Mies, joka ei kuvia kumartanut

 

Isaiah Berlinin sanoma

 

       Selasin taas vaihteeksi Isaiah Berlinin esseekokoelmaa ”Russian Thinkers”. Erityisesti hänen esseensä Aleksandr Herzenin ja Mihail Bakuninin suhteesta vapauteen ja yleensä konkreettiseen todellisuuteen tuntuu taas kovin ajankohtaiselta.

      Molemmat heistä tilittäytyivät aikansa suuriin tapahtumiin niiden joukossa erilaiset vapausliikkeet ja suuret mellakat etenkin Ranskassa.

     Bakunin halusi profiloitua nimenomaan suurena vapauden profeettana, mutta itse asiassa saarnasi rajoittamattoman väkivallan jälkeen seuraavaa pakkoa, joka ei olisi valtiosta lähtöisin, mutta pakkoa silti. Ihmiskuntaa hän rakasti kiihkeästi, mutta abstraktilla tasolla. Käytännössä hän palvoi yli kaiken voimakkaita tunteita ja hävittämisen ”runoutta”. Turgenjevin Rudin muistuttaa häntä persoonallisuutensa puolesta.

     Herzen taas oli myös tsaarinvallan ja yleensäkin kaikenlaisen sorron vastustaja, mutta pysyi samaan aikaan maan pinnalla ja ymmärsi, ettei ole olemassa mitään sellaista tulevaisuuden utopiaa, joka oikeuttaisi ihmisten uhraamisen tässä ja nyt. Historialla ei ollut librettoa ja ihmisen oli vastattava juuri siitä, mitä hän teki. Kuviteltu utopia ei oikeuttanut mitään.

      Tämä saattaa kuulostaa alkeelliselta, mutta ei ole sitä. 1800-luvun maailmassa tällaisen asian selkeä ymmärtäminen edellytti nerokkuutta. Berlinin analyysit sattuivat osumaan ajan Neuvostoliittoon hyvin tarkasti ja kipeästi, vaikka se olikin nostanut Herzenin yhdeksi kotijumalistaan ja hänelle nimetty katu oli sekä Moskovan että Pietarin keskustassa. Profeettaa oli päätetty ymmärtää valikoiden

       Berlinin essee ”siilistä ja ketusta” on syystä kuuluisa. Siinä hän analysoi erityisesti yltiöradikaalin Leo Tolstoin ja suuren taantumuksen kannattajan Joseph de Maistren ajattelua ja toteaa näiden sanomansa puolesta kovin erilaisten miesten loppujen lopuksi molempien olevan ”kettuja” -ihmisiä, jotka näkevät todellisuuden kaikessa monimutkaisuudessaan, vaikka heidän ideologiansa mukaista olisi olla sitä näkemättä.

     Sellainen vaatii suurta intellektuaalista kapasiteettia, joka on aina ollut huonossa huudossa älymystön nimellä esiintyvän lauman piirissä. Siellä sokea ja kiihkeä sitoutuminen milloin mihinkin teoriaan ja sen mukainen anti-intellektualismi on ollut aina valttia ja tarjonnut ala-arvoisillekin tyypeille katteettoman lupauksen tuntea itsensä ihmiskunnan valioihin kuuluviksi.

     En viitsi tässä selittää, millainen merkitys Berlinin ajatuksilla voisi olla nykymaailman tilaa arvioitaessa. Hänen ajatuksistaan olen kirjoittanut useastikin (ks. esim. Vihavainen: Haun common decency tulokset). Sen sijaan pistän tähän blogin, jonka aiheena on hänen kirjekokoelmansa:

 

perjantai 31. tammikuuta 2020

Humaani häijyläinen

 

Häijyyden juhlaa

 

Isaiah Berlin, Enlightening. Letters 1946-1960. Edited by Henry Hardy and Jennifer Holmes with the assistance of Serena Moore. Pimlico 2011, 844 s.

 

      Englantilainen henkevyys, wit, on aivan oma lajinsa. Sen tunnustettuja mestareita ovat olleet muun muassa Samuel Johnson, G.B. Shaw, Oscar Wilde ja Winston Churchill.

      Sir Isaiah Berlin, joka syntyjään oli Riian juutalainen, ansaitsee kuitenkin myös paikkansa tässä joukossa. Itse asiassa hänelle olisi kuulunut päärinarvo jo pelkästään sillä perusteella, miten korkealle hän kehitti tuon englantilaisen kansallisurheilun.

      Tässä nyt käsitellyn kirjekokoelman arvostelijat eivät ole säästäneet superlatiiveja: Ironic, gossip, profound and always intensely human;  A brilliant talker and a feline gossip… readers will find that same bubbling flow of malice, wit and human insight…; As well as being sometimes profoundly wise, these letters are often laugh-out-loud funny….

      Meillä, jossa niin sanottu munaton nillittäminen halutaan nostaa keskeiseksi kansalaishyveeksi, moinen ilkeyden ylistys saattaa kuulostaa aivan villiltä. Meillähän on totuttu siihen, että niitä, joista ei pidetä tai joita ei hyväksytä, haukutaan, enemmän tai vähemmän ruokottomasti.

       Berlinin lajityyppi on sen sijaan älykäs henkevyys, jos kohta myös feline gossip. Hänessä on kissamaisen juoruilijan vikaa ja kissathan eivät hauku.

       Mutta eivät kaikki viatkaan aina niin yksioikoisen tuomittavia ole, jos ne on kehittänyt taiteeksi.

      Olen aina arvostanut Berlinin terävää otetta venäläisistä klassikoista. Etenkin hänen esseensä The Hedgehog and the Fox on kuuluisa. Kettu osaa monta pientä temppua, mutta siili vain yhden ison tempun.

       Oliko Leo Tolstoi kettu vai siili? Berlin uskoo, että hän oli itseasiassa kettu, joka kuvitteli olevansa siili. Kirjoittajan ylitsevuotava ihailu Tolstoita kohtaan näkyy myös näistä kirjeistä.

       Berlinin suuri intohimo oli vapaus, jota hän ei käsittänyt banaalilla tavalla esteiden puuttumisena, vaan ennen muuta hengen vapautena. Oli uskallettava ymmärtää, että ihmisen oli itse luotava historiansa eikä rynnättävä minkään historiallisen ”välttämättömyyden” turviin. Historialla ei ole librettoa.

       Itse olen erityisen vaikuttunut niistä Berlinin esseistä, joissa hän osoitti sellaisenkin vapausmaanikon kuin Mihail Bakuninin taipumuksen totalitaariseen ajatteluun. Aleksandr Herzen sen sijaan kuuluu Berlinin suuriin sankareihin.

      Sir Isaiah on siitä merkille pantava tyyppi, että samaan aikaan kun hän tekee aivan armotonta pilkkaa ihmisten typerästä ja usein sitäkin arrogantimmasta ajattelusta, hän osaa myös arvostaa heidän hyviä ominaisuuksiaan, mikäli niitä on.

       On merkille pantavaa, että Berlin suhtautuu varsin ironisesti sellaisiinkin vapauden ritareihin kuin Karl Popper, Arthur Koestler tai jopa Bertrand Russell.

      Arnold Toynbee on Berlinistä sinänsä herttainen herra, mutta hänen kirjansa A Study of History on kauhistuksien kauhistus. V.M. Joad näyttää olevan pelkkä keskinkertaisuus eikä kirjoittaja edes mainitse Oswald Spenglerin nimeä. Toki tämä ei kuulukaan tuttavapiiriin, edes vainajana.

      Kunnioitetusta George Kennanista, (joka käyttää puheenvuoron Tolstoista ja seksistä sekä meidän aikakaudestamme) ja samalla hänen norjalaisesta vaimostaan, Berlin piirtää herkullisen karikatyyrin: ”that grey, fanatical passionate Presbyterian appearance with a total lack of spark anywhere, and the bleak, solemn sweet, Ibsenite look on the face of his wife”.

       Tämä oli vastustamattoman koomista ja muuan kollega pistikin Berlinille heti lappusen, jossa arveli tämän puheenvuoron asettavan rouva Kennanin aivan uuteen valoon.

       Mutta Berlin pyysi vastaanottajaa ehdottomasti polttamaan tämän kirjeen ja varomaan näyttämästä sitä kellekään.

      Stalinin ja Trotskin elämäkerturina tunnettu Isaac Deutscher on Berlinin mukaan ”…a full-sized charlatan and not a word he says, its seems to me, is to be believed”.

       Eräästä toisesta, nyt jo unohtuneesta kirjasta Berlin sanoo: ” It is one of the cheapest and most bogus book I have read on almost any subject lately -smart, smug, empty and ill intentioned.”

      Suomalaisia ei tämän brittimiljöön kirjeistä juuri kannata etsiä, vain Konni Zilliacus, vasemmistoparlamentaarikko vilahtaa ohi. Edes Mannerheim ei kuulu siihen maailmaan, jossa All Souls college on maailman napana.

      Eipä sikäli, Oxfordilla on oma lumonsa, joka virittää vierailijankin hartaaksi. Se kyllä saattaa myös viekoitella älyllisesti palkitsevaan, mutta vähän tuottavaan joutenoloon -otium sapientis.

      Berlinin tapaaminen Anna Ahmatovan kanssa on kuuluisa ja sitä on usein kuvattu. Hän sai tavata myös Lazar Kaganovitšin ja kertoo kirjassaan, miten tuo entinen suutari ylhäisesti kuulusteli häntä siitä, millaista filosofiaa lännessä oikein opetettiin ja ilmeisesti sai keskustelusta vain lisää pontta intellektuaaliselle omahyväisyydelleen, mikäli sanaa voi tässä yhteydessä käyttää.

       Meidän on helppo unohtaa, miten tavattoman röyhkeää tuon ajan marxismi-leninismi oli ja miten itsekylläisesti sen piirissä uskottiin ”itse elämän” osoittaneen Marxin jo sata vuotta sitten löytäneen ainoan mahdollisen totuuden.

       Hengen vapauden merkityksen ymmärtäminen ei tänäkään päivänä ole mikään helppo juttu ja se tieteisusko, joka tyhmimpien piirissä on erityisen lujassa, oli yhtä simppeliä jo aikanaan.

      Berlin mainitsee vain kerran Norbert Wienerin nimen, mutta on sitäkin imponoituneempi hänen ajattelustaan. Toynbee puhuu ”atomiajasta”, mikä on Berlinin mielestä vain banaalia.

      Wienerin kybernetiikka sen sijaan tuo hänen mieleensä (jo vuonna 1952!) vision uudesta maailmasta, jossa henkisen työn tekijät on korvattu ”mekaanisilla” muisteilla ja aivoilla. Se on asia, joka voi muuttaa elämämme täydellisesti. Siihen verrattuna ”atomiajasta” puhuminen on pelkkää vulgaariutta.

      Berlinin kirjeitä on julkaistu vielä toinenkin nide, jota en tällä kertaa hankkinut. Tällaiset aikansa dokumentit puhuvat paljon enemmän kuin sanovat. Niiden suuri etu on jälkiviisauden puuttuminen.

     On sääli ajatella, että viidenkymmenen vuoden kuluttua tällaisen materiaalin löytäminen saattaa olla enimmäkseen mahdotonta.

Arkistot tallentavat jonkin verran sähköposteja, mutta valtaosa niistä kaiken maailman twiittauksista, jotka nyt täyttävät maailmamme, taitaa hävitä peruuntumattomasti.

      Näytteitä, jotka säilyvät, tulee ainakin sisältymään niiden oikeudenkäyntien pöytäkirjoihin, joita pölkkypäät nostavat siksi, että heitä on haukuttu tai heille on peräti ilkeilty.

O tempora o mores.

 

Kansanvallan urhoja

 

Yhden päivän sankarit

 

     Kun ajan aallot lyövät korkeimmillaan, nostavat ne usein pinnalle ja jopa kansakunnan kaapin päälle sellaisia hahmoja, jotka muutoin eivät sinne olisi koskaan päässeet.

     Rouget de Lisle, Marseljeesin säveltäjä ja sanoittaja, on mies, jonka nimen tuntevat sivistyneet ihmiset kaikkialla maailmassa.

     Syy siihen on, että hän yhtenä ainoana päivänä vuonna 1792 sävelsi ja sanoitti sen sotalaulun, joka sittemmin opittiin tuntemaan Marseljeesina, aluksi se oli vain Ranskan Reini-armeijan sotalaulu.

     Vaikka laulun sanoista voisi toisin päätellä, de Lisle ei ollut mikään vallankumouksellinen rabulisti, vaan vastusti jopa kuninkaan teloittamista eikä suostunut vannomaan uskollisuudenvalaa tasavallalle. Moinen kapteeni erotettiinkin sen takia armeijasta, johon hän kyllä myöhemmin taas kelpasi.

     Useimmat tuntenevat kuvan, jossa nuori sanoittaja ja säveltäjä innoittuneena laulaa tuon luomansa teoksen. Harvemmin on esitetty sitä allegorista kuvaa, jossa kauniin naisen hahmoinen ja sangen vihainen vapauden hengetär innoittaa laulun tekijää (ks. rouget de lisle - Haku Kuvat ).

     Yhtä kaikki, de Lislen luomuksesta tuli paitsi koko Ranskan, myös laajemmin erään aikakauden tärkeimpiin kuuluva tunnus. Ulkoisen intervention vastaisuuden tilalle tuli sosiaalinen taistelu ja ”kansa”, jota kehotettiin muodostamaan omat sotajoukkonsa sai luokkamerkityksen, mitä sillä ei laulussa alun perin ollut.

     Marseljeesin merkitys itse virallisen Ranskan symbolina alkoi vasta kolmannen tasavallan aikana, lähes vuosisata itse tuon laulun syntymisen jälkeen. Muiden kanallishymnien joukossa se oli kummajainen, kuten myös itse tasavaltainen Ranska poikkesi julistamiensa arvojen puolesta muista Euroopan valloista.

     Ranskan kolmannen tasavallan yhteistyö tsaari-Venäjän kanssa tuo mieleen Molotovin-Ribbentropin paktin. Niin totaalisesti reaalipolitiikka siinäkin syrjäytti ideologian.

     Marseljeesin soittaminen taantumuksen kaikkein takapajuisinta roolia symbolisoivalla Venäjällä oli huikean paradoksaalista, mutta Ranskan armeijan tuki Saksaa vastaan oli aina yhden musiikkikappaleen arvoinen.

     Toinen yhden päivän sankari Euroopan historiassa oli Timofei Kirpitšnikov, jonka suuri sankarityö oli oman komentajansa ampuminen teloitustyyliin. Se antoi hänelle symbolisen ja kenties suuremmankin merkityksen koko Venäjän ja myös maailmanhistorian mullistaneen vallankumouksen yhtenä aloittajana.

      Nykyinen Venäjä on päättänyt palvoa samaan aikaan sekä tsaristista menneisyyttä, että sen tuhonnutta bolševismia, joka ainakin kykeni rakentamaan maailman suurimman sotakoneen ja jonka mahti lopahti sitten melko banaalisti kaupanhyllyjen ammottaessa tyhjyyttään. Niinhän ne olivat ammottaneet myös vuonna 1917.

      En ole nähnyt Kirpitšnikovin pienoispatsaita enkä muutakaan palvontarekvisiittaa, mikä viittaisi siihen, ettei Venäjäkään välitä muistella kaikkia suuria sankareitaan.

Tässä enemmän Kirpitšnikovista:

 

tiistai 9. helmikuuta 2021

Kansan poika

 

Hetken sankari

 

      Jokaisella aikakaudella on sankarinsa, eikä näytä siltä, että ihmiset tulisivat toimeen ilman sellaisia hahmoja, jotka korotetaan muiden yläpuolelle. Heillehän kunnianosoitukset voidaan konkreettisesti esittää, vaikkapa sitten muiden puolesta. Joku joutuu aina demokratiassakin nauttimaan sen konjakin, joka itse asiassa kuuluu koko kansalle.

      Joskus maailmassa suurta rituaalista kunnioitusta oli tapana osoittaa tietyille valituille uskalikoille, aatteen fanaatikoille, marttyyreille ja vastaaville. Nykyäänhän korkeaan symboliseen asemaan ovat nousseet esimerkiksi ne naiset, jotka yllättäen muistivat, että heitä oli joskus kourittu tai ainakin tuijotettu julkeasti. Kärsimyksensä he sitten toivat rohkeasti julki kaikkien kohtalotovereidensa puolesta.

     Toki löytyy myös esimerkiksi marttyyreja, joista tällä hetkellä kuuluisin on varmaankin Navalni. Huominen on löytävä taas omat sankarinsa ja niin edelleen, maailman tappiin saakka.

      Niin sanottu Helmikuun vallankumous löysi sekin aikoinaan oman sankarinsa, joka kohotettiin ajan aallonharjalle ja jonka kohtalo on tuolle ajalle erityisen symbolinen.

     Tarkoitan Timofei Ivanovitš Kirpitšnikovia, jonka suuri hetki koitti aamulla 27.2.1917.

      Kirpitšnikov hoiti vääpelin virkaa Volynian kaartinrykmentin opetuspataljoonassa, joka oli komennettu tukahduttamaan mielenosoituksia, joita oli syntynyt muun muassa Znamenski-aukiolla (nykyinen Ploštšad Vosstanija Nevskin ja Liteini prospektin risteyksessä).

      Aamulla ennen herätystä Kirpitšnikov sopi, ettei komentoa takaisin kadulle enää totella eikä upseereita tervehditä. Kun alikapteeni Laševitš saapui miesten luo ja tervehti tavalliseen tapaan: Terve veikot! (Zdorovo brattsy!) eivät miehet vastanneetkaan tavalliseen tapaan Terveyttä toivomme teidän jalosukuisuutenne! (Zdravija želajem, vaše blagorodije!) vaan huusivat sen sijaan hurraata (Uraa!).

       Kun Laševitš kysyi, mitä moinen merkitsee, hänelle vastattiin, että se merkitsi hänen komentovaltansa päättymistä ja hänen oli viisainta häipyä mahdollisimman pian, mikäli halusi pelastaa nahkansa.

      Nahkaansa hän ei kuitenkaan onnistunut pelastamaan, vaan hänet ammuttiin. Tiettävästi hän ei yrittänyt itse turvautua aseeseen eikä ampuminen missään tapauksessa tapahtunut esimerkiksi Znamenski-aukiolla, reaktiona siihen, että hän olisi komentanut ampumaan aseettomia mielenosoittajia. Edellisenä päivänä oli kyllä jo ammuttu kovilla, mutta vain ilmaan.

      Kyseessä oli siis teloitus. Sen jälkeen olikin sillat poltettu eikä opetuspataljoonalla ollut paljon muuta mahdollisuutta kuin lähteä ostattamaan muita rykmenttejä kapinaan. Naapurissa oli muun muassa kuuluisa ja hieno Preobraženski-kaarti, joka lähti oitis kapinaan mukaan. Nyt kaartilaisten univormuissa oli kyllä koulutettavia ja rintamalle menoa pelkääviä alokkaita, mutta silti.

      Suomen asemalle saatiin jo kokoon kymmenien tuhansien ihmisten kokous. Aseellinen kapina oli tosiasia eikä kenelläkään riittänyt sisua sen tukahduttamiseen väkivalloin. Olisiko se enää ollut edes mitenkään mahdollista?

      Kun nyt sankareita tarvittiin, julisti Väliaikainen hallitus Kirpitšnikovin vallankumouksen ensimmäiseksi soturiksi -sopivan demokraattinen nimitys- ja palkitsi hänet yrjönristillä tekemästään urotyöstä.

       Tämä oli merkki kaikille siitä, millaiset teot olivat kunnioitusta ansaitsevia ja nyt alkoi armeijassa yleinen upseerijahti, joka keskittyi erityisesti laivastoon.

       Laivaston päätukikohta oli Helsingissä ja siellä matruusit tappoivat ainakin viisikymmentä upseeria. Tarkempiakin lukuja on saatu, mutta en niitä nyt juuri muista. Eräällä taistelulaivalla upseerit ahdistettiin messiin, josta he saivat yksitellen poistua. Kun pää ilmestyi ovesta, tappoi muuan matruusi aina tulijan lyömällä moskalla takaraivoon.

      Myös Helsinki sai sankarinsa ja marttyyrinsä: kaksi matruusia kuoli näissä kahinoissa, toinen itse ampumansa luodin kimmokkeeseen. Sankarit haudattiin juhlallisesti Eteläsataman vieressä olevaan penkkaan. Itsenäisessä Suomessa sankarien ruumiit siirrettiin sitten hygieniasyistä hautuumaalle.

Kirpitšnikov oli laukaissut sen yleisen kuohunnan, jota kuvasi J. Alfred Tanner kupletissaan Tovaritsin svaboodaseikkailu:

Svabooda -vot, eta harasoo

hävisin tai voitin -soromnoo!

Kun on tavaritsii matroosit

ja kaikki soldaatit!

      Tähän aikaan sijoittuu se Mannerheimin tunnettu lause, ettei hän koskaan, kolmenkymmenen vuoden aikana ollut hävennyt kantaa Venäjän armeijan univormua, mutta nyt oli sellainenkin aika tullut. Mannerheimhan todettiinkin uuteen aikakauteen sopimattomaksi upseeriksi ja teki ennen pitkää asiasta omat johtopäätöksensä.

      Kirpitšnikov sen sijaan korotettiin upseeriksi, alivänrikiksi (podpraportšik) ja valittiin Pietarin neuvostoon.  Nythän upseerien rooli oli muuttunut demokraattiseksi, eikä heitä enää edes puhuteltu rituaalisen kiemuraisesti -vain herroiteltiin. Myös kuolemantuomio oli poistettu.

       Kirpitšnikov, jolla erään poliittisen vastustajan mielestä oli poikkeuksellisen hävytön naama, oli joka tapauksessa Väliaikaiselle hallitukselle uskollinen ja osallistui sitten syksyllä pariinkin kahakkaan bolševikkeja vastaan.

      Sinänsä hyvin vähälukuisille bolševikeillehan Kerenskin hallitus ei sitten mahtanut mitään, kun nämä vallan kaappasivat. Upseeristo inhosi tuota hallitusta, joka oli antanut pahamaineisen päiväkäsky numero 1:n ja tehnyt heistä itse asiassa lainsuojattomia. Bolševikit eivät monestakaan näyttäneet sen kummemmalta vaihtoehdolta. Kerenski saisi nyt maistaa sitä soppaa, minkä oli itse keittänyt.

      Joka tapauksessa Kirpitšnikov oli puolensa valinnut ja kun Pietarissa oli valta vaihtunut, hän lähti sitten Donille liittyäkseen ns. Vapaaehtoisarmeijaan, joka nousi vastustamaan bolševikkeja.

      Kun hän ilmoittautui tunnetulle kenraali Kutepoville, tämä ymmärsi pian, kenestä oli kysymys. Sen sijaan, että olisi kehottanut uutta vapaaehtoista siirtymään leiriin, tämä määräsikin hänet vietäväksi sen ulkopuolelle. Kirpitšnikov kysyi pahaa aavistaen syytä moiseen ja kenraali vastasi, että se pian selviäisi.

     Vallankumouksen ensimmäinen soturi ammuttiin seremonioitta kanavan laidalle ja ruumis työnnettiin sinne. Kirpitšnikovin elämän momentum, sen sankarillinen huippukohta oli mennyt ohi.

Sic transit gloria mundi.

 

 

Mitä älyä hävittämisessä on?

 

Romanttisen väkivallan (epä-)älyllinen tausta

 

      Ranskan suuri vallankumous julisti suuria abstrakteja tunnuksia: vapautta, tasa-arvoisuutta ja veljeyttä ja yritti toteuttaa niitä pakolla, sorrolla ja segregaatiolla. Väkivallasta tuli se korvaamaton ja ensisijainen väline, jonka avulla vanha valta kaadettiin ja uusia instituutioita yritettiin luoda.

     Tunnetun marxilaisen sanonnan mukaan väkivalta on edistyksen kätilö ja alemmasta yhteiskuntamuodosta siirrytään korkeampaan vain ja ainoastaan sen avulla, sillä valtaa pitävät eivät koskaan luovu siitä vapaaehtoisesti. Vallankumoukset ovat ”Historian vetureita”.

    Euroopasta ideansa ja Venäjältä käytäntönsä saaneet kommunistiset puolueet lähtivät aina tästä aksioomasta, joskin tuon ideologian hiipumisvaiheessa asiaa koetettiin vesittää selittämällä, että väkivalta on välttämätöntä vaon silloin, kun aikansa elänyt ja syrjäytettävä luokka tekee vastarintaa.

       Syy mahdollisista ja toki itse asiassa väistämättömistä ”oheisvahingoista” oli siis kokonaan sen luokan harteilla, joka ei ymmärtänyt aikansa päättyneen ja yritti tehdä vastarintaa.

       Ranskan vallankumouksen marxilainen tulkinta on ollut niin vaikuttava, että sitä on enimmäkseen myös porvarillisessa maailmassa tulkittu marxilaisittain, suurena edistyksen riemuvoittona, joka vei koko ihmiskuntaa eteenpäin, korkeammalle tasolle.

     Itse Ranskassa tämä oli tärkeä syy siihen, että manikealainen äärivasemmistolaisuus tuli siellä älymystön normaaliksi lähtökohdaksi. Ranskan suuren vallankumouksen totalitaarista luonnetta ei ymmärretty, pohti tuon vallankumouksen tutkintoja tutkinut François Furet 1980-luvulla.

    Kaiken takanahan oli hegeliläinen dialektiikka, jonka säilymistä yhtenä älymystön ajattelun peruskomponenttina kautta 1900-luvun sopii vain ihmetellä.

      Venäläinen, leniniläinen marxismi asetti Ranskan vallankumouksen suureksi esikuvakseen. Suotta ei Pietarissa tänäkin päivänä ole esimerkiksi Robespierren rantakatua ja Marat’n katua. Myös etunimi Marat oli aikoinaan suosiossa. Kannattaa panna merkille, että näiden sankarien nimiin assosioitui kaikkein verenhimoisin terrori.

       Leniniläisen marxismin ideologiassa, jonka simppelein, selkein ja arvovaltaisin esitys kautta historian on ollut NKP:n historian lyhyt kurssi vuodelta 1938, korostettiin kaiken kehityksen dialektisuutta: se syntyi vain  taistelusta, toisiaan vastaan taistelevien osapuolten kamppailusta, joka ratkesi vain toisen tuhoon.

      Yhteiskunnassa selitettiin luokkien välisen vastakohtaisuuden oleva antagonistista: toisen tappio oli aina toisen voitto. Viime kädessä jokaisen luokan herruus perustui väkivaltaan, joka oli yhteiskunnallisen taistelun ”korkein muoto”. Tältä pohjalta sopii ymmärtää myös teloituksen ideologinen nimitys: ”yhteiskunnan itsesuojelun korkein toimenpide” (vysšaja mera).

      Koska väkivalta oli niin olennainen osa koko maailmanhistoriallisen kehityksen eteenpäin vievänä voimana, sai se tietenkin jo siitä taianomaisen ja myös romanttisen hohteen. Ne vahingot, joita hallitsevalle luokalle tuotettiin, olivat pelkästään hyötyjä sorrettujen kannalta.

    Epäilemättä koko tämä teoreettinen viitekehys on kovin primitiivinen, mutta juuri siksi populaari. Se sai mitä suurimman merkityksen ja jopa uskottavuuden, kun sen takana kerran oli toinen  maailman supervalloista ja tässäkin maassa sitä ihasteltiin ylenpalttisesti etenkin kulttuurielämän ja korkeakoulujen piirissä.

      Ranskassa suuri vallankumous tuli keskeiseksi osaksi kansakunnan pyhää tarinaa. Siinähän Ranska oli ollut etujoukkona taistelemassa koko ihmiskunnalle tietä uuteen aikakauteen.

     Kun suuren vallankumouksen 200-vuosipäiviä vietettiin, alkoi jo olla tilaa myös vähemmän dogmaattisille näkemyksille. François Furet’n merkitys Ranskassa oli suuri, mutta meillä häntä ei edes huomattu.

     Mutta (anti-)intellektuaalinen väkivallan kultti muistuttaa toisintokuumetta. Se on jälleen saanut valtaansa ranskalaista nuorisoa erityisesti siltä osin, kuin se edustaa slummien kasvatteja, jotka katsovat olevansa sodassa tuota maata vastaan, joka heitä ruokkii ja kumartelee.

        Jo ennen Furet’n analyysejä meilläkin ilmestyi J.L. Talmonin merkittävä teos ”totalitaarisesta demokratiasta”, joka taisi jäädä aivan huomaamattomaksi. Siitä seuraavassa:

 

orstai 10. huhtikuuta 2014

Totalitaarinen demokratia

 

Älymystö vallassa.

 Pari pohdintaa J.L. Talmonin kirjan johdosta

 

     Älymystö ryhmänä, ennen kuin sanaa alettiin käyttää, syntyi Länsi-Euroopassa, jossa yhteiskunnan kehityksen myötä tuli tarvetta ja tilaa uusille vapaiden ammattien harjoittajille, kirjailijoille, asianajajille, lääkäreille ja muille oman pätevyytensä varassa eläville henkilöille, joiden säätyasema saattoi olla alhainen.

      Yhä laajempi lukutaito, lehdistö ja poliittisen elämän kriisit loivat yleisen mielipiteen, jolle valistusfilosofian järkeisusko antoi omia sävyjään. Amerikan vallankumous ja vapaussota toimi taustana uusille pyrkimyksille ja tarinat jaloista villeistä alleviivasivat olevien olojen järjettömyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja ennen kaikkea luonnottomuutta.

      Ajatus ihanteellisen yhteiskunnan ja valtion, utopian luomisesta oli tietenkin tuttu jo antiikista, jossa sen oli esittänyt ennen muuta Platon. Hänellä oli ollut satunnaisia eurooppalaisia seuraajia renessanssista lähtien, mutta vasta Ranskan suuren vallankumouksen aikana puhkesi kukkaansa ajatus kansan tai tarkemmin sanoen älymystön johtamasta valtiosta, joka olisi täydellinen, siis täysin luonnon eli järjen mukainen.

      J.L. Talmon on teoksessaan Totalitaarinen demokratia, alkuperä ja synty, tutkinut tätä järjen aikakauden ilmiötä, jolla oli erittäin suuri merkitys myöhemmän kehityksen kannalta niin Ranskassa kuin etenkin Venäjällä. Venäjän jälkeen sitä sai maistaa koko se osa maailmaa, johon Neuvostoliiton valta tavalla tai toisella ulottui.

      Talmon arvioi kirjassaan, että se, mitä hän nimittää totalitaariseksi demokratiaksi eroaa liberaalista demokratiasta muun muassa siinä, että se katsoo maailmassa olevan yksi ainoa totuus, joka sulkee muut pois. Se olettaa myös, että on olemassa sopusointuinen ja täydellinen järjestys, jonka ihmiskunta lopulta saavuttaa.

         Tämä koulukunta tunnustaa myös vain yhden inhimillisen olemassaolon tason. Tämä taso on poliittinen ja sen piiriin kuuluu koko ihmisen elämä, sillä ihminen on yhteiskunnallinen olento ja myös hänen henkilökohtainen elämänsä on poliittista.

      Kun uskonto 1700-luvulla oli jo menettänyt vaikutusvaltansa yhteiskunnan etummaisissa ryhmissä, oli sen tilalle tullut rationalismi, jonka tiedonihanteena oli abstrakti, mekaanisen determinismin hallitsema maailma, joka muistutti Newtonin paljastamaa taivaanmekaniikan harmoniaa.

        Mekaanisen tiedonihanteen mukaisesti rationalismi uskoi, että myös yhteiskunnassa ja politiikassa oli olemassa yksi ainoa kelvollinen järjestys, joka toteutuisi sitten kun yhteiskunnasta olisi poistettu kaikki sellaiset piirteet, jotka eivät olleet järjen ja hyödyn sanelemia.

        Tämän rinnalla empiirinen ihmisten käyttäytymisen ja mieltymysten havainnointi oli kovin vähäpätöistä ja merkityksetöntä puuhastelua, josta ei voinut kiinnostavia tuloksia odottaa.

       Ainoa tunnustettu arvo oli sosiaalinen hyöty ja siihen sopeutumista tarkoitettiin puhuttaessa hyveestä, joka oli aikakauden suuri avainkäsite.

         Hyveen ei katsottu olevan ristiriidassa vapauden kanssa –eihän se voinut olla, mikäli yhteiskunta oli järjestetty yhtä järjenmukaisesti kuin planeettojen liikeradat olivat horjumattomia. Vasta katkera kokemus opetti useimmille, että tässä asiassa ei ollut sisäänrakennettua harmoniaa.

       Koko Ranskan vallankumouksen isänä on usein esitetty Jean-Jacques Rousseau. Totalitaarisen demokratian kannalta hänen olennainen kontribuutionsa oli ajatus yhteistahdosta, volonté  général.

        Rousseaun käsityksen mukaan yksilö oli vapaa vasta luovutettuaan tahtonsa yhteisölle. Pelkkää omaa erityistä tahtoaan noudattaessaan hän ei paradoksaalisesti ollut vapaa, joten individualismin oli väistyttävä kollektivismin tieltä ja ihmisen tultava osaksi suurempaa kokonaisuutta.

        Suvereenin eli itsevaltiaan kansan yhteistahto oli kaiken muun yläpuolella. Kuitenkaan kansan enemmistön tahto ei vielä merkinnyt sen yhteistahtoa. Sellainen arvoasema kuului vasta kansan objektiiviselle tahdolle, johon irrationaalisten yksilöiden oli alistuttava ollakseen vapaita.

         Miten voitiin todistaa, että jokin asia oli yhteistahdon mukainen, jäi ”kirotuksi kysymykseksi”. Aivan ilmeisesti tässä asiassa oli hyveellisimmillä filosofeilla ja poliitikoilla, noilla intellektuelleilla avant la lettre, tärkeä roolinsa. Vain heihin voitiin luottaa ja siis myös piti luottaa.

       Se, mikä näytti pakolta, saattoikin siis olla vapautta ja päinvastoin. Tämä oli paradoksi, jota oppimattomat ihmiset eivät yleensä jaksaneet sulattaa.

       Heidän mielestään vapaus oli pakon puuttumista, kun taas intellektuellien mielestä se oli välttämättömyyden tiedostamista. Välttämättömyys taas tarkoitti järjen ja siis luonnon mukaan elämistä. Järkeä puolestaan oli siunaantunut yksille enemmän kuin toisille.

       Rousseau oli totalitaarisen demokratian suuri perustajaisä teorian tasolla, mutta käytännössä sitä yrittivät toteuttaa ennen muuta Maximilien Robespierre, Louis Antoine de Saint-Just ja Camille Desmoulins.

       Kaikille näille yhteinen piirre oli heidän ylistetty hyveellisyytensä, joka siis oli myös yleensä kansalaisen, mutta erityisesti johtajan tärkein ominaisuus. Robespierreä nimitettiin ”lahjomattomaksi”. Häntä eivät ohjanneet henkilökohtaiset viehtymykset, vaan kylmä järki.

        Hyve oli vastakohta sille, mitä vanhan komennon elättämät toisten niskoilla istuvat aristokraatit edustivat. ”Vapaus, pyhä vapaus! huudahti Saint-Just Talmonin mukaan, ”sinä et olisi paljonkaan arvoinen ihmisten keskuudessa, ellet toisi heille muuta kuin onnellisuutta, mutta sinä muistutat heitä heidän alkuperästään ja palautat heidät hyveeseen”.

       Oli vain loogista, että jakobiinit päätyivät pystyttämään diktatuurin, sillä kyseessähän oli vapauden diktatuuri. Tämän objektiivista totuutta ja oikeudenmukaisuutta edustavan instituution vastustaminen oli tietenkin paheen ja tyrannian palvelemista.

         Kun Lyonin kaupunki nousi diktatuuria vastaan ja kannatti girondisteja, määräsi kansalliskonventti sen tuhottavaksi ja sinne pystytettäväksi taulun: ”Lyon nousi vapautta vastaan. Lyonia ei enää ole: ” Lyon fit la guerre à la liberté, Lyon n'est plus…”

      Kaikille hyvän ruoan ystäville on tietenkin ilosanoma se, että kaupungin pyyhkäiseminen pois maan pinnalta ei ollut tuon ajan välineillä noin vain tehtävissä. Vapauden vihollisiakin teloitettiin vain noin kaksituhatta, mikä meistä nyt jostakin syystä tuntuu pieneltä.

       Merkittävää kuitenkin on, että vapauden ja oikeudenmukaisuuden intohimoiset puolustajat katsoivat jalon päämäärän edellyttävän säälimätöntä ankaruutta sen vihollisia kohtaan. Olihan asia –yleinen onnellisuus- mittaamattoman suuri ja oikeutti siis itse asiassa kaikki mahdolliset uhrit.

       Felix Dzeržinski nostettiin aikoinaan Neuvostoliitossa pyhimyksen asemaan. Hänellä oli ja jokaisella tšekistillä ja muuallakin kansalaisella kuului olla hehkuva sydän, puhtaat kädet ja kylmä järki. Hän rankaisi ankarasti vallankumouksen vastustajia, koska objektiivinen totuus, oikeus ja kylmä järki niin vaativat.

        Samalla hän kärsi ja oli siis tavallaan sijaiskärsijä, eräänlainen hyvin moderni Jeesus. Neuvostoliitossa oli pyöveli pyhimyksenä, huomautti Andrei Sinjavski sarkastisesti. Dzeržinski ei kuitenkaan ollut vasta Neuvostoliiton luomus. Hänen henkensä lienee aina ollut läsnä niissä koneissa, joita totalitaarisen utopian suunnittelijat ovat eri aikoina kehitelleet.

        Robespierren mukaan hänen puolueensa halusi ”asettaa maassamme moraalin itsekkyyden sijaan… korvata kunnian rehellisyydellä, tottumuksen periaatteilla, hyvät tavat velvollisuuksilla, muodin tyrannian järjen vallalla, onnettomuuksien halveksunnan paheiden halveksunnalla, röyhkeyden ylpeydellä, turhamaisuuden sielun jaloudella, rahanahneuden mieltymyksellä kunniaan, hyvät seuranpitäjät hyvillä miehillä, juonittelun ansioilla, hienostelun nerokkuudella, lahjakkuuden totuudella… haluamme jalon, voimakkaan ja onnellisen kansan ystävällisen, kevytmielisen ja kurjan asemesta, toisin sanoen me haluamme kaikki tasavallan hyveet ja ihmeet kaikkien monarkian paheiden ja järjettömyyksien sijasta…”  (käännös Jaakko Lavanne).

       Kaikki peritty, sovinnainen ja mukava oli siis tuleva uudeksi ja antava tilaa järjelle ja hyveelle. Tämä oli toki uutta Ranskassa, mutta ei aivan uutta historiassa. Näin idyllisen tilan Robespierre oli historiassa havainnut myös… muinaisessa Spartassa.

       On itse asiassa tarpeetonta sanoa, että tuo muinaisen Spartan, Platonin Valtion ja Ranskan vallankumouksen hirmuvallan ajan poliittinen ihanne, joka Ranskan vallankumouksessa vielä kerran puhkesi kukkaan Babeufin salaliiton maksimalismissa, on perusidealtaan hätkähdyttävän samanlaista ”vapautta” ja ”veljeyttä” kuin se, mitä toteutettiin Neuvostoliitossa.

        Johann Wolfgang von Goethe ei tuntenut vielä Neuvostoliittoa, mutta hänellä oli jo tiedossaan aikakauden esikuvat, kun hän riimitteli: ”Willst du nicht mein Bruder sein/ schlag ich dir den Schädel ein…”  - ”jos ei veljeys miellytä/niin pääsi murskaan kivellä…”

      Se, mitä tapahtui on yleistä tietoa, mutta sangen kiinnostavaa on, miten intellektuellit astuivat nyt näyttämölle ihmiskunnan vapahtajina. He tulivat tuomaan totuuden ja hyveen ilosanomaa irrationaalisena ja raakana pois heitetyn uskonnon tilalle.

         Talmon kuvaa vakuuttavasti uuden papiston psykologiaa ja sen moraalisia ja älyllisiä dilemmoja uudessa sekulaarisessa maailmassa. Vuonna 1973 suomeksi ilmestynyt kirja oli aikoinaan liian ajankohtainen, sillä meillä älymystö oli silloin vasta samassa kehitysvaiheessa kuin se oli Ranskassa vuonna 1793.

Ei sielläkään ole taidettu sen jälkeen kehittyä, eipä silti.

 

Hyvät herrat ja huonot

 

Hyvän ihmisen malli

 

Gunnar Artéus, Gustaviansk människosyn. Medströms bokförlag 2013, 142 s.

 

      Kustaa III kirjoitti tunnetusti myös näytelmiä ja eräässä sellaisessa esiintyy kuningas, jota alamaiset ihastelevat täydellisen hallitsijan perikuvana:

”Alla följande Kungen till stranden:

Gud välsigna vår goda, vår stora kung!

Johan:

Hvad han är nådig!

Catharina:

Hvad han är trogen!

Sigrid:

Hvad han är vacker!

Maria:

Hvad han är öm!

Erik:

Hvad han är god!

Sven:

Hvad han är tapper!”

     Tämä pätkä on tunnetusta kuningas Kustaan elämäkerrasta(Erik Lönnroth, Den stora rollen. Kung Gustaf III spelad av honom själv. Norstedts 1986, 282 s.) ks. myös Vihavainen: Haun kustaa III näytelmä tulokset ).

     Kustaa itsekin tosiaan pyrki olemaan tämän ihanteen mukainen, eikä aina huonosti onnistunutkaan, mikä ei muuta sitä tosiasiaa, että hallitsijanakin hän pysyi ikuisena näyttelijänä ja asetti aivan vastuuttomasti koko valtakuntansa kohtalon kevytmielisessä ja verisessä seikkailussa ratkaistavaksi.

     Hän oli myös armoton tuhlari, joka ei häikäillyt kukuttaa kansalaisiltaan koottuja rikkauksia  turhaan ylellisyyteen.

      Mutta olihan kuninkaalla myös ajan arvostamia hyveitä ja hänen persoonansa löi leimansa kokonaiseen aikakauteen. Holhoojanallituksen ja Kustaa IV Adolfin ajalla oli jo jossakin määrin toinen leima ja Gunnar Artéus on tässä pikku tutkielmassaan keskittynytkin vain Kustaa III:n hallitusvuosiin (1771-1792).

     Aikakaudelle oli ominaista hyvin voimakas ranskalaisvaikutus ja järkeä ja hyötyä korostavien näkemysten ohella myös J.-J. Rousseaun edustama sentimentalismi ilmeni siinä voimakkaasti.

     Tämän tutkimuksen kirjoittaja on ottanut tehtäväkseen tuon ajan eliitin piirissä vallinneen ihmiskäsityksen selvittämisen. Millaisia ominaisuuksia ihmisissä arvostettiin ja millaisia taas väheksyttiin tai pidettiin tuomittavina?

     Tutkimus kohdistuu ymmärrettävästi ajan eliittiin, joka on jättänyt jälkeensä runsaasti kirjallisia lähteitä, päiväkirjoja, muistelmia ja kirjeitä sekä esimerkiksi ruumissaarnoja, joissa ihmisten hyveet aina tuotiin esille -paheita tuskin koskaan, mutta eihän es tässä tapauksessa haittaa.

     Tällaista tutkimusta ei ole aiemmin tehty, huomauttaa kirjoittaja, joka jakaa tutkittavana olevat henkilönsä muutamaan ryhmään: hovi, ylhäisaateli, siviilivirkamiehet, kirkko ja alempi aateli. Lisäksi on erikseen käsitelty muutamaa ihmistä, kuten C.A. Ehrensvärdiä, C.C. Gjörwelliä ja Johan Henrik Kellgreniä.

     Itse kutakin ryhmä on tutkittu muutaman konkreettisen henkilön kautta, mukana mm. itse Kustaa III, Kustaa Mauri Armfelt ja hänen onneton rakastajattarensa Magdalena Rudenskiöld, Turun piispanakin toiminut ja arkkipiispaksi noussut Carl Fredrik Mennander, Helsingin rakentamisessa sittemmin kunnostautunut Johan Albrekt Ehrenström ja erinäisä muita paljon lähdeineistoa jälkeensä jättäneitä hahmoja.

     Artéuksen metodi on kvantitatiivinen: hän on tutkinut tiettyjä inhimillisiä ominaisuuksia kuvaavien sanojen esiintymistä aineistossaan ja mitannut niiden merkittävyyttä tältä pohjalta. Työ on ainakin tarkistettavissa ja toistettavissa.

     Tämä saattaa kuulostaa hieman primitiiviseltä, mutta itse asiassa tulokset näyttävät olevan aika vakuuttavia: hovilla oli oma kulttuurinsa, jossa arvostettiin suuresti kohteliaisuutta ja rakastettavuutta, kuten myös rehellisyyttä ja kunniallisuutta. Myös into (nit), lempeys ja hyvyys olivat arvossaan, kun taas kiivaus, epäkohteliaisuus, epäpätevyys, oman edun tavoittelu ja turhamaisuus (ärelystnad) olivat suurimpia paheita.

     Siviilivirkamiehillä korostivat pätevyys, into ja kunniallisuus, kun taas kiivasluontoisuus oli pahe. Papistolla uskollisuus kuninkaalle oli merkittävällä sijalla ja sotilailla tietenkin rohkeus.

    Kaikille yhteistä oli lempeyden (ömhet) suuri korostaminen ja tekijä katsoo tämän olevan Rousseaun luoman eurooppalaisen muodin vaikutusta.

     Turhamaisuus (ärelystnad), joka varmasti oli ominaista monille hovimiehille ja muillekin kuului paheisiin myös heidän itsensä mielestä (esim. Armfelt) ja kiivasluontoisuus (häftighet, häftigt humör) ei ollut arvostettu, vaan paheksuttu asia tuossa narsistisessa joukossa.

     Kirjoittaja tutkii tietenkin sellaisia sfäärejä, joihin ajan rahvaalla, saati joillakin Savon savupirttien asukkailla ei ollut mitään asiaa. Naiset eivät kuitenkaan jää vaille huomiota, vaan ovat mukana tärkeinä informantteina, ilman että heitä olisi tutkittu erillisenä ryhmänä.

     Tutkimuksensa perusteella kirjoittaja tohtii jopa luonnostella hieman kulttuurin kehityskaarta pitemmälläkin aikavälillä ja toteaa, että rehellisyys (redlighet) on koko ajan tärkeänä hyveenä karoliiniselta ajalta läpi vapauden ajan, aina kustavilaisella ajalle saakka.

      Kustavilaisella ajalla lempeys(ömhet) joka tapauksessa nousee selvästi niiden yläpuolelle.

     Kvantitatiivinen lähestymistapa ei tietenkään tässäkään tapauksessa anna mitään eksakteja tuloksia asioiden merkityksestä, mutta onhan se paljonkin tyhjää parempi.

     Kirja panee myös ajattelemaan, millaisia tuloksia olisi nykyään mahdollista saada tutkittaessa vastaavia asioita. Millaisia hyveitä eri ryhmät arvostavat nykyajan johtajissa, poliitikoissa tai ”idoleissa”? Mitkä ovat tärkeimpiä hyveitä ja paheita? Millaiset asiat annetaan anteeksi ja mitä ei? Mikä ylipäätään on nyt hyveen merkitys ihmisihanteessa?

     Ehkä kannattaisikin kysyä, millaisia paheita arvostetaan enemmän kuin muita ja millaisia pidetään sopivina ja asianmukaisina eri tehtävissä toimiville ihmisille. Miehet ja naiset olisi kaiketi käsiteltävä omina ryhminään, mutta eri uskontoja ja etnisiä ryhmiä sen sijaan ei saisi erottaa toisistaan.

     Saadut tulokset kaiketi muotoiltaisiin siten, että ne pysyisivät sallitun ajattelun eli poliittisen korrektiuden rajoissa.

    Joka tapauksessa tämäkin pieni kirja voisi tarjota jonkinlaisen vertailukohdan oman aikamme eliitin ihmiskuvalle, jota en ole huomannutkaan tutkitun. Sekin voisi olla kiinnostava aihe.

The Glory that was France

 

Ranskan menetetty maine

 

     Helsingissä vaikuttaa yhä muuan toistasataa vuotta sitten perustettu seura, jossa on aina tapana laulaa Marseljeesi ranskaksi. Seuran perustaja oli boheemi kuvanveistäjä Ville Vallgren,

     Alun perin tuo laulu symbolisoi Ranskan esikuvallisena pidettyä liberaalisuutta ja epikurolaisuutta, jotka loistivat johtotähtinä Suomen luterilaisten prelaattien hallitsemassa henkisessä pimeydessä.

      Itse asiassa ei Suomikaan nyt ihan niin pimeä ollut, minkä voi todeta vaikkapa lukemalla vanhoja ”Valvojan” vuosikertoja, mutta tiettyä henkistä ahtauttahan kulttuurimme tai ”kyltyyrimme” ilmapiirissä tuppasi olemaan. Ainakin Pariisissa oli tunnelma aivan toinen.

       Mitä itse tuohon Marseljeesiin tulee, sen symboliarvo on länsimaisessa kulttuurissa ollut suunnaton. Myös bolševikit käyttivät sitä aluksi ahkerasti hyväkseen, kuten he muutenkin rakensivat kaiken vanhan hävittämistä vaativan ideologiansa Ranskan suuren vallankumouksen hengessä.

       Eipä ihme, että Marseilles’ssa erään sivukadun varrella on tänäkin päivänä museo sen suuren tapahtuman kunniaksi, että Marseljeesi esitettiin ensi kerran juuri siellä. Nythän laululle näyttää tuossa kauoungissa taas olleen käyttöä.

Vilkaiskaamme tuon laukun sanoja ja sanomaa:

Couplet n°1 Allons enfants de la Patrie, Le jour de gloire est arrivé ! Contre nous de la tyrannie, L'étendard sanglant est levé, (bis) Entendez-vous dans les campagnes Mugir ces féroces soldats ? Ils viennent jusque dans vos bras Égorger vos fils, vos compagnes ! Refrain Aux armes, citoyens, Formez vos bataillons, Marchons, marchons ! Qu'un sang impur Abreuve nos sillons

Konekäännöksenä: Säkeistö 1

Lähtekää, isänmaan lapset,

Kunnianpäivä on koittanut!

Tyranniaa vastaan meitä vastaan,

Verinen lippu on kohotettu,

(kertaus)

Kuulitteko maaseudulla

Näiden hurjien sotilaiden karjunnan?

He tulevat syliinne

Teidän poikianne ja kumppaneitanne kuristamaan!

Kertosäe

Aseisiin, kansalaiset,

Muodostakaa pataljoonanne,

Marssitaan, marssitaan!

Olkoon epäpuhtaan veren

kasteltava peltonamme

     Kyseessä on siis nimenomaan sisällissodan julistus ja siinä julistetaan, että esivallan ”saastaisesta verestä” tehdään lannoitetta.

       Kansallislauluksi Marseljeesi on poikkeuksellinen ennen muta juuri tässä kapinallisuudessaan, joka nostetaan kansalaishyveeksi. Yleensä eurooppalaiset kansallislaulut ja niihin verrattavat hymnit korkeintaan puhuvat taistelusta ulkolista vaaraa vastaan (ks. Vihavainen: Haun eurooppalaisia hymnejä tulokset).

      Fryygialaismyssyinen Marianne symbolisoi vapautta, mutta nimenomaan vapaus esivallan alaisuudesta on Marseljeesin sanoma. Jälkimmäisessä tapauksessa vapaus saavutetaan hävittämällä, raivaamalla verisesti tieltä vanhan järjestelmän tukijat.

      Tuntuu paradoksaaliselta, että vielä sen irvokkaan hirmuvallan ja vandalismin jälkeen, joka 1700-luvun Ranskassa kapinoimalla saavutettiin, Marseljeesi säilytti yhä asemansa kansallislauluna. Ja ei tosiaan kannata rinnastaa sitä Porilaisten marssiin, jossa asetutaan puolustamaan omaa maata.

       Toki myös Marseljeesissa kutiteltiin ihmisten ksenofobisia vaistoja mainitsemalla myös ulkomaiset palkkasoturit, mutta se varsinainen vihollinen oli joka tapauksessa kotimainen.

      Theodore Dalrymple, jonka slummipsykologiaa analysoivia kirjoituksia olen useasti esitellyt (ks. Vihavainen: Haun slummien ongelma tulokset) on kertonut, että kansallisesti ja uskonnollisesti segregoituneiden slummien asukkaat, jotka elävät sosiaalituilla ja rikollisuudella, katsovat olevansa sodassa Ranskaa vastaan.

      Epäilemättä kyseessä on historiallisesti outo sota, kun ranskalainen veronmaksaja siinä rahoittaa vihollisensa elämää, mutta pidän Dalrympleä varsin uskottavana kuvaamansa asian tuntijana. Jollakin merkillisellä mekanismilla näiden uusien kolonioiden asukkaat on saatu kokemaan itsensä ranskalaisen yhteiskunnan uhreiksi. Kuten tunnettua, Suomesakin maahanmuuttajajengit pakottavat kantasuomalaisia nuoria pyytämään itseltään anteeksi…

        On sanottu, että vallankumous on proletariaatin juhlaa. Mellakat ovat sitä karnevaalina, jossa kaikki arvot käännetään nurinniskoin ja jossa laumaan kuuluminen vapauttaa yksilöt kaikesta ajattelusta ja vastuusta. Sen jälkeen voi alkaa se hävittäminen, jota voimme seurata viestimistä.

      Itse asiassa en tiedä, laulavatko uudet kapinoitsijat mellakoidessaan Marseljeesia, mutta ainakin se sopisi erinomaisesti kuvaan.

      Toisaalta se on Ranskan vuosisataisten perinteiden mukaista, samaan aikaan, kun se itse asiassa on jotakin aivan uutta eikä suinkaan pyri vapauteen sorron alta. Se hävittää hävittämisen ilosta. Kun vanha saadaan lopullisesti särjettyä, on luvassa ankaran diktatuurin aika ja sekulaarisen maailman sijasta pimeän keskiajan paluu.

     Ranska oli vielä satakunta vuotta sitten liberaalin, sivistyneen eurooppalaisen toinen, henkinen isänmaa ja suuri esikuva. Sen glooriasta on tänään jäljellä tuskin enää muistoakaan.

Tässä hieman lisää aiheesta:

keskiviikko 10. toukokuuta 2023

Isänmaita

 

Kakkosmaat

 

      Tout homme a deux patries: la sienne et la France -kaikilla on kaksi isänmaata, omansa ja Ranska, oli 1800-luvun lopulla tapana sanoa, tarkoittaen, että jokainen älyllisen ja moraalisen tasonsa puolesta täysiarvoinen henkilö kunnioitti niitä asioita, joita maailmassa edusti erityisesti Ranska.

      Väitetään, että tämä lentävä lause on lähtöisin jo Benjamin Franklinilta, mutta se toimi monen mielestä erinomaisesti juuri Ranskan kolmannen tasavallan aikana (1870-1940): Ranska symbolisoi älyllisyyttä, liberalismia, sekulaarisuutta ja maallista hyvää arvostavaa epikurolaisuutta.

      Venäläisen ylimystön pyrkimys tulla ranskalaisiksi 1700-1800-luvuilla on tunnettua ja meni usein tolkuttomuuksiin. Ranskalaisuuden vaikutus oli kuitenkin yleismaailmallista ja ranska oli se maailmankieli, jota jokaisen oli osattava ja mieluummin hyvin.

        Jopa Suomessa taiteilijat ja älyköt löysivät Ranskasta toisen isänmaansa. Sivumennen sanoen, Helsingissä toimii yhä Syyrakin ritarit-niminen seura, jonka tilaisuuksissa lauletaan Marseljeesi ranskaksi -ranskalaisuus symbolisoi liberaalia epikurolaisuutta.

       Ennen sotia oli meillä suosittu merimieslaulu ”Hiiohei, hiioihoi nyt hurrataan, me lähdemme Ranskaan ja Espanjaan”. Noista maistahan meille oli jo iät ja ajat haettu suolalasteja ja sen lisäksi viinejä ja muuta hyvää.

      1930-luvulla meillä tunnetusti esiintyi myös sekä kulttuurista että poliittista saksalaismielisyyttä, jonka merkitystä ei kannata liioitella. Sen verran se kuitenkin vaikutti, että laulua hieman muokattiin muotoon ”me lähdemme Saksaan ja Espanjaan!” R.W. Palmrothin alias Pallen Iloisen laulajan kirjassa se on yhä tässä muodossa.

       Ranska ei kuitenkaan ollut ainoa mahdollisuus sivistyneen ihmisen toisena isänmaana. Venäjällä ilmeni jo 1700-luvun lopulta lähtien anglomaniaa, jota on kirjallisuudessa värikkäästi kuvattu: englantilaisen nannyn kasvattama venäläinen herra pukeutui redingcoatiin, söi veristä paahtopaistia ja luki englantilaista kirjallisuutta. Lyhyesti sanoen, hän oli peripohjaisesti englantilainen, englantilaisempi kuin edes kollegansa Brittein saarilla.

       Saksalaisuudella oli omat kannattajansa ja mitä Venäjään tulee, se suorataan kuhisi saksalaisia, joista suuri osa oli kotoisin Baltian maakunnista. Keisareista aivan erityisiä preussilaisuuden ihailijoita olivat tunnetusti Pietari III ja Paavali. Preussilainen karkeus ja moukkamaisuus tuskin kuitenkaan koskaan elähdyttivät kulttuuriväkeä, saksalainen filosofia sen sijaan kyllä ja jopa slavofiilinen ajattelu tietenkin perustui juuri sille.

       Meidän kaikkien rakastama Dostojevski inhosi kaikkea poroporvarilisuutta, kuten hänen matkakuvauksistaan (ks. Vihavainen: Haun dostojevskin politiikka tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)) käy erityisen hyvin ilmi.

       Se oli hänestä, kuten monesta muustakin venäläisestä ajattelijasta erityisen epävenäläinen elämänasenne ja sitä löysi etenkin Saksasta ja Ranskasta, Englannissa Dostojevski ei käynyt.

       Toisaalta Dostojevski väitti vuoden 1880 puheessaan, joka lienee Venäjän historian kuuluisin, että venäläiset rakastavat tavattomasti läntistä Eurooppaa ja sen sivistystä ja sen pyhiä muistoja. Käytännössä hän halveksi sitä (ks. Vihavainen: Haun dostojevski tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)) ja nosti paradoksaalisesti venäläisen nöyryyden arvoon arvaamattomaan.

       Dostojevskilla tuskin oli kakkosmaata -hän oli Venäjän ja venäläisyyden ihailija, joka katsoi, että hänen kurja ja köyhä kotimaansa oli kuitenkin perimmältään läntistä Eurooppaa arvokkaampi ja ansaitsi tulla sellaisena ymmärretyksi myös oman sivistyneen luokkansa silmissä.

       Siinä, että kansakunta, saati valtio alkaa palvoa itseään, on aina älyllisesti myrkyllisen anti-intellektualismin siemen.

       Sota-aikoina ja suurten vastakkainasettelujen vallitessa näin pääsee helposti tapahtumaan ja silloin omasta valtiosta voi tulla epäjumala sanan alkuperäisessä merkityksessä. Mitä enemmän ihmishenkiä sille uhrataan, sitä suuremmaksi sen valta sieluihin kasvaa, kun älyllinen toiminta samalla surkastuu.

       Tuli mainituksi, että Ranskalla oli suuri toisen isänmaan roolinsa myös suomalaiselle kulttuuriväelle. Se oli tietylle ryhmälle hyvinkin tärkeä ja jatkui aina toiseen maailmansotaan saakka. Ohuena jäänteenä sen jälkeen muistanemme vaikkapa Armas J. Pullan hupaisat ranskalaiset pakinat.

      Vielä 1930-luvulla Ranska joka tapauksessa otettiin kulttuurisena voimana vakavasti. Tunnetussa keskustelukirjassa Pidot Tornissa, joka ilmestyi vuonna 1937, kyselivät eturivin kulttuurivaikuttajat, minne Suomen nyt olisi kulttuurisesti suuntauduttava. Saksa ja Venäjä olivat sattuneesta syystä poissa laskuista, kulttuuritekijöinä ne olivat painuneet mutasarjaan poliittisen diktatuurin ansiosta.

       Ranska oli yksi vakavasti otettava mahdollisuus, mutta sekin oli jo keskustelijoiden mielestä herpaantumassa. Ehkäpä sen modernismia ja yleistä, itsetarkoitukseksi kasvanutta radikalismiakin vierastettiin. Ykkösmaaksi -eli siis sivistyneen suomalaisen ihmisen kakkosmaaksi- valittiin Englanti (ks. Vihavainen: Haun pitojen puheita tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

       Suomihan oli tuohon aikaan maailman demokraattisimpia maita ellei nyt sitten ihan demokraattisin. Englanti oli selvästi vanhoillisempi ja vanhanaikaisempi poliittisessa mielessä, mutta sen perinteet vetosivat suomalaisiin, gentlemannin ihanne ja reilu peli tuntuivat meistäkin läheisiltä. Kulttuurisesti englantilainen terveen järjen filosofia ja ehkä jopa tietty poroporvarillisuus vetosivat suomalaiseen.

       Se oli sitä aikaa, mutta kuinka on nyt? Onko mahdollista edes puhua kulttuurisesta suuntautumisesta johonkin tiettyyn maahan? Mitä ne nykyään edustavat?

       Venäjä on taas painunut omaan mutasarjaansa, vaikka se vielä jokunen aika sitten näytti tarjoavan lupauksen omaleimaisesta kulttuurisesta voimasta. Saksa edustaa surkeaa nahjusmaisuutta, jossa vähämieliset radikaalit riepottelevat hallitusta mielensä mukaan.

       Toinen moukkamaisen katuväkivallan maa on Ranska, joka näyttää vain palvovan vallankumouksellisia perinteitään aivan huolimatta siitä, että historioitsijat ovat riisuneet sen vallankumoukset turhasta gloriasta.

       Ranskassa on yhä hyvää kirjallisuutta, mutta sen postmodernia filosofiaa voi pitää lähinnä aikakautemme häpeänä ja sen intelligentsijan perinteet diktatuurien orjailussa eivät juuri herätä kunnioitusta.

       Toki noista asioista voi olla toistakin mieltä, mutta meidän aikanamme Ranskalta puuttuvat kaikki ne erityispiirteet, jotka aikoinaan tekivät siitä esikuvallisen. Mitä tulee nyt vaikkapa sekularismiin, on protestanttinen Pohjola sen edellä ja epikurolaisuudessakin se jää keskitasolle.

       Englannin imago puolestaan on nyt muuttunut ennen muuta moukkamaisen jalkapallorahvaan symbolisoimaksi, sehän kansoittaa maanvaivana maanosamme etelän lomakeskuksia. Suurimmat kulttuurisaavutukset, kuten Beatles, olivat aikoinaan toki merkittäviä, mutta vain siksi, että ne avasivat tietä uudenlaiselle nuorisokulttuurille.

       Kuitenkin englannin kieli ja sillä kielellä tuotettu ns. popkulttuuri ovat vallanneet maailman. Niiden arvosta en tässä viitsi sanoa mitään, mutta niiden vaikutusvalta on monin verroin suurempi kuin vielä sata vuotta sitten voitiin edes pitää mahdollisena.

       Korkeakulttuuriakin USA:sta toki löytyy ja aivan erityisesti itärannikon juutalaisten kulttuurilehdet ovat huomionarvoisia. Kuitenkin maan yhteiskunta on kehittynyt niin kieroon suuntaan, että sen pitäminen esikuvallisena lienee mahdotonta jokaiselle täyspäiselle suomalaiselle ja useimmille muillekin.

       Onko meillä siis nykyään edes mahdollisuutta nostaa mitään maata kulttuuriseksi esikuvaksi samassa mielessä, kuin vielä 1930-luvun lopulla tuntui ilmeisen normaalilta?

       Kiinasta ja Japanista en ole puhunut tässä mitään enkä liioin Intiasta. Tiedän, että ne kaikki herättävät yhä suurempaa mielenkiintoa älymystön keskuudessa. Taloudellisen ja poliittisen vallan yhä kasvaessa myös niiden kulttuurinen vetovoima on tuomittu kasvamaan. Katsellaanpa siis sinne päin.

 

 

Matkamme sieltä tänne

 

Erään kansan tarina

 

Juhana Aunesluoma, Suomen historia. SKS kirjat 2026, 301 s.

 

      Aina silloin tällöin ihmisen -myös ryhmänsä edustajana- kannattaa pysähtyä ja kirjoittaa uudelleen tarinansa, joka on saanut uuden käänteen tai uusia sen ymmärtämistä edistäviä aineksia, kun menneisyydestä on paljastunut riittävän paljon uusia piirteitä. Sitä paitsi opiskelijat ja historian harrastajat tarvitsevat erikoisteosten ohella myös yhteenvetoja, joissa asiat liittyvät laajemmin yhteyksiinsä.

      Tarinan kirjoittajalla on paljon liikkumatilaa. Yhtäältä hän kyllä on kaikkitietävä kertoja, jonka tarinan tunnettua kulkua ei voida muuttaa, mutta toisaalta hän voi myös valikoida historian loputtomasta aarreaitasta varsin vapaasti niitä asioita, joita haluaa nostaa esille.

     Suuria Suomen historian moniosaisia esityksiä ei taas vähään aikaan ole ilmaantunutkaan, mutta varmaan pian saadaan sellainenkin taas nähdä. Suppeammat esitykset eivät yleensä ole läheskään yhtä kunnianhimoisia (loistavana poikkeuksen NKP:n historian ”Lyhyt kurssi” vuodelta 1938…), mutta niillä on puolellaan se etu, että kirjoittaja saa itse kuvata kaiken haluamansa omalla tavallaan eikä joudu jakamaan tehtäviä muden kanssa.

      Jos kirjan tehtäväksi määritellään toimiminen johdantotason tekstinä ja/tai kertauksen apuna, ei ole syytä odottaa kovin persoonallista näkökulmaa asioihin. Silloin on syytä vain muistaa ottaa mukaan ne asiat, joita voidaan pitää lukijan kannalta olennaisimpana.

      Vielä äskeisessä lähimenneisyydessä kuuli usein varsin huvittavastikin mainittavan ”kansallista historiankirjoitusta” jonkinlaisena kirosanana, joka aiheutti vääristymiä ja ohjasi tutkimista väärään suuntaan. Näinhän tietysti saattoi tapahtuakin, mutta kansallisen näkökulman puuttuminen kansakunnan historiaa kirjitettaessa, sikäli kuin se edes olisi mahdollista, aiheuttaisi varmasti paljon suuremmat vääristymät.

      Olennaista on välttää anakronistista nykyajan arvojen ja näkemysten heijastamista menneisyyteen ja siitä asiasta meillä taitaa olla esimerkkejä lähinnä muun kuin kansallisen historiankirjoituksen piiristä.

       Mikäli joku marxilaisuuden tai feminismin kaltainen ideologia pääsee liiaksi johdattelemaan historian kirjoittajaa, on tuloksena helposti pikemmin propagandaa kun historiaa, Sama tietenkin pätee muihinkin ideologioihin postkolonialismista ”kriittiseen teoriaan”.

Sanottakoon heti, ettei tässä esityksessä ole ainakaan silmiinpistävästi havaittavissa ideologisia lähtökohtia.

      Ymmärrämme, että historia ei ole ollut voittopuolisesti enempää suomalaisten urotekojen kuin heidän sortamisensakaan tarinaa, saati vuosisataista valmistautrumista Natoon liittymiseksi tai naisten vapauttamiseksi. Asiat tulevat historian lehdille aikanaan ja kuuluvat kukin aikakauteensa.

       Kansan ja kansakunnan historia voidaan aina esittää myös jännitysnäytelmänä, jossa yhä uudelleen ratkeaa sen edessä olevan polun valinta hyvässä tai pahassa.

       Se voidaan myös nähdä suurten ja usein nimettömien voimien matkaan saattamana kehityskertomuksena ja toki viimein myös joukkona erilaisia aikakausia, joista kullakin on omat pyrkimyksensä ja edellytyksensä.

      Pitkän linjan kokonaisesityksessä on epäilemättä suurikin houkutus piirtää huikeita kaaria savupirteistä Brysselin saleihin ja kaskisahran varresta tekoälyn kehittelijöiden työhuoneisiin, ehkäpä vallan tämän päivän maisemakonttoreihin.

     Aisoissahan on dramatiikkaa, jota ei itse asiassa tarvitse suinkaan keinotekoisesti keksiä. Muutamassa sukupolvessa myös Suomen maailma on mullistunut tavalla, jonka käsittäminen on meille tuskin edes mahdollista sanan aidossa merkityksessä.

      Tässä kirjassa ei briljeerata dramatiikalla. Kansikuvassa ovat silti rinnakkain niin Venäjän keisarin seurueen entinen kenraalimajuri Mannerheim siviiliin siirtyneenä kuin Huittisten kivikautinen hirvenpää ja niiden alapuolella Aarno Karimon (?) hansakauppiaita esittävä piirros ja Venäjältä naimakaupalla rikkautensa hankkinut Aurora Karamzin(a), syntyjään Stjernvall. Kaiken yllä hohtaa Naton tähti.

      Itse asiassa kerronta kuitenkin on sangen yllätyksetöntä ja myös siinä määrin abstraktin persoonatonta, että monista tunnetuista perusasioistakin jätetään tarkemmat tiedot mainitsematta, vaikka se ei olisi vaivaa vaatinut. Siten evakkoja kerrotaan saapuneen Karjalasta ”satatuhantinen” määrä, mikä saattaa jopa hämätä sellaista lukijaa, jonka lähtötaso on heikko.

      Muuten esimerkiksi talouden kehittymiselle annetaan asianmukaisesti tilaa, joskaan tuskin on oikein nimittää esimerkiksi tervaa tai edes lankkuja ”alkutuotannon” hyödykkeiksi. Kyllä kyseessä oli melko pitkän jalostusasteen tuote etenkin tervan kohdalla.

       Tarina Suomen siirtymisestä takapajuisesta maasta kehittyneeksi olisi minusta kaivannut enemmän konkretiaa ja vaikkapa suomalaisten ja länsieurooppalaisten merimiesten palkkojen vertailu olisi voinut antaa hyödyllisen viitteen.

       Se suuri hyppäys eteenpäin joka tapahtui 1800-luvun lopulla oli varsin dramaattinen ja mielestäni lukija saa väärän käsityksen, mikäli uskoo kirjan väitettä siitä, että teollisuuden perustajat tulivat enimmäkseen Venäjältä.

     Demografian kehitys tulee kyllä esille, mutta on jäänyt olennaisessa kohdin vajaaksi. Minusta olisi tärkeää tietää, että venäläisten osuus suuriruhtinaskunnan väestöstä jäi aina promilleluokkaan ja että olemme nyt 2000-luvulla parhaillaan kokemassa historiamme suurinta demografista mullistusta, joka on jo muuttanut maata paljon ja tulee sitä muuttamaan vielä paljon enemmän.

      Kansallista lähestymistapaa ei siis kirjassa ole erityisesti kammottu, mikä mainittakoon kiitoksena, mutta ei sitä kyllä aina ole tuotu esille siinä määrin kuin se voisi ansaita. Suomen nimittäminen ”Itämaaksi” kuuluu vain ja ainoastaan keskiaikaan, mikä olisi syytä huomioida ja suomalaisen identiteetin rakentuminen 1700-luvulla oli historiamme perusasioita.

      Lukija saattaisi kaivata esimerkiksi myös selitystä maamme ortodoksiväestön ilmaantumiselle historiaamme ja sille, että Kustaa III:n sodan taisteluissa kaatuneiden määräksi ilmoitetaan vain noin 1500, kun tappiot useissa meritaisteluissakin laskettiin tuhansissa.

      Kuten todettiin, tässä ei ole syytä varsinaisesti valittaa muoti-ideologioiden aiheuttamia vääristymiä, mutta haluan silti todeta, ettei Fredrika Runebergin kirjallinen tuotanto jäänyt historian kannalta mitättömäksi sen takia, että hän oli nainen, vaan siksi, että hän ei kirjoittanut  noita ”vänrikkejä”, joiden kansallinen merkitys oli valtava.

      Esille tuotu suhtautuminen Suomen kaiketi ensimmäiseen tunnettuun mustaihoiseen naiseen tuskin sekään ilmensi ”kolonialistista ajattelua” enempää kuin suomalaisten lähetystyö Ambomaalla yleensä.

       Se, että tämä Rosa ei palannutkaan jakamaan oppia ”pimeydessä vaeltaville siskoilleen”, vaan ”otti elämänsä omiin käsiinsä” ja lähti Amerikkaan tuskin taas voi todistaa muusta kuin itsekkyydestä ja solidaarisuuden puutteesta omia heimolaisia kohtaan. Millainen elämä mustaa naista odotti tuon ajan Amerikassa olisi kiinnostavaa tietää.

     Kirjan kuvitus teksteineen, josta tämän Rosan tarina on yksi esimerkki, on virkistävän tuoretta ja ansaitsee erityiskiitoksen. Ilmeisesti sekin on ollut tekijän vastuulla.