Sydämestä

Sydämen asioita

Sydän on varmaan kaikissa kielissä runollisimpia sanoja. Siihen on latautunut mielikuvia rakkaudesta ja tunteen syvyydestä. Sydän ei tottele järjen ääntä, vaan toimii omilla ehdoillaan –ja ilmeisesti jonkin rationaalisuutta syvällisemmän prinsiipin mukaisesti –le coeur a ses raisons. Se ei ainakaan järkeile eikä siis ehkä petkutakaan.

Bertrand Russell tokaisi kuitenkin joskus, ettei hän oikein välitä sydämestä, vaan pitää enemmänkin pernasta. Tämä oli kai tapa halventaa sitä vaistojen korostamista, joka oli muotia maailmansotien välisenä aikana, eikä pelkästään äärioikealla.

Joka tapauksessa sydän tarkoittaa jotakin syvää monessakin kielessä. Suomessahan puhutaan esimerkiksi sydänmaasta, joka on siis syvällä sijaitseva alue. Ydintä sydän –heart- tarkoittaa myös esimerkiksi englannissa. Voidaan puhua vaikkapa pimeyden sydämestä –heart of darkness.

Hybridikielenä englanti ei käytä pelkästään germaanisperäistä heart (vrt. hjärta, Hertz) sanaa, vaan myös ranskasta ja sitä kautta latinasta periytyvää adjektiivia cordial, joka siis on sydämellistä, kun taas hearty on tukevaa, sellaista, jossa on kunnon vankka ydin.

Latinan cor on tietenkin kantasana ranskan sanalle coeur, joita vastaavat italian cuore ja espanjan corazon.

Venäjässä taas käytetään sanaa serdtse, joka lienee samaa indoeurooppalaista kantaa kuin saksan Hertz ja ruotsin hjärta. Serdtsevina tarkoittaa ydintä.

Suomessa puhutaan myös herttaisuudesta, joka ilmiselvästi on peräisin germaaniselta puolelta. Onhan myös korttipelin hertta sama kuin sydän.

Kun sydämellisyys (esim. cordiality) yleensä kaikkialla tarkoittaa lämmintä ystävällisyyttä (myös venäjäksi jotakin voidaan tehdä serdetšno), on minusta kiinnostavaa, että myös suuttuminen –serditsja-  näyttäisi olevan venäjässä sydämellistä. Jos joku on sydämistynyt, hän on v serdtsah Niin se on myös suomessa –sydämistyä- mutta lieneekö juuri muissa kielissä.

Yleisesti ottaen sydän tarkoittaa jotakin syvällä, ytimessä olevaa. Taitaakin olla kulttuurin rappiota, että nykyään emme ensimmäisenä ajattele jonkin asian tulevan sydämestä, jos sanotaan, että se on syvältä.

Muuan venäläinen vitsi kertoo, miten asiakas kioskilla pyysi antamaan itselleen tietyn tinapaperiin käärityn suklaatakamuksen.

Närkästynyt myyjätär tokaisi, ettei se ole mikään takamus, vaan sydän. ”Olen ollut parikymmentä vuotta sydänkirurgina ja tiedän, miltä sydän näyttää” vastasi asiakas ”niin, että antakaa nyt vain minulle se takamus!”.

Tässä siis proosallinen pinnallisuus tunki röyhkeästi pois tieltään romantiikan kultaaman, herkän symboliikan. Kirurgi oli epäilemättä huvittava ja tavallaan aivan oikeassa, kuten myös Russell, mutta olivatko he syvällisiä? Sitä saattaa sydämessään epäillä.