Homo cupiduksen aioni

 

Karnevaaleista valtavirraksi

 

     Kävin keväällä karnevaalissa, joka oikeastaan tuli minun luokseni. Päätin, etten viitsi mennä Las Palmasiin karnevaalihumua katsomaan, kun se nyt kerran oli ennenkin nähty.

     Eipä tarvinnutkaan, sillä ihan hotellini viereen parkkeerasi kymmeniä rekkoja, joiden lavalla soi huumaava musiikki ja tanssivat vähäpukeiset naiset ja vähän miehetkin fantasiavaatteissa.

     Kyseessä siis oli tämä paaston alkuun sijoittuva carni vale -jäähyväiset lihalle. Sehän on eräänlainen väärän kuninkaan päivä, jolloin kaiken saa tehdä päinvastoin kun on tapana, järkevää ja säädyllistä: mässätä, tanssia puolialastomana kadulla, pukeutua kaiken maailman hullunkurisiin asuihin ja leikkiä olevansa jotakin, jota ei oikeasti ole.

     Mukana oli myös erilaisia friikkejä, drag-queeneitä myöten ja karnevaalikuningattaren, nuoren kaunottaren ohella omassa vaunussaan ajeli myös ryppyinen mummo, joka oli ikäluokkansa edustaja ja tanssahteli hänkin valtavien suosionosoitusten saattelemana.

     Täytyy sanoa, että tunnelma nousi kyllä kattoon ja kulkueen koristeiden rakentamisessa oli varmasti nähty viikkokausia vaivaa ja upotettu siihen melkoinen määrä rahaa. Joka tapauksessa kansaa saatiin valtavasti liikkeelle ja ehkäpä rahaa myös palautui niiden turistien tasakusta, jotka kansoittivat tätä Playa del Inglesin kylää. Vaikutelmaksi jäi, että kaiken täytyi viime kädessä tapahtua rakkaudesta asiaan: Aus der Liebe zur Kunst.

     Eilen kävin sitten katsomassa Pride-tapahtumaa Tuomiokirkon portailla ja Senaatintorilla. Sinne tullessani kuulin kaiuttimista tutun messuavan äänen, joka olisi voinut tulla jumalanpalveluksesta ja mahdollisesti tulikin. Saattoi se tulla myös jonkin poliittisen puhujan tai sellaisena esiintyvän suusta, en tiedä. Kello oli joka tapauksessa noin 11.45.

     Tulin katsomaan kulkuetta ja yhtä ja toista kiinnostavaahan siinä olikin, mutta täytyy sanoa, että se ei muistuttanut Playa del Ingelsin karnevaalia kuin korkeintaan hyvin kaukaisesti. Osanottajat kyllä osittain ajoivat rekkojen kyydissä ja äänekästä musiikkia soitettiin, mutta iloisen irrottelun sijasta nyt huudeltiin vihaisia iskulauseita, joita joku agitaattori johti. Luultavasti sama herra oli ollut erilaisissa vapputapahtumissakin.

     Ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin olivat monet näköjään tulleet ottamaan kantaa ja huusivat lapsenomaisen loukkaantuneina valtion menojen leikkauksia vastaan. Valtava Palestiinan lippu taas todisti jonkin ryhmän suuresta kannatuksesta islamismille, joka ei ole erityisesti tunnettu suvaitsevuudestaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

    Kaiken kaikkiaan tämä karnevaali teki aika erikoisen vaikutuksen. Mukana marssilla oli Tom of Finland-tyyppisiin uniformuihin pukeutuneita, sadismia edustavia leikkinatseja, kymmenittäin koiranpäällä varustautuneita masokisteja, asianmukaisen lihavia moottoripyöräfriikkejä ja muita erikoisuuksia, karhuja ainakin.

     Rakkaudellahan ei ole rajoja, kuten jokainen sivistynyt ihminen ymmärtää, eikä myöskään seksillä, joka osittain, mutta ei suinkaan kokonaan liittyy edelliseen. Kyllä niillä on myös molemmilla ihan oma erityinen sfäärinsä.

     Joidenkin mukana olleiden mielestä kyseessä oli vallankumouksellinen tapahtuma, mikä kuulosti aika hurjalta.

     Mikäli suurimman normaalista poikkeavan ryhmän eli homoseksuaalien osuus väestöstä on tuo arvioitu 2-3 prosenttia, olisi kyseessä siis jonkinlainen prosenttijengin vallankaappaus suurta enemmistöä vastaan. Toki ymmärrän, että edistyksellisissä piireissä ei ole koskaan pidetty tärkeää sitä, mitä enemmistö kannattaa. Silti asian röyhkeys hieman hätkähdyttää.

     Oleellisin ero Playa del Inglesin ja Helsingin tapahtuman välillä oli sen hengessä. Siellä etelässä kaikki tehtiin absurdin pilailun hengessä, mutta täällä oltiin hyvin tosissaan ja taistelumielellä. Tuossa messuavassa äänessä se ero kiteytyi.

     Tämä oli luonteeltaan uskonnollinen tapahtuma, nolens volens. Kirkko muuten onkin asiassa erityisen aktiivisesti mukana ja pitää tapahtuman yhteydessä mm. sateenkaarimessun ja -seurat.

     Asu lienee vapaa ja kenties pakollinenkin ja voin vain kuvitella noita koiraihmisiä ja Tommeja ehtoollisella. Mikä ettei, ei se ole minulta pois, ei sen puoleen. Hyvä, jos vielä jonkun saavat sinnekin.

    Niin, että jokainen toki saakoon vällyjensä alla tehdä mitä huvittaa ja jos lain tulkitsijat sallivat (ja mikseivät sallisi?), niin kadullakin.  En minä vastaan pane enkä edes paheksu, totean vain ja olen asiasta kiinnostunut periaatteelliselta kannalta, koska kyseessä on sivilisaation kehityksen uusi vaihe.

     Tapahtuman järjestäjissä ja tukijoissa oli paljon virallisia tahoja, Helsingin kaupunki etunenässä. Huomiotani herättivät myös lukuisat liput, joissa luki Valtioneuvosto, vaikka se ei näytäkään kuuluvan virallisiin järjestäjiin.

     No, olihan kyseessä jonkin tulkinnan mukaan Suomen suurin ihmisoikeustapahtuma, mukana noin 35000 – 100000 henkeä. Ilmeisesti siis paljon enemmän, kuin pääkaupunkiseudulla on noita ns. sateenkaarevia henkilöitä. Toki tuki hyvälle asialla houkuttelee aina väkeä.

     Moni homo oli kyllä julkisesti kieltäytynyt osallistumasta tapahtumaan, koska ei hyväksynyt sen edustamaa poliittis-kulttuurista pakettia.

    Mutta mitä tässä tapauksessa tarkemmin tarkoittaa tuo hyvä asia ja sen tukeminen? Tässä ei tarvinne huomauttaa, ettei maassamme ole sallittua sortaa ketään hänen seksuaalisen suuntautumisensa takia, eikä edes nimittää homoutta poikkeavuudeksi, mitä se nyt sentään normaalin loogisen ajattelun mukaan tietysti on.

     Mutta tässä, kuten muissakin poikkeavuuksissa voidaan yleensä nähdä aste-eroja. Homot, joille toisenlainen seksuaalinen suuntautuminen on mahdottomuus, ovat ääripää, jonka synnynnäisiä taipumuksia on tietenkin pidettävä yhtä hyväksyttävinä kuin muitakin vastaavia synnynnäisiä ominaisuuksia.

     Sen ohella on kokonainen taipumusten kirjo, jossa mahdollisuudet ovat valittavissa. En tiedä, koskeeko asia myös esimerkiksi zoofiliaa, pedofiliaa ja vaikkapa himomurhaamista, jotka saattavat myös molla synnynnäisiä taipumuksia. Tästä kysymyksestä ei pidä pahentua, se on välttämätöntä tehdä, mikäli asia halutaan asettaa oikeisiin yhteyksiinsä.

     Selvää joka tapauksessa on, ettei kaikki poikkeava, venäläisittäin sanoen ”ei-traditionaalinen” seksi ole sitä harrastavan ainoa mahdollisuus toteuttaa itseään seksuaalisesti. Harmaa alue näyttäisi olevan suhteellisen laaja ja siinä kyse on valinnoista.

     Kuten banderolli Tuomiokirkon portaikon seinässä kertoi, myös rakkaus on moninaista ja samahan koskee tietysti myös esimerkiksi vihaa, poliittista vallantavoittelua, seksuaalista nautintoa rakkaudella tai ilman ja tietysti myös mässäystä, pelkuruutta, väärämielisyyttä ja niiden vastakohtia. Kaikki nämä ovat syvästi inhimillisiä asioita. Eläimilläkin niitä saattaa olla, mutta siitä emme nyt puhu.

      Kulttuurin klassisten päämäärien, totuuden, kauneuden ja hyvyyden tavoittelun kannalta kaikki ei ole yhtä hyvää ja haluttavaa. Silloin, kun valinnat ovat mahdollisia, niitä on arvioitava myös aksiologiselta ja eettiseltä kannalta. Pitäisin outona, jos kirkon seinässä esimerkiksi lukisi: ”seksi on aina hieno asia!” Useinhan se on ja usein ei.

     On helppo ymmärtää, että kirkkokin, joka seuraa aikaansa, on nyttemmin hyvin selkeästi nostanut jalustalle ihmisen ihanteeksi sybariitin ja puolustaa kaikkien oikeutta pyrkiä nautinnon maksimointiin tavalla millä tahansa, kunhan se ei ole toisilta pois. Yhteiskuntapoliittisesti tämä lieneekin jo ainoa mahdollisuus.

     Turha tietysti on sanoakaan, ettei kyse kuitenkaan ole klassisesta kristillisestä ihanteesta, vaan nimenomaan uudesta kulttuuri-ilmiöstä, jonka valossa voimme tarkastella koko aikakautemme muuttumista. Uskonto, niin pieneksi kuin sen uskottavuus saattaakin kutistua, on joka tapauksessa sivilisaation herkimpiä mittareita.

     Kirkko näyttää selvästi alkaneen saarnata hedonistisen utilitarismin kansalaisuskontoa. Se ei ole suostunut henkiseen oppositioon minkäänlaisen halun herruutta vastaan, vaan päinvastoin julistaa kaiken nautinnon autuaaksitekevää vaikutusta ja paheksuu paheksujia.

     Se on sen oma ratkaisu, jota voi kunnioittaa tai sitten ei. Joka tapauksessa on kiinnostavaa havaita, että se, mikä vielä äskettäin oli kirkon ja uskonnon pilkkaa ja karnevalisointia, on nyt sen kannattamaa ja sponsoroimaa toimintaa.

     Tämä merkitsee uskonnollisen vastavoiman häviämistä kulttuurista. Se on suuren luokan ilmiö ja hyvinkin verrattavissa siihen, mitä läntiselle liberalismille tapahtui, kun se menetti vastavoiman, jollaisena toimi niin sanottu sosialistinen maailmanjärjestelmä.

     Nyt näyttää sivilisaatiomme olevan monessa suhteessa homogenisoitumassa ilman vastavoimia, jotka aikoinaan pakottivat sen itsekritiikkiin ja tietyn konservatismin säilyttämiseen.

     Elämme nyt karnevaalissa, joka on entisen länsimaisen kulttuurin parodia.

 

Venäläinen maailma ja muu maailma

 

Venäjän resurssit ja Russki mir

 

     Venäjän niin sanottu resilienssi on hämmästyttänyt useimmat. Ukrainan sodan alkaessa uskottiin, että Putinin rahat loppuvat viimeistään parissa kuukaudessa tai ainakin vuodessa, kun sinänsä suuri, noin 600 miljardin puskurirahasto on käytetty.

     Venäjä on kuitenkin ollut paljon luultua sitkeämpi ja kyennyt hyödyntämään niitä ihan todellisia rikkauksia, joita sen valtavalla alueella piilee. Aikoinaanhan jopa sen kykyyn myydä suuressa mitassa hiilivetyjään Kiinalle suhtauduttiin skeptisesti.

     Kuten Hitlerillä, myös Putinilla on ollut päämääränään venäläinen maailmanvalta. Mitä sanoikaan Hitler: Saksan on oltava joko maailmanvalta tai ei sitten mitään. Jälkimmäinen vaihtoehto näytti kerran jo toteutuvan, mutta sentään vältettiin, kun terveet voimat tulivat valtaan sen jälkeen, kun mielipuolet oli voitettu.

     Venäjä on kuitenkin yksinään liian pieni väestönsä puolesta voidakseen uskottavasti olla maailmanvalta. Neuvostoliitto oli sitä, mutta siihen kuului kaksin verroin enemmän asukkaita ja sen lisäksi vielä satellittivaltioiden ulkokehä, jota se monessa mielessä hallitsi.

     Russki mirin idea on nykyisen imperiumiajattelun ytimessä. Valitettavasti vain tuo ”maailma” on koko ajan voimakkaasti kutistumassa eikä vähiten nimenomaan itse Venäjän imperialistisen politiikan takia.

     Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että Venäjällä menee sodassa huonosti. Itse asiassa siltä on näyttänyt jo monta vuotta. Ehkä vielä pahempaa maailmanvaltapyrkimysten suhteen on se, että Russki mirillä menee huonosti.

     Kuitenkaan ei ole todennäköistä, että kumpaakaan voitaisiin tästä maailmasta sotimalla hävittää. Rauhan solmiminen voisi olla ainoa järkevä ja inhimillinen tapa selviytyä tästä tilanteesta, niin sietämättömältä kuin se saattaa Brysselin tragikoomisen maailmanvallan perspektiivistä tuntuakin.

     Tässä taannoinen blogini (23.5.2025), jota en ole muutellut:

 

 

 

 

Entinen akka ja Venäläinen maailma

 

Motto:

Tämän kun ammun ja toisen lisäks,

niin kolome ennää viijestä puuttuu,

sanos entinen akka, kun jäneksen jälet näki.

 

Itse asiassa akalla ei ollut enempää pyssyä kuin ampumataitoakaan, mutta sen sijaan kyllä runsaasti optimismia. Sehän on periaatteessa hyve, mutta vain tiettyyn, realistiseen rajaan asti. Tässä tapauksessa kyse oli jo haihattelusta, jolle ei ollut olemassa mitään realistisia edellytyksiä.

Tässä oli kyseessä anekdoottinen äärimmäistapaus, mutta epärealistiset käsitykset omista mahdollisuuksista ja keinoista niiden saavuttamiseksi eivät tässä maailmassa ole olleet niinkään harvinaisia.

Saksalainen ydinfyysikko Wilhelm Fucks laati 1960-luvulla hämmästyttävän oikeaan osuneen ennusteen Kiinan mahdin tulevasta kehittymisestä (ks. Vihavainen: Haun formeln zur macht tulokset).

Fucksin metodit olivat hänen omien sanojensa mukaan ”insinööritieteelliset” ja hän pyrki matemaattisesti laskemaan kunkin mahdollisen suurvallan potentiaalin väestökehityksen ja tuotannon termein. Kiinan nousu näytti hänestä selvältä asialta, mutta Hitlerin mahdollisuuksia muutama vuosikymmen aiemmin hän piti olemattomina.

Fucks todisteli asian laskemalla, mutta todistusta ei ole pakko uskoa. Lopputulos on joka tapauksessa tiedossa ja sen todistaminen on yhtä helppoa kuin ampua napakymppi ampumalla ensin ja piirtämällä sitten maalitaulu osuman ympärille.

Silti Fucksin laskelmissa oli itua. Onnistuakseen Hitlerillä olisi pitänyt olla kyky selviytyä toinen toistaan seuraavista epätodennäköisistä yrityksestä. Hän lähti alivoimatilanteesta, kun huomioon otetaan resurssit eikä vain hetkellinen tilanne.

Hitlerin ongelmana oli, ettei hänen hallitsemansa Saksa ollut maailmanvalta eikä voinutkaan sitä olla, ellei se suoriutuisi muutamista peräkkäisistä tehtävistä. Maailmanvallan asema häämötti tulevaisuudessa, mutta vasta sen jälkeen, kun kilpailijat eli viholliset olisi yksi toisensa jälkeen aseellisesti kukistettu.

Hitlerin visiossa tavallaan toistui se entisen akan dilemma, jossa resursseja puuttui, mutta kunhan niitä olisi hankittu, voitaisiin aina ylemmälle tasolle nousta porras kerrallaan.

Toki Hitlerillä, toisin kuin akalla oli sekä pyssyjä että häikäilemättömyyttä niiden käyttämiseen, mutta riittävän kapasiteetin luominen oli vielä edessäpäin ja monen mutkan takana silloin, kun kohtalokkaat ratkaisut tehtiin.

Hitlerin maaninen visio, jonka mukaan Saksan oli oltava maailmanvalta tai lakattava olemasta, oli siis rakennettu hyllyvälle perustalle. Tukea se kuitenkin sai runsaasti turhien uhrien tuottamasta frustraatiosta ja uskosta oman asian pyhyyteen ja oikeuteen.

Paradoksaalisesti sodan lopputulos oli Saksan kannalta sekä katastrofi että onnenpotku, joka pian tuotti sen hyvinvoinnin, jonka saavuttaminen väkivalloin olisi jokseenkin varmasti ollut mahdotonta.

Venäjän imperialistiset haamukivut ovat tuottaneet samanlaista maanista pyrkimystä maailman johtoon, joka oli tunnusomaista Hitlerille ja sai kerran myös Saksan kansan mukaansa. Visiot ovat nyt tuskin sen realistisempia ja ”pääideologi” Duginin kohdalla ne ovat suorastaan sairaalloisia houreita (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=geopolitiikka ).

Putinin suurvaltainen mania muistuttaa suuresti Hitlerin aikoinaan yrittämää maailmanmahdin kaappausta. Tuhoa on nytkin saatu aikaan paljon ja yhä lisää on luvassa, mutta Venäjän resurssit maailman hallitsijaksi eivät vain vakuuta, kuten eivät aikoinaan Saksankaan.

Päämäärät eivät silti ole vähemmän vaatimattomat. Näin kirjoitin blogissani vuonna 2022:

”Jo yliopistollisessa oppikirjassaan kirjassaan Geopolitika Rossii vuonna 2014 Dugin väitti, että Venäjää vastaan käydään armotonta geopoliittista sotaa, kuolemaan asti (она ведется против нас и ведется беспощадно, на поражение, насмерть).

Siinähän sitä on opiskelijoille hengen ravintoa. Juuri nyt siis ratkaistaan kysymystä siitä, onko Venäjä olemassa sivilisaationa vai eikö ole. Jos se haluaa olla, on sen pakko valloittaa Kaakkois-Ukraina, Novorosssija. Miksi näin on, tietää vain geopolitiikan Jumala.

Mihin Venäjä sitten lopulta pyrkii? Sen jylhä kohtalo on pyrkiä valloittamaan lopulta koko maailma: расширение до естественных границ Северо-Восточной Евразии, Турана, с перспективой распространения зоны влияния за ее пределы, вплоть до масштаба всей планеты…

Siinäpä se, sanasta sanaan.  Kuten tiedetään ja on kainostelematta sanottukin, päämäärä on venäläisen maailman, russki mir, yhdistäminen ja levittäminen. Siihen taas kuuluvat kaikki ne, joita yhdistää venäjän kielen taito ja halu kuulua sitä käyttävään yhteisöön.

Jälkimmäinen ehto ei ole suinkaan ”pakollinen”. Sitähän ei Ukrainakaan ole suurimmaksi osaksi täyttänyt.

Se entinen akka ei ymmärtääkseni saanut koskaan yhtään jänistä, mutta Putinilla näyttäisi olevan jo jotakin pivossaan. Sen takaisin ottaminen ei taida olla realistista, mutta mitä hänellä on ja mikä on asian merkitys kokonaisuuden kannalta?

Kyseessä on pieni osa Ukrainaa ja se on vain pieni osa Ukrainaa. Venäläisen maailman luomisen kannalta se ei vielä ole kokonainen jänis eikä edes puoltakaan. Itse asiassa koko sota näyttää tässä suhteessa eli tärkeimmän päämäärän suhteen olleen katastrofi ja se on tehokkaasti johtanut siihen, että koko venäläinen maailma kutistuu entistä nopeammin.

Näin kirjoitin ranskalaista ja venäläistä maailmaa koskevassa blogissani jokunen vuosi sitten: ”Maailmassa käyttää enimmäkseen ranskaa päivittäin yli 300 miljoonaa ihmistä eli kolmisen prosenttia koko maailman väestöstä.

Tämän vuosisadan puolivälissä luku saattaa kuitenkin olla jo 700 miljoonaa eli kahdeksan prosenttia. Näin arvioivat jotkut asianharrastajat, joista en tiedä, ovatko he optimisteja vai pessimistejä. Tulevaisuuttahan kukaan ei tiedä.

Tätä ranskan puhujien kokonaisuutta nimitetään usein ranskalaiseksi maailmaksi -le monde francophone. Samanlaiselta kuulostaa myös venäläisen maailman -russki mir- käsite, mutta sille on haluttu antaa melko lailla erilainen merkitys ja liitetty kielen ohella yhdistäviksi tekijöiksi myös kulttuurisia, uskonnollisia ja jopa geopoliittisia aineksia.

Venäjän kielen maailma on ranskankielistä paljon pienempi. 1990-luvulla venäjää opiskeli ulkomailla noin 74 miljoonaa henkeä, mutta nyt luku on vain puolet siitä.

Mikäli otetaan huomioon vain entisen Neuvostoliiton ulkopuoliset alueet, on venäjän lukijoiden määrä romahtanut: 20 miljoonasta yhteen miljoonaan.

Nuo luvut ovat wikipediasta ja niihin on tietenkin syytä suhtautua varauksella.

 Ken elää, hän näkee. Joka tapauksessa venäläinen maailma, tuo Russki mir on sen sijaan ollut pahoissa vaikeuksissa ja itse asiassa se on viime aikojen ekspansiivisen politiikan aikana voimakkaasti kutistunut. Tätä on tapahtunut maiden sisälläkin, esimerkiksi Ukrainassa ja Georgiassa.

Neuvostoliiton huippuaikoina venäjää puhuttiin paitsi Venäjällä, myös kaikissa neuvostotasavalloissa ja jokaisen oli ainakin periaatteessa ja ennen muuta käytännössä osattava sitä.

Se oli uuden neuvostoihmisen kansainvälisen yhteydenpidon kieli ja toimi hyvin myös Itä-Euroopassa. Sosialismin prestiisi aiheutti sen, että kymmenet miljoonat ihmiset opiskelivat sitä ympäri maailmaa, etenkin ns. kehitysmaissa.

On merkille pantavaa, että tämä venäläisen maailman kutistuminen on tapahtunut juuri samaan aikaan, kun Moskovassa on lanseerattu yhä pöyhkeämpiä suunnitelmia venäläisen kulttuurin maailmanvalloitukselle.

Paitsi, että sen oletetaan olevan moraalisesti ylivertainen muihin nähden ja edustavan korkeampaa intellektuaalista tasoa, siihen liittyvät myös sotilaallinen mahti ja häikäilemättömyys, jotka aina hurmaavat tiettyjä luonteita.

Itse asiassa Russki mir-yhteisöä on sen omassakin piirissä haluttu kuvailla myös ja nimenomaan voiman termein: eivät ainoastaan ne, jotka ihailevat venäläistä kulttuuria, kuulu tähän yhteisöön, vaan myös ne, jotka pelkäävät Venäjän aseiden voimaa… Näin loihe lausumahan Putinien entinen pääideologi Vladislav Surkov, itsekin muuten tšetšeeni ja uustsaristiselta titteliltään 1. luokan todellinen valtioneuvos:

Идея «русского мира» возникла не вчера. Я ввёл его в структуру государственной политики. Путин сказал: «У России нет границ»; Думаю, он это имел в виду. Что такое русский мир? Это везде, где люди говорят и думают по-русски. … Где уважают нашего Путина. И его во многих местах уважают те, кто не говорит по-русски и имеет довольно смутное представление о России. Там, где люди боятся русского оружия, это тоже русский мир. Это наша [сфера] влияния. Где уважают наших учёных, наших писателей, наше искусство. Это весь русский мир.Владислав Сурков

Halukkaat kääntänevät tekstin koneella, elleivät kuulu tuon russki mirin piiriin tai muutoin osaa kieltä. Joka tapauksessa Surkov tuossa pätkässä selittää, että Putin sanoessaan, ettei Venäjällä ole rajoja, tarkoitti juuri russki miriä. Tämä venäläinen maailma on kaikkialla siellä, missä puhutaan ja ajatellaan venäjäksi, missä ihaillaan ”meidän Putiniamme” tai pelätään Venäjän aseita…

Tämä viime mainittu looginen salto mortale taitaakin siirtää koko maailman pian venäläiseksi ja siihen ehdottomasti kuuluvat silloin myös ne maat, joissa vihataan ja halveksitaan Putinia.

Mutta ne jänikset loikkivat kyllä moisesta yhteisöstä niin kauas kuin pääsevät, eikä niitä enää kiinni saa.

Alaston väkivalta saattaa toimia vanhan ajan pankkiryöstössä, mutta ei kansainyhteisön luomisessa. Pistimillä voi pelotella, mutta niillä ei voi istua.

Hitler olisi voinut esimerkillään opettaa edes tämän asian niille, jotka yrittävät häntä matkia, mutta kuten tiedetään, Herra lyö ensin sokeudella ne, jotka haluaa tuhota.

 

 

 

 

 

 

 

 

Uutta hurskautta

 

Temppeliprostituutio

 

     Kirkkomme Pride-harrastusta seuratessa tulee mieleen, että uskontomme on nyt syvän muutoksen tilassa ja kenties kokonaan häviämässä. Toisaalta voisi jopa ajatella sen mahdollisesti olevan palaamassa itämaisille juurilleen mysteeriuskontona.

     Vielä hiljattain uskontomme oli keskeiseltä osin transsendentaalista ja korosti ihmisen mitättömyyttä ja hänen loputtomia velvollisuuksia Jumalan edessä. Siihen kuului keskeisenä tarve irtautua maallisista haluista ja himoista, jotta lähestyttäisiin pyhyyttä.

     Nimenomaan noissa ihmislajin perimmäisissä vaistoissa ja niiden vapauttamisessa kohtaamme näköjään nyt sen, mitä sanomme jumaluudeksi ja voimme kukaties jopa siihen ekstaattisesti sulautua.

     Vaistojen ja halujen vapauttamisessa ei ole pelkkä kysymys asioiden sallittavuudesta tai sallimattomuudesta, vaan niitä palvotaan. Kenties siinä tietyllä tavalla lähestytään ihmisyyteen kuukuvaa mystistä pyhyyttä, ihmistä haluavana olentona, homo cupidus, joka on  nostettu alttarille entisen suuren kärsijän teloituspaalun asemesta.

     On selvää, ettemme enää kulttuurikehityksen tässä vaiheessa voi palata taikauskoisiin kuvitelmiin toisesta, haudantakaisesta elämästä tai tabuista, jotka Jumala on ihmisille lähettänyt heitä rangaistakseen ja kiusatakseen. Teloituspaalu tekee meihin kiusallisen barbaarisen vaikutuksen.

     Uskonnollinen tunne nykyään, sikäli kuin sitä yhä on, kohdistuu nyt konkreettiseen, koettuun maailmaan ja sen ihmeen tajuamiseen. Se saattaa tapahtua zen-buddhismin valaistumisen myötä tai sitten samaan tapaan kuin David Friedrich Straussiin panteismi. Hänhän saavutti suuren hartauskokemuksen ymmärtäessään arkielämän ihmeen, jossa luonnollisen ja yliluonnollisen raja häipyi pois.

     Toinen modernin hartauden opettaja oli Nikolai Tšernyševski, joka visioi uusia, lasista ja alumiinista rakennettuja kaupunkeja, joissa hartaus ja palvonta tapahtuisivat temppeleissä, joissa miehet ja naiset kohtaisivat seksuaalisuuden ihmeen äärellä. Mystinen naisjumaluus hallitsi noissa salaisissa huoneissa.

     Joissakin uskonnoissa kehotetaan miestä rukoilemaan ennen yhtymistään naiseen ja tässä voimmekin nähdä aidosti jalostuneen näkökulman siihen mysteeriin, jonka itse olemme alentaneet latteaksi nautiskeluksi ja hedonismiksi, jolla tehdään jokapäiväistä bisnestä.

     Yhdyntä ei välttämättä johda uuden elämän syntyyn tain edes tyydytä ketään millään tavalla, mutta silti juuri siinä on kaikkein syvällisimmän mysteerin kokemisen mahdollisuus, jota kulttuuri-ihmisen olisi käytettävä hyväksi päästäkseen arkipäiväisen lattean tajuntansa piiristä kohti ihmisarvoista olemassaoloa.

     Muinoin idässä oli temppeliprostituutio hyvin yleistä, miten myös pyhänä pidetty vestaalien ikuinen siveys. Molemmat lähestyvät samaa mysteeriä eri suunnilta.

     Astartea tai muita suuren äidin olomuotoja palvovat papit, jotka harjoittivat temppeliprostituutiota, oli usein kastroitu, minkä voimme todeta hämmästyttävän nykyaikaiseksi ilmiöksi, joka näyttää olevan pride-kansan keskuudessa myös arvostettua.

     Siinähän ihminen simuloi mystistä sukupuolesta toiseen siirtymistä, minkä todellisuus osoitetaan tuskallisella operaatiolla.

      Tällaisen uskonteon (vrt. auto da fe) aitoutta olisi kohtuutonta epäillä, mutta lienee sallittua ajatella että se on mahdollinen vain poikkeaville eikä siis kuulu normaalin piiriin, vaikka luonnollinen sekuaalisuuden kirjo käsittäneekin fantasioita myös toisen sukupuolen elämysten tavoittelusta

     Nykyisin niin kirkon, kuin jopa politiikan mielenkiinto suuntautuu seksuaalisuuteen ja erityisesti sen poikkeamiin sellaisella innolla, että sitä lienee sanottava lähinnä maaniseksi. Tämän sanominen ei toivottavasti ole koettavissa loukkaukseksi tai ns. kiihotukseksi kansanryhmää vastaan.

     En usko, että tätä kirkon pride-innostusta annattaa kuitata vain paluuksi pinnallisuuteen, mitä se kyllä varmastikin tietyltä osalta on.

     Sen ytimessä kuitenkin saattaa piillä aito uskonnollinen tunne, joka etsii toteutumistaan seksuaalisuuden mysteeristä, johon myös ihmiskunnan elämän jatkuminen ja näillä näkymillä myös sen tuhoutuminen liittyvät.

     Kybeleä palvova Attis leikkasi tarun mukaan kiveksensä irti terävillä kivillä uhrina jumalattarelleen. Nykyään tämä tuntuu hyvinkin modernilta asialta sekä sanan konkreettisesa mielessä että symbolisesti.

      Naista palvovat urokset emaskuloivat itsensä yhä uudelleen kuvaannollisesti, seksuaalisen palkkion toivossa tai sitten peräti ihan oikeasti päästäkseen siirtymään naisten jumalalliseen joukkoon.

     Kun näin pitkällä ollaan, en ihmettelisi lainkaan, mikäli kirkkomme piirissä aloitettaisiin temppeliprostituutio antiikkiseen tapaan. Prostituutiossa papittaret/papit uhrautuisivat lahjoittaakseen lajitovereilleen parasta ja kauneinta, mitä heillä on ja lisäisivät maailmaan aidosti hyviä asioita, hellyyttä ja rakkautta.

     Prostituutioon pitäisi liittää ainakin vapaaehtoinen uhrilahja, joka koottaisiin kirkkojen ylläpitämistä varten. Muutenhan ne pian jouduttaisiin purkamaan tai antamaan toisuskoisille.

     Ken elää, hän näkee.

Proprien maailmasta

 

Se oikea nimi

 

 

     Kuten on usein tullut todettua, suomen kieli on sangen omalaatuista, eikä siinä normaalisti ole käytetty monia sellaisia äänteitä, jotka useissa indoeurooppalaisissa kielissä ovat tavallisia. Myös esimerkiksi vokaalisointu on suomelle ominainen, vaikka monet muut eivät siitä ole kuulleetkaan.

     Tämä suomalaisen äännemaailman erikoisuus on käytännössä aiheuttanut sen, että monet vieraat sanat ovat olleet -ja yhä ovat- suomalaisille ellei nyt mahdottomia ääntää, niin ainakin kovan harjoittelun takana. Toki nykyinen kaikkialle tunkeutuva englanti on suomalaisenkin korvaa jos kieltäkin liipannut omaan suuntaansa.

     Meillähän on tyypillisesti pidetty muista kielistä suoraan otettuja lainasanoja eli ns. sivistyssanoja(!) jotenkin hienoina, onhan niiden oikea lausuminenkin jo osoitus jonkinlaisesta monilta puuttuvasta taidosta ja harjoituksesta, ettei nyt sitten siitä itsestään sivistyksestä.

     Niin sanottu stadin slangi, kuten usein olen todennut, pelaa juuri tuolla epäsuomalaisuudella ja ottaessaan suomalaisiin sanoihin vieraita äännerakenteita, auttaa erottautumaan tehokkaasti siitä joukosta, jotka eivät ole oppineet moisten äänten rakentelua. Vain venäjän ы-äännettä en ole koskaan slangissa huomannut, enkä liioin soinnillista suhuäännettä ж-tä. Ehkä ne jo olivat liian vaikeita.

     Niin sanottu hyperkorrektius on pohjimmiltaan aivan tuota samaa ilmiötä, meikäläisten p,t,k -konsonanttien tilalle työnnetään ehdottomasti joku b, d tai g, silloinkin kun se on vieheellistä, mikäli sana on ulkomainen. Se vain kuulostaa jotenkin hienolta, ellei peräti sivistyneeltä.

     Mutta radiossa ja televisiossa puhutaan kyllä yhä vain ”olumppialaisista”, eikä konstailematon, rasvanahkainen duunari vieläkään suostu mitään herrojen ”keetä” tai ”reetä” ääntämään, puhumatta nyt konstikkaista kirjainyhdistelmistä.

     Entä sitten. Ei kielestä sen huonompaa tai parempaa tule sen käytttämien äänteiden perusteella. Jokaisessa kielessä on omat tapansa ja sen mukaisesti niillä esimerkiksi myös on kullakin omat translitterointisääntönsä, kun viedään teksti yhdestä kirjaimistosta toiseen.

     Tämän ymmärtäminen on kyllä ollut mahdotonta etenkin niille, joiden mielestä englannin kielen mukainen kirjoitustapa on jollakin tavalla hyvä, vaikka juuri se on luultavasti Euroopan huonoin. Kun sitä sitten sotketaan muiden kielten translitterointiin, saadaan aivan idioottimaisia tuloksia tyyliin ”Khel’sinki” jne.

     Mutta eipä siitä sen enempää. Huomasin jollakin palstalla taas pitkän ketjun hallitsijoiden nimien kirjoittamisesta, joka lähti kai siitä aksioomasta, että meillä kaikki tehdään typerästi, kun taas muualla ei. Esimerkiksi joku Charles on meillä muodossa Kaarle, George muodossa Yrjö ja niin edelleen. Siellä ulkomailla, jossa tämäkin asia osataan paremmin, käytetään niitä oikeita muotoja.

     No, tämä nyt tietenkin perustui vain asian totaaliseen ymmärtämättömyyteen. Eurooppalainen nimistö on suureksi osaksi peräisin Raamatusta, jonka henkilöistä jokaisella kielellä on omat, vakiintuneet ja sille ominaiset muotonsa.

     Harvoin käytetään alkuperäisiä heprea- tai arameankielisiä muotoja ja esimerkiksi suomen Johannes/Juho/Jussi (heprean Iohanan, Iohohanan) on paitsi arabian Jahja, myös englannin John, unkarin Janos, espanjan Juan, ranskan Jean, venäjän Ivan, saksan Hans ja niin edelleen. Se ”oikea” eli alkuperäinen muoto on tietenkin heprealainen ja tarkoittaa ”Herra armahti”.

     Ja Jaakko on alun perin Iakov, vaikka englanniksi se on usein vääntynyt muotoon James tai Jim, jopa Jack, vaikka jälkimmäinen oikeastaan viittaa nimeen John.

     Suomeksi skotlantilaisia James-kuninkaita nimitetään Jaakoiksi, mikä on varsin loogista, jos kerran kehtaamme olla suomalaisia.

     Se Englannin valloittaja, jota siellä kutsutaan nimellä William the Conqueror on suomeksi Vilhelm Valloittaja. Ranskaksi se on Guillaume le Conquérant, italiaksi Guglielmo I, espanjaksi Guillermo el Conquistador ja niin edelleen.

     Mutta eivät ainoastaan raamatulliset nimet ja kuninkaiden nimet ole tapana kääntää. Sellaiset historian henkilöt, joiden tuntemisen kai ajatellaan kuuluvan yleissivistykseen (onko niitä vielä?) ovat eri kielillä erilaisia. Kirjoitin jokunen vuosi sitten blogin Orleans’n neitsyestä italialaisen kirjan perusteella (ks. Vihavainen: Haun Il processo di condanna di Giovanna d’Arco tulokset).

Neitsyen pelkkää nimeäkään ei siis tyydytty muuntamaan italian mukaiseksi, vaan myös kotipaikka. Tietenkin. Siis Giovanna d’Arco.

    Kyseessä siis oli nykyranskaksi Jeanne d’Arc, englanniksi Joan of Arc, espanjaksi Juana d’Arco, venäjäksi Žanna d’Ark ja niin edelleen. Monet kielet ovat säilyttäneet nimen nykyisen ranskalaisen muodon, vaikka sen äänteet olisivatkin aivan vieraita. Näin esimerkiksi suomi ja viro. Kenties tämä liittyy siihen, ettei asia ole meillä historian kurssissa aivan keskeinen.

     Kristoffer Kolumbuksen nimeäkin on meillä joskus väitetty nimenomaan suomessa väärin kirjoitetuksi. Siinäkin asiassa olemme normaali kansakunta muiden joukossa, jos nimittäin jatkamme sen kirjoittamista omalla tavallamme.

     Latinan Cristophorus Columbus, jota sankari mahtoi erityisesti kunnioittaa, oli italiaksi kirjoittetuna Cristoforo Colombo, Genovan murteessa Christoffa Corombo, espanjaksi Cristóbal Colón, englanniksi Christopher Columbus, portugaliksi Cristóvão Colombo. Venäjäksi on tullut tavaksi kirjoittaa Hristofor Kolumb. Tarunomainen ”Kristuksen kantaja”, pyhä Kristroforos on saanut eri kielissä erilaisen asun.

     Suomen Kristoffer Kolumbus on kansainvälisesti katsoen varsin hyvä muoto ja istuu kohtuullisesti meikäläiseen kielelliseen maailmaan, sen osaa jokainen lausuakin. Sitä paitsi meillä on tapana kirjoittaa myös latinan ja kreikan päätteet oikeassa muodossaan. Useissa kielissä ne ovat deformoituneet (esim. Julius -Juli, Stadion -Stadium jne.).

      Niin, että jospa ei nyt aloitettaisi historiallisten henkilöiden oikeinkirjoituksen täysremonttia, vaikka ymmärränkin, että monella, joka uskoo valaistuneensa ja löytäneensä tässäkin asiassa sen oikean totuuden, jo sormet syyhyvät korjaamaan menneisyyden virheet.

 

Mrrr

 

Ihmisen eläimellistyminen

 

     Kun luin Tampereen pridetouhuissa mainostetusta veriseksistä, siis sellaisesta leikistä, jossa partnerin ihon alle mennään ihan siinä konkreettisessa mielessä, että saadaan veri roiskumaan, tuli mieleeni kysymys: mitä tarvitaan ihmisen eläimellistymiseen? Onko tuollainen leikki jotakin atavistista petomaisuutta, johon ihminen sisimmässään tuntee tarvetta palata?

     Hylkäsin oitis moisen ajatuksen. Eiväthän eläimet kaipaa verenvuotoa seksileikeissään, eiköhän kyseessä ole syvästi juuri inhimillinen keksintö. Ihmisen luova kyky riittää rakentelemaan sellaisia seksisessioita, joihin eläimillä ei ole mitään mahdollisuuksia ja tuskinpa tarvettakaan.

     Ja mitä voisi tarkoittaa ihmisen eläimellistyminen? Ihminenhän on jo eläin, kuten jokaisen on pakko tunnustaa. Ehkä voitaisiin ajatella muuttumista sellaiseksi eläimeksi tai siis sellaisen eläimen tavoille, jotka eivät ole ihmiselle lajityypillisiä.

     Natsit ihailivat eläimellistynyttä ihmistä, jonka piti vielä mieluusti olla vaaleakarvainen peto -die blonde Bestie. Valitettavasti tuo blondius oli Saksassa kiusallisen harvinaista ja nimenomaan Suomessa kaikkein yleisintä.

     Olen ymmärtänyt, ettei ns. poliittisesti korrektin ajattelun mukaan ihmisellä sinänsä ole mitään erityisiä ansioita muiden eläinten joukossa, mutta sen sijaan kyllä valtava syntitaakka niskoillaan, se kun on hävittänyt runsaasti sellaisia yksilöitä, joita ei ole tarvinnut syödäkseen, myös omasta populaatiostaan. Lajejakin on mennyt ja menee, kuten on toki tullut ja mennyt hamasta syntymästään lähtien.

     Kun kuitenkin puhumme ihmisen eläimellistymisestä, emme tarkoita esimerkiksi tehomaatalouden harjoittajaa. Tarkoitamme sen sijaan kiilusilmäistä himomurhaajaa eli ihmisessä olevan kulttuurisen kerroksen hävittyä syntynyttä otusta.

     Ihminen, jolle ei ole mitään opetettu, voisi ehkä olla samanlainen murisija ja kiljuja ja samaan aikaan kiimainen ja ahne otus kuin muutkin kasvattamatta jääneet kädelliset ja kädettömätkin. Tosin Caspar Hauserin tapaus ei vahvista tätä olettamusta, mutta hän oli vain yksi kuriositeetti.

     Ehkäpä eläimellistynyt ihminen muistuttaa lähinnä toveri Šarikovia, jonka Mihail Bulgakov mielikuvituksessaan loi: kun ihmiselle vaihdettiin koiran sydän, hänestä tuli karkea juoppo, jolle kaikkinainen sivistys oli täysin vierasta, mutta vaistot sitäkin läheisempiä.

Poligraf Poligrafovitš Šarikov, entinen Šarik (Musti) oli kyllä huonotapainen ja pidäkkeetön, mutta ei ”eläimellistynyt” edes venäläisessä mielessä (ozverevši), mikä tarkoittaisi raivostumista. Kirjailijalta kyseessä oli tietenkin piikki virallisen proletariaatin palvonnan suuntaan.

     Missä määrin Šarikov oli oikeastaan pohjimmiltaan koira ja missä määrin vain kurjasti elävä proletaari, jolle neuvostovalta oli pakottanut tietyt elinehdot?

     En ryhdy tässä pohtimaan, missä määrin nykyaikainen sohvaperuna muistuttaa Šarikovia ja missä määrin tämä ilmeisen todellinen tyyppi esiintyy eri valtioissa ja kulttuureissa.

      Uskon, ettei se ole kovin harvinainen ja että länsimaat, joissa uuslukutaidottomuus ja lapsentasoisten televisio-ohjelmien ja raakuudella ja seksillä ratsastavien filmien nauttiminen saattaa olla kokopäiväistä, ovat jokseenkin varmasti tuntumassa.

     Ihmisen tekee meidän (?) käsityksissämme ihmiseksi hänen aivoihinsa kasvatuksen avulla hankittu kulttuurinen kerrostuma ja se taas edellyttää elävä kulttuuria, jossa ero ihmisten ja eläinten, niiden arvojen ja arvostusten välillä tehdään selväksi.

     Kuten tunnettua, tämä ero on sittemmin sivilisaatiossamme tullut yhä häilyvämmäksi ja täysin eläimellistä ihmistä pidetään lähtökohtaisesti ja tasa-arvon periaatteen postulaattina muiden ihmisten ja jopa myös muiden lajien veroisena. Tämä sillä varauksella, ettei ihminen mahtavassa pahuudessaan ole jalojen selkärankaisten tasolla (vrt. Swiftin yahoot).

     Ihmisen eläimellistymisestä kirjoitti kiinnostavan romaanin Michel Houellebecq, jonka kirjan ”Serotoniini” teeman hesarin kulttuuritoimittaja luokitteli keski-ikäisen heteromiehen ongelmiksi, jota moderni yhteiskunta ja ”yliviriili”(sic) tyttöystävä ahdistavat.

     Itse asiassa tekijä oli kuvannut ihmistä, jonka serotoniinipillerit vapauttivat hyvän ja pahan ymmärtämisestä ja joka alkoi tuntea kuin eläin, siis merkityksessä sellainen eläin, jolle ei ollut kehittynyt inhimillisen kulttuurin antamia rajoituksia.

     Eläimellistyminen oli toki alkanut jo tyttöystävän kanssa vietetystä elämästä, tämä kun oli alkanut harrastaa seksiä poikaystävänsä ohella erilaisten koirien kanssa ja ihmisuros oli siis joutunut tasa arvoiseksi eläimeksi ainakin koirien rinnalle.

     Kirjan varsinainen huippu on, kun uros, saadakseen paritella entisen partnerinsa kanssa suunnittelee ampuvansa tämän lapsen, kuten myös karhut tekevät poikasille päästäkseen parittelemaan naaraan kanssa.

     Tuon tapahtuman valmisteluun ei liity mitään moraalisia estoja ja lapsi on jo kiväärin hiusristikolla ja hänen kuolemansa on lyhyen liipaisimen puristuksen päässä.

      Jostakin syystä jokin salaperäinen inhimillisyyden säde kuitenkin paljastaa eläimellisyyden alhaisuuden viime hetkellä. Mistä moinen johtuu, ei käy ihan selväksi. Lukija saattaa toki ajatella, ettei nainen missään tapauksessa olisi suostunut seksiin lapsensa murhaajan kanssa, eihän ihminen mikään karhu ole.

     Joka tapauksessa kirja on huikea tarina ihmisen eläimellistymisestä, joka on yhä selvemmin ja vaikuttavammin tätä päivää. Itse asiassa eläimiä tarjotaan yhä useammin meille esikuviksi erilaisista hyvistä asioita, aina pelisilmästä lähtien (vrt. Vihavainen: Haun simpanssi tulokset ).

     Entäpä sen verileikin esittäminen ylpeästi pride-tapahtumassa? Ihminen on muuntelevainen ja ehkäpä jotkut meistä ovatkin perusluonteeltaan kuin ahmoja, jotka verihumalassaan tappavat kymmeniä saaliseläimiä aikomattakaan niitä syödä? Veressä on taikaa. Mitä sanoikaan jo Goethen Mefistofeles: Das Blut ist ein ganz besondrer Saft…

     Ehkä verileikkiin mielistyneen homon (sapiens) jalo intohimo koskee vain yhtä kohdetta, jota ei suinkaan tee mieli esimerkiksi tappaa? Mistäs niitä uusia aina riittäisi tilalle, ainakaan täällä phjolassa ilman maahanmuuttoa?

     En kuvittele tietäväni vastausta, enkä asettaudu toisten lajitoverieni yläpuolelle sanoessani, ettei asia tosiaankaan minua kiinnosta ja tuskinpa olisi kiinnostanut nuorempanakaan. Ei ainakaan tule sellaisia kuvitelmia nyt mieleen.

     Ymmärrän tietenkin sen, että ihmisen, jolla on tuollainen taipumus, ei ole mitään syytä yrittää sitä kitkeä, vaan nimenomaan ylpeästi tuoda se pride-tapahtumissa esiin juhlinnan esineeksi. Kyse ei ole enemmästä eikä vähemmästä, kuin halujen ja taipumusten ehdottomasta tasa-arvosta, jota myös kirkkomme saarnaa.

      Ja totisesti, eikö veren juonti ainakin symbolisella tasolla kuulukin pyhiin rituaaleihimme? Se veri on ihmisen pojan (ja tytön) verta ja siinä on mukana, siis symbolisesti, kaikilla mahdollisilla mielihaluilla siunattujen ihmisten elonneste. Niiden oikeutta tasa-arvoon kunnioittakaamme tänä päivänä.

Vaihtoehtoinen historia

 

Vanhasta Suomesta Suomen Kansanvaltaiseen Tasavaltaan. Kuvitelma

 

     Kuten tunnettua, niitä alueita, joita Venäjään liitettiin Suomen suuriruhtinaskunnasta Uudenkaupungin rauhansopimuksen perusteella vuonna 1721 ja joita sitten täydennettiin vielä Turun rauhassa vuonna 1743, nimitetään Vanhaksi Suomeksi.

     Tämän nimityksen on sanottu tulleen Suomessa käyttöön 1830-luvuta lähtien ja Venäjällä sitä käytettiin erotukseksi siitä ”Uudesta Suomesta”, joka valtakuntaan liitettiin vuonna 1809. Olen huomannut termiä ”Uusi Suomi” käytetyn Venäjällä ainakin jo vuonna 1812.

     Joka tapauksessa monikansallinen imperiumi Venäjä, joista oli tullut sellainen nimenomaan Uudenkaupungin rauhassa, kun Viipurin lääni ja Itämeren maakunnat liitettiin siihen omine hallintoineen, oli varsin erikoinen, monikansallinen luomus, ”Vielvölkerreich”, kuten muuan saksalainen on sitä nimittänyt.

     Uusia alueita ei siis muitta mutkitta liitetty uuteen emämaahan, vaan ne säilyttivät vanhan hallintonsa ja privilegionsa. Vanhassa Suomessakin oli voimassa kaksi lakia: Turun rauhassa liitetyllä alueella Ruotsin vuoden 1732 laki ja Uudenkaupungin rauhassa liiteyllä alueella sitä edeltäneen tilanteen mukainen lainsäädäntö.

     Hallinnollisesti yhdistettiin Vanha Suomi Itämeren maakuntiin ja niiden asioita käsiteltiin samassa kollegiossa, saksan kielellä.

     Saksa syrjäytti muutenkin ruotsin hallinnon ja opetuksen kielenä ja Tartossa sijainnut saksankielinen kollegio valvoi myös Vanhan Suomen saksalaisia kouluja. Sellainen oli jopa pikkuruisessa Savonlinnassa.

     Ajan sotilaspoliittisessa ajattelussa Venäjän uusi pääkaupunki Pietari kaipasi ”tyynykseen” Viipurin lääneineen, mutta kun koko Suomen suuriruhtinaskunta oli liitetty Venäjän valtakuntaan, voitiin raja siirtää takaisin Rajajoelle.

     Liittämisestä päätettiin vuoden 1811 lopussa ja se toteutettiin seuraavana vuonna. Se ei ollut mikään läpihuutojuttu ja herätti runsaasti vastustusta Pietarin ylimystössä, mutta niinpä se vain tehtiin. Sitä voitiin pitää myös myötäjäisinä Suomelle, jossa Aleksanteri I halusi muutenkin kokeilla Speranskin liberaalien aatteiden toimivuutta. Puolan kuningaskunta oli toinen, vastaava tapaus.

     Uudesta rajasta on sanottu, mettä se oli mahdollinen emämaan ja autonomisen alueen välillä, mutta ei kahden itsenäisen valtion välillä. Tiedä häntä. Ainakin se muutettiin. Joka tapauksessa itsenäisen Suomen olemassaolo, ainakin ilman Viipurin lääniä hyväksyttiin sitten Moskovassakin, vaikka ei ilman yritystä muuttaa sitä.

     Mikä olisi sitten ollut Vanhan Suomen kohtalo, ellei sitä olisi hyvissä ajoin liitetty Suomen suuriruhtinaskuntaan, vain vajaan sadan vuoden jälkeen?

Venäläisessä wikipediassa on lainattu Katariina Suuren kirjettä, jossa hän sanoo seuraavasti (google-käännös):

Pieni Venäjä (=Vähä-Venäjä eli Ukraina), Liivinmaa ja Suomi ovat provinsseja, joita hallitaan heille vahvistetuilla erioikeuksilla, ja olisi hyvin sopimatonta rikkoa niitä yhtäkkiä poistamalla ne; kuitenkin niiden kutsuminen ulkomaisiksi ja niiden kanssa toimiminen sen perusteella on enemmän kuin virhe, ja voidaan sanoa rehellisesti tyhmyydeksi. Nämä provinssit, samoin kuin Smolensk, tulisi tehdä venäläistyneiksi ja saamaan ne lopettamaan kuin sudet katsomisen metsään. Tämä on erittäin helppoa, jos järkevät ihmiset valitaan johtajiksi näissä provinsseissa... 

Katariina II:n omakätinen ohje Višemskille (Vjazemskille) hänen astuessaan virkaan yleisprokuraattorina helmikuussa 1764.

     Katariina siis puhuu pehmeistä metodeista, joiuta esimermiksi Vanhassa Suomessa sovellettiin. Sehän oli vapautettu myös asettamasta sotamiehiä siihen saakka, kunnes keisari Paavali vuonna 1796 muutti tämänkin äitinsä määräyksen.

     Mutta pehmeä metodi oli vain yksi keino Venäjän perinteisessä repertoaarissa. Kun tunnemme Neuvostoliiton häikäilemättömän politiikan läntisillä reuna-alueilla ennen ja jälkeen toisen maailmansodan, voimme päätellä, että määrätietoinen venäläistäminen olisi runnottu läpi siellä myös ilman sitä väestönvaihtoa, joka toisen maailmansodan yhteydessä tosiasiassa tapahtui.

     Mikäli Suomen suuriruhtinaskunta olisi jäänyt osaksi tsaarin Venäjää, olisi se suurella varmuudella venäläistynyt voimakkaasti, mutta sen rajat olisivat saattaneet jäädä vuoden 1812/1939 mukaisiksi, sillä erotuksella, että Kannaksen rajapitäjien jo päätetty liittäminen Venäjään olisi toteutettu.

     Mikäli lähentyminen Neuvostoliiton valtapiiriin olisi tapahtunut vuonna 1939, kuten jo oli (molemminpuolisesti…) päätetty, olisi suurin osa Itä-Karjalaa liitetty Suomeen, Uhtuaa ja Aunusta myöten.

     Suomi oisi mahdollisesti liittynyt Neuvostoliittoon tai sitten ei. 2.12.1939 sopimushan tehtiin itsenäisten valtioiden välillä. Niin tai näin, Suur-Suomi olisi jäänyt todellisuudeksi. Moskova olisi kyennyt ohjailemaan Suomea, kuten muitakin alusmaitaan kommunistisen puolueensa välityksellä. Se olisi voinut sille hyvinkin riittää yhdessä muutaman kymmenen tuhannen miehen varuskunnan ja tukikohtien kanssa. Ja kyllähän meiltä olisi innokkaita jeesmiehiä riittänyt hallintoon.

     Suomessa olisi suurella varmuudella tapahtunut hyvin laaja poliittis-sosiaalinen puhdistus, joka olisi kohdistunut paitsi vuoden 1918 vihollisiin, myös koko valtiokoneistoon ja sen ohella sosialidemokraatteihin, suojeluskuntiin, vauraaseen porvaristoon ja talonpoikaistoon ja niin edelleen.

     Kielellisesti Suomi olisi todennäköisesti saanut entisten kahden lisäksi vielä uuden kansalliskielen, karjalan, ja kouluissa luettujen saksan, englannin ja ranskan oppitunnit olisi rajoitettu yhteen viikossa. Kielenopiskelussa ne olisi suurimmalta osalta korvannut pakkovenäjä, jota olisi opiskeltu suunnilleen saman verran kuin äidinkieltäkin (suomea, truotsia tai karjalaa).

      Ruotsi ja -karjala olisivat rajoittuneet vähemmistöalueille ”kotikielen” asemassa.

     Suomen mahdollisia väestönmenetyksiä asema Neuvostoliiton kanssa ystävyysliitossa olisi aiheuttanut sekä sisäisten puhdistusten, että Saksaa vastaan käydyn sodan kautta. Kymmenen prosenttia, eli ehkä vajaat 400 000henkeä tuskin on kovin yliampuva arvio, vaikka ehkä yläkanttiin.

     Näistä ehkä noin puolet olisi kuollut niskalaukaukseen, Gulagiin ja kyydityksiin ja toinen mokoma kaatunut taisteluissa, kuka Neuvostoliiton puolella, kuka sitä vastaan. Mutta tapettujen tilallehan tulevat nopeasti uudet ihmiset.

     Neuvostoliiton hajotessa maassamme olisi ollut ehkäpä noin 4,5 miljoonaa kantasuomalaista, 150 000 karjalaista 100 000 venäläistä ja 100 000 eri neuvostokansojen edustajaa, muun muassa Kaukasiasta, Keski-Aasiasta ja Neuvostoliiton läntisiltä alueilta (Ukraina, Valko-Venäjä, Moldavia, Baltian maat).

      Tilanne olisi siis varmasti poikennut nykyisestä, mutta on syytä kysyä, missä suhteessa se olisi olennaisesti poikennut, vai olisiko?

      Uskonnollisessa suhteessa ortodoksinen kirkkomme olisi olut Moskovan patriarkaatin alainen ja sen jäsenmäärä olisi monikertaistunut, mutta kaiken kaikkiaan maahanmuuttajat eivät olisi muodostaneet erityistä uskonnollista rinnakkaisyhteiskuntaa. Sekä suomalaisille, että maahanmuuttajille olisi ollut yhteistä tietyn, sosialistisen elämänmuodon kokemusasiantuntijuus  ja heitä olisi yhdistänyt venäjän kielenvähintäänkin kohtuullisen sujuva osaaminen.

     Mutta tuo neuvostoperintö olisi jäänyt lopultakin suomalaisille vieraaksi ja siitä olisi pyritty eroon heti Neuvostoliiton romahdettua. Viimeistään muutaman vuosikymmenen kuluttua epäluuloinen ja kaunaa kantava Suomi olisi liittynyt Natoon ja sen ja Venäjään välille olisi syntynyt pysyvää laatua oleva poliittis-sosiaalinen jännite molempien osapuolten vahingoksi.

     Tässä kohtaa piti kirjoittamani ”Sen pituinen se”, mutta elämähän jatkuu, toivottavasti kauankin.

 

Radikaalia

 

Radikalismin viettelys ja lääke

 

     The New York Review of Booksin vanhana lukijana totuin aikoinaan törmäämään sellaisiin ajatuskulkuihin, joissa radikalismi ilman muuta oletettiin hyväksi asiaksi sinänsä.

      Kirjojen mainoksissa toistui yhä uudelleen ”a radical way”, joka jo sellaisenaan tuntui lupaavan tietylle lukijakunnalle jotakin uutta ja kiinnostavaa.

     Tavallaanhan niin kai olikin. Olemassa olevalta ja koetulta pohjata eteenpäin siirtyminen kuulostaa a priori kovin tylsältä ja kesyltä asialta, eikä se innosta tempautumaan mukaan koko sielulla ja aatteen palolla.

     Vasta sellainen tapa ajatella, jolla on ihmelääkkeen ominaisuudet (vrt. käärmeöljy) ja joka lupaa muuttaa maailman aivan uudeksi, saa etenkin nuoren ja maailmaa ymmärtämättömän ihmisen innokkaaksi kannattajakseen.

     Parasta on, mikäli uutta oppia julistaa joku suureksi julistettu hahmo, joka antaa kannattajilleen luvan tehdä asioita, joita muuten pidettäisiin rikoksina. Maksim Gorkihan sanoi, että Lenin sai Venäjän kansan mukaansa antamalla sille kuvan käyttäytyä häpeällisesti.

     Vastaavia helppoheikkejä, auktoriteetilla tai ilman, riittää tänäänkin. Olennaista on, että luvataan niin paljon, että noiden kuviteltujen suurten saavutusten rinnalla kaikenlaisten oheisvahinkojen merkitys jää aivan olemattomaksi.

     Varsinaiset hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden utopiat ovat nyt pois muodosta, mutta maailman pelastaminen on sen sijaan sen luokan asia, että sen hyväksi tehtynä ei mikään rikos oisi olla edes rikos.

     Sitä paitsi lennokas ja riittävän epäkriittinen teoria (tämän piiriin lasken myös ns. ”kriittisen teorian”) antaa mielikuvitukselle siivet ja auttaa irtautumaan todellisuudesta, joka saattaa monesta asiaa ymmärtämättömästä tuntua niin valjulta ja tyhjänpäiväiseltä, että sen mieluummin jättää hiomiotta.

     Korkean abstraktiotason sfääreissä kelpaa sen sijaan esteittä kaarrella ja tehdä kaiken maailman immelmanneja. Se on hurjaa (saks. toll)!

     Voi kysyä, miksi juuri radikalismi on aikamme syöpä ja muuan ilmeinen vastaus on, että maailma on ja on viimeisetn150 vuotta ollut niin kiivaassa muutoksen tilassa, mettä monet asiat ovat tosiaankin perä perää vanhentuneet ja myös konservatiivit ovat irtautuneet niistä havaittuaan asian perustelluksi.

     Ikävä vain, että monet niistä asioista, jotka nimenomaan eivät ole vanhentuneet, eivätkä sanan varsinaisessa merkityksessä voikaan vanhentua (ihmisen olemus, perhe, sukupuoli, kansallisuus) on radikaaleissa piireissä hylätty suurella innostuksella ja kyhätty niiden tilalle pilvilinnoja, jotka sitten ovat osoittautuneet pahimmillaan surmanloukuiksi ja parhaimmillaankin vain pilviksi pilvien joukossa.

     Viittaan vain fasismiin ja kommunismiin ja niiden johdannaisiin. Se, joka vielä muistaa 1970-luvun, tietää, ettei tässä puhuta vain vertauskuvilla. Usko oli yhtä totista ja fanaattista kuin se oli typerää ja todellisuutta ja sen tarjoamia faktoja uhmaavaa.

     Radikalismin paratiisi on aina tulevaisuudessa ja yleensä hyvin läheisessä tulevaisuudessa, ikään kuin kädenojennuksen päässä. Tarvittaisiin vain lyhyt ja iloinen taistelu, jollaiseksi Majakovski kuvasi vallankumouksen ja siellähän oltiin!

     Joka tapauksessa taistelua ja vihollisen nujertamista tarvitaan, sillä vanha ei suostu vapaaehtoisesti muuttumaan vastakohdakseen eikä mikään utopia voi sietää vanhan säilyttämistä. Vielä miljoonien ihmisten puhdistamisen ja kymmenien vuosien jälkeen neuvostoutopian toteutumista estivät ”menneisyyden jäänteet” (perežitki prošlogo).

     Mutta nämä asiathan ovat kaikkien tiedossa, vaikka paljon harvempien ymmärtämiä. Ennusteet lupaavat säikkymättömälle utopismille taas voittoa vaaleissa. Ajatukseton massa (vrt. Vihavainen: Haun bydlo tulokset) , joka onnittelee itseään hyvistä aikomuksistaan, ei vähästä säikähdä. Ei se opi mistään, ennen kuin on saanut tiensä päätökseen.

Mutta tässä taas muistutus meille kaikille:

 

Torstai 28. joulukuuta 2023

Epämuodikasta

 

Kohtuullisuutta etsimässä

 

Roger Scruton, Conservatism. Profile Books,  s.a. , 169 s.

 

     Pari vuotta sitten kuolleesta Roger Scrutonista ja hänen ajatusmaailmastaan on tullut kirjoitettua jo useamman kerran (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=scruton ).

     Se ei tee tarpeettomaksi palaamista niihin taas kerran. Meidän aikanamme olisi hyvin tarpeellista syventyä näihin näkökulmiin vähintäänkin kerran viikossa. Se voisi olla jonkinlainen vastapaino herkeämättömälle ja suuriääniselle anti-intellektualismin pommitukselle, joka yhä useammin rikkoo häikäilemättä totuudellisuuden periaatetta.

     Tässä pikku kirjassa Scruton hahmottelee konservatismin synnyn ja kehityksen poliittisena voimana erityisesti Britannian ja sen naapureiden esimerkkejä käyttäen ja pohtii myös sen ominaispiirteitä erityisesti liberalismiin ja radikalismiin verrattuna.

     Konservatismi ei Scrutonille ole pelkkä valtiollisesta vallasta taisteleva puolue. Kyseessä on erityinen tapa olla ihminen ja konservatiivinen temperamentti on saanut ilmauksensa niin taiteessa, musiikissa, kirjallisuudessa, tieteessä kuin uskonnossa. Tässä kirjassa tekijä kuitenkin käsittelee lähinnä konservatismin poliittista filosofiaa.

     Scrutonin tarkoittamassa mielessä konservativismi ei merkitse privilegioitujen säätyjen jäykkäniskaista kieltäytymistä maailmassa tapahtuvien muutosten näkemisestä, vaan on olennaisesti moderni maailmankatsomus, jonka juuret ovat valistuksessa.

      Scruton laskee esimerkiksi Locken nykyaikaisen konservatismin oppi-isiin. Se haluaa puolustaa yksilöä sortoa vastaan ja kannattaa oppia kansansuvereniteetista.

     Varhainen konservatismi oli paljolta kritiikkiä Ranskan vallankumousta vastaan, joka toimi elävänä esimerkkinä siitä, mitä mielettömyyksiä järjen nimissä voitiin saada aikaan. Eri maissa tämä kritiikki sai erilaisia muotoja, Ranskassakin ne vaihtelivat de Maistren filippiikeistä Tocquevillen viileään analyysiin ja empiiriseen lähestymistapaan.

     Nykyaikaisen konservatismin Scruton arvioi olevan nyt länsimaisen sivilisaation (ainoa?) puolustaja sen vihollisia vastaan. Noita vihollisia on erityisesti kaksi: poliittinen korrektius, joka pyrkii rajoittamaan sananvapautta ja sysäämään kaiken maailman pahuuden läntisen maailman syyksi. Toinen on uskonnollinen ekstremismi ja sen piirissä erityisesti militantti islam.

     Aikojen kuluessa konservatismin poliittinen rooli on vaihtunut, tradition puolustajasta liberalismia vastaan tuli liberalismin liittolainen sosialismia vastaan. Nyt se vastustaa liberalismin nimellä kaupiteltua pyrkimystä vapauden rajoittamiseen.

     Muutoksia on ollut, mutta olennaiset asiat ovat säilyneet, kuten usko siihen, että hyviä asioita on helpompi tuhota kuin rakentaa ja päättäväisyys puolustaa noita hyviä asioita poliittisesti organisoituja muutospyrkimyksiä vastaan.

     Konservatismilla on tuskin minkäänlaista kannatusta Britannian yliopistoissa, huomauttaa Scruton ja sama taitaa päteä koko läntiseen maailmaan nähden.

     Kuitenkin merkittävät konservatiivit kansoittivat vielä hiljattain sellaistakin kuulua opinahjoa kuin London School of Economics (LSE). Sellaisia historioitsijoita kuin Paul Johnson ja Niall Ferguson, jotka ovat irrallaan akateemisesta historiankirjoituksesta, Scruton nimittää dissidenteiksi.

     Samuel Huntington Amerikassa, Pierre Manent Ranskassa ja Roger Scruton englannissa ovat (olivat)samaa mieltä siitä, että niin sanottu multikulturalismi ei ole ratkaisu nykyajan ongelmiin, vaan osa niitä. Scrutonin mielestä vastaus ongelmaan on konservatismi, joka korostaa kansalaisuutta, sellaista kansalaisuutta, joka liittyy maahan ja sen perinteisiin eikä mihinkään ylikansalliseen ummaan.

     Konservatismista ja liberalismista puhuttaessa tulee aina mieleeni Venäjän tutkija Leonard Schapiro, joka korosti sitä, että kun konservatismin ja liberalismin välillä on vain aste-ero, on niiden ja radikalismin välillä olennainen jakolinja. Radikalismi on olemukseltaan sokeaa ja valmis tuhoamaan kaiken, mikä ei mahdu sen kaavoihin ja jonka merkitystä se ei kykene ymmärtämään.

     Venäjän tragedia oli, ettei siellä oikeastaan koskaan ollut liberalismia tai edes konservatismia. Sen sijaan siellä oli militantti taantumus, jota vastassa oli ekstremistinen radikalismi ja ne ruokkivat toisiaan.

     Toki oli olemassa yksilöitä, kuten Pjotr Struve ja jopa pieniä ryhmiä, kuten tunnettu Vehi-ryhmä, mutta ne hukkuivat demagogian ja väkivallan mereen. Bolševismi perustui uskomattoman alkeelliselle filosofialle, johon liittyi kyyninen kansankiihotus.

     Kun ajattelee nykyistä Venäjää ja sen ilmentämää mentaliteettia, tuntuu ilmeiseltä, että vanha bolševistinen radikalismi on siellä sisäänrakennettuna. Putinin Venäjän nimittäminen konservatiiviseksi olisi pelkkää sanoilla kikkailua.

     Nykyinen venäläinen kansallisfasismi kantaa sisällään bolševistisen ajattelun ydintä, johon kuuluu oman ja vieraan välisen ristiriidan totaalisuus ja sovittamattomuus. Kuten jo marxismi opetti, antagonistinen ristiriita voidaan ratkaista vain siten, että se kehitetään äärimmilleen ja toinen osapuoli tuhoaa toisen.

      Siitäpä juuri seuraa se ”armottomuus”, jota bolševistisessa kielenkäytössä yhä uudelleen korostetaan ja jonka voi löytää vaikkapa FSB:n ”jäsenkirjasta”, mikäli netissä esitettyä versiota on uskominen.

     Se kuuluu totalitaariseen ajatteluun, joka on kaiken radikalismin ytimessä. Konservatismi siinä mielessä, kuin Scrutonin esittelemät sen modernit edustajat asian ymmärtävät, on pyrkimystä kohtuullisuuteen, joka lähtee siitä, ettemme pysty käsitteisiimme vangitsemaan elämän olennaista sisältöä eikä meillä ole oikeutta pyrkiä säätelemään kaikkia asioita.

     Kohtuus kaikessa kuulostaa helpolta asialta, mutta se ei ole helppohintainen hälläväliä maksiimi, vaan jopa se kaikkein vaikein ja siitä huolimatta kaikkein tavoiteltavin toimintaohje.