Suvaitsemisellakin on rajansa

 

Kiihotus ja vihapuhe on viimeinkin kitkettävä juuriaan myöten

 

Tässä maassa tapahtuu yhä vielä meidän aikanamme paljon sellaista, joka ei ole arvojemme ja normiemme kanssa sopusoinnussa, huolimatta siitä, että se aiheuttaa runsaasti mielen pahoittumista ja on omiaan rohkaisemaan eettisesti kestämättömiä valintoja.

Asiaa ei muuksi muuta se, että sellaista on suvaittu jo pitkiä aikoja, sitä suurempi syyhän onkin panna piste asiattomuuksille ja suoranaisille viharikoksille.

Valtakunnansyyttäjän rohkea ristiretki homoseksuaalisuuden uskonnollis-moralistista tuomitsemista ja suoranaista paheksumista vastaan on syystä saanut arvostetun palkinnon kollegoilta.

Tuolla obskuranttien ”opinkappaleiden” suunnalla löytyy kyllä vielä paljonkin perattavaa ja on syytä ryhtyä toimiin mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Mitä enemmän asiaa lykätään, sitä useammat pahoittavat mielensä ja tuntevat turvattomuutta tässä yhteiskunnassa, jonka pitäisi olla yhtäläisesti kaikille oma koti ja turvallinen tila.

Voisin valita välttämättömiksi toimenpiteiden kohteiksi lukemattomia sellaisia uskonnollisia julistuksia, joita yhä tänä päivänäkin pidetään vapaasti saatavilla. Tosiasiassa niitä koko ajan jopa aktiivisesti tyrkytetään ihmisille, joiden mielen ne saattavat pahoin myrkyttää ja johtaa jopa lääketieteellisesti diagnostisoitaviin seurauksiin.

Esimerkin vuoksi kiinnitän tässä vain huomiota niin sanotun ”evankelista”  (eu angelion –”hyvä sanoma”!) Matteuksen normatiivisiin väitteisiin, jotka eivät kestä pienintäkään kriittistä tarkastelua aikamme oikeuskäsitysten valossa.

Kyseinen ”Matteus” (hänen oikeaa henkilöllisyyttään ei tarkemmin edes tunneta) esittää muun muassa seuraavaa(Matt.5-7):

22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. [3. Moos. 19:17; Kol. 3:8; 1. Joh. 3:15].

Tämä normatiiviseen muotoon laadittu väittämä on erittäin räikeästi ristiriidassa sekä kirjoitetun lain, että luonnollisen oikeuskäsityksen kanssa.

Henkilökohtaisesti esimerkiksi tämän kirjoittajalla ei ole veljeä lainkaan, mutta hän on kyllä useinkin sanonut sisarelleen ”Senkin” hölmö ja tehnyt tämän aina aivan ansaitusti. Mitä tulee ”helvetin tuleen”, ollaan jo tekemisissä sen luokan vihapuheen kanssa, ettei sen levittäjää voida vain yksinkertaisesti jättää oikeudessa tuomitsematta jonkinasteiseen vankeuteen.

Ja sitten:

27 "Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' [2. Moos. 20:14+; 5. Moos. 5:18+]		27 ηκουσατε οτι ερρεθη ου μοιχευσεις
28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.

Totean vain esimerkinomaisesti itse olevani laillisesti naimisissa, eikä mitään poikkeamia kunniallisesta käytöksestä ole kohdallani voitu toteen näyttää. Tällainen saivartelu ihmisten normaaleilla ja kokonaan esimerkiksi tautiluokitusten ulkopuolelle jäävillä mieltymyksillä  on, jos mikään, omiaan edistämään ilkeää mielipahaa, joka ei perustu millekään tosiasialle.

Mitä tulee naisten himoitsemiseen, perustuu koko nykyinen länsimainen talousjärjestelmämme tuon luonnollisen asian hyödyntämiseen mainonnassa ja markkinoinnissa.

Ei ehkä voida sanoa, että titulus ”Matteus” haluaa sen aivan tietoisesti tuhota, mutta asiallisesti hänen saarnaamansa mielettömyys ehdottomasti johtaisi juuri siihen. On sanottava, että vastuu tuollaisesta puheesta on potentiaalisesti mittaamaton.

Suorastaan iljettävä on itsesilpomisvaatimus, joka esimerkiksi skoptsien lahkon keskuudessa on saanut aikaan paljon onnettomuutta. ”Matteus” vaatii ihmisiä jopa repimään pois omat silmänsä, kaiketi juuri siksi, että ovat esimerkiksi katselleet mainoksia.  Mukana on vielä uskomatonta tasoa edustava laiton uhkaus:

9 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.

On sanomattakin selvää, millaisen vahingon tekee itselleen ja kansalaisilleen valtio, joka sallii tällaista henkistä saastaa keskuudessaan julkaistavan.

Ja sokerina pohjalla:

39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. [Sananl. 24:29; Valit. 3:30; Room. 12:17,21; 1. Tess. 5:15]

Kyseinen ”Matteus” ja viitteiden perusteella tuo apokryfinen ”Jeesus” ja vielä yhtäpitävästi moni muukin siis vaatii koko oikeuslaitoksen romuttamista ja kiistää itse asiassa koko sen oikeuden rangaista rokollisia heidän ansoidensa mukaan.

Tämä, kuten kyseisen dokumentin muutkin pykälät ovat laidasta laitaan puhdasta anarkismia, joka samaan aikaan esittää mielettömiä vaatimuksia ja yrittää kieltää niiden seurausten vastustamisen.

Tunnettua on, että tässä käsitelty dokumentti tunnetaan nimellä ”vuorisaarna”, vaikka kuvauksen mukaan kyseessä ei edes ollut varsinainen vuori, vaan jokin pahainen nyppylä. Sitä suurempia ovat kuitenkin tämän anarkistiseksi manifestiksi luokiteltavan sekoilun tosiasialliset ja varsinkin potentiaaliset seuraukset.

Jätän korkean oikeuden harkinnan varaan, millaisiin toimenpiteisiin olisi pikimmiten ryhdyttävä tällaisen propagandan pitämisestä esillä kaikkien luettavana ja erikseen vielä sen aktiivisesta levittämisestä ottaen huomioon erityisesti vihapuhepykälien tulkinnat, jotka ovat vasta muotoutumassa.

Kuten sanottu, tällaisissa asioissa ei ole eikä voi olla vanhenemisaikaa. Sivilisaatiomme kohtalo riippuu nyt mitä suurimmassa määrin siitä, kykenemmekö me asettumaan myös henkisesti sille, aiempaa korkeammalle tasolle, jota yhteiskunnan kaikinpuolinen kehitys vaatii.

Pelastetaan maailma!

 

Viimeinen hetki?

 

Alexander Stubb, The West’s Last Chance. How to Build a New Global Order Before It’s Too Late. Foreign Affairs JAnuary/February 2026. Ss.104-116.

 

Tasavaltamme ykkösmies -primus inter pares- Alexander Stubb on tähänastisessa historiassamme ainutlaatuisella tavalla ottanut aktiivisesti kantaa kansainväliseen politiikkaan jopa globaalilla tasolla.

Kekkosen kansainvälinen rooli, erityisesti ETY-prosessissa, sai myös mannertenväliset mittasuhteet, mutta ulottui kuitenkin lähinnä maapallon kehittyneen pohjoisen osan asioihin.

ETYK oli tietenkin joka tapauksessa suuri merkkitapaus myös koko maailman poliittisessa historiassa ja todellinen suurmenestys, olivatpa sen takana mitkä voimat tahansa. Stubbin suuri aloite on ainakin toistaiseksi vain paperilla, mutta ainakin se tarttuu rohkeasti koko maailmaa koskeviin ongelmiin ja tarjoaa konkreettisia ideoita, ei pelkkiä sanoja ja asenteita.

Ei tietenkään ole yllätys, että tässä artikkelissa esitetyt ideat ovat samoja kuin tekijän viime vuonna ilmestyneessä kirjassa, jonka tässä lehdessä kerrotaan ilmestyvän lähiaikoina englanniksi, vaikka se on englanniksi kirjoitettu. Kaipa se on jo kaupoissa?

Aiakin voi sanoa, että kirjan esille panossa on onnistuttu erinomaisesti. Foreign Affairs on kaiketi maailman vaikutusvaltaisin ulkopolitiikkaa käsittelevä aikakauslehti, jota taatusti luetaan kaikissa niissä keskuksissa, joissa ulkopolitiikkaa ja erityisesti myös suurpolitiikkaa tehdään.

Lehti on ilmestynyt vuodesta 1922 saakka ja julistaa periaatteinaan suvaitsevansa erilaisia mielipiteitä. Sen artikkelit eivät edusta mitään mielipiteiden konsensusta, mutta niiltä vaaditaan, että ne edustavat pätevyyttä ja hyvää asiantuntemusta sekä ovat rehellisesti, vakavasti ja vakuuttavasti esitettyjä. Lehti ei niistä vastaa. Se vastaa vain siitä, että on antanut niille julkaisutilaa.

FA:ssa ovat aikojen kuluessa julkaisseet lähes kaikki merkittävimmät USA:n ulkopolitiikan suuret nimet ja lisäksi suuri joukko ulkomaalaisia. Tässä numerossa kirjoittaa Stubbin lisäksi mm. Stephen Kotkin, merkittävä Venäjän tutkija sekä monet muut asiantuntijat.

Stubbin kirjasta olen jo aiemmin kirjoittanut (ks. Vihavainen: Haun stubb tulokset ). Hänhän esittää, että maailma on nyt poliittisesti interregnumin tilassa: sääntöpohjainen maailmanjärjestys uhkaa pysyvästi korvautua vaarallisella anarkialla; monenkeskinen järjestelmä on antamassa tilaa moninapaiselle.

Monenkeskisyyden vallitessa tunnustetaan yhteisiä periaatteita, moninapaisuuden vallitessa jokainen voimakeskus tunnustaa vain omat etunsa ja toimii niitä edistääkseen keinolla millä tahansa. Voisi sanoa, että se edustaa sellaista ”suvereenisuutta”, jota erityisesti Venäjä on julistanut kannattavansa ja jonka jälkiä saamme päivittäin nähdäksemme.

Toki on muistettava, ettei Venäjä tässä suhteessa ole ainoa järkyttävä sääntöjen rikkoja ja tämän mainitsee kirjassaan myös Stubb. Lyhyt yksinapainen maailmanjärjestys päästi USA:n riehumaan tavalla, joka ei kestä kriittistä tarkastelua.

 Tämän totean itse, enkä lainaa sitä Stubbilta, vaikka luulen ymmrtäväni, että se on hänen kirjassaan ainakin rivien välistä luettavissa.

Kuten yllä viitatussa blogissani jo totesin, Stubb kiinnittää toiveensa uuden maailmanjärjestyksen palauttamisesta nimenomaan ns. kolmanteen maailmaan, globaaliin etelään, jonka olisi saatava instituutioissa sellainen määräysvalta, joka vastaa niiden nykyistä ja yhä kasvavaa tosiasiallista merkitystä.

Konkreettinen ehdotus, jonka Stubb esitti YK:n yleiskokouksessa vuonna 2024 ja sai komeat aplodit, käsittää seuraavat asiat:

1.        laajennetaan turvallisuusneuvostoa niin, että siihen tulee viisi pysyvää jäsentä lisää (Yksi Latinalaisesta Amerikasta, kaksi Afrikasta ja kaksi Aasiasta) ja kymmenen vaihtuvaa jäsentä.

2.        Poistetaan pysyvien jäsenten veto-oikeus.

3.        Jäädytetään YK:n peruskirjaa rikkovan turvallisuusneuvoston jäsenen äänioikeus.

Samat perusideat esitetään myös tässä artikkelissa, jossa kirjoittaja nostaa esiin myös Suomen ulkopoliittisen linjan, ”arvopohjaisen realismin”. Samalla hän mainitsee maamme myös joutuneen niin sanotun ”suomettumisen” aikana tekemään kompromisseja länsimaisten arvojemme kanssa

Suurena virheenä Stubb esittää Suomen jäämisen Naton ulkopuolelle vuonna 1995, jolloin se liittyi EU:hun.

Asiasta voinee olla montaa mieltä. Joka tapauksessa ”arvopohjaisen reaismin” perusideana on, että yhteistyötä voidaan ja pitää tehdä myös sellaisten valtojen kanssa, joiden arvot eivät vastaa omiamme. Niin on myös tehtävä, mikäli maailmassa halutaan saada aikaan tuloksia. Niitähän todella saatiin ns. suomettumisen kaudella.

Stubb korostaa sitä, että uuden säätöpohjaisen järjestyksen luomisella on nyt kiire ja rohkenen vähäpätöisenä mielipiteenäni olla samaa mieltä. Niin sanottu globaali etelä on jo nyt hyvin merkittävä tekijä maailman taloudessa ja politiikassa ja sen saaminen mukaan sääntöpohjaisen järjestyksen taa on ensisijainen tehtävä.

Globaalissa etelässä sijaitsevat liikkuvat vallat, ”swing states”, kuten Brasilia, Intia, Indonesia ja niin edelleen. Ne eivät enää hevin asetu ilman ehtoja globaalin lännen, tai USA:n puolelle, mutta eivät myöskään Kiinan.

Maailmapoliittinen tilanne on tehnyt esimerkiksi Intian asemasta aivan uudenlaisen, kuten FA:n samassa numerossa kirjoittava Tanvi Madan toteaa. Ennen, kaksinapaisessa maailmassa Intia panosti sitoutumattomuuteen ja saattoi hyödyntää sekä USA:n että Neuvostoliiton kilpailevia tarjouksia.

Nyt tilanne on monimutkaisempi. USA:n kannattaminen edellyttää tiettyä politiikkaa myös tuon valtion liittolaisiin ja vihollisiin, kuten Israeliin ja Iraniin nähden.

Kiina on otettavahuomioon, mutta sen kanssa liittoutuminen olisi Intialle varsin outoajatus. Pysyvät alueelliset kiistat sekä Kiinan että Pakistanin kanssa ovat ainakin toistaiseksi muuan realiteetti. Suhteet Euroopan maihin ovat tärkeät ja kumarrus yhteen suuntaan on merkinnyt pyllistystä toiseen, millä on ollut käytännön seurauksia.

Esimerkiksi Intian osallistuminen Venäjän harjoituksiin, joissa simuloitiin yhdinasehyökkäystä Eurooppaan sai Puolan ja Romanian hakemaan kontaktia Pakistanin kanssa.

Intia ei halua enempää Kiinan kuin USA:n takamaaksi ja moninapaisesa maailmassa sen ulkopoliittisen tilanteen monimutkaisuus on ”lisääntynyt eksponentiaalisesti”, kertoo kirjoittaja.

Tuskin erehdyn, jos katson, että Intia kuuluu potentiaalisesti niihin maihin, jotka voisivat olla kiinnostuneita Stubbin ehdottamasta uudenlaisesta maailmanjärjestyksestä, jossa instituutiot uudistettaisiin antamalla uusille suurvalloille niiden merkitystä vastaava asema.

Tietenkin ongelma on tuo iänikuinen saavutettuihin etuihin tarrautuminen. Onnelliset omistavat, beati possidentes, eivät ilmaiseksi halua  luopua valta-asemistaan ja niiden pakottaminen siihen ei myöskään näytä mahdolliselta.

Joka tapauksessa Stubbin varsin rohkea ja merkittävä aloite näyttää tien, jota pitkin voisimme tässä yhteisessä maailmassa edetä jälleen kohti rauhallisempaa ja mielekkäämpää rinnakkaiseloa sen sijaan, että valtiot panostavat yhä suuremman osan ponnistuksistaan toistensa uhkaamiseen sen sijaan, että yrittäisivät keskittyä yhteisten ongelmien ratkaisemiseen.

Reykjavikissa vuonna 1986 supervallat olivat jo kypsyneet ajattelemaan, että maailmanpolitiikan ymmärtäminen nollasummapeliksi oli turmion tie ja että sen sijaan oli pystyttävä näkemäänoman puolen etujen yläpuolella olevat koko ihmiskunnalle yhteiset arvot.

Stubbin suuri aloite on järjen ääni, jollaisia ei ole viime aikoina liikaa kuulunut. Se ansaitsee ehdottomasti kaiken huomion ja tuen joka taholta. On syytä toivoa, että se sen myös saa.

 

 

Suuren muutoksen oireita

 

Uskonsotaa ja -rauhaa kulttuurin muutoksessa

 

Päivi Räsäsen tapaus on kovasti kuohuttava. Valtakunnansyyttäjä haastoi hänet oikeuteen yleisen syyttäjän alaan kuuluvasta rikoksesta, jonka oletettiin syntyineen apostoli Paavalin homoseksualismia koskevasta lainauksesta.

Paavalin mukaan homot joutuvat ”kadotukseen” ja tämän uhkauksen Räsänenkin toisti, nimittäen vielä homoutta seksuaaliseksi vinoutumaksi.

No, ellei joku sattunut asiaa tietämään, voin todeta, että seksuaalisena vinoutumana homoutta piti jopa Platon teoksessaan ”Lait”, vaikka esittikin ”Pidoissaan” pederastian ihannoituna rakkauden muotona, erityisesti sellaisena, kuin Sokrates sitä harjoitti, eli pidättyvänä ja henkisenä.

Mutta Räsänenhän teki tekosensa 2000-luvulla ja nykyään meillä on menossa suuri uuden etsinnän kausi. Kristinusko koetaan yleisesti vanhentuneeksi ja tutkimusten mukaan vain kovin pieni prosentti kansastamme ottaa sen tosissaan.

Normaalia on, että jos joku uskovaiseen vähemmistöön kuuluva ihminen julistaa toiselle hänen joutuvan kadotukseen eli helvettiin, tämä ei saa sielulleen vammaa eikä rupea itkeä tihrustamaan, vaan nauraa pilkallisesti tai toteaa lakonisesti, ettei voisi vähemmän kiinnostaa. EVVK.

Voimme todeta, että Räsäsen esille nostama uhka on menettänyt tehonsa jo kauan sitten. Kukaan ei tunne tarvetta juosta turvalliseen tilaan, mikäli Räsänen tai joku hänen hengenheimolaisestaan tulee vastaan.

Eihän Paavali tuossa edes lainkaan sano tai anna ymmärtää, että rangaistus tabun rikkomisesta olisi tai sen tulisi olla ihmisten käsissä ja maan päällä. Mikäli Pietari tosiaan toimii taivaan portinvartijana, mikä on apokryfinen väite, ei hän tee sitä ihmisen ominaisuudessa, vaan käyttää delegoitua valtaa, joka ei tosiaankaan kuulu kenellekään muulle.

Luterilaisuuden periaatteiden mukaan itse kunkin kuuluu tutkistella Jumalan sanaa ja tulkita sitä sen mukaan, kuin hänen omatuntonsa käskee. Siksi juuri koko lukutaitoa pidettiin aikoinaan tarpeellisena: että jokainen voisi tutustua Raamattuun ja siellä muun muassa Paavalin kirjeisiin. Siitä lähtien ne ovat olleet julkisesti esillä kaikkien luettavana.

Miten on mahdollista, että on löydetty juristeja, joiden järkeen ja moraaliin on sopinut tuo Raamatun siteeraamisen luokittelu rikolliseksi, on todella kiinnostava ja tärkeä kysymys.

Jos ja kun sellainen kerran on mahdollista, ovat portit auki mielivallalle, jossa ketä tahansa uskovaista pidetään vuodesta toiseen sidottuna pysähtyneeseen oikeusprosessiin ja koko länsimaisen sivilisaation entinen pyhä kirja siinä julistettuine periaatteineen asetetaan käytännössä lainsuojattomaksi.

Kyseessä ei ole vain yhden ihmisen sinänsä tärkeä kohtalo, vaan periaate, joka vie meidät aivan uuden aikakauden portille. Raamatussa on runsaasti erilaisia kietoja ja käskyjä, jotka ovat paljon uhkaavampiakin, esimerkiksi elävältä hautaamisineen ja kummallisine tabuineen.

Ennen pitkää voidaan päästään Raamatun täyskieltoon, jos tällaisen syytteen edustama periaate menee läpi tai sitten siitä on julkaistava aivan uusi ”poliittisesti korrekti” versio Raamatusta.

Erittäin tärkeää on huomata, että sama valtionsyyttäjä, joka poliisin toistuneesta esitutkinnasta huolimatta ryhtyi ajamaan syytettä, sai juristikollegoiltaan ”Vuoden oikeusteko”-palkinnon.

Tämän jälkeen juristikunta saa syyttää itseään, mikäli huomaa tähän saakka vielä mahdollisesti nauttimansa luottamuksen ja kunnioituksen kokonaan hävinneen.

Sivuhuomautuksena voi todeta tyhmyyteen liitettyjen älyllisten ja moraalisten ilmiöiden aivan tavattomasti puhjenneen kukkaan Räsäsen jutun ympärillä. Niin sanottu kognitiivinen ennakkoasenne on johtanut jotkut olettamaan, että Räsänen todella sanoi jotakin kauheaa, mikä todella sisälsi kiihotusta ”kansanryhmää” vastaan.

Kukapa nyt viitsisi tarkistaa, mitä tuollainen hirviö tarkkaan ottaen sanoi. Eihän sitä aluksi tiennyt edes valtakunnansyyttäjä vielä syytettä esittäessään.

Jopa Suomen Kuvalehdessä joku kynäilijä kysyy nyt retorisesti Räsästä siteeraten ”’En ole loukannut ketään’. Mitähän sanoja Päivi Räsänen käyttää, kun hän haluaa loukata?” Tässä päästään jo parodioimaan sitä tasoa, jota on kutsuttu henkevyydeksi, ”bel esprit”, ks. Vihavainen: Siunattu tyhmyys ja kirottu hulluus ).

Valitettavasti juttuun liittyvistä monista muistakin kommenteista paistaa yhä uudelleen vain ja ainoastaan itsekylläinen typeryys. Hesarin pilapiirtäjää ei tässä tarvitse erikseen mainitakaan.

Uskonnon maailma on meillä jo kauan sitten eronnut erilleen käytännön elämästä. Uskonnosta voidaan tarpeen tullen aina veistellä vitsejä ja vaikkapa kehuskella, miten syntisen hyvältä jokin maistuu tai tuntuu. Jos joku tulee siihen puhumaan kuoleman jälkeen tapahtuvista seuraamuksista, niille nauretaan, jos edes viitsitään.

Selatessani koraaniani, jonka muuten kehotan jokaisen lukemaan, ellei hän ole jo sitä tehnyt, törmään yhä uudelleen uhkauksiin siitä, että monijumalaisena eli kristittynä tulen kuoleman jälkeen kärsimään kovia tuskia ikuisessa tulessa. Käy jopa niin, että kun entinen nahkani palaa, kasvaa sen tilalle aina uusi, joka saa taas käristyä ja kärsiä.

Tämän uhkauksen täyttymiseen riittää kuulemma tosiaan jo se, etten tunnusta Allahia ja noudata hänen lähettiläänsä käskyjä kirjaimellisesti. Syön sitä paitsi sianlihaa, verilettuja ja mustamakkaraa ja juonpa viiniäkin suurella mielihyvällä. Uhkailijoille voin näyttää keskisormea, jos viitsin.

Joudun siis kuitenkin ikuiseen tuleen, sanoo koraani. Tästä ei lainkaan pelasta se, että tunnustan eriuskontoa. Päin vastoin, juuri se on suurin ja riittävä syy. Toki jumalattomat saavat ainakin yhtä kovan tuomion, joten ikuiseen tuleen uhataan heittää yli viisi miljoonaa suomalaista ja monta miljardia ulkomaalaista lisäksi. Olisikohan tämä laiton uhkaus?

Ainakaan tämä ei meidän maallistuneessa yhteiskunnassamme voi lakata vetoamasta nauruhermoihin: jos se teidän mielestänne niin on, niin olkoon. Tapahtukoon Allahin tahto, ei kai sille kuitenkaan mitään voi. Minä en siitä välitä, pitäköön hän huolen omista aivoituksistaan.

Mutta tärkeää on, että koraanissa esitetyt uhkaukset ovat toisella pohjalla kuin Uuden testamentin apostolien puheet. Koraanissa Allah puhuu suoraan ihmiselle ja kertoo millainen hän on,miten hän loi maailman ja mitä hän haluaa ihmisten tekevän. Se on suoraa puhetta, eikä profeetan suodattamaa, niin hänen kauttaan kuin se onkin ihmisille annettu.

Koraani on siis kirjaimellisesti ymmärrettävä lakikirja, jonka totteleminen on ehdoton velvollisuus niille, joiden tavoitteena on välttää helvetti ja päästä paratiisiin. Koraanin lisäksi tulevat vielä hadithit, joissa on enemmänkin puhetta vaikkapa juuri tuosta homoudesta, josta koraani tyytyy vain kertomaan jo Lootin tuominneen tuon rikoksen, joka oli aiemmin maailmassa ennenkuulumaton.

Mutta koraani esittää siis todella selviä käskyjä ja velvollisuuksia uskovaisille, myös ”uskottomien” suhteen.

Uskottomat on tapettava kaikkialla ja katkaistava heiltä kaikki sormet, määrää Allah: ”Tämä siksi, että he uhmasivat Jumalaa ja hänen lähettilästään, niin Jumala on totisesti ankara rankaisemaan. Tämä se on! Maistakaa nyt sitä! Totisesti kuuluu uskottomille tulen rangaistus” (Sotasaaliitten suura 13.-14.).

Rangaistus ”uskottomuudesta”, tuo Allahin työ, kuuluu siis uskovaisten täällä maan päällä toimeenpantavaksi, mistä jae 17. kertoo vielä täsmällisemmin: ”Ettekä te ole surmanneet heitä, vaan Jumala on surmannut heidät; etkä sinä heittänyt, kun heitit, vaan Jumala heitti aseen…”.

No, tällaiselle me tietenkin haluaisimme nauraa yhtä hereästi kuin Paavalin uhkauksille, mutta asiassa on kyllä muuan merkittävä ero. Kun Paavali puhuu tuonpuoleisesta maailmasta, puhuu koraani tämänpuoleisesta. Kun Paavali ei kehota ketään väkivaltaan eikä edes syntisiä vihaamaan, on koraani täynnä nimenomaisia käskyjä uskottomien tappamisesta.

On pakko kysyä, miksei koraania saarnaavia mullaheita ole saatettu meillä oikeuden eteen, mutta sen sijaan kristinuskon teologisia pohdintoja esittävä, joka ei kehota mihinkään toimiin ketään vastaan,  joutuu valtiovallan ahdistelemaksi.

Luulen, että olemme tässä tekemisissä erittäin keskeisen aikakautemme luonnetta kokevan asian kanssa. Käsitettä ”turvallinen tila” on länsimaissa hoettu jo pari vuosikymmentä ja siihen on liitetty nimenomaan toisinajattelevien oikeus päästä kuulemasta omiin uskomuksiin ja elämäntapaan kohdistettua kritiikkiä.

Samaan aikaan kuitenkin tuollainen kritiikki, ainakin täällä pohjolassa on aina ollut niin sanoakseni akateemisella tasolla: jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi, sen, joka on toista mieltä, ei tarvitse siitä huolta kantaa.

Tilanne saattaa nyt kuitenkin olla nopeasti, perusteellisesti ja peruuttamattomasti muuttumassa. Syytä ei tarvitse kenellekään kertoa. Turvallinen tila saattaa pian todella olla tarpeen sanelema myös täällä, siinä vaiheessa, kun lakimme ja niiden tukinnat muuttuvat yksipuolisesti omaa, perinteistä uskontoamme sortavaksi ja uutta kulttia ja sen keskiaikaisia barbaarisuuksia suosivaksi.

Muinaiset roomalaiset kehottivat konsuleita valvomaan yhteistä hyvää. Nyt saamme todistaa sitä, miten ylintä tuomiovaltaa edustava laitos hyökkää avoimesti omaa perinteistä uskontoamme vastaan ja miten hyödyttömät idiootit esiintyvät suurina ja juhlittuina sankareina tällaista kehitystä suosiessaan ja edistäessään.

 

Suurkaupungit, uusi Baabelin torni?

 

Kehitys on nopeaa

 

1900-luvun alussa 87 prosenttia suomalaisista asui maaseudulla. Kaupungistuminen edistyi nopeasti ja minun lapsuudessani 1950-luvulla kaupunkilaisia oli jo yhtä paljon kuin maalaisia. Nyt kaupunkilaisten osuus väestöstä on noin 75 prosenttia.

Aikoinaan, kun valta ja loisto oli ennen muuta suurtiloja hallitsevien aatelisten käsissä, he asuivat maalla, jossa pitivät alustalaisten voimin yllä pienempiä ja suurempia kartanoitaan. Kaupungissa asumisessa ei yksinkertaisesti ollut mitään hohtoa, ellei kyseessä ollut pääkaupunki ja hallitsijan hovin läheisyys.

Toki kaupungeissa oli paljon ihmisiä, mutta ne olivat aika harvojen kunnioitettavien porvarien ohella lähinnä rahvasta, jonka yhteen sulloutuminen tuotti ongelmia sitä enemmän, mitä suurempia kaupungit olivat: ihmisen ja hevosten ulosteita, teurastusjätteitä, saastunutta vettä ja lukemattomien tunkioiden hajua, tauteja ja kerjäläisiä oli kaikkialla. Kadut olivat usein yhtä liejua.

Eipä ihme, että hallitsijat säännöllisesti rakensivat itselleen palatseja paikkoihin, jotka olivat sopivan matkan päässä kaupunkien hajuista ja liejusta.

Kaupungit ja etenkin pienet kaupungit kuitenkin olivat usein henkisen elämän tyyssijoja. Vain sinne kannatti rakentaa katedraalikirkkoja, joiden suojassa kehittyivät oppineisuus ja yliopistot ja siellä myös syntyivät monet keksinnöt ja innovaatiot: kasautuvat ongelmat pakottivat kehittämään jotakin uutta, vesijohdoista ja viemäröinnistä joukkoliikenteeseen.

Suurteollisuuden kehittyessä innostui Saksassa pari nuorta miestä yrittämään maailman muuttamissta ns. manifestoinnin (ks. ) avulla ja he visioivat ajatuksen ihmiskunnan edistyksestä juuri kaupunkien köyhälistön tekemän väkivaltaisen vallankumouksen kautta. Näille tovereille maalaiselämä, joka ei tuottanut sellaiseen tarvittavaa psykologiaa, oli nimenomaisesti idiotismia, staattista vegetointia.

Turha sanoakaan, että Marx ja Engels osuivat monessa kohtaa oikeaan analysoidessaan teollistumisen seurauksia ja jopa ennustaessaan tulevaa. Toki heidän mielikuvansa asioista oli lähinnä niiden karikatyyri, mutta omalla tavallaan kyllä nerokas sellainen. Kyllä teollistuminen ja siitä seuraava kaupungistuminen todella panivat maailman aivan uudenlaiseen liikkeeseen.

Kun tässä jo itsekin on nähnyt kaupunkien kasvun ja vanhan maaseudun häviämisen, täytyy sanoa, että muutos nimenomaan Suomessa, suurine muuttoineen, on ollut valtava myös viime sotien jälkeen. Kaupunkimaisen elämäntavan suurimmat esteet on jo ammoin voitettu ja niissä voi kaikin mokomin elää ja kuolla yhtä terveenä kuin maallakin. Elämäntapa maalla ja kaupungeissa on tullut hyvin samanlaiseksi.

Mutta 1950-luvulla oli tilanne vielä toinen. Kun matkaa oli tehtävä hevosella ja useinkin vain osittain linja-autoilla pitkin useinkin kurjia ja kivisiä teitä, joilla oli lukemattomia portteja, pistäytyi maalainen kaupungissa hyvin harvakseltaan. Ehkä pari kertaa vuodessa: vaikkapa ostamassa puvun tai jonkin erikoisliikkeissä myytävän tarvekalun tai sitten markkinoilla vähän huvittelemassa ja vaikkapa hevoskaupoilla.

Radio alkoi jo olla joka mökissä ja siitä kuunneltiin niin uutiset kuin maanantai-illan kuunnelmakin ja tietenkin urheilukilpailuja. Sieltä tarjottiin myös standardiääntämystä, jossa oli kyllä vähän ruotsinkielistä sävyä. Maalla ja kaupungeissa -pienissäkin- puhuttiin yhä aivan eri tavalla.

Kansaa ei vielä yhdistänyt televisio, sen uusi ihmiskuva ja ääntämys, kieli ja sanasto sekä tutuiksi tulevat hahmot ja elämäntapa, joihin samaistuttiin ja jotka olivat samat maaseudulla ja kaupungeissa.

Maaseudun elämäntapa on nyt käytännössä jo urbaani ja jos vaikka käydään töissä naapurikaupungissa, käy se omalla autolla yhtä nopeasti kuin suurkaupungin lähiöstä keskustan työpaikoille.

Muutos on ollut totaalinen ja valtava ja keskikokoinen kirja tuskin riittäisi edes sen tärkeimpien ainesten kuvaamiseen.

Kaupungistumisessa on kuitenkin yhä vain varjopuolensa, jotka on yhä uudelleen havaittu. Antiurbanistinen liike (Vihavainen: Haun teknopolis tulokset ) on ollut olemassa jo ainakin toistasataa vuotta ja ensimmäisen viisivuotissuunnitelman Neuvostoliitossa (1928-1932) oli olemassa ihan vakaviakin suunnitelmia suurkaupunkien synnyn estämisestä ja jo olemassa olevien pienentämisestä.

Kuitenkin muutos näyttää yhä jatkuvan urbanisaation täydellistä yksinvaltaa kohti. Kehitys on monessa suhteessa arveluttavaa ja potentiaalisesti vaarallista. Viimeistään Ukrainan sodan olisi pitänyt tämä osoittaa.

Tässä joka tapauksessa aiheesta blogi, joka on kirjoitettu jo ennen tuon sodan alkamista:

 

unnuntai 9. helmikuuta 2020

Jako kahtia

 

Suomen  uusjako

 

Hypoteekkiyhdistyksen teettämän selvityksen mukaan jopa puolta Suomen asunnoista uhkaa arvonmenetys.  Tämä tapahtuu alueellisesti siten, että vain kolmen Etelä-Suomen kasvukeskuksen alueella arvo säilyy ja voi noustakin.

Keskimääräisissä neliöhinnoissa on Suomen eri osien välinen ero jopa kymmenkertainen. Käytännössä tilanne on pahempikin, sillä joillakin paikkakunnilla suhteellisen uusiakaan, taajamissa sijaitsevia asuntoja on mahdotonta saada kaupaksi mihinkään hintaan. Niitä onkin ryhdytty purkamaan. Tästä ilmiöstä saattaa pian tulla hyvinkin laaja.

Nyt huomaan, että Sulkavalla tarjotaan sitkeästi myytäväksi 70-luvulla rakennettua rivitaloyksiötä hyvällä paikalla kirkonkylässä. Hinta on 6800 euroa ja pinta-ala 34 neliötä. Yhtiövastike on 170 euroa kuussa. Oma kiva pieni piha. Taloyhtiössä maalämpö. Muistelen talossa olleen myös uima-altaan.

Siinäpä ei enää tarvitse asunnon hankkimista ottaa elämäntehtäväksi, jollaiseksi se usein muodostuu suurissa taajamissa. Tämä koskee siis noiden seutujen ns. kanta-asukkaita.

Mutta jokuhan senkin kämpän on säästöillään hankkinut ja tiedänpä vielä kuka. Kyllä se on aikanaan haukannut ihan merkittävän osan tilistä.

Koska asunnoissa on yleensä suurin osa suomalaisten varallisuutta, tarkoittaa tällainen kehitys eräänlaista uusjakoa, jonka vaikutukset saattavat vielä olla ihan isonjaon luokkaa. Moni, kovin moni, menettää sen omaisuuden, jonka kartuttamista on pitänyt elämäntyönään. Tilannetta pahentaa yhä se, että myös vapaa-ajan asuntojen hinnat ovat pudonneet ja yhä putoamassa.

Samaan aikaan kertoo Maaseudun Tulevaisuus, että yhä enemmän ihan hyvin hoidettuja maitotiloja menee nyt konkurssiin ja asiantuntijat arvioivat, että seuraavana ovat vuorossa lihanautatilat. Tämä synkentää entisestään maaseudun tulevaisuudennäkymiä, sillä perustuotannolla on aina suuria kerrannaisvaikutuksia.

Mitä maatalouteen tulee, sen elinehdot ovat pitkälti EU:n käsissä, mutta mikäli ilmaston lämpeneminen jatkuu, kuten on oletettava, ovat Suomen maatalouden edellytykset kuitenkin koko ajan paranemassa sikäli kuin asia koskee luonnonoloja, joten juuri siihen kannattaisi nyt pikemmin panostaa.

Käynnissä on siis, joka tapauksessa suomalainen uusjako eli jako kahteen, muutaman kasvukeskuksen ja muun maan välillä.

Osittain asia toki näyttää perustuvan kansainvälisiin megatrendeihin ja samat ongelmat löydämme niin muista Euroopan maista kuin Amerikasta. Mutta tämä ei vähennä ongelman vakavuutta, vaan pikemminkin päinvastoin.

Kuitenkaan emme voi vielä tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Vain muutamat asiat ovat edes lyhyellä aikavälillä ennustettavissa.

Maassamme on jälkijättöisesti kannettu suurta huolta siitä, että vakava työvoimapula on uhkaamassa maatamme ja joillakin aloilla jo haittaamassa menoa. Samaan aikaan on puhuttu huolestuneena myös niin sanotusta huoltosuhteesta: yhtä työssä käyvää kohti on yhä enemmän elätettäviä.

Työvoiman tarve on kuitenkin koko ajan hyvin nopeasti laskenut automaation edistymisen myötä, eikä tälle prosessille ole loppua näkyvissä. Itse asiassa niin sanotusti tarpeettomia ihmisiä on meillä yhä enemmän eikä asiaa ole ollut mahdollista auttaa maahanmuutolla. Se on nykymuodossaan sitä vain pahentanut.

Suuri, taustalla häämöttävä perusongelmamme on syntyvien lasten vähäinen määrä, eikä tämä asia ole käytännössä millään politiikalla autettavissa. Nykyisten hedelmällisyyslukujen vallitessa olemme tuomitut väkiluvun vähenemiseen, mikä puolestaan pahentaa niitä ongelmia, joista yllä oli puhe.

Suurin osa Suomea näyttää nyt siis olevan tuomittu näivettymään ja luovuttamaan asukkaansa kasvukeskuksiin. Hallitus haluaa edistää tätä kehitystä, joka lyhentää työmatkoja ja siis vähentää liikennepäästöjä… Niinpä korotetaan polttoaineiden hintoja ja pyritään eroon öljylämmityksestä. Ellei se aja ihmisiä kaupunkeihin, niin tekeepä ainakin olot epämiellyttäviksi.

Liikenteen osuus maamme hiilidioksidipäästöistä on noin neljännes ja autoilun osuus siitä noin puolet. Mikäli tämä, hieman toistakymmentä prosenttia vielä puolitettaisiin, syntyisi vain pikkuruinen vähennys kokonaispäästöihin.

Siihenhän voidaan kaikin mokomin pyrkiä, vaikkapa sitten hankkimalla suuri määrä sähköautoja, joiden hinta on hirmuinen, käyttökapasiteetti heikko ja kokonaishiilijalanjälki suuri, puhumatta akkuteollisuuden saasteista.

Miksi juuri tähän pitäisi panostaa Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien kylmässä maassa, on hyvä kysymys. Ehkä voitaisiin sitten myös ryhtyä tarkkailemaan tuota perunoiden keittämistä? Myös se on symbolista korviketoimintaa, joka voi tuoda tekijälleen tyydytystä, kun se oikein oivalletaan.

Tämä suurkaupungistuminen on hallitseva trendi yhä vielä huolimatta siitä, kuka hallituksessa istuu ja siitä, että etätyöstä ja sen eduista on puhuttu jo kauan ja sitä on myös jossakin määrin toteutettu.

Emme kuitenkaan voi tietää, mikä on tilanne vaikkapa kolmenkymmenen vuoden kuluttua.

Kuten sanottu, tulevaisuuden maailman olosuhteita meidän on mahdotonta tietää ja tämä koskee jopa maan hallitusta. Pystymme tietyissä rajoissa arvioimaan väkiluvun muutoksia ja esittämään valistuneita arvauksia ilmaston muutoksista ja jopa suorastaan sen kytköksistä ihmisen aiheuttamiin kasvihuonekaasujen päästöihin.

Tärkeimpään kasvihuonekaasuun eli vesihöyryyn emme sen sijaan voi vaikuttaa millään tehoavalla tavalla. Symbolista korviketoimintaa kyllä voisi harrastaa vaikkapa kieltämällä perunoiden keittämisen kattilan ollessa auki.

Missään tapauksessa käytössämme ei ole mitään newtonilaista mekaniikkaa, joka näyttäisi syysuhteen ja mahdollistaisi asioiden selvän ja tarkan ennustamisen. Me nyt vain teemme asialle jotakin ja katsomme sitten, vaikuttiko se vai ei. Tai sitten vain teemme emmekä ajattele sen enempää.

 

Suurkaupunkilainen elämänmuoto näyttää olevan ennen muuta vetovoimatekijä, jota vastaan maaseutu ei voi mitään huolimatta siitä, että siellä asuminen on monin verroin halvempaa ja myös ekologisesti puhtaampaa ja kestävämpää, mikä monien mielestä on tärkeää ainakin periaatteessa. Kasvihuonekaasuja se kyllä saattaa tuottaa hieman enemmän kuin kaupunkiasuminen.

Olennaista tässä selvästi kuitenkin on niin sanottu lifestyle. On kyllä olemassa myös melkoinen joukko viherintoilijoita, jotka ovat kyllin loogisia välttääkseen kaupunkeja. Tällä hetkellä kaupunkivihreys joka tapauksessa on se suuri radical chic. Mutta muodit ovat muuttuvaisia.

Kun tulevaisuutta pitemmällä tähtäimellä ennustetaan, otetaan yleensä vakavasti huomioon myös suurten katastrofien mahdollisuus. Suurkaupungit ovat sellaisille aina erityisen alttiita.

Maaseutu sen sijaan kestää ja on aina kestänyt suuriakin onnettomuuksia. Se ei jää niistä osattomaksi, mutta on vahvoilla silloin, kun esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden tai elintarvikkeiden tuonti ulkomailta katkeaa, tai kun suuret energiajärjestelmät pettävät, minkä tunnemme esimerkiksi Kaliforniasta.

Maaseudulla on mahdollista ja yhä suositumpaa varustaa talot paikallisilla lämmitysjärjestelmillä ja hankkia edes hiukan elintarvikkeita omalla viljelyllä tai jopa pyynnillä. Siihen on ainakin jonkinlainen valmius. Verrattuna suurkaupunkeihin tämä on olennainen etu, kuten viime vuosisadan katastrofitarinat osoittavat.

Ihmisten pakkautuminen valtaviin, yli miljoonan asukkaan yksiköihin on jo periaatteessa huono idea. Perustarpeiden, kuten ruuan, juoman ja jätehuollon organisointi on haavoittuvaista ja alttiina sekä onnettomuuksille, että vihamielisille hyökkäyksille.

Kun ajatellaan sitä tilannetta, jossa Suomi nyt joka tapauksessa kohtaa tämän uuden isojaon ongelman, on todettava, ettei ole mitään syytä enää kärjistää sitä kasvukeskuksia suosivalla politiikalla.

Mikäli luonnollinen kehitys vie tähän suuntaan, lienee sitä mahdotonta pysäyttääkään, mutta tulevaisuuden trendeistähän emme tosiasiassa tiedä paljoakaan, ja se on syytä tunnustaa.

Kun kehitys näyttää nyt vievän tiettyyn vastakkainasetteluun Suomen sisällä, on poliitikkojemme velvollisuutena huolehtia siitä, ettei kärsivä osapuoli kärsi kohtuuttomasti.

Sen, mikä tässä on kohtuus, ratkaisee ja voi ratkaista vain poliittinen tahto.

On merkille pantavaa, että samaan aikaan, kun tämä rakenteellinen konflikti kärjistyy, ilmoittavat maamme johtavat poliitikot niin sanotusta kunnianhimostaan juuri ilmastopolitiikan suhteen.

Sillä alalla me olemme jo hyviä, mutta entäpä jos olisimme aivan erinomaisia? Joidenkin mielestä Suomi voisi olla ja sen pitäisi olla peräti suunnannäyttäjänä hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.

Tällaisen tavoitteen mielekkyydestä on helppo olla eri mieltä. Keskeinen, kova tosiasia tässä on, että Suomen painoarvo kasvihuonekaasupäästöjen alalla on maailman mitassa aivan mitätön.

Se, mitä arvoa on symbolisella toiminnalla ja kunnialla ja kuka siitä mitäkin saa, on kiinnostava kysymys. Suomen alkavaa kahtiajakoa se ei ainakaan pehmennä vaan päinvastoin.

Mikäli nyt vielä –kaiken kukkuraksi-  ryhdytään verotuksella tahallaan kurittamaan omakotiasumisen ja liikkumisen kustannuksia, on tämä harvaan asutun Suomen maaseudulle jälleen yksi isku, joka voi vaarallisesti kiihdyttää maaseudun  tilanteen huononemista.

Ja se on tosiaan vaikea ja vaikeammaksi tulossa. Jopa puolet kansaamme joutuu siitä suoranaisesti maksamaan.

Kun politiikassa priorisodiaan asioita, on ylimmäs otettava sellaiset, joilla on välitöntä ja merkittävää vaikutusta oman kansamme hyvinvointiin ja tässä suhteessa täytyy kaikkien kansalaisten olla yhtä arvokkaita. Kansan eriarvoistumisen tahallinen kiihdyttäminen olisi oman maan etujen pettämistä.

Omasta kansasta huolehtimisen rinnalla ovat lähinnä imagohyötyyn tähtäävät ”kunnianhimoiset” ilmastotoimet aivan toissijaisia ja se on myös niiden syytä ymmärtää, jotka päätöksiä tekevät.

Ranskan keltaliiviliike lähti käyntiin vähäisistä polttoaineiden hinnankorotuksista. Meillä on, luojan kiitos, ollut perinteisesti tapana käyttäytyä sivistyneemmin tällaisissa yhteyksissä, mutta sen ei pidä johtaa ajattelemaan, että asiat voidaan sitten hoitaa vailla seurauksia.

 

 

Siunattu tyhmyys ja kirottu hulluus

 

Tyhmyys, hullutus, hölmöys ja mielettömyys

 

The Psychology of Stupidity. Ed. by Jean-François Marmion. Translated from the French by Liesl Schollinger. Pan Books 2020, 367 s.

 

Useimmissa kielissä lienee sanansa erilaisille vähäjärkisyyden ilmentymille. Ranskassa esimerkiksi ”folie”, joka enemmän tai vähemmän vastaa englannin sanaa ”folly”. Huomattakoon, että ”coup de folie” tarkoittaa samaa kuin englannin ”brainstorm”.

”Folie” on siis suunnilleen samaa kuin suomen ”hullutus”, ”Folies Bergère” viittaa hupsuihin paimenettariin, ei kuitenkaan tyhmiin. Tyhmyyttä taas tarkoittaa ranskan sana ”bêtise”, jonka kantana on latinan ”bestia”- elukka.

”Con” sen sijaan tarkoittaa sekä tyhmyyttä, että naisen sukupuolielintä.

”Elle est con” olisi englanniksi Oxford/Hachette -sanakirjan mukaan ”She is bloody stupid”, mikä on jo englannissa aika härski ilmaus. Kuitenkin ”connerie” on ranskan kielessä varsin salonkikelpoinen, kuten muuan tämän alun perin ranskalaisen kirjan kirjoittaja Ewa Drozda-Senkowska toteaa.

”Quelle connerie”, ei viittaa niinkään tylsään tietämättömyyteen, vaan hävyttömyyteen tai roskapuheeseen (bullshit).

Yleensä pidetään loukkaavana jonkun sanomista tyhmäksi, typeräksi tai hölmöksi. Hulluksi sanominen saattaa olla vielä kohteliaisuuskin, etenkin nykyään. Vanhassa suomen kielessä ”hullua” voitiin sanoa myös esimerkiksi ”hurjaksi” ja ”tyhmän” sijasta  käytettiin sanaa ”tuhma”, joka viittaa jonkinlaiseen hämäryyteen, tummuuteen, jonka läpi ei maailma kunnolla erotu.

Tässä on nyt pakko sanoa, että varsinaisen tyhmyyden pilkkaaminen ja alentava suhtautuminen siihen on moraalinen pahe, jota voi verrata koulukiusaamiseen. Kuten Jukolan Juhani totesi, hänelle oli hyvä Jumala antanut järkeä juuri sen verran kuin oli, eikä ollut ihmisen asiana mennä sitä arvostelemaan. Sellainen ajatus hänellä ainakin oli, eikä se ollut hölmöimmästä päästä.

Muuan mies, jota olen eläissäni ihaillut enemmän kuin useimpia muita, oli yleisesti tyhmänä pidetty, mutta luonteeltaan ja elämäntavoiltaan aivan tavattoman mallikelpoinen, eikä tämä ollut mitään miraaliposeerausta, vaan aitoa, sisimmästä lähtevää käytöstä.

 Hän nauroi harvoin eikä koskaan puhunut joutavia, mutta nautti yksinkertaisesta ja mielekkäästä elämästä ja työstä hevosen kanssa. Hänen henkiystävänsä sanoi hautajaisissa osuvasti: ”autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan”.

Sehän oli Raamatusta, mutta tiedän, että häntä ihailivat myös jotkut pakanat. Ei hän millään uskovaisuudella pyrkinyt pätemään, vaikka joka sunnuntai kirkossa kävikin. Hänen elämäntapansa oli yksinkertainen ja läpeensä rehellinen, vailla vilppiä.

Tämä tässä siksi, että on tärkeää olla suhtautumatta ylimielisesti ihmisten luonnollisiin kykyihin ja taipumuksiin. Hullutuksille ja tyhmyyksille voimme nauraa ja niihin suuttua, mutta olemme itse hölmöjä (assholes, connards), jos teemme sen ylimielisesti, omaa paremmuttamme sillä korostaen.

Tämän kirjan artikkelissaan ”From Stupidity to Hogwash”  Pascal Engel (EHESS) yrittää luokitella tyhmyyden (stupidity) muotoja. Kyseessä lienee käännös ranskasta janon valitettavaa, ettei alkukielisiä termejä esitetä, Joka tapauksessa löytyy seuraavia: moronic, idiotic, cretinous, silly, foolish, imbecilic, clueless, inept ja viho viimein ”fucking stupid”.

Mutta sopivatko kaikki saman nimittäjän ”stupid” alle? Ranskassa sana ”con” kyllä kävisi. Eri kielten termit ovat kuitenkin vain osin käännettävissä, eivät ekvivalentteja. Onko esimerkiksi espanjan ”tonto” sama kuin ranskan ”idiot”, onko Amerikan englannin ”moron” sama kuin brittien ”dunce”? Onko englannin” asshole” sama kuin ranskan ”connard”?

Totean lyhyesti, etteivät ne ole täsmällisiä toistensa vastineita joka tilanteessa. Kirjoittaja kokeilee sitten laatia jonkinlaisen tyhmyyden/typeryyden asteikon ja asettaa alimmalle portaalle englanniksi käsitteen ”dull-witted stupidity”, joka edustaa eläimellisyyttä hipovaa tasoa (bestial), kuten aasi. englanniksi käytetään myös termejä ”scrotum” (kivespussi) ja ”dickhead”.

Sitten tulevat idiootit ja imbesillit, mukana myös synnynnäiset kretiinit. Sen jälkeen ”simpletons,” ”ninnies”, ”dolts” aja ”nitwits”. Ylempänä seuraavalla portaalla ovat hölmöt, ”the fools”. Heiltä ei välttämättä puutu älyä ja joskus he saattavat osittaa hyvää harkintaa. Mutta he käyttävät älyään huonosti ja se kärsii turhamaisuudesta. He kaipaavat seuraa ja ovat täynnä itseään, kuten Molièren näytelmän sankari.

 Ääliöt (brutes) ovat yksinäisiä, ”hölmöt” sosiaalisia. He eivät ole vihamielisiä tiedolle, mutta eivät osaa sitä käyttää ja vaativat vertaistyhmää, jossa heidän kykynsä kukoistaa ja tiivistyy.

Vielä korkeammalla tasolla löydämme sen tyypin, jota Robert Musil on kutsunut ”sofistikoituneeksi” tai ”intelligentiksi” hölmöksi. Sellainen henkilö pyrkii kiipeämään älykkään sukkeluuden (wit) huipulle.

Tällainen henkilö saattaa olla hyvin oppinut ja kultivoitunut ja saattaa jopa säkenöidä seurassa, mutta hänen intelligenssinsä ei toimi käytännössä. Hänen älynsä ja hänen tunteensa eivät pääse harmoniaan. Tällainen hölmöys on ”rehellisen” yksinkertaisuuden vastakohta.

 

Sofistikoituneella hölmöllä on moraalinen puute, joka ei liity siihen, ettei hän kykenisi löytämään välineitä päämäärään pääsemiseksi, vaan siihen, että hän on sokea noille päämäärille.

Tällainen korkeaa tasoa edustava typeryys on myös moraalinen pahe, ja ne, joilla se esiintyy, ovat siitä täysin vastuussa. Tällaisten henkilöiden maailmassa tärkeää roolia näytttelee  roskapuhe (bullshit), jota kirjoittaja kutsuu mieluummin nimellä ”hogwash”, mikä viittaa jätesankoon.

Tästä ilmiöstä olen ennenkin kirjoittanut ja muuan Harry Frankfurt on siitä tehnyt kirjankin (ks. Vihavainen: Haun bullshit tulokset ).

Tämän (hevon)paskan viljelyssä ei ole kyse typeryydestä saati tyhmyydestä kyvyttömyytenä, vaan epäkunnioituksesta itse totuutta kohtaan.  Ranskalaisten kotijumaliin kuulunut Malebranche on sanonut: ”tietämätön (ignoramus) ja henkevä seuramies (bel esprit) ovat yhtä lailla totuuden ulkopuolella, mutta ero on siinä, että kun tietämätön kunnioittaa totuutta, niin henkevä halveksii sitä”.

Kirjoittaja pohtii myös sitä, että ”hölmö ajattelee liikaa”. Vanhoille eurooppalaisille hullutus (folly)  oli ristiriidassa viisauden ja järjen kanssa, mutta ei sen absoluuttinen vastakohta. Ahkeralla ajattelulla vaatimattomasta alusta voidaan kyllä kasvattaa suuri ongelma.

Ranskassa näyttää ilmestyneen tyhmyyden käsikirja (Bréviaire de Bêtise), jonka opetuksiin kuuluu, että itsetyytyväinen ja arrogantti hölmö uskoo järjen ja vieläpä oman järkensä ratkaisevan kaikki ongelmat. Usein hän päätyy vain tautologioihin muotoa: ”nainen on nainen”, ”hulluhan hullu on”. Toki tautologiat voivat kätkeytyä näennäisesti päättelyketjuihin.

Nyt elämme massatyperyyden aikaa, toteaa kirjoittaja, eikä omasta maastammekaan tarvitse esimerkkejä kaukaa hakea. Tärkeää on, ettei typeryys ole enää niinkään yksilön ominaisuus, vaan suurten joukkojen, jotka sitä kaipaavat ja ympäristökseen tarvitsevat.

Vielä muuan kiinnostava seikka löytyy tästä kirjata ja pidän sitä varsin tärkeänä. Kyse on älyllisestä oikosulusta, joka liittyy tiettyihin asenteisiin. Tällainen ilmiö saattaa esiintyä jopa huippuälykkäillä ja monessa muussakin suhteessa lahjakkailla ihmisillä. Siitä kirjoittaa myös Ewa Drozda-Senkowska artikklelissaan ”Stupidity and Cognitive Bias”.

Kirjoittajan mielestä tuo kognitiivinen ennakkoasenne ei liity tyhmyyteen, vaikka merkitseekin kriittisen ajattelun ohittamista. Tässä olemme jälleen tekemisissä ”bullshitin” kanssa, joka on ennen muuta moraalinen pahe: se osoittaa, ettei totuudesta olla edes kiinnostuneita.

Tämän ilmiön kohtaa yhä uudelleen, saadessaan hämmästyneenä todeta, että hyvinkin älykkäät ja etevät henkilöt nielaisevat ilman vähäisintäkään epäröintiä sellaiset väitteet kuin että muuan nimimerkki ”Riikka” olisi ihan oikeasti halunnut tappaa siirtolaislapsia, että jotkut kansanedustajat venyttelivät silmiään tarkoituksella pilkata mongolirotuun kuuluvia tai vaikkapa että on hirvittävän väärin ja rasistista käyttää termiä ”mongolirotu”, kun ei sellaista rotua kerran ole olemassakaan…

Ja niin edelleen. Esimerkkejä ei tarvitse etsiä.

Tätä ranskalaista ja englanniksi käännettyä kirjaa lukiessa tulee mieleen, että omassa kielessämmekin kannattaisi paremmin huomioida tyhmyysden, typeryyden, ääliömäisyyden, hulluuden, hupsuuden, hurjuuden ja monien muiden termien välisiä eroja paremmin kuin usein tehdään.

Tyhmyys koetaan meillä usein solvauksena. Tosin O,W. Kuusinen oli joutua Neuvostoliitossa vaikeuksiin sanoessaan, että Venäjällä ei kukaan loukkaannu, jos häntä epäilee epärehellisyydestä, mutta suuttuu, jos sanotaan tyhmäksi. Suomessa asia on päin vastoin.

Kaikki on kuitenkin suhteellista. Itse näkisin, ettei aitoa tyhmyyttä saisi koskaan pilkata, jos nyt ei yenmäärin suojellakaan, ellei siihen liity moraalista arvokkuutta. Sen sijaan tietoista tai tuottamuksellista valheellisuutta, joka on paskapuheen (skitprat, bullsiht) ytimessä, on aina syytä ahdistella.

Tosin nuo älymystön ja niin sanoakseni paremmiston ajatteluun kuuluvat oikosulut taitavat olla yhtä vaikeita hoitaa kuin korkeajännitelinjojen vastaavat ongelmat silloin, kun virtaa ei saada pääkytkimellä kytkettyä pois.

Mutta uskotaan nyt parempaan. Luulen, että maassamme in jo tapahtunut kehitystä, ainakin median ulkopuolella.

Olemattoman historiaa?

 

Ideologista historiankirjoitusta?

 

Mikko K. Heikkilä, Taruissa on totta. Suomalaisen perimätiedon ylenkatsottu historiallinen arvo. Warelia 2025, 828 s.

 

Verrattuna naapureihin ja yleensä muihin maihin, suullista perimätietoa on Suomessa vähätelty ja suorastaan ohjelmallisesti hyökätty sitä vastaan ja pyritty todistamaan sen olevan pelkkää mielikuvitusta.

Tilanne on epäilemättä omituinen ja ajan muoteja seuraavalle historian harrastajalle syntyy helposti sellainen kuva, että omassa maassamme olisi jollakin oudolla tavalla vallinnut tilanne, jossa ei oikeastaan edes asunut ihmisiä tai ainakaan heillä ei ollut mitään, mistä kertoa.

Samaan aikaan sentään naapurimailla oli hyvinkin vilkasta yhteiskunnallista toimintaa ja kansainvälistä kanssakäymistä, pitkä liuta hallitsijoita ja suuria sotajoukkoja.

Sellainen oli tilanne myös Suomenlahden eteläpuolella, jossa myös asiakirjalähteiden perusteella tiedetään virolaisten koonneen 1200-luvulla  monituhantisia armeijoita ja rakentaneen suuren määrän linnoja. Kuitenkin he olivat itse asiassa samaa kansaa kuin lahden tällä puolen asuvat.

Oliko asutus Suomessa niin harvaa ja satunnaista, ettei täällä syntynyt minkäänlaisia yhteisöjä, joista voisi mainita ja jotka olisivat kyenneet oikeastaan mihinkään? Eihän läntisille valloittajillekaan näytä täällä tehdyn suurimittaista, järjestäytynyttä vastarintaa?

Tämäkään selitys ei vakuuta. Kyllä asukkaita oli paikoitellen aika laillakin ja sotia käytiin esimerkiksi novgorodilaisia vastaan, mistä heidän kronikkansa kertovat. Skandinaaviset kronikat puolestaan tuntevat Suomen varsin hyvin ja itse Pyhä Olavi kävi täällä häviämässä taistelun. Suomessa mainitaan olleen myös kuninkaita. Tosin itse sanan tuon aikainen merkitys on tietysti huomioitava.

Varhaisia kirkkojakin on löytynyt, mutta noita varhaisimpien aikojen dokumentteja vain on kovin harvassa. Sen selittää suurelta osin, että ne ovat palaneet. Finlands medeltidsurkunder on se, mitä on jäänyt jäljelle, eikä se ole paljon. Mutta toki naapurit ja myös itse paavi aina silloin tällöin kirjoittelivat myös meidän maastamme.

Ainakin nyt meidän on pakko otaksua, että meitä on edeltänyt esi-isien ketju, joka ei koskaan ole katkennut. Jollakin konstilla se on vain yhä uudelleen jatkanut lisääntymistään halki vuosituhansien ja mielihän tekisi tietää siitä jotakin.

Uusia välineitä tarjoaa genetiikka, eikä enää tarvitse rakentaa kalmistojen ja kallonmuotojen varaan, mikä sekin oli parempi vaihtoehto, kuin olla välittämättä koko menneisyydestä.

Menneisyytemme jää keskiajan osalta kuitenkin lähes täysin pimeäksi, ellemme anna mitään arvoa perimätiedolle, kuten useimmat muut kansat tekevät, kaikki naapurimme esimerkiksi.

Mikko Heikkilän mukaan meillä tilanne on kuitenkin toinen. Vain meillä voi tapahtua, että tutkija esittää ylpeästi suurena tuloksenaan sen, ettei enempää Lallia kuin piispa Henrikiä olisi lainkaan ollut olemassa.

 Tällaisen asian todistaminen on kuitenkin hyvin vaativa tehtävä, joka tuskin on edes mahdollisuuksien rajoissa. Tuota ”olemattomuutta” ei voida osoittaa enempää lähteiden puutteella kuin sillä, että asiaan liittyvät tiedot, suulliset tai kirjalliset, on muistiin merkitty vasta kauan tapahtumien jälkeen.

Miksi meillä ja nimenomaan meillä kuitenkin aivan ilmeisesti keskitytään näkemään vaivaa tuollaisen nollatulkinnan tukemiseksi? Miksei sen sijaan kunnioiteta myös suullisia lähteitä, jotka todistettavasti saattavat säilyttää totuuden satoja vuosia? Sen sijaan, että pidettäisiin niitä tosina tai valheena, olisi kriittisesti selvitettävä, mitä ne kertovat todellisuudesta.

Heikkilän mukaan asia on ideologinen ja hän näkee siinä -mielestäni oikein- nationalismin ja jopa kaikenlaisen patriotismin vastaisuutta, oikofobiaa ja postmarxilaisen postmodernistisen pyrrhonismin vaikutusta.

”Kansallinen historiankirjoitus” on yhä monelle muodikkaalle tutkijalle se hirviö, jota vastaan tutkijan on taisteltava. Itse näkisin kaiken taustalla vuoden 1918 perinnön, jota on eri tavoin jatkettu koko yhteiskunnassamme ja joka aktivoitui sotien jälkeen. Valtiota ja kansakuntaa nyt ja ennen leimaa yhä ”valkoisuus”.

Heikkilän mielestä asian varsinainen aloittaja oli Väinö Kaukonen, ”kansandemokraatti” ja Kekkosen kaveri, joka sopivasti vastusti kaikkea kansanperinteen nationalistista käyttöä. Hänet tunnetaaa Kalevala-tukinnoistaan, jotka muuten selvästi poikkesivat esimerkiksi Otto Ville Kuusisen näkemyksistä.

 Toki myös OKW haistoi aina ajan hengen ja muutti ketterästi mielipiteitään. Venäjällä tämä oli henkiinjäämisen kannalta välttämätöntä, sillä muutokset oivat nopeita ja totaalisia.

Sotien jälkeen ei kansanperinteen historiallisen arvon vähättely vielä kuitenkaan noussut heti hallitsevaksi trendiksi. Olihan meillä Jalmari Jaakkola, joka kasasi hämmästyttävästi kokonaisen uuden aikakauden, varhaishistorian, hajanaisista lähteistä, joissa perinne, niin oma kuin vieras oli vahvasti läsnä.

Heikkilän mukaan  muutos tapahtui varsinaisesti kuitenkin vasta 1900- ja 2000-lukujen taitteessa, jolloin siitä tuli ehdotonta oikeaoppisuutta, joka wikipedian kautta levisi heti koko kansan ja muun muassa siis toimittajien omaisuudeksi.

Kehitys liittyy aivan ilmeisesti siihen Heikkilän minimalismiksi kutsumaan metodiseen lähtökohtaan, joka pyrkii karsimaan historiasta kaiken sellaisen, jonka arvoa ei voida tarkoin määritellä, myös sellaisen perinteen, jolla selvästi kuitenkin on ainakin jonkinlaista arvoa.

Tällaista metodista oman historian vähättelyä ja ylenkatsomistahan olemme saaneet seurata jo yli puolen vuosisadan verran. Sen räikeä ilmentymä on koko ”Suomen” synnyn sijoittaminen hyvin myöhäiseen aikaan, jopa 1800-luvun jälkipuoliskolle.

Populaariiksi tulleen käsityksen mukaan mitään Suomea ei ollut, eikä muka voinut olla silloin, kun se hallinnollisesti oli osa Ruotsia ja tämä näkemys laajennettiin joskus peräti koskemaan myös Venäjän vallan aikaa. Edesmennyt ja suuresti arvostamani Osmo Jussila sutkautti puolivakavissaan, että Suomen keksi Leo Mechelin 1800-luvun lopulla.

No, tällaista tapahtuu juristien ilmattomissa sfääreissä, joilla ei ole oikeastaan mitään yhtymäkohtia kansan ja kansakunnan jokapäiväiseen elämään. Maamme erillinen identiteetti nimenomaan Suomena (Varsinais-Suomea laajempana merentakaisenakokonaisuutena) alkoi hahmottua viimeistään 1400-luvulla ja syrjäytti keskiaikaisen ”Itämaa”-käsitteen viimeistään 1500-luvulla.

Monen kuvitelmissa tämä on nykyään vain nationalistista ja siis väärää historiantukintaa ja tiedän, että moni on vankasti sitä mieltä, että ”Suomi” täytti vasta hiljattain sata vuotta, kuten silloinen iskulausekin kertoi, tai korkeintaan nyt kaksisataa vuotta.

Heikkilä esittää yksityiskohtaisesti perustelujaan sille, miksi tarina piispa Henrikistä ja Lallista perustuu tosiasioihin, miksi pirkkalaiset olivat nimenomaan Pirkkalasta lähteneitä Lapin verottajia, miksi tarina Matti Kurjesta ja Klaus Kurjesta perustuvat tosiasioihin ja niin edelleen. Hän käyttää hyväkseen perinteen lisäksi myös dokumentteja, kielitiedettä ja onomastiikkaa.

Kirja on varsin vakavasti otettava puheenvuoro siihen keskusteluun, jossa otetaan kantaa tiettyihin historianymmärryksemme perustekijöihin. Onko ”kansallinen historia” yhä jonkinlainen mörkö, jollaista ei saisi edes sallia ja onko omaa kansallisuutta ylenkatsova historia sen sijaan asia, johon on pyrittävä, vaikkapa sitten ilman pakottavia argumentteja?

Oma kansa ensin -ajattelu lienee sen historiaa kirjoitettaessa ainoa mielekäs lähtökohta, ainakin silloin, kun se ei tarkoita perusteetonta oman kansan suosimista tai ihannointia muiden edellä ja kystannuksella.

 Kaikki normaalit kansat vaalivat omaa menneisyyttään. Joudumme sekä älyllisessä ja moraalisessa että intellektuaalisessa suhteessa vaikeaan asemaan, ellemme itse tee samoin.

 

 

Historian paradokseja?

 

Kiltit venäläiset

 

Dmitrii S. Likhachev, Reflections on Russia. Ed. by Nicolai N. Petro, transl. by Christina Sever, Foreword by S. Frederick Starr. Westview Press 1991, 191 s.

 

Dmitri Lihatšov myöhempi akateemikko ja keskiajan Venäjän kielen ja kirjallisuuden johtava tutkija, vietti kuusi vuotta elämästään vankileirissä, osin Solovetskissa. Syynä oli toiminta opiskelijoiden perustamassa ”Kosmisessa akatemiassa”, joka ilmeisesti oli tyypillistä opiskelijahuumoria.

Lokakuun vallankaappaus suuntautui älymystöä vastaan. Valtaan pääsivät puolisivistyneet tyypit, kiteytti Lihatšov, joka ei teoksissaan maininnut Leninin ja Stalinin nimiä, ennen kuin siihen pakotettuna. Niin sanotusta neuvostovallasta hänellä oli elävää kokemusta eikä hän pitänyt siitä.

Hän vihasi myös sotaa, johon sai tuntumaa piiritetyssä Leningradissa, jossa hän öisin vartioi maan tärkeimmän kirjallisuusinstituutin, Puškinin talon katolla, valmiina heittämään palopommit pois pihdeillä. Sen sijaan hän säilytti uskonnollisuutensa ja, kuten on sanottu, eli elämänsä sivussa neuvostovallalta, sikäli kuin se nyt oli mahdollista.

Lihatšovin käyttöön ottama uusi käsite oli kulttuuriekologia. Se merkitsi vanhojen miljöiden suojelua, patsaista ja taloista katuihin ja maisemiin ja jopa kieleen.

Bolševikit sen sijaan olivat ylpeilleet sillä, että eivät kaihtaneet tuhota mitä tahansa vanhan maailman jäänteitä, mukaan lukien Moskovan Kristus Vapahtajan kirkko, joka nyttemmin on uudelleen rakennettu. Myös marsalkka Bagrationin hauta räjäytettiin.

Se, joka 1990-luvun lopulla kävi Gagarininkadulla (ruhtinas Gagarinin mukaan) Eurooppalaisessa yliopistossa, sai kokea, mitä bolševistinen vandalismi pahimmillaan saattoi olla.

Kyseinen talo, entinen Aleksanteri II:n morganaattisen puolison palatsi, oli muutettu työsuojeluviraton (!) toimistotiloiksi ja pätkitty lastulevyillä ja muilla rakennelmilla kammottavaksi rakennuksen irvikuvaksi, joka aiheutti katsojalle pahoinvointia.

Sinne majoittunut Eurooppalainen yliopisto alkoi pikkuhiljaa restauroida entistä loistavaa palatsia, saadakseen vain huomata, että joutui sitten luovuttamaan sen pois.

Nythän Pietari on taas täynnä palatseja ja suuri raha pitää niitä pystyssä, mutta bolševikkivallan päättyessä tilanne oli surkeaakin surkeampi. Ei ollut rahaa, mutta tykkejä ja panssareita kyllä riitti.

Monille Lihatšov tuli edustamaan sitä toista Venäjää ”Venäjää, jonka menetimme”, kuten Stanislav Govoruhin asian ilmaisi. Millainen se Venäjä oli ollut, ei ollut aivan selvää, mutta ainakin se oli toisenlainen kuin tuo typerä bolševikkivalta, joka osasi vain varustautua sotaa varten.

Tämän kirjan artikkeleissa akateemikko muun muassa analysoi kieltä ja kansanrunoutta sekä vanhimpia kirjallisuuden tuotteita saadakseen selville ja kertoakseen, millainen Venäjä oli ollut ja kenties jollakin tasolla oli yhä.

Samoin kuin slavofiilit, Lihatšov kiinnittää huomiota Venäjän laajenemisen väkivallattomaan luonteeseen. Kun esimerkiksi pienet suomalais-ugrilaiset kansat hävisivät, se tapahtui vapaaehtoisesti sulautumalla.

Venäjä on kirjoittajan mielestä kantanut huolta vähemmistöistään ja pakottaminen on ollut sille vierasta. Bolševikkivallan saavutuksista esimerkiksi Virossa ja Latviassa ei mainita, mutta voihan ajatella, että ne olivat nimenomaan bolševismin eikä venäläisyyden tekosia ja edellistähän voi pitää tautina, johon jälkimmäinen sairastui, kuten Solženitsyn asian esitti.

Sukulaisuuden, oman ja rakkaan korostaminen on Lihatšovin mielestä jotakin erityisen venäläistä. Se ilmenee jo sanan rod (suku, laji, vrt. suomen ”rotu”) ahkerassa käytössä. On rod merkityksessä perhe, rodnoi (oma) rodnik (lähde), narod (kansa), priroda (luonto), rodina (synnyinmaa) ja niin edelleen. Rotua tai lajia kutsutaan nimellä poroda. Kivilläkin on omat ”rotunsa”.

Taustalla on verbi rodit, synnyttää ja siitä tulee mieleeni, että venäjässä sekä isä että äiti ovat synnyttäjiä -roditeli. Niinhän se asia toki onkin, mutta suomeksi harvemmin kuulee sanottavan, että ”isäni on minut synnyttänyt”. No jaa. Ehkä sentään nykyään joissakin piireissä. Venäjällä tämä on normaalia.

Muuan asia, johon Lihatšov kiinnittää suurta huomiota, on venäläinen maisena ja sen merkitys kansalliselle psykologialle. Tässä hän ei toki ole erityisen omaperäinen, viimeksi häntä ennen ainakin Oswald Spengler korosti tätä asiaa.

Avoimeen, vapaaseen luontoon liittyy ajatus liikkeestä, etäisyyksien voittamisesta ja kovasta ajostakin. Liikkumisen keskeisyys ilmenee myös urotyötä merkitsevässä sanassa podvig (dvigatsja -liikkua). Se merkitsee myös hengellistä saavutusta, jota kohti pyritään kilvoittelulla (podvižnitšestvo). ehkäpä myös suomen kielessä on siis tuo liikkumisen idea säilynyt.

Venäläinen urotyö on siis liikkumista ja siihen voidaan liittää adjektiivi udalyi (liittynee sanaan dal, dalnost, kaukaisuus). Pelkkä kestävyys, vaikkapa sitkeä poterossa istuminen ei ole vielä sankariteko podvigin mielessä.

Lermontovin Borodino-runoelmassa puhutaan ”hurjasta venäläisestä käsikähmästä” (показали, что значит русский бой удалый -наш рукопашный бой)

Vanhojen, Mihalkovin runoilemien Neuvostoliiton hymnin alkuperäisten sanojen mukaan Stalin kasvatti kansan urotyöhön (podvig):” Нас вырастил Сталин — на верность народу,
На труд и на подвиги нас вдохновил”.

Stalin pilkkasi aikoinaan talvisodan suomalaista armeijaa siitä, ettei se osannut hyökätä, kökötteli muka vain poteroissa. Sen asian suhteen ei tosin valituksia enää kuulunut sitten jatkosodan jälkeen.

Joka tapauksessa myös suomen kielessä on vastaavalla tavalla kahdenlaista urhoollisuutta: joku voi urhoollisesti maata ja valittamatta kestää kipua ja vaaraa, mutta rohkeus liittyy kyllä aktiiviseen toimintaan. Sanaa udalyi vastaavat lähinnä suomen kielen ”huima” ja ”hurja”. Muistelen muuten jonkun 1800-luvun venäläisen kynäilijän maininneen, että sellaista puuttuu suomalisilta.

Hurjuutta kuvataan myös sanalla ”lihoi”, jolla on ilkeyteen viittava konnotaatio. Hurjapäinen ajaja on ”lihatš” ja tuntui jitenkin sopivalta, että kun Molotov syrjäytettiin, hänen nimeään kantava autrotehdaas ZIM (Zavod imeni Molotova) kastettiin uudelleen ja siitä tuli Lihatšoville nimetty” (ZIL).

Kyseessä ei kyllä ollut tämä sama Lihatšov, joka keskiaikaa tutki.

Mutta entäpä tuo venäläinen kiltteys? Lihatšov, jonka pätevyyttä en hetkeäkään epäile, ottaa sitä merkitseväksi sanaksi adjektiivin horoši (siis хороший anteeksi nämä suomalaiset translitterointisäännöt)). Se merkitsee hänen mielestään ennen muuta ystävällisyyttä, samoin kuin kaikenlaista muutakin hyvää.

Onhan se näinkin, mutta kyllä nykyvenäjässä parempi kiltteyttä merkitsevä sana olisi ”dobryi”, joka myös merkitsee hyvää ja laadukasta. Horoši taas viittaa myös esimerkiksi kauneuteen. Dobrota on yhtä kuin hyvyys, kiltteys ja hyväntahtoisuus. Dobrovolnyi on sitten vapaaehtoinen eli omasta tahdostaan mukana oleva.

Toki vanhassa venäjässä sävyt ja merkitykset ovat olleet eriaisia. Mieleeni tulee tässä muuan kansanlaulu, jossa esiintyvät ”Dobri molodets s krasnoi devitsei”. Nykyaikaisen suomennoksen mukaan kyseessä olisi ”kiltti ’aika poika’ punaisen neitsyen seurassa”, mutta jokainen ymmärtänee, että tarkoitetaan komeata nuorukaista kauniin neitosen seurassa.

Lihatšov ei tietenkään ole niin naiivi, että kuvittelisi kaikkien jonkin kansan jäsenten edes jossakin määrin olevan siitä tehtyjen yleistysten mukaisia. Kuitenkin on olemassa tiettyjä kansallisia ihanteita (jollaisiin ei tietenkään jo määritelmän mukaan koskaan päästä), joita pidetään tavoiteltavina.

Kirjoittaja uskoo, että jopa Iivana Julman aikana kansan ”kiltteys” oli viime kädessä ”voitollista”.

Nämä 1990-luvun alussa tai sitä ennen kirjoitetut tekstit on syytä nähdä oman aikansa taustaa vasten, samoin kuin myös meidän aikanamme laaditut vastaavat näkemykset.

Lihatšov oli varmasti suuri oppinut, joka ei puhunut ihan köykäisiä, vaikka toki hänellä oli tuolloin syytä korostaa silloin sellaista, mikä myöhemmin saattaa jo olla vähemmän vakuuttavaa tai tärkeää. Överiksi mennään kulttuurin historiassa jopa säännöllisesti. Muuten ei uusi näkökulma tule näkyviin.

Ei Venäjän kansa koostu kilteistä Aljoša-tyypeistä, mutta ei myöskään sen vastakohdista. Jokainen, joka on sen kanssa ollut enemmän tekemisissä, on varmasti kuitenkin kokenut muun muassa tuota yllättävän suurta hyväntahtoisuutta, jota nykyään kutsutaan nimellä dobrota.

Mitä tämä yhä käynnissä oleva barbaarinen sota on saanut aikaan, nähdään vielä tulevaisuudessa. Pelättävissä on, että vauriot saattavat olla pahojakin. Niitäkin on sitten syyttä tarkastella vanhempien käsitysten ja jopa myyttien taustaa vasten.

Tuota noin. Toivottavasti en nyt ole tässä syyllistynyt siihen paljon puhuttuun hybridivaikuttamiseen.