Rauhaa muistellessa

 

Rauhakin museoon?

 

     Käyn aina mielelläni sotamuseoissa. Niissä saa elävän kosketuksen siihen, miten museota ylläpitävän kansakunnan hegemoniset tahot ovat halunneet nähdä ja erityisesti näyttää sen historian veriset vaiheet.

     Esimerkiksi Tukholman Armémuseum on jo kauan korostanut sodan merkitystä tavalliselle rahvaalle ja siinä luvussa sotilaille. Yhtä helvettiähän se on ollut ja se halutaan palauttaa mieleen.

     Sen sijaan Nordiska Museumin edessä seisova Kaarle X Kustaan patsas on pöyhkeä ylistyslaulu valloittajalle, joka jyräsi Puolan hedelmällisiä lakeuksia erämaaksi ja valloitti Tanskalta Skoonen ja paljon muutakin. Kustaa II Aadolf ja Kaarle XII kuukuvat samaan sarjaan kuten myös se hullunkurisen falski Kustaa III, joka seisoo kuninkaanlinnan vierellä.

     Eivät ruotsalaiset ole kehdanneet patsaitaan kaataakaan, minkä voi todeta myönteisenä asiana, joka erottaa heitä typerämmistä kansoista. Myös sotamuseoissa voi yhä löytää sen hengen, joka kerran elähdytti taistelijaa, ei ainoastaan puolustajaa, vaan myös valloittajaa. Siinä puuhasa Ruotsi aikansa menestyi oikein hyvin, kunnes raja tuli vastaan.

     Vihdoin toki ymmärrettiin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja sopeuduttiin puolueettomuuteen, millä voitiin katsoa kyettävän neutralisoimaan itäinen vaara, jonka suuruutta aikakauden tieteisusko paisutti aivan hyperboliseksi vielä 1900-luvun alussa.

     Vuoden 1812 henki tuotti pysyvän menestyksen ja Ruotsi sai lekotella ”kolmannen onnellisen” (tertium gaudens) eli päältä katsojan roolissa parin maailmansodankin ajan. Hyvää tavaraa ostivat mielellään kaikki ja Hitlerille se oli täysin välttämätöntä.

     So what? ei kai taloutta tässä maailmassa voi politiikalle alistaa muualla kuin totalitaarisissa maissa, jos sielläkään? Brysselissä varmaan joku asian tietää, mutta ei uskalla sanoa.

     Jos vertaa Ruotsin sotamuseoita vaikkapa Venäjän, Turkin, Itävallan, Englannin tai jopa Portugalin vastaaviin, näkee selvästi tietyn eron, joka on aika huomattava. Muualla nuo sodat ovat yhä jollakin tavalla henkisesti läheisiä ja kuuluvat kansallisomaisuuteen. Ruotsissa niihin on otettu välimatkaa ja niihin kosketaan ikään kuin vain pihtien kanssa.

     Kuitenkaan ei Ruotsissa eikä siihen kuuluneessa Suomessakaan ole rauhan museoita. Sellainen/sellaiset olisi/vat kuitenkin myös tärkeä/t olemassa ja niissä voitaisiin muun muassa panna esille se muutos, joka tapahtui siirryttäessä yhdestä kansakunnan ”moodista” toiseen -sodasta rauhaan.

     Näkisin mielelläni esimerkiksi Versailles’n rauhan ja Kansainliiton museon, Englannin Armistice Museumin, toisen maailmansodan päättäneen aselevon, YK:n ja ETY-prosessin museon ja monia muitakin. Jos Luoja suo, olisi kovin kiinnostavaa tutustua myös Ukrainan sodan päättäneen rauhan museoon, kunhan se saadaan aikaan. Kaikista noista voisi kuvitella ihmiskunnalla olevan opittavaa.

     Meillä Suomessahan sota on aina koettu vahvasti kansallisena asiana ja puolustustaisteluna. Tämä huolimatta siitä, että jatkosodassa päätettiin ottaa omaksi maahamme jo 2.12.1939  virallisesti liitetty Itä-Karjala.

     Olemme menestyneet niin hyvin, että vuosisatojen mittaan maatamme on vieras armeija päässyt miehittämään vain kolmasti: Isonvihan aikana, pikkuvihan aikana ja lyhyesti Suomen sodassa.

     Se on erittäin vähän verrattuna siihen, mitä moni muu suurikin kansa on saanut kärsiä historiansa aikana, kun omat ja vieraat armeijat ovat vyöryneet maan yli edestakaisin ja kaikki vuorollaan tehneet tekosensa. Esimerkiksi Viroon verrattuna olemme säilyneet kuin ihmeen kaupalla.

     Kuitenkin sota on aina ollut rahvaalle ja muillekin suuri onnettomuus ja rauhan tulo ainakin jonkinlainen helpotus, vaikka talvisodan rauha aiheuttikin spontaanin maansurun ja valtavasti katkeruutta. Sen vaihtoehtona olisi ollut vieläkin suurempi suru ja katkeruus.

     Nyt, kun sota ja pyssyusko ovat taas arvossaan ja media syytää päivittäin toinen toistaan typerämpiä deklamaatioita siitä, miten huonosti vihollisella(mme!) menee ja miten hyvin tämä eurooppalainen yhteisömme pärjää, olisi tarpeen katsahtaa myös menneisyyteen.

     Tämäkin sota päättyy jollakin tavalla. Sitä olisi kiinnostavaa suhteuttaa aiempaan sotien päättymisen ja rauhan solmimisen historiaan entisinä aikoina.

     Meillä on tässä suhteessa vain yksi suuri ja kansainväliset mitat täyttävä tapahtuma: Uudenkaupungin rauha vuonna 1721.

     Koko Eurooppa tuntee sen ja sen suuren symbolisen merkityksen, mutta vain nimeltä. Sitä kannattaisi esitellä myös konkreettisemmin. Aikalaisnäkökulmasta se oli muuan suuri historian käännekohta niin meillä kuin Venäjällä ja Itämeren maissa sekä viime kädessä koko Euroopassa.

     Rauhaan päättynyt prosessi oli myös sellaisenaan hyvin kiinnostava ja jännittävä (ks. Vihavainen: Haun kun meillä maailmanhistoriaa tehtiin tulokset )  ja siihen liittyneet venäläisten kaleerien terrorihyökkäykset Ruotsiin muistetaan vieläkin.

     Rauhan solmiminen oli Venäjälle suuri harppaus kohti länttä ja Eurooppaa, mikä pian kaikkialla tunnustettiin. Myös Venäjä oli perin pohjin näännytetty sodassa, jota oli saatu käydä niin Ruotsia kuin Turkkiakin vastaan ja riemu rauhan tulosta oli siellä asianmukaisen suurta (ks. Vihavainen: Haun likui tulokset ).

 

Mutta tässä idea rauhan museosta, joka siis rakennettakoon nykyisen sodan jälkeen kakkien osapuolten ylösrakennukseksi:

 

perjantai 10. elokuuta 2012

Uudenkaupungin rauha ja me

Uudenkaupungin rauha nyt!

 

     Uudenkaupungin rauha 1721 on merkittävin Suomeen liittyvä maailman poliittisen historian tapahtuma. ETY-kokouksessa, kaksi ja puolisataa vuotta myöhemmin vain lupailtiin juhlallisesti rajojen säilymistä, mutta Uudessakaupungissa ne muutettiin.

     Siellä piirrettiin uudelleen koko Pohjois-Euroopan kartta ja siksi tapahtuma vaikutti myös laajemmin koko Euroopan poliittiseen tasapainoon. Ruotsin suurvalta-asema romahti, se menetti balttilaiset ja (jo aiemmin) enimmät saksalaiset provinssinsa, Suomesta irrotettiin Viipuri ja Karjalan kannas suunnilleen nykyistä rajaa myöten.

     Kyseessä oli tietenkin sodan tuloksena syntynyt eli pakotettu rauha. Rauhaan pakottaminen oli jo tuohon aikaan hallitsijoiden suosimaa politiikkaa. Venäjä ei kuitenkaan halunnut jännittää jousta liikaa ja palautti Ruotsille suurimman osan miehittämästään Suomesta.

     Pakkoluovutetuista alueista maksettiin varsin huomattava korvaus, jonka Ruotsi otti vastaan eli kyseessä voi myös tavallaan katsoa olleen kaupan, jonka molemmat osapuolet suostuivat hyväksymään, syystä tai toisesta.

     Se, mitä tapahtui Uudessakaupungissa vuonna 1721, liittää meidät symbolisesti koko Euroopan historiaan. ”Nystadin”, ”Nistadin”, tai ”Nyshtadtin” rauhan tuntevat kaikki sivistyneet eurooppalaiset. Vain harvat tietävät, että asialla on jotakin tekemistä eurooppalaisia valioautoja tuottavan suomalaisen Uudenkaupungin kanssa.

     On aika perustaa Uudenkaupungin rauhan museo. Nykyaikaiset historialliset museot rakentuvat tarinoiden ympärille. Tarina siitä, miten naapurimaat muodostivat suuren koalition murskatakseen nuoren Kaarle XII:n johtaman Ruotsin ja miten sotaa sen jälkeen käytiin yli kaksikymmentä vuotta, tuo nykyihmisen ulottuville näkökulman siihen, miten Euroopan valtojen nykyisyys pitkälti ratkaistiin jo niissä taisteluissa, joita tuolloin käytiin.

     Niille, jotka kaipaavat todisteita sodan mielettömyydestä, Suuri Pohjan sota tarjoaa loputtomasti erinomaista aineistoa, Isosta vihasta Ukrainassa harjoitettuun poltetun maan taktiikkaan.

      Niille, jotka kaipaavat tietoa siitä, miten heidän oman isänmaansa kohtalo ratkaistiin, voisi museo tarjota täsmätietoja: ukrainalaiset, puolalaiset, venäläiset, ruotsalaiset, tanskalaiset, norjalaiset, saksalaiset, virolaiset, baltit, venäläiset ja suomalaiset ovat tarinan keskeisiä toimijoita puhumattakaan turkkilaisista, jotka olivat tietyssä vaiheessa jopa ratkaisevassa asemassa.

     Museo siis voisi ja sen pitäisikin tarjota ikkuna nykyisyyteen useimmille pohjoisen Euroopan kansoille ja hieman muillekin, aivan erityisesti ukrainalaisille ja turkkilaisille. Nykyisistä valtioista mukaan kuuluu myös Valko-Venäjä. Pietarin kaupungin synty ja henkiin jääminen liittyy erottamattomasti Suureen Pohjan sotaan, samoin Viipurin liittäminen Venäjään.

     Uudessakaupungissa vuonna 1721 tehtyjen poliittisten ratkaisujen merkitys näyttää monien kysymysten osalta jääneen varsin hämäräksi kaikkien osapuolten myöhemmille polville. Yleensä tyydytään lähinnä muistamaan omat saavutukset tai kärsityt loukkaukset. Esimerkiksi sitä, että Karjalan kannaksen asutus jäi esivallan vaihtumisesta huolimatta suomalaiseksi, ei Venäjällä yleensä näytä ymmärrettävän.

     Tapahtumat Suuren Pohjan sodan aikana jakavat yhä jyrkästi mielipiteitä, erityisesti Venäjän ja Ukrainan välillä. Ison vihan luonteesta ja Suomen asemasta Suuressa Pohjan sodassa riittää yhä keskustelemista. Itämeren yhteyden vaalijoille muistot siitä, miten Baltian maat ja Pohjois-Saksan alueet kuuluivat saman kruunun alaisuuteen kuin Suomi, ovat kiinnostavia perspektiivin antajia.

     Uudenkaupungin rauhan museo olisi tuhannen taalan paikka Suomelle ja Uudellekaupungille tuoda yhteen tutkijoita Turkista ja Ukrainasta Tanskaan ja Norjaan ulottuvalta alueelta, Puolaa ja Saksaa unohtamatta.

      Mukaan kuuluisi myös Siperia, jossa merkittävä määrä Ruotsin armeijan sotavankeja joutui olemaan. Yksittäisten ihmisten kohtalot, paikkakuntien tapahtumat, sodan kärsimykset ja koettelemukset, armeijan mobilisoinnin ja ylläpidon kustannukset, aseteknologia, taktiikka ja strategia, uskonto, arkipäivä ja juhlat, koko tämän ratkaisevan vuosisadan elämän kirjo kuuluisi tavalla tai toisella tämän uuden museon intressipiiriin.

     Yksi museo ei voi kertoa koko maailmanhistoriaa. Yhden maailmanhistorian merkittävän tapahtuman näkökulma sen sijaan tarjoaa mahdollisuuden syventää historiallista tietoisuutta ja ymmärrystä nykypäivästä niin meille kuin muillekin asiaan liittyville kansoille.

     Välttämättömät esineet ovat helposti löydettävissä: muutama aikakauden musketti, miekka ja univormu eri maista, laivojen pienoismalleja, pienoismalli Kaarle XII:n armeijasta marssilla Ukrainassa kaikkine erilaisine huoltovankkureineen, rummunlyöjineen, kenttäsaarnaajineen, kaupustelijoineen jne. voisi tarjota havainnollisen kuvan niistä ongelmista, joita armeijoiden huolto aikoinaan tarjosi sekä niille itselleen että ympäristölle.

     Museon avaaminen sopisi ajoittaa merkkipäivään vuonna 1721. Sitä olisi pohjustettava useilla kansainvälisillä seminaareilla, joissa vihdoin viimein selvitettäisiin Suureen Pohjan sotaan ja sitä koskevaan historiankirjoitukseen eri maissa liittyviä erimielisyyksiä.

      Suorastaan triviaali asia on kysymys eri osapuolten tappioista sodan eri taisteluissa. Kuten tunnettua, manipuloinnin mahdollisuudet ovat näissä kysymyksissä erittäin suuret ja niitä ovat osapuolet myös käyttäneet hyväksi. Katsokaapa vain, mitä Wikipedia kertoo Riilahden (Gangut) tai Poltavan taistelujen tappioista eri osapuolten versioina!

     Suomi, joka viime kädessä jälkiviisauden valossa hyötyi Ruotsin heikkenemisestä, on juuri sopiva maa organisoimaan tätä kansainvälistä yhteistyötä ja pitämään sen jälkeen yllä kansainvälisesti kiinnostavaa museota, jonne eri maista tehdään varta vasten vierailuja ja jossa aikakauden tutkijat vuosittain tapaavat.

     Kyse ei ole suurista summista. Itse asiassa tutkijaseminaarien järjestäminen on niin halpaa, että on pelättävissä, ettei se sen vuoksi kiinnosta korkeita päättäjiä. Museorakennus on jo vaativampi urakka ja siihen, jos mihin pitäisi löytyä EU-rahaa. Kyseessä on sentään yksi Euroopan historian solmukohta ja merkittävin sellainen, jossa Suomi on keskeisessä asemassa.

Herätys, Uudenkaupungin kaupunginjohtaja, Suomen hallitus, mepit, sun muut lobbarit!

 

Lisäys 4.7.2026: Tämä ei mennyt aikoinaan läpi, kun ajankohtaa ei kai pidetty sopivana eikä aihettakaan tärkeänä. Elettiinhän ikuisen rauhan aikaa. Nyt saattaa tämä aikamme monen mielestä olla muuten vain sopimaton, mutta vielä se sopivakin aika tulee, joten asian voisi ainakin valmistella toteutuskuntoon.

 

Uuden hurskauden temppeli

 

Baabelin tuho

 

Kari Klemelä, Virtuaaliluostari. Mansarda 2024, 300 s.

 

     Monipuolinen slaavilaisten kielten kääntäjä, maailmanmatkaaja ja kustantaja Kari Klemelä on kirjoittanut huikean parodian suomalaisesta luostariyhteisöstä, jolla näyttää olevan jonkinlaisia kosketuksia todellisuuteenkin.

     Yhtäläisyydet todellisuuden kanssa eivät toki voi olla kovin suuria, koska kirja paisuu lopulta hyperboliseksi virtuaaliseksi apokalypsiksi, jonka mahdollistaa digitaalitekniikka, joka pystyy luomaan koko näkyvän maailman uudestaan ja täyttämään sen hahmoillaan.

     Tällaisen tekniikan mahdollisuuksia ovat monet meistä jo saaneet kokea ja hämmästyä. Tekoäly muuttaa maailmassa yhä useampia asioita ja miksei sitten saman tein hurskauselämääkin.

     Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että avatarit pantaisiin kilvoittelemaan jokamiehen puolesta, eikä myöskään tiibetiläisestä rukousmyllyjen koneellistamisesta. Kyllä vanha luostariyhteisö säilyy yhä, vajavaisine ihmisineen.

     Itse asiassa tuollaisissa yhteisöissä taitavat aivan erityisesti kukoistaa tietyt inhimilliset paheet ja kieroutumat. Igumeniksi saattaa tulla narsisti ja vaikkapa sadisti. Tiukan autoritaarinen rakenne mahdollistaa aivan erityisen rumia ilmiöitä.

    Satun huomaamaan, että olen hiljattain blogannut myös toisesta uskovien yhteisöstä, jota Annastiina Heikkilä on kuvannut romaanissaan ”Rakkaus ja armo” (ks. Vihavainen: Haun naislampaat tulokset). Heikkilän kirjassa tyranni on onnistunut lannistamaan yhteisönsä jäsenet niin perusteellisesti, että he ovat alkaneet ylistää kokemaansa sortoa kuin aikoinaan kommunistit Stalinin hallintoa.

     Klemelän luostarissa asiat ovat toisin. Siellä yhteisön jäsenet (heistä vain pari on munkkeja) ovat miehiä, jotka lähes laidastaan ymmärtävät, mikä johtaja on miehiään ja hautovat salakapinaa, joka viimein toteutuu virtuaalis-hyperbolisessa mitassa. Siis melkein mahdollisuuksien rajoissa.

     Toki kuvitelma siitä, että virtuaalitekniikkaan perustuva ”luostari” olisi tullut jopa valtiovallan yhdeksi kärkihankkeeksi ja saanut avajaisiinsa vieraita kaikkien uskontokuntien johtoportaasta, kuuluu jo fantasian, muitta myös ymmärrettävän parodian piiriin, kuten moni muukin kirjassa kuvattu asia.

     Miksei muka nykyaikainen ihminen voisi hyödyntää kaikkia uusia mahdollisuuksiaan myös hurskauselämässä? Mitä ihminen siitä hyötyy, jos hän vain kyhjöttää kylmässä keljassaan nälissään ja janoissaan? Kysehän on hengen, sielun kehittämisestä ja sen mahdollisuuksien laajentamisesta. Nykyaikaiset keinot ovat miellyttävämpiä ja kai tehokkaampiakin.

     Huippumodernin hurskausinstituutin rakentamisen ohella kirjassa on merkittävä rooli myös madagaskarilaisella magialla ja primitiivisellä uskonnolla. Se ilmeisesti toimii kontrastina kaikelle modernille ja näyttää siltä, että kirjailija tuntee sitä huomattavan hyvin, tiettävästi omasta kokemuksestaan.

     Kirjan kannessa on lemuuri (kissamaki, rengashäntämaki), joista olen joskus kirjoittanutkin (ks. Vihavainen: Haun lemurit tulokset). Kyseessä ovat äärimmäisen hassunkuriset otukset, jotka ovat kasvoiltaan ihmisen näköisiä ja aivan julmettuja matkijoita. Niiden temppuja katsellessa luulisi näkevänsä eläinten tekevän pilaa ihmisistä, erityisesti journalisteista.

     Lemurin rooli tässä kirjassa jää kuitenkin minulle epäselväksi, samoin kuin koko madagaskarilaisen kulttuurin. Kaiketi jälkimmäinen edustaa kaiken keonotekoisen hypetyksen vastakohtaa ja edellinen, uhanalainen eläin symbolisoi sen asemaa tässä maailmassa. Mutta kyllä Madagaskarillakin katsotaan ”Kauniita ja rohkeita”…

     Joka tapauksessa kirjan henkilögalleria on varsin monipuolinen ja siihen kuuluu erityisesti muuan  hiljattain edesmennyt boheemikirjailija ja seikkailija, jonka hahmo osittain, mutta vain osittain muistuttaa Pentti Saarikoskea.

      Lisäksi mukana on tyrannimaisen, ailahtelevan ja kyynisen igumenin ohella muuan tutkija, munkkeja, kaiken maailman talkoolaisia eli ilmaista työvoimaa, jota riistetään sekä erikoismiehiä duunarista IT-velhoon.

     Hullunkurisen traaginen on nuori munkki, jonka homopari haluaa adoptoida tyttärekseen(!) ja joka heikkotahtoisena taipuukin mihin tahansa. Homous ei nouse kirjassa suureksi teemaksi, mutta on ilmeisesti tämän luostarin perusasetus. Modernia henkeä ei puutu.

     Palvottu kirjailija-seikkailija on nousut koko luostarin symboliksi, mitä narsistinen igumeni ei tietenkään ole sietänyt. Hän kuolee sitten tulipalossa ja lukija saa arvata, onko kyseessä murha ja miten se oikein tehtiin. Näennäisesti tyynen pinnan alla yhteisöä raatelevat igumenin oikut ja määrätön kunnianhimo sekä ylpeys.

     Ylpeyshän on synneistä ensimmäinen ja ymmärrettävästi juuri se halutaan kukistaa luostareissa. Samaan aikaan ja ehkä juuri siksi se myös saattaa siellä nousta aivan erityiseen rooliin. Siinäpä aineksia modernille hurskausinstituutille, joka tässä kirjassa on hahmoteltu.

 

Orwellin vuosisata?

 

Suuri kriitikko ja nykyaika

 

     On harvoja vuosisatoja, joita voitaisiin nimittää yhden henkilön mukaan. Ehkä sellaisia ei olekaan, on vain lyhempiä aikakausia, joihin joku tavalla tai toisella suuri mies on lyönyt leimansa: Aleksanteri Suuri, Ludvig XIV, Hitler, Stalin…

     Varsinaiset intellektuellit eivät koskaan liene ansainneet niin suurta kunniaa, että aikakausi olisi nimetty heidän mukaansa. Tämä sillä rajoituksella, että intellektuellien piiristä rajataan pois uskonnon perustajat, jotka kyllä tavallaan kuuluvat tuohon kategoriaan.

     Tietenkin voimme muistaa myös sen, että Stalin halusi olla nimenomaan suuri teoreetikko (Toki Marxin ja Leninin ainoa uskollinen oppilas), joka myös sai vallan toteuttaa teoriansa käytännössä. Olihan se huikea rooli, kuten sittemmin myös hänen oppilaansa Maon asema Kiinassa. Ihmisjumaluudestahan siinä oli kysymys.

     Nyt saatamme joka tapauksessa elää jo Orwellin aikakautta. Hän on kuvannut meidät jo lähes sata vuotta sitten.

     Orwellista olen silloin tällöin kirjoittanut ja kuuluu yleissivistykseen (mikäli sellaista yhä on) tuntea ainakin hänen kirjansa 1984 perusajatus ja mielellään vielä myös Eläinten vallankuous, joka oli huikean hauska, mutta tosi Neuvostoliiton alkuvuosien historia.

     Orwell oli kuitenkin myös liberaalin yhteiskunnan kriitikko, joka ymmärsi sen vaaran, joka näennäisesti vapautta palvova (siis ei sitä kunnioittava, vaan palvova) yhteiskunta saattoi muodostaa, mikäli sen jäsenet olivat kyllin lammasmaisia laumasieluja, mitä ihminen itse asiassa taitaa lajityypillisesti olla.

     Orwell ei ole pelkästään abstraktin dystopian kriitikko, vaan myös herkkävaistoinen oman kotimaansa todellisuuden analysoija, jonka kunnianhimona ei ole niputtaa asioita jonkin kaavan mukaisiksi, vaan pyrkimys ymmärtää näkemäänsä todellisuutta, joka aina on enemmän tai vähemmän ristiriitainen.

     Juuri nyt kaivattaisiin orwellilaista otetta sen maailman ymmärtämiseen, joka meillä on ympärillämme. Se ei tarkoita ainoastaan sen liiankin ilmeisen ja masentavan totalitaarisen aineksen nostamista esille, vaan myös muiden ja siitä usein riippumattomien ilmiöiden merkityksen ymmärtämistä.

     Erityisesti Ukraina  sota on räikeästi osoittanut sen intellektuaalisen tason, joka tällä vuosituhannella on kehittynyt yhä surkeammaksi ainakin Euraasiassa ja Amerikassa. Asiaa ei kannata kuitata sillä, että sota tyhmentää tai vaientaa jokaisen, joka kuuluu sen henkiseen vaikutuspiiriin. Orwell kirjoitti sota-aikana yhtä terävästi kuin sen jälkeen.

     Nykyinen omahyväinen typeryyden kaikkiallisuus (kiitos termistä, Seppo Oikkonen) on luultavasti uusi ilmiö ja kun asia sattuu yhteen toisen maailmansodan jälkeisen valtavan koulutustason ja varallisuuden nousun kanssa, on se sitäkin huolestuttavampaa.

     Aiemmin oli helppo ymmärtää toimeentulon rajamailla taistelevien ihmisten fanaattisuutta ja kaiken toivon panemista kaikkikäsittävään yhteiskunnalliseen vallankumoukseen, jonka edistämisestä tuli sekulaarinen uskonto.

     Nyt näemme tuon tilanteen parodian, jossa ollaan usein jo niin pohjalla, ettei alemmas enää pääse. Aritmetiikkakin alkaa olla kiellettyä ja vihattavaa vallankumouksellisuutta valtavirralle, joka erilaisten vapaustunnusten alla pyrkii yhä julkeampaan mielipideterroriin.

     No, näitä piirteitä demokratiassa on ollut ainakin parisataa vuotta. tämänhän näki jo Tocqueville aikoinaan (ks.  Vihavainen: Haun tocqueville tulokset ). Mutta ovatko ne koskaan olleet yhtä yksinomaisesti vallitsevina?

 

Tässä vähän lisää Orwellista:

 

lauantai 8. tammikuuta 2022

Vapaan hengen lapsia

 

Englantilaisen intellektuellin aikalaispohdintoja

 

The Collected Essays, Journalism and Letters of George Orwell. Volume III. As I Please 1943-1945. Edited by Sonia Orwell and Ian Angus. Penguin books 1971, 492 s.

 

     George Orwell (1903-1950) on muuan 1900-luvun ensi puoliskon intellektuaalisista jättiläisistä -kuin majakka yössä, joka auttaa orientoitumaan merellä myrskyävällä.

     Hänen uransa oli hätkähdyttävä: Etonin käynyt nuori mies toimi siirtomaapoliisina Burmassa, sitten opettajana ja sitten vapaaehtoisena Espanjan sisällissodassa. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen hän kirjoitti ahkerasti erilaisiin, myös äärivasemmiston lehtiin ja samaan aikaan loi nerokkaat teoksensa Eläinten vallankumous ja 1984.

     Orwellille tyypillistä on lähes maaninen sitoutumattomuus. Jopa totaalisen sodan aikana hän kieltäytyy stereotyyppisistä ratkaisuista, jotka tekevät elämän helpoksi niin monille. Hän pysyy aina englantilaisena patrioottina, mutta huomauttaa aina silloin tällöin, ettei kuvittele englantilaisten olevan jotenkin saksalaisia parempia…

     Yksinkertainen sielu kysyy tietenkin heti sen jälkeen, miksi sotaa sitten oikein käydään? Vastaus on tietenkin Hitlerin politiikka, jota vastaan myös Orwellilla on paljonkin. Kaikki totalitaarinen (hän käytti tuota sanaa jo sodan aikana) hallinto on lähtökohtaisesti pahaa ja sitä on vastustettava.

     Englantilaista yhteiskuntaa tai paremminkin eräitä sen ilmiöitä vastaan Orwellilla on hyvinkin paljon sanottavaa. Sen mieletön eriarvoisuus, ulkokultaisuus ja valheellisuus ovat asioita, jotka olisi kyettävä voittamaan.  Jopa BBC-ääntämys on vihattava asia ja uutta normia olisi ehkä etsittävä maalaisen Yorkshiren murteen ja lontoolaisen cockneyn suunnalta. Viimemainittuhan on kaikkein halveksituin ääntämyksen laji…

     Englantilaisen imperialismin rikokset esimerkiksi Intiassa ovat monet, eikä niitä kannata puolustella ja koko systeemi olisi mahdollisimman rauhanomaisesti ja pian purettava. Itse asiassa englantilainen yhteiskunta on niin mätä, että sodan alussa Orwell suorastaan kysyi, olisiko saatava ensin aikaan vallankumous, että maa pystyisi selviytymään sodasta.

     Mutta eihän tämä tarkoita sitä, että koko englantilaisuus olisi vain tuhoamisen arvoinen asia. Lämpimänä patrioottina Orwell ylistää yhä uudelleen maanmiestensä hyveitä -joita paheiden ja epäkohtien olemassaolo ei suinkaan tee olemattomiksi.

     Englantilainen suvaitsevaisuus on kullan arvoinen asia maailmassa, jossa totalitarismi kasvaa joka puolella. Englantilaisilta puuttuu hehkuvaa intoa taistella jonkin asian puolesta, mutta riittää kyllä rauhallista päättäväisyyttä vastustaa pahaa.

      Itse asiassa Englanti kaikkine paheineen ja puutteineen nousee selvästi muiden kansakuntien yläpuolelle, voisi Orwellin pohdinnoista päätellä, vaikka hän ei suinkaan alennu asiaa suoraan sanomaan. Jopa englantilainen keittiö, jota on niin paljon parjattu, on kerrassaan mainio instituutio ja sille on omistettu laaja essee.

     Orwell hahmottelee myös täydellisen pubin, jollaista valitettavasti ei hänen tiedossaan vielä ole, vaikka melko lähelle sitä saatetaankin joissakin tapauksissa päästä. Tuntuukin tosiaan siltä, että viihtyisä vanhan kansan pubi, jossa on takkatuli ja sympaattiset tarjoilijattaret, on säilyttänyt jotakin olennaista englantilaisuuden parhaista piirteistä. Turistikin sen vaistoaa ja ihastuu.

     Orwellin tapa samaan aikaan kehua ja haukkua tai ainakin ankarasti arvostella toiselta puolelta aivan samoja asioita, on varmasti ärsyttänyt monia. Hän inhoaa aivan erityisesti asiaa, jota nimittää -minusta epäonnistuneesti- nationalismiksi.

     Orwell rinnastaa toisiinsa ja tuo ”nationalismin” käsitteen alle niinkin erilaisia asioita kuin varsinaisen nationalismin, brittiläisessä muodossa kehuskelevana jingoismina, militarismin, jonka ilmentymille englantilaiset itse asiassa spontaanisti naureskelevat, mutta se ohella myös kommunismin, poliittisen katolilaisuuden, sionismin, antisemitismin, trotskilaisuuden ja pasifismin.

     Kaikkien noiden tunnusten alla voidaan havaita taipumusta samanlaiseen anti-intellektuaaliseen sitoutumiseen, yksisilmäisyyteen, jossa todellisuudelle tehdään väkivaltaa ja kieltäydytään näkemästä sen niitä osia, jotka eivät tue tiettyä asennetta ja näkökulmaa.

     Nationalismeja on Orwellin mielestä sekä positiivista että negatiivista laatua. Jälkimmäisestä esimerkkinä on trotskilaisuus, joka on stalinismin negaatio ja itse asiassa elää vain sen rikosten ja mielettömyyksien arvostelusta. Toki ne ovatkin monet ja kauhistuttavat. Orwell ei ole unohtanut eikä pyyhkinyt muistista Ukrainan nälänhätääkään, joka monelle suuren liittolaisen ihailijalle näyttää nyt (sodan aikana) olevan yhdentekevä.

     Orwellin keskeinen huolenpidon kohde on kuitenkin intellektuelli, erityisesti englantilainen. Klerkkien petos, -tätä Julien Bendan ennen sotaa käyttöön ottamaa käsitettä hän ei käytä- on sodan aikana tullut yhä ilmeisemmäksi. Konkreettisia esimerkkejä riittää.

     Kaikki on kuitenkin suhteellista. Englantilainen intellektuelli saattaa olla yksipuolinen, mutta ei sentään toisessa maailmansodassa enää täysin yksisilmäinen. Itse asiassa kielteinen suhtautuminen kaikkeen englantilaisuuteen on kuitenkin yhä englantilaisen intellektuellin tavaramerkki -ja tämä keskellä sotaa!

     Kuitenkin on myönteistä, ettei saksalaisia tämän sodan aikana enää leimata hunneiksi joilla pilakuvissa on sian pää. Itse asiassa jo ensimmäisessä maailmansodassa mannermaalle lähetetyt sotilaat oppivat siellä ihailemaan saksalaisten urheutta. Liittolaisia he taas oppivat vihaamaan. Kuten niin usein, tässäkin mentiin liian pitkälle eikä sitten enää ymmärretty Hitlerin vaarallisuutta.

     Myönteistä kehitystä on ollut myös se, ettei sotaa enää aloitettu -toisin kuin vuonna 1914- järjettömän innostuksen vallassa. Myös sen loppuminen noteerattiin hillitysti. Ei sota ole juhlimisen aihe.

     Negatiivisen nationalismin lajeihin kuuluvat Orwellin mielestä myös sekä anglofobia että antisemitismi. Jälkimmäinen on hänen mielestään sodan aikana lisääntynyt, vaikka kaikki toki ovat moraalisesti kauhistuneita natsien kaasu-uuneista, kuten Orwell kirjoittaa. Ei se kuitenkaan itse ilmiötä hävitä.

     ”Nationalismi”, sellaisena kun Orwell sen määrittelee, on sekä intellektuaalinen että moraalinen puute, vajavaisuus, josta olisi päästävä irti. Tuttu ilmiöhän tämä on meilläkin. Se on ilmiselvästi yhäkin olemassa ja juhlii yhä uusia voittojaan lähes rankaisematta, kuten jokainen ajankohtaisia keskustelupalstoja seuraava tietää.

     Sana ”nationalismi” on kyllä Orwellin esityksessä yritetty levittää aivan liian kapeaksi sateenvarjoksi laajojen asiakokonaisuuksien ylle, mutta termin tällaisen käytön voinee ymmärtää aikakauden taustaa vasten. Sille sivistysnationalismille, jonka tavoitteena oli pienten kansakuntien nostaminen kulttuurikansojen joukkoon, ei ole mitään tilaa Orwellin galleriassa.

     Toki minkä tahansa liikkeen tai aatteen kannattajat voivat tehdä aarteestaan palvonnan kohteen ja siten vapautua älyn ja moraalin hankalasta taakasta. Omakohtaiset muistelmansa tästä kirjoitti aikoinaan neuvostoliittolainen toisinajattelija Lev Kopelev (И сотворил себе кумира, tämän germanofiilin teos mainitaan usein myös saksalaisena versiona Und schuf mir Einen Götzen). (ks. Vihavainen: Haun копелев tulokset).

     Kuten Orwellin kirjoitukset, myös Kopelevin kirja olisi syytä suomentaa ja lukea aina silloin tällöin. Vaikka maailma on muuttunut, kun totalitaariset diktatuurit ovat kukistuneet, ei se merkitse sitä, että itse totalitaarinen ajattelu olisi mihinkään hävinnyt. Itse asiassa taidamme elää sen uutta kukoistuskautta.

Orwellista lisää esim. Vihavainen: Haun engsos tulokset.

 

Kiitoksia

 

Kiitos ja ylistys

 

     Kristilliseen hurskauteen ja eritoten kirkolliseen protokollaan kuuluu myös se osasto, jossa kiitetään Luojaa.

     Tunnetuimpia alan tekstejä ovat meillä Suvivirsi sekä Hilariuksen kiitosvirsi ja Te Deum laudamus (sinua Jumala kiitämme, ks. Te Deum – Wikipedia ).

     Tuota viimemainittuahan oli tapana aina laulaa, kun oma armeija sai voiton vihollisesta. Niin sanotussa Suursaaren meritaistelussa vuonna 1788 molemmat osapuolet menettivät tuhansien tykinlaukausten jälkeen yhden laivan kokonaan ja muut olivat yleensä kovin huonossa kunnossa, mutta nilkuttivat kotisatamaansa.

     Venäjältä meni siinä rytäkässä noin 600 miestä ja Ruotsilta puolet siitä. Kuitenkin koko Kustaa III:n suunnitelma Pietarin valtaamiseksi yllätysiskulla kariutui, kun Venäjän laivasto jäi lyömättä pois pelistä.

     Silti laulatettiin Te Deumia kaikissa Ruotsin kirkoissa ja samoin tehtiin myös Parkumäen taistelun jälkeen, kun noin 600 vihollista oli joko tapettu tai vangittu. Kuitenkin strateginen menestys jäi taaskin saamatta, kun venäläiset pureutuivat Laitaatsiltaan ja estivät pääsyn Puumalaan.

     Yhtä kaikki, ilo omasta menestyksestä sodassa on hyvin ymmärrettävä asia. Siellähän olisi aina voinut käydä myös päin vastoin. Useissa tapauksissa molemmat osapuolet ovatkin laulattaneet Te Deumia ja julistaneet itsensä voittajiksi samassa taistelussa. Olisi näet huonomminkin voinut käydä.

     En tiedä, miten usein tuota hymniä on laulatettu Ukrainan sodan aikana vain onko se jo mennyt tykkänään pois muodista. Aihetta joka tapauksessa olisi tämän luokan teurastuksen takia löytynyt, kun asiat eivät menneetkään niin huonosti kuin olisivat voineet mennä. Oleellista on osata niin sanotusti kehystää ne oikein.

     Bolševikit olivat tämän alan mestareita. ”Elämä on tullut paremmaksi, toverit, elämisestä on tullut iloisempaa! (Жить стала лучше, жить стало веселее), lausui toveri Stalin kansalleen ensimmäisessä stahanovilaisten kokouksessa marraskuussa vuonna 1935.

     Asia piti mitä suurimmassa määrin paikkansa. Nyt oli alettu myydä leipää vapaasti, vaikka hinnat tosin samalla nousivat. Enää ei viljan kasvattajien kuitenkaan tarvinnut miljoonittain kuolla nälkään, kuten vielä kaksi vuotta aiemmin oli tapahtunut.

     Jos ei tämä ollut iloitsemisen ja kiitoksen arvoinen asia, niin ei sitten mikään. Mikäli sama olisi tapahtunut Suomessa, olisi meillä vanhaan tapaan yritetty ensin viritellä Suvivirttä, mutta koska se kuului vihollisen arsenaaliin ja olisi johtanut erittäin vakaviin seuraamuksiin, olisi sen sijasta ehkä viritetty Kansainvälinen, joka pian sekin jäi pois muodista ja muuttui epäilyttäväksi.

     Ilo ja riemu on joka tapauksessa yleensä suurimmillaan yllättävän henkiin jäämisen johdosta, kuten monet pahoissa paikoissa olleet voivat todistaa.

    Kiitoksen sijaa löytyy myös ihan tavallisista asioista, kuten erityisesti buddhalainen kokemus osoittaa. Meidän kansalliseen aarteistoommehan kuuluu Oskar Merikannon säveltämä Eino Leinon Kiitoslaulu, jossa kiitetään aivan yksinkertaisista perusasioista (ks. Видео Bing ).

     En tiedä, mutta kuvittelen, että euforisen olon oli Eino saanut huomattuaan parantuneensa hirveästä krapulasta ja elämän sentään jatkuvan kaikessa suloisuudessaan. Siinähän se oli se kaikkein suurin ilon aihe.

     Olen joskus kirjoittanut kiitospäivästä, viitaten amerikkalaiseen perinteeseen. Kiitospäiviä on meilläkin vietetty ja ehkä vietetään yhäkin, mutta ei sitä kyllä mistään huomaa.

     Luulisi kuitenkin, että maailman onnellisimmalla kansalla, jos kellä olisi tässä asiassa jotakin  erityistä sanottavaa koko maailmalle. Tosin meillä on varottava kiittelemästä omia olojaan kovin näkyvästi, välttääkseen kansan yleisen ja oikeutetun vihan.

     Kollektiivinen kiitollisuus taas on kovin abstrakti ja vaikea asia, kun onnen lahjat eivät vain ota jakaantuakseen tasa-arvoisesti, eikä enää meidän päivinämme kannata yrittää herättää kiitollisuutta sen johdosta, mettä on sentään hengissä. Se voidaan tulkita pilkanteoksi.

     Onni ja sen tavoittelu ovat joka tapauksessa ihmiselämässä tärkeitä ja jopa virallisestikin keskeisiä asioita (vrt. Vihavainen: Haun onni tulokset ). Ei siitä nyt tässä sen enempää kuin, että aina se jotakuta harmittaa, jos joku lähimmäinen sitä omalta kohdaltaan kehtaa julistaa ja sellainen olisi kai varma tapa hankkia ikuisia vihamiehiä.

    Joka tapauksessa tällaisia suuria onnellisuutensa julistajia on ollut olemassa. Sellainen oli Walt Whitman, periamerikkalainen runoilija, joka ei vielä ollut kuulutkaan siitä mahdollisuudesta, että onni löytyisi tavarataivaasta. Sitä kun ei vielä ollut luotu.

     Nuoruudessani olin suuri Whitman-fani ja hiomaan olleen kuka ties jopa edistyksellinen ennen aikaani, sillä Walt oli myös homo, mikä taitaa ilmetäkin joistakin hänen runoistaan, kun niitä tarkemmin lukee. Ne muuten liittyvät taisteluihin ja siihen sääliin, joka kohdistuu viattomiin ja komeisiin nuoriin uhreihin.

     Joka tapauksessa Whitman mielestäni edusti tiettyä tervettä suhtautumista maailmaan ja osasi antaa arvoa sen antimille. Hän oli myös suuri demokraatti ja joka kirjoitti myös kirjan otsikolla ”Democratic vistas”.

      Olihan se nyt ajan oloissa sentään järjestelmä, joka ei typerästi ja tarpeettomasti kaikkialla rajoittanut ihmisen toimintaa. Siitä puolesta Amerikassa kyllä huolehti kansalaisyhteiskunta, kuten Tocqueville jo oli huomannut, mutta eihän ihan kaikkien tarvinnut olla laumasieluja.

     Whitmanin ”Song About Myself” (ks. Song of Myself. | Whitman Archive ) on häpeämättömän itserakkauden ja maailmaan tyytyväisyyden ylistyslaulu, jota en ehkä oikein osaisi kuvitella syntyneeksi maailman onnellisimmassa maassa, vaikka edellä mainittu Leinon kiitosvirsi liippaakin sen tunnelmia läheltä.

     Luulen, että jos joku meillä kyhäisi nykyään jotain vastaavaa, syntyisi yleinen lynkkausmieliala taantumuksellista vastaan ja johtaisi ainakin runoilijan henkiseen pahoinpitelyyn. Siinähän sitten saisi vähän tutustua siihen varsinaiseen todelliseen elämään, kuten tavallinen kansakin joutui tekemään…

     Kuitenkin minusta tuntuu, ettei Whitman ole narsisti, pikemmin hyvin kaukana siitä. Hänen itserakkautensa ei näytä millään tavalla sulkevan pois toisiin kohdistuvaa samanlaista tunnetta, vaan olevan samaa jatkumoa. Itse asiassa koko runossa on jotakin hyvin buddhalaista.

     Mikä oli mahtanut aiheuttaa tuossa ilmenevän Whitmanin euforisen kokemuksen ja oliko sillä kestävää merkitystä? Kysymys on mielesätäni kiinnostava.

     On sanottu, että ollut on antanut useammille ihmisille tässä maailmassa käsityksen taivaasta, kuin kaikki rukoukset yhteensä.

     En ihan usko tähän, enkä myöskään siihen, että tuo Whitmanilainen euforia olisi suoraa seurausta tai heijastusta pelkästään joistakin aivojen aineenvaihduntailmiöistä, jotka olisi saavutettu vaikkapa ”ruoholla”. Ehkäpä hänen kirjansa ”Ruohon lehtiä” (Blades of Grass) ei edes viittaa cannabikseen.

     Tai sitten viittaa. Alan miehet tietänevät paremmin. Joka tapauksessa Whitmania voi pitää eräänlaisena sekulaarina pyhimyksenä, ainakin mitä hänen tuotantoonsa tulee. Elämäkerrasta en tiedä.

     Kun alamme taas viettää kiitospäiviä, kannattaisi pohtia ajatusta niihin liitettävästä Whitman-matineasta/messusta.

     Toki voimme odottaa, että joku espoolaismies taas loukkaantuu pahoin kuullessaan moista, tämän maailman onnettomia omalla ilollaan rienaavaa tekstiä ja vaatii huomattavia vahingonkorvauksia sen kuulemisesta

Ei makseta.

Kommunismin koulussa

 

Suomalaiset laboratoriossa

 

Anna Laakkonen, Punainen Karjala ja suomalaisen neuvostoihmisen synty. Suomalaiset osana Moskovan propagandakoneistoa 1920-1937. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura 2025, 374 s.

 

     Luonnotieteiden ja ihmistieteiden välillä on merkittävä ero siinä, ettei ihmisillä voi tehdä laboratoriokokeita. Hiirillä, marsuilla ja monilla muilla ihmisen tyrannisoimilla lajeilla sen sijaan passaa tehdä lähes mitä tahansa, vivisektiota myöten.

     Otto von Bismarck lausahti aikanaan, että sosialismi on hyvin kiinnostava aate ja että olisi jännittävää sitä kokeilla, jos vain löytäisi kansan, jota ei käy sääliksi.

     Kuten venäläiset ovat happamasti todenneet, löytyihän se sellainenkin sitten. Tutkijat ovat kuitenkin olleet erimielisiä siitä, koskeeko sosialismista saatu kokemus vain venäläisiä. Miten kävisi, jos jokin toinen kansa pantaisiin heidän tilalleen?

     Jossakin määrinhän meillä toki onkin tietoa myös muiden kansojen käyttäytymisestä sosialismin oloissa, mutta enimmäkseen asia maailmansotien välisen kauden oloissa koski vain Keski-Aasian kansoja, joiden nauttima sosialismi epäilemättä tuotti hieman omalaatuisis jätöksiä, mutta läntisen kulttuuripiirin kansoista kokemus jäi vähäisemmäksi.

     Asia koskee erityisesti leniniläisen marxismin (stalinismin) kaikkien hurjinta kautta, joka huipentui suureen terroriin ja ennennäkemättömään henkilönpalvontaan yhdistettynä viralliseen diskurssiin, jossa olevia oloja määrättömästi ylistettiin.

     Diasporakansallisuuksiahan Neuvostoliitossa oli paljon ja niiden rippeitä voi Venäjällä yhä tavata, vaikka suuren terrorin aikana toteutettu kansanmurha hävitti niiden autonomiset hallinnot ja suuren määrän ihmisiäkin, siinä luvussa erityisesti, mutta ei suinkaan pelkästään älymystön ja johtavan kerroksen.

     Suomalaiset ovat tässä joukossa hieman poikkeustapaus sikäli, että he halusivat identifioida itsensä osaksi yhteistä suomalaista (karjalais-suomalaista) kansaa, jonka toinen komponentti oli ylimuistoisista ajoista lähtien ollut Venäjän luoteisosan paikallista väestöä.

     Aidon sosialistisen internationalismin hengessä katsottiin, että ihminen ja hänen identiteettinsä määräytyivät nimenomaan ja perustavallatavalla yhteiskunnallisten tekijöiden mukaan. Esimerkiksi sukupuolisella suuntauksella ei tuolloin katsottu olevan merkitystä, mitä nykyään kai pitää erityisesti korostaa.

      Kansojen puhumalla kielellä ja sen noudattamille perinteillä ei uuden yhteiskunnan muotoutumisen prosessissa viime kädessä ollut muuta kuin ”menneisyyden jäänteiden” arvo ja merkitys.

     Toki sosialismin rakennusvaiheessa vielä pantiin paljon painoa myös sille, että kunkin kansan kansallista omalaatuisuutta kunnioitettiin ja sen edustajia jopa suosittiin venäläisten kustannuksella.

     Se kuului kommunismin suureen strategiaan kansallisten ennakkoluulojen voittamiseksi. Venäjäksi sitä kutsuttiin nimellä korenizatsija (koren -juuri), englanniksi indigenization ja suomeksi näyttää jääneen käyttöön ”juurruttamispolitiikka”, joka on hieman kankea sana ja ilmaisee huonosti asian ulottuvuuksia.

     Tutustuin itsekin tämän kirjan perusaineistoon muutamia vuosikymmeniä sitten ja mieleeni tunki vahvana tuo ajatus suomalaisista laboratoriohiirinä. Heidän puheenpartensa julkisissa yhteyksissä muuttui tietenkin yhteensopivaksi ja lopulta aivan samanlaiseksi Yleisvenäläisen kommunistisen puolueen kulloisenkin virallisen linjan kanssa.

     Asia ei kuitenkaan pysähtynyt tähän. Ne dokumentit, jotka saattoi saada käsiinsä, kertoivat siitä, että myös ajattelun täytyi ilmeiseesti olla ihan aidosti hyvin samanlaista.

     Vaikka ihmisiä tuhottiin massamitassa aivan ilmeisen syyttöminä, oli asian välttämättömyys tai ainakin sen ymmärrettävyys vakuutettava myös omalle itselle.

     Esiintyi ns. Buharin-ilmiötä: minä tuhoudun syyttömänä, mutta en syytä siitä kaikkivaltiasta ja kaikkihyvää järjestelmää, vaan kenties jotakin kammottavaa erehdystä. Jos minun tuhoni edistää asiaa, on sekin jonkin arvoinen. Silloin voin olla onnellinen.

     Aluksihan suomalaisten hallintoa ja kansallisia pyrkimyksiä asianmukaisesti  kiiteltiin ja kannustettiin, mutta korenizatsijapolitiikan loppuessa heitä alettiin pitää ”vahingollisena elementtinä” ja jopa porvarillisina (kauhea ja sosialismiin kuulumaton sana!) nationalisteina.

      Stalinin vuoden 1937 VKP(b):n maaliskuun plenumissa ilmaisemien tinkimättömien periaatteiden mukaisesti  sellaiselle oli varattu vain yksi kohtalo: hävittäminen juuriaan myöten -vykortševyvanije.

     Tutkijoden kesken on ollut kiistaa siitä, voiko tuota juurittamista nimittää kansanmurhaksi ja jopa siitä on oltu erimielisiä, olivatko nuo suomalaiset ihan oikeasti niin saottuja porvarillisia nationalisteja, vai sittenkin ennen muuta uskollisia kommunisteja ja vilpittömiä internationalisteja.

     Laakkonen uskoo laajan aineistonsa perusteella jälkimmäiseen vaihtoehtoon, kuten minäkin ja mikäli ”kansamurha” sanaa jossakin ylipäätään voi käyttää, sitä täytyy voida soveltaa suomalaisen diasporan kohtaloon Neuvostoliitossa. Vasta talvisota herätti suomalaisuuden uudelleen henkiin vuonna 1940 ja vain Karjalassa, mutta tästä asiastahan olen kirjoittanut niin  usein, etten enää rupea asiaa toistelemaan.

     Laakkosen  kirja perustuu paitsi yhden lehden, ”Punaisen Karjalan” ja sen sisältämän aineiston analyysiin, myös laajaan arkistoaineistoon, jota saatiin suuria määriä Venäjältä joskus noin kymmenen vuotta sitten, digitoituna.

     Tekijä on myös perinpohjaisesti tutustunut alan kansainväliseen tutkimukseen, joka onkin paisunut hyvin laajaksi ja on parhaimmillaan hyvin laadukasta. Mitään vastaavaa ei vielä neljä vuosikymmentä sitten osattu edes kuvitella.

     Kuten kaikki perusteellinen tutkimus, tämäkin väitöskirja on vaatinut vuosien työn. Meilläkin pyrittiin takavuosina siihen (ja pyritään yhäkin?), että tohtorin tutkinnon voisi suorittaa kolmessa vuodessa, jos työskennellään kokopäiväisesti. Silloin se olisi vertailukelpoinen useimpien länsimaisten vastaavien tittelien kanssa (Ph), mutta ei kuitenkaan vastaisi Saksan Dr. hab. tai Venäjän d.i.n -titteliä (Doktor istoritšeskih nauk).

    Joillakin aloilla tämä toimii ja laajankin teorian ja kirjallisuuden perusteellinen hallinta voidaan todella hankkia tuossa ajassa. En sen sijaan ole kuullutkaan, että joku olisi oikeasti tehnyt historian väitöskirjan kolmessa vuodessa, ainakaan, jos hän on aloittanut uudesta aiheesta eikä jatka gradunsa pohjalta.

     Olen saanut havaita, että ainakin historian alalla on yleistä tietty tutkijan intohimo, joka ei kerta kaikkiaan salli jättää työtä ”kesken”, ennen kuin se viimeinenkin kivi on käännetty. Kysymys ei enää voi olla esimerkiksi pyrkimyksestä korkean arvosanan hankkimiseen, sillä väitöskirjoista ei enää anneta arvosanoja.

     Ilmiötä voi pitää sangen arvostettavan asenteen ilmauksena, mutta joskus se kyllä näyttää riistäytyvän käsistä ja väitöskirja saattaa jäädä iäksi valmistumatta.

    Tässä en missään tapauksessa tarkoita tätä kirjaa, jonka ohjaajiin myös kuuluin. Päin vastoin, etupäässä työn ohella tehtynä se on vedetty läpi onnistuneesti ja tutkija on myös päässyt jo työvaiheessa keskustelemaan toisen, samantyyppisiä ongelmia tutkivan doktorandin kanssa.
     Tulos on sangen kiinnostava ja tekijä on myös työnsä pohjalta saanut asiantuntemuksen, jonka turvin on voitu vakuuttavasti ottaa kantaa myös tulkintakysymyksiin, esimerkiksi mainittuun ”nationalismi”-kysymykseen.

     Vasta nyt huomaan, että erinonmaisesti hallittu lähdeaineisto ja tutkimuskirjallisuus sisältää paljonkin nationalismia käsittelevää materiaalia, mutta ei sen sijaan niin sanotun marxismi-leninismin klassikoita. Joskus muutama vuosikymmen sitten ne olisivat olleet tärkeä osa perusaineistoa, jota olisi vakavasti pohdittu.

     En nimitä tätä virheeksi, mutta totean, että ajat ovat muuttuneet ja tässä on muuan paljon puhuva ajan merkki.

     Koko neuvostososialismi kuuluu nyt taakse jääneeseen menneisyyteen, jonka mahdollista historiallista lainomaisuutta marxismin teorian valossa ei kukaan viitsisi edes vakavasti ehdottaa mahdolliseksi.

      Hyvä niin. Laboratoriohiiret ovat tehneet tehtävänsä. Heille tarjottu keitos on osoittanut myrkyllisyytensä. Se on tehonnut yhtä hyvin suomalaisiin kuin venäläisiinkin.

    Kiitos, Anna, tästä työstä, joka osaltaan antaa myös muille kuin tutkijoille mahdollisuuden tutustua syvällisesti siihen todellisuuteen, joka muokkasi neuvosto-Karjalaan joutuneita tai menneitä suomalaisia.

Epäilyttävä porukka

 

Kaikki Suomen miehet

 

     Pitää nyt aluksi kehua tasavallan presidentti Stubbia, ettei vallan kuviteltaisi minun pitävän häntä täydellisenä pölvästinä, mikä nyt sinänsä tuskin maailmoja mullistaisi.

     Stubbin aloite kansainvälisen politiikan instituutioiden kehittämiseksi siten, että ne ja siinä joukossa erityisesti YK vastaisivat paremmin muuttuneita olosuhteita, oli rohkea ja hieno ja osoitti kykyä ja uskallusta laajojen perspektiivien ymmärtämiseen.

     Mutta tällä kertaa en puhu siitä vaan sen sijaan hänen jonkinlaisesta vetoomuksestaan Suomen miehille, joita hän näköjään halusi estää tappamasta ja pahoinpitelemästä naisia.

     Asiahan on ehdottomasti kannatettava ja lainsäätäjämmekin on sen asianmukaisesti noteerannut, tosin siinä muodossa, ettei ketään saa tappaa eikä mistään syystä.

     Edes valtio ei lain mukaan saa meillä enää niin tehdä, vaikka J.-J. Rousseau piti asiaa yhteiskuntasopimuksessa myönnettynä valtiovallan erioikeutena par excellence ja Rousseau nyt sentään oli nykyaikaisen valtioajattelumme isä.

     Valtiomme ylin edustaja, tai ainakin rankijärjestelmämme primus, katsoi siis oikeaksi ja tarpeelliseksi kehottaa yhtä kansalaisten kategoriaa eli miehiä noudattamaan lakia ja nimenomaan yhden toisen ryhmän eli naisten suhteen.

     Koska maassamme miehet tappavat ja pahoinpitelevät suhteellisesti hyvin paljon miehiä ja samaa tekevät myös naisemme, on pakko havaita, että jotakin kummallista ja epätasa-arvoista tässä lähestymistavassa on.

     Miksei presidentti voinut paheksua kaikkea laitonta toisten ihmisten tappamista pahoinpitelyä ja vaikkapa samalla mainita, ettei laillista tappamista meillä edes olekaan. Miksi tikun nokkaan asetettiin nimenomaan miespuoliset kansalaiset, joukossa tietyenkin myös presidedntti itse, mikä ehkä hukan lisää asian tasapuolisuutta.

     Se olisi tullut kuitenkin paremmin esille, jos hän olisi sanonut vaikkapa eräänlaisen rukouksen tapaan: ”älkäämme siis, enempää minä kuin muutkaan miehet, tappako taipahoinpidelkö koskaan ketään naista millään perusteella, niin totta kuin Jumala minua auttakoon!”

    Tuossakin muotoilussa jää kuitenkin kaikumaan tietty falskius. Onko muka jollakin tavalla hyväksyttävämpää, jos tuollainen törkeä rikos kohdistuu miehiin tai muunsukupuolisiin ja onko se muka sallittavampaa, mikäli nuo toiset ryhmät ovat asialla?

     Minusta vastaus on harvinaisen selvä ja olisin pitänyt presidentin arvon ja aseman kannalta sopivampana, jos hän olisi vedonnut lainkuuliaisuuden tärkeyteen yleisesti ja noiden henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten moitittavuuteen erityisesti. Nythän sitä on usein vaikea havaita oikeusistuimissa annettujen tuomioiden perusteella.

     Samalla hän olisi voinut huipentaa sanomansa dakalogin viidenteen käskyyn (venäläisessä raamatussa se muuten on kuudes käsky (ks. Vihavainen: Haun idolien aikaan tulokset ).

     Siis: älä nyt ainakaan tapa! Aina ajankohtainen on myös käsky ”Älä varasta”, ainakaan kohtuuttomasti ja keskimäärin sangen hyviä ovat muutkin, mutta toki kaikkea ei tarvitse koskaan sanoa kerralla, eikä voikaan.

     Tuota tasavallan presidentin ja hänen kintereillään  tuon mainitun kehotuksen allekirjoittaneiden muiden miesten kaikille miehille suunnattua, prima facie hyvin kummallista ja valikoivaa kehotusta/vetoomusta lukiessa tulee mieleen, että siinä ilmenee sangen uusi ajattelutapa, jota voisi kutsua sosiologiseksi tai peräti sosiologistiseksi.

     Olemme jo jättäneet taaksemme sen ajan, kun kaikkien oletettiin, klassisen liberalismin hengessä, olevan tasa-arvoisia yhteiskunnan jäseninä ja valtion kansalaisina, lain edessä ja politiikassa.

     Silloin ei tuijotettu siihen, toteutuiko tasa-arvo esimerkiksi tilastollisesti, vaikkapa siten, että kaikille, siis myös taustaltaan toisistaan poikkeaville henkilöille taattaisiin samanlainen toimeentulo, sama prosenttiosuus erilaisissa rikos- ja rangaistustilastoissa, samanlaiset arvosanat koulussa ja yliopistossa ja niin edelleen.

     Nyt, kun olemme siirtyneet sosiaalista (”todellista”) tasa-arvoa korostavaan ajatteluun, ei monille enää riitä, että esimerkiksi oikeudessa, tiedotusvälineissä ja politiikassa kaikki olisivat samalla viivalla eli saisivat viiteryhmästään riippumatta samanlaisen kohtelun.

     Kuten Oswald Spengler totesi, me länsimaalaiset olemme kulttuuriltamme niin sanotusti faustisia ja näemme maailman ympärillämme ongelmana, jonka ratkaiseminen on nimenomaan meidän harteillamme, tavalla tai toisella. Samalla olemme kaikki myös jo sosialisteja ja lähdemme siitä, että asioiden saattaminen oikealle tolalle tapahtuu yhteiskunnan toimin.

     Kuitenkin asioiden muuttaminen pelkillä saarnoilla tehoaa valtiossa yhtä heikosti kuin jatkuva nalkuttaminen tehoaa avioliitossa.

     Ei itsestäänselvyyksien jauhaminen tuo mitään uutta ihmisten tietoisuuteen siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä sallittua ja mikä ei.

     Mikäli saarnatessa heitetään samalla varjo jonkin tietyn yhteiskuntaryhmän ylle, ollaan arveluttavalla tiellä. Jos nyt tällä kertaa tarinan konnana on miessukupuoli, voi se seuraavalla kerralla olla jokin tietty kansallisuus, joka on yliedustettu joissakin väärissä asioissa.

     Itse asiassa näin täytyykin tapahtua. Ellei vastaavaa ”vihapuhetta” sovelleta muihin ilmeisiin kohteisiin, jää jäljelle vain se johtopäätös, että taas kerran on syytön valtava enemmistö nostettu aivan ansaitsemattomasti syntipukiksi.

     Ainakin minä toivon, ettei tämän puheen edustama formaatti enää saisi jatkoa.

Homo cupiduksen aioni

 

Karnevaaleista valtavirraksi

 

     Kävin keväällä karnevaalissa, joka oikeastaan tuli minun luokseni. Päätin, etten viitsi mennä Las Palmasiin karnevaalihumua katsomaan, kun se nyt kerran oli ennenkin nähty.

     Eipä tarvinnutkaan, sillä ihan hotellini viereen parkkeerasi kymmeniä rekkoja, joiden lavalla soi huumaava musiikki ja tanssivat vähäpukeiset naiset ja vähän miehetkin fantasiavaatteissa.

     Kyseessä siis oli tämä paaston alkuun sijoittuva carni vale -jäähyväiset lihalle. Sehän on eräänlainen väärän kuninkaan päivä, jolloin kaiken saa tehdä päinvastoin kun on tapana, järkevää ja säädyllistä: mässätä, tanssia puolialastomana kadulla, pukeutua kaiken maailman hullunkurisiin asuihin ja leikkiä olevansa jotakin, jota ei oikeasti ole.

     Mukana oli myös erilaisia friikkejä, drag-queeneitä myöten ja karnevaalikuningattaren, nuoren kaunottaren ohella omassa vaunussaan ajeli myös ryppyinen mummo, joka oli ikäluokkansa edustaja ja tanssahteli hänkin valtavien suosionosoitusten saattelemana.

     Täytyy sanoa, että tunnelma nousi kyllä kattoon ja kulkueen koristeiden rakentamisessa oli varmasti nähty viikkokausia vaivaa ja upotettu siihen melkoinen määrä rahaa. Joka tapauksessa kansaa saatiin valtavasti liikkeelle ja ehkäpä rahaa myös palautui niiden turistien tasakusta, jotka kansoittivat tätä Playa del Inglesin kylää. Vaikutelmaksi jäi, että kaiken täytyi viime kädessä tapahtua rakkaudesta asiaan: Aus der Liebe zur Kunst.

     Eilen kävin sitten katsomassa Pride-tapahtumaa Tuomiokirkon portailla ja Senaatintorilla. Sinne tullessani kuulin kaiuttimista tutun messuavan äänen, joka olisi voinut tulla jumalanpalveluksesta ja mahdollisesti tulikin. Saattoi se tulla myös jonkin poliittisen puhujan tai sellaisena esiintyvän suusta, en tiedä. Kello oli joka tapauksessa noin 11.45.

     Tulin katsomaan kulkuetta ja yhtä ja toista kiinnostavaahan siinä olikin, mutta täytyy sanoa, että se ei muistuttanut Playa del Ingelsin karnevaalia kuin korkeintaan hyvin kaukaisesti. Osanottajat kyllä osittain ajoivat rekkojen kyydissä ja äänekästä musiikkia soitettiin, mutta iloisen irrottelun sijasta nyt huudeltiin vihaisia iskulauseita, joita joku agitaattori johti. Luultavasti sama herra oli ollut erilaisissa vapputapahtumissakin.

     Ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin olivat monet näköjään tulleet ottamaan kantaa ja huusivat lapsenomaisen loukkaantuneina valtion menojen leikkauksia vastaan. Valtava Palestiinan lippu taas todisti jonkin ryhmän suuresta kannatuksesta islamismille, joka ei ole erityisesti tunnettu suvaitsevuudestaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

    Kaiken kaikkiaan tämä karnevaali teki aika erikoisen vaikutuksen. Mukana marssilla oli Tom of Finland-tyyppisiin uniformuihin pukeutuneita, sadismia edustavia leikkinatseja, kymmenittäin koiranpäällä varustautuneita masokisteja, asianmukaisen lihavia moottoripyöräfriikkejä ja muita erikoisuuksia, karhuja ainakin.

     Rakkaudellahan ei ole rajoja, kuten jokainen sivistynyt ihminen ymmärtää, eikä myöskään seksillä, joka osittain, mutta ei suinkaan kokonaan liittyy edelliseen. Kyllä niillä on myös molemmilla ihan oma erityinen sfäärinsä.

     Joidenkin mukana olleiden mielestä kyseessä oli vallankumouksellinen tapahtuma, mikä kuulosti aika hurjalta.

     Mikäli suurimman normaalista poikkeavan ryhmän eli homoseksuaalien osuus väestöstä on tuo arvioitu 2-3 prosenttia, olisi kyseessä siis jonkinlainen prosenttijengin vallankaappaus suurta enemmistöä vastaan. Toki ymmärrän, että edistyksellisissä piireissä ei ole koskaan pidetty tärkeää sitä, mitä enemmistö kannattaa. Silti asian röyhkeys hieman hätkähdyttää.

     Oleellisin ero Playa del Inglesin ja Helsingin tapahtuman välillä oli sen hengessä. Siellä etelässä kaikki tehtiin absurdin pilailun hengessä, mutta täällä oltiin hyvin tosissaan ja taistelumielellä. Tuossa messuavassa äänessä se ero kiteytyi.

     Tämä oli luonteeltaan uskonnollinen tapahtuma, nolens volens. Kirkko muuten onkin asiassa erityisen aktiivisesti mukana ja pitää tapahtuman yhteydessä mm. sateenkaarimessun ja -seurat.

     Asu lienee vapaa ja kenties pakollinenkin ja voin vain kuvitella noita koiraihmisiä ja Tommeja ehtoollisella. Mikä ettei, ei se ole minulta pois, ei sen puoleen. Hyvä, jos vielä jonkun saavat sinnekin.

    Niin, että jokainen toki saakoon vällyjensä alla tehdä mitä huvittaa ja jos lain tulkitsijat sallivat (ja mikseivät sallisi?), niin kadullakin.  En minä vastaan pane enkä edes paheksu, totean vain ja olen asiasta kiinnostunut periaatteelliselta kannalta, koska kyseessä on sivilisaation kehityksen uusi vaihe.

     Tapahtuman järjestäjissä ja tukijoissa oli paljon virallisia tahoja, Helsingin kaupunki etunenässä. Huomiotani herättivät myös lukuisat liput, joissa luki Valtioneuvosto, vaikka se ei näytäkään kuuluvan virallisiin järjestäjiin.

     No, olihan kyseessä jonkin tulkinnan mukaan Suomen suurin ihmisoikeustapahtuma, mukana noin 35000 – 100000 henkeä. Ilmeisesti siis paljon enemmän, kuin pääkaupunkiseudulla on noita ns. sateenkaarevia henkilöitä. Toki tuki hyvälle asialla houkuttelee aina väkeä.

     Moni homo oli kyllä julkisesti kieltäytynyt osallistumasta tapahtumaan, koska ei hyväksynyt sen edustamaa poliittis-kulttuurista pakettia.

    Mutta mitä tässä tapauksessa tarkemmin tarkoittaa tuo hyvä asia ja sen tukeminen? Tässä ei tarvinne huomauttaa, ettei maassamme ole sallittua sortaa ketään hänen seksuaalisen suuntautumisensa takia, eikä edes nimittää homoutta poikkeavuudeksi, mitä se nyt sentään normaalin loogisen ajattelun mukaan tietysti on.

     Mutta tässä, kuten muissakin poikkeavuuksissa voidaan yleensä nähdä aste-eroja. Homot, joille toisenlainen seksuaalinen suuntautuminen on mahdottomuus, ovat ääripää, jonka synnynnäisiä taipumuksia on tietenkin pidettävä yhtä hyväksyttävinä kuin muitakin vastaavia synnynnäisiä ominaisuuksia.

     Sen ohella on kokonainen taipumusten kirjo, jossa mahdollisuudet ovat valittavissa. En tiedä, koskeeko asia myös esimerkiksi zoofiliaa, pedofiliaa ja vaikkapa himomurhaamista, jotka saattavat myös molla synnynnäisiä taipumuksia. Tästä kysymyksestä ei pidä pahentua, se on välttämätöntä tehdä, mikäli asia halutaan asettaa oikeisiin yhteyksiinsä.

     Selvää joka tapauksessa on, ettei kaikki poikkeava, venäläisittäin sanoen ”ei-traditionaalinen” seksi ole sitä harrastavan ainoa mahdollisuus toteuttaa itseään seksuaalisesti. Harmaa alue näyttäisi olevan suhteellisen laaja ja siinä kyse on valinnoista.

     Kuten banderolli Tuomiokirkon portaikon seinässä kertoi, myös rakkaus on moninaista ja samahan koskee tietysti myös esimerkiksi vihaa, poliittista vallantavoittelua, seksuaalista nautintoa rakkaudella tai ilman ja tietysti myös mässäystä, pelkuruutta, väärämielisyyttä ja niiden vastakohtia. Kaikki nämä ovat syvästi inhimillisiä asioita. Eläimilläkin niitä saattaa olla, mutta siitä emme nyt puhu.

      Kulttuurin klassisten päämäärien, totuuden, kauneuden ja hyvyyden tavoittelun kannalta kaikki ei ole yhtä hyvää ja haluttavaa. Silloin, kun valinnat ovat mahdollisia, niitä on arvioitava myös aksiologiselta ja eettiseltä kannalta. Pitäisin outona, jos kirkon seinässä esimerkiksi lukisi: ”seksi on aina hieno asia!” Useinhan se on ja usein ei.

     On helppo ymmärtää, että kirkkokin, joka seuraa aikaansa, on nyttemmin hyvin selkeästi nostanut jalustalle ihmisen ihanteeksi sybariitin ja puolustaa kaikkien oikeutta pyrkiä nautinnon maksimointiin tavalla millä tahansa, kunhan se ei ole toisilta pois. Yhteiskuntapoliittisesti tämä lieneekin jo ainoa mahdollisuus.

     Turha tietysti on sanoakaan, ettei kyse kuitenkaan ole klassisesta kristillisestä ihanteesta, vaan nimenomaan uudesta kulttuuri-ilmiöstä, jonka valossa voimme tarkastella koko aikakautemme muuttumista. Uskonto, niin pieneksi kuin sen uskottavuus saattaakin kutistua, on joka tapauksessa sivilisaation herkimpiä mittareita.

     Kirkko näyttää selvästi alkaneen saarnata hedonistisen utilitarismin kansalaisuskontoa. Se ei ole suostunut henkiseen oppositioon minkäänlaisen halun herruutta vastaan, vaan päinvastoin julistaa kaiken nautinnon autuaaksitekevää vaikutusta ja paheksuu paheksujia.

     Se on sen oma ratkaisu, jota voi kunnioittaa tai sitten ei. Joka tapauksessa on kiinnostavaa havaita, että se, mikä vielä äskettäin oli kirkon ja uskonnon pilkkaa ja karnevalisointia, on nyt sen kannattamaa ja sponsoroimaa toimintaa.

     Tämä merkitsee uskonnollisen vastavoiman häviämistä kulttuurista. Se on suuren luokan ilmiö ja hyvinkin verrattavissa siihen, mitä läntiselle liberalismille tapahtui, kun se menetti vastavoiman, jollaisena toimi niin sanottu sosialistinen maailmanjärjestelmä.

     Nyt näyttää sivilisaatiomme olevan monessa suhteessa homogenisoitumassa ilman vastavoimia, jotka aikoinaan pakottivat sen itsekritiikkiin ja tietyn konservatismin säilyttämiseen.

     Elämme nyt karnevaalissa, joka on entisen länsimaisen kulttuurin parodia.