Oi ystävyys, liekehtikäämme kuolematonta tultasi!

 

Rauhan ja ystävyyden tiellä

 

Ei ihmisten ole pakko sotia. Usein tulee ajatelleeksi, miten paljon parempi maailma olisikaan, jos kansat sotimisen asemesta tavoittelisivat rauhaa ja ystävyyttä.

Syystä tai toisesta rauha saattaa kuitenkin joskus olla jopa sotaakin vaikeampi vaihtoehto. Asiahan riippuu siitä, millainen rauha on kyseessä.

28. päivänä syyskuuta Saksa ja Neuvostoliitto solmivat keskenään ystävyys- ja rajasopimuksen (ks. German–Soviet Boundary and Friendship Treaty - Wikipedia ). Se on jäänyt pahasti edellisen neuvostoliittolais-saksalaisen sopimuksen (23.8.) varjoon, vaikka ei pitäisi.

Sopimus nimittäin solmittiin nyt uudessa tilanteessa, jossa keskinäisesti hyväksyttiin uusi status quo, joka merkitsi ennen muuta Puolan valtion pyyhkimistä pois kartalta. Itäiset alueet sai Neuvostoliitto ja läntiset sai Saksa. Molemmat osapuolet sitoutuivat koko arvovallallaan tukemaan tehtyä ratkaisua.

Se, mitä asia käytännössä tarkoitti, ilmenee parhaiten neuvostohallitusta edustaneen Molotovin puheesta, jonka hän piti sopimuksen kunniaksi (ks. Доклад Председателя Совета Народных Комиссаров СССР и Народного Комиссара Иностранных дел тов. В. М. Молотова о внешней политике Правительства. 31 октября 1939 года | Документы XX века ).

Puheessaan Molotov kehuskeli Puolen, tuon ”Versailles’n rujon lapsen” tuhoamisella yhteistyössä Saksan kanssa. Se sujui vähäisillä uhreilla ja tuotti valtavan saaliin, jota Neuvostoliiton hallituksen päämies hehkutti[1] . Hän käytti myös arvovaltaisen puheenvuoton neuvotteluista Suomen ja Baltian maiden kanssa. Sitä on siteerattu kummallisen vähän, mutta en puutu siihen tässä.

Tässä on kiinnostavampaa se, mitä Molotovilla oli sanottavaa rauhasta ja sen rikkojista. Hän totesi, että oli käyty sota Saksan ja Puolan välillä, mutta sen jälkeen olivatkin Englanti ja Ranska julistaneet sodan Saksalle silla tekosyyllä, että Puolan rajat olisi palautettava (kas kun eivät saman tein Neuvostoliitolle!).

Sellainen oli mahdotonta, sillä niiden pysyttämisestä oli olemassa maailman kahden vahvimman sotilasvallan, Salsan ja Neuvostoliiton takeet.

Toinen tekosyy rauhan rikkomiselle oli taistelu ”hitlerismiä” vastaan. Sekin oli absurdia, sillä kyse oli ideologiasta ja aseellinen taistelu ideologiaa vastaan toi mieleen uskonsodat, jollaisten merkitys oli vain siinä, että kansat joutuivat kärsimään. Ideologioita ei voinut kukistaa asein.

 Oli siis selvää, että rauhan puolella tässä maailmassa olivat nyt Saksa ja sitä tukeva Neuvostoliitto. Aggressoreita sen sijaan olivat länsivallat, Ranska ja Englanti. Sitä paitsi sopi vilkaista, millaista siirtomaaorjuutusta nuo maat harjoittivat.

Neuvostoliitto tuki siis täysin rinnoin Saksan rauhanpolitiikkaa ja Komintern velvoitti kaikki jäsenpuolueetkin niin tekemään. Neuvostoliitossa lakattiin mainitsemasta ”fasismia” vihamielisenä ideologiana ja jopa ranskalaiset kommunistit pantiin tukemaan Saksan rauhanpolitikkaa, mikä jatkui vielä sen jälkeen kun Saksa seuraavana kesänä oli vallannut Ranskan. Oli kai siinä usko koetuksella.

28.9.1939 sopimus ei suotta ollut ystävyyssopimus jo nimeltään. Puolan kukistamisen selitettiin verellä sinetöineen saksalais-neuvstoliittolaisen ystävyyden, jolla oli nyt edellytykset kasvaa kaiken kestäväksi. Ystävykset luovuttivat toisilleen niiden kansalaiset, joten muun muassa saksalaiset antifasistit, juutaliaset ja vastaavat ainekset joutuivat palaamaan Saksaan.

Ystävykset auttoivat toisiaan jopa suoranaisesti myös sotaponnisteluissa.

Saksa sai Venäjältä etenkin korvaamattomia raaka-aineita ja Neuvostoliitto taas sotatekniikkaa. Tässähän voitiin rakentaa vanhan, vuosien 1922-1934 Rapallo-yhteistyön pohjalle. Saksa oli silloin voinut kehittää siltä Versailles’n sopimuksessa kiellettyjä aseita Venäjän alueella ja kauppaakin oli käyty suosituimmuusperiaatteella ja keskinäisistä korvausvaatimuksista oli luovuttu.

Vain parin vuoden tauon jälkeen oli siis palattu taa tuttuihin ja turvallisiin perinteisiin. Suoranaisesti sotaponnisteluihin Neuvostoliitto osallistui Saksan rinnalla Pulan retken jälkeen muun muassa sallimalla saksalaisten huoltaa sukellusveneitään Petsamon vieressä sijaitsevassa Basis Nord-tukikohdassa. Neuvostoliiton jäänsärkijät avustivat myös apuristeilijä ”Kometin” koillisväylää pitkin Tyynelle merelle (ks. Комет — Википедия ).

ilman Neuvostoliiton apua olisi saksan hyökkäys sitä itseään vastaan 22.6.1941 ollut luultavasti mahdoton. Hullun hommaahan se oli, eikä Stalin ollut uskoa koko asiaa.

Mutta nämähän ovat tunnettuja asioita tai ainakin niiden pitäisi olla. Kiehtovaa on joka tapauksessa kuvitella, mitä olisi tapahtunut, mikäli länsivallat olisivat suostuneet Saksan rauhantarjoukseen ja kieltäytyneet sotapolitiikasta, joka ennen pitkää johti maailmansotaan.

Puolan palauttaminen olisi siis ollut mahdotonta, kuten Molotovkin totesi. Neuvostoliitto olisi pitänyt liittämänsä alueet, joilla asui etupäässä valkovenäläisiä ja ukrainalaisia. Nehän se piti myös maailmansodan jälkeen. Terrori olisi Neuvostoliiton uusilla alueilla ilmeisesti toteutunut samassa mitassa kuin nytkin tapahtui. Katyn oli vain yksi sen ilmentymä. Ei se sotaan liittynyt.

Saksakin oli aloittanut Polassa kansanmurhapolitiikan ja olisi sitä varmaankin jossakin muodossa jatkanut. Tosin ns. juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu olisi tuskin aktualisoitunut ilman maailmansotaa.

Mahdistaan juopunut Saksa olisi ehkä vaatinut ainakin siirtomaiden uudelleenjakoa ja arvattavasti myös Elsass-Lothringenia. Neuvostoliitto olisi palauttanut yhteyteensä Baltian maat ja ainakin osan Suomea, ehkä vähemmän kuin sen, mitä talvisodan korvaukseksi otettiin.

Olisivatko Saksan ja Italian välit säilyneet, vai olisiko Saksa vaatinut ainakin Etelä-Tirolin, joka Mussolinin olisi ollut pakko antaa, kuuluu jo detaljeihin. Ainakin voimme olettaa, ettei Hitlerin hevostelulla Stalinin peesaamana olisi ollut äärtä eikä rajaa. Naapurit olisivat saaneet luvan totella.

Jossakin vaiheessa nuo maat olisivat sittenkin ryhtyneet sotimaan. Kun ne olivat molemmat hampaisiin asti aseistautuneita ja sotaisen ideologian kyllästämiä, se olisi ollut oikeastaan välttämättömyys. Ja Hitlerhän oli julistanut tarvitsevansa Ukrainaa.

Muita valtioita, kuten öljyä tuottavaa Romaniaa ja rautaa ja kuparia myyvää Ruotsia olisi voitu hallita pelkällä uhkailulla. Suomi olisi yrittänyt nikkelinsä avulla pitää päätään pinnalla.

Olisiko Puolan kukistumisen jälkeen voitu saada maailmassa aikaan pysyvä rauha? Rauha ainakin olisi ollut mahdollinen ja siihenhän nuo kaksi suurinta sotilasvaltaa yrittivät maailmaa painostaa. Puola olisi ainakin ollut tämän rauhan marttyyri, eikä Kansainliittoa varmaankaan olisi enää voinut herättää kuolleista.

Olisiko tällainen rauha ollut parempi, kuin puolensadan miljoonan ihmisen kuolemaan johtanut maailmansota? Kas siinä olisi asia, jota voisi miettiä, mikäli poliittinen korrektius ei estäisi koko asiaa ajattelemasta.

---

[1] На белорусском фронте в частях Красной Армии, считая начальствующий и рядовой состав, мы имели убитых—246 и раненых—503, а всего—749. На украинском фронте мы имели убитых из начальствующего и рядового состава—491 и раненых—1.359, а всего—1.850. Следовательно, общее количество жертв, понесенных Красной Армией на территории Западной Белоруссии и Западной Украины, составляет: убитых—737, раненых—1.862, то есть в целом—2.599 человек. Что касается наших боевых трофеев в Польше, то они составляют 900 с лишним орудий, свыше 10.000 пулеметов, свыше 300 тысяч винтовок, более 150 миллионов винтовочных патронов, около 1 миллиона артиллерийских снарядов, до 300 самолетов и т. д.

Перешедшая к СССР территория по своим размерам равна территории большого европейского государства. Так, территория Западной Белоруссии достигает 108 тысяч квадратных километров, с населением в 4 миллиона 800 тысяч человек. Территория Западной Украины составляет 88 тысяч квадратных километров, с населением в 8 миллионов человек. Таким образом, перешедшая к Нам территория Западной Украины вместе с территорией Западной Белоруссии составляет 196 тысяч квадратных километров, а ее население—около 13 миллионов человек, из которых украинцев— более 7 миллионов, белорусов—более 3 миллионов, поляков— свыше 1 миллиона, евреев—свыше 1 миллиона.

 

Kun itsenäisyydestä äänestettiin

 

Merkittävä äänestys

 

Harvan parlamentaarisen äänestyksen kunniaksi muistopäivää vietetään. Sitäkin omituisempaa on, että tuo äänestys paljasti, että oltiin mahdollisimman kaukana yksimielisyydestä.

6.12.1917 annettiin Suomen itsenäistymistä koskevan senaatin esityksen puolesta 100 ääntä ja sitä vastaan 88 ääntä. Jotkut eivät viitsineet vaivaantua tai kukaties muuten pitivät äänestämistä turhanaikaisena, ehkä jopa vaarallisena.

Tasan puolet koko eduskunnan jäsenistä kuitenkin äänesti Suomen itsenäisyyden puolesta ja sen katsottiin riittävän. Asiaa ei siis pidetty niin tärkeänä, että sen ratkaisemiseksi olisi vaadittu 3/4 enemmistö, puhumattakaan 5/6 enemmistöstä kiireelliseksi julistamisen puolesta.

Mutta läpi siis meni, että hujahti eikä esitystä lepäämään jätetty. Oppositiolla oli ollut oma esityksensä, jonka mukaan suomalaisten ei sopinut omin päin asiasta päättää, vaan se olisi tehtävä läheisessä yhteistyössä emämaan kanssa.

Tuollaisesta yhteistyöstähän senaatti oli kieltäytynyt, eikä se koskaan hyväksynyt matruusi Pavel Šiškoa (nimestä päätellen ukrainalainen) Suomen kenraalikuvernööriksi, vaikka tämä yritti sitä asemaa tavoitella. Bolševistisen ylivallan tunnustaminen nyt ei vain kerta kaikkiaan sopinut porvarilliselle maalle, mitä tuskin kukaan osasi ihmetelläkään.

Sosialidemokraatit sitten ryhtyivät puolestaan tuohon kaipaamaansa läheiseen yhteistyöhön emämaan, nyt jo entiseksi emämaaksi julistetun Venäjän kanssa. Aseita saatiin valtava määrä, aina tykkeihin ja lentokoneisiin saakka ja voitto näytti varmalta.

Köpelöstihän siinä sitten kävi ja syystä todettiinkin sitten SKP:n julistuksessa 30.11.1939, että Suomen vallankumous jäi vuonna 1918 kesken siksi, ettei puna-armeija ollut kyllin vahva sitä takaamaan. Nyt se sen sijaan oli, eikä vallankumouksen voittoa voisi estää mikään.

Mutta ihmeitä tapahtuu historiassa, vaikka ne harvinaisia ovatkin ja talvisota oli yksi sellainen tapaus.

Ei muuten kannata unohtaa, että myös Mannerheim talvisodan ensimmäisessä päiväkäskyssään julisti, ettei tämä sota ollut ”mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja sen loppunäytös”. Tämä oli jo bravadoa ja hän meni muutenkin hyvin vaaralliselle alueelle. Sotiemme aikana ei tämän jälkeen enää koskaan vedottu vuoden 1918 Vapaussodan muistoihin.

Kansa oli nyt yhtenäinen ainakin niin suuressa määrin kuin sopi toivoa ja sikäli kuin noita kommunistiänkyröitä oli ja ne kyllä tiedettiin, he pitivät nyt viisaimpana pitää suunsa kiinni, vaikka mieli olisi tehnytkin ihannevaltioon, jossa toteutetun suomalaisten kansanmurhan meikäläinen aatteen mies ilman muuta ymmärsi parjaukseksi.

Vaikeasta alusta huolimatta Suomi oli kuin olikin sitten vuonna 1918 itsenäinen ja sellaiseksi jäi myös toisen maailmansodan päätyttyä, ”uusien vapaussotien” jälkeen. Sitä ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Kyllä sen vuoksi moni kynsi kylmeni ja tulos olisi voinut olla aivan toinen.

Tuo vuoden 1917 äänestys, jonka tulos siis oli 100-88 ei sellaisenaan, nimellisesti, ollut kiista itsenäisyyden ja riippuvuuden kannattajien välillä. Asiallisesti se kyllä sitä oli ja se ymmärrettiin yhtä hyvin kuin sitten talvisodan aikana sekin, että se ”Suomen kansanvaltainen tasavalta”, jota Otto Ville Kuusinen johti ja jolle lahjotettiin koko karjalankielinen Itä-Karjala, olisi itsenäinen vain nimellisesti.

Samalla ymmärrettiin myös, että se joukkomurha, jota Itä-Karjalassa oli suoritettu välittömästi ennen sotaa, tulisi tuossa uudessa tasavallassa varmasti jatkumaan entistä kiihkeämpänä. Eipä asiaa erityisesti edes salattu.

Tämä on syytä muistaa, kun taistelijoiden motivaatiota yritetään ymmärtää. Kesken jääneen vapaussodan tilit eivät olleet vielä tasan, vaan sen aloittaja oli kärsinyt paljon enemmän ja janosi kostoa.

Suomi olisi voinut jo vuonna 1918 tai viimeistään 1920-luvun alussa olla osa Venäjää lyhyen itsenäisyyden jälkeen, ellei Saksa olisi pakottanut bolševikkeja Brest-Litovskin sopimukseen, jossa tämäkin asia ratkaistiin. Toki sillä oli asiassa omat intressinsä ja palkankin se halusi, vaikka puhuminen Suomesta Saksan ”alusmaana” on pelkkää sanamagiaa.

Kuten Paasikivi totesi, joka tapauksessa Saksasta aina selvittäisiin. Lenin-setä ja hänen seuraajansa olivat Suomen kannalta toisenlaista porukkaa.

Kuten tunnettua, Suomen itsenäisyyttä juhlittiin aluksi Vapaussodan symbolisena päättymispäivänä 16.5. Kun presidentti Ståhlberg runnoi juhlat tapahtumaan tuon 6.12.1917 pidetyn riitaisen äänestyksen päivänä, hän edusti linjaa, jota ei suuri osa maamme väestöä voinut lainkaan sietää. Sodassa oli sentään annettu, jos otettukin suuri määrä ihmisuhreja. Johan niiden veri huusi maasta.

Mutta talvisodan aikana ymmärrettiin, että menneet on kuitattava menneiksi ja Vapaussodan päivää lakattava pitämästä armeijan lippujuhlapäivänä. Vapaussotahan hoidettiin loppuun koko kansan tuella ja sen tuen säilyttäminen oli maalle elinkysymys.

Toki me itsenäisyyspäivänä yhä uudelleen palaamme talvisotaan ja erityisesti jatkosotaan. Sen sijaan vuoden 1918 sota jää silloin vaille huomiota, mikä asiallisesti on kyllä väärin. Olisi joka tapauksessa yhä kiusallista muistuttaa maan suurinta puoluetta sen rikollisesta menneisyydestä ja yhtä ikävää on muistella niitä lahtauksia, joita silloisessa kiihkossa tehtiin.

Katsottakoon siis vain ”Tuntematonta sotilasta” ja luettakoon yhä uudelleen sen viimeistä sivua, jonka viittaamia asioita tuskin koskaan näkee käsiteltävän.

Oleellista ei ollut, mitä aurinko oli muka sanovinaan tai edes se, että nuo henkiin jääneet miehet olivat hyvin vaikuttavia hahmoja juuri olemalla kaiken jälkeenkin ”aika velikultia”. Oleellista oli taas kerran itsenäisyyden säilyttäminen.

Asia oli tietenkin kehystetty jo kolmen suuren välisissä neuvotteluissa ja viime kädessä se ratkaistiin Iosif Vissarionovitšin työhuoneessa. Silti kaikki olisi mennyt toisin, jos rintamalla ei olisi ollut miehiä vaan pelkkiä housuja, hameista nyt puhumatta.

Tänään aion illemmalla nauttia fingerporillisen Marskin ryyppyä. Tykkään siitä ja otan sitä lähes viikoittain myös lounaalla Suomalaisella klubilla.

Kovaa elämää

 

Pojat merellä

 

V. Hämeen-Anttila, Merillä. Arkielämää suomalaisessa purjelaivassa. Otava 1913, 326 s.

 

Tämä kirja kertoo nuoren oppipojan eli präntiksen (apprentice) matkasta nelimastoparkki ”Fennialla” Hullista Portlandiin, Oregoniin Kap Hornin kautta.

Raumalainen kauppaneuvos J.W. Söderlund oli keksinyt ottaa miehistöön mukaan merenkulkuoppilaita, jotka saivat harjoitusta ja opetusta tulevia päällystötehtäviä varten. Palkkaa he eivät saaneet kuin nimeksi ja karkaamisen varalta kunkin oli talletettava sievä takuusumma työnantajan tilille.

Vanhemmat suostuivat tämän tekemään ja niin kertojakin pääsi ”näkemään maailmaa”. Hänellä oli laivassa kolme kollegaakin, koulua käyneitä herraspoikia. Yksi oli teekkarikin. Aluksi mentiin höyrylaivalla Hulliin (nyk. Kingston) ja siellä astuttiin Söderlundin hankkimaan parkkilaivaan, joka siis nyt sai uuden lipun ja alkoi purjehtia Venäjän lipun alla.

Muuten, kirjoittaja kertoo, että tuohon aikaan kansallisuuslippu liehui keulamaston eli fokkamaston huipussa ja mesaanikahvelin nokassa oli varustamon lippu. Olen kyllä huomannut, että vanhojen laivojen pienoismalleissa kansallisuuslippu on aina perässä. Sama taitaa olla tauluissakin.

Tämä merimatka joka tapauksessa tapahtui jo vuonna 1895, eikä suomalaisten purjelaivojen vihoviimeisenä suurena aikana, jolloin Gustav Eriksonilla oli luultavasti maailman suurin purjelaivasto (ks. Vihavainen: Haun erikson tulokset ).

Erikson menestyi pitämällä kulunsa minimaalisina, mikä merkitsi miehistölle nälkäpalkkoja ja kehnoa ruokaa. Myös hänellä oli laivoillaan merenkulkuoppilaita, jotka peräti maksoivat saadessaan työssään koulutusta tuleviin päällystötehtäviin.

Fennialla kirjoittaja, ”präntis” sai tämän matkan aikana yhden ainoan oppitunnin laivan paikan määräämisessä ja toiset kolme oppilasta eivät tainneet saada sitäkään.

Sen sijaan he kyllä saivat oppia lähes kaikkia kannella ja etenkin mastoissa tehtäviä töitä ja sen lisäksi ohjaamista ja tietenkin ikuista ruosteen raaputtelua ja kannen huosimista. Joutilasta aikaa ei annettu pitää, eikä sellaiseen olisi juuri ollut mahdolisuuttakaan muualla kuin pasaateissa ja satunnaisissa muissa sopivan tuulen paikoissa.

Kirjassa kuvataan vaikuttavasti sitä, miten Kap Hoornin kiertäminen purjelaivalla sujui. Joskus harvoin joku laiva saattoi siitä pujahtaa kuin koira veräjästä, mutta yleensä jäätiin viikosta viikkoon kärvistelemään myrskyihin ja ristiaallokkoon ja saatiin koko ajan olla valmiina äkkikäännöksiin ajojäiden ja jopa jäävuorten väistämiseksi.

”Äkkikäännös” on tietenkin aika harhaanjohtava termi kuvaamaan sitä kuumeista prosessia, jossa parkkilaiva saatiin hallitusti vaihtamaan halssia myrskyssä. Vaara laivan broachaamisesta eli kaatumisesta sivuttain ohjauskyvyttömäksi oli aina läsnä eikä purjeita sopinut olla liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Niitä oli säädeltävä pikavauhtia.

Työskentely mastossa myrskyissä ja jäätyneellä takilalla oli yhtä helvettiä. Tuuli saattoi kiskaista purjetta kiskovan pojan jalat irti vaijerilta eli jalkakapertiltä ja jäätyneet purjeet muistuttivat peltiä, mutta ne vain oli saatava reivatuksi (”jiikatuksi”). Laivan kohtalo riippui siitä, että sen ruori ja takila pelasivat hyvin yhteen.

Laivan miehistö oli jaettu styyrpuurin ja paapuurin vahtiin, joita komensivat vastaavasti ensimmäinen ja toinen perämies. Kapteeni komensi koko laivaa. Yleensä vahti kesti neljä tuntia ja sen kesto ilmoitettiin lyömällä ”lasit” eli tiimalasilla mitattu aika laivakellolla.

”Koiravahteja” oli kaksi, toinen aamuyöllä ja toinen illalla. Pahimmillaan saattoi vahti venyä 22 tunniksi, mutta se oli toki Kap Hornin (eli ”Hornan”) aiheuttama harvinainen poikkeus. Kun purjeet oli hoidettu, sai vahti aina ryypyn, joka todella virvoitti kohmettuneita jäseniä.

Merilain mukaan merimiesten oli alistuttava esimiesten ehdottomaan komentoon ja hyväksyttävä myös ”kohtuullinen” ruumiinrangaistus. Kapinasta oli määrätty erittäin kovat rangaistukset.

Silti kapinatuumat kypsyivät laivalla ensimmäisen perämiehen sadistisen komennon takia. Myös ruoka oli ala-arvoista ja palkka naurettava verrattuna muiden maiden vastaavaan. Eipä ihme, että suomalaisista laivoista pyrittiin usein karkaamaan. Näin tehtiin tässäkin tapauksessa ja myös onnistuttiin.

Suomi oli vielä tuossa vaiheessa takapajuinen (”kehitysmaa”) eli halvan työvoiman maa, mikä oli sen valttina myös merenkulussa. Purjelaivan kannattavuus oli revittävämiehistön selkänahasta. Kirjoittaja väittää, että suomalaisia merimiehiä oli täissä samaan aikaan peräti 40000. Virallinen tilasto kertonee asian.

Jo tuohon aikaan uudenaikaiset höyrylaivat olivat jo valtaamassa meriliikenteen ja kirjan ilmestyessä oli Panaman kanavakin jo valmistumassa (1914). Sen arveli kirjoittajakin antavan jo armoniskun purjelaivoille, mutta ei se ihan yhtäkkiä tapahtunut.

Kirjan meriterminologia on hiukan erilaista kuin se, mihin olen tottunut. Minulla on kyllä1870-luvulla ilmestynyt viisikielinen suomalainen merisanakirja, mutta se ei ole juuri nyt käytettävissä. Enimmäkseen termit ovat niitä, joihin olen tottunut, mitta hieman muuntuneina: buugenbram -puuvenprammi (bovenbram), splissaus -pleissaus, brassata -prassata, jalustaa purje, akterlooringi -perätuuppari, slööri.

Raakapurjealuksessa saatettiin raa’at prassata myös fyyrkanttiin eli kohtisuoraan kölilinjaan nähden, mutta silloin piti alimmat purjeet ”jiikata”, jotta myös keulaharsupurjeet saisivat tuulta, jota tarvittiin ohjaamiseen. Ohjaamista käännöksissä helpotti myös mesaanimaston kahvelipurjeen skuuttaaminen pakkiin.

Kaiken kaikkiaan ihmetyttää joskus, että valtamerialuksissa oli yleensä aina raakapurjeet eikä kahvelipurjeita. Toisaalta raa’at eivät voineet ruveta koskaan villisti pieksämään ympäristöään ja vaikka katkomaan vantteja (englanniksihan ne ovat ”spankers”), vaan pysyivät rauhallisina. Kuitenkin niiden käsittely oli monesti erittäin työlästä ja vaarallista, mutta ainahan sinne miehiä saatiin ja halvalla sittenkin.

Mutta pasaateissa (engl. tradewind) raakapurjeet olivat ihanteelliset ja kun mentiin tuulten mukaan (koillis- ja kaakkoispasaati) eli kierrettiin maapallo aina myötäpäivään, päästiin aika mukaviin keskinopeuksiin. 15 solmua toki oli enemmän poikkeus kuin sääntö. Suuri hankaluus oli, että sekä Kap Horn että Hyväntoivonniemi tekivät pahoja mutkia matkaan.

Tämä kirja on ilmeisen aito kertomus suomalaisen purjelaivan eräästä matkasta. Laiva muuten kuuluu olleen maamme ensimmäinen rautarunkoinen purjelaiva. Portlandissa lähes koko miehistö onnistui karkaamaan, mutta kunnallisneuvos sai ainakin neljältä ”präntikseltä” takuurahat, 1200 silloista markkaa.  

Tilalle saatiin kai ”kuleja” ja neekereitä. Lontoossahan piti vastaavassa tilanteessa usein turvautua Whitechapelin pummeihin eli ”huithapeleihin”.

Pojat saivat runsaasti elämälleen monenlaista oppia, vaikka eivät varsinaisesti niistä päällystön töistä. Tyvestähän sitä puuhun noustaan.

 

Lainavaatteissa

 

Transvestituura

 

V.V. Putin on nyt halunnut hätkähdyttää maailmaa ja erityisesti Eurooppaa pukeutumalla kirjavaan rivisotilaan asuun, jollaista Suomen armeijassa nimitetään pellepuvuksi.

Ylipäällikkönä hänellä lienee siihen oikeus. Onhan hän amiraalin univormussakin tepastellut, vaikka hänen laivastonsa etenkin Mustalla merellä antaa aika harvoja mahdollisuuksia komentosilloilla komeilla.

Tuo puku näyttää aika uudelta, eikä varmasti ole toisen maailmansodan aikeinen, syynä saattaa olla, etteivät esimerkiksi marsalkka vaatteet hänelle lainkaan sopisi, vaikka käytettäisiin paria tusinaa hakaneuloja. Siinä puvussa Putin näyttäisi taas takapihan pikku Vovalta, jolla on veljensä viisi  numeroa liian suuret kuteet.

Joka tapauksessa tuo demonstratiivinen pukeutuminen on historiassa vanha konsti. Kustaa III pukeutui Kaarle XII:n vaatteisiin tullessaan Suomeen sotaa aloittamaan vuonna 1788 ja kansalllisrunoilijamme Runeberg kuvaa runossaan ”kuningas” sitä, miten Kustaa IV Adolf Suomen sodan mennessä poskelleen laitatti päälleen samaiset vaatteet:

"Siis kuninkaallisesti

olemme päättäneet

ja vakaan päätöksemme

myös täyttää tahtoneen;

me, näätte, tuottanehen

olemme puvun sen,

min Leijonamme vihki

Narvalla taistellen."

"Kahdennentoista Kaarlen

nyt kintaat otamme,

sen miesnä, kuninkaana

me tehdä tahdomme,

tuon suuren urhon miekan

vyöllemme sidottaa,

kuin hänkin hämmästyttää

velttoa maailmaa."

Kuninkaalla oli vain kolme kuulijaa, mutta hän käski kuuluttaa koko kansalle ottaneensa ylleen jo sankarikuninkaan vaatteet ja miekan, mikä varmaankin antaisi taas potkua sotaponnistuksiin.

Myös Adolf Hitler pukeutui vanhaan, rakkaaseen univormutakkiinsa (Kittel), kun hänen viattomaan erikoisoperaatioonsa Puolassa vastattiin sodanjulistuksella. Kas näin hän lausui puheessaan 1.9.1939:  Ich habe damit wieder jenen Rock angezogen, der mir einst selbst der heiligste und teuerste war. Ich werde ihn nur ausziehen nach dem Sieg, oder ich werde dieses Ende nicht erleben!

Se taisi sitten tosiaan olla sama ”pyhin ja kallein takki”, arvattavasti jo maailmansodan rintamalla hionnut, jota Johtaja käytti bunkkerissaan vielä sinä vuoden 1945 päivänä, jolloin hän laski kuulan kalloonsa. Siinäpä meillä sanansa mittainen mies.

Maastopukuinen sota-Putin tuskin tarvitsee suojaväriään puikkelehtiessaan järjettömän sodan uhrien takia suuttunutta kansaa pakoon, niin luonnollinen kuin tämä reaktio olisikin. Kansahan on hurahtanut sille annettuun sotaan ja mitä enemmän ihmisuhreja tulee, sitä pyhemmiksi ne käyvät.

Tämähän ei vielä ole ollut sotaa, kertoo Johtaja, gopnikin pokerinaaman säilyttäen. Erikoisoperaatiohan on koko ajan mennyt suunnitelmien mukaan eikä hirmuisimpia aseita ole käytetty Ukrainaa vastaan.

Ei niitä ole käytetty myöskään Venäjää vastaan. Moskova, Pietari ja muutkin suurkaupungit ovat saaneet vielä peräti säilyttää lämmön- ja sähkönjakelunsakin. Hyökkäykset Venäjän pääkaupunkeihin ovat tähän saakka olleet pelkkää häirintää, kun taas Kiovaa ja Harkovaa on moukaroitu juuri ihmisten elinedellytysten tuhoamiseksi.

Mutta gopnikin kasvojen säilyttämiseksi voidaan saman tein ruveta oikeasti sotimaankin. Euroopalle käy siinä köpelösti, mutta kuinka käynee Venäjälle? Ehkäpä kansa kiittää polvillaan uutta tsaaria siitä, että saa antaa elämänsä hänen puolestaan? Sehän olisi luonnollinen reaktio kognitiivisen dissonanssin voittamiseksi: jos vaaditaan kaikkein suurimpia uhreja, niin totta maar ne sitten ovat välttämättömiäkin.

Ei yksi miljoona uhria vielä Venäjällä mitään merkitse. Stalin onnistui tapattamaan lähes 27 miljoonaa, mikä lienee Guinnesin ennätysten kirjassa jo suurin mahdollinen luku vanhanaikaisilla konsteilla saavutetuksi.

Marsalkka Žukov (žuk -sontiainen) ei tunnetusti sotilaita säälinyt ja totesi, että akat tekevät uusia niin paljon kuin tarvitaan.

Mutta nythän ne eivät enää tee. Putin on kuvannut, että joka tapauksessa venäläiset pääsevät taivaaseen, mutta eipä taida hänelläkään olla asiasta valtakirjaa esitettäväksi. Luulen monenkin mielessä kaihertavan epäilyksen siitä, ettei ehkä pääsekään.

Suuren johtajan kunnia ja maine kasvavat luonnollisesti sitä mukaa, kuin sodan uhrien määrä kasvaa. Harva muistaa enää sitä vähänläntää Vovaa, joka huijasi suomalaisia turisteja jossakin Sadovajan ja Nevskin kulmilla, jossa muistelen sen näköisen tyypin päivystäneen purukumia ja sukkahousuja kysellen.

Nyt tällä salaisen poliisin filuurilla on siis päällään ihan oikea sotilasunivormu eikä enää mikään KGB:n sellaista matkiva vaatekerta.

Ehkäpä se innoittaa kansaa antamaan viimeisenkin uhrinsa synnyinmaan ja Johtajan hyväksi. Onkohan jo joku kuullut sotahuudon ”Za rodinu, za Putina!” Se olisi ansaittua, sillä Putinin sota tämä ehdottomasti on ennen muuta.

Imagoaanhan gopnik tuolla transvestituurallaan, neologismia käyttääkseni kokee kohentaa ja onhan siinä ollutkin toivomista. Miten johtajaa ainakin vielä taannoin nimitettiin, selviää internetistä. Vanhan blogin perusteella nimitykset molivat tällaisia:

perjantai 20. tammikuuta 2023

Merkkkihenkilön nimi

 

Putinin oikea nimittäminen

 

Vladimir Vladimirovitš Putinia on nyttemmin ymmärrettävistä syistä kunnioitettu lukuisilla haukkumasanoilla.

Erityisessä suosiossa etenkin ukrainalaisten, mutta myös venäläisten keskuudessa näyttää olevan huilo (хуйло). Mielestäni se ei ole lainkaan asianmukainen. Samoin kuin mudak (мудак) se viittaa vain ”mulkkuun”, joka nyt sentään on puolen ihmiskunnan omistama äärimmäisen tärkeä ja täysin kunnianarvoinen elin, jota ilman koko ihmiskuntaakaan ei voisi edes kuvitella.

Minusta tuon elimen nimen käyttäminen tuosta mainitusta olennosta on lähinnä pyhäinhäväistys. Myös sen teho, etenkin muille kielille käännettynä, on lähes olematon. Itse henkilön olemuksesta se ei anna oikeastaan mitään informaatiota.

Mitä Putinista käytettyyn epiteettiin sitten oikein pitäisi kuulua? Epiteetin pitäisi mielestäni viitata jotenkin hänen historialliseen rooliinsa ja, sanoisinko, inhimilliseen erikoislaatuunsa.

Politiikassa on aina ollut paljon luonnevikaisia, etenkin narsistisia tyyppejä, jotka ovat joskus saattaneet jopa menestyä hyvin, vaikka ovatkin ihmisinä täydellisiä mulkeroita.

Lisäksi on niitä, joille kokonaisten kansojen tuhoaminen on ollut suoranainen intohimo ja jotka eivät ole halunneet lainkaan säästellä edes omaa kansaansa. Hitler lienee tämän lajin tunnetuin edustaja nykyään.

Miten sitten Hitleriä kannattaisi asianmukaisesti nimittää? Yleisesti käytössä ovat olleet suuruudenhullu, hullu, mieletön, fanaatikko, diktaattori, hourailija ja mitä niitä lieneekään. Eivät ne kovin tai ainakaan tarpeeksi pahoja ole. Joku ahkera henkilö on koonnut 200 Hitlerin haukkumanimeä, mutta eivät nekään oikein tee vaikutusta (ks. Adolf Hitler Nicknames: 200 Funny and Hilarious Names (worthstart.com)).

Usein kyseessä ovat vain väännökset hänen nimestään. Mannerheimkin käytti jossakin kirjeessään Hitleristä niitystä Adoplhus. Pelkät nimet sanovat vähän, tarvitaan myös epiteetti.

Monia väännöksiä on myös Putinin nimestä (ks. Все прозвища и позывные Путина | Патриот | Дзен (dzen.ru)). Nuoruuden aikuisia olivat mol ja krysjonok (koi ja pikku rotta). Myös nimitystä Kaputin ja Haputin näkyy käytetyn. Luokkatoverit käyttivät nimityksiä Putka ja Putja.

Mutta nämä ovat viattomia köllinimiä ja ne uskaltaa julkaista vaikka Venäjällä. Meduza tietää enemmänkin: Путин-хуйло!: Прозвища и клички Путина (putin-khuilo.blogspot.com) .

Tässä vähän: Альфа-журавль
Анти-Собчак.
Бледная Моль
Барин.
БезНавальный.
Ботокс
ВВП («Великий Всемогущий Пу»)
Вице-Собчак.
Великий Манипулятор.
ВоваГаз
Вова Озёрный
Вольдемар Бенитович Медвепутлер Таврический
Вольдемар Путлер
Всебабушкино избранный
Всехпереигрун
Верховный малыш.
Гаагский.
Гном
Главарь хунты
Главный жених России
Дед
Дипломированный лжец
Деменций.
Дон Рэба.
Закомплексованный.
Залупенфюрер.
Злобный карлик. 
ИХТАМНЕ́Т IV Крымский и Новоро́сский (сын Имтамнета III Чеченского, внук Ихтамнета II Афганского, правнук Ихтамнета I Корейского).
Капут
Мочок сортирный.
Владимир Грозный.
Диктатор.
Вовка-морковка.
Путан.
Медведолюбивый.
Лапшедел.
Маразматик.
Ватин.
Пуйло.
Обещаю обещать.
Ути-Пути.
Тупин.
Навальнофоб.
Износившийся.
Канцлер Палпутин
Кремлевский пенсионер.
Сказочник.
Сказочный.
Фюрер, стерхфюрер
Бесноватый.
Путин – ла-ла-ла
Позор России.
Премьерзидент
Плешегном™
Педофил
Оккупант.
Обещалкин.

Обнуленный.
Обнулёныш.
Распутин.
Тиран.
Тот, чье имя нельзя называть
Краб.
Среднестатистический.
ГДРовский турист.
Вован Кремлевский.
Посредственность.
Бледная тля.
Всплывший.
Ихтамнет.
Царь-карлик.
Моль, Окурок, Крысенок, Капутин (прозвища из КГБ).
Блаженный.
Путин I Крысоликий.
Владимир Таврический
Обиженный.
Профессиональный Враль.
Мутин.
Пукин.
Пахан.
Пыня
Вор.
Саурон.
Олигарх.
Скорбный главой.
Орк.
Раскрученный.
Тин Пу.
Туалетный Путенок™
Враг народа.
Патологический лжец.
Нашист.
Стремянка.
Пожизненный.
Двапутин.
Тараканище.
Друг Кадырова.
Крошка Цахес,
Циннобер.
Мироточивый.
Расхититель в особо крупных.
Лилипутин™
Мстящий всему миру.
Кровавый.
Старик Кабаев.
Плейшнер.
Хан всея Руси.
Цирковой лилипут.
Чекист
Ядерный чемоданоносец
Darth Put In

 

Ellei venäjä suju, kehotan kääntämään koneella. On niissä aika riemastuttavia, kuten Gaagski (Haagin mies), Voldemar Putler, Liliputin, Ydinsalkun kantaja, Našisti, Kansan vihollinen, Örkki, Kansan vihollinen, Mutin, Pukin (puk= pieru), Tsar-karlik (kääpiötsaari), Ihtamnet (einiitäsielläole), Sadunkertoja, Venäjän häpeä, Puilo (vrt. Huilo), Uti-Puti, Navalnofobi, Suuri manioulaattori (vrt. Kahdentosita tuolin Suuri kombinaattori), Diplomivalehtelija ja niin edelleen.

Mikäpä ettei. Suuressa ja mahtavassa venäjän kielessä kyllä ilmaisukykyä riittää.

Mutta kun ajattelen vakavasti ja vastuullisesti sitä, millainen epiteetti tälle tapaukselle sopisi, kun otetaan huomioon, että hän ivallisesti hymyillen kertoo saaneensa aikaan juuri sen, mihin on pyrkinytkin, syöstyään Ukrainan siviilit ja Venäjän ja Ukrainan sotavoimat järjettömään tuhoon ja teurastukseen ja koko maailman tuhon partaalle.

Tulee mieleen, ettei vastaavaa tapausta taida olla löydettävissä ainakaan viime vuosisatojen historiasta. Hitlerkin oli säädyllisempi tässä suhteessa.

Toki tuossa on mukana teatteria, mutta ei se asiaa paranna. Alkeellinenkin inhimillisyys olisi edellyttänyt edes jonkinlaista apologiaa sen saatanallisen tuhon johdosta, jonka juuri hän, eikä kukaan muu on päästänyt valloilleen ja jota hän pyrkii vain laajentamaan.

Aivan rauhallisestikin miettien kyseessä on sen lajin epäinhimillisyys, että sopivan epiteetin olisi kuvattava juuri sitä aspektia. Venäjän kielessä sellainen sana olisi mielestäni izverg (изверг). Sana tarkoittaa hirviötä, jossa inhimillistä voi olla vain ulkomuoto. Kyseessä on ihmisen vääristymä, epäsikiö, jollaista varten on olemassa vielä sana urod, mutta se on paljon kiltimpi. Urod voi olla aivan syyttään epämuodostunut.

Ehkäpä siis venäjäksi joku edellä olevan luettelon nimityksistä ja sen perään epiteetti izverg. Vaikkapa Gnom-izverg tai Tšekist-izverg.  Mutta suotta minä tässä mestaroin, kunhan YYA-hengessä esitän.

En ole tietenkään venäjän kielessä natiivi tai edes filologi, joten ne, jotka ovat, voivat kai korjata, jos ehdotus on epäonnistunut. Suomeksi voisimme sanoa vaikkapa, tuo Putte-piru. Itse asiassa etymologisesti katsoen olisi nimitys hybridi-putte ehkä myös osuva. Alun perinhän hybridi tarkoittaa villisian ja maatiaissian risteytymää. Tämä kuitenkin voisi harmittaa monia viattomia autoilijoita ja muitakin.

Mutta eiköhän Suomenkin kansa vielä keksi jonkin asianmukaisen nimityksen, jos hän alkaa kiinnittää huomiotaan meihin. Toistaiseksihan olemme saaneet olla rauhassa.

 

Etelä-Amerikka Euroopan turvana?

 

Pelastaako Espanja vielä Euroopan?

 

Marcelo Gullo, Lepanto. Cuando España salvó a Europa. Espasa 2025, 421 s.

 

Aurinkorannikon kirjakaupoista voi tehdä yllättäviä kirjalöytöjä, jollaisia olisi turha etsiä enempää Lontoosta, Berliinistä kuin Moskovastakaan, jos jälkimmäiseen nyt edes pääsisi Suuren Španan eläessä.

Tämä kirja on argentiinalaisen kirjoittajan kirjoittama ja Espanjassa ilmestynyt espanjalaisille suunnattu historiateos, jossa kuvaukseen historian tuhoisimmasta (ja myös tärkeimmästä?) meritaistelusta liitetään koko muhamettilaisen maailman historiallisen ekspansiopyrkimysten kuvaus ja viimeiseksi myös varoitus nykyajalle.

kirjan keskiössä on Lepanton meritaistelu, jota olen hiljattain selostanut. en huomaa Gullon tässä suhteessa poikkeavan yleislinjasta, jossa kyllä onkin klappia kahteen suuntaan (vrt. Vihavainen: Haun suuri lahtaus tulokset ).

Itse Lepanton taisteluun en siis tässä enää sen enempää puutu, totean vain, että nykyään sen strategista merkitystä on myös väheksytty, minkä kirjoittaja kiivaasti torjuu. Hänen mielestään taistelussa ilmeni ennen muuta Espanjan sankaruus ja se oli valtava ja ratkaiseva saavutus, jossa turkkilaisvaara torjuttiin.

Turkkilaisten tarkoituksena, samoin kuin aikoinaan arabialaisten tarkoituksena oli alistaa Eurooppa ja saattaa sen alkuasukkaat dhimmien asemaan. Soliman Suuri esitti jopa tunnuksen ”Roomaan, Roomaan”! Pietarinkirkko oli tarkoitus muuttaa moskeijaksi, samoin kuin Hagia Sofia oli jo muutettu.

Nykyiset historioitsijat kehtaavat ylistää valloittajia siitä, etteivät ne pakottaneet alamaisiaan vaihtamaan uskontoa, vaan antoivat näiden pitää henkensä.

 Se tapahtui vain sillä hinnalla, että heistä tuli paariakansaa, jonka täytyi kunnioittavasti osoittaa alemmuutensa joka ainoaa muslimia kohtaan ja tyytyä tunnustamaan olevansa uskottomia koiria, joita sopii potkia ja solvata.

Johdannossa kirjoittaja kuvaa nykyistä historiankirjoitusta, jossa keskeisenä vaikuttaa endofobia, oman historian ja oman arvokkuuden vastainen lähestymistapa. Meillähän on totuttu käyttämään termiä oikofobia, mutta asia on sama. Sen sijaan, että Espanjan maailmahistoriallinen rooli päästettäisiin oikeuksiinsa, länsimaista ajattelua hallitsee ”musta myytti” (el mito negro), joka on anglosaksista perua ja jossa Espanja on pahan valtakunta ja muslimimaailma on korkeassa arvossa.

Samaan aikaan eurooppalaisten harjoittaman orjakaupan takia suoritetaan tänäänkin katumusharjoutuksia, vaikka islamilainen maailma otti monin kerroin enemmän valkoisia orjia, joitten kohtalo ei ollut sen parempi.

Suurin ryhmä orjia tuli Venäjältä ja Ukrainasta, mutta miljoonia katolisia ja protestantteja saatiin myös Länsi-Euroopasta, jonka kansaslaisia barbareskit kaappasivat siihen saakka, kun Ranska valtasi Algerian vuonna 1830 (vrt. Vihavainen: Haun jalot rosvot tulokset ).

Kirjoittaja on itse argentiinalainen, mutta sanoo: ”Rio de la Platan ihmisenä ja Amerikan espanjalaisena Espanja on yhtä paljon minun isänmaani kuin kenen tahansa Euroopan espanjalaisen”.

Endofobia sanoo, että Espanja on ongelma ja Eurooppa sen ratkaisu, mutta asia on juuri päinvastoin ja kirjoittaja haluaa parantaa sitä amnesiaa, joka vaivaa mustan myytin typerryttämiä aivoja ilmeisesti koko maailmassa tai ainakin koko Euroopassa, myös Espanjassa.

Eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset yliopistot ovat joutuneet postmodernien endofobien käsiin, mutta latinalaisessa Amerikassa ei vielä näin ole. Sitä paitsi myös Euroopassa on tietenkin vapaasti ajattelevia henkiä, Giovanni Sartori, Bernard Lewis, Sandro Magister, Alfonso López Quintás ja Gustavo Bueno.

Katolisessa kirjossa on kardinaaleja, jotka ymmärtävät tilanteen, muun muassa Kowdo Appiah Turkson ja Robert Sarah. Läntiseen diskurssiin heillä kuitenkaan on tuskin mitään vaikutusta. paaveista erityisesti Ratzinger eli Benediktus XVI oli katastrofi. Johannes Paavali II eli Karol Wojtyla näyttää olleen valon pilkahdus pimeässä.

Turkin valtakunnan perilliset eivät kaihda sanoa avoimesti, että heidän tarkoituksensa on valloittaa Eurooppa sisältä päin. Sen, mitä ei miekalla saatu aikaan, tekevät naiset, jotka synnyttävät uusissa kotimaissaan paljon lapsia 4-5 poikaa, kuten Erdogan on kehottanut. Algerian Houari Boumedienne kertoi nimenomaan, että naisen kohtu on se ase, jolla islam kukistaa Euroopan.

Muslimimaailmassa on tässä yhteydessä puhuttu myös avoimesti revanssista vanhoista tappioista, kuten Poitiers’n taistelusta ja Andalusian katsovat musulmaanit yhä kuuluvan heille.

Luvut osoittavat, että Euroopan valloitus on vaoin ajan kysumys. Mikäli paine etelästä jatkuu ja pohjoinen ottaa typerästi vastaan pyövelinsä, on lopputulos selvä ja kiistaton. Miksi näin tehdään, on tämän asian suhteen toisarvoinen kysymys, historian suunta on selvä.

Mutta sitä se oli myös 1500-luvulla, kun Espanja ja Filip II nousi ratkaisemaan taistelun Euroopan ja kristinuskon hyväksi ja sulttaanin laivasto tuhottiin Lepantossa. Tarvitaan ihmettä, mutta se voi tapahtua. Espanja voi nytkin olla ratkaisu ongelmaan.

Asia saattaa näyttää toivottomalta: Espanjakin kuukuu maihin, joissa syntyvyys on romahtanut ja jonne muslimit saapuvat tyhjiötä täyttämään, vaikka tilanne Espanjassa on vielä pohjoista Eurooppaa parempi.

Espanjalla on kuitenkin yksi valtti: latinalainen Amerikka, jossa vallitsevat sama kieli, kulttuuri ja uskonto. Sieltä tulee Espanjaan jo nytkin siirtolaisvirta ja se koostuu siirtolaisista, jotka ovat samaa ainesta espanjalaisten kanssa.

Kirjoittajan kotimaa, Argentiina on toki eurooppalaisin Latinalaisen Amerikan maa ja monien muiden sen kansojen ihmisissä on runsaasti intiaanisekoitusta, mutta sitä kirjoittaja ei pidä ongelmana. Tietääkseni monet espanjalaiset kyllä pitävät.

Yhtä kaikki tässä kirjoittaja näkee toivon kipinän ja Espanjan maailmanhistoriallisen roolin uuden mahdollisuuden. Ongelmana taitaa vain olla, ettei espanjalaisilla itsellään ole enää kykyä ajatella nenäänsä pitemmälle enempää kuin muistaa historian opetuksiakaan. He ovat jo ”hyviä” eurooppalaisia.

 ”Musta myytti” taitaa hallita myös espanjalaista ajattelua, mistä en kuitenkaan ole varma. Joka tapauksessa Gullon kirja antaa aavistuksen siitä, että latinalaisessa Amerikassa asiat voisivat olla toisin. Yhdysvallat on siellä se suuri saatana, joka tarjoaa tuota myyttiä, mutta jonka patriootit luontevasti torjuvat.

Latinalaisessa Amerikassa myös katolisuus on yhä voimissaan ja sikäläinen arvomaailma poikkeaa suuresti Euroopan katolisten arvoista, kuten World Wide Surveyn tutkimukset osoittavat (vrt. Vihavainen: Haun wvs tulokset).

Uusi ”turkkilaisvaara” on kuitenkin niin massiivinen, että Espanjasta tuskin on tulvan patoajaksi. Uuden Lepanton mahdollisuutta ei ole, koska nyt ei tunkeuduta asein, vaan tullaan parhaassa tapauksessa junalla ja paikalliset asevelvolliset auttavat kantamaan uusien kunnakansalaisten laukkuja.

Endofobia tai oikofobia on se avainsana, jonka vallassa niin älymystö kuin suuri yleisö ovat ja niiden herääminen tästä sairaudesta näyttää olevan työn tuskan takana. Palavat autot ja paukkuvat käsikranaatit eivät vielä herätä.

Sitten, kun sharia-lakiin alistumista vaaditaan myös kanta-asukkailta, alkaa kahleiden kalina, joka ehkä herättää ajattelmaan asioita uudesta näkökulmasta.

Mitäpä tähän sanomaan. Ehkäpä vain sen, että kun jouluaattona taas laulamme Luhterin virren, ”Jumala ompi linnamme”, koettakaamme muistaa, missä historiallisessa tilanteessa se luotiin.

Turkkilaisvaarastahan silloin puhuttiin eivätkä postmodernit historiantulkinnat vielä tarjonneet lohtuaan.

Bing-videot

Kun sukupolvien ketju on katkeamassa

 

Dekadenssia virolaisittain

 

Urmas Vadi, Kuun toinen puoli. Suomentanut Petteri Aarnos. Enostone kustannus 2025, 356 s.

 

Venäläisessä 1800-luvun dekadentissa kirjallisuudessa erottuu selvästi myös aseksuaalinen ja jopa antiseksuaalinen juonne.

Kaikki normista poikkeaminen ei liittynyt homouden kaltaisiin erikoisuuksiin tai irstailuun, myös seksistä pidättäytyminen kelpasi perverssiyden lajiksi. Itse asiassa jopa Tolstoi, jota emme yhdistä dekadenssiin, ihannoi seksitöntä elämää, vaikka itse oli himon pauloissa.

Joka tapauksessa normaalista poikkeaminen, esimerkiksi androgyynisyyden korostamisella riitti säikäyttämään porvaria, mikä aina on kuulunut älymystön tavoitteisiin.

Missä määrin normaalin seksuaalisuuden voittaminen onnistui pelkällä tahdonvoimalla ja missä määrin taas oli kyse luonnollisesta rappeutumisesta tai luonnon oikuista, en mene sanomaan. Ainakin mitä hormonitasoon tulee, lienee tuo yli sadan vuoden takainen aikakausi joka tapauksessa ollut nykyistä paljon intohimoisempi.

Urmas Vadin romaanin kertoja on epänormaali tai sitten edustaa enemmän tai vähemmän uutta normaalia suhteessaan seksuaalisuuteen.

Hän nimittäin ei tunne mitään vetoa vastakkaiseen sukupuoleen, vaan sen sijaan kauhua joutuessaan tilanteisiin, joissa yhdyntä olisi se seuraava tarjoutuva vaihtoehto tai jopa velvollisuus.

Kirjailija antaa sankarinsa kuitenkin sitten jo varttuneessa iässä yllättäen löytää seksin ilot. Ajatus lapsen hankkimisesta sen sijaan näyttää painajaiselta. Hän ei halua sellaiseen rooliin edes siittäjänä, vapaana vastuusta.

Pervous ei lopu tähän. Sankarin sisar on oikea androgyyni, joka useampaan otteeseen käyttää voitollisesti nyrkkejäänkin. Se on hän, joka puhkuu tarmoa ja remontoi talon ja kehittää huippuunsa ”ekologisen” elämäntavan, lähetyens sekulaaria pyhimysihannetta.

Samaan aikaan siskolla on vahva naisellinen puolensa. Hän kaipaa seksiä ja läheisyyttä ja elää kolmoistaloudessa kuhnurin ja toisen naisen kanssa. Lapsi olisi toiveissa, mutta ei sitä niin vain hankita.

Kysymys uudesta sukupolvesta, lapsista, on yksi kirjan keskeinen teema. Sukupolvien ketju on kertojalle näkyvissä aina isovanhemmista saakka.

 Vaari on aikoinaan joutunut vankileirille, Kolymaan, ja mummollakin on siihen liittyen ollut kaksi miestä samaan aikaan. Ketju on silloin kuitenkin jatkunut ja kahden lapsen perhe on demografisesti jo lähellä uusiutumisrajaa, jääden hieman sen alle.

Suvussa näyttää kuitenkin piilevän mielisairauden rasitusta ja normaalina voi pitää vain perheen isää, jonka maailmana ovat koneet. Äiti sen sijaan on tutkija ja hallitsee perhettä sydänviallaan. Lapset pakenevat äitiä omiin talouksiinsa.

 Äidin vakaa pyrkimys mummoksi ei ota menestyäkseen, vaikka hän toimii hyvin aktiivisesti. Sukupolvien ketju on katkeamassa.

Sukuun kuuluu vielä setä, joka on yhtä omituinen kuin naisystävänsä ja hänen koiransa. Silläkin taholla näyttää jatko jäävän tulematta. Elämä loppuu.

Mitään erityistä virolaisen kansallisuuden tragiikka ei kirjailija tuo esille. Tarina kertoo pikemmin vain yhden suvun siirtymisestä neuvostoelämästä länsimaiseen.

Kysymys on modernisaatiosta, jonka etenkin nuo lapsettomiksi jäävät omaksuvat täysin. Rock and rollin ansiosta siirtymä ei heille edes ollut kovin jyrkkä. Tyttären mielisairaalavaihe liittyy pikemmin henkilökohtaisiin ongelmiin kuin yhteiskunnalliseen muutokseen.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja pitää lukijan otteessaan. Omituisten henkilöiden kuvausta särvittää lämmin, hiljainen huumori ja lukijan myötätunto koskee itse asiassa kaikkia kuvattavia.

Asetelmansa pessimistisyydestä huolimatta kirjan loppu ei ole vailla toivoa. Hedelmällinen rakastuminen on mahdollinen.

Kirja on Virossa saavuttanut suuren suosion, mitä en erityisesti ihmettele. Suomalaisittain siinä on etevän ihmiskuvauksen ohella myös jossakin määrin paikallisväriä, häivähdys Neuvosto-Viroa ja Tarttoa, sekä suuren murroksen ilmiöitä.

Laskeva trendi

 

Kuohilaiden aika

 

Tutkijat ovat havainneet, että miesten testosteronitaso on nopeasti laskenut neljänneksellä lähes koko maailmassa. Sitä, mistä asia johtuu, ei vielä tiedetä, mutta sen seuraukset kyllä näkee jo paljaalla silmälläkin.

Miehet ovat siis huomattavasti vähemmän miehekkäitä ja yhä naismaisempia, keskimäärin. Samaan aikaan jonkinlaiseksi fyysiseksi ihanteeksi on pyritty korottamaan sellainen uros, joka on kasvattanut lihansa valtaviksi pahkuroiksi. Niissä on täysin tarkoituksetonta voimaa, jopa sellaisissa lihaksissa, joissa sille ei ole lainkaan käyttöä.

Nuo lihamassat on hankittu ylimääräisillä hormoniannoksilla, jotka ovat pysäyttäneet kehon oman testosteronituotannon. Silloin, kun bodari lakkaa käyttämästä hormonejaan, hän osoittautuu eunukiksi. Jos hän niitä itsepäisesti käyttää, hän kuolee ennen aikojaan.

Atleettinen ruumiinrakenne yhdistettiin Kretschmerin vanhasa typologiassa vähäiseen älylliseen aktiivisuuteen ja suorituskykyyn, eikä tietenkään turhaan. Kyse on stereotypiasta, jollaiset yleensä osuvat oikeaan, kun niitä sovelletaan joukkoihin. Tietenkin hajontaa aina on.

Menneinä aikoina bodareita ei ollut, mutta sen sijaan kyllä täynnä testosteronia olevia nuoria ja vähän vanhempiakin miehiä. Se oli sääntö eikä poikkeus. Miehinen tarmo ja kunnianhimo muuttivat maailmaa, jossa naisten osana oli olla kansakunnan hellittynä ja turvattuna kultavarantona.

 Naisten elättäminen ja hoitaminen oli miesten vastuulla ja naiset puolestaan huolehtivat jälkikasvun syntymisestä ja kasvamisesta, eli kansan viimekätisestä tarkoituksesta. Kuten eduskunnan patsaassa, nainen kantoi sylissään tulevaisuutta, sitä varten mies muokkasi työllään ja neroudellaan yhä parempaa paikkaa uudelle sukupolvelle.

Niin kauan kuin asetelma oli tämä, edellytti onnistuminen miehiltä miehekkyyttä ja naisilta naisellisuutta. Miesten naisellistuminen olisi ollut katastrofi, eivätkä naiset olisi missään tapauksessa kyenneet heidän panostaan korvaamaan.

Nythän tilanne on toinen. Kun esimerkiksi laivan ohjaamiseen vielä sata vuotta sitten saatettiin tarvita monen riuskan miehen voimat, hoituu asia nykyään playstickillä, jota käsitellään sormenpäätuntumalla.

Vielä 1950-luvulla kuorma-autoista puuttuivat ohjaustehostimet ja niiden käsittely vaati raakaa voimaa. Nyt sitä ei tarvita.

Lyhyesti sanoen, koko maailma on jo pääosin vapautunut ruumiillisesta työstä, minkä kommunismin oppi-isät ajattelivat toteutuvan vasta kommunistisessa yhteiskunnassa, joka toteutuisi sosialismin kauden jälkeen.

Ruumiillisen ja henkisen työn välinen ero, joka vielä 1960-luvun alussa koettiin Neuvostoliitossa hyvin suureksi, on nyt hävinnyt. Toki työssä on usein yhä kineettistä ainesta, mutta nyt sen suorittaja on yhä useammin samalla tietokoneita ja tekniikkaa hallitseva henkilö, jollaisia ennen sanottiin insinööreiksi. Hyppäys menneen ajan kuormajuhdasta tai ”kulista” insinööriksi on suuri.

Tähän asti erinomaista. Miehekkyyttä ei enää tarvita lihasvoiman takia ja ronskilla reippaudellakin on yhä vähemmän annettavaa työyhteisöissä. Nyt kaikki, niin miehet kuin naiset, voivat tasa-arvoisesti mussuttaa pullaa aamupalavereissa ja jahnata loputtomasti luodakseen jokaiselle tilaisuuksia itsensä tehostamiseen ja esittelyyn.

Nykyään on tavallista, että nainen saattaa ansaita enemmän kuin miespuolinen puolisonsa (miksi miespuolinen?) ja olla perheen pääasiallinen elättäjä (miksi perhe?).

Vielä Karl Marx paheksui kapitalismin luonnotonta julmuutta, joka ilmeni muun muassa siten, että se saattoi tehdä naisista perheensä pääasiallisia elättäjiä. Tämä tarkoitti hänen mielestään miesten kastraatiota, mitä tuohon aikaan ei tosiaankaan pidetty myönteisenä asiana. Kyseessä oli enemmän kuin taloudellinen riisto, se merkitsi inhimillisen arvokkuuden menettämistä.

Arvomaailmamme on tietenkin ratkaisevasti muuttunut Marxin ja Leninin päivistä ja jopa 1960-luvun ”kommunismin rakentamisen projektista”, joka aloitettiin juhlallisin valoin ja lupauksin Neuvostoliitossa.

Moni asia on nyt valtavasti paremmin, kuin nuo kommunismin kuvittelijat saattoivat edes kuvitella. Heidän tavoittelemansa asiat ovat jo suurelta osin triviaalia menneisyyttä, mutta niiden tilalle ovat tulleet uudet ongelmat.

Ihmisen biologinen tulevaisuus on asia, josta puhuminen on nyt tabu. Vielä 1960-luvulla sen kohtaamista kasvoista kasvoihin pidettiin tärkeänä (ks. Vihavainen: Haun medawar tulokset). Avainsana on populaatiogenetiikka, miten ihmisrotu muuttuu?

Tässä tietenkin mennään jo lähelle varsinaista rodun käsitettä, joka on nyt aikamme suurimpia tabuja  (Hitler!) ja jopa pelkän sanan mainitseminen saattaa aiheuttaa anti-intellektuaalisen oikosulkureaktion. Silmien sulkeminen ei kuitenkaan auta mitään ja todistaa pelkästä tyhmyydestä.

Miesten testosteronitaso on siis laskemassa prosentin (vai prosenttiyksikön?) verran vuodessa ja on 1980-luvulta lähtien jo laskenut neljänneksen. Tämä ei ole hyvä uutinen edes naisille tai lapsille.

Tämä kehitys, samoin kuin älykkyysosamäärien laskeva trendi, saattaa olla joidenkin feministien mielestä suuri tulevaisuuden lupaus ja sitä voi myös pitää yhtenä syynä siihen naisten uuteen johtoasemaan, joka on aikakautemme suurimpia historiallisia uutuuksia.

Matalampi testosteronitaso liittyy myös laskevaan hedelmällisyyteen, joka sopii ihan hyvin yhteen naisten uuden yhteiskunnallisen roolin kanssa.

 Lastenhoito on myös nyt jo siirtynyt yhteiskunnalle, juuri siten, kuin venäläiset kommunistisen yhteiskunnan rakentajat suunnittelivat tapahtuvan.

Tehoton kotitalous on lakannut tuottamasta vaatetus- ja ruokailupalveluita. Halvat valmisvaatteet, työpaikkaruokailu ja mikrossa kuumennettavat einekset ovat tehneet keittiöt monelle tarpeettomiksi. Naista ei enää tarvita kotona, eikä sitä paitsi monen mielestä tarvita itse kotia ja perhettäkään.

Jos Otto Ville Kuusinen, joka vuoden 1960 tienoilla osallistui Kommunismin rakentamisen ohjelman suunnitteluun, heräisi nyt henkiin, olisi hän varmasti hyvin imponoitu siitä, miten hyvin nuo aatteet toteutuivat. Toki hän ihmettelisi, miksi ne toteutuivat erityisen hyvin kapitalistisessa lännessä.

Ehkä hän kuitenkin huolestuisi ihmisrodusta ja se tulevaisuudesta. Siinä havaittavat trendit eivät ennusta hyvää, eivätkä ole mielipidekysymyksiä. Tulevaisuuden pariskunta ei nykytiedon mukaan enää lainkaan muistuta Vera Muhinan kuuluisaa veistosta ”Työläinen ja kolhoosinainen” edes kaukaisesti.

Kehityksen pysähtyminen ei ole näköpiirissä. Olemme jo osittain siirtyneet kuohilaiden aikaan (katsokaapa vain johtavia poliitikkoja) ja asian merkitystä vahvistaa voimakkaasti naisistumisen megatrendi, mikä osittain (siis: osittain) lienee juuri tuon miehissä tapahtuvan biologisen muutoksen seurausta.

Olisi kiinnostavaa tietää, mitä kansoja ja valtioita tämä biologinen prosessi koskee eniten ja miten se vaikuttaa tulevaisuuden ihmiskuntaan ja sen kohtaloon.