Taaperoiden tasavalta

 

Psykologin kulttuurikritiikki

 

Liisa Keltikangas-Järvinen. Itsekkyyden aika. Miten yliyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin. WSOY 2026, 266 s.

 

Kiirehdän heti sanomaan, että tämä on paras kirja, mitä olen pitkään aikaan lukenut. Voisin verrata sitä joihinkin Erich Frommin teoksiin (Olla vai omistaa jne.), jotka ovat psykologialle perustuvaa kulttuurikritiikkiä, mutta siinä, missä Fromm perustaa lopultakin aika epämääräisille psykoanalyyttisille käsityksille, Keltikangas-Järvinen nojaa paljon uskottavampaan kliiniseen tutkimukseen.

Kirja ei ole mikään mielipidekirja eikä elämäntaito-opas, puhumattakaan siitä, että se olisi psyykkaajan käsikirja tai konsultin tarina-arkku. Lajityyppinä on kulttuurikritiikki ilman pyrkimystä paisutteluun ja kauhisteluun. Kirjoittajan suuri tehtävä ja ansio on ainakin minun nähdäkseni viimeksi kuluneiden noin puolen vuosisadan kulttuuristen muutosten hahmottamisessa.

Kulttuurin muutokset nimenomaan psykologian näkökulmasta ovat olleet suuria ja äkillisiä. 180 asteen käännökset kulttuurisissa arvoissa eivät suinkaan ole olleet harvinaisia ja kysytyllä luennoitsijalla on ollut aitiopaikka hänen tarkkaillessaan haluttujen teemojen ja yleisön reaktioiden muuttumista.

Sikäli kuin kirjan voi sanoa olevan normatiivinen, se on sitä tieteelliseen tutkimukseen nojaten. Itse asiassa se on ainakin minun mielestäni ennen muuta objektiivisen kuvaileva ja etsii kulttuurisen muutoksen ydinkohtia eikä pyri niinkään pelastamaan pahoinvoivaa aikaamme.

Olisi toki luonnotonta, ellei myös tietä sellaiseen etsittäisi, mutta ennen muuta kirjan arvo on sen näkökulmassa lähihistoriaan (aina viime vuoteen saakka) ja argumentaatiossa, joka ei siis ole mitään kyökkipsykologiaa nammielipidetarinaa, vaan perustuu avainkohdissaan laajaan tutkimukseen.

Kirjan sanoman voisi yrittää kiteyttää siten, että siinä kerrotaan siitä arvojen ja tavoitteiden muutoksesta, joka ilmenee erityisesti kasvatuksen alalla ja heijastaa paljon laajemminkin koko ihmiskäsityksemme, minäkuvamme ja identiteettimme ihanteiden muuttumista.

Eihän ihminen sellaisenaan ole muuttunut, voidaan sanoa ja tämä on lähinnä truismi. Kuitenkin myös ihmisten persoonallisuus voi muuttua, mikäli he lapsuudessaan ja nuoruudessaan jäävät vaille tietynlaisia avainkokemuksia. Myöhemmin persoonallisuuden perusteita ei noin vain rakenneta uudelleen, vaikka kuinka päätettäisiin niin tehdä.

Kasvatukseen ja psykologiaan liittyvät teoriat vaikuttavat osin suoranaisesti siihen, miten uutta sukupolvea kasvatetaan ja epäsuorasti niiden vaikutus on sitäkin suurempi. Kirjaoittaja on luennoitsijana saanut yhä uudelleen havahtua siihen, miten nopeaa muutos on ollut.

Kaiken inhimillisen kokemuksen, minäkuvan ja identiteetin peruskivenä on kasvatus ja myös sen puute tai puutteet ovat sen eräs laji. Vauvan primäärinen narsismi on väistämätön kehitysvaihe, josta hänen on määrä päästä eroon tullakseen osaksi maailmaa, yhdeksi toimijaksi muiden mukana. Aristoteleen tapaan voisi sanoa: tullakseen siksi, mikä on.

Narsistinen persoonallisuushäiriötä on yhä uudelleen kuvattu nykyisessä populaarikirjallisuudessa ja se taitaakin olla aikakautemme suuria ongelmia. Mikäli kulttuuri eli kasvatus ja sen jälkeen normia luovat ja ylläpitävät kulttuuriset konventiot nostavat narsismin ihanteeksi, se tekee rumaa jälkeä (vrt. Vihavainen: Haun narsismi tulokset ).

Narsismia laajempi asia on yksilöllisyyden korostaminen, erityisesti otsikon mainitsema ”yliyksilöllisyys”. Paradoksaalisesti se on asia, joka ei itse asiassa enää lisääkään yksilön vapautta, vaan tekee hänet turvattomaksi, masennukseen taipuvaksi, suvaitsemattomaksi, turvattomaksi ja kaiken kaikkiaan yhä lapsellisemmaksi.

Nykyihmisen ihanne, sellaisenakuin sen esimerkiksi naistenlehdissä näemme, on taaperotasoinen minäminäminä-hahmo, joka ylpeilee sillä, ettei ota ketään muuta huomioon ja jonka omat tarpeet ovat ehdottomasti maailman napa. Sivumennen sanoen, tämän hahmon tapaamme jo Ibsenin Nukkekodin Norassa, joka syystäkin oli aikanaan suuri sensaatio.

Kirjoittaja käsittelee paljon ”yliyksilöllisyyden” paradokseja. Sanoisin, että sen tuloksena on sama yhteiskunnan atomisoituminen, jonka tapaamme jo ennen toista maailmansotaa ja sen jälkeen esitetyissä massayhteiskunnan analyyseissä (vrt. esim. Vihavainen: Haun massat tulokset ).

”Yksinäinen joukko” (ks. Vihavainen: Haun riesmanin utopia tulokset ) on tänään yhä enemmän vallitsevaa todellisuutta. Yhteiskunta on ”atomisoitunut”, kun sen jäsenet pyrkivät olemaan yhä enemmän irrallaan kaikista ryhmistä ja erityisesti suvusta ja perheestä.

Sivumennen sanoen, nimenomaan suomalaiset ovat tässä onnistuneet aivan hämmästyttävän ja poikkeuksellisen hyvin. He ovat, tai ainakin katsovat olevansa irrallaan omasta suvustaan ja vanhemmistaan, kuten tutkimus osoittaa. Erot etenkin eteläisiin kansoihin verrattuna ovat valtavat.

Tämä on syytä ymmärtää, kun arvioimme niitä siirtolaisia, jotka tulevat tänne alueilta, jotka World Wide Surveyn mukaan sijaitsevat arvokartalla (ks. Vihavainen: Haun arvojen maailmankartta tulokset ) meistä kaikkein kauimpana. Juuri sieltähän me olemme suurimman osan siirtolaisia saaneet.

Suomalainen arvojen ja normien järjestelmä on muuttunut nopeasti ja perusteellisesti. Senhän kaikki minun ikäluokkani ihmiset tietävät, vaikka harva meistä oikeasti ymmärtänee, mitä oikein tapahtui ja miten se tapahtui. Tuo suuri kulttuurivallankumous, hulluine vuosineen ja vielä hullumpine taistolaisine jälkinäytöksineen on muistissamme, mutta syvempää ymmärrystä muutoksen ytimestä lienee harvoilla.

Vastaava, jos mahdollista vielä nopeampi arvojen ja normien murros tapahtui Venäjällä ja sain itsekin kunnian johtaa Suomen Akatemian projektia, joka liittyi siihen. Huomasin ennen pitkää, että elefantit on syötävä palasina ja keskityin itse lähinnä älymystön roolin muuttuviin merkityksiin, jotka totalitaarinen valtio halusi sanella.

Suomen historiasta on syytä kirjoittaa myös tuollainen suurta murrosta käsittelevä perusteellinen tutkimus, jollaisen suuntaan menevä suppea yritelmä oli ”Länsimaiden tuho” (2009). Silloin Keltikangas-Järvisen kirja tarjoaa yhden välttämätön näkökulman asioihin, mikäli halutaan mennä syvemmälle kuin joihinkin bourdieulaisiin erottautumisiin ja vastaaviin pintailmiöihin.

Keltikangas-Järvisen kirja tarjoaa korvaamattoman arvokkaan näkökulman ja sen pohjaksi vankkaa tutkimustietoa myös niille, jotka ihmettelevät sitä kansan hämmästyttävää typeröitymistä, joka on tapahtunut jopa parissa kymmenessä vuodessa ja sitä yhä oudompaa suvaitsemattomuutta, jonka kohtaamme aivan erityisesti niillä, jotka ylpeilevät suvaitsevaisuudellaan (vrt. myös Vihavainen: Haun haidt tulokset ) .

Lukekaahan kirja!

Itku työmarkkinoilla

 

Voi itku! SNIFD!

 

Leo Tolstoi aloittaa ”Anna Kareninansa” kuuluisilla sanoilla: ”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, mutta jokainen onneton perhe on omalla tavallaan onneton” („Все счастливые семьи похожи друг на друга, каждая несчастливая семья несчастлива по-своему.“  )

Näinhän se saattaa olla. Menestyvät maatkin kyllä poikkeavat toisistaan, niiden menestyksen takana kun on aina erilaisia tekijöitä: kenellä on merenkulun perinteitä, energiaa vaikka lampaille (tai harakoille) syöttää (Norja), kenellä raaka-aineita ja insinööritaitoa (Ruotsi) ja kenellä vankka yhteistyön ja pienyrittämisen perinne ja rehevä maaperä (Tanska).

Suomella taas on ollut kaikkia noita aika vaihtelevasti, mutta erityisvahvuutena vielä idänkauppa, meriteknologia ja arktinen osaaminen. Sotilasmenotkin ovat olleet vähäiset, silloin ennen maailmassa.

Heikkoutena sekä Skandinavian mailla, Norjaa lukuun ottamatta ja Suomella, että esimerkiksi Saksalla on ollut vihreä siirtymä, joka ”kunnianhimoisuudessaan” on halunnut kärsiä nahoissaan ilmastopoliittisia rasitteita jo ennen kuin muut ovat ehtineet mukaan jaloon kilpailuun.

Talouden alalla ei kannata mennä tekemään kovin nopeita johtopäätöksiä. Niistä sopii kiistellä vielä kauan, kunnes taloushistorioitsijat saavat analysoitua sen, mitkä tekijät ovat olleet minkin arvoisia, kun kehitys on siirtynyt vaiheesta toiseen.

Joka tapauksessa on kiinnostavaa tarkastella myös yksittäisiä talouden indikaattoreita, sellaisia kuin työllisyys, jonka korkeata tasoa on yleensä pidetty terveen talouden merkkinä. Siinä on nyt viimeisten parin vuosikymmenen aikana tapahtunut suuria muutoksia.

The Economist on tunnettu napakoista analyyseistään ja kyvystään aistia talouden trendejä. Kaikissa numeroissa sen anonyymit artikkelit sisältävät myös tilastollisia käyriä, joista voi yrittää ennustella tulevaakin ja ainakin nähdä sen, missä kulloinkin mennään.

Uusimmassa (24.-30.1.2026) numerossaan lehti esittää pari graafia työllisyyden kehittymisestä. OECD-maissa suunta on ollut reippaasti ylöspäin, vaikka vuoden 2020 tienoilla onkin jyrkkä pudotus alaspäin, jota kuitenkin seurasi yhtä äkillinen ja vielä suurempi nousu ylöspäin.

Nyt työllisyystilanne on jopa parempi kuin koskaan, mikä on aika hyvin tässä epävarmuuden maailmassa, jossa on meneillään sekä suuria rakenteellisia muutoksia esimerkiksi energiapolitiikan ja tietotekniikan alalla eikä aseitakaan ole enää tyydytty vain kalistelemaan, vaan on paukuteltu oikein kunnolla, vastaoin kaikkea normaalia järkeä ja säädyllisyyttä.

Muuan yllättävä esimerkki työllisyyden lisääntymisestä on Chile, joka on ollut perinteisesti korkean työttömyyden maa, mutta ei ole enää. Muita ovat nuo noin sanotut PIGS-maat, Portugali, Italia, Kreikka ja Espanja, joita meillä jokin aika sitten paheksuttiin ja pilkattiin, sikäli kuin ei tyydytty säälimään. Nyt niillä menee lujaa.

Kun noissa maissa työttömyys kauan huiteli lähellä 20 prosenttia, on sen nyt laskenut selvästi alle kymmenen prosentin. Muutos alkoi näköjään nopeasti siitä, kun maat pantiin kuurille, jota ne surkeasti valittelivat ja syyttelivät Saksan natseja ja heidän henkisiä perillisiään kurjasta kohtalostaan.

Saivathan ne kuitenkin myös paljon rahaa täältä pohjoisesta. Sitä taa meillä surtiin ja moni katsoi, että se meni Kankkulan kaivoon. Ehkä menikin.

Eipä ole sen sijaan nyt kuulunut suurta tukiohjelmaa Suomelle, joka on joutunut pahaan rakoon Venäjän naapurina, tosin itse aiheutettuaan välien katkaseisemisen, joka kyllä pitkälti on kyllä EU:n vaatimaa politiikkaa. Kaiken järjen mukaan muutama miljardi olisi meilläkin nyt saamisia, vaikka mallioppilaan ominaisuudessa kai emme kehtaakaan sitä ehdottaa, saati vaatia.

Mutta nyt siis joka tapauksessa entiset sankarimaat, Ruotsi, Norja, Islanti. Suomi ja Tanska ovat niitä murheenkryynejä, mitä työllisyyteen tulee. Työttömyyden trendi on niissä nouseva, vaikka se nyt ei vielä olekaan saanut hälyttäviä mittasuhteita muualla kuin Suomessa, jossa se on juuri ylittänyt 10 prosentin rajan.

Entisen porsastelijat. PIGS, voivat nyt ilmeisesti ensi kertaa historiassa esittää parempia työllisyyslukuja kuin nämä murheenkryynit, SNIFD.

Miten muutosta voisi selittää? Parantunut koulutus on muuan tekijä, jonka lehti mainitsee, mutta olisi vaikea uskoa, että tilanne siinä olisi noin äkillisesti muuttunut. Parempi työnvälitys esimeriksi netin kautta (LinkedIn ja Indeed) voi jotakin merkitä.  Olen tässä suhteessa kyllä kovin skeptinen

Ankarampi etuuspolitiikka on ainakin tehnyt työttömyyden entistä vähemmän kannattavaksi asiaksi ja Economist arvelee, että työmarkkinat rikkaissa maissa alkavat yhä enemmän muistuttaa toisiaan. No mikseipä sitten myös työllisyysluvut?

Tiedä nyt häntä. Mikä mahtaa olla ay-liikkeen valta työmarkkinoilla noissa menestyvissä maissa? Onko Suomi ihan tyypillinen tapaus?

Economistin mielestä murheenkryynit voisivat ottaa oppia noista entisistä ”sioista”. Muuan asia, johon esimerkiksi Italia on panostanut, on elinikäinen oppiminen. En tunne asiaa sen paremmin, mutta luulen, että samaa on kyllä tehty meilläkin, tai ainakin oltu tekevinään.

Työmarkkinoiden joustavuus lienee sentään se keskeinen tekijä, jolla varmasti on vaikutusta. Lehti lopettaa pikku artikkelinsa tyypillisellä brittilisellä venkoilulla:  ”While Nordic labour markets sniffle, their porcine Rivals really are flying”.

Kyllähän sitä nyt lennetään. Mutta aluksi oli hevoskuuri, johon nuo maat pakitettiin. Ei kai Suomellakaan ole muuta mahdollisuutta, kuin päästä ankaran koulumestarin oppiin.

Saapasrotat ja pyhimys

 

Mystikon kohtalo

 

Elina Kahla, Gulagin viisas. Into 2025, 295 s.

 

Syyskuussa 1922 lähti Pietarista kuuluisa ”filosofien laiva”, jossa matkusti Stettiniin ja sieltä usein edelleen Pariisiin pitkälti kolmattasataa Venäjän merkittävintä intellektuellia. Paluu kotimaahan oli tältä joukolta ampumisen uhalla kielletty.

Mukana oli muun muassa sellaisia filosofeja ja teologeja kuin Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Fjodor Stepun, Ivan Iljin, Pjotr Struve, Sergei Trubetskoi, Pitirim Sorokin, Semjon Frank ja monia muita.

Monet näistä olivat Pavel Florenskin tuttavia ja ystäviä, Sergei Bulgakov oli jopa hänen sielunveljensä sanan kaikkein intiimeimmässä merkityksessä. Kuten Elina Kahlan kirjasa kerrotaan, ideana oli kahden tuleminen yhteiseksi sieluksi.

 Tuollaisia veljesliittoja tunnustettiin ja jopa siunattiin Venäjän ortodoksisen kirkon piirissä. Ehkä on turha sanoakaan, että kyseessä oli yhteinen kilvoittelu, eikä irstaus. En tiedä, mitä Florenski olisi sanonut nykyisestä pride-ideologiasta, mutta tuskin mitään positiivista. Rohkenen olettaa tämän jo sillä perusteella, että ylpeyttä pidetään ortodoksisessa kirkossa kaiken paheen äitinä.

Mutta tässä ei nyt ehkä kannata hyppiä aikakaudesta toiseen. Venäjän hopeakauden aatteiden ymmärtäminen on jo kyllin hankalaa nykyajan ihmiselle sellaisenaankin.

Tuossa hopeakauden kirjallis-filosofisessa piirissä suurta roolia näytteli vuonna 1900 kuollut Vladimir Solovjov, jonka ajattelun suuriin teemoihin kuului jumalihmisyys (bogotšelovetšestvo). Se syntyi ihmisen jumalallistumisen (theosis) kautta ja oli vastakohta sille, mitä Dostojevski ”Riivaajissa” nimitti ”ihmisjumaluudeksi”. Tuo jälkimmäinen muuten taitaa olla taas ajankohtainen teema.

Pavel Florenski, armenialaista sukuperää ollut matemaatikko, mystikko ja luonnontieteilijä sai vaikutteita niin Solovjovilta kuin ortodoksisesta teologiastakin. Hänet jopa vihittiin papiksi, mutta hän ei ryhtynyt munkiksi, vaan perusti perheen, joka Kahlan dokumenttiromaanin perusteella näyttää olleen onnellinen.

Florenski oli siis matemaatikko ja kuului niihin mystikoihin, jotka saivat innoituksensa matematiikasta. Sellaisiahan olivat olleet jo muinaisen Kreikan pythagoralaiset. Samaan aikaan hän näyttää olleen myös luonnonfilosofi, jonka ajatuksilla oli sukulaisuutta itämaiseen filosofiaan.

En väitä ymmärtäväni Florenskin ajattelua ja sikäli kuin kyse on mystiikasta, ei ymmärtäminen pelkän loogisen ajattelun avulla voikaan onnistua. Mystiikka on eräs tapa kokea maailma. Sellaiseen joko kykenee tai sitten ei. En tiedä, missä määrin esimerkiksi eri uskontokuntien luostareissa tapahtuvat hengelliset harjoitukset auttavat asiassa.

John Dewey, sikäli kun muistan, (vaiko sittenkin Aldous Huxley?) olettaa, että asiaan voisivat vaikuttaa aivan lääketieteellisetkin seikat, kuten jatkuvan rukoilun aiheuttama hiilidioksidin lisääntyminen veressä.

Mutta tällainen lähestymistapa ainakin oli Florenskille vieras. Georges (Georgi) Florovski teoksessaan ”Venäläisen teologian tiet” (Valamon luostari 2009, alkuteos 1983) korostaa Florenskin Solovjovilta saamia vaikutteita ja nostaa merkittäväksi esille hänen teoksensa ”Pylväs” (Totuuden pylväs ja perusta) vuodelta 1914.

Florovskin mielestä teos puhuu paljon kirkollisuudesta ja myös katolisuudesta, mutta on itse asiassa ennen muuta itseensäsulkeutuneen kirjailijan tuotos. Hän esittää kritiikissään myös, ettei Florenskilla ollut historian tajua, sen sijaan hän korosti yksittäisiä teologisia käsityksiä. Todellisen ortodoksin tavoin Florovski näkee siellä myös kaikkialla ”hyvin selkeän teologisen eksytyksen häivähdyksen”.

Florovskin tuomio Florenskista on lopulta karu: ”Romantiikan kohtalokas myrkky oli myrkyttänyt Florenskin. Tietty epäsointu särähti siinä jälleen. Melankolia sekoittui omalaatuisella tavalla riemuun”.

Ortodoksisessa maailmassa Florenski tämän arvostelijansa mielestä pysyi muukalaisena. ”Läntisen kulttuurin romanttinen traagisuus” oli Florenskille ymmärrettävämpää kuin ortodoksisen tradition problematiikka. ”Sisäiseltä ytimeltään tämä teos on hyvin länsimainen, idässä haaveellisesti ja esteettisesti kilvoittelevan zapadnikin teos”.

No tuossa maallikko aistii jotakin aidosta teologisesta kiivaudesta (furor theologicus), jolle mikään muu kuin yksi ainoa oikea oppi ei kelpaa.

Joka tapauksessa Florenskin maailmankatsomusta siis lienee ainakin pidettävä omaperäisenä ja myös hänen elämänsä todisti siitä, että hän otti oman ajattelunsa ja mystisen kokemuksensa vakavasti. Hän ei lähtenyt mukaan ”filosofien laivaan”, vaikka toisena vaihtoehtona oli vaino, jota bolševikit systemaattisesti harjoittivat sekä kirkkoa että intellektuelleja kohtaan. Pariisin vaihtoehtona oli Gulag.

Paitsi matemaatikko, Florenski oli myös monipuolinen luonnontieteilijä, joka kehitteli sekä teorioita että sai aikaan käytännön tuloksia niin sähköopin kuin kemian alalla. Gulagissa hän sai myös tietyssä mielessä jatkaa työtään ja kehitti muun muassa menetelmiä jodin uuttamiseksi merilevästä. Hän oli myös kehittänyt menetelmän valmistaa jonkinlaista muovin esiastetta.

Kun Neuvostoliitossa sitten oli toisen viisivuotissuunnitelman päättyessä julistettu siirrytyn niin sanottuun sosialistiseen yhteiskuntaan, tuli ajankohtaiseksi hävittää menneisyyden jäänteet, eli sellaiset aatteet ja ihmiset, jotka edustivat yhteiskunnan aiempaa kehitysastetta.

Vuosihan oli tuo kuuluisa 1937 ja silloin tuhottiin sadoin tuhansin sekä ns. ”entisiä ihmisiä” ja oppositioaineksia että myös muita parantumattomina pidettyjä tapauksia. Myös ”väärän” kansallisuuden edustajat joutuivat tähtäimeen, kuten tiedämme.

”Filosofien laiva” oli ollut vasta yhteiskunnan puhdistuksen esiaste, nyt oli aika päästä eroon lopuistakin. Kaikkia ei tietenkään voinut tuohta, mutta kun tapettujen määrä lähenteli miljoonaa, osasivat jo kaikki loputkin pitää mahdolliset kerettiläiset ajatuksensa omana tietonaan.

Florenski oli tuolloin Solovetskissa, joka oli Neuvostoliiton vankiieirien äiti ja kuuluisa nimenomaan älymystön karkotuspaikkana. Sieltä hänet ja monet muutkin tapettavat kuljetettiin Leningradiin, jossa teloitus tapahtui ja ruumiit heitettiin Levašovossa sijaitsevaan joukkohautaan.

Näin päättyi monipuolisen neron ja uskonnollisen mystikon elämä. Elina Kahlan teos on suomenkielisessä kirjallisuudessa aivan poikkeuksellinen käsitellessään laajasti Florenskin ajattelua. Yleensä filosofia, saati mystiikka ei kuitenkaan varsinaisesti vanhene, toki muodit silläkin alalla muuttuvat.

Luulen, että tämä kirja on omiaan innostamaan lisää lukijoita venäläisen filosofian harrastamiseen. Suomeksihan ei asiaan liittyvää kirjallisuutta paljon ole, mutta ainakin olemassa on Leonid Stolovitšin ”Venäläisen filosofian historia” (Suomennos Risto Numminen, 2012, 305 s.), jossa esimerkiksi Solovjovia on jonkin verran esitelty.

Byrokratian kauhistus

 

Insinööri ja byrokraatit

Esa Eranti, Oppeja uran varrelta ja ajatuksia Suomen tilasta. RIL henkilöhistoriikki 226. Eranti Engineering Oy 2025, 237 s.

 

Byrokratia on pahalta kuulostava sana. Sehän merkitsee vallan kuulumista toimistolle, kasvottomalle koneistolle, jolta puuttuvat ihmisen tunnusmerkit, järki, tahto ja omatunto. Kun siitä tulee tyranni, ei se tunne armoa.

Venäjällä byrokratia on aina ollut sekä vihattu että, pilkattu. Saltykov- Štšedrinin hahmot naurattavat yhä venäläisiä, vaikka hallintovallan sokeaa tolkuttomuutta on ollut yhä uudelleen syytä myös itkeä.

Byrokratia ei varsinaisesti pyri mihinkään päämääriin, mutta olisi liioittelua sanoa, että sen sijaan se vain on. Sillä on sitkeä, ameebamainen taipumus kasvattaa itseään yhä suuremmaksi ja työntyä kaikkialle, minne se voi.

Tunnetut Parkinsonin lait (ks. Vihavainen: Haun byrokratian suuri aika tulokset) kertovat byrokratian luonteen. Se ei ole luova tai tuottava, vaan nimenomaan niiden vastakohta. Lyhyesti tiivistäen voisi sanoa, että se syö rahaa ja erittää tahmeutta, joka vaikeuttaa rationaalista toimintaa tai estää sen kokonaan.

Tämän kirjan on tehnyt erityisesti vesirakennukseen jääoloissa erikoistunut insinööri, joka on soveltanut innovaatioitaan eri puolilla maailmaa, Suomesta Ohotan merelle satamien ja mereen perustettujen tornien rakentamisessa. Se on vaatinut riskinottoa ja kekseliäisyyttä.

Samalla on tutuksi tullut byrokratia, joka Suomessa näyttää olevan omaa luokkaansa. Suotta ei presidentti Stubb kirjassaan tainnut sanoa, että EU on ”sääntelyn suurvalta”. Mallioppilas Suomi on tässäkin suhteessa vienyt asiat muita pidemmälle, Se on silläkin alalla ”kaiken sen karikatyyri”, Eino Leinoa soveltaen.

Kirjassaan Eranti kertoo kehittämistään teräskuorirakenteista, joissa kuori täytetään kiviaineksella ja on osoittautunut yhtä toimivaksi, mutta paljon halvemmaksi, kuin vastaavat valusysteemit. Itse asiassa sitä tekniikkaa käyttäen olisi varsin edullisesti rakennettavissa Merenkurkun ylittävä silta.

Kirjoittajan vakuutuksen mukaan tuollainen silta olisi myös hyödyllinen laitos ja toimisi tavarankuljetuksenkin reittinä, jopa hyvinkin tehokkaasti. Siis aivan toisin kuin tuo surullisen kuuluisa tunnin juna, jolla ei ole mitään myönteistä merkitystä ja jonka kustannukset ovat suhteettomat.

Hyviä ideoita ei kukaan kiellä Suomessa esittämästä, mutta niiden toteuttaminen estetään kyllä yhä uudelleen kohtuuttomalla ja tolkuttomalla byrokratialla.

Tuollaisesta byrokratiasta kirjoittaja esittää pienen esimerkin erään romukauppiaan ajamisesta äärimmäiseen ahdinkoon aivan mitättömien ympäristöpykäliin nojaavien vaatimusten avulla. Tosiasiassa tällä toiminnalla saavutettu ”hyvä” itse asiassa puuttui kokonaan.

Sen sijaan pahaa saatiin aikaan byrokratian pitkällisellä ja sinnikkäällä työllä kukkuramitoin. Ysi yrittäjä tuhottiin ja suorastaan tapettiin.

Suuren luokan sabotointia byrokratia on saanut aikaan erityisesti satamien rakentamisessa. Aikoinaan laivojen antifouling-maaleissa käytettiin tributyylitinaa, joka aikanaan kyllä hajoaa luonnossa, mutta jota pieninä määrinä on yhä vanhojen telakoiden ja satamien alueella.

Vuosaaren satamaa suunniteltaessa koko projekti yritettiin kaataa siihen, että tuota aietta löytyi hiukan alueelta ja uskottiin, että se muka ruopatessa leviäisi ja saastuttaisi laajempaakin aluetta. Toinen, aivan absurdi hyökkäys työmaata vastaan tehtiin sillä perusteella, että alueen pusikoissa asui pikkulepinkäisiä.

Osoittautui, että niitä oli kolme pesuetta, jotka saattoivat ketterästi muuttaa mihin tahansa läheiseen pusikkoon, eivätkä olleet suinkaan vaarassa lajina hävitä sataman alle.

Toinen merkillisyys on ollut liito-oravan, Euraasiassa varsin elinvoimaisen lajin ”suojelu” kaikenkarvaisilla apulaitteilla, joita ne tuskin ovat koskaan edes köyttäneet. Kymmenien ja jopa satojen raakkujen onnettoman kohtalon metsäkoneen telaketjun alla taas selitettiin olevan ympäristökatastrofi, vaikka niitäkin on yksin Suomessa seitsennumeroinen määrä.

Kaiken kaikkiaan ihmetyttää ajatus siitä, että kasvi- ja eläinkunnan piirissä tapahtuvaa jatkuvaa muutosta voitaisiin pitää ”luontokatona”, joka olisi edes priaatteessa ihmisen hallittavissa ja tilanne pysäytettävissä nykyiseen, pyhäksi jukistettuun tai esimerkiksikuviteltuun sadan vuoden takaiseen) tilanteeseen. Lajeja ei pelkästään toisten kustannuksella vähene ja häviä, niitä syntyy myös koko ajan lisää.

Kyllä se luonto on mahtavampikuin edes byrokratia tai edes vihreä journalisti. Kaikki elollinen luomakunta on jatkuvassa kehityksen tilassa, jossa myös ihmiskunta muuttuu, ihan fyysisestikin (vrt. Vihavainen: Haun medawar tulokset ).

Byrokratialle ominaista on yhä uudelleen ilmenevä käsittämättömän täydellinen kyvyttömyys suhteuttaa asioita ja sama koskee sitä journalismia, joka on keskittynyt näistä asioista tiedottamiseen. Vihreästä uskonlahjkosta en tässä puhukaan.

Jopa kaikkien noiden tahojen intressit ovat muualla kuin edes luonnon kunnioittamisessa ja villin luonnon ja ihmisen harmonisen rinnakkaiselon edistämisessä.

 Oleellista näyttää olevan kenellä vallan käyttö, kenellä oman narsistisen egon pönkittäminen ja kenellä jonkinasteisen sensaation metsästäminen ja jonkun tahon syyllistäminen ja jopa demonisointi omien alhaisimpien vaistojen oikeuttamiseksi.

Huomautan, ettei tämä tule Erantin kirjasta, vaan on siihen vain osittain liittyvää reflektiota.

Byrokratian käsiin on kertynyt valtavasti valtaa, mutta ei mitään vastuuta. Kun ympäristöviranomaiset simputtavat yrittäjää panttaamalla lausuntojaan vuosikausia, ne estävät tehokkaasti innovaatioiden toteuttamista ja koko yritystoimintaa. Niiden lausunnot, kun ne lopulta tulevat ovat laskemattomia ja saattavat aiheuttaa yrittäjälle taloudellisen katastrofin.

Yhtälö on vaikea, mutta ongelma on varmasti todellinen. Monessa muussa maassa pystytään esimerkiksi juuri ympäristöviranomaisten lausunnot tuottamaan muutamassa kuukaudessa. Suomessa asiaan voi mennä monta vuotta, eikä määräaikoja ole.

Millä tavalla kohtuuttoman pitkiä aikoja voi perustella? Itse asiassa jo sana ”kohtuuton” kertoo, että aikaa käytetään enemmän kuin olisi perusteltua. Miksi näin tehdään juuri meillä, mutta ei sen sijaan monessa muussa maassa?

Nautimmeko me tämän lorvailun ansiosta joitakin erityisiä etuja? Onko yrittäjälle ja koko elinkeinoelämälle aiheutunut haitta arvioitava nollan arvoiseksi, kun ei sille mitään tehdä? Kuitenkin se on täysin todellinen. Miten asiaa voitaisin muuttaa?

Luulen, että tietty toimintakulttuuri, joka valtaa käyttäviin instansseihin on pesiytynyt, ei ole helposti muutettavissa- Ehkä se sentään voisi tapahtua käyttämällä korvausuhkaa itse käsittelijöiden suuntaan: ellei tulosta synnyt kohtuullisessa ajassa, menettää laitos valtion rahoitustaan tietyn määrän.

Julkisen vallan piittaamattomuus hallintoalamaisen eduista näkyy meillä liian räikeästi liian monessa asiassa. Meillä katujakin on tullut tavaksi pitää auki revittyinä vuosikausia, jopa pääkaupungin parhailla paikoilla. Siitä vahingosta ja epämukavuudesta, joka tästä aiheutuu, ei syyllisen tarvitse maksaa mitään, joten mikseipä jatkettaisi samalla linjalla?

Kuten Parkinsonin lait kertovat, byrokratialla on loputon taipumus laajentua. Sen takia sitä olisi aina välillä karsittava ja luotava samalla paineita tehokkaampaan työskentelyyn. Ellei tulosta synny, mennään ulos, vapaille markkinoille työtehoa opettelemaan.

Eranti näyttää uskovan, että koko Suomen nykyisen pysähtyneisyyden juurisyynä on ennen muuta byrokratian aikaansaama jarrutusmekanismi, jolla on tehokas pelotevaikutus yrittämiseen.

Olipa se pääsyy tai ei, on ainakin syytä uskoa, että se on asia, jonka muuttamiseksi pitäisi tehdä paljon ja todellista. Normien poistotalkoitahan täällä on kyllä yritetty, mutta mitään konkreettisia tuloksia tavallisen kansalaisen on mahdotonta havaita.

Toivotaan, että asia muuttuu ja mieluimmin pian.

Rauha saatiin aikaan silloinkin

 

Kun rauhaa ennen maailmassa hierottiin

 

Suuri Pohjan sota oli yksi noita aikakautensa suuria sotia, jonka lopputulos muutti Pohjois-Euroopan tilanteen perin juurin.

Ruotsin alue kutistui Uudenkaupungin rauhan jälkeen vuonna 1721 käsittämään lähinnä vain vanhan ydinalueen eli Ruotsi-Suomen. Käkisalmen lääni ja Inkerinmaa, jotka olivat kuuluneet valtakuntaan vain noin sata vuotta, oli enimmäkseen palautettava takaisin Venäjälle ja lisäksi Ruotsi menetti myös balttilaiset alueensa ja suuren osan Saksan keisarikuntaan kuuluneita alueita.

Mutta huonomminkin olisi voinut mennä. Aivan hiljattain (1658) valloitetut Skoone, Blekinge Hallanti ja Bohuslän ja pohjoisempana (1645) Jämtlanti ja Härjedalen säilyivät yhä vain Ruotsilla, kuten suurin osa Suomeakin.

Ruotsia ei vielä sentään Puolan tapaan jaettu naapureiden kesken, mikä ratkaisu sittemmin oli jo jonkin aikaa naapurien puheenaiheena.

Maa oli metalleista hyvin rikas ja sen väki yritteliästä ja aikaansaapaa. Kun onnettomasta Vapauden ajan heikkoudesta päästiin, valtakunta voimistui. Imperiumin haamusäryt vaivasivat nuorta kuningasta ja Kustaa III uskalsi jopa hyökätä Venäjälle vuonna 1788, kuten tiedämme.

Mutta Kaarle XII:n kuolemasta (1719) lähtien ja itse asiassa jo vähän aiemminkin rauhaa oli alettu tunnustella ja siitä neuvoteltiin asianmukaisella arvokkuudella ja suurvaltojen edustajille soveliain muodoin.

Itse rauha saatiinkin aikaan ja sen ehtoihin kuului myös, että Venäjä maksoi Ruotsille vielä rahaakin saamistaan alueista. Vastaavaa korvausta ehdotti myös Suomen edustaja, muistaakseni Carl Enckell Molotoville vielä jatkosodan rauhaa solmittaessa ja viittasi siihen, että myös Pietari Suuri oli niin tehnyt.

Molotovin kalsean huumoriin mukainen oli vastaus, jossa hän kehotti kääntymään asiassa jälleen Pietarin Puoleen.

 

Mutta näin sitä reuhaa aikoinaan hierottiin:

tiistai 8. joulukuuta 2020

Kun meillä maailmanhistoriaa tehtiin

 

Kaikki loppuu aikanaan

 

Tomi Kangas, Uudenkaupungin ”siunattu” rauha 1721 -Suuren Pohjan sodan ja Isonvihan päätös. Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys 1996, 199 s.

 

Kylläpä mahtoi rauha tuntua ”siunatulta” (väsignad) tai ”kultaiselta” (gylden), kun se Suuren Pohjan sodan pitkien vuosien jälkeen viimein saatiin.

Sankarikuningas oli säikytellyt puolta Eurooppaa ja ilmeisesti kuvitellut olevansa jonkinlainen maailman napa vielä silloinkin, kun oma maa oli riistetty putipuhtaaksi ja reaaliset mahdollisuudet vanhan mahtiaseman palauttamiseksi olivat inhimillisesti katsoen olemattomat.

Suomea tässä sodassa tunnetusti raadeltiin joka puolelta. Ennen sotaa kärsittiin Suuret kuolovuodet ja sodan aikana raivosi rutto. Yhä uudet sotaväenotot tyhjensivät maan miehistä ja hevosista ja vihollisen miehitys vaati lopulta ihmisveroakin jopa pienten lasten muodossa.

Kaiken kukkuraksi ruotsalaiset kehtasivat syyttää suomalaisia puutteellisesta patriotismista, vaikka eivät olleet paljoakaan saaneet aikaan Suomen puolustamiseksi, kun vihollinen sinne hyökkäsi. Daniel Jusleniuksella oli aihetta närkästykseen (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=juslenius ).

Aina silloin tällöin on huomautettu, että kuvamme Ison vihan kauhuista ovat pitkälti perustuneet niihin valituksiin, joita suomalaiset kärsimystensä johdosta sodan jälkeen esittivät ja niissä tietenkin oli veronmaksajan syytä kuvata tilanne mahdollisimman synkin värein. Onkin helppo havaita, että Ison vihan ajan kuvauksen painotukset ovat olleet alttiita muutoksille, etten sanoisi suhdanteille.

Sekin seikka kyllä tuppaa jäämään meillä vähälle huomiolle, että venäläiset usean vuoden aikana hävittivät kaleerilaivastoillaan myös varsinaisen Ruotsin rannikoita jopa ihan Tukholman lähellä. Nämä rysshärjningar taitavat vieläkin olla muistoina ruotsalaisten takaraivossa. Ainakin ne selvästi kypsyttivät ruotsalaisten halua solmia rauha myös suurin uhrauksin.

Tomi Kangas on käyttänyt kirjassaan melkoisesti alkuperäislähteitä, myös venäläisiä, joita on hänelle suomennettu. Tarina onkin aika dramaattinen.

Rauhan mahdollisuudesta oli vuonna 1721 puhuttu jo useamman vuoden aikana, mutta konkreettiset päätökset vain lykkääntyivät. Itse asiassa neuvottelujakin käytiin vielä Kaarle XII eläessä Ahvenanmaan Lövössä, jonne piti tarkoitusta varten jopa rakentaa uusi, asian arvolle sopiva talo.

Sitä varten tuotiin Suomen mantereen puolelta muun muassa 145 ikkunaa. Venäläisellä valtuuskunnalla oli käytössään 27 asuinhuonetta, joissa kaikissa oli tulisijat. Pelkästään Ruotsin valtuuskuntaan kuului yhteensä 600 henkilöä ja ns. terävää päätä varten tarvittiin runsaasti kaikenlaisia herkkuja, kuten viinejä. Loppuun ajetulla Ruotsilla oli tarve näyttää olevansa vielä voimissaan.

Tsaari Pietari itse kävi Turussa ollakseen lähellä neuvottelijoita ja hyväksyi jo paroni Görtzin laatiman sopimusluonnoksen, jonka mukaan Ruotsi luovuttaisi Venäjälle Baltian provinssinsa sekä Viipurin. Korvaukseksi se saisi ottaa Tanskalta Norjan, tarpeen tullen Venäjän avulla.

Kaarle XII ei moisia ehtoja kuitenkaan hyväksynyt ja Ruotsi saattoi vielä pari vuotta pelata Englannin ja Venäjän vastakohtaisuudella ja pitää yllä sotavalmiutta Ranskan toimittamilla apurahoilla.

Vuonna 1721 suurpolitiikka ei enää riittänyt Ruotsia elähdyttämään ja sitä paitsi Kaarle XII oli kuollut ja Norjan-retki kärsinyt fiaskon. Venäjän laivasto teki taas tuhojaan, vaikka se vuonna 1720 jättikin Ruotsin rauhaan. Ruotsalaiset selittävät asiaa Flisön (ven. Grengam) taistelulla, jota venäläiset taas pitävät voittonaan. Tosiasiassa molemmat osapuolet kärsivät siinä pahoja tappioita, joiden laajuus ainakin Venäjän puolelta on vielä kunnolla selvittämättä.

Mutta niin sitä sitten otettiin lusikka kauniiseen käteen ja istuttiin neuvottelupöytään Uudessakaupungissa. Neuvottelujen paikka on tiedossa, mutta ajan rakennuksia ei ole säilynyt.

Ruotsin pääneuvottelija oli suomalaissyntyinen Johan Paulinus Lillienstedt, Mouhijärven kirkkoherran poika, joka oli ylennyt vapaaherralliseen säätyyn. Hänen käsialaansa olivat muun muassa oppinut runoelma Suomen ylistykseksi ja arvostettu romanttinen runo Klagan af Iris afresa.  Lillienstedt kuoli sittemmin Ruotsin Pommerissa vuonna 1732. Ruotsin toinen neuvottelija oli vapaaherra Otto Reinhold Strömfelt, joka omisti kartanoita Liivinmaalla.

Erikoista on, että Lillienstedtin veli, vapaaherra Carl Lagerflycht toimi sodan aikana virassa vuoroin sekä Turussa, että Uumajassa. Jälkimmäisessä paikassa hän kuoli Länsipohjan maaherrana paetessaan venäläisten hävitystä vuonna 1720.

Uuteenkaupunkiin Ruotsin neuvottelijat läksivät jo maaliskuun lopulla, kun merellä vielä oli jääesteitä. Siellä oli jo Venäjän edustaja, skotlantilaista syntyperää oleva Jakob Bruce, mutta Heinrich Johann Osterman, Venäjän puolen saksalaissyntyinen neuvottelija ja Pietarin jälkeisen ajan suuri vaikuttaja saapui paikalle vasta kuukautta myöhemmin. Molemmat palkittiin sittemmin runsaskätisesti ansioistaan rauhan solmimisessa.

Myös Uudenkaupungin neuvottelutalo pystytettiin varta vasten suurta tapahtumaa varten ja sen vuoksi revittiin useita vanhoja rakennuksia ja tuotiin kamareita naapuripitäjistäkin. Neuvottelijat astuivat aina taloon kukin omasta päädystään.

Vähäväkiselle Uudellekaupungille, jonka bisnekset sodan vuoksi olivat lamassa, tuotti ravinnon hankkiminen neuvottelijoille runsaasti kuluja, joita ei vähennetty sen venäläisille maksamasta sotaverosta.

Enimmäkseen venäläisten tarpeisiin hankittiin muun muassa 311 härkää, 1785 lammasta, 24709 kananmunaa, 540 kannua (1413 l.) olutta ja 512 leiviskää (4353) kiloa voita.

Ruotsalaisten saamat ohjeet olivat aluksi tiukat, eikä edes Tallinnaa, saati Viipuria haluttu luovuttaa. Pietari taas suunnitteli rajan vetämistä Saimaalle.

Venäjä jatkoi kuitenkin painostustaan myös sotaisin keinoin ja Uumajakin poltettiin jo peräti kolmannen kerran. Aivan viime vaiheessa suuri laivasto valmistautui taas kerran hyökkäämään Gävlen kimppuun.

Viipurista yritettiin kuitenkin pitää kiinni viimeiseen saakka, mutta lopulta oli annettava periksi. Vaikuttivatko asiaan lahjukset, joita tsaari määräsi annettavaksi neuvotteluja varten, on epätietoista. Venäläiset joka tapauksessa selittivät Viipurin olevan ehdottoman välttämätön Pietarin turvallisuudelle ja sen alueesta neuvotteleminen taas oli kokonaan poissa laskuista. Halutessaanhan Venäjä olisi voinut pitää koko Suomen, huomautettiin aiheellisesti.

Viipurin takia ruotsalaiset uhkasivat toistuvasti jo katkaista neuvottelut, mutta venäläiset pysyivät kovina. Heillä näyttää olleen tiedot ruotsalaisten saamista ohjeista. Neuvottelujen edistymiseen oli Pietarin mukaan varattu 100 000 tukaattia, mutta vain 10000 oli tarvinnut käyttää. Sillä summalla oli kaiketi ostettu noita tärkeitä tietoja.

Viipuri siis menetettiin ja samoin koko Baltia. Myöskään kasakkapäällikkö Mazepan seuraajia venäläiset eivät suostuneet armahtamaan ruotsalaisten yrityksistä huolimatta. Vielä aivan viime vaiheessa Lillienstedt vetosi Ostermaniin, että raja sataisiin kulkemaan Viipurin itäpuolelta, mutta kaikki oli turhaa.

Sen sijaan Venäjä kyllä suostui maksamaan saamistaan alueista. Kun Ruotsi otti niiden hintana vastaan kaksi miljoonaa riikintaalaria, ei sillä sen jälkeen ollut niihin enää mitään oikeuksia. Entisten Ruotsin alamaisten oikeudet sen sijaan luvattiin pitää voimassa, mikä tapahtuikin.

Nälkää näkevä Ruotsi sai myös tuoda Baltiasta 50000 ruplan arvosta viljaa ilman mitään tulli- tai muita maksuja, mikä lienee hieman virkistänyt aluemenetysten takia masentuneita mieliä.

Kuultuaan rauhan solmimisesta Pietari matkusti Suomen alueelta nimikkokaupunkiinsa, jossa aloitettiin välittömästi huikea juhlinta, jota kuulutti kaikkialle satojen tykkien lakkaamaton jyrinä.

Venäjän uusi status eurooppalaisena imperiumina oli vahvistettu ja tsaari otti uudeksi arvonimekseen Imperator Vserossijski. Entinen Rus oli nyt nimeltään Rossija -Vserossijskaja imperija ja sen hallitsija imperator, jota suomeksi nimitetään keisariksi. Hänelle myönnettiin myös arvonimet Suuri ja Isänmaan isä.

Sodasta tavattomasti kärsinyt Venäjäkin pääsi nyt toipumaan rasituksistaan ja sen väestö sekä alue kasvoivat huimaa vauhtia, ohittaen ennen pitkää Ranskan, Euroopan todellisen suurvallan lukemat.

Meillä Suomessa ja eritoten Savossa rauha varmastikin otettiin vastaan helpottuneina, mutta uusi raja aiheutti sen, että Saimaan (muun muassa Sulkavan) alueen kukoistava kemian teollisuus (tervanpoltto) hiipui kokonaan. Venäläinen Viipuri ei enää sopinut tämän Ruotsin tärkeän strategisen tuotteen tapulikaupungiksi.

Joka tapauksessa maailmanhistorian lehti oli kääntynyt. Venäjä oli nyt Itämeren valtias ja piti tätä asemaa hallussaan aina bolševikkikaappaukseen ja Brest-Litovskin rauhaan saakka. Sen jälkeen sen asemaa on haastettu yhä uudelleen vaihtelevalla menestyksellä.

 

Borodkinin selitys

 

lauantai 17. heinäkuuta 2021

Hirmuinen aika

 

Voi voitettuja

 

Mihail Mihailovitš Borodkin, viime kerralla jo mainitussa kirjassaan, myöntää kyllä, että miehitysaika saattoi olla suomalaisille kovaa. Joka tapauksessa miehittäjän intresseissä oli turvata mahdollisimman pitkälle oman armeijansa huolto, eikä siihen sopinut alueen hävittäminen.

Pietari antoikin ohjeeksi, että edetessä on maata säästettävä, perääntyessä taas tuhottava. Tämähän tuo mieleen Harald Hirmuisen antaman ohjeen, että on ryöstettävä ensin ja poltettava vasta sitten. Jotkut ääliöt näet olivat erehtyneet toimimaan päinvastaisessa järjestyksessä ja saaneet sen mukaisia saaliita.

Varsinaista hävitystä eli maan autioittamista, joka muuten oli ikivanha sotimisen keino jo antiikin ajoilta, määrättiin sovellettavaksi vain Pohjanmaalla 10 peninkulman eli noin 100 kolometrin syvyisellä alueella.

Kuten tunnettua, asukkaiden anomukset ja heidän keräämänsä polttovero, joka jossakin tapauksessa käsitti suuren määrän viinaa ja tupakkaa, sai kuitenkin ruhtinas Golitsynin suuresti lieventämään raakaa määräystä. Muutenkin epäilemättä raakuuksia tapahtui, mutta ne eivät olleet ylhäältä käsin määrättyä politiikkaa, vakuuttaa Borodkin.

Tätä kyllä tekee mieli epäillä jo sen vuoksi, että venäläiset universaaleissaan yleensä julistivat väestölle, että ne, jotka jäivät paikalleen ja täyttivät luovutusvelvollisuutensa, saivat elää rauhassa, mutta ne, jotka pakenivat metsiin ja saariin, saati Ruotsiin, olivat vihollisia ja heitä kohdeltiin myös sellaisina.

Tällaisilla julistuksilla tuskin oli mitään tehoa, ellei niitä myös käytännössä sovellettu. Kirjoittaja mainitsee myös Kaarlen omille joukoilleen antamista käskyistä, joissa korostettiin, että pelotevaikutus oli saatava aikaan. Kärsimään joutuneiden syyllisyys tai syyttömyys ei ollut niin tärkeä asia.

Molemmat sotaherrat olivat epäilemättä täysin kovia kanssaihmisten kärsimyksiin nähden. Heitä ohjasi asian etu sellaisena kuin he sen ymmärsivät.

Suomen hallinnosta vastaavat herrat olivat sen sijaan erilaisia. Periaatteessa siitä vastasi yliamiraali Apraksin, jota kirjoittaja kuvaa humaaniksi mieheksi ja tämän mainesanan ansaitsee vieläkin suuremmassa määrin ruhtinas Golitsyn, jota mainitaan nimitetyn suomalaisten jumalaksi. Hänhän rankaisi väärinkäytöksiin syyllistyneitä omia miehiään, jopa upseereita teloituksillakin. Kansalle hän pyrki jakamaan oikeutta ja tietysti ennen muuta saamaan maan tuottavaksi.

Hankalampi tyyppi oli Otto Douglas, vihollisen puolelle siirtynyt, tunnetun skottilaisen suvun edustaja. Myös hän valitteli välillä kansan suurta köyhyyttä ja siis tarvetta armahtaa sitä, mutta hänessä oli myös sadistinen piirre, joka myöhemmässä vaiheessa saattoikin hänet epäsuosioon.

Taannoin Kustaa H.J. Vilkuna esitti kirjassaan, miten Apraksinin laivasto oli Hailuodossa tappanut erotuksetta ja armotta muistaakseni 800 pakolaista, mikä tuntuisi jo olevan kansanmurhaan rinnastettava asia. Siitä Borodkin ei tiedä mitään, eikä kyllä myöskään K.J. Lindeqvist.

Joka tapauksessa siinä on asia, josta kannattaisi keskustella suomalais-venäläisessä historioitsijasymposiumissa. Keksittyhän tarina ei ole, vaan perustuu muistaakseni oikeudenkäyntipöytäkirjoihin, kuten muutkin Vilkunan kauhutarinat, joita on siis syytä pitää totena, ellei toisin todisteta.

Mitä suomalaisiin itseensä tulee, näyttävät he olleen yleensä taistelussa urhoollisia, mutta haluttomia alistumaan kuriin ja palvelemaan isänmaataan armeijassa. Poikkeuksia oli, muun muassa De la Barren ratsuväki, joka jätti paikkansa Napuen taistelussa, puhumattakaan eräästä herra Tuurista, joka näytti venäläisille reitin suomalaisten selustaan.

Mätämuniahan (urod) on joka perheessä, kuten Borodkinin siteeraama venäläinen sananlasku kertoo. Uskomattomia raakuuksia tapahtui joka tapauksessa miehitetyssä maassa, kun kasakat ja muutkin sotilaat etsivät täytettä saalispusseihinsa. Pohjanmaalta löytyi huomattavaa tahtoa vastarintaan, mutta muualta yleensä juuri ei.

Ja suomalaisten olot olivat tosiaankin hyvin ankeat, vaikka pari kertaa saatiin hyvä satokin. Väki oli vähentynyt, oman armeijan väenotot ja hankinnat tekivät tehtävänsä ja lisäksi tuli vielä vuoden 1710 rutto, joka tosin keskittyi etelän kaupunkeihin.

Yllättävää kyllä, kirjoittaja nimittää ruttoa suuriksi kuolovuosiksi, eikä itse asiassa huomaa lainkaan sillä nimellä tunnettua 1600-luvun lopun suurta nälänhätää, joka liittyi ilmastonmuutokseen, kuten nyt ymmärrämme.

Väen väheneminen Suomesta ei kyllä välttämättä pahentanut maan ravintotilannetta, kun syöjiä oli nyt vähemmän. Armeijoiden ylläpitämistä se ei kuitenkaan helpottanut ja sehän se oli sota-ajan suurin onnettomuus talonpojille, olipa armeija oma tai vieras.

Vihollisarmeijaan liittyi myös jonkin verran suomalaisia sotilaita, näin esimerkiksi Savonlinnan antautumisen jälkeen. Luultavasti se oli usein ainoa realistinen keino pysytellä hengissä. Myös väkisin armeijaan otettiin pari tuhatta miestä.

Pakolla väkeä vietiin Venäjälle ja jopa kauemmaskin, aina Persian orjamarkkinoille saakka. Myös Borodkin mainitsee tiedon, että Buharan emiiri olisi halunnut ostaa suomalaisia (”ruotsalaisia”) naisia, koska ruotsalaiset olivat maailman kovimman soturikansan maineessa. Kyseessä oli siis ajatus rodunjalostuksesta. Kauppoja ei kuitenkaan tehty.

Borodkinin mielestä ruotsalaisia sotavankeja kohdeltiin hyvin, kun taas Ruotsissa oltiin tiukempia ja Pietari näkikin joskus aihetta maksaa potut pottuina ja tiukentaa vankiensa oloja. Joku määrä sotavangeista myös palveli ns. mustissa rykmenteissä, jotka hoitivat poliisitehtäviä, mikä tuo mieleen ulkomaalaiset, suomalaiset ja kiinalaiset tšeka (tšon) joukot ns. lokakuun vallankumouksen jälkeen ja myöhemminkin.

Hirmuista aikaahan ne isonvihan vuodet olivat. Missä määrin onnettomuudet olivat jopa itse aiheutettuja ja juontuivat siis Kaarle-kuninkaan luonteesta ja käskyistä ja missä määrin syynä oli venäläisten erityinen julmuus ja raakuus, on tärkeä kysymys.

Miehitys, okkupaatio, on alistetulle kansalle ollut lähes poikkeuksetta ankea kokemus, jonka kuluessa sen omat arvot ja pyrkimykset ovat saaneet väistyä raa’an sotilaallisen tarkoituksenmukaisuuden tieltä. Näin on tapahtunut meidän päivinämmekin, eikä asia liene sodan sattuessa vältettävissä. Alistettu kansa ei koskaan ole aidosti uskollista, vaan vilkuilee oman esivaltansa suuntaan ja toivoo pahaa miehittäjälle.

Kuitenkin miehitystä on monenlaista ja viisas miehittäjä saattaa jopa kyetä herättämään alistamassaan kansassa sympatioita, mikä suuresti helpottaa myös miehittäjän asemaa.

Borodkin ei tee ainakaan mainittavia yrityksiä osoittaakseen, että tällaista tapahtui Suomessa, osaa Karjalaa lukuun ottamatta. Venäläisestä näkökulmasta miehittäjä joka tapauksessa hänen mielestään toimi yleensä kohtuullisuuden rajoissa, yhdistäen ankaruuden oikeudenmukaisuuteen. Ruotsalaisten omaan toimintaan verrattuna se näyttää jopa humaanimmalta.

Toki kirjoittajan kuvaamina raakalaisiksi epäiltyjen venäläisten tavat ovat muutenkin inhimillisempiä. Kun muualla armeijoissa vallitsi keppikuri, ei Pietari dresseerannut joukkojaan vaan kasvatti niitä, mikä teki niistä henkisesti vahvoja, nostaen sotilaassa esille ihmisen, kansalaisen ja isänmaan palvelijan…

Tämän olisi kukaties voinut sanoa Suvorovin aikana, mutta tässä kohtaa tuntuu arvon kenraalin runoratsu villiintyneen. Toki mustasotnialainen käsitys kansalaisen roolista lienee ollut toinen kuin se, joka Ranskan vallankumouksen perillisten piirissä vallitsi.

Tulkoon tässä ohimennen mainituksi, että kujanjuoksuakin (špitsruten), joka sittemmin Venäjän armeijassa nousi niin surullisenkuuluisaksi instituutioksi, pidettiin ja pidetään kai yhäkin Venäjällä ruotsalaisena tuontitavarana.

Olipa Isoviha miten ankeaa aikaa tahansa, suomalaisuuden kannalta sillä oli se suuri merkitys, että se nosti esille maamme merkityksen Ruotsista erillisenä kokonaisuutena. Sodan jälkeen suomalaisten käytöksestä kiisteltiin Ruotsissa ja esiintyi myös taipumusta esittää meidät petollisena aineksena, joka suorastaan auttoi vihollista.

Tähän meidän puoleltamme vastattiin asianmukaisesti ja korostettiin niitä kauhuja, joilta itse emämaa oli säästynyt. Daniel Jusleniuksen Suomalaisten onnettomuuksista (De miseriis fennorum, ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=de+miseriis+fennorum) ovat tunnettuja tämän lajin teoksia.

Historian kenraaliluutnantti

 

Isonvihan venäläinen tulkinta

 

1900-luvun alussa, kun Suomi alkoi käydä Pietarin silmissä hankalaksi (vrt. ” Cet animal est très méchant ; quand on l’attaque il se défend”), siellä hoksattiin, että mokomasakin suuriruhtinaanmaassa oli kirjoitettu ihan oma historiakin, joka oli tietenkin pelkkää roskaa keisarin näkökulmasta ja jopa pahempaa: se esitti suomalaiset omana kansakuntanaan, jolla oli omat, yleisvaltakunnallisista poikkeavat kohtalot ja intressit.

Keisari antoi tehtäväksi kirjoittaa uuden, ja totuudenmukaisen historian tuolle valtakunnanosalle ja sen sai tehtäväkseen sotilashenkilö, Mihail Mihailovitš Borodkin, joka tunsikin maatamme, jonne hänellä oli Ahvenanmaan kautta sukusiteitäkin.

Borodkin kirjoitti samaan aikaan häijyjä pamfletteja suomalaisista ja rienasi suomalaista ja suomenmaalaista vastarintaliikettä myös bobrikovilaisessa ”Suomen sanomat” -lehdessään, joka ilmestyi sekä suomeksi, että venäjäksi.

Borodkin oli kyllä ahkera mies eikä mikään uuno Suomen historian lähteiden suhteen, mitä ei vi sanoa esim. V.V. Pohljobkinista. Kun hän tunsi hyvin myös venäläisiä lähteitä, on hänen laaja, moniosainen teoksensa varsin kiinnostava ja tänäkin päivänä se on ainoa laaja Suomen historia venäjäksi.

Mahtaisikohan olla pian aika julkaista jo sille niin sanoakseni kilpailija, kunhan tämä vähämielinen sota saadaan päättymään? Ainakin tämä Venäjällä hyvin merkittävä kirja olisi syytä saada suomeksikin kriittisten lukijoiden käyttöön.

Joka tapauksessa olen lukenut kirjasta erityisesti sen Pietari Suuren ja Katariina II:n aikoja koskevat osat, joita on kiinostavaa käyttää rinnan suomalaisten esitysten kanssa.

 

Kirjoitin Pietari I:n ajoista pari blogiakin ja tässä niistä ensimmäinen:

 

perjantai 16. heinäkuuta 2021

Imperiumin syntykertomus

 

Imperiumin vastaisku

 

M. M. Borodkin, Istorija Finljandii v trjoh tomah. Tom I Vremja Petra Velikogo. (+Tom II Vremja Jelizavety Petrovny) Sankt-Peterburg, ”Nauka” 2016, 260 s. (490 s.)

(М. М. Бородкин, История Финляндии, том I Время Петра Великого (СПб 1910)

 

M.M. Borodkin (1852-1919), kenraaliluutnantiksi noussut historioitsija oli itse asiassa koulutukseltaan juristi. Venäläisen isän ja ahvenanmaalaisen äidin poikana hän osasi ruotsia ja suomeakin.

Kun hän oli katsomuksiltaan aito imperialisti ja panslavisti, hän sopi hyvin sellaisen Suomen historian kirjoittajaksi, joka esitti asiat keisarivallan näkökulmasta, vastapainona svekomaanien ja fennomaanienkin harjoittamalle vääristelylle. Tämän toimeksiannon hän saikin itseltään keisarilta.

Borodkin tunnettiin sortokaudella kiivaista pamfleteista ja artikkeleista, joissa suomalaiset tulkinnat suuriruhtinaskunnan asemasta ja ajan politiikasta saivat tuta mitä kuuluu ja kuka käski.

Historioitsijana Borodkin ei kuitenkaan ole mikään pelkkä propagandisti, vaan tukeutui kriittisesti käytettävissä olleisiin tutkimuksiin ja alkuperäsilähteisiin. Selvää tietenkin on, että tällainen laaja yleisteos perustuu ennen muuta tutkimuskirjallisuuteen.

Itse asiassa Borodkinin teos on tänäkin päivänä käytännössä paras ja ainoa laaja Suomen historia venäjäksi. Vastaavaa yritettiin saada aikaan neuvostokaudella, mutta se ei onnistunut. Nyttemmin tällaisen teoksen kirjoittamiseen vaadittavaa kielitaitoakaan, perusteelliseen historialliseen lukeneisuuteen yhdistyneenä, on vain kovin harvassa koko laajalla Venäjällä. Kaiken muun ohella kirjoittajan pitäisi olla aidosti kiinnostunut Suomesta.

No, ehkä tämä vuosisata näkee vielä modernin venäläisen Suomen historian synnyn. Edellytyksiä sen kirjoittamiseen on lähinnä Petroskoin yliopistossa, jossa historioitsijat jo opiskeluaikana oppivat vielä suomea ja ruotsia ja tutkivat pohjoisten naapuriensa historiaa.

Venäläinen Suomen historia, myös Borodkinin kirjoittama, on kiinnostava ennen muuta siksi, että sen näkökulma asioihin on pakostakin toinen kuin suomalaisten. Toki tässä maailmassa on aina myös jokunen omaa maataan vastaan nurjaa kilpeä kantava takinkääntäjä, mutta sellaisten laatimat sepustukset ovat yleensä epäkiinnostavia ja älyllisesti ja moraalisesti yhtä ala-arvoisia.

Borodkinia voi sen sijaan pitää aidosti venäläisenä, ellei nyt oikeistomonarkismia ja mustasotnialaisuutta sitten haluta erottaa todellisesta, kunniallisesta patriotismista. Aikansa lapsi hän joka tapauksessa oli ja sai nähdä kannattamansa politiikan tuhoisuuden, kun hänen ihailemansa monarkia sortui.

Itse asiassa hän joutui maksamaan asemastaan hengellään. Bolševikit teloittivat hänet luokkansa edustajana, panttivankina, kuten heidän tapoihinsa kuului.

Kun nyt on pian kulunut 300 vuotta Uudenkaupungin rauhasta, on meilläkin, kuten myös Venäjällä, aihetta muistella Suurta Pohjan sotaa, joka muutti pysyvästi koko Euroopan voimasuhteet. Meillähän siihen liittyi myös Isoviha eli venäläinen miehityskausi, joka on muuan kansallisen muistimme keskeisiä elementtejä ja yksi kulmakivi suhtautumisessamme Venäjään.

Heti kirjan alussa Borodkin polemisoi suomalaisia tämän aihepiirin tutkijoita, etenkin M.G. Schybergsonia vastaan. Tämän synteihin kuului tsaari Pietarin esittäminen pelkurina, kun tämä ennen Narvan taistelua lähtikin pois taistelualueelta.

Tässä kohtaa kirjoittajan närkästys ei ole erityisen perusteltua, sillä saman tulkinnan ovat tehneet monet muutkin, hieman myöhemmistä kirjoittajista mieleen tulee kaunokirjallisen esityksen laatinut Aleksei Tolstoi. Ehkäpä se oli niin, ettei Pietari nuorena ollut mikään rohkeuden perikuva, mutta karaistui vähitellen tässäkin suhteessa.

Yrjö-Koskiselle kirjoittaja sen sijaan antaa paljon pisteitä. Kuvasihan tämä sitäkin, miten Ruotsi yhä uudelleen jätti Suomen oman onnensa nojaan. Toki tämä historioitsija saikin silloin svekomaanien vihat niskoilleen myös siksi, että pyrki säilyttämään yhteistyön venäläisten kanssa sortokaudella.

Venäläinen näkökulma Borodkinin esittämänä on selvästi antiruotsalainen ja pyrkii samalla nostamaan esille sen, miten pääsyylliset suomalaisten kärsimyksiin löytyivät Pohjanlahden takaa.

Verratessaan toisiinsa kahta taistelevaa monarkkia, Kaarlea ja Pietaria, Borodkin nostaa Pietarin likipitäen kaikkien hyveiden ruumiillistumaksi, kun taas Kaarle oli katastrofi niin omalle kansalleen kuin naapureilleen. Kaarlen itsepäisyys, julmuus ja narsismi tekivät hänen loputtomasta taistelunhalustaan hedelmätöntä ja hävittävää.

Pietari sen sijaan taisteli tietoisesti sekä historiallisen oikeudenmukaisuuden että geopoliittisen välttämättömyyden puolesta ja siis kansansa onnellisen tulevaisuuden takia. Sen hän turvasi kalliilla hinnalla.

Kuitenkaan myöskään Pietari ei käyttäytynyt aina nuhteettomasti, mikäli mittapuuksi otetaan yksilömoraali. Suurta Pohjan sotaa valmisteltiin salassa ja sen alettua sille esitettiin naurettavia tekosyitä. Mutta sodassahan juonet ovat tunnetusti kiitettävä asia.

Joka tapauksessa ruotsalaiset olivat kovin loukkaantuneita naapureidensa petollisuudesta. Juuri ennen sodan puhkeamista oli sentään vakuuteltu ystävyyttä ja Ruotsikin oli lahjoittanut Venäjälle peräti kolmesataa pronssikanuunaa käytettäväksi sotaan Turkkia vastaan. Muutakin sotamateriaalia oli myönnetty.

Kyllä Pietari osasi myös syödä sanansa, minkä kirjoittaja esittää ilman kommentteja. Hyvin urhoollisesti puolustautunut Viipuri suostui antautumaan kunniallisin ehdoin. Puolustajien vaatimaa vapaata poispääsyä kaupungista lippujen ja aseiden kera ja musiikin soidessa ei suostuttu musiikin ja rummutuksen osalta myöntämään, mutta joka tapauksessa luvattiin poispääsy aseiden kera.

Käytännössä keksittiin pian verukkeita ruotsalaisten muualla muka tekemistä vääryyksistä ja vesitettiin koko sopimus. Samaan tapaan kävi esimerkiksi Kajaanissa, mutta Viipurissa asialla oli itse tsaari.

Viipurin jälkeen taistelu Suomesta saattoi alkaa ja johti pian miehitykseen eli isoonvihaan. Venäjäksi tätä yleensä kutsutaan nimellä Velikoje liholetije, mutta Borodkin käyttää termiä Velikaja razruha eli suuri hävitys/rappio.

Siitä Borodkinilla onkin kerrottavana yhtä ja toista kiinnostavaa. Siitä enemmin toiste, mutta tulkoon mainituksi, että hän panee melkoisen merkityksen kivekkäiden (kivikes) toiminnalle. Näitä kutsuttiin hänen mukaansa myös nimellä sissit (sissary) eikä siis vanhalla venäläisellä sissejä tarkoittavalla nimellä šiši.

Pakosta tai vapaaehtoisesti suomalaiset olivat usein yhteistyössä sissien kanssa, mikä johti venäläisten kostotoimiin. Niinpä kirjoittaja tekee sen ilmeisen johtopäätöksen, että suomalaiset itse olivat suuressa määrin syyllisiä onnettomuuksiinsa, omilla toimillaan he aiheuttivat venäläisten vastatoimet.

Tämä on ihan hyvää logiikkaa, mutta se toimii aivan samalla tavalla myös Venäjällä. Kaarlen ja sittemmin Napoleonin ja vielä Hitlerinkin joukkojen siviiliväestöä vastaan kohdistama terrori oli tietysti myös tuon väestön oman toiminnan aiheuttamaa, ainakin suurelta osin.

Kaiken kaikkiaan siviiliväestön kohtelu ei tuon ajan sodissa ollut kovinkaan paljon parempaa kuin omalla aikakaudellamme. Vertailuja toki voi ja kannattaakin tehdä ja tehtäneen seuraavassa blogissa.

Joka tapauksessa Suomen valloittaminen oli venäläisille hyvin tärkeä askel Ruotsin painostamisessa rauhaan. Ilman sitä olisivat iskut Ruotsin ydinalueelle olleet mahdottomia. Kuitenkin venäläiset etenivät vain vastahakoisesti syvälle Suomeen, väittää kirjoittaja. Maahan ei edes kyennyt elättämään merkittävää miehitysarmeijaa kuin hyvinä satovuosina. Sen ryöstäminen ei ollut mikään kultakaivos.

 

JATKUU HUOMENNA…