Isoviha venäläisen historiankirjoituksen silmin

 

Isoviha venäläisittäin

 

     Sen johdosta, että lauantaina, 5. syyskuuta pidetään Sulkavan Soutustadionin tiloissa seminaari ja keskustelu aiheesta ”Isoviha Savossa” julkaistaan tässä selostus isonvihan perinteisestä venäläisestä tulkinnasta.

       Se ei ole vailla mielenkiintoa, vaikka sen kirjoittaja olikin Suomen venäläistämispolitiikan kannattaja. Ilmeisesti kyseessä on tähän päivään saakka asiantuntevin venäläinen tämän aihepiirin tutkimus, jota Venäjällä yhä käytetään perusteoksena.

      Tässä blogissa pyritään kertomaan, mitä tämä venäläinen tutkija on kirjoittanut, eikä siis suinkaan puolusteta hänen näkemyksiään. Suomalaisista alan esityksistä on jo silloin tällöin kerrottu ja niitä selostetaan myös tulevissa blogeissa.

     Tämän blogin sisältö perustuu kahteen aikaisempaan blogiin.

 

M. M. Borodkin, Istorija Finljandii v trjoh tomah. Tom I Vremja Petra Velikogo. (+Tom II Vremja Jelizavety Petrovny) Sankt-Peterburg, ”Nauka” 2016, 260 s. (490 s.)

(М. М. Бородкин, История Финляндии, том I Время Петра Великого (СПб 1910)

 

     M.M. Borodkin (1852-1919), kenraaliluutnantiksi noussut historioitsija oli itse asiassa koulutukseltaan juristi. Venäläisen isän ja ahvenanmaalaisen äidin poikana hän osasi ruotsia ja suomeakin.

     Kun hän oli katsomuksiltaan aito imperialisti ja panslavisti, hän sopi hyvin sellaisen Suomen historian kirjoittajaksi, joka esitti asiat keisarivallan näkökulmasta, vastapainona svekomaanien ja fennomaanienkin harjoittamalle vääristelylle. Tämän toimeksiannon hän saikin itseltään keisarilta.

      Borodkin tunnettiin sortokaudella kiivaista pamfleteista ja artikkeleista, joissa suomalaiset tulkinnat suuriruhtinaskunnan asemasta ja ajan politiikasta saivat tuta mitä kuuluu ja kuka käski.

Historioitsijana Borodkin ei kuitenkaan ole mikään pelkkä propagandisti, vaan tukeutui kriittisesti käytettävissä olleisiin tutkimuksiin ja alkuperäsilähteisiin. Selvää tietenkin on, että tällainen laaja yleisteos perustuu ennen muuta tutkimuskirjallisuuteen.

Itse asiassa Borodkinin teos on tänäkin päivänä käytännössä paras ja ainoa laaja Suomen historia venäjäksi. Vastaavaa yritettiin saada aikaan neuvostokaudella, mutta se ei onnistunut. Nyttemmin tällaisen teoksen kirjoittamiseen vaadittavaa kielitaitoakaan, perusteelliseen historialliseen lukeneisuuteen yhdistyneenä, on vain kovin harvassa koko laajalla Venäjällä. Kaiken muun ohella kirjoittajan pitäisi olla aidosti kiinnostunut Suomesta.

     No, ehkä tämä vuosisata näkee vielä modernin venäläisen Suomen historian synnyn. Edellytyksiä sen kirjoittamiseen on lähinnä Petroskoin yliopistossa, jossa historioitsijat jo opiskeluaikana oppivat vielä suomea ja ruotsia ja tutkivat pohjoisten naapuriensa historiaa.

     Venäläinen Suomen historia, myös Borodkinin kirjoittama, on kiinnostava ennen muuta siksi, että sen näkökulma asioihin on pakostakin toinen kuin suomalaisten. Toki tässä maailmassa on aina myös jokunen omaa maataan vastaan nurjaa kilpeä kantava takinkääntäjä, mutta sellaisten laatimat sepustukset ovat yleensä epäkiinnostavia ja älyllisesti ja moraalisesti yhtä ala-arvoisia.

     Borodkinia voi sen sijaan pitää aidosti venäläisenä, ellei nyt oikeistomonarkismia sitten haluta erottaa todellisesta, kunniallisesta patriotismista. Aikansa lapsi hän joka tapauksessa oli ja sai nähdä kannattamansa politiikan tuhoisuuden, kun hänen ihailemansa monarkia sortui.

     Itse asiassa hän joutui maksamaan asemastaan hengellään. Bolševikit teloittivat hänet luokkansa edustajana, panttivankina, kuten heidän tapoihinsa kuului.

     Kun nyt on pian kulunut 300 vuotta Uudenkaupungin rauhasta, on meilläkin, kuten myös Venäjällä, aihetta muistella Suurta Pohjan sotaa, joka muutti pysyvästi koko Euroopan voimasuhteet. Meillähän siihen liittyi myös Isoviha eli venäläinen miehityskausi, joka on muuan kansallisen muistimme keskeisiä elementtejä ja yksi kulmakivi suhtautumisessamme Venäjään.

     Heti kirjan alussa Borodkin polemisoi suomalaisia tämän aihepiirin tutkijoita, etenkin M.G. Schybergsonia vastaan. Tämän synteihin kuului tsaari Pietarin esittäminen pelkurina, kun tämä ennen Narvan taistelua lähtikin pois taistelualueelta.

     Tässä kohtaa kirjoittajan närkästys ei ole erityisen perusteltua, sillä saman tulkinnan ovat tehneet monet muutkin, hieman myöhemmistä kirjoittajista mieleen tulee kaunokirjallisen esityksen laatinut Aleksei Tolstoi. Ehkäpä se oli niin, ettei Pietari nuorena ollut mikään rohkeuden perikuva, mutta karaistui vähitellen tässäkin suhteessa.

      Suomettarelaiselle Yrjö-Koskiselle kirjoittaja sen sijaan antaa paljon pisteitä. Kuvasihan tämä sitäkin, miten Ruotsi yhä uudelleen jätti Suomen oman onnensa nojaan. Toki tämä historioitsija saikin silloin svekomaanien vihat niskoilleen myös siksi, että pyrki säilyttämään yhteistyön venäläisten kanssa sortokaudella.

     Venäläinen näkökulma Borodkinin esittämänä on selvästi antiruotsalainen ja pyrkii samalla nostamaan esille sen, miten pääsyylliset suomalaisten kärsimyksiin löytyivät Pohjanlahden takaa.

     Verratessaan toisiinsa kahta taistelevaa monarkkia, Kaarlea ja Pietaria, Borodkin nostaa Pietarin likipitäen kaikkien hyveiden ruumiillistumaksi, kun taas Kaarle oli katastrofi niin omalle kansalleen kuin naapureilleen. Kaarlen itsepäisyys, julmuus ja narsismi tekivät hänen loputtomasta taistelunhalustaan hedelmätöntä ja hävittävää.

      Pietari sen sijaan taisteli tietoisesti sekä historiallisen oikeudenmukaisuuden että geopoliittisen välttämättömyyden puolesta ja siis kansansa onnellisen tulevaisuuden takia. Sen hän turvasi kalliilla hinnalla.

      Kuitenkaan myöskään Pietari ei käyttäytynyt aina nuhteettomasti, mikäli mittapuuksi otetaan yksilömoraali. Suurta Pohjan sotaa valmisteltiin salassa ja sen alettua sille esitettiin naurettavia tekosyitä. Mutta sodassahan juonet ovat tunnetusti kiitettävä asia.

     Joka tapauksessa ruotsalaiset olivat kovin loukkaantuneita naapureidensa petollisuudesta. Juuri ennen sodan puhkeamista oli sentään vakuuteltu ystävyyttä ja Ruotsikin oli lahjoittanut Venäjälle peräti kolmesataa pronssikanuunaa käytettäväksi sotaan Turkkia vastaan. Muutakin sotamateriaalia oli myönnetty.

      Kyllä Pietari osasi myös syödä sanansa, minkä kirjoittaja esittää ilman kommentteja. Hyvin urhoollisesti puolustautunut Viipuri suostui antautumaan kunniallisin ehdoin. Puolustajien vaatimaa vapaata poispääsyä kaupungista lippujen ja aseiden kera ja musiikin soidessa ei suostuttu musiikin ja rummutuksen osalta myöntämään, mutta joka tapauksessa luvattiin poispääsy aseiden kera.

      Käytännössä keksittiin pian verukkeita ruotsalaisten muualla muka tekemistä vääryyksistä ja vesitettiin koko sopimus. Samaan tapaan kävi esimerkiksi Kajaanissa, mutta Viipurissa asialla oli itse tsaari.

       Viipurin jälkeen taistelu Suomesta saattoi alkaa ja johti pian miehitykseen eli isoonvihaan. Venäjäksi tätä yleensä kutsutaan nimellä Velikoje liholetije, mutta Borodkin käyttää termiä Velikaja razruha eli suuri hävitys/rappio.

      Siitä Borodkinilla onkin kerrottavana yhtä ja toista kiinnostavaa. Siitä enemmin toiste, mutta tulkoon mainituksi, että hän panee melkoisen merkityksen kivekkäiden (kivikes) toiminnalle. Näitä kutsuttiin hänen mukaansa myös nimellä sissit (sissary) eikä siis vanhalla venäläisellä sissejä tarkoittavalla nimellä šiši.

       Pakosta tai vapaaehtoisesti suomalaiset olivat usein yhteistyössä sissien kanssa, mikä johti venäläisten kostotoimiin. Niinpä kirjoittaja tekee sen ilmeisen johtopäätöksen, että suomalaiset itse olivat suuressa määrin syyllisiä onnettomuuksiinsa, omilla toimillaan he aiheuttivat venäläisten vastatoimet.

      Tämä on ihan hyvää logiikkaa, mutta se toimii aivan samalla tavalla myös Venäjällä. Kaarlen ja sittemmin Napoleonin ja vielä Hitlerinkin joukkojen siviiliväestöä vastaan kohdistama terrori oli tietysti myös tuon väestön oman toiminnan aiheuttamaa, ainakin suurelta osin.

       Kaiken kaikkiaan siviiliväestön kohtelu ei tuon ajan sodissa ollut kovinkaan paljon parempaa kuin omalla aikakaudellamme. Vertailuja toki voi ja kannattaakin tehdä ja tehtäneen seuraavassa blogissa.

Joka tapauksessa Suomen valloittaminen oli venäläisille hyvin tärkeä askel Ruotsin painostamisessa rauhaan. Ilman sitä olisivat iskut Ruotsin ydinalueelle olleet mahdottomia. Kuitenkin venäläiset etenivät vain vastahakoisesti syvälle Suomeen, väittää kirjoittaja. Maahan ei edes kyennyt elättämään merkittävää miehitysarmeijaa kuin hyvinä satovuosina. Sen ryöstäminen ei ollut mikään kultakaivos. 

       Borodkin, viime kerralla jo mainitussa kirjassaan, myöntää kyllä, että miehitysaika saattoi olla suomalaisille kovaa. Joka tapauksessa miehittäjän intresseissä oli turvata mahdollisimman pitkälle oman armeijansa huolto, eikä siihen sopinut alueen hävittäminen.

       Pietari antoikin ohjeeksi, että edetessä on maata säästettävä, perääntyessä taas tuhottava. Tämähän tuo mieleen Harald Hirmuisen antaman ohjeen, että on ryöstettävä ensin ja poltettava vasta sitten. Jotkut ääliöt näet olivat erehtyneet toimimaan päinvastaisessa järjestyksessä ja saaneet sen mukaisia saaliita.

       Varsinaista hävitystä eli maan autioittamista, joka muuten oli ikivanha sotimisen keino jo antiikin ajoilta, määrättiin sovellettavaksi vain Pohjanmaalla 10 peninkulman eli noin 100 kolometrin syvyisellä alueella.

       Kuten tunnettua, asukkaiden anomukset ja heidän keräämänsä polttovero, joka jossakin tapauksessa käsitti suuren määrän viinaa ja tupakkaa, sai kuitenkin ruhtinas Golitsynin suuresti lieventämään raakaa määräystä. Muutenkin epäilemättä raakuuksia tapahtui, mutta ne eivät olleet ylhäältä käsin määrättyä politiikkaa, vakuuttaa Borodkin.

       Tätä kyllä tekee mieli epäillä jo sen vuoksi, että venäläiset universaaleissaan yleensä julistivat väestölle, että ne, jotka jäivät paikalleen ja täyttivät luovutusvelvollisuutensa, saivat elää rauhassa, mutta ne, jotka pakenivat metsiin ja saariin, saati Ruotsiin, olivat vihollisia ja heitä kohdeltiin myös sellaisina.

       Tällaisilla julistuksilla tuskin oli mitään tehoa, ellei niitä myös käytännössä sovellettu. Kirjoittaja mainitsee myös Kaarlen omille joukoilleen antamista käskyistä, joissa korostettiin, että pelotevaikutus oli saatava aikaan. Kärsimään joutuneiden syyllisyys tai syyttömyys ei ollut niin tärkeä asia.

       Molemmat sotaherrat olivat epäilemättä täysin kovia kanssaihmisten kärsimyksiin nähden. Heitä ohjasi asian etu sellaisena kuin he sen ymmärsivät.

       Suomen hallinnosta vastaavat herrat olivat sen sijaan erilaisia. Periaatteessa siitä vastasi yliamiraali Apraksin, jota kirjoittaja kuvaa humaaniksi mieheksi ja tämän mainesanan ansaitsee vieläkin suuremmassa määrin ruhtinas Golitsyn, jota mainitaan nimitetyn suomalaisten jumalaksi. Hänhän rankaisi väärinkäytöksiin syyllistyneitä omia miehiään, jopa upseereita teloituksillakin. Kansalle hän pyrki jakamaan oikeutta ja tietysti ennen muuta saamaan maan tuottavaksi.

       Hankalampi tyyppi oli Otto Douglas, vihollisen puolelle siirtynyt, tunnetun skottilaisen suvun edustaja. Myös hän valitteli välillä kansan suurta köyhyyttä ja siis tarvetta armahtaa sitä, mutta hänessä oli myös sadistinen piirre, joka myöhemmässä vaiheessa saattoikin hänet epäsuosioon.

       Taannoin Kustaa H.J. Vilkuna esitti kirjassaan, miten Apraksinin laivasto oli Hailuodossa tappanut erotuksetta ja armotta noin 800 pakolaista, mikä tuntuisi jo olevan kansanmurhaan rinnastettava asia. Siitä Borodkin ei tiedä mitään, eikä kyllä myöskään K.J. Lindeqvist.

       Joka tapauksessa siinä on asia, josta kannattaisi keskustella suomalais-venäläisessä historioitsijasymposiumissa. Keksittyhän tarina ei ole, vaan perustuu muistaakseni oikeudenkäyntipöytäkirjoihin, kuten muutkin Vilkunan kauhutarinat, joita on siis syytä pitää totena, ellei toisin todisteta.

       Mitä suomalaisiin itseensä tulee, näyttävät he olleen yleensä taistelussa urhoollisia, mutta haluttomia alistumaan kuriin ja palvelemaan isänmaataan armeijassa. Poikkeuksia oli, muun muassa De la Barren ratsuväki, joka jätti paikkansa Napuen taistelussa, puhumattakaan eräästä herra Tuurista, joka näytti venäläisille reitin suomalaisten selustaan.

       Mätämuniahan (urod) on joka perheessä, kuten Borodkinin siteeraama venäläinen sananlasku kertoo. Uskomattomia raakuuksia tapahtui joka tapauksessa miehitetyssä maassa, kun kasakat ja muutkin sotilaat etsivät täytettä saalispusseihinsa. Pohjanmaalta löytyi huomattavaa tahtoa vastarintaan, mutta muualta yleensä juuri ei.

       Ja suomalaisten olot olivat tosiaankin hyvin ankeat, vaikka pari kertaa saatiin hyvä satokin. Väki oli vähentynyt, oman armeijan väenotot ja hankinnat tekivät tehtävänsä ja lisäksi tuli vielä vuoden 1710 rutto, joka tosin keskittyi etelän kaupunkeihin.

       Yllättävää kyllä, kirjoittaja nimittää ruttoa suuriksi kuolovuosiksi, eikä itse asiassa huomaa lainkaan sillä nimellä tunnettua 1600-luvun lopun suurta nälänhätää, joka liittyi ilmastonmuutokseen, kuten nyt ymmärrämme.

       Väen väheneminen Suomesta ei kyllä välttämättä pahentanut maan ravintotilannetta, kun syöjiä oli nyt vähemmän. Armeijoiden ylläpitämistä se ei kuitenkaan helpottanut ja sehän se oli sota-ajan suurin onnettomuus talonpojille, olipa armeija oma tai vieras.

       Vihollisarmeijaan liittyi myös jonkin verran suomalaisia sotilaita, näin esimerkiksi Savonlinnan antautumisen jälkeen. Luultavasti se oli usein ainoa realistinen keino pysytellä hengissä. Myös väkisin armeijaan otettiin pari tuhatta miestä.

       Pakolla väkeä vietiin Venäjälle ja jopa kauemmaskin, aina Persian orjamarkkinoille saakka. Myös Borodkin mainitsee tiedon, että Buharan emiiri olisi halunnut ostaa suomalaisia (”ruotsalaisia”) naisia, koska ruotsalaiset olivat maailman kovimman soturikansan maineessa. Kyseessä oli siis ajatus rodunjalostuksesta. Kauppoja ei kuitenkaan tehty.

       Borodkinin mielestä ruotsalaisia sotavankeja kohdeltiin hyvin, kun taas Ruotsissa oltiin tiukempia ja Pietari näkikin joskus aihetta maksaa potut pottuina ja tiukentaa vankiensa oloja. Joku määrä sotavangeista myös palveli ns. mustissa rykmenteissä, jotka hoitivat poliisitehtäviä, mikä tuo mieleen ulkomaalaiset, suomalaiset ja kiinalaiset tšeka (tšon) joukot ns. lokakuun vallankumouksen jälkeen ja myöhemminkin.

       Hirmuista aikaahan ne isonvihan vuodet olivat. Missä määrin onnettomuudet olivat jopa itse aiheutettuja ja juontuivat siis Kaarle-kuninkaan luonteesta ja käskyistä ja missä määrin syynä oli venäläisten erityinen julmuus ja raakuus, on tärkeä kysymys.

       Miehitys, okkupaatio, on alistetulle kansalle ollut lähes poikkeuksetta ankea kokemus, jonka kuluessa sen omat arvot ja pyrkimykset ovat saaneet väistyä raa’an sotilaallisen tarkoituksenmukaisuuden tieltä. Näin on tapahtunut meidän päivinämmekin, eikä asia liene sodan sattuessa vältettävissä. Alistettu kansa ei koskaan ole aidosti uskollista, vaan vilkuilee oman esivaltansa suuntaan ja toivoo pahaa miehittäjälle.

       Kuitenkin miehitystä on monenlaista ja viisas miehittäjä saattaa jopa kyetä herättämään alistamassaan kansassa sympatioita, mikä suuresti helpottaa myös miehittäjän asemaa.

       Borodkin ei tee ainakaan mainittavia yrityksiä osoittaakseen, että tällaista tapahtui Suomessa, osaa Karjalaa lukuun ottamatta. Venäläisestä näkökulmasta miehittäjä joka tapauksessa hänen mielestään toimi yleensä kohtuullisuuden rajoissa, yhdistäen ankaruuden oikeudenmukaisuuteen. Ruotsalaisten omaan toimintaan verrattuna se näyttää jopa humaanimmalta.

       Toki kirjoittajan kuvaamina raakalaisiksi epäiltyjen venäläisten tavat ovat muutenkin inhimillisempiä. Kun muualla armeijoissa vallitsi keppikuri, ei Pietari dresseerannut joukkojaan vaan kasvatti niitä, mikä teki niistä henkisesti vahvoja, nostaen sotilaassa esille ihmisen, kansalaisen ja isänmaan palvelijan…

       Tämän olisi kukaties voinut sanoa Suvorovin aikana, mutta tässä kohtaa tuntuu arvon kenraalin runoratsu villiintyneen. Toki mustasotnialainen käsitys kansalaisen roolista lienee ollut toinen kuin se, joka Ranskan vallankumouksen perillisten piirissä vallitsi.

       Tulkoon tässä ohimennen mainituksi, että kujanjuoksuakin (špitsruten), joka sittemmin Venäjän armeijassa nousi niin surullisenkuuluisaksi instituutioksi, pidettiin ja pidetään kai yhäkin Venäjällä ruotsalaisena tuontitavarana.

       Olipa Isoviha miten ankeaa aikaa tahansa, suomalaisuuden kannalta sillä oli se suuri merkitys, että se nosti esille maamme merkityksen Ruotsista erillisenä kokonaisuutena. Sodan jälkeen suomalaisten käytöksestä kiisteltiin Ruotsissa ja esiintyi myös taipumusta esittää meidät petollisena aineksena, joka suorastaan auttoi vihollista.

       Tähän meidän puoleltamme vastattiin asianmukaisesti ja korostettiin niitä kauhuja, joilta itse emämaa oli säästynyt. Daniel Jusleniuksen Suomalaisten onnettomuuksista (De miseriis fennorum, ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=de+miseriis+fennorum) ovat tunnettuja tämän lajin teoksia.

 

Historialliset bileet

 

Bailausta historian päätyttyä

 

Bileet Tornissa. Toimittanut Heikki Valkama. WSOY 2002, 178 s.

 

Tällä palstalla on tullut useinkin palattua keskustelukirjaan ”Pidot Tornissa” (ks. Vihavainen: Haun pidot tornissa tulokset) ja myös sen seuraajiin (Toiset Pidot Tornissa 1954,  Pidot Aulangolla 1963 ja Pidot Suomessa 1972).

     ”Bileet Tornissa” kuten nuo muutkin mainitut kirjat tunnustavat keskinäisen sukulaisuutensa, joten niissä ilmenevä kehityskulku houkuttelee tekemään vertailuja ja hahmottelemaan sekä maamme että älymystömme historian kehityslinjoja.

     ”Bileet” on tietenkin nuorisoslangia ja ”bilettäminen” (”bailaaminen”) tarkoittaa nuorison juhlimista. Sen kantasanasta havaitsemme tanssiin viittaavan merkityksen (vrt. espanjan bailar, italian ballare).

     Tavallaan tämä ”bailaaminen” kuulostaisi upealta, jopa nietzscheläiseltä (”glattes Eis, ein Paradeis, für den, der gut zu tanzen weiss!”), ellei kyseessä olisi slangisana, joka ei tuo mieleen ”symposioniin” assosioituvaa asian henkevää merkitystä. Nyt siinä korostuu vahvasti huvitteleva nuorisokulttuuri vailla intellektuaalista sisältöä.

     Joka tapauksessa takakannen teksti väittää, että tämä on ”tärkeä kirja. Se jatkaa perinnettä, joka alkoi jo vuonna 1937 teoksella Pidot Tornissa. Suomessa on usein peräänkuulutettu kiihkeästi sen edustamaa traditiota: älymystön keskustelua.”

     Keskustelijoille asetettiin ”kovat kriteerit: heidän tuli olla oman alansa tuntijoita, mutta myös osallistuvia yksilöitä, halukkaita keskusteluun”.

     Osallistujien nimet löytyvät netistä, enkä esitä niitä tässä, koska haluan pohtia vain historiallista kehitystä, enkä yksilöiden erityispiirteitä.

     Tämä kirja poikkeaa edeltäjistään sikäli, että siinä jokainen esiintyy omalla nimellään. Sekin lienee ajan merkki.  Mitä se kertoo meille?

     Uutta joka tapauksessa on sukupuolijakautuma. Kun edellisissä kirjoissa jo vuodelta 1937 lähtien naisia oli mukana kussakin keskustekussa vain 1-2 henkeä suunnilleen kymmenestä, oli heitä nyt viisi, kun miehiä oli kuusi. Tällainen ”tasa-arvo” oli jo ilmeisenä oletuksena, jota ei erityisesti edes mainittu.

     Jonkinasteinen vasemmistolaisuus oli keskusteluissa aina mukana ja vuonna 1937 sitä edusti vasemmistoliberaali Matti Kurjensaari. Erno Paasilinnan toimittamassa vuoden 1972 kirjassa se oli lähtökohtaisena oletuksena ja puheenjohtaja/toimittaja kauhistelikin esipuheessa vuoden 1937 kirjassa esiintyvää ”tavatonta syvien rivien halveksintaa”.

    ”Tornin pitoja lukiessa mielen valtaa omalaatuinen epätodellisuuden tuntu -herrajumala, ovatko nämä ihmiset tosissaan? Onko tämä parodiaa, mitä tämä on? Onko Suomi ollut tällainen kolmekymmentäviisi vuotta sitten?”

     Suuri murros oli tosiaan tapahtunut. Paasilinna kauhistelee myös ”Toisten Tornin pitojen ”eetosta, jossa julistetaan ”kommunismin vastustaminen kansalaisvelvollisuudeksi”.

     Hänen oman kirjansa henki pyrkii olemaan lyhyesti sanoen päin vastainen, mikä ei tarkoita, ettei mielipiteissä olisi siinäkin suhteessa eroja. Ajan suureksi kysymykseksi oli myös keskustelussa nostettu ”Evoluutio vai revoluutio”. Niin sanotut ”ei-sosialistit” olivat lähtökohtaisesti altavastaajia. Miksi muka ei siis revoluutio? Mihin sen kieltäminen voisi perustua?

     Vuoden 1972 kirjassa keskustelijat eivät enää olleet voittopuolisesti kulttuurihenkilöitä, talous ja politiikka olivat nyt pinnalla.

     Vuoden 2002 ”Bileiden” keskustelijat ovat nuoria aikuisia, joiden koulutus on huomattavan usein vielä kesken tai sitten ollaan jonkinlaisia vakiintumattomia akateemisia sekatyöläisiä, ”prekariaattia”. Tämä on uusi piirre.

      Mitä itse keskustelijoiden edustamiin arvoihin tulee, mukana on ainakin yksi oikeistolaiseksi lukeutuva ja pari muutakin ilmeistä porvaria. Jonkin sortin kommunistiksi ilmoittautuu yksi, mutta Marxin ihailijoita löytyy enemmänkin. Neuvostoliiton romahdus ei ole lopettanut kapitalismikritiikkiä, mikä on tietenkin ilahduttavaa.

      Melko tuore julistus historian lopusta ei saa erityistä suosiota, vaan haikaillaan jonkinlaisen uuden ihanteen perään. Yhdysvaltojen johtama yksinapainen maailma nähdään joka tapauksessa annettuna eikä sille kukaan yritä nimetä seuraajaa, vaikka sen herruutta ei sentään pidetä lopullisena.

     Keskustelu on aiempiin teoksiin verrattuna oudon abstraktia eikä juuri mitään konkreettista tule esille. Suurina teemoina ovat ”Talouden ylivalta”, ”Ideologisuus”, ”Media, taide ja keskustelu”(!), ”Sivistys ja kasvatus” sekä ”Globalisaatio ja kansallinen suvereniteetti”.

     Mitään yksimielisyyttä muusta kuin arvorelativismista ja siitä, että maailma on sosiaalisesti konstruoitu, ei todeta saavutetun, mutta esimerkiksi globalisoitumisen kohdalla on toimittaja nostanut esille mielipiteen, jonka mukaan ”kansallisvaltion mureneminen on ihmisten kannalta parasta”. Eipä sitä vastustettu.

     Mitä uuteen uljaaseen kouluun tulee, kertoo muuan osallistuja, että hänen entinen opinahjonsa on nyt tuhannen lapsen ja nuoren vellova yhteisö, jossa ei enää ole luokkia eikä muitakaan ryhmäidentiteetin aineksia. Siitä hän ei ole innostunut.

     Merkittävää on, ettei tässä kirjassa lainkaan käsitellä Suomen väestökehitystä, joka sentään jo vuoden 1972 keskustelussa todettiin hälyttäväksi. Myöskään siirtolaisuuden merkitystä ei noteerata. Päätösvallan valuminen Suomen ulkopuolelle kyllä huomataan. On joukossa yksi entinen meppikin.

     Mikä herättää huomiota sarjan kaikkiin edellisiin kirjoihin verrattuna, on keskustelun muodollinen puoli. Kun aiemmin olisi ollut mahdotonta edes olettaa jonkun kiroilevan puheenvuorossaan, tulee nyt vittua, saatanaa ja jumalautaa ehtimiseen ja asialla on useimmiten muuan naispuolinen kansanedustaja.

     Jos ajatellaan vanhoja käsityksiä älymystöstä, jonka oletetaan käyttäytyvän sivistyneesti, on ne tässä kirjassa kokonaan heitetty yli laidan. Näyttää siltä, että etenkin naiset suorastaan pyrkivät briljeeraamaa jätkämäisellä kielenkäytöllään.

      Toisten mielipiteiden kunnioittamista ei voi havaita ja toimittaja ilmeisen innostuneena kertookin, että ”välillä keskustelu yltyi suoraksi huudoksi ja taisteluksi puheenvuoroista”.

     Mikäli joku oletti, että naisten runsas osuus keskustelijoista tekisi ilmapiiristä jollakin tavalla fiksumpaa ja hienompaa, täytyy todeta hänen erehtyneen.

     Verrattuna entiseen näyttää suurena erona olevan ns. sivistyneisyyden hupeneminen. Paasilinnan tapaan tekee mieli kysyä, onko tämä parodiaa vai mitä tämä on? Eihän tästä enää puutu muuta kuin se, että keskustelijat kävisivät toistensa kimppuun nyrkein.

     Hetkinen. Johdannossa puheenjohtaja paljastaa, ettei sekään puuttunut bileiden jatkoilla. Seurueen ilmeisesti kovin kiroilija, kokoomuksen naispuolinen kansanedustaja kävi kuin kävikin erään miespuolisen osallistujan kimppuun, ”innostui mätkimään häntä”.

     Syntyy se käsitys, että kyseinen henkilö oli ilmeisen rohkeasta teostaan varsin ylpeä ja myös puheenjohtaja näyttää paljastavan asian sangen mielellään. Olihan siinä kyseessä merkittävä tasa-arvon ilmentymä.

     Hyökkäyksen kohde ”ei sentään lyönyt takaisin”, kuten todetaan. Tämä on kiinnostavaa ja osoittaa mielestäni, ettei tasa-arvo vielä ollut edennyt loogiseen täydellisyyteensä. Huumorintajuuni vetoaisi ajatus keskusteluparista kieriskelemässä lattialla sylikkäin ja takomassa toisen päätä lattiaan.

    Vasta silloin voisin hyvällä omallatunnolla sanoa, että minun maani älymystön keskuudessa tasa-arvo on täysin toteutunut.

     Täysin tai ei. Pitkälle on päästy. Ennen maailmassa olisin voinut kirjoittaa asian saksaksi: ”Wie herrlich weit wir es gebracht!”

Metsän lumoissa

 

Mielikuvasotaa ja hyvesignalointia

 

Hannes Mäntyranta, Terveisiä ullakolta. Metsäpuheita kolmelta vuosikymmeneltä. Reuna Publishing House 2026, 339 s.

 

     ”Suomi on Euroopan viileä ullakko”, on muuan Suomen asemaa Euroopassa pohtinut henkilö kiteyttänyt. Toimittaja Hannes Mäntyranta, jonka erityisosaamiseen kuuluvat metsäasiat, pitää  sanontaa onnistuneena ja arvioi itsekin urallaan toimineensa lähinnä ullakolla, poissa metsäsektorin hyväveli-kerhoista.

     Mäntyranta on työkseen kirjoitellut monissa lehdissä ja muistan hänen tulleen luokitelluksi nuoreksi ”ilkiöksi” joskus 1980-luvulla, kun hän kirjoitteli Ylioppilaslehdessä.

     Kärjistykset ja kiteytykset kuuluvat hyvän toimittajan välineistöön, kunhan samalla säilytetään kriittinen mieli eikä anneta kielikuvien viedä mennessään. Mäntyrannan kohdalla tätä vaaraa ei ole ollut, sillä hän on aina vaatinut puheelta selkeyttä ja hyökännyt terrierinä epämääräistä sumutusta vastaan.

     Toki Mäntyranta on töikseenkin pitemmän aikaa kirjoitellut Suomen Metsäyhdistyksen palkkalistoilla ja siis saanut elatuksensakin siitä, että kommentoi kriittisesti erinäisten luonnonsuojelun edistäjiksi ilmoittautuneiden järjestöjen ja henkilöiden lausuntoja ja edesottamuksia. Jos taas etsii metsäsektoria haukkuvaa materiaalia, ei kai kannata sitä erityisesti hakea häneltä.

     Asiahan on niin, että luonnon suojelemisesta on meillä tullut, tuoretta ilmausta käyttääkseni, elämää suurempi asia siitä lähtien, kun on havahduttu ekologiseen kriisiin, joka näyttää uhkaavan elämä koko maapallolla tai ainakin sen tuhansien lajien olemassaoloa.

     Tämän oivalluksen pohjalta on syntynyt eräänlainen totaalisen sodan asetelma: tietyt ihmiset ovat kokeneet olevanssa vastuussa koko maailman olemassaolosta, mikä on niin ylittämättömän suuri asia, että sen puolesta on periaatteessa oikeutettua tehdä mitä tahansa.

      Jos oisi olemassa jokin asia voisi estää tulevan katastrofin tai edes olennaisesti sitä lieventää, ei mikään voisi tehdä siitä rikosta. Päin vastoin, mikään kiitos ja ylistys ei olisi sille tarpeeksi hyvää.

     Tältä pohjalta on syntynyt totalitaarisia liikkeitä, joista irvokkaimpiin kuukuu ns. Baader-Meinhof-ryhmä, joka katsoi, että tuhoamalla ihmisiä heidän rikospaikallaan, ostoskeskuksessa, olisi mahdollista vahinkoittaa koko kulutuskulttuuria ja siten osallistua maailman pelastamiseen.

      Tuo oli toki äärimmäistapaus ja salonkikelpoisemmiksi ovat nyt sen sijaan tulleet asian lievennetyt muodot. Helsingin yliopiston kunniatohtori Greta Thunberg on kertonut haluavansa tehdä ihmiset hysteerisiksi, koska vain siltä pohjalta voi syntyä muutos, joka kenties pelastaa maailman vai hidastiko se vain se nyt vain en loppua, en ole varma.

     Joka tapauksessa tämä asetelma, jossa ihmiskunnalla nähdään olevan kaikki pelissä, ellei tehdä jotakin hyvin radikaalia, on tehokkaasti vaikuttanut ympäristöasioissa ja erityisesti metsäasioissa myös meillä.  

      Metsäasiat ovat meille suomalaisille erityisen tärkeitä ja niiden kannalta me elämme aivan erityisessä maapallon pisteessä: siellä ullakolla, jonka oloja ei alakerrassa tunneta lainkaan. Siitä huolimatta alakerran väellä on erittäin paljon hakua määrätä myös siitä, mitä meillä tapahtuu ja tuo halu on myös ilmennyt käytännön toimina.

     Sellainen nimi kuin Greenpeace on tullut jo koko maailmalle tutuksi eräänlaisena terrorijärjestönä, joka on harrastanut suoraa toimintaa eri keinoin pakottaakseen metsäalan toimijat alistumaan tahtoonsa. Mainehaitat ovat se ase, jota suuret metsäyhtiötkin joutuvat kumartamaan ja yhä uudelleen on osoittautunut, että maine voidaan ja halutaan viedä myös ihan aiheetta, sangen arveluttavin ja epärehellisin keinoin.

     Mäntyranta on työhistorialtaan tiedottaja, joka on joutunut yhä uudelleen puuttumaan mielivaltaisiin yrityksiin tulkita milloin mitäkin epäeettiseksi ja rikolliseksi toiminnaksi. Lapin metsät ja yleensä vanhat metsät on tulkittu koko ihmiskunnan yhteiseksi suureksi biologiseksi perinnöksi, josta kenelläkään ei ole oikeutta yrittää saada taloudellista hyötyä.

      Luontokatoa on maalattu koko ajan huimaa vauhtia eteneväksi prosessiksi, joka tuhoaa kaikejn monimuotoisuuden ja etenee aivan erityisesti Suomen metsissä, joita häikäilemättä hakataan puupelloiksi, joissa elää enää monokulttuuri suoriin riveihin istutettujen kurjien sellupuiden muodossa. Se näyttääkin inhottavalta, kuuluu vastaansanomaton argumentti.

      Tällä helppohintaisella näkemyksellä ei ole mitään asiallisia perusteita, mutta se on helppotajuinen ja yksinkertainen ja tarjoaa mahdollisuuden orwellilaiseen ”hyvinajatteluun”, joten se on immuuni järjen argumenteille, kuten niin moni muukin asia tällä alalla.

     Luontoväen piirissä on onnistuttu saamaan omia tavoitteita myös EU:n listoillle ja esimeriksi luonnon ennallistaminen puolen vuosisadan takaiseen tilaan yritettiin nostaa suureksi tavoitteeksi myös Suomessa.

     Itse asiassa Suomen metsissä oli silloin paljon vähemmän puuta kuin nyt ja sata vuotta sitten sitä oli vieläkin vähemmän, joten ainakaan Suomen metsien kohdalla tällainen ennallistaminen merkitsisi runsasta ylihakkuuta. Luontokadostakaan Suomen ketsissä ei ole merkkejä, vaikka erilaiset eläinkannat toki vaihtelevat, koska muukaan ei ole koskaan ollut mahdollista.

     Toinen hienolta kuuloistava pyhä lehmä on ns. jatkuva kasvatus. Kaupunkilaisjärjen mukaan ns. päätehakkuut eli avohakkuut ovat ainakin rumia ja kun ne uudistetaan, niihin istutetaan yleensä samaa puulajia, jolloin lajirunsaus vähenee.

     Tosiasiassa nimenomaan jatkuva kasvatus ylläpitää saman lajin herruutta entisellään, kun taas päätehakkuun jälkeen kullekin ”kuviolle” voidaan istuttaa ja pyritään istuttamaan sinne nyt parhaiten sopivaksi arviotua puuta. Metsähän on hieman kuin peltokin; ei samalla paikalla voi loputtomasti kukoistaa sama laji, eivätkä maapohja ja muut olosuhteet ole kaikkialla samat, vaan suosivat eri paikoissa erilaisia lajeja.

     Toki ne entiset pellot, jotka nyt in metsitetty, ovat usein hieman yksitoikkoisia suorine puureiveineen, mutta ne ovat poikkeustapaus.

     Koska olemme tekemisissä luonnon ja ekologian kansa silloin, kun metsistä puhumme, liittyy asiaan joko paljon tai erittäin paljon tunnetta, eikä liene sattua, että aihepiiri on houkutellut aivan erityisesti puoleensa tyttöpuolista väkeä, jonka näemme yhä uudelleen istuvan Mannerheimintiellä tai roikkuvan jossakin puussa juuri niin hysteerisenä kuin Greta Thunberg on toivonutkin.

     Mitä asioidenviileän tieteelliseen punnitsemiseen tulee, on osoittautunut, että se on jäänyt pahasti alakynteen tiedotustoiminnassa. Sen sijaan on menty ideologia edellä ja tuettu sitä milloin minkinlaisilla apologisilla tulkinnoilla.

      Se tarkoittaa, ettei totuudelle ole haluttu antaa sijaa arvona sinänsä, vaan on useinkin pyrittyturvautumaan sellaiseenkin kaikessa totaalisessa ja muusakin sodassa perinteisesti arvostettuun asiaan kuin sotajuoneen, eli harhautukseen, valehteluun, uhkailuun ja kiristykseen.

     Väärän informaation tahallinen levittäminen lienee tällöin usein tehty aivan eritoisen hyvällä omallatunnolla, kuten kaikissa sodissa. Silloinhan keinoilla ei ole väliä, koska päämäärä sisältää kaiken.

      Kun maailman kohtalon ajatellaan olevan vaakalaudalla, ”Oma kansa ensin”-ajattelu olisi halpamaisinta, mitä voi ajatella ja sen suora vahingoittaminen taas moraalisesti aivan erityisen ansiokasta ja korkeimman intellektuaalis-moraalisen tason osoitus

     Tämä kirja on aikamoinen järkäle kohtuullisesta sivumääräästään huolimatta, sillä joka sivulla on kaksi reilun kokoista palstaa. Sen artikkeleista saa hyvän käsityksen siitä, millaisten asioiden kansa tekijä on joutunut painiskelemaan vuosikymmenten mittaan.

     Kirjaa voi suositella kaikille niille, joille on syntynyt epäilyksiä erinäisten korkeamoraalisiksi ilmoittautuneiden ryhmien toiminnan rehellisyyteen nähden ja vieläkin enemmän niille, jotka hyväuskoisesti taputtavat kaikille niille alarmisteille, joille riittää, kun vain vilautetaan taikasanaa ”tutkimus”, sekä niille, joiden johdatukseksi riittävät iskusanat, jotka kuulostavat sekä kivoilta että samalla ihanan karmivilta.

Menneisyys hahmottuu uudelleen

 

Muuttuva historia

 

     Etenkin sellaisissa piireissä, jotka eivät asioita ymmärrä, naureskellaan usein ajatukselle ”Historian muuttumisesta” ja ”ennustamattomasta menneisyydesrä”.

     Sellaiseen voi olla syytä paljonkin tietyissä tapauksissa, joissa valtiovalta on mahtikäskyllä vääntänyt tulkinnan mieleisekseen faktoista piittaamatta.

     Venäjällähän muuan räikeä tapaus on ollut talvisodan historia, jossa sekä koko sodan synty ja tarkoitus, kuin myös sen virallinen aikalaisskenaario irrotettiin ajan faktoista ja muokattiin aivan totuudenvastaiseksi propagandatarinaksi.

      Koska sen takana oli supervallan arvovalta ja sen loukkaamattomuus oli kunkin henkilön ns. ”hyvien idänsuhteiden” ehtona, asia hyväksyttiin hiljaa ja tyydyttiin vain omalla puolella kirjoittamaan omaa tarinaa, joka aluksi tyystin poikkesi venäläisstä, mutta pikku hiljaa alkoi yhä enemmän muuttua sen kanssa yhteensopivaksi.

      Ihmiskunta sai nähdäkseen vielä sellaisenkin ilmiön kuin suomalaisten itsesyytökset hyökkäyksen kohteeksi joutumisen takia. Nyt asia alkaa jo painua unhoon, mutta Hannu Rautkallio on kirjoittanut asiasta kirjankin.

     Vuonna 1981 pidettiin Petroskoissa venäläis-suomalainen historiasymposiumi, jonka yhtenä teemana oli jatkosodan rauhan viivästyminen, missä syyllisiä kymmenien tuhansien ihmisten kuolemaan olivat neuvostotulkinnan mukaan tietenkin suomalaiset päättäjät.

     Jatkosotahan oli tuolloin jo kansallisessa tarinassa ehditty tekemään vain Suomen aloittamaksi rikolliseksi hyökkäyssodaksi ilman lieventäviä asianhaaroja.

     Niinpä oli todellinen sensaatio, kun talvisota, Neuvostoliiton hyökkäyssodaksi nimitettynä tuossa tapahtumassa nostettiinkin eräässä puheenvuorossa koko jatkosodan välttämättömäksi ehdoksi, jota ilman se oli mahdoton ymmärtää.

     Tämän keskeisen tärkeän tosiasian esitti moskovalainen Viktor Holodkovski, järkyttäen silminnähtävästi niin symposiumin venäläisiä kuin suomalaisiakin osanottajia.

     Eihän kukaan järkevä ihminen olisi voinut uhrata kaikkia suhteitaan kaikkivoipaan supervaltaan, ei venäläisellä eikä suomalaisella puolella, mikäli vähänkin ajatteli omia etujaan.

     Holodkovski uhrasi omat etunsa totuuden puolesta ja sai tietenkin jatkossa runsaasti henkilökohtaisia vaikeuksia. Matkustaminen ulkomaille oli nyt ehdottomasti pois laskuista ja myös työpaikka meni, eikä Neuvostoliitossa jo valmiiksi kirjoitettu laaja ”Suomen historia” koskaan ilmestynyt, kun Holodkovski ei suostunut kirjoittamaan siihen omaa osuuttaan vasten omaatuntoaan eikä muita päteviä voimia ollut.

     Olisihan tuokin kirja ollut kiinnostava lukea. Ehkäpä se vielä ilmestyykin sopivasti muunneltuna ja joku serviili skribentti löytyy nyt kirjoittamaan sen osuuden, jossa kerrotaan Suomen historiasta itsenäistymisestä nykypäiviin.

     Tämä tuli vain mieleeni, kun ajattelin sitä historian muuttumista, joka on tapahtunut itsenäistymisvaiheemme kohdalla niin meillä kuin Venäjällä. Holodkovski onnistui siitäkin omassa, myös suomeksi ilmestyneessä kirjassa tuomaan esille totuutta, joka oli vastoin ”marxilaisia” sapluunoita, joita siellä oli pidetty pyhinä.

     Suomessa bolševikkien suorittama itsenäisyytemme tunnustaminen on jo 1960-luvulta saakka osoitettu taktiseksi operaatioksi. Tuomo Polvisen jälkeen ei tulkintaa ole tarvinnut korjailla, eikkä Polvinen antanut periksi, kun Kekkonen bulvaaninsa kautta yritti sitä vastaan hyökätä.

     Nyt Venäjällä on kaivettu esiin aiemmin lähes vaietut ns. heimosodat ja selitetty ne suuriäänisesti Suomen hyökkäyssodiksi aina Karjalan kansannousua 1921-1922 myöten. Ystävällinen ja aina rauhanomainen Venäjä siis sai jo tuolloin ilkeältä naapuriltaan palkaksi vain puukonpistoja.

     Kun Neuvostoliitolla ja Venäjällä oli Suomeen hyvät suhteet, jätettiin ikävät asiat kaivelematta, kuten siellä on avoimesti todettu. Nyt sitten luodaan uusia tulkintoja kostoksi nykyisten suhteiden kireydestä.

      Onhan se historiankirjoitusta tämäkin ja selvää kyllä on, että tutkimuksen ulkopuoliset seikat ovat aina enemmän tai vähemmän vaikuttaneet siihen, miten menneisyyttä on haluttu katsoa.

     Muuan vääristymä oman maamme historiassa on ollut vuoden 1918 sodan kohdalla. Se pyrittiin tietyssä vaiheessa näkemään ennen muuta kotimaisena, sisäsyntyisenä vallankumouksena, jolle oli omat pätevät marxilaiset syynsä ja selityksensä ja jonka kanssa naapurilla ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä.

     Se Neuvosto-Venäjän ratkaiseva rooli tuon asian välttämättömänä ehtona, joka on aina ollut jokaisen nähtävissä, jäi silloin enemmän tai vähemmän varjoon tai ignoroitiin kokonaan. Suomen historiaahan tässä oltiin kirjoittamassa…

     Nyt viime aikoina tuokin asia on taas kaivettu esiin ja jo oli aikakin, voisi sanoa. Hieman kummalliselta ja hyvin merkitykselliseltä tuntuu, ettei tämän johdosta syntynyt oikeastaan mitään polemiikkia.

     Mitäpä sitä selviä faktoja vastaan tappelemaan. Niistä vaikenemiselle sen sijaan on aikoinaan ollut sitäkin enemmän syitä.

       Näin se historia muuttuu:

 

perjantai 26. tammikuuta 2018

Vallankumous levisi

 

Vallankumous levisi Suomeenkin

 

Lasse Lehtinen, Risto Volanen, 1918. Kuinka vallankumous levisi Suomeen. Otava 2018, 191 s.

 

     Harva meillä näyttää muistavan, mitä SKP:n julistuksessa Suomen kansalle 30.11.1939 sanottiin. Siinähän pohdiskeltiin muun muassa myös sitä, miksi vallanotto epäonnistui vuonna 1918.

       Syyksi todettiin, että neuvostovaltio oli silloin vielä liian heikko estämään imperialistien sekaantumista Suomen asioihin.

      Nyt Neuvostoliitto sen sijaan oli maailman voimakkain valtio ja pystyisi estämään moiset asiat. Se olisi vilpittömän ystävällinen ja herkästi suomalaisten kansalliset tarpeet huomioon ottava liittolainen, selittivät taannoisesta NKVD:n verilöylystä hengissä selvinneet SKP:n johtohenkilöt veitsi yhä kurkulla, noin kuvaannollisesti

     Voitto olisi siis varma, oli jokaisen järjissään olevan pakko päätellä. Vastaavanlaisen pakottavan argumentin voimasuhteista ja tulevaisuuden näkymistä esitti sitten myös Ryti puolentoista vuoden kuluttua. Voimahan se on, joka jyllää, ne divisioonat.

     Kun olen venäläisten kollegojen kanssa ollut valmistelemassa yhteistä esitystä Suomen ja Venäjän välisten sotien historiankirjoituksen kehityksestä molemmin puolin rajaa (taisi jäädä ilmestymättä, huomautus v. 2026), olen joutunut hämmästymään sitä seikkaa, että Venäjän vaikutus Suomen kansalaissodan syttymiseen, jota täytyy pitää sen välttämättömänä edellytyksenä, on jo kymmenien vuosien ajan jäänyt meillä aivan vaille huomiota.

     Kun meillä on keskitytty omien raakuuksien sinänsä ymmärrettävään penkomiseen, on kokonaiskuvan annettu samaan aikaan hämärtyä.

     Kuitenkin meillä on vuosien mittaan ilmestynyt suuri määrä teoksia, joista tuon suuren kokonaiskuvan on voinut lukea, se nyt vain on jotenkin jätetty tekemättä.

      Ajattelen ennen muuta Anthony Uptonin erinomaista ja seikkaperäistä kirjaa, joka meillä lähes täydellisesti vaiettiin. Tekijä lienee sen johdosta masentunut ja syystäkin.

      Toki Tuomo Polvisen uranuurtavat teokset aikoinaan noteerattiin asianmukaisesti, mutta harvalla lienee ollut kylliksi harrastusta uppoutua noiden sinänsä erinomaisesti kirjoitettujen teosten seikkaperäisyyteen.

      Monesta voi olla yllättävää, että myös Viktor Holodkovskin yksityiskohtaiset teokset lisäävät paljon olennaista asioihin ja niistä voi lukea myös totuuden, vaikka aikanaan pakollinen kumartelu Leninille ja ideologialle toki hämääkin yksinkertaista politrukkia ja muutakin lukijaa.

     Näitä kirjoja Lehtinen ja Volanen eivät ole jostakin syystä merkinneet kirjallisuusluetteloonsa Polvista lukuun ottamatta. Sieltä puuttuvat myös Risto Alapuro, Turo Manninen ja Manfred Menger, mutta sen sijaan Irina Novikova on ilahduttavasti mukana.

     Ei nyt tässä kuitenkaan vaadita kohtuuttomia kirjalta, joka pyrkii pureutumaan nimenomaan yhteen asiaan, siihen, joka otsikossa mainitaan. Se kyllä onnistuu tehtävässään, vaikka joitakin asioita voi pitää kyseenalaisina.

     Sellainen on esimerkiksi väite, että mikäli Brest-Litovskissa olisi saatu aikaan rauha jo ensi kierroksella, ei Saksa olisi tehnyt interventiota Suomeen.

     Menger ja häneen viitaten Holodkovski ovat toista mieltä tästä asiasta. Mitä taas tulee Brest-Litovskin sopimuksen merkitykseen Venäjän Suomen punaisille antamalle avulle, on syytä noteerata myös Leninin sanat, joiden mukaan Saksan kanssa tehtyjä sopimuksia on rikottu jo kolmekymmentä-neljäkymmentä kertaa ja rikotaan edelleenkin. Bolševikit tekivät parhaansa sopimuksista piittaamatta, mutta kun sitä voimaa puuttui.

     Mutta eipä tartuta näihin. Kyllä kirjoittajat esittävät hyvin ja jäntevästi sen niin usein pimentoon jätetyn perusasian, että kumouksen aloittamisessa kyseessä oli pitkälti katurahvaan (mob, roskaväki) painostamana tehty äärimmäisen edesvastuuton päätös. Se oli päätös demokratian hylkäämisestä ja väkivaltaan turvautumisesta, jota itärajan takaa mahdollisuuksien mukaan vaadittiin ja tuettiin.

     Syksyn dramaattinen suurlakko liittyi jo olennaisesti Lokakuun kaappaukseen, kuten jo Eino Ketola on ansiokkaasti selvittänyt. Suomen bolševikit tarvittiin silloin Pietarissa ja vallankumous peruttiin.

     Mutta toki Pietarilla oli aseiden, yllytyksen, esimerkin ja viljan lisäksi lahjoittaa suomalaisille tovereille myös pari asiansa osaavaa bolševikkia, erityisesti jo Viaporin kapinan aikana täällä puuhannut Adolf Taimi sekä Rahjan veljekset.

     Kummallista kyllä kirjallisuusluettelossa ei ole enempää Kuusisen myöhempää tilitystä kuin Alkion päiväkirjaa, vaikka molempia on selvästi käytetty. Niistä olisi kyllä irronnut mehevää aikalaistekstiä hieman lisääkin.

     Tärkeästä elintarvikekysymyksestä olisi ollut Heikki Rantatuvan väitöskirjakin, mutta toki asian polttavuus näyttää muutenkin selvinneen. Se oli todella tärkeä ja USA:lla oli tässä asiassa meidän kannaltamme ikävä rooli.

     On sanottu, että yli yhdeksänkymmentä prosenttia historioitsijan tarvitsemasta aineistosta löytyy New York Timesistä. Suomen historiaa tämä ei toki koske, mutta runsasta lehdistön käyttöä voi mielestäni pitää kirjan ansiona. Nythän se onkin aika vaivatonta.

     Aseeseen tarttuminen oman kansan toista puoliskoa vastaan, kansalaissota, on hirmuinen asia. Suurempaa törkeyttä on vaikea kuvitella ja luulen, että asian kauhistuttavuus aikalaisille jää jälkipolvilta helposti ymmärtämättä.

     Nimenomaan 1960-luvulla meilläkin syntyi vallankumousromantiikka. Silloin levisi tännekin usko maailmahistorian etenemiseen dialektisin hyppäyksin. Vallankumous oli sitten se historian kohokohta ja kansan juhla…

     Sen syntyminen omista, kotoperäisistä syistä oli erityisen tärkeää teorian kannalta, vaikka jo vuoden 1918 venäläinen lehdistö piti selvänä, että ”tuli” oli levinnyt Suomeen Venäjältä. Selvähään se olikin.

     Kirjoittajien tähtäimessä on ollut erityisesti Väinö Linnan trilogia, jolla on ollut valtava merkitys vuoden 1918 kuvan synnylle. Kirja on omassa sarjassaan sekä hyvä että tärkeä, mutta historiallisena selityksenä kehno, kuten jo vanhasta Rasilan tutkimuksesta lähtien on tiedetty.

     Se avasi kyllä erittäin tärkeän näkökulman ”alhaalta” punaiselta puolelta ja antoi tutkimukselle uutta potkua, mutta eihän se tutkimuksia korvannut eikä korvaa.

     Meilläkin olisi syytä julkaista enemmän historian dokumentteja, vanha Soikkasen kirjakin on jo bibliofiilinen harvinaisuus.

     Venäjällä Jevgeni Balašov on julkaissut talvisodasta dokumenttikokoelman, joka olisi syytä kääntää suomeksikin. Vastaava kokoelma, jossa vuoden 1918 perusdokumentit olisivat mukana, on tarpeen sanelema. Muuten riittää netissä toinen toistaan hullumpia näkemyksiä tästäkin aiheesta.

     Lehtisen ja Volasen kirjassa on, tosin lyhennettynä, punaisen puolen vallankumousjulistus. Se oli juuri yhtä valheellinen kuin se julistus, jolla bolševikit aloittivat oman kaappauksensa. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan asia piti saada rahvaan silmissä näyttämään sekä puolustukselliselta että lailliselta (valtiopetosta vastaan) ja tulevien sukupolvien siunaus julistettiin asialle jo etukäteen.

     Siunausta ei sittemmin ole kuulunut eikä vähään aikaan enää kiroustakaan.

     Teot itse syyttävät tekijöitään sekä punaisella että valkoisella puolella. Eipä tässä enää totuuskomissioita eikä anteeksipyyntöjä kaivata, sillä sosialidemokraattien järkevän siiven toiminta on jo iät ja ajat ollut sitä tehokasta katumusta, jota tällaisessa tapauksessa tarvitaan. Noita järkeviä oli jo aikanaan, mutta he eivät onnistuneet yrityksissään.

   Onnittelut vain tarpeellisesta kirjasta!

 

Kurjuudesta toiseen

 

Isonvihan aattona

 

     Juuri ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan harrastettiin suuren Pohjan sodan historiaa kovasti myös Venäjällä. Venäjän kansainvälisten suhteiden korkeakoulussa (MGIMO) pidettiin Uudenkaupungin rauhasta symposiumi, johon pari suomalaistakin osallistui.

     Siihen aikaan löytyi Venäjälläkin vielä tilaa vakavalle, kriittiselle historiankäsitykselle, eikä esimerkiksi Pietari Suuren hahmo ollut suinkaan mikään koskematon patsas kaapin päällä, vaan myös hänen heikkoutensa ja jopa rikollinen puolensa voitiin tuoda esiin (ks.  Vihavainen: Haun anisimov tulokset).

     Saksassa on kansakunnan suurin rikos ihmisyyttä vastaan, eli juutalaisten massamurha määritelty ainutlaatuiseksi rikokseksi, jonka suhteuttaminen (Relativierung) mihinkään muuhun historian tapahtumaan merkitsee sen vähättelyä (Verharmlosung) ja aiheuttaa rikossyytteen.

     Venäjällä on kuulunut ääniä, joiden mukaan myös toisessa maailmansodassa suoritettu venälisten joukkomurha ansaitsisi samanlaisen tulkinnan. Suomessa muistan jonkun yksinäisen nettikirjoittelijan vaatineen isonvihan korottamista samanlaiseksi vertaamattomaksi rikokseksi ja yritykseksi tuhota koko Suomen kansa.

     Luulen ja uskonkin, ettei moinen saksalaismallinen ”holokaustitus” tule onnistumaan ainakaan Suomessa ja tuskin edes Venäjällä. Sielläkin näet on hyvin päteviä ja tunnollisia historian tutkijoita jotka eivät kuje valtiondemagogien talutusnuorassa.

    Vasta asioiden vertaaminen myös historiassa voi asettaa ne omalle paikalleen, joka eri osapuolilla on luonnostaan erilainen ja siksi kansainväliset tutkijoiden väliset tieteelliset keskustelut valtioiden historiallisista kiistakysymyksistä ovat aina tarpeellisia ja usein hyvin hyödyllisiä.

     Tässäkin melko tuoreessa blogissa haikaillaan vielä suomalais-venäläisen historiantutkijoiden symposiumin perään. Itse asiassa luulen, että sellaiselle kertyy nyt koko ajan yhä enemmän tarvetta, kun valtiollinen propagandakoneisto Venäjällä on jo pitemmän aikaa tuutannut täysin härskiä tarinaa Suomen historiasta.

     Kunhan savut hälvenevät, joudutaan Venäjälläkin taas kerran vakavasti etsimään totuutta sen kaiken roskan alta, joka menneisyyteen on viime vuosina projisioitu.

     Sitä samaahan meilläkin tietysti on pyrittävä koko ajan tekemään. Ei saa elää valheessa, sanoi jo Solženitsyn.

 

tiistai 31. elokuuta 2021

Itkun aika varmaan

Ajoist’ ankarin

 

Antti Kujala, Miekka ei laske leikkiä. Suomi suuressa Pohjan sodassa 1700-1714. SKS 2001, 367 s.

 

     No, jokainenhan muistaa, että Kaarlo Kramsun jyhkeä runo sijoittui Klaus Flemingin kauteen, jolloin talonpoikaisto myös joutui elättämään armeijaa eli ylläpitämään ns. linnaleiriä. Antti Kujalan teoksen otsikko sen sijaan tulee eräästä Kaarle XII:n lausahduksesta.

     Ankaraa oli elo myös Suuren Pohjan sodan aikana, sekä ennen venäläismiehitystä eli isovihaa että sen aikana. Aivan viime aikoinakin on, näitä aikoja muistellessa, taas puhuttu Suomen kansan kautta aikojen suurimmasta onnettomuudesta ja jopa kansanmurhasta.

      Yhteen syssyyn sattuivat sekä nälänhätä eli suuret kuolovuodet pari vuotta ennen sotaa, sodanaikaiset katovuodet ja etelän kaupunkeja vainonnut rutto.

     Kun tähän lisättiin tavattomasti kasvanut sotilasrasitus, joka vei nuoret miehet ja aiheutti työvoimapulan, sekä armeijoiden vaatimat kestitykset ja palvelut ja miehittäjän omavaltaisuudet, alkaa jo muodostua kuva varsinaisesta helvetistä, josta hengissä selviytyminen oli vähintäänkin pieni ihme, ehkäpä suurikin.

     Isonvihan aikana miehittäjä ei tyytynyt vain takavarikoimaan talonpoikien elintarvikkeita itselleen, vaan myös hävitti tulella ja miekalla alueita ja vei ihmisiä orjuuteen, josta harva palasi. Sodan lopulla vielä pakkovärvättiin pari tuhatta miestä Venäjän armeijaan.

     Kaikki nämä tekijät yhdessä riittävät luomaan kuvan äärimmäisestä kurjuudesta, joka oli sitä paitsi itsestään selvästi vihollisen aiheuttamaa. Tiettyinä aikoina tällaisella kuvalla on ollut paljon tilausta ja näyttää siltä, että se taas on saavuttamassa suosiota.

     Jo viime sotien jälkeen kyllä lievennettiin näkemyksiä ja suhteutettiin asioita. Ei Suuri Pohjan sota eikä Isoviha ollut mikään ainutlaatuinen suomalainen helvetti, jollaista ei muualla tunnettu. Miehitetyissä maissa tapahtui vastaavaa myös omien joukkojemme valtaamilla alueilla, orjakauppaa lukuun ottamatta.

      Poltetun maan taktiikkaa eivät suomalaiset sentään kovin laajasti omassa maassaan käyttäneet, vaikka sitäkin kyllä tapahtui. Venäläisten suorittama systemaattinen hävitys koski pääasiassa vain Pohjanmaalla sijaitsevaa kymmenen peninkulman eli noin sadan kilometrin levyistä vyöhykettä.

     Miehittäjän suurin intressi oli kyetä elättämään omat joukkonsa Suomessa, eikä siihen sopinut paikallisen väestön ja/tai sen talouden hävittäminen.

     Vanhan käsityksen mukaan maassamme vallitsi myös isonvihan aikana laiton tila virkamiesten ja papiston suurimman osan poistuttua maasta. Tämäkin jäi lyhyeksi ajanjaksoksi ja etenkin etelässä miehityshallinto toimi suhteellisen hyvin. Toki omavaltaista rosvousta ja väkivaltaa aina saattoi tapahtua, mutta siitä myös rangaistiin.

      Antti Kujalan kirja kertoo kuitenkin ajasta ennen Isoa vihaa. Periodi on hyvin perusteltu, sillä hänen tarkoituksensa on tutkia talonpoikaiston ja ruotsalaisen mahtivaltion suhteita. Valtio perustui itsevaltaan, mutta ei voinut tehdä mitä tahansa, sillä talonpoikaiston kanssa sitä sitoi sopimus, joka liittyi ennen muuta verotukseen ja muihin ulostekoihin eli sotaväen asettamiseen ruotulaitoksen puitteissa, kyyditykseen ja vastaavaan.

     Vastineeksi tästä valtion oli suojeltava talonpoikia ulkoista uhkaa vastaan. Sopimuksella oli kaksi osapuolta.

     Käytännössä osoittautui, ettei valtio lainkaan kyennyt osaansa hoitamaan. Suomesta pystyttiin asettamaan vain pieni armeija, jota sitäkään ei ollut mahdollista ylläpitää kuin muutaman kuukauden ajan vuodessa.

     Toki valtio vaati yhä uusia rekryyttejä, kaksinnus- ja kolmikasmiehiä. Kaiken kaikkiaan otettiin noin 50000 miestä, mikä noin 400 000:n väestöstä oli huikea määrä. Puolet tästä määrästä joutui lähtemään jo ensimmäisenä sotavuonna.

     Joka tapauksessa talonpoikien vastauksena heikkoon sotasuoritukseen Suomen alueella oli niskoittelu. Miehet piilottelivat armeijan värvääjiltä. Määrättyjen verojen maksaminen kyllä pyrittiin hoitamaan, ettei menetetty perintöoikeutta tilaan.

     Karkureita ja piilottelijoita ei yleensä uskallettu rangaista ankarimman mukaan, koska vallan legitimiteetistä oli tullut heiveröistä. Käytännössä alistuttiinkin venäläisille monilla seuduilla mukisematta. Sieltähän luvattiin rauhaa ja sopua ulostekojensa maksajille. Niskottelijoille sen sijaan oli luvassa tulta ja miekkaa.

     Suomi oli niin köyhä, ettei se kyennyt ylläpitämään edes omaa sotaväkeään, ainakaan laillisten verojen avulla. Lisää rahaa saatiinkin Tukholmasta ja venäläisellä miehityskaudella jouduttiin sen aikaisen, paljon suuremman armeijan muonitusta hoitamaan suurimmaksi osaksi Venäjältä käsin.

     Kujala tekee muutamia aika rohkeita yleistyksiä ja sanoo muun muassa, että venäläinen valta perustui alusta alkaen suurempaan legitimiteettiin kuin laillinen valta viime aikoinaan. Tämä on tietenkin paradoksi, mutta kuvannee asianmukaisesti tapahtunutta. Tutkija on lähteensä lukenut.

     Miten kurjaa elämä Suomessa sitten oli? Kujala toteaa, että hyvät satovuodet johtivat nopeasti talouden elpymiseen vuosina 1710-1713. Itse asiassa talonpojilla olisi ollut varoja, joita kruunu ei kyennyt ulosmittaamaan jäykän hallintosysteeminsä takia.

     Kujala ei kirjassaan tarkastele isonvihan kautta, mutta mainitsee sen kyllä romahduttaneen Suomen talouden. Isonvihan siviiliuhrien määrän hän joka tapauksessa arvioi ”vähäiseksi” eli noin 10 000 hengeksi: Isonvihan ihmismenetykset eivät olleet mitään siihen verrattuna, mitä virolaiset joutuivat 1700-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, erityisesti vuoden 1710 ruton johdosta kärsimään. Vain Suomen suuret kuolovuodet 1690-luvun lopussa olivat Viron vuoteen 1710 verrattavissa oleva väestökatastrofi.

     Kun muistamme, että maassamme oli vain suunnilleen tuo 400 000 henkeä, eli kymmenes osa siitä, mitä viime sotien aikana, voimme todeta, että satatuhatta siviiliuhria olisi kyllä muuttanut viime sotien tasetta aika lailla.

     Mutta kaikki on suhteellista. Suomalaiset pitävät helposti omaa kohtaloaan surkeana ja aikoja ankarina suhteuttamatta asioita muuhun maailmaan. Mikäli Suomi olisi sijainnut suursodan keskeisellä tappotantereella, niin vähintään tuo mainittu siviiliuhrien määrä olisi luultavasti toteutunut vielä 1900-luvullakin.

     Suuri Pohjan sota oli pitkästä aikaa Suomen kamaralla käyty sota, jota ihmiset eivät kyenneet suhteuttamaan muihin vastaaviin ja jonka hahmo siksi lienee paisunut vielä todellisuuttakin pirullisemmaksi.

     Isovihahan jää varsinaisesti Kujalalta käsittelemättä, vaikka hän onkin venäjän taitoinen ja viittaa muun muassa Moskovan Vanhojen asiakirjojen arkiston (RGADA) ja Pietarin Laivastoarkiston (RGAVMF) kokoelmiin.

     Kun nykyään taas näyttää olevan liikkeellä varsin raflaavia käsityksiä Isosta vihasta, olisi varmaankin aika tutkia se perin pohjin ja nimenomaan myös venäläisiä lähteitä käyttäen. Selvittämättömiä kysymyksiä ja toisistaan poikkeavia näkemyksiä riittää yllin kyllin.

     Tässä olisi varmaankin suomalais-venäläisen yhteisprojektin paikka. Ehkäpä Suomen Akatemiasta löytyisi ymmärrystä myös näin epämuodikkaalle aiheelle, vai pitäisikö näkökulmaksi ottaa vaikkapa ”Naisten rooli Suuren Pohjan sodan ratkaisutaisteluissa ruotsalaisessa ja venäläisessä diskurssissa”?

 

 

Kirjoittelua

 

Vastineita ja muita

 

     Kun lehdissä kirjoittelee, saa aina silloin tällöin reaktioita kirjoituksiinsa. Joskus kyseessä ovat ns. vastineet, joihin ovat oikeutettuja sellaiset, joiden tekemisiä tai sanomisia on kosketeltu.

     Sitten on sellaisia reaktioita, joiden tarkoituksena on vakavasti tuoda esille näkökulmia tai asioita, joita jossakin kirjoituksessa on laiminlyöty tai esitetty ykeispuolisesti ja siten edesauttaa asian parempaa ymmärtämistä.

     Näiden ohella on sitten sellaista kirjoittelua, joka jo lähtökohtaisesti kieltäytyy ottamasta huomioon sen kirjoituksen argumentteja, johon se on olevinaan vastaus ja sen sijaan julistaa omaa, vaihtoehtoista totuuttaan.

     Viimeksi mainituista sain havainto-opetusta pari vuotta sitten, kun puutuin hesarin kampanjaan, jossa nostettiin esille ”nettietsivien” kaivamia Riikka Purran sarkastisia repliikkejä vuosien takaa ja pyrittiin luomaan mielikuvaa ihmishirviöstä, joka ilmaisi halunsa tappaa viattomia lapsia.

     Kirjoitukseen tuli ”vastaus”, jossa yksinkertaisesti kieltäydyttiin ymmärtämästä selvää tekstiä. Kun vielä vastasin siihen, tuli sama jankkaus lehteen vielä uudelleen.

     Kyse oli siis ilmeisesti tahallisesta tyhmäksi tekeytymisestä, johon oli turha kuvitella vaikutettavan asia-argumentein. Sellaiseen ”keskusteluun” lähteminen vain alensi niin kirjoittajan kuin lehden arvoa, ei antanut viisaalle mitään uutta ja tyhmät jätti yhtä tyhmiksi kuin ennenkin.

     Niinpä olenkin suhtautunut sangen epäluuloisesti sellaisiin ”kriittisiin” kommentteihin, jotka kieltäytyvät näkemästä niitä argumentteja, joita esitän. Kyse ei välttämättä useinkaan ole oikeasta tyhmyydestä.

      Tämän vuoden keväällä (4/2026) julkaisi ”Kanava” Jukka Kekkosen pitkän kommentin kolumniini, jossa olin käsitellyt korkeimman oikeuden tunnettua päätöstä Päivi Räsäsen tapauksessa ja sen sananvapaudelle merkitsemää uhkaa.

     Kirjoitin Kekkoselle jo vastineen, kunnes ymmärsin, että ”keskusteluun” ryhtyminen tässä tapauksessa merkitsisi vain samanlaista tason laskua kuin tuossa parin vuoden takaisessa tapauksessa.

     Kun vastine sentään tuli kirjoitettua, julkaisen sen tässä tämän blogin jälkeen.

     Nyt uusimmassa ”Kanavassa” 5/2026 täysinpalvellut suurlähettiläs Pasi Patokallio on hämmästynyt ja närkästynyt edellisessä lehden numerossa esittämästäni arviosta, jonka mukaan Suomen vuoden 2022 politiikka vaikuttaa jälkikäteen arvioiden vahvasti ylireagoinnilta, esimerkiksi ainutlaatuisen rajan sulkemisen suhteen.

     Tämähän on tietenkin subjektiivinen arvio ja on mahdollista Patokallion tapaan arvioida, että maamme poliittinen johto ratkaisi ongelmansa ainoalla oikealla tavalla liittyessään Natoon ja sulkiessaan itärajan. Se, että ehdotan rajan avaamista edes jossakin määrin, kuten muut maat tekevät, näyttää hänestä olevan huono idea.

     Patokallio kysyy, uskonko, että maamme turvallisuuspoliittinen asema oisi säilynyt ennallaan, mikäli Venäjä olisi onnistunut valtaamaan Ukrainan. Hänen mielestään Natoon liittyminen olisi silloin viivästynyt ties kuinka pitkäksi ajaksi ja sen myötä siis myös maamme tulevaisuuden turvaaminen.

      Tähän voi vain sanoa, että me emme tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisi tapahtunut toisin. Näyttää selvältä, ettei Venäjän johto uskonut lännen kykenevän pysäyttämään sen ”erikoisoperaatiota” eikä myöskään irtautumaan energiariippuvuudestaan Venäjään. Lännessä ei uskottu Venäjän voivan suuntautua itään.

     Nämä olivat virhearvioita, samoin kuin Venäjän johdon ilmeinen usko siihen, etteivät Suomi ja Ruotsi liity Natoon. Se tilanne, johon Venäjä on joutunut, on sille painajainen, mutta ei murskaava isku. Ukraina ja Venäjä maksavat seikkailupolitiikasta koko ajan kovaa hintaa ja on syytä uskoa, ettei niillä samanlaiseen sotaan ole mitään halua niin pian kuin ne pystyvät irtautumaan nykyisestä.

     Kuka voi epäillä sitä, että Venäjä olisi seuraavaksi hyökännyt jonnekin muualle, jos se olisi onnistunut Ukrainassa?

     No, ainakin minä voin, vaikka olenkin lukenut varsin mahtipontisia esityksiä, joiden tarkoitus on todistaa, että, Venäjä hyökkää aina kun voi.

      Kasakan naapurina pitää tosiaan panna tavarat kunnolla kiinni, ettei niitä viedä, mutta kyllähän kasakallakin on kykyä arvioida toimintansa todennäköisiä kustannuksia. Ukrainassa sen parta on nyt palanut pahasti ja tuo maaginen pakko laajentua on saanut ainakin rinnalleen pelon sen seurauksista.

     Mainitsen nyt tässä vain sen, että Neuvostoliitolla, toisin kuin nykyisellä Venäjällä, oli missionaan tuleminen koko maailman herraksi, eikö se ollut vain jonkin lunatic fringen piirissä syntynyt aivokummitus, vaan tieteelliseksi julistettu ”totuus”.

     Siihen aikaan oli diplomatialla runsaasti käyttöä ja Neuvostoliiton voimaa kunnioitettiin ja suorastaan kumarreltiin Washingtonissa asti. Moskovassakin ymmärrettiin, että yrittämällä liikaa voidaan menettää kaikki, esimerkiksi Pohjolan maiden sangen turvallinen naapuruus, ainakin Suomen suunnalla, mutta myös Skandinaviassa.

     Nyt Venäjää ei tunnusteta suurvallaksi, mutta silti se yllättäen käyttäytyy kuin suurvalta eikä sitä liioin kyetä lyömään, saati paloittelemaan, kuten vielä hiljattain spekuloitiin.

     Tälkaisessa tilanteesa olisi käyttöä tosiasioiden tunnustamiselle ja diplomatialle. Toimeen on tässä maailmassa tultava myös vastenmielisten ilmiöiden kanssa.

 

Ja tässä nyt se kirjoitettu vastine, jos se jotakuta kiinnostaa:

Räsäsen oikeusjutun konteksti

 

Kirjoitin Kanavassa 3/2026 kolumnin Päivi Räsäsen KKO:ssa saaman tuomion johdosta ja totesin sen aiheuttaneen hämmästystä oman maamme ulkopuolellakin.

Jukka Kekkonen (Kanava 4/2026) näyttää olevan asiaan tyytymätön ja pyrkii leimaamaan tuomioon kohdistuvan arvostelun ”oikeistopopulismiksi”, jonka ”retoriikka tähtää tiettyjen poliittisten tavoitteiden edistämiseen tavalla, jossa hylätään perinteiset demokraattisen keskustelun periaatteet, kuten totuuden tavoittelu, avoin ja rehellinen vuoropuhelu sekä tutkimuksellisesti pätevien kontekstien ja selitysten rakentaminen”.

Pidän ensinnäkin tärkeänä huomioida, että tuomio perustuu lakiin ”Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan”, se on siis tämä Kekkosen mainitsema RL 10. luku,11§.

”Vihapuhe” tuossa laissa tarkoittaa kiihottamista kansanryhmää vastaan eli siis pyrkimystä edistää väkivaltaa ja jopa joukkotuhontaa tavalla tai toisella ja juuri sen pykälän perusteella Räsäsen tuomio annettiin.

KKO ei kuitenkaan väittänyt Räsäsen julkaisussa olleen ”kiihottamista väkivaltaan tai siihen rinnastettavaa uhkauksenomaista vihan lietsomista”. ”Sen sijaan kirjoitukseen sisältyvissä lausumissa on muulla tavoin solvattu homoseksuaaleja ryhmänä seksuaalisen suuntautumisen perusteella”.

Tarkemmin ottaen ”solvaavina” pidettiin kohtia, joissa homoseksualismia nimitettiin ”poikkeavuudeksi” ja ”kehityshäiriöksi”. KKO:n tulkinnan mukaan tämä siis oli rikos, vaikka sen aiheuttamaa mahdollista mielensä pahoittamista ei pyritty mitenkään todentamaan eikä koko asiaa suhteuttamaan yleiseen poliittiseen kielenkäyttöön.

Normaalin länsimaisessa liberaalissa yhteiskunnassa kansanedustajan sananvapauden täytyy olla mahdollisimman suuri ja rikoksen poikkeuksellisen törkeä, jotta häntä voitaisiin puheenvuorojensa takia rangaista.

 Ei ole suinkaan outoa, että tämä tuomio on kansainvälinen sensaatio ja odotan mielenkiinnolla sitä, miten se vaikuttaa maamme kansainväliseen luokitukseen sananvapauden toteuttajana.

Tuomion mukaan oikeus nimenomaan ei havainnut kiihottamista väkivaltaan eikä edes pyrkimystä loukkaamiseen, mutta sen sijaan raskauttavaksi asiaksi tulkittiin nojaaminen THL:n vanhentuneena hylkäämään terminologiaan. Huomattakoon, ettei asian lukeminen ”normaalin” piiriin ole missään mielessä tieteellinen selitys.

On tuskin hyväksyttävää, että oikeusistuin yleensäkään antaa rikostuomioita tieteellisistä kannantoista, saati sellaisesta asiasta kuin homoseksualismin syntymekanismi, jota tiede ei voi väittää ratkaisseensa.

Yhtä outoa on, että sellaisia neutraaleja termejä, kuin ”kehityshäiriö” tai ”poikkeavuus” julistetaan ”solvaaviksi” ja tulkitaan kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan.

Suomalaisen oikeuslaitoksen kunniaksi on sanottava, että vain kolme yhdestätoista tuota juttua eri oikeusasteissa käsitelleestä juristista kannatti langettavaa tuomiota.

Tämä osaltaan auttaa asettamaan koko asian sen oikeaan kontekstiin. Onko pääteltävä, että nuo kaikki kahdeksan tuomiota vastustanutta juristia olivat mukana Kekkosen maalailemassa yleismaailmallisessa taistelussa sillä puolella, joka on valmis ”murtamaan demokraattisen oikeusvaltion perusperiaatteita”?

 Minun tulkintani mukaan he sen sijaan kannattivat lakikirjan liitteenä yhä olevia Olaus Petrin tuomarinohjeita oikeudesta ja kohtuudesta, joiden hylkääminen merkitsee myös koko lain tarkoituksen hylkäämistä.