Latvia ei saanutkaan Suomesta liittolaista

 

Suomi pakenee Pohjolaan

 

Lisää pohdintoja Anna Žiguren kirjan johdosta (Anna Žīgure, Graniittisen maan jalo kansa. Suomi ja suomalaiset latvialaisissa lehdissä 1822-1945. Suomentanut Hilkka Koskela. Kustannus HD 2017, 280 s.)

 

     Anna Žiguren kirjaa lukiessa tuli mieleen ajatus, että kansa, jolla on tarve pyrkiä eteenpäin ja ylöspäin asemastaan, jota pidetään epätyydyttävänä joko ulkoisen painostuksen, sisäisen kehittymättömyyden tai molempien takia, tuntee todennäköisesti halua ja tarvetta etsiä esikuvia, jotka rohkaisevat ja antavat suuntaa.

     Kyseessä on siis kehittyvän kansa(kunna)n tarve. Sellainen kansakunta, joka taas jo tuntee saaneensa kaiken, alkaa luonnostaan valua alaspäin ja haaskata saavuttamaansa pääomaa, joka tuntuu ansiotta saadulta. Se on rappeutuvan kansan tie, jolle on ominaista katuvaisen aatelismiehen psykologia.

     Suomen esikuvina olivat aikoinaan Tanska ja Ruotsi. Suomen tulevaisuuden saattoi näköjään perustaa vain menestyvän pienviljelyksen varaan ja siitä oli Ruotsissa jo rohkaisevia esimerkkejä, muun muassa nimikuulu Ugglehult (ks. Vihavainen: Haun ugglehult tulokset).

     Tanskan kansanopistolaitos taas osoitti, miten pienikin kansa voi menestyksellisesti nostaa sivistystasoaan ja kehittää myös koko maailman ihaileman korkeakulttuurin. Siinä suhteessa toki myös Norja ja Ruotsi loistivat kirkkaina ns. sivistyneen maailman taivaalla: oli Griegiä, Ibseniä, Srindbergiä, Brandesia ja muita.

     Jopa Venäjällä vallitsi 1800-luvun lopulla todellinen Ruotsimania, joka itse asiasa kohdistui muihinkin pohjoismaihin, niiden välillä kun ei oikein osattu tehdä eroa. Anton Tšehovin aforismeista löydämme esimerkin: ”Hän opiskeli ruotsia vlodakseen lukea Ibseniä alkukielellä ja huomasi sitten,   että Ibsen oli mitätön kirjailija…”

     Mutta nyt puhe on siis Suomesta ja Latviasta. On selvää, että latvialaisten mielikuvituksessa Suomi nostettiin ansaitsemattomiin korkeuksiin ja että Suomen palvonta muistuttaa aikoinaan sosialistisiin maihin kohdistunutta ns. pyhiinvaeltajailmiötä. Jopa se, mitä kotona moitittiin, muuttui ihannemaassa arvostettavaksi.

     Itse sain tutustua tähän ilmiöön Venäjällä, jossa muuan sikäläinen ystäväni julkitoi katkeruutensa Suomen taistolaisia kohtaan, nämä kun olivat tulleet hänelle kehumaan Neuvostoliiton ihmeellisyyttä, jonka hän sattui tuntemaan omasta kokemuksestaan.

     Toki tuon tässä kuvatun ajan Suomessa, siis noin 150-100 vuotta sitten, varmasti todella oli yhtä ja toista omaleimaista ja myös arvostettavaa ja tavoiteltavaa, ainakin verrattuna nykypäivään, jolloin koko tuon aikainen menneisyytemme on uudelle sukupolvelle yhtä käsittämätöntä kuin halveksittavaakin.

     Tuolloin saatettiin joskus viitata myös kansakunnan elinvoimaan, josta todisti syntyneiden lasten suuri määrä. Sitä onkin aina pidetty kansallisen kukoistuksen varmana merkkinä, mutta nythän jo pelkkä sata ”kansallinen” riittää laukaisemaan hylkimisreaktion niissä maailmanhalaajissa, jotka häpeävät maamme korkeaa kehitystasoa ja etsivät esikuvia slummeista ja viidakoista.

     Kulttuurilla tarkoitettiin vielä sata vuotta sitten pyrkimystä hyvyyteen, totuuteen ja kauneuteen. Niiden kaikkien kohdalla oli tietenkin todettava vallitsevan tilanteen suuri epätäydellisyys ihanteisiin verrattuna, muitta ihanteita kohti pyrkiminen olikin se asian ydin.

     Joka tapauksessa siis latvialaisten ihannekuva Suomesta jatkoi olemassaoloaan myös maidemme itsenäistyttyä ja siitä paljastui yhä uusia puolia. Suomalaisten naisten vapaus, iloisuus ja kauneus asetettiin joskus esikuvaksi latvialaisille siskoille ja saatettiin todeta, ettei emansipaatiolla ole täällä mitään tilausta, kun se on jo suoritettu.

     Suomalaisten isänmaallisuus ja ”koko kansan” kannattamat suojeluskunta- ja lottajärjestö otettiin esikuviksi myös Latviassa. Suomalaisten suhde Saksaan, jota sävytti kiitollisuus vuona 1918 saadusta avusta ja kunnianosoitukset virolaisten ja latvialaisten arkkiviholliselle, Rüdiger von der Goltzille (ks. Vihavainen: Haun goltz tulokset )aiheuttivat ymmärtämisvaikeuksia ja jääkäriliikekin oli jättänyt mys. Libaussa (Liepaja) ikävämmät muistot kuin ”Jääkärin morsiamen” perusteella olisi voinut arvella.

     Maailmansotien ajan suuri kysymys maidemme välisissä suhteissa oli kuitenkin kysymys balttilaisesta eli reunavaltiosuuntauksesta.

     Kuten tunnettua, sillä oli aluksi meillä paljonkin kannatusta, mutta se kärsi romahduksen keväällä vuonna 1922, kun eduskunta jätti ratifioimatta ns. Varsovan sopimuksen, jossa Suomi olisi tullut osaksi Puolan johtamaa reunavaltioblokkia.

     Pakti ja saman tein koko hallitus kaatuivat, kun tämä ulkoministeri Holstin lempilapsi kärsi tappion. Kaatajiin kuului muun muassa Kansallinen kokoomuspuolue, joka katsoi, että Varsovasta johdettu liitto olisi vienyt Suomen Puolan johtamalle tielle, jolla vihollisina olisivat sekä Neuvostoliitto että Saksa.

Puolalla oli sitä paitsi haaveita valtavasta Intermarium-blokista, joka olisi hallinnut Itäämereltä merelle.

     Se ei olisi ilman sotaa mollut mahdollinen (ks. Vihavainen: Haun intermarium tulokset  ). Liettuakaan, jolta Puola oli riistänyt Vilnan alueen, ei halunnut Puolan kelkkaan. Siihen aikaan Suomi varoi visusti liittymästä itäistä naapuria mahdollisesti ärsyttäviin koalitioihin. Eihän se sodalta pelastanut, mutta jälkikäteen katsoen niidenkin merkitys olisi ilmeisesti ollut olematon.

     Reunavaltiot uskoivat kuitenkin Suomen pelanneen korttinsa huonosti valitessaan seurakseen sen sijaan puolueettoman Pohjolan. Kun talvisota syttyi, herui sieltä apua vain rajoitetusti. Koska Viro ja Latvia olivat aluksi säästyneet enemmältä luovutettuaan vain sotilastukikohdat, saattoivat ne tuntea Suomeen nähden jopa jonkinlaista vahingoniloa.

     Ennen pitkää karu totuus kuitenkin paljastui ja Suomi, joka selvisi sodasta suuroin tappioin, jäi sentään itsenäiseksi.

     Pian alkoivat latvialaisiakin lehtien kirjoittelua ohjata Moskovan näkemykset ja sen jälkeen vähän aikaa saksalainen Gleichschaltung. Niiden aikojen kirjoittelu on jo vähemmän kiinnostavaa.

     Ohimennen voi todeta, että kirjoittelijat, joista moni oli Neuvostoliitolle myötämielinen, usein teloitettiin, kuten ns. maan tapa Neuvostoliitossa oli.

Ihannemaa Suomi

 

Suomi Latvian esikuvana

 

Anna Žīgure, Graniittisen maan jalo kansa. Suomi ja suomalaiset latvialaisissa lehdissä 1822-1945. Suomentanut Hilkka Koskela. Kustannus HD 2017, 280 s.

 

     Yleissivistykseen, jos sellaista yhä on, kuulunee jo tieto siitä, että Turkissa Suomi nostettiin Kemal Atatürkin aikana ihanteeksi ja esikuvaksi menestyksellisesti modernisoituneesta sukulaiskansasta.

     Kuva Suomesta ja sen historiasta syntyi Turkissa venäläisen papin, Grigori Petrovin varsin fabuloivan ”Valkoliljojen maa -Suomi”-kirjan kautta. Siitä tuli pakollista lukemista Turkin upseerikouluissa (ks. Vihavainen: Haun valkoliljojen maa tulokset).

     Tiedetään myös, että Suomi nostettiin ihanteeksi koko Venäjän keisarikunnalle niiden liberaalien venäläisten toimesta, jotka yrittivät puolustaa pieniä kansoja ja omaa asiaansa taantumuksen ja isovenäläisen chauvinismin hyökkäyksiä vastaan.

     Hyvää Suomessa oli kaikkien sen ystävien mielestä vapaus ja siitä kumpuava kansalaismieli, joka ilmeni vapaaehtoisena kansansivistyksen harrastamisena. Suomen kansa oli heikoista lähtökohdistaan huolimatta noussut yhdeksi maailman sivistyneimmistä ja sen seurauksiin kuuluivat myös talouden uudenaikaistuminen ja hyvinvoinnin nousu.

     Suomessa todella arvostettiin sivistystä ja erityisesti kansallista sivistystä ja kansan syvien rivien sivistämistä. Siinä suhteessa meilläkin oli omat esikuvamme, jotka löytyivät erityisesti Tanskasta ja Ruotsista (ks. Vihavainen: Haun mallitila tulokset ; Vihavainen: Haun kansankorkeakoulu tulokset). Sivistyneen kansalaisen ihanne oli korkealla.

     Sivistys tarkoitti paitsi maailmankulttuurin aarteiden omaksumista, myös kansalaishyveiden sisäistämistä. Joskus tuleekin mieleen, mitä vanhat kansankynttilät olisivat sanoneet nähdessään nykyisen itseään hemmottelevan ja nautinnoissa vegetoivan kansan, joka on saanut ns. korkeakoulusivistyksen, mutta jonka hengenravintona on tosi-TV.

     Mutta kerran olivat tavoitteet korkeammalla. Itämerenmaakunnat olivat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kahden tulen välissä. Sekä balttilaiset paroonit että venäläiset imperialistit halusivat vahvistaa herruutensa ja virolaisten, latvialaisten ja liettualaisten osana nähtiin palvella etnografisena materiaalina suuremman sivistyskansan hyväksi.

     Kansallinen liike lähti siitä, että ellei paikallisen rahvaan sivistystaso nouse, se todella sulautuu ja painuu sortajan mielivallan alaiseksi tahdottomaksi massaksi. Sivistyskamppailussa tarvittiin myös esikuvia. Oliko jossakin kansa, joka olisi ollut samassa tilanteessa ja onnistunut kansallisen sivistyksen ja modernin yhteiskunnan luomisessa?

     Sekä Virossa että Latviassa löydettiin sama esikuvallinen ihannemaa: se oli Suomi.

     Suomen lähtökohdat muistuttivat melkoisesti näiden maiden tai siis maakuntien omia: ne kuuluivat Venäjän keisarikuntaan ja niissä hallitseva luokka oli vierasheimoista: Virossa ja Latviassa saksalaista, Suomessa ruotsalaista.

     Suomen kansallinen herätys ja kansallinen liike alkoivat aikaisemmin kuin Baltiassa ja tietenkin Suomen suuriruhtinaskunnan autonominen asema oli jotakin muuta kuin se itsehallinto, joka balttilaisilla parooneilla oli. Suomen historiaan ei myöskään kuulunut maaorjuutta.

     Suomalaisen kansallisen kulttuurin tavattoman nopea synty ja sen huippusaavutusten yltäminen korkeimmalle kansainväliselle tasolle oli hyvin imponoiva esimerkki, joka huipentui juuri vuosisadan vaihteessa, sortokausien alkaessa.

     Suomen esikuvallinen erinomaisuus oli Latviassa havaittu jo aiemmin. Kuten kirjoittaja toteaa, koko latvialaisen lehdistön Suomi-kuva oli läpeensä myönteinen. Maastamme ei itse asiassa voinut löytää mitään varsinaista vikaa, mutta ihailtavia piirteitä sitäkin enemmän.

     Suomalaisten maa oli kyllä karua ja köyhää, mutta siitä huolimatta he saivat puristettua siitä kohtuullisen elintason, joka oli vain paranemaan päin. Toki myös kaameat nälkävuodet 1860-luvulla oli noteerattu ja kehotettu lukijoita mahdollisuuksiensa mukaan auttamaan suomalaisia.

     Suomalaisten hyveellisyys oli hämmästyttävää: he olivat sitkeitä, ahkeria, siistejä, rehellisiä ja raittiita sekä sivistyneitä. Tässä maassa ei näkynyt juopuneiden rähinöintiä, ei korskeiden tšinovnikkien öykkäröintiä, ei eläinrääkkäystä, ei kerjäläisiä eikä varkaita. Ovia ei lukittu yöksi edes ulkorakennuksista. Hevosvarkaudet olivat aivan tuntemattomia.

     Tosin suomalaiset olivat kovin itsepäisiä ja uppiniskaisia sekä epäluuloisia vieraita kohtaan. Puutteisiin voi lukea myös sen, ettei oikeastaan juuri kukaan missään osannut enempää latviaa, venäjää kuin saksaakaan. Kommunikointi oli hankalaa ellei osannut ruotsia tai suomea. Ranskaa ei mainita, mutta sitähän sivistyneet luokat tuohon aikaan osasivat. Baltiassa sen kaiketi usein korvasi saksa.

     Suomalaisten erinomaisuus ulottui monien mielikuvituksessa koskemaan kaikkia suomalaisia ja ylittämättömän huippunsa suomalaisihailu lienee saavuttanut erään opettajan, J. Gresten kirjoituksessa, jossa sanotaan seuraavaa:

”Aina ja kaikkialla minulla opettajana on yksi kehotus ja yksi toivomus. Se kaikkein paras, mitä voin kansalleni toivottaa sisältyy lyhyeen rukoukseen: nuoret, kasvakaa tekin suomalaisten kaltaisiksi!”

 

     Mutta Suomessakaan ei kaikki lopulta mennyt kuin Strömsössä. Vuoden 1918 irvokas sota ja aseellinen nousu maailman demokraattisinta järjestelmää vastaan mursi ihanteelliset käsitykset kansasta ainakin suomalaisten omassa keskuudessa (vrt. Vihavainen: Haun alkio tulokset ). Myös Latviassa vasemmistolaiset piirit näkivät sodan luokkaväkivaltana, mitä se paljolta olikin. Kaikessa raakuudessaan.

     Maailmansodan aikana suomalaisia jääkäreitä eli siis suomalaisia saksalaisten apureina oli myös oleskellut Lavian alueella, mikä ei näytä juuri lehtiin asti päässeen. Kuitenkin suomalaisten päätös panna arpansa saksalaisten, latvialaisten perivihollisten puolelle herätti joissakin vasemmistolaisissa latvialaisissa närkästystä ja sitä pidettiin lyhytnäköisenä. Venäjän kanssahan piti aina toimeen tulla, kuten meilläkin sittemmin ymmärrettiin.

     Latvialaisethan itse kunnostautuivat kannattamalla Venäjän kansalaissodassa bolševikkeja ja kaksi latvialaista rykmenttiä, joihin anarkistinen ”svabodahenki” ei jostain syystä missään vaiheessa tarttunut, olivat jonkin aikaa bolševikkien tärkein tuki ja ehkä pelastivat koko heidän valtansa.

     Näiltä ajoilta lienee Suomeenkin jäänyt tunnettu käsitys latvialaisista poikkeuksellisen tehokkaina ja kylmäverisinä sotilaina, mikä ilmenee venäläisessä kirjallksuudessakin.

     Latvialaisten tutustuminen Suomeen tapahtui suuremmassa mitassa vasta vuoden 1905 jälkeen, kun heidän kotimaassaan oli veristen levottomuuksien jälkeen poikkeustila ja poliittisesti aktiivisten henkilöiden oli viisainta poistua maasta.

     Myös Suomen tuohon aikaan kuuluisiin tuberkuloosiparantoloihin tuli monia tunnettuja latvialaisen kulttuurinedustajia, kuten myös venäläisiä eturivin kulttuurihenkilöitä.

     Tähän kirjaan pitää palata vielä huomenna, nyt riittäköön pari sanaa sen tekijästä. Hän on alun perin kääntäjä, joka Latvian itsenäistyttyä ansioitui monivuotisena maansa suurlähettiläänä Suomessa ja asuu nykyään Latviassa suomalaisen puolisonsa kanssa.

    Tätä kirjaa on syytä pitää yhtenä hänen suurena kontribuutionaan maidemme välisten suhteiden hyväksi. On outoa, että se on jäänyt niin huomaamattomaksi, että itsekin huomasin sen vaimoni kirjahyllystä vasta eilen.

     Tässä siis on tärkeä kirja, joka kannattaa jokaisen lukea. Ei siksi, että saisi lukea kehuja omasta maastaan niin vuolaasti, että alkaa noloittaa, vaan siksi, ettäse todella auttaameitä sijoittamaan oman maamme tarkemmin Euroopan kartalle ja opettaa meitä kohdistamaan katseemme sellaisiinkin asioihin, joiden merkitys liian helposti unohtuu.

      Kirjan merkitys on suurempi kuin vain sen sisältämän, sinänsä hyvin kiinnostavan aineiston esille tuominen. Tämä on hieno lahja Suomen valtiollisuuden satavuotisuudelle!  Kiitoksia, Anna!

Nykyhetki oli eilenkin

 

 Nykyisyyden ymmärtäminen

 

     Joka ei menneitä tunne, ei nykyisiäkään ymmärrä, sanotaan ja siitähän seuraa, että se, joka menneet ymmärtää väärin, tekee samoin myös nykyisyyden kohdalla.

     Mitä tuo ymmärtäminen sitten milloinkin tarkoittaa, on kaikkea mitta kuin yksiselitteinen asia. Joku saattaa muistaa vuosilukuja ja nimiä ja numeroita, jotka eivät välttämättä lisää hänen ymmärrystään asioista minkään vertaa. Toisen mielikuvat ovat yksinkertaisesti vain tunnetta tulvillaan.

     Asioiden kontekstihan se on, joka määrää niihin sisältyvät mielekkyyden, sen, mikä juuri olisi ymmärrettävä, mikäli haluaa ihan oikeasti tietää, millaisena nykyaikaa on syytä pitää ja millä perusteella sitä olisi mahdollista verrata menneisiin.

     Ihmisen aivot ovat kapasiteetiltaan valtava koneisto, joka kuitenkin työskentelee ankarasti juuri pitääkseen toimivan ihmisen näköpiirissä olevat asiat mahdollisimman yksinkertaisina, jotta pääärökset olisivat helppoja eikä turhaa intellektualismia tulisi kaikkea pilaamaan (ks. Vihavainen: Haun savanniaivot tulokset ).

     Kuten tiedämme, on aikoja, jolloin intellektuaalinen kyky sanan klassisessa merkityksessä kytketään kokonaan pois päältä ja massat alkavat raakkua yhdellä äänellä ja ovat yhden tunteen valtaamia. Ne ovat omalla tavallaan suuria hetkiä, joista sittemmin ylpeillään, mutta ei ole syytä nostaa niitä aiheettomiin korkeuksiin (vrt. Vihavainen: Haun aivojemme rajoituksista tulokset ).

     Miten siis arvioimme ja voimme arvioida menneitä ja nykyisiä aikakausia? Mitä väitämme, jos sanomme niitä ymmärtävämme?

     Luulenpa, että on syytä kiinnittää silloin huomiota kyseisten aikakausien tiettyyn erityisyyteen, ilmiöihin, joiden löytäminen muilta ajoilta on vähintäänkin vaikeata ellei mahdotonta.

     Ajatelkaamme sitä, että kerran olimme urheilun suurvalta, joka oikeasti noteerattiin korkealle ja pakko olikin. Miltäpä kuulostaisi, jos joku nyt vakavissaan vaatisi, että tämä ansaittu kunnianimitys on yhä voimassa ja sitä on vaalittava?

     Olimmehan me kerran myös tietokonealan ihmemaa ja kännykän käyttäjien supervalta. Nyt ei enää löydy maata, joka ei ylittäisi Suomen tuolloisia lukemia.

     Ja sitten olivat ne Pisa-tulokset ja tämä maan mainio onnellisuushan on yhä tänään suuri valttimme. Ei se olisi ollut mahdollista joskus sata vuotta sitten.

     Helposti myös unohtuu, että Suomea pidettiin 1800-luvun puoliväissä Euroopan köyhäintalona, ainakin Zachris Topeliuksen todistuksen mukaan ja halpatyövoiman lähteenä, josta sai pilkkahintaan merimiehiä purjelaivojen vaarallisiin töihin.

     Ja sitten, eräässä tietyssä tilanteessa lähti maailman tasa-arvoisimman ja poliittisesti demokraattisimman maan suurin puolue aseellisen vallankaappauksen tielle, uskoen sokeasti venäläisten bolševikkien loruihin, joiden ei olisi voinut kuvitella pettävän idioottiakaan.

     Mutta näinhän se menee. Johtajat vievät ja kansa taputtaa ja ”ymmärtää” kaiken olevan parhaalla mahdollisella tavalla, kuten Voltairen tohtori Pangloss aikanaan.

     Juuri nyt voimme havaita suorataan euforista hartautta oma sotilaallisen kyvykkyytemme takia ja itärajan takana olevan karhun ärsyttäminen vain naurattaa meitä.

     Kaikki tämä on ymmärrettävää, mutta tuskin hyväksyttävää, saati kannatettavaa. Jälkiviisaus tuöee sitten aikanaan ja on usein imelää, vastuutonta ja typerääkin, vaikka on tärkeää, että edes jossakin vaiheessa osaamme olla itsekriittisiä.

     Tärkeää olisi pitää mielessä, että meidän on lähdettävä siitä, ettei nykyisyytemme missään tapauksessa ole saavuttanut inhimillisen täydellisyyden ja viisauden lopullista huippua ja että se, mitä nyt saatamme nimittää viisaudeksi, voikin sukupolven- parin päästä näyttää uskomattomalta typeryydeltä.

     Tämä tuli vain mieleeni lukiessani vanhaa blogiani, joka oli kirjoitettu vähän ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan:

 

keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Tyylipisteet ja rähmätyyli

 

Menestyksemme puutteet

 

     TV:ssä tulee nyt lähihistoriasta kertova sarja, jota on kovasti hypetetty siellä ja täällä. Onhan siinä paljon sellaista asiaa, josta nykyisellä nuorisolla ei ole mitään käsitystä, ja jota vanhemmatkin usein tuntevat hyvin puutteellisesti.

     Onkin kiinnostavaa havaita, millaisia luonnehdintoja maamme ja kansakuntamme suorituksesta sotien jälkeen on tämän ohjelman johdosta annettu.

     Nuori tutkija on nimittänyt tuota historiaa menestystarinaksi, mutta varustanut sen joka tapauksessa epiteetillä nolo. Tämän sangen kiinnostavan kiteytyksen johdosta tulee kysyneeksi, mitä muita noloja menestystarinoita meillä on tiedossamme tai mitä sellaisia historia ylipäätään tuntee?

     Itselleni tulee lähinnä mieleen Ruotsin suoritus toisessa maailmansodassa, jossa se toimi Saksan luotettavana apulaisena ja teki mainion tilin myymällä sinne rautamalmia ja kuulalaakereita. Ilman tätä kauppaa Hitlerin sotakoneiston oli laskettu sodan alkuvaiheessa pysähtyvän muutamassa kuukaudessa.

     Ruotsin valtion suoritus oli sen kansan kannalta mainio. Suomalaiset olisivat mielellään nähneet veljeskansan päästävän maahansa liittoutuneiden siirtoarmeijan ja ryhtymään siinä samalla pontevaan sotaan saksalaisia vastaan omalla alueellaan. Sehän olisi hyvin luultavasti ollut väistämätön seuraus ja näkynyt heti myös meillä.

     Olisiko tämä sankarillinen poseeraus todella auttanut suomalaisia, on kysymys sinänsä, mutta ruotsalaisten tyylipisteet jäivät nyt joka tapauksessa aika niukoiksi, vaikka tulos oli lähinnä loistava oman maan kannalta.

     Tuota meidän TV-ohjelmaamme eivät kaikki kuitenkaan ole ymmärtäneet katsoa siinä esitetyn menestystarinan näkökulmasta, vaan joku sankarillinen sielu on peräti innostunut puhumaan häpeällisestä historiastamme. Siis missä suhteessa ja kenen kannalta häpeällisestä? Monikon ensimmäistä persoonaa siinä joka tapauksessa on käytetty.

     Pelkään pahoin, että tässä tapauksessa on nyt taas kerran unohtunut, kuka tässä maailmassa on kulloinkin ollut kuka ja millaisella äänellä itse kukin on päässyt puhumaan.

     Nykyään, kun yksinkertaiset sielut sijoittavat Suomen ilman muuta suurvaltojen joukkoon huipputehokkaine aseineen, unohtuu helposti, että vielä 1970-luvun alussa asevelvolliset meillä pitivät henkilökohtaisena aseenaan pystykorvakivääriä, joihin ei taisteluharjoituksissa ollut varaa jakaa paukkupanoksia. Sen sijaan huudettiin ”laukaus!”, ”laukaus!” ja parhaimmassa tapauksessa ”sarja!”.

     Tällaisen armeijan pelotearvo liittyi sen taisteluhenkeen, kuten se tietenkin myös aina tekee -jopa nytkin.  Olennaisen paljon riippuu siitä, miten hyvin maa ja armeija kestävät 1000-10000 ensimmäistä omaa kaatunutta.

     On luultavaa, ettei tuota armeijaamme kaikesta huolimatta silloin missään kovin pahasti pelätty eikä kyllä pelätä nytkään. Pienen maan turvallisuutta ei koskaan voi taata sen oma armeija, olipa se minkälainen tahansa. Suurvalloilla on aina kaikkea enemmän ja pienen maan turvallisuus lähtee siitä, että se onnistuu pysyttelemään poissa vasaran ja alasimen välistä. Oma pieni armeija antaa tässä suhteessa vain hyvin niukasti vapausasteita, niin tarpeellinen kuin sen olemassaolo onkin.

     Muistan, miten joskus 80-luvulla puhuttiin jossakin Suomen sodista ja muuan virolainen ystäväni naureskeli, että historiassahan näköjään Suomi toimi yhtenä suurvaltana muiden joukossa. Suomalaiset lähtivät aina siitä, että nimenomaan heidän omat ratkaisunsa ehdottomasti määräsivät oman maan ja vähän muidenkin kohtalon. Virolaisille ei tuota käsitystä ollut syntynyt.

     No, eivät ne Suomen ratkaisut vailla merkitystä olleetkaan, mutta toki niiden merkitys oli hyvin rajallinen. Aina vain ei ole jaksettu tätä muistaa. Joskus 90-luvulla muistelen eräiden suomalaisten poliitikkojen suuresti kiihtyneen, kun Suomea oli jossakin verrattu Itä-Euroopan maihin. Sehän oli täysin väärä vertailukohde?

     Vai oliko? Mikäli maamme historia halutaan asettaa sille aidosti kuuluvaan kehykseen, on ehdottomasti ymmärrettävä, että se tarkoittaa vertaamista Itä-Euroopan maihin eikä esimerkiksi Ruotsiin. Voidaanhan sitä verrata myös vaikkapa Belgiaan, kuten Stalin aikoinaan teki, mutta tämä on mielekästä vain sotavuosien osalta.

     Niiden jälkeen voittajat hoitivat etupiirejään ja pienet maat toimivat niiden sallimissa rajoissa, jotka idän suunnalla olivat sangen ahtaat. Suomi oli koko Euroopassa poikkeus. Se ei joutunut suurvaltojen tahdottomaksi satelliitiksi enempää sotien aikana kuin niiden jälkeen. Suurta liikkumavaraa sillä ei toki ollut, mutta sen verran kuitenkin, että valtiollinen koskiveneemme voitiin ohjata pahimpien karien ohi. Tämä jatkui yhä sotien jälkeen.

     Se, joka muistaa, millaisia olivat toisaalta Suomi ja toisaalta Itä-Euroopan maat joskus 1980-luvulla ja vielä 1990-luvullakin, ymmärtää, mitä menestystarinasta puhuminen Suomen kohdalla tarkoittaa. Se on näkökulma, josta katsoen ilmeisesti vielä on tehtävä historiallisia ohjelmia kansan valistamiseksi, jotta pysyttäisiin edes jonkinlaisessa kohtuudessa.

     Onhan se toki tarpeellista muistella, miten noloja ylilyöntejä Suomen poliittisessa kulttuurissa tehtiin tuohon aikaan, mutta samalla olisi syytä ymmärtää, että sellaisia tehdään myös nyt, koko ajan.

On turha kuvitella, että viidenkymmenen vuoden kuluttua meillä voitaisiin hartaan kunnioittavasti suhtautua sellaiseen hallituksen politiikkaan, jossa Suomesta yritetään tehdä ilmastopolitiikan mallimaata, joka tekee kalliit ratkaisunsa mahdollisimman paljon edellä muita maita, joka noudattaa valikoimatonta maahanmuuttopolitiikkaa tai julistaa hallituksen kannattavan intersektionaalista feminismiä…

     Hallituksen ja poliitikkojen lausunnot ovat myös nykyään usein hyvinkin noloja, ainakin myöhemmän aikakauden mittapuilla mitaten, mutta sellaistahan se historia on. Ei niistä suurta viisautta tai ylevyyttä synny myöskään silloin, kun ne asetetaan omiin yhteyksiinsä, mutta silloin ne ainakin tulevat ymmärrettäviksi.

     Mitä tulee noihin niin sanotun suomettuneisuuden ajan naurettavuuksiin ja ylilyönteihin, syyllistyivät niihin käsittääkseni etupäässä journalistit, jotka myötäsukaisesti ja moralisoiden hyökkäsivät niin sanottuja toisinajattelevia vastaan ja ilman vähäisintäkään kritiikkiä nielaisivat esimerkiksi oppositioon kohdistetut tolkuttomat syytökset äärioikeistolaisuudesta.

     Niiden, jotka kauhistelevat tätä ilmiötä menneisyydessä, kannattaa tarkoin katsoa ympärilleen ja miettiä, olisiko mahdollista ajatella, että tässäkin suhteessa oma aikakautemme saattaa toistaa menneisyyden noloimpia ylilyöntejä. Miksi näin tapahtuu, on hyvä kysymys. Kekkonen tai Neuvostoliitto tuskin kelpaavat enää selitykseksi.

     Maamme menestyksestä 1900-luvun jälkipuoliskolla en tässä viitsi edes puhua. Se oli niin loistava menestystarina, että siinä riittää ihmettelemistä niin koti- kuin ulkomaalaisillekin tutkijoille vielä pitkäksi aikaa.

      Ettei langettaisi liiaksi lamaavaan itseihailuun, on aina hyvä tutkia kriittisesti myös aikakausien varjopuolia. Se olisi kuitenkin ymmärrettävä tehdä tolkuttomuuksiin lankeamatta ja muistaen, kuka puhuu ja mistä lähtökohdista hän asiat näkee.

Odotan kiinnostuksella TV-sarjan jatkoa.

J.K.

Eipä taida TV nykyään tuottaa mitään älyllisesti tasokasta. Mutta onhan meillä tämä tosi-TV. Eikö soieltä pilkistävä typeryys riitökin meille peiliksi?

Kaukainen vieras

 

Vuosikymmenen takaa

 

      Aittani ovessa on venäläisen taitelijan Nikolai Kopeikinin maalaus ”Merentakainen vieras”. Ostin sen joskus Vasilinsaaren modernin taiteen keskuksesta, Erartasta.

     Kuvassa valtavankokoinen elefantti, jolla on päässään keskiaasialainen tubeteika ja mukanaan ns. maahanmuuttajalaukut eli suuret muoviset kestokassit, on juuri rantautunut mereltä saapuneesta laivasta ja sitä vastassa ovat talonpojat, jotka tuovat sille leipää ja suolaa. Osa on heittäytynyt maahan asti kumartamaan itsetietoisen viekkaasti virnistävää tulijaa (ks. николай копейкин заморский гость - Поиск ).

     Kuvan symboliikkaa ei tarvitse kenellekään avata. Sitä paitsi joskus 1800-luvulla lienee tosiaan tapahtunut niin, että talonpojat, kuultuaan elefantti-nimisen ihme-eläimen saapuneen maahan, lähettivät sen luo lähetystön leipää ja suolaa tarjoamaan.

     Ajat muuttuvat hiljalleen. Jo kolmisenkymmentä vuotta sitten moni ymmärsi, ettei toisesta kulttuurista ja nimenomaan islamilaisesta maailmasta tuleva massamaahanmuutto ole mikään tavanomainen ilmiö, jolla on vain sosioekonomisia seurauksia, siis noiden kivojen pelihetkien ohella.

    Kuitenkin vielä kirjani ”Länsimaisden tuho”(2009) aiheutti ns. hyvien ihmisten taholta peräti kampanjan, jossa sovittiin, ettei minua tervehditä. Aika erikoinen tapaus. Sitä åaitsi se sattui yliopistolla, jossa vastaava olisi  vielä myöhäisellä 1900-luvulla ollut mahdotonta moukkamaisuutta.

     Mutta ajat muuttuvat.

      Täysin erilaista uskontoa ja kulttuuria tunnustava rinnakkaisyhteiskunta on sen jälkeen syntynyt jo moneen maahan ja sitä mukaa normaaleissa länsimaisissa demokratioissa, mukaan lukien pohjoismaat, on jo alettu ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Se on merkinnyt muutosta ilmiön tarkastelussa ja noudatetussa politiikassa.

     Suomi on historiansa aikana ollut yhä uudelleen poikkeustapaus ja on sitä yhä tässäkin suhteessa. Meillä rajoittamattoman maahanmuuton ilosanomaa jaksetaan yhä julistaa ja leimata rasismin polttomerkillä normaalijärkisyyteen viittaavat näkemykset.

     Jotakin sentään on pikkuhiljaa muuttumassa. Tämä blogi kymmenen vuoden takaa kertoo maailmasta, jota ei enää näyttäisi olevan. Irrationaalisen palvova suhtautuminen ”merentakaiseen vieraaseen” ei meillä ole vieläkään loppunut, mutta jotain taitaa silti olla muuttunut.

     Ainakin minä tein sen johtopäätöksen luettuni taas tämän vanhan tekstin:

 

tiistai 1. joulukuuta 2015

Suurmoskeija

 

Suurmoskeija ja lähetyskäsky

 

     Suurmoskeija on tulossa Helsinkiin, ehkä niitä tarvitaan ja siis tehdään kolmekin. Joku mainitsi hiljattain myös luvun viisi, eikä tämäkään luku tietysti mikään yläraja ole.

     On helppo kuvitella, että jo nyt 1,3 miljonaa asukasta käsittävällä pääkaupunkiseudulla voisi moskeijoita olla nykyisten viidenkymmenen (muistanko oikein?) sijasta vaikkapa parisataa. Sen verran varmaan tarvitaan siinä vaiheessa kun muslimeita väestöstä on vaikkapa 10 prosenttia. Joillakin alueilla tämä on jo todellisuutta.

     Kun maassamme jo nyt islam lienee toiseksi suurin uskontokunta ja kun sen aktiivisten harjoittajien määrä saattaa jo ylittää luterilaisen kansankirkkomme aktivistien määrän, voi muuta tuskin odottaakaan kuin lisää moskeijoita. Mutta onko tätä kehitystä tuettava ja jos, niin kenen?

     Mikäli maamme on monikulttuurinen, kuten monesti on todettu ja mikäli tämä tarkoittaa sitä, ettei millään noista kulttuureista ole erikoisasemaa, tulee suurmoskeijoita tietenkin maamme alueelle ennen pitkää kymmeniä ja myöhemmin satoja samaan aikaan kun kirkkoja poistuu käytöstä.

     Esimerkiksi Englannissa on jo islamilaisia kaupunkeja, joissa toimivat sharia-laki ja islamilainen poliisi.

     Moskeijalle näyttää jo lupaillun tonttia Hanasaaresta, eikä tämä tarkoita Espoon vaan Sörnäisten Hanasaarta, uuden Kalasataman asuinalueen vieressä.

     Bahrainin kuningaskunta kuuluu olevan kiinnostunut lahjoittamaan hankkeeseen tarvittavat sata miljoonaa ja myötämieltä ja tukea löytyy jopa Suomen luterilaisen kirkon piiristä. Sieltähän muuten onkin korkeimmalta taholta ilmoitettu, ettei kirkko ole mikään Suomen kansakunnan palvelijaksi tarkoitettu organisaatio, joten asia soveltuu sille luontevasti.

     Moskeijan tarvetta on perusteltu sillä, että se olisi samalla monipuolinen kulttuurikeskus ja toimisi vuoropuhelun areenana. Toisaalta shiiamuslimit, joilla lienee asiasta kokemusta, uskovat, ettei bahrainilainen rahoittajataho ole kiinnostunut mistään vuoropuhelusta, kuten eivät he itsekään. Sen sijaan voidaan odottaa, että salafistijihadistit saisivat näin itselleen mukavan tukikohdan myös meillä.

     Moskeijan paikaksi voisi siis ilmeisesti ainakin virkahenkilöiden mielestä tulla Hanasaari, komeasti meren rannalla.

      Minareetit näkyisivät silloin laivalla saapuville matkustajille jo Kustaanmiekan salmessa. Kelpaisipa silloin oikeauskoisten saapua tällekin kulmakunnalle, ihan kuin kotiinsa. Unohdamme tässä sen, että kysymys oikeauskoisuudesta ei ole yksiselitteinen.

     Moskeijahanketta tukevat kantasuomalaiset varmaankin toimivat hyvässä tarkoituksessa ja ehkä jotkut heistä muistelevat sitä aikaa, kun kommunistinen ideologia väitti olevansa ainoa tieteellinen ja aina oikeassa oleva maailmankatsomus.

     Sitä ei ulkopuolisen kuitenkaan ollut pakko ottaa vakavasti. Kommunistit saattoivat kaikin mokomin perustaa valistustalojaan ja pitää saarnojaan siellä. Pikkuhiljaa he sitten kuitenkin integroituivat yhteiskuntaan ja jossakin vaiheessa peräti järkiintyivät ja halusivat unohtaa koko jutun.

     Ehkä muslimeille kävisi samoin? Kuten kommunistit, myös muslimit edustavat totalitaarista ideologiaa, joka ei tunnusta mitään muuta kanssaan tasa-arvoiseksi. Ehdottoman totuuden haltijoina he pitävät myös heille vieraan yhteiskunnan lakeja ja laitoksia väärinä ja saastaisina. Mutta älkäämme unohtako sitä, että uskonnolla ja kvasiuskonnolla on myös perustavaa laatua olevia eroja.

     Kommunismi oli vain rationaalisen valistuksen projektin huipentuma ja jälkikirjoitus. Sekin oli humanismia vaikka irvokasta.

      Islam sen sijaan on keskiaikainen uskomusten järjestelmä, jossa humanismille tai rationaalisuudelle ei ole edes periaatteessa mitään sijaa. Kyseessä on puhtaasti maaginen antirationalismi, joka on ankkuroitu sukuyhteisön kautta esinationalistiseen kulttuuriin.

     Kommunismi oli periaatteessa sovittamattoman vihamielinen kapitalistiselle yhteiskunnalle, mutta katsoi sen luonnonlain varmuudella vielä tulevan myös kommunistiseksi omien kehityslakiensa myötä.

     Islam taas ei usko tällaisten kehityslakien dynamiikkaan, vaan alastomaan väkivaltaan, miekkalähetykseen eli pyhään sotaan. Kuvitelmat kristinuskon ja islamin ”rauhallisesta rinnakkaiselosta” kapitalismin ja kommunismin tapaan ovat huteralla pohjalla.

     Muutto kristittyjen maille on uskovaiselle muslimille hidzra, pyhä missio, jonka päämääränä on lopulta pakottaa uskottomat Allahin tahtoon eli joko kääntymään islamiin tai jäämään orjuuteen. Moskeija vihollisen maaperällä on sekä tukikohta että voitonmerkki. Siksi suurmoskeijan on sijaittava näkyvällä paikalla ympärillään olevaa tilaa hallitsemassa. ”Hyvät liikenneyhteydet” ovat vain kömpelö tekosyy. Ne näet eivät ole hyvät Hanasaareen. Paljon parempi paikka tässä mielessä olisi jossakin metrolinjan päätepisteessä.

     Kuten suurmoskeijan hallitseva sijainti näkyvällä paikalla, myös muut uskonnolliseksi ymmärretyt symbolit, kuten huivit ja kaavut, ovat haasteita ympäristölle. Ne kertovat, etteivät niiden käyttäjät jaa eivätkä kunnioita asuinmaansa tapoja eivätkä ole aikeissakaan integroitua sen kulttuuriin. Ne ovat kuin graffitit arvorakennuksen kyljessä tai punkkarin kuvottavaksi rakenneltu olemus. Niiden viesti on haaste ympäristölleen.

     Kirkko näyttää haaveilevan vuoropuhelusta oikeauskoisten ja uskottomien välillä. Vuoropuhelu neuvostokommunismin ja maolaisuuden välillä olisi ollut paljon realistisempi ajatus, vaikka sekin oli täysin utopistinen. Edes yhteinen valistustalo brezhneviläisille, maolaisille ja sosiaalidemokraateille ei tainnut toimia missään?

     Mutta mitä ihmettä kirkko tarkoittaa tukemalla suurmoskeijahanketta? Vaatiiko se osallistumisestaan esimerkiksi yhtä nurkkausta, johon voisi sijoittaa kristillisen alttarin? Vaatiiko se ekumeenisten jumalanpalvelusten pitämistä, joissa Jahve-Allahia palvottaisiin vuorotellen kunkin uskontokunnan menoin?

     Tällaista kai voisi pitää vähimmäisvaatimuksena. Näyttää kuitenkin epäilyttävästi siltä, ettei kirkko vaadi yhtään mitään, vaan on valmis ryhtymään Allahin ja Muhammedin käsikassaraksi. Kyseessä on sama kirkko, jonka opissa kerrottiin, että Kristus aikoinaan antoi seuraajilleen lähetyskäskyn: ”menkää ja tehkää kaikki kansat minun alamaisikseni!”

     Muhamettilaisia ei kai meikäläisen perinteen mukaan kannata pakkokäännyttää. Mutta monet näyttävätkin haluavan luopua islamista, mikä sattumoisin on myös ilmeisen toimiva keino välttää palautus islamilaiseen maahan.

     Kaiken järjen mukaan kirkon olisi nyt maksimaalisesti hyödynnettävä tätä markkinarakoa. Vakavasti otettavat tarkkailijat ovat myös katsoneet, että muhamettilaisen maailman suurin este modernisoitumiselle on islam.

      Ellei kirkon piirissä uskota, että kristinusko olisi islamia parempi ja oikeampi uskonto, voitaisiin ainakin uskoa siihen, että se nykyisessä muodossaan edistää modernisaatiota toisin kuin islam, joka jarruttaa sitä.

     Mikäli siis haluamme hyvää muhamettilaisille kanssaveljillemme, käännyttäkäämme heitä kristinuskoon! Perustakaamme tulijoille rippikouluja ja kutsukaamme heitä yhteiselle ehtoolliselle!       Suuri osa juutalaisista integroitui aikoinaan omiin asuinmaihinsa omaksumalla kristinuskon. Silloin heitä myös lakattiin uskontonsa takia syrjimästä, esimerkiksi tsaarin Venäjällä.

     On todennäköistä, että islam on taas meidän aikanamme tietynasteinen syrjintäperuste, mitä ei pidä selittää ”rasismilla”.

      Toki jo normaali terve järki aiheuttaa perusteltuja ennakkoluuloja muhamettilaisia ryhmiä kohtaan, olkoonkin, ettei sellaisiin yksilötasolla olisi pienintäkään perustetta.

      Niinpä kristinuskon omaksuminen on integrointiin halukkaan muslimin kohdalla ehkä parasta, mitä hän voi tehdä. Rohkaiskaamme siis sitä sen sijaan, että tukisimme maamme islamisoitumista!

     Missä ovat brosyyritelineet, joissa muslimeille kerrotaan kristinuskon perusideoista ja kehotetaan saapumaan niitä käsitteleviin opintopiireihin? Missä ovat feissarit, jotka jakavat kristillistä materiaalia muhamettilaisen näköisille kulkijoille? Missä ovat kitarakuorot, jotka esittävät Siionin virsiä moskeijoiden ovilla?

       Jos meille vieras muhamettilaisuus on täällä yhä demonstratiivisemmin esillä, on kai absurdia, että kantakansallisuuden uskonto keskittyy kannattamaan sitä sen sijaan, että toisi esille omaansa.

 

Hölmöjen kronikkaa

 

Likainen tšuhna

 

Mika Pylsy, Inkerin suomalaiset venäläisten silmin. Idäntutkimus 2/2026

 

     Valentin Kiparskyn klassisessa teoksessa ”Suomi Venäjän kirjallisuudessa” kuvataan suomalainen venäläisen silmin nähtynä monien hyveiden ruumiillistumaksi: hän oli uskonnollinen, sitkeä ja läpeensä rehellinen, joskin samaan aikaan usein koomisen yksinkertainen hahmo, jolta opsin puuttui hienostus ja huumorintaju.

     Kiparskyn teos, jonka ensimmäinen laitos muuten julkaistiin jo sodan aikana, kiteytti venäläisen suomalaiskuvan siten, että aluksi heitä ei Pietarista katsoen edes otettu vakavasti, mutta pikku hiljaa huomattiin, että jonnekin Rajajoen taakse oli kasvanut oikea ja jopa moderni valtio, joka oli ruvettava ottamaan vakavasti.
     Tällä valtiolla ja sen kansalaisilla oli sitten venäläisten piirissä omat vihamiehensä ja omat puolustajansa. Liberaaleille Suomi oli esimerkki maasta, jossa ei ollut ollut maaorjuutta ja jossa vallitsi laillisuus ja jopa perustuslaillisuus ja josta koko Venäjän oli syytä ottaa oppia.

     Chauvinistisille kvassipatriooteille Suomi ja suomalaiset olivat sen sijaan esimerkki vieraasta elementistä Venäjän sisällä, läntisestä saastasta, joka oli puhdistettava pois.

     Mitä tulee itse suomalaisen hahmoon, hänet kuvattiin yleensä hitaana, mutta myös rehellisenä, lahjomattomana ja omanarvontuntoisena. Kun venäläinen matkustaja yritti joskus määräillä suomalaisen laivan kipparia ja kertoi olevassa herra (barin), minkä piti tehdä selväksi, kenellä oli oikeus komentaa, vastasi kippari, että Suomessa jokainen on herra.

     Toisaalta suomalaisten ja inkeriläisten välinen suhde oli monelle epäselvä ja tutkijatkin joutuivat korostamaan, etteivät ”oikeat” suomalaiset ole samanlaisia kuin Pietarin ympäristön tšuhnat ja ”maimistit”. Skotti Andrew Swinton ehdotti Katariina II:lle inkeriläisten siirtämistä Krimille ja saksalaisten siirtämistä heidän tilalleen, jotta seudun venäläiset saisivat tavoiteltavan esikuvan, kun he nyt luulivat olevansa jo herroja, kun olivat tšuhnia ylempänä.

     Krimille ja Novorossijaan vietiin Katariinan aikana monia väestöryhmiä, muun muassa Viron ruotsalaisia, mutta ei sen sijaan Savonlinnan seudun savolaisia tai inkerinsuomalaisia, vaikka molempia ainakin jossakin vaiheessa ehdotettiin.

     Inkeriläiset olivat ja ovat yhä tietenkin suomalaisia, sikäli kuin eivät ole venäläistyneet, mutta Suomen suomalaisiin verrattuna heissä oli monia erikoispiirteitä.

     Maaorjuus nimittäin vallitsi vuoteen 1861 myös Inkerinmaalla ja varmastikin sillä oli oma psykologinen vaikutuksensa, vaikka näyttääkin siltä, että inkerinsuomalaisten ja venäläisten kansallinen psykologia jäi aina erilaiseksi. Eroahan on aina kovasti korostettu.

    Inkeriläiset olivat myös pelkästään talonpoikia. Enempää aatelistoa kuin porvaristoa, jota olisi voinut nimittää inkeriläiseksi, ei ollut. Papistoa ja opettajia oli.

     Inkeriläiset kävivät kyllä Pietarissa, mutta eivät asuneet siellä. Oli heillä omat seurakuntansa, pappinsa ja koulunsakin ja he olivat sivistyneempiä kuin naapurinsa venäläiset ja niistä selvästi erillään, muun muassa yhteisen kielen puuttuessa.

     Mika Pylsy on artikkelissaan lähtenyt haastamaan Kiparskya ja etsinyt kirjallisuudesta sellaista materiaalia, jossa tšuhna esitetään kielteisessä valossa.

     Historiasta tietenkin löytää jokseenkin varmasti, mitä sieltä etsii ja Pylsyn artikkeli todella paikkaa sitä aukkoa, joka tähän asti on jäänyt inkeriläisten -ja yleensä tšuhnien- negatiivisten kuvasten kohdalla. Kuvahan on tähän saakka ollut voittopuolisesti myönteinen ja kielteiset stereotypiat ovat jääneet alaviitteiksi.

     Alaotsikko ”Ruma, tyhmä, vaitelias ja vihamielinen kansa” tiivistää löydetyn aineiston olennaiset piirteet. Pylsy kertoo, että venäläisten asenteita inkerinsuomalaisiin voi luonnehtia rasistisiksi, imperialistisiksi ja kolonialistisiksi.

     Näinhän se on ja jossakin määrin inkeriläiset myös samaistettiin muihinkin suomalaisiin. Tosin heillä oli myös omia nimityksiään ”maimist” ja ”veik”, joita ei Suomen suomalaisista käytetty.

     Olen tälläkin palstalla kertonut esimerkiksi kuuluisan kielimiehen ja etnografin, Vladimir Dalin tšuhnakuvauksesta ( ks. Vihavainen: Haun Dal tulokset ). Ei sekään kyllä vastannut tuota ”rasistis-kolonialistista”  stereotypiaa.

     Sen sijaan vihaisia suomalaiskuvauksia on helppo löytää 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun venäläiskansallisilta ja populistisilta poliitikoilta. Moskovskije Vedomosti ja Novoje Vremja olivat niitä täynnänsä (ks. Vihavainen: Haun moskovskije vedomosti tulokset) ja ”Okrainy Rossii”-lehti julkaisi jopa kokonaisen sarjan pamfletteja, joissa ”Suomen kysymys” ja suomalaisten kataluus olivat yhtenä pääteemana.

     Etnografinen Suomi-kuva oli kuitenkin ilman muuta myönteinen, joskin inkeriläisiä ei pidetty täysiarvoisina suomalaisina. Asiasta löytyy esimerkiksi kokoomateos Olga Iljuha, Aleksi Tsamutali, Timo Vihavainen (toim.) Monikasvoinen Suomi, Edita 2009, 416 s. Eittäin laaja aineisto on myös Valentina Naumenkon kirjassa (ks. Vihavainen: Haun valentina naumenko tulokset ).

     Toki tuota Pylsyn mainitsemaa asennetta myös riitti Venäjällä myös ja hän on erityisesti inkeriläisistä, mutta myös yleenä tšuhnista koonnut myös huikeita herjoja, jotka ainakin minua naurattavat.

     Miten kirjoittikaan kuuluisa kynäilijä ja ajattelija V.V. Rozanov vuonna 1908: ”(tämä kansa) on niin alkukantainen, ettei se koskaan eikä missään voi oppia mitään vierasta -ei venäjää, ei ruotsia, ei ranskaa. Tšuhna, joka puhuisi ranskaa, hämmästyttäisi koko maailmaa… tässä himmeässä napapiirin heimossa ei ole mitään yleismaailmallisuutta eikä yleisinhimillisyyttä”.

     Kuka siis olikaan kirjoittaja? Vasili Rozanov oli jopa puolihulluna pidetty sanan säilän heiluttelija, joka hurmasi epäortodoksisuudellaan ja rohkeilla ajatuksillaan ja jota on verrattu Nietzscheen. Hänen voi nykyperspektiivistä katsoen toki sanoa olleen edellä aikaansa, sillä hän kirjoitti laajasti myös seksuaalisuudesta ja sen tukahduttamisesta kristinuskon pirissä (ks. Люди лунного света — Википедия ).

     Missään tapauksessa Rozanov ei edustanut tavallista normaalivenäläistä ja ehkä hänkään ei ollut mikään dostojevskilainen koko ihmiskuntaa ymmärtävä ”kaikki-ihminen”. Sen sijaan hän mahdollisesti kyllä sanoi suoraan sen, mitä moni hiljaa mielessään ajatteli, mutta ei kehdannut sanoa.

     Inkeriläisten opettajien kulttuurinen liike suomen kielen ja suomalaisuuden hyväksi oli Rozanoville punainen vaate ja inkeriläiset maksoivat potut pottuina: olihan niitä ranskaa puhuvia tšuhniakin… Ja tšuhnalla oli venäläiselle oma nimityksensä, joka ei ollut kohteliaisuus: ”vellanen”, ”venäläinen verikoira”, ”ryssä” ja niin edelleen….

     Niinhän se metsä vastaa, kuin sinne huutaa. Eipä siis huudella ja jos huudellaan, niin koetetaan jo tähän maailmanaikaan päästyämme säilyttää ainakin sivistynyt kieli ja ajattelu.

     Ja kiitoksia Mikalle. Hyvää tavaraa!

 

 

Täältä pesee ...kele!

 

Presidentin irvikuva

 

    Eilien (8.7.2026) Iltalehden kannessa on koko sivun lööppi: Alexander Stubb kertoo. Jos sota syttyisi, näin Suomi voittaisi sen.

     Itse tuossa kuudennen sivun jutussa otsikoidaan ”Olemme nähdäkseni melko vahvoilla”. Presidentti Stubb: Näin Suomi voittaisi sodan, jos sellainen syttyisi”.

     Tämä järkyttävä uutinen sai välittömästi kysymään, kuka tässä maassa on aivan ilmeisesti jo siirtynyt normaalin inhimillisen ajattelun ja sivistyneen käytöksen ulkopuolelle, kenties jonkinlaisen vajaamielisyyskirjon alueelle. Ei kai sentään itse tasavallan presidentti?

     Kansiotsikossa ei puhuttu presidentistä mitään ja lukija saattoi vielä lohduttaa itseään sillä, että ehkäpä siinä vain käsitellään jotakin kylähullua, jolla vain sattuu olemaan sama nimi kuin tasavallan presidentillä ja yritetään taas kerran myydä olematonta sensaatiota vilpillisellä mielellä.

     Tasavallan presidentin tittelin pois jättäminen kannesta on varmasti harkittu teko ja sillä on yritetty asettaa tämä toiseen rooliin: asiantuntijaksi toisten joukossa, ehkä sentään sisäpiirin tietoja omaavaksi.

     Itse jutun otsikossa kuitenkin jo käytetään ”presidentti”-muotoa, joka on vähemmän virallinen, mutta varmistaa, kenestä on kysymys.

      Toki uusi otsikko ”Olemme nähdäksemme melko vahvoilla” panee asiat aivan eri järjestykseen kuin kansi antaa ymmärtää. Ei siinä enää olla sotaa jotakin tahoa (milloin, ketä vastaan, miksi?) ”voittamassa”, vaan ilmeisesti puhutaan mahdollisuuksista jotenkin selviytyä. Silti toistetaan taas itsepintaisesti: ”Näin Suomi voittaisi sodan, jos sellainen syttyisi”.

     Itse jutun sisältö sitten viittaa pommisuojiin, huoltovarmuuskeskukseen ja ”perustuslaillisiin siviilitoimintoihin(?)” sekä galluppien ilmoittamaan maanpuolustustahtoon.

     Näistä defensiivisistä asioista ”sodan voittamiseen” on sentään vielä tähtitieteellinen matka. Sellaiset asiat kuuluvat aivan eri kategoriaan. Sotia on voitettu vain hyökkäämällä.

     Mikäli Suomi kuitenkin joutuisi aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, sen voisi katsoa ainakin yrittävän sinnitellä ja säästää elintärkeitä kohteitaan mahdollisuuksien mukaan.

     Mitä nuo mahdollisuudet oikeastaan olisivat, on tietenkin spekulatiivista. Vaurioilta ei voitaisi välttyä sillä perusteella, että sellaiseen on varauduttu. Voitaisiinko keskeisen infran tuhoamista ihan oikeasti jotenkin estää ja missä määrin, ei tule esille.

     Koska tällainen uutisointi, joka on tietenkin lehden vastuulla, antaa koko maastamme ja sen valtiopäämiehestä harhaisen kuvan öykkärimäisenä idioottina, joka kehuskelee pistävänsä suurvaltoja turpaan, jos sille päälle sattuu, on tasavallan presidentin kanslian syytä ehdottomasti puuttua asiaan ja vaatia lehdeltä oikaisua ja anteeksipyyntöä.

      Jos asia jää tähän, sitä voidaan pitää haastavana herjauksena suurvallalle maamme korkeimmalta taholta.

     Asiasta vastuussa oleva toimittaja o ennenkin kunnostautunut vilpillisellä mielellä tehdyissä jutuissa, esimerkiksi Halla-ahon niin sanotussa elämäkerrassa, mutta siinä käsiteltiin sentään vain yhtä poliitikkoa, tosin protokollan mukaan nykyään valtakunnan kakkosmiestä.

     Kun Tasavallan presidentin suuhun ruvetaan panemaan mitä tahansa törkyä, on kyseessä valtiollisen tason asia, joka on asian vaatimalla vakavuudella hoidettava ja vieläpä nopeasti, ettei väärinkäsityksiä pääsen syntymään.

Ruotsin glooria

 

Maailman paras armeija

 

Alf Åberg, Göte Göransson, Karoliner. Bokförlaget Trevi 1976, 193 s.

 

     Usein toistetun tiedon mukaan Buharan emiiri halusi ostaa ruotsalaisia naisia jalostaakseen omasta kansastaan hyviä sotureita. Ruotsalaisiahan pidettiin sillä alalla maailman parhaina.

     Kuten tunnettua, orjakauppa kukoisti idässä ja etelässä vielä1700-luvulla ja venäläisten vangitsemia suomalaisiakin myytiin melko paljon idän orjamarkkinoilla. Kaupan keskuksia oli Kaffan kaupunki Krimillä (ks. Vihavainen: Haun ihmiskauppa idässä tulokset ).

    Buharan siittolasta ei näytä sen enempää kuuluneen, mutta karoliinien maine oli kova ja tunnettiin koko Euroopassa ja sen ulkopuolella. Pitkään he näyttivät olevan voittamattomia, ainakin Puolan ja Salsan mailla vaeltaneen pääarmeijan osalta.

     Jälkikäteen koko homma näyttää mielettömältä yritykseltä pyrkiä mahdottomaan, mutta myös 1700-luvulla oli niitä, jotka uskoivat mahdollisuuksiensa ikkunaan: ellei nyt Ruotsi yksin pärjäisi, niin yhdessä puolalaisten, ukrainalaisten, englantilaisten, ranskalaisten ja etenkin turkkilaisten kanssa toimittaessa Venäjäkin jäisi armotta jalkoihin. Ainahan joku tarvitsi hyvää liittolaisarmeijaa.

     Vielä Poltavan jälkeen Venäjän armeija joutuikin turkkilaisten armoille ja pelastui vain hämmästyttävästi lahjusten ansiosta. Myös Ruotsin armeija kävi vielä kymmenkunta vuotta monta voitokastakin taistelua aina sankarikuninkaan kaatumiseen saakka.

     Suomen-armeijahan oli kokenut kovia jo 1700-luvun ensi vuosikymmenellä joutuessaan ottamaan vastaan usein ylivoimaisen venäläisen painostuksen koettaessaan keventää pääarmeijan taakkaa (ks. Vihavainen: Haun wolke tulokset ). Kostianvirran ja Napuen rökäletappiot jättivät Suomen suuriruhtinaskunnan (siitä puhutaan sen ajan lähteissä) venäläisten miehitettäväksi. Alkoi isoviha.

     Ikään kuin suurissa kuolonvuosissa, miesten, hevosten ja muonan kiristämisessä kurjilta suomalaisilta, tuhansia miehiä yhtenä päivänä niittäneissä taisteluissa ja isonvihan kauhuissa ei olisi ollut vielä tarpeeksi, tuhoutui suuri osa Suomen armeijan rippeistä vielä Norjan tuntureilla vuonna 1719, kymmenen vuotta Poltavan jälkeen (ks. Vihavainen: Haun armfelt tulokset).

    Suomen tragedia on Ruotsin valtakunnan tuon ajan historiassa muuan sen keskeinen ja läpäisevä teema, jos kokonaisuutta katsotaan. Ainakin täältä idästä katsoen.

     Vai onko? Ruotsalaisesta näkökulmasta suomalaisia saatettiin aikoinaan pitää suorastaan maanpettureina tai ainakin vapaamatkustajina, kun loppuun näännytetty maa ei enää maksanut veroja eikä antanut miehiä. Sen sijaan se joutui ruokkimaan suurta venäläistä armeijaa, joka hyökkäili Länsi-Suomesta käsin Ruotsin rannikoille.

     Daniel Juslenius ei suotta kirjoittanut teostaan Suomalaisten puolustus (Vihavainen: Haun suomalaisten puolustus tulokset). ”Suomalaisten onnettomuudet” (ks. Vihavainen: Haun juslenius tulokset ) eivät kuitenkaan jaksaneet kiinnostaa ruotsalaisia, kun samaa herkkua riitti omasta takaa.

     Sen sijaan karoliinien maine ja prestiisi olivat ruotsalaisille tärkeitä ja ovat yhä. Kuningasta saattaa pitää hulluna, mutta hän oli ainakin kiinnostava hullu ja teki ruotsalaisuuden nimestä taas kerran, Kustaa II Adolfin ja Kaarle X Kustaan jälkeen, pelätyn ja siis kunnioitetun koko Euroopassa.

     Huomaan ostaneeni tämän Åbergin ja Göranssonin kirjan vuonna 1980 ja olen sen silloin lukenutkin, mutta se on yhä palaamisen arvoinen.

     Kyseessä ei ole mikään tieteellinen teos lähdekriittisine punnintoineen ja apparaatteineen, mutta sen sijaan poikkeuksellisen mukaansa tempaava populaarihistoriallinen esitys, jossa on käytetty runsaasti sitaatteja alkuperäislähteistä ja jossa on visuaalisesti havainnollistettu tuon ajan karoliiniarmeijaa.

     Kirja alkaa Lundin taistelusta vuonna 1676 (ks. Vihavainen: Haun kaarle XI tulokset ). Karoliiniarmeijahan luotiin sen jälkeen Kaarle XI:n toimesta. Iso reduktio ja ruotujärjestelmän luominen tekivät armeijan ylläpidon rauhan aikana ja jopa ilman vieraita subsidioita mahdolliseksi. Talonpoikakin säilytti vapautensa, jota feodaaliherrat olivat uhanneet.

    Kaarle XI jätti hyvän perinnön, jota hänen poikansa sitten riisti äärirajoille asti ja vei lopulta maansa lähelle perikatoa. Sitä ei kuitenkaan tullut ja kaikista valtavista veriuhreista huolimatta rauha kyettiin solmimaan. Ehkä sellainen viisaus löytyy nytkin?

     Joka tapauksessa kirjassa keskitytään itse armeijaan ja selostetaan hyvin konkreettisesti ja visualisoiden kaikki armeijan varusteet, toiminta ja sosiaaliset ulottuvuudetkin.

     Piirroskuvat selvittävät, millainen oli karoliinin rauhanaikainen varustearkku määräysten mukaan, millaisia olivat aseet ja mitä kaikkea kuului kenttäarmeijaan. Havainnekuvassa on esitetty esimerkiksi kontramarssi, taistelijoiden järjestys ja toiminnan vaiheet ja jopa tykistörykmentti marssilla. Se näyttää muodostavan loputtoman jonon, joka kirjassa jatkuu sivulta sivulle ja kentällä olisi ollut monen virstan pituinen.

     Moskovaa (ja sittemmin Poltavaa) kohti lähteneessä armeijassa oli 45000 miestä ja 35000 hevosta ja lisäksi tietenkin vielä joku määrä naisia, eritoten marketantteja (vrt. Lotta Svärd).Lisäksi oli suuri määrä erilaisia käsityöläismestareita, vaunu-,satula- ja kengityssepistä kirvesmiehiin, kirjureihin, välskäreihin, pappeihin ja pyöveiin (profossi).

     Tavaraa tarvittiin ja siis kyörättiin mukana kaikenlaista: monenlaisia muona- ja ammusvaunuja,  viinatynnyreitä, telttavaunuja, hevosmyllyjä ja teräksisiä käsimyllyjä, kankaita, tervaa, talia, ponttoneja, hiiliä, rehua, rehua ja rehua, vettä, rumpuvaunuja, kuormakaupalla sotakassan plooturahoja, kenttäsairaala ja sairasvaunuja ja niin edelleen ja niin edelleen.

     Kyseessä oli siis liikkuva kaupunki ja jopa tuon ajan oloissa poikkeuksellisen suuri kaupunki, jonka elättäminen oli armeijan tielle onnettomuudekseen joutuneelle, heikosti tuottavaa maanviljelystä harjoittaville talonpojille yleensä ylivoimaista. Provianttia oli hankittava laajalta alueelta.

     Yhä uudelleen talonpojat, niin Saksissa ja Puolassa kuin Venäjällä pakenivat lähestyvän armeijan tieltä ja kätkivät tai tuhosivat viljansa, mikä oli armeijan kannalta hengenvaarallista. Niinpä se koetti hallita terrorilla ja julisti kaikki rehellisesti ulostekonsa eli määrätyt sotaverot maksavat talonpojat suojeluksen alaisiksi ja muut lainsuojattomiksi.

     Jos ja kun talonpojat ryhtyivät aseellisiin hyökkäyksiin, tapettiin heidät kiinni saatua viimeiseen mieheen ja sen lisäksi tuhottiin heitä majoittanut kylä viimeistä sylilasta myöten. Niin määräsi kuningas.

     On sanottu, että venäläiset kävivät Suomessa ”paholaisen sotaa” ja luonnehdinta lienee osuva. Samaan aikaan on syytä muistaa, että niin tekivät myös karoliinit vierailla mailla. Suurissa taistelussa kaatui aina tuhansia miehiä ja satoja -kenties tuhansia- vankeja myös teloitettiin (ks. Vihavainen: Haun fraustadtin taistelu tulokset ) eivätkä niin suinkaan tehneet vain venäläiset.

     Haavoittuneet kuolivat usein tuskallisesti haavoihinsa ja ainakin joskus omille vakavasti haavoittuneille annettiin armonisku omasta takaa. Sairaudet niittivät väkeä jopa taisteluita enemmän, vaikka hygieniastakin ymmärrettiin jotakin, ainakin juomaveden suhteen.

     Kylmyys oli pirullinen vihollinen, joka tappoi myös mantereisessa Ukrainassa ja siellä itse asiassa pahemmin kuin missään muualla.

     Hinta karoliinien suuresta maineesta oli siis tavattoman kova. Tuo maine taas perustui pitkälti karoliiniarmeijan henkeen, joka oli läpeensä uskonnollinen, kuten itse kuningaskin. Pietismihän levisi meillekin erityisesti Siperiasta palanneiden sotavankien kautta (ks. Vihavainen: Haun kansanaho tulokset).

     Päällekäyvä hyökkäyshenki, jossa näyttää olleen mukana uskonnollinenkin aines,  ja teräaseiden häikäilemätön käyttö tekivät karoliineista erityisen pelottavia. Myös sittemmin ihmemiehenä pidetty generalissimus Suvorov kuului Kaarle XII:n ihailijoihin ja otti oppia hänen taktiikastaan. Tässä kirjassa kuvataan lähdeviitteineen myös se, miten miehet halusivat päästä mahdollisimman pian vihollisen kimppuun, jotta helvetilliset nälkämarssit saataisiin loppumaan tavalla tai toisella.

     Kirja on monessa suhteessa sangen imponoivasti laadittu. Tuo onneksi jo taakse jäänyt menneisyys tuntuu huokuvan siitä vastaan hyvin konkreettisesti. Noin he elivät, tuolla tavalla taistelivat, noin kirjoittivat omaisilleen…

     Mutta missä täällä on Suomi?

     Lyhyesti sanoen ei missään. Suomen armeijan kohtaloita ei tuoda esille muutoin kuin lyhyesti Armfeltin Norjan retken osalta. Lewenhauptin Nevan-retki, Viipurin puolustaminen ja luovutus, Inkerinmaan ja Baltian taistelut ja jopa Kostianvirran ja Napuen suurteurastukset jäävät tästä kirjasta pois, samoin kuin isovihakin.

     Mitä opimme tästä? Tuskin paljoakaan, mutta ehkä se antaa aihetta katsoa omia suuren Pohjan sodan esityksiämme. Niissähän Suomi ja erityisesti Isoviha ovat ehdottomasti kaiken keskiössä.

     Sen sijaan ei meilläkään tunneta niitä vaiheita, joita karoliiniarmeijalla oli Puolassa ja Saksissa, saati Tanskan hyökkäystä ja Helsingborgin taistekua vuonna 1709 ja siihen liittynyttä tanskalaisten suurta hevosteurastusta, joka vaati 4000-5000 hevosen tappamisen (tai vuojustamisen), kun tasnkalaiset pakenivat omille saarilleen.

     Ruotsi-Suomi-nimistä valtiota ei koskaan ollut. Sen sijaan oli kyllä nämä kaksi osaa käsittänyt valtakunnan ydinalue, johon eivät esimerkiksi Baltian ja Saksan ruotsalaiset alueet kuuluneet eikä edes Käkisalmen lääni ja Inkerinmaa.

     Tämä Ruotsin valtakunnan kova ydin, jonka yhteydet tiivistyvät Saaristomeren ja Ahvenanmeren kohdalla, kuten Matti Klinge on esitäänyt, ei loppujen lopuksi tainnutkaan olla niin yhdestä puusta veistetty, kuin toisen maailansodan jälkeen on ollut muodikasta olettaa.

     Suomi ei ollut Ruotsin siirtomaa, vaikka kuuluikin sen vähäosaisempaan periferiaan, mutta  ei se myöskään ollut niin tasa-arvoinen valtakunnanosa, että ruotsalaiset olisivat pitäneet Suomen asiaa yhtä lailla omanaan, kuin Pohjanlahden tällä puolella asuvat. Ei silloin eikä sen jälkeen.

     Miksi olisivat?