Lainavaatteissa

 

Transvestituura

 

V.V. Putin on nyt halunnut hätkähdyttää maailmaa ja erityisesti Eurooppaa pukeutumalla kirjavaan rivisotilaan asuun, jollaista Suomen armeijassa nimitetään pellepuvuksi.

Ylipäällikkönä hänellä lienee siihen oikeus. Onhan hän amiraalin univormussakin tepastellut, vaikka hänen laivastonsa etenkin Mustalla merellä antaa aika harvoja mahdollisuuksia komentosilloilla komeilla.

Tuo puku näyttää aika uudelta, eikä varmasti ole toisen maailmansodan aikeinen, syynä saattaa olla, etteivät esimerkiksi marsalkka vaatteet hänelle lainkaan sopisi, vaikka käytettäisiin paria tusinaa hakaneuloja. Siinä puvussa Putin näyttäisi taas takapihan pikku Vovalta, jolla on veljensä viisi  numeroa liian suuret kuteet.

Joka tapauksessa tuo demonstratiivinen pukeutuminen on historiassa vanha konsti. Kustaa III pukeutui Kaarle XII:n vaatteisiin tullessaan Suomeen sotaa aloittamaan vuonna 1788 ja kansalllisrunoilijamme Runeberg kuvaa runossaan ”kuningas” sitä, miten Kustaa IV Adolf Suomen sodan mennessä poskelleen laitatti päälleen samaiset vaatteet:

"Siis kuninkaallisesti

olemme päättäneet

ja vakaan päätöksemme

myös täyttää tahtoneen;

me, näätte, tuottanehen

olemme puvun sen,

min Leijonamme vihki

Narvalla taistellen."

"Kahdennentoista Kaarlen

nyt kintaat otamme,

sen miesnä, kuninkaana

me tehdä tahdomme,

tuon suuren urhon miekan

vyöllemme sidottaa,

kuin hänkin hämmästyttää

velttoa maailmaa."

Kuninkaalla oli vain kolme kuulijaa, mutta hän käski kuuluttaa koko kansalle ottaneensa ylleen jo sankarikuninkaan vaatteet ja miekan, mikä varmaankin antaisi taas potkua sotaponnistuksiin.

Myös Adolf Hitler pukeutui vanhaan, rakkaaseen univormutakkiinsa (Kittel), kun hänen viattomaan erikoisoperaatioonsa Puolassa vastattiin sodanjulistuksella. Kas näin hän lausui puheessaan 1.9.1939:  Ich habe damit wieder jenen Rock angezogen, der mir einst selbst der heiligste und teuerste war. Ich werde ihn nur ausziehen nach dem Sieg, oder ich werde dieses Ende nicht erleben!

Se taisi sitten tosiaan olla sama ”pyhin ja kallein takki”, arvattavasti jo maailmansodan rintamalla hionnut, jota Johtaja käytti bunkkerissaan vielä sinä vuoden 1945 päivänä, jolloin hän laski kuulan kalloonsa. Siinäpä meillä sanansa mittainen mies.

Maastopukuinen sota-Putin tuskin tarvitsee suojaväriään puikkelehtiessaan järjettömän sodan uhrien takia suuttunutta kansaa pakoon, niin luonnollinen kuin tämä reaktio olisikin. Kansahan on hurahtanut sille annettuun sotaan ja mitä enemmän ihmisuhreja tulee, sitä pyhemmiksi ne käyvät.

Tämähän ei vielä ole ollut sotaa, kertoo Johtaja, gopnikin pokerinaaman säilyttäen. Erikoisoperaatiohan on koko ajan mennyt suunnitelmien mukaan eikä hirmuisimpia aseita ole käytetty Ukrainaa vastaan.

Ei niitä ole käytetty myöskään Venäjää vastaan. Moskova, Pietari ja muutkin suurkaupungit ovat saaneet vielä peräti säilyttää lämmön- ja sähkönjakelunsakin. Hyökkäykset Venäjän pääkaupunkeihin ovat tähän saakka olleet pelkkää häirintää, kun taas Kiovaa ja Harkovaa on moukaroitu juuri ihmisten elinedellytysten tuhoamiseksi.

Mutta gopnikin kasvojen säilyttämiseksi voidaan saman tein ruveta oikeasti sotimaankin. Euroopalle käy siinä köpelösti, mutta kuinka käynee Venäjälle? Ehkäpä kansa kiittää polvillaan uutta tsaaria siitä, että saa antaa elämänsä hänen puolestaan? Sehän olisi luonnollinen reaktio kognitiivisen dissonanssin voittamiseksi: jos vaaditaan kaikkein suurimpia uhreja, niin totta maar ne sitten ovat välttämättömiäkin.

Ei yksi miljoona uhria vielä Venäjällä mitään merkitse. Stalin onnistui tapattamaan lähes 27 miljoonaa, mikä lienee Guinnesin ennätysten kirjassa jo suurin mahdollinen luku vanhanaikaisilla konsteilla saavutetuksi.

Marsalkka Žukov (žuk -sontiainen) ei tunnetusti sotilaita säälinyt ja totesi, että akat tekevät uusia niin paljon kuin tarvitaan.

Mutta nythän ne eivät enää tee. Putin on kuvannut, että joka tapauksessa venäläiset pääsevät taivaaseen, mutta eipä taida hänelläkään olla asiasta valtakirjaa esitettäväksi. Luulen monenkin mielessä kaihertavan epäilyksen siitä, ettei ehkä pääsekään.

Suuren johtajan kunnia ja maine kasvavat luonnollisesti sitä mukaa, kuin sodan uhrien määrä kasvaa. Harva muistaa enää sitä vähänläntää Vovaa, joka huijasi suomalaisia turisteja jossakin Sadovajan ja Nevskin kulmilla, jossa muistelen sen näköisen tyypin päivystäneen purukumia ja sukkahousuja kysellen.

Nyt tällä salaisen poliisin filuurilla on siis päällään ihan oikea sotilasunivormu eikä enää mikään KGB:n sellaista matkiva vaatekerta.

Ehkäpä se innoittaa kansaa antamaan viimeisenkin uhrinsa synnyinmaan ja Johtajan hyväksi. Onkohan jo joku kuullut sotahuudon ”Za rodinu, za Putina!” Se olisi ansaittua, sillä Putinin sota tämä ehdottomasti on ennen muuta.

Imagoaanhan gopnik tuolla transvestituurallaan, neologismia käyttääkseni kokee kohentaa ja onhan siinä ollutkin toivomista. Miten johtajaa ainakin vielä taannoin nimitettiin, selviää internetistä. Vanhan blogin perusteella nimitykset molivat tällaisia:

perjantai 20. tammikuuta 2023

Merkkkihenkilön nimi

 

Putinin oikea nimittäminen

 

Vladimir Vladimirovitš Putinia on nyttemmin ymmärrettävistä syistä kunnioitettu lukuisilla haukkumasanoilla.

Erityisessä suosiossa etenkin ukrainalaisten, mutta myös venäläisten keskuudessa näyttää olevan huilo (хуйло). Mielestäni se ei ole lainkaan asianmukainen. Samoin kuin mudak (мудак) se viittaa vain ”mulkkuun”, joka nyt sentään on puolen ihmiskunnan omistama äärimmäisen tärkeä ja täysin kunnianarvoinen elin, jota ilman koko ihmiskuntaakaan ei voisi edes kuvitella.

Minusta tuon elimen nimen käyttäminen tuosta mainitusta olennosta on lähinnä pyhäinhäväistys. Myös sen teho, etenkin muille kielille käännettynä, on lähes olematon. Itse henkilön olemuksesta se ei anna oikeastaan mitään informaatiota.

Mitä Putinista käytettyyn epiteettiin sitten oikein pitäisi kuulua? Epiteetin pitäisi mielestäni viitata jotenkin hänen historialliseen rooliinsa ja, sanoisinko, inhimilliseen erikoislaatuunsa.

Politiikassa on aina ollut paljon luonnevikaisia, etenkin narsistisia tyyppejä, jotka ovat joskus saattaneet jopa menestyä hyvin, vaikka ovatkin ihmisinä täydellisiä mulkeroita.

Lisäksi on niitä, joille kokonaisten kansojen tuhoaminen on ollut suoranainen intohimo ja jotka eivät ole halunneet lainkaan säästellä edes omaa kansaansa. Hitler lienee tämän lajin tunnetuin edustaja nykyään.

Miten sitten Hitleriä kannattaisi asianmukaisesti nimittää? Yleisesti käytössä ovat olleet suuruudenhullu, hullu, mieletön, fanaatikko, diktaattori, hourailija ja mitä niitä lieneekään. Eivät ne kovin tai ainakaan tarpeeksi pahoja ole. Joku ahkera henkilö on koonnut 200 Hitlerin haukkumanimeä, mutta eivät nekään oikein tee vaikutusta (ks. Adolf Hitler Nicknames: 200 Funny and Hilarious Names (worthstart.com)).

Usein kyseessä ovat vain väännökset hänen nimestään. Mannerheimkin käytti jossakin kirjeessään Hitleristä niitystä Adoplhus. Pelkät nimet sanovat vähän, tarvitaan myös epiteetti.

Monia väännöksiä on myös Putinin nimestä (ks. Все прозвища и позывные Путина | Патриот | Дзен (dzen.ru)). Nuoruuden aikuisia olivat mol ja krysjonok (koi ja pikku rotta). Myös nimitystä Kaputin ja Haputin näkyy käytetyn. Luokkatoverit käyttivät nimityksiä Putka ja Putja.

Mutta nämä ovat viattomia köllinimiä ja ne uskaltaa julkaista vaikka Venäjällä. Meduza tietää enemmänkin: Путин-хуйло!: Прозвища и клички Путина (putin-khuilo.blogspot.com) .

Tässä vähän: Альфа-журавль
Анти-Собчак.
Бледная Моль
Барин.
БезНавальный.
Ботокс
ВВП («Великий Всемогущий Пу»)
Вице-Собчак.
Великий Манипулятор.
ВоваГаз
Вова Озёрный
Вольдемар Бенитович Медвепутлер Таврический
Вольдемар Путлер
Всебабушкино избранный
Всехпереигрун
Верховный малыш.
Гаагский.
Гном
Главарь хунты
Главный жених России
Дед
Дипломированный лжец
Деменций.
Дон Рэба.
Закомплексованный.
Залупенфюрер.
Злобный карлик. 
ИХТАМНЕ́Т IV Крымский и Новоро́сский (сын Имтамнета III Чеченского, внук Ихтамнета II Афганского, правнук Ихтамнета I Корейского).
Капут
Мочок сортирный.
Владимир Грозный.
Диктатор.
Вовка-морковка.
Путан.
Медведолюбивый.
Лапшедел.
Маразматик.
Ватин.
Пуйло.
Обещаю обещать.
Ути-Пути.
Тупин.
Навальнофоб.
Износившийся.
Канцлер Палпутин
Кремлевский пенсионер.
Сказочник.
Сказочный.
Фюрер, стерхфюрер
Бесноватый.
Путин – ла-ла-ла
Позор России.
Премьерзидент
Плешегном™
Педофил
Оккупант.
Обещалкин.

Обнуленный.
Обнулёныш.
Распутин.
Тиран.
Тот, чье имя нельзя называть
Краб.
Среднестатистический.
ГДРовский турист.
Вован Кремлевский.
Посредственность.
Бледная тля.
Всплывший.
Ихтамнет.
Царь-карлик.
Моль, Окурок, Крысенок, Капутин (прозвища из КГБ).
Блаженный.
Путин I Крысоликий.
Владимир Таврический
Обиженный.
Профессиональный Враль.
Мутин.
Пукин.
Пахан.
Пыня
Вор.
Саурон.
Олигарх.
Скорбный главой.
Орк.
Раскрученный.
Тин Пу.
Туалетный Путенок™
Враг народа.
Патологический лжец.
Нашист.
Стремянка.
Пожизненный.
Двапутин.
Тараканище.
Друг Кадырова.
Крошка Цахес,
Циннобер.
Мироточивый.
Расхититель в особо крупных.
Лилипутин™
Мстящий всему миру.
Кровавый.
Старик Кабаев.
Плейшнер.
Хан всея Руси.
Цирковой лилипут.
Чекист
Ядерный чемоданоносец
Darth Put In

 

Ellei venäjä suju, kehotan kääntämään koneella. On niissä aika riemastuttavia, kuten Gaagski (Haagin mies), Voldemar Putler, Liliputin, Ydinsalkun kantaja, Našisti, Kansan vihollinen, Örkki, Kansan vihollinen, Mutin, Pukin (puk= pieru), Tsar-karlik (kääpiötsaari), Ihtamnet (einiitäsielläole), Sadunkertoja, Venäjän häpeä, Puilo (vrt. Huilo), Uti-Puti, Navalnofobi, Suuri manioulaattori (vrt. Kahdentosita tuolin Suuri kombinaattori), Diplomivalehtelija ja niin edelleen.

Mikäpä ettei. Suuressa ja mahtavassa venäjän kielessä kyllä ilmaisukykyä riittää.

Mutta kun ajattelen vakavasti ja vastuullisesti sitä, millainen epiteetti tälle tapaukselle sopisi, kun otetaan huomioon, että hän ivallisesti hymyillen kertoo saaneensa aikaan juuri sen, mihin on pyrkinytkin, syöstyään Ukrainan siviilit ja Venäjän ja Ukrainan sotavoimat järjettömään tuhoon ja teurastukseen ja koko maailman tuhon partaalle.

Tulee mieleen, ettei vastaavaa tapausta taida olla löydettävissä ainakaan viime vuosisatojen historiasta. Hitlerkin oli säädyllisempi tässä suhteessa.

Toki tuossa on mukana teatteria, mutta ei se asiaa paranna. Alkeellinenkin inhimillisyys olisi edellyttänyt edes jonkinlaista apologiaa sen saatanallisen tuhon johdosta, jonka juuri hän, eikä kukaan muu on päästänyt valloilleen ja jota hän pyrkii vain laajentamaan.

Aivan rauhallisestikin miettien kyseessä on sen lajin epäinhimillisyys, että sopivan epiteetin olisi kuvattava juuri sitä aspektia. Venäjän kielessä sellainen sana olisi mielestäni izverg (изверг). Sana tarkoittaa hirviötä, jossa inhimillistä voi olla vain ulkomuoto. Kyseessä on ihmisen vääristymä, epäsikiö, jollaista varten on olemassa vielä sana urod, mutta se on paljon kiltimpi. Urod voi olla aivan syyttään epämuodostunut.

Ehkäpä siis venäjäksi joku edellä olevan luettelon nimityksistä ja sen perään epiteetti izverg. Vaikkapa Gnom-izverg tai Tšekist-izverg.  Mutta suotta minä tässä mestaroin, kunhan YYA-hengessä esitän.

En ole tietenkään venäjän kielessä natiivi tai edes filologi, joten ne, jotka ovat, voivat kai korjata, jos ehdotus on epäonnistunut. Suomeksi voisimme sanoa vaikkapa, tuo Putte-piru. Itse asiassa etymologisesti katsoen olisi nimitys hybridi-putte ehkä myös osuva. Alun perinhän hybridi tarkoittaa villisian ja maatiaissian risteytymää. Tämä kuitenkin voisi harmittaa monia viattomia autoilijoita ja muitakin.

Mutta eiköhän Suomenkin kansa vielä keksi jonkin asianmukaisen nimityksen, jos hän alkaa kiinnittää huomiotaan meihin. Toistaiseksihan olemme saaneet olla rauhassa.

 

Etelä-Amerikka Euroopan turvana?

 

Pelastaako Espanja vielä Euroopan?

 

Marcelo Gullo, Lepanto. Cuando España salvó a Europa. Espasa 2025, 421 s.

 

Aurinkorannikon kirjakaupoista voi tehdä yllättäviä kirjalöytöjä, jollaisia olisi turha etsiä enempää Lontoosta, Berliinistä kuin Moskovastakaan, jos jälkimmäiseen nyt edes pääsisi Suuren Španan eläessä.

Tämä kirja on argentiinalaisen kirjoittajan kirjoittama ja Espanjassa ilmestynyt espanjalaisille suunnattu historiateos, jossa kuvaukseen historian tuhoisimmasta (ja myös tärkeimmästä?) meritaistelusta liitetään koko muhamettilaisen maailman historiallisen ekspansiopyrkimysten kuvaus ja viimeiseksi myös varoitus nykyajalle.

kirjan keskiössä on Lepanton meritaistelu, jota olen hiljattain selostanut. en huomaa Gullon tässä suhteessa poikkeavan yleislinjasta, jossa kyllä onkin klappia kahteen suuntaan (vrt. Vihavainen: Haun suuri lahtaus tulokset ).

Itse Lepanton taisteluun en siis tässä enää sen enempää puutu, totean vain, että nykyään sen strategista merkitystä on myös väheksytty, minkä kirjoittaja kiivaasti torjuu. Hänen mielestään taistelussa ilmeni ennen muuta Espanjan sankaruus ja se oli valtava ja ratkaiseva saavutus, jossa turkkilaisvaara torjuttiin.

Turkkilaisten tarkoituksena, samoin kuin aikoinaan arabialaisten tarkoituksena oli alistaa Eurooppa ja saattaa sen alkuasukkaat dhimmien asemaan. Soliman Suuri esitti jopa tunnuksen ”Roomaan, Roomaan”! Pietarinkirkko oli tarkoitus muuttaa moskeijaksi, samoin kuin Hagia Sofia oli jo muutettu.

Nykyiset historioitsijat kehtaavat ylistää valloittajia siitä, etteivät ne pakottaneet alamaisiaan vaihtamaan uskontoa, vaan antoivat näiden pitää henkensä.

 Se tapahtui vain sillä hinnalla, että heistä tuli paariakansaa, jonka täytyi kunnioittavasti osoittaa alemmuutensa joka ainoaa muslimia kohtaan ja tyytyä tunnustamaan olevansa uskottomia koiria, joita sopii potkia ja solvata.

Johdannossa kirjoittaja kuvaa nykyistä historiankirjoitusta, jossa keskeisenä vaikuttaa endofobia, oman historian ja oman arvokkuuden vastainen lähestymistapa. Meillähän on totuttu käyttämään termiä oikofobia, mutta asia on sama. Sen sijaan, että Espanjan maailmahistoriallinen rooli päästettäisiin oikeuksiinsa, länsimaista ajattelua hallitsee ”musta myytti” (el mito negro), joka on anglosaksista perua ja jossa Espanja on pahan valtakunta ja muslimimaailma on korkeassa arvossa.

Samaan aikaan eurooppalaisten harjoittaman orjakaupan takia suoritetaan tänäänkin katumusharjoutuksia, vaikka islamilainen maailma otti monin kerroin enemmän valkoisia orjia, joitten kohtalo ei ollut sen parempi.

Suurin ryhmä orjia tuli Venäjältä ja Ukrainasta, mutta miljoonia katolisia ja protestantteja saatiin myös Länsi-Euroopasta, jonka kansaslaisia barbareskit kaappasivat siihen saakka, kun Ranska valtasi Algerian vuonna 1830 (vrt. Vihavainen: Haun jalot rosvot tulokset ).

Kirjoittaja on itse argentiinalainen, mutta sanoo: ”Rio de la Platan ihmisenä ja Amerikan espanjalaisena Espanja on yhtä paljon minun isänmaani kuin kenen tahansa Euroopan espanjalaisen”.

Endofobia sanoo, että Espanja on ongelma ja Eurooppa sen ratkaisu, mutta asia on juuri päinvastoin ja kirjoittaja haluaa parantaa sitä amnesiaa, joka vaivaa mustan myytin typerryttämiä aivoja ilmeisesti koko maailmassa tai ainakin koko Euroopassa, myös Espanjassa.

Eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset yliopistot ovat joutuneet postmodernien endofobien käsiin, mutta latinalaisessa Amerikassa ei vielä näin ole. Sitä paitsi myös Euroopassa on tietenkin vapaasti ajattelevia henkiä, Giovanni Sartori, Bernard Lewis, Sandro Magister, Alfonso López Quintás ja Gustavo Bueno.

Katolisessa kirjossa on kardinaaleja, jotka ymmärtävät tilanteen, muun muassa Kowdo Appiah Turkson ja Robert Sarah. Läntiseen diskurssiin heillä kuitenkaan on tuskin mitään vaikutusta. paaveista erityisesti Ratzinger eli Benediktus XVI oli katastrofi. Johannes Paavali II eli Karol Wojtyla näyttää olleen valon pilkahdus pimeässä.

Turkin valtakunnan perilliset eivät kaihda sanoa avoimesti, että heidän tarkoituksensa on valloittaa Eurooppa sisältä päin. Sen, mitä ei miekalla saatu aikaan, tekevät naiset, jotka synnyttävät uusissa kotimaissaan paljon lapsia 4-5 poikaa, kuten Erdogan on kehottanut. Algerian Houari Boumedienne kertoi nimenomaan, että naisen kohtu on se ase, jolla islam kukistaa Euroopan.

Muslimimaailmassa on tässä yhteydessä puhuttu myös avoimesti revanssista vanhoista tappioista, kuten Poitiers’n taistelusta ja Andalusian katsovat musulmaanit yhä kuuluvan heille.

Luvut osoittavat, että Euroopan valloitus on vaoin ajan kysumys. Mikäli paine etelästä jatkuu ja pohjoinen ottaa typerästi vastaan pyövelinsä, on lopputulos selvä ja kiistaton. Miksi näin tehdään, on tämän asian suhteen toisarvoinen kysymys, historian suunta on selvä.

Mutta sitä se oli myös 1500-luvulla, kun Espanja ja Filip II nousi ratkaisemaan taistelun Euroopan ja kristinuskon hyväksi ja sulttaanin laivasto tuhottiin Lepantossa. Tarvitaan ihmettä, mutta se voi tapahtua. Espanja voi nytkin olla ratkaisu ongelmaan.

Asia saattaa näyttää toivottomalta: Espanjakin kuukuu maihin, joissa syntyvyys on romahtanut ja jonne muslimit saapuvat tyhjiötä täyttämään, vaikka tilanne Espanjassa on vielä pohjoista Eurooppaa parempi.

Espanjalla on kuitenkin yksi valtti: latinalainen Amerikka, jossa vallitsevat sama kieli, kulttuuri ja uskonto. Sieltä tulee Espanjaan jo nytkin siirtolaisvirta ja se koostuu siirtolaisista, jotka ovat samaa ainesta espanjalaisten kanssa.

Kirjoittajan kotimaa, Argentiina on toki eurooppalaisin Latinalaisen Amerikan maa ja monien muiden sen kansojen ihmisissä on runsaasti intiaanisekoitusta, mutta sitä kirjoittaja ei pidä ongelmana. Tietääkseni monet espanjalaiset kyllä pitävät.

Yhtä kaikki tässä kirjoittaja näkee toivon kipinän ja Espanjan maailmanhistoriallisen roolin uuden mahdollisuuden. Ongelmana taitaa vain olla, ettei espanjalaisilla itsellään ole enää kykyä ajatella nenäänsä pitemmälle enempää kuin muistaa historian opetuksiakaan. He ovat jo ”hyviä” eurooppalaisia.

 ”Musta myytti” taitaa hallita myös espanjalaista ajattelua, mistä en kuitenkaan ole varma. Joka tapauksessa Gullon kirja antaa aavistuksen siitä, että latinalaisessa Amerikassa asiat voisivat olla toisin. Yhdysvallat on siellä se suuri saatana, joka tarjoaa tuota myyttiä, mutta jonka patriootit luontevasti torjuvat.

Latinalaisessa Amerikassa myös katolisuus on yhä voimissaan ja sikäläinen arvomaailma poikkeaa suuresti Euroopan katolisten arvoista, kuten World Wide Surveyn tutkimukset osoittavat (vrt. Vihavainen: Haun wvs tulokset).

Uusi ”turkkilaisvaara” on kuitenkin niin massiivinen, että Espanjasta tuskin on tulvan patoajaksi. Uuden Lepanton mahdollisuutta ei ole, koska nyt ei tunkeuduta asein, vaan tullaan parhaassa tapauksessa junalla ja paikalliset asevelvolliset auttavat kantamaan uusien kunnakansalaisten laukkuja.

Endofobia tai oikofobia on se avainsana, jonka vallassa niin älymystö kuin suuri yleisö ovat ja niiden herääminen tästä sairaudesta näyttää olevan työn tuskan takana. Palavat autot ja paukkuvat käsikranaatit eivät vielä herätä.

Sitten, kun sharia-lakiin alistumista vaaditaan myös kanta-asukkailta, alkaa kahleiden kalina, joka ehkä herättää ajattelmaan asioita uudesta näkökulmasta.

Mitäpä tähän sanomaan. Ehkäpä vain sen, että kun jouluaattona taas laulamme Luhterin virren, ”Jumala ompi linnamme”, koettakaamme muistaa, missä historiallisessa tilanteessa se luotiin.

Turkkilaisvaarastahan silloin puhuttiin eivätkä postmodernit historiantulkinnat vielä tarjonneet lohtuaan.

Bing-videot

Kun sukupolvien ketju on katkeamassa

 

Dekadenssia virolaisittain

 

Urmas Vadi, Kuun toinen puoli. Suomentanut Petteri Aarnos. Enostone kustannus 2025, 356 s.

 

Venäläisessä 1800-luvun dekadentissa kirjallisuudessa erottuu selvästi myös aseksuaalinen ja jopa antiseksuaalinen juonne.

Kaikki normista poikkeaminen ei liittynyt homouden kaltaisiin erikoisuuksiin tai irstailuun, myös seksistä pidättäytyminen kelpasi perverssiyden lajiksi. Itse asiassa jopa Tolstoi, jota emme yhdistä dekadenssiin, ihannoi seksitöntä elämää, vaikka itse oli himon pauloissa.

Joka tapauksessa normaalista poikkeaminen, esimerkiksi androgyynisyyden korostamisella riitti säikäyttämään porvaria, mikä aina on kuulunut älymystön tavoitteisiin.

Missä määrin normaalin seksuaalisuuden voittaminen onnistui pelkällä tahdonvoimalla ja missä määrin taas oli kyse luonnollisesta rappeutumisesta tai luonnon oikuista, en mene sanomaan. Ainakin mitä hormonitasoon tulee, lienee tuo yli sadan vuoden takainen aikakausi joka tapauksessa ollut nykyistä paljon intohimoisempi.

Urmas Vadin romaanin kertoja on epänormaali tai sitten edustaa enemmän tai vähemmän uutta normaalia suhteessaan seksuaalisuuteen.

Hän nimittäin ei tunne mitään vetoa vastakkaiseen sukupuoleen, vaan sen sijaan kauhua joutuessaan tilanteisiin, joissa yhdyntä olisi se seuraava tarjoutuva vaihtoehto tai jopa velvollisuus.

Kirjailija antaa sankarinsa kuitenkin sitten jo varttuneessa iässä yllättäen löytää seksin ilot. Ajatus lapsen hankkimisesta sen sijaan näyttää painajaiselta. Hän ei halua sellaiseen rooliin edes siittäjänä, vapaana vastuusta.

Pervous ei lopu tähän. Sankarin sisar on oikea androgyyni, joka useampaan otteeseen käyttää voitollisesti nyrkkejäänkin. Se on hän, joka puhkuu tarmoa ja remontoi talon ja kehittää huippuunsa ”ekologisen” elämäntavan, lähetyens sekulaaria pyhimysihannetta.

Samaan aikaan siskolla on vahva naisellinen puolensa. Hän kaipaa seksiä ja läheisyyttä ja elää kolmoistaloudessa kuhnurin ja toisen naisen kanssa. Lapsi olisi toiveissa, mutta ei sitä niin vain hankita.

Kysymys uudesta sukupolvesta, lapsista, on yksi kirjan keskeinen teema. Sukupolvien ketju on kertojalle näkyvissä aina isovanhemmista saakka.

 Vaari on aikoinaan joutunut vankileirille, Kolymaan, ja mummollakin on siihen liittyen ollut kaksi miestä samaan aikaan. Ketju on silloin kuitenkin jatkunut ja kahden lapsen perhe on demografisesti jo lähellä uusiutumisrajaa, jääden hieman sen alle.

Suvussa näyttää kuitenkin piilevän mielisairauden rasitusta ja normaalina voi pitää vain perheen isää, jonka maailmana ovat koneet. Äiti sen sijaan on tutkija ja hallitsee perhettä sydänviallaan. Lapset pakenevat äitiä omiin talouksiinsa.

 Äidin vakaa pyrkimys mummoksi ei ota menestyäkseen, vaikka hän toimii hyvin aktiivisesti. Sukupolvien ketju on katkeamassa.

Sukuun kuuluu vielä setä, joka on yhtä omituinen kuin naisystävänsä ja hänen koiransa. Silläkin taholla näyttää jatko jäävän tulematta. Elämä loppuu.

Mitään erityistä virolaisen kansallisuuden tragiikka ei kirjailija tuo esille. Tarina kertoo pikemmin vain yhden suvun siirtymisestä neuvostoelämästä länsimaiseen.

Kysymys on modernisaatiosta, jonka etenkin nuo lapsettomiksi jäävät omaksuvat täysin. Rock and rollin ansiosta siirtymä ei heille edes ollut kovin jyrkkä. Tyttären mielisairaalavaihe liittyy pikemmin henkilökohtaisiin ongelmiin kuin yhteiskunnalliseen muutokseen.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja pitää lukijan otteessaan. Omituisten henkilöiden kuvausta särvittää lämmin, hiljainen huumori ja lukijan myötätunto koskee itse asiassa kaikkia kuvattavia.

Asetelmansa pessimistisyydestä huolimatta kirjan loppu ei ole vailla toivoa. Hedelmällinen rakastuminen on mahdollinen.

Kirja on Virossa saavuttanut suuren suosion, mitä en erityisesti ihmettele. Suomalaisittain siinä on etevän ihmiskuvauksen ohella myös jossakin määrin paikallisväriä, häivähdys Neuvosto-Viroa ja Tarttoa, sekä suuren murroksen ilmiöitä.

Laskeva trendi

 

Kuohilaiden aika

 

Tutkijat ovat havainneet, että miesten testosteronitaso on nopeasti laskenut neljänneksellä lähes koko maailmassa. Sitä, mistä asia johtuu, ei vielä tiedetä, mutta sen seuraukset kyllä näkee jo paljaalla silmälläkin.

Miehet ovat siis huomattavasti vähemmän miehekkäitä ja yhä naismaisempia, keskimäärin. Samaan aikaan jonkinlaiseksi fyysiseksi ihanteeksi on pyritty korottamaan sellainen uros, joka on kasvattanut lihansa valtaviksi pahkuroiksi. Niissä on täysin tarkoituksetonta voimaa, jopa sellaisissa lihaksissa, joissa sille ei ole lainkaan käyttöä.

Nuo lihamassat on hankittu ylimääräisillä hormoniannoksilla, jotka ovat pysäyttäneet kehon oman testosteronituotannon. Silloin, kun bodari lakkaa käyttämästä hormonejaan, hän osoittautuu eunukiksi. Jos hän niitä itsepäisesti käyttää, hän kuolee ennen aikojaan.

Atleettinen ruumiinrakenne yhdistettiin Kretschmerin vanhasa typologiassa vähäiseen älylliseen aktiivisuuteen ja suorituskykyyn, eikä tietenkään turhaan. Kyse on stereotypiasta, jollaiset yleensä osuvat oikeaan, kun niitä sovelletaan joukkoihin. Tietenkin hajontaa aina on.

Menneinä aikoina bodareita ei ollut, mutta sen sijaan kyllä täynnä testosteronia olevia nuoria ja vähän vanhempiakin miehiä. Se oli sääntö eikä poikkeus. Miehinen tarmo ja kunnianhimo muuttivat maailmaa, jossa naisten osana oli olla kansakunnan hellittynä ja turvattuna kultavarantona.

 Naisten elättäminen ja hoitaminen oli miesten vastuulla ja naiset puolestaan huolehtivat jälkikasvun syntymisestä ja kasvamisesta, eli kansan viimekätisestä tarkoituksesta. Kuten eduskunnan patsaassa, nainen kantoi sylissään tulevaisuutta, sitä varten mies muokkasi työllään ja neroudellaan yhä parempaa paikkaa uudelle sukupolvelle.

Niin kauan kuin asetelma oli tämä, edellytti onnistuminen miehiltä miehekkyyttä ja naisilta naisellisuutta. Miesten naisellistuminen olisi ollut katastrofi, eivätkä naiset olisi missään tapauksessa kyenneet heidän panostaan korvaamaan.

Nythän tilanne on toinen. Kun esimerkiksi laivan ohjaamiseen vielä sata vuotta sitten saatettiin tarvita monen riuskan miehen voimat, hoituu asia nykyään playstickillä, jota käsitellään sormenpäätuntumalla.

Vielä 1950-luvulla kuorma-autoista puuttuivat ohjaustehostimet ja niiden käsittely vaati raakaa voimaa. Nyt sitä ei tarvita.

Lyhyesti sanoen, koko maailma on jo pääosin vapautunut ruumiillisesta työstä, minkä kommunismin oppi-isät ajattelivat toteutuvan vasta kommunistisessa yhteiskunnassa, joka toteutuisi sosialismin kauden jälkeen.

Ruumiillisen ja henkisen työn välinen ero, joka vielä 1960-luvun alussa koettiin Neuvostoliitossa hyvin suureksi, on nyt hävinnyt. Toki työssä on usein yhä kineettistä ainesta, mutta nyt sen suorittaja on yhä useammin samalla tietokoneita ja tekniikkaa hallitseva henkilö, jollaisia ennen sanottiin insinööreiksi. Hyppäys menneen ajan kuormajuhdasta tai ”kulista” insinööriksi on suuri.

Tähän asti erinomaista. Miehekkyyttä ei enää tarvita lihasvoiman takia ja ronskilla reippaudellakin on yhä vähemmän annettavaa työyhteisöissä. Nyt kaikki, niin miehet kuin naiset, voivat tasa-arvoisesti mussuttaa pullaa aamupalavereissa ja jahnata loputtomasti luodakseen jokaiselle tilaisuuksia itsensä tehostamiseen ja esittelyyn.

Nykyään on tavallista, että nainen saattaa ansaita enemmän kuin miespuolinen puolisonsa (miksi miespuolinen?) ja olla perheen pääasiallinen elättäjä (miksi perhe?).

Vielä Karl Marx paheksui kapitalismin luonnotonta julmuutta, joka ilmeni muun muassa siten, että se saattoi tehdä naisista perheensä pääasiallisia elättäjiä. Tämä tarkoitti hänen mielestään miesten kastraatiota, mitä tuohon aikaan ei tosiaankaan pidetty myönteisenä asiana. Kyseessä oli enemmän kuin taloudellinen riisto, se merkitsi inhimillisen arvokkuuden menettämistä.

Arvomaailmamme on tietenkin ratkaisevasti muuttunut Marxin ja Leninin päivistä ja jopa 1960-luvun ”kommunismin rakentamisen projektista”, joka aloitettiin juhlallisin valoin ja lupauksin Neuvostoliitossa.

Moni asia on nyt valtavasti paremmin, kuin nuo kommunismin kuvittelijat saattoivat edes kuvitella. Heidän tavoittelemansa asiat ovat jo suurelta osin triviaalia menneisyyttä, mutta niiden tilalle ovat tulleet uudet ongelmat.

Ihmisen biologinen tulevaisuus on asia, josta puhuminen on nyt tabu. Vielä 1960-luvulla sen kohtaamista kasvoista kasvoihin pidettiin tärkeänä (ks. Vihavainen: Haun medawar tulokset). Avainsana on populaatiogenetiikka, miten ihmisrotu muuttuu?

Tässä tietenkin mennään jo lähelle varsinaista rodun käsitettä, joka on nyt aikamme suurimpia tabuja  (Hitler!) ja jopa pelkän sanan mainitseminen saattaa aiheuttaa anti-intellektuaalisen oikosulkureaktion. Silmien sulkeminen ei kuitenkaan auta mitään ja todistaa pelkästä tyhmyydestä.

Miesten testosteronitaso on siis laskemassa prosentin (vai prosenttiyksikön?) verran vuodessa ja on 1980-luvulta lähtien jo laskenut neljänneksen. Tämä ei ole hyvä uutinen edes naisille tai lapsille.

Tämä kehitys, samoin kuin älykkyysosamäärien laskeva trendi, saattaa olla joidenkin feministien mielestä suuri tulevaisuuden lupaus ja sitä voi myös pitää yhtenä syynä siihen naisten uuteen johtoasemaan, joka on aikakautemme suurimpia historiallisia uutuuksia.

Matalampi testosteronitaso liittyy myös laskevaan hedelmällisyyteen, joka sopii ihan hyvin yhteen naisten uuden yhteiskunnallisen roolin kanssa.

 Lastenhoito on myös nyt jo siirtynyt yhteiskunnalle, juuri siten, kuin venäläiset kommunistisen yhteiskunnan rakentajat suunnittelivat tapahtuvan.

Tehoton kotitalous on lakannut tuottamasta vaatetus- ja ruokailupalveluita. Halvat valmisvaatteet, työpaikkaruokailu ja mikrossa kuumennettavat einekset ovat tehneet keittiöt monelle tarpeettomiksi. Naista ei enää tarvita kotona, eikä sitä paitsi monen mielestä tarvita itse kotia ja perhettäkään.

Jos Otto Ville Kuusinen, joka vuoden 1960 tienoilla osallistui Kommunismin rakentamisen ohjelman suunnitteluun, heräisi nyt henkiin, olisi hän varmasti hyvin imponoitu siitä, miten hyvin nuo aatteet toteutuivat. Toki hän ihmettelisi, miksi ne toteutuivat erityisen hyvin kapitalistisessa lännessä.

Ehkä hän kuitenkin huolestuisi ihmisrodusta ja se tulevaisuudesta. Siinä havaittavat trendit eivät ennusta hyvää, eivätkä ole mielipidekysymyksiä. Tulevaisuuden pariskunta ei nykytiedon mukaan enää lainkaan muistuta Vera Muhinan kuuluisaa veistosta ”Työläinen ja kolhoosinainen” edes kaukaisesti.

Kehityksen pysähtyminen ei ole näköpiirissä. Olemme jo osittain siirtyneet kuohilaiden aikaan (katsokaapa vain johtavia poliitikkoja) ja asian merkitystä vahvistaa voimakkaasti naisistumisen megatrendi, mikä osittain (siis: osittain) lienee juuri tuon miehissä tapahtuvan biologisen muutoksen seurausta.

Olisi kiinnostavaa tietää, mitä kansoja ja valtioita tämä biologinen prosessi koskee eniten ja miten se vaikuttaa tulevaisuuden ihmiskuntaan ja sen kohtaloon.

Uskonto luo nahkaansa

 

Synkretismin luomuksia

 

Alec Ryrie osui epäilemättä oikeaan puhuessaan uudesta uskonnon muodosta, jossa paholaisella on keskeinen asema kaiken kulmakivenä.

Hitler ei ole kuollut, vaan yhä joka hetki sen rahvaanomaisen uskonnon käytettävissä, joka on länsimaissa seurannut kristinuskoa. Hänen henkensä vaanii meitä koko ajan.

Jumalaa ei tietenkään ole ja olisi jo vaikea löytää sitä ääliötä, joka pitäisi tätä latteutta jotenkin merkittävänä itselleen tai muille. Olemme kuitenkin vasta erään hyvin nopean kehityskulun sellaisessa pisteessä, niin kaukana kristinuskosta, ettemme enää tunnista sitä emmekä vielä tunne sitä seuraavaa uskontoa.

Vielä suurten ikäluokkien lapsuudessa kristinuskolla oli länsimaissa suuri yhteiskunnallinen rooli. Nykyinen arvomaailma oli silloin vielä toukka-asteella.

Nyt sekoittuvat toisiinsa niin kristinuskon jäänteet, itämaiset uskonnot kuin uudet aidosti vakavat käsitykset maailmasta ja niiden ohella ryöppyää villi kasvullisuus, jossa kukoistaa puhdas epä-älyllinen humpuuki ja hokkuspokkus, aina noituuteen asti.

On tietenkin mahdotonta sanoa, millaiseksi tulevaisuus tässä suhteessa muodostuu. Joitakin merkkejä siitä voi ajatella jo näkevänsä. Ilmeistä on, että kyseessä ei ainakaan aluksi ole mikään varsinaisesti korkeatasoisena pidettävä uskomusjärjestelmä, buddhalaisuuden tapaan.

Sen sijaan voitaisiin ajatella, että reaktiona ekspansiiviseen, absurdille perustuvaan islamiin saattaisi kehittyä sen primitiiviselle vanhatestamentilliselle laki- ja tabuajattelulle vaihtoehtona uudenlainen, eklektinen uskonto. Näin näyttää myös Ryrie uskovan.

Kukaties siinä voisi jatkua Straussin ja Feuerbachin immanentin uskonnollisuuden perintö uudenlaisten rituaalien myötä. Islamin primitiivisyyttä vastaan nousisi toinen, myös aidosti uskonnollinen vastavoima, uusi sosiaalinen ”uskonnon alkeismuoto”, jolla olisi niin sanotusti elämää suurempi merkitys.

Mutta juuri nyt näemme vain sen, että kirkot tyhjenevät nopeaan tahtiin ja muutetaan mikä moskeijaksi, mikä kapakaksi. Ne, jotka toimivat, saavat merkityksensä lastentarhojen filiaaleina tai ompeluseurojen rupatteluforumeina.

Katolisen ja ortodoksisen kirkon piirissä kunnioitetaan ja palvotaan yhä, ainakin nimellisesti pyhimyksiä, joiden roolin teologit selittävät apologeettisesti olevan täysin sopusoinnussa monoteismin kanssa. Käytännössä ne ovat kansan mielissä muuttuneet uusiksi jumaliksi, joita rukoillaan mahtavina ja vaikutusvaltaisia olentoina.

Venäjällä pyhän Nikolauksen sanotaan olevan ”melkein Jumala”, joten häneltä sopii toivoa mitä vain. Muita pyhimyksiä riittää auttamaan kuka mistäkin vaivasta. Luetteloita sopivista rukoiltavista on saatavilla.

Jokseenkin ymmärrettävästi pyhimykset ovat yleensä pyyntöjen kohteina ja heidän uskotaan ainakin olevan päteviä välittämään ne hierarkiassa eteenpäin, Jumalalle vaikkapa poikansa kautta.

Jumalan äitiä on syytä pitää pehmeänä ja lempeänä hahmona, joka pyrkii miellyttämään kaikkia, koska hänessäkään ei ole pahaa, toisin kuin pyytäjässä, joka ei oikein kehtaa mennä heti niin sanoakseni virkatien yli kaikkein korkeimman instanssin eteen. Voisi ajatella, että sieltä tulee nopea lähtö.

Tuo yllä oleva saattaa kuulostaa rienaavalta ja hyvä, jos niin on. Se todistaisi kunnioituksesta uskonnollista kokemusta ja ajattelua kohtaan, vaikka ei välttämättä juuri tuon uskontomuodon omaksumista.

Paradoksaalisestihan länsimaissa juuri kehityksen tässä vaiheessa pidetään tärkeänä kunnioittaa kaikkein absurdeimpiakin uskontoja, mikäli ne eivät ole kristillisiä. Ennen kaikkea asia koskee islamia.

Toki myös kristinusko on nimenomaisesti absurdi ytimeltään, kuten sen perustajatkin totesivat. Kirkkoisä Tertullianus  (ks. Vihavainen: Haun quia absurdum tulokset ) kiteytti asian sanoihin ”Credo, quia aburdum” -uskon, koska se on mieletöntä. Näin tapahtuikin Kristuksen palvonnassa parin vuosituhannen ajan, mutta kaikella on aikansa.

Kuten Ryrie taannoin käsitellyssä kirjassaan esitti, meillä on nyt uskonto, jossa vain pahuudella on selkeä hahmo, jota voidaan nimittää Hitleriksi. Sen vastakohta jää itse asiassa toistaiseksi vielä tyhjäksi.

Kuitenkin meillä jo on pyhimyksiä ja marttyyrejä ja jopa profeettoja. Pyhimystä tyypillisimmillään edustaa muuan rivinarkkari, joka kärsi marttyyrikuoleman valkoisuutta edustavan (vaikka ei ”ihan” valkoisen) poliisin käsissä. Hänen hahmonsa on ympäröity punaisella linjalla, jonka ylittäminen aiheuttaa sanktioita koko läntisessä maailmassa.

Kysykää Ano Turtiaiselta, ellette usko. Hänen pikku vitsinsä ”Pink Floydista” herätti valtavan paheksumisen ja toi heti mukanaan rangaistuksen. Floyd ei ollut eläessään pyhimys, mutta eivät monet muutkaan pyhimykset, ajatelkaamme vaikka Pyhää Vladimiria tai Pyhää Olavia. Suuria syntisiä kaikki tyynni!

Kuitenkin marttyyrikuolema riitti Floydin nousemiseen koko sorretun (!) viiteryhmänsä uhrilampaaksi, jonka muiston häpäiseminen olisi loukkaus koko paljon kärsinyttä rotua (tai rodullistettujen ryhmää) kohtaan.

Ehkäpä Floyd nyt suojelee jotakin ryhmää tai joitakin? Kenen kannattaa rukouksessa kääntyä erityisesti hänen puoleensa? Narkkareiden? Rodullistettujen? Pikkukolttosten vuoksi vainottujen? Luulen, että kaikkien ei kannata edes yrittää. Kaiken kaikkiaan pyhimyksen rooli tässä uudessa maailmassa on yhä epäselvä. Vain pyhyys on ilmeinen asia.

On myös profeettoja. He eivät ole loukkaamattomia ja pilkkaajat vainoavat heitä heidän uskonsa tähden.

Ajatelkaamme häntä, joka on aikamme ”Pucelle”, neitsyt, joka nousee johtamaan sotajoukkoja, siis Great Thunberg.

Jeanne d’Arc oli hänkin kaikesta päätellen lievästi (?) epänormaali (ADHD?) narsisti (vrt. Vihavainen: Haun hankala neitsyt tulokset ).

Juuri sellaista epänormaaliutta tarvitaan profeetan ja pyhimyksen toimenkuvaan. Greta on julistanut, että menneet sukupolvet ovat modernisaatiollaan ryöstäneet häneltä nuoruuden, vai oliko nyt lapsuuden. Tuossa näennäisesti vähäpätöisessä asiassa kiteytyy koko maailman pahuus, joka on tullut tänne valkoisen miehen kautta.

Floydin tapaus oli yksi tuhansista, Gretan tapaus yksi miljoonista tai peräti miljardeista, mutta juuri yksilöt antavat kasvot kaikilla muillekin.

Jeesus oli sen sijaan keski-ikäinen ja varsin (kuinka paljon? Liian?) valkoinen mies, jollaisten kärsimykset saavat nykyään osakseen kovin tylyn reaktion edistykselliseltä väeltä: EVVK.

Mikäli ristille olisi naulittu nuori tyttö, mieluiten musta, tai vaikkapa koiranpentu, ei uusi maailma voisi pidätellä kollektiivista liikutustaan.

 Paholaisen me kaikki tiedämme: se on se sama, joka on koettanut peitellä jälkiään matkaan saattamalla miljardeille korkean elintason ja vapautuksen tautien ja tuskan vallasta, mutta onkin samalla vienyt toivon yhdeltä pieneltä ihimiseltä.

Kuten Ivan Karamazov sanoi, Jumalalla ei ole oikeutta tehdä mitään sellaista, jonka hintana on edes yhden viattoman lapsen kärsimys. Emme koskaan anna hänelle anteeksi, koska emme voi emmekä saa sitä tehdä.

Tuo kristinuskon Jumalaa leikkivä hahmo on siis itse asiassa paholainen, taivaasta pudonnut enkeli, Lusiferus, joka toi ihmiskunnalle tulen. Eihän siihen ollut lupaa.

Mutta paholaisen paikkahan on jo varattu. Siellä istuu Adolf Hitler kaikkine puolueineen ja rotuoppeineen. Onko jo aika syöstä hänet istuimeltaan?

Ryrien mielestä näin onkin jo tapahtumassa, mutta hän nyt on vain pieni skribentti Brittein saarilla, joten kenties emme ota hänen tuomiotaan täydestä.

Ryrie jopa uskoo, että Hitler on muutenkin jo aivan last season niiden parissa, jotka maailmaamme nyt ensi sijassa hahmottavat, siis tietoisuuteen heränneiden naisten.

Ja oliko Hitler sen enempää kuin yksi esimerkki valkoisesta miehestä, joka lopulta on kaiken pahuuden takana, tuon toivon menettämisen ja ihmisyyden loukkauksen, jota valkoinen mies on ennen muita aina kyennyt tekemään.

Mustat ovat joutuneet katkeraan ja alentavaan osaansa vain hänen takiaan ja toistavat hänen syntejään ilman omaa syytä.

No, tämä on kieltämättä kiehtova alue, jolla on lupa(?) ajatella mitä tahansa, kenttä on nyt sekasorrossa ja muotoutumassa ties miksi. Viime kädessä pinnalle nousee ja voittajaksi jää se, mitä suuri yleisö (ven. быдло) ehdottomasti kaipaa ja tarvitsee.

Järjellä on sen asian kanssa hyvin vähän tekemistä. Siitä vapautuminen on kaiken uskonnon alku.

Kun venäläiset kuumeen saivat

 

Katsahdus menneeseen

 

Kun tuo tolkuton ja säälimätön Ukrainan sota  nyt näyttää lähenevän loppuaan, voi olla kiintoisaa muistella, millaisia olivat mielialat Venäjällä kymmenen vuotta sitten.

Sosiologit yllättyivät konservatiiviseksi ja vakautta hakevaksi arvioidun Venäjän kansan äkillisestä hurahduksesta sotaisen kunnian (tai sellaiseksi ainakin arvioidun) pöyhistelyn johdosta. Traumaahan siinä paranneltiin, 90-luvun krapulaa.

Pitkä ja tuhoisa sota on varmasti myös jättänyt trauman, jonka laatua emme vielä tunne. On luultavaa, että se selitetään omakasi voitoksi ja jopa suureksi voitoksi aggressorista.

Jossakin vaiheessa mielialat kuitenkin normalisoituvat ja muistelijat, tutkijat ja journalistit tekevät tiettäväksi sen, millaista se sota oikeasti oli. Voisi kuvitella, että raitistuminen on seurauksena oikean informaation vähittäisestä tunkeutumisesta kansan tajuntaan. Kerran se kuitenkin tapahtuu.

Mutta nyt siis kymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin. Näin kirjoitin silloin:

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Venäläisen sielun varjo

 

Venäläisen sielun varjostuma

 

Kun Venäjän joukot olivat vallanneet Etelä-Osseetian, eli siis pian 08.08.08. jälkeen, mitattiin kansan mielialaa sosiologisella kyselyllä ja todettiin sen nousseen korkeuksiin. Putinin politiikkaa kannatti 88 prosenttia venäläisistä.

Sosiologien mielestä tuollainen tilanne on epänormaali ja verrattavissa siihen, että ihmisellä on 40 asteen kuume. Ja potilas ei tässä tapauksessa tietenkään ollut Putin, vaan Venäjän kansa.

Krimin liittämisen jälkeen niiden määrä, jotka hyväksyvät Putinin politiikan, on ollut 82-83. Tämäkin on saanut sosiologit ihmettelemään ja etsimään asialle selitystä.

Liberaalin Levada-keskuksen sivuilla asiasta on kesäkuun alussa haastateltu sosiologi Aleksei Levinsonia, joka on kollektiivisen alitajunnan tuntija. Artikkeli on otsikoitu ”Henkinen kuoppa” (Mentalnaja jama).

Levinsonin mielestä Sekä Gruusian sota että Krimin kaappaus ovat toisiinsa verrattavia asioita. Kyseessä on jotakin, joka on ”meidän” tai ainakin entinen ”meidän” ja joka suorittaa petoksen tai aikoo suorittaa sellaisen ja saa rangaistuksensa. Kyseessä on siis oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ja samalla näytetään USA:lle ja EU:lle. Tärkeätä on tyyli: näin Venäjä näyttää miten hommat hoidetaan ”meikäläisittän” ja miehekkäästi. Eurooppalaiset puuhastelkoon pakotteiden ja sääntöjen kanssa, mutta meillä tehdään eikä meinata. Tärkeintä on, että käyttäydytään kuin suurvalta.

Mistä sitten juontuu Venäjän kansan taipumus ryhtyä yht’äkkiä niin innokkaasti kannattamaan juuri tuollaisia asioita? Kannattaa muistaa, ettei Krimin riistäminen Ukrainalta olisi pari vuotta sitten tullut kenellekään edes mieleen. Levinsonin mielestä pelkkä viittaaminen yksipuoliseen propagandaan ei riitä, kyseessä on syvempi trauma.

Se juontaa juurensa vuosien 1985-1993 katkerista kokemuksista. Silloin oli petytty kommunismiin ja  ryhdyttiin suurin odotuksin siirtymään normaaliksi sivistyneeksi valtioksi. Tuloksena oli kaaos, jossa kaksi kolmasosaa kansasta vuosien ajan hakkasi päätään seinään, kaikki hajosi.

 Kriisi oli siis kaksinkertainen, ensin petti yksi ja sitten toinen. Sitten oltiinkin kypsiä ajatukselle Venäjän erityistiestä (osobyj put). Se on siitä hyvä käsite, ettei kukaan ainakaan ole selittämässä, että Venäjä on vaikkapa kehityksestä jäljessä. Ei sillä tiellä ole ketään muuta kulkemassa eikä normeja antamassa.

Levinsonin mielestä kriisi jätti venäläiseen sieluun jäljen, joka on kuin varjostuma röntgenkuvassa. Siitä ei tiedä, mitä se on, mutta selvää on, että kyseessä on hyvin paha asia.

Levinson viittaa myös siihen, että 40% venäläisistä kuitenkin vielä hiljattain ilmoitti sympatisoivansa niitä, jotka protestoivat Bolotnajalla. Venäjällä siis haluttiin vallanvaihtoa, mutta toisin kuin Ukrainassa se ei onnistunut. Ehkäpä ukrainalaisia itse asiassa kadehditaan? Joka tapauksessa heille oli erityinen sokki se, että Venäjän kansa niin yksimielisesti kannatti Krimin riistämistä.

Joka tapauksessa Venäjän kollektiivinen tajunta on nyt Levinsonin mielestä mentaalisessa ja moraalisessa kuopassa, josta on vaikea nousta. Innostuksen huumassa monet ovat vieläpä tulleet sanoneeksi yhtä ja toista sellaista, jota eivät olisi aiemmin pitäneet säädyllisenä. Kun kuume laskee, on mennen kanssa vielä elettävä. Nyt Venäjä tarvitsisi katharsista, ehkäpä Saharovin kaltaista moraalista johtajaa, joka aikoinaan uskalsi sanoa totuuden Afganistanista ja sai mielet muuttumaan.

En epäile Levinsonin pätevyyttä venäläisen sielun tuntijana. Hän on tutkinut sitä muun muassa antamalla ihmisten piirtää kuvia Venäjän ja ulkomaiden suhteesta. Tuloksena on ollut kuvia valtavasta Venäjästä, jota ympäröi vähäpätöinen vihamielinen periferia. Sen raivoaminen vain korostaa Venäjän suuruutta.

Levinson on oikeassa ainakin siinä, että kuume aina aikanaan laskee. Nyt se on havaittavissa Itä-Ukrainan kohdalla, jota vielä maaliskuussa haluttiin kovasti liittää Venäjän yhteyteen. Nyt asenne on jo paljon varovaisempi ja sotilaallista väliintuloakin kannattaa suhteellisen harva (11%  ehdottomasti, 20% yleisesti ottaen kyllä). Sitä vastaan on selvä enemmistö (32% ehdottomasti ei, 24% lähinnä ei).

Kieltämättä nämäkin ovat aika korkeita lukuja ja hyvin yllättäviä sen valossa, mikä venäläisten suhde veljeskansaan on viime vuosikymmeninä ollut. Varmasti suuri merkitys on ollut sillä propagandalla, jonka mukaan venäläisiä Ukrainassa ahdistelevat fasistit ja ”benderiläiset” (Banderan aatetoverit, joita jostakin syytä ruvettiin nimittämään termillä, joka tuo mieleen veijariromaanin sankarin, Ostap Benderin).

Ja mitä me suomalaiset opimme tästä, vai opimmeko mitään? Kun lukee tutkimuksia siitä, miten suhtautuminen eri maihin on Venäjällä viime aikoina muuttunut, voi todeta, ettei Suomea näy vihamielisiksi arveltujen luettelossa. Sen sijaan se löytyy ystävämaiden joukosta ja on suunnilleen Italian ja Mongolian kanssa samalla tasolla. Varsin korkeana pidettävä pistemäärä 5-7 vuosina 2005-2011 on tosin laskenut: vuonna 2013 tuli 4 pistettä ja 2014 3, mutta johtuen tutkimuksen luonteesta (oli nimettävä 5 Venäjälle ystävällisintä maata) on Suomen sijoitus enemmän tai vähemmän satunnainen ja kertonee erityisesti siitä, ettei se monelle tule erityisesti mieleen.

Joka tapauksessa Suomea voi verrata Ukrainaan, joka vielä viime vuonna sai 16 pistettä ja nyt vain yhden. Kovin yllättävää ei ole, että EU:n suosio on nyt pohjamudissa ja 60% suhtautuu siihen enemmän tai vähemmän kielteisesti. Yllätys monelle lienee sen sijaan se, että Kiinan suosio, joka on viime vuosina kasvanut pariinkymmeneen prosenttiin, onkin tänä vuonna harpannut peräti neljäänkymmeneen.

Mutta suurvaltapolitiikka on ennenkin ohjaillut kansojen sympatioita. Muistakaamme vain sitä, miten kuumia russofiilisiä sympatioita heräsi Ranskassa 1800-luvun lopulla, kun siellä huomattiin, että Venäjä, tuo äskeinen vihollinen ja milteipä perivihollinen voisikin auttaa lyömään saksalaiset ja palauttamaan Elsass-Lothringenin. Samalla toteutuisi sekä historiallinen oikeudenmukaisuus että palautettaisiin Ranskan kunnia!

Mutta Suomessa meillä ei ole Venäjän kanssa mitään kalavelkoja selvitettävänä. Tuskin Venäjän kansa edes osaa olla katkera suomalaisten torjuntavoitosta, koska siellä luullaan, että sodan voittivatkin venäläiset. Minun ainakin olisi vaikea kuvitella, että sodan syy voisi löytyä vaikkapa jonkun puolihullun dosentin keittelemästä lapsenruokkojutusta. Ei Venäjän kansa sentään niin ailahtelevaa liene.

Alueellisessa mielessä Venäjä on varmastikin tällä suunnalla tyydytetty eikä meillä ole mitään syytä hankkia itsellemme ikävyyksiä niiden ristiriitojen takia, joita joillakin toisilla Venäjän kanssa saattaa tulla.

 

Heil, heil siellä, heil heil täällä...

 

Hitlerin ajan päättyessä

 

Alec Ryrie, La era de Hitler y como sobrevivir a ella. Traducción de María Antonia de Miquel. Gatopardo ensayo 2025, 217 s.

 

Tämän kirjan kirjoittaja on uskontohistorioitsija, joka on erikoistunut 1500- ja 1600-lukujen Englannin ja Skotlannin historiaan. Kirja on ilmestynyt englanniksi tämän vuoden lokakuussa ja samaan aikaan myös espanjaksi.

Kirja on itse asiassa pitkä essee, joka käsittelee noin sadan vuoden aikana tapahtunutta länsimaisen arvomaailman, itse asiassa vallitsevan uskonnon muutosta. Uskontohan on kollektiivinen arvojen ja sääntöjen systeemi. Kirja nojautuu tiettyihin sinänsä harvoihin lähteisiin, jotka oletetaan suuria kokonaisuuksia edustaviksi eikä vailla perusteita.

Lyhyesti sanoen, tarina kertoo kristillisyyden alasajosta läntisessä maailmassa ja uuden arvomaailman noususta. Sitä paitsi se haluaa myös ennustaa tulevaa kehitystä, mikä tehdään kirjan viimeisessä luvussa.

Nimessä mainittu Hitlerin aika ei viittaa Adolf Hitlerin elämän ja toiminnan kauteen, vaan siihen periodiin, joka alkoi 1940-luvulla, saavutti huippunsa 1960-luvulla ja on nyt antamassa tilaa uudelle arvomaailmalle.

Ennen Hitleriä ja hänen aikanaankin elettiin vielä kristillisessä maailmassa. Ensimmäinen maailmansota käytiin sivilisaation puolesta, ainakin anglosaksisen diskurssin mukaan.

 Toinen maailmansota nimettiin selkeämmin taisteluksi juutalais-kristillisen arvomaailman puolesta. Hitler ei vielä silloin edustanut absoluuttista pahaa, vaan ennen muuta vaarallista vihollista. Holokaustikehys sodalle syntyi vasta myöhemmin sodan jälkeen, jolloin juutalaisten kansanmurha paljastui.

Toisen maailmansodan jälkeen ajatus kristillisestä arvomaailmasta hiipui ja sen tilalle tulivat heti universaalisiksi katsotut ihmisoikeudet. Absoluuttista hyvää ei enää oletettu Kristuksen hahmossa kaiken perustaksi, eikä hänen kärsimyksensä enää merkinnyt suurinta asiaa maailmanhistoriassa.

Itse asiassa siihen lakattiin viittaamasta, vaikka se oli vuosituhantinen kulttuurin ylivertainen referenssi.

Vielä vuonna 1948 ilmestynyt teos ”The Greatest Story Ever Told” tarkoitti Jeesuksen elämää, mutta pian se jäi taka-alalle. Absoluuttisen hyvän sijasta arvomaailman tukijalaksi tuli ajatus absoluuttisesta pahasta, joka henkilöityi Hitleriin ja natsismiin.

Internetissä tunnetaan Godwinin laki, jonka mukaan minkä tahansa netissä käydyn kiistan pitkittyessä kasvaa Hitlerin mainitsemisen todennäköisyys, lähestyen yhtä, eli siis varmuutta. Hitler ja natsismi hallitsevat asioita, jotka eivät itse asiassa liity niihin millään tavalla, aina siirtolaisuupolitiikasta koulutuspolitiikkaan. Jossain vaiheessa niihin viimein jopa vedotaan.

Aiemmin pyhäinhäväistyksellä tarkoitettiin kristinuskon arvojen rienausta, nyt sillä tarkoitetaan rienaavaa tai kevytmielistä suhtautumista holokaustiin tai natsismiin.

Hakaristin tai Hitler-tervehdyksen myötä kuka tahansa joutuu todennäköisesti yhteiskunnan hylkiöksi. Anglosaksisessa maailmassa punaisen linjan ylittänyt saa varautua työnsä ja titteleidensä menettämiseen. Itselleni tulee tässä mieleen paralleeli Leninin asemasta Neuvostoliitossa ja hänen hahmoaan ympäröineestä punaisesta linjasta.

Absoluuttinen pahuus eräänlaisena ”pyhänä” eli koskemattomana arvona ei kuitenkaan voi olla merkitykseltään positiivinen. Itse asiassa se on tyhjä.

Positiivisten arvojen korvikkeina arvoina nousivat sodan jälkeen esille niin sanotut ihmisoikeudet, jotka julistettiin universaaleiksi. Niissä on sekin ongelma, ettei niitä voi millään sitovasti perustella. Pahempaa on, että niiltä puuttuu lähes kokonaan positiivinen sisältö.

Ihmisoikeudet eivät kerro mitään ihmisen velvollisuuksista eivätkä hänen elämälleen sopivista tavoitteista. Sana ”hyve” on tässä kontekstissa aivan vieras käsite. Nuo arvot ovat uskonnollisessa mielessä tyhjiä, vaikka punaisen viivan nekin tarjoavat, sanoisin puolestani.

Kirjoittaja selostaa sangen kiinnostavasti kristillisyyden hiipumista ja sen vaiheita, sellaiset henkilöt kuin Reinhold Niebuhr ja Martin Niemöller, J.R.Tolkien ja C.S: Lewis ovat tässä yhteydessä tärkeitä anglosaksisen maailman kannalta.  Sadut ovat jopa erityisen tärkeitä tarjotessaan kanavan punaisten linjojen ylittämiselle.

Näkökulma on siis atlanttinen. Suomalainen lukija huomaa ennen pitkää, ettei se ole lainkaan suomalainen, minkä pitäisi antaa hänelle ajattelemisen aihetta ja omanarvontuntoa. Meillä on kuin onkin oma historiamme ja yritykset vääntää siitä anglosaksinen ovat pelkästään säälittäviä.

Oman ajattelun sijaan olemme saaneet nähdä, miten atlanttiset ongelmat on omaksuttu oman akateemisen nuorisomme piirissä aivan kritiikittömästi ja järjettömästi. Muistettakoon, ettei edes 1930-luvun ylioppilasnuoriso suinkaan matkinut Italiaa ja Saksaa kritiikittömästi.

Kun eräänä päivänä näin kymmeniä (satoja?) nuoria makaamassa rähmällään Senaatintorilla ja kertomassa englanniksi ”I can’t breathe”, ymmärsin, ettei kritiikittömällä tyhmyydellä ole mitään rajoja.

 Yksi amerikkalainen narkomaani sai oman älymystönä itseään pitävän nuorisojoukon rähmälleen amerikkalaisen ”Black Lives Matter”-liikkeen eteen,  vaikka koko liike oli silminnähtävän falski jo kotimaassaan.

Ryerie kuitenkin jostakin syystä pitää tätä uutta rotuun ja kolonialismiin liittyvää maniaa jo eri asiana, kuin sitä Hitler-keskeistä korvikeuskontoa, joka sodan jälkeen rakennettiin. Itse olisin tässä suhteessa skeptinen. Molemmat ovat samaa länsimaisen kulttuurin flagellantismia.

Kirjoittajalla on runsaasti hienoja oivalluksia, joilla hän särvittää teesejään. Teesit ovat kenties joskus liiankin uskallettuja, mutta mitä virkaa olisi esseillä, ellei niissä uskallettaisi mennä kaikkien varmuuksien yli?

Tärkeä kysymys on, mitä meillä nyt on länsimaisen uskonnon suhteen odotettavissa. Sitä emme tietenkään voi tietää. Ryrie joka tapauksessa katsoo, että käynnissä oleva kulttuurisota tulee nostamaan myös kristillisen perinteen piiristä löytyvät tietyt perusarvot kunniaan.

Nuo arvot ovat puhtaasti länsimaista traditiota ja erottavat meidät muista kulttuureista, jotka ovat nyt ekspansiivisia ja jotka kaikin mokomin saavat luvan kukoistaa omalta pohjaltaan. Emme voi määrätä maailmalle mitään universaalia arvojen järjestelmää.

Nyt alamme jo ymmärtää, ettei maailma ole muuttunut toisen maailmansodan jälkeisen YK-ideologian mukaiseksi eikä suurin osa siitä ole lainkaan kiinnostunut Hitleristä, ainakaan arvojensa tukipylväänä.

Käynnissä on arvomaailmojen kohtaaminen, jossa myös länsimailla on kaikki syyt rakentaa oman traditionsa pohjalle. Nöyryys ja katumus, parannus ja lunastus eivät ole mitään yleismaailmallisia ”luonnollisia” arvoja, mutta eivät myöskään yritä kieltää muita seuraamasta omia traditioitaan.

Läntisen maailman on nyt rakennettava niiden varaan. Hitlerin aika on jäämässä taa ja hyvä niin. Kirjoittaja ei kuvittele mitään uutta uskonnollista renessanssia, vaan näkee kulttuurin ja tradition muuttumisen historian normaaliksi ominaisuudeksi.

Uskonto jokaisella sivilisaatiolla joka tapauksessa on, olipa se miten maallistunut tahansa. Sen sisältönä on kehyksen antaminen ihmisen elämälle ja yhteisön tavoitteille. Hitler oli uskontomme tukipylväs vuosikymmeniä, mutta pärjäämme me ilman häntäkin. Ainakin minä uskon  niin.