Kiitoksia

 

Kiitos ja ylistys

 

     Kristilliseen hurskauteen ja eritoten kirkolliseen protokollaan kuuluu myös se osasto, jossa kiitetään Luojaa.

     Tunnetuimpia alan tekstejä ovat meillä Suvivirsi sekä Hilariuksen kiitosvirsi ja Te Deum laudamus (sinua Jumala kiitämme, ks. Te Deum – Wikipedia ).

     Tuota viimemainittuahan oli tapana aina laulaa, kun oma armeija sai voiton vihollisesta. Niin sanotussa Suursaaren meritaistelussa vuonna 1788 molemmat osapuolet menettivät tuhansien tykinlaukausten jälkeen yhden laivan kokonaan ja muut olivat yleensä kovin huonossa kunnossa, mutta nilkuttivat kotisatamaansa.

     Venäjältä meni siinä rytäkässä noin 600 miestä ja Ruotsilta puolet siitä. Kuitenkin koko Kustaa III:n suunnitelma Pietarin valtaamiseksi yllätysiskulla kariutui, kun Venäjän laivasto jäi lyömättä pois pelistä.

     Silti laulatettiin Te Deumia kaikissa Ruotsin kirkoissa ja samoin tehtiin myös Parkumäen taistelun jälkeen, kun noin 600 vihollista oli joko tapettu tai vangittu. Kuitenkin strateginen menestys jäi taaskin saamatta, kun venäläiset pureutuivat Laitaatsiltaan ja estivät pääsyn Puumalaan.

     Yhtä kaikki, ilo omasta menestyksestä sodassa on hyvin ymmärrettävä asia. Siellähän olisi aina voinut käydä myös päin vastoin. Useissa tapauksissa molemmat osapuolet ovatkin laulattaneet Te Deumia ja julistaneet itsensä voittajiksi samassa taistelussa. Olisi näet huonomminkin voinut käydä.

     En tiedä, miten usein tuota hymniä on laulatettu Ukrainan sodan aikana vain onko se jo mennyt tykkänään pois muodista. Aihetta joka tapauksessa olisi tämän luokan teurastuksen takia löytynyt, kun asiat eivät menneetkään niin huonosti kuin olisivat voineet mennä. Oleellista on osata niin sanotusti kehystää ne oikein.

     Bolševikit olivat tämän alan mestareita. ”Elämä on tullut paremmaksi, toverit, elämisestä on tullut iloisempaa! (Жить стала лучше, жить стало веселее), lausui toveri Stalin kansalleen ensimmäisessä stahanovilaisten kokouksessa marraskuussa vuonna 1935.

     Asia piti mitä suurimmassa määrin paikkansa. Nyt oli alettu myydä leipää vapaasti, vaikka hinnat tosin samalla nousivat. Enää ei viljan kasvattajien kuitenkaan tarvinnut miljoonittain kuolla nälkään, kuten vielä kaksi vuotta aiemmin oli tapahtunut.

     Jos ei tämä ollut iloitsemisen ja kiitoksen arvoinen asia, niin ei sitten mikään. Mikäli sama olisi tapahtunut Suomessa, olisi meillä vanhaan tapaan yritetty ensin viritellä Suvivirttä, mutta koska se kuului vihollisen arsenaaliin ja olisi johtanut erittäin vakaviin seuraamuksiin, olisi sen sijasta ehkä viritetty Kansainvälinen, joka pian sekin jäi pois muodista ja muuttui epäilyttäväksi.

     Ilo ja riemu on joka tapauksessa yleensä suurimmillaan yllättävän henkiin jäämisen johdosta, kuten monet pahoissa paikoissa olleet voivat todistaa.

    Kiitoksen sijaa löytyy myös ihan tavallisista asioista, kuten erityisesti buddhalainen kokemus osoittaa. Meidän kansalliseen aarteistoommehan kuuluu Oskar Merikannon säveltämä Eino Leinon Kiitoslaulu, jossa kiitetään aivan yksinkertaisista perusasioista (ks. Видео Bing ).

     En tiedä, mutta kuvittelen, että euforisen olon oli Eino saanut huomattuaan parantuneensa hirveästä krapulasta ja elämän sentään jatkuvan kaikessa suloisuudessaan. Siinähän se oli se kaikkein suurin ilon aihe.

     Olen joskus kirjoittanut kiitospäivästä, viitaten amerikkalaiseen perinteeseen. Kiitospäiviä on meilläkin vietetty ja ehkä vietetään yhäkin, mutta ei sitä kyllä mistään huomaa.

     Luulisi kuitenkin, että maailman onnellisimmalla kansalla, jos kellä olisi tässä asiassa jotakin  erityistä sanottavaa koko maailmalle. Tosin meillä on varottava kiittelemästä omia olojaan kovin näkyvästi, välttääkseen kansan yleisen ja oikeutetun vihan.

     Kollektiivinen kiitollisuus taas on kovin abstrakti ja vaikea asia, kun onnen lahjat eivät vain ota jakaantuakseen tasa-arvoisesti, eikä enää meidän päivinämme kannata yrittää herättää kiitollisuutta sen johdosta, mettä on sentään hengissä. Se voidaan tulkita pilkanteoksi.

     Onni ja sen tavoittelu ovat joka tapauksessa ihmiselämässä tärkeitä ja jopa virallisestikin keskeisiä asioita (vrt. Vihavainen: Haun onni tulokset ). Ei siitä nyt tässä sen enempää kuin, että aina se jotakuta harmittaa, jos joku lähimmäinen sitä omalta kohdaltaan kehtaa julistaa ja sellainen olisi kai varma tapa hankkia ikuisia vihamiehiä.

    Joka tapauksessa tällaisia suuria onnellisuutensa julistajia on ollut olemassa. Sellainen oli Walt Whitman, periamerikkalainen runoilija, joka ei vielä ollut kuulutkaan siitä mahdollisuudesta, että onni löytyisi tavarataivaasta. Sitä kun ei vielä ollut luotu.

     Nuoruudessani olin suuri Whitman-fani ja hiomaan olleen kuka ties jopa edistyksellinen ennen aikaani, sillä Walt oli myös homo, mikä taitaa ilmetäkin joistakin hänen runoistaan, kun niitä tarkemmin lukee. Ne muuten liittyvät taisteluihin ja siihen sääliin, joka kohdistuu viattomiin ja komeisiin nuoriin uhreihin.

     Joka tapauksessa Whitman mielestäni edusti tiettyä tervettä suhtautumista maailmaan ja osasi antaa arvoa sen antimille. Hän oli myös suuri demokraatti ja joka kirjoitti myös kirjan otsikolla ”Democratic vistas”.

      Olihan se nyt ajan oloissa sentään järjestelmä, joka ei typerästi ja tarpeettomasti kaikkialla rajoittanut ihmisen toimintaa. Siitä puolesta Amerikassa kyllä huolehti kansalaisyhteiskunta, kuten Tocqueville jo oli huomannut, mutta eihän ihan kaikkien tarvinnut olla laumasieluja.

     Whitmanin ”Song About Myself” (ks. Song of Myself. | Whitman Archive ) on häpeämättömän itserakkauden ja maailmaan tyytyväisyyden ylistyslaulu, jota en ehkä oikein osaisi kuvitella syntyneeksi maailman onnellisimmassa maassa, vaikka edellä mainittu Leinon kiitosvirsi liippaakin sen tunnelmia läheltä.

     Luulen, että jos joku meillä kyhäisi nykyään jotain vastaavaa, syntyisi yleinen lynkkausmieliala taantumuksellista vastaan ja johtaisi ainakin runoilijan henkiseen pahoinpitelyyn. Siinähän sitten saisi vähän tutustua siihen varsinaiseen todelliseen elämään, kuten tavallinen kansakin joutui tekemään…

     Kuitenkin minusta tuntuu, ettei Whitman ole narsisti, pikemmin hyvin kaukana siitä. Hänen itserakkautensa ei näytä millään tavalla sulkevan pois toisiin kohdistuvaa samanlaista tunnetta, vaan olevan samaa jatkumoa. Itse asiassa koko runossa on jotakin hyvin buddhalaista.

     Mikä oli mahtanut aiheuttaa tuossa ilmenevän Whitmanin euforisen kokemuksen ja oliko sillä kestävää merkitystä? Kysymys on mielesätäni kiinnostava.

     On sanottu, että ollut on antanut useammille ihmisille tässä maailmassa käsityksen taivaasta, kuin kaikki rukoukset yhteensä.

     En ihan usko tähän, enkä myöskään siihen, että tuo Whitmanilainen euforia olisi suoraa seurausta tai heijastusta pelkästään joistakin aivojen aineenvaihduntailmiöistä, jotka olisi saavutettu vaikkapa ”ruoholla”. Ehkäpä hänen kirjansa ”Ruohon lehtiä” (Blades of Grass) ei edes viittaa cannabikseen.

     Tai sitten viittaa. Alan miehet tietänevät paremmin. Joka tapauksessa Whitmania voi pitää eräänlaisena sekulaarina pyhimyksenä, ainakin mitä hänen tuotantoonsa tulee. Elämäkerrasta en tiedä.

     Kun alamme taas viettää kiitospäiviä, kannattaisi pohtia ajatusta niihin liitettävästä Whitman-matineasta/messusta.

     Toki voimme odottaa, että joku espoolaismies taas loukkaantuu pahoin kuullessaan moista, tämän maailman onnettomia omalla ilollaan rienaavaa tekstiä ja vaatii huomattavia vahingonkorvauksia sen kuulemisesta

Ei makseta.

Kommunismin koulussa

 

Suomalaiset laboratoriossa

 

Anna Laakkonen, Punainen Karjala ja suomalaisen neuvostoihmisen synty. Suomalaiset osana Moskovan propagandakoneistoa 1920-1937. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura 2025, 374 s.

 

     Luonnotieteiden ja ihmistieteiden välillä on merkittävä ero siinä, ettei ihmisillä voi tehdä laboratoriokokeita. Hiirillä, marsuilla ja monilla muilla ihmisen tyrannisoimilla lajeilla sen sijaan passaa tehdä lähes mitä tahansa, vivisektiota myöten.

     Otto von Bismarck lausahti aikanaan, että sosialismi on hyvin kiinnostava aate ja että olisi jännittävää sitä kokeilla, jos vain löytäisi kansan, jota ei käy sääliksi.

     Kuten venäläiset ovat happamasti todenneet, löytyihän se sellainenkin sitten. Tutkijat ovat kuitenkin olleet erimielisiä siitä, koskeeko sosialismista saatu kokemus vain venäläisiä. Miten kävisi, jos jokin toinen kansa pantaisiin heidän tilalleen?

     Jossakin määrinhän meillä toki onkin tietoa myös muiden kansojen käyttäytymisestä sosialismin oloissa, mutta enimmäkseen asia maailmansotien välisen kauden oloissa koski vain Keski-Aasian kansoja, joiden nauttima sosialismi epäilemättä tuotti hieman omalaatuisis jätöksiä, mutta läntisen kulttuuripiirin kansoista kokemus jäi vähäisemmäksi.

     Asia koskee erityisesti leniniläisen marxismin (stalinismin) kaikkien hurjinta kautta, joka huipentui suureen terroriin ja ennennäkemättömään henkilönpalvontaan yhdistettynä viralliseen diskurssiin, jossa olevia oloja määrättömästi ylistettiin.

     Diasporakansallisuuksiahan Neuvostoliitossa oli paljon ja niiden rippeitä voi Venäjällä yhä tavata, vaikka suuren terrorin aikana toteutettu kansanmurha hävitti niiden autonomiset hallinnot ja suuren määrän ihmisiäkin, siinä luvussa erityisesti, mutta ei suinkaan pelkästään älymystön ja johtavan kerroksen.

     Suomalaiset ovat tässä joukossa hieman poikkeustapaus sikäli, että he halusivat identifioida itsensä osaksi yhteistä suomalaista (karjalais-suomalaista) kansaa, jonka toinen komponentti oli ylimuistoisista ajoista lähtien ollut Venäjän luoteisosan paikallista väestöä.

     Aidon sosialistisen internationalismin hengessä katsottiin, että ihminen ja hänen identiteettinsä määräytyivät nimenomaan ja perustavallatavalla yhteiskunnallisten tekijöiden mukaan. Esimerkiksi sukupuolisella suuntauksella ei tuolloin katsottu olevan merkitystä, mitä nykyään kai pitää erityisesti korostaa.

      Kansojen puhumalla kielellä ja sen noudattamille perinteillä ei uuden yhteiskunnan muotoutumisen prosessissa viime kädessä ollut muuta kuin ”menneisyyden jäänteiden” arvo ja merkitys.

     Toki sosialismin rakennusvaiheessa vielä pantiin paljon painoa myös sille, että kunkin kansan kansallista omalaatuisuutta kunnioitettiin ja sen edustajia jopa suosittiin venäläisten kustannuksella.

     Se kuului kommunismin suureen strategiaan kansallisten ennakkoluulojen voittamiseksi. Venäjäksi sitä kutsuttiin nimellä korenizatsija (koren -juuri), englanniksi indigenization ja suomeksi näyttää jääneen käyttöön ”juurruttamispolitiikka”, joka on hieman kankea sana ja ilmaisee huonosti asian ulottuvuuksia.

     Tutustuin itsekin tämän kirjan perusaineistoon muutamia vuosikymmeniä sitten ja mieleeni tunki vahvana tuo ajatus suomalaisista laboratoriohiirinä. Heidän puheenpartensa julkisissa yhteyksissä muuttui tietenkin yhteensopivaksi ja lopulta aivan samanlaiseksi Yleisvenäläisen kommunistisen puolueen kulloisenkin virallisen linjan kanssa.

     Asia ei kuitenkaan pysähtynyt tähän. Ne dokumentit, jotka saattoi saada käsiinsä, kertoivat siitä, että myös ajattelun täytyi ilmeiseesti olla ihan aidosti hyvin samanlaista.

     Vaikka ihmisiä tuhottiin massamitassa aivan ilmeisen syyttöminä, oli asian välttämättömyys tai ainakin sen ymmärrettävyys vakuutettava myös omalle itselle.

     Esiintyi ns. Buharin-ilmiötä: minä tuhoudun syyttömänä, mutta en syytä siitä kaikkivaltiasta ja kaikkihyvää järjestelmää, vaan kenties jotakin kammottavaa erehdystä. Jos minun tuhoni edistää asiaa, on sekin jonkin arvoinen. Silloin voin olla onnellinen.

     Aluksihan suomalaisten hallintoa ja kansallisia pyrkimyksiä asianmukaisesti  kiiteltiin ja kannustettiin, mutta korenizatsijapolitiikan loppuessa heitä alettiin pitää ”vahingollisena elementtinä” ja jopa porvarillisina (kauhea ja sosialismiin kuulumaton sana!) nationalisteina.

      Stalinin vuoden 1937 VKP(b):n maaliskuun plenumissa ilmaisemien tinkimättömien periaatteiden mukaisesti  sellaiselle oli varattu vain yksi kohtalo: hävittäminen juuriaan myöten -vykortševyvanije.

     Tutkijoden kesken on ollut kiistaa siitä, voiko tuota juurittamista nimittää kansanmurhaksi ja jopa siitä on oltu erimielisiä, olivatko nuo suomalaiset ihan oikeasti niin saottuja porvarillisia nationalisteja, vai sittenkin ennen muuta uskollisia kommunisteja ja vilpittömiä internationalisteja.

     Laakkonen uskoo laajan aineistonsa perusteella jälkimmäiseen vaihtoehtoon, kuten minäkin ja mikäli ”kansamurha” sanaa jossakin ylipäätään voi käyttää, sitä täytyy voida soveltaa suomalaisen diasporan kohtaloon Neuvostoliitossa. Vasta talvisota herätti suomalaisuuden uudelleen henkiin vuonna 1940 ja vain Karjalassa, mutta tästä asiastahan olen kirjoittanut niin  usein, etten enää rupea asiaa toistelemaan.

     Laakkosen  kirja perustuu paitsi yhden lehden, ”Punaisen Karjalan” ja sen sisältämän aineiston analyysiin, myös laajaan arkistoaineistoon, jota saatiin suuria määriä Venäjältä joskus noin kymmenen vuotta sitten, digitoituna.

     Tekijä on myös perinpohjaisesti tutustunut alan kansainväliseen tutkimukseen, joka onkin paisunut hyvin laajaksi ja on parhaimmillaan hyvin laadukasta. Mitään vastaavaa ei vielä neljä vuosikymmentä sitten osattu edes kuvitella.

     Kuten kaikki perusteellinen tutkimus, tämäkin väitöskirja on vaatinut vuosien työn. Meilläkin pyrittiin takavuosina siihen (ja pyritään yhäkin?), että tohtorin tutkinnon voisi suorittaa kolmessa vuodessa, jos työskennellään kokopäiväisesti. Silloin se olisi vertailukelpoinen useimpien länsimaisten vastaavien tittelien kanssa (Ph), mutta ei kuitenkaan vastaisi Saksan Dr. hab. tai Venäjän d.i.n -titteliä (Doktor istoritšeskih nauk).

    Joillakin aloilla tämä toimii ja laajankin teorian ja kirjallisuuden perusteellinen hallinta voidaan todella hankkia tuossa ajassa. En sen sijaan ole kuullutkaan, että joku olisi oikeasti tehnyt historian väitöskirjan kolmessa vuodessa, ainakaan, jos hän on aloittanut uudesta aiheesta eikä jatka gradunsa pohjalta.

     Olen saanut havaita, että ainakin historian alalla on yleistä tietty tutkijan intohimo, joka ei kerta kaikkiaan salli jättää työtä ”kesken”, ennen kuin se viimeinenkin kivi on käännetty. Kysymys ei enää voi olla esimerkiksi pyrkimyksestä korkean arvosanan hankkimiseen, sillä väitöskirjoista ei enää anneta arvosanoja.

     Ilmiötä voi pitää sangen arvostettavan asenteen ilmauksena, mutta joskus se kyllä näyttää riistäytyvän käsistä ja väitöskirja saattaa jäädä iäksi valmistumatta.

    Tässä en missään tapauksessa tarkoita tätä kirjaa, jonka ohjaajiin myös kuuluin. Päin vastoin, etupäässä työn ohella tehtynä se on vedetty läpi onnistuneesti ja tutkija on myös päässyt jo työvaiheessa keskustelemaan toisen, samantyyppisiä ongelmia tutkivan doktorandin kanssa.
     Tulos on sangen kiinnostava ja tekijä on myös työnsä pohjalta saanut asiantuntemuksen, jonka turvin on voitu vakuuttavasti ottaa kantaa myös tulkintakysymyksiin, esimerkiksi mainittuun ”nationalismi”-kysymykseen.

     Vasta nyt huomaan, että erinonmaisesti hallittu lähdeaineisto ja tutkimuskirjallisuus sisältää paljonkin nationalismia käsittelevää materiaalia, mutta ei sen sijaan niin sanotun marxismi-leninismin klassikoita. Joskus muutama vuosikymmen sitten ne olisivat olleet tärkeä osa perusaineistoa, jota olisi vakavasti pohdittu.

     En nimitä tätä virheeksi, mutta totean, että ajat ovat muuttuneet ja tässä on muuan paljon puhuva ajan merkki.

     Koko neuvostososialismi kuuluu nyt taakse jääneeseen menneisyyteen, jonka mahdollista historiallista lainomaisuutta marxismin teorian valossa ei kukaan viitsisi edes vakavasti ehdottaa mahdolliseksi.

      Hyvä niin. Laboratoriohiiret ovat tehneet tehtävänsä. Heille tarjottu keitos on osoittanut myrkyllisyytensä. Se on tehonnut yhtä hyvin suomalaisiin kuin venäläisiinkin.

    Kiitos, Anna, tästä työstä, joka osaltaan antaa myös muille kuin tutkijoille mahdollisuuden tutustua syvällisesti siihen todellisuuteen, joka muokkasi neuvosto-Karjalaan joutuneita tai menneitä suomalaisia.

Epäilyttävä porukka

 

Kaikki Suomen miehet

 

     Pitää nyt aluksi kehua tasavallan presidentti Stubbia, ettei vallan kuviteltaisi minun pitävän häntä täydellisenä pölvästinä, mikä nyt sinänsä tuskin maailmoja mullistaisi.

     Stubbin aloite kansainvälisen politiikan instituutioiden kehittämiseksi siten, että ne ja siinä joukossa erityisesti YK vastaisivat paremmin muuttuneita olosuhteita, oli rohkea ja hieno ja osoitti kykyä ja uskallusta laajojen perspektiivien ymmärtämiseen.

     Mutta tällä kertaa en puhu siitä vaan sen sijaan hänen jonkinlaisesta vetoomuksestaan Suomen miehille, joita hän näköjään halusi estää tappamasta ja pahoinpitelemästä naisia.

     Asiahan on ehdottomasti kannatettava ja lainsäätäjämmekin on sen asianmukaisesti noteerannut, tosin siinä muodossa, ettei ketään saa tappaa eikä mistään syystä.

     Edes valtio ei lain mukaan saa meillä enää niin tehdä, vaikka J.-J. Rousseau piti asiaa yhteiskuntasopimuksessa myönnettynä valtiovallan erioikeutena par excellence ja Rousseau nyt sentään oli nykyaikaisen valtioajattelumme isä.

     Valtiomme ylin edustaja, tai ainakin rankijärjestelmämme primus, katsoi siis oikeaksi ja tarpeelliseksi kehottaa yhtä kansalaisten kategoriaa eli miehiä noudattamaan lakia ja nimenomaan yhden toisen ryhmän eli naisten suhteen.

     Koska maassamme miehet tappavat ja pahoinpitelevät suhteellisesti hyvin paljon miehiä ja samaa tekevät myös naisemme, on pakko havaita, että jotakin kummallista ja epätasa-arvoista tässä lähestymistavassa on.

     Miksei presidentti voinut paheksua kaikkea laitonta toisten ihmisten tappamista pahoinpitelyä ja vaikkapa samalla mainita, ettei laillista tappamista meillä edes olekaan. Miksi tikun nokkaan asetettiin nimenomaan miespuoliset kansalaiset, joukossa tietyenkin myös presidedntti itse, mikä ehkä hukan lisää asian tasapuolisuutta.

     Se olisi tullut kuitenkin paremmin esille, jos hän olisi sanonut vaikkapa eräänlaisen rukouksen tapaan: ”älkäämme siis, enempää minä kuin muutkaan miehet, tappako taipahoinpidelkö koskaan ketään naista millään perusteella, niin totta kuin Jumala minua auttakoon!”

    Tuossakin muotoilussa jää kuitenkin kaikumaan tietty falskius. Onko muka jollakin tavalla hyväksyttävämpää, jos tuollainen törkeä rikos kohdistuu miehiin tai muunsukupuolisiin ja onko se muka sallittavampaa, mikäli nuo toiset ryhmät ovat asialla?

     Minusta vastaus on harvinaisen selvä ja olisin pitänyt presidentin arvon ja aseman kannalta sopivampana, jos hän olisi vedonnut lainkuuliaisuuden tärkeyteen yleisesti ja noiden henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten moitittavuuteen erityisesti. Nythän sitä on usein vaikea havaita oikeusistuimissa annettujen tuomioiden perusteella.

     Samalla hän olisi voinut huipentaa sanomansa dakalogin viidenteen käskyyn (venäläisessä raamatussa se muuten on kuudes käsky (ks. Vihavainen: Haun idolien aikaan tulokset ).

     Siis: älä nyt ainakaan tapa! Aina ajankohtainen on myös käsky ”Älä varasta”, ainakaan kohtuuttomasti ja keskimäärin sangen hyviä ovat muutkin, mutta toki kaikkea ei tarvitse koskaan sanoa kerralla, eikä voikaan.

     Tuota tasavallan presidentin ja hänen kintereillään  tuon mainitun kehotuksen allekirjoittaneiden muiden miesten kaikille miehille suunnattua, prima facie hyvin kummallista ja valikoivaa kehotusta/vetoomusta lukiessa tulee mieleen, että siinä ilmenee sangen uusi ajattelutapa, jota voisi kutsua sosiologiseksi tai peräti sosiologistiseksi.

     Olemme jo jättäneet taaksemme sen ajan, kun kaikkien oletettiin, klassisen liberalismin hengessä, olevan tasa-arvoisia yhteiskunnan jäseninä ja valtion kansalaisina, lain edessä ja politiikassa.

     Silloin ei tuijotettu siihen, toteutuiko tasa-arvo esimerkiksi tilastollisesti, vaikkapa siten, että kaikille, siis myös taustaltaan toisistaan poikkeaville henkilöille taattaisiin samanlainen toimeentulo, sama prosenttiosuus erilaisissa rikos- ja rangaistustilastoissa, samanlaiset arvosanat koulussa ja yliopistossa ja niin edelleen.

     Nyt, kun olemme siirtyneet sosiaalista (”todellista”) tasa-arvoa korostavaan ajatteluun, ei monille enää riitä, että esimerkiksi oikeudessa, tiedotusvälineissä ja politiikassa kaikki olisivat samalla viivalla eli saisivat viiteryhmästään riippumatta samanlaisen kohtelun.

     Kuten Oswald Spengler totesi, me länsimaalaiset olemme kulttuuriltamme niin sanotusti faustisia ja näemme maailman ympärillämme ongelmana, jonka ratkaiseminen on nimenomaan meidän harteillamme, tavalla tai toisella. Samalla olemme kaikki myös jo sosialisteja ja lähdemme siitä, että asioiden saattaminen oikealle tolalle tapahtuu yhteiskunnan toimin.

     Kuitenkin asioiden muuttaminen pelkillä saarnoilla tehoaa valtiossa yhtä heikosti kuin jatkuva nalkuttaminen tehoaa avioliitossa.

     Ei itsestäänselvyyksien jauhaminen tuo mitään uutta ihmisten tietoisuuteen siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä sallittua ja mikä ei.

     Mikäli saarnatessa heitetään samalla varjo jonkin tietyn yhteiskuntaryhmän ylle, ollaan arveluttavalla tiellä. Jos nyt tällä kertaa tarinan konnana on miessukupuoli, voi se seuraavalla kerralla olla jokin tietty kansallisuus, joka on yliedustettu joissakin väärissä asioissa.

     Itse asiassa näin täytyykin tapahtua. Ellei vastaavaa ”vihapuhetta” sovelleta muihin ilmeisiin kohteisiin, jää jäljelle vain se johtopäätös, että taas kerran on syytön valtava enemmistö nostettu aivan ansaitsemattomasti syntipukiksi.

     Ainakin minä toivon, ettei tämän puheen edustama formaatti enää saisi jatkoa.

Homo cupiduksen aioni

 

Karnevaaleista valtavirraksi

 

     Kävin keväällä karnevaalissa, joka oikeastaan tuli minun luokseni. Päätin, etten viitsi mennä Las Palmasiin karnevaalihumua katsomaan, kun se nyt kerran oli ennenkin nähty.

     Eipä tarvinnutkaan, sillä ihan hotellini viereen parkkeerasi kymmeniä rekkoja, joiden lavalla soi huumaava musiikki ja tanssivat vähäpukeiset naiset ja vähän miehetkin fantasiavaatteissa.

     Kyseessä siis oli tämä paaston alkuun sijoittuva carni vale -jäähyväiset lihalle. Sehän on eräänlainen väärän kuninkaan päivä, jolloin kaiken saa tehdä päinvastoin kun on tapana, järkevää ja säädyllistä: mässätä, tanssia puolialastomana kadulla, pukeutua kaiken maailman hullunkurisiin asuihin ja leikkiä olevansa jotakin, jota ei oikeasti ole.

     Mukana oli myös erilaisia friikkejä, drag-queeneitä myöten ja karnevaalikuningattaren, nuoren kaunottaren ohella omassa vaunussaan ajeli myös ryppyinen mummo, joka oli ikäluokkansa edustaja ja tanssahteli hänkin valtavien suosionosoitusten saattelemana.

     Täytyy sanoa, että tunnelma nousi kyllä kattoon ja kulkueen koristeiden rakentamisessa oli varmasti nähty viikkokausia vaivaa ja upotettu siihen melkoinen määrä rahaa. Joka tapauksessa kansaa saatiin valtavasti liikkeelle ja ehkäpä rahaa myös palautui niiden turistien tasakusta, jotka kansoittivat tätä Playa del Inglesin kylää. Vaikutelmaksi jäi, että kaiken täytyi viime kädessä tapahtua rakkaudesta asiaan: Aus der Liebe zur Kunst.

     Eilen kävin sitten katsomassa Pride-tapahtumaa Tuomiokirkon portailla ja Senaatintorilla. Sinne tullessani kuulin kaiuttimista tutun messuavan äänen, joka olisi voinut tulla jumalanpalveluksesta ja mahdollisesti tulikin. Saattoi se tulla myös jonkin poliittisen puhujan tai sellaisena esiintyvän suusta, en tiedä. Kello oli joka tapauksessa noin 11.45.

     Tulin katsomaan kulkuetta ja yhtä ja toista kiinnostavaahan siinä olikin, mutta täytyy sanoa, että se ei muistuttanut Playa del Ingelsin karnevaalia kuin korkeintaan hyvin kaukaisesti. Osanottajat kyllä osittain ajoivat rekkojen kyydissä ja äänekästä musiikkia soitettiin, mutta iloisen irrottelun sijasta nyt huudeltiin vihaisia iskulauseita, joita joku agitaattori johti. Luultavasti sama herra oli ollut erilaisissa vapputapahtumissakin.

     Ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin olivat monet näköjään tulleet ottamaan kantaa ja huusivat lapsenomaisen loukkaantuneina valtion menojen leikkauksia vastaan. Valtava Palestiinan lippu taas todisti jonkin ryhmän suuresta kannatuksesta islamismille, joka ei ole erityisesti tunnettu suvaitsevuudestaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

    Kaiken kaikkiaan tämä karnevaali teki aika erikoisen vaikutuksen. Mukana marssilla oli Tom of Finland-tyyppisiin uniformuihin pukeutuneita, sadismia edustavia leikkinatseja, kymmenittäin koiranpäällä varustautuneita masokisteja, asianmukaisen lihavia moottoripyöräfriikkejä ja muita erikoisuuksia, karhuja ainakin.

     Rakkaudellahan ei ole rajoja, kuten jokainen sivistynyt ihminen ymmärtää, eikä myöskään seksillä, joka osittain, mutta ei suinkaan kokonaan liittyy edelliseen. Kyllä niillä on myös molemmilla ihan oma erityinen sfäärinsä.

     Joidenkin mukana olleiden mielestä kyseessä oli vallankumouksellinen tapahtuma, mikä kuulosti aika hurjalta.

     Mikäli suurimman normaalista poikkeavan ryhmän eli homoseksuaalien osuus väestöstä on tuo arvioitu 2-3 prosenttia, olisi kyseessä siis jonkinlainen prosenttijengin vallankaappaus suurta enemmistöä vastaan. Toki ymmärrän, että edistyksellisissä piireissä ei ole koskaan pidetty tärkeää sitä, mitä enemmistö kannattaa. Silti asian röyhkeys hieman hätkähdyttää.

     Oleellisin ero Playa del Inglesin ja Helsingin tapahtuman välillä oli sen hengessä. Siellä etelässä kaikki tehtiin absurdin pilailun hengessä, mutta täällä oltiin hyvin tosissaan ja taistelumielellä. Tuossa messuavassa äänessä se ero kiteytyi.

     Tämä oli luonteeltaan uskonnollinen tapahtuma, nolens volens. Kirkko muuten onkin asiassa erityisen aktiivisesti mukana ja pitää tapahtuman yhteydessä mm. sateenkaarimessun ja -seurat.

     Asu lienee vapaa ja kenties pakollinenkin ja voin vain kuvitella noita koiraihmisiä ja Tommeja ehtoollisella. Mikä ettei, ei se ole minulta pois, ei sen puoleen. Hyvä, jos vielä jonkun saavat sinnekin.

    Niin, että jokainen toki saakoon vällyjensä alla tehdä mitä huvittaa ja jos lain tulkitsijat sallivat (ja mikseivät sallisi?), niin kadullakin.  En minä vastaan pane enkä edes paheksu, totean vain ja olen asiasta kiinnostunut periaatteelliselta kannalta, koska kyseessä on sivilisaation kehityksen uusi vaihe.

     Tapahtuman järjestäjissä ja tukijoissa oli paljon virallisia tahoja, Helsingin kaupunki etunenässä. Huomiotani herättivät myös lukuisat liput, joissa luki Valtioneuvosto, vaikka se ei näytäkään kuuluvan virallisiin järjestäjiin.

     No, olihan kyseessä jonkin tulkinnan mukaan Suomen suurin ihmisoikeustapahtuma, mukana noin 35000 – 100000 henkeä. Ilmeisesti siis paljon enemmän, kuin pääkaupunkiseudulla on noita ns. sateenkaarevia henkilöitä. Toki tuki hyvälle asialla houkuttelee aina väkeä.

     Moni homo oli kyllä julkisesti kieltäytynyt osallistumasta tapahtumaan, koska ei hyväksynyt sen edustamaa poliittis-kulttuurista pakettia.

    Mutta mitä tässä tapauksessa tarkemmin tarkoittaa tuo hyvä asia ja sen tukeminen? Tässä ei tarvinne huomauttaa, ettei maassamme ole sallittua sortaa ketään hänen seksuaalisen suuntautumisensa takia, eikä edes nimittää homoutta poikkeavuudeksi, mitä se nyt sentään normaalin loogisen ajattelun mukaan tietysti on.

     Mutta tässä, kuten muissakin poikkeavuuksissa voidaan yleensä nähdä aste-eroja. Homot, joille toisenlainen seksuaalinen suuntautuminen on mahdottomuus, ovat ääripää, jonka synnynnäisiä taipumuksia on tietenkin pidettävä yhtä hyväksyttävinä kuin muitakin vastaavia synnynnäisiä ominaisuuksia.

     Sen ohella on kokonainen taipumusten kirjo, jossa mahdollisuudet ovat valittavissa. En tiedä, koskeeko asia myös esimerkiksi zoofiliaa, pedofiliaa ja vaikkapa himomurhaamista, jotka saattavat myös molla synnynnäisiä taipumuksia. Tästä kysymyksestä ei pidä pahentua, se on välttämätöntä tehdä, mikäli asia halutaan asettaa oikeisiin yhteyksiinsä.

     Selvää joka tapauksessa on, ettei kaikki poikkeava, venäläisittäin sanoen ”ei-traditionaalinen” seksi ole sitä harrastavan ainoa mahdollisuus toteuttaa itseään seksuaalisesti. Harmaa alue näyttäisi olevan suhteellisen laaja ja siinä kyse on valinnoista.

     Kuten banderolli Tuomiokirkon portaikon seinässä kertoi, myös rakkaus on moninaista ja samahan koskee tietysti myös esimerkiksi vihaa, poliittista vallantavoittelua, seksuaalista nautintoa rakkaudella tai ilman ja tietysti myös mässäystä, pelkuruutta, väärämielisyyttä ja niiden vastakohtia. Kaikki nämä ovat syvästi inhimillisiä asioita. Eläimilläkin niitä saattaa olla, mutta siitä emme nyt puhu.

      Kulttuurin klassisten päämäärien, totuuden, kauneuden ja hyvyyden tavoittelun kannalta kaikki ei ole yhtä hyvää ja haluttavaa. Silloin, kun valinnat ovat mahdollisia, niitä on arvioitava myös aksiologiselta ja eettiseltä kannalta. Pitäisin outona, jos kirkon seinässä esimerkiksi lukisi: ”seksi on aina hieno asia!” Useinhan se on ja usein ei.

     On helppo ymmärtää, että kirkkokin, joka seuraa aikaansa, on nyttemmin hyvin selkeästi nostanut jalustalle ihmisen ihanteeksi sybariitin ja puolustaa kaikkien oikeutta pyrkiä nautinnon maksimointiin tavalla millä tahansa, kunhan se ei ole toisilta pois. Yhteiskuntapoliittisesti tämä lieneekin jo ainoa mahdollisuus.

     Turha tietysti on sanoakaan, ettei kyse kuitenkaan ole klassisesta kristillisestä ihanteesta, vaan nimenomaan uudesta kulttuuri-ilmiöstä, jonka valossa voimme tarkastella koko aikakautemme muuttumista. Uskonto, niin pieneksi kuin sen uskottavuus saattaakin kutistua, on joka tapauksessa sivilisaation herkimpiä mittareita.

     Kirkko näyttää selvästi alkaneen saarnata hedonistisen utilitarismin kansalaisuskontoa. Se ei ole suostunut henkiseen oppositioon minkäänlaisen halun herruutta vastaan, vaan päinvastoin julistaa kaiken nautinnon autuaaksitekevää vaikutusta ja paheksuu paheksujia.

     Se on sen oma ratkaisu, jota voi kunnioittaa tai sitten ei. Joka tapauksessa on kiinnostavaa havaita, että se, mikä vielä äskettäin oli kirkon ja uskonnon pilkkaa ja karnevalisointia, on nyt sen kannattamaa ja sponsoroimaa toimintaa.

     Tämä merkitsee uskonnollisen vastavoiman häviämistä kulttuurista. Se on suuren luokan ilmiö ja hyvinkin verrattavissa siihen, mitä läntiselle liberalismille tapahtui, kun se menetti vastavoiman, jollaisena toimi niin sanottu sosialistinen maailmanjärjestelmä.

     Nyt näyttää sivilisaatiomme olevan monessa suhteessa homogenisoitumassa ilman vastavoimia, jotka aikoinaan pakottivat sen itsekritiikkiin ja tietyn konservatismin säilyttämiseen.

     Elämme nyt karnevaalissa, joka on entisen länsimaisen kulttuurin parodia.

 

Venäläinen maailma ja muu maailma

 

Venäjän resurssit ja Russki mir

 

     Venäjän niin sanottu resilienssi on hämmästyttänyt useimmat. Ukrainan sodan alkaessa uskottiin, että Putinin rahat loppuvat viimeistään parissa kuukaudessa tai ainakin vuodessa, kun sinänsä suuri, noin 600 miljardin puskurirahasto on käytetty.

     Venäjä on kuitenkin ollut paljon luultua sitkeämpi ja kyennyt hyödyntämään niitä ihan todellisia rikkauksia, joita sen valtavalla alueella piilee. Aikoinaanhan jopa sen kykyyn myydä suuressa mitassa hiilivetyjään Kiinalle suhtauduttiin skeptisesti.

     Kuten Hitlerillä, myös Putinilla on ollut päämääränään venäläinen maailmanvalta. Mitä sanoikaan Hitler: Saksan on oltava joko maailmanvalta tai ei sitten mitään. Jälkimmäinen vaihtoehto näytti kerran jo toteutuvan, mutta sentään vältettiin, kun terveet voimat tulivat valtaan sen jälkeen, kun mielipuolet oli voitettu.

     Venäjä on kuitenkin yksinään liian pieni väestönsä puolesta voidakseen uskottavasti olla maailmanvalta. Neuvostoliitto oli sitä, mutta siihen kuului kaksin verroin enemmän asukkaita ja sen lisäksi vielä satellittivaltioiden ulkokehä, jota se monessa mielessä hallitsi.

     Russki mirin idea on nykyisen imperiumiajattelun ytimessä. Valitettavasti vain tuo ”maailma” on koko ajan voimakkaasti kutistumassa eikä vähiten nimenomaan itse Venäjän imperialistisen politiikan takia.

     Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että Venäjällä menee sodassa huonosti. Itse asiassa siltä on näyttänyt jo monta vuotta. Ehkä vielä pahempaa maailmanvaltapyrkimysten suhteen on se, että Russki mirillä menee huonosti.

     Kuitenkaan ei ole todennäköistä, että kumpaakaan voitaisiin tästä maailmasta sotimalla hävittää. Rauhan solmiminen voisi olla ainoa järkevä ja inhimillinen tapa selviytyä tästä tilanteesta, niin sietämättömältä kuin se saattaa Brysselin tragikoomisen maailmanvallan perspektiivistä tuntuakin.

     Tässä taannoinen blogini (23.5.2025), jota en ole muutellut:

 

 

 

 

Entinen akka ja Venäläinen maailma

 

Motto:

Tämän kun ammun ja toisen lisäks,

niin kolome ennää viijestä puuttuu,

sanos entinen akka, kun jäneksen jälet näki.

 

Itse asiassa akalla ei ollut enempää pyssyä kuin ampumataitoakaan, mutta sen sijaan kyllä runsaasti optimismia. Sehän on periaatteessa hyve, mutta vain tiettyyn, realistiseen rajaan asti. Tässä tapauksessa kyse oli jo haihattelusta, jolle ei ollut olemassa mitään realistisia edellytyksiä.

Tässä oli kyseessä anekdoottinen äärimmäistapaus, mutta epärealistiset käsitykset omista mahdollisuuksista ja keinoista niiden saavuttamiseksi eivät tässä maailmassa ole olleet niinkään harvinaisia.

Saksalainen ydinfyysikko Wilhelm Fucks laati 1960-luvulla hämmästyttävän oikeaan osuneen ennusteen Kiinan mahdin tulevasta kehittymisestä (ks. Vihavainen: Haun formeln zur macht tulokset).

Fucksin metodit olivat hänen omien sanojensa mukaan ”insinööritieteelliset” ja hän pyrki matemaattisesti laskemaan kunkin mahdollisen suurvallan potentiaalin väestökehityksen ja tuotannon termein. Kiinan nousu näytti hänestä selvältä asialta, mutta Hitlerin mahdollisuuksia muutama vuosikymmen aiemmin hän piti olemattomina.

Fucks todisteli asian laskemalla, mutta todistusta ei ole pakko uskoa. Lopputulos on joka tapauksessa tiedossa ja sen todistaminen on yhtä helppoa kuin ampua napakymppi ampumalla ensin ja piirtämällä sitten maalitaulu osuman ympärille.

Silti Fucksin laskelmissa oli itua. Onnistuakseen Hitlerillä olisi pitänyt olla kyky selviytyä toinen toistaan seuraavista epätodennäköisistä yrityksestä. Hän lähti alivoimatilanteesta, kun huomioon otetaan resurssit eikä vain hetkellinen tilanne.

Hitlerin ongelmana oli, ettei hänen hallitsemansa Saksa ollut maailmanvalta eikä voinutkaan sitä olla, ellei se suoriutuisi muutamista peräkkäisistä tehtävistä. Maailmanvallan asema häämötti tulevaisuudessa, mutta vasta sen jälkeen, kun kilpailijat eli viholliset olisi yksi toisensa jälkeen aseellisesti kukistettu.

Hitlerin visiossa tavallaan toistui se entisen akan dilemma, jossa resursseja puuttui, mutta kunhan niitä olisi hankittu, voitaisiin aina ylemmälle tasolle nousta porras kerrallaan.

Toki Hitlerillä, toisin kuin akalla oli sekä pyssyjä että häikäilemättömyyttä niiden käyttämiseen, mutta riittävän kapasiteetin luominen oli vielä edessäpäin ja monen mutkan takana silloin, kun kohtalokkaat ratkaisut tehtiin.

Hitlerin maaninen visio, jonka mukaan Saksan oli oltava maailmanvalta tai lakattava olemasta, oli siis rakennettu hyllyvälle perustalle. Tukea se kuitenkin sai runsaasti turhien uhrien tuottamasta frustraatiosta ja uskosta oman asian pyhyyteen ja oikeuteen.

Paradoksaalisesti sodan lopputulos oli Saksan kannalta sekä katastrofi että onnenpotku, joka pian tuotti sen hyvinvoinnin, jonka saavuttaminen väkivalloin olisi jokseenkin varmasti ollut mahdotonta.

Venäjän imperialistiset haamukivut ovat tuottaneet samanlaista maanista pyrkimystä maailman johtoon, joka oli tunnusomaista Hitlerille ja sai kerran myös Saksan kansan mukaansa. Visiot ovat nyt tuskin sen realistisempia ja ”pääideologi” Duginin kohdalla ne ovat suorastaan sairaalloisia houreita (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=geopolitiikka ).

Putinin suurvaltainen mania muistuttaa suuresti Hitlerin aikoinaan yrittämää maailmanmahdin kaappausta. Tuhoa on nytkin saatu aikaan paljon ja yhä lisää on luvassa, mutta Venäjän resurssit maailman hallitsijaksi eivät vain vakuuta, kuten eivät aikoinaan Saksankaan.

Päämäärät eivät silti ole vähemmän vaatimattomat. Näin kirjoitin blogissani vuonna 2022:

”Jo yliopistollisessa oppikirjassaan kirjassaan Geopolitika Rossii vuonna 2014 Dugin väitti, että Venäjää vastaan käydään armotonta geopoliittista sotaa, kuolemaan asti (она ведется против нас и ведется беспощадно, на поражение, насмерть).

Siinähän sitä on opiskelijoille hengen ravintoa. Juuri nyt siis ratkaistaan kysymystä siitä, onko Venäjä olemassa sivilisaationa vai eikö ole. Jos se haluaa olla, on sen pakko valloittaa Kaakkois-Ukraina, Novorosssija. Miksi näin on, tietää vain geopolitiikan Jumala.

Mihin Venäjä sitten lopulta pyrkii? Sen jylhä kohtalo on pyrkiä valloittamaan lopulta koko maailma: расширение до естественных границ Северо-Восточной Евразии, Турана, с перспективой распространения зоны влияния за ее пределы, вплоть до масштаба всей планеты…

Siinäpä se, sanasta sanaan.  Kuten tiedetään ja on kainostelematta sanottukin, päämäärä on venäläisen maailman, russki mir, yhdistäminen ja levittäminen. Siihen taas kuuluvat kaikki ne, joita yhdistää venäjän kielen taito ja halu kuulua sitä käyttävään yhteisöön.

Jälkimmäinen ehto ei ole suinkaan ”pakollinen”. Sitähän ei Ukrainakaan ole suurimmaksi osaksi täyttänyt.

Se entinen akka ei ymmärtääkseni saanut koskaan yhtään jänistä, mutta Putinilla näyttäisi olevan jo jotakin pivossaan. Sen takaisin ottaminen ei taida olla realistista, mutta mitä hänellä on ja mikä on asian merkitys kokonaisuuden kannalta?

Kyseessä on pieni osa Ukrainaa ja se on vain pieni osa Ukrainaa. Venäläisen maailman luomisen kannalta se ei vielä ole kokonainen jänis eikä edes puoltakaan. Itse asiassa koko sota näyttää tässä suhteessa eli tärkeimmän päämäärän suhteen olleen katastrofi ja se on tehokkaasti johtanut siihen, että koko venäläinen maailma kutistuu entistä nopeammin.

Näin kirjoitin ranskalaista ja venäläistä maailmaa koskevassa blogissani jokunen vuosi sitten: ”Maailmassa käyttää enimmäkseen ranskaa päivittäin yli 300 miljoonaa ihmistä eli kolmisen prosenttia koko maailman väestöstä.

Tämän vuosisadan puolivälissä luku saattaa kuitenkin olla jo 700 miljoonaa eli kahdeksan prosenttia. Näin arvioivat jotkut asianharrastajat, joista en tiedä, ovatko he optimisteja vai pessimistejä. Tulevaisuuttahan kukaan ei tiedä.

Tätä ranskan puhujien kokonaisuutta nimitetään usein ranskalaiseksi maailmaksi -le monde francophone. Samanlaiselta kuulostaa myös venäläisen maailman -russki mir- käsite, mutta sille on haluttu antaa melko lailla erilainen merkitys ja liitetty kielen ohella yhdistäviksi tekijöiksi myös kulttuurisia, uskonnollisia ja jopa geopoliittisia aineksia.

Venäjän kielen maailma on ranskankielistä paljon pienempi. 1990-luvulla venäjää opiskeli ulkomailla noin 74 miljoonaa henkeä, mutta nyt luku on vain puolet siitä.

Mikäli otetaan huomioon vain entisen Neuvostoliiton ulkopuoliset alueet, on venäjän lukijoiden määrä romahtanut: 20 miljoonasta yhteen miljoonaan.

Nuo luvut ovat wikipediasta ja niihin on tietenkin syytä suhtautua varauksella.

 Ken elää, hän näkee. Joka tapauksessa venäläinen maailma, tuo Russki mir on sen sijaan ollut pahoissa vaikeuksissa ja itse asiassa se on viime aikojen ekspansiivisen politiikan aikana voimakkaasti kutistunut. Tätä on tapahtunut maiden sisälläkin, esimerkiksi Ukrainassa ja Georgiassa.

Neuvostoliiton huippuaikoina venäjää puhuttiin paitsi Venäjällä, myös kaikissa neuvostotasavalloissa ja jokaisen oli ainakin periaatteessa ja ennen muuta käytännössä osattava sitä.

Se oli uuden neuvostoihmisen kansainvälisen yhteydenpidon kieli ja toimi hyvin myös Itä-Euroopassa. Sosialismin prestiisi aiheutti sen, että kymmenet miljoonat ihmiset opiskelivat sitä ympäri maailmaa, etenkin ns. kehitysmaissa.

On merkille pantavaa, että tämä venäläisen maailman kutistuminen on tapahtunut juuri samaan aikaan, kun Moskovassa on lanseerattu yhä pöyhkeämpiä suunnitelmia venäläisen kulttuurin maailmanvalloitukselle.

Paitsi, että sen oletetaan olevan moraalisesti ylivertainen muihin nähden ja edustavan korkeampaa intellektuaalista tasoa, siihen liittyvät myös sotilaallinen mahti ja häikäilemättömyys, jotka aina hurmaavat tiettyjä luonteita.

Itse asiassa Russki mir-yhteisöä on sen omassakin piirissä haluttu kuvailla myös ja nimenomaan voiman termein: eivät ainoastaan ne, jotka ihailevat venäläistä kulttuuria, kuulu tähän yhteisöön, vaan myös ne, jotka pelkäävät Venäjän aseiden voimaa… Näin loihe lausumahan Putinien entinen pääideologi Vladislav Surkov, itsekin muuten tšetšeeni ja uustsaristiselta titteliltään 1. luokan todellinen valtioneuvos:

Идея «русского мира» возникла не вчера. Я ввёл его в структуру государственной политики. Путин сказал: «У России нет границ»; Думаю, он это имел в виду. Что такое русский мир? Это везде, где люди говорят и думают по-русски. … Где уважают нашего Путина. И его во многих местах уважают те, кто не говорит по-русски и имеет довольно смутное представление о России. Там, где люди боятся русского оружия, это тоже русский мир. Это наша [сфера] влияния. Где уважают наших учёных, наших писателей, наше искусство. Это весь русский мир.Владислав Сурков

Halukkaat kääntänevät tekstin koneella, elleivät kuulu tuon russki mirin piiriin tai muutoin osaa kieltä. Joka tapauksessa Surkov tuossa pätkässä selittää, että Putin sanoessaan, ettei Venäjällä ole rajoja, tarkoitti juuri russki miriä. Tämä venäläinen maailma on kaikkialla siellä, missä puhutaan ja ajatellaan venäjäksi, missä ihaillaan ”meidän Putiniamme” tai pelätään Venäjän aseita…

Tämä viime mainittu looginen salto mortale taitaakin siirtää koko maailman pian venäläiseksi ja siihen ehdottomasti kuuluvat silloin myös ne maat, joissa vihataan ja halveksitaan Putinia.

Mutta ne jänikset loikkivat kyllä moisesta yhteisöstä niin kauas kuin pääsevät, eikä niitä enää kiinni saa.

Alaston väkivalta saattaa toimia vanhan ajan pankkiryöstössä, mutta ei kansainyhteisön luomisessa. Pistimillä voi pelotella, mutta niillä ei voi istua.

Hitler olisi voinut esimerkillään opettaa edes tämän asian niille, jotka yrittävät häntä matkia, mutta kuten tiedetään, Herra lyö ensin sokeudella ne, jotka haluaa tuhota.

 

 

 

 

 

 

 

 

Uutta hurskautta

 

Temppeliprostituutio

 

     Kirkkomme Pride-harrastusta seuratessa tulee mieleen, että uskontomme on nyt syvän muutoksen tilassa ja kenties kokonaan häviämässä. Toisaalta voisi jopa ajatella sen mahdollisesti olevan palaamassa itämaisille juurilleen mysteeriuskontona.

     Vielä hiljattain uskontomme oli keskeiseltä osin transsendentaalista ja korosti ihmisen mitättömyyttä ja hänen loputtomia velvollisuuksia Jumalan edessä. Siihen kuului keskeisenä tarve irtautua maallisista haluista ja himoista, jotta lähestyttäisiin pyhyyttä.

     Nimenomaan noissa ihmislajin perimmäisissä vaistoissa ja niiden vapauttamisessa kohtaamme näköjään nyt sen, mitä sanomme jumaluudeksi ja voimme kukaties jopa siihen ekstaattisesti sulautua.

     Vaistojen ja halujen vapauttamisessa ei ole pelkkä kysymys asioiden sallittavuudesta tai sallimattomuudesta, vaan niitä palvotaan. Kenties siinä tietyllä tavalla lähestytään ihmisyyteen kuukuvaa mystistä pyhyyttä, ihmistä haluavana olentona, homo cupidus, joka on  nostettu alttarille entisen suuren kärsijän teloituspaalun asemesta.

     On selvää, ettemme enää kulttuurikehityksen tässä vaiheessa voi palata taikauskoisiin kuvitelmiin toisesta, haudantakaisesta elämästä tai tabuista, jotka Jumala on ihmisille lähettänyt heitä rangaistakseen ja kiusatakseen. Teloituspaalu tekee meihin kiusallisen barbaarisen vaikutuksen.

     Uskonnollinen tunne nykyään, sikäli kuin sitä yhä on, kohdistuu nyt konkreettiseen, koettuun maailmaan ja sen ihmeen tajuamiseen. Se saattaa tapahtua zen-buddhismin valaistumisen myötä tai sitten samaan tapaan kuin David Friedrich Straussiin panteismi. Hänhän saavutti suuren hartauskokemuksen ymmärtäessään arkielämän ihmeen, jossa luonnollisen ja yliluonnollisen raja häipyi pois.

     Toinen modernin hartauden opettaja oli Nikolai Tšernyševski, joka visioi uusia, lasista ja alumiinista rakennettuja kaupunkeja, joissa hartaus ja palvonta tapahtuisivat temppeleissä, joissa miehet ja naiset kohtaisivat seksuaalisuuden ihmeen äärellä. Mystinen naisjumaluus hallitsi noissa salaisissa huoneissa.

     Joissakin uskonnoissa kehotetaan miestä rukoilemaan ennen yhtymistään naiseen ja tässä voimmekin nähdä aidosti jalostuneen näkökulman siihen mysteeriin, jonka itse olemme alentaneet latteaksi nautiskeluksi ja hedonismiksi, jolla tehdään jokapäiväistä bisnestä.

     Yhdyntä ei välttämättä johda uuden elämän syntyyn tain edes tyydytä ketään millään tavalla, mutta silti juuri siinä on kaikkein syvällisimmän mysteerin kokemisen mahdollisuus, jota kulttuuri-ihmisen olisi käytettävä hyväksi päästäkseen arkipäiväisen lattean tajuntansa piiristä kohti ihmisarvoista olemassaoloa.

     Muinoin idässä oli temppeliprostituutio hyvin yleistä, miten myös pyhänä pidetty vestaalien ikuinen siveys. Molemmat lähestyvät samaa mysteeriä eri suunnilta.

     Astartea tai muita suuren äidin olomuotoja palvovat papit, jotka harjoittivat temppeliprostituutiota, oli usein kastroitu, minkä voimme todeta hämmästyttävän nykyaikaiseksi ilmiöksi, joka näyttää olevan pride-kansan keskuudessa myös arvostettua.

     Siinähän ihminen simuloi mystistä sukupuolesta toiseen siirtymistä, minkä todellisuus osoitetaan tuskallisella operaatiolla.

      Tällaisen uskonteon (vrt. auto da fe) aitoutta olisi kohtuutonta epäillä, mutta lienee sallittua ajatella että se on mahdollinen vain poikkeaville eikä siis kuulu normaalin piiriin, vaikka luonnollinen sekuaalisuuden kirjo käsittäneekin fantasioita myös toisen sukupuolen elämysten tavoittelusta

     Nykyisin niin kirkon, kuin jopa politiikan mielenkiinto suuntautuu seksuaalisuuteen ja erityisesti sen poikkeamiin sellaisella innolla, että sitä lienee sanottava lähinnä maaniseksi. Tämän sanominen ei toivottavasti ole koettavissa loukkaukseksi tai ns. kiihotukseksi kansanryhmää vastaan.

     En usko, että tätä kirkon pride-innostusta annattaa kuitata vain paluuksi pinnallisuuteen, mitä se kyllä varmastikin tietyltä osalta on.

     Sen ytimessä kuitenkin saattaa piillä aito uskonnollinen tunne, joka etsii toteutumistaan seksuaalisuuden mysteeristä, johon myös ihmiskunnan elämän jatkuminen ja näillä näkymillä myös sen tuhoutuminen liittyvät.

     Kybeleä palvova Attis leikkasi tarun mukaan kiveksensä irti terävillä kivillä uhrina jumalattarelleen. Nykyään tämä tuntuu hyvinkin modernilta asialta sekä sanan konkreettisesa mielessä että symbolisesti.

      Naista palvovat urokset emaskuloivat itsensä yhä uudelleen kuvaannollisesti, seksuaalisen palkkion toivossa tai sitten peräti ihan oikeasti päästäkseen siirtymään naisten jumalalliseen joukkoon.

     Kun näin pitkällä ollaan, en ihmettelisi lainkaan, mikäli kirkkomme piirissä aloitettaisiin temppeliprostituutio antiikkiseen tapaan. Prostituutiossa papittaret/papit uhrautuisivat lahjoittaakseen lajitovereilleen parasta ja kauneinta, mitä heillä on ja lisäisivät maailmaan aidosti hyviä asioita, hellyyttä ja rakkautta.

     Prostituutioon pitäisi liittää ainakin vapaaehtoinen uhrilahja, joka koottaisiin kirkkojen ylläpitämistä varten. Muutenhan ne pian jouduttaisiin purkamaan tai antamaan toisuskoisille.

     Ken elää, hän näkee.

Proprien maailmasta

 

Se oikea nimi

 

 

     Kuten on usein tullut todettua, suomen kieli on sangen omalaatuista, eikä siinä normaalisti ole käytetty monia sellaisia äänteitä, jotka useissa indoeurooppalaisissa kielissä ovat tavallisia. Myös esimerkiksi vokaalisointu on suomelle ominainen, vaikka monet muut eivät siitä ole kuulleetkaan.

     Tämä suomalaisen äännemaailman erikoisuus on käytännössä aiheuttanut sen, että monet vieraat sanat ovat olleet -ja yhä ovat- suomalaisille ellei nyt mahdottomia ääntää, niin ainakin kovan harjoittelun takana. Toki nykyinen kaikkialle tunkeutuva englanti on suomalaisenkin korvaa jos kieltäkin liipannut omaan suuntaansa.

     Meillähän on tyypillisesti pidetty muista kielistä suoraan otettuja lainasanoja eli ns. sivistyssanoja(!) jotenkin hienoina, onhan niiden oikea lausuminenkin jo osoitus jonkinlaisesta monilta puuttuvasta taidosta ja harjoituksesta, ettei nyt sitten siitä itsestään sivistyksestä.

     Niin sanottu stadin slangi, kuten usein olen todennut, pelaa juuri tuolla epäsuomalaisuudella ja ottaessaan suomalaisiin sanoihin vieraita äännerakenteita, auttaa erottautumaan tehokkaasti siitä joukosta, jotka eivät ole oppineet moisten äänten rakentelua. Vain venäjän ы-äännettä en ole koskaan slangissa huomannut, enkä liioin soinnillista suhuäännettä ж-tä. Ehkä ne jo olivat liian vaikeita.

     Niin sanottu hyperkorrektius on pohjimmiltaan aivan tuota samaa ilmiötä, meikäläisten p,t,k -konsonanttien tilalle työnnetään ehdottomasti joku b, d tai g, silloinkin kun se on vieheellistä, mikäli sana on ulkomainen. Se vain kuulostaa jotenkin hienolta, ellei peräti sivistyneeltä.

     Mutta radiossa ja televisiossa puhutaan kyllä yhä vain ”olumppialaisista”, eikä konstailematon, rasvanahkainen duunari vieläkään suostu mitään herrojen ”keetä” tai ”reetä” ääntämään, puhumatta nyt konstikkaista kirjainyhdistelmistä.

     Entä sitten. Ei kielestä sen huonompaa tai parempaa tule sen käytttämien äänteiden perusteella. Jokaisessa kielessä on omat tapansa ja sen mukaisesti niillä esimerkiksi myös on kullakin omat translitterointisääntönsä, kun viedään teksti yhdestä kirjaimistosta toiseen.

     Tämän ymmärtäminen on kyllä ollut mahdotonta etenkin niille, joiden mielestä englannin kielen mukainen kirjoitustapa on jollakin tavalla hyvä, vaikka juuri se on luultavasti Euroopan huonoin. Kun sitä sitten sotketaan muiden kielten translitterointiin, saadaan aivan idioottimaisia tuloksia tyyliin ”Khel’sinki” jne.

     Mutta eipä siitä sen enempää. Huomasin jollakin palstalla taas pitkän ketjun hallitsijoiden nimien kirjoittamisesta, joka lähti kai siitä aksioomasta, että meillä kaikki tehdään typerästi, kun taas muualla ei. Esimerkiksi joku Charles on meillä muodossa Kaarle, George muodossa Yrjö ja niin edelleen. Siellä ulkomailla, jossa tämäkin asia osataan paremmin, käytetään niitä oikeita muotoja.

     No, tämä nyt tietenkin perustui vain asian totaaliseen ymmärtämättömyyteen. Eurooppalainen nimistö on suureksi osaksi peräisin Raamatusta, jonka henkilöistä jokaisella kielellä on omat, vakiintuneet ja sille ominaiset muotonsa.

     Harvoin käytetään alkuperäisiä heprea- tai arameankielisiä muotoja ja esimerkiksi suomen Johannes/Juho/Jussi (heprean Iohanan, Iohohanan) on paitsi arabian Jahja, myös englannin John, unkarin Janos, espanjan Juan, ranskan Jean, venäjän Ivan, saksan Hans ja niin edelleen. Se ”oikea” eli alkuperäinen muoto on tietenkin heprealainen ja tarkoittaa ”Herra armahti”.

     Ja Jaakko on alun perin Iakov, vaikka englanniksi se on usein vääntynyt muotoon James tai Jim, jopa Jack, vaikka jälkimmäinen oikeastaan viittaa nimeen John.

     Suomeksi skotlantilaisia James-kuninkaita nimitetään Jaakoiksi, mikä on varsin loogista, jos kerran kehtaamme olla suomalaisia.

     Se Englannin valloittaja, jota siellä kutsutaan nimellä William the Conqueror on suomeksi Vilhelm Valloittaja. Ranskaksi se on Guillaume le Conquérant, italiaksi Guglielmo I, espanjaksi Guillermo el Conquistador ja niin edelleen.

     Mutta eivät ainoastaan raamatulliset nimet ja kuninkaiden nimet ole tapana kääntää. Sellaiset historian henkilöt, joiden tuntemisen kai ajatellaan kuuluvan yleissivistykseen (onko niitä vielä?) ovat eri kielillä erilaisia. Kirjoitin jokunen vuosi sitten blogin Orleans’n neitsyestä italialaisen kirjan perusteella (ks. Vihavainen: Haun Il processo di condanna di Giovanna d’Arco tulokset).

Neitsyen pelkkää nimeäkään ei siis tyydytty muuntamaan italian mukaiseksi, vaan myös kotipaikka. Tietenkin. Siis Giovanna d’Arco.

    Kyseessä siis oli nykyranskaksi Jeanne d’Arc, englanniksi Joan of Arc, espanjaksi Juana d’Arco, venäjäksi Žanna d’Ark ja niin edelleen. Monet kielet ovat säilyttäneet nimen nykyisen ranskalaisen muodon, vaikka sen äänteet olisivatkin aivan vieraita. Näin esimerkiksi suomi ja viro. Kenties tämä liittyy siihen, ettei asia ole meillä historian kurssissa aivan keskeinen.

     Kristoffer Kolumbuksen nimeäkin on meillä joskus väitetty nimenomaan suomessa väärin kirjoitetuksi. Siinäkin asiassa olemme normaali kansakunta muiden joukossa, jos nimittäin jatkamme sen kirjoittamista omalla tavallamme.

     Latinan Cristophorus Columbus, jota sankari mahtoi erityisesti kunnioittaa, oli italiaksi kirjoittetuna Cristoforo Colombo, Genovan murteessa Christoffa Corombo, espanjaksi Cristóbal Colón, englanniksi Christopher Columbus, portugaliksi Cristóvão Colombo. Venäjäksi on tullut tavaksi kirjoittaa Hristofor Kolumb. Tarunomainen ”Kristuksen kantaja”, pyhä Kristroforos on saanut eri kielissä erilaisen asun.

     Suomen Kristoffer Kolumbus on kansainvälisesti katsoen varsin hyvä muoto ja istuu kohtuullisesti meikäläiseen kielelliseen maailmaan, sen osaa jokainen lausuakin. Sitä paitsi meillä on tapana kirjoittaa myös latinan ja kreikan päätteet oikeassa muodossaan. Useissa kielissä ne ovat deformoituneet (esim. Julius -Juli, Stadion -Stadium jne.).

      Niin, että jospa ei nyt aloitettaisi historiallisten henkilöiden oikeinkirjoituksen täysremonttia, vaikka ymmärränkin, että monella, joka uskoo valaistuneensa ja löytäneensä tässäkin asiassa sen oikean totuuden, jo sormet syyhyvät korjaamaan menneisyyden virheet.