Herkuttelun merkitys

 

Lupa mässätä

 

Se pian itsens turmelee,

ken vatsaansa vain palvelee

Näin meitä ylönsyöminen

ja ylöllinen juominen

saa petoin vertaiseksi

Se ruumiin voiman murtaapi

ja sieluraukan sortaapi

ijäti vaivaiseksi

Se turmeleepi tuntomme

ja sokaiseepi järkemme

Kuljetteleepi meitä

synkeitä synnin teitä

 

Tuo teksti voisi olla minkä tahansa modernin elämäntapaoppaan sanomaa, jos tyyliä vähän muutettaisiin. Vegaanien lahko esimerkiksi on tuomittu kärsimään loputtomasti pelkästä heinän syönnistä, ilman ainoatakaan armon päivää kurjassa elämässään.

Ilmastonmuutoksen ja toisten eläinlajien kärsimyksen aiheuttajille ei tietenkään ole eikä voi olla anteeksiantoa eikä armahduksen päivää. Miksi olisi?

Ennen kuitenkin oli toisin. Ylensyöminen eli mässäys on toki myös ennen ollut yksi seitsemästä kuolemansynnistä ja siis verrattavissa ylpeyteen, kateuteen, vihaan, laiskuuteen ahneuteen ja himoon.

Kuten vanhan virsikirjan teksti osoittaa, sekin toi päälleen rangaistuksen jo tässä elämässä ja myöhemmin oli tiettävästi luvassa vain löylyä lisää. Mässäys, kuten muukin synti oli kurjan ihmisen holtittomuutta, joka vietteli hänet tekemään sellaista, joka ennen pitkää kostautui. Ihminen muuttui raunioksi antautuessaan halujensa kuljeteltavaksi.

Danten helvetissä tuulet riepottelivat loputtomasti himojensa orjia, jotka nyt saivat nautinnon sijasta kokea vain kärsimystä.

Raja mässäyksen ja hyväksyttävän nautinnon välillä on kiinnostava kysymys. Voiko jälkimmäistä oikeastaan edes olla olemassa? Bertrand Russell piti vielä ennen sotia tarpeellisena puolustaa pöydän nautintoja sillä, että vasta ruuan herkullisuus aiheutti riittävää syljen ja siis pepsiinientsyymin eritystä, jota tarvittiin ruuan kunnolliseen sulamiseen. Nautinto oli siis hyvä ja tarpeellinen asia sinänsä.

Tämä ei ole ollut itsestäänselvyys meilläkään. Muistan vielä, miten suuren närkästyksen ja jopa pöyristymisen aiheutti joissakin se, ettei ksylitoli eli koivusokeri ollutkaan vaarallista hampaille, vaan päinvastoin hyödyllistä, vaikka olikin makeaa ja siis nautittavaa.

Eipä se sitä paitsi kemiallisesti ollut edes sokeria, vaan -kauhistus- alkoholia. Muistan, että yleisönosastossa ilmaistiin syvä paheksuminen asian johdosta. Luulen että paheksujat odottivat koston seuraavan viimeistään tulevassa elämässä.

Pidättäytyminen nautinnosta on ollut hurskaiden ihmisten tavoitteena kautta kristillisen ajan. Koska meidän, syntisten ihmisten oli aina muistaminen Kristuksen kärsimystä, joka oli meidän syntiemme seurausta, emme saaneet ainakaan perjantaisin mässätä liharuualla

Vastaavasti nykyään ajatellaan, että rietas ahneutemme on vetänyt päällemme ilmastonmuutoksen ja panee ihmiskunnan ennen pitkää käristymään tulisessa pätsissä.

Ennen ristiinnaulitsemisen ja sen jälkeisen ylösnousemuksen muistojuhlaa meidän piti entisen näkemyksen mukaan paastota viikkotolkulla.

Mutta sitten pääsiäisenä sai ja piti mässätä sitäkin reilummin, koska se tapahtui ylösnousemuksen ja syntiemme lunastamisen aiheuttaman riemun kunniaksi. Mitäpä hyötyä syntien lunastamisesta olisi oikeastaan edes ollut, ellei niitä sitten tehtäisi?

Uskon, että joulumässäyksessä on sama perusidea. Syksyllä toki oli jo vietetty kekriä ja tehty syysteurastukset, syntiä kaikki tyynni, mutta vasta jouluna sai viimein syödä ja juoda rajattomasti ilman syntiä.

 Eihän Jeesuksen syntymän johdosta iloitseminen voinut mitenkään olla tuomittavaa ja niinpä jokainen, jolla oli mahdollisuus, valmistautui juhlimaan sitä ylellisesti. Sitä varten säästettiin koko syksy parhaita herkkuja.

Ainakin etelämpänä Euroopassa joulu kantoi sitä paitsi saturnalia-juhlan perinnettä, jolloin kaikki käännettiin päälaelleen: orjat esiintyivät herroina ja herrat orjina, se muistutti idealtaan karnevaalia sellaisena kuin se kristillisellä ajalla muodostui. Synti olikin hyvettä.

Joulun mässäys oli todellakin poikkeuksellinen tapahtuma. Silloin oli lupa nauttia niin paljon kuin kykeni. Ruoka oli koko ajan pöydässä ja yölläkin syötiin. Kaiken kruunasi rasvainen sika, joka oli kypsytetty syntisen herkulliseksi (ks. Vihavainen: Haun ystävämme sika tulokset ).

Kallista riisiäkin pantiin puuroon, vaikka paljon edullisempaa kotimaista viljaa olisi ollut käytettävissä. Teuvo Pakkalalla on liikuttava tarina tytöstä, joka uskoi aiheuttaneensa perheelleen kauhean onnettomuuden sillä, että söi ja syntisesti himoitsi kallista riisipuuroa.

Mutta silloin ei tainnut ollakaan joulu. Jouluna kristityt saavat perinnäisen käsityksen mukaan mässätä minkä voivat ja juuri siksi joulu oli aivan erityinen juhla, joka täysin poikkesi arjesta.

Me, jotka nautiskelemme ruuasta jopa joka päivä, olemme jo kadottaneet ymmärryksen siitä, mikä merkitys oli joulupöydän ylenpalttisuudella.

Asian toinen puoli on, että monelle ei jouluna ole yhtään sen sallitumpaa nauttia ruuasta ja juomasta kuin kaikkina muinakin päivinä. Kukapa ei olisi ainakin kuullut synkkäkatseisesta vegaanista, joka vaatii myös joulupöytään heiniään ja kieltäytyy herkuista.

Hänen tragediansa on siinä, ettei hänelle ole olemassa Vapahtajan syntymää ja armahdusta edes yhtenä päivänä vuodessa. Sama katkera tunne siitä, että kinkku, riisipuuro ja maito ovat syöksemässä maapallon turmioon, synkentää häntä elämänsä loppuun saakka.

Vasta tuonilmaisiin siirtyminen merkitse hänelle vapahdusta ja lunastusta: taas väheni Gaian harteilla oleva taakka yhdellä. Iloitkaamme hänen kanssaan!

Syöttöjä lapaan

 

Informaatiosota Suomessa

Markku Mantila, Jouni Mölsä, Valehtelua, vakoilua ja valtiollista vaikuttamista. Informaatiovaikuttaminen aseena Suomessa, Venäjällä ja USA:ssa.  Docendo 2024, 268 s.

 

Ensimmäisen maailmansodan kokemukset propagandan vaikutuksesta sodankäyntiin pantiin tarkoin merkille Amerikassa, jossa erityisesti Harold Lasswell aloitti alan tieteellisen tutkimuksen.

Ennen toisen maailmansodan puhkeamista meilläkin oli jo ymmärretty, missä mennään ja vuonna 1939 Jaakko Leppo julkaisi kirjan ”Propaganda -ratkaiseva ase”. Olimme varautuneet pahimman varalle ja koneistoakin oli jo rakennettu resrviin.

Informaationhallinta tuli jo talvisodassa osaksi sodankäyntiä ja jatkosodassa sen voi sanoa kehittyneen varsin korkealle tasolle.

Kyseessä ei ollut vain puskista huutelu puolin ja toisin ja enemmän tai vähemmän falskien lentolehtisten heittely, vaan kokonaisuuteen kuului myös mielialatarkkailu ja yleisen mielipiteen hoitaminen, mukaan lukien asiamiesverkostoa hyödyntävä vastapropaganda.

Keinot muistuttivat osin totalitarismia samalla tavalla kuin sotatalous muistutti komentotaloutta. Olisi kuitenkin vain typerää panna niiden väliin yhtäläisyysmerkit. Kansakunnan itsepuolustuksen takia oli käytävä sotaa, joka oli luonteeltaan totaalista.

Sellainen kuuluu kuitenkin poikkeusaikoihin ja jos siitä tulee rauhan aikojen uusi normaali, olemme siirtyneet kovin arveluttavalle tielle. Monet äänet joka tapauksessa vakuuttavat, että tässä nykyisessä informaatioympäristössämme meitäkin vastaan jo sovelletaan informaatiosodan menetelmiä.

Asia ei ole uusi ja kirjoitin siitä jo ennen Krimin valtausta, vuonna 2013 (ks. Vihavainen: Haun panarin tulokset ). Tuolloin maatamme vastaan suuntautunut informaatio-operaatiot olivat olleet käynnissä jo muutaman vuoden ajan. Moni kuittasi asian yhden mieleltään järkkyneen dosentin touhuksi, mutta oli helppo havaita, että jäljet johtivat presidentin hallintoon saakka.

Nyt olemme tilanteessa, jossa puhutaan kyberhyökkäyksistä, joissa ei enää ole kyse pelkästä propagandasta ja disinformaatiosta, vaan myös vihamielisistä nettioperaatioista, joiden kautta voidaan potentiaalisesti vaikuttaa koko maan elintärkeisiin toimintoihin.

Asiaan kuuluu, että hyökkääjä on nimetön, eikä lähdettä ole helppo paljastaa, jos se ylipäätään on mahdollista. Ongelma huolestuttaa jopa Amerikassa, jonne kohdistuneita operaatioita Anne Neuberger kuvaa artikkelissaan China is winning the cyberwar (Foreign Affairs Sptember/October 2025).

Neubergerin artikkelin otsikossa hätkähdyttänee sen oletus, jonka mukaan kybersota on jo käynnissä. Kuitenkin esimerkkejä siitä on esitettävissä, vaikka kaikkein suurimmat uhat eivät olekaan toteutuneet.

Suomen kannalta todennäköisin kyberhyökkääjä on tietenkin Venäjä, vaikka Kiinallakin saattaa olla intressiä kokeilla demokratiamme pehmeyttä. Äskettäinen silmienvenyttelyhärdelli saattaa olla siitä esimerkki.

Toki välttämättön edellytys sille, että tuo pilailu paisui absurdeihin mittoihin, oli oman lehdistömme toiminta, jota on pakko nimittää täysin vastuuttomaksi ja vilpilliseksi (vrt. Vihavainen: Haun hihamerkkijournalismi tulokset ). Maamme eduista piittaamaton infantiili valehtelu ei ole noissa kohuissa ollut minkään ulkoisen tahon aikaansaannosta, vaan ihan kotimaista tuotantoa.

Vihamielistä informaatiohyökkäystä hautova taho tuskin voisi vastustaa tällaisen tilanteen hyväksikäyttöä. Esimerkki siitä nähtiin jo kuuluisan hihamerkkiskandaalin yhteisessä (ks. Vihavainen: Haun hesari vitsi tulokset ).

Eduskunta-avustajan pakinasta tehtiin mediassa puolueen esittämä vaatimus Suomessa olevien ulkomaalaisten merkitsemisetä ja oli vain luontevaa, että Venäjällä pian väitettiin Suomen hallituksen aloittavan venäläisten mikrosiruttamisen. Syöttöjä vihamielisten voimien lapaan on sen jälkeen yhä seurannut tasaisin väliajoin.

Markku Mantila ja Jouni Mölsä ovat kauan työskennelleet informaationhallinnan korkeimmissa tehtävissä maassamme ja tässä kirjassa kerrotaan, miten maassamme alettiin huolestua maakuvan vahingoittamisesta ja ruvettiin sitä torjumaan.

Mahdolliset informaatiohyökkäyksen metodit ovat monet ja ehkä tehokkaimpia ovat ne, jotka ovat olleet käynnissä jo antiikin ajoista. Olennaista on hajottaa vastustaja iskemällä sen heikkouksiin.

Kirjoittajat uskovat, ettei Suomella ole suuriakaan heikkouksia. Päin vastoin, yhteiskunta on yhtenäinen ja kansa on valistunutta. Siinä onkin pähkinää purtavaksi.

Suomen vaaleihin vaikuttaminen onnistui itärajan takaa jossakin vaiheessa, mutta sitten Pravdan viesteistä jo tulikin rasite sille, jota ne pyrkivät kannattamaan, kuten kävi Virolaisen ja Karjalaisen välisessä ottelussa. Myös sodan aikana naapurin propaganda tehosi hyvin heikosti ja usein toimi lähettäjäänsä vastaan.

Nyttemmin ei vaaleihin ole edes yritetty vaikuttaa, mutta monenlaista puuhastelua kyllä on ollut ja myös noita tunkeutumisia elintärkeisiin verkkoihin. Tämä on alue, joka on otettava vakavasti huomioon, kun turvallisuudesta puhutaan.

Mantilan ja Mölsän kirjasta tulee se käsitys, että myös surullisenkuuluisa BLM (Black Lives Matter)-liike oli ulkoisen tahon Amerikkaan tuomaa. On hyvin oireellista, että se kaikessa absurdiudessaan levisi heti myös Suomeen. Olisi hauska tietää, pitikö joku tällaista aiemmin mahdollisena.

Informaatiohyökkäyksen tarkoituksena voi olla horjuttaa kohdetta iskemällä kansakuntaa yhdistäviin tarinoihin. Toisaalta olisi kuitenkin askel kohti orwellilaista totalitarismia, mikäli tarinaa alettaisiin lujittaa valtion voimakeinoin ja estää sen arvostelu. Jotakin sentään kannattaa yrittää.

Itse asiassa suurten tarinoiden tuhoaminen on ollut suuri trendi länsimaisessa historiankirjoituksessa jo muutaman vuosikymmenen ajan. Ranskalainen Pierre Nora on suorastaan asettanut kirjoitetun kansakunnan historian ja tosiasiallisen ihmisten ”historiallisen muistin” eräänlaisiksi toistensa vastakohdiksi ja vihollisiksi.

Mikäli ei oikeastaan ole olemassa koko kansakuntaa tai sen kuvitteleminen on väärin ja virheellistä, on vihamieliselle taholle helppoa iskeä osajoukkoihin ja kehittää kertomusta niiden sorronalaisesta historiasta ja kuulumattomuudesta muun joukon yhteyteen. Bullshit toimii massojen keskuudessa hyvin ja sitä tarvitsee vain toistaa.

Sanoisin, että Suomi on perinteisesti hajalla historiansa suhteen. Talvisodan yksimielisyys oli poikkeusajan liki psykoottinen massailmiö, joka jo pian alkoi osoittaa hajoamisen merkkejä. Sotien jälkeen syntyi jopa myytti Suomen syyllisyydestä sotiin, myös talvisotaan. Asiasta on Hannu Rautkallion kirjoittama kirjakin, eikä se ole tyhjän päälle tehty.

Suomen ja Venäjän suhde on sikäli ainutlaatuinen, että vuodesta 1918 lähtien Venäjä on tietyissä piireissä nähty eräänlaisena anti-Suomena, vaihtoehtoisena todellisuutena, missä kaikki on toisin ja myös paremmin kuin meillä. Neuvostoliiton hajoamisvaihe muodosti poikkeuksen, mutta vanha asetelma on ainakin jossakin määrin palautumassa.

Kuten edellä jo todettiin, suurimpia kansallisia heikkouksiamme on tolkuton mediamme, joka vilpillisin mielin kehittelee tyhjästä suuria kansainvälisiä skandaaleja sisäpoliittisiin tarkoituksiin ja sitten päivittelee niitä, pystymättä minkäänlaiseen itsekritiikkiin.

Maassamme kuuluu olevan joku mediapoolin nimellä kulkeva elin, joka mahdollisesti ainakin varautuu ottamaan sodanaikaisen Valtioneuvoston tiedoituskeskuksen (VTL) roolin kantaakseen. VTL:n tehtäviin kuului neuvonpito median kesken sellaisten aiheiden käsittelystä, joilla oli maallemme elintärkeää merkitystä. Sensuuriin tarvitsi turvautua harvoin, sillä yleensä vastuu ymmärrettiin.

Mediaympäristö on nykyään sellainen, että lähes mistä tahansa voidaan kehitellä kansainvälinen skandaali ja mikäli tämän ajatellaan edistävän omaa sisäpoliittista agendaa, sitä ei kaihdeta tekemästä.

Lehdistön suitsiminen diktatuurimaiden tapaan ei meillä tule kysymykseen eikä myöskään ole odotettavissa, että tänä infantiilin klikkijournalismin kaudella median edustajat alkaisivat noudattaa vastuullista aikuisuutta ja rehellisyyttä.

Niinpä ajelehdimme ajopuuna itse aiheutettujen skandaalien heiteltävänä ja kansaa hajottavat epärehelliset hyökkäykset pannaan yhä uudelleen alulle kotimaisin voimin. Korkea koulutustasomme näyttää vain edesauttavan tällaisten ilmiöiden syntyä.

Voisi ajatella, että esimerkiksipresidentin arvovallalla palautettaisiin mieleen, mikä kulloisenkin kohun takana on totuus ja kehotettaisiin olemaan valehtelematta.

Mutta uskalletaanko sellaista tehdä? Vai onko presidentti liian sitoutunut tiettyyn agendaan voidakseen toimia sen vastaisesti? Vai onko hän liian tyhmä ymmärtääkseen asiaa?

Enpä osaa sanoa.

Isänmaallisen sodan kohtaloita

 

Sotahullu mies ja keisarin salainen ase

 

Jüri Kotšinev, Bagration, mees, kes armastas sõda, Grenader 2015, 118 s.

Jüri Kotšinev, 1812, Napoleoni sõjakäik Venemale. Osavõtjate mälestuses, Grenader 218, 236 s.

 

Tallinnan kirjamessuilta tarttui mukaan pari kiinnostavan oloista kirjaa. Pjotr Bagration (Bagrationi), gruusialaisen kuningassuvun vesa tunnetaan kovana soturina ja Suvorovin oppilaana, joka Napoleonin hyökättyä vaati strategisen perääntymisen lopettamista ja taistelua.

Sotaministerin ja entisen Suomen kenraalikuvernöörin ja Kustaan sodan veteraanin Barclay de Tollyn kanssa hän oli riidoissa ja nimitti Venäjän armeijan ”ulkomaalaisia” päälliköitä pettureiksi, vaikka itsekin oli gruusialainen ja hänen maansa oli vasta aivan vastikään liitetty Venäjään…

Bagration kaatui sitten Borodinossa, jossa hän komensi puolustajan vasenta siipeä. Urallaan hän oli ehtinyt komentaa kymmenissä taisteluissa, muun muassa Suvorovin Italian-retkellä. Bagration johti myös venäläisten hyökkäystä Pietarista Turkuun vuonna 1808, mutta siitä kirjoittaja ei maitse sanallakaan, eihän siinä käyty edes taisteluita.

Kirjan ostaessani olin kiinnostunut nimenomaan tuosta Suomen sodasta sekä myös kirjan mainitsemasta ”rakkaudesta sotaan”. Millainen pervo mahtaakaan olla mies, joka rakastaa sotaa?

Valitettavasti kirja ei antanut siihen mitään vastausta. Sen sijaan se sisältää yhä uudelleen toistuvia kertomuksia siitä, miten Bagration komensi etujoukkoja ja joskus jälkijoukkojakin ja aina voitti kaikki taistelut.

Miten oli mahdollista, ettei hän koskaan möhlinyt, hävinnyt tai paennut, selviää kirjan lähdeluettelosta. Siellä nimittäin on pelkästään venäläisiä kirjoja, lukuun ottamatta Caulaincourtin  muistelmia, jotka on suomennettukin.

Bagrationin vaimosta kirjalla kyllä on kiintoisaa kerrottavaa. Hän, Jekaterina Skavronskaja, erosi muutaman vuoden jälkeen miehestään ja matkusti ulkomaille. Siellä hän kaatoi ennen pitkää itsensä Itävallan kanslerin, Klemens von Metternichin, jonka kansa heille syntyi tytärkin.

Sen jälkeen oli, suuremmista saaliista puheen ollen, vuorossa Baijerin prinssi Ludwig. Wienin kongressin aikana vuonna 1814 kaunotar vietti aikaa Puolan ja Itävallan edustajien kanssa ja hänen suosiostaan nautti joukko ajan korkeimpia herroja, mukaan lukien Aleksanteri I.

Sen jälkeen Skavronskaja-Bagration muutti Pariisiin, jossa korkeiden vieraiden kestitseminen jatkui. Ranskan salainen poliisi seurasi salonkia, joka toimi hyvin vilkkaasti ja houkutteli puoleensa myös kirjallisia suuruuksia.

Vuonna 1830 Skavronskaja avioitui lordi Houdenin (Caradoc) kanssa, jonka jätti parin vuoden kuluttua. Skavronskaja otti uudelleen Bagrationin nimen ja eli elämänsä loppuvuodet Pariisissa ja Italiassa. Hän kuoli Venetsiassa vuonna 1857.

Ylellinen elämä rahoitettiin Skavronskin suvun lukuisten maaorjien tuotannolla ja vastaavia venäläisiä, jos muunkin maalaisia koroillaeläjiähän 1800-luvun Pariisi oli tulvillaan. Sehän oli oikeastaan ensimmäinen todellinen mondeeni eurooppalainen metropoli ”Die wahre Milliardenstadt”, kuten vuosisadan lopun suuruus Max Nordau (Südfeld) sitä nimitti. ”Ihana elämä” ei päättynytkään suureen vallankumoukseen.

Vuotta 1812, venäläisten ”Isänmaallista sotaa” eli Napoleonin ”toista Pulan sotaa” käsittelevä kirja on toisenlainen. Siinä esitetään tärkeimpien taistelujen kulku, jälleen ilman karttoja, ja sen jälkeen julkaistaan lainauksia osallistuneiden muistelmista, etenkin Borodinon taistelua koskevista.

Virolaisille tuo historia on paljon läheisempää kuin suomalaislle, sillä siellä taisteli myös virolainen rykmentti ja olipa siellä kolmekin inkeriläistä rykmenttiä

Myös suomalaisia rykmenttejä oli, niin Viipurin, Savonlinnan (mainitaan tosin Moldavian armeijassa) ja Lappeenrannan ja onhan siellä myös henkikaartin Suomen rykmentti (Ihukaardikaitseväe Soome polk -Lejb-gvardii Finljandski polk), komentajana Maksim Kryžanovski. Tätä ei pidä sekoittaa Suomen kaartinpataljoonaan, joka myös kyllä oli osa henkikaartia.

Nimen takia ei kannata kuvitella noiden yksiköiden koostuneen mainittujen kaupunkien tai edes seutujen miehistä. Kyseessä oli vain perustamispaikka tai mahdollisesti vain nimeäminen uuden valloituksen mukaan. Olihan Venäjän armeijassa vielä I maailmansodssakin jopa vihollismaan hallitsijan mukaan nimettyjä rykmenttejä ja myös esim. Savolinnan (Nejšlotski) rykmentti.

Inkeriläisiä ja virolaisia noihin onnettomiin tapahtumiin varmasti kyllä osallistui melko lailla ja myös suomalaisia, kun Paavali I ulotti asevelvollisuuden vuonna 1797 koskemaan myös Vanhaa Suomea. Silloin joitakin sulkavalaisiakin joutui Venäjän armeijaan ja sen jälkeen kun Suomi liitettiin keisarikuntaan, meni useita upseereita Venäjän palvelukseen.

Muistelmat sodasta ovat sinänsä kiinnostavia. Ranskan vallankumouksen jälkeen syntyivät ennenkuulumattoman suuret armeijat ja niiden keskinäinen joukkolahtaus oli vertaansa vailla. Kuten Tolstoi ”Sodassa ja rauhassa” esittää, tosiasiassa ei kymmenientuhansien muskettien ja tykkien savun keskellä voinut kukaan komentaja tosiasiassa pysyä reaaliajassa kärryillä siitä, mitä tapahtui. Savun hälvennyttyä voitiin sitten aloittaa tarinan keksiminen ja ruumiiden laskeminen.

Tämä homma on jäänyt yhä keskeneräiseksi. Bagration-kirjassa tekijä esittää, että ranskalaisten tappiot olivat Borodinon taistelussa 58000 ja venäläisten 44000, erittelemättä kaatuneita ja väliaikaisesti rivistä pois joutuneita.

Venäläisen wikipedian mukaan ranskalaiset menettivät 28000-40000 miestä kaatuneina ja haavoittuneina ja venäläiset 39211, joskin on vahvistamattomia tietoja, joiden mukaan tappiot olivat yhteensä 53000 miestä.

Ranskalaisen version mukaan ranskalaisen armeijan kaatuneita oli 6562 henkeä ja haavoittuneita 21450 henkeä ja venäläisillä taas 45000 ”kuolleita tai haavoittuneita” sekä lisäksi 100-200 vankia ja 14-60 tykkiä. Ranskan armeija (puolet sotilaista oli muita kuin ranskalaisia) puolestaan menetti 13 tykkiä, vangiksi joutuneita ei mainita.

Englantilainen wikipedia kertoo 30000-42000 Ranskan armeijan kaatuneesta, haavoittuneesta ja kadonneesta ja antaa venäläisten vastaavaksi luvuksi 40000 -53000.

Ennen oli tapana sanoa, että venäläisten tappiot olivat kaksi kertaa suuremmat kuin ranskalaisten, mutta jälkimmäiset eivät voineet korvata tappioitaan ja heidän voittonsa oli siksi Pyrrhoksen voitto.

Joka tapauksessa olisi aina syytä ottaa vertailtaviksi vertailukepoisia lukuja. Haavoittuneet olivat yleensä jonkin aikaa taisteluun kykenemättömiä, mutta tuohonkin aikaan ainakin puolet heistä sittemmin toipui.

Joka tapauksessa Borodinon taistelu on nostettu Venäjän suurten kansallisten symbolien joukkoon ja Lermontovin runoelmaa osaa hiukan ulkoa jokainen.

Mutta tuossa kirjassa törmäsin jälleen erikoiseen ilmiöön, Leppichin aerostaattiin. Sen kuvan olin joskus jo nähnyt Keisarillisen kanslian papereissa ja sen mainitsee myös Tolstoi ”Sodassa ja rauhassa”.

Kyseessä oli ilmalaiva, joka nousi vetykaasun voimalla ja jota liikuttivat haluttuun suuntaan 40 soutajaa… Se pystyi kantamaan mukaan hirveitä pommeja, joita voitiin pudottaa vihollisen niskaan.

Tuo hirviö todella rakennettiin ja nousi hieman ilmaankin, mutta ei puhettakaan siitä, että se olisi toiminut tarkoitetulla tavalla.

Joka tapauksessa Aleksanteri I oli saanut kuulla siitä Pariisin-lähettiläältään Alopaeukselta, joka, kuten tiedetään, oli suomalaista pappissukua Vanhasta Suomesta.

Aleksanteri innostui asiasta ja Moskovan kuvernööri Rostoptšin -hän, joka poltti Moskovan- sai tehtäväkseen auttaa Leppichiä äärimmäisen salaisessa tehtävässä, aerostaatin valmistamisessa. Siihen tarvittiin muun muassa erityisen hienoja teräsjousia ja valtava määrä taftia. Kustannukset nousivat päätähuimaaviksi.

Äärimmäinen salaus ei onnistunut. Laitetta oli rakentamassa 60 henkeä ja Rostptšin joutui joka tiedottamaan kansalle, että jos ja kun he näkevät taivaalla lentävän hirviöön, heidän ei tule säikähtää, sillä se on hyvän keisarin palveluksessa eikä paholaisen juoni.

Joka tapauksessa ihmeaseeseen uskottiin pitkään ja kun Napoleon valtasi Moskovan, sen tekeleet kuljetettiin  Pietariin, jossa joukkotuhoon kykenevää hirviötä yritettiin viimein saada toimimaan.

Homma epäonnistui ja Leppichiä alettiin nyt niitellä šarlataaniksi. Suuret rahasummat oli joka tapauksessa käytetty tyhjän takia. Leppichiä ei kuitenkaan teloitettu, vaan hän palasi Saksaan ja puuhaili monenmoista erikoista, muun muassa jonkinlaisen vibraattorin. Keksijä hän oli ja varsin lahjakaskin.

Kotšinevin kirjassa julkaistu Aleksanterin ja Rostoptšinin kirjeenvaihto antaa elävän kuvan siitä vakavuudesta, jolla keisarikin suhtautui uuteen salaiseen aseeseen ja sen lahjakkaaseen ja vakuuttavaan keksijään.

Kohti typeryyden lisääntymistä

 

Suomen ja Venäjän suhteiden historia

 

Suomen ja Venäjän suhteet eivät ole esimerkki erityisen raa’asta ja intensiivisestä kansojen välisestä konfliktista, vaan pikemminkin syrjäisyyden mahdollistamasta suhteellisen rauhallisesta asemasta.

 Tämän huomaa heti verratessaan Suomen historiaa vaikkapa Viron historiaan tai muiden ns. ”tappotantereen” (Timothy Snyder, Bloodlands) kohtalohin. Isonvihan miehityskausi oli aivan poikkeuksellinen vaihe, joka on nyttemmin nostettu meillä hyperbolisiin mittoihin.

Silti myös Suomen ja Venäjän suhteissa riittää dramatiikkaa. On sotia, miehitystä, poliittisia murhia, valtioterroria ja kansanmurhaa, valtion ohjaamaa disinformaatiota ja paljon muuta ikävää.

Toisaalta on myös ollut poikkeuksellisen merkittäviä hyvien suhteiden kausia ja aitoa sympatiaa ja ystävyyttä kansalaistasolla. On myös huomattava, että kaikissa vaiheissa valtion aggressioita ja sortopolitiikkaa vastassa on ollut Venäjällä myös Suomelle myönteisiä voimia.

 Suurvaltana Venäjä on tietenkin ollut konfliktien aikana lähtökohtaisesti sortavana osapuolena ja Suomi vastaanottavana. Toki myös suomalaisten puolelta on pyritty vastaamaan mahdollisuuksien mukaan. Ryssäviha on menneinä aikoina ollut joissakin vaiheissa hyvinkin merkittävä ilmiö ja on taas saanut kaikupohjaa. Sen syiden ymmärtäminen ei vaadi suuria ponnisteluja.

Venäjällä on valtion rooli aina ollut yhteiskunnassa keskeinen ja tämä koskee myös suhteita Suomeen. Neuvostoliiton aikana valtio pyrki tarkoin määräämään sen, mitä kansa sai kuulla ja lukea Suomesta. 1960-1990-luvuilla ei naapurista pahaa puhuttu.

 Nyt ei puhuta hyvää. Tämä näkyy niin heillä kuin myös meillä ja on helppo ymmärtää, mutta siitä huolimatta se on osoitus henkisestä taantumisesta kohti yleistä primitiivisyyttä ja barbariaa. Toki se ei ole lajissaan ainut.

1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ja lopussa lehdistö ja kirjallisuus olivat kuitenkin niin meillä kuin heillä varsin vapaita kirjoittamaan asioista haluamallaan tavalla ja samoin olivat asiat 2000-taitteessa.

Kun tarkastellaan Suomi-kuvan pitkää linjaa Venäjällä, voidaan todeta sen muuttuneen sangen kiinnostavasti. Juuri nyt elämme poikkeuksellisia aikoja, kun maatamme vastaan on kohdistettu informaatiohyökkäyksiä ja ruvettu muodostamaan tarkoitushakuista viholliskuvaa. Jotenkinhan sellaiseen on reagoitava.

Suomalaisen yhteiskunnan erikoisuuksiin kuuluu jakolinja, joka periytyy vuoden 1918 punakapinan ajoilta ja jossa toiselle puolelle sijoittuvat Venäjä-mieliset ja toiselle puolelle ne, joita voisi nimittää suomenmielisiksi.

Tämän kahtiajaon suurta aikaa oli ns. taistolaiskausi, josta ei tässä tarvitse enempää puhua. Sen ajan kommunistien venäjämielisyys oli meillä odotusarvoista, vaikka muualla lännessä nuorisolla olikin muita epäjumalia. Suomenmielisyys oli kulttuurin etujoukon silmissä vihollinen numero yksi.

Varsinainen suomalainen erikoisuus on sentään se, että vaikka Venäjä on jo sukupolvi sitten lakannut tunnustamasta marxilaista sosialismia ja on nyt esimerkki poikkeuksellisen härskistä kapitalismista, ei venäjämielisyys ole meiltä minnekään hävinnyt ja kukoistaa nimenomaan äärivasemmiston perinteessä.

Kyseessä on erikoinen, nimenomaisesti suomalainen versio tunnetusta oikofobisesta eli oman kodin vihaamiselle omistautuneesta mentaliteetista, joka on koko läntisessä maailmassa merkittävä ilmiö. Sitä voi pitää massaregressiona.

Kansakunnan muisti on sen historia ja mikäli se toimii heikosti, on vihamielisille hyökkäyksille olemassa helppo kohde. Oikofobia on parasta, mitä hyökkääjä voi kohteeseen iskeäkseen löytää. Myös omassa maassa on tapana valmistella viholliskuvaa, mikäli konflikti on syntynyt ja eskalaatio on odotettavissa tai ainakin mahdollinen.

Tämä on vaarallinen tilanne ja mieleen tulee Moskovassa suurlähettiläänä toimineen Antti Hackzellin varoitus siitä, että nykyaikaisia sotia valmistellaan jopa vuosikymmeniä sekä aineellisesti että henkisesti. Niinpä kaikkea tarpeetonta Venäjän ärsyttämistä olisi varottava.

Tosin juuri tuohon aikaan siellä suoritettiin suuria suomalaisten ja karjalaisten karkotuksia, eikä Suomi Tarton rauhan takaajavaltiona voinut välttää velvollisuuttaan protestoida, halpamaista vaikeneminen ainakin olisi ollut.

Konfliktista tuli maiden välisten suhteiden taustaoletus, eikä edes hyökkäämättömyyssopimus asiaa muuttanut. On vaikea sanoa, miten asian olisi voinut estää. Hallituksen vaihtaminen Moskovassa ei kuulunut Suomen mahdollisuuksiin enempää silloin kuin nyt.

Venäjällä Suomen historiaa tunnetaan heikosti ja tutkijat, jotka osaavat suomen kieltä ja siis pystyvät tutkimusta tekemään ja sitä arvioimaan lähteisiin nojautuen, ovat harvassa.

Venäläiselle yleisölle maatamme mustaavan historiallisen irvikuvan rakentaminen on tietämättömille tutkijoillekin aika helppoa ja sellaista tukee aktiivisesti Venäjän autoritaarinen politiikka, joka pyrkii informaatiotilan hallintaan ja manipulointiin historiallisen totuuden kustannuksella.

Vielä vuosituhansien vaihteessa Suomen historiaa tutkivia ja sitä ymmärtäviä tutkijoita oli Venäjällä aika monia. Alan varsinainen keskus oli Petroskoi, jonka yliopistossa Suomen ja Skandinavian tutkimuksen erikoistuvat opiskelijat myös oppivat näiden maiden kieltä ja pitivät yhteyksiä Suomeen.

Sikäläisissä professoreissa oli pari erinomaista asiantuntijaa, joista Irina Takala muun muassa kirjoitti suomalaisvainoista erinomaisen yleisesityksen, jonka tuloksia oma taannoinen projektimme ei voinut olennaisesti muuttaa.

Takalan kirja suomennettiinkin, mutta en ole tainnut nähdä sitä liiemmin lehdissämme käsiteltävän. Nyt kirjoittaja on entisessä yliopistossaan persona non grata ja siellä huseeraavat nöyräselkäiset ”patriootit”.

Suomen taitajia oli jokunen myös Pietarissa, jossa kieliopinnot olivat usein peräisin sotilasoppilaitoksista. Myös yliopistossa opiskeltiin suomea ja sitä osasi enimmillään noin yhden käden sormilla laskettava määrä historiantutkijoita. Ei vähäinen asia sekään.

Jopa Moskovassakin oli jokunen yksittäinen suomen kielen ja Suomen historian taitaja ja sellainen oli myös muuan lahjomaton intelligentti, joka jo neuvostokaudella aiheutti skandaalin kieltäytymällä kumartelemasta stalinistista versiota Suomen historiasta. Hänen nimensä oli Viktor Holodkovski.

Siinä oli mies, joka uhrasi uransa totuuden vuoksi ja nimenomaan Suomen historian rehellisen kirjoittamisen vuoksi. Hänen muistonsa edessä kuuluu jokaisen klassista hyvettä ja intellektuellin velvollisuutta arvostavan paljastaa päänsä.

Suomessa oli ja on ollut harvassa niitä, jotka uskalsivat kirjoittaa edes oman maansa historiasta rehellisesti, ilman bullshit-suojausta ja vielä vähemmän niitä, jotka tekivät sen naapurimaiden historiasta.

 Toki niitä oli ja nostan nyt esille edes yhden jo unohdetun esimerkin: Seppo Myllymäen, joka kirjoitti kirjan nimeltä ”Baltian kriisi”. Se julkaistiin vuonna 1977, eikä esimerkiksi vuonna 1989 tai 1990. Ei siitä valtamediassa paljon kuultu.

Toki myös esimerkiksi Osmo Jussilan kirjat Terijoen hallitus (1983) ja Venäläinen Suomi (1985) olivat sarjassaan merkkitapauksia ja Jussila sai tietenkin ”neuvostovastaisen” leiman sekä runsaasti vihapostia, joka tuohon aikaan lähetettiin paperisena. Myös vessapaperia oli käytössä.

Vettä on virrannut niin Nevassa kuin Vantaassa. Jussila sai aikoinaan Putinilta Ystävyyden kunniamerkin ja hänen puolalais-amerikkalainen oppi-isänsä Richard Pipes, ”neuvostovastaisuuden” arkkienkeli ja suuren terrorin suuri historioitsija pääsi esiintymään Venäjän tiedeakatemian ”Voprosy istorii”-aikakauskirjan päävierailijana.

Ukrainan sota on ollut tärkein ja törkein, vaikka ei ainoa eikä ensimmäinen taustavaikuttaja historian uudelleenarviointii, jota tietenkin aina tehdään kaikkialla.

Suomen ja Venäjän suhteiden historia on nyt suurten yhteiskunnallisten alkuvoimien puristuksessa janon pelättävissä, että se primitivisoituu pahoin sekä meillä että Venäjällä.

Venäjällä tarkoitushakuisesta propagandasta on tullut valtion virallinen linja ja Suomen historian todelliset tuntijat on Venäjällä savustettu asemistaan tai peloteltu hiljaisiksi. Jokunen näyttää lähteneen jopa inolla edistämään uraansa osallistumalla valehteluun.

Jopa noina maineettomina neuvostoaikoina (siis Neuvostoliiton ollessa olemassa) saatettiin pitää säännöllisiä tutkijoiden välisiä symposiumeja ja kertoa vastapuolelle, mikä sen tukinnoissa oli vikana. On selvää, että asialla oli vaikutusta ja myös meillä opittiin ymmärtämään, millä tasolla liikutaan.

Juuri tällää hetkellä ei moinen asiallisuus näytä mahdolliselta ja Venäjällä kyhätään kaikenkarvaisia tarinoita ”fasisti-Suomesta”, joita sitten yksinkertaisimmat suomalaisetkin toistelevat.

Toki keskimäärin tökerön valheen teho lienee samaa luokkaa kuin se oli sodan aikana, jolloin suomalaiset tahallaan julkaisivat noita sepustuksia ihan itse (vrt. ”Suomi Neuvostoliiton radiossa”), koska ne sekä huvittivat yleisöä että paljastivat yritysten pöljyyden.

Disinformaation mahdollisuuksia nykyään ei kuitenkaan pidä aliarvioida. On pelättävissä, että esimerkiksi uuteen venäläisväestöömme se saattaa hyvinkin purra ja sittenhän on vielä olemassa tuo perinteinen oikofobinen porukkamme.

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Ajattelen tässä nimenomaan tasapuolista ja tolkullista kuvaa Suomen ja Venäjän suhteiden historiasta.

Huono usko

 

Bullshitjournalismi ja vilpillisyys

 

Jean-Paul Sartre käsitteli teoksessaan ”Inho” asiaa, jota kääntäjä kuvasi sanonnalla ”huono usko”. Alkuperäinen termi ”mauvaise foi” viittaa vilpillisyyteen, johonkin sellaiseen, joka poikkeaa siitä, mitä kuvaamme sanonnalla ”bona fide”.

Kun jotakin tehdään bona fide, se tehdään ilman kieroutta ja taka-ajatuksia. Suomeksi voidaan sanoa, että silloin toimitaan hyvässä uskossa, mitä taas ei pidä sekoittaa hyväuskoisuuteen, jolla on pejoratiivinen, typeryyteen viittaava merkitys.

Kun ihminen on rehellinen, hän tarkoittaa mitä sanoo, ainakin siinä merkityksessä, että hän itse uskoo asiaansa. Voidaan kuitenkin ajatella, että ihminen myös saattaa valehdella hyvässä uskossa, koska pitää sitä velvollisuutenaan ja katsoo sillä tavalla parhaiten edistävänsä hyvän toteutumista maailmassa.

Rehellisyyttä pidetään usein myös tyhmyytenä ja sitä se saattaa ollakin väärään paikkaan ja aikaan tungettuna. On tilanteita, joissa on syytä katsoa rehellisyydellä ja avoimuudella saatavan aikaan vain vahinkoa ja silloin on parasta pitää suunsa kiinni tai turvautua ns. hevonpaskaan (engl. bullshit, ks. Vihavainen: Haun bullshit tulokset. Vrt. myös Vihavainen: Haun suoraa puhetta tulokset ).

Bullshit, käytän nyt tätä Jumalan äidinkieltä, koska se tekee asioista hölmöillekin läheisiä ja jopa kiinnostavia, on hyvin käyttökelpoista silloin, kun totuutta ei voi sanoa eikä myöskään halua valehdella. Valehtelustahan voi sitä paitsi aina jäädä kiinni.

Bullshit sen sijaan toimii kuin aikoinaan Nebelwerfer-rakettien heittämä sumuverho. Sitä on vaikeaa ja jopa mahdotonta tuhota kylmällä logiikalla, koska se piiloutuu epämääräisyyden taakse ja vaihtaa tarvittaessa paikkaansa. Jos osumia tulee, ne voidaan kuitata huteiksi, koska maali on piilotettu paksun ja pehmeän kerroksen alle.

Hyvä esimerkki bullshitistä oli Suomen talvisodan ja vielä jatkosodankin käsittely julkisuudessa neuvostoaikoina, siis silloin, kun naapuria nimitettiin Neuvostoliitoksi.

Sodan syntyä ja siihen syyllisiä pohdiskeltiin naama vakavana yhä uudelleen ja tarjottiin ehdokkaiksi aina suomalaisia, Erkosta Tanneriin. Se oli muistaakseni Osmo Jussila, joka sitten kerran kysäisi, eikö se syyllinen ollut kuitenkin ilman pienintäkään epäilystä Josif Stalin. Se oli järkyttävä puheenvuoro.

Jussila tietenkin sanoi totuuden, mutta sen sanominen oli äärimmäisen epäviisasta, mikäli sanoja halusi toimia ja vaikuttaa tässä yhteiskunnassa. Mikäli hänellä ei ollut ns. idänsuhteita, ei eteneminen politiikasa ollut mahdollista ja mikäli hän tahallisella tai tuottamuksellisella rehellisyydellä pilasi ne, alkoivat häntä karttaa jo omasta imagostaan huolta pitävät ns. ystävätkin.

Esimerkkejähän löytyy. Oli virolaisten ylioppilaiden kanssa juhlinut Sukselainen, oli Kekkosen henkilöhistoriaa muisteleva Kauko Kare, oli Neuvostoliiton imperiumista kirjoittanut Tuure Junnila ja niin edelleen.

Neuvostoliittoa oli arvostellut jopa SKDL:n Ele Alenius ja kommunistien Arvo Kemppainen oli kertonut vitsin Brežnevistä. Mutta Kreml ei ollut mikään raastuvanoikeus, siellä oli jokaisen hankittava luottamus, mikäli mieli Suomessa päästä eteenpäin.

Suomessa oli vapaa lehdistö, mutta ei kannata kuvitella, että se olisi rientänyt puolustamaan niitä, jotka Kreml oli tuominnut. Ei kannattanut myöskään ruveta isoon ääneen selittämään, kuka se sotaan syyllinen oli. Sellainen olisi ollut sekä turhaa että itsetuholista.

Niinpä valittiin toinen tie. Oltiin kuuliaisia Kremlin sanalle ja annettiin sille aksiomaattisen totuuden arvo. Sen sijaan tyydyttiin vain toteamaan tai suorastaan ilakoitiin sillä, kun tämä tai tuo poliitikko pudotettiin pelistä Moskovan tietä käyttäen. Politiikan, enempää kuin journalisminkaan taitaja ei voinut olla mikään totuuden torvi.

Niin sanotun suomettumisen aikana ei koko kansa ollut suomettunut. Toimittajat olivat.

Toimittajan ammattitaitoon kuului niin sanottu tosiasioiden tunnustaminen, millä tarkoitettiin, ettei otettu kantaa niihin rajoihin, jotka sananvapaudella olivat. Ne olivat olemassa toimittajista huolimatta ja ne oli hyväksyttävä.

Koska tiedettiin kohtuullisella varmuudella, millaisista asioista naapurin etuja valvovat vahtikoirat voisivat tarttua kiinni ja tuhota toimittajan ja hänen lehtensä, varottiin visusti menemästä koko tuolle alueelle.

Uutta tarinaa Suomen historiasta ja sen poliittisesta asemasta nykypäivänä ei tarvinnut varsinaisesti uskoa, mutta se oli pakko olla uskovinaan. Syntyi eräänlainen bullshit-kulttuuri, jossa ymmärrettiin, etteivät asioita suoraan sanovat tahot ansainneet kunnioitusta, vaan halveksumisen hölmöytensä takia.

Ne, jotka puhuivat, eivät nyt ihan totuuttakaan sanoneet, mutta usein sentään vähän sinne päin ja lopunhan voi aina arvata.

Kukaan toimittaja ei olisi uskaltanut nousta puolustamaan julkisesti Kauko Karetta tai Tuure Junnilaa, vaikka nämä puhuivat selviä totuuksia. Senpä takia juuri.

Ei liene mahdollista kovinkaan suurella tarkkuudella osoittaa, missä määrin ns. idänsuhteista ja niiden suhteen arkaluontoisista asioista kirjoittavat toimivat hyvässä uskossa ja miten paljon asiaan liittyi epärehellisyyttä, joka peitettiin bullshitin alle.

Selvää joka tapauksessa on, että ilman tiettyä vilpillisyyttä, ”huonoa uskoa” ei tilanteesta selvitty. Niinpä Neuvostoliitto nostettiin meidänkin maassamme ylivertaiseksi ja loukkaamattomaksi esikuvaksi, jonka historiakin oli yhtä pyhä meillä, kuin se oli itse naapurissa.

Tietenkään kaikki eivät olleet mukana leikissä, mutta he olivat yleensä sivuraiteella ja joko vanhoja fossiileja tai ainakin politiikan ulkopuolella viihtyviä intellektuelleja, kuten joku Jörn Donner (”Minähän olen neuvostovastainen”), Osmo Jussila, Esa Adrian ja jokunen ”kansallinen” kommunisti.

Simopekka Nortamo kokosi aikoinaan melko laajan aineiston osoittaakseen, ettei hänen lehtensä, Helsingin Sanomat, ollut ”suomettunut”. Hyvä yritys toki ja olihan siellä esimerkiksi Jaakko Okker, Kari Suomalainen ja monia vierailevia tähtiä. Mitään syvällistä pohdintaa, jossa Neuvostoliiton koko järjestelmä olisi asetettu kyseenalaiseksi, ei sen sijaan voitu edes kuvitella.

No, onko tilanne nyt parempi? Kirjoittaahan HS nykyään Venäjästä ihan mitä tahansa ja mitä rajummin, sen parempi.

Mutta miksi koko lehteä jatkuvasti tuntuu ikään kuin seuraavan sellainen mädäntyneen haju, jonka Vladimir Nabokov selitti syntyvän omaa erinomaisuuttaan julistavan typeryyden (pošlost, ks. Vihavainen: Haun helppohintaisuuden kysymyksiä tulokset ) ympärille?

Kyseessä on pohjimmiltaan sama asia kuin yllä mainittuina ”suomettumisen” aikoina. Ehkäpä nykyiset esimerkit ovat jopa pahempia, sillä nyt ei mikään estäisi puhumasta totta. Totuuden sijasta tarjoillaan häikäilemättä versiota, jonka falskius loistaa kauas jokaiselle, joka viitsii vähänkin tutustua itse aiheeseen.

Olen sen verran usein kirjoittanut hihamerkkijournalismista, etten enää viitsi tehdä sitä uudelleen. Mikäli asia on unohtunut, siihen kyllä kannatta taas palata (ks. Vihavainen: Haun hesari vitsi tulokset ).Kyseessä on sen tason älyllinen epärehellisyys, ettei sitä luultavasti ole koskaan aiemmin saavutettu.

 Lehdessä ei enää ole ketään Jaakko Okkeria ja Kari Suomalaisen sijasta siellä tuhertelee totaalisen lahjaton pilapiirtäjän parodia. Lehden agendaa ei sokea Reettakaan voi olla huomaamatta. Sen halu määrätä maan politiikasta on yhtä säälittävä kuin vaarallinenkin ilmiö.

Mutta bullshit menee kaupaksi. Jotkut uskovat, mutta useammat varmaankin vain tyytyvät älylliseen epärehellisyyteen.

Nyt lehdistö on sitten taas puhaltanut uuden kuplan, kun taannoinen pesukarhuoperaatio meni myttyyn. Silmien venytyksestä on tehty rasismin ilmaus täysin vakain tuumin, yrittämättäkään kertoa, mistä itse asiassa oli kysymys. Taas kerran tässä tahallaan vaarannetaan koko maan imago oman poliittisen agendan takia.

Hesari ei toki ole ainoa media, joka tekee agendajournalismia ja pelaa vilpillisesti. On hämmästyttävää, miten hyvin tarkoitushakuisesti väärennetyt tulkinnat menevät kaupaksi tämän maan yleisölle.

Niin sanottu suomettumisen kausi oli varmaankin hyvää harjoittelua bullshit-ajattelulle ja puheelle, mutta ilmiö näyttää kyllä olevan laajempi. On paradoksaalista, että se pn noussut kukoistukseen juuri samaan aikaan, kun kansan koulutustaso on suuresti noussut.

Toki myös älykkyystaso on samaan aikaan pudonnut. Ajattelu näyttää käyneen vanhanaikaiseksi. Irralliset sanat, ilmeet ja eleet ja yleensäkin kuvallinen esitys on nyt se, mille annetaan merkityksiä, käsitteellinen analyysi on yhä vieraampaa.

Ehkäpä tässäkin ilmenee se kehitys, joka vie meitä kohti uutta keskiaikaa, jossa järjen käyttö oli uskottu vain harvoille oppineille, jotka yrittivät vain tulkita pyhiä kirjoituksia ja kammoksuivat ajatusta perusteisiin menemisestä ja uuden keksimisestä.

Gourmandise

 

Talakkuna ja tirripaisti

 

Opiskeluaikoina asuin alivuokralaisasunnossa, jossa ei ollut liiemmälti ruuanlaittomahdollisuuksia. Kuitenkin oli mahdollista keittää hernekeittoa sähköpannussa ja siinä myös syntyi nopeasti savolainen talakkuna.

Kyseessähän on ohra, joka on ensin keitetty ja sitten paistettu, todellinen pikaruoka, joka valmistuu jauhoista riippuen jopa sekunneissa. Jauhot imevät yllättävän paljon vettä, mikä on otettava huomioon. Jauhojen on oltava myös savolaistyylisiä, hämäläisistä talkkunajauhoista syntyy vain liisteriä muistuttava sotku.

Talakkuna on herkkua, joka vaatii kaverikseen joko voita tai tirripaistia. Karjalanpaistikaan ei oikein sovi. Voita taas tuppaa menemään tuhottomasti, talakkuna kun himoitsee rasvaa.

Perinteinen tirripaisti on hyvä ratkaisu. Tässä ohje kaikessa simppeliydessään:

Tirripaisti,

 ainekset n.3- 4 annokseen

300 g. rasvaista sian sivua (luxusversio: kylmäsavustettua Tallinnan Raatihuoneentorilta).

2 sipulia

hyppysellinen murskattua valkopippuria

reilusti suolaa.

Valmistus:

-siankylki leikellään n. 1x4 cm palasiksi ja paistellaan uunivuokassa, sekaan voi panna myös vähän voita ja vaikkapa öljyä.

-sipuli kuullotetaan ja sekoitetaan lihaan

-päälle kaadetaan muutama dl vettä ja annetaan hautua hiljaisella tulella noin 1-1,5 tuntia.

Talakkuna:

1,5 dl Savolaisia talakkunajauhoja (markkinoilla näyttää olevan nyt tätä tavaraa niukasti, onko kypsymässä jo yleissavolainen hätätila?). Rantalaisen talakkuna kyllä käy, vaikka onkin karkeampaa kuin perinteinen talakkunajauho ja vaatii n. 15 minuutin hauduttamisen.

4 dl vettä

Suola jätetään pois, koska sitä on riittävästi jo tirripaistissa.

Nauttiminen:

Tämä Rantalaisen talakkuna ei oikein sovi ns. kopratalakkunaksi ja on mielellään syötävä lautaselta esim. lusikalla. Sen päälle pannaan reilusti tirripaistia ja jos saatavilla on hyvää voita (ns. kartanovoi on parasta, myös kirnuvoi on parempaa kuin se yleisin bulkkitavara), niin mikäpä ettei vielä sitäkin.

Kuten sanottu, tirripaistin lisänä ei voita sinänsä tarvita, mutta jos tavoitteena on ns. gourmet-taso, kruunaa kimpale sitä vielä tämänkin yhdistelmän. Ja ainahan voi talakkunan särpimenä käyttää myös pelkkää voita.

 

Houston, meillä on ongelma

 

 Amerikan romahdus

 

Foreign Affairs lienee arvovaltaisin maailmanpolitiikan julkinen foorumi koko maailmassa. Sen uusimmassa numerossa kuuluu olevan myös tasavaltamme presidentin artikkeli.

Tulin kuitenkin ostaneeksi edellisen numeron (Syyskuu/Lokakuu 2025), joka on myös mielenkiintoinen, kuten tuon  lehden numerot yleensäkin.

Ainakin itse pidän lehteä ennen muuta asiantuntijavetoisena ja oman julistuksensa mukaan se sietää hyvin laajaa mielipiteiden kirjoa. Tasostaan kiinni pitävälle julkaisulle muu tuskin olisi edes mahdollista.  Trumpia kyllä näkyy lehdessä yhä uudelleen arvosteltavan, tuskin lainkaan puolustettavan.

Kun puhutaan politiikasta ja taloudesta, mikä on pitkälti sama asia, ollaan tekemisissä laskemattomien prosessien kanssa. Tarrautuminen johonkin yhteen ja ainoaan doktriiniin olisi silloin hedelmätöntä.

Tunnettu on tapaus, jossa jotakin tulevaa taloudellista kehitystä kysyttiin joukolta taloustieteen huippuasiantuntijoita ja sen lisäksi joukolta Lontoon roskakuskeja. Kumpikaan ryhmä ei osoittautunut toista olennaisesti paremmaksi ennustuksissaan.

Kuitenkin meillä on syytä arvostaa enemmän asiantuntijoiden kuin maallikoiden ennustuksia. Edelliset sitä paitsi ovat paljon luotettavampia lyhyellä tähtäimellä. Tilanne on sama kuin sääennusteissa, joissa ennustettavuus vähenee nopeasti jakson pidentyessä ja lähenee ennen pitkää nollaa.

Yleiskuva FA:n artikkeleista on tällä kertaa aika ankea amerikkalaisin silmin katsottuna. Siellä arvioidaan sitä, kuka tulee hyötymään Amerikan jälkeisestä maailmasta, sitä, mitä voidaan saada aikaan sääntöpohjaisen maailman raunioista, sitä, miten maailmantalous on jo rikkoutunut, sitä, miten Iranin epätoivo on vaarallista, Kiinan vallanperimyksen ongelmia ja manner-ja merivaltojen taistelua uudesta maailmanjärjestyksestä eli klassista geopolitiikkaa.

Moni artikkeli näyttää koukuttavalta ja lienee luettava. Dramaattisin otsikko on kuitenkin Kenneth S. Rogoffilla: America’s Coming Crash. Alaotsikkona on Will Washington’s Debt Addiction Spark the Next Global Crisis?

Rogoff on taloustieteen professori Harvardissa ja toiminut muun muassa IMF:n pääekonomistina. Hän on myös ulkopolitiikan eksperttinä think tankissa Council on Foreign Relations. Hän ei siis ole mikään kevytsarjalainen ennustajaeukkojen kirjavasa joukossa.

Itse asiassa Rogoff ei keskity otsikkonsa tarikoittamaan aiheeseen ja tuskin edes käsittelee sitä. Sen sijaan hän pohtii USA:n korkean valtionvelan merkitystä sen talouden tulevaisuudelle ja siihen liittyvää erilaisten kriisien mahdollisuutta.

Normaalia tenttivastausta arvosteltaessa Rogoffin paperi pitäisi oikeastaan hylätä, mutta katsotaan nyt sitä nyt kuitenkin, vaikka se näyttääkin kalastelevan klikkejä epäasiallisin keinoin.

Lyhyesti sanoen, USA:n valtionvelka (public debt) on kasvanut suunnilleen BKT:n kokoiseksi, oltuaan vielä vuonna 2000 vain noin 35%. Siitä huolimatta dollarin asema reservivaluuttana on säilynyt ja USA:han sijoitetaan suurella luottauksella.

Kuitenkin valtion velanhoitokustannukset ovat lisääntyneet roimasti korkojen noustua. Aiemmat hyvin matalat korot eivät voi palata ainakaan lyhyellä tai keskipitkällä tähtäimellä. On pelättävissä, ettei maa pian pysty hoitamaan velkojaan.

Tilanne on siis siltä osin sama kuin Suomessa. Supervallan keinot selviytyä asiasta ovat kuitenkin moninaisemmat. Yksi on velkojen ainakin osittainen maksamatta jättäminen, toinen on julkisen talouden säästö- ja leikkauskuuri, kolmas on inflaatio ja neljäs valtion obligaatiot ja viides voisi olla vakaa kryptovaluutta stablecoin. Luultavasti käytetään näiden yhdistelmää.

Itse asiassa USA:n velkaantuminen ei ole sen suurempaa kuin kehittyneiden valtioiden keskimäärin, mutta se juuri onkin kohtuuttoman suurta. Entäpä jos markkinoiden luottamus romahtaa kerralla? Mikä voisi estää uuden Suuren lamakauden?

Ehkäpä ei mikään, mutta vaikka niin ei tapahtuisikaan, dollarin haluttavuus reservivaluuttana ja yleismaalimallisena kaiken mittana on vaarassa hiipua. Myös lääkkeet ylivelkaantumiseen ovat karvaita ja syövät USA:n supervaltastatusta, sen kykyä rahoittaa innovaatioita ja sen armeijan toimintakykyä.

USA:n tilalle on kyllä pyrkimässä korvaavia voimia.

Häämöttääkö jo supervallan loppu, End of an Empire? Enempää Espanja 1500-luvun jälkeen, Hollanti 1600-luvun jälkeen kuin Englanti 1800-luvun jälkeen eivät voineet ylläpitää hallitsevaa valuuttaa lakattuaan olemasta samaan aikaan supervaltoja myös sotilaallisesti.

Rogoff toteaa asiallisesti, ettei ole mahdollista ennustaa, millä tavalla USA:n velkaongelma purkautuu ja millaiset sen seuraukset ovat. Epämiellyttäviä ne joka tapauksessa ovat ja inflaatiolla tulee olemaan asiassa osuutensa. Ainakin mikäli asia jätetään hoitamatta, se jäytää maan asemaa maailmassa, päättää Rogoff artikkelinsa jo aika lauhkeasti.

Tässä ei ole edes mainittu Leningradin suuren gopnikin roolia. Hänhän riemuitsi dollarin valta-aseman häviämisestä jo vuoden 2008 kriisin aikoihin, toki varsin ennenaikaisesti.

Kuitenkin koko BRICS- niin epämääräinen yhteisö kuin se onkin, kannattaa tässä yhteydessä muistaa, sillä se kärkkyy tilaisuuttaan ja kun markkinat haistavat veren hajun (Rogoffin ilmaus), saattaa tapahtua nopeitakin murroksia esimerkiksi Kiinan hyväksi.

Eihän tarina vielä ole päättynyt ja tuskin edes alkanut. USA:ssa uskotaan nyt tekoälyyn uuden kasvun moottorina ja myös maan väestö kasvaa koko ajan, toisin kuin vaikkapa Kiinan, Venäjästä nyt puhumatta.

Näyttää joka tapauksessa selvältä, ettei usko maailmanpolitiikan ja talouden vakauteen ole enää vahvalla pohjalla tai edes asiantuntijapiireissä yleistä. Roskakuskien mielipiteistä en tiedä.

 USA ei enää näytä kovinkaan lupaavalta ehdokkaalta uuden Pax Romanan ylläpitäjäksi. Eipä se taida sitä roolia enää edes haluta. Parthialaiset siellä jo kurkkivat ja skyytit, joiden Aleksandr Blok luulee olleen vinosilmäisiä, odottavat hekin vuoroaan.