syntyi siitä, että he pääsivät rakentamaan sosialistista järjestelmää.

     Mukana oli yhteiskunnan vastaisia aineksia, jotka myös tempautuivat mukaan työhön ja paranivat väästä tietoisuudestaan hämmästyttävän lyhyessä ajassa, kuten Gorki kertoo.

     Muuankin kulakki, joka oli päivittäin ahtanut mahansa täyteen maitoon keitettyä puuroa ja kärsinyt tuon ylensyöntinsä takia vatsavaivoista, paranikin aivan äkkiä. Nykyaikaisen tiedon mukaan häntä kai vaivasi laktoosi-intoleranssi. Mahtoiko hän elää kakkunsa loppuun saakka, ei kirjassa kerrota, eikä vielä kai tiedettykään.

     Miksi mukana olivat sellaiset  vähäpätöiset pikku nilkit kuin Kuusinen ja Tuominen? Kirjassa Tuominen nyökkää myöntymisen merkiksi, kun Frenkel sanoo hänen kohonneen korkealle. Sitä ei kyllä ollut tapahtunut.

     Ulkomaisen emigranttipuolueen sihteeri ei ollut rankijärjestyksessä yhtään mitään, eikä korkealla ollut myöskään Stainin halveksiman Kominternin sihteereihin kuulunut Kuusinen. Hänen aikansa tuli vasta Hruštšovin kaudella.

     Mikäli he tosiaan olivat mukana, saattoi asia liittyä siihen ajankohtaiseen propagandasotaan, jota juuri tuolloin käytiin ”orjatyöstä” (ks. Vihavainen: Haun raja railona aukeaa tulokset ).

     Neuvostoliitto möi tuolloin sekä viljaa, että puutavaraa polkuhintaan ja vei Suomelta markkinoita muun muassa Englannissa. Englannissa sattui kuitenkin olemaan voimassa laki, joka kielsi ”orjatyöllä” tuotetun tavaran maahantuonnin.

     Tämän skandaalin ympärille syntyi kampanja, jossa Neuvostoliitto ”paljasti”, että Suomenkin vankiloissa tehtiin tavaraa, jota vietiin mm. juuri Englantiin. Kyseessä olivat jotkut aivan vähäpätöiset puuesineet.

     Sitä paitsi olot Suomen vankiloissa olivat aivan helvetilliset, kuten mainitussa kirjassa kerrottiin, kun ne taas Vienanmeren kanavan rakennustyömalla olivat ihanteelliset. Edes vartiointia ei käytännössä tarvittu, vaan vangit hoitivat sen itse, kirjassa kerrottiin.

     Itse asiassa vankien annokset olivat niin pienet, etteivät he pystyneet niistä säästämään pakoa varten, jos nyt yleensä jaksoivat montakaan kilometriä vaeltaa korvessa. Pakenijoita toki kuitenkin oli ja he antoivat haastatteluja suomalaisille lehdille (ks. Vihavainen: Haun solonevitš tulokset ).

     Frenkelin toinen suuri työmaa oli Baikalin-Amurin rata(BAM). Sehän jäi kesken ja jouduttiin sitten häthätää purkamaan ja tuomaan kiskot Stalingradiin johtavalle radalle.

     Muistan, millaiseksi sankariprojektiksi tuo strateginen, Kiinan uhan varalta syvälle Siperiaan tehty rata nostettiin 1970-luvun alussa. Moskovan valtionyliopiston MGU:n opiskelijat matkustivat sinne kesätöihin ja saivat muistoksi vihertävän takin, jossa oli kirjavia leimoja.

     BAM:in mahtavalla sankarityömaalla, jota koko neuvostojen maa rakensi, kerrottiin olevan tarjolla runsaasti mahdollisuuksia sankaruuteen ja uuden yhteiskunnan (kommunismin) rakentamisen romantiikkaa. Koko maailmanhistoriaa oltiin siellä itse asiassa muuttamassa.

     Muutakin romantiikkaa tietenkin oli ja parisuhteita syntyi, mutta elinolosuhteet olivat lyhyesti sanoen ala-arvoiset. Niissä eläminen voitiin toisaalta tulkita nimenomaan juuri sankaruudeksi.

     Literaturnaja Gazetassa ilmestyi näihin aikoihin rohkea artikkeli, jossa asetettiin kyseenalaiseksi se, että nuoria houkuteltiin ”sankaruuteen”, mikä merkitsi onnettomuuksia ja sairauksia sen sijaan, että työolosuhteet olisi hoidettu kunnolla.

     Mutta BAM oli myös tuohon aikaan koko Neuvostoliiton symboli mitä suurimmassa määrin. Kun itse otin asian joskus puheeksi ja arvelin työmaan olevan hyvinkin innostava, sain vastaukseksi ykskantaan, että vangithan ne sitä tekevät ja hölmöt opiskelijat olivat mukana vain koristeina.

     Hännisen kirjan mukaan hänellä on ollut mahdollisuus saada tietoja päähenkilöstään eräältä tutkijalta, joka sai lukeakseen Frenkelin mapin, ilmeisesti FSB:stä. Tällaistakin on saattanut tapahtua, mutta ainakin toistaiseksi pidän tätä vain kirjallisena tehokeinona.

     Totta joka tapauksessa on, että nälkäluokitus pantiin jossakin mielessä toimeen kaikkialla Neuvostoliitossa useampaankin otteeseen. Itse asiassa se tapahtui jo kansalaissodan aikana, jolloin ihmiset jaettiin sosiaalisen alkuperänsä perusteella erilaisiin luokkiin, joista varakkaimpaan kuuluville jätettiin annos, joka oli tappavan pieni, ellei lisää ruokaa jostakin hankittu.

      Sen myynti taas oli valtion monopolina ja sen uhmaaminen kuolemalla rangaistava rikos.

     Leningradin piirityksessä olivat nälkäluokat taas käytössä, mutta  nytkään ei luvallisen ruoan määrä riippunut tehdyn työn määrästä, vaan siitä, kuuluiko armeijaan, jolla oli omat, riittävinä pidetyt norminsa, vai ruumiillisen tai henkisen työn tekijöihin tai sitten elätettäviin, joista olisi voinut myös nimittää tapettaviksi.

     Ihmisten koolla ei ollut merkitystä, mikä selittää sen, että pienet naiset kestivät paljon paremmin kuin suurikokoiset miehet.

    Tuo alin luokka oli käytännössä kuolemaan tuomittu, mutta Leningrad pystyi puolustautumaan ja samaan aikaan tuottamaan valtavan määrän sotatarvikkeita.