Kiusaamisen alkulähteillä

 

Simputuksen opissa

 

Aina silloin tällöin saa kuulla, että Suomen armeijassa aikoinaan kukoistanut simoutuksen perinne, joka tosin nyttemmin on jo aikoja sitten hävinnyt, olisi saanut alkunsa nimenomaan Haminan kadettikoulusta, jossa vallitsi venäläinen henki. Siellä sitä todella esiintyi.

Tätä on syytä epäillä, kun mainittu oppilaitos lakkautettiin jo vuonna 1903 ja perustettiin sitten uudelleen Helsingissä vuonna 1919. Varmaankin osa opettajista oli aikoinaan palvellut vanhassa koulussa, mutta eiväthän he niitä simputtajia olleet, vaan sen sijaan vertaisryhmät, ”vanhat” kadetit.

Myöskään Venäjällä ei ainakaan Aleksandr Kuprinin todistuksen mukaan sipikutus ollut tapoana hänen omassa koulussaan, Moskovan 4. junkkarikoulussa.

 Hän kertoi, että saksalaiset (joita Venäjän upseeristossa oli erittäin paljon) olivat joskus yrittäneet tuoda sinnekin tätä tapaansa, mutta tulleet torjutuiksi. Hän esittää myös, että ns. koulun henki oli niin hyvä ja vahva, että opettajat varoivat sitä suotta loukkaamasta epäasiallisille määräyksillä.

Kouluissahan puhutaan pennalismista tai nykyään mopotuksesta ja siitä on ollut hyvin vaikea päästä eroon.Se tuntuu vain syntyvän aina uudestaan.  Jonkinlaista leikkiähän se parhaimmillaan on ja muodostaa kai usein eräänlaisen initiaatioriitin, joka saattaa olla kaikille asianomaisille jopa palkitseva.

Varsinainen simputus, sellaisena kuin olemme saaneet siitä lukea esimerkiksi Venäjän nykyisessä armeijassa (dedovštšina) on sen sijaan vakavampaa ja saattaa ilmetä vaarallisenakin pahoinpitelynä, joka ei ainakaan yhteishenkeä nosta.

Olipa miten tahansa. Hyvin kiinnostavan tarinan omista kokemuksistaan Saksan armeijasta esitti heti tuoreeltaan vuonna 1918 Jalmari Kara, jonka kynästä sittemmin syntyi mm. sellainen aikakautensa suosittuun genreen kuuluva kirja kuin Suur-Isänmaa, jossa Suomen armeija ihmeaseen avulla voittaa kaikki muut (ks. Suur-isänmaa: Romaani menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta by Kara | Project Gutenberg ).

Tuollaisia kirjoja muuten ilmestyi maailmansotien välillä tuhkatiheää, muun muassa Venäjällä. Tuon tieteisromaanin ohella Kara kirjoitti romaanin mm. nuoren Sylvi-tytön kokemuksista (ks. Vihavainen: Haun jalmari kara tulokset ).

Kiinnostavinta mielestäni joka tapauksessa on se, mitä hän muistelmissaan  kertoo aikalaistodistajana jääkärikoulutuksesta ja elämästä. Niille, jotka ovat lukeneet Matti Lackmanin tutkimuksia, siinä ei ole juuri uutta, mutta joka tapauksessa pidän muistelmakirjaa erittäin todistusvoimaisena ja myös rohkeana tilityksenä omana aikanaan.

Yhden kirjan perusteella ei koko menneisyyttä voi hallita, mutta simputus nimenomaan saksalaisena ilmiönä nousee siinä vahvasti esille. Siirtyikö se sitten Lockstedtin kentältä ja kasarmeista Suomeen on toinen kysymys. Taitaa olla syytä epäillä, että näin tapahtui.

 

 

orstai 2. marraskuuta 2017

Korutonta kertomaa

 

Korutonta kertomaa

 

Jalmari Kara, Jääkärin muistelmia. Kirja 1918. 348 s.

 

Se, joka on lukenut Matti Lackmanin kirjoja jääkäriliikkeestä, ei liikoja kuvittele asian ylevästä ja romanttisesta puolesta.

Olihan niitä idealisteja ja jaloja sieluja mukana, mutta hyvin monet saatiin sinne muilla keinoin. Osalle, etenkin merimiehille, kyseessä oli vaihtoehto Saksan vankiloille, osa lähti seikkailemaan tai rötöksiä karkuun ja moni, kovin moni suorastaan huijattiin mukaan.

Tämä vaikutelma tulee Jalmari Karan tuoreeltaan kirjoitetusta muistelmakirjasta, jossa ei vielä lainkaan ollut sitä kultausta, jonka jääkäriliike sitten myöhemmin sai, kun nuori Suomi tarvitsi sankarinsa.

Lähtiessään jääkärit saivat yhteiskunnan vastuunalaisilta voimilta peräänsä kirouksen ja syytöksen veneen keikuttamisesta: koko Suomi joutuisi vielä kalliisti maksamaan muutamien hurjapäiden maanpetoksesta, siitähän oli juridisesti kysymys.

Parempi ja uskottavampi vaihtoehto olisi ollut niin sanotut Mannerheimin jääkärit eli liittyminen vapaaehtoisena Venäjän armeijaan. Niitähän oli satoja, kuten tiedetään.

Jääkäriksi lähtenyt ansaitsi sen sijaan lain mukaan maanpetoksesta hirttotuomion (vrt. Vihavainen: Haun hirttämätön tulokset ). Oli vain hyvää tuuria, että vain kaksi liikkeeseen osallistunutta ehdittiin hirttää.

1920-luvun alkuvuosina jääkäreillä oli myös aika hurja maine. Lehdissä kerrottiin alinomaa juovuspäissä tehdyistä miestapoista, joissa jääkärit olivat mukana. Uusi Suomi kuuluttikin tuolle joukolle toverikuria, jonkinlaista kollektiivista vastuuta, koska jääkärien nimen pilasivat muutamat lurjukset. Itse asiassa kyseinen lehti ei koskaan ollutkaan jääkärimielinen.

Joka tapauksessa, rämä kirja on jääkärin kirjoittama ja päivätty kesäkuussa 1918, siis aikana, jolloin saksalaisten valta maassa oli korkeimmillaan. Kirjoittaja kyllä esittää saaneensa tekstin jääkäritoveriltaan, mutta kyseessä on aivan ilmeisesti vanha konsti, joka auttoi panemaan paperille myös arkaluontoista materiaalia, jota ei omissa nimissään olisi kehdannut julkaista.

Joka tapauksessa kirjan kuvaukset Lockstedtin leiristä ja Misse-joen sodasta ovat karmeaa luettavaa. Preussilainen äksiisi oli suomalaiselle niin käsittämättömän typerää ja epäoikeudenmukaista, että se ei voinut olla herättämättä vastarintaa, josta tietenkin saatiin sitten kärsiä.

Kollektiivinen kurinpito heijastui sitten miehistön keskuudessa remmiapelleihin. Se onneton, jonka takia koko porukka oli saanut kärsiä, sai nyt maistaa sakinhivutusta. Sieltä se perinne tuli myös Suomen armeijaan ja vaikka se nykyään on jo hävinnyt, muisteli isävainaa sen vielä sodan ajan koulutuskeskuksissa olleen voimissaan.

Toki ihmisten rääkkääminen yli voimiensa antoi tavallaan myös haasteita, joiden voittaminen ehkä toi itsetuntoa. Joka tapauksessa tähän touhuun liittyi selvästi sadistisia ja epäreiluja piirteitä, jotka saivat suomalaiset takajaloilleen. Kirjoittaja arvelikin, että Saksan armeijassa mies tahallaan kiusattiin niin loppuun saakka, että hän suorastaan iloitsi päästessään rintamalle.

Suomalaisten ja saksalaisten välillä olikin koko ajan jännitettä. Herrakansan edustajat epäilivät suomalaisten lahjoja ja kykyjä, mutta saivat tosipaikan tullen huomata jäävänsä kakkosiksi. Saksalaiset olivat myös kovia varastamaan ja hämmästelivät suomalaisten rehellisyyttä. Mutta itsepäisiä suomalaiset olivat. Kapinallisten hengen nujertaminen osoittautui preussilaisilla keinoilla toivottomaksi.

Varkaita ja huijareita löytyi kaikkialta. Talousaliupseerit varastivat suomalaisten ruokaa Misse-joella ja se krooninen nälkiintyminen, joka koko ajan vallitsi, alkoi muuttua akuutiksi. Epärehellisiä olivat myös ne värvärit, jotka oleilivat Ruotsissa ja houkuttelivat miehiä Saksaan kertomatta, mistä oikein oli kysymys. Taisivat he rahojakin pimittää.

Näitä syytöksiä petollisesta värväyksestä sitten alkoi yhä enemmän sinkoilla miehistön keskuudesta ja tilanne muuttui jo uhkaavaksikin. Kirjoittaja ei suinkaan torju noita syytöksiä, vaan näyttää ymmärtävän täysin niiden oikeutuksen. Uskon puutehan se silloin vaivasi, mutta lopulta kohtalo loi tilanteen, jossa kaikki näytti taas selvältä. Vähän liiankin selvältä.

Suurin osa saksalaisista esimiehistä oli epämiellyttäviä rähisijöitä ja jo ensimmäiset kosketukset preussilaiseen äksiisiin olivat tyrmääviä: ”Miksi näin raaka ärjyntä? Ymmärsihän sitä vähemmälläkin. Miksi alituisesti vihainen ja karkea äänensävy?”

Sotilaan alistaminen oli itsetarkoitus ja siihen kuului myös, ettei mistään asiallisuudesta saati oikeudenmukaisuudesta ollut tietoakaan. ”Nahkapojat” olivat elukoita, eikä jääkärin kohdalla asia ollut paljoakaan paremmin. Mutta sitä samaahan maailman armeijoissa oli muuallakin, niin Ranskan muukalaislegioonassa kuin myös Venäjällä.

Sadomasokistinen oireyhtymä, jollaisesta preussilainen henki freudilaisen tulkinnan mukaan kärsi, ei lainkaan viehättänyt kirjoittajaa. Sen sijaan hänen teksteistään pilkahtaa useinkin tietty humanistinen pohjavire. Linjojen takana partiossa ollessaan hän kuulee venäläistä haikeaa laulua. Miten oli edes mahdollista, että tällaisena kauniina yönä ihmiset hiipivät ja vaanivat tappaakseen toisiaan?

Kaiken kaikkiaan kirjoittajan antama todistus saksalaisesta sotilaselämästä kuvasi sen suomalaiselle luonteelle ja maailmankatsomukselle niin vastenmieliseksi ja kouluttajat sellaisiksi elukoiksi että aseveljet, jotka sitä mahdollisesti lukivat tai joille sitä ystävällisesti käännettiin vuonna 1918 lienevät kuunnelleet korvat punaisina.

Veikko Antero Koskenniemi runoili Versailles’n rauhan jälkeen, Saksan armeijasta, että sen kunniakkaan asetakin alla/ viel’ ihmiskunnan suurin sydän lyö. Kara tiesi toki paremmin.

Mutta kyllähän siinä romantiikka käy vähiin, kun äkseerataan väkeä totaaliseen sotaan nälkärajalla eläen. Rudyard Kiplingin runo Tommy Atkinsista sisältänee universaalisesti päteviä aineksia:

We aren't no thin red 'eroes, nor we aren't no blackguards too,

But single men in barricks, most remarkable like you;

An' if sometimes our conduck isn't all your fancy paints,

Why, single men in barricks don't grow into plaster saints;

 

Naiset olivat jääkäriliikkeen piirissä aliedustettuina, mikä mahdollisesti johtui heihin kohdistetusta rakenteellisesta väkivallasta, en tiedä. Joka tapauksessa pataljoonan miesoletetuilla yleensä oli flamma kotimaassa, ainakin itse kukin oli tullut jotakuta ajatelleeksi.

Tämän kirjan sankarillakin sellainen oli, mutta palatessaan kotimaahan pommarimatkalle hän löysikin kuumia kirjeitä lähetelleen morsiamensa venäläisten upseerien pöydästä…

Kovastihan venäläiset, saksalaiset ja jopa kiinalaiset olivat viime aikoina naissukupuolta kiehtoneet, kertoo kirjoittaja, mutta toteaa, että olihan niitä nyt sentään myös kunnon naisia, vaikka kuinka.

Katkeruutta miehessä joka tapauksessa oli ja ilmeistä on, että veljessodan kokemukset raaistivat entisestään kirjoittajaa, joka alun perin ja pohjimmiltaan tuntuu olleen herkkä sielu.

Mikäli kirjoittajaa ja julkaisijaa pidetään samana henkilönä, mikä mielestäni on aivan ilmeistä, kannattaa sitäkin enemmän ihmetellä, että hän kansalaissodan aikana ”kunnostautui” aivan erityisesti punaisten teloittajana muun muassa Kouvolassa.

Hän oli esiintynyt kirjailijana jo ennen maailmansotaa ja sen jälkeen hän julkaisi muutamia yltiöisänmaallisuudessaan sangen muistettavia kirjoja nimimerkillä Kapteeni Teräs. Hän kirjoitti myös nimimerkillä Eero Kaski.

Jostakin syystä pidän kirjoittajan henkilökuvaa varsin kiinnostavana. Aion oitis lukea hänen romaaninsa Nuoren Sylvi-tytön koettelemukset (1927) jahka saan sen käsiini.

 

Militarismin taipaleelta

 

Armeijassa Venäjällä

 

Kun nyt tuli Kuprinista puhe, kannattaa muistaa, ettei hän ollut mikään yksiniitinen tendenssikirjailija, joka olisi keskittynyt vain aiheensa mustaamiseen. Sellaisethan harvoin ovatkaan kenenkään mielestä kiinnostavia.

Romaanissaan Junkkerit, joka ilmeisesti on omaelämäkerrallinen, Kuprin kiinnostavasti puhuu myös siitä, miten sotilaat ja upseerioppilaat nähtiin tuon ajan Venäjällä.

Venäjän intelligentsijahan oli kuuluisa leppymättömästä vihastaan koko vanhaa yhteiskuntaa kohtaan. Kuten Sergei Netšajevin ja Nikolai Bakuninin pamfetissa Nuori Venäjä, se useinkin leimattiin suorastaan saastaiseksi (poganyi). Sen aseelliset palvelijat olivat sitten vastaavasti ala-arvoista ainesta. Näin Kuprin:

Venäjän intelligentsija joka tapauksessa vihasi kaikkia Venäjän etuoikeutettuja luokkia ja esitti halveksuntansa avoimesti. Kuprin kuvaa, miten joskus opiskelijakapinan aikaan muuan kalpea ja rähjäinen ylioppilas huusi aidan raosta ohi käveleville junkkereille: Siat! Orjat! Ammattitappajat, tykinruoat! Vapauden riistäjät! Hävetkää! (ks. Vihavainen: Haun junkkerit tulokset).

Omissa piireissä oltiin toki sitäkin itsekylläisempiä ja etenkin kaartinrykmentit komeine univormuineen, perinteineen ja rituaaleineen nauttivat ylemmissä kansanluokissa suurta arvostusta. Paradoksaalisesti ne olivat sitten kärkijoukossa, kun koko tsaristinen Venäjä romahti (vrt.  Vihavainen: Haun hetken sankari tulokset ).

Venäjällä palveli tunnetusti myös jopa nelisen tuhatta suomalaista upseereina. Niistä kertoo seikkaperäisesti Mirko Harjulan vasta ilmestynyt väitöskirja, johon on vielä syytä palata. Mannerheim kuittaa muistelmissaan oman pitkän Venäjän-aikansa varsin lyhyesti, mutta kirjoittihan sieltä moni muukin muistelmansa. Esimerkiksi Väinö Haapanen:

 

 

torstai 30. tammikuuta 2020

Maanmiehemme

 

Yksi monista

 

Väinö Haapanen, Upseerielämää. Muistikuvia suomalaisen armeijaupseerin palvelusjalta Venäjältä. Otava 1928, 271 s.

 

Väinö Haapanen oli yksi niistä yli neljästätuhannesta suomalaisesta, jotka palvelivat upseereina Venäjän armeijassa. Ja niitä kenraalin- tai amiraalin arvoihin lopulta (yleensä eläkkeelle siirtyessään) päätyneitähän oli nuo nelisensataa. Mirko Harjulan mainio teos Ryssänupseerit kertoo asiat tarkemmin, mutta se ei nyt ole käytettävissäni.

Suhtautuminen tähän joukkoon oli kotimaassa vähän kahtalaista. Ruotsinkielisessä yläluokassa nämä våra landsmän olivat enimmäkseen omia poikia, joiden menestystä ihasteltiin. Suomenkielisenä Haapanen kuului tämän joukon pieneen vähemmistöön.

Jokseenkin samoista yhteiskunnallisista piireistä sitten 1900-luvun alussa levitettiin meillä kuitenkin myös aivan erityisen aktiivisesti ryssävihaa. Tilanne oli jokseenkin paradoksaalinen.

Mannerheimin perhe sopii esimerkiksi: Carl Gustaf meni Venäjälle palvelukseen ja pääsi jopa keisarin seurueeseen. Vanhempi veli, kreivi Carl Mannerheim sen sijaan oli perustuslaillinen vastarintamies ja karkotettiin maasta.

Suomen itsenäistyttyä ns. ryssäviha sai maassa paljon suosiota ja sitä käytettiin ahkerasti hyväksi, kun ns. ryssänupseerit savustettiin armeijasta, aliupseerikoulutuksen saaneiden jääkärien ottaessa heidän paikkansa.

Venäjällä palvelleet ehtivät kuitenkin suorittaa maallemme merkittäviä palveluksia vuonna 1918 ja pian sen jälkeen, jolloin tarvittiin kokeneita upseereita. Heidän mainettaan oli kuitenkin aktiivisesti mustattu.

Haapanen kirjoittaa kirjansa alkusanoissa, että hänen rehellinen kuvauksensa saattaa olla jonkin verran kiintoisaa ainakin niille, jotka eivät muodosta mielipiteitään summamutikassa, vaan vieläkin uskovat yhdessä minun kanssani, että useimmat niistä nuorista miehistä, jotka silloin ja sitä tietä astuivat keisarikunnan palvelukseen, pyrkivät tätä tietä, joka vastasi heidän luontaisia taipumuksiaan, saavuttamaan sellaisen aseman, missä voisivat hyödyttää isänmaataan.

No, kirjoittajan motiiveista ja niiden arvojärjestyksestä en voi sen enempää tietää, mutta jostakin syystä kirjoittaja oli kertomansa mukaan aina tuntenut vetoa sotilaselämään. Upseerin virkoja oli tarjolla Venäjällä ja ylioppilastutkinnon jälkeen kirjoittaja suuntasikin sinne.

Uranvalinta ei ainakaan tässä tapauksessa merkinnyt sitä, että mies olisi ollut luonteeltaan sadisti tai himomurhaaja. Siitä monet tämän kirjan kärsiville myötätuntoa ilmaisevat tekstikohdat saavat vakuuttuneeksi. Etenkin eläinten kärsimystä hän piti sietämättömänä, kuten niin moni muukin. Ainahan niillä ihmisillä sen sijaan jotakin syntiäkin oli tilillään…

Arkielämää armeijassa kuvataan aika samaan tapaan kuin kaunokirjallisuudessa. Itse asiassa kirjoittaja toteaakin, että Kuprinin Kaksintaistelu antaa tästä miljööstä hyvä ja aidon kuvan. Olihan senkin kirjoittaja upseeri.

Kuprin kuitenkin nousi aikanaan esille monen mielestä juuri armeijan häpäisijänä, vähän kuten Haanpää aikoinaan meillä.

 Ilmeisesti siinä miljöössä olikin paljon moitittavaa. Väkivaltaa alaisia kohtaan ei olisi saanut käyttää, mutta sellaiseen ei suinkaan aina puututtu. Itse upseerit taas usein laiminlöivät velvollisuutensa opiskella itse sotataitoa ja keskittyivät sen sijaan viinaan, naisiin ja pelaamiseen.

Japanin sota herätti huomaamaan, että jotakin oli vialla. Haapasen kokemukset siitä olivat varsin samanlaisia kuin monen muunkin. Hän kuvaa kiintoisasti paikallista miljöötä ja sen ihmisiä, mutta myös sitä kapinamielialaa, joka vallitsi niiden sodan jälkeen rintamalta pois kuljetettavien joukossa, jota hän joutui valvomaan.

Kertojaa vaivasi se outo sovinistinen asenne, jota etenkin papiston piirissä esiintyi japanilaisia vastaan. Joku teksti oli ilmeisesti itsensä pyhän Johannes Kronstadtilaisen laatima. Myös juutalaiset, joilla oli omat vainoojansa, sai hänestä ymmärtäjänsä.

Kirjoittaja, joka koki sodan olevan vain poliittinen toimi, johon ryhdyttiin, kun diplomatia ei riittänyt, paheksui moista demagogiaa, jota hänen mielestään voi verrata vain mustasotnialaisten ja nykyajan kommunistien puheisiin.

Joukko-osastoihin mahtui tietenkin väkeä laidasta laitaan. Ikävien tapausten yläpuolelle nousevat lämpimät ystävyyssuhteet, jollainen syntyi myös sotilaspalvelijan eli tenssikan (Denštšik) kanssa, tuon ajan suuresta säätyerosta huolimatta.

Myös korruptiota esiintyi ja siitähän Venäjän armeija on aina ollut kuuluisa, jos ovat olleet muutkin armeijat. Merkittävintä se tietenkin oli suurten hankkijoiden taholla, mutta pieni natsaiju saattoi usein auttaa pyöriä pyörimään myös ihan tavallisen kirjurin kanssa asioitaessa -ja sillä saattoi olla yksilölle hyvinkin suuri merkitys.

Venäläiset olivat tämän kirjan kuvauksissa hyvin sympaattista kansaa, joka mielellään ja usein kallisteli myös miestä väkevämpää. Silloin ei kuitenkaan syntynyt tappeluita, vaan humalainen venäläinen innostui sen sijaan suutelemaan ja halaamaan ihmisveljiään.

Suomalaisten ihmetyksen aiheena oli tuohon aikaan aina venäläinen pääsiäinen. Armeijassa se tarkoitti, että komppanianpäällikkö antoi kolminkertaisen pääsiäissuudelman kaikille miehilleen ja vielä myös kaikille upseereille. Siitäpä kertyi sitten useita satoja suukkoja yhteen syssyyn…

Haapanen haki, muiden ihmetykseksi, vielä palveluspaikkaa Kaukasukselta ja pääsikin sinne. Tuo ihmeellinen maa näyttää tehneen suuren vaikutuksen sekä luontonsa että ihmistensä puolesta. Paikallinen vieraanvaraisuuskin tuli tutuksi. Silti varsinaisella Venäjällä oli helpompaa.

Sivumennen sanoen, myös Moskovassa Haapasella oli suomalainen tuttavaperhe. Sen pää oli muuan Kijander, joka toimi siellä pankinjohtajana.

Ensimmäiseen maailmansotaan Haapanen lähti alikapteenina (štabs-kapitan) ja sai ennen pitkää komppanianpäällikön aseman. Upseeristo oli kansallisesti kirjavaa. Haapasen pataljoonan neljästä komppaniastakin vain yhden päälliköllä oli -ov -loppuinen sukunimi.

Kertoja haavoittui sodassa kaksi kertaa ja toisella kerralla menetti jalkansa. Sen jälkeen hän pääsi esikuntahommiin, joissa elintaso nousi valtavasti ja lopulta Suomeen, sotasensuuriin.

Ainakin hän säästyi näkemästä vuoden 1917 sekasortoa, joka oli useimmille upseereille kauhistus ja monelle lisäksi vielä hengenvaarallinen ja kohtalokaskin aika.

Haapaselle kävi siis kuten Goethen runossa eräälle sotilaan uralle antautuneelle:

Ich setzt' meine Sach' auf Kampf und Krieg, juchhe!

Und uns gelang so mancher Sieg, juchhe!

Wir zogen in Feindes Land hinein,

Dem Freunde sollt's nicht viel besser sein,

Und ich verlor ein Bein.

V.A.K. suomensi sitä jokseenkin näin:

 ”Panin arpani sotaan ja taisteluun, huhhei,

Näin ystävän kaatuvan viereltäin, minä jalkapuoleksi jäin”.

 

Ikävä asiahan se sota on, ihan perusluonteeltaan, mutta saattavat sitäkin joutua ihan kelpo miehet tekemään. Sellaisena Haapanenkin näyttäytyy ainakin omien muistelmiensa valossa.

On erikoista ajatella, että joskus yli sata vuotta sitten sotaa pidettiin yleisesti sivistyneen ihmisen arvolle sopimattomana muinaisjäänteenä ja suuret pasifistit olivat kunniassa samaan aikaan, kun Haagiin rakennettiin rauhanpalatsi ja neuvoteltiin sopimuksista sodan estämiseksi.

Nyt ovat sotaiset vaistot sitten taas heränneet jopa ihmissuvun naaraspuolisissakin jäsenissä ja niitä tunnutaan suorastaan ihailtavan ja palvottavan kuin suuriakin hyveitä. Selkeämpää todistetta barbarian paluusta ei tarvitse etsiä.

 

Muuan hirmuisuus

 

Omapäinen ukko

 

Kauko Rumpunen (toim.), ”Olen tullut jo kovin kiukkuiseksi”. J.K. Paasikiven päiväkirjoja 1914-1934. Kansallisarkiston ystävät-Riksarkivets vänner ry, 2000, 339 s.

 

Tässä on muuan helmi kirjojen joukossa, joka nähtävästi jäädä uhkasi suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Sitä on painettu vain 325 numeroitua kappaletta. Kauko Rumpunen oli opetellut lukemaan Paasikiven omaperäistä pikakirjoitusta ja käänsi tekstin normaalisuomeksi.

En kyllä tiedä, oliko jo alun perin tarkoitus julkaista tekstit netissä, mahdollistahan se jo tuohon aikaan oli. Nyt sekä tämä, että sitä seuraava, talvisotaan saakka ulottuva nide joka tapauksessa ovat jokaisen saatavilla, matkaa tähän aarrekammioon on vain hiirenklikkauksen verran, käyttääkseni tätä modernia mittayksikköä (“Olen tullut jo kovin kiukkuiseksi” J.K.Paasikiven päiväkirjoja 1914–1934 | J.K Paasikivi ).

Tätäkään nidettä ei oikein kannattaisi kuitata yhdellä blogilla. Niin monipuolista tietoa se antaa omasta ajastaa erään hyvin intelligentin ja originellin herran silmin katsottuna. Sitä paitsi Paasikivi pysähtyy yhä uudelleen reflektoimaan niitä menneitä, maamme historian kannalta kohtalokkaita tapahtumia, joihin hän itse otti osaa ja osoittaa suurta älyllistä avoimuutta pohdinnoissaan.

Tekijän persoonallinen ote on kirjan suurimpia viehätyksiä. Koleerinen temperamentti huokuu yhä uudelleen huudahduksista, joiden mukaan suomalaiset ovat kelvoton, mitätön ja alhainen kansa ja sen kulttuurikin surkealla tasolla keskinäisestä kehumisesta huolimatta tai sen vuoksi. Joskus on erään tunnetun poliitikon epiteetiksi kirjoitettu ”pölkkypää”, mikä on sen jälkeen yliviivattu.

Minusta juuri tässä ilmenee kirjoittajan persoonan merkittävyys. Hän ei jää juoksuhautoihin ajamaan jotakin kerran omaksuttua ohjelmaa, jonka mukaan sitten arvostelisi eläviä ja kuolleita. Hänellä on selvästikin kykyä suhtautua koko ajan maailmaan kriittisen avoimesti ja ajatella asioita taas uudelleen, heti affektin vallasta toivuttuaan.

Historian tapahtumia Paasikivi ei siunaa oikein tehdyiksi vain sillä perusteella, että ne sattuivat onnistumaan. Hän kyllä uskoo edustamansa vanhasuomalaisuuden olleen oikea linja ja perustuslaillisuuden taas olleen lapsellista politiikkaa, jolla ei ollut mitään ansioita maamme itsenäistymisessä.

Liioitteluahan tässäkin meidän silmissämme mahtanee olla, mutta Paasikiveä näyttää harmittaneen perustuslaillisten kritiikitön itsekylläisyys.

Laillisuuden palauttamisesta oli Suomessa tullut jo maan tapa, tuumi hän Lapuan liikkeen jälkeisessä tilanteessa. Samaanhan olikin pyritty jo 1899, 1905, 1917 ja 1918. Toki vanha laillisuustaistelun ikoni Svinhufvud oli hänen läheisimpiä ystäviään, vaikka poliittiset näkemykset olivat enimmäkseen olleet erilaiset.

Suomalaisen politiikan surkeus oli aikalaistodistajan mukaan siinä, että osapuolet näkivät vastustajissaan pelkän vihollisen. Kun hallituksia vaihdettiin, vaihdettiin saman tien kaikki ministerit ja sisäinen taistelu oli saattanut kiristyä aivan suhteettomalle tasolle, kuten erityisesti ensimmäisen sortokauden aikana.

Mutta entäpä, jos kaikki olisivat olleet perustuslaillisia ja kaikki virat olisivat menneet venäläistäjille? Miten silloin olisi voitu toipua bobrikovilaisuudesta? Vanhasuomalaiset olivat sentään patriootteja, heidän erityisyytensä oli realismissa.

Monarkia olisi Paasikiven mielestä joka tapauksessa parhaiten sopinut Suomelle, kuten Saksallekin, eikä se suinkaan olisi merkinnyt kansanvaltaisen järjestelmän hylkäämistä, mutta olisi voinut tuoda siihen jatkuvuutta ja ryhtiä sekä kansainvälisiä verkostoja.

Entäpä nykyinen tilanne? Mikä voisi taata sen, ettei Venäjä ota takaisin menettämäänsä? Mannerheim kävi varoittelemassa puolustuslaitoksen surkeasta kunnosta, mutta näytti uskovan, että kyllin hyvin hoidettuna sillä voisi olla suuri merkitys.

Ulkomaista taas Puolan ja reunavaltioiden liitosta olisi pelkkää vahinkoa eivätkä Ranska ja Englanti olleet lainkaan kiinnostuneita Suomesta tai Baltiasta. Ajatus Suomesta Englannin dominiona, joka tuli pari kertaa Paasikiven mieleen, ei tainnut sekään kiinnostaa englantilaisia.

Kansainliitto oli heikko ja sitähän oli vielä Saksakin, joka vuonna 1918 oli ollut ainoa toivo, mutta myös poliittinen vaara, joka loppujen lopuksi onnistuttiin hoitamaan. Vaarana ei niinkään ollut Saksan herruus Suomessa kuin sen poliittinen arvaamattomuus, joka olisi voinut tehdä Suomesta suursodan osapuolen tai palauttaa sen Venäjälle.

Itse asiassa tilanne oli yhä sama kuin vuonna 1918. Oli mahdollista, ettei Venäjä tarvitse Suomea, ainakin jos asiaa järjellisesti ajateltiin, mutta järkihän ei ollutkaan noissa asioissa ratkaiseva. Jos venäläisten joka tapauksessa annettaisiin marssia paraatimarssia Suomeen, niin toki he sen myös tekisivät.

Paasikivi oli puheissa myös von der Golzin kanssa, joka ylisti Tarton rauhaa ja ihmetteli, mitä suomalaiset oikein tekisivät Itä-Karjalalla, josta tulisi vain iänikuinen riitakapula maiden välille.

Paasikivi puolestaan näkisi mielellään Itä-Karjalan osana Suomea, vaikka oli juuri se henkilö, jonka nimiin sen alueen ”menettäminen” Tarton rauhassa pantiin.

Itä-Karjalan liittämiselle oli sekä kansallisia perusteita, että kansainoikeudellisia perusteita, olivathan venäläiset luvanneetkin kaikille kansallisuuksille oikeuden järjestää olonsa haluamallaan tavalla. Lisäksi Paasikivi näki alueen metsien voivan lisätä merkittävästi Suomen asemaa maailman taloudessa. Puuhan oli maamme ainoa rikkaus.

Ehkä tässä kannattaa vielä taas kerran huomauttaa, että neuvostohallitus ei 2.12.1939 solmitulla valtiosopimuksella ainoastaan luvannut Itä-Karjalaa itsenäiselle Suomelle, vaan jopa toteutti lupauksen. Sopimus astui voimaan allekirjoituspäivästä lähtien ja odotti enää ratifiointia Helsingissä. Sopimuksessa myös esitettiin ne perustelut, joiden mukaan alueen oli kuuluttava Suomeen.

Mutta tässä mennään jo asioiden edelle. 1920-luku oli Paasikivelle saamattomien ja luokattomien poliitikkojen aikaa ja 1930-luku taas alussa nimenomaan pankkien kannalta vaarallista aikaa ja pankkimiehenähän Passikivi siihen aikaan toimi. Presidenttiehdokkaaksi hän ei halunnut, perustelleen asiaa muun muassa juuri kiukkuisuudellaan.

Näin jälkikäteen arvioiden kiukkuisuus antaa valtiomiehemme muistelmille erityistä hohtoa. Hän suutahtaa, mutta ei jää typerästi kantamaan kaunaa, vaan pysyy aina. Hän on myös ilmeisen lahjakas pankkimies, joka toimii aikansa doktriinien rajoissa.

 Kansainväliset yhteydet hänellä ovat hyvät ja kielitaitokin on monipuolinen. Neuvotteluissa käytetään suomen ja ruotsin ohella englantia, saksaa, ranskaa ja lähettiläs Steinin kanssa mahdollisesti venäjää. Venäjän kielellä juuri ei nyt ollut paljon käyttöä, mutta ajat muuttuisivat, kuten ne aina muuttuvat.

Kirja loppuu Paasikiven eronpyyntöön KOP:sta. Eläkevaatimukset ovat huikeat.

Kun venäläisyys oli muotia

 

Kuprin ja Wuori

 

Aittakirjaston aarteista sattui nyt käsiin Aika-lehden vuosikerta 1907. Lehtihän kuuluu nykyisen Kanava-lehden esi-isiin ja syntyi vanhasuomalaisten ns. Raatajan ryhmässä. Raataja oli lehti, joka pyrki lähestymään työväkeä.

Sen sivuilta löytyy arvostelu Eino Kaliman kääntämästä Aleksander Kuprinin teoksesta Kaksintaistelu. Arvostelija on Martti Wuori, joka vielä äskettäin oli toiminut Kuopion läänin kuvernöörin virassa (1903-1905).

Kuvernöörin virka oli tuohon aikaan yleensä kovin sotilaallinen ja sellaisiin hakeutui kenraaleja, Kuopiossahan oli toiminut mm. Alexander Järnefelt. Wuori ei kuitenkaan ollut mikään sotilas, vaan entinen ministerivaltiosihteerin viraston virkamies, joka oli viettänyt pari vuosikymmentä Pietarissa. Venäjää hän oli oppinut ns. Moskovan maisterina eli Venäjän valtion kielistipendiaattina vuosina 1880-1884.

En tunne paremmin Wuoren kuvernöörinuraa, mutta ilmeisesti paikka oli sellainen, johon Bobrikovin aikana vaadittiin venäjän kielen taito ja sehän Wuorella oli, toisin kuin useimmilla suomalaisilla. Vanhasuomalaiset pyrkivät pitämään strategiset asemat suomalaisten käsissä, etteivät ne menisi venäläistäjille.

Wuori joutui vuonna 1905 eroamaan, mikä nähtävästi tapahtui ns. yleisistä syistä. Joka tapauksessa hän sai vielä samana vuonna todellisen valtioneuvoksen arvon. Tämä viittaa siihen, että hänen työtään arvostettiin.

Paitsi virkamies, Wuori oli ahkera kirjailija, joka kirjoitti kymmenittäin seuranäytelmiä, enimmäkseen tietääkseni lyhyitä pikku kappaleita, jotka usein olivat humoristisia. Hän käänsi myös runsaasti kirjallisuutta venäjästä ja ranskasta.

Aleksandr Kuprin, jonka kirjaa tässä sivutaan, oli merkillinen ja monipuolinen kirjailija, joka useita vuosia vietti myös Suomessa. Ensin hän oli täällä komppanian päällikkönä ensimmäisen maailmansodan aikana ja sitten emigranttina Venäjän kansalaissodan jälkeen.

Joitakin Kuprinin Suomen-aikaan liittyviä kirjoitelmia, jotka ilmestyivät täkäläisessä venäläisessä lehdessä Novaja russkaja žizn, on julkaistu vasta vuonna 2001, Ben Hellmanin ja Richard Daviesin toimesta.

Kuprinin ura oli monenkirjava. Hän toimi ensin sotilaana ja sitten sekalaisissa töissä muun muassa sirkustaiteilijana, toimi jopa lentäjänä (sekä ilmapallolla että lentokoneella) ja ahersi työläisenä metallitehtaissa. Välillä hän rupesi jo munkiksikin, mutta luopui siitä urasta. Poliittisesti hän oli aktiivinen ja vuonna 1906 kannatti tuntemansa luutantti Schmidtin kapinaa (panssarilaiva Potjomkin).

Bolševikkikaappauksen jälkeen Kuprin ei vielä poistunut Venäjältä, vaan jatkoi kirjallista työtään, Maksim Gorkin suojeluksessa kuten muukin Pietarin nälkää näkevä intelligentsija. Judenitšin vallattua Hatsinan hän liittyi tämän armeijaan. Sen jälkeen seurasi emigroituminen Suomeen ja sitten vuonna 1920 Pariisiin.

Kuprinin elämäkerrassa ehkä yllättävintä on, että hän palasi Venäjälle hallituksen kutsumana vuonna 1937 (!), mutta kuoli seuraavana vuonna ns. luonnollisen kuoleman syöpään.

Itse pidän kovasti Kuprinin proosasta, jossa on paljon sekä hellyttävän lyyrisiä sävyjä (ks. Vihavainen: Haun junkkerit tulokset) ja toisaalta myös ajan ilmiöihin pureutuvaa, armottoman satiirista ainesta (vrt. Vihavainen: Haun syyskukkia tulokset).

Kuprinin kuuluisin teos on epäilemättä Kaksintaistelu (Pojedinok), joka ilmestyi vuonna 1905. Teos sai suurta huomiota ja herätti pahaa verta armeijassa, jossa se koettiin solvaavana. Kirjan katsottiin yleisesti paljastavan Venäjän armeijasta sitä mädännäisyyttä, joka johti Japanin-sodan katastrofiin ja sitä myytiin paljon..

Muistettakoon, että Venäjän armeijassa oli kaksintaistelu nimenomaan sallittua Aleksanteri III:n ajoista lähtien, kun se oli historiassa ollut yleensä aina kiellettyä, vaikka kieltoa käytännössä rikottiin kaiken uhallakin. Tähän maailmanaikaan tällaisen instituution salliminen oli jo poikkeuksellinen merkki taantumuksellisuudesta.

Wuori nostaa arvostelussaan esille sen mielettömyyden, jonka eteen kaksintaisteluun joutunut nuori upseeri näkee edessään ja joka saa hänet ajattelemaan koko sotilasammatin luonnetta aivan tolstoilaisin äänenpainoin: ”mitä se sitten oikeastaan on koko tuo sotilasammatin viekkaasti kyhätty laitos? Ei mitään, tyhjää prameilua, ilmassa riippuva rakennus, jonka perustana ei edes ole nuo kaksi lyhyttä sanaa ”en tahdo”, vaan se seikka, etteivät ihmiset, ties mistä syystä vielä tähän päivään asti ole sanoneet noita sanoja…mitä se on sitten koko sota välttämättömine kuolemisineen ja koko sotataito, joka tutkii parhaita tappamiskeinoja? Suuri maailman erehdys? Yleinen soaistus?”

”Kaksintaistelu” on siis tendenssiromaani, toteaa Wuori, mutta se on sitä siinä samassa hyvässä mielessä kuin esimerkiksi Tolstoin sotakuvaukset tai taiteilija Vereštšaginin teokset (pääkallopyramidi ”Sodan apoteoosi” ym.).

Myös Kuprin paljastaa sotalaitoksen räikeää mielettömyyttä kuvatessaan juurta jaksain sotilaiden arkea Länsi-Venäjällä sijaitsevassa rykmentissä. Kirja on täynnä hienosti piirrettyjä henkilökuvia. Se on ansainnut paremmin tulla suomennetuksi kuin Leonid Andrejevin ”Punainen nauru”, huomauttaa Wuori, mutta ei selitä mielipidettään sen enempää. Toki myös tuo mainittu Andrejevin kirja suomennettiin. Tämähän olikin meillä suurta venäläissuuntauksen aikaa sortopolitiikan lopettamisen jälkeen (ks. Vihavainen: Haun suomi-neidon lankeemus tulokset ).

Venäjän kielen eksperttinä Wuori korjailee hieman toista Moskovan maisteria, Eino Kalimaa. Muutamassa kohdassa kääntäjä on mennyt aivan metsään ja kirjoittanut aivan hullunkurisesti, mistä arvostelija antaa konkreettisia esimerkkejä.

Mutta, huomautuksista huolimatta suomennos on Wuoren mielestä ”kaikkea kiitosta ansaitseva ja hyvin nautittava”.

Miksipä vaivauduin kommentoimaan 120 vuoden takaista pientä kirja-arvostelua? No, vaikkapa siksi, että tämänkin päivän elämyksistä jäisi jotakin mieleeni. Jos se jotakin toistakin kiinnostaa, niin sitä parempi.

Scipio ja muut

 

Rooma pääsee voitolle

 

Titus Livius, Ab urbe condita XXVI. Hannibalin sota. Kaupunkien muurit järkkyvät. Suomennos Maija-Leena Kallela ja Ylermi Luttinen. Basam books 20205, 212 s.

 

Titus Livius oli Rooman historian suuren yleisteoksen kirjoittaja, jonka elämä ja toiminta sattuu suunnilleen keisari Augustuksen aikaan eli pari vuosisataa tässä kuvattua puunilaissotaa myöhemmin. Hänen teoksensa oli massiivinen ja sisälsi 142 kirjaa, joista vain kolmisenkymmentä on säilynyt jälkipolville.

Teoksen nimi ”Ab urbe condita” eli ”Kaupungin perustamisesta” liittyy roomalaiseen ajanlaskuun, joka aloitettiin kaupungin perustamisesta, joka sijoitettiin vuoteen 753 eKr. käyttääksemme omaa ajanlaskuamme.

Ahkerat latinistit ovat viime vuosina kääntäneet teoksen ”kirjoja” suomeksi (ks. Vihavainen: Haun livius tulokset ), mikä on erinomainen asia. Vasta aikalaisteksti ilman välikäsiä tarjoaa todella elävän näkökulman menneeseen ja sen tapaan ymmärtää asioita.

Tässäkin kirjassa on suomalaisen tekstin ohella myös latinankielinen ja luetun ymmärtämistä auttavat suuresti alaviitteet ja myös hakemisto sekä tapahtumien aikajana.

Livius kirjoittaa kohteestaan melko pitkän välimatkan päästä ja joutuu tietenkin tukeutumaan ennen muuta häntä edeltäneisiin historiankirjoittajiin. Samalla hän on havainnut, miten epäluotettavia niiden kertomukset saattavat olla ja toteaa jo tuskastuneena, ettei ”historioitsijoiden sepusteluilla ole minkäänlaista rajaa”.

Uuden Karthagon valtauksesta oli näet tarjolla aivan villisti toisistaan poikkeavia tietoja. Puunilaisen varuskunnan vahvuuden väitti joku olleen kymmenentuhatta, toinen seitsemäntuhatta ja kolmas vain kaksituhatta. Muurinsärkijöitä vallattiin erään kertojen mukaan noin kuusikymmentä, mutta pelkästään suuria muurinsärkijöitä väitti joku olleenkin kuusituhatta ja pieniä kolmetoistatuhatta.

Hispanian kansanryhmien panttivankeja, joita pidettiin kaupungissa kertoi yksi lähde olleen miltei kolmesataa ja toinen taas kolmetuhatta.

Niinpä Livius tyytyy jonkinlaiseen kompromissiin ja kirjoittaa erittäin suuria katalputteja olleen satakaksikymmentä, pienempiä 281, suuria heittokoneita 23 ja pienempiä 52 ja näiden lisäksi ”valtava määrä suurempia ja pienempiä muurinsärkijöitä, aseita ja keihäitä sekä 74 sotamerkkiä.”

Käännöksestä on vaikea käsittää, millaisiin aseisiin viitataan, mutta se selviää alkutekstistä:

”Captus et apparatus ingens belli; catapultae maximae formae centum viginti, minores ducentae octoginta una; ballistae maiores viginti tres, minores quinquaginta duae; scorpionum maiorum minorumque et armorum telorumque ingens numerus; signa militaria septuaginta quattuor.”

Kyseessä oli siis sekä katapultteja, ballistoja ja skorpioneja, jotka kaikki olivat erilaisia kaukoaseita. Sellaisia käytettiin runsaasti vielä Liivinmaan sodassa 1200-luvulla (ks. Vihavainen: Haun liivinmaan kronikka tulokset ) ja myöhemminkin. Niitä pidettiin hyvin tehokkaina ja jopa tarkkoina.

Skorpionit eivät kylläkään olleet muurinsärkijöitä, vaan väkijousia, joita olivat myös edellisiä suuremmat ballistat. Tosin esimerkiksi Liivinmaan sodassa ballista näyttää tarkoittaneen pikemmin mekaanisesti viritettävää varsijousta. Muurinsärkijöitä olisikin ollut mieletöntä tuottaa valtavia määriä, sillä toki sitä kannatti yrittää murtaa vain yhdestä tai parista paikasta kerrallaan.

Muuten kirjan dramaattisin hetki on Hannibalin ilmestyminen Rooman porteille. Sieltä hänet kuitenkin sai kääntymään hirvittävä rankkasade suurine rakeineen, jonka puunilaiset tulkitsivat jumalalliseksi merkiksi.

Joka tapauksessa, siirtyessään Rooman edustalle Hannibal joutui jättämään oman onnensa nojaan puolelleen kääntyneen Capuan, jonka kohtalo tuli nyt Hannibalin väistyttyä roomalaisten päätettäväksi. Samanlainen oli Syrakusan tapaus.

Kiinnostavaa on, että myös pettureiden annettiin pitää Rooman senaatissa oma puolustuspuheensa ja että voitettujen rankaisemisessa käytettiin erilaista harkintaa eikä kaikkia kohdeltu samalla tavoin.

Siten muun muassa kaksi naista armahdettiin ja palkittiin. Toinen oli joka päivä uhrannut Rooman puolesta ja toinen, prostituoitu oli tuonut ruokaa roomalaisille panttivangeille. Mainittavaa on myös, että kaupungin naiset luvattiin jättää rauhaan, tosin vasta erityisen anomuksen jälkeen.

Kirjasta ilmenee myös, että Rooma hankki soutajia laivastoonsa nimenomaan vapaista miehistä, mutta rasituksen raskaus aiheutti nurinaa, kun ei kassassakaan ollut rahaa soutajien ostamisen ja palkkaukseen. Kapina oli jo lähellä, mutta konsulin kaunopuheisuus, joka sai myös senaattorit uhraamaan asian hyväksi omistamansa kullan, pelasti tilanteen.

Kiinnostava on myös kuvaus nuoresta Scipiosta, joka osasi rakentaa imagonsa niin, että häneen nuoresta iästään huolimatta luotettiin. Häntä jopa arveltiin Juppiterin pojaksi, koska hän usein vietti aikaansa Optimus Maximuksen temppelissä.

Mitä tulee suuriin valtiollisiin ratkaisuihin, niitä tuki suuresti, mikäli kaikki ennusmerkit ja sen lisäksi vielä päällikön henkilökohtaiset unetkin todistivat menestyksen puolesta. Tässähän tulee ilman muuta mieleen nykyaikaisten suurten johtajien päätökset erinäisten erikoisoperaatioiden aloittamisesta.

Mutta menneisyys on vieras maa. Livius on näistä vaiheista kirjoittaessaan myös kaukana kohteestaan eikä häneen ole erityisemmin syytä luottaa. Joka tapauksessa hänen kirjansa palveli myöhemmin vuosisadasta toiseen ns. normaalihistoriana, johon sopi aina vedota, kun tarvittiin historian todistusta jostakin asiasta tai kun oli vahvistettava kansallisten myyttien voimaa.

Myös Machiavellin Ruhtinas otti historialliset esimerkkinsä Liviukselta (ks. Vihavainen: Haun machiavelli tulokset ).

Miten meni?

 

Valistunut ennuste

 

Huomasin kirjoittaneeni aika äskettäin eräästä 50 vuotta sitten tehdystä ennusteesta, joka koski tätä meidän aikaamme.

En tuhlaa aikaa selittämällä, mikä siinä meni pieleen ja miksi. Totean vain, että tulevaisuuden ennustaminen on ehkä se vaikein ennustamisen laji, vaikka kyllä se menneisyydenkin kohdalla näyttää usein olevan aivan ylivoimaista.

Olemme parhaillaan käymässä läpi taas uutta teknologista vallankumousta, joka liittyy nyt tekoälyyn. Kuten Vladimir Putin muutama vuosi sitten sanoi, sille, joka siinä kisassa voittaa, kuuluu tulevaisuus.

Tulevaisuus on siis taistelua, jossa voitetaan ja hävitään. Mitä voittaja tekee voitollaan, ei ole vielä ihan selvää. Selvää joka tapauksessa on, että se yleisen rationaalisuuden voitto, joka koskisi kaikkia, hyödyttäisi kaikkia ja pakottaisi kaikkia kehittymään samaan suuntaan, ei ole tämän päivän hallitseva uskomus.

Tietokoneet eivät ehkä pakottaneetkaan kieltä kehittymään siihen suuntaan, että se kelpaisi niidenkäyttöön, eivätkä vaadi enää käyttäjiltään pitkiä opintoja. Vielä 1980-luvullahan opiskeltiin DOS-komentoja ja kirjoitettiin pitkiä ohjelmarivejä.

Nyt kone on muuttunut palveltavasta palvelijaksi. Vai onko? Puhetta se jo ymmärtää, käskyjä tottelee ja kulkee aina mukana.

Onko seurauksena järjen käytöstä luopuminen ja yhä suurempi panostaminen tunteeseen? Älyn voi delegoida sille, jolla sitä on, eli tietokoneelle ja keskittyä sen sijaan -niin, mihin?

 

sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Uutta maailmaa odotellessa

 

Muuttuuko ihminen -ja mihin suuntaan?

 

Katse vuoteen 2020. Julkaisija Foreign Policy Association. Suomentanut Risto Varteva. Weilin+Göös 1970. 244 s. Alkuteos Toward the Year 2018. (Copyright 1968 by Foreign Policy Association.)

 

O, wonder!
How many goodly creatures are there here!
How beauteous mankind is! O brave new world,
That has such people in't!

(Shakespeare, The Tempest)

 

Tässä kirjassa, jonka arvioita tieteen, tekniikan ja talouden kehityksestä tuli jo käsiteltyä, on myös aika lailla tekstiä, joka käsittelee sitä, miten uudet olosuhteet vaikuttavat ihmiseen. Muuan uusi asia oli oppimoisen vallankumous, joka oli vielä edessä itse asiassa koko maailmassakin.

Me vanhatkaan ihmiset emme aina muista, että joskus vuonna 1970 kansan suuren enemmistön koulutustaso oli matala. Suurin osa ei esimerkiksi osannut mitään vierasta kieltä. Melkoinen osa vanhaa polvea ei ollut käynyt koko kansakoulukurssia vaan ainoastaan vajaan kurssin tai pelkän kiertokoulun, kuten 1800-luvulla nuoruutensa eläneille oli yleistä.

Suomessa lukutaito oli jo relevanteissa ikäluokissa suunnilleen sataprosenttinen, mutta monessa kehitysmaassa se ei ollut kovin yleistä ja jopa kehittyneimmissäkin maissa, kuten USA:ssa oli paljon lukutaidottomuutta, joka keskittyi muutenkin osattomiin väestöryhmiin.

Opetuksen tulevaisuudesta kirjoittanut Anthony G. Oettinger kiinnittää suurta huomiota television mahdollisuuksiin, etenkin jos ja kun satelliitit pian mahdollistavat TV-ohjelmien maailmanlaajuisen vaihdon.

Lisäksi hän rohkenee jo kuvitella maailmaa, jossa kuka tahansa ja missä tahansa voisi saada yhteyden suuriin kirjastoihin ja niiden teoksiin ja kaikkeen muuhunkin hyödylliseen, tarpeelliseen ja sivistävään.

Kehitysmaat olivat vielä aivan oppimattomia, mutta kenties niiden ei tarvitsisi kulkea samaa kivistä tietä kuin länsimaiden, jotka olivat uhranneet valtavia resursseja kansojensa valistamiseen.

Transistoriradioiden, television, holografian ja muiden menetelmien laaja käyttö satelliittiviestintään yhdistettynä saattoi johtaa kulttuurikehitykseen, joka perustuu suullisen ja kuvallisen viestinnän yhdistelmään, mutta ei välttämättä sisällä painettua sanaa.

Tietokoneita käyttävä symbolinen ja kuvallinen käsittelytapa saattaisi samalla johtaa ajatus ja kommunikaatiomalliemme perusteelliseen muuttumiseen. Kaikkein kehittymättömimmätkin maat voitiin kyllästää Marshall McLuhanin kuvailemalla elektronisella kulttuurilla. Sekin oli eräänlaista opetusta

Tällaisesta maailmasta oli jo olemassa erinomainen esimerkki nuorisossa, joka rautaesiripun molemmin puolin kuunteli jazzia ja rockia.

Tulevaisuuden ihminen olisi joka tapauksessa kaikkialla maailmassa aivan toisella sivistystasolla kuin nykyinen, voitiin arvioida. Maailmanlaajuiset televisioformaatit tekivät jo työtään, joka suuressa määrin oli myös omalla tavallaan sivistävää ja kansoja ja kansankerroksia yhdistävää. Kyseessä oli hiljainen vallankumous, jonka merkitys koko ihmiskunnalle oli valtava.

Selvyyden vuoksi totean, ettei edellinen kappale ole Oettingerin, vaan minun tekstiäni.

 

Noina aikoina sosiologiaa opiskelleena muistan vankkumattoman kehitysoptimismin, mihin liittyi myös tiettyjä pelkoja siitä, että ihmistä voitaisiin oppia manipuloimaan käyttämällä tietokoneiden avulla niitä valtavia tietovarantoja, joita jokaisesta oli tarjolla. Jokaisestahan oli jo reikäkorteille siirrettynä monenmoista tietoa.

Sosiaalitieteet saattaisivat tässä olla samassa roolissa kuin joskus oli filosofia teologian palkkapiikana. Valtioille tai ehkä muillekin suurille toimijoille oli siis avautumassa mahdollisuus kehittyä orwellilaiseksi isoksi veljeksi.

Nykyään näin todella on käynytkin. Tekoäly valvoo jokaista sanaa, jonka kirjoitat internetiin ja tuntee tarkoin sekä ostoskäyttäytymisesi että muut mieltymyksesi, jotka klikkailemalla paljastat.

 Sensuuri, suostuttelu ja oikein ajattelevan niin sanotun yleisen mielipiteen aiheuttama yhdenmukaisuuden paine ovat nousseet aivan uudelle tasolle eikä ihmisten suuri joukko enää kainostele esiintyä toistensa holhoojina, pöyristyjinä ja sensuroijina. Se alkaa monelle olla jo kunnia-asia ja intohimo.

Yksilöiden tarkkailu lienee edistynyt pisimmälle Kiinassa, mutta olisi kovin naiivia olla huomaamatta sitä, miten suuresti totalitaarinen idea ihmiselämän kaikkien tasojen alistamisesta oikeaoppiselle ideologialle läpäisee nykyään somen ja median meilläkin.

Entistä moni-ilmeistä puoluekenttää omine äänenkannattajineen ei enää ole olemassa. Elämme vaihtoehdotonta totuudenjälkeistä aikaa, jossa auktoriteetit ovat kunniassa ja järjen julkinen käyttö kiellettyä.

1960-luvun loppu ja 1970-luvun alku oli vielä niin sanotun reaalisosialismin suurta aikaa, niin nolosti kuin Varsovan liiton täytyikin lopettaa Prahan kevät. Propagandavyörytystä rauhan pelastamisesta ja lännen suuren provokaation likvidoinnista uskoivat vain tyhmät, mutta heitä oli siihenkin aikaan valtavia määriä.

Joka tapauksessa usko kansojen huimasti nousevan koulutustason ja tulevaisuuden uskomattomien informaatiopalveluiden vaikutukseen rationaalisen käyttäytymisen lisäämiseksi oli vahva niin meillä kuin Amerikassa.

Jouduin itsekin vastaamaan sosiologian tenttikysymykseen, jossa kysyttiin, miksi ideologiat ehtyvät. Syyhän oli yksinkertainen ja sitäkin vaikuttavampi: ideologiset asenteet lakkaavat antamasta käyttäytymiselle lisäarvoa silloin, kun asiat voidaan rationaalisesti ratkaista ja omaa etuaan ajavat ihmiset hyväksyvät ymmärtämänsä rationaaliset perusteet.

Ei kannata ryhtyä lakkoon, kun voidaan tarkoin laskelmin osoittaa, että se tekee suurempaa vahinkoa kuin tietyistä ehdoista sopiminen. Sama koskee sotaa, joka on varma tapa vahingoittaa sekä muita että itseä.

Vaurastuminen ei ole mahdollista alueita valloittamalla ja kansoja alistamalla. Sen sijaan tuollaisista pyrinnöistä luopuminen saattoi olla mittaamattomasti tehokkaampaa, minkä jo Saksan ja Japanin taannoinen historia vakuuttavasti osoitti.

Ajan muotitiede, sosiologia esiintyi täysin ideologianeutraalina rationaalisuuden edistäjänä. Tässä käsiteltävään teokseen luvun Käyttäytyminen kirjoittanut Ithiel de Sola Pool, MIT:n valtio-opin professori esitti, että kehitys johtaisi muun muassa nationalismin vähenemiseen ja sotien ehkäisemiseen.

Seuraavilla kymmenellä tekijällä olisi seuraavan puolen vuosisadan aikana suuri vaikutus käyttäytymisteknologioihin:

-yhteiskunnallisten tilastojen laajempi käyttö, mukaan lukien gallupit ja raportit yleisen tietämyksen tasosta eri ryhmissä

-tietokoneilla toimivat suuret tietoluettelot

-relaatiomatematiikka

-ajatus- ja oppimisprosessien ratkaiseminen

-tietokoneiden oppiminen puhumaan kokonaisia lauseita

-uusien lääkeaineiden mahdollistama ihmismielen säätely

-uudet tiedot lapsen kehityksestä

-ihmisten estojen väheneminen

-kansojen kyky säädellä taloudellista kasvuaan, mihin liittyi kasvun pitäminen vakaana ilman häiriöitä ja tietoiset ratkaisut kasvun, kulutuksen ja vapaa-ajan välillä

Nämä uudet asiat voitiin ennustaa hyvin luotettavasti. Niiden vaikutus oli kuitenkin vaikeammin arvioitavissa.

Olisiko vuonna 2020 vielä kansallisvaltioita? Olisiko silloin edelleenkin vain kaksi suurvaltaa? Olisiko teollinen kehitys vain harvojen omaisuutta ja kehittymättömyys monen kohtalo? Pitivätkö ydinaseet yllä kauhun tasapainoa? Olisiko YK vahvempi vai heikompi kuin nyt?

Oli sellainenkin mahdollisuus, että rikkaat ja voimakkaat valtiot, erityisesti USA alkaisivat pelätä, että joku mahdollinen vihollinen pääsisi kehityksessään edelle. Tällöin lisättäisiin investointeja tämän estämiseksi, muuten USA ja muutkin rikkaat maat lisäisivät vapaa-aikaa nopean kasvun kustannuksella.

Joka tapauksessa nationalismi oli jo nyt heikentynyt Euroopassa ja oli syytä uskoa ilmiön leviävän kaikkialle.

Vuonna 2020 diplomaatit olisivat yhteydessä päävirastoonsa, joka antaisi heille suurista tietokoneistaan kaikki pyydetyt tiedot. Niiden käsittelemiseen tarvittaisiin tieteellisesti koulutettuja teknikoita, jotka vähitellen valtaisivat ulkopolitiikan yleismiesten paikat.

Tietokoneiden avulla uuden polven suurlähettiläät voisivat joka tapauksessa hetkessä analysoida luotettavasti kaikkia poliittisia tapahtumia.

Ongelmaksi kyllä jäi, että vaikka kehittynyt käyttäytymisteknologia voisi tehdä neuvotteluprosessin kulun hienostuneemmaksi, ei se välttämättä toimisi kummankaan osapuolen yksinomaiseksi hyödyksi.

Itse ymmärtäisin vuoden 1970 eväillä kehityksen joka tapauksessa johtavan pakostakin suurempaan rationaalisuuteen ja molemminpuolisesti optimaalisiin päätöksiin.

Tietokoneita käsittelevä luku on täynnä optimismia. Pienten laitteiden avulla saatettaisiin saada kaikkialle parhainta mahdollista tietoa ja kokemusta välittömästi. Niiden avulla voitaisiin sivistystasoa myös suuresti nostaa ja tehostaa mm. kielten opetusta.

Uusi teknologia vaikuttaisi myös itse kieleen ja siihen, miten sitä käytetään. Ajatuksetkin oli muutettava sellaiseen muotoon, että ne soveltuisivat tallentamiseen koneiden käsiteltäväksi ja olisi kehitettävä uusi yleiskieli sekä teknisellä tasolla että normaalikäyttöön. Todennäköisesti se olisi joku muunneltu englannin kielen laajennus.

Käyttäen analyysin menetelmiä ja uskoen järjen voimaan todellisuus voitaisiin ilmaista loogisin järjestelmin Tämän aistimuksista ja hengestä erillään tarkastellun järjen ja analyysin mahdollisuuksien loistava toteutus merkitsisi uuden maailman alkua ja teknisen yhteiskunnan alkua ja teknisen yhteiskunnan syntyä.

Tietokoneistumisen seurauksiin voitiin arvioida kuuluvan yleisen rationalisoitumisen, mikä vähentäisi valtioiden välisiä ideologisia eroja, kansainvälistäisi tiedettä ja nostaisi yleissivistyksen tasoa. Se myös muuttaisi asenteita tuonpuoleisia asioita kohtaan eli vähentäisi uskonnollisuudelle jäävää tilaa.

Tämän näköistä oli siis ajattelu tietokoneajan aamunkoissa ja sosiaalitieteiden ja kvantitatiivisten metodien uusien saavutusten hurmassa.

Eipä aikaakaan, kun Lähi-idässä uskonnollis-kansalliset ristiriidat ja niiden aiheuttama energiakriisi sitten 1970-luvun alussa ja puolivälissä ravisteli koko maapalloa. Sitten kukistui Persian shaahi ja öljyrikkauksien voimalla palattiin islamilaisessa maailmassa takaisin keskiaikaan, sille 1400-luvulle, jota sikäläinen kalenterikin osoittaa.

Neuvostoliiton romahduskaan ei hävittänyt kansojen halua olla seuraamatta Amerikkaa ja sen tiedemiehiä ainoalla oikealla ja rationaalisella tiellä. Itse asiassa siitä seurasi todellinen nationalismin räjähdys ja ennen pitkää alkoi myös Venäjän taantuminen oman keskiaikansa suuntaan ainakin symbolisella tasolla.

Pitkäksi aikaa olikin rationaalisuus näyttänyt maailmassa luonnonvoimaisesti vain ja ainoastaan lisääntyvän ja ymmärrettävästi oli hyvin vaikea uskoa, että suunta saattaisi niin radikaalisti muuttua niin äkkiä ja niin laajoilla alueilla.

1970- ja vielä1980-lukukin olivat yhä länsimaisen kehitysoptimismin suurta aikaa, joka huipentui Neuvostoliiton romahdukseen. Sen hiipumista olemme nyt jo pari vuosikymmentä todistaneet, milloin mitäkin katastrofia seuratessamme ja vielä pahempaa odottaessamme.

Muistakaamme kuitenkin, että vuoden 1970 tilanteesta olemme hyvin monessa suhteessa edistyneet olennaisesti. Köyhyys ja kurjuus ovat vähentyneet, valistus ja rationaalinen käyttäytyminen ovat lisääntyneet ja sodat saatiin ainakin Euroopassa jättää sotimatta monen vuosikymmenen ajan.

Tässähän voisi ihan siteerata Stalinin sanoja: elämä on tullut paremmaksi ja iloisemmaksi. Valitettavasti tämä suuntaus ei sitten kaikille riittänyt.

 

 

 

Tuhatkarvainen on kulttuuri (kyltyyri)

 

Kun ”kulttuurin” käsite näkyy ajasta aikaan tuottavan ylivoimaisia vaikeuksia kovin monelle, panen tässä vielä esille erään vanhan blogini. Tästä aihepiiristä niitä minulla onkin kovin monia.

Kun käytetään sanaa ”kulttuuri”, voidaan viitata moneen asiaan.  Lukija ei välttämättä aina ilman muuta ymmärrä, mitä kirjoittaja kulloinkin tarkoittaa. Yleensä asian ymmärtäminen vaatii kuitenkin vain vilpitöntä pyrkimystä ymmärtää ja asiayhteyden havaitsemista.

 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Kulttuurin arvo ja merkitys

 

Kulttuurin arvo on muuttunut

 

Kulttuuria kohtaan tunnettiin vielä taannoin erittäin suurta kunnioitusta. Muistan itse hyvin tämän asian. Itse asiassa kulttuuri sanan korkeassa merkityksessä oli perinyt uskonnon paikan siinä maailmassa, jossa vanha säätyvalta oli murtunut ja jossa ihmisen oletettiin pätevän vain kyvyillään eikä suvullaan. Hänen oli itse tultava jaloksi, koska sitä ei voinut periä.

Katsokaapa vain Ateneumin päätyä ja kaikkia kulttuurin suurmiesten patsaita. (vrt. Vihavainen: Haun taiteen olemus tulokset ).

Toki talouden rautaiset välttämättömyydet antoivat käytännössä toisille enemmän eväitä kuin toisille ja kulttuurin omaksuminen oli enemmän kiinni olosuhteista kuin kyvystä vielä kauas 1900-luvulle.

Joka tapauksessa kulttuuri (lat. cultura, viljely, muokkaus), hengen ja tapojen jalostaminen ja kehittäminen olivat humanismin vastaus uskonnolle ja klerikalismille. Ei ole sattuma, että kulttuurin edustajat saivat leijonanosan pronssisista muistomerkeistä, monissa maissa. Sotilaalliset pylvästelijät keskittyivät yleensä suurvaltoihin.

Hyvyyden, totuuden ja kauneuden palveleminen eli siis se kulttuuri, kuten asia myös määriteltiin, merkitsi Jumalaa vaille jääneelle ihmiselle mahdollisuutta pyrkiä johonkin johonkin korkeampaan.

Voitiinhan ainakin nousta tietämättömyyden ja raakuuden alhosta. Ihanteena kulttuuri merkitsi ihmisen potentiaalin täydellistä kehittämistä, sitä, että hän tulisi siksi, mikä hän olemukseltaan on, noin aristotelista kieltä käyttääkseni. Vielä neuvostokommunismi otti asian hyvin vakavasti.

No, joka tapauksessa, kovasti hieno asia se oli, tämä kulttuuri, vielä noin pari sukupolvea sitten ja vähän myöhemminkin, mutta eipä ole enää.

Kun tässä nyt rupeaa miettimään sitä, miten sellainenkin kulttuuria ja sen kehitystä ilmaiseva indikaattori kuin sanomalehtien kulttuuriosastot ovat kehittyneet, voi todeta uuden aikakauden ilmeisesti alkavan silloin 1960-luvun kulttuurivallankumouksen myötä. Ei muutos ihan yhtäkkiä tapahtunut, mutta murrokselta se aika näyttää.

Uusi piirre oli matalakulttuurin tulo. Itse asiassa kysymys oli sen tunkeutumisesta korkeakulttuurin rinnalle ja ohikin. Oleellisen tärkeä oli tähän liittyvä uusi lähestymistapa.

Tutkimuksen piirissä kulttuurilla tietenkin oli jo kauan ymmärretty tietyn populaation tapoja ja elämänmuotoa. Ei Suomusjärven kulttuurilla viitattu mihinkään korkealentoiseen taiteeseen tai edes humanistisiin pyrintöihin, vaan ihmisiin, jotka olivat jättäneet tiettyä, primitiivisiä jälkiä elämänmuodostaan. Se tarkoitti elämänmuotoa itseään.

Mutta nyt haluttiin panna viralta itse kulttuurin hierarkiat ja samalla koko käsitteen entinen merkitys. Kulttuurilla ei enää tarkoitettu parasta, mitä ihmiskunta tai kansakunta oli saanut aikaan, vaan kaikkea, mitä se oli saanut aikaan. Sitä paitsi kaikki se oli samanarvoista. Tässä nyt oli ainakin tasa-arvoa.

Vitsinä esitetty uusrahvaanomaisuuden tunnus oli uudelle kehitykselle mitä sopivin ja kuvaavin. Jos kaikki elämänmuodot olivat yhtä hyviä ja arvokkaita, ei ollut mitään mieltä yrittää jalostaa ihmistä ja kehittää hänen pyrkimyksiään totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen. Pyrkipä tuo nyt minne halusi, yhtä ja samaahan se oli arvoltaan.

Niinpä lehtien kulttuuriosastoissa ei ollut mitään syytä käsitellä ja pohtia, ainakaan erityisesti, suurten ajattelijoiden (mitä ne olivat?) tai suurten taitelijoiden (kenen mielestä suurten?) aikaansaannoksia. Sen sijaan oli panostettava kaikkien lukijaryhmien mielenkiinnon kohteisiin, ellei tasa-arvoisesti, niin lukumäärän mukaan jyvittäen.

Vielä sukupolvi sitten esimerkiksi Helsingin Sanomien kulttuuriosasto panosti korkealaatuisiin artikkeleihin, joita tilattiin alojensa parhailta asiantuntijoilta. Kansakunnan kohtalon kannalta ratkaisevan tärkeitä aikaansaannoksia, tutkimuksia ja arvioita niistä käsiteltiin arvonsa mukaisella tavalla.

Sunnuntainumeroissaan lehdellä oli tapana julkaista jopa A1 sivun kokoisia artikkeleita tutkimuksen uusista aluevaltauksista, etenkin kansallisesta historiasta. Kaunokirjallisuuden käsitettiin olevan sekä sanataidetta että tunkeutumista inhimillisen elämän syvimpien mysteerien äärelle ja sama koski teatteria.

Kansallinen, suomalainen kulttuuri, jota esiintyy milteipä vain meillä Suomessa, sai erikoisaseman, jonka se tietenkin myös ansaitsi. Muut viljelivät omaansa ja sitäkin meidän tuli tuntea, mutta vain meidän vastuullamme oli suomalainen kulttuuri.

Olenko romantisoinut lähimenneisyyttä? Sanoinko jotakin väärin? Yllä oleva kuva ei tietenkään ole täydellinen eikä sulje pois poikkeuksia. Se on vain maalattu sopivan räikein värein vastakohdaksi nykyiselle tilanteelle, jotta ymmärtäisimme, mikä on muuttunut. Nimittäin moni asia on.

Nykyistä mainitsemani lehden kulttuuriosastoa katsellessa kiinnittää heti huomiota sen tietty lapsellisuus, nuorisovetoisuus.

Ilmeisesti suurin osa toimittajista on nuoria ja sitä paitsi naisia, missä ei sinänsä ole vikaa tai ei tarvitsisi olla. Näyttää kuitenkin olevan niin, että tämä joukko on hyvin sisäänlämpiävää, kuten sanotaan ja kiinnittää huomionsa enemmän pariutumisikäisten ja jopa teini-ikäisten kuluttamaan hömppään kuin sellaiseen kulttuuriin, jota voisi sanoa vakavaksi.

Toinen asia on, että se aivan ilmeisen tosissaan on ruvennut uskomaan olemansa maailman napa. Kiinnostuksen arvoisia asioita eivät näytä olevan ne korkeakulttuurin eli hyvyyden, totuuden ja kauneuden tavoittelun alalla tapahtuvat asiat, vaan sen sijaan matalakulttuuri, viihdebusiness eli niin sanottu hömppä, erityisesti kansainvälinen. Yli kaiken on sentään nuorten naisten asema ja heidän maailmansa, joka keskittyy olemiseen seksuaalisen mielenkiinnon kohteena.

Kaikkia asioita sitä paitsi nostetaan esille hyvin tarkoitushakuisesti ja pyritään aina valikoimaan naispuolisia artisteja (milloin kuulitte viimeksi sanan taiteilija?) ja heidän aikaansaannoksiaan.

Myös rajaton ylikansallisuus pistää silmään. Kyseessä voi tuskin sanoa olevan niinkään aidon kansainvälisyyden kuin ylikansallisen ns. sisällöntuotannon kritiikittömän palvonnan. Silmiinpistävää on, miten vähän kotimainen kulttuuri saa osakseen huomiota, ellei se ole ylikansallisen esikuvansa apinointia.

Tällaiset asiat tietenkin heijastelevat suuria yleisiä muutoksia, eivätkä niinkään riipu toimittajien henkilöllisyydestä tai, sanokamme, heidän tietoisesta toiminnastaan. Mutta kyllä heillä asioissa on ratkaiseva rooli tai olisi, mikäli he pystyisivät ymmärtämään vaihtoehtoja olevan olemassa.

Nyt koko läntisessä maailmassa havaittava matalakulttuurisuuntaus ja koko kulttuurin hiipuminen siinä mielessä, kuin se aikoinaan ymmärrettiin, ei toki ole yhden kulttuuriosaston syytä.

Sitä paitsi kehiotyksessä näkyy se, erityisesti anglosaksista perua oleva utilitaristinen peruskatsomus, jonka kulttuurifilosofian Jeremy Bentham jo yli kaksisataa vuotta sitten tiivisti: jos nappikuopan pelaaminen tuottaa enemmän tyydytystä kuin runous, niin siinä tapauksessa se on runoutta parempaa.

Rajat ylittävä konsumerismi on tehnyt tuosta simppelistä periaatteesta käytännössä meidänkin pakollisen filosofiamme, eivätkä lehdet tuhlaa aikaa ja paperia runouteen, mikäli nappikuopan peluulla on enemmän harrastajia.

Tämä tuntunee monista meistä nyt yhtä väistämättömältä ja luonnolliselta kuin se olisi ollut loukkaavaa ja absurdia ennen kulttuurivallankumousta.

Niinpä siis saamme tottua siihen, että parikymppisen hupakon maailman rajat ovat myös kaikkien muiden maailman rajoja. Tällaista puheavaruutta nyt ainakin rakennellaan, ainakin kulttuuriosastossa

Niin, kuka on kutitellut ketä ja onko joku peräti nipistellyt, millä tarkoituksella ja millä tuloksella edustaa nyt sitä tasoa, jota kulttuurin nälkäänsä tyydytystä etsiä edestään löytää. Maailmanhistoriallinen kulttuurin (ainakin kutittelukulttuurin) käänne tai peräti vallankumous kuuluu olevan meneillään, tai niin ainakin arvellaan.

Lehdillä ei nyt kuitenkaan enää ole hallussaan tiedotuksen monopolia. Yksipuolinen panostaminen hupakkokulttuuriin saattaa kostautua. Ehkäpä näin koko ajan tapahtuukin.

 

Lisään sielä kaupan päälle toisenkin blogin, se lukekoon, joka haluaa:

 

orstai 23. maaliskuuta 2023

Kultivoinnista ja sen tuloksista

 

Kulttuuri

 

Ajelin nuorempana usein ympäri peltoja niitä kultivoimassa. Traktorin perässä oli jousiäes, jota nimitettiin kultivaattoriksi ja se oli varsin jämäkkä laite pehmentämään maata ja hävittämään rikkaruohoja. Voimaa se vaati vetäjältä eli traktorilta paljon.

Kulttuuri eli viljely vaatii siis tuossa alkuperäisessä kielessään joka tapauksessa ennen muuta raakaa voimaa, mutta olihan tuloksena aaltoileva viljapelto, kuten sanotaan, monokulttuuri, joka teki taas muutamalle ihmiselle ja kantturalle mahdolliseksi elää ja päästellä hiilidioksidia ja metaania ilmoille. Pellostahan nekin kaikki otettiin ja sinne taas aikanaan palautuivat.

Kulttuuri tuossa fyysisessä mielessä oli ja on vain välivaihe, jossa vastahakoinen aine muokataan tyydyttämään inhimillisiä tarpeita. Maata muokatessa kyse on ensi sijassa pyrkimyksestä ihmisen animaalisten perustarpeiden tyydyttämiseen. Nehän ovat väistämättä ensimmäisinä tarvehierarkiassa. Itse muokkaajaa muokatessa ollaan sitten tekemisissä jo toisen kertaluvun kulttuurin, henkisen kulttuurin kanssa.

Ihmisen henkinen elämä tapahtuu aina tuossa toisessa kulttuurissa, logosfäärissä, jonne yhä uudet villeinä syntyneiden sukupolvet on johdatettava ja heidän eläimelliset taipumuksensa muokattava eli kultivoitava.

Psykologian oppikirjasta luimme joskus tarinan susien kasvattamista Amalasta ja Kamalasta, joita ei kultivoitu ainakaan ihmisten toimesta. Kaspar Hauser, kuvaannollisesti sanoen tynnyrissä kasvatettu poika on toinen aina mainittu esimerkki.

Noista ulkopuolisista ei ole paljon kerrottavaa. Käytännössä jokainen ihmisyksilö joutuu elämässään ympäristönsä muokkaamaksi eli sen kulttuuriin pakotetuksi. Kultivoitumista ei voi periä, kulttuuri kyllä sen sijaan peritään ja merkitsee alituista taistelua alhaalta eli naisen lantiosta nousevia yhä uusia barbaarien sukupolvia vastaan, niiden sivistämistä.

 Kultivointi tehdään voimalla, jos niin tarvitaan, mutta käytännössä työn suurimpia liikuttajia on ihmisen tarve saada hyväksyntää. Laumaeläinten kohdalla se yleensä onnistuu ilman mainittavaa väkivaltaakin, mikä kyllä on aika uusi havainto.

Maan fyysinen muokkaaminen eli agrikulttuuri on siis kaiken korkeamman elämän ehto. Vasta kyllin tehokkaana se pystyy saamaan aikaan ylituotantoa, jonka turvin osa ihmisiä voi jäädä ns. joutilasluokkaan ja siirtyä kokonaan hengenviljelyn palvelukseen. Tarvehierarkiassa siirrytään silloin yhä toissijaisempiin tarpeisiin, joiden huomiotta jättäminenkään ei vaikuttaisi mitään hengissä säilymiseen.

Sitä mukaa, kun työn tuottavuus on kasvanut, on myös mahdollisuus yhä suuremman joutilasluokan (leisure class) elättämiseen mahdollistunut. Muistakaamme, että sana schola -koulu- merkitsee alun perin vapaa-aikaa. Niukan tuottavuuden oloissa ei suurten joukkojen koulutusta voitu ajatellakaan.

Tämä havaittiin vielä Suomessakin 1800-luvun lopulla, jolloin kansakouluja vastustettiin kiivaasti muka kalliina turhuutena. Sitä ne vielä jossakin määrin siihen aikaan olivatkin, mutta tulevaisuuden kannalta niiden arvo oli arvaamaton eli mahdoton arvioida, siis suuri.

Vielä tuohon aikaan sanalla kulttuuri ymmärrettiin kaikkea sitä parasta, mitä ihmiskunta oli saanut aikaan ja sitä kohtaan tunnettiin liki uskonnollista kunnioitusta (ks. Vihavainen: Haun kulttuurin arvo tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Myöhemmin, yleisen sekularisoitumisen edistyessä, on kulttuurinkin arvostus laskenut. Nykyään sanalla viitataan yleensä tasa-arvoisesti kaikkeen, mitä ihminen on saanut aikaan. Mikäpä voisi olla toista arvokkaampaa ja kukapa sen pystyisi sanomaan? Eivät ainakaan kulttuuritoimittajat.

Ateneumin julkisivun mitaleissa esitetään aikansa kulttuurikäsitys. Kyseessä on suurten ja ilmeisesti ylittämättöminä pidettyjen taitelijoiden kavalkadi. Jotkut noista suurmiehistä on nykyään jo enemmän tai vähemmän unohdettu (ks. Vihavainen: Haun taiteen olemus tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ) eivätkä loputkaan enää herätä entisaikojen lähes uskonnollista palvontaa. Kulttuurilla on meille nyt uusi arvo ja merkitys.

Mitä asialla nyt ymmärretään, selviää lehtien kulttuuriosastoja silmäilemällä (ks. Vihavainen: Haun kulttuuriosasto tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Kuten voi havaita, kyseessä on aivan erityisesti ns. matalakulttuuriin eli roskaviihteeseen erikoistunut osasto, jossa vain kovin harvoin poiketaan tarttumaan sellaisiin asioihin, joilla on merkitystä koko historiamme ja maailmamme ymmärtämisen kannalta.

Kulttuuriosastoja pitävät hallussaan tätä nykyä nuoret naiset, joiden keskimääräisen naiiviuden enempi selostaminen on tässä tarpeetonta. Siitä löytyy halukkaille runsaasti esimerkkejä vanhoissa blogeissani. Pari sukupolvea sitten kulttuuriosastot oli kyllästetty vähä-älyisellä marxismi-leninismillä ja ennen sotia niissä oli aikansa nuorison leima. Näin ei muutu pelkkä muoti, vaan jopa kokonaisten aikakausien maailmankäsitys.

Tietty radikalismi eli kielteinen suhtautuminen olemassa olevaan kulttuuriin ja yhteiskuntaa on jo kauan ollut kulttuuriosastojen sine qua non, välttämätön ehto. Kauniisti ajatellen kyseessä ovat uutta etsivät yhteiskunnan tuntosarvet, ilkeämmin ja siis realistisemmin sanoen sieltä paistaa naiivi kritiikittömyys kaiken sellaisen hyväksi, mikä on jyrkästi vastoin vallitsevia oloa.

Se noista osastoista. Se, joka niitä hallitsee, hallitsee myös sitä yhteiskuntakerrosta, joka ei kykene ajattelemaan omilla aivoillaan ja etsii aina lehdistä vihjeitä siihen, mitä mieltä mistäkin asiaasta pitäisi olla. Merkittävä asiakaskuntahan niillä siksi tietysti on ja valtaa paljon.

Kulttuuri-sanalla viitataan usein myös siihen ns. korkeakulttuuriin, joka on eksklusiivista eli erottelee pois piiristään jo heti kättelyssä kaikki sellaiset, joilla ei ole halua maksaa parin tunnin elämyksestään satasia tai joilla ei ole varaa eikä halua hankkia vaikkapa frakkia. Nykyään sen vaatiminen on toki jo hyvin harvinainen poikkeus.

Oopperan ylläpitäminen Suomen kaltaisessa pienessä maassa on aikamoista luksusta. On laskettu, että valtio tukee jokaista oopperalippua yli 700 eurolla. Saman tein voitaisiin kaikki oopperannälkäiset lähettää aina johonkin eurooppalaiseen suurkaupunkiin nautiskelemaan tästä taiteesta ja tuntemaan olonsa yleväksi.

Paavo Haavikko esitti tuon idean aikoinaan, kun oopperataloa rakennettiin ja vertasi oopperaa taannoisiin panssarilaivoihin, jotka imivät rahoitukksen tehokkaammilta aseilta. Toki hänen olisi kannattanut sitten esittää vaihtoehtoinen suunnitelma Ahvenanmaan turvaamiseksi järeällä tykistöllä.

Niin sanottu yhteinen kansa ei tietenkään saa oopperalta yhtään mitään ja saattaa sen takia olla hyvinkin kärmeissään: niille, joilla paljon on, annetaan yhä enemmän yhteisistä varoista. Voihan sen asian niinkin nähdä.

Mutta nyt siis kulttuurin annista koko kansallemme. Jokunen vuosi sitten esitettiin televisiossamme irvistelevä dokumentti siitä, miten Mongoliassa esitettiin eurooppalaisia oopperoita. Itse asiassa se oli komea esimerkki siitä, mitan paljon siellä panostettiin eurooppalaisen kulttuurin tuntemukseen. Mongolialaisilla on syytä pitää kosketuksia muuallekin kuin Kiinaan.

Meidän tilanteemme on ja on ollut hieman samanlainen kuin Mongolian. Olemme Idän poika, kuten F.M. Franzén runoili Suomen tultua liitetyksi Venäjään. Venäjän yhteydessä tunsimme kuitenkin olevamme väärässä seurassa ja pyrimme kovasti korostamaan kuulumistamme länteen kaikin keinoin. Esimerkiksi latinan opiskelu saavutti meillä aivan poikkeukselliset mitat.

Oopperan kaltainen huvi, jonka kustannukset valtion budjetissa ovat lopultakin mikroskooppiset, on meille tärkeä pienen eliittimme takia. Se haluaa olla länsimaisen kulttuurin eturintamassa ja myös kykenee siihen, mikäli saa asiaan valtion tukea. Sitä paitsi ne, jotka oopperassa käyvät, kyllä usein maksavat paljon verojakin.

Mutta ylellisyyttähän ooppera kuten muukin korkeakulttuuri on. Toki se tulee mahdolliseksi vasta raa’an tuotannollisen työn kautta, mutta olisi toki hullua sijoittaakin kaikki luodut ylijäämän yhä uudestaan palvelemaan tuta tuotantoa.

Tavallaan korkeakulttuuri on tai ainakin voisi olla, jonkinlainen ihmiskunnan tarkoitus. Pelkkä eloonjääminen ei ainakaan ennen maailmassa ollut vielä tyydyttävä päämäärä ihmiskunnalle. Sen lisäksi tarvitaan myös sekundääristen tarpeiden tyydyttämistä. Sekundääristähän se kulttuuri on, kun kokonaisuutta katsotaan.

Sikäli, kuin kyse ei ole vain lasten sosiaalistamisesta ja kouluttamisesta kulttuurinsa normeihin, on kulttuuri nimenomaan ylellisyyttä, jota ilman voi elää ja jonka nauttiminen tapahtuu kovin epätasaisesti. Kulttuuri edustaa tai ainakin sen pitäisi edustaa korkeampia arvoja, mikä tarkoittaa, että tasa-arvo on sille täysin vieras asia.

Poliitikot tekevät toinen toistaan hullumpia pellehyppyjä puhuessaan kulttuurista, jota ei yleensä lainkaan vaivauduta määrittelemään ja sotketaan tahallaan tai tahattomasti yhteen aivan eriluontoisia asioita. No, särpikööt he keittämäänsä puuroa.