Eurooppa valinkauhassa

 

Maailmojen sota

 

Timo Hellenberg, Pekka Visuri, Tulilinja. Ukraina ja uusi maailmanjärjestys. Into  2026, 302 s.

 

Kuten tämän kirjan nimi antaa ymmärtää, Ukrainassa on kampailun kohteena paljon suurempi asia kuin kahden maan välinen riita. Siellä tulittavat toisiaan kahden eri maailmanjärjestyksen kannattajat, tai oikeammin niiden valtakirjalla komennetut ihmisraukat.

Jo pian neljä vuotta kestänyt sota on ollut katalyyttinä uudenlaiseen kehitykseen ja ilmeisestikin yllättänyt kakki osapuolet yhä uudelleen. Eurooppa on nyt kaulaansa myöten suossa, Ukraina hajalle pommitettu ja autioitunut ja USA ryöstämässä huonosti kiinni olevaa saalista. Venäjä on yhä täysin toimintakykyinen ja Kiina on maailman ykkösmahti.

Niin sanotun turvallisuuspolitiikan tarkoituksena on yleensä aina estää kehityksen johtaminen avoimeen sotaan, sillä sodan logiikkaan kuuluu, että sillä on taipumus edetä yhä pitemmälle ja aiheuttaa laskemattomia ja hallitsemattomia seurauksia, ellei kysymys nyt sitten ole jonkinlaista poliisitoimesta, erikoisoperaatiosta.

Tuollaisia operaatioita suurvallat ovat katsoneet yleensä voivansa vaaratta ja rankaisematta suorittaa ja malliesimerkkinä olivat Jugoslavian pommitukset, joissa omalla puolella ei ollut tappioita, eikä juuri myöskään vastustajan asevoimien taholla. Puolitoistatuhatta siviiliä kuitenkin kuoli ja infraa tuhottiin paljon. Kyvyttömänä vastaamaan iskuihin Serbian oli alistuttava. Tämän rinnalla entinen tykkivenepolitiikka kalpenee.

Ukrainan konfliktin kuva on ollut toisenlainen, vaikka onkin selvää, että myös se oli tarkoitus hoitaa kirurgisena operaationa ja lopettaa siten elegantisti sota, jota Venäjän tuella oli Itä-Ukrainassa käyty jo kahdeksan vuotta vaihtelevalla intensiteetillä.

Sodaksi tilanne oli kehittynyt Venäjän kaapattua ensin Krimin ja ryhdyttyä sen jälkeen tukemaan sotilaallista toimintaa Itä-Ukrainassa. Kun Krim oli kaapattu, riemuitsi niin sanotun Izborskin klubin ”lunatic fringen” näkyvä edustaja Aleksandr Dugin siitä, että Putin oli nyt ’astunut Rubiconin yli’.

Sota oli väistämätön, sillä Putin ei voinut hylätä häntä kannattavia pyssymiehiä, jotka uhrasivat elämänsä Venäjän puolesta eikä länsi voinut sallia rajoja muutettavan väkivalloin. ”Se, joka sanoo ’geopolitiikka’ sanoo ’sota’, hekumoi Dugin, jonka mielestä ukrainalaisille aktivisteille ei voinut tehdä muuta kuin ¨tappaa, tappaa ja tappaa’ (ks. Vihavainen: Haun sein kampf tulokset ).

Mutta miten oikein oli tultu siihen, että Krim kaapattiin Venäjälle ja syntyi se vastakkainasettelu, joka sitten pitkittyneen sodan ansiosta on yhä jyrkentynyt ja on jo muuttanut maailman voimatasapainon?. Itse asiassa se on jo tehnyt reaaliseksi sen uuden maailmanjärjestyksen, joka vielä hiljattain oli olemassa vain alkiona.

Hellenbergin ja Visurin kirja kertoo koko tarinan asiallisen tasapainoisesti ja sortumatta siihen demagogiaan, joka on valitettavan suuressa määrin ollut luonteenomaista tämän sodan kommentoinnille sen molempien osapuolten taholla.

Hellenberg on konfliktintutkimuksen parissa ansioitunut tohtori, joka itse oleskeli Kiovassa ns. Euromaidanin aikana ja seurasi aktiivisesti sen tapahtumia paikan päällä. Visuri taas on valtiotieteen tohtori, historioitsija ja eversti evp, joka on julkaissut runsaasti sotiin liittyviä tutkimuksia.

Kirjan perusteella syntyy kuva jonkinlaisesta kreikkalaisesta tragediasta, jossa ihmiset aikomuksistaan riippumatta ajautuivat yhä syvemmälle konfliktiin ja toimivat yhä uudelleen sekä yhteisiä että omia etujaan vastaan.

Tunnetun Occamin partaveitsen mukaan asioiden selittämiseksi ei niihin saa lisätä mitään sellaista, jota ei välttämättä tarvita ja tätä periaatetta tässä kirjassa onkin noudatettu. Lukijalle syntyy se vaikutelma, että tässä ajauduttiin katastrofiin ilman mitään todellista aihetta, saati suuria etukäteissuunnitelmia.

Toki Euromaidanin mielenosoittajilla oli, mitä puolustaa ja kannattaa, mutta kuitenkin vasta vastapuolen typerän itsetuhoinen politiikka vei konfliktin sille asteelle, ettei mitään rauhanomaista ratkaisua enää ollut. Kyllä maidanilla hääräsi sinne kuulumattomia korkeita poliitikkojakin, mutta ratkaisevaa oli vastustajan poliittinen kyvyttömyys.

Tilanteen kehittyminen sodaksi vie puolet kirjan sivuista ja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, mutta en selosta sitä tässä tarkemmin. Kaikkine käänteineen se on hätkähdyttävä tarina inhimillisestä typeryydestä.

Saman arvosanan voi antaa myös Venäjän ”erikoisoperaatiosta”, jonka tarkoituksena oli ratkaista politiikan umpisolmu komealla miekaniskulla. Kirjoittajat eivät kannata ”Putinin sodasta” puhumista, mutta en ymmärrä miksi. Kyllä talvisotakin oli ehdottomasti Stalinin sota eikä sen sijaan esimerkiksi ”Erkon”, saati ”Paasikiven” sota.

Toki sotaa käy, suunnittelee ja suosittelee aina useampi kuin yksi mies ja nykyään yhä useammin nainenkin. Ilman Putinia sota kuitenkin olisi jäänyt aloittamatta. Hän se oli, joka ’astui Rubiconin yli’ ja haastoi Euroopan ja USA:n, luottaen oman asemansa vahvuuksiin.

Putinilla oli toki ollut suurena aatteenaan läntisen maailman haastaminen jo ennen Krimin kaappausta. Vuoden 2008 laman aikana hän jo riemuitsi ennenaikaisesti siitä, että dollarin asema maailman varantovaluuttana olisi nyt lopussa. Juuri hän oli innolla rakentamassa BRIC (sittemmin BRICS)-maiden yhteisöä, joka nyt näyttelee ratkaisevaa osaa maailmojen konfliktissa.

Se, mikä vuonna 2008 oli vielä haihattelua, on nyt jo ainakin osittain todellisuutta. Kiinalla oli USA:ssa vielä hiljattain saatavia 1,3 biljoonaa dollaria. Nyt määrä on pudonnut puoleen. BRICS maiden väestö on puolet maailman väestöstä ja niiden tuotanto on 42 prosenttia maailman tuotannosta.

Meillä on sitkeästi hoettu läntisen maailman olevan, paitsi arvoiltaan, myös taloudellisesti ja teknisesti ylivoimainen muuhun maailmaan nähden, mutta tilanne on itse asiassa muuttunut jo ajat sitten. Kun maiden BKT esitetään vaihtoarvon mukaisena, jää ymmärtämättä reaalitalouden merkitys.

Ostovoimalla mitaten esimerkiksi Venäjän talous on ollut jo jonkin aikaa suurempi kuin Saksan ja myös Kiinan talous on ollut USA:ta suurempi, eikä kyseessä ole pelkkä tilinpidollinen, vaan reaalinen tilanne.

Maailman maiden keskinäinen taloudellinen riippuvuus, jonka varaan ilmeisesti myös Putin aikoinaan laski, on tosiasia siitä huolimatta, ettei Eurooppa suostunutkaan jäämään Venäjän panttivangiksi, vaan katkaisi sinne taloussuhteensa -tai ainakin vähensi niitä.

Suhteitahan eivät nimittäin katkaisseet muut kuin eräät suhteellisen merkityksettömät, Suomen kaltaiset maat, joilla näyttää olevan oma erikoinen käsityksensä maansa eduista. Kyllä se kauppa Venäjän kanssa yhä käy monilta mailta, kuten vaikkapa Saksalta, joka kuitenkin on kärsinyt paljon jo siitä tolkuttomasta energiapolitiikasta, jonka kruunuksi nyt on tullut yritys boikotoida Venäjää.

Oleellista on, että vaikka niin sanottu kolmas maailma on kieltäytynyt ryhtymästä osapuoleksi Ukrainan  sodassa, siitä on kuitenkin tullut katalyytti, joka vääjäämättä huonontaa Euroopan taloudellista tilaa ja sen poliittista painoarvoa.

Tästä kirjasta saa paljon hyödyllisiä näkökulmia ja faktoja Ukrainan onnettomaan sotaan, jonka ratkaisemiseen Eurooppa on osoittanut olevansa täysin kyvytön, aikoinaan myös haluton. Toki sillä on yhäkin resursseja, mutta ei läheskään niin paljon, kuin tilastoista repäistyt luvut osoittaisivat.  

Miten monta länsieurooppalaista sankarivainajaa ne poliittiset johtajat sietäisivät, jotka paheksuvat Ukrainan  puutteellista valmiutta menettää vielä muutama satatuhatta miestä rintamalla?

Murheellista on, että diplomaattinen kyvykkyys näyttää Euroopalta kokonaan puuttuvan ja politiikkaa tehdään sen sijaan demagogian voimin ja tosiasioita tunnustamatta. Toki Suomi on tässä omaa luokkaansa, mutta vastaavaa tasoa on nähtävissä muuallakin.

Itse olen kaikessa vaatimattomuudessani esittänyt jo sodan alusta lähtien, että se on kyettävä päättämään edes jonkinlaiseen kompromissiin, koska länsimailla ei ole kykyä pakottaa Venäjää luomumaan kaikista vaatimuksistaan. Sodan jatkuessa ja tuhojen lisääntyessä rauhan solmiminen käy yhä vaikeammaksi (ks. Vihavainen: Haun illuusiot karisevat tulokset ).

Oma lukunsa on ollut sodasta uutisointi ja sen kommentointi. Sen älyttömyyksiin kirjoittajat myös puuttuvat ja selittävät niitä muun muassa sillä yhtä primitiivisellä kuin todenmukaisella syyllä, että yleisölle halutaan tarjota sellaista, mitä se haluaa kuulla.

Toivotaan nyt ainakin, että tuo vuodesta toiseen jatkunut hölynpöly olisi voinut antaa yleisölle edes jonkinlaisen rokotuksen tuollaista demagogiaa vastaan.

Tämä kirja kannattaa lukea, mikäli haluaa vakavasti tutustua tämän konfliktin kehittymiseen ja luonteeseen. Totean, että se on kirjoitettu viileän objektiivisella otteella. Tässä blogissa esiintyvän emotionaalisuuden voi panna minun piikkiini.

 

 

Niinku se on

 

Vastarintaliike

 

Siihen aikaan, kun Bobrikov yritti pakottaa Suomen sivistyneen luokan oppimaan venäjää, tuli koululaisille kunnia-asiaksi olla tuossa asiassa tottelematta.

Kuten koulutodistuksista tiedämme, monella kympin pojalla ainoa välttävä numero todistuksessa oli venäjästä, yleensä viitonen, usein kai armoviitonen.

Venäjän taito suuriruhtinaskunnassa oli todella surkea, kun se ei ollut kuulunut pakollisiin kouluaineisiinkaan ennen 1900-luvun alkua. Edes Viipurissa ei poliisimies ymmärtänyt sanaakaan venäjää ja muutenkin saattoi venäläiselle turistille olla mahdotonta saada palvelua äidinkielellään, totesi 1890-luvulla Suomea kierrellyt Vera Želihovskaja, Sergei Witten sisar.

 Loukkauksen emämaan kansalaisia kohtaan täydensi se, että helsinkiläisissä ravintoloissa ruokalistat olivat useilla eurooppalaisilla kielillä, mutta eivät venäjäksi.

Kysymys oli tietenkin vastarinnasta, joka lienee verrattavissa siihen, mitä virolaiset harjoittivat omassa maassaan. He kyllä olivat neuvostoaikana sen verran huonommassa asemassa, ettei venäjän kielen boikotointi enää tullut kysymykseen. Siinä samalla olisi tuominnut itsensä moukaksi, ”kansojen välisen kommunikaation kielen” ulkopuolelle.

Jo G.M. Armfelt huomasi autonomian alkutaipaleella nuivan asenteen venäjän kieleen, ja kysyi, oliko se viisasta. Sitähän se ei ollut, vaikka hyvällä ranskalla pärjäsi yläluokkiin kuulunut henkilö Venäjällä erinomaisesti.

Olihan ranska siinä määrin juurtunut venäläisen joutilasluokan elämään, että kun Napoleon vuonna 1812 marssitti joukkonsa Venäjälle, joutuivat jotkut ruhtinaat opettelemaan venäjää jo oman turvallisuutensa takia. Rahvas nimittäin nousi silloin voimakkaasti esille ja sille ei kannattanut ranskaa puhua.

Hienosta ranskan taidosta oli tullut statuskysymys. Tolstoi kuvaa ”Sodassa ja rauhassa” sitä, miten kirjan typerimmät henkilöt Hélène ja hänen veljensä Ippolit (Hippolyte) yrittivät korvata puuttuvan ajattelukykynsä käyttämällä ranskan kieltä (ks. Vihavainen: Haun hippolyte tulokset ).

Turgenev, täysin eurooppalaistunut kirjailija puolestaan pilkkasi venäläisiä täydellisen ranskan puhujia kuvatessaan heidän elämäänsä eurooppalaisissa kylpylöissä (ks. Vihavainen: Haun vieraan kielen arvo tulokset ).

Englanti on nykyään kansojen välisen yhteydenpidon kieli, halusimme tai emme. Se ei kuitenkaan ole samassa asemassa kuin aikoinaan latina, joka yhdisti nimenomaan oppinutta luokkaa, La république des savants. Se ei myöskään ole hallitsevan kansallisuuden kieli, jota kaikki pakotetaan oppimaan.

Olisi myös väärin rinnastaa sen asema ilman muuta 1800-luvun ranskaan, vaikka tämä lieneekin lähin paralleeli. Kyseessä on nyt kieli, jonka oppimisen pakollisuus ei johdu mistään viranomaispäätöksestä tai sosiaalisesta paineesta. Sitä ilman ei yksinkertaisesti pärjää.

Tuntuu aika huikealta, että vielä Espanjan sisällissodan aikana saatettiin vakuuttaa, että siinä maassa kannatti puhua englantia, mikäli halusi, ettei kukaan ymmärtänyt. Edes Britisch Councilin johtaja ei kuulemma osannut sitä. Nyt sitä osaa Espanjassakin jokainen.

Vielä 50 vuotta sitten tilanne oli toinen ja oli syytä opiskella maan kieltä, mikäli siellä aikoi pärjätä. Toisaalta kaiken maailman kaupustelijat kyllä osasivat jonkin verran suomeakin. Nyt sekin on muuttunut. Englantia osataan ja ainakin puhutaan kaikkialla.

Mitä tulee siihen sosiaaliseen erottautumiseen, joka 1800-luvun Venäjällä harrastettiin eri tasoisten ranskan puhujien kesken, on silläkin ilmeisesti vastineensa nykyajassa. Ohimennen saattaa kuulla ihailevan kommentin, jonka mukaan ei millään uskoisi, että tämä tai tuo olisi ihan suomalainen, niin ulkomaalaisittain hän puhuu englantia.

Luulisin, että tämä onkin useimpien mielestä hyvin hieno asia, sillä englanti poikkeaa suomalaisesta ääntämyksestä lyhyesti sanoen joka kohdassa. Siinä suhteessa kiina on monin verroin helpompaa, mikäli nyt oppii nuo intonaatiot.

Englanteja on kuitenkin monenlaisia, tutkijat taitavat erotella niitä useita kymmeniä. Tässä tarkoitetaan erityisesti ääntämyksen eroja, joita Brittein saarillakin on paljon. Internetissä (tik tok) on nykyään ohjelmia, joissa kaksi englannin puhujaa ääntää samoja sanoja.

Ero siinä, miten keskiluokkainen britti lausuu sanan ja miten amerikkalainen sen rääkäisee, on usein hyvin suuri. Itse tykkään enemmän edellisestä, mutta sehän lienee kai makuasia. Nykymaailmassa olisi synti olla arvostamatta rahvaanomaisuutta. Siinäkin on ero 1800-lukuun nähden.

Itse asiassa länsimainen kulttuuri painottuu yhä enemmän slummien elämäntavan ihannointiin. Niissä asustavat aikamme jalot villit, joiden elämäntapa on alkuperäistä ja turmeltumatonta. Olen huomannut, että Amerikassa onkin paheksuttu sitä kulttuurista omimista, joka sisältyy erilaisten slangi-ilmausten käyttämiseen (”long time no see” jne.).

Matkiminen on ilmeisesti kaiken sosiaalisen elämän alku ja sehän perustuu yleensä ihailuun. Länsimaisia tapoja matkittiin vielä 1900-luvun puoliväliin saakka suurella innolla koko maailmassa. Nyt tilanne on muuttunut.

Monimiljoonaiset maahanmuuttajaväestöt ovat tuoneet länsimaihin omat vaatepartensa ja puhetapansa ja ovat ylpeitä niistä. He eivät myöskään ole innokkaita oppimaan uuden ympäristönsä kieltä, vaan tyytyvät englantiin, kansojen välisen yhteydenpidon kieleen, oman ääntämyksensä säilyttäen.

Jokaisessa kielessä näyttäisikin nimenomaan ääntämyksellä olevan varsin keskeinen asema siihen liittyvissä tunteissa. Äidinkieli on opittu aina kuuntelemalla ja sen äänteiden sointi on omaa ja muista kielistä poikkeavaa.

George Orwell kirjoitti toisen maailmansodan aikana, ettei työväenluokkainen eglantilainen mies suostu koskaan lausumaan yhtään ranskalaista sanaa oikein, koska pitää sellaista falskin akkamaisena ja arvolleen sopimattomana.

Jotakin samaa näyttää olevan myös monien suomalaisten asenteessa englannin kieltä kohtaan. Sen vieraaseen äännemaailmaan ei haluta mennä, eipä moni edes suostu lausumaan edes noita ruotsalaisuuksiakaan: herrojen g:tä, d:tä tai f:ää.

Toisaalta sitten löytyy noita hyperkorrektin puheen tavoittelijoita, jotka sotkevat juuri noita vieraita äänteitä ja kirjaimia sinne, minne ei pitäisi. Juuri hiljattain oli hesarissa joku juttu q-kirjaimesta. Monelle se näyttää merkitsevän samaa kuin mikä tahansa vierasperäinen kirjain ja äänne, c, g tai kj -missään tapauksessa vain ei tuo rahvaan ”k”.

Netissä olen tavannut monia sellaisia, jotka kerta kaikkiaan kieltäytyvät käyttämästä suomen kieleen kuulumattomia kirjaimia ja kirjoittavat ”lokiikka”, ”petoni”,”vilmi” ja niin edelleen. Yleensä ”d” kyllä kirjoitetaan tuolla kirjaimella, vaikka lausutaankin ”t:ksi” tai ”r”:ksi (Ratsun, remari).

On selvää, ettei tässä tapauksessa kyse ole osaamattomuudesta, vaan siitä samanlaisesta vastarinnasta, jonka jo Orwell aikoinaan huomasi. Suomen kieli on säilyttänyt äännemaailmansa kuusisataa vuotta ruotsin rinnalla ja siitä selvästi poikkeavana. Miksi nyt yritettäisiin muuttaa asioita?

Itse asiassa huomaan, että aikoinaan, kun opettelin Morsen aakkoset, päätin yksinkertaisuuden vuoksi olla opettelematta noita vierasperäisiä kirjaimia. Ymmärretäänhän minua muutenkin ja arvaan itse toisten lähettämien viestien puuttuvat kirjaimet.

…_ , ._ , .., _ _, .., _, ., _.,-.-, ._._,._ .., ..,.,_.,.,.?

Hunööri

Kunnia

 

Tässä eilen nousi blogissa taas esille ”kunnian” käsite. Siitä on tullut jo kirjoitettua useita kertoja, eikä tunnu mielekkäältä kaikkea taas toistaa (ks. esim. Vihavainen: Haun slava tulokset ).

Joka tapauksessa se on käsite, joka on monitulkintainen ja aikojen saatossa paljon muuttunut. Tänä päivänä sillä on varsin erilainen merkitys itäisen Anatolian vuorilta saapuneelle maahanmuuttajalle kuin urbaanin hyvinvointi-Suomen keskimääräiselle asukkaalle.

Kunnia viittaa suomen kielen perussanakirjan mukaan yleiseen arvostukseen ja maineeseen, kuuluisuuteen ja ylistykseen, johonkin, joka tuottaa arvonantoa. Se on vahvasti sosiaalinen käsite, joka määrittelee yksilölle yhteisössään annetun arvon.

Kunnia merkitsi antiikin aikana eri kansoille eri asioita. Jotkut pitivät kunnianaan ennen muuta sotaista menestystä ja siihen liittyviä hyveitä, ateenalaiset sen sijaan esimerkiksi sitä, että olivat vapaita ja harrastivat kulttuuria (ks. Vihavainen: Haun ketonen tulokset ).

Keskiajan ritareiden kunniakäsite näyttää alun perin olleen hyvin primitiivinen ja keskittyneen siihen, että he uskalsivat haastaa otteluun kenet tahansa ja myös tekivät sen. Vasta vähitellen öykkäristä tuli jalolla epäitsekkyydellään kunnostautuva hahmo, jonka piirteitä oli ja on yhä myös englantilaisessa gentleman-ihanteessa.

Kunnia merkityksessä gloria (gloire) oli itse asiassa jumalallista ja jos ihminen sai siitä osansa, hänestäkin tuli kuolematon. Ranskan Akatemian jäseniähän nimitetään kuolemattomiksi ja muistan, miten joskus 1960-luvulla saattoi bensiiniasemilta keräillä maan suurmiesten kuvasarjaa, jonka nimikin oli ”Toutes les Gloires de la France”. Siitä taisi Jacques Tati eräässä filmissään laskea leikkiäkin.

Suorin tie kuolemattomuuteen kunnian kautta on yleensä nähty sodassa, jossa tämä maanpäällinen elämä usein on helposti menetettävissä. Niinpä asia on jollakin tavalla korvattava ja se tapahtuu kertomalla ihmiselle, että hänen kunniansa on kuolematon. Tätä korostettiin esimerkiksi japanilaisille kamikaze-lentäjille.

Kunnia on huomattavan irrationaalinen asia ja yleensä sen kohdalla korostetaan, ettei se ole ostettavissa, tai edes rahalla mitattavissa. Kaiken maailman diilit eivät yksinkertaisesti ulotu sen piiriin. Asia tuntuu nyt olevan Euroopalle kovon ajankohtainen.

Venäjän armeijassa oli kunniakäsitteellä aikoinaan tärkeä sija jopa ihan virallisestikin ja sama toki on ollut monissa muissakin armeijoissa. Upseerin tunnuksena oli ”Sielu Jumalalle, sydän naiselle, velvollisuus isänmaalle, kunniaa ei kenellekään” (Душа -Богу, сердце -женщине, долг -отечеству, честь -никому»).

Tämä komeus merkitsi käytännössä muun muassa tietyissä tapauksissa ihan virallisestikin velvollisuutta kaksintaisteluun vielä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Se oli jo arkaaisuudessaan aivan epäeurooppalainen instituutio tuohon aikaan. Venäjälläkin kaksintaistelut olivat aiemmin olleet kiellettyjä.

Nyt sitten kohtaamme täällä pohjolassakin sellaisen kunniakäsitteen, joka on satojen vuosien päässä omasta kulttuuristamme, mutta elää yhä maailman syrjäseuduilla, etenkin vuoristoissa. Se on tuottanut jo esimerkiksi Ruotsissa kulttuurisen mätäpaiseen, joka ilmenee henkirikollisuutena.

Näyttää siltä, että tällaiset ilmiöt ovat hyvin vaikeasti torjuttavissa. Ne lähtevät aivan toiselta arvopohjalta kuin omamme ja viimeistään nyt pitäisi jo jokaiselle olla selvää, ettei ylivertaisena pidetty eurooppalainen kulttuuri ilman muuta, oman paremmuutensa ansiosta tule maahanmuuttajien omaisuudeksi.

Hyviä ja lupaavia esimerkkejä toki on myös nähtävissä. Kunniakulttuurien piirissä ns. suorittavaa työtä pidetään yleensä miehelle ja erityisesti kunnian miehelle eli herrasmiehelle sopimattomana, vaikka meillä on sananpartena, että työ on miehen kunnia.

Niinpä osa primitiivisen kulttuurin piiristä saapuvista maahanmuuttajista ei suostu millään ehdolla tekemään itselleen alentavaksi miellettyä työtä. Mutta varmastikin he ovat vähemmistö. Kun katselee ruokakuskien epäkiitollista ja huonosti palkattua työtä, herättää huomiota, että suurin osa sen tekijöistä on selvästi maahanmuuttajia.

Itse asiassa juuri he erottautuvat sillä, mettä suostuvat tekemään työtä, jota kansasuomalaiset nuoret herrat pitävät ns. paskaduunina ja jossa ei pärjää vetelehtimällä, vaan kovalla työllä.

Se on rohkaiseva merkki ja antaa aihetta toivoa, että kulttuurisen konfliktin pahimmat muodot olisivat meillä vielä vältettävissä, mikäli osaisimme ottaa oppia esimerkiksi Tanskan ja Ruotsin kokemuksista.

Mutta palatakseni kunniaan, se on meilläkin ollut hyvin tärkeä käsite, eikä toki soisi sen kokonaan häviävän tänä diilareiden ja moukkien aikakautenakaan: 

Sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Haittaa kunniasta

 

Haittaa kunniasta

 

Kunnia on vanhentunut käsite. Se kuuluu siihen feodaaliajan perintöön, jonka rippeetkin hävitettiin 1900-luvun totaalisissa sodissa. John Lukacsin kielikuvan mukaan 1900-luvulla oli vielä yksittäisiä henkilöitä, kuten Mannerheim, joille kunnia vielä merkitsi jotakin. Mutta he olivat kuin tuoksu tyhjästä konjakkipullosta. Jalo rypälejuoma oli jo maailmasta hävinnyt, jäljellä oli vain viipyilevä muisto.

No, jossakin päin Eurooppaa on vielä vendetta, venäläisessä varkaiden kulttuurissa ovat sääntönsä ja ”kunniavarkaansa” (вор в законе) ja Suomen romaneilla on väistämissääntönsä. Mutta tässä puhun nyt aikakauden yleisestä muutoksesta sellaisena kuin se koetaan hallitsevan eliitin ja älymystön tasolla.

Nietzsche oli niitä neroja, jotka aistivat uuden aikakauden tulon vapautumisena kaikesta vanhasta. ”Iloisessa tieteessä” hän runoili olevansa huimasti puhaltavan mistral-tuulen veli. Tämä tarkoitti täydellistä vapautta, kaikesta. Kyytiä saivat kaikki perityt ja sovinnaiset arvot ja niiden pöyhkeät kantajat:

Wer nicht tanzen kann mit Winden,
Wer sich wickeln muß mit Binden,
Angebunden, Krüppel-Greis,
Wer da gleicht den Heuchel-Hänsen,
Ehren-Tölpeln, Tugend-Gänsen,
Fort aus unsrem Paradeis!

Kunnia mainittiin tässä pölvästien ominaisuutena, yhdessä nipussa tekopyhyyden ja hyveen kera. Nämä ymmärrettiin nimenomaan siteiksi, jotka estivät tuulena pyörivän tanssin vapautta. Vapaus oli vapautta myös kunniasta.

1900-luvun historiasta sanalle ”kunnia” toki vielä löytyi käyttöä. SS-miesten vyössä oli tunnuslause ”Meine Ehre heisst Treue”. Kunniasta oli tehty pelkkää uskollisuutta, joka vaati toteuttamaan alhaisimmatkin käskyt. Perverssimpää käsitteen rappiota on vaikea kuvitella.

Mutta tämä on totalitarismin yleinen logiikka. Sen perusideana on nimenomaan totaalisuus, kaiken alistaminen Leviathanin edulle. Mikään ei ollut arvokasta itsensä vuoksi, olennaista oli, ketä se palveli ja hyödytti. Yleisinhimillisten arvojen käsite voitiin kokonaan unohtaa.

Sinänsä tämä ei ollut uutta, idean oli muotoillut jo Machiavelli ja sen keksijä oli, ellen erehdy, itse Saatana, vastustaja, jolla oli Jumalan valtakuntaan nähden antagonistinen suhde.

Natsit olivat vapauttaneet itsensä kunniasta. Tämän myös Mannerheim ymmärsi tehtyään heidän kanssaan tuttavuutta. Hän lohdutti itseään sillä, ettei ollut Falkenhorstin kaltaisia tuttavia itse valinnut.

Natsien Ehre uskollisuutena oli koiralle sopiva hyve. Sen kantana on rehellisyys, Ehrlichkeit, joka SS-joukkojen tapauksessa alennettiin sokeaksi kaikenlaisten ylhäältä tulevien käskyjen tottelemiseksi.

Entä miten oli kunnian laita Venäjällä, joka verhoutui Neuvostoliiton valheelliseen kaapuun? Siellä Lenin teki selvää aristokratiasta, jonka rippeet Stalin vielä lopuksi ammutti vuonna 1937. Herrasmiehet, sikäli kuin heitä oli porvareissa, likvidoitiin nälkiinnyttämällä, ampumalla tai ajamalla maanpakoon. He eivät enää olleet uuden yhteiskunnan rakentamisen tiellä.

Totalitarismista Venäjällä ei vapauduttu ennen Neuvostoliiton romahdusta, mutta Stalinin kulttuurinen vastavallankumous palautti paljon sellaista, mistä Lenin oli halunnut päästä eroon. Ehkä kunniankin?

Jossakin määrin näin tapahtui. Venäjän sana tšest (честь) viittaa rehellisyyteen, kuten saksalainen ja ruotsalainen vastineensakin. Kunnia oli Venäjällä ennen vallankumousta ollut selvästi kovemmassa kurssissa kuin Euroopassa yleensä. Kaksintaistelut olivat sen ilmentymä ja Venäjällä ne vuosisadan vaihteessa joka sallittiin upseeriston piirissä, mitä voi pitää uskomattoman arkaaisena politiikkana. Asiaan voi tutustua vaikkapa Aleksandr Kuprinin teoksesta Kaksintaistelu ( Pojedinok).

Upseerien kaksintaistelut saattoivat liittyä ”univormun kunniaan” (tšest mundira) tai sitten banaaleihin naisjuttuihin ja humalaisiin korvapuusteihin. Tässä suhteessa ne ilmeisesti olivat sukua primitiivisten ja traditionaalisten yhteiskuntien niin sanotuille ”kunniamurhille”. Keskeistä oli julkisesti pestä pois häpeän leima, hyvittää loukkaus. 1500-luvun Suomessa tämä asia oli myös hyvin tärkeä, kuten Pentti Renvallin tutkimukset osoittavat.

Nykyään ”kunnianloukkaukset” liitetään useimmiten helppohintaisiin vaatimuksiin, joita maineeltaan epäilyttävät henkilöt esittävän oikeudessa. Lainsäätäjä on näköjään jo ymmärtänyt, että kyseessä on arkaainen jäänne, käsite, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa ja laki on ilmeisesti pian muuttumassa.

Neuvostoliitossa upseerin kunnia käsitteenä ainakin jossain mielessä rehabilitoitiin. ”Kunniatuomioistuimetkin” palautettiin vuonna 1939. ”Kunniasana” ei kuitenkaan sopinut bolsevikille, hänen sanansa oli sen sijaan ”luja” –”tvjordoje slovo kommunista”. Pioneereille ”kunniasana” sen sijaan sopi hyvin –”tšestnoje pionerskoje”.

Mutta pohjimmiltaan totalitaarinen yhteiskunta oli ja pysyi totalitaarisena. Se saattoi vain teeskennellä yleisinhimillisten tai absoluuttisten arvojen kunnioittamista. Viime kädessä sen epäjumala oli puolue, jolla kaikki oli alistettu ja jolla jonka edessä jokaisen oli ”laskettava aseensa”. Puolue on aikamme järki, kunnia ja omatunto (Партия –ум, честь и совесть нашей эпохи), lausahti joskus jo Lenin. Tarkoitus lienee ollut sanoa, että se korvasi nyt nuo vanhentuneet käsitteet. Vaikka länsimaissa ei ollut vastaavaa puoluetta, vapautuminen tuosta taakasta tuskin oli täällä sen vähäisempää.

Kunniassa sanan parhaassa merkityksessä on kuitenkin jotain ylevää, ihailtavaa. Kunnian mies on se, jolle hänen velvollisuutensa ovat tärkeämpiä kuin hänen etunsa ja jolle toisten oikeudet ovat tärkeämpiä kuin hänen omat etunsa. Tämähän sopii myös käsitteeseen ”herrasmies” siinä mielessä, kuin se joskus käsitettiin.

Tietenkin ”kunnia” on saattanut tarkoittaa ja pyhittää myös monia mielettömyyksiä, kohtuuttomuuksia, raakalaisuuksia ja niin edelleen. Sen tärkeä merkitys on joka tapauksessa myös itserajoitus, voitto omista henkilökohtaisista pyyteistä, korkeamman periaatteen hyväksi. Ja tämä periaate oli ihmisen itse vapaasti ja omasta tahdostaan valitsema ja kunnioittama –ei mikään suuri ja mahtava Puolue tai SS, joiden turviin voitiin hiipiä. Sellaisen edessä oli joskus tapana ottaa hattu päästä. Enäähän sitä ei oteta muualla kuin haudalla.

Sille, joka ammentaa ymmärryksensä tästä elämästä poststrukturalistien, totalitaristien ja yleensä kelmien ajatuksenkuluja seuraten, ”kunnia” on naurettava käsite. Sellainen ihminen osaa kysyä vain: ”Mitä hyötyä siitä on?” Vastaus kuuluu –ei mitään. Siitä on vain haittaa eläimellisyytensä löytäneelle ihmiselle ja hänen itsetoteutukselleen.

 

Murhaajien alakulttuuri

 

Jauhojengin hankkijaketju

 

Evin Cetin, Jens Liljestrand, Jengisotien kasvot. Into 2025, 215 s.

 

Tämän kirjan nimi on oikeastaan hieman harhanjohtava. Itse jengeistä sosiaalisina yksikköinä ja niiden sisäisestä rakenteesta ja dynamiikasta se ei kerro oikeastaan mitään. Ehkä ne ovatkin niin primitiivisiä, ettei niistä oikeastaan ole kerrottavaa.

Sitäkin enemmän se kertoo noista ”kasvoista” eli siitä, millaista ruotsalaisten lähiöiden huumediileriden elämä on. Noiden herrojen ympärille ne jengit rakentuvat.

Senhän me jo tunnemmekin myös täkäläisistä tiedotusvälineistä: nuoret miehet tappavat toisiaan ”osana arkipäivää” ja käyttävät huumebisneksissään ja jopa väkivaltarikoksissan ”lapsisotilaita”. Nuorimmat mukana olijat ovat kahdeksanvuotiaita ja tappajiksi valikoidaan sellaisia, jotka saavat ikänsä takia pienen tuomion.

Neljä vuotta nuorisovankilassa ei ole hullumpi korvaus kovasta nimestä, jolla on yhtä paljon käyttöä kuin aikoinaan keskiaikaisella ritarilla omassa ympäristössään.

Koko systeemin sosiaalipsykologinen perusta on kunniakulttuuri. Kyseessä on narsistinen käyttäytymiskoodi, jossa nuori herra katsoo jokaisen velvollisuudeksi pelätä ja kunnioittaa häntä ja ellei niin tapahdu, määrää tuolle niskoittelijalle vaikkapa ”sakkoja” vääränlaisesta katsomisesta.

Nöyryyttäminen on narsistisen kingin tapa kohottaa kunniaansa, kuten tiedämme jo omastakin maastamme. Itse hän ei puolestaan siedä tönäisyäkään, vaan saattaa jopa ampua sellaisen takia.

Tämä muistuttaa suuresti sitä tšetšeenien kunniakoodia, josta takavuosina saimme paljon lukea, kun kourallinen tšetšeenejä valtasi Moskovan alamaailman (ks. Vihavainen: Haun sankarien kansa tulokset ).

Tšetšeenien traditiot tulivat kuitenkin vuorilta ja niissä keskeistä osaa näyttelivät klaanien (tejp) suhteet, joiden ytimessä oli verikostovelvollisuus.

Verikostossa jokaista klaanin jäsentä suojeli koko hänen sukunsa, joka toisaalta myös joutui kokonaisuutena ottamaan vastaan loukkaukset: jos joku klaanin jäsenistä tapettiin, voitiin asia kostaa tappajan klaanin kenelle tahansa jäsenelle, ei suinkaan välttämättä itse tappajalle. Kostovelvollisuus säilyi seitsemän sukupolvea.

Ruotsin lähiöissä rikollismaailman ”lait” näyttävät olevan erilaisia. Suvuilla tai klaaneilla ei ainakaan tämän kirjan perusteella ole niissä mitään osaa ja kaikki näyttää liittyvän tämän tai tuon kingin omaan ”kunniaan”.

Kunnia ymmärretään, paitsi loukkaamattomuutena, myös siten, ettei kingiksi pyrkivän sovi tehdä tavallista työtä toisten komennettavana, edes oman isänsä alaisena. On myös hirvittävän noloa, jos joutuu kävelemään supermarketista ostetuissa kengissä.

Kingit näyttävät myös pärjänneen koulussa huonosti ja jopa ruotsin taito voi olla heikko, mitä henkilö ei tosin itse usko. Ulkopuolisen on joka tapauksessa vaikea uskoa sitä varsinaisesti hyväksi, mikäli henkilö ei ole koskaan lukenut mitään ja keskittyy sen sijaan katselemaan jotakin netflixiä. Epäilemättä hänen maailmansa rajat ovat enemmän tai vähemmän myös hänen kielensä rajat.

Tässä kirjassa on haastateltu useita tämän väkivaltaisen lähiömaailman nuorukaisia ja paria naistakin. Kaiken keskiössä ovat huumeet. Jauhojengi, joka juhlii Stureplanilla, hankkii lähiöjengeiltä laittomat huumeensa, joista maksetaan valtavaa ylihintaa. Rikollisille se tarjoaa helppoa rahaa, eikä houkutusta useinkaan voi vastustaa.

Silmiinpistävä on maininta lähiöiden köyhyydestä ja kurjuudesta ja jopa huonosta asumistasosta. Tästä näyttää seuranneen jonkinlainen katkeruus: miksi meille ei anneta parempaa, kun ”valkoisilla” on kaikki? Se, että nuo ”valkoiset” ovat koko ikänsä tehneet töitä ja säästäneet saadakseen edes jonkun vanhan, ahtaan asunnon, ei kiinnosta, joka tapauksessa oma ympäristö koetaan köyhäksi ja arvonanto heikoksi.

”Valkoinen maailma”, jota termiä kantaruotsalaisista käytetään, on erillään lähiömaailmasta, jossa niinikään ollaan tämän kirjan  puitteissa yleensä ”valkoisia”, mutta kuitenkin muslimeja, jotka eivät jaa samoja arvoja kantaväestön kanssa.

Kirjassa puhutaan myös mahdottomuudesta saada töitä, mikä ihmetyttää Ruotsin vähäisen työttömyyden huomioiden. Toki rikosrekisteri aiheuttaa hankaluuksia, mitä ei pitäisi ihmetellä.

Kotimaassaan näiden maahanmuuttajien perheet ovat eläneet kunniallista elämää ja jossakin tapauksessa jenginuori onkin lähetetty takaisin kotimaahansa käymään koraanikoulua, mutta on palannut sieltä entistä vaikeampana tapauksena.

Lähiöitä ei yleensä vielä pidetä slummeina samassa mielessä kuin esimerkiksi Ranskan esikaupunkeja (faubourg). Niissä toimivat joka tapauksessa samat lainomaisuudet koskien paikallista alakulttuuria ja sitä periaatetta, etteivät siellä päde valtakunnan lait, vaan kingien omat säännöt. Viranomaisten puoleen ei käännytä koskaan, se olisi petos koko yhteisöä kohtaan.

Omat lait pätevät myös vankiloissa, jonne toimitetaan huumeita ja joissa istuvalle jengit jopa maksavat ”palkkaa”. Vankilassa syntyy todella lujia veljesyhteisöjä ja koko systeemi näyttää saaneen vankilan yhdeksi tukipylvääkseen. Joku on kuvannut vankilavuosiaan todella hienoksi ajaksi.

Theodor Dalrymple (ks. Vihavainen: Haun dalrymple tulokset ) on katsonut, että nimenomaan slummipsykolgia on se, joka vasta luo slummin. Kun se pääsee vallalle, ei slummista suinkaan enää pyritä pois, vaan sitä ylläpidetään kaikin keinoin. Tuloksena on rikollinen rinnakkaisyhteiskunta, jolle ei yksinkertaisestivoi mitään.

Meillähän ei vielä aivan hiljattain ollut noita jengejä ja sellaisiin viittaamistakin pidettiin epäkorrektina ja kukaties peräti liberaalia maahanmuuttopolitiikkaamme kyseenalaistavana. Nyt niitä sitten on, minkä ei pitäisi olla suurikaan yllätys. Mikäli tehdään samoin kuin Ruotsissa, saadaan todennäköisesti myös samanlaiset seuraukset.

Tässä kirjassa vastuuta tuosta ruotsalaisen yhteiskunnan mätäpaiseesta vieritetään ns. jauhojengeille: me teemme sitä pakosta, he tekevät sitä huvikseen.

Kenen syy, yksi myy, toinen sitten ostaa, kysyi joku suomalainen laulaja joskus. Mutta tarjontako se luo kysynnän vai päinvastoin? Jos jengi yksinkertaisesti lopettaisi sen jauhottelunsa, lopahtaisi myös noiden toisten jengien bisnes.

Tällaisen odottaminen olisi kuitenkin epärealistista. Jauhon vetäminen on yksinkertaisesti coolia ja sitä kuulemma tekevät jo ikääntyneet perheenäiditkin, politiikan eturintamasta nyt puhumatta.

 Mikäli halutaan välttää nuo Ruotsin nykyiset ongelmat, on syytä ennen muuta panostaa siihen, ettei maahan haalita sellaista liikaväestöä, jolle ei riitä töitä ja jonka sallitaan asettua omiksi yhteisöikseen ja muodostaa oma alakulttuurinsa.

Tämän kirjan toinen kirjoittaja on myös maahanmuuttaja, mutta sellainen, joka heti integroitui. Se johtui siitä, että hän sai jo lapsesta saakka päästä ruotsalaiseen ympäristöön ja omaksua sen arvot ja elämäntavan.

Sellanen on mahdollista vain, jos muualta tulevien lukumäärää ei missään vaiheessa päästetä kasvamaan yli sellaisen rajan, joka mahdollistaa kaikille tulijoille samanlaisen integroitumisen kantakansallisuutta edustavan enemmistön keskuudessa.

Vai onko sekään enää mahdollista?

Eteläisen naapurimme vapautuminen

 

Viron itsenäistymisen ihme

 

Kulle Raig, Pitkä matka lähelle, Naapuriksi vapaa Viro. K&K kirjastus  2011, 316 s.

 

Jälkikäteen kaikki tässä maailmassa näyttää selvältä. Neuvostoliitto tietenkin hajosi, koska sen piti hajota, eivätkä Neuvostoliiton tasavallat tietenkään jääneet Venäjän yhteyteen, koska ne eivät jääneet.

Kaikki olisi kuitenkin voinut käydä toisin. Mieleeni jäivät virolaisen historioitsijan sanat noin vuodelta 1990: ”kaikki hokevat nyt taas kerran ’kansojen kevättä’. Se, joka tuntee historiaa, tietää, että veri vuotaa vielä”.

Vuotihan sitä, mutta olosuhteisiin katsoen sentään uskomattoman vähän. Venäjä suostui todella Neuvostoliiton rauhanomaiseen hajottamiseen ja miehitysjoukkojen vetämiseen takaisin, mutta ei se mikään itsestäänselvyys ollut.

Viron, Latvian ja Liettuan maantieteellinen, etten sanoisi geopoliittinen asema on niiden kannalta hyvin epäkiitollinen ja Suomenkin asema on vain vähän parempi. Voimakeinoin mikään näistä maista ei voi paljoakaan saavuttaa ja voidaan hyvin lähteä siitä, ettei Venäjä ole koskaan niin heikko, ettei se niille pärjäisi. Näinhän venäläiset suomalaisillekin vakuuttivat ennen vuotta 1917.

Perestroika ja ”uusi ajattelu” antoivat kuitenkin myös virolaisille toivoa. Vielä 1980-luvulla ajatus rajoitetustakin itsenäisyydestä näytti kuitenkin realistien keskuudessa utopialta.

Muuan ulkovirolainen tutkija, muistaakseni Rein Taagepera esitti kuitenkin jo silloin rohkean skenaarion: saattaisi käydä niin, että Venäjä joutuisi pahaan konfliktiin Ukrainan kanssa. Ulkovallat eivät voisi väliintuloa tähän juridisesti sisäiseen kysymykseen ajatellakaan, mutta osoittaakseen uutta liberaalisuuttaan Neuvostoliitto voisi sallia Baltian maiden ”suomettuneen” itsenäisyyden, mikä voisi merkitä hyvinkin täydellistä itsemääräämisoikeutta.

Juuri tuollaisessa tilanteessa, Euroopan kohistessa Puolan kapinan verisestä tukahduttamisesta, Suomen suuriruhtinaskunta oli vuonna 1863 saanut hämmästyttävästi lisää uusia oikeuksia, valtiopäivätoiminnan alkamista myöten. Ruotsinkielisten kiusaksi saatiin myös kielimanifesti.

Mutta tämä oli vain spekulaatiota. Siitä huolimatta siinä todisteltiin, ettei itsenäisyyskään olisi mahdotonta. Usko jonkinlaisen uuden, virolaisen Viron syntyyn oli joka tapauksessa olemassa ja se vahvistui vahvistumistaan.

Viro, Latvia ja Liettua olivat niitä neuvostotasavaltoja, joissa tietoisuus siitä, että ne oli vastoin kansan tahtoa miehitetty, säilyi koko ajan elävänä. Sieltä myös alkoi koko Neuvostoliiton hajoamisen prosessi, jolle maan perustuslaki itse asiassa tarjosi täyden vapauden, vaikka siihen ei kukaan uskonutkaan. Silti se oli perustuslakiin kirjoitettu.

Sivumennen sanoen, tuo käsitys Viron virallisen historian valheellisuudesta ei olut ulkomaillakaan itsestäänselvyys. Jopa Ruotsin ulkoministeri kieltäytyi hyväksymästä sitä tulkintaa, että Viro olisi miehitetty. Itsehän se oli pyytänyt lupaa päästä Neuvostotasavaltojen liiton jäseneksi ja kaikki oli hoidettu täysin laillisesti ja ilman väkivaltaa.

Joka tapauksessa Viron kansallinen liike alkoi näkyä jo 1980-luvun alussa, siis ennen perestroikaa. Maa oli venäläistynyt erittäin nopeasti ja Virosa kuten Latviassa kantakansallisuus oli jo joutumassa vähemmistöksi. Väestönvaihtoa voidaan verrata nykyiseen eurooppalaisten maiden kehitykseen, paitsi että se oli vieläkin nopeampaa.

Mikseivät sitten venäläiset olisi saaneet tulla Virossa enemmistöksi? Oliko kyseessä jokin primitiivinen  kansallisuusviha (”rasismi”), jollaisesta sivistyneiden ihmisten oli pysyttävä kaukana vai oliko virolaisilla legitiimi oikeus odottaa, että heidän maansa pysyisi virolaisena?

En ryhdy vastaamaan tähän kysymykseen, joka on mutatis mutandis aktuaalinen nyt koko Euroopassa. Ellei ihminen halua ymmärtää asiaa, hänelle on turha puhua mitään.

Sellaisia ihmisiäkin oli ja Viroon heitä tuli katsottaviksi Suomesta. Kirjoittaja kuvailee sitä järkytystä, jonka hänelle tuotti kohtaaminen taistolaisen, eli siis ihan oikean, uskovaisen kommunistin kanssa. Virossa kommunisteja oli tietysti paljonkin, mutta erona oli, etteivät he olleet idiootteja, vaan ymmärsivät, mitä ympärillään näkivät.

Joka tapauksessa siis Viro kulki aivan vapautumisen eturintamassa ja todella pyrki sellaiseen mitä realistit yleensä pitivät mahdottomana. Mahdollisen ja mahdottoman välinen rajakin  siirtyi sitten perestroikan aikana jatkuvasti ja kun niin sanotun poikkeustilakomitean kaappausyritys tapahtui, osatiin välittömästi tarttua hetkeen kiinni.

Kirjassa selostetaan kiinnostavasti kaikkia niitä vaiheita ja ongelmia, jotka virolaisten patrioottien ja suvereenisuuden pioneerien tielle tulivat. Sivumennen sanoen, suhde venäläisiin näyttää pysyneen yleensä hyvänä Esimerkiksi silloin kun itsenäisen Viron rajamuodollisuuksia järjesteltiin, venäläiset jopa tarjosivat apua puolestaan.

Ratkaisevan tärkeää taustatukea saatiin myös Boris Jeltsiniltä, jonka johdolla Venäjäkin ”itsenäistyi” Neuvostoliitosta. Jeltsinhän kehotti tasavaltoja ”ottamaan suvereenisuutta” niin paljon kuin pystyvät. Tässä oli kysymys taistelusta Neuvostoliiton valtioelimiä vastaan ja samoin kuin Lenin hamusi liittolaisia, esimerkiksi Suomea, väliaikaista hallitusta vastaan, haali Jeltsin tasavallat puolelleen taistelussa Gorbatšovia vastaan.

Suurelta osalta kirja kertoo Suomesta, siitä, miten kirjoittaja ja muutkin virolaiset patriootit toimivat maassamme, miten virallinen Suomi suhtautui virolaisten pyrkimyksiin ja miten Viron ulkomaista edustusta järjesteltiin Aluksi oli vain pikkuruisessa huoneessa toiminut Neuvostoliitosta riippumaton kulttuuripiste, jota tämän kirjan kirjoittaja hoiti.

Suurena ongelma oli se köyhyys, johon Neuvostoliiton talouden  romahdus oli myös Viron ajanut, mutta sen vaikutuksia lievensivät jopa Suomen pankilta saadut lainat ja lahjoitukset, joita lukemattomat estofiilit järjestivät.

Olen joskus sanonut, ettei mikään kansa anna anteeksi sitä, että sitä joskus autetaan hädässä ja se joutuu pyytäjän asemaan. Ruotsi meni tavattomiin uhrauksiin sekä valtiona että vapaaehtisin voimin auttaessaan talvisodan aikana ja sen jälkeenkin Suomea ja siitä kiitokseksi alettiin sitä lähes välittömästi arvostella siitä, ettei se sallinut liittoutuneiden apuretkikunnan tuloa alueelleen (mikä olisi tarkoittanut sotaa Saksan kasa) tai jopa liittynyt sotaan Suomen puolelle Neuvostoliittoa vastaan.

Mitään kaunaa siitä, että presidentti Koivisto oli kovin hidas tunnustamaan itsenäistä Viroa, ei tästä kirjasta voi havaita. Toki innokkaamminkin olisi voinut toimia, mutta Koivisto oli tietenkin  valittu hoitamaan Suomen eikä minkään muun maan etuja, eikä kukaan tuolloin vielä tiennyt, mihin kehitys oli johtava.

Joka tapauksessa Suomen apu Virolle sen jälleensyntymisessä oli korvaamatonta tai ainakin suurta. Toki Latvia jäi sellaista vaille, mutta itsenäistyi sekin. Ei kuitenkaan pidä tehdä asiasta hätäisiä johtopäätöksiä siitä, että kaikki joka tapauksessa olisi mennyt ihan mukavasti, vaikka kukaan ei olisi todella mitään yrittänyt.

Viron uuden itsenäistymisen vuodet olivat kiihkeätä aikaa, jolloin virolaiset entusiastit tekivät kaikkensa isänmaansa puolesta ja myös saavuttivat sen, mitä tavoittelivat. Suomalaisten esrofiilien myötävaikutusta ei ole tässä väheksyttävä ja heidän nimensä tässä kirjassa ovat tavallaan kunniataululla.

Kirja on kirjoitettu vasta jonkin aikaa tapahtuneen jälkeen, mutta sen intelligentti kirjoittaja on ollut aitiopaikalla, aivan tapahtumien keskellä ja kirjan eetos on himaani eikä demonisoi mitään osapuolta.

Tällaisilla kirjoilla on pysyvä arvo ja tähänkin tullaan varmasti palaamaan vielä monta kertaa, toivottavasti silloin syynä ei ole mikään kriisi tai vihamielinen hyökkäys.

Militantti tyhmyys

 

Osattomien kapina

 

Eilisessä blogissa oli puhetta fourierismista, joka halusi onnellistuttaa ihmiskuntaa tavallaan suorinta tietä, tyydyttämällä sen tarpeet, sen sijaan että olisi keskittynyt tasaamaan olemassa olevaa ja vastaisuudessa tulevaa omaisuutta ja tuloja, jotka nyt ovat vain mutkan kautta suhteessa tarpeiden tyydytykseen ja onnellisuuteen.

Ihmisen perustarpeet ovat lopultakin hyvin rajalliset ja yksinkertaiset ja niistä on tehty luetteloita ja hierarkioita, joita ei tässä toisteta. Yksi keskeisistä on joka tapauksessa sosiaalisen arvostuksen kaipuu ja toinen on sellainen läheisyyden kaipuu, joka ilmenee sukupuolivietissä.

Falanstereissa nämä piti tyydytettämän maksimaalisesti ja se tietenkin edellytti tiettyä epäitsekkyyttä. Etenkin naisilla oli ja on jo luonnon järjestyksen takia taipumus hylkiä suurinta osaa hellyyttä tarvitsevista tarjokkaista ja keskittyä sen sijaan oman nautintonsa tavoittelemiseen.

En ole ihan varma, miten Fourier kuvitteli tämän ongelman psykologisella tasolla voittavansa, mutta yleensähän radikaalit kuvittelevat, että heidän mainiot ajatuksensa saavat toteutuessaan aina suurten joukkojen kannatuksen ja sosiaalinen paine muuttaa ihmisen. Ihmisen psykologian oli määrä myös falansterielämässä muuttua.

Niinhän sen kuviteltiin sosialistisessa järjestelmässäkin muuttuvan ja tuskinpa ihan turhaan kuviteltiinkaan. Joka tapauksessa malttamaton, kaikkivoipa ja kaikkiviisas puolue saattoi koska tahansa tarvittaessa julistaa. että suuri muutos oli tapahtunut, vaikka ei olisikaan.

Niinhän Stalin jo 1930-luvun jälkipuoliskolla (1935ja1936) julisti, että sosialistinen järjestelmä oli jo hävittänyt yksityisomistuksellisen psykologian ja kansalliset ennakkoluulot. Voitiin siis lakata hyysäämästä kansallisia vähemmistöjä isovenäläisen enemmistön kustannuksella.

Muuan toinen tärkeä asia oli muuttunut jo 1930-luvun alussa, itse asiassa jo ensimmäisen viisivuotissuunnitelman loppumetreillä: intelligentsija ei enää ollut kansasta erillinen etuoikeutettujen luokka, jota sopi vihata ja halveksia. Nyt se oli saanut aivan toisenlaisen luonteen ja sitä oli alettava kunnioittaa.

Tosiasiahan oli ja on, että henkinen suorityskyky jakaantuu kaikissa populaatioissa epätasaisesti. Ennen maailmassa, jossa suuri enemmistö jäi vaille mahdollisuutta kehittää esimerkiksi kykyään abstraktiin ajatteluun, saattoi kouluttamattoman rahvaan ja älymystön välinen kuilu kasvaa ylittämättömäksi.

Kyseessä oli kaksi ryhmää, jotka itse siassa puhuivat ja ajattelivat eri käsitteillä ja siis kielillä. Sitä paitsi toinen niistä teki kevyttä ja miellyttävää työtä ja nautti samaan aikaan suutta palkkaa, kun taas toinen sai osakseen kurjimmat, likaisimmat ja raskaimmat työt ja niistä ala-arvoisen korvauksen.

Missään tasa-arvoa tavoittelevassa utopiassa asiat eivät yksinkertaisesti saaneet olla niin ja sangen ymmärrettävästi syntyi sellainen liikekin, joka hyökkäsi älymystöä vastaan. Tietyin varauksin voidaan puhua tyhmien kapinasta ja siinä visioitiin jo avointa väkivaltaa älymystöä vastaan ja typeryyden nostamista ihanteeksi.

Tästä olen joskus blogannutkin ja panenpa blogin tähän uusintana:

 

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Kuilun tasoittajat

Mahajevilaisuus ennen ja nyt

 

Neuvostoliiton aatehistoriaan kuuluu myös ilmiö nimeltä mahajevilaisuus. Vjatšeslav Mahajev eli oikeastaan Jan Vaclav Machaiski oli puolalainen anarkisti, joka katsoi, että työväenluokan sortajiin kuului koko älymystö, myös vallankumouksellinen intelligentsija, joka proletariaatin oli likvidoitava vapautuakseen.

Itse asiassa tuollaiset näkemykset olivat vallankumouksellisella Venäjällä ja myös bolševikkien piirissä hyvinkin yleisiä niin vallankumouksen aikana kuin vielä 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa. On tunnettua, että vallankumouksen aikoihin ja vielä sen jälkeen oli vaarallista käyttää lierihattua ja silmälaseja, intelligentin tunnuksia. Myös Lenin vaihtoi lippalakkiin.

Älymystöä vastaan käytännössä usutettiin muuta kansaa aina 1930-luvulle saakka. Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana lanseerattiin suuri insinöörien (insinööri-tuholaisten) vastainen kampanja, mutta heti sen jälkeen mahajevilaisuutta alettiin juuria kovalla kädellä.

Vanha intelligentsija oli tosiaan kelvotonta, todettiin, mutta 1930-luvulla koko tuo ryhmä oli jo muuttunut ja oli nyt enimmäkseen lähtöisin työtätekevistä luokista, mikä määräsi sen uudenlaisen tajunnan. Intelligentsija ei sitä paitsi ollut yhteiskuntaluokka, vaan kerrostuma, prosloika, valisti Stalin niitä, jotka eivät ymmärtäneet. Intelligentsijan syrjiminen ei ainoastaan ollut väärin, vaan jopa häpeällistä: älymystöä ei suinkaan pitänyt likvidoida vaan kaikkien piti itse tulla sen kaltaisiksi.

Tämä oli siis sitä viisautta, johon oli päädytty puolentoista vuosikymmenen sortopolitiikan jälkeen. Älymystöä tosiaan tarvittiin. Traktorit, laivat ja lentokoneet olivat toki työläisten luomia, mutta eivät ne syntyneet ilman insinöörien apua.

Kysymys ihmisen luokka-asemasta oli Neuvostoliitossa hyvin tärkeä. Heti vallankumouksen jälkeen todellisia työläisiä Marxin ja Engelsin mielessä oli koko maan asukkaista vain muutama prosentti: aluksi ei edes kahta miljoonaa maassa, jonka asukasluku läheni kahtasataa miljoonaa…

Niinpä työläisten (рабочий) joukkoa täydennettiin työtätekevien (трудящихся) massoilla. Talonpoikien suuri enemmistö sentään teki itse työnsä pelloillaan eikä siis kuulunut riistäjiin, vaan työtätekeviin, niin pikkuporvarillista kuin se olikin psykologialtaan.

Voitiin siis joka tapauksessa ajatella, että työläisten ja sen pienen etujoukon (bolševikit) johtamana tämä työtätekevien ja aivan erityisesti köyhien talonpoikien joukko muodosti yhteisen armeijan, jolla johtavan etujoukon ansiosta oli proletaarinen tai sitä vastaava tajunta. Tärkeintä oli, ettei talonpoikia eli kansan valtavaa enemmistöä päästetty päättämään asioista.

Riistäjäluokat oli Venäjältä hävitetty jo vallankumouksessa, mutta oli syytä epäillä, että niistä peräisin olevien ihmisyksilöiden tajuntaa määräsivät yhä vihamielisten luokkien ideologiset lähtökohdat. Kyseessä olivat niin sanotut menneisyyden jäänteet, jotka pyhien kirjoitusten mukaan vasta pikkuhiljaa häviäisivät ja antaisivat tilaa uudelle, sosialistisen yhteiskunnan realiteetteja heijastelevalle tajunnalle.

Kun vielä muistettiin Marxin periaate, jonka mukaan vapaus oli välttämättömyyden hyväksymistä, oli tie auki rajattomaan onneen: ihminen, joka tilansa oikein ymmärsi, tiesi sosialismissa olevansa parhaassa mahdollisessa maailmassa ja siis onnellinen. Se, joka kantoi mukanaan menneen yhteiskunnan arvoja, saattoi toki kokea olevansa jopa onneton, mutta sellaisten piti vähentymän ja edellisten enentymän.

Uusi neuvostointelligentsija joka tapauksessa ansaitsi kaikkien arvostuksen ja jokaisen tuli ymmärtää, että sen jäsenillä tulikin olla paremmat olosuhteet kuin työläisillä, vaikka jälkimmäiset olivat yhteiskunnan tärkein ja hallitseva ryhmä.

Mikäli proletaarit joka tapauksessa ilmitoivat mahajevilaisia näkemyksiään siitä, että kaikki herrat sortavat ja laiskottelevat ja vielä katsovat pitkin nenänvartta, voitiin työväenluokan tiedostavan etujoukon taholta (pääsihteeri) kertoa heille, että tulkinta oli yksinkertaisesti väärä. Siltä varalta, ettei puolueen ja sen pääsihteerin arvovaltaista tulkintaa otettaisi vakavasti, oli käytettävissä kokonainen turvallisuuselinten armeija.

Proletaarien, tuon ihmiskunnan edistyksen etujoukon suuri ansio muuhun ihmiskuntaan nähden oli heidän aivan erikoislaatuinen tajuntansa, jota määräsivät objektiiviset tuotantosuhteet, jotka suorastaan pakottivat heidät edistyksen etujoukoksi.

Ihmeellistä, mutta ei suinkaan odottamatonta oli, että Marx ja Engels havaitsivat aitojen proletaarien olevan myös klassisten hyveiden mallikelpoisia edustajia (ks. esim. Louis Napoleonin Brumaire-kuun 18. päivä).

Sortajaluokat ja niitä myötäilevä lahjottu ryysyköyhälistö sen sijaan olivat molemmat moraalisesti kelvotonta ja turmeltunutta ainesta.

Neuvostoliiton ideologinen uskottavuus nojasi sekä häikäilemättömään mahtivaltioon että totalitaariseen järjestelmään. Täysin normaali ihminen ei ryhtynyt haastamaan sellaista koneistoa edes ajatuksissaan ennen kuin sen rappion merkit olivat kyllin selvät ja tieto muista maailmoista tavoitti kansanjoukot tai ainakin älymystön.

Mutta entäpä tämä mahajevilaisuus, josta aluksi puhuttiin. Säilyikö sen ituja kansan keskuudessa huolimatta siitä, että se oli Stalinin aikana jyrkästi tuomittu? Entä esiintyykö sitä nykyään Venäjällä tai muualla, vaikkapa meillä?

Luulen, että kyseessä on perusteiltaan tuo sama ilmiö, joka meillä tunnetaan nimellä herraviha ja joka on enemmän tai vähemmän ikiaikainen. Intelligentsijan (sanan neuvostoliittolaisessa mielessä) ja raa’an työn tekijöiden eli suoritusportaan välillä on yleensä aina ollut jonkinlainen kuilu.

Silloin kun tähän liittyi suuri elintason ja sivistystason ero, tuo kuilu oli varsin syväkin. Joskus 100-150 vuotta sitten sillä oli hyvin suuri merkitys, minkä voi havaita sen ajan kirjallisuudestakin, esimerkiksi Arvid Järnefeltiltä. Se näkyy myös Maksim Gorkin ja Leo Tolstoin romaaneissa.

 Nykyäänhän se on monissa länsimaissa jo hyvin matala ja täällä pohjoismaisen sosialismin maissa on täysin mahdollista olla sitä lainkaan huomaamatta.

Nykyään tuntuu huvittavalta ajatella, että Suomessakin jotkut ”kansaan menijät” vielä niin äskettäin kuin1960-luvulla saattoivat polttaa ylioppilaslakkinsa, jota pidettiin eriarvoisuuden symbolina.

Niin sanottu kansaan meneminen oli Venäjällä saanut suuret mittasuhteet ylioppilaiden keskuudessa 1860-70-luvuilla ja vastaava ilmiö oli voitu havaita meilläkin, joskaan siihen ei täällä kuulunut vallankumouksellisuutta. Ideana oli joka tapauksessa astua alas korkeuksista ja mennä palvelemaan sorrettua kansaa.

Siihen aikaan kuilu herrojen ja rahvaan välillä oli hyvin todellinen ja jälkimmäisen piirissä kyti selkeä luokkatietoinen herraviha. Arvid Järnefeltin romaanissa Veljekset tästä esitetään selkeä esimerkki, kun veli Gabrielin lemmitty Ingrid kieltää sulhastaan ehdottomasti opiskelemasta insinööriksi. Veturinkuljettajan ammatti sen sijaan sopii päämääräksi, sillä sen harjoittaja ei kuulu tuohon vihattuun sivistyneistöön.

Sadassa vuodessa suomalainen yhteiskunta on perusteellisesti muuttunut ja meillä vanhoista yhteiskunnallisista jakolinjoista on yleensä jäljellä korkeintaan muisto vain. Ne ovat asioita, joihin voidaan viitata yhtä leikillisesti kuin vaikkapa heimoeroihin, todellista erottavaa kuilua ne eivät muodosta.

Monessa maassa asiat ovat toisin. Yhdysvaltain tapaisissa maissa, joissa on laaja slummikulttuuri, erottuvat tietyt ryhmät yhä toisistaan hyvin monella tavalla. Kyseessä ei ole vain tulotaso tai varallisuus, vaan myös elämänmuoto ja tavoitteet, sivistystaso, tapa puhua ja ajatella ja usein vielä ihonvärikin.

Kyseessä on alemman ja ylemmän kehitystason välinen ero, jota monet herkkätuntoiset nuoret ymmärrettävästi pitävät sallimattomana ja yrittävät taas kerran luoda umpeen tuota todellista kuilua lähentymällä vähäosaisia ja selittämällä heidän ongelmansa muiden syyksi, olipa asiassa perää tai ei.

Meillä on jo lakattu polttamasta ylioppilaslakkeja. Moinen touhu näyttäisi jo todella koomiselta. Itse asiassa omasta maastamme ei enää voi löytää sellaista kansaa, jonka pariin älymystön edustaja voisi alentuvasti astua korkeuksistaan ja niinpä tuollaisia ryhmiä on nyt etsitty ulkomailta, jopa peräti Yhdysvalloista, kuten taannoisessa BLM-liikkeessä.

No, eipähän asiassa mitään uutta ole. Toki asiaan aiemmin liittyi yritys ratkaista hyvin vakavia ongelmia, kun se taas nyt on puhtaasti symbolista korviketoimintaa, anti-intellektualismia vailla asiallista sisältöä.

 

 

Tarpeiden vallankumous

 

Kun kommunistit vielä olivat kommunisteja

 

Frank E. Manuel, The Prophets of Paris. Turgot, Condorcet, Saint-Simon, Fourier and Comte. Harper Torchbooks 1965, 347 s.

 

Moni näyttää aina hämmästyvän, kun puhutaan ”kommunisteista” ennen vuotta 1918,jolloin Leninin ehdotuksesta Venäjän bolševikit omaksuivat tuon nimen.

Itse asiassa nimenomaan tuo Leninin idea merkitsi palaamista vanhaan, lähes sadan vuoden takaiseen aikaan ja sen aatemaailmaan. Samaa jankutti koko hänen ajattelunsa. Koko totuus oli siellä sanottu ja kestäisi ikuisesti.

Kommunismi (lat. communis – yhteinen) oli 1800-luvun alussa ja vielä puolivälissäkin yleinen termi, jolla viitattiin niihin, jotka pitivät yhteistaloutta ja yhteistä elämää ”kommuunissa” ihanteenaan. Myös Marxin ja Engelsin vuonna 1848 julkaiseman pamfletin nimi oli ”Kommunistisen puolueen manifesti”. Ei siis ”Kommunistinen manifesti”. Pikku puoluekin oli olemassa.

Tässäkin nimiasiassa vuonna 1918 Lenin korosti paluuta vanhaan ja ikuisesti ”oikeaan” oppiin, jota kaiken maailman revisionistit olivat väärentäneet. Nimenmuutos aiheutti pilkkaa ja hilpeyttä ja sen katsottiin taas kerran todistavan, että bolševikit olivat lopullisesti hylänneet tieteellisen sosialistisen (lat.socius -yhteinen) ajattelun ja palanneet utopistikommunistien lahkoksi.

Osittainhan niin olikin ja bolševikit todella suunnittelivat vakavissaan koko Venäjän muuttamista suureksi kommuunien yhteisöksi. Kommuuni oli myös kollektiivitalouden korkein muoto ja kollektivisoinnin alkaessa syksyllä 1929 määrättiin, että neljäsosan kolhooseista piti olla jo ”korkeinta muotoa” eli kommuuneja, joissa vallitsisi täydellinen tasanjako eikä mitään henkilökohtaista taloutta saisi kenellekään olla.

Kuten tunnettua, takapotku tuli välittömästi ja jo heti vuoden 1930 alussa Stalin perui pyhät sanansa ja otti aivan uuden suunnan. Kommuuneja kiellettiin enää perustamasta ja tasajakoa pilkattiin ”antimarxilaisena pikkuporvarillisuutena”.

Siitä lähtien bolševikkien ideologia, josta sittemmin alettiin käyttää nimitystä reaalisosialismi, ei enää ollut kommunismia sanan vanhassa ja perinteisessä mielessä. Tosin ajatusta heräteltiin uudelleen, kun aloitettiin suuri ”Kommunismin rakentamisen ohjelma” vuonna1961.

Toki kommunismikin jo aikoinaan oli esiintynyt monessa erilaisessa hahmossa. Kuuluisimpiin sen teoreetikkoihin kuului joka tapauksessa ranskalainen Charles Fourier, jonka vaikutus etenkin venäläiseen sosialismiin oli erittäin huomattava. Fourierin innoittama oli se Petraševskin ryhmäkin, johon osallistumisesta Dostojevski tuomittiin kuolemaan ja valeteloitettiin ennen lähettämistään Siperiaan.

Fourier oli myös Nikolai Tšernyševskin suuri oppi-isä ja tämän kirjaa ”Mitä on tehtävä” (ks. Vihavainen: Haun yli-ihmisen kasvot tulokset ), myös V.I. Uljanov ahmi loputtomasti. Vasta kuudennella kerralla hän kuulemma kertoi ymmärtäneensä mistä siinä oli kysymys.

Jätän sikseen sen, mitä hän oikein siitä ymmärsi. Ainakin nykyaikaiselle lukijalle sen huipentumana (Vera Pavlovnan neljäs uni) on ennen muuta unelma aistien vapauttamisesta tulevassa harmonisessa yhteisössä, jossa seksuaalinen nautinto on korotettu pyhäksi ja jossa ihminen on vapautettu kaikista riiston ja puutteen muodoista.

Dostojevski, kuten mainittiin, oli ollut fourierilaisen yhteisön perustajan, Petraševskin piirissä ja epäilemättä siis tunsi hyvin oppi-isänsä ajatuksia. Muuten, talonpojat, jotka oli pantu tuohon yhteisöön asumaan olivat ilmeisesti itse polttaneet sen rakennuksen.

Dostojevskin ”Riivaajissa” on merkittävänä sivuhenkilönä muuan Šigaljov, jonka mainitaan olevan kuin Fourier, mutta häntä vielä monta kertaa radikaalimpi. Šigaljoviaiset ajoivat täydellistä tasaamista aina ihmisen kykyjä myöten ja käyttivät keinonaan väkivaltaa. Henkisestikään kukaan ei saanut nousta toisen yläpuolelle.

Itse asiassa Fourier ei kannattanut täyttä taloudellista tasa-arvoa, toisin kuin vaikkapa Gracchus Babeuf. Hänen etsimänsä tasa-arvo kohdistui nautintoihin ja vaistoihin, jotka olivat pyhiä, koska Luoja itse oli ne ihmiselle antanut.

Fourierin ihanneyhteisö, falansteri, oli varsin suuri ja siinä asui lähes 2000 ihmistä. Kaikkien 1802 mahdollisen halujen kombinaation tuli olla edustettuna. Mikäli ne sijoitettiin samaan taloon, oli se jo varsin mahtava laitos. Instituutio oli tieteellisesti perusteltu ja siinä ihmisten välinen attraktio oli samassa roolissa kuin gravitaatio Newtonilla.

Joka tapauksessa siellä vaalittiin jokaisen yksilön kykyjen vapauttamista ja tarpeiden toteutumista. Erityisesti korostetaan, että siellä aina juotiin parhaita viinejä. Kulinarismiin kiinnitettiin muutenkin suurta huomiota, kuuluuhan se ihmisen keskeisiin nautintoihin.

Varat tuohon elämään, johon kuului siis tietty määrä myös ylellisyyttä, saatiin kohonneesta tuottavuudesta, kun jokainen sai tehdä sitä, mitä parhaiten osasi ja mikä kiinnosti.

Tärkeintä oli seksuaalisuus, jossa ei vallinnut täysi promiskuiteetti, mutta jossa pyrittiin turvaamaan mahdollisimman suuri vaihtelu sitä tarvitseville ja mahdollisimman suuri tyydytys jokaiselle, iästä ja ulkoisista avuista riippumatta. Esimerkiksi suhteet vanhojen ja nuorten ihmisten väillä olivat hyvin yleisiä aina jonkin aikaa kerrallaan.

Perhettä ei täydellisesti tuhottu, mutta ei siitä paljoakaan ollut jäljellä, kun lapset eivät enää olleet etupäässä vanhempiensa huolena. Kaikki väkivalta lapsia kohtaan oli lopetettu, mikä oli ajan oloissa merkittävä muutos.

Lasten erityisiä kykyjä ja taipumuksia käytettiin hyväksi myös esimerkiksi siten, että ulosteiden ja lannan käsittely annettiin heidän huolekseen, koska se ei heitä inhottanut, vaan innosti.

Sukupuolisuhteet vaihtelivat varsin usein, eikä niissäkään saanut olla pakotusta. Mikäli joku kosiskelija torjuttiin, häntä ryhtyi hoitamaan kokonainen loukko sulottaria, jotka saivat hänet unohtamaan mielipahansa.

Sanomattakinon selvää, että naisten taepeet olivat vähintään yhtä tärkeiksi nostettuja kuin miesten. Tšernyševskillähän utopian ”kuningatar” on aivan keskeinen hahmo.

Kiinnostavaa kyllä, Fourier on järjen vastustaja siinä mielessä, kuin se valistusajalla esitti vaatimuksiaan yhteiskunnan järjestämisestä. Järjen sijasta olennaista olivat tunteet ja vaistot ja niiden päästäminen oikeuksiinsa.

Ihmisillä oli toki monenlaisia viettymyksiä ja jotkut olivat taipuvaisia myös himomurhaajiksi ja ryöväreiksi. Heille löytyi falansterissa paikka teurastajina ja metsästäjinä. Kuten järjen palvojat arvelivat, ettei täysin rationaalinen ihminen voi olla rikollinen, Fourier lähti siitä, ettei sellainen ole myöskään ihminen, jonka emotionaalinen puoli on tyydytetty.

Varsinainen tyydytyksen vihollinen oli ikävystyminen, ennui. Sitä torjumaan oli itse asiassa valjastettu koko falansterin organisaatio. Ihmiset kokivat työssään ja henkilökohtaisessa elämässään jatkuvaa vaihtelua ja he myös harjoittivat kaikista esteistä vapautettua luovaa toimintaa.

Kun kaikkien ihmisten mahdollisuudet luovaan toimintaa oli vapautettu, voitiin todeta maailmaan ilmaantuneen miljoonittain uusia neroja. Noin kolmeksi miljardiksi kasvaneen maapallon väestöstä löytyisi 37 miljoonaa Homeroksen veroista runoilijaa, saman verran Newronin tasoisia matemaatikkoja ja jälleen saman verran Molièren tasoisia kirjailijoita ja niin edelleen.

Aivan vastaavasti esimerkiksi Trotski uskoi sosialistisen vallankumouksen tuottavan valtavan määrän uusia neroja. Sosialistinen yli-ihminen olisi uuden yhteiskuntansa tuote.

Sivumennen sanoen, periaate ”jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan” on lähtöisin juuri Fourier´lta.

Asiaan kuuluu, että Fourier itse oli köyhä kaupparatsu, jolla Manuelin mukaan tuskin edes oli lemmensuhteita ja jolla oli kummallinen tapa alituisesti mittailla kaikkea kyynäräkepillä ja tuijotella tyhjyyteen.

Hänet luokiteltiin usein hulluksi, mikä selittyy osin siitä, että hän tahallaan kätki utopistiset näkemyksensä kosmologisiin fantasioihin ja muun muassa esitti, että maapallon meret aikojen kuluessa muuttuisivat limonadiksi.

Kun vakava tai ainakin vakavaksi tarkoitettu sanoma esitettiin hullutusten seassa, se pystyi välttämään sensuurin. Yhtä ovelasti teki Venäjällä Tšernyševski, joka onnistui saamaan kirjansa ”Mitä on tehtävä” julkaistuksi muka rakkausromaanina.

Joka tapauksessa Tšernyševskin huomatiin pian olevan Fourierin tavoin yksi niitä vaarallisia kommunisteja, jotka oli Venäjältä hävitettävä.

Sellaisten rabulistien sijasta oli älymystölle annettava lukemiseksi vakavaa tieteellistä tekstiä, jossa selvästi todistettaisiin, että sosialistinen vallankumous ei Venäjällä olisi lainkaan mahdollinen sen kehitysasteesta johtuen.

Niinpä sensuuri päästi myös Marxin ja Engelsin halukkaiden luettaviksi ja se ilmestyi laillisesti Venäjällä vuonna 1867.

Olihan siinä terveellinen vastaisku kaiken maailman kommunisteille.