Näin Helsingin muuttuvan

 

Väestönvaihtoja

 

Erinomainen historiantutkija ja armoitettu popularisoija Teemu Keskisarja on nyt päässyt otsikoihin puhumalla ”väestönvaihdosta”.

Koska tämä kuuluu niihin sanoihin, jotka laukaisevat primitiivireaktion siinä joukossa, joka pitää kunnianaan olla ajattelematta omilla aivoillaan, Keskisarjan luennon otsikko oli kuulemma muutettu muotoon ”väestövaihto”.

Se on kuitenkin huonoa suomea ja itse aion puhua nyt ja vastaisuudessakin väestönvaihdosta, kuten tein jo kirjassani ”Länsimaiden tuho” vuonna 2009. Mikäli joku on siitä asiasta muutamaa vuotta myöhemmin kehittänyt ns. salaliittoteorian, ei asia kosketa minua millään tavalla. Minä uskon aritmetiikkaan ja niin kuuluu jokaisen järjissään olevan ihmisen tehdä.

Väestönvaihto kuuluu aivan normaaleihin historian prosesseihin. Lähes kaikki Suomen kaupungit olivat valtaosin ruotsinkielisiä1700- ja 1800-luvuilla ja myös venäläisyys oli parissa tapauksessa suhteellisen suuri tekijä, joka toisissa oloissa olisi voinut kasvaa jopa hallitsemattomaksi.

Kaupunkien kasvu muutti  jo1800-luvun jälkipuoliskolla väestösuhteet perinpohjin ja jo vuoden 1900-tienoilla Helsingissä oli yhtä paljon suomenkielisiä kuin ruotsinkielisiäkin. Venäjänkieliset olivat jo aivan pieni vähemmistö. 1990-luvulla väestöpohja oli jo kokonaan muuttunut ja pääkaupunkimme oli täysin suomenkielinen. Alkuperäisestä ruotsinkielisyydestä oli jäljellä vain hajanaisia rippeitä siellä täällä.

Jo ala-asteella lapset ainakin ennen oppivat, että mikäli jokin luku koko aja pienene ja toinen  taas vastaavasti suurenee, nousee se jälkimmäinen ehdottomasti ja vastustamattomaksi suuremmaksi tietyn, laskettavissa olevan ajan kuluessa. Se toinen taas jossakin vaiheessa häviää kokonaan. Pää tulee pihaleikeissäkin aina viimein vetävän käteen ellei narua koko ajan jatketa.

Puolitoista vuosikymmentä sitten pohdiskelin Helsingin kohtaloa väestönvaihdon näkökulmasta. Sehän oli ollut kuluneiden puolentoista vuosisadan mittaan erittäin raju prosessi. Nyt ennusteet olivat varsin maltillisia ja nyttemmin niitä on varmastikin jo korjattu. Pääsuunta on kuitenkin selvästi pysynyt samana.

Ennen kuin liitän tähän tuon muinoisen ennusteen pohjalta kirjoitetun blogini, totean vielä sen, että tuolloin uskottiin vielä yleisesti siihen, että maahanmuuttajat integroituvat ympäristönsä kulttuuriin, kuten omat, mainiot tataarimme. Taustalla lienee ollut ajatus länsimaisen kulttuurin objektiivisesta kehittyneisyydestä, mikä pakottaisi rationaalisetihmiset mukaansa. Ja kuka voisi olla olematta rationaalinen?

Toki edistys oli kaikkien yhteiskuntien kehityksessä lainomaisuus, kuten länsimaissa oli ajateltu jo Turgot’sta ja Condorçet’sta lähtien. Harva kai tosissaan ajatteli tänne syntyvän uusia Mogadishuja, jonne ennemmin tai myöhemmin vaadittaisiin sharia-lakia, ensin omille ja sitten jo kaikille. Jäljelle jääneet olisivatkin jo omaksuneet islamin.

Sitkeimpien tosiasioiden kieltäjien mielestä kehitys ei mitenkään voisi mennä taaksepäin ja sitä paitsi maahanmuuttajien valikointi esimerkiksi uskonnon huomioon ottaen olisi jonkinlaista rasismia. Eihän ollut lupa ajatella, että jotkut kulttuurit olisivat ainakin uudessa ympäristössään jollain tavalla ei-toivottavia.

Koko ajatus väestönvaihdosta leimattiin äärioikeistolaiseksi, eivätkä syvän tyhmyyden edessä mikään matematiikka tai muualta tuodut esimerkit auttaneet. Kyseessä on ollut ja on ilmiö, jota Yrjö Ahmavaara aikoinaan nimitti ”fasistiseksi informaation torjunnaksi”.

On kummallista ajatella, että se saattaisi eräänä päivänä olla kehittyneen yhteiskuntamme valtavirtaa. Niin se kuitenkin on.

 

Mutta tässä nyt se taannoinen blogi:

 

maanantai 26. syyskuuta 2011

Muuttajat Helsingin riesana

 

Muuttajat Helsingin riesana

 

Myönnän heti, että olen itse Helsinkiin muuttanut enkä siellä syntynyt. Kaupunki ei liene tästä nimenomaisesta asiasta enemmälti muuttunut, mutta meitä oli monta. Olin vain yksi Suuren muuton osanottajista. Yhteiskunnan rakennemuutos Suomessa sodanjälkeisinä vuosikymmeninä oli yksi maailman rajuimmista.

Takavuosina esiintyi vielä aika useinkin koomisia hahmoja, jotka ylpeilivät sillä, etteivät olleet mitään muuttajia vaan ihka aitoja kaupunkilaisia. Nämä olivatkin useimmissa maissa vielä vähemmistö, usein pieni, joten heillä oli millä enemmistölle rehvastella. Jostakin syystä vanhan Sörkan sakilaiskielen osaamista pidettiin noissa ”paljasjalkaisissa” piireissä aivan erityisen suurena ansiona. ”Landelaiset” saivat niskaansa runsaasti vihapuhetta, jota ei tuolloin vielä ymmärretty kriminalisoida.

Mutta muuttajat ovat nykyään jo enemmistö. Taajamien ulkopuolella asuu ihmisiä enää hyvin vähän. Helsinki on hyvä esimerkki siitä, miten muutto muuttaa asioita myös itse kaupungissa. Vuonna 1875 Helsingissä oli asukkaita vain 23000.

Enemmistö oli tietenkin ruotsinkielisiä, kuten oli asia ollut iät ja ajat. Suomenkielisiä oli kuitenkin jo noin neljännes eli kuutisen tuhatta. Toista suurta vähemmistöä eli venäjänkielisiä oli kaupungissa noin puolet suomenkielisten määrästä eli kolmisen tuhatta (ainakin vuonna 1870 heitä oli vielä 12,1%).

Helsingin kasvaessa sen alkuperäinen luonne ruotsinkielisenä kaupunkina muuttui nopeasti ja venäläiset kutistuivat pieneksi vähemmistöksi. Suomenkieliset sen sijaan nousivat entisestä vähemmistöstä suureksi enemmistöksi.

1900-luvun alussa Helsingin väkiluku saavutti jo maagisen 100000:n asukkaan rajan. Siihen aikaan tämä tarkoitti suurkaupunkia.  Samaan aikaan myös suomenkielisten määrä ylitti jo 50 prosenttia.

Tällöin venäläisten määrä sen sijaan jäi jo alle viiden prosentin ja myöhemmin heidän sekä suhteellinen että absoluuttinen määränsä kutistui melkein olemattomiin, kun suomenkielisyys valtasi alaa kasvavassa suurkaupungissa.

Vielä vuosisadan vaihteessa muistellaan suomenkielisiin suhtaudutun pääkaupungissa kopeasti, eikä heidän puhettaan suostuttu kaikkialla edes ymmärtämään. Monessa tapauksessa asia saattoi johtua siitä, ettei sitä todella ymmärretty.

Kantaväestön nuivuus muuttajien invaasiota kohtaan samoin kuin toisaalta näiden uudet vaatimukset kielensä ymmärtämisestä tuntuivat varmaan monesta kohtuuttomilta. Kun toisen kotiin tullaan, on kuitenkin tapana toimia isännän ehdoilla. Tämä tapa on pätenyt vuosituhannesta toiseen.

Muuttajat eivät muodostaneet varsinaisia slummeja. Työläiskaupunginosissa asuttiin köyhästi, sairastettiin paljon ja siellä syntyi vuosisadan vaihteessa kuuluisa sakilaiskulttuuri, joka pelotti sekä paikallisia että sivullisia.

Siitä huolimatta siitä ei tullut vallitsevaa elämäntapaa. Huliganismi pysyi marginaalissa ja normaalisti työläiskaupunginosien asukkaat elivät työllään, kuten jo nimikin sanoo. Ajan mittaan he vaurastuivat ja heidän asuinalueensakin nousivat arvoon arvaamattomaan.

Talouskehityksen myötä muuttovirta pääkaupunkiin vain kiihtyi. Itsenäisessä Suomessa se koostui melkein pelkästään kotimaisesta valtaväestöstä. 1970-luvun alussa suomenkielisiä oli helsinkiläisistä jo 90%, kun taas venäjänkielisten osuus oli enää vaivaiset 0.2% Ruotsinkielisten ryhmä oli sekin kutistunut kovin heiveröiseksi vähemmistöksi omassa kotikaupungissaan. Kulminaatiopiste saavutettiin joskus 1990-luvulla.

 Vuonna 1990 suomenkielisiä oli hieman yli 90%, loput olivat lähinnä ruotsinkielisiä eikä venäjänkielisten edustama promillemäärä enää ollut ilman erityisiä instrumentteja havattavissa.

Sen jälkeen tilanne onkin alkanut nopeasti muuttua, eikä prosessille ole loppua näkyvissä. Vuonna 2009 suomenkielisiä oli helsinkiläisistä enää alle 84% .

Venäjänkielisten osuus väestöstä oli nyt jo kaksi prosenttia, mikä absoluuttisin luvuin mitattuna oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Helsinki on jo nyt, meidän päivinämme kansallisesti kirjavampi kuin legendaarisen kansainvälinen Pietari oli vuonna 1897.

Sen sijaan se ei ole yhtä monikulttuurinen kuin, sanokaamme, Kööpenhamina, Amsterdam, Lontoo tai Pariisi. Tämä selittänee pitkälle myös sen, ettei sen katuelämästä yleensä kerrota kansainvälisissä uutisissa.

Suurkaupunkien kasvu on kaikkialla ollut hämmästyttävän nopeaa ja sen seuraukset mullistavia. Toisin kuin meillä sitkeästi ajatellaan, Helsinki ei enää tosiasiallisesti ole mikään puolen miljoonan asukkaan pikkusuurkaupunki, vaan yli miljoonan asukkaan metropoli. Tämä pätee aivan huolimatta siitä, että sen alueella on useita hallinnollisia yksiköitä. Niin on kaikkien suurkaupunkien alueella.

Tämä suurkaupunkilaisuus on monen mielestä hienoa ja sen puitteissa todella on kaikkialla syntynyt aivan uusi elämänmuoto, jolle on tyypillistä anonymiteetti, irrallisuus ja kaleidoskooppinen kirjavuus. Tämä kaikki meilläkin jo on, mutta monessa suhteessa kehitys näyttää olevan vielä kesken.

Uudenlaisen elämänmuodon ohella nykyaikaisen suurkaupungin kypsään muotoon on nimittäin säännönmukaisesti kuulunut myös jyrkkä sosiaalinen kerrostuminen ja segregaatio, joka hajottaa erilaiset kansanryhmät omiksi kokonaisuuksikseen.

 Yleensä slummit ovat syntyneet keskustaa ympäröiville alueille, ”inner cities”, joista parempi väki on muuttanut pois esikaupunkien väljempiin oloihin. Tämä ilmiö on viimeisen puolen vuosisadan mittaan kaikkialla synnyttänyt näiden alueiden konflikteja ympäristönsä kanssa.

Slummeja voisi nimittää suurkaupunkien loiskasvannaisiksi, sillä ne elävät sen kyljessä kuluttaen sen resursseja itse mitään tuottamatta. Konflikteista, jotka antavat lehdistölle värikkäitä uutisaiheita, syyttävät ns. edistykselliset tahot säännönmukaisesti syrjivää ympäristöä ja yhteiskunnan kitsautta alueiden hoitamisessa. Vastapuolen näkemys on päinvastainen ja keskittyy slummien oman primitiivisen kulttuurin arvostelemiseen. Onko työ juopottelevien luokkien vitsaus vai päinvastoin? Pyrkimättä ratkaisemaan tätä munan ja kanan ongelmaa, voidaan joka tapauksessa ennustaa, että ilmiö, joka on tapahtunut vastaavissa oloissa kaikkialla muualla, tulee tapahtumaan meilläkin, kun kriittinen massa eli kyllin suuri uusi muuttajaväestö on saapunut. Slummit ovat nykyaikaa, työläiskaupunginosat ovat taakse jäänyttä elämää ainakin läntisessä maailmassa.

Tämä prosessi on meillä vielä kesken ja täysin kehittyneitä slummeja saanemme odotella vielä parisen kymmentä vuotta. Samassa ajassa myös vanhan suomen- ja ruotsinkielisen aineksen syrjäyttää koko kaupungissa yhä enemmän maahanmuuttajaväestö, joka muodostanee pääkaupungin väestöstä neljänneksen jo tämän vuosisadan puolivälissä.

 Tämä ei Helsingin kehityshistoriassa sinänsä merkitse mitään erityisen rajua muutosta. Matkaa on vielä pitkälti siihen, että suomenkieliset olisivat yhden neljänneksen vähemmistö, kuten asia oli puolitoista vuosisataa sitten. Luultavaa onkin, että he jäävät enemmistöksi vielä sadan vuoden eli noin kolmen sukupolven päästä. Varmaa se ei tietenkään ole.

Tämä on vain skenaario, jonka toteutumisesta ei ole mitään takeita. Joka tapauksessa tulee olemaan hyvin tärkeää se, ketkä muodostavat Suomen pääkaupungissa kriittisen suuren vähemmistön. Aiempi kokemus tuskin toistuu sellaisenaan. Nopeasti kasvavassa pääkaupungissa syntyi 1900-luvun alussa uudenlainen ilmiö, huliganismi, josta Kari Koskela on tehnyt kiinnostavan tutkimuksen poliisiasiakirjojen perusteella.

Aikalaisten silmissä huligaanit olivat moraalisesti ja kenties rodullisestikin ala-arvoinen aines, jonka käytös heijasteli muuttajaväestön olemusta laajemmaltikin. Kansalaissota nähtiin sittemmin monella taholla juuri taisteluna huliganismia ja yleensäkin ihmissuvun hylkiöitä vastaan.

Nykymaailman silmissä huligaanit olivat kuitenkin lähinnä luusereita, joiden elämältä yhteiskunnan muutos oli vienyt pohjan pois. Kuten Pohjanmaan puukkojunkkareille tai nykyisemmille moottoripyöräkerholaisille, myös Sörkan sakilaisille oli useinkin tarjolla vain rikollinen elämäntapa, mikäli he halusivat säilyttää itsekunnioituksensa.

Helsingin kasvava suomenkielinen muuttajajoukko tuli aikoinaan etupäässä työn perässä. Sen liepeille syntynyt huliganismi koettiin aikoinaan melkoiseksi riesaksi, mutta lopultakin se oli enemmistön kannalta suhteellisen harmitonta.

 Sörkassa kukoistivat kyllä rikollisuus, viinakauppa ja prostituutio ja väkivaltakin oli jokapäiväistä. Kuitenkin tämä vähemmistö puhui maan valtakieltä, kuului luterilaiseen kirkkoon ja pysyi pääasiassa erossa huumeista viinaa lukuun ottamatta. Lukutaitoisia olivat kaikki ja kansakoulukin kuului jo 1900-luvulla jokaisen sivistykseen. Sosiaaliturva sen sijaan oli olematon, joten yhteiskunnan niskoilla taakka oli kevyt.  Kotouttamiskustannukset jäivät tuolloin jokaisen itsensä maksettaviksi. Pelastusarmeija ja settlementtiliike yrittivät lisäksi tehdä räikeimmille epäkohdille jotakin.

Nyt kaikki on toisin. En oikein tiedä, saako tätä sanoa, mutta pelkään pahoin, että nopea monikulttuurisen muuttajaväestön lisääntyminen tarkoittaa pommin virittämistä.

Tapaamani maahanmuuttajat ovat poikkeuksetta olleet mukavaa väkeä, mutta tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että uuden ja ympäristöstään rajusti poikkeavan aineksen nopea lisääminen aiheuttaa suurella varmuudella ongelmia kaikille osapuolille. Odotan kiinnostuksella ensimmäistä uutista joukkomellakasta. Kontulan pinonpolttajat tänä kesänä eivät vielä oikein ylittäneet tätä rimaa.

 

Tuo edellinen oli siis näkökulma puolentoista vuosikymmenen takaa. Koska rakastan Helsinkiä vähän niin kuin vierasta maata ja pidän sitä aika huvittavana paikkana, liitän tähän vielä linkin pääkaupunkimme kulttuurisesta merkityksestä, johon kuuluu mielestäni varsin omalaatuisia kansallisia piirteitä. Ainakin toistaiseksi.

Vihavainen: Haun helsinki tulokset

 

 

Imperiumin mainio liittolainen

 

Venäjä ystävänä

Stephen Graham, Russia and the World. Cassell and Company Ltd 1915, 259 s.

 

Historiasta tulee pelkkä tylsien truismien pötkö, ellemme pysähdy aina välillä katsomaan, millaiselta tulevaisuus näytti, silloin kun sitä ei vielä tunnettu. Sellaisessa asemassahan toki olemmekin tuomitut olemaan niin kauan, kun me täällä murheen alhossa saamme luvan vaeltaa.

Se tulevaisuus, jonka näemme edessämme, ja jonka valmisteluun koko toimintamme kohdistuu, ei yleensä sellaisenaan toteudu. Sen sijaan toteutuu jokin toinen variantti, jossa yleensä tietenkin on mukana myös odotettuja piirteitä.  Alkuperäiset haihatuksemme voimme aina unohtaa ja päätellä, ettei niitä oikeastaan edes tarkoitettu.

Joskus kuitenkin tulee tapahtumia, joita nimitämme mustiksi joutseniksi ja osoittautuu, että ponnistustemme avulla tai niistä huolimatta olikin syntynyt jotakin aivan uutta ja tuntematonta, jota emme missään tapauksessa halunneet emmekä voineet edes kuvitella. Venäjän vallankumoushan oli yksi sellainen.

Sodat ovat usein tuollaisen laskemattoman ja ennustamattoman tulevaisuuden hautomoita siitäkin huolimatta, että koskaan muulloin ei uhrata aikaa, vaivaa ja ihmisiä tulevaisuuden hyväksi niin häikäilemättä, kuin sotien aikana. Loputtomat ihmisuhrithan tulevat oikeutetuiksi vasta, kun maailma kokonaan muuttuu.

Tästähän kertoo rivisotilaallekin vanha mukava marssilaulu:

Die Trommel schlägt und schmettert,

Rataplan, don diridon!

….

Die neue Zeit kommt morgen
rataplan don diri don
Soldat kennt keine Sorgen
rataplan don diri don
Hinter uns vergeht
was noch gestern galt
Rote Sonne steht
abends überm Wald
und morgen ist neue Zeit

Bing-videot

 

Sota muuttaa siis jo huomenna kaiken uudeksi ja siitä tuleekin sellainen maailma, jota kelpaa katsella!

Sotien aikana elämisen perspektiivi muuttuu. Se, mikä ennen oli pelättyä ja halveksittua, saattaa tulla läheiseksi ja rakkaaksi, kun kyseessä on liittolaisuus, kun taas se, mikä ennen saattoi näyttää sympaattiselta tai ainakin harmittomalta, saattaakin alkaa kantaa mukanaan maanisen murhaamisen  ja orjuuttamisen synkkää varjoa.

 Isänmaa on vaarassa, kuten se aina sotien aikana on ja vihollinen on paholaisen agentti maan päällä. Ei se muuten vihollinen olisikaan.

Jokunen aika sitten bloggasin englantilaisen J.Y. Simpsonin vuonna 1916 ilmestyneestä Venäjä- kirjasta, jossa tämä hurskas raittiusmies julkitoi rakkautensa Venäjään, uuteen ystävään, joka oli vielä vuosikymmen sitten ollut anglosaksisissa maissa eräänlainen pahan valtakunta ja taantumuksen ja sorron tukipylväs koko maailmassa.

Nyt löysin hyllystäni toisen englantilaisen, Stephen Grahamin Venäjä-kirjan joka on jo vuodelta 1915, jolloin sodan lopettaminen ennen kuin se saavutti järjettömät mittasuhteet, näytti vielä mahdolliselta.

Graham (1884-1975) oli suosittu matkakirjailija, joka harrasti kaukaisia seutuja. Hän oli jo samonnut Venäjän vuoristoja ja autiomaita perusteellisesti ristiin rastiin, ennen kuin ensi kertaa kävi Pietarissa, johon hän suhtautui hieman yliolkaisen vihamielisesti kuin slavofiili ainakin.

Venäjän imperialismista Grahamilla ei ole pahaa sanottavaa, Imperiumihan Englantikin oli ja Saksallekin olisi kaiken kohtuuden mukaan sodan jälkeen palautettava siirtomaansa. Varsinaisiksi maailmanvalloiksi jäisi joka tapauksessa ainakin kaksi imperiumia: Venäjän maaimperiumi ja Englannin meri-imperiumi.

Lisäksi ilmeisesti tulisi USA, jonka merkitys oli huimaa vauhtia kasvanut, mutta joka ei ollut mukana sodassa ja jota ei saisi myöskään päästää sekaantumaan sen päättämiseen.

Toki Venäjällä oli syntejä tunnollaan. Puolan kohtalo oli ollut ainutlaatuisen julma, mutta sitähän olivat olleet pilkkomassa myös Preussi ja Itävalta. Sodan jälkeen Puola voitaisiin yhdistää ja saisi varmastikin autonomian Venäjän alaisuudessa.

Puolalaisten ja venäläisten välinen viha oli ollut aivan tavattoman kiivasta aikoinaan, toteaa kirjouttaja, mutta nyt, sodan alettua kirjoittaja huomaa sen tykkänään hälvenneen. Hän myös havaitsee, Simpsonin tavoin, että Venäjän entinen juoppous on hävinnyt kuin taikaiskulla kieltolain ansiosta.

Pienvaltioiden kohtalosta sodan jälkeen ei oikein tiedetä, mutta niiden kansalliset tarpeet on tunnustettava. Suomi, jossa kirjoittaja viipyy pari päivää, näyttää varsin kykenevältä toimimaan vaikka yksin, ilman holhoojaa. Mutta kaikkihan riippuu Venäjästä.

Kirjoittaja ei toki rupea ajatuksissaankaan pilkkomaan Venäjää ja varmaankin myös sotasensuuri olisi sen estänyt. Valloituksensa Venäjä joka tapauksessa ansaitsee sekä Preussissa että esimerkiksi Konstantinopolissa. Turkki on astunut Saksan kelkkaan ja saa siitä vastata.

Mitä tulee juutalaisiin, heissä on paljon niitä, jotka ovat ensi sijassa omien maidensa kansalaisia ja vasta sitten juutalaisia. Niidenohella on paljon myös päinvastaisia tapauksia.

 Heille olisi annettava oma kotimaa Palestiinasta, mistä jo oli kansainvälisestikin ollut puhetta. Suurten joukkojen ainakaan nopea muutto sinne ei kuitenkaan ole realistista ja niinpä muutto Amerikkaan, joka jo on ollut hyvin suurta, tulee varmasti jatkumaan.

Puolassa juutalaiset ovat todellinen ongelma, katsoo kirjoittaja, joka ei missään tapauksesa tunnustaudu antisemitismiksi ja paheksuu esimerkiksi kuuluisaa Beilisin juttua (ks. Menahem Mendel Beilis - Wikipedia ) sikäli kuin sitä käytettiin juutalaisia vastaan.

 Sinänsä tuollainen rituaalimurha oli ehkä saattanutkin Venäjällä, joskaan ei Englannissa tapahtua, pohti kirjailija ja kertoo, miten tunnettu kirjailija Rozanov todisteli sen todennäköiseksi ja joutui sivistyneistön ostrakismin kohteeksi.

Tämä paheksunta osaltaan osoitti venäläisen liberaalin mielipiteen merkityksen. Itse asiassa venäläiset ovat itsevaltiuden kuorrutuksen alla liberaaleja, hän päättelee toisaalla.

Mitä juutalaisuuden kohtaloon tulee, Graham kiteyttää sen seuraavasti:

-Venäjä on luvannut juutalaisille vähän ja myös antaa vähän. Kirjoittaja ei uskonut edes juutalaisten pakollisen asuinalueen (Tšerta osedlosti/pale of sttlement) häviämiseen. Hän toivoi kuitenkin, että tuolla alueella juutalaiset saisivat oikeuksia ainakin sivistykseen ja emigraatioon ja suojaa antisemiittien pahantahtoisuutta vastaan…

-Englannissa on sympatioita juutalaisia kohtaan

-Amerikka auttaa juutalaisia, jos voi

-juutalaiset työskentelevät aktiivisesti oman asiansa hyväksi

-Jos Turkin imperiumi sortuu, juutalaiset perustavat oman valtion Palestiinaan, jonne kaikki maailman juutalaiset voivat halutessaan muuttaa. Jotkut Rotschildit eivät tietenkään seuraa mukana, toteaa kirjoittaja toisaalla.

Kun maailmansodan rauha tehdään, sen pitäisi olla oikeudenmukainen, vaikka olikin utopistista toivoa, että se estäisi kaikki tulevat sodat. Ranskan piti saada Elsass-Lothringen, Belgian Aachen ja Köln (!) sekä riittävä sotakorvaus. Puola pitäisi yhdistää ja Konstantinopoli asettaa Venäjän suojeluksen alaiseksi ja Hagia Sofia ortodoksisen kirkon keskukseksi.

Saksalta olisi sotakorvausten sijasta takavarikoitava sen laivasto ja jaettava se voittajien kesken. Saksan afrikkalaiset siirtomaat olisi palautettava.

Rauhat eivät ole ikuisia ja sota on sitä todennäköisempää, mitä enemmän pikkuvaltioita on olemassa. Kolmen suuren imperiumin, Venäjän, Englannin ja USA;n hallitessa rauhasta voisi tulla pitkä.

 

 

Elämä on

 

Porvarin lemmentuskat

 

Gustave Flaubert, Sydämen oppivuodet. WSOY 1958, 407 s . (L’Éducation sentimentale 1869. Histoire d’un jeune homme)

 

Gustave Flaubert (121-1880) tunnetaan etenkin teoksestaan Madame Bovary (1857), joka oli aikansa sensaatio ja uhkasi siveettömyytensä takia jäädä julkaisemattakin.

Porvaria hätkähdytti myös Flaubertin tokaisu, kun kysyttiin, kuka oli itse asiassa tuon turmeltuneen naisen esikuva todellisuudessa ja kirjoittaja vastasi sen olevan hän itse. Siinäpä päänvaivaa feministeillekin.

Sekä Bovary että Tunteiden kasvatus (Sydämen oppivuodet) kuuluivat niihin ”ranskalaisiin romaaneihin”, joita koko sivistyneen Euroopan nuoret neidot ahmivat peittojen alla tai muuten turvallisissa tiloissa. Niiden aihepiiri oli ainakin heille sopimattomaksi arvioitu, vaikka on vaikea kuvitella tekstin muuten olleen erityisen kiihottavaa.

Flaubert on luokiteltu realistiksi, vaikka nykyaikainen lukija voisi hänet yhtä hyvin sijoittaa siihen joukkoon, jota edustivat Alfred de Musset ja Stendhal (ks. Vihavainen: Haun musset tulokset , Vihavainen: Haun stendhal tulokset ). Paljon samaa niissä on.

Flaubert kuului aikansa kulttuurin eturintamaan siihen aikaan, kun eurooppalaista kulttuuria ja kirjallisuutta varsinaisesti luotiin, ikään kuin kansallisten kulttuurien välille ja yläpuolelle (vrt. Vihavainen: Haun los europeos tulokset ).

Venäjän eurooppalaisin kirjailija Turgenev oli Flaubertin läheinen ystävä ja asui jonkin aikaa samassa taloudessakin.

Myös tämän romaanin päähenkilö, Frédéric Moreau muistuttaa Turgenevia sikäli, että myös hän omistautui erään (vieläpä kuulemma ruman) naimisissa olea naisen palvomiselle ja omaksui niin sanotun cicisbeon roolin.

Cicisbeo (chevalier servant) oli vaimon julkinen, ihaileva miesystävä, joka ei välttämättä ollut samalla häneen fyysisessä suhteessa, mutta saattoipa ollakin.

Frédéricin henkinen ja seksuaalinen kehitys on tässä kirjassa mielestäni aika epäuskottava, mutta juoni epäilemättä tarjoaa kiinnostavia käänteitä, kun tämä pohjaltaan puhdashenkinen kunnon mies huomaa yhtäkkiä olevansa sekavien lemmensuhteidensa umpikujassa ja joutuu tuottamaan naisilleen tuskaa, mitä ei suinkaan haluaisi.

Päähenkilöltä puuttuu nuorena kummallisessa määrin normaali sukupuolivietti ja hän omistautuu sen sijaan yhden ihailemansa naisen palvonnalle. Nainen sattuu olemaan naimisissa, mutta häntä lähelle pääsee hankkiutumalla aviomiehen ystäväksi.

Läheisyys tarkoittaa yleensä samassa huoneessa oleskelua, eikä aluksi minkäänlaista koskettelua. Se jääkin aina kädestä pitämisen tasolle, vaikka lopulta taidetaan päästä suutelemaankin ja himo ryöpsähtää yli äyräiden.

Toki samaan aikaan tuon hiljaisen palvonnan ohella löytyy jossakin vaiheessa myös muita suhteita ja rakastumisiakin. Erityisesti muuan kurtisaani, Rosanna on jonkin aikaa intohimon kohteena. Hän kuuluu niihin naisiin, jotka ovat ostettavissa -mutta ei kenen tahansa! huudahtaa sankari.

Ranskalainen rakastajattarien instituutio oli kulttuurisesti aika omaperäinen ja mahdollisti vaikkapa kalakauppiaan nousun kuninkaan ”viralliseksi” rakastajattareksi. Rakastajattarien pitäminen kuului ylimystön normaaleihin tapoihin ja sitä jäljitteli myös nouseva porvaristo.

Kirjassa korkeintaan ohimennen mainitaan sana ”grisette”, jolla viitattiin työväenluokkaisiin tyttöihin, jotka paransivat toimeentuloaan varakkaampien miesten kustannuksella. Tämä käsite syntyi jo 1600-luvulla ja vielä Olavi Paavolainen puhuu siitä suurella hartaudella. Ranska oli vapauden maa.

Itse asiassa venäläiset emigrantit, kuten Herzen ja satunnaiset matkailijatkin, kuten Dostojevski sanoivat, että kyseessä oli väärinkäsitys. Itse asiassa ranskalaiset ne vasta poroporvarillisia olivatkin. Mutta ainakin seksuaalisuus oli siellä tunnustettu ja salonkikelpoinen asia siinä kuin hyvä ruokakin. Niitä arvostettiin ja pyrittiin korkealle.

Nouseva porvaristo, jota tämä teos kuvaa, pääsi elintason makuun porvarikuningas Ludvig Filipin aikana (1830-1848) ja aikakauden tunnus ”rikastukaa!” on aistittavissa tämänkin kirjan sivuilta.

Kirja kuvaa vuosi vuodelta tarkoin Ranskan taloudellista ja poliittista kehitystä tuona aikana ja siihen kuuluneet rautateiden rakentamiset, hiilikaivosten avaamiset ja muu teollisuus nostivat pinnalle keinottelijoita ja korruptoituneita virkamiehiä ja kasvavat tuloerot lietsoivat kapinahenkeä.

Politiikasta mainitaan pettymys siitä, ettei puolalaisia vuosien 1830-1831 kapinassa menty aktiivisesti tukemaan ja tuodaan esille myös se tunnettu tuohon aikaan esitetty ajatus, että Ranskan olisi laajennuttava Reininmaan kustannuksella. Sehän poiki joen oikealla rannalla heti uuden kansallislaulun ”Die Wacht am Rhein”

Kirjassa kuvataan itse asiassa erittäin paljon päähenkilön laajaa ystäväpiiriä ja sen kehitystä, mikäliittyi Ranskan poliittiseen ja taloudelliseen kehitykseen, kuin lemmensuhteita. Itse ”tunteiden kasvatus” jää jopa taka-alalle ja irralliseksi.

Kirjaa voidaan ja ehkä pitääkin verrata kirjoittajan ystävän, Ivan Turgenevin teoksiin. Se jää selvästi niitä valjummaksi ja pinnallisemmaksi.

Siinä kun Turgenev piirtää aikansa aristokraateista ja myös aatelittomista raznotšinetseistä psykologisesti vaikuttavia muotokuvia ja käy vakavasti käsiksi aikansa uusiin sosiaalisiin ilmiöihin, onnistuu Flaubert tässä teoksessaan lähinnä vyöryttämään rinnakkain kuvaa historiallisista kriiseistä ja kummallisen nuoren miehen sydänsuruista, joilla ei ole yhteistä nimittäjää.

Toki tämäkin on omalla tavallaan kehityskertomus. Puhdashenkinen nuori mies oppii tylyn kohtalon ansiosta sujuvasti valehtelemaan kaikille rakastetuilleen ja jopa suhtautumaan entisiin rakastettuihinsa vihamielisestikin, kun asia hänen mielestään niin vaatii.

 Такова c’est la vie, kuten venäläinen saattaa joskus sanoa. Olen itse kuullut.

En pystyuisi panemaan tätä kirjaa Turgenevin parhaiden teosten (Aateliskoti, Isät ja lapset, Rudin, Savua) rinnalle. Sikäli kuin muistan, Flaubertin Madame Bovary oli paljon parempi.

Nihilismin kysymyksiä

 

Nihilismin vaellus ja Venäjän tulevaisuus

 

Nihilismiä merkityksessä kaiken kieltäminen, voidaan epäilemättä löytää jo antiikin Kreikasta, mutta vielä 1800-luvulla se oli asia, johon sitoutuminen Euroopassa hätkähdytti.

Nykyäänhän kyseessä on jo koko intellektuaalisen ympäristön perusluonne, josta poikkeavat näkemykset ja tahdonilmaukset herättävät huomiota, joka yleensä on kauhistelevaa. Niin sanottu postmodernismi tai sen jälkivaikutus lienee pakko laskea varsin puhtaaksi nihilismiksi, eikä sitä enää ole hyvä mennä kritisoimaan, jos pelkää seurauksia.

Joka tapauksessa siis Ivan Turgenev herätti suurta huomiota esittäessään romaanissaan ”Isät ja lapset” (1862) ”nihilistin” hahmon, Bazarovin, joka ei uskonut mihinkään yhteiskunnan instituutioon eikä niitä kunnioittanut. Vieläpä normaaleja käytöstapojakin hän halveksi ja loukkasi.

Bazarovin kirjallinen hahmo ei ollut itse asiassa kovinkaan erikoinen ainakaan nykyajan mittapuilla. Itse asiassa hän olisi esimerkiksi 1960-luvun kulttuurivallankumouksessa ilman muuta kuulunut uuteen valtavirtaan.

Dostojevski ei lainkaan kunnioittanut Turgenevia ja piti hänen Bazaroviaan varsin jonninjoutavana ja keinotekoisena hahmona. Sen sijaan hän romaanissaan ”Riivaajat” (Besy 1871-1872) piirsi kuvan todellisista yhteiskunnan vihollisista, täysin häikäilemättömistä ja keinoja kaihtamattomista vallankumouksellisista, joilla oli melko tarkka vastineensa todellisuudessa (ks. Vihavainen: Haun netšajev sergei tulokset).

Viha omaa yhteiskuntaa kohtaan tuli Venäjällä koko uuden nuorison uskonnoksi 1860-luvulta lähtien. Intelligentsijaan kuuluminen merkitsi jo vallankumouksellisuutta. Vanhan yhteiskunnan palveleminen ja jopa kaikenlaiset kompromissit sen kanssa olivat ehdottoman kiellettyjä.

Vanhan sääty-yhteiskunnan tukipylväitä, joihin kuuluivat esimerkiksi kaikenkarvaiset Mannerheimin  kaltaiset vierasheimoiset upseerit, suuraateli ja papisto, mutta myös monet tavalliset pikkuporvarit, vihattiin synkeästi. Kuuluisan kehotuksen mukaan kansaa kutsutiin ”kirveille” (k toporam). Murhia ja tuhopolttoja, ei kaihdettu, vaan päinvastoin suosittiin.

Koko sivistyneen yhteiskuntaluokan henki oli jyrkästi valtion ja vanhan yhteiskunnan vastainen. Dostojevski kysyi itseltään, uskaltaisiko hän ilmiantaa suunnitelman tsaarin murhaamiseksi, jos saisi sellaisesta tietää. Ehkäpä sentään ei! Seurauksena olisi nimittäin sellainen ostrakismi älymystön taholta, että sitä tuskin kesytäisi. Eikö tämä ollut luonnotonta, pohti kirjailija.

Nihilismiä pidettiin yleensä 1800-luvulla ennen muuta venäläisen ilmiönä, vaikka monenlaista anarkismia ja kommunismia (esim. Fourier ja Saint Simon) kyllä esiintyi lännessäkin. Joka tapauksessa nihilismin henki läpäisi venäläisen yhteiskunnan siinä määrin, ettei vastaavaa lännessä voinut edes kuvitella.

Kyseessä oli epäilemättä seuraus siitä, että itsevaltias keisari oli sulkenut kaikki tiet yhteiskunnan rauhanomaiselta vaikutusvallalta.

Romaanissaan ”Riivaajat” Dostojevski kuvaa vallankumouksellisten piirejä, joiden vaikutusvalta pikku hiljaa ulottui yhä kauemmas yhteiskuntaan: ”Opettaja, joka yhdessä lasten kanssa pilkkaa heidän Jumalaansa ja kehtoansa, on jo meikäläinen… koulupojat, jotka murhaavat talonpojan vain saadakseen tietää, miltä se tuntuu, ovat meikäläisiä, valamiehistö, joka vapauttaa rikollisen, meikäläisiä. Yleinen syyttäjä, joka vapisee oikeudessa sen vuoksi ettei ole riittävän vapaamielinen, meikäläisiä, meikäläisiä….”

Oswald Spengler, joka näki ennen muuta nimenomaan länsieurooppalaisen, faustisen hengen muuttuneen nihilistiseksi suurkaupunkilaisuudeksi, arveli kuitenkin Venäjän nihilismin olevan vain pintaa. Venäjällä kehittyisi vielä oma kulttuuri (sanan historianfilosofisessa mielessä), sillä se ei ollut koskaan omaksunut länsimaisen hengen ydintä, vaan ainoastaan sen muodot.

Oli syntynyt niin sanottu pseudomorfoosi, joka vain ulkonaisesti muistutti esikuvaansa. Itse asiassa nihilismikin oli pelkkää länsimaisuutta ja siirtyisi vielä Venäjältä Pariisiin.

Venäjällä sen sijaan syntyisi uusi uskonnollisuus, ilmeisesti se olisi vapaa vanhan ortodoksian kahleista. Venäjä oli nimittäin säilynyt suurkaupunkilaiselta nihilismiltä, koska se oli pysynyt talonpoikaisena. Siellä ollut muita oikeita suurkaupunkeja kuin Pietari, joka oli palanen Eurooppaa väärässä paikassa. Moskova oli vain se suuri kylä, jollaiseksi sitä venäläisetkin nimittivät.

Näyttää siltä, että Spengler oli perustanut Venäjää koskevat ajatuksensa ennen muuta kahden kirjailijan, Dostojevskin ja Tolstoin teoksille sekä Karamzinin Venäjän historialle. Bolševismi oli jo ”Läsimaiden perikadon” kirjoittajalle tuttu ilmiö, mutta ei vielä stalinismi ja Venäjän huippunopea kaupungistaminen (jota on myös nimitetty kaupunkien maalaistamiseksi).

Yhtä kaikki, Spenger katsoo, että nimenomaan Dostojevski on aidosti venäläinen ja henkisesti talonpoikainen kirjailija, Tolstoi sen sijaan henkisesti eurooppalainen ja ei-talonpoikainen. Bolševismi on eurooppalainen ilmiö ja Tolstoi sen henkinen isä.

Mitä eurooppalaisuuteen ja suurkaupunkilaisuuteen Venäjällä tulee, on oireellista, että Pietaria pidetään täysin epävenäläisenä ilmiönä ja myös vihataan suuresti. Ivan Aksakov kirjoitti Dostojevskille: ”Venäläisen kansallistunteen vapauttamisen ensimmäinen ehto on vihata Pietaria koko sydämestä”.

Dostojevskihan nimitti Pietaria maailman keinotekoisimmaksi kaupungiksi ja ajatteli, että se voisi yksinkertaisesti joskus haihtua ilmaan.

Spenglerin mielestä ei ollut olemassa suurempaa vastakohtaa kuin se, joka vallitsi venäläisyyden ja länsimaisuuden välillä, juutalais-kristillisen ja myöhäisantiikkisen nihilismin välillä: viha vierasta ja maan kohdussa vielä syntymätöntä kulttuuria ja inho omaa kohtaan, jonka korkeudesta on jo viimein saatu kylliksi.

”Tolstoi on Venäjän menneisyys, Dostojevski sen tulevaisuus”, julistaa Spengler komeasti. Bolševikit eivät ole Venäjän kansa, eivätkä edes osa siitä, muotoilee profeetta. ”Tolstoin kristillisyys oli väärinkäsitys. Hän puhui Kristuksesta ja tarkoitti Marxia. Dostojevskin kristillisyydelle kuuluu seuraava vuosituhat”, päättelee Spengler.

Mitäpä tästä pitäisi päätellä? Ainakin voi todeta sen, että Spenglerin komeat päättelykaaret itse asiassa lepäävät varsin heiveröisellä perustalla, vaikka moni asia näyttääkin toteutuneen. Nihilismi on tosiaankin länsimaisen kulttuurin vallitsevaa oikeaoppisuutta, mutta olisi varmaankin koomista liioittelua pitää Putinin Venäjää uuden, kristillisen kulttuurin tyyssijana, vaikka se niin väittääkin.

Nykyisen Venäjän kulttuuri epäilemättä jollakin tasolla kyllä eroaa läntisestä ja muuan oire siitä on, ettei sikäläinen nihilismi enää näytä kohdistuvan omaan yhteiskuntaan ja valtioon, kuten vielä vähän yli sata vuotta sitten oli laita.

Sen sijaan nihilismi vallitsee Euroopan älymystön keskuudessa lähes ilman vastavoimia. Sen ilmentymistä tarvitsee mainita vain puuttuva uskallus ottaa käyttöön minkäänlaista maahanmuuttopolitiikkaa tai edes ajatella sitä.

Mitä Venäjään tulee, on kyllä syytä ottaa huomioon valtion uusfasistinen luonne, joka vannoo jonkinlaisen puolivillaisen ”aidon kulttuurin” nimeen samaan tapaan kuin Saksan natsit aikoinaan ja estää väkivalloin älymystön esiintymiset.

Mutta niinhän teki myös tsarismi aikoinaan. On merkille pantavaa, ettei putinismia vastaan ole kaiketi syntynyt minkäänlaista väkivaltaista, salaista liikettä, jonka sankarit uhrautuisivat kansan puolesta.

Syykin lienee näkyvissä: mikäli vaihtoehtona on nykyinen läntinen kulttuuri, ei sen saaminen Venäjälle voi innostaa ketään sankaritekoihin. Eiköhän jokainen ymmärrä, miksi?

Sivumennen sanoen, sellaisesta puhutaan Euroopan hymnissä (ks. Vihavainen: Haun est europa nunc unita tulokset ), mutta se on yhtä falskia kuin muukin tämän ajan nihilistinen eurooppalaisuus.

 

Vallankumous ravitsemuksessa?

 

Pyramidi väärin päin

 

Monet ja varmaankin jopa useimmat uskonnot haluavat yleensä määrätä siitä, mitä ihminen saa syödä. Raamatussakin on pitkä luettelo tabuista, joihin esimerkiksi sianlihan ohella kuuluu paljon muutakin. Saastaista lihaa ei saa edes koskettaa ja sen saastuttava voima ulottuu ympäristöön muuallekin kuin vain ihmisiin.

Kristinusko lopetti ruokiin liittyvien tabujen kunnioittamisen ja vaikka Raamattu on yhä pyhä kirjamme, harva meistä edes muistaa, millaisia ruokaa koskevia kieltoja siellä on.

Näinhän Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille  (Moos. 3:11):

»Sanokaa israelilaisille: Maaeläimistä saatte syödä kaikkia nelijalkaisia, joilla on kaksijakoiset sorkat ja jotka märehtivät ruokansa. Sitä vastoin eläimiä, jotka märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia tai joilla on sorkat mutta jotka eivät märehdi, te ette saa syödä. Sellaisia ovat kameli, tamaani ja jänis, jotka tosin märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia; ne ovat saastaisia. Saastainen on myös sika, jolla tosin on kaksijakoiset sorkat mutta joka ei märehdi. Näiden eläinten lihaa älkää syökö älkääkä koskeko niiden raatoihin, sillä ne ovat saastaisia.

Kriteerit saastaisen ja sallitun välillä olivat siis loogiset, mutta premissit pysyivät salattuina. Mikä vika märehtimisessä oikein oli, luojan luomaa kun sekin oli? Vai ajatteliko Herra tässä jo ilmastonmuutosta, mutta ei viitsinyt kertoa siitä ihmisille, jotka eivät kuitenkaan olisi asiasta mitään käsittäneet?

Lisää yleisiä periaatteita kerrottiin myös merieläimistä:

»Saatte syödä kaikkia merien, järvien ja jokien eläimiä, joilla on evät ja suomut. Mutta teidän tulee inhota ja karttaa kaikkia evättömiä ja suomuttomia pikkueläimiä, joita liikkuu merissä, järvissä ja joissa, ja myös kaikkia muita vesieläimiä, joilla ei ole eviä eikä suomuja; ne olkoot teille iljetys. Älkää syökö niiden lihaa ja pysykää loitolla niiden raadoista. Kaikki evättömät ja suomuttomat vesieläimet olkoot teille iljetys.

Linnut olivat epäilyttäviä, etenkin raatoja syövät petolinnut:

»Inhotkaa ja karttakaa seuraavia siivekkäitä älkääkä syökö niiden lihaa, sillä ne ovat teille iljetys: kotka, hanhikorppikotka ja partakorppikotka, isohaarahaukka ja muut haarahaukat, kaikki korpit, strutsi, kehrääjä, lokki ja kaikki jalohaukat, varpuspöllö, merimetso ja huuhkaja, tornipöllö, pelikaani ja kalasääski, kattohaikara ja muut haikarat sekä harjalintu ja lepakko.

Sen sijaan esimerkiksi taas hiljattain muodissa olleet sirkat eivät olleet iljetys:

»Kaikki siivekkäät nelijalkaiset pikkueläimet olkoot teille iljetys. Siivekkäistä nelijalkaisista pikkueläimistä saatte kuitenkin syödä sellaisia maassa hyppiviä lajeja, joiden reidet nousevat muuta ruumista korkeammalle. Näistä saatte syödä kaikkia heinäsirkka-, hepokatti-, kenttäsirkka- ja kulkusirkkalajeja. Kaikki muut siivekkäät nelijalkaiset pikkueläimet olkoot teille iljetys.

Varsin ankeat seuraukset tulivat jopa saastaisiin eläimiin koskemisesta. Tottahan onkin, että esimerkiksi lintujen kanssa saa yhä olla varovainen ja kannattaa kosketella raatoja vain hansikkaat kädessä. Jäniksetkin saattavat kantaa tularemiaa eli jänisruttoa, mutta onhan niitä nykyään yleisesti tapana syödä:

»Seuraavat määräykset koskevat eläimiä, joista te tulette epäpuhtaiksi. Jokainen, joka koskee niiden raatoon, on epäpuhdas iltaan saakka. Jokaisen, joka kantaa pois niiden raadon, tulee pestä vaatteensa, ja hän on epäpuhdas iltaan saakka. Näitä ovat kaikki sellaiset nelijalkaiset eläimet, joiden sorkat eivät ole kokonaan kaksijakoiset ja jotka eivät märehdi ruokaansa; niitä teidän on pidettävä saastaisina. Jokainen, joka niihin koskee, tulee epäpuhtaaksi. Saastaisia ovat myös kaikki nelijalkaiset eläimet, joilla on käpälät. Jokainen, joka koskee tällaisen eläimen raatoon, on epäpuhdas iltaan saakka. Jokaisen, joka kantaa pois tällaisen eläimen raadon, tulee pestä vaatteensa, ja hän on epäpuhdas iltaan saakka. Näitä eläimiä teidän on pidettävä saastaisina.

Liskot ja jyrsijät kuuluvat meillä nykyään harvojen ruokalistalle. Näin niistä kerrottiin Mooseksen ja Aaronin välityksellä kansalle:

»Maan päällä liikkuvista pikkueläimistä ovat saastaisia seuraavat: maamyyrä, hiiri, agamaliskot, gekko, varaani, sisilisko, skinkki ja kameleontti. Nämä pikkueläimet ovat saastaisia. Jokainen, joka koskee tällaisen eläimen raatoon, on epäpuhdas iltaan saakka.

Huomattakoon, etteivät saastaiset eläimet saastuttaneet vain ihmistä, vaan jopa esineitäkin:

 Kaikki, mitä jonkin tällaisen eläimen raato koskettaa, tulee epäpuhtaaksi, olipa kyseessä puuesine, vaate, nahka tai säkkikangas. Tällainen esine, mihin tahansa sitä käytetäänkin, on pantava veteen ja pidettävä siinä iltaan saakka; sitten se on jälleen puhdas. Mutta saviastia, johon saastainen eläin on pudonnut, on rikottava… Leivinuuni tai liesi, jonka päälle saastaisen eläimen raato joutuu, täytyy purkaa, sillä siitä on tullut pysyvästi saastainen. 

»Jos joku koskettaa sellaista itsestään kuollutta eläintä, jonka lihaa muuten saa syödä, hän on epäpuhdas iltaan saakka. Jos joku syö tällaisen eläimen raatoa, hänen on pestävä vaatteensa ja oltava epäpuhdas iltaan saakka. Sama määräys koskee sitä, joka kantaa raadon pois.

»Kaikki maassa liikkuvat pikkueläimet olkoot teille iljetys; niitä ette saa syödä. Maassa liikkuvia matelijoita tai neli- tai useampijalkaisia pikkueläimiä ette saa syödä, sillä ne ovat iljetys. Älkää saattako itseänne epäpuhtaiksi koskemalla mihinkään tällaiseen eläimeen älkääkä muutenkaan menetelkö niin, että tulette niistä epäpuhtaiksi. Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä, ja siksi teidän tulee pitää itsenne puhtaina ja pyhinä. Älkää siis saattako itseänne epäpuhtaiksi koskemalla mihinkään maassa liikkuvaan pikkueläimeen. Minä, Herra, toin teidät pois Egyptistä ja osoitin näin olevani teidän Jumalanne. Olkaa siis pyhät ja puhtaat, koska minä olen pyhä.»

Tähän päättyy nelijalkaisia eläimiä, lintuja ja kaikkia vedessä viliseviä eläviä olentoja sekä kaikkia maassa liikkuvia olentoja koskeva laki. Tämän lain avulla puhdas voidaan erottaa saastaisesta ja syötävät eläimet niistä, joita ei saa syödä.

Kuten vanhoissa uskonnoissa yleensä, kiellot ja kuvat olivat suorasukaisia, eikä ihmisillä ollut lupa odottaa Herralta varsinaisia perusteluja. Hänen oli vain toteltava.

Nykyisessä maallisessa uskonnossa ruokiin liittyviä tabuja on ainakin minun havaintojeni mukaan alkanut yhä enemmän ilmestyä uskonnottomiin länsimaihin 1960-luvulta lähtien, samaa tahtia kristinuskon hiipumisen kanssa.

Kun sydäntautien ja kovien rasvojen välinen yhteys havaittiin, alettiin tiettyjen ruoka-aineiden syöminen itse asiassa tehdä tabuksi. Rasvainen maito ja voi, sekä sianliha nousivat vähintäänkin myrkkyjen ja itse asiassa tabujen kategoriaan, jotka saastuttivat syöjänsä vähintäänkin iltaan asti. Itse asiassa ne saastuttivat loppuiäksi.

Suolan vähentäminen ravinosta oli noista ajoista lähtien parantuneiden säilytysolosuhteiden ja tuotantoketjujen ansiosta jo helppoa ja kuului asiaan. Enää ei tarvittu säilyttää lihaa ja kalaa tönkkösuolattuna ja verenpainetta voitiin vähentää suolan syöntiä vähentämällä

Mutta toki siinäkin mentiin heti äärimmäisyyksiin. Maanisuuteen taipuvaiset saivat päähänsä, ettei ihminen muka lainkaan tarvitse suolaa ja seurauksenahan on ollut runsaasti etenkin vanhusten kuolemia helteillä, kun elektrolyysin edellyttämä suola on puuttunut elimistöstä.

Voin ja kananmunien vastainen kampanja onnistui myös yli monien kohtuullisten odotusten ja moni uskoi uusia tabuja noudattamalla ainakin lähestyvänsä ikuista elämää. Pikkuhiljaa tutkimukset ovat palauttaneet nuo ruoka-aineetkunniaan.

Yleinen eläinrasvan kauhistelu vei tietenkin heti rasvattoman maidon eli kurrin juomiseen normaalin, rasvaliukoisia vitamiineja sisältävän maidon sijasta ja sianliha onnistuttiin tekemään lähes mauttomaksi. Kun se kaupan päälle vielä silputtiin ”ohuen ohueksi”, ei alkuperäisestä maukkaasta ja arvokkaasta ruuasta ollut mitään jäljellä.

Leipää, jonka sinänsä oikein arveltiin lihottavan, ei pitkään aikaan voitu syödä kohtuullisiakaan määriä hyvällä omallatunnolla ja yritettiin sitäkin vängätä joitakin ihmeellistä terveys huttuja, mikä yleensä tarkoittaa maun pilaamista.

Nythän meilläkin jo taas saa monenlaista herkullista leipää. Liian paljonhan sitäkään ei tietysti saisi syödä, kuten ei mitään muutakaan.

Amerikassa on terveysministeri Robert F. Kennedy Junior nyt ”kääntänyt ruokapyramidin väärin päin” eli nostanut ensisijaisiksi kasvisten ohella eläin- (ja myös kasvis) proteiinit, joita etenkin kasvavat lapset ja ja nuoret tarvitsevat.

Siinä hän tietenkin on oikealla asialla, kuten myös siinä, että pitää pahana erityisesti sokerin ja vehnäjauhojen ylenmääräistä kulutusta. USA:n vitsauksena oleva liikalihavuushan yleensä lähtee tarpeettomien hiilihydraattien ahtamisesta tomumajaan ilman, että niitä liikunnalla kulutettaisiin.

En puutu ”pyramidiin” sen enempää, koska en ole alan asiantuntija. Näyttää joka tapauksessa siltä, että pyramidin kääntäminen on pitkälti silmänkääntötemppu, eihän se pidä paikkaansa, että nimenomaan kaikki nuo aiemmin kirotut ja lähes tabuiksi muodostuneet ruoka-aineet olisi  nyt kauttaaltaan nostettu ylös suosioon ja kaikki muut taas kirottu.

Esimerkiksi vihannekset ovat yhä siellä leveässä (!) yläpäässä ja jauhot ja sokeri taas alhaalla. Suosittujen joukossa ovat joka tapauksessa nyt myös eläinperäiset rasvat, joiden maaninen kauhistelu ja karttaminen lienee tosiaan aiheuttanut terveydellisiä haittoja.

Toinen asia on, että nykyään ruoka ei enää ole pelkkää ravintoa, vaan myös sen niin sanoakseni taivaallista eli ”ekologista” merkitystä pidetään tärkeänä. Miten tärkeä se on, ei ole kyetty missään ilmoittamaan ja asia lienee yhtä suuressa määrinuskon asia kuin tiettyjen ruokien saastaisuus Mooseksen ja Aaronin aikoina.

Pyramidin kääntäminen on ainakin jossakin määrin silmänkääntötemppu, jolla nykyinen hallinto korostaa eroaan siihen edelliseen, joka perin pohjin ja monella tapaa suututti juurevan maalaisväestön.

Saattaa olla, että pyramidin ”kääntämisellä” on ihan oikeastikin vaikutusta ilmakehän metaanimäärään niin paljon, että se kyetään mittaamaan ja on otettava huomioon ilmastonmuutoksen hallitsemiseen pyrittäessä. Jäljelle jää kuitenkin vielä kysymys siitä, minkä arvoisena on pidettävä kasvavien lasten ja nuorten ja vanhempienkin täysipainoista ravitsemusta, jossa valkuaisaineiden saanti on avainasemassa. Erityisesti asia koskenee köyhiä.

Loppua kohti mennessä

 

Kulttuuri ja sivilisaatio

 

Oswald Spengler, Der Untergang des Abendlandes. Umrisse einer Morphologie der Weltgeschichte. Anaconda 2017, 1471s. (Alkuteos 2017).

 

Spenglerin merkitystä ja metodia ei tässä kannat ruveta taas kerran setvimään. Olen hänestä aina silloin tällöin kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun spengler tulokset ) ja totean, kuten joskus ennenkin, että onhan häneltä syntynyt kiinnostava ja omaperäinen maailmanhistorian selitysyritys, jonka esikuvaa on kyllä haettu esim. Nikolai Danilevskilta.

Spengler on kuitenkin paljo Danilevskia monipuolisempi ja asettaa itselleen aivan huikeita tavoitteita, joiden toteuttaminen toki jää luonnostelun (Umrisse) asteelle, kuten suurteoksen otsikkokin kertoo. Tekstiä siitäkin sentään kertyy puolentoistatuhannen sivun verran. Sitä ei pikein viitsi lukea kokonaan, mutta on pakko sanoa, että aina silloin tällöin sen kohokohdat tuntuvat yllättävän osuvilta ja kiinnostavilta.

Spenglerhän on jonkinlainen profeetta ja ennen muuta runoilija, joka mainitsee suurimmiksi oppi-isikseen Goethen ja Nietzschen. Joka tapauksessa hän tottuneesti liikkuu yhtä hyvin muinaisessa Kiinassa ja Egyptissä kuin oman aikansa saksalaisissa teattereissa ja konserteissa. En oikeastaan tiedä, kävikö hän niissä, kovin köyhä kun kuuluu olleen.

Maailmalla hän ei liene juuri matkustellut, mutta tutkijankammion kirjoistakin oli mahdollista oppia paljon. Muinaisuuteenhan ei voi matkustaa kukaan. En tiedä, olisivatko kuuntelukirjat ja TV-dokumentit ajaneet saman asian. Epäilen.

Spenglerin kulttuuripessimismi on liitetty ensimmäiseen maailmansotaan ja etenkin Saksan tappioon siinä. On kuitenkin otettava huomioon, että kirjan ensimmäinen versio valmistui jo vuonna1912 ja että kirja vuonna 1917 ilmestyessään viittasi esipuheessaan Saksan armeijan loistaviin saavutuksiin eikä mihinkään katastrofiin. Mitään oikopäätelmiä ei siis kannata tehdä.

Omituinen seikka on, että kirjan liitteenä ollut luettelo oman aikamme kulttuuri-ilmiöiden merkityksestä spengleriläisen morfologian kannalta näyttää olevan eri painoksissa erilainen. Olen itse käyttänyt sekä vanhaa, muutaman vuosikymmenen ikäistä laitosta, että nyt tätä uutta versiota. Lisäksi on toki se suomennettu potpurri.

Vanhassa laitoksessa luettelo oli paljon pitempi, mutta nyt on tyydytty joidenkin lukujen perässä oleviin lyhyisiin listoihin, joissa sivumennen sanoen pohjoismaat, etenkin Ruotsi ja Norja ovat erittäin runsaasti edustettuina ja USA:ta tuskin edes mainitaan. Englantikin jää hyvin vähälle huomiolle.

Olen joskus leikitellyt kysymyksellä, mitä Spengler sanoisi erinäisistä oman aikamme ilmiöistä. Selvää ainakin lienee, ettei niissä hänelle olisi erityisiä yllätyksiä.

Mutta vilkaistaanpa yhtä kirjan keskeistä ideaa, ”kulttuurin” ja ”sivilisaation” eroa eli Spenglerin terminologiassa elävän ja orgaanisen kulttuurin rappeutumista mekaaniseksi ja hengettömäksi sivilisaatioksi.

Sehän hänen mielestään tapahtuu ennemmin tai myöhemmin kaikissa kulttuureissa. Antiikissa se merkitsi helleenisen ajan muuttumista ensin hellenistiseksi ja sitten roomalaiseksi. Viimemainitulle oli ominaista suurkaupunkimentaliteetti, uskonnottomuus ja monet muut vastaavat ilmiöt, jotka löydämme myös nykyakasta.

Länsimaiselle, faustiselle kulttuurille on ominaista alituinen pyrkiminen johonkin. Moraalissa sille eivät riitä esikuvat tai neuvojen antaminen, se haluaa pakottaa. Koko länsimainen kulttuuri ja nimenomaan sen sen sivilisaatiovaihe on sosialistista, halusivatpa ihmiset sitä tai eivät. He pystyvät ajattelemaan vain sosialismin termein, olivatpa sen puolesta tai vastaan.

Kysymys ei kuulu, millaista esikuvaa olisi kehotettava seuraamaan, vaan millä keinoin voitaisiin pakottaa kaikki ihmiset moraalisuuteen ja hyvinvointiin. Faustinen ihminen katselee koko maailmaa sen muuttamisen kannalta. Hän on maailmanparantaja. Hienot esikuvat tai hyvä neuvot eivät ole faustisen ihmisen kannalta merkityksellisiä.

Spenglerin terminologiassa tämä on sosialismia ja sellaisia me faustisen kulttuurin ihmiset siis jo nyt olemme kaikki, mikä on uutta ja kuuluu aikakauteemme.

Jollekin Epikurokselle oli sen sijaan herttaisen yhdentekevää, mitä toiset ihmiset ajattelivat tai tekivät. Ihmisten muuttaminen ei kuulunut hänen intressipiiriinsä, vaan noiden toisten itsensä. Elämänihanteena oli apatheia, mielenrauha. Etiikassakin oltiin polyteistejä.

Kaikki antiikin etiikka oli asenteen etiikkaa, länsimainen etiikka taas teon etiikkaa, selittää Spengler. Sikäli olemme jo roomalaisia, koskee teon etiikka myös jo meitä.

Spengler ei halua kirjoittaa ”filosofianprofessorien professorifilosofiaa”, josta jo Schopenhauer puhuu, vaan ruotii jokapäiväisen ajattelun ja tajunnan muotoja ja perusteita, sikäli kuin niitä on mahdollista löytää.

Itse asiassa ihminen tietää kovin harvoin, mihin hän itse asiassa uskoo. Iskusanat ja opit ovat vain pintaa.

Mutta nyt (siis 1800- ja 1900-lukujen taitteessa) oli tultu sellaiseen kulttuurin käännekohtaan, jonka jokainen sivilisaatioksi madaltuva kulttuuri joutuu kokemaan: suoritettiin kaikkien arvojen uudelleenarviointia.

Siihen kuuluu, että kaikki vanhan kulttuurin muodot alistetaan uudistamiselle ja uudelleenkäsittämiselle. Uusi aikakausi ei enää luo mitään, vaan ainoastaan tulkitsee uudelleen.

Nyt elettiin siis eettisen sosialismin tulemisen aikaa. Sen esi-isä oli Rousseau, jonka merkitystä voitiin verrata Sokrateehen ja Budhhaan näiden omissa kulttuureissa tapahtuneen muutoksen kannalta.

Kyseessä on ilmiö, jota Nietzsche keskeneräisessä teoksessaan nimitti nihilismin synnyksi. Länsimaissa se merkitsee suurkaupunki-ihmisen tuloa valmiiksi, joka näyttää päättyvän vasta vuoden 2000 jälkeen….

Kulttuuri ja sivilisaatio suhtautuvat toisiinsa kuten sielu ja sen muumio. Kulttuurin ihminen elää sisäisesti ( ”sisään päin” nach Innen), sivilisaatioihminen taas ulkoisesti (nach Aussen), hän oleskelee tilassa, jonka täyttävät tavarat ja ”tosiasiat”.

”Kulttuurin maiseman” keskellä on sen antipodi, epäorgaaninen suurkaupunki, jonka ihmiset se on irrottanut juuriltaan. Kulttuurin ihmiset elävät tiedottomasti, sivilisaatioihmiset tietoisesti. Talonpoikaiston yhä säilyneillä jäännöksillä suurkaupunkien kulmilla ei ole enää omaa merkitystä, ”Kansa” on nyt kaupunkilaisista koostuva epäorgaaninen ja labiili massa.

Vielä totea Spengler, että kulttuurin moraali on se moraali, joka ihmisellä jo on, sivilisaatio puolestaan vasta etsii sellaista. Edellä mainittumoraalin laji on liian syvä logiikalle ja jälkimmäinen sen sijaan logiikan funktio.

Sivilisaation syrjäyttäessä kulttuurin katoaa kaikki suuren luokan metafysiikka ja tilalle tulee systeemejä, joista paistaa keinotekoisuus, sieluttomuus ja puolitotuus.

Sivilisaatiossa aletaan maailmaa tarkastella lintuperspektiivin sijasta sammakkoperspektiivistä. Kulttuurissa oli traagisuutta, jonka kestämiseen liittyi tietynlaista ylpeyttä, mutta sivilisaation plebeijinen henki keskittyy pyrkimykseen sen kiertämiseksi.

Tieteessä oli kerran luovaa neroutta, mutta nyt sen piirissä vain suoritetaan oppinutta työtä. Jokainen kulttuuri merkitsi kerran uskontoa ja jokainen sivilisaatiovaihe merkitsee sen sijaan uskonnottomuutta (Irrelligion).

Itse asiassa sivilisaation olemus kulttuurin kuolemisena näkyy myös aivan fyysisestikin, lapsettomuutena, joka on maasta irtaantuneiden kansankerrosten kohtalo niin nyt kuten menneisyydessäkin.

Mitäpä tuohon sanomaan. Paljon löytää morfologi nykyisestä aikakaudesta rappion oireita ja mikä merkittävää, niitä oli runsaasti jo sata vuotta ja jopa kaksisataa vuotta sitten. Tämä sopii hyvin siihen nopeuteen, jolla suuret kulttuuriset muutokset ovat aiemminkin tapahtuneet.

Mutta mitä on tulossa meidän jälkeemme? Mitä tapahtuu sitten, kun sivilisaatiomme on muuttunut pelkäksi kaukaisen menneisyyden kuriositeetiksi maailmanhistoriassa ja uudella tavalla ajattelevat ihmiset yrittävät tuhannen vuoden kuluttua ymmärtää aikaamme?

Mielestäni Spengler joutuisi tässä moniin vaikeuksiin ja on kenties sen takia aika harvasanainen tulevaisuuden suhteen. Muuan hänen ennustuksensa on Venäjän ja sitä elähdyttävän, ilmeisesti jossakin mielessä uudenlaisen ”Johannekselaisen” kristinuskon nousu.

Näkisipä vain. Mutta ei Spengelr sokea ollut myöskään kaukaisen idän kulttuurien nousulle. Jom1930-luvullahän kirjoitta kirjan ”Ratkaisun vuosia”, jossa kuvasi sitä haastetta, jonka idän kansakunnat jo esittivät läntiselle maailmalle puhtaasti taloudellisessakin mielessä (vrt. Vihavainen: Haun ratkaisun vuosia tulokset ).

Mutta onhan näitä profeettoja. Tulenaisuuden ennusteet eivät ole kovin kiinnostavia, kun menneisyyskin on vielä niin vaikeaa tulkita.

 

 

Tervaskannon muistelmia

 

Iki

 

Ilmari Kianto, Iki-Kianto muistelee. Otava 1954, 263 s.

 

Luulin, että jo opiskeluaikana olin lukenut kaiken, mitä Ilmari Kianto oli kirjoittanut. Ylioppilaskunnan mainiosta kirjastosta olin löytänyt ja lukenut kymmeniä hänen kirjojaan, isompia ja pienempiä.

Mukana olivat tietenkin ”Ryysyrannan Jooseppi” ja ”Punainen viiva”, mutta myös” K.H.P.V.” eli riemukas ajankuvaus ”Kohtuullisen hutikan pyhästä veljeskunnnasta”, oli ”Metsäherran herjaajaa” ja ”Pyhää vihaa”, ”Vanhaa postineitiä” ja pappilaa ja ”Moskovan maisteria” ja ”Krimmin” matkaajaa.

Niiden ohella löytyi myös koskettava tilitys ja vuoden 1918 koko puistattavan raakuuden paljastus ”Elämän ja kuoleman kentiltä”.

Monipuolinen mies oli tämä korpikirjailija ja suurkaupungin samooja, naisista ja viinasta nautiskelija ja selibaatin ja siveyden kahleissa kärvistelijä. Kirjava oli hänen elämänsä ja sympaattinen hänen asenteensa tähän maailmaan, ainakin vanhempana.

Sittemmin minulla oli onni päästä käymään Suomussalmen kirjastossa, jonka Kianto-kokoelmassa selvästikin oli myös monia sellaisia kirjoja, joita on ollut nähnytkään.

 Aika paljonpa oli tämä kirjailija ehtinyt elämänsä varrella juttua vääntämään, mutta siihen oli ilmeisesti myös pakko. Suuren lapsikatraan elättäminen kirjoittamalla ei sen ajan Suomessa ollut ihan yksinkertainen yhtälö, jos nyt on vieläkään.

Minusta tuntuu, että olen jo aiemmin lukenut tämänkin kirjan. Ainakin kaikki asiat ja jopa jotkut repliikit siinä tuntuvat tutuilta, joskin jokunen asia esitetään hieman toisella tavalla, kuin joskus muistan lukeneeni. Mutta ei se haittaa, on se siitä huolimatta viihdyttävä.

Ellen erehdy, taisimme 1960-luvulla asuakin Kiannon kanssa naapureina. Hän asui Mariankadulla ja minä Meritullinkadulla, parinsadan metrin päässä. Eiväthän tiemme toki koskaan yhtyneet, mutta on ihan hupaisaa kuvitella, että näitä katuja se Ikikin aikoinaan tallaili ja joskus seisoskeli yölläkin vartiossa Uudenmaan kasaemin edessä, vapaaehtoisena palvellessaan, kun oli saanut tänne siirron Oulusta.

Mutta se on sivuseikka. Uudelleen lämmitetyn makuhan näissä muistelmissa on, rahaahan vanhakin mies tarvitsi, eikä Kiannon elämän varsinainen dramatiikka niistä enää tule esille. Hän oli jo tuohon aikaan jo vanhempi kuin minä nyt (hän eli vuosina 1874-1970) ja elämän kriiseihin ja dramatiikkaan sopi jo suhtautua lupsakkaalla ironialla, jota on hauska lukeakin.

Kiannosta on tietenkin kirjoitettu paljon ja itsekin olen tällä palstalla käsitellyt Panu Rajalan taatulla taidollaan kirjoittamaa kirjaa ”Suomussalmen sulttaani” (ks. Vihavainen: Haun navalta navalle tulokset ).

Kianto, josta vanhemmiten kehkeytyi todellinen ”sulttaani” ja polyamoristi, oli nuorena saamaton märehtijä ja naisten kiusaaja, joka oli heistä pääsemättömästi lumoutunut ja nostatti tunteita, mutta ei sitten saanut aikaan yhtään mitään.

Tämä näyttäisi osittain olevan kristillis-siveellisen kodin perintöä, mutta tolstoilaisen Kiannon kohdalla on otettava vakavasti lukuun myös hänen suuren ja vakavasti häiriintyneen oppi-isänsä kauhunsekainen suhde seksuaalisuuteen, joka piti häntä vallassaan, mutta jota hän suuresti suri ja paheksui, itse asiassa sen kaikissa muodoissa, avioliitto mukaan lukien.

Niin myös Kianto, joka ei tässä piinassaan yksin ollut. Samanlaisesta todistavat niin Joel Lehtosen eräät kirjat (ks. Vihavainen: Haun sorron lapset tulokset) kuin vaikkapa virolaisen Anton Hansen Tammsaaren ”Elämä ja rakkaus” tai ”Rakastin saksalaista” (ks. Vihavainen: Haun rakastin saksalaista tulokset ).

Listaan voidaan heti lisätä vielä vaikkapa Thomas Manni ”Taikavuori” (ks. Vihavainen: Haun taikavuori tulokset ). Olihan se aikakausikin mitä oli.

Kiannon koulutoveri Paavo Virkkunen, joka tässä kirjassa on reipas koulupojan vekkuli, kunnostautui pian, paitsi poliitikkona, myös ”siveellisen puhtauden” apostolina. Nuorison synnillisyyttä pyrittiin tuohon aikaan vimmaisesti vastustamaan erityisen Puritas-kirjaston kasvattavilla neuvoilla ja pelastamaan myös itsesaastutukselta, joka tuhosi ihmisen hermoston ja taisi heikentää rotuakin. En enää tarkemmin muista noita kirjoja, joita kyllä aikoinaan luin.

Kalpean kelmeästä tolstoilaisesta sukeutui Kiannon kohdalla joka tapauksessa verevä korven poeetta, joka tosin hylkäsi aikuisena runoharrastuksensa, jossa hän itse asiassa oli päässyt varsin pitkälle.

Proosaa hän sen sijaan sitten tykitti herkeämättä koko kansan iloksi ja kauhistutti moralisteja siviiliavioliitollaan, joka oli kaiketi Suomen ensimmäinen. Lapsetkin jäivät kastamatta, vaikka ainakin yhdestä sukeutui sittemmin pappi.

Koianto joutui kuin joutuikin sieltä korvestaankin myös historian pyörteisiin. Suomussalmelta oli suhteellisen lyhyt matka Itä-Karjalaan, jonka vapauttamisesta hän alkoi uneksia ja aktiivisesti esiintyi asia puolesta.

Osoittautui kuitenkin, ettei tuolla asialla ollut kylliksi kannatusta edes Karjalassa, vaikka kyllähän sielläkin entusiasteja löytyi. Niin sanottu geopolitiikka saneli omat lakinsa ja maastamme löytyi vielä kylliksi viisautta lopettamaan aktivistien juonet silloin, kun ne olivat täysin epärealistisia.

Vuoden 1918 kauhut Kianto joutui kohtaamaan paikan päällä ja niitä hän kuvaa tavattoman tehokkaasti kirjassaan ”Elämän ja kuoleman kentiltä”, joka ei aluksi saanut kustantajaa. Sodan uskomaton raakuus myös valkoisten puolella tuli siinä liian kaameana kasvoille.

Tämä kirja myös unohdettiin nopeasti, mutta sen sijaan koko niin sanottu edistyksellinen älymystömme on tuolta ajalta lähtien muistanut yhden ainoan lauseen eräästä Kiannon artikkelista, jossa pohdiskeltiin, että metsämieskin tietää, että kun susia hävitetään, kannattaa ottaa tähtäimeen ennen muuta naaraat.

Tässähän siis viittasi punaisten puolelle taistelleisiin naiskaartilaisiin ja kehotti tappamaan heitä. Toki se tapahtui keskellä sotaa, jolloin ihmisten henkiset toiminnat yleensäkin ovat taantuneet primitiiviselle asteelle, kuten nykypäivästäkin tiedämme.

Silti se oli tietenkin hyvin pahasti sanottu ja jäi monen mieleen se jäi ainoaksi asiaksi, joka määräsi suhtautumisen koko Kiantoon.

Toki tämä on täysin typerää ja kuvastaa ennen muuta tuon joukon matalaa älyllistä tasoa, mutta näinhän se vain on.

Kiannon aatteellisesta kehityksestä on kirjoittanut erinomaisen ja vakuuttavasti perustellun teoksen Maria-Liisa Nevala. Kirjan nimi ”Kianto- anarkisti ja ihmisyyden puolustaja” kertoo oleellisen siitä, millaisia asioita kirjoittaja on tavoittanut kohteestaan.

Mutta jos ihminen on oman typeryytensä lumoissa, hänelle riittää, kun hän sielunsa silmillä näkee jonkin vihaamansa (ja itse piirtämänsä) karikatyyrin ikuisesti tekemässä yhtä ainoaa asiaa: kirjoittamassa naarassusien tappamisesta, bloggaamassa ajatuksesta, olisiko sen ja sen ihmisen ampuminen tuottanut mielihyvää vai ei tai laskemasta hyperbolista hevosenleikkiä lasten ampumisesta.

Se, että älymystönä esiintyvä kansanosamme ajattelee juuri tällä tasolla, on tosiasia, jolle emme  mitään voi. Heidän kykynsä suhtautua todellisuuden koko rikkauteen sallivasti ja lämpimän myötäelävästi on olematon. Sen sijaan he rakentavat kiihkeästi itsestään kuvaa sankareina, jotka ovat nousseet taistelemaan absoluuttista pahuutta vastaan.

Siinä toimessa tarvitaan ehdottomasti kummituksia, joille kaikki inhimillisyys on vierasta ja jotka pyrkivät vain tuhoamaan kaiken kauniin ja inhmillisen. Pyhä viha -se on pyhä rakkaus, muotoili epä-älyllisyyden evankeliuminsa jo Otto Ville Kuusinen (ks. Vihavainen: Haun suuri vuosisatamme tulokset ).

Jotakin Kiannon kaltaista ihmistä tuo Kuusisen jälkiä seuraileva porukka ei halua tuntea eikä vallitsevan mentaliteetin oloissa ehkä edes pystyisi häneen tutustumaan sine ira et studio, vaikka haluaisikin.

Tuota ryhmää voisi varmaan vanhaa venäläistä sanontaa soveltaen nimittää säikkymättömien idioottien joukoksi, joka tyytyy henkiseen keskenkasvuisuuteensa ja jopa nauttii siitä. Luulen, että se sentään voisi periaatteessa olla pelastettavissa sivistyneelle ajattelulle hitaan ja kärsivällisen kasvatuksen kautta.

Tutustuminen Kiannon tai vaikkapa Lehtosen kaltaisiin monipuolisiin kirjailijoihin voisi olla muuan mahdollinen tie henkiseen kasvuun. Eihän tuo joukko nykyään kirjoja lue, mutta jospa edes niitä kuuntelisi.

Sekin olisi parempaa kuin pelkästään elävän kuvan typerä passiivinen vastaanottaminen, kuin karja kaukalostaan, ilman ajatuksia ja kriittistä mieltä.