Kun järki korvasi tunteen

 

Viran viettelys ja kulttuurivaara

 

Eino Leino, Olli Suurpää. SKS 1998 (Routavuositrilogia s. 333-526). Alkuteos 1908.

 

Suomalaisen kirjallisuuden seuran merkittäviin kulttuuritekoihin on kuulunut vanhojen kirjojen julkaiseminen uusina nidottuina laitoksina, joita vielä täydentävät julkaisuajan arvostelut.

Eino Leinon routavuositrilogian kahta kirjaa, ”Tuomas Vitikka” ja ”Jaana Rönty” onkin tällä palstalla jo käsitelty n(ks. Vihavainen: Haun jaana rönty tulokset ). ”Olli Suurpää” täydentää aikansa kuvausta erinomaisesti.

Nämä romaanit ovat ilmestyneet vuosina 1906,1907 ja 1908 ja tuntien Leinon nopeuden kirjoittajana, varmaankin noina vuosina tai ainakin lähiaikoina kirjoitettukin.

Juuri tuona aikana idän paine suuriruhtinaskuntaa kohtaan hellitti, keisari joutui antamaan periksi liberaaleille voimilla ja perustettiin duuma, Suomen perustuslakien rikkominen lopetettiin ja lailliset olot palautettiin. Näin se ainakin aikalaisten silmin nähtiin.

Tuskin kyse siis niinkään oli Suomen yllä yhä leijuvasta venäläistämisen uhasta kuin yllättävän voiton ja helpotuksen tunteesta, kun Bobrikovin synkät ajat olivat jääneet taa ja nyt voitiin rauhassa arvioida, oliko Suomen vastarinta kannattanut. Olihan se. Vanhasuomalaisten myöntyvyyslinja oli kärsinyt tappion ja perustuslailliset saattoivat juhlia.

Itse asiassa nyt voitiin myös venäläistä kulttuuria harrastaa vailla tunnontuskia. Emämaasta löytyi sitä paitsi suuria kirjailijoita ja moraalisia opettajia aina Tolstoista ja Turgenevista Gorkiin ja Korolenkoon.

Itse asiassa koko klassinen venäläinen kirjallisuus oli moraalista opetusta ilman saarnaa. Suomalaiset käänsivät ja opiskelivat sitä innolla. Vielä niin myöhään kuin vuonna 1912, toisen sortokauden ollessa täydessä vauhdissa, V.A. Koskenniemi herätteli suomalaisia kohtuuttomasta venäläisen kulttuurin palvonnasta artikkelissaan ”Oriens an occidens?” -Itään vai länteen? (ks. Vihavainen: Haun suomi-neidon lankeemus tulokset ).

Vuodet 1906-1908 olivat välikautta, jolloin vanhasuomalainen myöntyvyyslinja sai korvilleen perustuslaillisilta, joihin myös Leino kuului: miksi mielistelitte ja kyyristelitte, eihän siitä edes ollut asialle  mitään hyötyä, vain häpeää sen tekijöille.

Myöhemmin, jatkosodan jälkeen ja uuden ulkopolitiikan myötä tuota vanhasuomalaista linjaa alettiin sitten kuitenkin pitää orgaanisena osana Suomen omaa, jopa vuosisataista kansallista orientaatiota, joka alkoi ehkä jo Sprengtportenista ja kukoisti Snellmanin aikana kuihtuakseen sitten toisella sortokaudella ja juuttuakseen vastakohdakseen maailmansotien välisenä aikana.

Se oli se ”Suuri linja”, jonka nimityksen Raoul Palmgren antoi sille tuon nnimisessä pikku pamfletissaan. Myöhemmin sitä on nimitetty ”suomettumiseksi”, mikä on hieman hullunkurista. Mutta käsitteillä on kohtalonsa.

Joka tapauksessa siis Olli Suurpää on hieman kuivakka järki-ihminen, joka on ajan hengen myötä liittynyt nuorsuomalaisiin passiivisen vastarinnan kannattajiin. Se linja ei ole vaaraton ja kirjassakin kerrotaan, miten yhden Ollin ystävän ja puoluetoverin kotiin tehdään kotietsintä ja hänelle annetaan kolme vuorokautta aikaa poistua maasta.

Ei Olli siitä varsinaisesti pelästy, mutta koko passiivisesta vastarinnasta on jo alkanut mennä maku. Kun puoluetovereilta kysyy, uskovatko yhä he passiivisen vastarinnan voivan jotakin vaikuttaa, saa vastaukseksi, ettei siihen uskota, mutta tuo linja nyt vain on moraalinen velvollisuus, tuli mitä tuli.

Venäläistäminen etenee yleensä pienin askelin. Jopa sellainenkin seikka, kuin Kämpin ruokalistan ilmestyminen myös venäjäksi hätkähdyttää. Ja Suomi oli sentään ollut Venäjän imperiumin osa lähes sata vuotta.

Toki kouluissa nyt opiskeltiin myös  venäjää, katukilvet olivat kolmella kielellä ja ajuritkin pukeutuivat venäläisittäin, mutta tuskin se nyt niin sietämätöntä oli. Paljon pahempaa oli yleisvenäläisen asevelvollisuuden ulottaminen Suomeenkin ja Suomen nuorison vieminen pariksi vuodeksi ties minne imperiumin ääriin venäläistymään ja jopa kuolemaan venäläisen imperialismin puolesta.

Ollin esimies virastossa on herttainen venäläinen, joka puhuu niin suomea kuin ruotsia, vaikka melkoisesti murtaen. Olli taas on ollut ms, Moskovan maisterina kaksi vuotta opiskelemassa venäjää, joten se kyllä sujuu, jos tarvitaan.

Kun perustuslaillisia virkamiehiä potkitaan viroistaan, tarvitaan uusia ja Ollillekin luvataan paikka lääninsihteerinä. Se ei häntä varsinaisesti houkuttele, vaikka siitä aukeaisikin tie pian kuvernööriksi ja sitten senaattoriksi. Ja nehän olivat silloin jo hommia ne. Ei mitään 2000-luvun hikisiä ministerinpestejä. Rahasta ei olisi puutetta ja valtaakin riittäisi.

Olli torjuu kiusaajan, mutta ennen pitkää hän sentään myöntyy. Miksi ei myöntyisi? Eino Leinon ilmeinen tarkoitus on tässä kuvata moraaliltaan horjuvan järki-ihmisen periksi antamista käytännön järjelle. Hän ei jaksa enää tehdä sitä, mikä näyttää hyödyttömältä, vaikka vastarinta sitten historian oikusta pääseekin voitolle, minkä lukijatkin jo tietävät.

Olli ei ole epäisänmaallinen eikä oikeastaan edes opportunisti. Hän vain ei ole aatteen palon elähdyttämä eikä enää jaksa uskoa.

Elmo E. Kaila, AKS:n perustaja sanoi joskus 1920-luvulla, että jos venäläistäminen olisi saanut jatkua vielä muutaman vuoden, eikä maailmansota olisi Suomea siltä pelastanut, olisi koko vastarinta haihtunut pian olemattomiin.

Ihmiset alkoivat viihtyä liiankin hyvin sorron alla, he näkivät venäläisyydessä paljon hyvääkin, kun heiltä puuttui tuo viha, jota Kaila alkoi saarnata kansallisen pelastuksen evankeliumina. Hänen oma veljensä Toivo T. Kaila sen sijaan pysyi russofiilinä.

Niin sanotuista Moskovan maistereista, joihin kuuluivat muun muassa Ilmari Kianto ja Hilja Riipinen, vain pari mainitakseni, tulee tässä mieleen Martti Wuori, joka oli itse asiassa kirjallisuusmies ja innokas pikku näytelmien kirjoittaja, josta kuitenkin tuli Kuopion läänin kuvernööri vuosiksi 1903-1905 (ks. Vihavainen: Haun martti wuori tulokset ). Tuskin erehdyn, jos sanon, että hän oli Olli Suurpään esikuvana.

Tuon ajan venäläistämispolitiikkaa on vähätelty ja sen vastustamista jopa pilkattu. eihän Suomi ollut lainkaan huonossa asemassa esimerkiksi Irlantiin verrattuna ja silti jopa englantilaiset kehtasivat arvostella Venäjää Suomen sortamisesta…

Tottahan tuo on, mutta Suomen perustuslakien kumoaminen (seuraan nyt tässä Rasilaisen linjaa, joka pitää silmämääränään tuon ajan suomalaista tulkintaa, ks. Vihavainen: Haun rasilainen tulokset ) oli johtanut erittäin vaaralliselle tielle ja siitä johti suora linja  venäläistymiseen. Vastarinta oli ainoa mahdollinen terveen kansakunnan reaktio.

Tässä ei ole tarvetta erityisesti kauhistella juuri venäläistymisen pahuutta. Mukavaa väkeähän he ovat, mutta miltä oman kansakunnan hukuttaminen kansainmereen tuntuu, voi kysellä virolaisilta ja latvialaisilta. Ei sellaiseen voi vapaaehtoisesti alistua.

Vai voiko? Englannin kielen ja sen myötä anglosaksisen ajattelun ja (epä)kulttuurin hiipiminen isännäksi omaan maahamme on aika lailla samanlainen asia. Eikö sen salliminen ilman vastarintaa ja jopa tietoinen edistäminen olisi kansallinen itsemurha ja sitä paiysi harvinaisen kunniaton?

Englantia täytyy tietenkin osata, kuten sata kunta vuotta sitten oli osattava ranskaa. Myös venäjää olisi kannattanut osata, mutta sitä kieltäydyttiin opiskelemasta isänmaallisista syistä. Asia oli ymmärrettävä myös sikäli, ettei maailmankieli ollut venäjä, vaan ranska, jonka ohella piti tietenkin osata myös saksaa. Niitä osattiin Venäjälläkin, joten miksi vaivautua vielä venäjän opiskeluun?

Nyt olisi pelkkää tyhmyyttä kieltäytyä oppimasta englantia, mutta ehkä vielä suurempaa tyhmyyttä on yrittää imeä itsensä täyteen pelkkää anglosaksista kulttuuria ja laiminlyödä kaikki muut. Suomalaisuus ja suomenruotsalaisuus yhdessä muodostavat kansallisen kulttuurin tässä maassa ja niitä täällä on vaalittava.

Riidelkää nyt siitä.

Joukkonsa vanhurskas

 

Raahab ja hänen ammattinsa

 

Kuten pyhästä kirjastamme muistamme, Jerikon muurit sorrettiin torvensoitolla ja israelilaiset ”vihkivät miekan terällä tuhon omaksi kaiken, mitä kaupungissa oli, miehet ja naiset nuoret ja vanhat, vieläpä härät, lampaat ja aasit”. Joos.6:21.

”Mutta kaupungin ja kaikki, mitä siinä oli, he polttivat tulella, ainoastaan hopean, kullan ja vaski- ja rautakalut he panivat Herran huoneen aarteistoon” .Joos.6:24. Rautahan oli silloin arvossaan.

Yksi poikkeus totaalisessa tuhoamisessa  oli: portto Raahab perheineen, joka käsitti ”hänen isänsä, äitinsä veljensä ja kaikki hänen omaisensa”. ”Ja hän jäi asumaan Israelin keskuuteen aina tähän päivään asti.”

En oikein tiedä, milllaisia psyykkisiä ongelmia tilanteeseen saattoi joka tapauksessa liittyä. Esimerkiksi keskusteluapua tuskin oli järjestetty.

Armahduksen syynä oli, että Raahab oli pettänyt oman kansansa ja piilotellut luonaan kahta israelilaista miestä, vakoojaa. Kyseessä oli siis maanpetos, jollaisesta olisi kuulunut kuolemantuomio. Raahab osasi kuitenkin tietyistä syistä olla kuuliainen nimenomaan Israelin jumalalle, mikä siis osoittautui erittäin kannattavaksi.

Itse asiassa kyseessä oli tavanomainen diili. Raahab kertoi vakoojille, että tiesi kotikaupunkinsa tuhon olevan tulossa, ”…ja mitä teitte niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle toisella puolen Jordanin, Siihonille ja Oogille, jotka te vihitte tuhon omiksi”.

Sen jälkeen Raahab pani miehet vannomaan, että jos hän säästäisi heidät, he puolestaan säästäisivät Raahabin ja hänen perheensä valloitettuaan kaupungin. Niinhän sitten tapahtuikin.

Meidän lienee pakko nimittää Raahabia vanhurskaaksi eli Jumalalle otolliseksi, vaikka objektiivisten syiden perusteella siihen ei tuntuisi mitään syytä, päinvastoin. Ainakin, jos lähdemme nykyaikana normaaleista ihmisoikeuksien ja ihmisarvon tunnustamisesta ja yleensä suvereenisuuden periaatteesta, jonka mukaan myös Jerikolla oli oikeus olla olemassa.

Mitta silloin ei sellaisia tunnettu. Kansat ja valtiot eivät olleet lainkaan tasa-arvoisia, vaan yksi oli ainakin omasta mielestään yläpuolella muiden. Kaikki, mitä sen hyväksi tehtiin, oli oikeutettua ja päinvastoin, kaikki, mikä sitä vahingoitti, oli väärin.

Tämä periaate ei löydy ainoastaan raamatullisesta muinaisuudesta. Aian vastaavasti se on ollut voimassa totalitaarisissa maissa, jotka ovat käsittäneet itsensä koko maailmanhistorian edistyksen voimiksi. Eihän niin suuren asian vastustamiselle löydy eikä voi löytyä mitään oikeutta.

Kaikesta huolimatta Raahabin urotyö, sillä sellaisena se esitetään, herättää kysymyksiä. Tiedän, että hänestä on erinäisissä sananselityksissä tehty jopa jonkinlainen pyhimys ja myös hänen kauneuttaan on joskus ylitsevuotavasti ihasteltu.

 Koska hän omalla tavallaan joka tapauksessa oli Herran valittu, täytyi hänestä kaiketi säteillä myös jonkinlaista pyhyyttä. Olisi kaiketi rienaavaa rinnastaa häntä vain joihinkin tyhjänpäiväisiin  OnlyFans-”tähtiin”.

Joosian kirjasta emme löydä minkäänlaista kritiikkiä myöskään Raahabin työtä eli siis porton ammattia kohtaan. Ei edes tule, sinänsä kai tarpeettomasti mainituksi, että hän olisi kuulunut julkisyntisiin, kuten eräät muutkin aikakauden ammattikunnat, joista mieleen tulevat heti publikaanit eli tullimiehet.

Myös pyöveleitä yleensä jotenkin halveksittiin, mikä tulee esille esimerkiksi Catulluksen runosta, jossa halvennetaan jotakuta henkilöä, joka muka tuskin saisi hankittua itselleen seksuaalista tyydytystä edes pyrkimällä nuolemaan, Päivö ja Teivas Oksalan suomennoksen mukaan ”ryöttäisen rankkurin” (lat. carnifex -pyöveli) pyllyä. Pakit tulisi.

Raahab sen sijaan oli ainakin apokryfisten tietojen mukaan valtavan kaunis nainen ja epäilemättä omalla, kenties epäilyttävällä alallaan nautti suurta ihailua ja tulojakin, mikäli legendat siis pitävät paikkansa.

Toki erinäiset ammatit olivat enemmän tai vähemmän halveksittuja ja voisi olla kiinnostavaa rinnastaa niitä nykypäivään. Tosin meillä ei ole varsinaista, niin sanoakseni eksaktia tietoa antiikin ajan ammattinimikkeiden arvostuksista. Nykyäänhän tutkitun tiedon skaala ulottuu hamasta aivokirurgista bloggariin/vloggariin. Onhan siinä jo portaikkoa kerrakseen (ks. Vihavainen: Haun ammattien arvostus tulokset ).

Ymmärtäisin asian niin, että nykyisessä pohjoismaisessa yhteiskunnassa, jossa asiat hoidetaan rationaalisesti tiettyjä kaavoja uskollisesti noudattaen, ovat esimerkiksi juuri tullimiehet aivan täysiarvoisia yhteiskunnan jäseniä.

Tämä siksi, että pidetään selvänä, että he vain tekevät työtään, eivätkä edes pystyisi vetämään välistä, mielivaltaisesta vallankäytöstä puhumatta. Poliitikkojenlaita on jo hieman toisin.

Monessa muussa maassa näin ei ole ollut eikä ole. Kun Neuvostoliitossa vallitsi sosialismi, se näennäisestä rationaalisuudestaan huolimatta nimenomaan kätki fasadinsa taakse valtavan epävirallisen tavaroiden ja palveluiden välittämisen verkoston. Siellä mahdollisuuksia mielivaltaan kertyi hyvin monille ja jotkut ammattinimikkeet olivat jopa periaatteessa epäilyttäviä ja puolirikollisia.

 Räikeä esimerkki olivat liikennemiliisit (GAI), jotka rahastivat aivan avoimesti. Myös myymälänhoitajat ja jopa myyjät olivat epäilyttäviä ja tiskin alta liikkui tavaraa paljon ja aivan omilla hinnoillaan.

Jossakin vaiheessa poliitikot alkoivat tuskastua asioiden tilaan ja kauppaliikkeiden johtajiksi pantiin upseereita, jotka tottelivat sääntöjä valan velvoituksella ja kovien tuomioiden uhalla.

Ellen väärin muista, niin itse Gorkinkadun (nyk. Tverskaja) maineikas Univermag n:o 1 oli silloin nopeasti menossa kohti konkurssia. Blat eli epävirallinen toiminta oli tuossa systeemissä välttämätöntä, jotta yleensä saisi asiat hoidettua.

Moni kehitysmaalainen pelkää täälläkin poliisia, koska ei usko, tämän malttavan pysyä ihan lain puitteissa. Yleinen petkuttaminen, joka kuuluu perinteisiin basaarikaupan tapoihin, on meillä paitsi tosiaankin kiellettyä, myös oikeasti harvinaista.

Kuitenkin jo itse Aristoteles sanoi: ”mercator sine peccamine vix esse potest” -tuskin on mahdollista, että kauppiaana voisi olla ilman petosta. Hän sentään jätti epäilyksen: ehkä sittenkin…? Nykyään uskomme asian ilman muuta.

 Meidän aikanamme arvojen ja normien järjestys on aivan omanlaisensa ja se on myös täällä pohjolassa suuestikin muusta maailmasta poikkeava. Täällä veisaamme viis sukulaisistammekin, yhä useammin.

Koko ajan tuo järjestys on muuttumassa ja nimenomaan tuolla Raahabin edustamalla alueella kehitys näyttää olevan nopeaa ja yritys uusien normien aikaansaamiseksi on ollut armottoman kovaa.

Ja kuitenkin Raahab myi niin sanoakseni aitoa tavaraa, eli siis palveluita. Hän ei voinut olla muuta kuin perusrehellinen omassa toimessaan. Varmaakin näytteleminen kuului hänen toimenkuvaansa, mutta eihän nykyaika näyttelijöitäkään tuomitse, toisin kuin ennen. Päin vastoin, heistähän on tehty jdoleita…

Feministisellä puolella yritettiin viime vuosikymmeninä tehdä prostituutiosta ehdottomasti laitonta, mikä tietenkin entisestään vahvistaisi naisten valta-asemaa koko strategisesti keskeisellä seksuaalisella alalla ja nostaisi epävirallisia palkkioita ehkä huikeisiinkin hintoihin. Kilpailua se halvaannuttaisi tehokkaasti.

Niinpä yritettiin jopa tehdä tutkimuksia, joissa muka todistettiin, että jokainen prostituutiota harjoittava nainen oli uhri, joka suunnattomasti kärsi jokaisesta keikastaan ja jonka pysymistä alalla saattoi selittää vain ja ainoastaan ihmiskauppa, viime kädessä ehkä vain väkivalta...

En viitsi tässä luetella kaikki niitä typeryyksiä, joihin tässä kampanjassa yllettiin, mutta totean, että koko homma on nyt tainnut lässähtää kasaan ja että siihen näyttävät ainakin meillä vaikuttaneen raikkaan suihkun tavoin Anna Kontulan muistelmat (ks. Vihavainen: Haun leipää ja ruusuja tulokset ).

 Raahab oli vanhurskas vertaistensa joukossa ja tämän tunnustuksen suon mielelläni myös Annalle, jonka tervejärkisyyttä on yhä uudelleen saanut ihailla. Ja ei, en ole kommunisti. Ei se tähän kuulu.

Vainojen vuosilta

 

Ennen sotia innostuttiin eri asioista

 

Blogin hakemistoa selatessa tulee kaikenlaista jo lähes tai kokonaan unohdettua vastaan. Ennen Ukrainan kahinoiden alkamista tuli kirjoitettua ns. kansallisista operaatioista, joista sittemmin on puhuttu paljonkin, silloin puhuttiin vähän ja kannattaa miettiä, miksi näin oli.

Jo ennen toista Tšetšenian  sotaa tulin perustaneeksi pikku projektin, joka käsitteli Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikkaa ja siihen liittyneitä kansallisia puhdistuksia maan luoteisosassa, eli siis Karjalassa ja Inkerissä. Se ilmestyi venäjäksi, eikä kukaan ollut kiinnostunut sen julkaisemisesta suomeksi, kunnes lähetin yhden kappaleen Mauno Koivistolle, joka innostui asiasta ja kirjoitti siitä hesariin sivun mittaisen artikkelin.

Venäjäksi kirja on siis tällainen:

В семье единой: Национальная политика партии большевиков и ее осуществление на Северо-Западе России в 1920-1950-е годы / Петрозав. гос. ун-т; Под ред. Тимо Вихавайнена и Ирины Такала. — Петрозаводск : Изд-во Петрозав. ун-та, 1998. — 289 с.; 20. — ISBN 5-230-09016-2.

Suomeksi se ilmestyi vuonna 2000 ja oli tällainen nimeltään:

Yhtä suurta perhettä : bolševikkien kansallisuuspolitiikka Luoteis-Venäjällä 1920-1950-luvuilla

Kirja , pehmeäkantinen

Vihavainen, Timo , 1947-

Takala, Irina 

Aleksanteri-instituutti 2000.

Abstract: One united family : the nationalities policy of CPSU from the 1920' s to 1950's and its ipmlementation in North-Western Russia.

No, eipä sekään lukijoita erityisesti kiinnostanut, en tiedä, montako kappaletta lienee myyty. Mutta tulipahan tehtyä.

 

Tässä joka tapauksessa nyt tuo alussa mainittu blogi täsmälleen sellaisena, kuin se vuonna 2013 ilmestyi:

 

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kansalliset operaatiot

 

Kansalliset operaatiot

 

Sanapari ”kansalliset operaatiot” lienee Suomessa varsin vähän tunnettu siitä huolimatta, että asiaa koskevaa tutkimuskirjallisuutta on jo kauan ollut myös suomeksi.

Kyseessä on Neuvostoliiton valtiollisen poliisin, NKVD:n vuosina 1937-1938 suorittama ”likvidointi”, joissa tiettyjen kansallisuuksien edustajia järjestelmällisesti tuhottiin.

Niin sanotun suuren terrorin uhreista ylivoimaisesti suurin osa ammuttiin juuri ”kansallisten operaatioiden” puitteissa. Kyseessä ei siis suinkaan ollut esimerkiksi puoluepuhdistus, vaan nimenomaan etninen puhdistus.

Toissa vuonna julkaistussa teoksessaan Bloodlands. Europe between Hitler and Stalin, Timothy Snyder vertaa toisiinsa Hitlerin ja Stalinin roolia siinä osassa Eurooppaa, joka joutui näiden tyrannien vallan alaisuuteen. Länsieurooppalaisille ja amerikkalaisille lukijoille näyttää tulleen täydellisenä  yllätyksenä se, että kansanmurhia, ei siis suoritettiin molempien johdolla. Se ei ollut vain luokkaretkeä.

Tammikuussa pidettiin Uumajassa kansainvälinen seminaari, jossa parikymmentä alan eksperttiä vertasi tietojaan ”kansallisista operaatioista” ja pohdiskeli niiden syitä ja mekanismeja. Vaikka operaatiot suurelta osin keskittyivät sellaisiin diasporakansallisuuksiin kuin puolalaiset, saksalaiset, virolaiset ja suomalaiset, ei ajatus terrorin preventiivisestä, sotilaallisesti motivoidusta luonteesta saavuttanut erityistä vastakaikua.

”Rationaalisuuden” kannalta nämä kansamurhat ovat verrattavissa natsien juutalaisvainoihin. Suuri yhteinen nimittäjä on ihmiselämän ja yksilön täydellinen halveksunta. Valtion nimissä hallitseva Moolok, joka ei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä, suoritti tuhotyötään yhtä byrokraattisen ”rationaalisesti” kuin mitä tahansa muuta hallinnollista tointa. Eipä Lenin aikoinaan suotta julistanut, että valtio on väkivaltakoneisto, jolla luokka alistaa toista. Iivana Julma oli emootioidensa vallassa toimiva sadisti, joka kuitenkin sai katumuksen ja itseinhon puuskia. Jumala häiritsi häntä, kuten Stalin huomautti. Stalinia ei häirinnyt.

Jälkimaailma on suhtautunut Stalinin joukkomurhiin monin eri tavoin. Venäjällä ja muissa entisen Neuvostoliiton maissa asian moraalinen puoli on vahvimmin esillä. Memorial-seura ja monet muut yhteisöt vaalivat murhattujen muistoa ja vaativat oikeudenmukaisuuden palauttamista siellä, missä se voidaan tehdä. Virallisen Venäjän suhde on problemaattisempi. Koska neuvostomenneisyyden arvoa halutaan vaalia, ei sen rikollisten piirteiden esillä pitäminen ole helppoa.

Kansanmurha on määritelty toiminnaksi, jossa ihmisiä tuhotaan tai muuten vakavasti vahingoitetaan kansallisuuden perusteella. ”Kansallisissa operaatioissa” myös suomalaisiin kohdistui kansanmurha, jossa kaikkein varovaisimpienkin (Eila Lahti-Argutina) laskelmien mukaan sai surmansa yli 8000 henkeä. Neuvosto-Karjalassa suomalaisten osuus väestöstä oli tuhon aikaan noin kolme prosenttia, mutta likvidoiduista heidän osuutensa oli yli neljäkymmentä prosenttia.

Tämän rikoksen laajuuteen nähden on erikoista, että siitä on maassamme puhuttu kovin vähän. Asia korostuu, kun sitä verrataan sinänsä tärkeään kahdeksan juutalaisen luovuttamiseen natsi-Saksalle sodan aikana. Käytännöllisesti ainoa taho, joka pitää asiaa esillä ovat eräät inkeriläiset aktivistit, erityisesti Leo Gildi, joka toissa vuonna julkaisi surmattujen suomalaisten luettelon (Книга памяти финнов). Hänen mukaansa operaatioissa menehtyi noin viisitoista tuhatta henkeä. Gildi on vaatinut YK:ta tunnustamaan, että kyseessä oli kansanmurha.

Suomen valtion suhde asiaan on ollut kartteleva aina siitä lähtien kuin nuo hirmutyöt tapahtuivat. Tuskinpa metelin pitäminen mitään auttaisikaan.

Sen sijaan Venäjän valtion kannattaisi tehdä asianmukaista surutyötä ja ottaa vastuu rikoksesta, jota ei voi enää kätkeä eikä kieltää. Suomessa on venäläisiin kohdistunutta väkivaltaa käsitelty valtion tukemissa projekteissa sekä vuoden 1918 että vuosien 1939-1944 osalta. Tämä on muuttanut käsityksiämme omasta historiastamme ja palauttanut muistiamme siellä, missä se on päässyt hämärtymään.

Aleksandr Solženitsyn kirjoitti aikanaan, että Venäjälle ovat tarpeen katumus ja itserajoitus. Valtio-Moolokin palvojat oikealla ja vasemmalla ovat torjuneet tämän vaatimuksen ja viitanneet siihen, että venäläiset kärsivät stalinismista kaikkein eniten.

Argumentti on huono. Kyllä saksalaisetkin kärsivät toisessa maailmansodassa enemmän kuin juutalaiset, mutta ei tämä poista heiltä velvollisuutta katua niitä rikoksia, joita he tekivät nimenomaan juutalaisia vastaan.

Venäjällä näyttää nyt olevan tekeillä jonkinlainen uusi euraasialainen valtioideologia, jonka kannattajiksi haalitaan niin kommunismin ihailijoita kuin kansallisiakin voimia. Niin sanottu ”Izborskin klubi” on jo suunnitellut monumenttia, joka symbolisesti osoittaisi, miten äiti-Venäjä on yhdistänyt niin kommunisteja kuin nationalisteja.

Ehdotetussa monumentissa kaksi sotilasta, toinen valkoupseerin ja toinen puna-armeijalaisen uniformussa, polvistuu neidon edessä jonka hahmossa yhdistyvät niin Jumalanäidin kuin äiti-Venäjän piirteet.

Asetelma kuulostaa herkältä ja kuvannee hyvin niitä tuntoja, joita jokaisessa patriootissa ja jopa ulkomaisessa Venäjän ystävässä herättää se uhrautuva taistelu hirviömäistä valloittajaa vastaan, jolle kaikki inhimillinen ja korkea oli vain tuhoamisen, pilkan ja manipuloinnin kohde.

Asian ongelmallinen puoli on se, että Venäjä ei ollut vain isänmaa-äiti, joka kutsui puolustamaan itseään.

Nikolai Berdjajev esitti aikanaan ajatuksen, että Venäjä edustaa naispuolista prinsiippiä ja kaipaa itselleen miestä, joka täydentäisi sen omalla panoksellaan. Onnettomuudekseen Venäjä on saanut huonoja sulhasia. Pietari Suurikin oli lähinnä raiskaaja.

Samaa täytyy sanoa myös Stalinista. Punaupseeri saattoi epäilemättä puolustaa myös äiti-synnyinmaata, mutta hän edusti toisaalta myös sitä samaa Moolok-valtiota, joka piti hänen äitiään vankeudessa ja oli tuhonnut synnyinmaan kansaa aivan samalla eläimellisellä häpeämättömyydellä kuin rajan takaa tullut hyökkääjä nyt teki.

Patriotismi on myönteinen tunne, joka kuuluu jokaisen säädyllisen kansalaisen velvollisuuksiin ja oikeuksiin. Se tarvitsee hartaudenharjoituksia, eikä ole asianmukaista, että sellaisina hetkinä ja sellaisissa yhteyksissä muistettaisiin ehdottomasti myös ikäviä ja häpeällisiä asioita. Olisi yhtä väärin vaatia hirviön kuvaa äiti-Venäjän monumentin taustalle kuin teloituskomppanian kuvaa suomalaisiin vapaussotamonumentteihin.

Siitä huolimatta myös patriootin on tunnustettava historia sellaisena kuin se oli. Muuten hänestä tulee huijari ja, mikä pahempaa, moraaliton typerys, joka jatkaa valhetta.

Mitä sanoikaan Solzhenitsyn: «Жить не по лжи…!» Ei pidä elää valheessa!

 

Onko niitäkin?

 

Intiimialueita

 

Intiimialueet ovat niitä kaikkein yksityisimpiä ja siksi niin sanotusti herkkiä ja siihen tuo nimityskin viittaa. Kyseessä eivät ainakaan perinteisesti siis ole julkiset asiat, vaan aivan visusti henkilökohtaiset.

Kun olen kroonisesti kiinnostunut kulttuurin muutoksesta, joka minunkin elinaikanani tarjoaa pitkän sarjan nopeita ja perusteellisia muutoksia, täytyy tunnustaa, että tätä ala minuakin kiinnostaa, vaikka satavuotispäivä, jota jokseenkin varmasti vietän haudassa, lähestyy jo kovaa vauhtia. Ehkä tällainen ei enää olekaan sopimatonta.

Suuria muutoksia on helppo havaita ja usein ajoittaakin. Aleksis Kiven Seitsemää veljestä moitittiin rivosta kielestä, kun siellä mainittiin esimerkiksisana ”sonnin suoro”, jonka merkitystä useimmat tuskin edes ymmärsivät. Hannu Salaman kirjassa humalainen ääliö lallatteli joitakin seksiin liittyviä sanoja ja sekoitti niitä vielä raamatullisiin aiheisiin.

Tuomiohan siitä tuli ja Salamalle jopa oikeudessa. Samaan aikaan kuitenkin seksiin liittyvä sensuuri alkoi purkautua erittäin nopeasti, niin meillä kuin muualla, esimerkiksi Englannissa ja jopa USA:ssa. Siellä Playboy oli eräänlaisen vallankumouksen symboli (ks. Vihavainen: Haun playboyn aika tulokset ) ja sitä oli saatavissa myös Savonlinnan rautatiekirjakaupasta.

Nythän aika on jo ajanut Playboyn ohi ja sen, sanoisiko, tietty viattomuus vaikuttaa jo hullunkuriselta. Nyt netti on tulvillaan pornoa, jossa normaali heteroseksuaalinen yhdyntä on jo harvinainen poikkeus, jollaista ei oikein kehdata enää esittää.

Sen sijaan esiin nostetaan joitakin kummallisuuksia, joista alapäiden nuoleminen on ehdottomasti lievimmästä päästä, vaikka näyttääkin nyt olevan jotenkin pakollinen osa jokaista aktia.

Noita pornosivustoja on paljon ja niillä kuuluu olevan jopa miljoonittain erilaisia esityksiä tarjolla. Siitä huolimatta ja sen lisäksi kukoistaa vielä myös amatöörien tai puoliammattilaisten harjoittama prostituutio, joka tunnetaan nimellä Only Fans (ks. Vihavainen: Haun hefner tulokset ). Siellä voivat teinitytötkin kuulemma hankkia omaisuuksia.

Oma aikakauden indikaattorinsa on ns. gay-sektorin julkisuus, joka näyttää nousseen valtavirraksi yhdessä ns. pride-ilmiön kanssa, joka lanseerattiin koko maailmassa samoihin aikoihin. Sen syntyhetkeksi on mainittu Stonewallin mellakat vuonna n1969, mutta en oikein luota tuohon ajoitukseen. Itse etsisin suurta offensiivia 1990-luvulta.

Gay-skenen piirissä kukoistaa oma kulttuurinsa erityisine termeineen, joita tuskin kukaan ulkopuolinen aiemmin tunsi.

Nyt niiden tunteminen kuuluu jo yleissivistykseen. Fingerpori-sarjakuva, jonka ”ymmärtäjien” kerhoon itsekin kuulun, on antanut naivan uusia merkityksiä esimerkiksi suomen kielen sanoillesanoille ”juna” tai ”karhu”, ”helikopteri” ja niin edelleen.

  Vielä parikymmentä vuotta sitten ei kukaan olisi keksinyt yhdistää niitä homoskeneen. Nyt se tehdään jo luontevasti ja ilman muuta ja naureskellaan kuin teini-ikäiset.

Mutta entä se varsinainen fyysinen intiimialue? Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkoivat nuoret naiset jo innolla esitellä sääriään aina polviin saakka, olipa kylmä tai kuuma ilma ja toisen maailmansodan jälkeen uimarannoilla erään ydinpommiräjäytyksen jälkeen muotiin tulleet ”bikinit” paljastivat vielä enemmän.

Nyt on normaalia nähdä sellaisia stringejä, jotka eivät itse asiassa edes näy, eli peitä mitään, mutta joiden voidaan ja jotka täytyykin kuvitella pakaroiden välissä oleviksi. Vulvakin näytetään jo mahdollisimman tarkoin molemmin puolin ja varmuuden vuoksi vielä kiristetään vähäinen vaate niin, että sen kohdalle muodostuu aisanmukainen ryppy.

No, miksi ihmeessä sitten enää pelleillään niiden narujen kanssa, eikä yksinkertaisesti olla ihan alasti?

Siinäpä hyvä kysymys. Tuntuu siltä, että kyseessä on lähinnä jonkinlainen maagista merkitystä omaava rituaali: vapaata pääsyä ei ole, vaikka kaikki näkyy. On ainakin vaivauduttava siirtämään narua hiukan syrjään.

En tiedä, saisiko kokonaan alastomana esiintyvä nainen enää nykyään sakot siitä, ettei ole käyttänyt noita stringejä julkisella paikalla. Pidän sitä mahdollisena.

Entäpä häpykarvat, pubes, joiden kasvaminen on antanut kokonaiselle ikäkaudelle sen nimen? Internetin mainoksista voi havaita, että myös miesten oletetaan ajavan ne pois. Molemmat sukupuolet, vai pitääkö sanoa kaikki, ”sheivaavat”. Pehkot ja tuherot ovat kaamea, ”häpeällinen”? muisto menneisyydestä (vrt. Vihavainen: Haun tuuhakon viesti tulokset ).

Tässä on tietenkin näkevinään freudilaisittain ymmärrettävän paluun infantiiliin tilaan, jossa karvat eivät vielä kasvaneet. Intiimialue jää nykyään jo äärimmäisen kapeaksi nauhaksi, joka peittää naisilla korkeintaan noita alapään aukkoja ja miehillä piilottaa vieläkin ns. keskiveitikan, kuten opiskelijakielellä 1960-luvulla sanottiin.

Tietenkin kaikki kehittyy ja kaikessa on vielä kehitettävää ainakin johonkin suuntaan. On hyvinkin mahdollista, että muoti vielä alkaakin saada vaikutteita esimerkiksi muhamettilaisesta pukeutumisesta, joka etelässä ja idässä onkin viime vuosikymmeninä saanut aivan ”uusia”, keskiaikaisia muotoja.

Toisaalta on mahdollista sekin, että esimerkiksi miehet alkavat entistä enemmän korostaa ulkoisia sukupuolitunnuksiaan ja käyttöön tulee jälleen ns. kalukukkaro, joka aikoinaan olikin normaali asuste. Toki lämpimillä ilmoilla saatetaan ruveta myös käyttämään vaikkapa jonkinlaista tuppea.

Kaiken kaikkiaan, intiimialueen äärimmäinen supistuminen sekä kuvaannollisessa että fyysisessä mielessä on jo länsimaisessa kulttuurissa mennyt lähelle kulminaatiopistettä. Samaan suuntaan ei voida jatkaa. Seksiin liittyvät vitsitkään eivät taida enää naurattaa, vai miten lienee? Ainakaan mitään hävettävää kainostuttavan mielessä ei intiimialueissa (lat. pudendum) enää ole.

Kukapa uskaltaisi myöskään laskea leikkiä vaikkapa homoista ja miten voidaan edes kuvitella, että jotakuta voitaisiin kiristää vanhan maailman hunaja-ansalla? Jos joku on toisen kanssa silleen, niin sitten on, eikä siinä ole kenelläkään nokan koputtamista, vai kuinka? EVVK?

Mikäli joku uskaltaa laskea leikkiä esimerkiksi homoseksuaalisuudesta, hänet voidaan piankin haastaa leivättömän pöydän ääreen sellaisen vähemmistön pilkkaamisesta, joka tässä kulttuurissa nauttii erityistä suosiota ja tuntee oikeutettua ylpeyttä synnynnäisestä ominaisuudestaan.

Vai miten se oikein on? Olisiko sittenkin jotenkin noloa kuvassa, jossa joku tunnettu poliitikko esimerkiksi istuisi ns. junassa? Miksi se olisi? Vai eikö nolous tässä tapauksessa koituisi juuri tuon kuvan julkaisijalle ja mahdollisen kiristyksen yrittäjälle?

Laiskottelua

 

Dolce far niente

 

Ellei muistini petä ja jos pettää, niin pettäköön. Runoilija P. Mustapäällä on mielestäni tämän niminen runo, jostakin syystä hänen italiaksi nimeämänsä suloinen joutenolo. AI sekoilee tavanomaiseen tapaansa.

Muistaakseni juuri se liittyy haukeen, joka köllöttelee auringossa matalassa vedessä ja luultavasti on elämäänsä täysin tyytyväinen, sekä noin yleensä ja kaiken kaikkiaan, jos se sellaisia osaisi ajatella, että juuri kyseisellä hetkellä, salaperäisessä nykyisyydessä, joka sijoittuu olemattomien tulevaisuuden ja menneisyyden väliin.

Joutenolo sinänsä ei ole helpoimpia tehtäviä, jos siitä siis tulee ”tehtävä”. Ajan tappaminen ja sen kiduttava hitaus ovat liiankin tuttuja asioita. Miten sanoikaan Jakobsonin saksankirjan esimerkki: Was verkürzt die Zeit -Tätigkeit/ Was macht sie unerträglich lang -müssiggang (vrt. Vihavainen: Haun tätigkeit tulokset ).

Se, mikä siis tekee ajasta sietämättömän pitkän, on joutenolo. -Suloinen joutenolo?

Eihän joutenolo ole aina suloista. Vangit, joilta virikkeet on kielletty ja jotka joutuvat olemaan vailla kaikkea työtä ja toimintaa, ovat hirvittävän kidutuksen uhreja. -Elleivät nyt sitten onnistu mietiskelyn avulla siirtymään pois ajasta ja paikasta, kuten Jack Londonin ”tähtivaeltaja” (vrt. Vihavainen: Haun tähtivaeltaja tulokset  ).

Joutenolo paratiisina on työtätekevien ja raskautettujen taivas, niiden, joille on pantu liikaa taakkaa päivittäisessä elämässä.

 Niille, jotka kuuluvat Thorstein Veblenin tarkoittamaan joutilasluokkaan, voi irrottautuminen varsinaisen aineellisen tuotannon ulkopuolisesta toimeliaisuudestaan olla itse asiassa jopa vaikeampaa. Työt ja tekemättömät velvollisuudet vainoavat unissakin. Ruumiillisen väsymyksen puuttuminen ei asiaa ainakaan auta.

Työ on toimintaa, jolla ei periaatteessa, siis periaatteessa ole arvoa sinänsä, vaan jota tehdään jonkin muun tulevaisuudessa saatavan asian hyväksi.

Toki ymmärrän, että työnteko voi myös olla yhtä riemua ja himoittua toimintaa, mutta kaikki työnteko ei sitä ole. Työtä on nimitetty jopa pieneksi kuolemaksi. Ihminen joutuu siinä (useinkin) kieltämään itsensä ja tavallaan luopumaan tietystä määrästä rajallista aikaansa.

Silloin ongelmana on, ettei hän voi elää nykyhetkessä, mutta sama ongelma voi tulla vastaan myös levossa. Kun yrittää nukahtaa, olisi tärkeää tyhjentää aivot ja unohtaa se tulevaisuus ja sen vaatimukset, jotka pyrkväti koko ajan hiipimään mieleen.

Siinä on itse asiassa muuan suuri perusongelma, joka liittyy joutenolon vaikeuteen siinä ihanteellisessa mielessä, jolloin voisi hauen tavoin vain olla ja laiskotella.

Espanjan kielessä on sana ”divertido”, joka tarkoittaa hupaisaa. Se tulee latinan sanoista de -pois ja vertere -kääntää. Huvittavuus on siis poiskääntämistä ja kielellisesti hyvin läheistä sukua diversiolle mikä sotilaskielessä tarkoittaa harhautushyökkäystä, joka pakottaa vastustajan kääntämän huomiotaan pois sieltä mistä vihollinen oikeasti uhkaa.

Venäjän kielessä puhuttiin Stalinin aikana paljon diversanteista, tuholaisista, jotka sabotoivat sosialismin rakentamista. Tuon rakennustyön kuvasi Stalin itse kuuluisana vuonna 1937 suureksi sotaretkeksi erilaisine joukko-osastoineen ja upseereineen…

Mutta tämä menee jo pois käsiteltävästä asiasta. Ajan tässä nyt takaa sitä, että myös viihde on tietynlaista ”diversiota”, joka kääntää huomion pois puhtaasta ja täydellisestä laiskottelusta eli mietiskelystä ja estää jopa nukahtamista silloin, kun sitä haluttaisiin.

Nykyaika on tietenkin tulvillaan tuota hyökkäävää diversiota, jolta pääsee rauhan korkeintaan kaukana avomerellä, kun ainoastaan purjeet ovat vetämässä. Ei välttämättä silloinkaan, mutta ainakaan lakkaamaton hölpötys ja musiikiksi rienaavasti nimitetty jumputus eivät silloin kuulu, jos niin halutaan.

Itse asiassa tuo joka paikkaan tungettu ”viihde” sabotoi jopa kunnon laiskottelua. Kuitenkin ihmisoikeusiin kuuluu myös oikeus laiskuteen (ks. Vihavainen: Haun joutilaisuuden kysymyksiä tulokset). Ellei sitä ole kirjattu YK:n peruskirjaan, niin kirjattakoon, kun sitä pian uudistetaan.

On väärin ihmistä kohtaan, ellei hän muiden, tai omasta syystään pysty irrottautumaan siitä lakkaamattoman ja pakotetun aktiivisuuden tilasta, jossa hän normaalisti päivittäin on.

Itämaisten uskontojen ytimessä on mielestäni tämän perusasian oivaltaminen. Ihminen ei ole luotu tässä maailmassa vain ahkeroimaan. (Vrt. Vihavainen: Haun inga vi jobba här tulokset ).

”Ahertaminen ja ähertäminen” (Pentti Linkola) on vain välineellistä toimintaa, jolla edesautetaan aina jotakin muuta, kuin nykyisyyttä, joka kuitenkin on kaikkein tärkein, vaikein, todellisin ja mystisin asia.

Kyllä ihmisen määränä on kyetä myös pysähtymään ja nauttimaan tuosta suloisesta jouten olosta joka näyttää olevan samanlaista kuin Mustapään kuvaaman hauen lepo, josta me emme tietenkään oikeasti mitään tiedä.

Joskus se onnistuukin. Ernst Hemingway sanoi jotenkin niin, että kerran iltapäivällä Afrikassa, päivän toisen viskin jälkeen, sen joka maistuu kaikkein parhaimmalta, hän tunsi olevansa täysin onnellinen…

Ja minusta tuntuu, että Charles Kjngsleyn ”Viimeinen merirosvo” kuvaa samankaltaista autuasta tunnetta:

Oh, sweet it was in Avès to hear the landward breeze 
A-swing with good tobacco in a net between the trees, 
With a negro lass to fan you while you listen’d to the roar 
Of the breakers on the reef outside that never touched the shore.

 

Yrjö Jylhän suomennoksena se kuuluu näin:

 

Suloista oli kuulla taas maatuulten huminaa

riippumatossaan näin hengähtää suuss’ oivaa tupakkaa

kun neekertyttö viuhkallaan sua varjos leyhyttäin

ja valtameren mainingit löi etäällä rantaa päin

 

Siinä on jotakin nykyhetkeen tunkeutuneen ikuisuuden, nirvanan tuntua. Se ei ole enää mikään joutilasluokan otium sapientis, eli viisaalle suotu viihdyttävä huvitus ei-aineellisten ja hyvinkin puoleensa vetävien ja jopa hyödyllisten nautintojen parissa. Siinä voi aistia erään kuvitellun merirosvon ja heittiön, mutta kuitenkin täysin inhimillisen olennon saavuttaneen suloisen joutenolon tilan.

Se näyttää tulleen ilman rajua euforiaa tai himoa tai ainakin sen purkautumisen jälkeen, luultavasti rommin tai viskin omalta osaltaan inspiroimana.

Aika pysähtyy tai ainakin hidastuu, asuulin sininen meri tummuu hiljaa ja aaltojen ääni vaimenee. Linnut lentävät vailla päämäärää, aurinko laskee. Horisontti paksuntuu hitaasti ja vähitellen tuuli loppuu kokonaan. Illan viileys hivelee ihoa polttavan päivän jälkeen…

Tai voihan se vaikkapa aurinko laskea pakkaspäivän pimetessä, kun tuli räiskää takassa ja saunasta palannut isäntä siemailee vaahtoavaa oluttaan…

Levon pyhyydestä ja työn epäpyhyydestä

 

Työ ja lepo

 

Joskus ammoisina aikoina saattoi radiosta aina silloin tällöin kuulla varoituksen: ”Arvoisa radion kuuntelija. Muistakaa, että naapurissa saattaa olla joku, joka työn, levon tai sairauden takia tarvitsee hiljaisuutta. Älkää siis antako vastaanottimenne soida liian kovaa”.

1960-luvulla moni luuli kuulevansa tämän varoituksen muodossa ”Työn, Revon tai sairauden takia…”. Se oli niitä virheitä, joiden parissa Freud oli joskus askarrellut. Työ ja lepo siinä siis oikeasti olivat kyseessä.

Kun työ on kulttuurissamme niinkin korkeassa asemassa kuin se on, se tuppaa helposti saamaan aivan liikaa tilaa ihmisen elämässä. Termi ”workaholic” viittaa itse asiassa aivan vakavaan ongelmaan. Muistakaamme nyt tässä sekin, että uskontomme dekalogin kolmannessa käskyssä velvoitetaan pyhittämään lepopäivä eli siis kielletään tykkänään se työnteko.

Tulkitsen asiaa niin, että liiassa työnteossa on siis kyse synnistä, sehän vieroittaa ihmistä korkeammista perusasioista. Vanhoillisjuutalaisilla tämä työn karttaminen onkin mennyt mielettömyyksiin, kuten heidän muutkin touhunsa. Joka tapauksessa työn käsittäminen syntinä on siis jo vanhaa perua ja koskee myös luterilaisia.

Ei siitä kovin kauan aikaa ole, kun tuota käskyä noudatettiin tarkoin ja jopa oikeudessa saattoi saada rangaistuksen sapattirikoksesta.

Isoisäni Ukko-Kusti oli tässä asiassa leppymättömän tarkka: pyhätyötä ei tehdä, vaikka heinät kastuis ja sillä hyvä. Gustave Dorén suuri kuvaraamattu kertoi, mitä syntisille kuului ja sen fraktuuratekstejä minäkin jouduin lukemaan, kun eivät vanhukset itse enää siihen pystyneet. Synnin palkka ei näyttänyt houkuttelevalta.

Taistelevan jumalaton Neuvostoliitto hävitti aikoinaan viikottaiset pyhäpäivät ja siirtyi jatkuvaan työviikkoon, jossa aika jaettiin viikkojen sijasta kymmenpäiväisiin dekadeihin. Silloin taas joutenolosta tehtiinkin rikos, ihan juridisessakin mielessä. Palvonnan kohteena oli nyt tuotanto, kuten se on sittemmin meilläkin ollut, tosin kulutuksen suunnasta laskettuna.

Ei tarvitse mennä Saksaa pitemmälle, kun saa havaita myös toisenlaisia tapoja. Siellä lepopäivät pyhitetään yhä ja kaupat menevät arkisinkin kiinni jo kello 17. Sunnuntai on ”bank holiday” myös Britanniassa. Espanjassakin suuret kaupat ovat sunnuntaisin kiinni. Nuo päivät pyhitetään, oltiinpa hurskaita tai ei.

Meillä tilanne oli sama jonnekin 1970-luvulle saakka. Sitten AY-liike ja työnantajat sopivat pyhätöistä ja kirkko siirsi arkipyhien paikkoja. Myöhemmin sovittiin vielä kauppojen aukiolon mahdollistamisesta ihan koska vain. Se taisi olla vasta 1990-luvulla, EU velvoitti mallioppilasta, nähkääs.

Joka tapauksessa muutos kuvastaa niin sanotun pyhän, eli omaan erityiseen, Jumalan tahdon noudattamiseksi muusta erotetun ajan merkityksen häviämistä. Arkinen aherrus on nyt samaa joka päivä. Toki jo 1960-luvulla ainakin aloimme noudattaa ns. englantilaista viikkoa, ainakin koulussa Lauantain koulupäivät olivat silloin lyhennettyjä.

Sitten otettiin yksin tein koko lauantai kaikille vapaaksi, mutta ei siitä pyhää tullut, vaan arkea. Toki se tarjoaa tilaisuuden irrottautua työstä ja viettää aikaa ylentävien ja antoisien kulttuuriharrastusten tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi juopottelun ja irstailun merkeissä. En muista tilastoista, kumpi on ollut suositumpaa.

Joka tapauksessa työn jälkeen on lepo ansaittua, sen tuntee jokainen luissaan, ainakin fyysisen työn puolella, jota on kyllä tarjolla yhä vähemmän.

J.W. von Goethe runoili komeasti runossaan ”Vaeltajan yölaulu” (Wanderers Nachtlied), jonka Schubert on säveltänyt tunnetuksi Liediksi:

 

Über allen Gipfeln ist Ruh,

Aus allen Wipfeln spürest du

kaum einen Hauch.

Die Vögelein schweigen im Walde,

warte nur, balde

ruhest du auch…

Robotti suomentanee tarvittaessa.

(ks.https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=wanderers+nachlied&&mid=6C04171A902E2DC0C01B6C04171A902E2DC0C01B&mmscn=stvo&FORM=VRDGAR )

 

Siinä siis kuvattiin sitä lepoa, joka aina seuraa, kun vaeltaja on kiivennyt huipulle saakka, eikä siis enää ole mitään kiivettävää. Siellä seuraa lepo ja hiljaisuus.

Goethe taisikin kuolla terveenä, vain lisää valoa muistan hänen pyytäneen viime hetkillään. Se oli hieno loppu se. Monihan meistä nimittäin ei yhtä ylevästi uinahda heti huipulle päästyään, vaan alkaa luisua alaspäin ja lähtee lopulta tästä maailmasta vähissä voimissa, tahdottomana ja sekavana pakettina.

Mutta eihän kaikkialla tarvitse kuvata vain sitä, mikä on rumaa ja ikävää. Kaikin mokomin ihminen saa toivoa, nauttia ja kuvitella myös niin ylevää kuin pystyy.

Mutta siis kaikella on aikansa. Vain joillekin oli Luoja oikeuttanut ikuisen vapauden työstä ja raadannasta. Talonpoikaisen kansan mielikuvitusta kuvannee sanonta ”Hyvä on keisarin eleä -saunanlauteil’ makkoa ja voisulloa syöp”. Erkki Tanttu laati tällekin sananparrelle mestarillisen kuvituksen, jossa isomahainen ja karvainen keisari makasi lauteilla kruunu päässä ja lusikoi voisulaa astiasta.

Mutta miten kauan sellaista ”hyvää elämää” olisi kukaan tavallinen talonpoika voinut edes kestää? Voi olisi pian alkanut maistua tympeältä, kruunu olisi polttanut päätä ja kova laude ruvennut painamaan luita.

Puolikin tuntia tuota herkkua olisi kypsyttänyt kenet tahansa. Niinpä ei tarvinnut kadehtia keisaria, mikä olisikin ollut synti, ellen ole raamattuani väärin tulkinnut. Keisarille se, mikä keisarille kuuluu. ”Kesaru kesarjego i slesarju slesarjego” sanoi venäläinen viilari avatessaan pullon bormotuhaa eli halpaa marjaviiniä. Siitä alkoi viilarin/asentajan sapatti.

Mutta toimettomuudella, levolla on monet kasvot. Myös mietiskely on tavallaan joutilaisuutta. Siitä jo enemmän toiste.

Kirjoja ja ihmisiä

 

Niitä näitä

 

 Joku tässä kysäisi esimerkkejä siitä, miten kirjatarjonta Espanjassa poikkeaa meikäläisestä. En suinkaan yritä olla enempää Espanjan kuin saati nyt latinalaisen Amerikan tuntija, mutta silmiinpistäviä eroja näkee ensi silmäyksellä.

Usein ne liittyvät Espanjan ja espanjan- ja portugalinkielisen maailman historiaan. Ostin muun muassa kirjan, jonka on kirjoittanut Elvira Roca Barea ja jonka nimi on ”Imperiofobia y leyenda negra. Roma, Rusia, Estados Unidos y el imperio Español”.

Kyseessä on tämän kirjan 42. painos ja sitä on myyty yli 200 000 kappaletta. Mario Vargas Llosa, latinalaisen Amerikan johtavaksi intellektuelliksikin kutsuttu, kirjoittaa siitä takakannen lööpissä ”Voiko kirja olla samaan aikaan viihdyttävä ja ankaran tieteellinen? Harvinaista se on, mutta Imperiofobia y leyenda negran, tapauksessa asia toteutuu.

 Kirja on hyökkäävä (aguerrido), syvällinen ja poleeminen ja sitä lukee kuin salapoliisiromaania, jota lukija ahmii saadakseen tietää, kuka on murhaaja. Tunnustan, etten ole pitkään aikaan lukenut yhtä viehättävää ja inspiroivaa kirjaa”.

Meillä sitä tuskin koskaan julkaistaan, sillä se keskittyy 615 sivullaan taistelemaan ” mustaa legendaa” (leyenda negra tai mito negro) vastaan, jonka väitetään vääristäneen Espanjan historian ja olevan anglosaksista alkuperää.

Minusta asia kuulostaa prima facie varsin mahdolliselta, mutta suomalaisille sillä on sangen vähäpätöinen merkitys ja kaiken kaikkiaan me olemme aina vuodesta 1899 saakka tottuneet vastustamaan kiivaasti kaikenlaisia imperiumeja. Tämähän liittyy historialliseen kokemukseemme.

Engelsmannit taas olivat kyllä itsekin imperialisteja, mutta heidän historiaansa kuuluu keskeisenä taistelu muita imperiumeja vastaan.

Tuskin luen koko opusta tällä viikolla, mutta pakkohan se oli ostaa.

Muuan toinen ostamani kirja on nimeltään ”El Diablo está entre nosotros. Los agentes del caos en el nuevo orden mundial”. Toinen painos on jo tälläkin meneillään.

Salaliittoteoriaahan siinä mainostetaan jo otsikossa, mutta enpä ole sellaisiinkaan ennen perehtynyt, enkä edes huomannut niiden esittelyä kotimaisten kirjakauppojen hyllyillä. Koetanpa paikata tätäkin sivistyksen aukkoa.

Kirjoittaja on aiemmin kirjoittanut suositun kirjan aiheesta ”Las claves ocultas del 11M”.

Mikäli suomalainen jää ihmettelemään, mikä se sellainen 11M on, kertoo wikipedia hänelle, että sillä nimellä tunnetaan se pommitus, joka tapahtui 11. maaliskuuta vuonna 2004.  Iskut kohdistuivat Madridin lähijuniin ja niissä menehtyi 191 ja loukkaantui 2050 ihmistä.

Syyt ovat yhä hämäräb peitossa, mutta on syytä olettaa, että tarkoituksena oli pelottaa Espanja pois Irakin sodasta.

Suomalaisia ei ollut uhrien joukossa ja niinpä harva meillä muistaa koko juttua.

Harva meillä on myöskään kiinnostunut esimerkiksi sinänsä hyvin merkittävästä Trafalgarin taistelusta Espanjan näkökulmasta.

Siitä kertoo kirja ”Kunniakas tappio” Derrota gloriosa”. Trafalgarissa Espanjan laivastolla hyvin suuri rooli ja se hävisi, mutta taisteli kunnialla. Meitähän asia ei voisi kai vähemmän kiinnostaa. Tunteeko monikaan edes Pietari Suuren ”Merelliseksi Poltavaksi” nimittämää Riilahden taistelua? Laivastossa palvelleet eivät saa vastata.

Kaiken kaikkiaan niinkin pienissä kirjakaupoissa, kuin Fuegirolan Teseossa (Theseus) tai Torremolinosin Pérgamossa on historiahyllyillä ehkäpä noin puolet sellaisia kirjoja, joita on turha etsiä Helsingistä tai edes Lontoosta, ainakaan sinänsä huikeasta Waterstonesta.

 Kaksikin maailman merien historiaa käsittelevää paksua opusta jätin toistaiseksi ostamatta, vaikka sormia syyhyi. Vita brevis, ars longa. Mutta on tässä viedä pari päivää aikaa harkita…