Eteläisen naapurimme vapautuminen

 

Viron itsenäistymisen ihme

 

Kulle Raig, Pitkä matka lähelle, Naapuriksi vapaa Viro. K&K kirjastus  2011, 316 s.

 

Jälkikäteen kaikki tässä maailmassa näyttää selvältä. Neuvostoliitto tietenkin hajosi, koska sen piti hajota, eivätkä Neuvostoliiton tasavallat tietenkään jääneet Venäjän yhteyteen, koska ne eivät jääneet.

Kaikki olisi kuitenkin voinut käydä toisin. Mieleeni jäivät virolaisen historioitsijan sanat noin vuodelta 1990: ”kaikki hokevat nyt taas kerran ’kansojen kevättä’. Se, joka tuntee historiaa, tietää, että veri vuotaa vielä”.

Vuotihan sitä, mutta olosuhteisiin katsoen sentään uskomattoman vähän. Venäjä suostui todella Neuvostoliiton rauhanomaiseen hajottamiseen ja miehitysjoukkojen vetämiseen takaisin, mutta ei se mikään itsestäänselvyys ollut.

Viron, Latvian ja Liettuan maantieteellinen, etten sanoisi geopoliittinen asema on niiden kannalta hyvin epäkiitollinen ja Suomenkin asema on vain vähän parempi. Voimakeinoin mikään näistä maista ei voi paljoakaan saavuttaa ja voidaan hyvin lähteä siitä, ettei Venäjä ole koskaan niin heikko, ettei se niille pärjäisi. Näinhän venäläiset suomalaisillekin vakuuttivat ennen vuotta 1917.

Perestroika ja ”uusi ajattelu” antoivat kuitenkin myös virolaisille toivoa. Vielä 1980-luvulla ajatus rajoitetustakin itsenäisyydestä näytti kuitenkin realistien keskuudessa utopialta.

Muuan ulkovirolainen tutkija, muistaakseni Rein Taagepera esitti kuitenkin jo silloin rohkean skenaarion: saattaisi käydä niin, että Venäjä joutuisi pahaan konfliktiin Ukrainan kanssa. Ulkovallat eivät voisi väliintuloa tähän juridisesti sisäiseen kysymykseen ajatellakaan, mutta osoittaakseen uutta liberaalisuuttaan Neuvostoliitto voisi sallia Baltian maiden ”suomettuneen” itsenäisyyden, mikä voisi merkitä hyvinkin täydellistä itsemääräämisoikeutta.

Juuri tuollaisessa tilanteessa, Euroopan kohistessa Puolan kapinan verisestä tukahduttamisesta, Suomen suuriruhtinaskunta oli vuonna 1863 saanut hämmästyttävästi lisää uusia oikeuksia, valtiopäivätoiminnan alkamista myöten. Ruotsinkielisten kiusaksi saatiin myös kielimanifesti.

Mutta tämä oli vain spekulaatiota. Siitä huolimatta siinä todisteltiin, ettei itsenäisyyskään olisi mahdotonta. Usko jonkinlaisen uuden, virolaisen Viron syntyyn oli joka tapauksessa olemassa ja se vahvistui vahvistumistaan.

Viro, Latvia ja Liettua olivat niitä neuvostotasavaltoja, joissa tietoisuus siitä, että ne oli vastoin kansan tahtoa miehitetty, säilyi koko ajan elävänä. Sieltä myös alkoi koko Neuvostoliiton hajoamisen prosessi, jolle maan perustuslaki itse asiassa tarjosi täyden vapauden, vaikka siihen ei kukaan uskonutkaan. Silti se oli perustuslakiin kirjoitettu.

Sivumennen sanoen, tuo käsitys Viron virallisen historian valheellisuudesta ei olut ulkomaillakaan itsestäänselvyys. Jopa Ruotsin ulkoministeri kieltäytyi hyväksymästä sitä tulkintaa, että Viro olisi miehitetty. Itsehän se oli pyytänyt lupaa päästä Neuvostotasavaltojen liiton jäseneksi ja kaikki oli hoidettu täysin laillisesti ja ilman väkivaltaa.

Joka tapauksessa Viron kansallinen liike alkoi näkyä jo 1980-luvun alussa, siis ennen perestroikaa. Maa oli venäläistynyt erittäin nopeasti ja Virosa kuten Latviassa kantakansallisuus oli jo joutumassa vähemmistöksi. Väestönvaihtoa voidaan verrata nykyiseen eurooppalaisten maiden kehitykseen, paitsi että se oli vieläkin nopeampaa.

Mikseivät sitten venäläiset olisi saaneet tulla Virossa enemmistöksi? Oliko kyseessä jokin primitiivinen  kansallisuusviha (”rasismi”), jollaisesta sivistyneiden ihmisten oli pysyttävä kaukana vai oliko virolaisilla legitiimi oikeus odottaa, että heidän maansa pysyisi virolaisena?

En ryhdy vastaamaan tähän kysymykseen, joka on mutatis mutandis aktuaalinen nyt koko Euroopassa. Ellei ihminen halua ymmärtää asiaa, hänelle on turha puhua mitään.

Sellaisia ihmisiäkin oli ja Viroon heitä tuli katsottaviksi Suomesta. Kirjoittaja kuvailee sitä järkytystä, jonka hänelle tuotti kohtaaminen taistolaisen, eli siis ihan oikean, uskovaisen kommunistin kanssa. Virossa kommunisteja oli tietysti paljonkin, mutta erona oli, etteivät he olleet idiootteja, vaan ymmärsivät, mitä ympärillään näkivät.

Joka tapauksessa siis Viro kulki aivan vapautumisen eturintamassa ja todella pyrki sellaiseen mitä realistit yleensä pitivät mahdottomana. Mahdollisen ja mahdottoman välinen rajakin  siirtyi sitten perestroikan aikana jatkuvasti ja kun niin sanotun poikkeustilakomitean kaappausyritys tapahtui, osatiin välittömästi tarttua hetkeen kiinni.

Kirjassa selostetaan kiinnostavasti kaikkia niitä vaiheita ja ongelmia, jotka virolaisten patrioottien ja suvereenisuuden pioneerien tielle tulivat. Sivumennen sanoen, suhde venäläisiin näyttää pysyneen yleensä hyvänä Esimerkiksi silloin kun itsenäisen Viron rajamuodollisuuksia järjesteltiin, venäläiset jopa tarjosivat apua puolestaan.

Ratkaisevan tärkeää taustatukea saatiin myös Boris Jeltsiniltä, jonka johdolla Venäjäkin ”itsenäistyi” Neuvostoliitosta. Jeltsinhän kehotti tasavaltoja ”ottamaan suvereenisuutta” niin paljon kuin pystyvät. Tässä oli kysymys taistelusta Neuvostoliiton valtioelimiä vastaan ja samoin kuin Lenin hamusi liittolaisia, esimerkiksi Suomea, väliaikaista hallitusta vastaan, haali Jeltsin tasavallat puolelleen taistelussa Gorbatšovia vastaan.

Suurelta osalta kirja kertoo Suomesta, siitä, miten kirjoittaja ja muutkin virolaiset patriootit toimivat maassamme, miten virallinen Suomi suhtautui virolaisten pyrkimyksiin ja miten Viron ulkomaista edustusta järjesteltiin Aluksi oli vain pikkuruisessa huoneessa toiminut Neuvostoliitosta riippumaton kulttuuripiste, jota tämän kirjan kirjoittaja hoiti.

Suurena ongelma oli se köyhyys, johon Neuvostoliiton talouden  romahdus oli myös Viron ajanut, mutta sen vaikutuksia lievensivät jopa Suomen pankilta saadut lainat ja lahjoitukset, joita lukemattomat estofiilit järjestivät.

Olen joskus sanonut, ettei mikään kansa anna anteeksi sitä, että sitä joskus autetaan hädässä ja se joutuu pyytäjän asemaan. Ruotsi meni tavattomiin uhrauksiin sekä valtiona että vapaaehtisin voimin auttaessaan talvisodan aikana ja sen jälkeenkin Suomea ja siitä kiitokseksi alettiin sitä lähes välittömästi arvostella siitä, ettei se sallinut liittoutuneiden apuretkikunnan tuloa alueelleen (mikä olisi tarkoittanut sotaa Saksan kasa) tai jopa liittynyt sotaan Suomen puolelle Neuvostoliittoa vastaan.

Mitään kaunaa siitä, että presidentti Koivisto oli kovin hidas tunnustamaan itsenäistä Viroa, ei tästä kirjasta voi havaita. Toki innokkaamminkin olisi voinut toimia, mutta Koivisto oli tietenkin  valittu hoitamaan Suomen eikä minkään muun maan etuja, eikä kukaan tuolloin vielä tiennyt, mihin kehitys oli johtava.

Joka tapauksessa Suomen apu Virolle sen jälleensyntymisessä oli korvaamatonta tai ainakin suurta. Toki Latvia jäi sellaista vaille, mutta itsenäistyi sekin. Ei kuitenkaan pidä tehdä asiasta hätäisiä johtopäätöksiä siitä, että kaikki joka tapauksessa olisi mennyt ihan mukavasti, vaikka kukaan ei olisi todella mitään yrittänyt.

Viron uuden itsenäistymisen vuodet olivat kiihkeätä aikaa, jolloin virolaiset entusiastit tekivät kaikkensa isänmaansa puolesta ja myös saavuttivat sen, mitä tavoittelivat. Suomalaisten esrofiilien myötävaikutusta ei ole tässä väheksyttävä ja heidän nimensä tässä kirjassa ovat tavallaan kunniataululla.

Kirja on kirjoitettu vasta jonkin aikaa tapahtuneen jälkeen, mutta sen intelligentti kirjoittaja on ollut aitiopaikalla, aivan tapahtumien keskellä ja kirjan eetos on himaani eikä demonisoi mitään osapuolta.

Tällaisilla kirjoilla on pysyvä arvo ja tähänkin tullaan varmasti palaamaan vielä monta kertaa, toivottavasti silloin syynä ei ole mikään kriisi tai vihamielinen hyökkäys.

Militantti tyhmyys

 

Osattomien kapina

 

Eilisessä blogissa oli puhetta fourierismista, joka halusi onnellistuttaa ihmiskuntaa tavallaan suorinta tietä, tyydyttämällä sen tarpeet, sen sijaan että olisi keskittynyt tasaamaan olemassa olevaa ja vastaisuudessa tulevaa omaisuutta ja tuloja, jotka nyt ovat vain mutkan kautta suhteessa tarpeiden tyydytykseen ja onnellisuuteen.

Ihmisen perustarpeet ovat lopultakin hyvin rajalliset ja yksinkertaiset ja niistä on tehty luetteloita ja hierarkioita, joita ei tässä toisteta. Yksi keskeisistä on joka tapauksessa sosiaalisen arvostuksen kaipuu ja toinen on sellainen läheisyyden kaipuu, joka ilmenee sukupuolivietissä.

Falanstereissa nämä piti tyydytettämän maksimaalisesti ja se tietenkin edellytti tiettyä epäitsekkyyttä. Etenkin naisilla oli ja on jo luonnon järjestyksen takia taipumus hylkiä suurinta osaa hellyyttä tarvitsevista tarjokkaista ja keskittyä sen sijaan oman nautintonsa tavoittelemiseen.

En ole ihan varma, miten Fourier kuvitteli tämän ongelman psykologisella tasolla voittavansa, mutta yleensähän radikaalit kuvittelevat, että heidän mainiot ajatuksensa saavat toteutuessaan aina suurten joukkojen kannatuksen ja sosiaalinen paine muuttaa ihmisen. Ihmisen psykologian oli määrä myös falansterielämässä muuttua.

Niinhän sen kuviteltiin sosialistisessa järjestelmässäkin muuttuvan ja tuskinpa ihan turhaan kuviteltiinkaan. Joka tapauksessa malttamaton, kaikkivoipa ja kaikkiviisas puolue saattoi koska tahansa tarvittaessa julistaa. että suuri muutos oli tapahtunut, vaikka ei olisikaan.

Niinhän Stalin jo 1930-luvun jälkipuoliskolla (1935ja1936) julisti, että sosialistinen järjestelmä oli jo hävittänyt yksityisomistuksellisen psykologian ja kansalliset ennakkoluulot. Voitiin siis lakata hyysäämästä kansallisia vähemmistöjä isovenäläisen enemmistön kustannuksella.

Muuan toinen tärkeä asia oli muuttunut jo 1930-luvun alussa, itse asiassa jo ensimmäisen viisivuotissuunnitelman loppumetreillä: intelligentsija ei enää ollut kansasta erillinen etuoikeutettujen luokka, jota sopi vihata ja halveksia. Nyt se oli saanut aivan toisenlaisen luonteen ja sitä oli alettava kunnioittaa.

Tosiasiahan oli ja on, että henkinen suorityskyky jakaantuu kaikissa populaatioissa epätasaisesti. Ennen maailmassa, jossa suuri enemmistö jäi vaille mahdollisuutta kehittää esimerkiksi kykyään abstraktiin ajatteluun, saattoi kouluttamattoman rahvaan ja älymystön välinen kuilu kasvaa ylittämättömäksi.

Kyseessä oli kaksi ryhmää, jotka itse siassa puhuivat ja ajattelivat eri käsitteillä ja siis kielillä. Sitä paitsi toinen niistä teki kevyttä ja miellyttävää työtä ja nautti samaan aikaan suutta palkkaa, kun taas toinen sai osakseen kurjimmat, likaisimmat ja raskaimmat työt ja niistä ala-arvoisen korvauksen.

Missään tasa-arvoa tavoittelevassa utopiassa asiat eivät yksinkertaisesti saaneet olla niin ja sangen ymmärrettävästi syntyi sellainen liikekin, joka hyökkäsi älymystöä vastaan. Tietyin varauksin voidaan puhua tyhmien kapinasta ja siinä visioitiin jo avointa väkivaltaa älymystöä vastaan ja typeryyden nostamista ihanteeksi.

Tästä olen joskus blogannutkin ja panenpa blogin tähän uusintana:

 

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Kuilun tasoittajat

Mahajevilaisuus ennen ja nyt

 

Neuvostoliiton aatehistoriaan kuuluu myös ilmiö nimeltä mahajevilaisuus. Vjatšeslav Mahajev eli oikeastaan Jan Vaclav Machaiski oli puolalainen anarkisti, joka katsoi, että työväenluokan sortajiin kuului koko älymystö, myös vallankumouksellinen intelligentsija, joka proletariaatin oli likvidoitava vapautuakseen.

Itse asiassa tuollaiset näkemykset olivat vallankumouksellisella Venäjällä ja myös bolševikkien piirissä hyvinkin yleisiä niin vallankumouksen aikana kuin vielä 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa. On tunnettua, että vallankumouksen aikoihin ja vielä sen jälkeen oli vaarallista käyttää lierihattua ja silmälaseja, intelligentin tunnuksia. Myös Lenin vaihtoi lippalakkiin.

Älymystöä vastaan käytännössä usutettiin muuta kansaa aina 1930-luvulle saakka. Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana lanseerattiin suuri insinöörien (insinööri-tuholaisten) vastainen kampanja, mutta heti sen jälkeen mahajevilaisuutta alettiin juuria kovalla kädellä.

Vanha intelligentsija oli tosiaan kelvotonta, todettiin, mutta 1930-luvulla koko tuo ryhmä oli jo muuttunut ja oli nyt enimmäkseen lähtöisin työtätekevistä luokista, mikä määräsi sen uudenlaisen tajunnan. Intelligentsija ei sitä paitsi ollut yhteiskuntaluokka, vaan kerrostuma, prosloika, valisti Stalin niitä, jotka eivät ymmärtäneet. Intelligentsijan syrjiminen ei ainoastaan ollut väärin, vaan jopa häpeällistä: älymystöä ei suinkaan pitänyt likvidoida vaan kaikkien piti itse tulla sen kaltaisiksi.

Tämä oli siis sitä viisautta, johon oli päädytty puolentoista vuosikymmenen sortopolitiikan jälkeen. Älymystöä tosiaan tarvittiin. Traktorit, laivat ja lentokoneet olivat toki työläisten luomia, mutta eivät ne syntyneet ilman insinöörien apua.

Kysymys ihmisen luokka-asemasta oli Neuvostoliitossa hyvin tärkeä. Heti vallankumouksen jälkeen todellisia työläisiä Marxin ja Engelsin mielessä oli koko maan asukkaista vain muutama prosentti: aluksi ei edes kahta miljoonaa maassa, jonka asukasluku läheni kahtasataa miljoonaa…

Niinpä työläisten (рабочий) joukkoa täydennettiin työtätekevien (трудящихся) massoilla. Talonpoikien suuri enemmistö sentään teki itse työnsä pelloillaan eikä siis kuulunut riistäjiin, vaan työtätekeviin, niin pikkuporvarillista kuin se olikin psykologialtaan.

Voitiin siis joka tapauksessa ajatella, että työläisten ja sen pienen etujoukon (bolševikit) johtamana tämä työtätekevien ja aivan erityisesti köyhien talonpoikien joukko muodosti yhteisen armeijan, jolla johtavan etujoukon ansiosta oli proletaarinen tai sitä vastaava tajunta. Tärkeintä oli, ettei talonpoikia eli kansan valtavaa enemmistöä päästetty päättämään asioista.

Riistäjäluokat oli Venäjältä hävitetty jo vallankumouksessa, mutta oli syytä epäillä, että niistä peräisin olevien ihmisyksilöiden tajuntaa määräsivät yhä vihamielisten luokkien ideologiset lähtökohdat. Kyseessä olivat niin sanotut menneisyyden jäänteet, jotka pyhien kirjoitusten mukaan vasta pikkuhiljaa häviäisivät ja antaisivat tilaa uudelle, sosialistisen yhteiskunnan realiteetteja heijastelevalle tajunnalle.

Kun vielä muistettiin Marxin periaate, jonka mukaan vapaus oli välttämättömyyden hyväksymistä, oli tie auki rajattomaan onneen: ihminen, joka tilansa oikein ymmärsi, tiesi sosialismissa olevansa parhaassa mahdollisessa maailmassa ja siis onnellinen. Se, joka kantoi mukanaan menneen yhteiskunnan arvoja, saattoi toki kokea olevansa jopa onneton, mutta sellaisten piti vähentymän ja edellisten enentymän.

Uusi neuvostointelligentsija joka tapauksessa ansaitsi kaikkien arvostuksen ja jokaisen tuli ymmärtää, että sen jäsenillä tulikin olla paremmat olosuhteet kuin työläisillä, vaikka jälkimmäiset olivat yhteiskunnan tärkein ja hallitseva ryhmä.

Mikäli proletaarit joka tapauksessa ilmitoivat mahajevilaisia näkemyksiään siitä, että kaikki herrat sortavat ja laiskottelevat ja vielä katsovat pitkin nenänvartta, voitiin työväenluokan tiedostavan etujoukon taholta (pääsihteeri) kertoa heille, että tulkinta oli yksinkertaisesti väärä. Siltä varalta, ettei puolueen ja sen pääsihteerin arvovaltaista tulkintaa otettaisi vakavasti, oli käytettävissä kokonainen turvallisuuselinten armeija.

Proletaarien, tuon ihmiskunnan edistyksen etujoukon suuri ansio muuhun ihmiskuntaan nähden oli heidän aivan erikoislaatuinen tajuntansa, jota määräsivät objektiiviset tuotantosuhteet, jotka suorastaan pakottivat heidät edistyksen etujoukoksi.

Ihmeellistä, mutta ei suinkaan odottamatonta oli, että Marx ja Engels havaitsivat aitojen proletaarien olevan myös klassisten hyveiden mallikelpoisia edustajia (ks. esim. Louis Napoleonin Brumaire-kuun 18. päivä).

Sortajaluokat ja niitä myötäilevä lahjottu ryysyköyhälistö sen sijaan olivat molemmat moraalisesti kelvotonta ja turmeltunutta ainesta.

Neuvostoliiton ideologinen uskottavuus nojasi sekä häikäilemättömään mahtivaltioon että totalitaariseen järjestelmään. Täysin normaali ihminen ei ryhtynyt haastamaan sellaista koneistoa edes ajatuksissaan ennen kuin sen rappion merkit olivat kyllin selvät ja tieto muista maailmoista tavoitti kansanjoukot tai ainakin älymystön.

Mutta entäpä tämä mahajevilaisuus, josta aluksi puhuttiin. Säilyikö sen ituja kansan keskuudessa huolimatta siitä, että se oli Stalinin aikana jyrkästi tuomittu? Entä esiintyykö sitä nykyään Venäjällä tai muualla, vaikkapa meillä?

Luulen, että kyseessä on perusteiltaan tuo sama ilmiö, joka meillä tunnetaan nimellä herraviha ja joka on enemmän tai vähemmän ikiaikainen. Intelligentsijan (sanan neuvostoliittolaisessa mielessä) ja raa’an työn tekijöiden eli suoritusportaan välillä on yleensä aina ollut jonkinlainen kuilu.

Silloin kun tähän liittyi suuri elintason ja sivistystason ero, tuo kuilu oli varsin syväkin. Joskus 100-150 vuotta sitten sillä oli hyvin suuri merkitys, minkä voi havaita sen ajan kirjallisuudestakin, esimerkiksi Arvid Järnefeltiltä. Se näkyy myös Maksim Gorkin ja Leo Tolstoin romaaneissa.

 Nykyäänhän se on monissa länsimaissa jo hyvin matala ja täällä pohjoismaisen sosialismin maissa on täysin mahdollista olla sitä lainkaan huomaamatta.

Nykyään tuntuu huvittavalta ajatella, että Suomessakin jotkut ”kansaan menijät” vielä niin äskettäin kuin1960-luvulla saattoivat polttaa ylioppilaslakkinsa, jota pidettiin eriarvoisuuden symbolina.

Niin sanottu kansaan meneminen oli Venäjällä saanut suuret mittasuhteet ylioppilaiden keskuudessa 1860-70-luvuilla ja vastaava ilmiö oli voitu havaita meilläkin, joskaan siihen ei täällä kuulunut vallankumouksellisuutta. Ideana oli joka tapauksessa astua alas korkeuksista ja mennä palvelemaan sorrettua kansaa.

Siihen aikaan kuilu herrojen ja rahvaan välillä oli hyvin todellinen ja jälkimmäisen piirissä kyti selkeä luokkatietoinen herraviha. Arvid Järnefeltin romaanissa Veljekset tästä esitetään selkeä esimerkki, kun veli Gabrielin lemmitty Ingrid kieltää sulhastaan ehdottomasti opiskelemasta insinööriksi. Veturinkuljettajan ammatti sen sijaan sopii päämääräksi, sillä sen harjoittaja ei kuulu tuohon vihattuun sivistyneistöön.

Sadassa vuodessa suomalainen yhteiskunta on perusteellisesti muuttunut ja meillä vanhoista yhteiskunnallisista jakolinjoista on yleensä jäljellä korkeintaan muisto vain. Ne ovat asioita, joihin voidaan viitata yhtä leikillisesti kuin vaikkapa heimoeroihin, todellista erottavaa kuilua ne eivät muodosta.

Monessa maassa asiat ovat toisin. Yhdysvaltain tapaisissa maissa, joissa on laaja slummikulttuuri, erottuvat tietyt ryhmät yhä toisistaan hyvin monella tavalla. Kyseessä ei ole vain tulotaso tai varallisuus, vaan myös elämänmuoto ja tavoitteet, sivistystaso, tapa puhua ja ajatella ja usein vielä ihonvärikin.

Kyseessä on alemman ja ylemmän kehitystason välinen ero, jota monet herkkätuntoiset nuoret ymmärrettävästi pitävät sallimattomana ja yrittävät taas kerran luoda umpeen tuota todellista kuilua lähentymällä vähäosaisia ja selittämällä heidän ongelmansa muiden syyksi, olipa asiassa perää tai ei.

Meillä on jo lakattu polttamasta ylioppilaslakkeja. Moinen touhu näyttäisi jo todella koomiselta. Itse asiassa omasta maastamme ei enää voi löytää sellaista kansaa, jonka pariin älymystön edustaja voisi alentuvasti astua korkeuksistaan ja niinpä tuollaisia ryhmiä on nyt etsitty ulkomailta, jopa peräti Yhdysvalloista, kuten taannoisessa BLM-liikkeessä.

No, eipähän asiassa mitään uutta ole. Toki asiaan aiemmin liittyi yritys ratkaista hyvin vakavia ongelmia, kun se taas nyt on puhtaasti symbolista korviketoimintaa, anti-intellektualismia vailla asiallista sisältöä.

 

 

Tarpeiden vallankumous

 

Kun kommunistit vielä olivat kommunisteja

 

Frank E. Manuel, The Prophets of Paris. Turgot, Condorcet, Saint-Simon, Fourier and Comte. Harper Torchbooks 1965, 347 s.

 

Moni näyttää aina hämmästyvän, kun puhutaan ”kommunisteista” ennen vuotta 1918,jolloin Leninin ehdotuksesta Venäjän bolševikit omaksuivat tuon nimen.

Itse asiassa nimenomaan tuo Leninin idea merkitsi palaamista vanhaan, lähes sadan vuoden takaiseen aikaan ja sen aatemaailmaan. Samaa jankutti koko hänen ajattelunsa. Koko totuus oli siellä sanottu ja kestäisi ikuisesti.

Kommunismi (lat. communis – yhteinen) oli 1800-luvun alussa ja vielä puolivälissäkin yleinen termi, jolla viitattiin niihin, jotka pitivät yhteistaloutta ja yhteistä elämää ”kommuunissa” ihanteenaan. Myös Marxin ja Engelsin vuonna 1848 julkaiseman pamfletin nimi oli ”Kommunistisen puolueen manifesti”. Ei siis ”Kommunistinen manifesti”. Pikku puoluekin oli olemassa.

Tässäkin nimiasiassa vuonna 1918 Lenin korosti paluuta vanhaan ja ikuisesti ”oikeaan” oppiin, jota kaiken maailman revisionistit olivat väärentäneet. Nimenmuutos aiheutti pilkkaa ja hilpeyttä ja sen katsottiin taas kerran todistavan, että bolševikit olivat lopullisesti hylänneet tieteellisen sosialistisen (lat.socius -yhteinen) ajattelun ja palanneet utopistikommunistien lahkoksi.

Osittainhan niin olikin ja bolševikit todella suunnittelivat vakavissaan koko Venäjän muuttamista suureksi kommuunien yhteisöksi. Kommuuni oli myös kollektiivitalouden korkein muoto ja kollektivisoinnin alkaessa syksyllä 1929 määrättiin, että neljäsosan kolhooseista piti olla jo ”korkeinta muotoa” eli kommuuneja, joissa vallitsisi täydellinen tasanjako eikä mitään henkilökohtaista taloutta saisi kenellekään olla.

Kuten tunnettua, takapotku tuli välittömästi ja jo heti vuoden 1930 alussa Stalin perui pyhät sanansa ja otti aivan uuden suunnan. Kommuuneja kiellettiin enää perustamasta ja tasajakoa pilkattiin ”antimarxilaisena pikkuporvarillisuutena”.

Siitä lähtien bolševikkien ideologia, josta sittemmin alettiin käyttää nimitystä reaalisosialismi, ei enää ollut kommunismia sanan vanhassa ja perinteisessä mielessä. Tosin ajatusta heräteltiin uudelleen, kun aloitettiin suuri ”Kommunismin rakentamisen ohjelma” vuonna1961.

Toki kommunismikin jo aikoinaan oli esiintynyt monessa erilaisessa hahmossa. Kuuluisimpiin sen teoreetikkoihin kuului joka tapauksessa ranskalainen Charles Fourier, jonka vaikutus etenkin venäläiseen sosialismiin oli erittäin huomattava. Fourierin innoittama oli se Petraševskin ryhmäkin, johon osallistumisesta Dostojevski tuomittiin kuolemaan ja valeteloitettiin ennen lähettämistään Siperiaan.

Fourier oli myös Nikolai Tšernyševskin suuri oppi-isä ja tämän kirjaa ”Mitä on tehtävä” (ks. Vihavainen: Haun yli-ihmisen kasvot tulokset ), myös V.I. Uljanov ahmi loputtomasti. Vasta kuudennella kerralla hän kuulemma kertoi ymmärtäneensä mistä siinä oli kysymys.

Jätän sikseen sen, mitä hän oikein siitä ymmärsi. Ainakin nykyaikaiselle lukijalle sen huipentumana (Vera Pavlovnan neljäs uni) on ennen muuta unelma aistien vapauttamisesta tulevassa harmonisessa yhteisössä, jossa seksuaalinen nautinto on korotettu pyhäksi ja jossa ihminen on vapautettu kaikista riiston ja puutteen muodoista.

Dostojevski, kuten mainittiin, oli ollut fourierilaisen yhteisön perustajan, Petraševskin piirissä ja epäilemättä siis tunsi hyvin oppi-isänsä ajatuksia. Muuten, talonpojat, jotka oli pantu tuohon yhteisöön asumaan olivat ilmeisesti itse polttaneet sen rakennuksen.

Dostojevskin ”Riivaajissa” on merkittävänä sivuhenkilönä muuan Šigaljov, jonka mainitaan olevan kuin Fourier, mutta häntä vielä monta kertaa radikaalimpi. Šigaljoviaiset ajoivat täydellistä tasaamista aina ihmisen kykyjä myöten ja käyttivät keinonaan väkivaltaa. Henkisestikään kukaan ei saanut nousta toisen yläpuolelle.

Itse asiassa Fourier ei kannattanut täyttä taloudellista tasa-arvoa, toisin kuin vaikkapa Gracchus Babeuf. Hänen etsimänsä tasa-arvo kohdistui nautintoihin ja vaistoihin, jotka olivat pyhiä, koska Luoja itse oli ne ihmiselle antanut.

Fourierin ihanneyhteisö, falansteri, oli varsin suuri ja siinä asui lähes 2000 ihmistä. Kaikkien 1802 mahdollisen halujen kombinaation tuli olla edustettuna. Mikäli ne sijoitettiin samaan taloon, oli se jo varsin mahtava laitos. Instituutio oli tieteellisesti perusteltu ja siinä ihmisten välinen attraktio oli samassa roolissa kuin gravitaatio Newtonilla.

Joka tapauksessa siellä vaalittiin jokaisen yksilön kykyjen vapauttamista ja tarpeiden toteutumista. Erityisesti korostetaan, että siellä aina juotiin parhaita viinejä. Kulinarismiin kiinnitettiin muutenkin suurta huomiota, kuuluuhan se ihmisen keskeisiin nautintoihin.

Varat tuohon elämään, johon kuului siis tietty määrä myös ylellisyyttä, saatiin kohonneesta tuottavuudesta, kun jokainen sai tehdä sitä, mitä parhaiten osasi ja mikä kiinnosti.

Tärkeintä oli seksuaalisuus, jossa ei vallinnut täysi promiskuiteetti, mutta jossa pyrittiin turvaamaan mahdollisimman suuri vaihtelu sitä tarvitseville ja mahdollisimman suuri tyydytys jokaiselle, iästä ja ulkoisista avuista riippumatta. Esimerkiksi suhteet vanhojen ja nuorten ihmisten väillä olivat hyvin yleisiä aina jonkin aikaa kerrallaan.

Perhettä ei täydellisesti tuhottu, mutta ei siitä paljoakaan ollut jäljellä, kun lapset eivät enää olleet etupäässä vanhempiensa huolena. Kaikki väkivalta lapsia kohtaan oli lopetettu, mikä oli ajan oloissa merkittävä muutos.

Lasten erityisiä kykyjä ja taipumuksia käytettiin hyväksi myös esimerkiksi siten, että ulosteiden ja lannan käsittely annettiin heidän huolekseen, koska se ei heitä inhottanut, vaan innosti.

Sukupuolisuhteet vaihtelivat varsin usein, eikä niissäkään saanut olla pakotusta. Mikäli joku kosiskelija torjuttiin, häntä ryhtyi hoitamaan kokonainen loukko sulottaria, jotka saivat hänet unohtamaan mielipahansa.

Sanomattakinon selvää, että naisten taepeet olivat vähintään yhtä tärkeiksi nostettuja kuin miesten. Tšernyševskillähän utopian ”kuningatar” on aivan keskeinen hahmo.

Kiinnostavaa kyllä, Fourier on järjen vastustaja siinä mielessä, kuin se valistusajalla esitti vaatimuksiaan yhteiskunnan järjestämisestä. Järjen sijasta olennaista olivat tunteet ja vaistot ja niiden päästäminen oikeuksiinsa.

Ihmisillä oli toki monenlaisia viettymyksiä ja jotkut olivat taipuvaisia myös himomurhaajiksi ja ryöväreiksi. Heille löytyi falansterissa paikka teurastajina ja metsästäjinä. Kuten järjen palvojat arvelivat, ettei täysin rationaalinen ihminen voi olla rikollinen, Fourier lähti siitä, ettei sellainen ole myöskään ihminen, jonka emotionaalinen puoli on tyydytetty.

Varsinainen tyydytyksen vihollinen oli ikävystyminen, ennui. Sitä torjumaan oli itse asiassa valjastettu koko falansterin organisaatio. Ihmiset kokivat työssään ja henkilökohtaisessa elämässään jatkuvaa vaihtelua ja he myös harjoittivat kaikista esteistä vapautettua luovaa toimintaa.

Kun kaikkien ihmisten mahdollisuudet luovaan toimintaa oli vapautettu, voitiin todeta maailmaan ilmaantuneen miljoonittain uusia neroja. Noin kolmeksi miljardiksi kasvaneen maapallon väestöstä löytyisi 37 miljoonaa Homeroksen veroista runoilijaa, saman verran Newronin tasoisia matemaatikkoja ja jälleen saman verran Molièren tasoisia kirjailijoita ja niin edelleen.

Aivan vastaavasti esimerkiksi Trotski uskoi sosialistisen vallankumouksen tuottavan valtavan määrän uusia neroja. Sosialistinen yli-ihminen olisi uuden yhteiskuntansa tuote.

Sivumennen sanoen, periaate ”jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan” on lähtöisin juuri Fourier´lta.

Asiaan kuuluu, että Fourier itse oli köyhä kaupparatsu, jolla Manuelin mukaan tuskin edes oli lemmensuhteita ja jolla oli kummallinen tapa alituisesti mittailla kaikkea kyynäräkepillä ja tuijotella tyhjyyteen.

Hänet luokiteltiin usein hulluksi, mikä selittyy osin siitä, että hän tahallaan kätki utopistiset näkemyksensä kosmologisiin fantasioihin ja muun muassa esitti, että maapallon meret aikojen kuluessa muuttuisivat limonadiksi.

Kun vakava tai ainakin vakavaksi tarkoitettu sanoma esitettiin hullutusten seassa, se pystyi välttämään sensuurin. Yhtä ovelasti teki Venäjällä Tšernyševski, joka onnistui saamaan kirjansa ”Mitä on tehtävä” julkaistuksi muka rakkausromaanina.

Joka tapauksessa Tšernyševskin huomatiin pian olevan Fourierin tavoin yksi niitä vaarallisia kommunisteja, jotka oli Venäjältä hävitettävä.

Sellaisten rabulistien sijasta oli älymystölle annettava lukemiseksi vakavaa tieteellistä tekstiä, jossa selvästi todistettaisiin, että sosialistinen vallankumous ei Venäjällä olisi lainkaan mahdollinen sen kehitysasteesta johtuen.

Niinpä sensuuri päästi myös Marxin ja Engelsin halukkaiden luettaviksi ja se ilmestyi laillisesti Venäjällä vuonna 1867.

Olihan siinä terveellinen vastaisku kaiken maailman kommunisteille.

 

Näin Helsingin muuttuvan

 

Väestönvaihtoja

 

Erinomainen historiantutkija ja armoitettu popularisoija Teemu Keskisarja on nyt päässyt otsikoihin puhumalla ”väestönvaihdosta”.

Koska tämä kuuluu niihin sanoihin, jotka laukaisevat primitiivireaktion siinä joukossa, joka pitää kunnianaan olla ajattelematta omilla aivoillaan, Keskisarjan luennon otsikko oli kuulemma muutettu muotoon ”väestövaihto”.

Se on kuitenkin huonoa suomea ja itse aion puhua nyt ja vastaisuudessakin väestönvaihdosta, kuten tein jo kirjassani ”Länsimaiden tuho” vuonna 2009. Mikäli joku on siitä asiasta muutamaa vuotta myöhemmin kehittänyt ns. salaliittoteorian, ei asia kosketa minua millään tavalla. Minä uskon aritmetiikkaan ja niin kuuluu jokaisen järjissään olevan ihmisen tehdä.

Väestönvaihto kuuluu aivan normaaleihin historian prosesseihin. Lähes kaikki Suomen kaupungit olivat valtaosin ruotsinkielisiä1700- ja 1800-luvuilla ja myös venäläisyys oli parissa tapauksessa suhteellisen suuri tekijä, joka toisissa oloissa olisi voinut kasvaa jopa hallitsemattomaksi.

Kaupunkien kasvu muutti  jo1800-luvun jälkipuoliskolla väestösuhteet perinpohjin ja jo vuoden 1900-tienoilla Helsingissä oli yhtä paljon suomenkielisiä kuin ruotsinkielisiäkin. Venäjänkieliset olivat jo aivan pieni vähemmistö. 1990-luvulla väestöpohja oli jo kokonaan muuttunut ja pääkaupunkimme oli täysin suomenkielinen. Alkuperäisestä ruotsinkielisyydestä oli jäljellä vain hajanaisia rippeitä siellä täällä.

Jo ala-asteella lapset ainakin ennen oppivat, että mikäli jokin luku koko aja pienene ja toinen  taas vastaavasti suurenee, nousee se jälkimmäinen ehdottomasti ja vastustamattomaksi suuremmaksi tietyn, laskettavissa olevan ajan kuluessa. Se toinen taas jossakin vaiheessa häviää kokonaan. Pää tulee pihaleikeissäkin aina viimein vetävän käteen ellei narua koko ajan jatketa.

Puolitoista vuosikymmentä sitten pohdiskelin Helsingin kohtaloa väestönvaihdon näkökulmasta. Sehän oli ollut kuluneiden puolentoista vuosisadan mittaan erittäin raju prosessi. Nyt ennusteet olivat varsin maltillisia ja nyttemmin niitä on varmastikin jo korjattu. Pääsuunta on kuitenkin selvästi pysynyt samana.

Ennen kuin liitän tähän tuon muinoisen ennusteen pohjalta kirjoitetun blogini, totean vielä sen, että tuolloin uskottiin vielä yleisesti siihen, että maahanmuuttajat integroituvat ympäristönsä kulttuuriin, kuten omat, mainiot tataarimme. Taustalla lienee ollut ajatus länsimaisen kulttuurin objektiivisesta kehittyneisyydestä, mikä pakottaisi rationaalisetihmiset mukaansa. Ja kuka voisi olla olematta rationaalinen?

Toki edistys oli kaikkien yhteiskuntien kehityksessä lainomaisuus, kuten länsimaissa oli ajateltu jo Turgot’sta ja Condorçet’sta lähtien. Harva kai tosissaan ajatteli tänne syntyvän uusia Mogadishuja, jonne ennemmin tai myöhemmin vaadittaisiin sharia-lakia, ensin omille ja sitten jo kaikille. Jäljelle jääneet olisivatkin jo omaksuneet islamin.

Sitkeimpien tosiasioiden kieltäjien mielestä kehitys ei mitenkään voisi mennä taaksepäin ja sitä paitsi maahanmuuttajien valikointi esimerkiksi uskonnon huomioon ottaen olisi jonkinlaista rasismia. Eihän ollut lupa ajatella, että jotkut kulttuurit olisivat ainakin uudessa ympäristössään jollain tavalla ei-toivottavia.

Koko ajatus väestönvaihdosta leimattiin äärioikeistolaiseksi, eivätkä syvän tyhmyyden edessä mikään matematiikka tai muualta tuodut esimerkit auttaneet. Kyseessä on ollut ja on ilmiö, jota Yrjö Ahmavaara aikoinaan nimitti ”fasistiseksi informaation torjunnaksi”.

On kummallista ajatella, että se saattaisi eräänä päivänä olla kehittyneen yhteiskuntamme valtavirtaa. Niin se kuitenkin on.

 

Mutta tässä nyt se taannoinen blogi:

 

maanantai 26. syyskuuta 2011

Muuttajat Helsingin riesana

 

Muuttajat Helsingin riesana

 

Myönnän heti, että olen itse Helsinkiin muuttanut enkä siellä syntynyt. Kaupunki ei liene tästä nimenomaisesta asiasta enemmälti muuttunut, mutta meitä oli monta. Olin vain yksi Suuren muuton osanottajista. Yhteiskunnan rakennemuutos Suomessa sodanjälkeisinä vuosikymmeninä oli yksi maailman rajuimmista.

Takavuosina esiintyi vielä aika useinkin koomisia hahmoja, jotka ylpeilivät sillä, etteivät olleet mitään muuttajia vaan ihka aitoja kaupunkilaisia. Nämä olivatkin useimmissa maissa vielä vähemmistö, usein pieni, joten heillä oli millä enemmistölle rehvastella. Jostakin syystä vanhan Sörkan sakilaiskielen osaamista pidettiin noissa ”paljasjalkaisissa” piireissä aivan erityisen suurena ansiona. ”Landelaiset” saivat niskaansa runsaasti vihapuhetta, jota ei tuolloin vielä ymmärretty kriminalisoida.

Mutta muuttajat ovat nykyään jo enemmistö. Taajamien ulkopuolella asuu ihmisiä enää hyvin vähän. Helsinki on hyvä esimerkki siitä, miten muutto muuttaa asioita myös itse kaupungissa. Vuonna 1875 Helsingissä oli asukkaita vain 23000.

Enemmistö oli tietenkin ruotsinkielisiä, kuten oli asia ollut iät ja ajat. Suomenkielisiä oli kuitenkin jo noin neljännes eli kuutisen tuhatta. Toista suurta vähemmistöä eli venäjänkielisiä oli kaupungissa noin puolet suomenkielisten määrästä eli kolmisen tuhatta (ainakin vuonna 1870 heitä oli vielä 12,1%).

Helsingin kasvaessa sen alkuperäinen luonne ruotsinkielisenä kaupunkina muuttui nopeasti ja venäläiset kutistuivat pieneksi vähemmistöksi. Suomenkieliset sen sijaan nousivat entisestä vähemmistöstä suureksi enemmistöksi.

1900-luvun alussa Helsingin väkiluku saavutti jo maagisen 100000:n asukkaan rajan. Siihen aikaan tämä tarkoitti suurkaupunkia.  Samaan aikaan myös suomenkielisten määrä ylitti jo 50 prosenttia.

Tällöin venäläisten määrä sen sijaan jäi jo alle viiden prosentin ja myöhemmin heidän sekä suhteellinen että absoluuttinen määränsä kutistui melkein olemattomiin, kun suomenkielisyys valtasi alaa kasvavassa suurkaupungissa.

Vielä vuosisadan vaihteessa muistellaan suomenkielisiin suhtaudutun pääkaupungissa kopeasti, eikä heidän puhettaan suostuttu kaikkialla edes ymmärtämään. Monessa tapauksessa asia saattoi johtua siitä, ettei sitä todella ymmärretty.

Kantaväestön nuivuus muuttajien invaasiota kohtaan samoin kuin toisaalta näiden uudet vaatimukset kielensä ymmärtämisestä tuntuivat varmaan monesta kohtuuttomilta. Kun toisen kotiin tullaan, on kuitenkin tapana toimia isännän ehdoilla. Tämä tapa on pätenyt vuosituhannesta toiseen.

Muuttajat eivät muodostaneet varsinaisia slummeja. Työläiskaupunginosissa asuttiin köyhästi, sairastettiin paljon ja siellä syntyi vuosisadan vaihteessa kuuluisa sakilaiskulttuuri, joka pelotti sekä paikallisia että sivullisia.

Siitä huolimatta siitä ei tullut vallitsevaa elämäntapaa. Huliganismi pysyi marginaalissa ja normaalisti työläiskaupunginosien asukkaat elivät työllään, kuten jo nimikin sanoo. Ajan mittaan he vaurastuivat ja heidän asuinalueensakin nousivat arvoon arvaamattomaan.

Talouskehityksen myötä muuttovirta pääkaupunkiin vain kiihtyi. Itsenäisessä Suomessa se koostui melkein pelkästään kotimaisesta valtaväestöstä. 1970-luvun alussa suomenkielisiä oli helsinkiläisistä jo 90%, kun taas venäjänkielisten osuus oli enää vaivaiset 0.2% Ruotsinkielisten ryhmä oli sekin kutistunut kovin heiveröiseksi vähemmistöksi omassa kotikaupungissaan. Kulminaatiopiste saavutettiin joskus 1990-luvulla.

 Vuonna 1990 suomenkielisiä oli hieman yli 90%, loput olivat lähinnä ruotsinkielisiä eikä venäjänkielisten edustama promillemäärä enää ollut ilman erityisiä instrumentteja havattavissa.

Sen jälkeen tilanne onkin alkanut nopeasti muuttua, eikä prosessille ole loppua näkyvissä. Vuonna 2009 suomenkielisiä oli helsinkiläisistä enää alle 84% .

Venäjänkielisten osuus väestöstä oli nyt jo kaksi prosenttia, mikä absoluuttisin luvuin mitattuna oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Helsinki on jo nyt, meidän päivinämme kansallisesti kirjavampi kuin legendaarisen kansainvälinen Pietari oli vuonna 1897.

Sen sijaan se ei ole yhtä monikulttuurinen kuin, sanokaamme, Kööpenhamina, Amsterdam, Lontoo tai Pariisi. Tämä selittänee pitkälle myös sen, ettei sen katuelämästä yleensä kerrota kansainvälisissä uutisissa.

Suurkaupunkien kasvu on kaikkialla ollut hämmästyttävän nopeaa ja sen seuraukset mullistavia. Toisin kuin meillä sitkeästi ajatellaan, Helsinki ei enää tosiasiallisesti ole mikään puolen miljoonan asukkaan pikkusuurkaupunki, vaan yli miljoonan asukkaan metropoli. Tämä pätee aivan huolimatta siitä, että sen alueella on useita hallinnollisia yksiköitä. Niin on kaikkien suurkaupunkien alueella.

Tämä suurkaupunkilaisuus on monen mielestä hienoa ja sen puitteissa todella on kaikkialla syntynyt aivan uusi elämänmuoto, jolle on tyypillistä anonymiteetti, irrallisuus ja kaleidoskooppinen kirjavuus. Tämä kaikki meilläkin jo on, mutta monessa suhteessa kehitys näyttää olevan vielä kesken.

Uudenlaisen elämänmuodon ohella nykyaikaisen suurkaupungin kypsään muotoon on nimittäin säännönmukaisesti kuulunut myös jyrkkä sosiaalinen kerrostuminen ja segregaatio, joka hajottaa erilaiset kansanryhmät omiksi kokonaisuuksikseen.

 Yleensä slummit ovat syntyneet keskustaa ympäröiville alueille, ”inner cities”, joista parempi väki on muuttanut pois esikaupunkien väljempiin oloihin. Tämä ilmiö on viimeisen puolen vuosisadan mittaan kaikkialla synnyttänyt näiden alueiden konflikteja ympäristönsä kanssa.

Slummeja voisi nimittää suurkaupunkien loiskasvannaisiksi, sillä ne elävät sen kyljessä kuluttaen sen resursseja itse mitään tuottamatta. Konflikteista, jotka antavat lehdistölle värikkäitä uutisaiheita, syyttävät ns. edistykselliset tahot säännönmukaisesti syrjivää ympäristöä ja yhteiskunnan kitsautta alueiden hoitamisessa. Vastapuolen näkemys on päinvastainen ja keskittyy slummien oman primitiivisen kulttuurin arvostelemiseen. Onko työ juopottelevien luokkien vitsaus vai päinvastoin? Pyrkimättä ratkaisemaan tätä munan ja kanan ongelmaa, voidaan joka tapauksessa ennustaa, että ilmiö, joka on tapahtunut vastaavissa oloissa kaikkialla muualla, tulee tapahtumaan meilläkin, kun kriittinen massa eli kyllin suuri uusi muuttajaväestö on saapunut. Slummit ovat nykyaikaa, työläiskaupunginosat ovat taakse jäänyttä elämää ainakin läntisessä maailmassa.

Tämä prosessi on meillä vielä kesken ja täysin kehittyneitä slummeja saanemme odotella vielä parisen kymmentä vuotta. Samassa ajassa myös vanhan suomen- ja ruotsinkielisen aineksen syrjäyttää koko kaupungissa yhä enemmän maahanmuuttajaväestö, joka muodostanee pääkaupungin väestöstä neljänneksen jo tämän vuosisadan puolivälissä.

 Tämä ei Helsingin kehityshistoriassa sinänsä merkitse mitään erityisen rajua muutosta. Matkaa on vielä pitkälti siihen, että suomenkieliset olisivat yhden neljänneksen vähemmistö, kuten asia oli puolitoista vuosisataa sitten. Luultavaa onkin, että he jäävät enemmistöksi vielä sadan vuoden eli noin kolmen sukupolven päästä. Varmaa se ei tietenkään ole.

Tämä on vain skenaario, jonka toteutumisesta ei ole mitään takeita. Joka tapauksessa tulee olemaan hyvin tärkeää se, ketkä muodostavat Suomen pääkaupungissa kriittisen suuren vähemmistön. Aiempi kokemus tuskin toistuu sellaisenaan. Nopeasti kasvavassa pääkaupungissa syntyi 1900-luvun alussa uudenlainen ilmiö, huliganismi, josta Kari Koskela on tehnyt kiinnostavan tutkimuksen poliisiasiakirjojen perusteella.

Aikalaisten silmissä huligaanit olivat moraalisesti ja kenties rodullisestikin ala-arvoinen aines, jonka käytös heijasteli muuttajaväestön olemusta laajemmaltikin. Kansalaissota nähtiin sittemmin monella taholla juuri taisteluna huliganismia ja yleensäkin ihmissuvun hylkiöitä vastaan.

Nykymaailman silmissä huligaanit olivat kuitenkin lähinnä luusereita, joiden elämältä yhteiskunnan muutos oli vienyt pohjan pois. Kuten Pohjanmaan puukkojunkkareille tai nykyisemmille moottoripyöräkerholaisille, myös Sörkan sakilaisille oli useinkin tarjolla vain rikollinen elämäntapa, mikäli he halusivat säilyttää itsekunnioituksensa.

Helsingin kasvava suomenkielinen muuttajajoukko tuli aikoinaan etupäässä työn perässä. Sen liepeille syntynyt huliganismi koettiin aikoinaan melkoiseksi riesaksi, mutta lopultakin se oli enemmistön kannalta suhteellisen harmitonta.

 Sörkassa kukoistivat kyllä rikollisuus, viinakauppa ja prostituutio ja väkivaltakin oli jokapäiväistä. Kuitenkin tämä vähemmistö puhui maan valtakieltä, kuului luterilaiseen kirkkoon ja pysyi pääasiassa erossa huumeista viinaa lukuun ottamatta. Lukutaitoisia olivat kaikki ja kansakoulukin kuului jo 1900-luvulla jokaisen sivistykseen. Sosiaaliturva sen sijaan oli olematon, joten yhteiskunnan niskoilla taakka oli kevyt.  Kotouttamiskustannukset jäivät tuolloin jokaisen itsensä maksettaviksi. Pelastusarmeija ja settlementtiliike yrittivät lisäksi tehdä räikeimmille epäkohdille jotakin.

Nyt kaikki on toisin. En oikein tiedä, saako tätä sanoa, mutta pelkään pahoin, että nopea monikulttuurisen muuttajaväestön lisääntyminen tarkoittaa pommin virittämistä.

Tapaamani maahanmuuttajat ovat poikkeuksetta olleet mukavaa väkeä, mutta tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että uuden ja ympäristöstään rajusti poikkeavan aineksen nopea lisääminen aiheuttaa suurella varmuudella ongelmia kaikille osapuolille. Odotan kiinnostuksella ensimmäistä uutista joukkomellakasta. Kontulan pinonpolttajat tänä kesänä eivät vielä oikein ylittäneet tätä rimaa.

 

Tuo edellinen oli siis näkökulma puolentoista vuosikymmenen takaa. Koska rakastan Helsinkiä vähän niin kuin vierasta maata ja pidän sitä aika huvittavana paikkana, liitän tähän vielä linkin pääkaupunkimme kulttuurisesta merkityksestä, johon kuuluu mielestäni varsin omalaatuisia kansallisia piirteitä. Ainakin toistaiseksi.

Vihavainen: Haun helsinki tulokset

 

 

Imperiumin mainio liittolainen

 

Venäjä ystävänä

Stephen Graham, Russia and the World. Cassell and Company Ltd 1915, 259 s.

 

Historiasta tulee pelkkä tylsien truismien pötkö, ellemme pysähdy aina välillä katsomaan, millaiselta tulevaisuus näytti, silloin kun sitä ei vielä tunnettu. Sellaisessa asemassahan toki olemmekin tuomitut olemaan niin kauan, kun me täällä murheen alhossa saamme luvan vaeltaa.

Se tulevaisuus, jonka näemme edessämme, ja jonka valmisteluun koko toimintamme kohdistuu, ei yleensä sellaisenaan toteudu. Sen sijaan toteutuu jokin toinen variantti, jossa yleensä tietenkin on mukana myös odotettuja piirteitä.  Alkuperäiset haihatuksemme voimme aina unohtaa ja päätellä, ettei niitä oikeastaan edes tarkoitettu.

Joskus kuitenkin tulee tapahtumia, joita nimitämme mustiksi joutseniksi ja osoittautuu, että ponnistustemme avulla tai niistä huolimatta olikin syntynyt jotakin aivan uutta ja tuntematonta, jota emme missään tapauksessa halunneet emmekä voineet edes kuvitella. Venäjän vallankumoushan oli yksi sellainen.

Sodat ovat usein tuollaisen laskemattoman ja ennustamattoman tulevaisuuden hautomoita siitäkin huolimatta, että koskaan muulloin ei uhrata aikaa, vaivaa ja ihmisiä tulevaisuuden hyväksi niin häikäilemättä, kuin sotien aikana. Loputtomat ihmisuhrithan tulevat oikeutetuiksi vasta, kun maailma kokonaan muuttuu.

Tästähän kertoo rivisotilaallekin vanha mukava marssilaulu:

Die Trommel schlägt und schmettert,

Rataplan, don diridon!

….

Die neue Zeit kommt morgen
rataplan don diri don
Soldat kennt keine Sorgen
rataplan don diri don
Hinter uns vergeht
was noch gestern galt
Rote Sonne steht
abends überm Wald
und morgen ist neue Zeit

Bing-videot

 

Sota muuttaa siis jo huomenna kaiken uudeksi ja siitä tuleekin sellainen maailma, jota kelpaa katsella!

Sotien aikana elämisen perspektiivi muuttuu. Se, mikä ennen oli pelättyä ja halveksittua, saattaa tulla läheiseksi ja rakkaaksi, kun kyseessä on liittolaisuus, kun taas se, mikä ennen saattoi näyttää sympaattiselta tai ainakin harmittomalta, saattaakin alkaa kantaa mukanaan maanisen murhaamisen  ja orjuuttamisen synkkää varjoa.

 Isänmaa on vaarassa, kuten se aina sotien aikana on ja vihollinen on paholaisen agentti maan päällä. Ei se muuten vihollinen olisikaan.

Jokunen aika sitten bloggasin englantilaisen J.Y. Simpsonin vuonna 1916 ilmestyneestä Venäjä- kirjasta, jossa tämä hurskas raittiusmies julkitoi rakkautensa Venäjään, uuteen ystävään, joka oli vielä vuosikymmen sitten ollut anglosaksisissa maissa eräänlainen pahan valtakunta ja taantumuksen ja sorron tukipylväs koko maailmassa.

Nyt löysin hyllystäni toisen englantilaisen, Stephen Grahamin Venäjä-kirjan joka on jo vuodelta 1915, jolloin sodan lopettaminen ennen kuin se saavutti järjettömät mittasuhteet, näytti vielä mahdolliselta.

Graham (1884-1975) oli suosittu matkakirjailija, joka harrasti kaukaisia seutuja. Hän oli jo samonnut Venäjän vuoristoja ja autiomaita perusteellisesti ristiin rastiin, ennen kuin ensi kertaa kävi Pietarissa, johon hän suhtautui hieman yliolkaisen vihamielisesti kuin slavofiili ainakin.

Venäjän imperialismista Grahamilla ei ole pahaa sanottavaa, Imperiumihan Englantikin oli ja Saksallekin olisi kaiken kohtuuden mukaan sodan jälkeen palautettava siirtomaansa. Varsinaisiksi maailmanvalloiksi jäisi joka tapauksessa ainakin kaksi imperiumia: Venäjän maaimperiumi ja Englannin meri-imperiumi.

Lisäksi ilmeisesti tulisi USA, jonka merkitys oli huimaa vauhtia kasvanut, mutta joka ei ollut mukana sodassa ja jota ei saisi myöskään päästää sekaantumaan sen päättämiseen.

Toki Venäjällä oli syntejä tunnollaan. Puolan kohtalo oli ollut ainutlaatuisen julma, mutta sitähän olivat olleet pilkkomassa myös Preussi ja Itävalta. Sodan jälkeen Puola voitaisiin yhdistää ja saisi varmastikin autonomian Venäjän alaisuudessa.

Puolalaisten ja venäläisten välinen viha oli ollut aivan tavattoman kiivasta aikoinaan, toteaa kirjouttaja, mutta nyt, sodan alettua kirjoittaja huomaa sen tykkänään hälvenneen. Hän myös havaitsee, Simpsonin tavoin, että Venäjän entinen juoppous on hävinnyt kuin taikaiskulla kieltolain ansiosta.

Pienvaltioiden kohtalosta sodan jälkeen ei oikein tiedetä, mutta niiden kansalliset tarpeet on tunnustettava. Suomi, jossa kirjoittaja viipyy pari päivää, näyttää varsin kykenevältä toimimaan vaikka yksin, ilman holhoojaa. Mutta kaikkihan riippuu Venäjästä.

Kirjoittaja ei toki rupea ajatuksissaankaan pilkkomaan Venäjää ja varmaankin myös sotasensuuri olisi sen estänyt. Valloituksensa Venäjä joka tapauksessa ansaitsee sekä Preussissa että esimerkiksi Konstantinopolissa. Turkki on astunut Saksan kelkkaan ja saa siitä vastata.

Mitä tulee juutalaisiin, heissä on paljon niitä, jotka ovat ensi sijassa omien maidensa kansalaisia ja vasta sitten juutalaisia. Niidenohella on paljon myös päinvastaisia tapauksia.

 Heille olisi annettava oma kotimaa Palestiinasta, mistä jo oli kansainvälisestikin ollut puhetta. Suurten joukkojen ainakaan nopea muutto sinne ei kuitenkaan ole realistista ja niinpä muutto Amerikkaan, joka jo on ollut hyvin suurta, tulee varmasti jatkumaan.

Puolassa juutalaiset ovat todellinen ongelma, katsoo kirjoittaja, joka ei missään tapauksesa tunnustaudu antisemitismiksi ja paheksuu esimerkiksi kuuluisaa Beilisin juttua (ks. Menahem Mendel Beilis - Wikipedia ) sikäli kuin sitä käytettiin juutalaisia vastaan.

 Sinänsä tuollainen rituaalimurha oli ehkä saattanutkin Venäjällä, joskaan ei Englannissa tapahtua, pohti kirjailija ja kertoo, miten tunnettu kirjailija Rozanov todisteli sen todennäköiseksi ja joutui sivistyneistön ostrakismin kohteeksi.

Tämä paheksunta osaltaan osoitti venäläisen liberaalin mielipiteen merkityksen. Itse asiassa venäläiset ovat itsevaltiuden kuorrutuksen alla liberaaleja, hän päättelee toisaalla.

Mitä juutalaisuuden kohtaloon tulee, Graham kiteyttää sen seuraavasti:

-Venäjä on luvannut juutalaisille vähän ja myös antaa vähän. Kirjoittaja ei uskonut edes juutalaisten pakollisen asuinalueen (Tšerta osedlosti/pale of sttlement) häviämiseen. Hän toivoi kuitenkin, että tuolla alueella juutalaiset saisivat oikeuksia ainakin sivistykseen ja emigraatioon ja suojaa antisemiittien pahantahtoisuutta vastaan…

-Englannissa on sympatioita juutalaisia kohtaan

-Amerikka auttaa juutalaisia, jos voi

-juutalaiset työskentelevät aktiivisesti oman asiansa hyväksi

-Jos Turkin imperiumi sortuu, juutalaiset perustavat oman valtion Palestiinaan, jonne kaikki maailman juutalaiset voivat halutessaan muuttaa. Jotkut Rotschildit eivät tietenkään seuraa mukana, toteaa kirjoittaja toisaalla.

Kun maailmansodan rauha tehdään, sen pitäisi olla oikeudenmukainen, vaikka olikin utopistista toivoa, että se estäisi kaikki tulevat sodat. Ranskan piti saada Elsass-Lothringen, Belgian Aachen ja Köln (!) sekä riittävä sotakorvaus. Puola pitäisi yhdistää ja Konstantinopoli asettaa Venäjän suojeluksen alaiseksi ja Hagia Sofia ortodoksisen kirkon keskukseksi.

Saksalta olisi sotakorvausten sijasta takavarikoitava sen laivasto ja jaettava se voittajien kesken. Saksan afrikkalaiset siirtomaat olisi palautettava.

Rauhat eivät ole ikuisia ja sota on sitä todennäköisempää, mitä enemmän pikkuvaltioita on olemassa. Kolmen suuren imperiumin, Venäjän, Englannin ja USA;n hallitessa rauhasta voisi tulla pitkä.

 

 

Elämä on

 

Porvarin lemmentuskat

 

Gustave Flaubert, Sydämen oppivuodet. WSOY 1958, 407 s . (L’Éducation sentimentale 1869. Histoire d’un jeune homme)

 

Gustave Flaubert (121-1880) tunnetaan etenkin teoksestaan Madame Bovary (1857), joka oli aikansa sensaatio ja uhkasi siveettömyytensä takia jäädä julkaisemattakin.

Porvaria hätkähdytti myös Flaubertin tokaisu, kun kysyttiin, kuka oli itse asiassa tuon turmeltuneen naisen esikuva todellisuudessa ja kirjoittaja vastasi sen olevan hän itse. Siinäpä päänvaivaa feministeillekin.

Sekä Bovary että Tunteiden kasvatus (Sydämen oppivuodet) kuuluivat niihin ”ranskalaisiin romaaneihin”, joita koko sivistyneen Euroopan nuoret neidot ahmivat peittojen alla tai muuten turvallisissa tiloissa. Niiden aihepiiri oli ainakin heille sopimattomaksi arvioitu, vaikka on vaikea kuvitella tekstin muuten olleen erityisen kiihottavaa.

Flaubert on luokiteltu realistiksi, vaikka nykyaikainen lukija voisi hänet yhtä hyvin sijoittaa siihen joukkoon, jota edustivat Alfred de Musset ja Stendhal (ks. Vihavainen: Haun musset tulokset , Vihavainen: Haun stendhal tulokset ). Paljon samaa niissä on.

Flaubert kuului aikansa kulttuurin eturintamaan siihen aikaan, kun eurooppalaista kulttuuria ja kirjallisuutta varsinaisesti luotiin, ikään kuin kansallisten kulttuurien välille ja yläpuolelle (vrt. Vihavainen: Haun los europeos tulokset ).

Venäjän eurooppalaisin kirjailija Turgenev oli Flaubertin läheinen ystävä ja asui jonkin aikaa samassa taloudessakin.

Myös tämän romaanin päähenkilö, Frédéric Moreau muistuttaa Turgenevia sikäli, että myös hän omistautui erään (vieläpä kuulemma ruman) naimisissa olea naisen palvomiselle ja omaksui niin sanotun cicisbeon roolin.

Cicisbeo (chevalier servant) oli vaimon julkinen, ihaileva miesystävä, joka ei välttämättä ollut samalla häneen fyysisessä suhteessa, mutta saattoipa ollakin.

Frédéricin henkinen ja seksuaalinen kehitys on tässä kirjassa mielestäni aika epäuskottava, mutta juoni epäilemättä tarjoaa kiinnostavia käänteitä, kun tämä pohjaltaan puhdashenkinen kunnon mies huomaa yhtäkkiä olevansa sekavien lemmensuhteidensa umpikujassa ja joutuu tuottamaan naisilleen tuskaa, mitä ei suinkaan haluaisi.

Päähenkilöltä puuttuu nuorena kummallisessa määrin normaali sukupuolivietti ja hän omistautuu sen sijaan yhden ihailemansa naisen palvonnalle. Nainen sattuu olemaan naimisissa, mutta häntä lähelle pääsee hankkiutumalla aviomiehen ystäväksi.

Läheisyys tarkoittaa yleensä samassa huoneessa oleskelua, eikä aluksi minkäänlaista koskettelua. Se jääkin aina kädestä pitämisen tasolle, vaikka lopulta taidetaan päästä suutelemaankin ja himo ryöpsähtää yli äyräiden.

Toki samaan aikaan tuon hiljaisen palvonnan ohella löytyy jossakin vaiheessa myös muita suhteita ja rakastumisiakin. Erityisesti muuan kurtisaani, Rosanna on jonkin aikaa intohimon kohteena. Hän kuuluu niihin naisiin, jotka ovat ostettavissa -mutta ei kenen tahansa! huudahtaa sankari.

Ranskalainen rakastajattarien instituutio oli kulttuurisesti aika omaperäinen ja mahdollisti vaikkapa kalakauppiaan nousun kuninkaan ”viralliseksi” rakastajattareksi. Rakastajattarien pitäminen kuului ylimystön normaaleihin tapoihin ja sitä jäljitteli myös nouseva porvaristo.

Kirjassa korkeintaan ohimennen mainitaan sana ”grisette”, jolla viitattiin työväenluokkaisiin tyttöihin, jotka paransivat toimeentuloaan varakkaampien miesten kustannuksella. Tämä käsite syntyi jo 1600-luvulla ja vielä Olavi Paavolainen puhuu siitä suurella hartaudella. Ranska oli vapauden maa.

Itse asiassa venäläiset emigrantit, kuten Herzen ja satunnaiset matkailijatkin, kuten Dostojevski sanoivat, että kyseessä oli väärinkäsitys. Itse asiassa ranskalaiset ne vasta poroporvarillisia olivatkin. Mutta ainakin seksuaalisuus oli siellä tunnustettu ja salonkikelpoinen asia siinä kuin hyvä ruokakin. Niitä arvostettiin ja pyrittiin korkealle.

Nouseva porvaristo, jota tämä teos kuvaa, pääsi elintason makuun porvarikuningas Ludvig Filipin aikana (1830-1848) ja aikakauden tunnus ”rikastukaa!” on aistittavissa tämänkin kirjan sivuilta.

Kirja kuvaa vuosi vuodelta tarkoin Ranskan taloudellista ja poliittista kehitystä tuona aikana ja siihen kuuluneet rautateiden rakentamiset, hiilikaivosten avaamiset ja muu teollisuus nostivat pinnalle keinottelijoita ja korruptoituneita virkamiehiä ja kasvavat tuloerot lietsoivat kapinahenkeä.

Politiikasta mainitaan pettymys siitä, ettei puolalaisia vuosien 1830-1831 kapinassa menty aktiivisesti tukemaan ja tuodaan esille myös se tunnettu tuohon aikaan esitetty ajatus, että Ranskan olisi laajennuttava Reininmaan kustannuksella. Sehän poiki joen oikealla rannalla heti uuden kansallislaulun ”Die Wacht am Rhein”

Kirjassa kuvataan itse asiassa erittäin paljon päähenkilön laajaa ystäväpiiriä ja sen kehitystä, mikäliittyi Ranskan poliittiseen ja taloudelliseen kehitykseen, kuin lemmensuhteita. Itse ”tunteiden kasvatus” jää jopa taka-alalle ja irralliseksi.

Kirjaa voidaan ja ehkä pitääkin verrata kirjoittajan ystävän, Ivan Turgenevin teoksiin. Se jää selvästi niitä valjummaksi ja pinnallisemmaksi.

Siinä kun Turgenev piirtää aikansa aristokraateista ja myös aatelittomista raznotšinetseistä psykologisesti vaikuttavia muotokuvia ja käy vakavasti käsiksi aikansa uusiin sosiaalisiin ilmiöihin, onnistuu Flaubert tässä teoksessaan lähinnä vyöryttämään rinnakkain kuvaa historiallisista kriiseistä ja kummallisen nuoren miehen sydänsuruista, joilla ei ole yhteistä nimittäjää.

Toki tämäkin on omalla tavallaan kehityskertomus. Puhdashenkinen nuori mies oppii tylyn kohtalon ansiosta sujuvasti valehtelemaan kaikille rakastetuilleen ja jopa suhtautumaan entisiin rakastettuihinsa vihamielisestikin, kun asia hänen mielestään niin vaatii.

 Такова c’est la vie, kuten venäläinen saattaa joskus sanoa. Olen itse kuullut.

En pystyuisi panemaan tätä kirjaa Turgenevin parhaiden teosten (Aateliskoti, Isät ja lapset, Rudin, Savua) rinnalle. Sikäli kuin muistan, Flaubertin Madame Bovary oli paljon parempi.

Nihilismin kysymyksiä

 

Nihilismin vaellus ja Venäjän tulevaisuus

 

Nihilismiä merkityksessä kaiken kieltäminen, voidaan epäilemättä löytää jo antiikin Kreikasta, mutta vielä 1800-luvulla se oli asia, johon sitoutuminen Euroopassa hätkähdytti.

Nykyäänhän kyseessä on jo koko intellektuaalisen ympäristön perusluonne, josta poikkeavat näkemykset ja tahdonilmaukset herättävät huomiota, joka yleensä on kauhistelevaa. Niin sanottu postmodernismi tai sen jälkivaikutus lienee pakko laskea varsin puhtaaksi nihilismiksi, eikä sitä enää ole hyvä mennä kritisoimaan, jos pelkää seurauksia.

Joka tapauksessa siis Ivan Turgenev herätti suurta huomiota esittäessään romaanissaan ”Isät ja lapset” (1862) ”nihilistin” hahmon, Bazarovin, joka ei uskonut mihinkään yhteiskunnan instituutioon eikä niitä kunnioittanut. Vieläpä normaaleja käytöstapojakin hän halveksi ja loukkasi.

Bazarovin kirjallinen hahmo ei ollut itse asiassa kovinkaan erikoinen ainakaan nykyajan mittapuilla. Itse asiassa hän olisi esimerkiksi 1960-luvun kulttuurivallankumouksessa ilman muuta kuulunut uuteen valtavirtaan.

Dostojevski ei lainkaan kunnioittanut Turgenevia ja piti hänen Bazaroviaan varsin jonninjoutavana ja keinotekoisena hahmona. Sen sijaan hän romaanissaan ”Riivaajat” (Besy 1871-1872) piirsi kuvan todellisista yhteiskunnan vihollisista, täysin häikäilemättömistä ja keinoja kaihtamattomista vallankumouksellisista, joilla oli melko tarkka vastineensa todellisuudessa (ks. Vihavainen: Haun netšajev sergei tulokset).

Viha omaa yhteiskuntaa kohtaan tuli Venäjällä koko uuden nuorison uskonnoksi 1860-luvulta lähtien. Intelligentsijaan kuuluminen merkitsi jo vallankumouksellisuutta. Vanhan yhteiskunnan palveleminen ja jopa kaikenlaiset kompromissit sen kanssa olivat ehdottoman kiellettyjä.

Vanhan sääty-yhteiskunnan tukipylväitä, joihin kuuluivat esimerkiksi kaikenkarvaiset Mannerheimin  kaltaiset vierasheimoiset upseerit, suuraateli ja papisto, mutta myös monet tavalliset pikkuporvarit, vihattiin synkeästi. Kuuluisan kehotuksen mukaan kansaa kutsutiin ”kirveille” (k toporam). Murhia ja tuhopolttoja, ei kaihdettu, vaan päinvastoin suosittiin.

Koko sivistyneen yhteiskuntaluokan henki oli jyrkästi valtion ja vanhan yhteiskunnan vastainen. Dostojevski kysyi itseltään, uskaltaisiko hän ilmiantaa suunnitelman tsaarin murhaamiseksi, jos saisi sellaisesta tietää. Ehkäpä sentään ei! Seurauksena olisi nimittäin sellainen ostrakismi älymystön taholta, että sitä tuskin kesytäisi. Eikö tämä ollut luonnotonta, pohti kirjailija.

Nihilismiä pidettiin yleensä 1800-luvulla ennen muuta venäläisen ilmiönä, vaikka monenlaista anarkismia ja kommunismia (esim. Fourier ja Saint Simon) kyllä esiintyi lännessäkin. Joka tapauksessa nihilismin henki läpäisi venäläisen yhteiskunnan siinä määrin, ettei vastaavaa lännessä voinut edes kuvitella.

Kyseessä oli epäilemättä seuraus siitä, että itsevaltias keisari oli sulkenut kaikki tiet yhteiskunnan rauhanomaiselta vaikutusvallalta.

Romaanissaan ”Riivaajat” Dostojevski kuvaa vallankumouksellisten piirejä, joiden vaikutusvalta pikku hiljaa ulottui yhä kauemmas yhteiskuntaan: ”Opettaja, joka yhdessä lasten kanssa pilkkaa heidän Jumalaansa ja kehtoansa, on jo meikäläinen… koulupojat, jotka murhaavat talonpojan vain saadakseen tietää, miltä se tuntuu, ovat meikäläisiä, valamiehistö, joka vapauttaa rikollisen, meikäläisiä. Yleinen syyttäjä, joka vapisee oikeudessa sen vuoksi ettei ole riittävän vapaamielinen, meikäläisiä, meikäläisiä….”

Oswald Spengler, joka näki ennen muuta nimenomaan länsieurooppalaisen, faustisen hengen muuttuneen nihilistiseksi suurkaupunkilaisuudeksi, arveli kuitenkin Venäjän nihilismin olevan vain pintaa. Venäjällä kehittyisi vielä oma kulttuuri (sanan historianfilosofisessa mielessä), sillä se ei ollut koskaan omaksunut länsimaisen hengen ydintä, vaan ainoastaan sen muodot.

Oli syntynyt niin sanottu pseudomorfoosi, joka vain ulkonaisesti muistutti esikuvaansa. Itse asiassa nihilismikin oli pelkkää länsimaisuutta ja siirtyisi vielä Venäjältä Pariisiin.

Venäjällä sen sijaan syntyisi uusi uskonnollisuus, ilmeisesti se olisi vapaa vanhan ortodoksian kahleista. Venäjä oli nimittäin säilynyt suurkaupunkilaiselta nihilismiltä, koska se oli pysynyt talonpoikaisena. Siellä ollut muita oikeita suurkaupunkeja kuin Pietari, joka oli palanen Eurooppaa väärässä paikassa. Moskova oli vain se suuri kylä, jollaiseksi sitä venäläisetkin nimittivät.

Näyttää siltä, että Spengler oli perustanut Venäjää koskevat ajatuksensa ennen muuta kahden kirjailijan, Dostojevskin ja Tolstoin teoksille sekä Karamzinin Venäjän historialle. Bolševismi oli jo ”Läsimaiden perikadon” kirjoittajalle tuttu ilmiö, mutta ei vielä stalinismi ja Venäjän huippunopea kaupungistaminen (jota on myös nimitetty kaupunkien maalaistamiseksi).

Yhtä kaikki, Spenger katsoo, että nimenomaan Dostojevski on aidosti venäläinen ja henkisesti talonpoikainen kirjailija, Tolstoi sen sijaan henkisesti eurooppalainen ja ei-talonpoikainen. Bolševismi on eurooppalainen ilmiö ja Tolstoi sen henkinen isä.

Mitä eurooppalaisuuteen ja suurkaupunkilaisuuteen Venäjällä tulee, on oireellista, että Pietaria pidetään täysin epävenäläisenä ilmiönä ja myös vihataan suuresti. Ivan Aksakov kirjoitti Dostojevskille: ”Venäläisen kansallistunteen vapauttamisen ensimmäinen ehto on vihata Pietaria koko sydämestä”.

Dostojevskihan nimitti Pietaria maailman keinotekoisimmaksi kaupungiksi ja ajatteli, että se voisi yksinkertaisesti joskus haihtua ilmaan.

Spenglerin mielestä ei ollut olemassa suurempaa vastakohtaa kuin se, joka vallitsi venäläisyyden ja länsimaisuuden välillä, juutalais-kristillisen ja myöhäisantiikkisen nihilismin välillä: viha vierasta ja maan kohdussa vielä syntymätöntä kulttuuria ja inho omaa kohtaan, jonka korkeudesta on jo viimein saatu kylliksi.

”Tolstoi on Venäjän menneisyys, Dostojevski sen tulevaisuus”, julistaa Spengler komeasti. Bolševikit eivät ole Venäjän kansa, eivätkä edes osa siitä, muotoilee profeetta. ”Tolstoin kristillisyys oli väärinkäsitys. Hän puhui Kristuksesta ja tarkoitti Marxia. Dostojevskin kristillisyydelle kuuluu seuraava vuosituhat”, päättelee Spengler.

Mitäpä tästä pitäisi päätellä? Ainakin voi todeta sen, että Spenglerin komeat päättelykaaret itse asiassa lepäävät varsin heiveröisellä perustalla, vaikka moni asia näyttääkin toteutuneen. Nihilismi on tosiaankin länsimaisen kulttuurin vallitsevaa oikeaoppisuutta, mutta olisi varmaankin koomista liioittelua pitää Putinin Venäjää uuden, kristillisen kulttuurin tyyssijana, vaikka se niin väittääkin.

Nykyisen Venäjän kulttuuri epäilemättä jollakin tasolla kyllä eroaa läntisestä ja muuan oire siitä on, ettei sikäläinen nihilismi enää näytä kohdistuvan omaan yhteiskuntaan ja valtioon, kuten vielä vähän yli sata vuotta sitten oli laita.

Sen sijaan nihilismi vallitsee Euroopan älymystön keskuudessa lähes ilman vastavoimia. Sen ilmentymistä tarvitsee mainita vain puuttuva uskallus ottaa käyttöön minkäänlaista maahanmuuttopolitiikkaa tai edes ajatella sitä.

Mitä Venäjään tulee, on kyllä syytä ottaa huomioon valtion uusfasistinen luonne, joka vannoo jonkinlaisen puolivillaisen ”aidon kulttuurin” nimeen samaan tapaan kuin Saksan natsit aikoinaan ja estää väkivalloin älymystön esiintymiset.

Mutta niinhän teki myös tsarismi aikoinaan. On merkille pantavaa, ettei putinismia vastaan ole kaiketi syntynyt minkäänlaista väkivaltaista, salaista liikettä, jonka sankarit uhrautuisivat kansan puolesta.

Syykin lienee näkyvissä: mikäli vaihtoehtona on nykyinen läntinen kulttuuri, ei sen saaminen Venäjälle voi innostaa ketään sankaritekoihin. Eiköhän jokainen ymmärrä, miksi?

Sivumennen sanoen, sellaisesta puhutaan Euroopan hymnissä (ks. Vihavainen: Haun est europa nunc unita tulokset ), mutta se on yhtä falskia kuin muukin tämän ajan nihilistinen eurooppalaisuus.