Vanha lehti

 

Lehti

Antti Lizelius, Suomenkieliset Tieto-Sanomat. SKS 1959 (1775-1776), 192 s.

 

Suomenkielinen sanomalehdistö kehittyi hyvin hitaasti, kuten voi ymmärtää. Herrat harrastivat lehtiä ja julkaisivat niitä ruotsiksi (Tidningar utgifna af ett Sällskap i Åbo 1771- tai Om konsten att rätt behaga1782). Jo nimistäkin kuuli tai vähintäänkin luuli, ettei niillä ollut talonpojalle mitään annettavaa.

Ulkomailla oli lehtiä ilmestynyt jopa 1600-luvullakin ja jo Pietari Suuri oli jo perustanut sellaisen myös Venäjälle (Vedomosti, 1703). Oli niitä Ruotsin valtakunnassakin omia sekä vieraita, mutta Suomessa omien lehtien perustaminen ja kustantaminen osoittautui ennen 1800-lukua nihkeäksi. Sitten tulivatkin jo uudet ongelmat (vrt. Vihavainen: Haun pietari hannikainen tulokset).

Rovasti Antti Lizelius oli syntyjään tralonpoika ymmärsi kansan tarvitsevan valistusta. Hän yritti sitä levittää lyhytaikaiseksi jääneessä lehdessään. Kirkossakin tämä Mynämäen rovasti kuuluu saarnanneen jopa tuntikausia aiheesta maa-päärunain eli lyhyesti perunain viljely.

Lehdessään hän jatkoi samaa linjaa ja ensimmäinen artikkeli jokaisessa numerossa käsitteli huoneen-hallituksen eli talouden (hushåll) ”parantelemista ja avaroitsemista”.

Suomen talouden alkuajan historian kirjoittaja tietenkin joutui keksimään omasta päästään, mutta neuvot olivat usein hyviä ja tarpeellisia: esimerkiksi vasikoiden oli annettava imeä emonsa maitoa kuusi viikkoa ja vasta sitten vieroitettava. Elikot oli myös juotettava monta kertaa päivässä ja mielellään jätettävä niille koko ajan vettä juotavaksi.

Sangen tarpeellinen oli kaikille myös tieto siitä, miten vaivaishoito oli Mynämäellä järjestetty ja siitä rovasti kertoi seikkaperäisesti monessa numerossa. Hän oli ainakin sen asian tuntija.

Monenlaista lääkettä tarvitsivat myös ihmiset ja lehti antoi niiden reseptejä. Usein oli kyllä käytävä apteekissa ostamassa esimerkiksi viinikiveä, joka auttoi punatautiin. Tarkka hygienia oli myös tarpeen.

Yleistä kiinnostusta oli maantieteellä ja lehdessä selostettiin lähes koko Euroopan maat ja maakunnat ja kerrottiin monista paikoista hieman enemmänkin.

Karttoja ja kuvia oli ilmeisesti saatavissa vain kirjastoissa ja Turun Kuninkaallisen Akatemian entinen oppilas lienee käytännössä joutunut luottamaan muistiinsa, joka ei aina ollut ihan luotettava. Niinpä Kostantinopoli sijoitettiin Tonavan suulle. Yllättävämpää on, että Karjalan vaakunassa kerrottiin olevan kaksi toisiansa vastaan hakkaavaa käsivartta, joista yhdessä on kalpa ja toisessa vasama.

Oikeastaan vielä yllättävämpää on, että myös Turun rauhassa 1743 Venäjän puolelle jääneet Suomen osat mainitaan yhä osina Karjalaa, Savoa ja Uuttamaata: niin Viipuri, Lappeenranta, Hamina kuin Savonlinna. Toki mainitaan, että Kymmengårdin maakunta on yksi osa ”sekä Karjalan että Kexholmin kunnista. Ne muut osat näistä ovat nyt Venäjän alla”.

Tuo viimeksi mainittu asia ilmeisestri johtuu siitä, että Vanha Suomi tosiasiassa eleli enimmäkseen vielä vanhaan tapaansa ja venäläistä asutusta sinne oli tullut tuskin nimeksi. Vanhat Ruotsin laitkin oli vat voimassa, vieläpä niin, että Uudenkaupungin rauhassa liitetyllä alueella ne olivat vanha keskiaikainen maanlaki ja kaupunginlaki ja Turun rauhassa liitetyllä sen sijaan vuoden 1734 yleinen laki.

Uutisia oli jokaisessa numerossa otsikolla ”Uusia Sanomita”. Joskus uutiset olivat ympäripyöreitä ja lähteenä mainitaan vain, että ulkomailta tiedotetaan. Aiheena saattoi olla vain, että luullaan Euroopassa tänä vuonna tapahtuvan suuria mullistuksia.

Joskus uutisaiheena oli jokin omituinen tapaus vaikkapa siitä, miten piikatyttö oli pudonnut talon ikkunasta vaunujen päälle ja mennyt niiden sisään, onneksi kukaan ei tässä loukkaantunut.

Sen sijaan paljonkin väkeä luukkaantui maanjöristyksissä joita oli useita Ruotsissakin, tosin lieviä. Kummallisia luonniomiöitä ja salamaniskuja riitti ympäri maailmaa.

Amerikan vapaussota oli muuan teema, jota lehti valppaasti seurasi ja jossa oli dramaattisia käänteitä. Sen sijaan Espanjan ja Portugalin suhteiden jännittyminen ja taas lientyminen yhä uudelleen ei tuntunut johtavan mihinkään ratkaisuun.

Uutisissa kuvattiin myös intiaaneja: ”Ne raivokkaat ihmiset Amerikassa käyvät alastomina enimmiten, ja peittävät itsensä ainoastaan villaisella vaipalla: heillä on hopiainen renkas nenässä ja paljo koreutta korvissa, riippuin melkein olkapäihin asti. Heidän muotonsa ei ole juuri musta, vaan vasken kaltainen… He ovat vikkelät tekemän kaikkia kuin he näkevät. Heidän ihonsa on hienompi kuin sametti.”

Puolan valtiopäivät Varsovassa näyttivät sujuneen yleiseksi tyydytykseksi ja Puolan valtiohan oli tosiaan vielä olemassa, vaikka siellä olikin niin Venäjän, Preussin kuin Itävallan sotaväkeä.

Uutisissa oli aina myös pappisnimityksiä ja muitakin virkaan astumisia, joista rovasti sai kuulla ja antoi muillekin tiedoksi. Toki rovasti olikin varsinainen ajan tietotoimisto, joka kirkossa kuulutti kansalle tärkeät uutiset kruunun käskystä.

Tieto-Sanomien viehätyksen ajateltiin kai aika pitkälle olevan siinä, että se kertoi myös sellaisista asioista, joista yhteinen kansa ei saanut tietää juuri muuten kuin merimiesten ja muiden maailmaa kiertäneiden kertomista uutisista ja huhuista.

Pikkuruinen lehti oli ilmeisesti kuitenkin liian kallis tai tylsä saavuttaakseen suosiota talonpoikien keskuudessa. Sitä paitsi se nyt oli kuitenkin ilmeistä turhuutta. Hienolle rättipaperillekaan ei taidettu keksiä vielä käyttöä, vaikka olisihan se kelvannut vaikkapa pyssyn paperipatruunien käärimiseen. Mutta olihan metsästäjillä jo ruutisarvensakin. Ei silloin konsumerismissa eletty

Sittemmin alettiin kääriä tupakasta sätkiä ja vielä m1900-luvulla tiedetään Venäjällä, että talonpojille osoitetut lehdet käytännössä poltettiin sätkinä.

Entropia kasvaa

 

Lämpökuolemaa odotellessa

 

Juu, en viitannut tässä siihen käristyskupoliin, jossa ilmastonmuutos meidät ja meidän lajimme paistaa, ikuista turkkiaan kantavista lemmikeistämme puhumattakaan.

Sen sijaan ajattelin absoluuttista kylmyyttä, joka on sen kehityksen päässä, joka maailmassamme vallitsee: kun kaikki ne reaktiot ovat tapahtuneet, jotka voivat tapahtua, ei mikään enää liiku ja maailma on loppunut. Tuota kehitystämme kohti lopullista kylmyyttä kohti kutsutaan entropiaksi.

Kuten tunnettua, entropia kasvaa koko ajan, emmekä me sille mitään mahda. Se kuuluu asioiden olemukseen. Toki olisi virkistävää välillä nähdä entotropiakapinankin adepteja istumassa kadulla ja osoittamassa mieltään tällaista kehitystä vastaan.

En voi sanoa, että ikuisen kylmyyden tila minuakaan miellyttäisi, mutta näin aikamiehenä torjun ajatuksen, että minun sen takia ehdottomasti pitäisi esimerkiksi mennä istumaan kylmälle asfaltille. Jokin tällainen kyllä olisi faustisen ihmisen pakonomainen reaktio, kuten Spengler on todennut, mutta eihän se nyt jokaista pane liikkeelle, kyseessä on vain yleinen taipumus.

Aleksander Zinovjev, joka teki kaikkialla tunnetuksi termin ”Homo Sovieticus”, oli arvostettu filosofi ja meilläkin hyvin tunnettu, muun muassa Suomalaisen Tiedeakatemian ulkomainen jäsen ja esimerkiksi Lande Lindforsin arvostama merkittävä loogikko.

Itselläni oli joskus kunnia Suomen Pariisin instituutissa pitää esitelmä samassa tilaisuudessa kuin Zinovjev. Minä puhuin parhaalla ranskallani ns. suomettumisesta ja hän venäjäksi(?) jostakin muusta. Sali oli kukkuroillaan ihmisiä, vaikka silloin oli ensimmäinen todella kaunis kevätpäivä. Kylläpäs me olemme kiinnostavia, oli pakko ajatella. Instituutin johtaja Tarmo Kunnas vaikutti tyytyväiseltä.

Muuten hän, siis tuo Zinovjev oli juuri niin omituinen kuin oikealta filosofilta sopii odottaakin. Hänen viimeiset kirjansa näyttävät stalinismin ylistykseltä (Našej junosti poljot) ja olivat ilmestyessään taas kerran sensaatio. Mutta ehkäpä en vain ymmärrä.

Joka tapauksessa Zinovjev sovelsi tuota mainittua ajatusta entropian kasvusta myös inhimilliseen elämään ja sen muotoihin. Neuvostoliittolaista elämänmuotoa (Sovetski obraz žizni), jota virallinen  ideologia nimenomaan ylisti yhdeksi sosialismin suureksi saavutukseksi ja ihmiskunnan korkeimman kehitysasteen, kehittyneen eli kypsän sosialismin ainutlaatuiseksi tunnukseksi, Zinovjev kuvasi pitkälle kehittyneen rappion, kulttuurisen entropian surkeaksi tuotteeksi.

Oli virkistävää huomata, että Natalia Narotšnitskaja, josta muutama päivä sitten kirjoitin, olikin kääntänyt pöydän toisin päin ja puhunut nimenomaan lännestä kulttuurisen madaltumisen ja lainomaisesti yhä alaspäin suuntautuvan pyrkimyksen esimerkkitapauksena ja Venäjästä taas sen vastavoimana.

En kuitenkaan ihan purematta niele myöskään Narotšnitskajan chauvinistista kaunomaalailua. Kyllä hän länteen nähden on enimmäkseen oikeassa, mutta ei se tilanne Venäjälläkään ole tässä suhteessa lännen konträärinen vastakohta. Asian voi heti havaita vaikkapa syntyvyystilastoista ja huomaan itsekin kirjoittaneeni siitä tästä näkökulmasta. Siitä enemmän alempana.

Mitä venäläiseen kulttuuriin (sanan laajassa merkityksessä) muuten tulee olisi sen äkillinen muuttuminen Zinovjevin varsin äskettäisistä ajoista vastakohdakseen kovin kummallinen ilmiö. Vai olisiko niin, että Zinovjev loogikkona ja siis ammattimaisena käsitteiden kääntelijänä vain aikoinaan lipsautti hyvin karkean virheen, jollaiseen hänen materiaalinsa ja työkalunsa helposti johdattavat?

 

 

lauantai 17. marraskuuta 2018

Entropia kasvaa

 

Entropia kasvaa

 

Filosofi ja Neuvostoliiton tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen Aleksandr Zinovjev julkaisi kolmisenkymmentä vuotta sitten kirjan Коммунизм как реальность – kommunismin todellisuus.

Tuon ideologian viholliset olivat keskittyneet todistelemaan sen utooppisuutta ja mahdottomuutta. Zinovjev katsoi voivansa osoittaa, että se oli nimenomaan todellisuutta ja vieläpä vastasi eräitä ihmisen syvimpiä taipumuksia.

Ihmisen perusominaisuus oli nimittäin tietynlainen inertia: pyrkimys saada itselleen mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä vaivalla ja tässä suhteessa kommunistisen ideologian ohjaama Neuvostoliitto palveli häntä mahdollisimman hyvin.

Ei se tarkoittanut, että elintaso olisi ollut korkea, mutta kyllä sen sijaan sitä, että suhteessa vaadittuihin suorituksiin se oli omaa luokkaansa, maailman paras.

Ihmisten taipumus ponnistelun välttämiseen lienee sinänsä tosiasia. Toisaalta se on vaihdellut historian eri vaiheissa. Joskus kovakin työ on houkutellut tekijöitä, kun sen palkkana on ollut jokin suuri palkinto, kuten vaikkapa elintason nousu ja vaihtoehtona taas kurjuus.

Neuvostoliiton loppuaikoina kansan joukot eivät enää juuri olleet ahneita työlle. Kirjailijat (esim. Valentin Rasputinin Požar) kuvasivat, miten jätkät juopottelivat ja tappoivat aikaansa sen sijaan, että olisivat tehneet töitä. Jälkimmäiseen ei ollut mitään kiihokkeita. Rahaa saattoi hankkia lisää, mutta ei sillä voinut mitään ostaa.

Sananlaskun mukaan tyhjän saa pyytämättäkin. Niinpä kovan työnteon sijasta usein keskityttiin eri tavoin ruuvaamaan normeja alemmas ja petkuttamaan suorituksissa. Sehän oli siinä tilanteessa rationaalista toimintaa.

Tämä kulttuuri tuli aikanaan tiensä päähän ja sen viheliäisyyttä korosti, että kapitalistisessa maailmassa juuri samaan aikaan oli alkanut valtava konsumerismin kasvu. Ne hyvyydet, jotka siellä ilmestyivät kaikkialla saataville, olivat reaalisosialismissa tunnettuja lähinnä urbaanihuhujen kautta, mutta sekin riitti.

Kun systeemiä muutettiin, muuttui myös työmoraali nopeasti ja perusteellisesti. Tarpeiden optimaalinen tyydytys laiskotteluun ja fuskaamiseen keskittymällä ei enää ollut realistinen strategia.

Venäläisen ihmisen psykologia, sikäli kuin asia koskee niin sanotusti ponnistelujen optimointia, ei siis ollutkaan ongelmien syy, vaan seuraus.

Mutta oliko Zinovjevin yleisinhimilliseksi väittämä kommunaalisuus lainkaan todellisuuteen kuuluva asia? Hänhän oli väittänyt, että tuo pyrkimys saada itselleen mahdollisimman paljon mahdollisimman vähillä ponnistuksilla oli syvästi yleisinhimillinen piirre.

 Siksi hänen mielestään myös reaalisosialismi oli hyvin pysyvä elämänmuoto. Ja sitähän se ei ollut.

Kirjoittaja havainnollisti asiaa nesteiden ominaisuuksilla: vesi pyrkii aina kulkemaan painovoiman sille osoittamaa tietä, vähimmän vastuksen suuntaan. Sinne vetää myös ihmistä hänen kommunaalisuutensa.

Tämä merkitsee sitä, että tuo madaltumispyrkimys on luonnonvoima, jota vastaan voidaan toimia vain tarmolla, taistelemalla, asettamalla sen vastapainoksi toinen voima, jota voidaan myös kutsua kulttuuriksi.

Syvälle vajonneen kansan nostaminen alennustilastaan vaatii paljon työtä ja ponnistelua, joka itse asiassa suuntautuu erästä ihmisen perusominaisuutta vastaan, pohti filosofi. Tämän työn nimi on kulttuuri, siis merkityksessä cultura, muokkaus, luonnon voimien uudelleen suuntaaminen jalostamalla niitä.

Jokainen amatööripuutarhurina yritellyt tietää, mitä tässä on kyseessä. Löperön muokkauksen eli culturan ja laiminlyödyn kitkemisen oloissa luonto palaa heti takaisin villien rikkaruohojen muodossa.

Sivumennen sanoen, venäläisille on syytä antaa perinteisen kulttuurin vaalimisesta täydet pisteet, joten siinä mielessä Zinovjevin kritiikki ainakin osui harhaan, jos hän nyt siihen edes viittasi. Mitä sitten tulee erilaiseen špana-,urka jne. ympäristöihin, niiden merkitys jäi tietenkin kokonaisuudessa hyvin vähäiseksi. Mutta en kuitenkaan haluaisi väittää, ettei koko ideassa ollut mitään mieltä. Se toimi tietyssä ympäristössä, joka sitten muutettiin.

Ehkäpä tuo ympäristö ei edes ollut aivan ainutlaatuinen. Katsokaamme omaa maatamme. Kun ihmisiltä kysytään, mikä tekee heidät onnellisiksi, on vastaus yleensä jotakin paljon syvällisempää kuin raha, lomailu, kulutus tai joutenolo. Onneen tarvitaan aina tiettyjä uhrauksia ja se sisältää myös riskin menettämisestä. No pain, no gain.

Onni, ainakin potentiaalisesti, löytyy perheestä ja lapsista, mutta ne merkitsevät aina myös suurta vastuuta ja valtavia emotionaalisia sijoituksia. On tietenkin mahdollista, että syntyy perhehelvetti, mutta ilman tuota riskiä elämä todennäköisesti jää tasapaksuksi ja sisällöttömäksi.

On ilmeistä, että hyvin monet karttavat perheen perustamista ja korkeintaan solmivat avioliiton, sellaisenhan voi purkaa koska tahansa. Tiedän, etteivät monet suostu ottamaan edes koiraa, koska pelkäävät sen aiheuttamaa vastuuta ja huolenpitoa ja lopulta menettämistä.

Vaihtoehtona on ikuinen lapsuus, aluksi vanhempien, sitten työnantajan ja lopulta valtion elätettävänä. Vastuu kasvatuksesta ja toimeentulosta kuuluu aina jollekulle toiselle. Tärkeintä on, ettei ota itselleen sellaisia taakkoja.

Tämän sinkkuegoistin prototyyppi on Ibsenin Noora, josta ei suotta kerran tullut uuden aikakauden ikoni. Se, joka vaivautuu lukemaan tuon perin juurin helppohintaisen, vaikka suureen syvällisyyteen pyrkivän näytelmän, voi vain ihmetellä sen valtavaa, aikakauden mullistavaa suosiota.

Sankaritar eli siis päähenkilöhän on aikuisen ikään varttunut nainen, joka yhtäkkiä päättää jättää perheensä. Syynä on täysin lapsellinen loukkaantuminen hyvää tarkoittavan aviomiehen ymmärtämättömyyden johdosta.

Noora oli tietenkin hienostorouva, mutta hän oli uranuurtaja, jonka jälkiä koko feministinen ajattelu, käyttääkseni tällaista leikkisää termiä, tätä nykyä seurailee.

Omassa maassamme syntyvyys on minun elinaikanani aluksi suuresti alentunut ja nyt sitten suorastaan romahtanut. Elämme lapsinaisten aikaa. Toki suuri osa naisista yhä synnyttää ainakin lapsen tai pari, mutta yhä suurempi osa pysyy henkisesti lapsina hautaan saakka, vailla perheen merkitsemiä riskejä.

Koska kukaan ei voi edes kuvitella, että ihmisten olisi mahdollisuuksien mukaan itse huolehdittava vanhuuden turvastaan, on nyt havaittu maamme olevan hätätilassa, jota muka korjaamaan tarvitaan suuri määrä vierastyövoimaa, joka saman tein muuttaa maahamme pysyvästi.

Tällaisella tempulla näyttävät heikoimmalla ymmärryksellä varustetut piirit pyrkivän korjaamaan ns. huoltosuhdetta. Uudet asukkaat siis ilmeisesti eivät lainkaan vanhene tai ainakaan ryhdy rajoittamaan syntyvyyttään samassa määrin kuin kantaväestö, mikä merkitsisi kulttuurista integraatiota.

On turha sanoakaan, ettei tuossa epätoivoisessa ideassa ole mitään järkeä.

Lapsellisen elämän tie näyttää siis olevan loppumassa sen kautta, että sitä viettävä väestönosa ei enää uusiinnu ja siis nopeasti häviää maan pinnalta. Mutta mikäpä voisi vähemmän kiinnostaa noita noora-tyttösiä, joille jo oman jälkikasvun kohtalo on merkityksetön omien halujen tyydyttämisen rinnalla.

On sanottu, että olennaista yhteiskunnassa ei ole, että aikuiset tekevät lapsia, tärkeämpää on, että lapset tekevät aikuisia. Olipa tämän muna ja kana-ongelman kanssa miten tahansa, trendi on selvä. Yleisen lapsettomuuden myötä olemme siirtymässä aikaan ilman aikuisia.

Tämä aikakausi ei enää edes puhu tahdon käsitteillä, vaan on korvannut sen halulla. Mutta löysä halu on juuri tuon Zinovjevin näkemän kommunaalisuuden agentti ja valloilleen päästettynä se vie pois kulttuurista sen kaikessa merkityksissä, yhä suurempaa entropiaa kohti.

 

Maailman keskipisteestä

 

Kirjailija diplomaattipiireissä

 

Aino Kallas, Löytöretkillä Lontoossa. Kaksitoista vuotta Viron Lontoon-lähetystössä vuosina 1922-1934. Muistelmia Englannista, Amerikasta ja Hollannista. Toinen painos. Otava 1945.

 

Aino Kallas (ks. Vihavainen: Haun kallas tulokset ), lahjakkaan Krohn-suvun vesa oli kosmopoliitti, joka joskus mietti, että hänen kotinsa oikeastaan kuului Suomenlahden keskelle -yhtä hyvin Suomeen kuin Viroon.

Saksalaislähtöinen Krohn-sukukin oli levinnyt koko maailmaan ja yleensä menestynyt aina hyvin. Virossa Kallas nousi maineeseen kirjailijana ja naituaan Oskar Kallaksen pääsi diplomaattipiireihin ja Lontooseen, maailman suurimpaan kaupunkiin ja kosketuksiin sen eliitin kanssa.

Köyhällä Virolla ei ollut varaa kovin näyttävään diplomaattiedustukseen, mutta residenssi etelä-Kensingtonissa oli hommattava ja alituiset kutsut jopa hoviin saakka edellyttivät asianmukaisia pukuja. Alan mestareilla teetettynä yksi sellainen olisi maksanut kolmanneksen lähettilään vuosipalkasta.

Tuohon aikaan Virolla, enempää kuin Suomellakaan ei vielä ollut suurlähettilästason edustusta, vaan puhuttiin pelkistä ”lähettiläistä”. Jotakin helpotusta protokollaan asia lienee aiheuttanut, mutta niin tai näin, ulkomaanedustus oli tuohon aikaan luultavasti paljon tärkeämpi asia kuin nykyään.

Samaan aikaan se oli saanut suuren mainehaitan ensimmäisen maailmansodan takia. Salaista diplomatiaa, jonka papereita Venäjän bolševikkihallitus paljasti, pidettiin usein syyllisenä koko sotaan.

Egon Friedell kirjoitti karusti koko ammattikunnasta:

Kokonainen ihmisluokka, joka kuuluu tuohon lihavaan, sameaan tyhjäntoimittajien, naismetsästäjien ja uhkapelurien muodostamaan pintakerrokseen, jota sanotaan hienostoksi, lähetetään hallituksen puolesta erikoisiin kouluihin, varustetaan tuloilla, palkitaan kunniamerkeillä ja titteleillä nimenomaan ja tunnustetusti sitä varten, että se viettäisi koko elämänsä juonitteluissa, vakoilussa, pettämisessä ja lahjomisessa: valtion tunnustamia ja palkkaamia veijareita ja tyhjäntoimittajia siis; myrkkypistimellä varustettuja kuhnureita siis. He ovat valheen mestareita, helvetin kätyreitä, pahin laji konnia, nimittäin hyväomatuntoisia konnia, sillä hehän valehtelevat ”isänmaan puolesta”…

Friedell nyt oli Friedell, mutta kyllä noissa piireissä saatettiin todella hummailla aivan hulvattomastikin isänmaan kunniaksi, kuten todistavat Sir Robert Bruce Lockhartin muistelmat, suomeksi erityisesti ”Mennyt loisto”.

Tunnettu ”iloisen lesken” sybariitti, joka valitteli olemattomia työkiireitään ja painui usein Pariisin ”Maximiin” lepäilemään, lienee ainakin jossain määrin edustanut julkista kuvaa diplomaattien ammattikunnasta (vrt. Volkslieder – Dann geh ich zum Maxim - (Operette/Franz Lehàr) Text | MusikGuru).

Aiemmissa kirjoissaan muistan Kallaksen hieman vähätelleen sitä loppumattomien juhlien kavalkadia, joka kuului diplomaatin elämään. Hän ei kuitenkaan olisi nainen, ellei innostuisi selostamaan hieman myös tätä loistoa, jonka liepeillä joutui elämään.

Pääosa hänen muistelmakirjoistaan keskittyy kuitenkin aina intellektuaalisesti kiinnostavampaan ainekseen. Hän innostui julkaisemaan useampiakin kirjojaan myös englanniksi ja ilmeisesti jopa hieman myötävaikuttamaan siihen, että Viron valtion suorittama balttilaisten paronien pakkolunastus hyväksyttiin myös Lontoossa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen saattoi diplomaattikutsujen protokolla vaatia vielä sangen konstikasta pukeutumistakin: naisten voitiin edellyttää saapuvan sulissa ja laahuksissa, miesten taas polvihousuissa.

Diplomaateillahan, ainakin suurlähettiläillä oli tähän aikaan vielä erityinen univormu, jollaista Neuvostoliiton edustajat käyttivät vielä kauan toisen maailmansodan jälkeen. Oliko esimerkiksi Suomen ja Viron edustajilla moista, ajalta ennen Ranskan vallankumousta periytyvää asua, ei kirjoittaja kerro. Itse rohkenen epäillä. Luultavasti määräys koski niitä, joilla sellainen oli.

Kirjoittaja on jonkin verran kierellyt Lontoota ja ympäristöä ja kertoo myös hieman näkemästään. Kiinnostavampia ovat kuitenkin hänen pohdintasa englantilaisten psykologiasta ja ”rodusta”, minkä nyt ei tarvitse kuvitella edellyttävän minkäänlaisten doktriinien tunnustamista. Kyseessä ovat vain silminnäkijän kuvaukset.

Muuan tekijä, joka ilmeisesti kuitenkin on ollut vaikuttava syy englantilaisen luonteen muotoutumisessa, on saarellisuus -insularity. Englanti ei ole minkään toisen maan rajanaapuri, Irlantia lukuun ottamatta. Toki se on moneen kertaan valloitettu sitten roomalaisajan, mutta ei sen sijaan ole jatkuvan ja välittömän ulkoisen vaikutuksen alainen.

Tämä on varmaankin merkittävä asia, ja muistan jonkun englantilaisen sanoneen samaa 1980-luvun Suomesta. Olivathan yhteydet itään siihen(kin) aikaan tukossa ja venäläisiä ei maassamme asunut oikeastaan lainkaan. Todella merkillinen saavutus.

Mutta mitä Englantiin tulee, kuvaus ei pahemmin yllätä. Tasapainoisuus ja kuiva huumori tyyppiä understatement oli kansan tavaramerkki ja herrasmiehen ihanne toimi myös alemmissa kansanluokissa. Englantilaiset ovat miehekäs kansa, siinä kun jotkut toiset ovat naisellisia.

Mitä säädylliseen käytökseen ja itsehillintään tulee, suurta symbolista merkitystä voi panna vuoden 1926 yleislakolle, joka sujui täysin moitteettoman järjestyksen vallitessa ilman mitään mellakoita. Turha kysyäkään, mitä olisi sen sijaan tapahtunut Ranskassa.

Kirjoittaja kuvailee myös muiden, etenkin Brittiläisen imperiumiin kuuluvien kansojen tapoja. Etelämaalaisille ei koskaan saanut erityisesti ihailla jotakin heille kuuluvaa, sillä he sen jälkeen ehdottomasti lahjoittaisivat sen sinulle. Tapoihin kyllä kuului myös palauttaa lahja.

Noita eksoottisia ulkomaalaisia Britanniassa tokin oli hyvin vähän, sillä britit olivat hyvin herkkiä omasta reviiristään eivätkä voisi hyväksyä ajatusta ulkomaalaisten maahanmuutosta.

Amerikassa asiat olivat toisin ja siellä ovat sulautumassa toisiinsa lukemattomat kansat. Yksi suuri merkillisyys siellä kuitenkin oli ja se koski, sanoisinko, irekeenikysymystä.

Eurooppalaisille on käsittämätöntä se itsepintainen kieltäytyminen tunnustamasta edes oppia saanutta irekeeniä itsensä kansa tasa-arvoiseksi. Esimerkiksi ateriointi yhteisessä pöydässä olisi ollut mahdottomuus. Kuitekin tätä ainesta oli120 miljoonan kansasta kymmenen prosenttia.

Pohtiessaan tämän merkillisen ilmiön syitä, kirjoittaja päätyi arvioon, että sen takana oli pelko verensekoituksesta. Kyseessä oli valkoisen rodun itsesuojeluvaisto.

Kysymystä käsitteli tuohon aikaan erään professori DuBoisin kirja The Souls of Black Folk. Kirjoittaja, joka itsekin kuului tuohon ryhmään, oli ensimmäisenä valmis tunnustamaan rotunsa suuret heikkoudet, laiskuuden, moraalisen velttouden, kestävyyden puutteen ja taipumuksen rikollisuuteen.

Tämän hän kuitenkin selitti historialla, orjuuden perinnöllä. Orjuus oli estänyt ”varsinaisesti miehekkäiden hyveiden kehittymistä ja enintään kasvattanut passiivisia hyveitä, kuten nöyryyttä ja sanankuuliaisuutta sekä kärsivällisyyttä”.

Kuitenkin tällä rodulla oli oma sanomansa maailmalle, sen pohjana oli heidän kokemustensa rikas ja katkera syvyys, heidän sisäisen elämänsä tuntemattomat aarteet kykenisivät antamaan maailmalle uusia näkökohtia.

Mitäpä tuohon sanomaan. Se oli aikansa näkemys. Mieleen tulee, että tuo erityinen näkökulma maailman saattoi ilmetä vaikkapa negro spiritualeissa ja jazzissa.

Siihen aikaan gangsta-rap olisi tuskin saanut armoa sivistyneen maailman silmissä.

Mutta ajathan muuttuvat.

 

Runoilija ja muusa

 

Rakastuminen

 

Kullervo Rainio, As-duurivalssi ja runoilijan sielunelämä. Muistikuvia 1945-1950. WSOY 1996, 300s.

 

Kullervo Rainio on kirjoittanut ehkä parhaat suomenkieliset lapsuusmuistelmat (Liikana syntynyt, 1991). Eläytyminen lapselliseen sielunelämään ja lempeä huumori tekevät kirjasta todellisen lukunautinnon.

Kun Rainio (1924-2020) kuului siihen ikäluokkaan, joka mobilisoitiin vuoden 1944 koviin torjuntataisteluihin, hänen nuoruuteensa kuului myös sota, josta hän on kirjoittanut sangen vangitsevan kirjan ”Tytöt, tykit ja runot” (1994).

 Aika oli ankaraa ja raakaa, mutta kirjoittaja taisi päästä siitä läpi ilman sen kummempia traumoja. Ajan pompöösistä hengestä hän onnistui pysymään erillään, mikä tietenkään ei ollut aiheuttamatta tiettyjä ympäristön aggressioita.

Sodan jälkeen nuori sotaveteraani etsiskeli itseään pari vuotta ja jatkoi kirjallisia harrastuksiaan myös alaa Helsingissä opiskellen. Selvää tietenkin oli, että tuossa iässä tytöistä tuli elämän jonkinlainen keskipiste.

Kuolemaa oli uhmattu (Valkeasaaren) rintamalla yhä uudelleen, mutta rohkeutta tehdä aloitteita tyttöjen kanssa oli tavattoman vaikea saada löydetyksi. Eri asiahan siinä oli kyseessä: rintamalla saattoi mennä vain henki, mutta kauniimman sukupuolen kanssa kyseessä oli koko ihmisarvonsa tarjoaminen arvioitavaksi.

Löytyihän se muusakin pian, todellinen koulutyttökuningatar, jota runoilija palvoi vuosikaudet saamatta muuta vastarakkautta, kuin satunnaisen hymyn ja yhden ainoan suudelman. Ylivertaiseksi ja maailmassa ainoaksi nostettu rakastettu oli itse asiassa varin kehittymätön koulutyttö (tämä on minun tekstiäni), jonka runoilijan elämässä saamaa statusta ulkopuolisen on mahdotonta ymmärtää.

Joka tapauksessa tuo ilmaisen narsistinen olento salli mielellään itsestään kirjoitettavan kauniita runoja, joita sitten julkaistiin jopa kirjana. Onneton kosija oli kuin kanarialintukoiras, joka lauloi ikäväänsä. Kerran, huomattuaan petoksen, hän jo tosissaan valmisteli itsemurhaa.

Rainio, myöhempi sosiaalipsykologian professori, varoo käsittelemästä kokemuksiaan psykologisin termein, mutta arvaan, että tilanne oli hänellekin lopulta käsittämätön ja ainakin osaltaan ajoi juuri psykologian opiskelijaksi.

Kulttuurihistorialliselta kannalta luulisin Rainion tässä kirjoittaneen dokumentin ajasta, joka on jäänyt taa ja tuskin tulee toistumaan.

Toki kansarunous ja maailmankirjallisuus ovat täynnä tätä teemaa: la belle dame sans merci/armoton kaunotar. Kaunotar houkuttelee jo pelkällä olemuksellaan valtavasti kosijoita, joista kaikki heitetään kuoleman kitaan, lukuun ottamatta sitä yhtä prinssiä, joka viimein suorittaa vaaditun urotyön ja valloittaa linnoituksen.

Kyseessä on pohjimmiltaan tietenkin luonnonvalinnan perustapahtuma. Portinvartijana toimiva naaras säätelee sitä, miten laji kehittyy. Hän on ihmislajilla yksiavioinen ja etsii geeneilleen parasta mahdollista ja yhtä ainoaa turvaajaa. Homma kilpailutetaan.

Samaa tapahtuu nykyäänkin, mutta tuo vetäytyminen erilleen jokaisesta syleilystä ja suudelmasta, saati yhdynnästä olisi vaikeasti kuviteltavissa nykyään. Toki se naisen puolelta on luontevaa ja jopa väistämätöntä käytöstä yhäkin, mutta olisi turha odottaa, että palvova rakastaja jaksaisi nykyään vuosikaudet sietää torjuntaa.

Joka tapauksessa Rainio julkaisi tässä vaiheessa useampiakin runokokoelmia, joiden aiheet usein tulivat aivan suoraan niistä rakastumisen elämyksistä, joita tavoiteltu neito tarjosi. Tekijä on huippulahjakas myös tällä alalla, kuten monet esitetyt esimerkit osoittavat, mutta nuo rakkausrunot ovat kyllä ainakin minusta kokoelmien kehnointa ja käsittämättömintä antia.

Ihan pelkkää platonista rakkautta ei nuoren veteraanin elämä sentään ollut. Opiskelu tarjosi kiinnostavia tuttavuuksia ja seuraa, vaikka opettajat yleensä olivat kurjia, pateettista (suomalaisittain, ei englantilaisittain) Eino Kailaa lukuun ottamatta.

Täysi-ikäiseksi (21 vuotta) vihdoin tultuaan kirjoittaja pääsi myös ihan oikeaan sukupuoliyhteyteen, joka tosin tuntui lähinnä poliklinikkakäynniltä.

Politiikka ei vielä kuulunut päiväjärjestykseen. Myöhemmin Rainio kunnostautui asettumalla omaa vallankumoustaan niin politiikassa kuin tiedotuksessa yrittävien taistolaisten tielle. Ansioluetteloon voidaan ylpeänä kirjata pääsy tappolistassa kakkoseksi heti sietämättömän ystävällisen ja henkistä ylemmyttään huokuvan, joskaan ei korostavan sosiologi Paavo Seppäsen jälkeen.

Rainiosta tuli noiden yhtä tyhmien kuin radikaalien opiskelijoiden ”sylkykuppi”, jota pidettiin -kuinkas muuten- suorastaan fasistina ja jonka puheet ”informaatiosodasta” leimattiin äärioikeistolaiseksi salaliittoteoriaksi. Majesteettirikos oli tietenkin asettuminen vastustamaan Kekkosen nimittämistä presidentiksi poikkeuslailla.

Rainion psykologisista teoksista olen lukenut vain bestsellerin ”Käytännön psykologiaa I-II”, jonka hankin jo lukiolaisena ja joka itse asiassa vaikutti hieman puisevalta ja mitäänsanomattomalta.

 Joka tapauksessa sen suosio näyttää kuvastavan tuon ajan erityistä tarvetta ymmärtää omaa itseä. Tuolloinhan myytiin myös sanomalehtien sivuilla psykologian kursseja, joiden mainostettiin tekevän ihmiselle mahdolliseksi hallita omia emootioitaan.

Siitäpä taisi olla puutetta nuorella Rainiollakin, jolle ”Nuoren Wertherin kärsimykset” olivat totisinta totta, vaikka hän muuten ei kuvia kumarrellut ja uskalsi julistaa Goethen Faustin kakkososan mitättömäksi kirjallisuudeksi.

Joka tapauksessa saamme olla kiitollisia siitä, että maassamme oli yleisen vasemmistohysterian aikana myös sellaisia Rainion kaltaisia miehiä, jotka uskalsivat ajatella omilla aivoillaan ja myös nousta kertomaan muillekin ajatuksistaan.

Viettien ja tunteiden hallinta onkin sitten toinen juttu.

Tekoäly on valppaana

 

Kuin robotti robotille

 

Aikakausien muuttumisen huomaa vaikkapa siitä, että perinteiset latteudet ovat saattaneet muuttua kielletyiksi tai ainakin epäilyttäviksi, joskus ne implisiittisesti oikeuttavat rikollisia asioita ja siis ovat itsekin rikollisia.

Amerikasta sellaisia sana- ja ajarusrikoksia löytää ilman erityisetä etsiskelyä. Tietokone yleensä varoittaakin tiettyjen sanojen käyttämisestä, joten sellaiseen syyllistyneitä on pidettävä vakain tuumin tekonsa tehneinä, mikä tietenkin lisää olennaisesti vastuuta ja seurauksia.

Ensimmäinen laulu, jonka opin englanniksi oli varmaankin Ba-ba black sheep, joka nyt tuntuisi vähintänkin arkaluontoiselta. Jo seuraava oli C.S. Fosterin My Old Kentucky Home, jonka kieli oli aivan sallimatona (’tis summer, the darkies are gay…) ja olihan se koko mies aivan epäkorrekti muutenkin.

Sitten tuli tämä 50-luvulla meillä suosittu Oh Susanna (https://www.youtube.com/watch?v=qSIj17xbAyk ), jonka esittäminen alkuperäisin sanoin taitaa olla jo jossakin päin Yhdysvaltoja rangaistava teko. Jostakin syystä sanat voi kuitenkin vielä löytää netistä, toki asianmukaisen varoituksen kera.

Mutta mitäs tuo nyt on, meillä jotkut riemuidiootit ovat ihan oikeasti lakanneet esittämästä Tiernapoikia, koska Murjaanien kuningasta (näytelmän positiivisin hahmo) voitaisiin jollakin logiikalla pitää sopimattomana Yhdysvalloissa…

Mutta eihän tavallisen järjen mukaan ole enää pitkään aikaan sopinut olla ja ajatella, saati kirjoittaa. Algoritmi vahtii ja kuten kaikki diktaattorit, odottaa, että sitä eri ainoastaan totella, vaan myös kiirehditään jo ennakolta tekemään sellaista, minkä kuvitellaan sitä miellyttävän.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin saatettiin hieman juhlallisesti sanoa, että puhutaan nyt kuten mies miehelle. Koko tuohon ajatukseen sisältyy jotakin hyvin häpeämätöntä. Siinähän oletetaan ikään kuin kahden itsenäisesti ajattelevan ihmisen ja kansalaisen keskustelevan peruskysymyksistä keneltäkään siihen lupaa kysymättä.

Kuitenkin on algoritmille ja siis myös kaikille sen palvelijoille selvää, että tuollaisissa keskusteluissa saattaa järki -tuo paholaisen huora- riistäytyä valloilleen ja luoda jos jonkinlaisia epäkorrekteja asioita ja johtopäätöksiä.

On jopa todennäköistä, että näin tapahtuu, ellei keskusteluun osallistu ainakin yksi jonkin muun sukupuolen edustaja, jolla Eri syistä saattaa olla myös äänityslaite päällä.

Puhutaan siis mieluummin kuin robotti robotille ja tunnustetaan se tosiasia, että algoritmi pystyy ihmistä (saati miestä paremmin tuomitsemaan sen, mitä meidän rauhaamme kuuluu tässä matoisessa maailmassa.

Mutta voiko algoritmiinkaan aina luottaa? Eikö tekoäly saata riistäytyä omille teilleen ja ruveta itse asiassa toteuttamaan kaikkia niitä epäkorrekteja mahdollisuuksia, jotka ovat turmelleet ihmiskunnan tähänastisen historian?

Tämä on vakava kysymys. Siitä tuli jo joskus kirjoitettua ja panenpa sen tekstin nyt vielä tähän:

 

 

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Algoritmien pahuus

 

Väärät algoritmit

 

Todellisuuden kieltäminen on hankala positio. Viimeisin hullutus tällä alalla näyttää olevan huoli rasistisista algoritmeista. Laatulehti NYRB, joka aina pysyy muodin kärjessä, julkaisi siitä juuri artikkelin.

Itse asiasta ei paljon jäänyt mieleeni. Vain ongelma tuli selväksi ja se näyttää olevan sukua rasistisen koiran ongelmalle.

Kuten koirakin saattaa oppia tunnistamaan vihaamansa ihmiset heidän rodustaan tai jostakin vastaavasta, mikäli sovitaan, ettei rotuja ole, niin myös algoritmi voi oppia niin sanoakseni suurella todennäköisyydellä haukkumaan väärää puuta, mikäli nimittäin pidetään kiinni poliittisesta korrektiudesta.

Ellemme me siitä pidä kiinni, voimme kenties pudota pohjattomaan kuiluun, jossa koko korrektius jauhautuu tuusan nuuskaksi järjen armottomissa rattaissa.

Algoritmeilla on tai saattaa siis olla poliittis-moraalinen ulottuvuutensa. Nehän ovat ohjelmia, jotka ennustavat erilaisia asioita.

On kuitenkin asioita, joita ei saa ennustaa ihan siksi, ettei niin saa tehdä. Mikäli ajattelemme riskiä tulla väkivaltaisen ryöstön kohteeksi, tiedämme erinomaisesti, että uhkaa lisää merkittävästi, mikäli pimeällä ja yksinäisellä kadulla vastaan tulee kolme miestä, jotka ovat nuorempia kuin eläkeikäisiä.

Mikäli vastaan sen sijaan tulee kolme naista, on todennäköisyys selvästi pienempi, joskaan ei olematon. Mutta jos kyseessä on kolme eläkeikäistä mummoa, laskee todennäköisyys huomattavasti. Mikäli kyseessä on vain yksi mummo, jolla on ilmeinen liikuntaongelma, on todennäköisyys jo hyvin pieni.

On luultavasti sopimatonta ja joitakin tiedostus- ja kannatusryhmiä pahoin loukkaavaa, mikäli katsotaan, ettei yhdellä sairaalla mummolla olisi minkäänlaista potentiaalia ns. katu-uskottavuuden alalla, mutta yleinen elämänkokemus ja tilastot osoittavat, että se on hyvin pieni.

Käytännössä meistä jokainen luo mielessään erilaisia algoritmejä, joita voidaan myös nimittää stereotyypeiksi.

Ilman niitä olisimme täysiä tolvanoita, joiden käytös muuttuisi yhtä ennustamattomaksi kuin se olisi hupaisaa. Emme osaisi järkevästi ja kohtuullisesti ennakoida alkeellisimpiakaan arkipäivän tilanteita ja joutuisimme yhä uudelleen yllättymään sellaisista asioista, jotka normaalin psyyken omaaville ovat itsestään selviä. Luultavasti eloonjäämisennusteemme olisi heikko.

On itsestään selvää (vai onko sellaisia asioita?), että tietokone ottaa huomioon käsittelemiensä henkilöiden etnisyyden tai siis oppii sen nopeasti tunnistamaan. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että ryhmien välillä on keskimääräisiä eroja. En usko, että konetta on mahdollista estää tätä tekemästä, vaikka sitä voitaisiinkin kieltää nimeämästä ryhmiä tietyillä perusteilla. Ne ryhmät muodostuvat siitä huolimatta.

Koneella ei ole moraalia, mutta voidaan tietenkin kysyä, eikö sille voitaisi sellainen opettaa. Tiettävästi se on aivan mahdollista. Asiasta koituva hyöty taitaa joka tapauksessa jäädä hämärän peittoon.

Mutta miksi ihmiset sitten panostavat niin kovin paljon poliittiseen korrektiuteen ja tiettyjen ryhmien keskimääräisten ominaisuuksien olemassaolon salaamiseen?

Kysymys on sangen ilmeisesti siitä, että tarve päteä saa tyydytyksensä uhrauksista. Jumalaton 21. vuosisadan ihminen, yltäkylläisen kulttuurin kasvatti, tuntee tarvetta uhrata eli siis uhrautua jollakin tavoin.

Yksi tapa uhrata on kieltäytyä syömästä epäpuhtaiksi ajateltuja herkkuja ja nauttimasta helposta ja halvasta matkustamisesta, jolla on yhteys maailmaa tuhoavaan, saatanalliseen voimaan.

Niihin verrattava asia on kieltäytyminen ymmärtämästä maailmaa sellaisena kuin se on ja asioiden kuvitteleminen aivan toisenlaisiksi, kuin se aistiemme ja järkemme mukaan on.

Kaikki tämä on tietenkin hullutusta maailman viisaille, mutta adepteille se on totista totta. Sen voi havaita vaikkapa menemällä heidän luokseen ja laskemalla leikkiä siitä, mitä ympärillään näkee.

Tämähän muistuttaa suuresti sitä, mitä ennen oli tapana sanoa hurskaudeksi eli oikeamielisyydeksi (dikaiosyne). Eikös asian näe jo niin sanoakseni tämän joukon kaapujen laadusta?

Mutta on myös olemassa vanha ja vakiintunut hurskastelun käsite. Mikäli nykyisin olisi fariseuksia (vai onko heitä?) heidät tunnistaisi, paitsi punavihreästä aatteellisuuden kaavusta, myös siitä kärkkäydestä, jolla he hyökkäisivät niiden kimppuun, joiden aatteellinen maailma olisi toisenlainen.

Nuo viholliset olisi nyt helppo löytää algoritmeillä, jotka nopeasti paljastavat, kuka nauraa väärille asioille, käyttää vääriä sanoja ja suhtautuu skeptisesti vaikkapa lihan syönnin tai lentomatkustamisen saatanallisuuteen.

Fariseusten omat kokoontumisajot sen sijaan täyttyvät toinen toistaan hullummista hurskastelijoista, jotka paisuttelevat omia henkisiä urotekojaan tolkuttomuuksiin, olipa kyseessä suvaitsevaisuus tai epätodennäköisten asioiden uskottelu itselleen.

Fariseuksen ja, sanokaamme, publikaanin, erottaa toisistaan yleensä helposti: yksi ainoa sana saattaa riittää. Siihen siis tuskin tarvitaan tietokonetta algoritmeineen, mutta apuahan niistäkin lienee.

Kiinnostava kysymys on, tuleeko poliittinen korrektius, feminismi tai jokin muu älyllisyyden kieltävä ja moraalista etevämmyyttään tyrkyttävä lahkolaisuus vielä tunkeutumaan sille puhtaasti kognitiiviselle alueelle, jota algoritmit ovat tähän mennessä edustaneet, ja mitä se siellä saa aikaan.

Ihmisten muuttaminen robottien kaltaisiksi on tämän totalitaarisuutta tavoittelevan aikamme tyypillisiä pyrkimyksiä.

Sen onnistumisesta en olisi niinkään varma. Jotakin irrationaalista inhimillistä tarvetta se kyllä näyttää palvelevan tänä uskonnon jälkeisenä aikanamme.

 

Ja ainahan meillä on tuo mainio poliisimme, joka kyllä auttaa käyttäytymään ja jopa ajattelemaankin oikein, mikäli tarvitaan.

Vielä hiljattain sen taholta aloitettiin oikein kampanja, jossa kehotettiin kansalaisia toimimaan, mikäli he havaitsivat kaidan ajattelun tieltä poiketun. Neuvostoliitossahan vastaava kampanja oli vuonna 1937.

Ehkäpä nykyinen hallitus on jo saanut tuon seuraavassa kuvatun kampanjan loppumaan. Mikä lienee sen saldo, olisi kovin kiinnostavaa tietää. Kai siitä jonkinlaista seurantaakin on pidetty?

Mahtaakohan joku taho olla ylpeä tuosta aikaansaannoksestaan? Ketkä lienevät senkin ideoineet ja määränneet?

 

torstai 7. helmikuuta 2019

Heitspiits

 

Heitspiitsii, hei!

 

Suomen oikeusministeriö on aloittanut nimeltään englanninkielisen #agaisthatespeech- kampanjan vihapuhetta vastaan. Tarkoitus kuuluu olevan selvittää kansalaisille, että tietynlainen puhe voi olla rangaistavaa. Kampanjan mannekiiniksi värvätty näyttelijä kehottaakin kaikkia ilmiantamaan havaitsemansa vihapuheen poliisille…

No aikoihinpa on eletty. Todistamme siis tässä ja nyt totalitaarisen yhteiskunnan menetelmiä röyhkeimmillään ja puhtaimmillaan.

Ajatus näyttää kulkevan niin, että kun meidän valtiomme kaikkine säädöksineen on paras ajateltavissa oleva (kuten kaikki totalitaariset valtiot), seuraa siitä, että sitä ja sen säädöksiä on iloisella mielellä rakastettava ja kaikki kunnon ihmiset myös niin tekevät. Muuten…

Niin, mikäli sitten jostakin syystä löytyy jostakin joku yksilö, joka rimpuilee vastaan, on kyseessä tähän parhaaseen mahdolliseen maailmaan sopimaton yksilö ja siis myös sen kansan vihollinen. Kansan hyväksihän täällä kaikki tehdään. Kaikkien kansojen.

Oli ilmeisen väistämätöntä, että meidän piti saada vielä tällainenkin kampanja ja vieläpä suoraan EU:sta. Sen nimikin on riittävän kansainvälinen antaakseen sille ehdottoman arvovallan kaikkien tomppelien keskuudessa.

Mitäpä oikeusministeriö meille oikein julistaakaan: vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen.

Vihapuhetta ovat siis myös kaikki sellaiset ilmaisumuodot (piirtäjät ja miimikot, huomio!), jotka levittävät tai oikeuttavat(!) ulkomaalaisvastaisuutta. Mitäpäs se sellainenkin sitten oikein on, kysyisi Luther tässä kohtaa.

Joka tapauksessa ulkomaalaisuus on siis oikeusministeriön erityisessä suojeluksessa. Niinpä kiellettyä näyttää olevan jopa kaikkien sellaisten argumenttien esittäminen, jotka oikeuttavat ulkomaalaisiin kohdistuvia rajoituksia esimerkiksi maahanmuuton suhteen…

Kotimaalaisuusvastaisuus rajataan siis sananvalinnalla nimenomaan vihapuheen ulkopuolelle, joten he ovat vapaata riistaa niin kaikille saapujille kuin myös sille osalle maan väestöä, joka syystä tai toisesta haluaa hyökätä omaa kansaansa vastaan. Ainahan niitäkin löytyy.

On kiinnostavaa, että vihapuheen rangaistavuus näyttää riippuvan sen motiiveista. Niistä nimenomaan suvaitsemattomuus on asia, joka aiheuttaa rangaistavuuden.

Laki siis ylevässä täydellisyydessään käskee kaikkia hallintoalamaisia suvaitsemaan ja ilmeisesti myös suvaitsemaan rajattomasti.

 Jos jossakin vaiheessa pinna niin sanotusti palaa ja syntyy vihaisuutena ilmenevä reaktio, joka johtaa sanalliseen tai muuhun ilmaisuun (ilmeet, ilmeet!!), on leivätön pöytä odottamassa, ainakin periaatteessa ja potentiaalisesti.

On uskomatonta, että tällainen motiiviklausuuli voidaan esittää oikeusministeriön taholta. Tämä panee epäilemään siellä työskentelevän väen järjenjuoksua ja yleistä pätevyyttä.

Millaisin metodein noita motiiveja sitten mahdetaankaan tutkia? Nyt kuulemma tekoäly pystyy jo paljastamaan teennäisen hymyn ja peitetyn irvistyksen… Edessä taitaa olla pitkä marssi kohti uutta, uljasta yhteiskuntaa.

Saattaahan se olla, että meillä on nyt tai ainakin jo tulossa jonkinlainen rajattoman rakkauden yhteiskunta. Sen mukaisesti oikeusministeriö olisi meilläkin syytä muuttaa rakkauden ministeriöksi, kuten Orwellin tulevaisuusnäyssä.

Vihaa kuitenkin myös tarvitaan, koska rakkautta itse asiassa ilmaistaan tehokkaimmin juuri sen avulla. Vain vihan kohteiden on oltava oikeita.

Oseaniassa järjestettiin päivittäin ns. kahden minuutin viha. Se oli instituutioksi muuttunut kampanja, jossa kansan vihollisiin kohdistettiin juuri sellaiset tunteet kuin he ansaitsivatkin.

Olen tässä odotellut, milloin tämä aloitetaan meilläkin. Tämä rakkaus -ei kun siis oikeusministeriön kampanja taitaa jo olla tuon tulevan instituution alkeismuoto. Ja eipä nyt unohdeta niitä riekkujaisia, joita meillä on tämän tästä, turuilla ja toreilla.

Ne ovat vielä vapaaehtoisia ja kysymys kuuluukin, kuinka kauan. Luulen, että tämäkin kampanja kirvoittaa suuren määrän spontaania vihapuhetta, minkä johdosta ilmiantoja pelkäävät ihmiset kiiruhtavat osallistumaan rakkauskansan vihamarsseille todistellakseen oikeinajatteluaan.

Vihapuhe kuulemma lisää myös epäluottamusta viranomaisia kohtaan, kuten ministeriö väittää. Luottamuksen väheneminen on kyllä huolestuttavaa, mutta kyllä idiootinkin pitäisi ymmärtää, että luottamus on asia, joka voidaan vain ansaita. Ei se synny tyhjän jahtaamisella, sensuurilla ja ilmiantokampanjoilla, päin vastoin.

Tässäpä tuleekin mieleen vanha kasku suutarista ja hänen oppipojastaan. Oppipoika sanoi suutarille nähneensä hauskan unen ja voisi kertoakin sen, jos mestari lupaa, ettei suutu.

No, mestari lupasi ja poika kertoi unessa nähneensä, että putosi paskatynnyriin. Mestari tuli hätiin, mutta putosi siirappitynnyriin. -Vai, että sillä tavalla, myhäili mestari. Sattuupa sitä.

-Sen jälkeen sitten minä nuolin pois mestarin päältä sen siirapin ja mestari minun päältäni sen paskan, jatkoi poika.

Mestari sitä kuunnellessaan riisui vyönsä ja alkoi hutkia poikaa takamuksille. -Mutta mestarihan lupasi, ettei suutu! kiljui poika.

-En minä suutu, huvikseni hutkin, totesi mestari naama peruslukemilla.

Tästä siis opimme, miten esimerkillisellä tavalla vihapuheeseen syyllistynyt voidaan saattaa ansaitsemaansa rangaistukseen ilman, että rikollisilla motiiveilla olisi vaikutusta asiaan.

Mutta nykyaikaisesta, pluralistisesta yhteiskunnasta, jossa sananvapaus on luovuttamaton perusoikeus, tämä vanhanaikainen maailma poikkeaa kuin yö päivästä.

Oikeusministeriön on nyt syytä ymmärtää, mitä se on tekemässä, peruuttaa kampanjansa ja pyytää anteeksi.

 

 

Olavinlinna 1475-2025

 

Olavinlinna suurpolitiikan keskipisteessä

 

Vajaan kuukauden kuluttua vietetään Olavinlinnan 550-vuotisjuhlia. Keskelle Savon erämaita pystytetyn korpilinnoituksen rooli osoittautui suurpolitiikassa koko ajan tärkeäksi.

Se oli aina rakentamisvaiheesta lähtien venäläisten silmätikkuna, koska se oli heidän tulkintansa mukaan rakennettu rajan väärälle puolelle ja joka tapauksessa Pähkinäsaaren rauha kielsi rakentamasta linnoituksia raja-alueelle.

Niinpä linnan oikeudesta olla olemassa kiisteltiin yli sadan vuoden ajan joka kerta, kun Ruotsin ja Venäjän rauhansopimusta uudistettiin. Venäläiset vaativat linnoitusta purettavaksi ja rajankäyntiä, joka olisi merkinnyt savolaisen uudisasutuksen jäämistä Venäjän puolelle. Rajankäynnistä sovittiin yhä uudelleen, mutta sitä ei koskaan suoritettu ennen Täyssinän rauhaa (1595).

Sen sijaan, että pohjoismaita, Tanskaa, Norjaa ja Ruotsia yhdistänyt Kalmarin unioni (1397-1523) olisi vahvistanut Ruotsin asemaa Venäjään nähden, se heikensi sitä pahasti, kun sekä kuningas Hans, että kuningas Kristian II solmivat Venäjän kanssa sopimuksen, jossa lupasivat linnan ja laajat sitä ympäröivät maat Venäjälle palkkioksi avusta sodassa Ruotsia vastaan.

Olavinlinna jäi kuitenkin venäläisistä saamatta ja he saivat tyytyä siihen, että Ruotsi laajeni itäisen naapurinsa kustannuksella valtavasti juuri Suomen suunnalla ja muuallakin Itämeren piirissä, sulkien Venäjän pois mereltä, mikä juuri olikin Ruotsin strategisena tarkoituksena Juhana III:sta lähtien.

Ennen pitkää Ruotsin suurvalta romahti ja venäläiset alkoivat vyöryttää rajaansa länteen. Olavinlinna menetettiin vuoden 1743 Turun rauhassa ja siitä tuli taas rajalinnoitus, mutta nyt venäläinen.

Hattujen sota vuosina 1741-1743 oli ollut revanssisota, jossa Ruotsi pyrki palauttamaan Uudenkaupungin rauhassa 1721 menettämiään alueita, mutta siis menetti vain lisää ja raja tuli nyt kulkemaan Kymijoella ja Savonlinnan ympärillä saakka.

Kustaa III:n sota (1788-1790) oli jälleen uusi revanssisota, joka itse asiassa alkoi Savonlinnasta, jonka takaisin saamista yritettiin diplomaattiteitse vielä sodan jälkeenkin, toki turhaan.

Savonlinna, koko menetetty Karjala ja osa Savoa palautettiin vasta pari vuotta sen jälkeen, kun koko Suomi oli vuonna 1809 liitetty autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Vanhan suomen palautus tapahtui vuonna 1812 (päätös vuonna 1811).

Tämä ei muuten ollut mikään läpihuutojuttu, vaan erittäin merkittävä keisarillinen armonosoitus, jota Pietarin korkeimmissa piireissä vastustettiin katkerasti.

Mutta vajaan kuukauden kuluttua Savonlinnassa tänä armon vuonna 2025 siis juhlistetaan linnan 550-vuotista historiaa. Siihen liittyvä tieteellinen seminaari pidetään 5.9.2025 ja seuraavana päivänä eli 6.9. on vuorossa suuri spektaakkeli ”Olavinlinnan piiritys vuonna 1788”.

Spektaakkeliin osallistuu historian elävöittämistä harrastavia yhdistyksiä Suomesta ja Ruotsista ja linnan syntymäpäivää juhlistamasa on arvovaltainen kutsuvierasjoukko.

Itse piirityshän oli aikoinaan, paitsi suurpoliittinen sensaatio, myös suuri fiasko, jonka historia heijastelee myös laajemmin aikakauden historiaa ja on siinä mielessä tarkemman tutkimisen arvoinen ja sangen opettavainen.

Asiat eivät historiassa ole niin yksinkertaisia kuin pinnallinen propaganda haluaisi esittää niiden olevan ja Olavinlinnankin historiaan liittyy paljon sellaista ainesta, jota ei ole koskaan voitu kiistattomasti ratkaista. Kiistellä siis voidaan yhä ja esittää erilaisia näkemyksiä. Näinhän historiassa yleensäkin on, sikäli kuin kyse ei ole triviaaleista asioista.

Mitä tulee Kustaa III:n sotaan, on siitä aivan hiljattain saatu paljon uutta alkuperäisaineistoa, joka kuuluu Curt von Stedingkin kokoelmaan, jonka Suomen Kansallisarkisto on ostanut ja jonka dokumentit ovat nyt luettavissa myös netissä.

Venäläiseltä puolelta ovat käytettävissä monet Katariina II:n jälkeen jättämät dokumentit, joita ei suomalaisessa historiankirjoituksessa ole aiemmin huomioitu.

5.9. pidettävässä historiaseminaarissa saadaan siis kuulla paljon uuttakin tietoa Olavinlinnasta ja erityisesti sen vaiheista vuosina 1788-1790. Suuri piiritysspektaakkeli puolestaan vie yleisön 1700-luvun lopun tunnelmiin, jolloin linna palveli Venäjän rajalinnoituksena ja sen hallinnasta taisteltiin asein. Mustaa ruutia tullaan polttamaan kilokaupalla.

 

Seuraavassa pieni pätkä laajemmasta artikkelista, jonka pohjalta pidetään 5.9. seminaarissa yksi esitelmä:

 

Se suuri sotaretki Olavinlinnaa vastaan vuonna 1788

 

Kustaa III:n sota 1788-1790 oli jälleen uusi revanssisota, jonka tavoitteena oli Venäjälle vuosina 1721 ja 1743 menetettyjen alueiden palauttaminen.^[1]

 Itse asiassa Kustaa III:n kunnianhimo oli vieläkin suurempi ja hän halusi samalla kunnostautua jopa Aasian ja Afrikan sankarina, Turkin valtakunnan pelastajana.^[2]

Turkki kävi tähän aikaan sotaa Venäjää vastaan ja tuki Ruotsia rahallisesti korvauksena siitä, että tämä piti Venäjän laivastoa sidottuna Itämerelle.^[3]

Kustaa III:n hyökkäyssotaa edelsi kuninkaan itsensä järjestämä vähäpätöinen välikohtaus Vuolteensalmella Puumalassa.^[4] Sen perusteella kuningas väitti olevansa oikeutettu lähettämään Savon prikaatin valloittamaan Olavinlinnaa.^[5] Tämän jälkeen oli tarkoitus edetä Lappeenrantaan^[6] ja valloittaa Pietari laivaston ja jalkaväen yhteisoperaatiolla.^[7]

Sotaa ei vielä ollut julistettu, mutta Kustaa-kuningas varmisti sen alkamisen esittämällä keisarinnalle mielettömän ultimaatumin, johon tämä ei missään tapauksessa voisi suostua. Siinä vaadittiin muun muassa kaikkien Venäjän Ruotsilta valloittamien alueiden palauttamista, Turkin sodan lopettamista ja Krimin palauttamista Turkille, Venäjän laivaston aseistariisumista ja Ruotsin sotakulujen korvaamista.^[8]

Kuitenkin Katariina noudatti aluksi kärsivällistä taktiikkaa ja halusi tehdä ruotsalaiset naurettaviksi olemalla vastaamatta heidän provokaatioihinsa.^[9]

Ensimmäinen sotatoimi, hyökkäys Olavinlinnaa vastaan alkoi jo ennen sodanjulistusta, mikä sai hyökkääjän toimimaan arasti ja päättämättömästi. Kun kuninkaan nimissä esitetty vaatimus linnan luovuttamisesta torjuttiin, alkoi vajaan kahden kuukauden mittainen piiritys, joka sitten lopetettiin tuloksettomana.

Usein esitetään linnan komentajan, majuri Kuzminin sanoneen, että hän ilolla avaisi portin, mutta hänellä oli vain yksi käsi, jossa on miekka.^[10]

Tämä sanamuoto ei kuitenkaan saa vahvistusta siitä kirjeestä, jonka Kuzmin antoi ruotsalaisille vastauksena kuninkaan nimessä annettuun vaatimukseen portin avaamisesta. Siinä sen sijaan annetaan kuninkaan tehtäväksi avata se.^[11]

Kustaa III sai Katariina II:n joka tapauksessa julistamaan sodan, mikä oli hänen tavoitteensakin. Ratkaiseva askel sotaan oli ilmeisesti juuri hyökkäys Olavinlinnaan, jota Katariina nimitti sivistyskansoille sopimattomaksi rosvomaiseksi toiminnaksi.^[12]

Katariina kauhisteli, että ruotsalaiset joukot olivat jo neljä päivää piirittäneet Olavinlinnaa, vaikka sotaa ei ollut julistettu: ”… Eurooppa on tekevä minulle oikeutta. Koskaan ei ole ollut oikeudenmukaisempaa asiaa kuin tämä minun… annan rohkeasti asiani minkä tahansa maailman yliopiston ratkaistavaksi”.^[13]

Katariina ei edes odottanut Kustaan ultimaatumia. ”Valapattoisen vihollisen odottamaton hyökkäys” aiheutti Venäjällä suuren patriotismin aallon, havaitsi keisarinna.^[14]

Voimme katsoa nimenomaan Olavinlinnan piirityksen olleen se provokaatio, joka sodan lopullisesti laukaisi. Toki kuningas Kustaa oli päättänyt sen saada aikaan hinnalla millä tahansa, mutta Vuolteensalmen veretön farssi oli aivan liian vähäpätöinen sodan syyksi, vaikka Kustaa katsoi sen oikeuttavan hänet antamaan ultimaatumin, koska hän ei muka ollut rauhan rikkoja.^[15]

Kuningas Kustaan skenaariossa Ruotsin ylivoimaisen armeijan ja laivaston oli määrä valloittaa hyvin vähäisten joukkojen puolustama Pietari nopealla iskulla. Kaupunki oli lähes suojaton, kun Venäjän armeija oli taistelemassa turkkilaisia vastaan. Arvioitiin, että venäläisiä joukkoja oli tuolloin Pietarissa korkeintaan vain puolet ruotsalaisten Suomeen mobilisoimasta määrästä.^[16]

Joutuessaan palvelemaan sodan aloittamisen syynä Olavinlinnasta tuli nyt eurooppalaisen politiikan yksi polttopiste. Taisteluna se kuitenkin jäi aivan vähäpätöiseksi ja sen valtaaminenkin epäonnistui, kun eversti Hastfehr lopetti piirityksen vajaan kahden kuukauden kuluttua juuri ennen kuin se olisi alkanut käydä puolustajille raskaaksi. Upseerien kerrotaan itkeneen harmista.^[17]

Keisarinna Katariina kirjoitti Olavinlinnan piirityksen johdosta libreton suuren suosion saaneeseen satiiriseen oopperaan, jossa ”kääpiösankari” yrittää valloittaa mökin, mutta yksikätinen vanhus karkottaa hänet hiilikoukulla. Palattuaan kotiin ”sankari” väittää kukistaneensa monilukuisen vihollisen.^[18]

On arvioitu, että piirityksen jatkaminen vielä kuukaudella olisi pakottanut linnan antautumaan.^[19]

Eversti Hastfehrin päätös joka tapauksessa lopetti operaation maineettomalla tavalla. Hänen esittämänsä perustelut eivät yleensä ole vakuuttaneet asiasta kirjoittaneita.^[20]

 Hastfehr piti myös yhteyttä venäläisiin ja sai heiltä suuren rahasumman 10000 ruplaa. Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta myöhemmin armahdettiin. Loppuikänsä hän asui Venäjällä^[21]

Sodan ensimmäinen suuri operaatio, Suursaaren meritaistelu päättyi tasapeliin, eikä laivasto kyennyt enää ratkaisevaan iskuun Pietaria vastaan.^[22]

Maarintamalla upseeriston kapina, Anjalan liitto (liittokirjan allekirjoittaminen13.8.1788), halvaannutti toiminnan. Upseerit ilmoittivat kuninkaalle ymmärtävänsä, ettei kyseessä ollut Venäjän hyökkäys ja ehdottivat paluuta rauhaan. Kustaa oli myös ylittänyt perustuslailliset oikeutensa aloittamalla hyökkäyssodan.^[23]

Jo ennen Anjalan liittokirjan allekirjoittamista keisarinna Katariinalle oli lähetetty 9.8.1788 ns. Liikkalan nootti, jossa ehdotettiin sotatoimien lopettamista ja luvattiin vetäytyä rajan taa. Samalla pyydettiin takaisin Suomelta Turun rauhassa riistettyjä alueita, Lappeenrantaa ja Savonlinnaa ystävyyden merkiksi.^[24]

Näissä olosuhteissa määrätietoiselle sodankäynnille ei Olavinlinnankaan suunnalla ollut välttämättömiä edellytyksiä ja Anjalan liitto sinetöi piirityksen lopettamisen.^[25]

Anjalan liitto oli verrattavissa Puolan konfederaatioihin ja venäläiset myös kutsuivat sitä tuolla nimityksellä. Konfederaation ”kansalaishengestä” mainitaan ja Suomen itsenäistymistä tarkoittavista suunnitelmista, jotka olisivat vaatineet alueluovutusten (Savonlinna, Lappeenranta, Hamina) ohella Venäjältä suuria rahallisiakin panostuksia.^[26]

M.M. Borodkin nimittää Sprengrtportenia aikakaudelle tyypilliseksi seikkailijaksi, jonka tärkein motiivi oli henkilökohtainen kunnianhimo ja kosto, johon Kustaa III ei edes antanut aihetta.^[27] Hastferin maanpetosta Borodkin kuvailee poikkeuksellisen törkeäksi.^[28]

Itse keisarinnakin oli moisesta periaatteettomuudesta kauhistunut, kun eversti jopa luovutti venäläisille kuninkaan hänelle antamia kirjeitä.^[29]

Briknerin mielestä Olavinlinnan piirityksen lopetti Hastferin saama rahasumma, 10000 ruplaa. Hän antoi asiaa koskevan käskyn, eikä suomea osaamattomalla Stedingkillä ollut mahdollista turvata sen jatkamista.^[30]

Olavinlinnan jääminen venäläisille antoi näille strategisen edun eikä ollut sodan kestäessä enää korvattavissa. Taistelut jäivät vuonna 1788 jäivät muistakin syistä alun jälkeen hyvin vähiin ja Ruotsin armeija menetti siinä aloitteensa ja sen yllätysmomentin, joka olisi ollut menestykselle välttämätön.

 Venäläiset saivat nyt aikaa koota omia joukkoja ja vuoden 1789 heidän armeijansa oli jo ruotsalaista selvästi suurempi.^[31]

Vuonna 1789 Venäjän armeija hyökkäsi Savoon kolmesta suunnasta, etelästä käsin, jossa se hetkeksi pysäytettiin Porrassalmella, toinen isku tuli idästä, jossa se pakotti Ruotsin järvilaivaston poistumaan Puumalasta. Kolmas kolonna saapui koillisesta, Olavinlinnasta käsin.^[32]

Olavinlinnaan tukeutuvat joukot, parituhatta miestä, olivat saapuneet paikalle Saimaan itäpuolelta lähinnä Viipurista ja ne keskitettiin Savonlinnaan.

Ruotsin armeijan Savon joukot oli tarkoitus saartaa Juvalla ja kenraali Schultzin joukot hyökkäsivät sitä tarkoitusta varten Savonlinnasta Sulkavan kautta Juvalle.^[33]

Operaation koordinointi kuitenkin epäonnistui ja Savon prikaati onnistui perääntymään Joroisiin ja Rantasalmelle ilman suuria menetyksiä, mistä venäläiset antoivat Stedingkille tunnustusta.^[34]

Kun Ruotsin armeija sen jälkeen pian hyökkäsi Kymenlaaksossa, luoden uhan sikäläisiä venäläisiä joukkoja vastaan, vetivät venäläiset päävoimansa jälleen pois Savosta ja riensivät sinne avuksi.

Schultzin joukot jäivät Parkumäelle ja von Stedingkin joukot löivät ne siellä yllätyshyökkäyksellä 21.7.1789. Venäläiset pakenivat Laitaatsalmen taakse, Olavinlinnan suojiin jättäen kuitenkin myös Laitaatsalmen valvontaansa.^[35]

Laitaatsalmi, samoin kuin Olavinlinna jäivät siis joka tapauksessa koko sodan ajaksi venäläisten haltuun ja eristivät Ruotsin järvilaivaston sen maajoukkojen päävoimista. Venäjän laivasto pysyi Saimaan herrana Lappeenrannasta Savonlinnaan.

Vuosina 1789 ja 1790 Olavinlinna ja venäläisten vastarannalta hallitsema Laitaatsalmi estivät Ruotsin järvilaivaston pääsyn etelään, jossa sitä olisi tarvittu operaatiossa venäläisten valtamaa Puumalaa vastaan tien aukaisemiseksi Lappeenrantaan, Ruotsin maa-armeijan aiotun hyökkäyksen tueksi.

Vaivalloiset yritykset siirtää laivoja kannasten yli maata pitkin Aholahden ja Pihlajaniemen kautta eivät tuottaneet tulosta, kun Venäjän vahva järvilaivasto oli aina valmiina ottamaan tulijat vastaan.^[36]

Koko Kustaa III:n  sodan aloittanut hyökkäys Olavinlinnaa vastaan oli siis jo pian alkamisensa jälkeen kärsinyt lopulliseksi jääneen fiaskon ja sen seuraukset vaikuttivat Ruotsin armeijan tilanteeseen sodan loppuun saakka.

 

 

---

[1] Suomalaisessa wikipediassa Kustaa III:n sota käsitellään lyhyesti muutaman yleisteoksen perusteella. Siinä kerrotaan Vuolteensalmen välikohtauksen olleen venäläisten aiheuttama, vaikka provokaatio oli myös ruotsalaisten tarkoituksena. Kuitenkin kyseessä oli Ruotsin naamioitu hyökkäyssota. Olavinlinnan piirityksestä mainitaan vain, että se aloitettiin. Venäläinen versio on laajempi. Se kertoo venäläisiksi pukeutuneiden suomalaisten hyökänneen ”Puumalaan” ja tukitsee, että Olavinlinnan piirittäjien oli epäonnistuttuaan pakko poistua. Artikkeli mainitsee lähteinään yleisteosten ohella Briknerin.

[2] Брикнер, 70-71.

[3] Бородкин 2016, 81. Sodan aattona Korkea portti lupasi maksaa Ruotsille sodanjulistuksesta 10 vuoden ajan miljoona kultapiasteria vuosittain ja sotakuluja lisäksi. Myöhemmin apurahoista sovittiin vielä useasti.

[4] Välikohtausta on yleensä pidetty eversti Hastfehrin järjestämänä Kustaa III:n toimeksiannosta. Esim. J.R. Danielson-Kalmari Suomen valtio- ja yhteiskuntaelämää 18:nnella ja 19:nnellä vuosisadalla. Kustavilainen aika. WSOY 1921, 210. Liikkeellä on myös versio, jonka mukaan välikohtaus todella tapahtui: Yrjö Blomstedt, Kustavilainen aika. Teoks. Suomen historia, Weilin+Göös, osa 4., 263.

[5] Borodkin 2016, 91.

[6] Pohjolan-Pirhonen 1973, 759-760;

[7] J. Paaskoski, Ruotsi menettää Suomen. Teoks. Itärajan vartijat 4., Schildts 2005, 187-188.

[8] М.М. Бородкин, История Финляндии, том III, Время Екатерины II и Павла I. СПб. «наука» 2016, 91.

[9] Брикнер 2016, 35.

[10] Бородкин 2016, 109; Lappalainen 2014, 25.

[11]

[12] Бородкин 2016,109; Брикнер 48.

[13] А.Г. Брикнер, Война России со Швецией в 1788-1790 годах. УРСС, Москва 2016, 47.

[14]  Бородкин 2016, 100-101.

[15] Бородкин 2016, 91. Linnan piiritys oli muka tarpeen suojelemaan Suomen alueita Venäjän palveluksessa olevilta barbaarisilta laumoilta. Брикнер 55.

[16] Брикнер 88. Pohjolan-Pirhonen 1970 s. 262 esittää vielä suuremman epäsuhteen: Ruotsin 33000 miestä vastaan Venäjän 10000 miestä Viipurin seudulla.

[17] Lappalainen 2014, s. 41; Брикнер 96. Viitataan Stedingkiin.

[18]https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%93%D0%BE%D1%80%D0%B5%D0%B1%D0%BE%D0%B3%D0%B0%D1%82%D1%8B%D1%80%D1%8C_%D0%9A%D0%BE%D1%81%D0%BE%D0%BC%D0%B5%D1%82%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87 (Gorebogatyr Kosometovitš)

[19] Брикнер 94.

[20] Vakavasti niihin suhtautuu kuitenkin Helge Pohjolan-Pirhonen- Teoks. Kansakunta etsii itseään. Kansakunnan historia 2. WSOY 1970, 339-350.

[21] Брикнер, 96; Veli-Matti Syrjö, Berndt Johan Hastfehr, Suomen kansallisbiografia 3, SKS 2004, 603-604.

[22] Raoul Johnson, Kustaa III ja suuri merisota. John Nurmisen säätiö 2010, 91-111.

[23] Ks. esim. Viinikainen – Mäki 2015, s. 87-90; Pohjolan-Pirhonen 1970, 305-311; Eino Jutikkala-Erkki K. Osmonsalo,  Kustavilainen aika, teoks. Suomen historian käsikirja I, 637-641.

[24] Kirjeen teksti teoks. Einar W. Juvelius. Suomen kansan aikakirjat VI osa, Otava 1951, s. 411-418.

[25] Brikner 2016, 95-96. Hastfehr selitti piirityksen lopettamista sekä strategisilla että huollollisilla syillä. Pohjolan-Pirhonen 1973,  783-787.Ks. m. Pohjolan-Pirhonen 1970, 315.

[26] Borodkin 2016, s. 164, 169, 188.

[27] Borodkin 2016, 167,168.

[28] Borodkin 2016, 112, 183,-186.

[29] Borodkin 2016, s. 183.

[30] Brikner 2916, 96.

[31] Lappalainen 2014, s. 50; Paaskoski 2005, 202-203.

[32] Lppalainen 2014, s. 59

[33] ibid. 73-78.

[34] Brikner 2016, 182.

[35] ibid. s. 86-89.

[36] Jussi T. Lappalainen, Kustaa III:n maasota. Savo ja Kymenlaakso 1788-1790.  SKS 2014, 100.