Virolaiset perhearvot

 

Terveisiä perheestä

 

Kuten tiedämme, suvaitsevaisuus kuuluu länsimaiseen yhteiskuntaan ja on myös laajemmin koko ihmiskunnan edistyneisyyden mitta ja tunnusmerkki: mitä edistyneempi yhteiskunta, sitä suvaitsevampi, kuten World Values Surveyn laajat tutkimukset todistavat (ks. Vihavainen: Haun arvojen maailmankartta tulokset ).

Joidenkin mielestä suvaitsevaisuuteen liittyy ehdottomasti nollatoleranssi (täydellinen suvaitsemattomuus) suvaitsemattomuutta kohtaan, mikä ei kuitenkaan koske islamia, jonka tunnustajien ilmeisesti katsotaan joka tapauksessa edustavan sellaista kehittymättömyyden astetta, ettei heiltä voida vaatia vastuullista käytöstä.

Joka tapauksessa varsinaisten vakavasti otettavien kansalaisten vapausasteet suhtautumisessa erilaisten vähemmistöjen toimiin ja tavoitteisiin ovat sangen tiukat. Mikäli esimerkiksi joku sattuisi pitämään julkista seksuaalisuuden esittelyä vastenmielisenä ja sopimattomana, hänen on syytä ottaa huomioon, ettei hänen asenteensa ole suinkaan tasa-arvoinen eräiden toisten kanssa. Ns, paskamyrsky tulee varmasti.

Kehittyneessä länsimaisessa yhteiskunnassa lähdetään siitä, että yksityisesti ja omien ystäviensä kanssa jokainen saa puuhata mitä ikänä keksii. Yhteiskunnalla voi olla aihetta puuttua asiaan vain silloin, kun jotakin osapuolta loukataan vastoin hänen tahtoaan.

Asiaan kuuluu, että osapuolten on oltava vastuulliseksi katsottavassa iässä, niinpä pedofilia on kiellettyä, vaikka osapuolet olisivat suostuvaisia.

Aksiomaattiseksi näyttää tulleen myös ajatus, että perheessä voivat vanhemmat olla samaa sukupuolta. Tämä ei loukkaa lasten etua, koska niin ei saa tapahtua. Kaikkien on vain suhtauduttava asiaan aivan luonnollisena vaihtoehtona, mikä takaa myös lapsille normaalin kasvuympäristön.

Skeptikko voisi huomauttaa, että on monia asioita, joiden haluaisimme olevan tietyllä, kaikkia tyydyttävällä tavalla, mutta jotka sitä huolimatta eivät käytännössä sitä ole.

Asiaan voidaan yrittää vaikuttaa kasvattamalla kansaa uudelleen, jotta se pitäisi normaalina sitä, mitä aiemmin pidettiin epänormaalina ja joka toi stigman mukanaan.

Avainasemassa ovat valtion viestimet, erityisesti televisio, jota yhä katsotaan paljon. Sen lisäksi samaa tavaraa saa valtavasti muitakin kanavia pitkin. Kuten tiedämme, journalistin kunnianhimo suuntautuu nykyään maailman muuttamiseen ja on äärimmäisen harvinaista, että se ei noudattaisi edistyksellisiä arvoja.

 Ei sitä kukaan ole enää herran aikoihin siitä asiasta arvosteltukaan, vain uutisoinnin ja kommentoinnin vinoutumisesta on puhuttu, ainakin meillä.

Virossa sentään tapahtui juuri skandaali. Kulttuurihistorian professori, virolaisen kirjallisuuskritiikin merkkimies ja lämmin humanisti ja patriootti oli kertonut eräästä isänpäivän ohjelmasta mielipiteensä, joka poikkesi edistyksen edellyttämästä linjasta.

Isänpäivänä oli näet Viron TV:ssä esitetty ohjelma, jossa esiintyi perhe, jossa oli kaksi isää ja kaksi lasta, tyttö ja poika.

Ohjelma näyttää olleen aivan herttainen ja lapset vaikuttivat normaaleilta ja hyvinvoivilta. Kuitenkin Rein Veidemann kertoi mielipiteenään, ettei sellaisen perheen esittely isänpäivänä kuulunut virolaiseen arvomaailmaan.

Tätä puhuja perusteli sillä, että virolainen perhe koostuu suuren enemmistön taholla molempia sukupuolia edustavista vanhemmista ja lapset ovat heidän biologisia jälkeläisiään. Isänpäivä liittyy isän rooliin tuollaisessa perheessä

Veidemann sattuu olemaan ekspertti virolaisen arvomaailman suhteen ja kaiken lisäksi myös Viron yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtaja.

Asia tietenkin sai poliittisen merkityksen. Politiikkahan juuri tarkoittaa yhteisiin asioihin puuttumista ja niiden hoitamista enemmistön haluamalla tavalla. Nyt kuitenkin innostuttiin. Kuului jo mielipide koko yleisradion lakkauttamisesta ja toisaalta tietenkin korostettiin sitä, että voivathan ne lapset saada osakseen rakkautta muuallakin kuin perinteisessä ydinperheessä jne. Kaikki oli siis hyvin.

Asia kuitenkin liittyi ohjelman esittämiseen nimenomaan tiettynä merkkipäivänä. Voisiko meillä tapahtua mitään vastaavaa?

En tiedä, miten hyvin asiat ovat Virossa tässä suhteessa ja yhtä huonosti tunnen myös Suomen TV:tä, jota en katso. Joka tapauksessa Veidemannillakin oli mielestäni oikeus ja luultavasti jopa velvollisuus sanoa mielipiteensä.

Mikäli Veidemann uskoo, että moinen perhemalli saattaa vahingoittaa lapsia, on tietenkin pyrittävä siitä pois ja vähintäänkin lakattava sitä mainostamasta veronmaksajien rahoittamassa mediassa, ainakin nyt perinteistä perhettä kunnioittavana juhlapäivänä.

Voi olla, että kriitikko on väärässä. Liberaalinhan on syytä ottaa aina tämäkin mahdollisuus huomioon. Joka tapauksessa asian julkituominen on tärkeää ja oikeus sanoa mielipiteensä yhteiskunnallisesti tärkeistä, jos muistakin asioista on demokratiassa ehdoton ja luovuttamaton perusoikeus.

Kyseistä, riidanalaista asiaa olisi itse ilmiön kannalta ainakin puolueettomasti tutkittava  ja tehtävä sitten johtopäätökset siitä, missä määrin sitä on syytä edistää tai edes hyväksyä.

Muistan, että muuan amerikkalainen tutkimus on osoittanut, mettä normaali kahta sukupuolta edustavan vanhemman normaali ydinperhe tarjoaa lapsille ylivoimaisesti aremmat edellytykset menestyä, kuin muun variantit (ks. Vihavainen: Haun perhemallit tulokset ).

Yksi tutkimus ei vielä kesää tee ja asia on sen laajuinen, että se edellyttää ennakkoluulotonta asiaan paneutumista ja tutkimista monessa maassa, koska ympäröivällä kulttuurilla on asiassa luultavasti hyvin suuri rooli. Avainasemassa eivät ole tässä vanhemmat ja heidän makuuhuonepuuhansa, vaan lapset ja heidän elämänsä.

Mitä tulee asiaan liittyvään keskusteluun, se on vasta alussa ja näyttää muodostuvan juuri yhtä typeräksi kuin meidänkin vastaavat polemiikkimme.

Toivottavasti erehdyn.

Lapsi helvetissä

 

Lapsuus keskitysleirissä

 

Michel del Castillo, Tanguy, aikamme lapsi. Suomentanut Katri Ingman-Palola. WSOY 1957, 234 s.

 

Luettuani tätä kirjaa noin neljänneksen verran, aloin epäillä sitä vain aikansa muodikkaan väkivaltapornon näytekappaleeksi, joka oli kuviteltu hiljattain paljastuneiden natsien raakuuksien innoittamana.

Wikipedian eri versiot kuitenkin vahvistivat sen, että kyseessä oli ainakin henkilö, jonka elämäkerta vastasi kirjan päähenkilön kokemuksia. Michel del Castillo kuoli viime vuonna (1933-2024).

Kyseessä oli espanjalaisen äidin ja ranskalaisen isän poika, joka joutui hylätyksi erilleen vanhemmistaan, ensin keskitysleirille Vichyn Ranskaan, josta saksalaiset siirsivät hänet muiden Espanjan sisällissodan pakolaisten kanssa Mauthauseniin, josta oli kehittynyt tuhoamisleiri.

Muuten, on varsin kiinnostavaa, miten suuressa määrin wikipedian erikieliset versiot tässäkin tapauksessa poikkesivat toisistaan.  

Englantilainen ja venäläinen versio eivät edes tiedä kirjailijan tulleen lähetetyksi Saksaan. Ranskalainen kertoo hänen joutuneen työleirille ja espanjalainen ruhoamisleirille. Saksalainen tietää hänen joutuneen Mauthauseniin, mikä sopii hyvin yhteen Espanjan-pakolaisten yleisen kohtalon kanssa.

Englantilainen ja venäläinen eivät mainitse hänen kohtalostaan sodan jälkeen, mutta ranskalaien ja espanjalainen osoittavat, että se näyttää sopii yksi yhteen tämän romaanin sankarin elämäntarinan kanssa.

Kyseessä on siis ilman muuta omaelämäkerrallinen romaani, mikä antaa sille runsaasti lisää uskottavuutta. Välillä kertoja on muutellut hieman ihmisten nimiä ja pitää tärkeänä huomauttaa, että hänen kuvaamansa kasvatuslaitos ei ole sama kuin eräs Espanjassa tuolloin tunnettu vastaava instituutio.

Itse kaameaan tarinaan. Kahdeksanvuotiaana poika joutui pakenemaan Espanjasta, jossa francolaiset voittivat ja olivat tuominneet hänen äitinsä kuolemaan. Matka suuntautui Ranskaan, jossa aluksi vietettiin auvoisaa perhe-elämääkin, mitta ennen pitkää tie vei Menden pakolaisleirille ja sieltä Mauthauseniin.

Leirien todellisuudesta on kerrottu niin paljon, ettei siihen ole juuri lisättävää, mutta uskomattomalta sentään tuntuu, että kymmenvuotias lapsikin sijoitettiin raskaisiin lapiotöihin ja häntä muiden mukana näännytettiin surkeilla annoksilla. Ilman läheistä ystävää hän olisi pian kuollut monien muiden tavoin.

Saksalaisten suhtautuminen vankeihin, ja tämä koski niin siviilejä kuin sotilaita, oli uskomattoman karkeaa ja sadistista ja jopa pienet lapset osallistuivat innolla avuttomien kiusaamiseen.

Tässä tulee mieleen Maksim Gorkin lausahdus, jonka mukaan venäläiset palvovat sitä, joka(Leninin tavoin) antaa heille luvan käyttäytyä häpeällisesti. Sama taitaa koskea muitakin kansallisuuksia. Venäläisten kohtalo oli leirillä vielä tavanomaista raaempaa.

Kuitenkin jokaisessa kansallisuudessa oli omat hyvät ja inhimilliset yksilönsä ja pikku Tanguyn rakas ystävä oli saksalainen, joka pianistina sai joskus esiintymispalkkiona ruokaa, jonka jakoi lapsen kanssa.

Vankien joukossa oli sekä hyvä että pahoja ihmisiä, eikä sankari näytä siellä varsinaisesti tunteneen vihaa. Hän vain ajatteli, että kaikki kuului jonkinlaiseen järjestelmään, jolle kukaan ei voinut mitään. Kaiken kuoleman ja kärsimyksen ohella säilyi kuitenkin toivo paremmasta: sodan loppumisesta.

Sodan loputtua orpolapsi palasi Espanjaan, jossa hän joutui itse asiassa elämänsä kauheimpaan paikkaan. Francon Espanjassa lasten, niin orpojen kuin rikollisten kasvatuslaitosta ylläpitivät eräät maallikkoveljet, joita ei nimittää muuten kuin rikollisjoukkioksi.

Lapsia pidettiin nälässä ja seksuaalisen riiston kohteina, heitä pahoinpideltiin järjestelmällisesti eikä opetettu lainkaan, sen sijaan he joutuivat tekemää raskasta työtä.

Vasta nyt Tanguy oppi vihaamaan. Hän halveksi ja vihasi kaikesta sydämestään noita sadistisia ja irstaita veljiä, joista kaikki eivät osanneet edes lukea, mutta tekopyhästi nauttivat joka aamu ehtoollisen ja puhuivat Vapahtajasta.

Hyvällä onnella Tanguy pystyi pakenemaan ja löysi toisen, jesuiittaisän ylläpitämän laitoksen, joka oli edellisen täydellinen vastakohta.

Tässä uudessa laitoksessa hän pääsi opiskelemaan, muun muassa klassisia kieliä ja musiikkia, siellä häntä myös hoidettiin ja ravittiin kunnolla ja hän sai kokea aitoa kristillistä rakkautta.

Kyseessä oleva laitos kuului todellisuuteen. Sen oli tuon ajan kauhistuttavan köyhään ja oppimattomaan Andalusiaan perustanut jesuiittaisä Mariano Prados (romaanissa Pardo), joka oli monipuolinen oppinut ja suuri humanisti.

Hänen suhteensa uskonnon transkendenttiseen puoleen näyttää pysyneen avoimen kyselevänä hieman Unamunon tapaan (ks. Vihavainen: Haun pyhimyksiä tulokset ).

Sodanjälkeisessä rutiköyhässä Espanjassa Tanguy kokeili vielä tehdastyötä, joka oli liian raskasta ja epäterveellistä hänelle ja siirtyi sitten Ranskaan etsimään vanhempiaan, jotka löytyivätkin.

Äärimäisen kovan elämänkoulun käynyt Tanguy kohtasi rakastavien vanhempien sijasta kylmiä ja pelkurimaisia ihmisiä. Äiti rakasti fanaattisesti koko ihmiskuntaa siinä määrin, ettei häneltä riittänyt mitään tunnetta lapselleen ja isä oli sielultaan moukkamainen kuvien kumartaja.

Päähenkilö oli joka tapauksessa elänyt sellaisen” aikansa lapsen” elämän, joka oli opettanut hänet erottamaan aidon epäaidosta. Kirjailijan kutsumus oli luonnollinenjatko lapsuudelle ja uoruudelle.

Se tuotti runsaan tuloksen, kärsimystä ei tarvinnut etsiä kuvitelmista ja toisten kertomuksista, eikä liioin hyvien ja pahojen tai huonojen ihmisten tyyppejä.

Hänestä tuli espanjalais-ranskalainen kirjailija, joka kirjoitti ranskaksi. Tässäkin heijastuu hänen elämäkertansa ja Espanjan historia, johon kuului francolainen komento aina 1970-luvulle saakka.

Del Castillon esikuvia kirjallisuudessa olivat Miguel de Unamuno ja Fjodor Dostojevski, mikä ei ole kirjan lukeneelle yllättävää Tämä on toistaiseksi ainoa hänen kirjansa, jona ole lukenut, mutta tuskin viimeinen.

Suku, raha ja kunnia

 

Ylpeys ja elämä

 

A.H. Tammsaare, Rakastin saksalaista. Suomentanut Juhani Salokannel. Aviador 2019, 319 s.

 

1200-luvulta lähtien hallitsivat vanhaa Liivinmaata eli nykyistä Viroa ja Latviaa ns. balttilaiset paronit eli saksalaiset feodaaliherrat noin seitsemänsadan vuoden ajan.

Enimmäkseen läntisestä Saksasta saapuneet ristiritarit orjuuttivat kantaväestön, jolloin muodostui erikoinen kastiyhteiskunta, jossa viroa ja latviaa puhuvat talonpojat kuuluivat perinnöllisesti ns. maarahvaaseen. Hallitseva luokka sekä maalla että kaupungeissa oli saksankielistä.

Toisin kuin Suomessa, maahanmuuttajissa ei ollut talonpoikia, joten esimerkiksi virolaisuus ja saksalaisuus merkitsivät jo samalla kuulumista eri säätyihin. Maaorjuus Baltiassa oli pahamaineista ja alistetun väestön osa oli tuskin sen parempi kuin Amerikan neekeriorjillakaan.

Juridisesti maaorjat vapautettiin jo varhain 1800-luvulla, mutta paronien valta säilyi, kun he omistivat maat. Komeimmat kartanolinnat rakennettiin vasta 1800-luvun lopulla, jolloin kartanotalous veteli viimeisiään.

Viron itsenäistymisvaiheessa 1919 pantiinkin sitten toimeen suuri ja poikkeuksellisen radikaali maareformi, jossa taas paronit jäivät puille paljaille. Toki heille saattoi jäädä asemia muissa elinkeinoissa, kuten esimerkiksi viinanpoltossa.

Tämä vuonna 1935 ilmestynyt romaani kuvaa epäsäätyistä rakkaustarinaa oppineeseen säätyyn kurottavan virolaisen nuorukaisen ja köyhtyneen aatelissuvun tyttären välillä.

Virolaisen talonpojan poika on pantu opintielle kouluttautumaan ”herraksi”, mikä vaatii sukulaisilta suuria uhrauksia. Kuvio on sama kuin Suomessakin: pikku tila ei pysty monia elättämään ja liioille lapsille on hankittava leipäpuu muualta, ettei entisestään pieniä tiloja tarvitsisi pilkkoa.

Nuori mies pyrkii nousemaan säädystään ylöspäin, mutta matka jää puolitiehen. Parin vuoden opiskelun jälkeen hän saa nälkäpalkkaisen toimen ministeriöstä, mutta se on liian vähän perheen perustamiseen.

Kuitenkin nuorella miehellä on jo herran tunnukset, hän on korporantti eli kuuluu ylioppilasyhdistykseen, jollaiset olivat keskeisessä roolissa saksalaisessa ja sitten1800-luvun lopulta virolaisessakin ylioppilaselämässä.

Korporaatiohengessä yhdistyivät lapsekas romantiikka ja omahyväinen joukkuehenki, jota keinotekoisestikin lietsottiin. Kaksintaistelut korporaatioiden jäsenten välillä (Mensura) olivat normaaleja -ja tärkeitä- tapahtumia ainakin Saksassa vielä 1960-luvulla ja saksalaiset opiskelijat esittelivät minullekin arpiaan ja kuvia taistelurituaaleista.

Kaksitaisteluihin tuskin tarvittiin mitään varsinaista aihetta, mutta niissä oli osoitettava pelottomuutta, sillä miekkojen kärjet olivat teräviä ja kasvot olivat vain osittain naamioiden suojaamia. Kasvoihin tuli joskus valtavia arpia, joita sitten ylpeinä esiteltiin ja pidettiin huoli siitä, etteivät ne parantuneet huomaamattomiksi.

Tässä kirjassa avainasemassa on vanhan saksalaisen paronin sukuylpeys, josta ”baltit” olivat kuuluisia. Toinen, lähes yhtä tärkeä näyttää olleen korporaatioylpeys, esprit de corps, josta vanha paroni korostaa, ettei se ollut vain ryyppäämistä ja laulamista ainakaan saksalaisille, mitenkä sitten lienee uusien virolaisten korporaatioiden laita…

Mitä tuohon henkeen sisältyi, jää epäselväksi, mutta epäilemättä siinä koettiin olevan jonkinlaista romanttista aatteellisuutta. Kyseessä oli yhteisöleikki, Johan Huizingan mielessä. Se oli peli, jonka sääntöihin oli sitouduttu ja jonka uskottiin sisältävän jotakin elämää suurempaa.

Rutiköyhä ylioppilas on siis tässä kirjassa rakastunut paronin tyttäreen, joka myös on köyhä, mutta kuuluu ylhäiseen sukuun. Kaikki tapahtuu ennen seksuaalista vallankumousta ja rakkaudenosoitukset eivät mene käsien suutelemista pitemmälle. Häväistysjuttu olisi saksalaiselle suvulle kaiken loppu.

Miltei yhtä pahaa voisi olla tyttären joutuminen rutiköyhän konttorirotan vaimoksi ja tämän ymmärtää myös sulhaskandidaatti, joka masentuu ja jonka unelmat murskaa sitten kaiken kukkuraksi vielä muuan saksalainen nuorukainen.

Virolaisten nousu saksalaisia vastaan oli ollut suuri menestys Võnnun taistelussa vuonna 1919, eivätkö virolaiset vastanneetkin jokainen kymmentä venäläistä(!), oli komentaja rohkaissut miehiään, kuinka nyt ei sitten yksi virolainen yhtä saksalaista voittaisi?

Siellä kyllä voitettiin ja paronien maat takavarikoitiin, mutta matka herrojen luokkaan oli yhä vain kovin pitkä. Korporaation jäsenyys saattoi olla avain siihen tai sitten ei. Kirottu kysymys tämän kirjan sankarille oli raha, toimeentulo. Se olisi hänelle henkilökohtaisesti kyllä ollut tarjolla, mutta ylpeys esti siihen kajoamasta.

Olennaista oli, ettei hänellä ollut tarjota sitä morsiamelleen. Pula-aika ja valtion budjetin leikkaukset sanelivat omia ehtojaan nuorelle ylioppilaalle.

Kirjassa on paljon viitteitä ajan ilmiöihin. Päähenkilökään, vaikka on korporantti, ei osaa kunnolla saksaa, mihin on syynä se, että nyt Virossa on alettu suuntautua Englantiin. Englannin laivastohan se pelasti Viron bolševikeilta vuonna 1919. Siatkin kasvatetaan nyt sitten pekoniksi englantilaisten aamiaispöytään.

Kulttuurin suunta on siis Englantiin, mutta ei korporantti kyllä sitäkään kieltä ole oppinut. Matka yläkerrokseen on pitkä talonpojan pojalle. Vanhalle aatelistolle olivat natiivit kotiopettajat opettaneet ranskaa ja englantiakin. Sen saksankieli oli tietenkin moitteetonta.

Myös korporantin morsian tienaa kapean leipänsä kotiopettajana, naisille ei olekaan paljon tienestejä tarjolla maailman vanhinta ammattia lukuun ottamatta. Ajat ovat kyllä nopeasti muuttumassa ja kirjassa mainitaan, että naiset tunkevat jo yhä useammalle alalle, jopa tarjoilijoiksi.

Itse asiassahan naisia oli jo myös yliopitoissa, Tartossakin, jossa heillä oli myös oma korporaatio.

Tämä romaani on niin sanoakseni aikansa oloinen ja tuo mieleen joitakin suomalaisiakin tuon ajan kuvauksia. Toki Viron yhteiskunnallinen tilanne oli aivan toinen.

Juhani Salokanteleen käännös on miellyttävää lukea ja aikakautta selittävät loppusanat hyödylliset suomalaiselle lukijalle.

Oma ryhmänsä

 

Intelligentit

 

Lienee englannin vaikutusta, että meilläkin sana ”intelligentti” tuppaa olemaan vain ja ainoastaan ”älykkään” synonyymi. Onhan se sitä, jos niin halutaan, mutta venäjässä se toimii myös substantiivina, joka viittaa tietyn kansanryhmän, intelligentsijan jäsenyyteen (vrt. adjektiivit intelligtentnyi tai intelligentski: Vihavainen: Haun intelligenssi tulokset )).

Tietokoneen tekoäly päihittää meidät kaikki moninkertaisesti suorituskyvyllään. En tiedä, miten korkea on sen ÄO, mutta luultavasti se on korkeampi, kuin pystyn edes ymmärtämään. Siitä huolimatta en olisi taipuvainen ajattelemaan, että se on ”intelligentti”, vaikka se myös käyttäisi hyvinkin korrektia ja kohteliasta kieltä.

Intelligenttiys (intelligentnost) erityisesti sen venäläisessä muodossa (ks. Vihavainen: Haun moukkien aika tulokset ) viittaa sivistyneisyyteen, sellaiseen käytökseen, jota englanniksi kuvataan lähinnä sanalla gentlemanly. Perinteisesti asiaan aikoinaan liittyi jopa uhrautuminen sorretun kansan puolesta.

Kaikki muuttuu koko ajan, mutta jotakin tuosta ihanteesta on yhä olemassa venäläisessä kulttuurissa, siis sen tietyissä piireissä. En siis tietenkään tarkoita niitä piirejä, joihin on viitattu esimerkiksi sanalla ”špana” tai edes” gopnik”. Ne taas edustavat kaiken sen vastakohtaa, mikä liittyy sanaan ”intelligentnost” (ks. Vihavainen: Haun gopnik tulokset ).

Hyvä ystäväni ja suuri Suomen ystävä, valitettavasti jo edesmennyt Andrei Nikolajevitš Saharov, joka oli Venäjän Tiedeakatemian Venäjän historian laitoksen johtajana, totesi silloin tällöin, että Venäjän suuri onnettomuus oli, etteivät sen johtoon vallankumouksen jälkeen tulleet intelligentit, vaan aivan toisenlaiset ainekset.

Hän ei käyttänyt sanaa ”špana”, mutta minä käytän. (ks. Значение слова ШПАНА. Что такое ШПАНА? ).  Aleksandr Jakovlev käytti marxilaista termiä ”Lumpenproletariat” (люмпен), joka on laajempi merkitykseltään, mutta sisältää špana-aineksen.

Olen joskus blogissa huomauttanutkin siitä, että Saharov oli joskus briiffamaassa Putinia Venäjän historiasta ja esitti hänelle tuon perusteesinsä, minkä johdosta suuri Johtaja ilmeisesti suuttui.

Mutta faktat ovat itsepintaisia, kuten venäjässä sanotaan: fakty -delo upornoje.

Keskenkasvuisena Vova oli kulmien kundi Nevskin lähistöllä ja omaksui sikäläiset pelin säännöt, mistä hän myöhemminkin on nimenomaan ylpeillyt. Suuren valtion päämiehelle tällainen asenne kaiken maailman kolmipyöräajeluineen moottoripyöräjengiläisten seurassa on ainutlaatuista.

Intelligentsijan kannata se on yhtä sietämätöntä kuin Putinin silloin tällöin harrastamat alatyyliset sanonnat.

Mikäs teet. Vovan varmasti tapasivat hyvin monet suomalaisetkin hänen maleksiessaan Nevskillä vaihtamassa rahaa ja vakoilemassa kavereitaan -hänhän tarjoutui vapaaehtoiseksi tiedottajaksi KGB:lle. Se on asia, jota intelligentsija ei koskaan anna anteeksi.

Ajan mittaan ura urkeni ”erikoispalvelussa”, jollaiset tunnetaan kaikenlaisista ”erikoisoperaatioista”, joista ei tarvitse sen enempää puhua. Herrasmiehen ihanne on siitä maailmasta mahdollisimman kaukana.

Kerran opittu moukkamaisuus näkyy myös asiassa, jota nimitetään kuninkaiden kohteliaisuudeksi, eli siis tässä tapauksessa sen täydellisenä puutteena.

Sen sijaan, että kunnioittaisi kohtaamiaan ihmisiä, Putin odotuttaa heitä aina, poikkeuksetta. Joskus hyvinkin kauan. Tällainen takapihan kulttuurista kertova kiusanteko näyttää antavan hänelle jonkinlaista tyydytystä. Moukkamaisuus ei kuitenkaan siitä muuksi muutu, että sitä harjoittaa valtionpäämies, päinvastoin.

Špana-kulttuuriin on luettava myös esimerkiksi Dmitri Medvedevin uhkailut ydinaseiden käyttämisestä, jotka ilmeisesti täyttävät jo rikoksen tunnusmerkit. Sen ohella hänen puhetapansa vieraita valtioita koskien on myös usein mahdollisimman kaukana intelligentistä. Muistaako joku tehneensä kauppoja näiden pikku miesten kanssa?

Ei kuitenkaan pidä kuvitella, että intelligentsija ja sen kulttuuri olisi Venäjällä tai edes laajemmin venäläisyydessä kuollut. Tässä yhteydessä tekee mieli kertoa muuan sinänsä hyvin banaali, mutta aivan tuore oma kokemukseni.

Olin Tallinnassa ja istahdin raitiotievaunussa tavaroineni tuntemattoman miehen viereen. Ahdastahan siinä vähän oli ja hän kysäisi venäjäksi, mahdunko kunnolla (vam udobno?). Vastasin myöntävästi, jolloin hän hoksasi, että vieressä seisoo vaimoni ja kysäisi, pitääkö asia paikkansa. Kun myönsin, hän nousi heti paikaltaan ja siirtyi yhdelle tyhjälle paikalle.

Tätä ei olisi tapahtunut Helsingissä. Venäjällä se sen sijaan on aivan luontevaa, jos kyse on intelligentsijasta ja hieman laajemminkin. Muistan, miten olin noin kymmenen iäkkään sedän seurueessa pietarilaisessa metrossa. Kun astuimme sisään, kymmenen nuorta miestä nousi välittömästi istuimiltaan ja antoi meille paikkansa. Olisiko tällainen ollut meillä mahdollista?

Voi tietenkin sanoa, ettei tuollaisilla pikkuasioilla ole mitään merkitystä, mutta eihän se pidä paikkaansa. Mitään ne eivät merkitse suuren gopnikin ja hänen jenginsä johtaman valtion ulkopolitiikan kannalta, mutta maan kulttuurissa ne ovat tärkeä piirre, sen eräässä tärkeässä osassa.

Olipa tosiaan harmillista, että vallan otti Neuvostoliitossa Lumpenproletariat ja uudella Venäjällä špana. Kyllä kansa olisi ansainnut parempaa ja toivottavasti se vielä saakin intelligentin valtiojohdon.

Silloin voinemme pakata normaaliin, sivistyneeseen naapuruuteen.

Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua

 

Kirjoja katselemassa

 

Kirjakaupat kertovat maasta ja kaupungista paljon ja kiinnostavaa. Ne tuntuvat ikään kuin sanovan, että täällä asuu kansa, joka ajattelee ja lisäksi ne hieman näyttävätkin sitä, mitä se ajattelee.

Elokuvat sen sijaan antavat vain käsityksen siitä, mitä kansalle kerrotaan ja millaisille vitseille se pannaan nauramaan ja millaisille tarunoille nyyhkimään.

Sama koskee suuressa määrin myös teatteria. Jo pyhä Agustinus häpesi teatterin harrastustaan ja näki siinä ennen muuta keinon, jolla sai simuloitua toisten esittäminä alhaisia himojaan, kun omat kokemukset eivät enää riittäneet.

Tällaiselle puritanismille avant la lettre voi viitata kintaalla, mutta ei se muuksi muuta sitä, ettei näytösten katseleminen korvaa lukemista. Kyse on erilaisesta  toiminnasta, joka toki parhaimmillaan saattaa nousta ja nostaa huipputasolle.

Pierre Beaumarchais’n kuuluisa ja aikoinaan poliittisesti paljon vaikuttanut ”Figaron häät”, jonka katsoin toissa päivänä Tallinnan Südalinna teatterissa eli entisessä Venäläisessä teatterissa ei enää tietenkään tuntunut sisältävän sitä poliittista dynamiittia, jota se aikoinaan oli. Aateliston kohellukset eivät herätä meissä mitään yhteiskunnallista suuttumusta.

Itse sosiaalinen tapahtuma yhteisnauruineen, väliaikatarjoiluineen ja kauniine ihmisineen riitti tekemään viihdyttävän illan ja hyvä niin.

Kirjojen tarjoama elämysmaailma on toisenlainen. Hyvä kirja imaisee mukaansa ja saa kuvittelemaan kokonaisen uuden maailman aivan yksin, edes esilukijan äänenpainot eivät ole määräämässä, millainen siitä tulee. Kirjassa keskustellaan kahdestaan tekijän kanssa, eikä siinä kukaan muu osoittele, missä pitäisi nauraa ja missä itkeä.

Niin sanottuja äänikirjoja en ole kuunnellut koskaan, enkä usko niitä koskaan tarvitsevani. Ymmärrän toki, että monenlaisessa työssä ne saattavat tarjota erinomaista viihdettä ja vakavampaakin ajanvietettä, mutta en silti niitä tarvitse.

Sana ”podcast” on jo sellaisenaan niin typerä, että olen pysynyt sellaisista kaukana, mutta jokainen tulkoon autuaaksi omalla tavallaan. Aika hankalalta ja aikaa vievältä tuollainen tapa ainakin tuntuu.

Suurten kirjakauppojen alamäki on ollut menossa jo muutaman vuosikymmenen ajan. Lontoosta on hävinnyt tai itse asiassa vaihtanut omistajaa entinen suosikkini Dillon, eikä Charing Crossin tienoo enää pursu toinen toistaan upeampia kirjakauppoja.

Niitä näyttää syöneen etenkin Waterstone, jonka mahtava kirjatavaratalo nahkanojatuoleineen vetää  kyllä puoleensa vastustamattomasti. Oxfordissa näyttää yhä olevan Blackwell, joka kadun tasolla näytttää vattimattomalta, mutta kätkee sisäänsä huikean kirjamaaliman.

Berliinistä hävisi pari vuosikymmentä sitten tykkänään Kieperts, mutta Dussmanin valtava Kulturwarenhaus Friedrichstrassella korvaa sen kyllä.

New Yorkissa merkittävä keidas on ollut Strand ja lienee siellä yhä, mutta matka on pitkä ja hankala. Lähempänä, Pietarissa ja Moskovassa on ollut aivan uskomattomia kirjakauppoja (ks. Vihavainen: Haun kirjakauppa pietari tulokset ), joiden nykyisestä tasosta minulla ei ole käsitystä. Pelkään pahinta.

Venäläisethän ylpeilivät vielä neuvostoaikana siitä, että olivat maailman lukevin kansa ja metrossakin näki suunnilleen joka toisen tuijottavan jotakin klassikkoa. Mutta se oli toista aikaa se. Nykyään kuulemma jo metsästetään poliittisesti epäkorrekteja kirjoja, jotka kauppiaiden itsensä pitäisi älytä panna piiloon.

Se oli toista aikaa se, jota elimme vielä vuosikymmen sitten. Yleinen tyhmennys erityisesti television välityksellä ei rajoitu vain Venäjälle. Yuval Noah Harari eräässä taannoisessa esitelmässään nosti esille sotilasbudjettien valtavan ja äkkijyrkän kasvamisen kaikkialla. Putinhan se tämän aloitti -tyhmällä uhkapelillään- mutta nyt siinä kierteessä on jo suuri osa maailmaa.

Toki barbaria on koko ajan ollut meistä vain askeleen päässä, minkä osoittaa jo pelkkä sotakirjojen määrä, joka etenkin Venäjällä muodostaa rannattoman meren. Kuitenkin hyvät kirjat ovat myös se tie, jonka kautta ihmiskunnalla olisi mahdollisuus jatkaa sitä humanistista tietä, jonka Ukrainan sota kaikkine lieveilmiöineen keskeytti.

Mutta kirjakaupoista piti puhumani. Mannerheim suhtautui niihin aikoinaan sarkastisesti ja kysäisi, olisiko Akateemisesta kirjakaupasta vaihtoehdoksi kunnossa olevalle armeijalle.

Tietenkään ei ollut, mutta kansakunta, joka vaalii pelkkää armeijaa, on tuomittu tyhmistymään ja lopulta sortumaan omaan typeryyteensä.

Tallinnassa Viru-Keskuksen Rahvaraamat on valittu maailman parhaaksi kirjakaupaksi. Samaa tasoa on myös Solaris-keskuksen Apollo. Molemmat ovat erinomaisia, mutta niissä on yksi vakava puute: venäläinen osasto on nykyään aivan olematon. Ei vieraskielisiä kirjoja muutenkaan paljon ole.

Tiedän, että venäläisten kirjojen hankkiminen on vaikeaa, mutta silti ne kuuluisivat ehdottomasti hyvän kirjakaupan valikoimaan, ainakin jos maan asukkaista kymmeniä prosentteja on venäjänkielisiä.

Asia koskee meitäkin. Akateemisesa kirjakaupassa oli muutama vuosikymmen sitten kukistava venäläinen osasto, mutta pitkään aikaan siellä ei ole myyty mitään venäläistä. Tämä on yksinkertaisesti häpeä.

Ruslania-niminen putiikki oli vielä taannoin olemassa Bulevardilla, mutta on sekin siirtynyt nettiin. Toistan, ettei tämä ole normaalia eikä sivistysvaltion arvoista maassa, jossa nyt asuu satakunta tuhatta venäjänkielistä.

Vielä nyt voidaan viitata Putiniin ja panna asiat hänen niskoilleen, mutta sei se kaikkea selitä. Tilanne muuttui monssa suhteesa jo ennen Ukrainan sotaa (ks. Vihavainen: Haun henkeä ja hengettömyyttä tulokset )Sivistyskansan on oltava nimensä arvoinen.

Itse asiassa tuota titteliä ei olekaan enää aikoihin käytetty, mikä taitaa olla pahaenteinen ajan merkki. Sen sijaan on koulutusta ostettu ja myyty, kauppakamarinulikoiden ehdoilla. Tästä olen joskus kirjoittanutkin )ks. Vihavainen: Haun kun sivistys lakkasi olemasta kauppatavaraa tulokset ).

Maantiede-uutuuksien keskellä

 

Suuren sodan jälkeen

 

R.H. Bruce Lockhart, Mennyt loisto. Suomentanut Tauno Nuotio. WSOY 1935, 384 s.

 

Robert Hamilton Bruce Lockhart oli Britannian alamainen, joka ehtimiseen korostaa muistelmissaan Skotlannin ylämaasta juontuvia juuriaan. Sotilaiksi tunnetuilla ylämaalaisilla oli taipumusta tiettyyn hurjuuteen, ainakin Lockharteilla, joiden esi-isät seikkailivat myös Walter Scottin romaaneissa.

Maailmanhistoriaan Lockhart jäi, kun bolševikit tekaisivat hänen nimeensä keskittyvän, ”lähettiläiden salaliiton”, joka vuonna 1918 tarinan mukaan yritti murhata Leninin. Lockhart oli tuolloin Ison Britannian varakonsulina Venäjällä

Lockhart tuomittiin kuolemaan, mutta vaihdettiin brittien käsissä olleeseen Maksim Litvinoviin. Seikkailuistaan, joihin kuului intohimoinen rakkaustarina venäläisen Muran kanssa, Lockhart on kirjoittanut suomeksikin käännetyn kirjan ”Britanniaa edustamassa”. Venäjän-kauden jälkeen Lockhart siirrettiin lähetystösihteeriksi Prahaan.

Venäjän taitoisena nuori mies oppi nopeasti tšekin kielen ja ihastui ikihyviksi maahan, jonka huippukerroksiin hän nopeasti tutustui.

Luin itse Lockhartin kirjat joskus 1970-luvulla ja muistikuvissani hillitön juhliminen ravintoloissa ja yökerhoissa muodosti siitä pääosan. Nyt sain todeta, että kyseessä oli vain sivujuonne ja paljon enemmän tilaa kirjassa saa, joskus aika pitkästyttävästikin urheilukalastus, joka kuului Lockhartin intohimoihin. Hän harrasti myös urheilua ja musiikkia.

Joka tapauksessa Praha maailmansodan jälkeen oli hurja paikka, jossa jotkut juhlivat henkiin jäämistään ja toiset ryyppäsivät suruaan hukuttaakseen. Venäjän parhaat mustalaisorkesterit kerääntyivät sinne ja keinottelijoilla oli rahaa loputtomasti.

Lähetystösihteeri ei kylläkään keinotellut, vaikka uuden valtion epävakaa rahan kurssi ja punnan vakaa arvo houkuttelivat monia tekemään omaisuuksia aivan pienellä alkupääomalla. He myöskin saivat vihat niskoilleen ja samoinhan yleensä kävi myös niille, jotka pyrkivät vakauttamaan valuuttaa.

Kun muistelemme omankin maamme itsenäisyyden alkutaivalta, on syytä ottaa huomioon, miten valtavan haasteen taloudelliset mullistukset aiheuttivat.

Taloussuhteet Venäjään olivat sodan aikaan olleet ratkaisevan suuret ja niiden äkillinen katkeaminen itsenäistymisen jälkeen aiheutti suuren vaaran joutua samanlaiseen kierteeseen kuin monet muut uudet valtiot. Omaa luokkaansa oli tietenkin Saksa, jossa hyperinflaatio vuonna 1923 hävitti kokonaan entiset saatavat, köyhdytti miljoonat ja rikastutti tuhannet. Näinhän kävi myös Venäjällä Neuvostoliiton romahdettua.

Tässä yhteydessä tulee mieleen Paasikiven 1920- ja 1930-luvun päiväkirjoissa alituisesti toistuva teema, jonka mukaan Venäjän-kaupan ei saisi antaa kasvaa suuremmaksi kuin 1-2 prosenttiin koko kauppavaihdosta ja erityisesti olisi suojeltava Itä-Suomen maanviljelijöitä joutumasta riippuvuuteen Venäjän-viennistä.

Itse asiassa selvisimme hyvin idänkaupan romahduksesta niin ensimmäisen maailmansodan kuin Neuvostoliiton romahduksenkin jälkeen ja jopa 20-25 prosenttiin kasvaneen Venäjän-kauppamme saldo jäi ilman muuta positiiviseksi.

Paasikivi oli joka tapauksessa tuohon kauppaan nähden hyvin skeptinen huomattuaan, että sitä käytettiin häikäilemässä politiikan välineenä, Esimerkiksi Repola Woodin ja Diesen Woodin kanssa kauppa vain yksinkertaisesti äkkiä lopetettiin.

Mutta siis tietenkin maailmansotien välisenä aikana suuri kysymys koski rahan arvoa, jota meillä pidettiin pulavuosina vakaana kovalla politiikalla. On mahdollista, ettei se olisi ollut välttämätöntä, mutta nykymaailma ei taida ymmärtää, millaisia uhkakuvia siihen aikaan oli ja miten suuri niiden toteutumismahdollisuuskin oli lähiaikojen kokemuksen perusteella.

Mitä maailmansodan jälkeisiin uusiin valtioihin tulee, arveli Lockhart, että elinkelpoisia niistä oli ehkäpä vain Tšekkoslovakia. Versailles’n rauha oli kaiken kaikkiaan katastrofaalisen epäoikeudenmukainen ja etenkin Ranska oli siitä vastuussa, päätteli skotti. Reininmaan miehityksen kaltainen nöyryytys ja senegalilaisten miehitysjoukkojen tuominen Saksaan olivat pelkkää nöyryyttämistä.

On merkille pantavaa, että Lockhart ymmärsi asian vakavuuden täysin jo heti sodan jälkeen tai ainakin vuoteen 1934 mennessä, jolloin tämä kirja (Retreat from Glory) ilmestyi englanniksi. Puolan länsirajaa, josta tuolloin ei vielä kiistelty, hän pitää erityisen vaarallisena saksalaisten kanssa käymiensä keskustelujen perusteella.

Itävalta ilman vanhoja keisarikunnan maita oli kuin pää ilman ruumista ja kansallisuusperiaatetta oli Versailles’n rauhassa loukattu erittäin räikerästi, vgaikka nimenomaan sitä muka oli kunnioitettu. Vihaa ja halveksuntaa riittää kaikkialla. Muuan esimerkki oli Unkari ja siltä viety Transilvania, vaikka Lockhart paheksuu myös Unkarin entistä sortajan  roolia, joka ei tunnustanut esimerkiksi kroaattien oikeuksia.

Diplomatiasta Lockhart siirtyi ennen pitää pankkialalle ja hummasi itselleen valtavat velat, jotka sitten selitettiin auttamalla maanmiehiä suurissa kiinteistökaupoissa. Tämän jälkeen oli vuorossa elinkeinona journalismi ja kirjoittaja haastatteli muun muassa maanpaossa elävää Saksan keisari Wilhelmiä, josta hän sai erinomaisen käsityksen ihmisenä.

Lockhart näyttää olleen hyvin sosiaalinen  persoona ja hän luki ystävikseen valtavan määrän paitsi uusien valtakuntien kansalaisia, myös venäläisiä, saksalaisia ja itävaltalaisia. Hänen kielitaitonsakin oli hyvin monipuolinen.

Sodan aikana Lockhart johti instituutiota nimeltä Political Warfare Executive, jolla oli myös Suomen osasto. Sen tehtävänä oli säädellä sitä informaatiota, jota vihollismaihin lähetettiin ja tämä toimi hoidettiin hyvin järjestelmällisesti kuten laitoksen arkisto osoittaa.

Englantilaiset osasivat tämän taidon niin hyvin, että suurin osa suomalaisia kuunteli sodan aikana BBC:n uutisia kuin vapaan maailman evankeliumia ikään, lainkaan ymmärtämättä sitä, että heihin pyrittiin koko ajan määrätietoisesti vaikuttamaan.

Natsit ja me

 

Kun todellisuus oli toisenlaista

 

Vesa Vares, Petos, hurmos, ero. Suomalais-saksalainen suhde 1939-1945. Otava 2025, 491 s.

 

Ihmisaivojen kyky hahmottaa menneisyyden kokonaisuuksia on rajallinen. Itse asiassa ne usein rajoittuvat maalaamaan menneisyydestä kuvia, jotka kelpaavat tuskin edes karikatyyreiksi siitä, miten asiat kerran olivat.

Muuten historian kokonaisuuksiksi ajatellut asiajoukot hahmotetaan yhä useammin äärimmäisen yleisten ja siis primitiivisten käsitteiden kautta. Kehitystä yhä alkeellisempaan historiankäsitykseen näyttää suuresti edistävän kuvan voittokulku kulttuurissa ja sen tunkeutuminen tekstin, käsitteellisen ajattelun tilalle ja sen yläpuolelle.

Ne, jotka omakohtaisesti kokivat jatkosodan olisivat tuolloin suuresti hämmästyneet, mikäli olisivat saaneet tietää, miten nuo asiat miellettäisiin tulevien sukupolvien ajattelussa, kuten Vesa Vares tässä kirjassa toteaa.

Tietysti enempää abstrakti ajattelu kuin yritys tunkeutua menneisyyteen kuvia katselemalla eivät kumpikaan palauta menneisyyttä, mutta sitä voidaan päästä yhä lähemmäs monipuolisella, kriittisellä tutkimuksella. Niin sanottu historia ”alhaalta” ei voi korvata perinteistä poliittista historiaa, eikä tietenkään myöskään päin vastoin.

Historian ymmärtäminen on vaativampi laji kuin usein tullaan ajatelleeksi. Alkeellisella tasolla ja nimenomaan visuaalisesti siitä on helppo luoda tarinoita, jollaisia monet meistä ovat ahmineet sarjakuvalehdistä, eikä korkean abstraktiotason käsitteistäminen ole sen vaikeampaa -eikä viime kädessä myöskään vakuuttavampaa.

Sen, joka pyrkii kunnioittamaan historiallista totuutta, on kunnioitettava ja tutkittava sitä kaikinpuolisesti ja hyväksyttävä myös ristiriitaiset tulokset, mikäli niitä on ja ymmärrettävä se, ettei menneisyydestä ole missään olemassa valmista, lopullista totuutta, vaan ainoastaan sellainen, joka parhaiten sopii yhteen kaikkien sitä koskevien tietojemme kanssa.

Suomen ja Saksan suhteita maina vuodesta 1918 ja kauempaakin on tutkittu valtavasti ja yksi aktiivisista tutkijoista on ollut Vesa Vares, joka jo kymmeniä vuosia sitten kumosi myytin siitä, että Suomi muka olisi ollut hyvinkin läheisissä väleissä Saksan kanssa ennen toisen maailmansodan syttymistä.

Tuollainen käsitys on räikeästi tosiasioiden vastainen, mutta poliittisista syistä sitä ei ainoastaan siedetty, vaan jopa aktiivisesti levitettiin. Alan eräänlaista ennätystä edusti presidentti Kekkosen oraakkelimainen lausunto, jonka mukaan Kolmannen valtakunnan varjo oli Suomen yllä, tahdoimmepa sitä tai emme.

Se oli puhdasta tuon ajan politiikkaa ja suunnattu oikeuttamaan ihmisten mielissä Neuvostoliiton maahamme kohdistamaa aggressiota. Tutkijoiden piirissä se ei saanut armoa ja erityisesti Risto O. Peltovuori osoitti asioiden oikean laidan, mutta hänen, kuten muidenkaan tutkijoiden vaikutusvalta siihen diskurssiin, joka Suomen ja Neuvostoliiton suhteista kehittyi, jäi aivan vaatimattomaksi.

Populaaritukinnoissa nousivat esille niin sanottu ”ajopuuteoria” ja sen ”upottaminen”, jotka käytännössä olivat tuskin enempää kuin olkiukon pöllyttämistä. Ei Suomi sotaan ajautunut passiivisena heittopussina, mutta käytti kyllä sen sijaan hyväkseen ainutkertaista mahdollisuuksien ikkunaa ja välttyi tulemasta osaksi Itä-Euroopan tappotannerta, jossa kansaa teurastettiin kuin karjaa.

Vesa Vares on kirjassaan käynyt läpi sen alaotsikon tarkoittaman problematiikan niin perusteellisesti, kuin se oikeastaan on mahdollista ja pidän sen tarjoaman yleiskuvan muuttamista mahdottomana. Toki monenlaista voi aina löytyä aikakauden jäämistön nurkista, mutta se maailmankuva ja ne mielialat, jotka olivat vallitsevia, on kyllä nyt tässä kirjassa huolellisesti dokumentoitu.

Vares toki olisi voinut käyttää erityisesti juuri erilaisten mielialatarkkailujen papereita laajemminkin, mutta itsekin niitä tuntevana uskallan sanoa, ettei se kuvaa olisi muuttanut. Tiettyjen kommunistimielisten ja natsimielisten ryhmien näkemykset jäävät varjoon, mutta myös niiden vaikutusvalta oli perin rajallinen.

Tunnetusti myös Saksan lähettiläs Blücher kielsi väkeään pitämästä yhteyksiä suomalaisiin natseihin -siten ei voisi saada aikaan mitään muuta kuin suomalaisen valtiovallan aiheettomia epäluuloja.

Se, millaista keskustelua ja maailmakuvaa (diskurssia) eri vaiheissa edustivat eri yhteiskuntapiirien julkaistut ja julkaisemattomat dokumentit, on kyllä todella kiinnostavaa sekä sen suhteen mitä sanottiin ja mitä ei sanottu.

Joukkomurhat miellettiin tuohon aikaan hyvin perustein ennen muuta Neuvostoliiton toimialaksi ja sittemmin myös länsiliittoutuneiden, jotka suorittivat massiivisia, siviiliväestöön kohdistuvia terroripommituksia. Saksalaisten tiedettiin olevan häikäilemättömiä ja kovia, mutta heiträ ei sentään epäilty irrationaalisesta pahuudesta.

Ajatus siitä, että olisi ymmärretty sotivamme jonkin suorastaa raamatullista kansanmurhaa suorittavan tahon kanssa, ei yksinkertaisesti mahtunut tuon ajan ajatteluun. Juutalaisvainojen ja muiden joukkomurhien todellisuus omaksuttiin osaksi toisen maailmansodan historiaa vasta ajan mittaan, ja melko hitaasti sodan jälkeen.

Paasikivikin heräsi huomaamaan natsien barbarian kko syvyyden, kuten hän asian ymmärsi, saatuaan kuulla, että he olivat ruoskineet kunnioitusta ansaitsevia kansalaisia (professoreja) nahkaremmeillä. Kyllä natsit ja bolševikit olivat aivan yhtä barbaarisia, resoneerasi valtioneuvos, jälkimmäisset nyt tietenkin vain toteuttivat sitä monin kerroin suuremmassa mitassa.

Suomalaisten vihamielisyys Saksaa ja saksalaisia kohtaan talvisodan aikana on tunnettua, kuten myös ne kireät välit, jotka maiden välillä valitsivat ennen sotaa. Sitä ei muuksi muuta se tietty kansojen välisen sympatian juonne, joka periytyi eritysesti vuodelta 1918 ja jota Saksassakin osattiin kansan keskuudessa arvostaa.

Suomalaisten, ”sankarikansan” valtava arvostus jatkosodan ajan Saksassa tulee tässäkin kirjassa yhä uudelleen esiin. Se tuli vastaan kaikkialla, niin Saksan ja Itävallan paikkakunnilla, kuin Lapissa ja rintamalla. Suomalaiset olivat yksinkertaisesti ihmemiehiä, jotka olivat jopa saksalaisia parempia. Tämähän heijastui myös niissä spekulaatioissa, joita tehtiin maiden tulevasta asemasta Hitlerin ”Uudessa Euroopassa”.

Vesa Vares on tehnyt suuren ja arvokkaan työn peratessaan jälleen kerran perusteellisesti tämän teeman, jota niin monet tutkivat ovat jo aiemmin ainakin joltakin osin käsitelleet.

Takakannen lööpin mukaan kyseessä ”vakuuttava kuvaus Suomen ja natsi-Saksan suhdedraamasta”. Sitähän se onkin sille, joka suhtautuu historian tieteelliseen tutkimukseen vakavasti, mutta en uskaltaisi vielä olla optimisti sikli kuin asia koskee akateemisen tutkimuksen mahdollisuuksia vaikuttaa kansamme syvien rivien historiankäsitykseen.

Tämän kirjan lukee muutama tuhat ihmistä, toivoakseni toki muutama kymmenen tuhatta. Sen koko merkityksen käsittää ehkä noin kymmenesosa sen lukijoista ja niistäkin vain osa hyväksyy ajattelunsa perustaksi sen, minkä kirjan perusteella tietää todeksi.

Niin heikoissa kantimissa näyttäisi olevan nykyinen historiatietoisuus, jossa yhtenä merkittävänä trendinä on lähestyä ”eurooppalaista” näkemystä ja siis antaa ensi sija sellaiselle ainekselle, joka ei tosiasiassa koskaan kuulunut meidän omaan menneisyytemme.

Käytännössä voimme odottaa, että länsiliittoutuneiden historiankuva äärimmilleen yksinkertaistettuna ja kuvilla varustettuna muodostaa tulevaisuudessa sen perustan, jolle kansa omansa rakentaa. Ehkäpä ennen pitkää saavutaan sille tasolle, että ihmisten älylliseksi aktivoimiseksi heille aletaan tehdä värityskirjoja, joiden mukaan historiaa opiskellaan, niin Suomen kuin muunkin maailman osalta.