Tulevaisuus tehdään nyt

 

Demografia kohtalona

 

Suomea on pidetty ihmemaana milloin mistäkin syystä. Entisen urheilun suurvallan laakerit ovat nyttemmin lakastuneet ja myös Pisa-testit osoittavat nousevan nuorison tyhmentyvän hämmästyttävällä nopeudella. Tai sitten tyhmiä ovat ne, jotka määräävät opettamisesta.

   1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa Nokian ihme teki vaikutuksen kaikkialla, missä se tiedettiin, eli siis koko maailmassa. Kelpasi sitä paistatella siinä auringossa.

   Amerikkalaisissa lehdissä oli yhä uudelleen asiantuntevia kirjoituksia, joissa osoitettiin, että suomalainen yhteiskunta oli kadehdittavan paljon parempi kuin amerikkalainen. Jälkimmäinen oli turvaton ja kuohahteleva, vailla alkeellistalin tasa-arvoa ja oligarkkien johtama. Sen itsensä uskonnollisella hartaudella ihastelema demokratia toimi surkeasti.

   Nyt ovat sitten pian viimeiset pullat uunissa, kun loputtomasti kaikenlaista hyvää jakaneella valtiolla ovat rahat loppuneet ja velatkin olisi maksettava. Suu on pantava säkkiä myöten ja entisen loiston palauttaminen vanhoilla konsteilla on yhtä epätodennäköistä kuin nouseminen taas urheilun suurvallaksi.

   Menneisyydessä on mitä muistella ja jostakin syystä erityisen palvonnan kohteeksi on valikoitunut muuan vaatimaton kelpo mies, joka kuuluu yksin tappaneen puolen tuhatta vihollista ja siis melkein voittaneen sodan suurvaltaa vastaan. Olisipa niitä hänen kaltaisiaan ollut vaikkapa tuhat!

   Mutta eihän se historia niin mene. Meitä on kyllä miljoonia, mutta muita tässä maailmassa on miljardeja ja tuo miljoonan ja miljardin ero tuntuu mahdottomalta ymmärtää keskivertokansalaisen aivoilla. Koskee tietenkin myös poliitikkoja. Mahtaako sillä olla väliäkään?

   Espanjan pääministeri Pedro Sánchez kuuluu juuri esittäneen meillekin mainion idean ongelmista selviytymiseksi: hän hyväksyi kaikki laittomasti maassa olevat Espanjan kansalaisiksi ja niitä oli puoli miljoonaa. Nyt saatiin maan talous sitten arvattavasti dynaamiselle kasvu-uralle ja pyörät pyörimään, kun tämäkin joukko tuli kansalaisten nauttimien oikeuksien piiriin.

   Mutta osataan sitä meilläkin. Espanjassa on asukkaita pyörein luvuin 50 miljoonaa ja Suomessa yhtä pyörein luvuin viisi miljoonaa eli siis kymmenen prosenttia edellisestä.

   Puoli miljoonaa uutta kansalaista tekee Espanjassa yhden prosentin koko väkiluvusta ja Suomessa yksi prosentti olisi siis vastaavasti 50 000.

   Voimme siis ylpeästi sanoa Sánchezille, että meillä on samaa konstia käytetty jo iät ja ajat, eikä ainoastaan kertaluontoisesti. Meillä havittelevat nyt pääsyä seuraavaan hallitukseen sellaiset sankarit, joiden tavoitteena on saada maahamme uusia kansalaisia tuon yhden prosentin verran joka ainoa vuosi. Hypätkääpä siis kynnelle, espanjalaiset!

   Kuten muutkin kehittyneet kansakunnat, suomalaiset ovat tuominneet itsensä tuhoon lopettamalla luonnollisen lisääntymisen.

    Sitä korvataan hankkimalla uutta väkeä aivan toisenlaisista kulttuureista ja lahjomaton aritmetiikka osoittaa, että jo meidän lastemme ja viimeistään lastenlastemme aikana suomalaisuus on muuttunut maassa vähemmistöksi, jonka asema on riippuvainen enemmistön tahdosta.

   Tämän ymmärtämiseksi ei paljon vaadita, mutta siitä huolimatta se näyttää olevan mahdollista vain vähemmistölle. Jo pelkkä asian mainitseminen vie keskustelun yleensä aivan primitiiviselle tasolle, jolla järjen argumentit lakaistaan pois pöydältä moraalisen ylemmyyden/suuttumuksen voimin.

   Demografia on sangen kiinnostava aihepiiri ja alan merkittäviin edustajiin kuuluu ranskalainen Emmanuel Todd, joka on erityisesti kiinnittänyt huomiota erilaisten perhemuotojen merkitykseen historiassa. Niiden avulla hän on muun muassa yrittänyt selittää Ranskan eri osien erilaisuutta (ks. Vihavainen: Haun todd tulokset ).

   Todd ennusti Neuvostoliiton hajoamisen vuonna 1976 ilmestyneessä kirjassaan, jota meidän taistolaistemme en muista edes maininneen. Hän on myös jo kauan sitten puhunut USA:n imperiumin tuhosta.

   Hänen teoksensa ”Imperiumin jälkeen” (2002) on suomennettukin (Rasalas 2003). Sen ilmestymisen aikoihin ei kirjan aihepiiri ollut suosittu. Olen siitä aikoinaan kirjoittanutkin, mutta teksti ei ole nyt käytettävissä.

   Toddin voidaan todeta myös rauhoitelleen väestöräjähdyksen seurauksia pelkääviä sillä, että syntyvyyden trendit ovat jo useimmissa takapajuisissakin maissa kääntyneet laskuun ja tulevat sitä suuntaa jatkamaan.

   Tosiasia kuitenkin on, että eräillä seuduilla yhä jatkuva kasvu, yhdistyneenä maapallon lämpenemiseen, aiheuttaa vielä kauan painetta, joa suuntautuu tyhjiöön ja tulee sen suurella todennäköisyydellä täyttämään.

   Kun kyseessä on näinkin merkittävä ja erikoislaatuinen suurten linjojen tulkitsija, rohkenen esittää uusintana häneen liittyvän blogin:

 

Tiistai 15. joulukuuta 2020

Intellektuellin sivalluksia

 

Selittämättömän selittäjä

 

Hervé Le Bras, Emmanuel Todd, Le mystère français, Seuil 2013, 308 s.

 

Heikkilän kirjan jälkeen oli pakko vaivaa hyllystä lisää nykyisen Ranskan asioita selittävää kirjallisuutta. Tällainen löytyi.

   Tekijöistä tunnen vain Emmanuel Toddin. Hän on kiinnostava hahmo, epäsovinnainen historioitsija ja sosiologi, alun perin väestötieteilijä. Hän on onnistunut aikoinaan ennustamaan Neuvostoliiton hajoamisen ja on povannut USA:n vajoamista supervallan asemastaan (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=todd ). Olen jossakin yhteydessä kirjoittanut hänen suomennetusta teoksestaan Imperiumin jälkeen. Siinä ei ennustelujen tekemistä kainostella.

   Ranskalaisen annalismin perinteen mukaisesti Todd katselee asioita pitkässä perspektiivissä ja tutkii alueellisia muuttujia, kuten perhejärjestelmää (ydinperhe vai suurperhe), uskontoa, koulutusta ja vastaavia asioita. Ne ovat osoittautuneet hedelmällisiksi, kun on pitänyt selittää Ranskan eri osien arvoituksellista erilaisuutta.

   Tämän kirjan ydin, jonka Todd on siis kirjoittanut yhdessä erään kollegan kanssa, koostuu Ranskan (L’Hexagone -kuusikulmio) kartoista, jotka perustuvat muun muassa juuri perhejärjestelmän ja uskonnon ristiintaulukointiin muiden muuttujien kanssa.

   Kiinnostavia korrelaatioita löytyy. Se, miksi ne selittävät asioita, on hieman hämärän peitossa, mutta Todd on kertonutkin yrittävänsä selittää selittämätöntä.

   Uskonto, katolisuus, on toki uskomusjärjestelmänä kuollut, kuten kommunismikin, kertoo kirjoittaja(t), mutta edellinen sentään yhä kummittelee tai paremminkin vaikuttaa zombiena. Jälkimmäinen sen sijaan on kuollut eikä vaikuta enää mitenkään.

   Tässä vuonna 2013 julkaistussa kirjassa siis tehdään diagnoosi Ranskasta. Se tuntee olonsa huonoksi, todetaan ja haetaan asialle objektiivisia syitä. Ranskaa ja sen ongelmia ja saavutuksia myös pyritään suhteuttamaan muiden maiden tilanteeseen.

   Ranska, kuten monet muutkin maat, nousi sodan jälkeen kohinalla ja sen yhteiskunta mullistui täysin. Kolmeakymmentä loistavaa vuotta (Les Trente Glorieuses) seurasivat kolmekymmentä surkeaa vuotta (Trente Piteuses).

   Kuitenkaan ne eivät voineet tehdä tyhjiksi niitä saavutuksia, joihin oli päästy: korkea koulutustaso, matala lapsikuolleisuus, eliniän piteneminen ja muut vastaavat asiat olivat olennaisempia kuin ansiotason kasvu, joka toki sekin oli huimaava koko aiempaan historiaan verrattuna.

   Koulutettujen ja kouluttamattomien suhde -pyramidi- kääntyi päälaelleen, hedelmällisyys romahti, avioliiton ulkopuoliset raskaudet lisääntyivät huimasti ja kirkossakäynnistä tuli harvinaisuus. Naisten tasa-arvo eteni jättiläisaskelin. Teollisuuden työpaikat vähenivät sittemmin ja työntekijöiden asema muuttui uudenlaiseksi.

   Olennaista tälle tarkastelulle on, että kulttuurisia tekijöitä pidetään ensisijaisina taloudellisiin verrattuna. Ehkäpä työläisyyskin on ennen muuta mentaalinen asia?

Entä mikä maan, tuon potilaan mieliala itse asiassa on? Viestimien mukaan se on kurja. Objektiivisilla seikoilla, kuten itsemurhien määrillä ja syntymillä mitattuna se ei ole niinkään huono.

    Itsemurhien määrässä näkyy tiettyjen vuosikymmenten ja sukupolvien anomia hetkellisinä nysterminä, mutta nyttemmin asiat ovat historiallisessa vertailussa hyvin. Myös suhteellisen korkea syntyvyys (esim. Saksaan verrattuna), todistaa optimistisesta mielialasta. Henkirikostenkin määrä on laskenut tuntuvasti.

   Syvärakenteiltaan (uskonto, perhemuoto) heterogeenisessä Ranskassa on hyvin erilaisia alueita, mutta jos yleistyksiä tehdään, havaitaan, että 90 prosentilla ihmisistä menee hyvin. Väestön suuri massa on kestänyt suurten muutosten (globalisaation) iskut ja vain 10 prosenttia reunamilla elävistä on jäänyt alle.

   Maan politiikassakaan ei ekstremismi ole päässyt valtaan. Trotskilaisten määrä äänestäjistä on vähentynyt 10 prosentista kahteen. Oikealle suuntaudutaan, koska 40% väestöstä pelkää putoavansa sinne 10 prosentin kurjien joukkoon. Erityisesti teknisen sivistyksen saaneet ovat riskiryhmä, kun teollisuus on hiipumassa.

   Ranska on heterogeeninen, mutta ei hajoamassa, lohduttavat kirjoittajat, ei maa ole mahdoton hallita (kuten jo Colbert aikoinaan, suureen juustojen määrään viitaten esitti). Vaikeudet ovat hallittavissa.

   Ongelmana kuitenkin on, että hallitseva eliitti on sokea niille maanalaisille voimille, jotka hallitsevat ranskalaisten mentaliteettia ja ovat myös eri seuduilla erilaisia. Siten Ranskan ei kannata yrittää matkia saksalaismallista kovan rahan politiikkaa. Se ei ole ranskalaisen mentaliteetin mukainen, vaikka sopii kyllä saksalaisille. Ranskassa siitä syntyy vain tuhoa.

   Viime vuosina, kirja väittää, Ranskan periferia, katolisine ja sosialistisine perinteineen on saanut haltuunsa ”kansallisen systeemin”. Sen mentaliteetti muistuttaa jossakin määrin saksalaista ja se matkii sitä. Se on suhteellisen hierarkioita kunnioittava ja tehokas, kun taas maan sydän on individualistinen, egalitäärinen ja usein anarkistinen ja kapinoiva.

   Globalisaatio merkitsee myös valtion alasajoa, keskipakoiset tendenssit vahvistuvat. Ranskan ydinalue kärsii tästä.

   Ranskan heterogeenisyydestä seuraa, että yhden ainoan abstraktin taloudellisen tavoitteen omaksuminen merkitsisi sitä, että osa kansaa julistettaisiin tarpeettomaksi. Siltä se tosiaan näyttääkin ja syynä on pikemmin maan johtavan eliitin ymmärtämättömyys kuin sen julmuus.

   Ranska on kuitenkin muun muassa kielellisesti yhtenäinen verrattuna vaikkapa Espanjaan ja Italiaan. Ranskalaisten olisi nyt ymmärrettävä ottaa huomioon alueelliset eronsa ja Euroopan unionissa taas olisi kyettävä yhdentymishurmassa näkemään yhteiskuntien syvät historialliset tendenssit, jotka eivät ole enää tasaantumassa.

   Kiinnostava analyysi, ainakin minun mielestäni. Täytyy myös todeta, että tuossa historiallisessa muutoksessa on suomalaistenkin kannalta paljon tuttua.

   Mutta vuoden 2013 jälkeen tulivat pian keltaliivit. Mitä Toddilla oli niistä sanomista? Tämä analyysihän ei näyttäisi lainkaan selittävän tapahtunutta.

   Netistä löytyy jokunen artikkeli, joiden perusteella arvioiden Todd on nyt kääntänyt kelkkansa tai ainakin suuresti rukannut tämän kirjan näkemyksiä.

   Hän on julkaissut uuden kirjan ”Luokkataistelu Ranskassa XXI vuosisadalla” ja väittää, että nyt koko maan väestö on köyhtynyt lukuun ottamatta yhtä prosenttia, jolle rikkaudet kasaantuvat. 19% kansasta kuuluu pikkuporvaristoon, 50% atomisoituneeseen enemmistöön ja 30% proletariaattiin.

   Taitaa olla sitten kumous tulossa.

   Mellakat näyttävät selvästi innostaneen tätä merkillistä ja hyvin ranskalaista (isä englantilainen) intellektuellia. Huomaan, että hän on myös julmistellut hallitukselle koronarajoitusten takia: ”Ei nuorisoa saa uhrata vanhojen takia!”

   Jotenkin virkistäviä nuo ranskalaiset intellektuellit kaikessa radikaalisuudessaan.

 

 

 

 

Eri miehiä

 

Pallonkierron kronikka

 

Osmo I. Lehmuskallio, Lokikirja. Nelimastoparkki Lawhillin matkassa 1929-1931. SKS 1986, 144 s.

 

   Termi ”pallonkierto” oli aikoinaan jokaisen merenkulkijan ja heidän asioistaan jotakin tietävän tuntema termi (ks. Vihavainen: Haun pallonkierto tulokset ). Yleensä kyse oli Australian-reissusta, jolloin mentiin pasaatituulten mukana sekä Hyväntoivonniemen että Kap Hornin ympäri.

   Tuollaisia reissuja ehti yhden vuoden mittaan tekemään vain yhden ja niinpä ei myöskään lastatessa ja lossatessa pidetty turhaa kiirettä. Viikkotolkulla saatettiin niitä töitä tehdä ja jopa lastata tuhansia tonneja viljaa veneiden avulla.

   Kun Savosta tuotua puutavaraa siirrettiin tervahöyryistä valtamerialuksiin, muun muassa purjelaivoihin Uuraassa, oli käyttökelpoinen  tapa heittää parrut veteen ja noukkia ne sitten sieltä laivaan. Työtä riitti paljon sekä lastaajille että miehistölle, mutta eihän se paljoa maksanutkaan.

   Kontainerit eli kontit mullistivat merenkulun minun nuoruudessani eli noin 1960-luvulta lähtien. Sen jälkeen laivat olivat pian jo aivan eri näköisiäkin, ilman ns. mitseppiä (midship), hitsattuja eikä niitattuja ja yhä vain suurempia. Kymmenentuhatta tonnia, mikä aiemmin oli hiponut haamurajaaa, on nyt jo valtamerilaivaksi pienenpuoleinen.

   Gustaf Erikson Ahvenanmaalta omisti aikoinaan maailman suurimman purjelaivaston (ks. Vihavainen: Haun erikson tulokset ). Se oli jo sitä aikaa, kun noita laivoja sai halvalla ja jos vielä merimiehetkin suostuivat työskentelemään lähes mahapalkalla, oli koossa yhtälö, joka kertoi, että sellainen bisnes oli yhä kannattavaa.

   Eriksonin eräs tulonlähde olivat merimiesoppilaat. Monessa maassa laki yhä vaati laivojen päällystöltä purjelaivakokemusta ja sitähän Eriksonilla oli tarjota -pientä maksua vastaan. Pojat siis saivat tehdä kovaa ja vaarallista työtä, kunhan vielä itse suostuivat siitä lystistä maksamaan.

   Osmo Lehmuskallio ei kuulunut maksaviin merenkulkuoppilaisiin, mutta tulotasohan oli hänelläkin surkea, kuten päiväkirja osoittaa: edes valokuvien teettämiseen (kamera ja peri filmiä oli mukana) eivät rahat riittäneet, vaikka nuori mies ei tupakoinut eikä ryypännyt.

   19-vuotiaalla Osmolla oli jo jonkin verran merimieskokemusta, kun hän lähti ”Lawhillin” miehistöön hakemaan viljalastia Australiasta. Ilmeisesti menomatkallakin oli paarlastin ohella jotakin hyötylastia, mutta kirjasta ei selviä mitä. Pääasiassa kauppa joka tapauksessa oli vehnän hakemista Australiasta Eurooppaan.

   ”Lawhill” oli maailman suurin purjelaiva tuohon aikaan, pituutta 317 jalkaa eli noin sata metriä ja uppouma 4600 dwt. Se oli rakennettu Skotlannissa vuonna 1892 ja purjehti Eriksonin lipun alla vuodesta 1917. Se romutettiin vuonna 1959.

   Vauhtia laivalle kertyi useinkin toistakymmentä solmua eli noin 20 km/t, toki keskinopeus jäi paljonkin sen alle, kun esimerkiksi jouduttiin seisomaan päiväntasaajan tyynessä vyöhykkeessä ja poikkeamaan kurssista tuulten takia.

   Suora myötätuuli ja erityisesti liian kova myötäinen oli tuulista hankalin, siinä kun laiva vaarui laidalta toiselle ja sen ohjaaminen oli vaikeaa. Myöskään laivan purjeista ei voitu panna vetämään kuin pieni osa ja niinpä usein saatettiinkin mieluummin luovia myötäiseen, mikä oli mukavampaa ja turvallisempaa ja vauhtiakin riitti, joskaan ei ihan oikeaan suuntaan.

   Kuten kirjan julkaisija, päiväkirjan pitäjän poika kertoo, aluksessa ei ollut konetta, ns. donkeytä lukuun ottamatta, mutta sillähän ei ajettu minnekään, vaan käytettiin vinssejä eri tarkoitukseen, ilmeisesti esim. varppaukseen eli laivan siirtämiseen ankkurin varassa vaiheittain uuteen paikkaan.

   Laivassa ei ollut myöskään radiolähetintä, eikä edes vastaanotinta(!). Signaaleja toisille laivoille annettiin lipuilla. Keulassa seisoi aina mies tähystämässä eli utsikissä, mutta ankarassa merenkäynnissä hän ei useinkaan nähnyt mitään.

   Koska laivan kääntäminen oli iso operaatio, oli miesten nukuttava vaatteet päällä sellaisilla seuduilla, joilla oli vilkasta liikennettä. ”Visseli” sai koko joukon ponkaisemaan kannelle prassaamaan raakoja uuteen asentoon tai tarvittaessa sitomaan purjeita.

   Koska nuo kolossit olivat varsin kömpelöitä ja rajoitetusti ohjattavissa, kuului meriteiden sääntöihin, että konealusten oli niitä väistettävä. Sääntö on yhä voimassa ja hyvästä syystä. Onnettomuusvaaran takia purjelaivat joskus välttivät Englannin kanaalia ja mieluummin ohittivat Brittein saaret lännen puolelta.

   Navigointi oli jo kehittynyt Kolumbuksen ajoista, mutta vain hiukan. Laahuslokilla mitattiin aina silloin tällöin nopeuksia ja sekstantin ja kronometrin avulla määriteltiin sijainti. Luotaamisesta kirjassa ei mainita, mutta varmasti sitäkin tehtiin.

   Takilassa työskentely ei ollut heikkopäisten hommaa ja pari putoamista sattui tälläkin matkalla. Moni sai yhdestä matkasta tarpeekseen ja karkaaminen oli aika normaali tapahtuma. Myös ”Lawhillistä” karkasi Australiassa muutama mies, mutta saatiin kiinni ja palautettiin. Tempustaan he saivat maksaa sen verran, että lähes koko paluumatkan palkka meni siihen.

   Lehmuskallio ei vähästä säikähtänyt ja aina välillä muisti kirjoittaa päiväkirjaansa, että tämä se on elämää tämä Sitä ei vaihtaisi mistään hinnasta koulun penkkiin tai edes Kemin kaupunginjohtajan virkaan…

   Merikapteeni nuoresta miehestä tulikin ja tietenkin höyrylaivalle. Hän oli jo huomannut, että purjelaivat kuuluivat menneisyyteen. Aika lähellä meitä tuo aika sentään on. Höyrylaiva, tuo äskeinen uuden ajan symboli, on nyt jo puolestaan jäänne menneisyydestä ja monen mielestä hyvin romanttinen.

 

Tässä sitä ollaan

 

In Arcadia

 

Arkadialla tarkoitetaan tunnetusti tarunomaista lännen maata, autuaitten saaria eli Makaronesiaa (ei sekoitettava Makronesiaan, vrt. Vihavainen: Haun makaronit tulokset ). Siihenhän luetaan niin Kanarian saaret, Madeira kuin Azorit ja Kap Verde.

   Arkadia ei kutenkaan ole kuolemattomien asuinsija ja niinpä majesteetti kuolema saattaakin sanoa ”Et in Arcadia ego”. Täälläkin minä olen. Tämä on myös teemana Poussinin maalauksessa, jossa paimenidyllin keskeltä löytyy hauta.

   Ihminen voi ainakin sanoa ”Et ego in Arcadia”, jos sattuu näille saarille: niin minäkin. Huonommassakin paikassa voisi olla, ellei usko tiedostavina itseään pitävien ihmisyyden pilkkaajien puheita, joiden mukaan sinne matkustamisen merkittävin tulos on lentohäpeä eli raskas syyllisyys maapallon kuormittamisesta tai ellei nyt suorastaan raskas, niin ainakin henkimaailman tasolla jotenkin merkittävä ja todennettava.

   Jos tämä ei riitä kevytmieliseksi luokitellun ilon pilaajaksi, voidaan selittää, että saarten asukkaatkin ovat oikein protestoineen turisteja vastaan, ihan kuin Rovaniemellä. Ilman heitä he saisivat sentään kaikessa rauhassa raapia vaivaisen elantonsa karusta ja kuivasta mullasta ja narrata rauhassa sinttejä särpimeksi. Iänikuinen rahan tulo tuntuu pahalta oikein ajattelevien mielestä niin siellä kuin täällä.

   Epäilemättä turismissa on vielä jotakin syvästi naurettavaakin. Kaksi mainiota 1800-luvun turistia, Dostojevskien pariskunta, joista Anna vielä sattui olemaan suomalaista sukua, ei voinut kyllikseen pilkata koko ilmiötä ja siihen osallistuvia (vrt.  Vihavainen: Haun koirasaarilla tulokset ).

   Olihan siihen syytäkin. Miksei kaikkea tuota, mitä turistit tekivät olisi yhtä hyvin voinut tehdä kotona Venäjällä? Tätä kelpo pariskunta ehkä joskus kysyi itseltäänkin ja manaili typeryyttään. Ilman heidän matkailuaan olisivat maailman kirjallisuuden harrastajat jääneet paljosta paitsi, mutta sitä puolustelua voi nykyisestä turistien laumasta kovin harva esittää.

   Täällähän tosiaan voi tehdä ihan sitä samaa kuin kotonakin eli istua vaikkapa päivät kapakassa ja illat karaokessa, katsoa urheilua ja syödä vaikkapa mahtavia argentiinalaisia pihvejä ja juoda saksalaista olutta. Paitsi, että koto-Suomessa sellaista katsottaisiin kieroon. Täällä ei.

   Ja taudit ja kuolema eivät vain täälläkään ota hellittääkseen otettaan, vaan tulevat vaivatta lentokoneen kyytiin ja rannalla lekottelijoille sanovat ”Et in Arcadia ego”. Kun vielä otatte yliannoksen säteilyä, pääsette pian vaivoistanne. Nopeammin kuin siellä kotimaassa.

   Kulttuurinnälkäisille täällä kuitenkin on aina jotakin. Mikäli kirjat unohtuivat kotiin, löytyy Las Palmasista hyvä kirjakauppa ja mikäli espanja jäi opettelematta, on sen puutteen korjaamisen juuri nyt aivan erityisen hyvä tilaisuus.

   Suurkaupunki Las Palmas on muuten yliopistokaupunki, jossa on myös merkittävä Alfredo Kraus-konserttisali, vaikka on tuossa lähellä, naapurisaarella vielä muhkeampi alan rakennus. Pari museota, myös guanchien kansasta kertova, ovat kiinnostavia ja Pérez Galdósin mahtava teatteri ja kotimuseo odottavat innokkaita kävijöitä.

   Pérez Galdós on noteerattu jopa Espanjan suurimmaksi kirjailijaksi Cervantesin jälkeen. Hänen kirjansa kertovat usein Espanjan historiasta ja häntä on verrattu Dickensiin, Balzaciin ja Tolstoihin. Suomennettuja teoksia on vähän (ks. Vihavainen: Haun marianela tulokset ).

   Ja täällä kuivassa etelän turistiparatiisissakin on sentään monenlaista tapahtumaa. Müncheniläinen urkuvirtuoosi antaa taas pian tuossa naapurissa konsertin, jossa esittää Bachin ja Vivaldin kappaleita. Kunnantalolla (mikä taas olikaan se oikea termi) oli jokunen vuosi sitten aivan tavattoman hieno joulukonsertti. Ehkä siellä taas on jotakin.

   Arkadiassakaan ei pääse karkuun Trumpia eikä Putinia, vaikka Espanjan pääministeri onkin pyrkinyt loistavaan eristäytymiseen raivopäiden touhuista, mikä mielestäni sopii erityisesti hänen rooliinsa ja historialliseen asemaansakin erinomaisesti.

   Tämän paikan nimi muuten on Playa del Inglés eli engelsmannin ranta. Pidän englantilaisista, mutta minusta on hyvä, että espanjalaiset aina välillä löylyttivät heitä, mihin tuo nimikin saattaa viitata. Tappiot taisteluissa antavat muistutuksen kuolevaisuudesta ja sitähän me kaikki aina tarvitsemme, ettemme eksyisi liian syvälle joutaviin typeryyksiin.

  Kun nyt tuli puheeksi, niin liitänpä tähän taas kerran vanhan blogin. Luulen, että olen koko ajan yhä lähempänä ikiliikkujan keksimistä:

 

Torstai 19. maaliskuuta 2015

Dostojevskin kera Koirasaarilla

Dostojevski Koirasaarilla

 

   Et in Arcadia ego.  Lause tuli mieleeni täällä Koirasaarilla, joita anglosaksit tyypillisen vääristelevään tapaansa nimittävät kanaarisiksi saariksi, Canary Islands. Minusta heidän olisi syytä olla kerrankin johdonmukaisia ja käyttää muotoa Canine Islands, kun nyt kerran koiria tarkoitetaan. Tai sitten voitaisiin puhua Kynokonesiasta, Polynesian, Melanesian jne. tapaan, vaikka noillakaan saarilla ei mitään kreikkalaisia asu.

   Mutta englantilaisista puheen ollen, olemme tässä tekemisissä sellaisen kansan kanssa, joka nimittää Livornoa Leghorniksi ja Regensburgia Ratisboniksi. Mitä siis voimme odottaa? Vaikka oma rakas suomenkielemme sisältää typeriä ruotsalaisväännöksiä mustasukkaisuudesta petraamiseen ja nykyään puhutaan jo puolivirallisesti halveeraamisesta silloinkin kun ei tarkoiteta puolittamista, niin se ei tietenkään kuulu tähän, luoja paratkoon. Jokainen kieli ja kansa kantakoon itse koko häpeänsä ja kunniansa.

   Näillä saarilla sattuu olemaan Englantiin mitä läheisin historiallinen suhde. Suotta ei Lontoon Canary Wharf kanna nimeään. Merirosvot vaivasivat saaria vuosisatojen ajan eivätkä kyseessä niinkään olleet barbareskit, kuin englantilaiset, jopa kuninkaan kaapparikirjalla varustettuina, joten toiminta usein ansaitsee valtioterrorismi nimen.

   1800-luvun luihuimpiin tihutöihinhän kuuluivat Tanskan laivaston ryöstäminen ja Kööpenhaminan polttaminen raketeilla. Kanarialla rosvot toki saivat ansaitsemaansa vastusta, kuten sinänsä myös Tanskassa.

   Amiraali Nelson menetti Teneriffalla toisen kätensä ja Fuerteventuran majorerot  pitivät pikku torneissaan puoliaan aivan ylivoimaisia vihollisia vastaan. Playa del Inglesin nimi ei ehkä johdukaan siellä makailevien turistien kansallisuudesta, vaan sinne joskus ajelehtineiden englantilaisten merirosvojen lukuisista kalmoista.

   Niin ainakin luulen, mutta saatan erehtyä. Tuollaisen asian kertominen, jos se olisi totta, verottaisi heti maksavan yleisön tiettyä ryhmää.

   Vaikka jättäisi fabuloinnin sikseen, on ilmeistä että nämä saaret, jotka ilmeisesti toimivat jonkunlaisena Arkadian esikuvana, olivat jo ammoin kokoaan merkittävämmässä roolissa. Täkäläinen malvasiaviini noteerattiin gourmetien joukossa korkealle ja itse Voltairen piti aina saada sitä maisteltavakseen. Toki hän, kuten muutkaan ranskalaiset eivät juoneet viiniään eivätkä juo vieläkään.

   Maisteleminen, goûter, on oikea sana ja samppanjasta puheenollen sanotaan sabler, mikä lienee vielä hienompi tapa niin sanoakseni sisäistää kyseistä tuotetta.

   Mutta ranskalaisista ja heidän naurettavuudestaan minun juuri olikin määrä kirjoittaa. Minusta he eivät oikeastaan ole mitenkään erityisen naurettavia, vaikka tietynlaisia, koomisesti kukkoilevia tyyppejä tapaakin kaikkein varmimmin juuri Ranskassa.

   Fjodor Dostojevski, joka 1860-luvun alussa kiersi pikaisesti koko Euroopan ja kirjoitteli sitten vaikutelmiaan niin ranskalaisten kuin englantilaisten ja muidenkin syvimmästä ominaislaadusta. Tuolloin Ranska oli vielä mahtinsa kukkuloilla, ennen Preussin-Ranskan sotaa.

   Moisen pikatutustumisen voisi noin äkkiä katsoa rinnastaa erään englantilaisen herrasmiehen analyysiin ranskalaisista, joka saavuttuaan kanaalin itärannalle suuttui ja kääntyi takaisin, kirjoittaen myöhemmin raportissaan, että ranskalaiset oivat pieniä, punatukkaisia ja sangen hävyttömiä.

   Dostojevskia ei kuitenkaan koskaan kannata aliarvioida eikä ymmärtää liian nopeasti. Hän kirjoittaa loisteliaan häijyä satiiria ja pilkkaa kohdettaan niin mestarillisesti, että häntä voisi äkkilukemalta pitää ranskalaisten ja ranskalaisuuden vannoutuneena vihollisena, joka suoltaa pahantahtoista vihapuhettaan vahingoniloinen kostonkiilto silmissään ja kaunalla, joka ennakoi jo ainakin kaukaisesti niitä polttouuneja, joissa sittemmin myös monien tuon ajan kaikkein etummaisten ranskalaisten jälkeläisten jäänteet tuhottiin. Kirottu olkoon Hitlerin muisto.

   Luullakseni tällainen lukutapa olisi pinnallinen siitä huolimatta, että se voisi mahdollistaa lukijalle moraalisen ylentymisen elämyksiä hänen ymmärtäessään pääsevänsä entisajan hengen jättiläisten yläpuolelle edes todella yrittämättä. Poliittinen korrektius on nimittäin on Dostojevskilla aivan kehittymätöntä, jos siitä nyt ylipäätään edes voidaan puhua. Missään tapauksessa se ei vastaa aikamme vaatimuksia.

   Siitä huolimatta uskallan kehottaa jokaista lukemaan Dostojevskin kaikkein pahamaineisimpiakin teoksia, kuten Kirjailijan päiväkirjaa ja esimerkiksi siihen liittyvää Talvisia merkintöjä kesän vaikutelmista. Niitä löytyy myös suomeksi. Jälkimmäinen, jonka lentomatkalla luin taas uudelleen, on ilmestynyt niin&näin –lehden kustantamana ja Tiina Kartanon suomentamana vuonna 2009.

   Kirja on mainioimpia tuntemiani matkustamisen kuvauksia. Siinä matkustetaan sekä junalla että laivalla ja vaihtelevassa seurassa. Mukana matkassa ovat ranskalaiset ja englantilaiset tai ainakin he ovat siellä henkisesti sekä tietenkin venäläiset, joista useimmat juuri kuuluvat henkisesti Eurooppaan, mutta pelkäävät kuollakseen, etteivät kuulu sinne kelvollisella tavalla. Jollakin on eurooppalaisittain leikattu parta, toinen on näennäisesti ilmielävä englantilainen lordi ja kolmas pöyhkeilee oikeasti omaamallaan korkealla asemalla, neljäs valehtelee kaiken, mutta tekee sen erittäin lahjakkaasti.

   Oli miten oli, nimenomaan valheellisuus on koko matkaseurapsykologian A ja O. Kukaan ei ole sitä, miltä näyttää eikä myöskään halua olla. Naiset ovat erityisen herkkiä vainuamaan, missä on faux pas ja kuinka noloa onkaan ollut saada miehekseen vätys, joka ei kykene tarjoamaan siipalleen sitä älyn loistetta, tyyliä sun muuta, mitä tarvittaisiin täyden sosiaalisen onnen saavuttamiseen. Sen sijaan päädytään kammottaviin nolauksiin.

   Nimenomaan venäläiset ovat siis kirjailijan äärettömän terävän ja säälimättömän katseen alla kuin koe-eläimet lokeroissaan, eivätkä heidän kompleksinsa ja henkiset haavansa saa mitään palsamia, vaan pikemmin kirpaisevaa spriitä, minkä ainakin ennen muinoin ajateltiin olevan hyödyllistä paranemista ajatellen.

   Tuskin Dostojevski kuitenkaan lääkäriksi heittäytyy, ehkä hän ymmärtää, että tehtävän massiivisuus tekisi yrityksestä naurettavan. Sehän olisi kuin yritys vetää kirkkoa, minkä sadun nuori hevonen lupasi tehdä. Vetäminen kyllä onnistui, mutta kirkko ei hievahtanutkaan ja naurajat saivat taas aihetta hilpeyteen.

   Dostojevski naurattaa myös ja nimenomaan myrkyllisyydellään. Ranskalaiset saavat tietää huutia (mainio suomalainen ilmaus!) siinä kuin venäläiset maanmiehet. ”Järkeä ranskalaisella ei ole ja jos olisikin, hän pitäisi sitä suurena onnettomuutenaan” kirjoittaa Fjodor Mihailovitš siteeraten Fonvizinin (oik. von Wiesen) jo 1700-luvulla sinkauttamaa sukkeluutta.

   Tässä siis kokonainen kansa eikä vain jotkut sen jäsenet asetetaan yhtaikaa epäedulliseen valoon, enemmänkin, lausutaan heistä negatiivinen arvoarvostelma, jota ei ole mahdollista osoittaa empiirisesti todeksi.

   Lisää kielteisyyttä löytyy kymmenilta sivuilta, joilla kuvataan ranskalaisten poroporvarien perhe-elämää ja siihen liittyviä instituutioita, rakastajattaria ja cicisbeota myöten. Mistähän kirjailija senkin asian tunsi? Oppi junanvaunussa vai?

   Vaikka venäläinen tuntee (tunsi) Ranskan ja sen kulttuurin kymmenen kertaa paremmin kuin omansa, kuten kirjailija väittää, lienevät hänen tietonsa ranskalaisten intiimistä elämästä sentään hieman heiveröisellä pohjalla. Sen hän näyttää itsekin ymmärtävän, kuten myös sen, ettei koko kansasta voi mitään päteviä yleistyksiä tehdä, ainakaan sen ihmisistä, vaikka mahdollisesti sentään kulttuurista.

   Miksi siis tämä vuodatus, jossa raadellaan koko ranskalainen porvaristo, liberaalien eurooppalaisten suuri esikuva? Taas kerran, kuten matkaseuraansa kuvatessaan, Dostojevskin kohteena on valheellisuus. Porvaristo on sekä loputtoman omahyväistä, että valikoivasti asioita ymmärtävää. Se kurjuus, jonka varassa hyvinvointi lepää, on liian kauheaa katsottavaksi. Niinpä tyydytään sellaiseen maailmaan, jossa olennaisia asioita ei suostuta näkemään ja jossa rakennellaan toinen toistaan läpinäkyvämpiä kulisseja.

   Mutta miksei ihmisten anneta rauhassa kiehua omassa mehussaan ja harrastaa molemminpuolista valehtelua ja näytelmiä, jos se heitä miellyttää? Lukemassani niteessä on sekä suomentajan että Vladimir Solovjovin esseitä Dostojevskista ja uskon, että niissä on sanottu paljon oivaltavaa ja valaisevaa, joka auttaa arvioimaan niitä kirjailijan ilkeyksiä, joita tämä opus on täynnä.

   Kysymys tuskin on pelkästä pahansisuisuudesta ja tympeän olon purkamisesta. Mannerheimin sanottiin aikoinaan vaatineen, että jokaisen ruokalajin tuli aina olla hyvin valmistettu, mikä ei johtunut siitä, että hän olisi ehdottomasti halunnut joka päivä hienostella, vaan siitä, että ruokaa oli syytä kunnioittaa.

   Miksipä tehdä jonninjoutavaa mössöä, kun oli mahdollista toteuttaa kaikki ne mahdollisuudet, joita raaka-aineet saattoivat tarjota? Eikä sellaista ruokalajia ole, jota ei voisi valmistaa sekä huonosti että myös hyvin.

   Ontuvaa vertausta jatkaakseni, Dostojevskia ilmeisesti loukkasi se, että ihmisestä, joka olisi voinut nousta omien sinänsä rajallisten mahdollisuuksiensa puitteissa metafyysiseen merkitykseen, tulikin pelkkä apina, jonka todellinen olemus jäi kokonaan vaille huomiota ja surkastui karikatyyrikseen.

   Ajatelkaapa nyt vaikka pihviä, joka poltetaan kuivaksi ja jonka maku pilataan surkealla kastikkeella. Siinähän on kyseessä jo murha: joku menetti henkensä ja tulos oli tämä…

 

   No, en halua parodioida parodiaa enkä sitä enempää pilata selittämällä. Joka tapauksessa Dostojevskin matkakuvaukset ovat riemukasta luettavaa, joka jokaisen matkailijan kannattaa ottaa ne mukaansa, vaikkapa vain havainnoidakseen sitä, miten paljon sosiaalinen miljöö on muuttunut ainakin meidän kolmannen luokan matkailijoiden keskuudessa. Se nimittäin on muuttunut.

   Lisää herra ja rouva Dostojevskin ulkomaita koskevista havainnoista löytyy täältä: Vihavainen: Haun dostojevskien kaunat tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) . Tässä ovat käsittelyssä saksalaiset. Oliko mestari epäkorrekti? Oliko hän peräti väärässä? Pitäisikö canceloida?

   Jostakin syystä nautin noista huippulahjakkaan ihmisen kirjoittamista sensuroimattomista kuvauksista ja venäläisten Suomi-syöjien tsuhnakuvaukset suorastaan naurattavat minua yhä uudelleen.

   En tiedä, mitä hyötyisin siitä, jos kiristäisin pipoa tiukemmalle. Ei ainakaan täällä leppeässä lämmössä ja lihapatojen äärellä tunnu siihen tarvetta. Kaljun palamisen voinee estää kevyellä lippahatulla.

 

 

 

 

Se suuri Zeitenwende

 

Missio Moskovassa ja aikakausien murros

 

Antti Helanterä, Muistiinmerkintöjä Moskovasta. Siltala 2026 320 s.

 

Suurlähettiläs Antti Helanterän kertomus kaudestaan Moskovassa vuosina 2020-2024 on erittäin arvokas kirja ja lajissaan ylittämätön, tekee  mieli sanoa.

   Sitä voisi verrata vaikkapa Paasikiven hyvin kiinnostavaan kirjaan ”Toimintani Moskovassa ja Suomessa  1939-1941”.

   Vertailu koituu Helanterän eduksi ainakin sikäli, että hänen tietonsa toimintaympäristöstään ja jatkuvat kontaktinsa sekä kollegoihin, että monen tason venäläisiin tahoihin, presidentinhallinnosta poliitikkoihin, tutkijoihin ja toimittajiin olivat aivan eri luokkaa.

   Paasikivi oli erittäin intelligentti poliitikko ja myös suhteellisen hyvin Venäjää tunteva. Helanterä on nimenomaan diplomaatti ja hänen Venäjän-tuntemuksensa on aivan toisella tasolla, mikä kuvastaa sekä olojen erilaisuutta, että näiden kahden Suomea edustaneen miehen työuran erilaisuutta. Itse asiassa Paasikivellä oli aika hämmästyttäviäkin aukkoja tiedoissaan.

   Molemmat kirjat ovat tärkeitä ja erinomaisia ja on hienoa, että Paasikiven tämäkin teos on nyt käännetty myös venäjäksi. Aikoinaan muuten käännätin hänen jatkosodan päiväkirjansa. Helanterän kirja ansaitsee saman ja kansainvälisestä Venäjän tuntemuksen poppamiesten kirjavasta tuotannosta se eroaa olennaisesti sekä informaatioarvonsa että analyysiensä ansiosta.

   Verrattuna noihin mainittuihin Venäjän politiikan patenttiselityksiin, Helanterän teoksen arvo on suunnilleen samaa luokkaa kuin testatun ja toimivan lääkeaineen arvo verrattuna erilaisiin käärmeöljyihin, joiden väitetään parantavan kaikki taudit.

   Asia perustuu siihen, että suurlähettiläs Helanterällä oli päivittäin, myös sodan aikana erittäin laaja kosketuspinta sekä Venäjän virallisiin elimiin, että kansalaisyhteiskuntaan.

    Hänellä oli myös sama hyvä tapa kuin presidentti Relanderilla tehdä muistiinpanot keskusteluistaan ja analysoida niiden anti heti tuoreeltaan eikä päivien, saati viikkojen kuluttua. On syytä uskoa, että ne suorat otteet muistiinpanoista ja raporteista, joita hän esittää, ovat autenttisia.

   Tämä antaa mahdollisuuden suhtautua keskeiseen osaan kirjan aineistoa myös aikalaisdokumentteina, joiden arvo esimerkiksi muistelmin verrattuna on toista luokkaa. Vain nimiä kirjoittaja on muuttanut, mikä onkin välttämätöntä lähdesuojan takia. Hän näyttää saaneen vieraansa puhumaan hyvinkin suoraan, mitä ei tietenkään ollut tarkoitettu julkisuuteen.

   Helanterän suureksi ongelmaksi hahmottuvat sellaiset kysymykset kuin syyt Ukrainan sodan syntyyn ja sotaan luisuminen, vallan ja kansan suhde ja suhtautuminen sotaan ja Venäjän resilienssi, eli sen kyky kestää sodan tuomia rasituksia yhteiskunnan eri tasoilla. Muutosten havainnointi on tärkeä osa analyysejä.

   Venäjän eliitin käsitysten ja mielialojen yhdistäminen tutkijoiden saamiin tuloksiin kansanjoukkojen käsityksistä ja mielialoista antaa parasta mahdollista aineistoa asioiden ja tapahtuneiden muutosten ymmärtämiselle. Suuria teemoja ovat myös suhtautuminen Suomeen ja sen Nato-ratkaisun aiheuttamat arviot erilaisten tahojen silmin.

   Hyvin tärkeää on nähdä noina vuosina tapahtunut kehitys ja tilanteen muuttuminen, joka itse asiassa on lähes koko ajan tapahtunut sotaa suosivaan suuntaan. Sodan päättäminen valtavien ihmisuhrien jälkeen on aina yhä vaikeampaa. Ajatus siitä, että syylliset on yksinkertaisesti vietävä oikeuteen tuomittaviksi ja vahingonkorvaukset maksettava on absurdi (vrt. myös Vihavainen: Haun veren hinta tulokset ).

   Sodan syttyminen yllätti kaikki, tai ainakin lähes kaikki, myös hallitusta lähellä olevissa piireissä. On syytä olettaa, että ratkaisun teki lopultakin yksin Johtaja, kevytmielisesti ja väärien olettamusten pohjalta, kuten niin usein historiassa on tapahtunut.

   Sota sai alusta pitäen massojen hämmästyttävän suuren kannatuksen. Sen muodostuessa yhä selvemmin niin sanotusti isänmaalliseksi, se sai taakseen myös liberaalien taholta lojaalia suhtautumista. Lännen naiivi ”non possumus”-politiikka, joka on lähtenyt siitä, ettei Ukrainalta voi vaatia myönnytyksiä, on ollut epärealistista ja tuskin voi johtaa mihinkään järjelliseen ratkaisuun.

   Suomen Nato-päätöstä on ihmetelty ja yhä uudelleen venäläiset ovat todenneet, että Suomellehan sen erityissuhde Venäjään oli koko ajan edullinen, miksi se siis ehdoin tahdoin luopui siitä?

   Neuvostoajan malliin vallitsee moskovalaisissa piireissä yleisesti luja usko siihen, että vain suurvallat ratkaisevat pientenkin valtojen politiikan ja jälkimmäisten liikkumavara on vain näennäinen. Vaikka asiassa on perää, ei se tietenkään sellaisenaan pidä paikkaansa. Itse me Natoon menimme.

   Suomea kohtaan on ollut paljon sympatioita ja moni kuvittelee, että sodan jälkeen kaikki olisi helppoa taas aloittaa uudestaan ja ”lihasmuistissa” oleva hyvä naapuruussuhde herätettäisiin taas nopeasti henkiin.

   Tätähän sopii toivoa. Helanterä pitää asiaa epätodennäköisenä. Epäluottamus Venäjään on sen itse ansaitsemaa eikä sitä noin vain poisteta. Venäjä petti Suomen, katsomme me ja naapurin korskean tulkinnan mukaan Suomi petti Venäjän. Asioiden ymmärtäminen toisen osapuolen kannalta ei ole helppoa, vaikka ei mahdotontakaan.

   Venäläiset suhtautuivat usein Nato-päätökseen aivan rauhallisesti ja totesivat, että se on Suomen oma asia. Suuri merkitys on kuitenkin sillä, millainen Natomaa Suomesta tulee. Norjan tapainen rooli ei suuresti tasapainoa horjuttaisi.

   Helanterä saattoi rauhoittaa keskustelukumppaneitaan viittaamalla Suomen ydinenergialakiin, joka kieltää ydinaseiden tuomisen maamme alueelle. Lyhytnäköiset ja ilmeisen doktrinääriset poliitikkomme näyttävät kuitenkin yllättäen olevankin nyt tästä asiasta toista mieltä.

   Luulen, että heille tekisi hyvää lukea kunnolla läpi Helanterän kirja ja tuijottaa vähemmän siihen, mitä jotkut Nato-kenraalit keksivät Suomelta pyytää ja toivoa. Venäläisten käsitykset voivat meistä olla absurdeja ja vainoharhaisia, mutta niiden takana on maan historiallinen kokemus ja ne ovat todellisia.

   Sodasta huolimatta Venäjä on pärjännyt yleisesti ottaen hyvin niin sotilaallisesti, taloudellisesti kuin osittain myös poliittisesti. Pahimmat skenaariot esimerkiksi talouden pettämisestä eivät ole toteutuneet. Suuntaus Aasiaan on monelle venäläiselle kiusallinen ja typerä ajatus, mutta sota on osaltaan siihen suuressa määrin pakottanut.

   Toki suuntausta sinänsä oli jo valmisteltu kauan, mutta länsisuhteiden katkeaminen oli sokki ja lännen politiikka täynnä odottamattomia yllätyksiä ja normaalista liberaalisesta politiikasta poikkeavia siirtoja aiheutti pettymyksen ja tiivisti venäläisten rivejä.

   Joka tapauksessa kulutusjuhla Moskovassa jatkuu ja alueilla uljas isänmaallinen tehtävä ”natsismin vastaisessa” taistelussa nauttii suosiota. Maan johdon epäsuosio ja sen poliittisen linjan muuttuminen ovat epätodennäköisiä skenaarioita. Ei Venäjällä näin hyvää aikaa olekaan sen historiassa paljoa ollut enempää aineellisesti kuin ”moraalisesti”.

   Helanterän kirjasta on vaikea tehdä sellaista yhteenvetoa, joka sisältäisi kaiken olennaisen ja tärkeän. Se on hieman samanlainen tehtävä kuin olisi summeerata vaikkapa kymmenkunta mappia Moskovan suurlähetystön dokumentteja.

   Kirjoittaja on tässä nähdäkseni tehnyt erinomaista työtä selostaessaan ja analysoidessaan niin Venäjän luisumista sotaan ja sitä seuraavaa olosuhteiden muutosta kuin Suomen ja Venäjän suhteiden kohtalokasta ajanjaksoa monipuolisesti ja analyyttisesti ja täytyy vain toivoa, että mahdollisimman moni vastuunalaisilla paikoilla palveleva henkilö lukisi sen.

   Ja se venäjänkielinen versio tästä kirjasta on välttämätön. Luulen, että suurlähettiläs Kuznetsov on virkakäyttöön sellaisen tehnytkin, mutta se olisi syytä saada myös laajempien piirien ulottuville. Englanniksihan kaiken tietysti kuuluukin olla satavilla, mutta eihän se riitä. Saksankieliselle versiolle minulla olisi jo nimiehdotuskin: ”Meine Moskauer Mission 2020-2024”.

Avuliaat Aatut ja heidän osansa

 

Auttajan osa

 

Historia on täynnä esimerkkejä siitä, että yksi kansa auttaa toista hädässä ja jopa pelastaa sen kansanmurhalta.

   Kiitollisuutta on tullut vaihtelevasti. Tietääkseni bulgaarit ovat näihin päiviin saakka olleet kiitollisia Venäjälle Turkin sodassa 1877-1878 saamastaan avusta.

   Myös suomalaiset olivat ihastuneita ja innoissaan saksalaisten sotilaiden saapumisesta maahamme sekä vuonna 1918 että vuonna 1941, mikä on lajissaan aikamoinen harvinaisuus.

   Sen sijaan Ruotsin todella merkittävää apua tavisodassa on vähätelty ja maristu siitä, ettei se ollut niin suurta kuin olisi voinut olla. Miksei svedu nyt voinut yhtyä sotaan, kun sitä joka tapauksessa käytiin? Ja miksi piti vielä kieltää liittoutuneiden tulo sen alueelle, jolloin toki olisi saatu saksalaiset kaupanpäällisiksi.

   Myös toisen maailmansodan jälkeen suuresti hehkutettu neuvostokansan veljellinen apu Puolalle ja muille Keski-Euroopan maille, on nykyään huonossa huudossa. Kiitoksen sijaan tulee haukkuja, mistä auttajien jälkeläiset ovat katkeria.

   Euroopan apu Ukrainalle on syvästi oikeudentuntoisten henkilöiden mielestä juuri nyt skandaalimaisen pientä. Miksei nyt panna kaikkea peliin ja käytetä sitä omaa ylivoimaa, joka on paperilla helposti laskettavissa vaikka kiertokoulun oppimäärällä. Miehet riviin vain ja rintamalle!

   Suomihan sai aikoinaan myös sellaista apua, jota ei oikeasti pyydetty. Tarina oli joka tapauksessa hyvä. Terijoen hallitus ilmoitti edustavansa todellista Suomen kansaa ja pyysi suurta naapurimaata auttamaan ”valkokaartilaisen helvetin” kukistamisessa ja kansanvallan pysyttämisessä.

   ”Loistava, voittamaton työläisten ja talonpoikien puna-armeija” (Nepobedimaja, doblestnaja RKKA) riensikin apuun itse asiassa jo niukasti ennen sen pyytämistä, mutta joka tapauksessa. Se ei tullut tyhjin käsin, vaan tuli ojentamaan Suomen kansalle uskomattoman ja historiallisesti ainutaatuisen lahjan: Suur-Suomen.

   Itä-Karjalan suomensukuisen enemmistön asuttamat alueet tosiaan lahjoitettiin itsenäiselle Suomen kansanvaltaiselle tasavallalle ja samalla perusteltiin asian oikeutus. Kyse ei ollut mistään lupauksesta, vaan voimaan astuneesta valtiosopimuksesta. Suomen itsenäisyyttä ei mitenkään uhattu, vaan päin vastoin sitä vahvistettiin. Jopas olikin mainio kauppa! Hyvä, Kuusinen!

   Vanhan hokeman mukaan ei kannata uskoa, jos jokin asia on liian hyvä ollakseen totta. Silloin se ei luultavasti sitä ole. Epäluuloisuuteen taipuvainen Suomen kansa piti tuota uskomatonta lahjoitusta selväkin selvempänä todisteena siitä, että nyt ne meinaavat ottaa koko Suomen.

   Juridisesti ottaen se ei pitänyt paikkaansa. Kyllä Kuusisen väliaikaisen hallituksen johtama Suomi olisi jäänyt itsenäiseksi valtioksi. Avoin kysymys oli vain, mitä tuo itsenäisyys ja tasavallan nimeen kirjoitettu ”kansanvaltaisuus” olisi käytännössä merkinnyt ja  miten kauan itsenäisyys olisi kestänyt.

   Niin tai näin, innokas auttaja sai leivän ja suolan asemesta vastaansa kiivasta kevyiden aseiden suolausta, raskaitahan ei ollutkaan. Pommitukset ja lentokoneiden konekiväärituli, joka sekin kohdistui usein siviileihin, olivat ilmeisesti viimeisillekin se vastaansanomaton todistus siitä, että tappamaanhan se piru on tulossa eikä auttamaan.

   Käsittämättömästä Jumalan johdatuksesta tai vastaavasta johtui, ettei murskaavalla ylivoimalla toiminut hyökkääjä saanutkaan lopulta tuotua lahjaansa perille Sen sijaan otettiin aluetta varsin suurpiirteisesti ja jäätiin odottelemaan aikaa parempaa uudessa liitontasavallassa, Karjalais-suomalaisessa.

   Tämä surullinen tarina tulee mieleen, kun katsoo USA:n ilmaiskuja Iraniin, jossa tarkoituksena on vapauttaa kansa islamistien hirmuvallasta.

   On ilmeistä, että toisin kuin Ryti ja Tanner, Al Khamenei ja kumppanit ylläpitivät todellista eikä luuloteltua tyranniaa ja että he ovat häikäilemättömästi sortaneet oppositioita, sekä uskonnollisia että kansallisia. Suuret kansanjoukot haluavat vapautta.

   Mutta yhtä selvää on, että suuret kansanjoukot eivät halua. Periamerikkalainen naiivius olettaa, että koko ihmiskunta loppujen lopuksi koostuu jonkinlaisista amerikkalaisista, jotka kaikki pyrkivät aktiivisemmin tai passiivisemmin toteuttamaan omaa amerikkalaisuuttaan.

   Joku venäläinen emigrantti teki aikoinaan pilaa amerikkalaisista, jotka uskoivat, että venäläiset huokailivat sorron alla ja olisivat maksaneet mitä tahansa päästäkseen vapaiksi. Vapaus taas tarkoitti aidoimmillaan mahdollisuutta osallistua piknikkiin Keskilännen tyyliin, lihaa grilliin ja iloisia hymyjä koko perheelle ja vielä naapurustollekin.

   Oli varmasti niitä, joille tämä oli totisinta totta. Muistelkaamme vaikka Andrei Makinen teoksia. Suuri osa kuitenkin kannatti sitä komentoa, joka omassa maassa vallitsi ja identifioitui niin sen hyviin kuin myös huonoihin asioihin.

    Joka tapauksessa suuri neuvostoisänmaa oli maailman ensimmäinen sosialistinen maa, jonka hyväksi oli kaikki uhrattu ja muut saisivat seurata perässä, kunhan kehittyisivät kyllin pitkälle. Ja Suuri, epäitsekäs Suuren isänmaallisen sodan voitto oli valtava urotyö, jolle miljoonat olivat antaneet kaikkena. Ja nytpä sitten mahtia riitti niin, että kaikki muut saivat pelätä.

   Vielä keväällä vuonna 1991, kun lähes kaikki jo oli luhistunut, enemmistö kannatti vanhaa järjestelmää. Vasta syksyn kapinan jälkeen kommunistien kannatus romahti ja tie oli valmis Neuvostoliiton hajottamiselle. Se taas tuotti suuren henkisen ongelman, jota voisi nimittää identiteettivajeeksi. Oliko kaikki ollutkin turhaa? Oliko meille valehdeltu? Ja missä se lihakin nyt on?

   Iranin muslimivallankumouksesta en paljon tiedä, mutta ainakin sen, että sillä oli paljon kannatusta myös lännessä oleskelevan diasporan keskuudessa. Muuankin tuttavani matkusti takaisin kotimaahansa ollakseen mukana suuressa vapautustapahtumassa.

   Islamhan ei ole mikä tahansa uskonto, vaan entisen neuvostokommunismin tapaan kaikkialle ulottuvien käskyjen ja velvollisuuksien kokonaisuus, joka sitoo koko maailman uskovaiset yhteen. Kuten neuvostokommunismi, sekin opettaa, että omat ovat muita ylempänä ja että koko ulkoinen, uskottomien maailma haluaa tuhota ”meidät” juuri siksi.

   Islam menee vielä neuvostokommunismia pitemmälle julistaessaan kaikki muut koiriksi, jotka joutuvat ja hyvin joutavatkin helvettiin. Kommunistit sentään panivat enemmän painoa käännyttämiselle ja luottivat siihen, että koko maailma olisi viimein omasta halustaan tunnustava heidän uskoaan ja siten pelastuva.

   Islamia ruokkii voimakas ressentimentti, kuten on todettu. Nykyaikaisen teknisen sivilisaation on kokonaan kehittänyt länsimainen kulttuuri ja tarkemmin sanottuna kristitty ja juutalainen valkoinen mies. Muslimit eivät voi esittää omana teknisenä saavutuksenaan edes ruuvimeisseliä. Keskiaikaiset matematiikan ja tähtitieteen savutukset jätän tässä pois, vaikka niillä tietenkin oli suuri merkitys aikoinaan.

   Nyt saamme parhaista lähteistä lukea, että Venäjän kansa kannattaa suurella innolla Johtajaansa (sak. Führer) hänen suuressa vapautumissiossaan ja uskoo, mitä sille syötetään sodan syistä ja kulusta. Niinhän toki lännessäkin kansa tekee, muutettavat muuttaen.

   Kuka uskoo, että Iranin kansa olisi kokonaan, johtoklikkiä lukuun ottamatta valmis karistamaan hartioiltaan pappisvallan tyrannian? Minä en ainakaan usko.

   On luultavaa, että miljoonat odottavat vapautusta hinnalla millä tahansa, mutta varmaa myös on, että miljoonat sitä vastustavat.

   Talvisodan esimerkki osoittaa, että maahantunkeutujan osa on vaikea, olipa hänellä millaisia lahjoja tahansa annettavanaan.

   On mahdollista, että Iranissa vallitsevan tyrannian vastustus on murskaavan suurta ja käytännössä kaikkialle ulottuvaa, mutta suinkaan varmaa se ei ole. Mikäli kansa saadaan uskomaan, että hyökkääjällä on pahat mielessä, mikä tuskin on kovin vaikeaa, tulee Iranin valloittamisesta mahdotonta.

   Suurvalloilla tuppaa olemaan vähä-älyisiä ideoita ja käsityksiä omasta mahdistaan. Valitettavasti niistä saa kärsiä koko maailma.

   Sympatiaani Iranin kansoille ja eritoten persialaisille osoittakoon tämä vanha blogi, joka liittyy Iranin kansallisrunoilijaan ja suureen tiedemieheen. Hänen tekstejään luin jo 1960-luvulla ja olin löytävinäni niistä erinomaisen syyn juoda viiniä.

   Näin törmäsivät yhteen suomalainen arkipäivän puritanismi ja persialainen runous. Kiitoksia Omarille oivallisista visioista.

 

perjantai 19. elokuuta 2016

Omar ja fariseukset

Omar ja fariseukset

 

1960-luvun muistettavimpia runouselämyksiä oli  minulle Omar Khaijamin Viisaan viini Toivo Lyyn kääntämänä. Kirjan esipuheessa tosin varoitettiin, ettei se ”viini”, josta runoilija puhuu, välttämättä tarkoita juuri rypäleen mehua vaan sitä itseään viisautta. Viini oli Suomessakin tuolloin hieman arkaluontoinen asia.

   Runojen sanat olivat kuitenkin siksi selviä, että ne ymmärrettiin ilman selityksiä. Miksipä muuten tämä runoilija ja tiedemies olisi riskeerannut rienaamalla islamin viininjuontikieltoa eikä puhunut suoraan viisaudesta, jos sitä kerran tarkoitti?

   Kaiken kaikkiaankin Omarin runous on pitkä ja lukijalle ajan mittaan hieman väsyttäväkin ylistyslaulu viinille, mihin liittyy myös krapulan problematiikka, ajan fariseuksiin kohdistettu satiiri ja selvä vapaa-ajattelu, joka tekee itsensä Allahin vastuulliseksi runoilijan edessä.

   Johtopäätös viinin arvosta ja merkityksestä on selvä: mikäli profeetta lupaa viiniä kuoleman jälkeen, täytyy sen olla hyvä asia ja on kovin epäilyttävää ja moraalisesti arveluttavaa kieltää sitten viini tässä elämässä.

   Brittisotilaat kuuluvat vieneen Haijjamin rubaijat eli nelirivit selkärepussa mukanaan rintamille ja Suomen sotasukupolven edustajat ovat kertoneet, että runoilijan konstailematon yksityisen onnen ylistys vaikutti kuin ilmestys sota-ajan uhrimieltä ja yhteisvastuuta saarnanneen paatoksen jälkeen.

 

 

Vain runokirja, viiniä ja leivänpuolikas

ja lampaanreittä kappale –ja kaksin kerallas

kedolla, tuttu tuttavin, tulppaani-poskinen

Ken valtikkaansa vaihtaisi ei siihen kuningas?

 

   Tässä on Omarin elämänfilosofian kova ydin. Kun lisätään, että runoilija loi myös kuvan siitä, miten viinin ja lemmen nautiskelija itsekin muuttuu kuoltuaan saveksi, josta savenvalaja sitten tekee uusia ruukkuja, joita uuden viinin juojat kallistelevat, on tämän Salomonin Saarnaajaa muistuttavan viisaan keskeiset vaikutuskeinot kerrottu.

   Parhaat tietämäni käännökset ovat Toivo Lyyn. Vertaapa tuota edellistä vaikka Robert Gravesin ja Omar Ali-Shahin versioon:

 

A gourd of red wine and a sheaf of poems-

A bare subsistence, half loaf, not more-

Supplied us two alone in the free desert:

What Sultan could we envy on this throne?

 

   Epäilemättä ajatus tässä hieman muuntuu, mutta itse perusasia pysyy samana. Puhuminen erämaasta, desert tuntuu oudolta, kun runoilija näyttää yleensä suosivan niittyjä, mutta toki paikan karuus korostaa sitä reaalista rikkautta, jonka antavat juurevat perusnautinnot.

   Sitä viisauden tavoittelua, jonka jotkut haluaisivat nostaa Omarin, tiedemiehen ja matemaatikon varsinaiseksi intohimoksi, hän pilkkaa usein. Sitä hän vertaa muun muassa härän lypsämiseen. Venäjäksi näin:

 

Тот, кто следует разум, -доит быка

Умник будет в убытке наверняка!

В наше время доходней валять дурака,

Ибо разум сегодня в цене чеснока.

 

Ketkä tässä maailmassa sitten hölmöjä jallittavat? Aivan ilmeisestin toiset hölmöt. Toivo Lyyn mukaan:

 

Jos pari kolme narria nyt ohjaa maailmaa

ja typeryytens’ ääretön älystä käydä saa

ja heist’ on Herran herjaaja, ken aasina ei hirnu-

niin entä sitten? –Enintään se ehkä naurattaa…

 

   Jos Allah on armelias ja armahtavainen eikä sen lisäksi mikään hölmö, niin tottahan näin viis veisaa kaiken maailman paastoista ja mullahien höpötyksistä:

 

К черту молитву, мечеть и муллу!

Воздадим полной часей Аллаху хвалу.

Наша плоть в бесконечных своих превращенях

То в кувшин превращается, то пиалу

 

   Islamin matka kohti kolmatta vuosituhatta ei näytä älylliseltä edistyksen riemumarssilta. Jo toisen vuosituhannen alussa Omar osasi nähdä tiukkojen uskonnollisten säännösten koko naurettavuuden ja niiden pönkittämisestä henkisen ja aineellisen elantonsa saavien mullahien typeryyden.

   Omarin henkeä voi ainakin osaksi verrata 1700-luvun valistuksen eetokseen. Sapere aude! tunnuksellaan se samaan tapaan haastoi sen Allahin, jonka ahdaskatseiset klerikaalit olivat luoneet omaksi kuvakseen.

   Kaikessa rienaamisen riemussaan Omar kuitenkin esittää olevansa muslimi ja ellei nyt paras kaikista (kuten eivät varmaan myöskään nuo aaseina hirnuvat mullahit), niin tuskinpa muita huonompi:

 

Ma kainalossa Koraani ja kannu toisen alla

vaellen tiellä kaidalla tai tiellä lavealla,

enk’ ole pahin pakana, en parhain musulmaani

tään holvin sinikivisen ja aurinkoisen alla

 

   Mutta Omaria pidetään yleisesti suufilaisena mystikkona. Uskonnollisten fanaatikkojen silmissä luopio on aina pahempi kuin pakana. Muistelkaamme vain sitä, minkä aseman Trotski sai Stalinin ja stalinistien silmissä.

   Näinä fanatismin ja idiotismin kukoistuksen aikoina Omarilla olisi paljon sanottavaa myös koko muhamettilaisten kirjavalle joukolle ja toki muillekin. Järki on kaikille ihmisille annettu ja sen alkeellisimmat johtopäätökset ovat jokaisella tarjolla. Miksi siis tilanne on taas tämä:

 

Vain hirnuvia aaseja on koko ihmissuku,

 vain nassakoita täynnä tyhjää lukematon luku.

Sa tahtoisitko suuteluttaa niillä kantapäätäs?

Ne suutelevat, kunnian jos sull’ on valhepuku.

 

Monenlaista viheltäjää

 

Suomen pappistyyppejä

 

Papisto oli vanhassa sääty-yhteiskunnassa lähinnä kansaa oleva sääty, jonka merkitys maamme kulttuurin historiassa on korvaamaton.

   Papit olivat akateemisen tutkinnon suorittaneita ja ”Euroopan sivistyneimpiä pappeja”, kuten Jakov Grot 1800-luvun alkupuolella itäistä Suomea matkatessaan mainitsi. Maassamme matkustaville säätyläisille pappilat tarjosivat säädynmukaisen yösijan ja usein vielä henkevää ja uutisista kiinnostunutta iltaseuraa.

   Pappilat olivat aikansa kulttuurikeskuksia, valvoen ja hoitaen kansanopetusta, tiedottaen kruunun käskyistä ja muista kuulutuksista, lääkiten sairaita ja pitäen väestökirjanpitoa. Papit levittivät tietoa uusista viljelytavoista, harrastivat koskenperkausta ja muuta hyödyllistä toimintaa.

   Pappiloissa myös usein pidettiin punssin ja viinien elähdyttämiä kemuja ja soitettiin ja laulettiin. Niissä myös luettiin ja osattiin vieraita kieliä. Gunnar Suolahden tutkimukset ”Suomen papisto” ja” Suomen pappilat” antavat vakuuttavan kuvan siitä, ettei tuo vanha instituutio ollut 1700-luvullakaan mikään turhanaikainen taakka talonpoikien harteilla eikä palvellut vain kansan tyhmentämistä.

   Koko systeemiä ylläpidettiin tietenkin talonpoikien työn hedelmillä, tässä tapauksessaheidän suoraan papille maksamillaan veroilla. Hyvän ja vauraan seurakunnan kirkkoherrat olivat paikallisia ruhtinaita, kuten Matti Klinge on maalaillut teoksessaan ”Iisalmen ruhtinaskunta”.

   Se, joka on käynyt Mikkelissä Kenkäveron pappilassa vakuuttuu varmasti siitä, että ajan oloissa rovastit saattoivat tosiaan olla melkoisia napamiehiä alueellaan.

   Pappissukujen merkitystä Suomen historiassa ei tarvitse erikseen korostaa. Se oli erityisesti suomenkielisen sivistyksen kannalta varsin keskeinen ja sieltä polveutuvat monet alansa merkkimiehet.

    Koska papit olivat oppinutta säätyä, sijoitettiin muutkin oppineet valtiopäivillä papistoon ja itse asiassa kaikki maisterit olivat suorittaneet ns. pikkuteologi-tutkinnon, eikä ollut harvinaista nähdä muidenkin maisterien, kuin varsinaistenpappien nousevan saarnastuoliin.

   Pappissukujen menestyneimmistä jäsenistä voi mainita Alopaeukset, jotka polveutuivat kerimäkeläisestä Tuomas Kettusesta. Magnus Alopaeus, joka toimi Venäjän puolella Vanhassa Suomessa, palveli diplomaattina kolmea Venäjän hallitsijaa sekä Berliinissä että Lontoossa. Hänen veljensä David oli myös diplomaatti ja korotettiin ansioistaan kreiviksi.

   Yleensähän diplomaatit ja ainakin maidensa lähettiläät olivat aatelisia ja jopa suuraatelisia. Alopaeukset, jotka polveutuivat savolaisesta talonpoikaissuvusta, olivat poikkeus joukossa ja nousivat asemaansa luterilaisen pappistaustan ansiosta.

   Pappistyyppejä mahtui maamme historiaan monenlaisia ja tyypillisen papin hahmo näyttäisi selvästi muuttuvan 1800-luvun mittaan.

   Joskus 1600-luvulla papit saattoivat olla myös pahamaineisia juoppoja ja tappelijoita ja vielä myöhemminkin tapahtui, että he pitivät kapakkaa ja juottivat seurakuntalaisiaan (ks. Vihavainen: Haun mäntylä tulokset ).

   Mutta yleisesti ottaen toki papin piti olla esimerkkinä seurakunnalleen, tosin oman säätynsä mukaisella tavalla. Eihän nyt sentään voinut olettaa, että myös seurakunta joisi punssia ja laulaisi Bellmanin lauluja. Sellainen kuului säätyläisille.

   Niin Ilmari Kianto kuin Juhani Aho piirtävät kotipappilastaan mitä herttaisimman kuvan, vaikka molemmat olivat melkoisia libertiinejä ja ajan aatteiden tuntijoita. Heidän isänsä olivat synoaattisia hahmoja, joiden elämäntavalla oli oma oikeutuksensa.

   Herännäisyys vei pappienkin elämän kansan suurennuslasin alle. Jos papilta puuttui Kristukesn sisällinen tunto, niin mikä pappi se oikeastaan olikaan? Leipäpappi ja kenties susi lammasten vaatteissa?

   Minusta näyttää siltä, että 1900-luvulle tullessa koko papin ideaalityyppi oli muuttunut. Entiset joviaalit maisterit ja opiskeluaikojensa remujamista muistelevat maailmanmiehet olivat korvautuneet synkkäkatseisilla Herran palvelijoilla, joilta ei riittänyt ymmärtämystä edes ruokaryypylle, saati illanistujaisille, Bellmanista puhumatta.

   Ilmari Kianto eräässä tarinassaan piirsi vielä 1900-luvulla kuvan juoposta papista, joka oli varmasti joukossa poikkeus ja siksi kai synkkään Pohjolaan joutunutkin. Zachris Topelius 1800-luvulla peräti kertoi suorastaan goottilaista kauhua Eugene Suen tyyliin huokuvan tarinan papista, joka oli kaikenlaisen mahdollisen synnin pauloissa, juotti seurakuntalaisiaan, piti rakastajatarta ja tappoi aviottomat lapsensa…

Siitä seuraavassa:

Sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Aulangon pastorinvaali

Aulangon pastorinvaali

 

Pakkasen paukkuessa nurkissa tarvitaan iltaisin räiskyvä takkatuli, jonka ääressä sopii kertoilla vaikkapa kauhujuttuja, kuten joskus oli tapana. Takan puuttuessa voi sytyttää pienhiukkasia syöksevän rasvaliekin, jonka ilkeässä loimussa tulee väkisinkin miettineeksi kohtaloaan määrärahoista riisutun sairaalan letkuissa vaipanvaihtoa odottamassa.

   Muuta hauskaahan siellä ei lienekään. Nauttikaamme siis sitä ennen siitä, mitä on tarjolla. Edessä on kauhujen taival, ellei armelias viikatemies osu kunnolla silloin kun tarvitaan. Hui sentään tätä aikaa!

   Mutta osattiin sitä ennenkin. Topeliuksen Talvi-iltain tarinoiden ensimmäinen nide sisältää Kuninkaan hansikkaan ja Linnaisten kartanon vihreän kamarin ohella muun muassa mainion kuvauksen 1800-luvun alkupuolen Helsingistä: Vinsentti Aaallonhalkoja. Sille ei taida olla vertaista sarjassaan ja se pitäisi lukea jokaisen, joka joutuu Helsingissä jostakin syystä oleskelemaan.

   Pitkään sen sijaan kavahdin romaania tai kertomusta nimeltä Aulangon pastorinvaali. Sen nimi vaikutti niin tylsältä. Se oli aivan turhaa. Kyseessä on mitä mainioin goottilainen kauhuromaani Eugene Suen hengessä.

   Se on sijoitettu suomalaiseen pitäjään, jonka nimeksi on otettu Aulanko, jolla ei ole mitään tekemistä oikean Aulangon kanssa, kuten tekijä korostaa. Miksi moinen nimi on valittu, jää lukija ihmettelemään, mutta ehkä kaikella ei ole tarkoitusta, kuten rohkenen joskus ajatella.

   Aulanko on lyhyesti sanoen sielunvihollisen valtaama suomalainen pitäjä, jossa synkkä pahuus lyö vastaan joka lävestä. Kun nuori maisteri saapuu sinne papiksi, hän saa kuulla omituisia, joskin vältteleviä kertomuksia edeltäjästään, joka näyttää olleen todellinen maailmanlapsi, mässääjä ja irstailija, jonka ansiosta viinapaholainen oli saanut koko pitäjän pauloihinsa.

   Koko se saatanallinen pahuus, joka oli pesiytynyt Aulangon pappilaan, ei kuitenkaan ollut mitään tavanomaista periksi antamista viinapirulle, lihan himolle ja silmäin pyynnölle. Sellainenhan oli monen arvostetunkin kirkonmiehen kohdalla kovin tavanomaista noina aikoina, jolloin herätysliikkeet nousivat pappiloiden menoa tuomitsemaan.

   Aulangon pastori Ödmark-vainaan pahuus oli omaksuttu suorastaan itse pääkallonpaikalta, suoraan Tukhomasta, kuninkaan hovista ja välillisesti vielä kauempaa. Salaisessa kirjastossa oli monenlaista teosta, joissa usein luki kannessa pahaenteinen tekijän nimi, Voltaire…

   Ja synkässä pappilassa oli todellakin synkkä salaisuutensa, josta monet tiesivät, mutta kaikki vaikenivat. Kun osasi etsiä, päätyi yllättäen tunkkaiseen ja pimeään huoneeseen, jossa asui lapsia, pastorivainaan lapsia.

   Se oli murhaluola, jonka saastaisessa ilmassa lapset olivat kuolleet toinen toisensa perään. Sinne johdatti pastorin muuan jalo mustalainen Joosua, hieno, joskin hieman villi hahmo, jonka tapaamme monissa aikakauden kirjoissa, myös Runebergilla.

   Kolme lasta kahdeksasta riutui yhä hengissä. alun perin he olivat olleet terveitä ja reippaita, mutta nyt masennettuja ihmisraunioita jo ennen aikuisuuttaan. Kyseessä oli itse asiassa saatanallinen, pitkitetty murha, jonka toimeenpano tapahtui tämän maailman ruhtinasta palvelleen pastorivainaan suostumuksella, mutta viime kädessä pahuus lähti naisesta, mamsellista ja motiivina olivat rahat, prelaatin kokoamat rikkaudet.

   Myöskään mamselli Durin ei toki ollut kaiken pahuuden viimeinen alkusyy, pastori Ödmarkin sybariittinen hillittömyys, tuo kiljuva jalopeura löysi toki muitakin kohteita raivolleen, mutta lasten murhaaminen oli hänen vastuullaan.

   Mutta entä seurakuntalaiset? Topeliaaninen kuva Suomen kansasta täydentyy tässä romaanissa sen irvikuvan kautta, joka syntyy viinan ja paheen pauloissa olevan villin rahvaan kuvauksesta. Sivistystä ja Jumalaa yhtä lailla halveksiva mölisevä lauma käy rohkealle maisteri-pastorille jopa hengenvaaralliseksi, mutta hän vie ”sodan epäjumalia vastaan” voitokkaaseen loppuun.

   Rovasti, tohtori ja tähdistön ritari Wenzel Ödmark oli neljäkymmentä vuotta johdattanut seurakuntaansa ja sen sijaan, että olisi johdattanut sen virvoittavien vetten tykö, oli luovuttanut sen itselleen saatanalle. Itse pastorinvaali, josta kertomus on saanut nimensä, on myös kandidaattien kannalta vähemmän imarteleva.

   Luihut pyrkyrit koettivat parhaansa mukaan mielistellä rahvasta ja vedota sen synteihin ja muihin heikkouksiin. Viekkain ja tunnottomin kaikista kandidaateista oli kuitenkin pastori Idegran, joka oli sekä koronkiskuri että mamselli Durinin rakastaja ja rikostoveri.

   On turha todetakaan, että paha saa lopulta ansaitun palkkansa ja Jumalan sana tulee kunniaan myös Aulangon pitäjässä, joka oli syntiensä tähden viheliäiseksi tullut. Kuten sarjafilmien kohdalla, niin tässäkin on luultavasti väärin kertoa mahdolliselle lukijalle, miten Herran tiet lopulta kulkivat. Yhtä kaikki, kun vt. kirkkoherra Erland Stjernkors lähti Aulangosta, oli satamäärin ihmisiä kokoontunut häntä saattamaan.

   Kieseissä seisoi takana mustalainen Joosua ja viime hetkeen viipyi ajoneuvojen vaiheilla kaksi nuorta naista, jotka Stjernkors oli ensimmäisenä saattanut valon tielle: Allfrida Ödmark ja Loa Åkerström.

   Tällainen oli tarina ja vaikka Hämeenlinnan Aulangolla ei ole mitään tekemistä kirjan tarkoittaman pitäjän kanssa, en voi estää väristysten käymistä syntisen ruumiini läpi, kun joudun ajamaan sen ohi. Ja sentään mieleeni tulee, että olivat ne papitkin ennen aika velikultia. Vertaapa niitä nykyisiin lälläreihin…