Me eletään uutta aikaa

 

Milloin aikakausi vaihtui? Vai vaihtuiko?

 

Tämänaamuisen blogin saama palaute innosti kaivamaan vielä esille jonkin vanhan kyhäyksen. Se lukee, jota kiinnostaa:

 

Lauantai 5. syyskuuta 2015

Aikakausi vaihtui

 

Aikakauden vaihtuminen. Milloin se tapahtui?

 

     Mika Waltari fantasioi aikoinaan siitä, miten Konstantinopolin kukistuessa kuultiin syvä, matala, ja mikäli oikein muistan, huokauksen kaltainen ääni… Aikakausi vaihtui.

      Itä-Rooman lopullinen siirtyminen historiaan oli siis se tapahtuma, jossa Waltarin skenaariossa aikakausien vaihtuminen saavutti lopullisen pisteensä. Se oli bifurkaatio, jonka jälkeen antiikin perinnölle ei enää ollut suoranaista jatkajaa. Islamilainen barbaria otti haltuunsa vanhan läntisen sivilisaation viimeiset asemat.

     No, jos nyt tarkkoja ollaan, niin renessanssihan oli lännessä juuri samaan aikaan täydessä käynnissä ja tarkoittaa juuri antiikin ylösnousemusta. Quattrocenton taide oli itse asiassa paljon lähempänä vanhoja esikuvia kuin Bysantin jähmettyneet aikaansaannokset, mikäli tällainen rienaus sallitaan. Toki sen parhaissa tuotoksissa oli omaa erityistä suurenmoisuutta ja myös historiallista uutuutta.

     Mutta näistä sivuseikoista voi kiistellä mielin määrin. Tässä minua kiinnostaa tuo aikakausien vaihtuminen.

      Waltarin kuvittelemaa syvää huokausta en liene itse kuullut ja ehkä eivät muutkaan, vaikka kyllä tässä päivänä muutamana saattoi jostakin Puumalan suunnalta kaikua jotakin sen kaltaista, mistä sitten lienee ollut kysymys.

       Koko ajatus siitä, että aikakaudet vaihtuisivat viime kädessä yhdessä hetkessä, on tietenkin fantastinen, tosiasiassa ne itse ovat kuviteltuja kokonaisuuksia, jotka voidaan rajattomasti asettaa kyseenalaisiksi. Kuitenkin Pentti Renvallin ajatus siitä, että historiasta voitaisiin löytää rakennekokonaisuuksia, jotka todella rajaavat historiallisia periodeja, on aivan vakavasti otettavaa laatua.

       Mikä on länsimaisen sivilisaation tila ja elämänkaaren tilanne, jos sellaista on? Brittihistorioitsija Niall Ferguson teoksessaan Civilization. The West and the Rest, maalaa optimistisen kuvan siitä, miten läntiset, ylivoimaiset instituutiot, ”killer apps”, kilpailu, tiede, demokratia, lääketiede, työetiikka ja jopa konsumerismi, ovat muuttaneet ja siunanneet koko maailmaa ja pitävät meidät yhä johdossa. Tosin meitä uhkaa vaara, ymmärtää Ferguson, joka on omistanut kirjan ystävälleen Ayaan Hirsi Alille.

       Mutta mistä me kerran aloitimme ja missä olemme nyt ja miksi? Antiikin sivilisaatio oli mahtava saavutus, mutta keskiaika pyyhki sen pois ja taannutti lännen onnettomaan primitiivisyyteen, missä millekään ”killer appille” ei ollut tilaa eikä tilausta.

       Keskiaika, kuten nyt ymmärrämme, ainakin edistyspiireissä, on konstruktio, joka tarkoituksella maalattiin pimeäksi, kun piti korostaa antiikin ja uuden ajan valoisuutta, väittävät sen ihailijat. Mitä valoisaa sitä paitsi oli uskonsotien ja siirtomaariiston aikakaudessa, joka joukkomurhasi kansoja uskonnollisin perustein, voidaan kysyä.

       Siitä huolimatta tuo vanha jako aikakausiin palvelee erinomaisesti monia tarkoituksia. Aikakausissa oli kuin olikin eroja ja jopa olennaisia. Mikäli keskiaika oli yhtä hyvä, kuin mikä muu aikakausi tahansa, voimme suhtautua tulevaisuuteen mitä positiivisimmin. Muuten ei.

       Länsimaisen sivistyksen suuruudenaika alkoi myös Fergusonin mielestä renessanssista, reformaatiosta ja löytöretkistä ja puhkesi kukkaansa teollisessa vallankumouksessa. Länsimainen imperialismi levitti valonsa koko maailmaan kuin Rooma aikoinaan, sekä henkisellä että fyysisellä ylivoimallaan.

     Taakka kasvoi taas kerran suuremmaksi kuin voitiin kestää ja rappeutuva länsi menetti jossakin vaiheessa asemansa niin demografian ja talouden, tieteen ja tekniikan, sotilaallisen voiman ja kulttuurisen ylivoiman suhteen, saattaisi joku jo sanoa.

       Jossakin vaiheessa länsi lakkasi valloittamasta itselleen siirtomaita liikaväestölleen ja muuttui itse siirtomaaksi, tyhjiöksi, jota sen nousevat kilpailijat alkoivat täyttää. Länsimaiden taloudellinen mahti, joka oli perustunut ylivertaiseen tuotantoon ja pääomiin, hupeni kuluttajien ja keinottelijoiden toiminnaksi, joka oli täysin riippuvaista kilpailijoiden reaalitaloudesta.

        Sotilaallisesti länsi menetti kyvyn käydä uhrautuvaa taistelua ja tuli riippuvaiseksi kondottieri-tyypeistä, joiden halukkuus taistella riippui täysin asiaan liittyvistä kannattavuuslaskelmista. Kerran maailmassa lännen tekninen ylivoima oli tehnyt vastustajien vastarinnan toivottomaksi.

"Whatever happens we have got, the Gatling gun and they have not."

     Näin runoili Hilaire Belloc 1800-luvulla, jolloin saatettiin raportoida vihollisen käsineen ”taisteluissa” jopa satakertaiset tappiot. Moiset taistelut tietenkin olivat lähinnä teurastusta, jossa vankeja ei otettu.

       1900-luvun toisella puoliskolla tilanne muuttui. Lännellä toki on yhä käytettävissään joukkotuhoaseet, mutta ei mitään kykyä niiden käyttämiseen eikä monopolia niihin. Kilpailijoilla on myös tällaisia aseita, eikä niiden moraalisista estoista ole läheskään samanlaista varmuutta.

        Siksipä länsi viimeiseen asti yrittää estää ydinaseiden leviämistä ”vääriin” käsiin, mutta jokainen ymmärtää, että se on tuomittu häviämään tämän taistelun, kuten Doomsday Clock ennustaa.

       Toki ”lännellä” eli tarkemmin sanoen Yhdysvalloilla yhä on maailman mahtavin laivasto, mikä takaa liikkuvuuden lähes kaikkialle, mutta sekin on haavoittuvainen ja sen mahdollisuudet ovat rajalliset. Pystyykö Yhdysvaltain koko mahti edes panemaan kuriin Afganistania ja sen keskiaikaista yhteiskuntaa?

       Jostakin kumman syystä satuin kerran istumaan samassa pöydässä, jossa kenraalieversti Leonid Ivashov totesi kuivasti ja ilmeisen harmistuneena, että sotilaat kyllä pystyisivät panemaan asiat kuntoon idässä, jos saisivat siihen valtuudet.

       Tämän uskon kyllä. Tsaarin Venäjä nujersi aikoinaan Kaukasian kapinalliset, mutta sen käyttämät keinot olivat barbaariset ja kyllä siihen aikaakin meni. Lännen sotilasmahdin tärkein rajoittaja on kulttuuri, joka estää käyttämästä menetelmiä, joita pidetään barbaarisena.

       Jossakin määrin samanlaisia estoja näyttää olevan myös Venäjän asevoimilla. ISIS-joukot sen sijaan toimivat avoimen barbaarisesti ja elämöivät sillä. Mitä tapahtuisi suuressa 2000-luvun totaalisessa uskonsodassa, emme ole vielä nähneet ja toivottavasti emme näekään.

       Tässä voi myös kysyä, mitkä ovat maailman vastapoolit? ”Länsi” ja muu maailma eivät suinkaan ole automaattisesti toisiaan vastaan taistelevia osapuolia. Luojan kiitos, edut ovat pitkälti yhteiset ja myös ihmisyys ymmärretään yhteiseksi arvoksi. Mutta kaikki tässä maailmassa voi muuttua.

     Niin, tosiaan. Alussa puhuttiin jo suuresta muutoksesta ja sen ajankohdasta. Onko länsimaisen kulttuurin ylivalta jo taittunut ja milloin, vai saammeko yhä odotella aikakausien vaihtumista?

     Entä mitä tulee meidän jälkeemme? Uusi keskiaika, pimeys, primitiivinen raakuus, toisenlainen ja korkeampi sivilisaatio vaiko yksinkertaisesti yleinen ja yhtäläinen tuho?

       Ian Morris on kirjoittanut kirjan Why the West Rules –for Now? Hän näkee edessäpäin sekä suuren katastrofin mahdollisuudet että myös toivon mahdollisuuden. Ilmaston muutos (etenkin global weirding) yhdessä väestönkasvun kanssa lupaavat katastrofia. Pandemiat, ydinsota, saastuminen ja erilaiset pulat lupaavat Pimeän tuloa (Nightfall) muutaman kymmenen vuoden tähtäimellä.

       Mutta, Morris toivoo, vaikeudet saattavatkin antaa sysäyksen uudelle alulle. Saatamme joutua singulariteettiin, mikä on kauhea asia, mutta sen jälkeen päästäkin uuteen maailmaan, jossa ehkä hallitsevat uudenlaiset olennot…

       Lohtuhan se lienee tämäkin. Morrisin kirjan huipentumana on vanhan kunnon imperialistin, Rudyard Kiplingin tunnettu runo, josta on tapana muistaa vain yksi pätkä:

 

 Oh, East is East and West is West, and never the twain shall meet…

 

Mutta runo jatkuu:

Till Earth and Sky stand presently at God’s great Judgment Seat;
But there is neither East nor West, Border, nor Breed, nor Birth,
When two strong men stand face to face,  tho’ they come from the ends of the earth!

     Yleinen inhimillisyys tulee yhteisesti ymmärretyksi ja kaikki kerääntyvät ponnistelemaan suurta Pimeän tuloa vastaan. Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa uhkaavat yhtä lailla kaikkia, joten tämä on ainoa rationaalinen tie.

       Kuulostaako uskottavalta? Ehkäpä ei. Mikä merkitys islamilaiselle fundamentalistille on sillä, että maailmanloppu on tulossa? Eiköhän se ole omiaan antamaan lisää intoa hänen toiminnalleen ja vahvistamaan sitä vakaumusta, ettei ihmisillä ole arvoa sinänsä ja että katastrofi on Allahin tahto.

       Mitä sitä paitsi oikein merkitseekään Kiplingin sovinistinen vihjailu ”miehistä”, jotka muka ratkaisevat asiat? Missä sellaisia miehiä nykyään sitä paitsi on?

       Mikäli asiat menisivät analogisesti antiikin maailman tuhoutumisen kanssa, voisimme taas odottaa muutoksen vihoviimeiseen loppuunsa saatettuna itse asiassa voivan kestää vaikkapa tuhat vuotta, eli paljon kauemmin kuin maapallo tällä menolla.

       Sitä ennen tapahtuisi sekä väkivaltaisia invaasioita että vanhan sivilisaation arvopohjan tuhoutumista. Kansainvaelluksethan näemmekin koko ajan ympärillämme.

       Aikoinaan Rooman valtionuskonnon korvasi kristinusko, syystäkin vanhojen arvojen totaalisena vihollisena pidetty taikauskoisen ja fanaattisen rahvaan ideologia, hieno toki ”sinänsä”.

       Kristinusko on jo käytännössä menettänyt ideologisen kykynsä ja korvautunut primitiivisellä ateismilla, joka tukee vallitsevaa individualistis-narsistista maailmankatsomusta. Sama koskee nationalismia, joka vähän aikaa näytti korvaavan transsendenttisen uskonnon.

       Uskonto on aina ollut sivilisaation sydän, eivät ”killer appit” tai teknologia. Ehkäpä on viisainta hakea aikakausien vaihtumisen kulminaatiopistettä sieltä, missä voidaan todeta uskonnon kuolema tai ainakin vaipuminen horrostilaan?

       Pierre Nora on sijoittanut tämän ”pitkän keskiajan” päättymisen Ranskassa jonnekin 1960-luvulle. Tarkkojen ajoitusten tekeminen lienee tarkoituksetonta. Joka tapauksessa voimme todeta, että esimerkiksi meillä sotasukupolvi oli vielä huomattavan uskonnollinen, kun taas suuret ikäluokat jo irtautuivat rajusti vanhasta.

       Muutos näkyi myös demografiassa, suuret ikäluokat jättivät jälkeensä pienet. Tämä tapahtui myös kaikkialla katolisessa Euroopassa vastoin paavin arvovaltaisia kieltoja. Kaunopuheisempaa indikaattoria maallistumiselle ei voisi löytää.

       Kulttuurivallankumous, joka huipentui vuoteen 1968, oli hedonistisen, sekulaarisen, narsistisen ja individualistisen sekopäisyyden triumfikulkue, joka tavoitteli kaikissa asioissa absoluuttista ”edistystä”, kuvitellen sen löytäneensä.

       Elintason huikea nousu ja sen tavoittelu, konsumerismi, kulttuurin samaistaminen huvitteluun ja kulutukseen, ihmisen eläimellistäminen, pyhän kieltäminen ja hävittäminen kulttuurista murtautuivat esille yhtenä ryöpsähdyksenä.

       Tuon vuoden esille tuomat virtaukset eivät levinneet kaikkialle yhtäkkiä. Näennäisesti on ilmennyt myös vastavirtaa ja tietenkin järkiintymistä, mutta seuraavissa sukupolvissa on tuolloin esille murtautunut uusi kulttuurinen suuntaus vain vahvistunut.

       Vuonna 1968 me kai sitten siirryimme uuteen maailmaan. Pariisin tragikoomisilta barrikadeilta kaikui ehkä sittenkin aikakausien vaihtumisen aiheuttama ääni. Se saattoi kuulostaa banaalilta ja typerältä, mitä se olikin, mutta juuri se oli tulevaisuuden ääni. Soyez realistes, démandez l’impossible…

 

Miten kulttuurin kuva muuttui

 

Kun kulttuuri tekee itsemurhan

 

       Jokseenkin tarkoin kuusikymmentä vuotta sitten luin Arnold Toynbeen kirjan ”Historia uudesa valossa”. Kyseessä oli oikeastaan kooste hänen valtavasta, 12-osaisesta teossarjastaan A Study of History, joka oli kirjoitettu vuosina 1934-1961.

      Kirja ei mitenkään erityisesti kolahtanut ja minusta tuntui, että vaikka se kaiketi kuvasi asianmukaisesti monia menneisyyden kulttuureita, ei sen eurooppalaista kulttuuria koskeva osa ollenkaan sopinut nykyajan kuvaukseksi.

      Siihen aikaan elettiin koko Euroopassa ”upeita kolmea vuosikymmentä” (les trente glorieuses, vrt. Vihavainen: Haun les trente glorieuses tulokset ). Seuraavana kesänä lähtisin autolla kohti Pariisia, Itävaltaa ja Saksaa. Eurooppalaisia kieliä olinkin opiskellut innolla, eurooppalaisen sivistyksen sykkivä sydän veti puoleensa.

       Kun Toynbee sitten puolen vuosisadan kuluttua tuli uudelleen näköpiiriini (ks. Vihavainen: Haun toynbee tulokset ), ymmärsin kirjoittajan osuneen naulan kantaan. Käsittämätöntä vain oli, miten hän saattoi nähdä asioiden ytimeen jo tuossa vaiheessa, 30-luvulta alkaen.

       Kun tästä muutaman vuoden kuluttua sitten näin suomalaisten opiskelijoiden makaavan Senaatintorilla mukanaan kylttejä, joissa sanottiin englanniksi ”I cannot breathe” ja ”BLM” -black lives matter, ymmärsin, että peli oli pelattu (vrt. Vihavainen: Haun demokratian rappioilmiöt tulokset ).

       Kollektiivinen tyhmyys, jonka nimittäminen tuolla sanalla olisi oikeastaan jo imartelevaa, oli niin läpitunkevaa, ettei mikään mahti kykenisi saamaan järjen sanaa tuon joukon aivoihin. Ja kyse oli sentään maan ”toivoista” eli sen parhaiten koulutetusta nuorisosta. Nyt, toisin kuin puoli vuosisataa sitten, Toynbeen sanoma tuntui vastaansanomattomalta:

”Hajoamisen merkkejä taas ovat yhteiskunnan kudosten repeytyminen hallitsevaksi vähemmistöksi ja sisäiseksi ja ulkoiseksi proletariaatiksi. Proletariaatti taas on sellainen ryhmä, joka tosin on kulttuurin sisällä, mutta ei kuulu siihen.

Kyse on barbaareista, jotka aluksi matkivat innokkaasti korkeampaa kulttuuria, mutta jossakin vaiheessa muuttuvat sille vihamielisiksi. Samaan aikaan jälkimmäisen hallitseva vähemmistö vaipuu barbariaan ja syntyy eräänlainen konvergenssi, osapuolet alkavat muistuttaa toisiaan kuin kaksi raatolintua. Barbaarien matkimista aletaan pitää ansiokkaana ja mitäpä muuta matkiminen on kuin imartelun vilpittömin muoto. (lainaus on blogistani, ei kaiketi suoraan Toynbeeltä).

      Imartelu on nyt loppunut, koska se on käynyt mahdottomaksi. Osapuolet ovat monessa suhteessa tasoltaan yhtä barbaarisia, paitsi että ns. ulkoisen proletariaatin barbaria on yhä suuremmassa määrin muuttunut itsetietoiseksi keskiaikaisuudeksi, joka on sangen ymmärrettävästi alkanut halveksia sitä, mitä se ennen kunnioitti.

      Kulttuurin flagellantismia (Spengler) ja alkeellista itsejumalointia vastaan on noussut yhä itsetietoisempi teistinen ja teokraattinen kulttuuri, jolle ekspansio merkitsee Jumalan antamaa missiota ja ateismi suurinta syntiä tässä maailmassa.

     Tässä muuan näköala kymmenen vuoden takaa:

 

 

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Barbarian paluu. Ihanko totta?

 

Barbarian paluu. Pari huomiota asiasta

 

       Moni on näköjään kummeksunut ja paheksunutkin kirjan nimeä Barbarian paluu. Kirja ei näet, vastoin vallitsevaa ortodoksiaa keskity kuvaamaan länsimaisen ihmisen kelvottomuutta sinänsä ja hänen aivan liian nuivaa suhtautumistaan maailman hätään vaan pikemminkin päin vastoin.

        Barbariassa nimittäin on kysymys arvojen madaltumisesta ja turmeltumisesta eikä sen sijaan esimerkiksi sentimentalismin vähäisyydestä tai ylenpalttisuudesta, kohdistuipa se sitten hyviin tai huonoihin asioihin.

       Kirja lähtee siitä olettamuksesta, että terve ja elinvoimainen kulttuuri, barbarian vastapainona, arvostaa hyviä asioita ja vastustaa huonoja. Tämä taas edellyttää kykyä jakaa asioita huonompiin ja parempiin eli hierarkioiden tunnustamista. Pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen on aina ollut sivistyksen tunnus, joka erottaa sen barbariasta.

       Kulttuurin perusteet ovat sen sijaan pettäneet silloin, kun totuutta ei edes tunnusteta olemassa olevaksi, saati että siihen pyrittäisiin. Siitä on kysymys silloin, kun taide haalii asiakkaita kuvaamalla pahuutta ja siinä piehtaroimalla ja kun rumuus julistetaan tasa-arvoiseksi kauneuden kanssa tai jopa sitä paremmaksi.

       Määrätön ja suhteeton kyynelehtiminen vaikkapa yhden valokuvan edessä on osoitus sentimentalismista. Mikään hyvyyden ilmentymä se ei ole.

       Tässä tulee mieleen banaali esimerkki siitä, miten Auschwitzin komendantti Rudolf Höss aikoinaan työpaikallaan pohdiskeli ihmiselon dramatiikkaa: toisaalla kukkivat ruusut, toisaalla menevät kuolemaan lapset. Blühen und gedeihen, miten ihanaa olikaan katsella sitä ja tuntea liikutusta, myötätuntoa…

        Kysymys barbarian tulosta kulttuuriin ja sen todennäköisestä muuttumisesta läpeensä barbaariseksi on kysymys rakenteista, ja niiden muuttumisesta, jota pienetkin seikat saattavat indikoida voimallisesti, vaikka ne itsessään eivät suuria merkitsisi.

       Kysymys ei ole siitä, onko jokin drag show tai Tuska-festivaali sinänsä barbariaa. Toki kulttuuri on aina leikkiä ja sen piiriin mahtuu loputtomasti myös sellaista tarkoituksetonta tai vähämerkityksellistä ja jopa vähämielistä puuhaa, joka ei kokonaisuuden kannalta merkitse mitään.

        Mutta kannattaa pysähtyä miettimään, mitä uutta kulttuurimme ytimiin on kertynyt vaikkapa viimeksi kuluneiden viidenkymmenen tai sadan vuoden aikana. Samalla voidaan muistella, mitä siitä on samaan aikaan poistunut. Tällöin kukaties ymmärrämme, mihin suuntaan olemme siirtyneet kulttuurisessa mielessä, eli arvostusten ja henkisten pyrintöjen kannalta.

     Jotta asiat saataisiin oikeaan yhteyteensä, muistakaamme samaan aikaan, miten Euroopan suhteellinen kansainvälinen merkitys on muuttunut ja millaisen demografisen tulevaisuuden meidän sukupolvemme on valmistanut tälle kulttuurille.

     En usko, että keneltäkään, joka tätä vertailua tekee, jää huomaamatta se suuri ja yhtenäinen trendi, joka kausivaiheluista puhdistettuna useimmissa merkittävissä asioissa osoittaa yhteen ja samaan suuntaan: alas.

     Euroopan kannalta on oleellista paitsi se, että sen suhteellinen merkitys maailmassa on koko ajan alenemassa, myös se, että sama koskee sen kulttuurin nauttimaa arvostusta. Paluu entiseen lienee mahdotonta ja tämä koskee ainakin suhteellista taloudellista ja poliittista asemaa ja demografiaa, joka sen paljolti määrää.

       Vielä sata ja jopa vain kahdeksankymmentä vuotta sitten Eurooppa oli ehdoton jäljittelyn ja kunnioituksen kohde kaikkialla maailmassa. Englannin pankki, Saksan pääesikunta ja Ranskan Akatemia eivät olleet vain keskikokoisia laitoksia muiden joukossa, vaan edustivat ihmiskunnan saavutusten huippua hyvässä ja pahassa.

       Silloin jokainen halusi olla eurooppalainen ja omaksua länsimaisen sivistyksen. Eihän muutakaan todellista sivistystä ollut.

       Nyt on toisin. Niin sanottu kiinniottava kehitys on tuonut yhä uusia maita Euroopan maiden rinnalle ja ohikin. Samaan aikaan niiden itsetunto on kasvanut ja eurooppalainen kulttuuri on alkanut niille merkitä yhä useammin vain rappiota, jota ne eivät millään muotoa halua jakaa. Muut vanhan mantereen annit kyllä kelpaavat.

      Samaan aikaan kun postmoderni barbaria on Euroopassa korvannut sen perinteisen itsetietoisen kulttuurisen mission ja entinen korskeus on saanut antaa tilaa itseinholle, on maanosaan marssivien siirtolaisten oma itsetunto noussut aivan uusiin korkeuksiin. Tämä merkitsee sitä, että barbaria lisääntyy maanosassamme kahta tietä: sekä kotitekoisesti että tuontitavarana.

        Kun keskiaikaiselle totalitarismille ei nykyään enää pystytä sanomaan ei, eikä edes löydetä argumentteja sen barbaarisuuden osoittamiseksi, joudutaan väistämättä sen edistäjiksi. Eurooppa onkin nyt täynnä käskyjä ja kieltoja, joiden tarkoituksena on estää barbarian erään lajin arvosteleminen.

       Mitään vastaavaa ei olisi voitu kuvitella edes viisikymmentä vuotta sitten, eipä edes 1970-luvulla. Sen jälkeen on koko ilmapiiri muuttunut.

       Kulttuurin kuoleminen ei ole historiassa ollut poikkeus vaan sääntö. Asiaa paljon tutkinut Arnold Toynbee on sanonut mielipiteenään, etteivät kulttuurit kuole, vaan ne tekevät itsemurhan.

       Ei tarvitse olla profeetta ymmärtääkseen, millä tavoin tällaista prosessia ollaan parhaillaan edesauttamassa esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan tasolla. Sitä lienee siis turha selostaa. Asian joko ymmärtää tai sitten ei. 

        Kulttuurin rappion oireita voidaan tietenkin erottaa kaikilla sen sektoreilla. Taiteen muotokieli ja aihepiirit, pop-kulttuuri, TV:n massaviihde ja puhdasta tyhjää esittävät ”reality showt”, helppohintainen bestsellerkirjallisuus ja jopa nobel-palkittujen kirjojen aihepiirin ja tason muuttuminen.

        Nämä ja vaikkapa ruumiinkulttuurin palvonta megalomaanisine lavasteineen ja näytöksineen, pride-marssit ja muut vastaavat ilmiöt ovat lopultakin vain pintaa, mutta silti ne samaan aikaan heijastavat itse kulttuurin ytimen muuttumista.

     Minusta se tarkoittaa sen tyhjentymistä tai mätänemistä. Noiden mainittujen kulttuurin sektoreiden nykytila on jotakin uutta ja ennen kokematonta.

       Edistys, johon sinänsä ei enää uskota, on tavallaan yhä olemassa ja vaikuttaa siten, että kaikkea tai lähes kaikkea voi ja myös halutaan viedä yhä uusiin äärimmäisyyksiin. Kuvaamataide tarjoaa ääriesimerkkejä, jotka hajuineen, äänineen ja vastenmielisine näkymineen eivät enää kutsu luokseen katsojia, jotka todella välttelevätkin noita teoksia. Kotiinsa niitä voisi haluta vain hullu.

       Mikäli ajatellaan sellaisia hyvin tärkeisiin asioihin liittyviä laajempia ilmiöitä, kuin feminismi, on siitä sattuvasti sanottu, että se on kuin myrkky, joka kyllä jätti nauttijansa henkiin, mutta rampautti hänet.

       Kulttuurin aikoinaan jalostamasta ja ihannoimasta rakkauselämän kukkatarhasta syntyi kehityksen myötä haiseva suo, jonka asukkaita liikuttaa enää vain karkea vallankäyttö ja taistelu aistillisesta tyydytyksestä.

        Sota on epäilemättä aina kuulunut olennaiselta osaltaan barbarian piiriin. Toki tämä asia näköjään kirkkaasti ymmärrettiinkin jo toisen maailmansodan tuoreen kokemuksen jälkeen. Silloin sankarikultteja ja muuta onttoa sodan glorifiointiin käytettyä ainesta alettiin pilkata ja alentaa. Samalla vedettiin lokaan aito patriotismikin.

        Kummallista kyllä, myös tämä on nyt taakse jäänyttä elämää. Vaikka isänmaallisuus sanan vanhassa ja usein teennäisessä muodossa on julistettu haudatuksi, kiehtovat kunnian kenttien extreme-kokemukset taas kerran yhä useampia.

       Juuri tuo extreme näyttääkin monesta olevan kehityksen looginen päätepiste ja siis kulttuurin korkein muoto. Extreme ei kaipaa sen kummempia perusteita: se on syy omalle itselleen. Siinä suorituksen perustelu syntyy ikään kuin neitseellisesti asiasta itsestään. ”Halusin kiivetä noille vuorille”. ”Miksi”? ”No kun ne olivat siellä…”

       Mutta barbarialla voidaan ymmärtää myös tapojen raaistumista ja hienostuksen häviämistä. Barbariaan siirryttäessä aletaan kulttuurin korkeimmillakin tasoilla puhua karkein sanoin ja tylsin käsittein, liikkeet käyvät rumiksi ja äänikin muuttuu raa’aksi. Ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä lakataan olettamasta erilaisten tasojen mahdollisuutta ja kieltäydytään osoittamasta kunnioitusta tai pieteettiä. Kieli köyhtyy, tavat käyvät karkeiksi ja typeriksi.

       Samalla käsitykset esimerkiksi kunniasta ja sen vaatimuksista käyvät ristiriitaisiksi. Toisaalla hyväksytään primitiivisten kunniakäsitysten olemassaolo joidenkin väestön sektoreiden piirissä ja toisaalla sanoudutaan ylimielisesti koko asiasta irti. Toisaalla kumarrellaan alkeellisia tabuja ja toisaalla kilpaillaan toisten samankaltaisten tabujen loukkaamisessa.

       Vaikka yhteiskunta vannoo tasa-arvon nimiin, itse periaate vesitetään monikulttuurisessa käytännössä ja asetetaan ihmisiä ja asioita mielivaltaiseen, primitiivisen tasa-arvoideologian kannalta ”oikeaan” järjestykseen. Sananvapauden sijasta vedotaan ja uskotaan yhä enemmän salailun, sensuurin ja mielipideterrorin siunauksiin.

       Vanhan oikeakielisyyden ja kielenhuollon sijasta sallitaan kaikenlainen kielen turmelu ja muutetaan sitä aktiivisesti yhä primitiivisemmäksi, muun muassa tekemällä yhä uusista sanoista ja käsitteistä tabuja. Orwellilainen uuskieli ja kivapuhe muodostuvat uudeksi, kaikille pakolliseksi normiksi. Kieli menettää ilmaisuvoimansa ja finessinsä.

       Primitivisaatioon liittyy vielä se, että yhä harvempia hyödykkeitä kyetään enää valmistamaan vanhan sivilisaation piirissä. Niiden vaatimaa teknologiaa ei yksinkertaisesti enää osata ja sen sijaan tyydytään ostamaan tuotteita niiltä, jotka niitä tekevät halvalla. Eurooppaan kehittyy yhä suurempi tarpeettomien ihmisen joukko, joka Rooman proletaarien tavoin elää ilmaisen leivän ja sirkushuvien maailmassa.

       Koska tämän liikaväestön henkistä kasvua eikä oikeastaan edes minkäänlaista sivistämistä ei pidetä tarpeellisena tai edes mahdollisena, sitä tyydytään ruokkimaan kaikkein alkeellisimmilla slapstick-komedioilla, raakuuksilla, pornolla ja muulla vastaavalla, mikäli erilaiset pelit ja leikit eivät jaksa kiinnostaa. Mahdolliset elämän tarkoitukseen eli siis tarkoituksettomuuteen liittyvät henkiset oireilut sammutetaan alkoholilla ja huumeilla.

       Luonnollista on, että tällaisessa historian vaiheessa syntyy myös alttius synkretistisille uskonnoille ja niitähän tänä päivänä nähdään meilläkin jo kymmenittäin, niin sanotuista muinaissuomalaisista kulteista itämaisiin ja jopa amerikkalaisiin uususkontoihin, mormonilaisuudesta dianetiikkaan.

        Toisaalta, hyvin monilla mittareilla mitaten ihmisten elämä on nyt paljon parempaa kuin se oli sata tai edes viisikymmentä vuotta sitten. Niinpä varmaankin voi aiheellisesti kysyä, onko ajatuksessa kulttuurin rappiosta oikeastaan mitään mieltä. Ehkäpä kehitys päinvastoin jatkuu yhä myönteisempänä ja kulkee kohti ihmisen yhä suurempaa vapautta ja itsetoteutusta eli siis edistystä, kuten vielä hiljattain totuttiin ajattelemaan?

       Tätä sopii tietenkin toivoa. Euroopan kulttuurisen mahdin kutistuminen merkitseekin ehkä vain sen palautumista luonnolliseen kokoonsa. Ehkäpä sen on väistämättä tapahduttava samaan tahtiin poliittisen ja taloudellisen merkityksen muuttumisen kanssa?

       Ja kukapa tietää, ehkä kulttuuri jopa kykenee nousemaan uudelleen jaloilleen ja rupeaa jälleen luomaan sellaisia muotoja ja arvoja, joita koko maailma ihmetellen kunnioittaa ja ottaa esikuvikseen.       Ehkäpä piankin näemme asioita, jotka kertovat jostakin tuollaisesta uudesta kehityksestä. Voisiko tapahtua vaikkapa uudelleen syntyminen, renessanssi…?

        Koska asia toistaiseksi näyttää kuuluvan puhtaan mielikuvituksen piiriin, ei sitä ole käsitelty kirjassa, jonka nimenä on Paluu barbariaan. Mutta ehkäpä joku ottaa tehdäkseen sellaisen kirjan? Lukisin sen mielelläni.

 

A=B vain ja jos vain C

 

Eksistentiaalisia kysymyksiä

 

      Muistan, miten joskus mainiolla 1950-luvulla opettaja selitti meille englannin ”exist”- verbiä, jolle ei ole suoranaista suomenkielistä vastinetta. Hän mainitsi eksistentialistit, joilla oli pitkä tukka ja jotka istuskelivat kahviloissa, eivätkä paljon muuta tehneetkään, kuin olivat olemassa.

      Filosofisesti tämä eksisteeraus on kirvoittanut paljon tekstiä ja se ja sen vastakohta (mikäli sellainen voidaan kuvitella) ovat nytkin kovin ajankohtaisia, ainakin sen perusteella, mitä saa mediasta lukeakseen jopa kansainvälistä politiikkaa koskevista lausunnoista.

       Venäjällä on nimitetty Ukrainaa” eksistentiaaliseksi” vaaraksi tai -viholliseksi, mikä siis tarkoittaa, että se uhkaa Venäjän olemassaoloa tai ainakin saattaa kehittyä sitä uhkaavaksi.

       Tämähän on huomattavan paljon sanottu, kun ajattelee Venäjän suuruutta ja laajuutta. Miten Venäjän olemassaolon lopettaminen olisi ylipäätään mahdollista ja mikä rooli siinä voisi olla Ukrainalla?

       Toisen maailmansodan aikana Suomessa pohdiskeltiin, että maa oli sen verran pieni, että se oli mahdollista hävittää kokonaan. Siihen riittäisivät heti alkuun tavalliset ruutipyssyt, joiden lisäksi tarvittaisiin rautatievaunuja. Jopa koko kansa olisi mahdollista kärrätä vaikkapa Kazakstaniin, jonne pari miljoonaa muiden kansojen jäsentä ja jopa kokonaisia kansoja siirrettiinkin.

     Tuo siirtäminen tapahtui jopa peräti sodan aikana, mikä oli sellaisenaan aivan absurdia, mutta heijasti epäilemättä Kansojen Isän suuttumusta tiettyihin lapsiinsa, joiden kanssa hän pyrki menettelemään kuin Taras Bulba poikansa kanssa. Hän oli kiivas jumala, joka kosti joidenkin synnit koko sukukunnalle, maksoipa se mitä maksoi.

       Suomi olisi voinut olla joukossa mukana kolmella miljoonalla ihmisellään, joista olisi voitu tappaa vaikkapa vain 10-20 prosenttia, mikä ei vielä ajan oloissa ollut erityisen suuri joukko. Lopuista puolet olisi voitu hajottaa idän aroille ja loput jättää asumaan entisille sijoilleen sulautumaan sinne tuotuihin maahanmuuttajiin.

        Tämä siis pelkästään teknisenä mahdollisuutena. Poliittisesti USA:sta riippuvainen Stalin ei voinut käytännössä tällaista tehdä ja sitä paitsi hän oli kantapään kautta oppinut käsittämään, että joidenkin kanssa ei pelkkä voima ollut toimiva työkalu. Kannatti yrittää muita keinoja.

       Kuitenkin meillä ymmärrettiin, että sotaan sisältyi ihan oikea eksistentiaalinen vaara, ainakin potentiaalisesti. Saksan kansaa ei voinut tappaa eikä siirtää, mutta pieniin kohdistuva uhka oli tosiaan toisenlainen, eksistentiaalinen.

       Mutta missä vaiheessa voidaan sanoa kansakunnan häviävän, menettävän eksistenssinsä? Valtion kohdalla asia on simppeli. Kun se hävitetään, jää jäljelle korkeintaan pakolaishallitus, jota ei yleensä tarvitse ottaa vakavasti.

       Baltian maille kävi juuri niin. Niiden tilalle tosin perustettiin uudet liitontasavallat, joiden kerrottiin olevan osa tasa-arvoisten liittoa ja usein niiden edustajia oli niissä pöydissä, joissa suuria päätöksiä tehtiin. Uusi identiteetti edellytti uusia solidaarisuuksia ja sen ymmärtämistä, että kun oltiin suurvaltaa, siitä kuului myös maksaa asianmukainen hinta.

      Muutamassa sukupolvessa voitiin laskea noiden entisten kansakuntien sulautuvan uuteen, yhtenäiseen neuvostokansaan ja saavan laadullisesti uuden väestön. Tämä ei estänyt vaalimasta ja muistelemasta hyväntahtoisesti kullakin alueella niiden vanhoja tapoja sellaisissa tilaisuuksissa, jotka asialle oli varattu.

       Suuri matka kohti uutta maailmaa edellytti vähemmistöiltä uuden kielen ja identiteetin omaksumista. Näinhän se on kaikkialla.

       Baltian kansakunnille Venäjä oli neuvostokaudella eksistentiaalinen uhka, mitä ei tarvitse todistella ja suhde Venäjään oli epäsymmetrinen. Nuo kansat eivät uhanneet Venäjää millään tavalla, ellei sitten ajateltu niiden mahdollisen separatismin voivan vaarantaa koko Neuvostoliiton olemassaolon. Kyllä sekin mahdollisuus otettiin huomioon, mutta vaara oli sentään vain teoreettinen.

       Tilanne Baltiassa toisen maailmansodan jälkeen oli jokseenkin sama, kuin Suomen tilanne oli ollut sortovuosien aikana. Kun joku suomalainen vihjasi, ettei Venäjä ollut kaikkivoipa eikä edes haavoittumaton, kuten Japanin sota osoitti, hänelle voitiin vastata, ettei Pietarin rautanyrkin edessä sijaitseva Suomi ollut mikään Japani ja ettei Venäjä koskaan voisi olla niin heikko, ettei se Suomea olisi saanut aisoihin.

       Todellisuus tekee joskus pilkkaa jopa terveen järjen ilmeisimmistä johtopäätöksistä. Jumalan ja Hindenburgin avulla Suomi itsenäistyi ja ihmeen kautta sai vielä pitääkin itsenäisyytensä läpi toisen maailmansodan. Uhka oli ollut eksistentiaalinen, mutta se oli torjuttu.

      Ne, jotka eivät asioita ymmärrä, tekevät usein pilaa sortokausista. Eihän silloin itse asiassa tehty Suomelle oikeastaan mitään pahaa ja Venäjän valtiollisten intressien kannalta oli täysin perusteltua liittää emämaasta jo täysin erkaantunut Suomi lähemmin valtakuntaan. Eihän suuriruhtinaskunnassa edes ymmärretty venäjää ja venäläisiä sinne oli laskettu asumaan vain alle prosentin verran väestöstä.

       Silti Suomeen kohdistui myös sortokausina eksistentiaalinen uhka. Venäläistämisen aloitus oli varovaista, eikä koskaan ehtinyt muodostua todelliseksi kansalliseksi sorroksi, mutta kun valtakunnan yhtenäistämisen tielle lähdettiin, oli jatkoa luvassa loputtomasti.

       Sitä paitsi kovin moni suomalainenkin kärkkyi jo niitä tilaisuuksia, joita suurvalta saattoi tarjoa. Muutama tuhat, lähinnä ruotsinkielisen eliitin jäsentä nautti jo keisarikunnan mehevimpien lihapatojen antimista, eräs Mannerheim vain yhtenä esimerkkinä.

       Eksistentiaalinen tuhka pienille maille ja kansoille kuuluu yksinkertaisesti asioiden luonteeseen. Venäjän imperiumi, yhtä hyvin kuin liittovaltioksi kehittyvä EU pystyvät kyllä hävittämään piiriinsä joutuneet valtiot ja kuten ymmärrämme ilman sen suurempia ponnisteluja, kansakuntien ja niiden uskontojen, kielten ja perinteiden häviäminen on sen jälkeen vain ajan kysymys.

       Muta saattaisiko jotakin vastaavaa tapahtua Venäjälle? Krimin liittämisen jälkeen maassa sentään oli jo 146 miljoonaa henkeä, joita kukaan ei varmasti voinut kärrätä mihinkään uuteen paikkaan. Olisiko ne sitten voitu vakkapa tappaa ja suunnitteliko joku jopa tällaista megarikosta?

       Turha sanoakaan, että koko maailman ihmiset voi nykyään tappaa helposti kaukaa, mutta siihen sen sijaan tuskin pystyisivät naapurit, jotka ydinsodassa varmasti kärsisivät itsekin kohtalokkaasti. Siltä kannalta raja lähellä naapurin keskuksia vain lisä turvaa.

       Ukrainakin on niin suuri kansakunta, että sen hävittäminen ainakin vaatii valtavia ponnisteluja. Siinä on kuitenkin jo päästy hämmästyttävän pitkälle. Maasta on muutettu pois kaikkiin suuntiin ja jäljellä olevien määrästä on vain spekulaatiota 45 miljoonan sijasta se saattaa olla ehkäpä vain alle 30 miljoonaa. Monet heistä eivät haluakaan enää palata.

        Mutta vielä tuosta Venäjään kohdistuvasta eksistentiaalisesta uhasta. Maan nykyisen Suuren Johtajan suusta on kuultu, ettei minkälainen Venäjä tahansa ole enää oikea Venäjä. Siltä siis voisi puuttua tämä eksistenssi, elleivät tietyt ehdot täyty.

        Noita ehtojahan vanhalla imperiumilla on ollut ainakin kolmen Venäjän, Iso-Venäjän, Vähä-Venäjän (Ukraina), ja Valkovenäjän yhteys. Siihen kuuluisi vielä oikeastaan myös ”punainen Venäjä” (Tšervonaja Rus) eli Galitsia, muta ilman sitäkin on pärjätty…..

      Hitler sanoi aikanaan: Saksan on oltava suurvalta tai ei mitään” (”Deutschland muss ein Grossmacht, oder überhaupt nichts sein!”)

       Maan tuhoamista tunnetusti yritettiin minkä kyettiin, mutta aina vain Saksasta jäi jäljelle enemmän kuin tuo ”ei mitään” (nichts). Hitlerin harhainen kuvitelma niistä keinoista, joihin kansakunnan suuruus voisi perustua, osoittauttui aivan valheelliseksi. Vasta sodan hävittyään Saksa alkoi kukoistaa.

       Valitettavaa on, ettei Venäjän kukistumisesta sodassa ole näkyvissä mitään merkkejä, lukuun ottamatta iltapvälehtien toinen toistaan typerämpiä klikkiotsikoita, joita ihmiset jostakin syystä aina vain jaksavat lukea.

      Venäjän eksistenssi sanan missään merkityksessä ei nytkään ole uhattuna, ellei se itse pane sitä vaakalaudalle.

       Tämä sota sisältää eksistentiaalisen vaaran Venäjälle vain, jos se turvautuu ydinaseisiin. Rauhallinen rinnakkaiselo Ukrainan kansa sen sijaan merkitsisi vain Ukrainan oman, Venäjästä erillisen eksistenssin tunnustamista ja Venäjälle terveellistä kilpailua maan rauhanomaisessa kehittämisen ja kansainvälisen yhteistyön kentillä.

Rusalkan tarina

 

Outo merenneito

 

Vladimir Lapin, Soomuslaev Russalka. Laev, meeskond, navigatsioon, mälestussammas. Vene keelest tolkinud Reet Naber. Nornberg & Co. 2019, 223 s.

 

       Moni kulkija ihmettelee Tallinnassa. Kadriorgin puiston rannassa törröttävää poikkeuksellisen korkeaa patsasta, jonka huipulla on enkeli. Patsas on linjassa Ülemisten vilkkumajakan kanssa ja sitä voisi kaupunkia lähestyvä alus käyttää suunnistamiseen, mikäli sen nyt voisi erottaa mailien päästä ja ellei alempi linjavilkku tekisi asiaa joka tapauksessa tarpeettomaksi.

     Moni tietää, että patsaan nimi on ”Rusalka”, mikä tarkoittaa venäjäksi vedenneitoa. Sekin on yleistä tietoa, että patsas on pystytetty niiden 177 merimiehen muistoksi, jotka hukkuivat samannimisen sotalaivan upotessa 19. (v.l.7.) 9.1893.

      Laiva katosi myrskyssä eikä yksikään pelastunut. Joku ruumis sentään löytyi rikkinäisestä pelastusveneestä. Nyttemminhän hylky on löydetty ja makaa tai pikemminkin törröttää pystyssä Suomen aluevesillä, varsin lähellä Äransgrundia, jonka kohdalla aikoinaan oli samanniminen majakkalaiva. Samoilla tienoilla on 1950-luvulta lähtien ollut Helsingin kasuuni.

      177 miehen ja heidän laivansa häviäminen oli mysteeri, joka kohotti mielikuvitusta.  Suomalainen kirjailija Karl August Tavaststjerna julkaisi vuonna 1895 pikku romaanin ”Finska vikens hemlighet”, jossa kerrottiin, ettei ”Rusalka” oikeastaan ollut uponnut, vaan ilmataskujensa varassa leijaili veden alla paikasta toiseen kuin Lentävä Hollantilainen.

      Tavasstjerna tiesi kertoa, että katastrofin syynä oli surullisen kuuluisa venäläinen korruptio: laiva oli merikelvoton, mutta sen korjausrahat oli pantu parempiin taskuihin ja sitten vain julistettu asianmukaiset remontit tehdyiksi.

       Koska asia oli hyvin arkaluontoinen Venäjän laivaston kunnian takia, Tavastsjerna kirjoitti salanimellä Paul Dubois ja esitti muka olevansa Ranskan laivaston upseeri, joka oli hyvin perillä liittolaisten asioista. Kirja muuten löytyy mm. Projekt Runebergista ja on varsin lukukelpoinen (ks. Finska vikens hemlighet af Paul Dubois ).

       Tämö oli jo sentään sepitettä, mutta monenlaista tarinaahan asiasta syntyi, eikä kyseinen korruptiosyytöskään ole poissuljettu. Itse asiassa koko laiva joka tapauksessa oli kovaan keliin aivan sopimaton alus, joka muutenkin oli poikkeuksellisen kolkko paikka.

      Monitori-tyyppiset matalat tykkitorneilla varustetut alukset alkoivat ilmaantua kaikkialle sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen sisällissodassa Pohjoisvaltioiden ”Monitor” voitti meritaistelussa Konfederaatin ”Merrimacin”. Ne olivat yleensä matalia ja matalakulkuisia ja kantoivat paria järeää tykkiä. Englannin laivastolla niitä oli vielä ensimmäisen maailmansodan jälkeenkin useita ja yksi sellainen ilmaantui vuonna 1919 pommittamaan Yhinmäen (Krasnaja Gorka) linnoitusta. Kevyet risteiijät eivät kyenneet sitä mainittavasti häiritsemään.

       ”Rusalka” oli upotessaan jo vanha rouva ja lähinnä uiva patteri, jonka uppouma oli 2100 tonnia, pituus 63 metriä ja leveys 13 metriä. Sen panssarointi oli tukevaa: kylki 114 mm ja tykkitornit peräti 140 mm. 700 hv koneet antoivat vaatimattoman 9 solmun nopeuden laivalle, jonka parras oli vain 84 senttiä vedenpinnan yläpuolella, mikä merkitsi, että jo metriset aallot alkoivat lyödä laivan yli.

       Laivan oleskelutilat olivat veden pinnan alapuolella, eikä valoa sinne tullut valoventtiileistä. Sen sijaan tiivistyvää kosteutta riitti ja niittien kohdaltakin oli koko ajan pientä vuotoa. Oleskelu moisessa tilassa oli vastenmielistä.

       Muuan rahtilaiva, joka näki ”Rusalkan” vähän ennen sen uppoamista, kertoi, että siitä oli näkyvissä vain savua syöksevä piippu. Toki sama ilmiö tapahtuu minkä tahansa kyllin kaukana olevan laivan kohdalla, mutta voidaan olettaa, että tuossa tapauksesas aallot tosiaan koko ajan löivät raskasliikkeisen ”Rusalkan” yli.

       Kapteeni olisi voinut kääntyä havaitessaan aallokon olevan liian korkeaa, mutta se olisi ollut tehtävä ajoissa, kääntymiseen sisältyi oma vaaransa. Tässä tapauksessa kävi ilmeisesti niin, että aluksi kattilat eivät saaneet tarpeeksi happea ja sitten kokonaan sammuivat, jolloin ohjauskyvytön laiva kaatui. Itse asiassa se kyllä pysyi varsin hyvin Helsingin-reitillä ja on kummallista, ettei sitä huomattu majakkalaiva Äransgrundilta.

       Laivan päällikkönä oli 2. luokan kapteeni (komentaja) Viktor Jaenisch, ilmeisesti saksalaista sukua. Upseerien joukossa oli ilmeisesti toinenkin saksalainen ja pari puolalaista. Kansalllinen kirjavuus oli normaalia, eikä niiden välillä ollut mitään kitkaa, kuten suomalainen Carl Enckell todisti.

     ”Rusalkakin” oli vielä varustettu kolmella mastolla ja tarpeen tullen voitiin virittää purjeet, joten miehistöön kuului myös purjeenompelija. Miehistössä venäläiset ja ukrainalaiset nimet vallitsivat ja 7.9. hukkui laivan mukana peräti 19 Ivanovia. Tapana oli antaa samaa sukunimeä kantaville oma numeronsa, jotta sekaannukset vältettäisiin, esimerkiksi ”Ivanov 12.”.

       Tämän kirjan kirjoittaja, Vladimir Lapin, johon olen tutustunutkin, työskentelee Pietarin Eurooppalaisessa yliopistossa, jota tietyt tahot ovat vuosien varrella parhaansa mukaan vainonneet (s. Vihavainen: Haun eurooppalainen yliopisto tulokset). Se on jo sellaisenaan tietty laadun tae, eikä tämäkään kirja petä lukijaansa.

      Viroksi on Lapinilta käännetty myös teos ”Pietarin äänet ja hajut”, mikä on myös osoitus kirjoittajan luovasta otteesta kohteisiinsa.

       Lapin ottaa ”Rusalkan” tarinan mikrohistoriallisen tarkastelunsa fokukseksi ja onnistuu sitä kautta luomaan myös varsin kiintoisan yleisen näköalan tuon ajan Venäjän imperiumin instituutioihin ja mentaliteettiin.

       ”Rusalkan” uppoaminen oli kyllä suuri tragedia, mutta miksi se oikeastaan antoi aiheen niin suhteettoman mahtavan muistomerkin rakentamiselle? Kyseessähän ei ollut mikään taistelu, ei edes tappiollinen. Korkeintaan sankareiksi mainitut miehet kärsivät tappion luonnonvoimille. Miten itse asiassa oli mahdollista, että aivan nimeksikin oli annettu pakanallinen ”vedenneito”, oliko totta, että kirkko olisi kieltäytynyt sen takia siunaamasta laivaa?

       Lapin ei löydä kaikkiin kysymyksiin vastauksia, mutta osoittaa niiden merkittävyyden ”dekonstruoidessaan” koko tarinaa varsin armottomasti.

”Kadriorgin muistomerkki kertoo imperiumin olemuksesta paljonkin. Ei-venäinen laiva sellaisella miehistöllä, jota on vaikea nimittää Venäjän omaksi ja ei-venäläisen kapteenin komennossa upposi ei-venäläisille vesille ja löydettiin ei-venäläisten etsijöiden toimesta. Ei-venäläisessä kaupungissa pystytettiin sille ei-venäläisen suunnittelijan toimesta ei-venäläinen muistomerkki ei-venäläisen miehen aloitteesta. Ja kaikesta tästä huolimatta kokea suuri määrä venäläisiä ja ei-venäläisiä ihmisiä tämän monumentin Venäjän muistomerkiksi”.

       Patsaan veisti virolainen kuvanveistäjä Amandus Adamson ja sen paljastustilaisuutta juhlisti suomalainen amiraali Avellan, josta pian tuli myös Venäjän laivastoministeri ja joka oli johtanut Venäjän laivaston maineikasta vierailua Touloniin (ks. Vihavainen: Haun avellan tulokset ).

      Kaiken kaikkiaan Lapin on tehnyt ”Rusalkan” parissa mestariteoksen, joka ansaitsisi kääntämisen myös suomeksi, sillä se kertoo paljon olennaista niin Venäjän laivastosta kuin imperiumin loppuvuosista yleisemmin ja myös sen uudemmista versioista.

        On hämmästyttävää, että Tallinnassa, jonka evakuoinnista vuonna 1941 tuli maailmanhistorian toiseksi suurin merikatastrofi, ei ole tälle valtavalle tragedialle mitään muistomerkkiä. Niin sanottu ”Katkennut silta” on sekin omistettu vuoden 1918 ns. ”Jäiselle retkelle”, johon ei paljoakaan draamaa liity ja joka suurimmaksi osaksi alkoi itse asiassa Helsingistä.

       Joidenkin asioiden muisteleminen on vain vaikeampaa kuin toisten.

Pikku huomio kirjan kääntäjälle: Venäjän laivastoon kuului usein laiva nimeltä ”Zabijaka” eli tappelupukari, riidanhaastaja. Tässä se esiintyy nimellä ”Zabijanka”, joka viittaisi nimenomaan ja erityisesti naispuoliseen riekkujaan. Pelkään pahoin, että vihollisia olisi monen nimi aikoinaan suuresti naurattanut, syystä tai toisesta.

Itä-Karjala nyt

 

Peilin toisella puolella

 

Anna Jarovaja, Rajantakaiset. Matkapäiväkirja nyky-Venäjältä. Käännös ja toimitus Kerttu Matinpuro. Kuvitus Lilya Matveeva. Rosebud 2026, 185 s.

 

     Venäjän niin sanottu sosialistinen yhteiskunta oli itse asiassa totaalisesti sotaan valjastettu yhteiskunta, jonka malli oli alun perin syntynytkin ensimmäisen maailmansodan vuosina ja viety silloin ehkä pisimmälle Saksassa. Muut noudattivat sen esimerkkiä parhaansa mukaan.

      Nykyinen Venäjä ei ole sosialistinen eikä edes totalitaarinen sen puhtaassa muodossa, mutta ilmeisesti se pyrkii sitä mahdollisimman paljon muistuttamaan. Sota tarjoaa siihen syyn ja keinot.

      Sodan palvelukseen mobilisoitu yhteiskunta, kuten armeijakin, ovat aina epätäydellisiä. Jokainen armeijan käynyt tietää, että siellä syntyy jokseenkin varmasti alakulttuuri, jonka kunnianhimona on lintsata mahdollisimman paljon ja jättää rykmentin murheet niille, joille ne kuuluvat.

       Systeemiin syntyy ikään kuin taskuja, joissa suuren koneiston vaikutus häviää olemattomaksi ja joissa saatetaan elää aivan toisenlaisten periaatteiden mukaan kuin ne, joita virallisesti kaikkien edellytetään noudattavan. Koneisto ei voi kaikkea valvoa eikä ole siitä edes kiinnostunut. Se ymmärtää myös, ettei ole järkevää tuhlata energiaa aivan toissijaiseen ja samalla mahdollisesti nostaa vastarintaa laajemminkin.

      Tämä idea valkeni aikoinaan 1970-luvun alussa amerikkalaiselle Hedrick Smithille, jonka kirjaa The Russians (suom. Venäläiset amerikkalaisen silmin; Vihavainen: Haun historiansa vangit tulokset) on tälläkin palstalla usein arvostaen mainittu.

       Smith kertoo myös siitä, että joku asioita tunteva kehotti katsomaan, miten USA:n armeija toimii ymmärtääkseen, miten Neuvostoliitto toimi. Halua toimia rationaalisesti ja käskyjen mukaan ei vastannut tosiasiallinen kyky niin tehdä. Todellisuus, joka ei noudattanut kuviteltua käskyjen logiikkaa, oli aina jossakin määrin niiden ulottumattomissa.

       No, Venäjä ei siis todellakaan ole Neuvostoliitto enempää kuin Suomikaan on vielä se kvasitotalitaarinen ideologinen kuritusyhteiskunta, jollaiseksi suuren byrokratiamme aivottomat hanslankarit yrittävät sitä tehdä. Totalitaarisuus on vaativa asia, johon todellisuutta ei koskaan saada täysin mahtumaan. Neuvostoliitossa kaikki ymmärsivät tämän ja elivät sen mukaisesti.

      Anna Jarovaja on syntyperäinen venäläinen, joka on asunut vuosia Suomessa. Hänen suomalainen ystävänsä, joka oli asunut vuosia Venäjällä, löytyi matkaseuraksi ja naiset lähtivät katsomaan, miten entinen kotimaa ja tarkemmin sanoen Itä-Karjala nykyään jaksaa.

       Taloudellisesti tilanteessa ei ole valittamista ja ilmeisesti asiat ovat suunnilleen ennallaan esimerkiksi Petroskoissa, jonka keskustasta löytyi jo ennen sotaa tavaratalo, jonka herkut hyvinkin vetävät vertoja Stockmannin vastaavalle osastolle. Pakotteiden merkitys lienee ollut lähinnä kotimaisen tuotannon tukemisessa, kuten asioita ymmärtävät jo aikoinaan arvioivat.

     Uutuutena on internetin kautta tapahtuvan ostamisen valtava määrä, mikä toteutuu myös Karjalan syrjäkylissä. Sielläkin on Wildberriesin asemia, jonne tilaukset tulevat hyvin nopeasti. Tilanne ostosten suhteen on ilmeisesti paljon helpompi kuin ennen tätä systeemiä.

       Rahasta toki saattaa olla ihmisillä puutetta, mutta syrjäkyliin sitä ovat tuoneet ”erikoisoperaation” sotilaat, etenkin invalidit ja kaatuneet. Invalidien eläkkeet ovat sen verran runsaat, että pikku aputalouttaan pitävä ja kalasteleva perhe tulee sellaisella hyvin toimeen.

       Toki sankarihautojen rivitkin ovat pitkiä, sadoista hautapaasista pikkukylien muutamiin tai kymmeniin. Rintamalle on usein lähdetty rahasta, mutta myös tosimiehen kunnianhimosta ja sotainvalidin prestiisi on samaa luokkaa kuin ns. ”Suuren isänmaallisen” jälkeen. Silloin tosin siihen usein liittyi köyhyys ja jopa kurjuus.

       Sota on lähinnä luonnonvoimana pidetty asia eikä ryhtyminen sitä vastustamaan olisi sen kummempaa. Jos pakkaset ovat kovia ja lunta tulee, on niihinkin vain sopeuduttava. Ei niiden takia kotia jätetä.

      Väärinkäsitysten välttämiseksi totean, että kerron tässä ihan omin sanoin omista vaikutelmistani, jotka ovat syntyneet kirjan johdosta. Kirjassa kuvataan konkreettisia kohtaloita, nimiä ja detaljeja riittävästi muutellen, etteivät santarmit tai siis heidän nykyiset seuraajansa pääsisi jäljille.

       Mutta niitä systeemin ulottumattomissa olevia taskuja riittää. Asia perustuu ilmeisesti systeemin tehottomuuteen, kuten neuvostoaikanakin. Toisaalta kohtalo on oikullinen ja joku saatetaan jollakin perusteella siepata, kun taas monia muita ei.

      Esimerkiksi jotkut opettajat eivät heille määrätyissä ”tärkeissä keskusteluissa” oppilaiden kanssa käsittele Ukrainan sotaa uutena ”suurena isänmaallisena”, vaan saattavat puhua ihan muista aiheista. Riski saada asiasta seurauksia on olemassa, mutta jotkut ottavat sen.

       Myös yhteiskunnallista aktivismia riittää. Itse asiassa jotkut aktivistit nimenomaan vetäytyvät Karjalan korpiin, jotka ovat syrjäisyydeltään verrattavissa Siperiaan tai Altaihin.

       Yhteisöt ovat pieniä ja saattavat niissä harrastaa esimerkiksi ympäristönsuojelua, minkä puolesta mielenosoituksetkin ovat yhä sallittuja tai vaikkapa alkuperäiskansan kielen ja tapojen vaalimista.

      Jälkimmäisten kannalta tilanne on sama, kuin se on ollut jo vuosikymmenet. Karjalan kieli/kielet ovat häviämässä, eikä asialle mitään voi, kun puhujien määrä supistuu koko ajan. Karjala kirjakielenä, mistä on tiettyjä historiallisia kokemuksia (vrt. Vihavainen: Haun bubrich tulokset ), ei pystyisi pärjäämään nykyisessä maailmassa, eikä pystynyt ennenkään.

      On mahdollista, ettei siihen ajan oloon pysty suomi tai edes ruotsikaan.

       Karjalan Sanomien lukijana olen yhä uudelleen törmännyt karjalan, suomen ja muiden vähemmistökielten harrastajien toimintaa koskevin uutisiin. Tämä kaiketi antaa kuitenkin vinoutuneen kuvan asioista, koska tuo foorumi nimenomaan keskittyy erään vähemmistökielen asioihin. Vilkasta toimintaa joka tapauksessa tällä alalla on yhä olemassa, eikä sen vainoamisesta ole tietoja.

       Tässä suhteessa tulee mieleen pari suurta entusiastia 1990-luvun lopulta: erityisesti inkeroisten historiaan perehtynyt, nyt jo tuonilmaisiin siirtynyt Olga Konkova ja muuan nuori mies nimeltä Kirsanov, joka teki ja esitti nuorisomusiikkia vatjaksi. Minulle hän kielsi sen olevan rockia ja lienee tiennyt asian paremmin.

       Rajan sulkemisen takia turismi Karjalaan ei ole vähentynyt, vaan ilmeisesti paljonkin lisääntynyt. Kun lännemmäksi ei enää pääse, saapuu Karjalan erämaihin nyt miljoonia turisteja ja majoituspaikoista on suuri puute. Kirjan havainnot vastaavat Karjalan Sanomien esittämiä tietoja.

       Kun nyt jonkinlaiseen sotatilaan on rajan takanakin taas taannuttu, seurattiin parivaljakon matkoja Karjalassa tietenkin myös santarmiston taholta. Kun Anna vielä uudelleen matkusti isiensä maille, ottivat raskaasti aseistautuneet alan rambot hänet äkkiylläköllä kiinni.

       Koska todisteita Supon agentin roolista ei löytynyt, pääsi kirjoittaja vapaaksi, mikäli poistui maasta mahdollisimman nopeasti. Se tarkoitti ajamista henki kurkussa liki tuhannen kilometrin päähän, Norjan rajalle. Onneksi Muurmannin ”trassa” ei valtatie on erinomainen, toisin kuin kylätiet. Sotiin varautumistahan sekin palvelee.

      Kirjan melankolisen naivistinen kuvitus leikkii usein venäjän kielellä, mikä saattaa suomalaiselta lukijalta jäädä ymmärtämättä. Niinpä esimerkiksi jossakin kuvassa koivujen takaa näkyy vain osittain teksti, jonka ymmärrämme kokonaisudessaan kuukuvan: ”kaikki rintaman hyväksi, kaikki voiton hyväksi” (все для фронта, все для победы!)  Koivut kuitenkin peittävät sanan ”pobedy” kaksi alkukirjainta ja niinpä tekstiksi tulee «для беды» -onnettomuuden aikaansaamiseksi….

Kansakunnan omituiset sankarit

 

Kansa, joka nauraa itselleen

 

      Netistä sattui silmään August Ahlqvistin invektiivi Aleksis Kiven ”Veljeksiä” vastaan. Sen sisällön voisi tiivistää siten, että Kivi oli rienaaja, joka esitti pyhän kansan naurettavana, vailla mitään sellaista ylevyyttä ja jopa tragiikkaa, joka kuului jokaiselle sivistyskansalle ja joka viime kädessä antoi sille sen arvon.

       Veljesten pako Impivaaraan ja lapsellinen eristäytyminen sivistyksestä olikin tietysti lähinnä farssia ja paluu takaisin ihmisten ilmoille ja lukutaidon opettelu ei nyt mitenkään riitä panokseksi maailman kulttuuriin. Moinen kohellus ei sivistyneen arvostelijan mielestä sopinut edes kenenkään luettavaksi, saati, että sitä peräti pidettäisiin merkkiteoksena.

     ”Tuntemattoman” vastaanotossa oli paljon samaa. Sen ”sankareilla” ei ollut mitään aikakauden vaatimia kansalaishyveitä.

     Ryhdikkäiden ja sotilaallisten ”Sturm”-joukkojen sijasta esille nostettiin joukko kiroilevia ja pilkkaavia purnareita, joilla ei ollut mitään aavistustakaan sodan todellisesta merkityksestä ja kansakunnan suurista päämääristä. Kirjan kritiikki oli murskaavaa.

       On kiinnostavaa, että juuri ammattitaitoisen kritiikin erityisen rajusti murskaamat kirjat nousivat kansalliskirjallisuudeksi, todelliseen kulttiasemaan.

       ”Tuntematon” on historiassamme ainutlaatuinen bestseller, jota ennen pitkää oli painettu miljoona kappaletta neljän miljoonan asukkaan maassa. Asian takana ei ollut mikään markkinointi, vaan ihmisten halu saada lukea totuus, jonka kerrottiin sen sivuilla esitetyn.

      Niinhän se olikin. Jussi Talven ”Ystäviä ja vihollisia”, jota soviteltiin suuren sotaromaanin rooliin, oli kyllä hyvä kirja, joka ei kuvia kumarrellut ja joka suhtautui saksalaisiinkin ajanmukaisen nihkeästi. Se ei kuitenkaan ”paljastanut” virallisen sodan kuvan falskiutta. ”Synkkä yksinpuhelu” taas oli elitistinen ja myös selvästi jälkiviisas, ei mikään kansakunnan eepos.

     ”Tuntematon” käännettiin heti monelle kielelle ja Yrjö Varpio on tutkinut sen vastaanottoa eri maissa. Sikäli kuin muistan, kirja ei ole missään varsinaisesti koskettanut yleisön sisintä ja noussut suureksi erään kansakunnan symboliseksi tarinaksi, jota voisi spontaanisti pitää merkkiteoksena.

     Venäjällä muuan Jelena Senjavskaja, joka on tutkinut sodan psykologiaa, tyrmäsi ”Tuntemattomasta” tehdyn filmin mainiten, ettei siinä ole edes mitään juonta eikä muitakaan ansioita (ks. Vihavainen: Haun senjavskaja tulokset ). Sen sijaan se hänen mielestään paljasti suomalaisten poikkeuksellisen raakuuden, kun he herkuttelivat vihollisen kiduttavalla kuolemalla. Luulen, että hän tässä viitttasi Vanhalan hihitykseen tankin tuhoamisen jälkeen ”khihihi, siel palo ukkoloihe perskarvat, khihihi…”. Kontekstihan se tässä on se olennainen olennainen: kuka kenet, кто-кого.

     Itse luulen, ettei tämä tutkija lainkaan ymmärtänyt näkemäänsä ja tuskin ymmärtäisi lukemaansakaan, mikäli tarttuisi ”Tuntemattoman” venäjännökseen. Sen sijaan ainakin suuresti arvostamani Fjodor Abramov ymmärsi Linnaa ja piti häntä alan mestarina.

      Suomalaisille ”Tuntematon” ei ole pelkästään kansakunnan selviytymistarina, vaikka se on sitäkin. Se on myös se tiedostamattomasta tietoiseksi päästetty totuus, joka nousee esille kaiken virallisen totuuden, hypetyksen ja valikoivan katselun alta.

       Totuus ei ollut rintamamiehille tuntematon, vaikka sen artikulointi puheeksi ja sanominen ääneen oli jopa kaikille liikaa. Yhteisö eli toisenlaisessa maailmassa. Kun Linna nyt otti tuon askeleen muidenkin puolesta, hän nousi kansakunnan sankariksi: noin minäkin olisin sanonut, jos olisin osannut, näyttivät rintamamiehet sanovan, ja sanoivatkin.

      Tiedostamattoman nostaminen tietoiseksi on tietyllä tasolla myös aivan jokapäiväistä elämää. Jokaisen vitsin kohdalla kyse on siitä, kuten Freud aikoinaan huomasi. Tiedostamattoman piiriin ahdistettu totuus naurattaa päästessään julki ja sokeeraa rikkoessaan kaikkia korrektiuden sääntöjä.

     On selvää, että ideologinen kuritusvaltio ehdottomasti rankaisee sellaisesta. Näin on meillä nyt ja näin oli Suomessakin ennen kuin sen vanha ideologinen kulttuuri joutui kriisiin sodan jälkeen.

      Ei kaikki rienaaminen, saati itsensä paljastelu suinkaan nouse mihinkään rooliin kansakunnan tai edes yksilön tajunnassa. ”Tuntemattomassa” jätettiin kuvaamatta ne korsupuheet, joissa naisenkipeät nuorukaiset purkivat kiduttavaa ikäväänsä.

       Itse asiassa kirja oli omalla tavallaan ja tietyssä mielessä ”siloiteltu” versio rintaman todellisuudesta, arvioi joku rintamaies, jonka nimeä en nyt muista.

      Mutta eihän taideteos mikään valokuva ole eikä sen pidä ollakaan. Sen sijaan suuri taide on suuressa roolissa joidenkin sellaisten asioiden kannalta, jotka ovat kertaluokkaa tärkeämpiä, kuin joidenkin, usein alaikäisten nuorukaisten puheet ja runkkailut.

       Kansallisen historian kannalta nuo viimemainitut ovat yhtä merkityksettömiä kuin joidenkin sukupuoleltaan poikkeavien tai epämääräisiksi jääneiden marginaalien tapa kokea sota. Valtava merkitys voi sen sijaan olla romaanin vaikutuksella kansalliseen kulttuuriin ja sen tapaan puhua ja ymmärtää asioita.

     Mielestäni on kansainvälisessä vertailussa hyvin merkittävää, että niin ”Veljekset” kuin ”Tuntematon” rakentuvat pitkälti huumorin varaan. Niin traaginen kuin ”Tuntemattoman” nuorukaisten tarina usein onkin, on koko teoksella tiettyjä komedian tunnusmerkkejä ja antiikin luokittelussa siihen riittää jo onnellinen loppu. Yksilöt kuolevat, kansakunta selviää.

      Loppu kannattaa sitä paitsi lukea huolellisesti: He olivat hävinneet. Saaneet rangaistuksen. Mistä se oli tullut, siihen tulisi varmasti monenlaisia vastauksia. Eräs myönteinen seikka siinä asiassa sentään oli. Kohtalo oli vapauttanut heidät kaikesta vastuusta antamalla heille selkäsaunan. Mitä olisikaan merkinnyt voitto. Vastuuta. Vastuuta teoista, jotka kerran olisivat vaatineet hyvityksen.

     Tässä puhutaan historian ironiasta ja kansallisesta tarinasta, joka Suomella on täysin oman laatuisensa.

   Asiaa ei voi missään tapauksessa ymmärtää tunkemalla maatamme ”osaksi länttä” ja yrittämällä tehdä historiastamme muuta, kuin se on ollut.

      Kukaan ”lännettäjä” eikä kukaan ulkomaalainen ei voi asiaa ymmärtää, ellei pysty muuntautumaan suomalaiseksi sanan varsinaisessa merkityksessä eli ymmärtää itsensä tämän kansakunnan menneisyyden ja tulevaisuuden osaksi.

      ”Aika velikultia” nuo kansakuntaa symbolisoivat nuoret miehet joka tapauksessa olivat ja siis ainakin jollakin tavoin ymmärsivät sen humoristisuuden, joka piili kaiken tragiikan takana. Suomen tarina ei ollut hauska, kaukana siitä, mutta siinä piili ironiaa, joka oli ymmärrettävä, jos mieli tuntea kansakunnan syvin olemus.

      No, tuossa oli jo liiallista mahtipontisuutta, mutta sanokoon joku asian paremmin. Joka tapauksessa kansakunnan kyky nauraa itselleen ei ole mikään yleinen, saati itsestään selvä asia eikä suomalasillakaan normaali ja jokapäiväinen ilmiö. Nyt sellaista kyllä taas kaivattaisiin.

   Kiven ”Veljekset”, kaikessa karikatyyrisessä suomalaisuudessaan ja hieman koomisessa totisuudessaankin Tammiston Kyöstin ja veli Juhanin tapaan ovat myös sangen omaleimainen ja pohjimmiltaan aidosti kansallinen symboli ja juuri siksi Ahlqvist ei voinut sitä sulattaa.

       Myös ”Tuntematon” on vain osaksi traaginen tarina ja kaukana kaikesta totisesta mustavalkoisuudesta. Sen ymmärtäminen kansalliseksi sankaritarinaksi edellyttää suomalaiseksi ryhtymistä.

      Eipä siis nyt ihmetellä, ellei joku Senjavskaja saa siitä mitään irti tai ymmärtää sen aivan väärin. Meilläkin sitä on ymmärretty monilla tavoin: se on tekijänsä mielestä ollut ”anti-Runeberg”, vaikka sen vänrikit eittämättä ovat täysipainoisia oman aikansa sankareita, se on joidenkin mielestä ollut sotaa vastaan esitetty paljastuskirja, mutta useimpien mielestä se nykyään lienee ennen muuta sankaritarina.

       Joka tapauksessa kyseessä on kirja, jonka filmatisointeja koko kansa katsoo yhä uudelleen itsenäisyyspäivänä, päivänä, jota näennäisesti vietetään erään riitaisen eduskuntaäänestyksen muistoksi. Jotakin eduskuntariitelyä suurempaa löytyy nimenomaan tuossa tarinassa, joka koetaan ennen muuta aitona menneisyyden kuvauksena ja jopa dokumenttina.

Elämän antaja

 

Leivän pyhyys

 

Predag Matvejević, Meidän leipämme. Muinaisesta Mesopotamiasta nykypäivän Eurooppaan. Suomentanut Kari Klemelä. Mansarda 2014, 159 s.

 

    Kirjoittaja on venäläisen isän ja kroatialaisen äidin poika, joka on kirjoittanut muun muassa teoksen ”Välimeren breviaario”, jonka Kari Klemelä on myös suomentanut.

       Tämä teos muistuttaa aiheeltaan monia muita viime vuosikymmeninä ilmestyneitä historioita, jotka ovat käsitelleet erilaisia ravinto- ja nautintoaineita, suolasta ja teestä alkoholijuomiin. Leipää käsitteleviäkin on olemassa useita, minkä tekijä mainitseekin.

      Tämän kirjan ominaispiirteisiin kuuluu erityinen kiinnostus leivän sakraaliseen rooliin, vaikka sen arkinen rooli toki on myös laajasti mukana.

      Leivällä on tietty pyhyyden hohde, minkä monet minun sukupolveni suomalaiset ovat vielä saaneet kokea. Isovanhemmat suhtautuivat Jumalan viljaan hartaan kunnioittavasti ja muuta olisikin pidetty rienauksena. Leipä oli meille ylhäältä annettu ja sitä voitiin myös olla antamatta.

       Jokapäiväistä leipää ei sopinut pitää itsestäänselvyytenä, vaan taivaallisen armon osoituksena, lahjana, josta oli aina kiitettävä. Lukemattomat sukupolvet olivat sen asian oppineet kovimman kautta ja ymmärsivät, että leivän saaminen pöytään ei ollut mikään luonnollinen ja luovuttamaton oikeus.

       Jossakin Ranskassa oli tapana, että mikäli lapsi pudotti leivän lattialle, hänen oli suudeltava sitä nostaessaan sen ylös. Kyseessä oli korvaamaton aarre, jolle oli muistettava osoittaa kunnioitusta.

       Leipää ei tietysti ole kuitenkaan aina ollut, eikä edes viljalajeja nykyisessä muodossaan. Vaeltavat paimentolaisheimot eivät maata viljelleet ja saivat leipänsä korkeintaan ryöstämällä tai kaupankäynnillä. Sen sijaan ne söivät esimerkiksi taateleita ja lihaa.

     Koraanissakin leipä mainitaan vain kerran, haditheissa sentään useammin. Myös paimentolaiset oppivat syömään leipää, joka aluksi ilmeisesti syntyi sattumalta, kuumien kivien päälle kaadetusta puurosta. Hapattaminen tai hiivan käyttö tuli kuvaan mukaan myöhemmin ja erilaisia leipiä ilmaantui maailmaan lukemattomina versioina.

      Kirjoittaja keskittyy kertomaan leivästä ja sen roolista, erityisesti sakraalisesta, nimenomaan Lähi-idässä ja Välimeren piirissä, vaikka menee kyllä ohimennen pohjoiseenkin.

      Hieman yllättävää on, että venäläisistä juuristaan huolimatta kirjoittaja ei laajemmin käsittele leivän asemaa Venäjällä. Suomalaisen leipäkulttuurin sivuuttaminen on toki ymmärrettävää, niin omalaatuinen kuin sekin on.

      Koska leipä oli pyhä, siitä tuli myös ankarien teologisten kiistojen kohde ja esimerkiksi ehtoollisleivän oikea laatu oli elämää suurempi kysymys, joka jakoi kristikuntaa. Pitikö leivän olla happamatonta, kuten juutalaisten pääsisäisleipä, vai hapatettua?

      Hapatettu leipä pääsiäisenä oli juutalaisille kauhistus ja mitä ankarimpien kieltojen kohde, vaikka sen takana kerrotaankin olleen käytännön syy: lähtö Egyptistä oli tehtävä niin nopealla aikataululla, ettei leipää ehditty hapattaa.

       Kristillisestä ehtoollisleivästä, Jumalan ruumiista on tullut nyttemmin myös lännessä happamatonta, vaikka klassisissa maalauksissa näkyy selvästi, että taiteilijat ovat kuvanneet pulleaa, hapatettua leipää, mikä itse asiassa oli aikoinaan rienaavaa. Itäinen kirkko nimitti katolisia veljiään ”hiivansyöjiksi” ja hiiva -tai hapatus- oli ehtoollisleivässä epäpyhää.

       Itse asiassa leivän kuohkeus syntyy alkoholikäymisestä, joka tuottaa hiilidioksidia kaikkialla taikinaan. Alkoholi toki kyllä kuului ehtoolliseen, viinin muodossa. Mainittakoon, että jossakin päin muovailtiin ehtoollisleipiä jopa ihmisen muotoisiksi, mikä katolinen kirkko kielsi.

       Leipään liitettiin eri seuduilla lukematon määrä kieltoja ja käskyjä. Babylonialaisen Talmudin mukaan raakaa lihaa ei saanut panna leivän päälle, täysinäistä lasia ei saanut ojentaa leivän yli, leipää ei saanut heittää, vatia ei saanut panna kallelleen leipää vasten ja niin edelleen.

       Leivän leikkaamienkin saattoi olla kiellettyä, sen sijaan sitä piti murtaa. Talmudin mukaan murtamisen sai tehdä vasta sen jälkeen, kun jokaisen eteen oli asetettu suolaa ja purtavaa.

     Suola leivän kera oli normaali särvin ja niiden tarjoaminen yhdessä oli ja on monin seuduin yhä perinteinen tervetulotoivotus vieraalle. Suolan sijasta tai sen ohella leipää saatettiin kastaa viiniin tai viinietikkaan. Leipä ja viini symbolisoivat Ranskassa maan antimia yleensä. Kun niitä oli riittävästi, voitiin tulla toimeen.

       Kirjassa on lähes loputtomasti erilaisia leipään liittyviä sananparsia ja tapoja eri seuduilta, erityisesti etelästä. Venäjän tarinat jäävät kuitenkin vähälle, mukaan lukien Golodomor (Holodomor) eli miljoonien talonpoikien, leivän tuottajien nälkäkuolema sen jälkeen, kun valtio oli ryöstänyt heiltä leivän.

       Leipä oli talonpojan perusravinto vielä 1900-luvun alkupuolen Suomessa (ks. Vihavainen: Haun suomen ruokahistoria tulokset) ja Venäjällä vieläkin yksinomaisemmin.

       Perunaa oli valtiovalta eri tavoin pakottanut talonpojat Suomessa panemaan peltoonsa jo 1800-luvun alusta lähtien ja Venäjällä oli jopa kaartijoukkoja jouduttu lähettämään perunan viljelyä vastustavia talonpoikia vastaan.

     Tuloksia oli tullutkin, mutta leipä oli yhä se ehdoton perusravinto, jonka varassa venäläinen talonpoika eli ja leipäannoksen määrä oli vielä 1900-luvulla miljoonille elämän ja kuoleman kysymys.

      Kyseessä oli ruisleipä, jota maailmassa syödään verrattain vähän vehnäleipään verrattuna. Jälkimmäinen oli kuitenkin Suomessa vielä sata vuotta sitten harvinaista ylellisyyttä, joka kuului juhliin.

       Suomelaisesa leipäkulttuurissa oli ja on paljon muutakin omalaatuista. Nykyään syömme erittäin paljon ohraleipää, johon tyytyminen aikanaan oli kurjuuden tunnusmerkkki (nyt otti…). Myös kaura kelpaa meille, vaikka se monessa muussa maassa annetaan ainoastaan ja vain hevosille. Meillähän on siitä kehitetty myös kiinnostava maidon korvike.

       Mitä leivän olomuotoihin tulee, olutta on aina pidetty nestemäisenä leipänä ja jokainen sahtia tehnyt ymmärtää, että vierre vahvimmillaan juotavaa ruokaa tuhdimmasta päästä. Jos sen antaa käydä, se säilyy paremmin ja myös menee päähän. Aikoinaan nimenomaan säilyvyys oli se suuri ongelma, joka pakotti sotajoukot juomaan olutta tai viiniä ja karttamaan vettä kuin ruttoa.

       Leivän merkitys nälänhätien aikana nousee kaiken muun yläpuolelle. Leningradin piirityksen kokeneet kauhistuivat alihintaisten leipien syöttämistä sioille 1970-luvun  alussa, kun huono sato taas kerran pysäytti Neuvostoliiton komealta näyttävän talouskasvun ja pakotti lopettamaan ilmaisen leivän jakelun esimerkiksi opiskelijaruokaloissa. Tämä toki vain pienenä esimerkkinä. Leningradin piirityksestä oli silloin aikaa vain alle 30 vuotta…

     Viljakysymys (viljaa ja leipää kuvataan venäjässä samalla sanalla, hleb) oli lopulta jopa ratkaisevassa roolissa, kun koko suuri ja mahtava Neuvostoliitto romahti. Sitä ennen se oli joutunut nöyrtymään ja ostamaan osan leivästään kapitalistisista maista.

      Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen viljan tuotanto Venäjällä ja Ukrainassa suorastaan räjähti ja ne ottivat jälleen paikkansa maailman vilja-aittoina.

       Mutta maailman leipäongelma ei sillä ole ratkaistu, eikä se ratkeaisi edes siinä tapauksessa, että noiden kahden valtion välit saataisiin normaaleiksi. Maailman väestö kasvaa yhä tavatonta vauhtia päiväntasaajan eteläpuolisessa Afrikassa ja tuottaa estottomasti miljardeja uusia leivän syöjiä ilman että asiaa edes vaivauduttaisiin sanallakaan paheksumaan.

      Mikäli maapallon ilmastonmuutos tosiaan on koko ajan kiihtyvällä uralla, tämä merkitsee ehkä jopa ratkaisevaa työntövoiman lisäystä kohti katastrofia. Viittaan Eero Paloheimon artikkeliin uudessa Kanava-lehdessä.

”Ihmiskunta syntyi ilman leipää ja saattaa kuollakin ilman sitä” lopettaa Matvejević kirjansa.

Se näyttäisi olevan pirullinen tapa kuolla.