perjantai 15. maaliskuuta 2024

Parin sukupolven takaa

 

Buddhalainen utopia

 

Aldous Huxley, Saari. Suomentanut Ville-Juhani Sutinen. Basam Books 2013 (Alkuteos Island 1962), 527 s.

 

Tämä kirja on kiinnostava lähinnä kolmesta syystä, jotka ovat sen kirjoittaja, sen ilmestymisvuosi ja sen ideologia. On se muutenkin hyvä.

Kirjoittaja (ks. Vihavainen: Haun huxleyn maailma tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ) tuli tunnetuksi dystopiastaan Uljas uusi maailma (Brave New World 1932) ja sodan jälkeen hänet tunnettiin erityisesti mystiikan ja tajuntaa laajentavien aineiden tutkijana.

Huxley tutki sekä perinteistä läntistä mystiikkaa, Mestari Eckartista (Eckhart) ja Hildegard Bingeniläisestä lähtien, että itämaista mystistä kokemusta sellaisena kuin se kuvattiin etenkin buddhalaisuudessa. Hänen teoriansa mystisen kokemuksen ja tajuntaa laajentavien aineiden (LSD, psilosybiini) keskinäisestä yhteydestä lienee vaikuttanut paljon 1960-luvun hippiliikkeen nousuun.

Ajatus siitä, että todellisuuden aidon merkityksen oivaltaminen voisi tapahtua avaamalla ”tajunnan ovet” selkoselälleen, jolloin olemassaolon mystinen ydin avautuu pyyteettömälle katsojalle sai hänen mielestään vahvistusta myös muilta uskonnollisen kokemuksen tutkijoilta, kuten William James.

Olennaista ja uutta Huxleyn tarkastelutavassa oli se, että hän asetti askeettien ja mystikkojen mietiskelyn samalle viivalle erilaisia, hallusinogeeneiksikin nimettyjä aineita nauttiville avautuvan kokemuksen kanssa.

Ymmärrettävästi Huxleyn seuraajista monet vulgarisoivat pahoin hänen ajatteluaan keskittyivät erilaisten nautintojen ja kiksien hankkimiseen kemiallisten aineiden välityksellä. Huxleylle ne eivät kuitenkaan merkinneet ennen muuta mielihyvän hankkimista, vaan mietiskelyn kautta löydettävän totuuden välinettä.

Hallusinogeenit olivat 1960-luvun alussa vielä sallittuja ja muistan, että myös Suomen Kuvalehdessä ilmestyi silloin artikkeli uudesta ihmerohdosta. LSD, joka oli löydetty torajyvästä. Vastaavia aineita olivat myös eräät luonnonkansat käyttäneet, ja tämä antoi paljon lisää pontta hippien ajatukselle siitä, että länsimainen sivistys oli itse asiassa alemmalla tasolla kuin erilaisten primitiivisten kulttuurien.

Tämä ajatus löytyy myös tämän Huxleyn romaanin taustalta. Kirjassa päähenkilö joutuu saarelle, joka elää lähes omavaraisena ja muusta maailmasta eristäytyneenä. Sen kulttuuria määrää Mahajana-buddhalaisuuden muoto, jonka periaatteita kunnioittaen myös lasten kasvatus, perheet ja valtio on järjestetty.

Näin on päästy eroon länsimaisen kulttuurin vastemielisimmistä piirteistä, jotka liittyvät lasten ruumiilliseen kurittamiseen, seksuaalisiin tabuihin, ydinperheeseen, tapauskovaisuuteen ja militarismiin.

Palan pikkuvaltiossa on hankittu kaikille tarpeellinen elintaso ja sivistystaso. Rikkautta ei ole, eikä sitä tavoitella ja ulkopuolisen kulutusyhteiskunnan tarpeettomuudet, kuten skootterit ja televisiot, kiinnostavat vain joitakin henkisesti jälkeenjääneitä. Sama koskee sellaisia ilmiöitä kuin jazzmusiikki.

Länsimaisen kulttuurin muodollinen koulutus päähän pänttäämisineen ei ole käytössä Palan kouluissa, joissa asioista opitaan tai pyritään oppimaan ennen muuta niiden olemus eikä muotoa. Lapset saavat tutustua kaikkeen, mitä maailmasta löytyy ja oppia pyrkimään sitä koskevaan kokonaisvaltaiseen tietoon.

Seksuaalisuus ja sen järjestäminen on jokaisen utopian keskeisiä asioita. Palalla lapset eivät kuulu yhteen perheeseen, vaan noin kahteenkymmeneen. Myös aikuiset pyrkivät useisiin henkistä kasvua mahdollisimman paljon tukeviin seksuaalisuhteisiin. Kyseessä ei suinkaan ole promiskuiteetti, saati helppohintaisen nautinnon hakeminen.

Maailman suurimpia ongelmia ovat tämän kirjan mukaan köyhyys ja nälänhädät, joita on etenkin Kiinassa. Ne johtuvat liikakansoituksesta, onhan maailmassa pian kolme miljardia ihmistä. Myös eugeniikka, kaiken tulevaisuuden perusta, on maailmassa retuperällä (vrt Vihavainen: Haun wolstenholme tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Palalla asiat on hoidettu järkevästi, jos niin voi sanoa, sillä järkeily yleiskäsitteillä suoritetun kalkyloinnin mielessä ei tosiaankaan ole arvossaan. Joka tapauksessa syntyvyys on saatu optimaaliseksi ja ihmisille on voitu turvata sellainen elintaso, jota he todella tarvitsevat.

Siihen ollaan yleensä tyytyväisiä, kuten asiaan kuuluukin ja etsitään rikkautta todellisuuden yhä syvemmästä tajuamisesta ja yhteydestä kanssaihmisiin.

Ihmissuhteet ovat keskimäärin ideaalisella tolalla, mutta kaikkea pahaa ei sentään ole maailmasta hävitetty. Se asuu jokaisessa ihmisessä yhtenä mahdollisuutena, eikä edes rikollisuus ole kokonaan hävinnyt, kuten Neuvostoliitossa ajateltiin kommunismin kaudella tapahtuvan.

Ihmiset ovat vajavaisia, sillä se kuuluu heidän luontoonsa, eikä yhteiskunta voi asiaa muuttaa, vaikka sen avulla onkin kyetty ratkaisemaan noin kaksi kolmannesta ihmisten ongelmista, mukaan lukien heidän eksistentiaalinen ongelmansa ja suhteensa kuolemaan. Se otetaan hyvin rauhallisesti ilman sen kummempia emootioita ja lapsetkin otetaan mielellään mukaan kastomaan vanhusten lähtöä.

Mitä tulee tajuntaa laajentaviin aineisiin, niitä otetaan noin kaksi kertaa kuussa. Se riittää pitämään yllä ymmärrystä immanentin todellisuuden oikeasta, pyhästä luonteesta. Viisauden ytimessä on buddhalaisen totuuden oiveltaminen: sinä olet Se (ja sen mukana tietenkin siihen liittyvät asiat: sinä olet minä, minä olen sinä jne.)

Kirjoittaja kuvaa sangen hurmioituneena Bachin Brandenburgilaisen konserton kuuntelemista tai pikemmin elämistä tajunnan laajenemisen aikana: kyseessä ei ole suinkaan pelkkä ääni, kaikki aistit kokevat musiikin omalla tavallaan. Pidän kuvausta onnistuneena.

Huxleyn utopia on kirjoitettu 1960-luvun alussa, jolloin kerskakulutus oli vielä lapsenkengissään, kuten myös maapallon väestönkasvu.

 Jälkeenjääneiden yksilöiden Palalla unelmoimien kymmenhevosvoimaisten skootterien sijasta meillä on nyt todelliset turhuuden markkinat: on monisatahevosvoimaiset sähköautot. hehtaarien laajuiset hypermarketit, räjähtävä väestönkasvu siellä, missä ei pitäisi, täysin ala-arvolista henkistä saastaa tuottavat viihdekanaalit internetissä ja siis jokaisen taskussa ja joka hetki ”nautittavina”.

Sen sijaan, että meillä olisi syvempään ihmisyyteen pyrkivät seksisuhteet, meillä on puolivirallinen kuvallinen ja sanallinen prostituutio, jonka kritisoinnistakin rangaistaan. Syvempien inhimillisten tarpeiden sijasta yritetään ylitarjonnalla ”tyydyttää” kaikkein primitiivisimpiä persoonallisuuksia ja heidän pätemistään.

Mutta tämänhän jokainen tietää, tai tietäisi, jos kehtaisi tai uskaltaisi edes ajatella.

Huxley osasi kyllä maalata utopian, mutta miten oikein olisi sen toteuttamisen kanssa? Utopiaa ei jo lähtökohtaisesti ole missään, mutta kannattaisiko sinne päin edes pyrki? Miksi kannattaisi tai miksi ei?

Monet asiat, joita kirjoittaja kaipaa, kuten se, että lakattaisiin pieksämästä lapsia, ovat toteutuneet. Myös perinteinen kirkkouskovaisuus ja itse kirkot ovat olemassa enää lähes merkityksettöminä haamuina menneisyydestä. Se englantilaisen sisäoppilaitoksen maailma, jota vastaan Huxley polemisoi, on enää pelkkä kuriositeetti.

Mutta miten ovat asiat ihan oikeissa buddhalaisissa valtioissa? Onko missään niistä edes pyritty sellaiseen tilaan, jossa Huxleyn kuvaama Saari elää?

Tietääkseni ei, ja mikäli olisi pyritty, ei menesty taida olla merkittävä. Se, mitä yhä uudellen saa kuulla vaikkapa tuollaisten maiden sotilaallisista selkkauksista tai Intian seksuaalirikollisuudesta ja vastaavasta, ei rohkaise ottamaan oppia.

Toki on muistettava, että Huxleyn utopiassa huolehdittiin ennen muuta siitä, että itse kukin pääsi syventymään olemassaolon mysteereihin, kuka paremmin, kuka huonommin siinä onnistuen.  Jotkut jäivät kirkkouskovaisuuden tasolle.

Kirkkouskovaisia on tietenkin myös buddhalaisissa maissa, kuten niitä oli jopa Huxleyn kuvaamalla Palalla. Kaikissa itsenäisissä maissa tärkeällä sijalla on myös valtio ja sen mukana enemmän tai vähemmän militarismia.

 

20 kommenttia:

  1. Buddhalaisia on Intiassa enää jotain 10 miljoonaa, vähemmän kuin kristittyjä, vaikka buddhalaisuus siellä syntyikin. Tähän aiheeseen voisi olla kiintoisaa perehtyä.

    Hindulaisuus nyt joka tapauksessa vei voiton, ja sehän ei suoranaisesti rauhanuskonto ole... Eikä myöskään toinen voittaja islam.

    Olen asunut Intiassa, mutten Indokiinan buddhalaisissa valtioissa, joten en osaa verrata ihmisten rauhaisuutta. Mitä olen seurannut kauempaa, niin jopa buddhalaiset munkitkin kyllä intoutuvat ties minkälaisiin vähemmistön sortoihin aina säännöllisin väliajoin...

    Lähimpänä toteutumista päässeet utopiat saattavatkin löytyä esim. vauraista pohjoismaista, mutta nämäkin ovat sössineet asiansa ja "utopistisuuden huippukohta" lienee jo nähty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se lienee. Ja kuvitelma seksuaalisuuden kesyttämisestä lienee yhtä mahdotonta, kuin kasvattaa sukupolvi joutsenia, jotka elävät prpmiskuuteetissa tai yksiavioisia koiria.

      Poista
  2. Kaiken kokeneena ikikääkkänä minä olen seurannut viimeaikoina useampaakin uuden ajan hörhöä, koska syntymäskeptikkona minulla ei ole koskaan ollut vaaraa hurahtaa mihinkään ismiin. Joka tapauksessa siellä on useampikin oikein fiksun oloinen tyyppi kertonut, että aika on muuttumassa ja ihmisyyden värähtelytaso on nousemassa korkeammalle tasolle. Dimensioista puhuvat.

    Utopiat utopioina, mutta puhuihan Jungikin yhteisestä alitajunnasta, joten mikä ettei voisi jonkinlaista kollektiivista henkistä kohenemistakin olla olemassa. Uskovaisillahan tälläisia ennustuksia on iät ajat olleet ja uskon asioita ne ovat toistaiseksi kaikille, mutta toisaalta kun katselee maailmanmenoa, niin kaikenlaista hulluahan on levinnyt ympäri maailmaa, joten miksei jotain fiksumpaakin voisi levitä samaa rataa. Joka tapauksessa pikkuisen mystiikka antaa maailman seuraamiselle mukavaa kiksiä.

    VastaaPoista
  3. "meillä on nyt todelliset turhuuden markkinat: on monisatahevosvoimaiset sähköautot. hehtaarien laajuiset hypermarketit, räjähtävä väestönkasvu siellä, missä ei pitäisi, täysin ala-arvolista henkistä saastaa tuottavat viihdekanaalit internetissä ja siis jokaisen taskussa ja joka hetki ”nautittavina”.

    Sen sijaan, että meillä olisi syvempään ihmisyyteen pyrkivät seksisuhteet, meillä on puolivirallinen kuvallinen ja sanallinen prostituutio, jonka kritisoinnistakin rangaistaan. Syvempien inhimillisten tarpeiden sijasta yritetään ylitarjonnalla ”tyydyttää” kaikkein primitiivisimpiä persoonallisuuksia ja heidän pätemistään.Mutta tämänhän jokainen tietää, tai tietäisi, jos kehtaisi tai uskaltaisi edes ajatella."

    Onneksi joku muukin on nähnyt: eilisessä Hesarissa oliaukeamakirjoitus Ted Gioianin somekirjoituksesta Or a glimse into post-enterment society The state of the Culture. Varsinkin kirjoituksen liitteenä ollut kuva oli havahduttava: olemme siirtyneet eri kulttuurimuodoissa hitaasta, perinteisestä kulttuurista nopean modernin kautta somen dopamiinikulttuuriin, joka on laadittu tietoisesti adddiktoivaksi. Itse uskon, että tuo kehityskulku tekee länsimaisen kulttuurin ja tieteen ja sitä kautta elämänmuodon ylläpitämisen mahdottomaksi. Lapset tuskin tulevaisuudessa pystyvät tuskin akateemiseen opiskeluun tieteen tekemisestä puhumattakaan; pelottavaa!

    VastaaPoista

  4. "Maailman suurimpia ongelmia ovat tämän kirjan mukaan köyhyys ja nälänhädät, joita on etenkin Kiinassa. Ne johtuvat liikakansoituksesta, onhan maailmassa pian kolme miljardia ihmistä."

    Että ihan kolme miljardia. No, se oli totisesti sitä suloista viattomuuden aikaa sitten se. Nykyisin tuo määrä vaikuttaisi jo peräti vaatimattomalta ellei ihanteelliselta, kun tällä hetkellä huidellaan jo jossakin reilusti 8 miljardin tuolla puolen...

    Sen verran muumio olen jo itsekin, että muistan kun ammoisella 80-luvulla lukema oli jossain 5 miljardin paikkeilla, ja tuolloin asiasta puhuttiin vielä vakavana tulevaisuuden ongelmana ja uhkatekijänä, mitä se totta vie onkin. Mutta nyt 30-40wee myöhemmin asiasta ollaan kuin kusi sukassa, niin että vaikeneminen aiheesta jo miltei kirkuu korviin. Mistähän moinen muutos, kun siitä hiilijalanjäljestä noin muuten paasataan vähän joka välissä ja joka ikinen päivä... Niitä saasteongelmiakaan toki mitenkään sinänsä vähättelemättä. Vaan mistä ei voi puhua, siitä kai sitten on pakko vaieta, vaikkapa älyllisen epärehellisyyden hinnallakin?

    "Mutta miten ovat asiat ihan oikeissa buddhalaisissa valtioissa? Onko missään niistä edes pyritty sellaiseen tilaan, jossa Huxleyn kuvaama Saari elää?

    Tietääkseni ei, ja mikäli olisi pyritty, ei menesty taida olla merkittävä. Se, mitä yhä uudellen saa kuulla vaikkapa tuollaisten maiden sotilaallisista selkkauksista tai Intian seksuaalirikollisuudesta ja vastaavasta, ei rohkaise ottamaan oppia."

    Ilmeisesti eri tavoin blaseerautuneita länsimaalaisia "pyhiinvaeltajia" kusetetaan tuollakin konstilla sukupolvi toisensa jälkeen, ja ovathan he toki alttiita ajautumaan erilaisiin itsepetoksiin ihan oma-aloitteisestikin. Vaikkapa nyt jotkin Margared Meadin tutkimukset polynesialaisten keskuudessa muka vallitsevasta "vapaasta rakkaudesta", tai jokin Jan Myrdalin Raportti kiinalaisesta kylästä, jne... Riittäähän näitä esimerkkejä.

    Niin pitkän linjan työväenmiehenä kuin myös esoteerikkonakin tunnettu Yrjö Kallinen pisti aikoinaan huolella merkille tuon eriskummallisen eron, joka vallitsee esim. uskontojen julistaman sanoman (eetos) ja toisaalta sen käytännössä ilmenevän toteutuksen (praksis) välillä. Esimerkiksi hindulaisuus korostaa kaiken elollisen viimekätistä yhteyttä ja ykseyttä suorastaan syvään fatalismiin asti, mutta käytännössä se on luonut mm. kastilaitoksen, jota on eräiden arvioiden mukaan pidetty jopa yhtenä julmimmista sortojärjestelmistä, mitä maailmassa on milloinkaan nähty. Jne. Joten osaavat niitä luoda toki muutkin kuin valkoinen mies, mutta jostakin kumman syystä niitä nyt vaan pidetään huomattavasti vähemmän ongelmallisina, tai ei sitten edes ongelmina ensinkään...

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan ollut mielenkiintoista havaita, miten liikakansoitus ei enää olekaan ongelma. Varsinkin vihreät ovat suorastaan ällistyttävästi päätyneet näkökantaan, jonka mukaan väestöräjähdys on loppunut ja asiat korjaavat itse itsensä. Yleensä kun tämä sakki on ollut ensimmäisten joukossa rajoittamassa kaikkea sitä ilkeää, mitä ihmiskunta tekee...

      No, "Idi i smotri."

      Mitä tulee hindulaisuuteen niin sellainen mielikuva jäi, että aihetta käsittelevät varsinaiset teologit ovat harvassa... Enemmänkin yleisesti käsitettyjä perinteitä, kai.

      Poista
    2. Henri K, mitä tässä pitää tulla katsomaan?

      Oletkohan sinä keksinyt ratkaisun ihmiskuntaa koskeviin ongelmiin? Vai oletko ihmettelemässä asioita, joihin muutaman vuoden päästä toteat, että "tarttis varmaan tehdä jottain, miksei kukaan muu ei ratkaise näitä asioita, vaikka edes ne Vihreät"?

      Miksi syyttää Vihreitä, jotka todellakin kovasti yrittävät pohtia ilmastonmuutoksesta johtuvien ongelmien ratkaisua, jotta ihmisellä tulevaisuudessakin menisi hyvin telluksella? Onko sinusta "ilkeää" puolustaa puhtaampaa ympäristöä, luontoa, ilmakehää, ravintoa, pohjavesiä jne, jotka ovat ihmiselle kaiken perusta ja välttämättömyys? Hieman on asiat päälaellaan, kun näin perusasiat pitää rautalangasta vääntää. Ihminen on täysin riippuvainen ympäröivästä luonnosta eikä asia tule koskaan muuksi muuttumaan. Ei asiasta tarvitse mitään uskontoa itselleen tehdä, se riittää, että tiedostaa ihmisen fysiologisena olentona ja hänen fysiologiset perustarpeensa, jotka tällä menolla ovat uhattuina globaalisti.

      Miten sinä ratkaisisit kasvavan väestönkehityksen Afrikassa? Kiellätkö ihmisiä lisääntymästä siellä? On erinomaisen lyhytnäköistä esittää vaatimuksia asioihin, jotka ovat hyvin vaikeita vailla mitään ratkaisuehdotusta. Olisiko rikkaampien maiden hyvä yrittää kouluttaa heitä lisääntymisterveyden suhteen kun asiaan haluat jotenkin puuttua vai kenties ehdotat jotain radikaalimpaa? Mitä muuten ajattelet, että kumpi "saastuttaa" ilmastoamme enemmän - ihminen perustarpeineen (ravinto, hengitys hiilidioksideineen, ihmisen idearikas ja luova potentiaali kehittää erilaisia innovaatioita, jotka joskus olisi hyvä jättää idean tasolle) maapallolla vai se nelivetoinen dieselmoottoriauto (tyhjäkäynnillä)? Kumpi on ihmisoikeus, kumpi välttämättömyys ja kumpi kenties tarpeeton sellaisenaan? Miksi suomalaiset miettivät näitä asioita? Miksi olemme maailman rikkaimpia, koulutetuimpia ja onnellisimpia kansoja?

      Ehkä eniten persujen "ideologiassa" arsyttää sen täydellinen näköalattomuus, negatiivisuus, uhriutuvuus sekä idealismin puute. Minkä puolesta persut oikein tekevät politiikkaa? "Suomi suomalaisille/joku tolkku" eivät kerro asioista mitään ja ovat sloganeinakin aika kehnoja. Nyt osaa Riikka leikata saksilla ja virnistää päälle valokuvassa, taito sekin. Olen elämässä huomannut, että jos joku haukkuu jatkuvasti toisia ja häneltä kysyy omaa mielipidettä asioihin, on vastaajalla yleensä hyvin vähän mitään uutta sanottavaa ja tässä persut edustavatkin kansakunnan kermaa, jos näin voi sanoa.

      En toki vihaa, se olisi typerää. Ihmettelen vaan minäkin asioita.

      Poista
    3. Eihän 'Suomi suomalaisille' lopulta ole mitenkään vaikeasti ymmärrettävä slogan. Siinä varmaankin vastustetaan maahanmuuttoa Suomeen ainakin siinä tapauksessa, että tulijat eivät aio muuntua jollakin tavalla määriteltynä "suomalaisiksi" ja varmaankin vastustetaan myös Suomen poliittista tai taloudellista hallintaa jostakin ulkopuolelta. Ilmastonmuutoshan ei todennäköisesti Suomea tee elinkelvottomaksi, mutta sattaa aiheuttaa suuria massamuuttoliikeitä muualta, joihin vastaus "Suomi suomalaisille" -idean toteuttamiseksi olisi kristillisen moraalin vastainen.

      Poista
    4. Ano klo 11.31,
      "Siinä varmaankin vastustetaan"

      Asia selvä.

      Poista
    5. Öö: "Onko sinusta "ilkeää" puolustaa puhtaampaa ympäristöä, luontoa, ilmakehää, ravintoa, pohjavesiä jne, jotka ovat ihmiselle kaiken perusta ja välttämättömyys? "

      Ei ole. Kovasti tärkeitä asioita.

      Mutta riittääkö Öö sinulle tässä se, että Suomi hoitaa noissa suhteissa omat asiansa ja huolehtii siitä, että se myös pysyy noissa suhteissa yhtenä maailman puhtaimmista ja parhaimmista maista, mitä se nyt ilman muuta kaikissa suhteissa on?

      Vai pitääkö meidän hoitaa asiat myös niiden muiden vetelien ja ahneiden puolesta, jotka ovat jo luontonsa tuhonneet, eivät ole viitsineet asialle mitään tehdä eivätkä viitsi jatkossakaan?

      Jos valinta on tuo jälkimmäinen, ymmärtänet, että se samalla tarkoitaa mm. terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja julkisen sektorin merkittävää alasajoa täällä, koska meillä ei ole noihin perustoimintoihin varaa oikein edes nyt. Syömävelkaa otetaan tänäkin vuonna 12 000 miljoonaa *lisää* joistakin pienistä mutta ponnettomista säästötoimista huolimatta.

      Em. faktaa ei oikein voi ohittaa jollakin utooppisella ja naiivilla "meillä täyttyy olla varaa tähän, tähän ja tuohon" -argumentilla. Pitää tehdä valinta ja vastata sen seurauksista aikuisten maailmassa myös.

      Me hodamme oman tonttimme ja muut omansa - eikö niin?

      Ja ennenkuin tähän tulee taas kovasti selitystä siitä, että Suomi on maailman syntisin ympäristöasioissakin, pyytäisin perehtymään faktoihin. Ja käymään vaikka Ruhrin alueella tai Hollannissa katsomassa, mitä sikäläisissä metsissä hömötiaisille kuuluu. Ja seuraavaksi sitten vertailumatka vaikkapa Kainuuseen.

      Poista
    6. Huomenta Matias K,

      Haluaisin kuulla sen, että miten pidät huolen vain Suomen ilmastotontista tai merten ja pohjavesien hyvinvoinnista?

      Itämeri on muistaakseni muuten maailman saastuneimpia sisämeriä ja Suomenlahdenkin "talousvedet" ovat sangen rehevöityneessä tilassa, ettei tässä mitenkään muita sen parempia olla. Toki ei Suomea tietenkään tässä(kään) ainoastaan voi syyttää, onhan meillä esimerkiksi itänaapuri, jota eivät tällaiset asiat juuri liikuta.

      Oman maan asiat tulevat jokaisella itsenäisellä valtiolla tietysti ensin, mutta luonnonsuojelu onkin sellainen asia, jossa todellakin täytyy lyödä viisaat päät yhteen ja yhdessä yrittää parempaa. Siinä sitä on tekemistä. Mielestäni asia ei ole tässäkään joko-tai- vaan sekä-että-tyyppinen, ja asioita ratkaistaan niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Suomalainen elämäntapa on valitettavasti länsimaalaisittankin saastuttava, meillä kun on tätä lääniä, missä temmeltää, ja olemme korkealla per-capita-päästöissämme. Meillä suomalaisilla on myös vastuuta ihan tarpeeksi yrittää parempaa.

      Kuten sanottua ilmastonkriisiin pitäisi suhtautua myös mahdollisuutena yhteistyöhön, muuten tehtävä tuntuu liian isolta - onhan se ihmiskunnan omien "saavutusten" suurimpia kriisejä tähän mennessä. Asiaa ei auta tippaakaan vastuun välttely tai asian kieltäminen vaan tilanteen kriittisyyden myöntäminen, ja sen mukaiset toimet. Toivottavasti niiden parissa maailmassa nähdään myös ennennäkemättömän hienoja ponnistuksia yhteisen hyvän eteen.

      Takatalvi tuli Stadiin ja Golf-virta on vielä jotenkin voimissaan eli vielä mennään vuodenaikaan nähden meillä säiden suhteen kuin totutusta oppikirjasta. Mutta huonolta näyttää jatkossa, valitettavasti.

      Poista
    7. En suinkaan vastusta yhteistyötä. Päin vastoin. Kannatan yhteistyötä kovasti sen kaikissa kestävissä ja järkevissä muodoissaan.

      Mutta vastustan ehdottomasi yhteiskassoja, vastuun vyöryttämistä syyntakeettomille, kuten Suomelle, ja vastustan hurskastelua ja viherpesua toisten kustannuksella.

      En lainkaan pidä siitä, että maansa jo tuhonneet laskuttavat meitä tuhoistaan. Ei yhteiskassaa, jossa Suomen rooli on vain maksaa ja samalla museoida maansa Keski- ja Etelä-Euroopan hillittömän menon ja paljolti lopullisen luonnontuohon viherpesemiseksi.

      Suomi on liian pieni kansantalous maksamaan koko Euroopan synnit, niin messiaanista kuin se olisikin. Nykyisin emme pysty maksamaan itse edes jokapäiväistä omaa elämäämme.

      Arvasin tuon per capita -syytöksen nousevan esiin. Mutta mietiäänpä hieman.

      Miksi Puolasta tänne tuotava hiili on Suomen päästö, mutta Suomesta muuhun maailmaan, mm. Puolaan, Saksaan, jne. vietävä paperi, sellu, kartonki, koneet jne. ovatkin - niin nekin ovat Suomen päästö?

      Mahtaisko tuo johtua esim. siitä, kuka on nuo abrsurdit laskentasäännöt kirjoittanut (Keski-Euroopan isot maat tietenkin oman etunsa mukaan).

      Suomen päästöt lasketaan siis em. väärän laskentatavan mukaan aina per capita. Mutta per capita ei lasketa esim. Suomen hiilensidontaa, metsäpinta-alaa, puhtaan juomaveden, vesistöjen, erämaiden, puhtaan ilman alueiden, hömötiasten, jne. jne. määrää - näitä ei siis sitten lasketakaan per capita ja verrata per capita saksalaisten, hollantilaisten jne. vastaaviin lukuihin.

      Jos koko muun maailman luonto, teollisuustuotanto, metsät ja puhdas luonto per capita olisivat siinä mallissa kuin Suomessa ne ovat, meillä ei mitään globaalia ilmasto- tai luonto-1ongelmaa olisi.

      Sen Itämerenkin ovat oikeasti paskoneet Venäjä, Puola, jne. - ei Suomi. Toki tästä huolimatta meidän tulee edelleen hiiltä *omia* päästöjämme Itämeren. Muut hoitavat oman osansa omaan piikkiinsä.

      Jos Suomi messiaanisesti uhraa itsensä tässä, mikään indikaattori ei globaalissa mittakaavassa edes värähdä. Kukaan ei edes huomaa. Joten: "Einjeder soll vor seiner eigenen Tür kehren."

      Poista
    8. "meidän tulee edelleen hillitä *omia* päästöjämme Itämereen. Muut hoitavat oman osansa omaan piikkiinsä."

      Löysin kuin löysinkin puheenvuorostasi jotain ratkaisukeskeistä suhtautumista ongelmaamme. Se lieneekin ainut järkevä tapa suhtautua asiaan. Toki myös eka kappaleesi oli mielekästä luettavaa. Sitten vaan pohtimaan niitä yhteistyötapoja- ja menetelmiä asian hyväksi, eikö vaan.

      Poista
    9. No hyvä, että hieman aukeaa tämäkin näkökulma asiaan.

      Hoidamme siis oman tonttimme mallikelpoisesti niin kuin se tähänkin saakka on hoidettu.

      Teemme tämän hyvin suunnitelmallisesti, kaikken toimien vaikuttavuus arvioiden ja toimet sen mukaan priorisoiden.

      Ei lainkaan ideologista hömppää, ei yritystä hallita ihmisten mieliä ja äänestyskäyttäytymistä katteettomalla pelottelulla tai koviin faktoihin perustumattomilla väittämillä tai uskomuksilla, ei viherpesua vain pelkän hyveposeerauksen takia.

      Yhteistyössä maailman muiden järkevien ja realististen tahojen kanssa koordinoimme toimet niin, että vaikuttavuus maksimoituu.

      Ja vahingossakaan emme anna muiden istua tuleen meidän housuillamme. Emme maksa muiden laskuja. Mutta oman maamme hoidamme järkipohjalta asiallisesti.

      Lähdettäisiinkö tällä ohjelmalla nyt alkuun?

      Poista
    10. Vaikeita asioitahan nämä ovat, mutta on hyvä jos edes asenne on kunnossa! Pidän hyvänä, että Suomessakin toimii tahoja, jotka auttavat yrityksiä vastuullisuuteen siirtymisessä ja vauhdittavat kiertotalouden edellytyksiä yhteiskunnassamme. Tällaisia toimia voidaan toteuttaa valtioissa omin voimin, kun on yhdessä sitouduttu yhteisiin tavoitteisiin. Ilmaston lämpeneminen jatkuu yhä, ja sen vaikutukset ovat tutkijoillekin epäselviä ja yllättäviä. Uskon kuitenkin, että yhdessä voimme kukin omalla panoksellaan yrittää parhaamme ihmiselle asumiskelpoisen planeetan puolesta.

      Poista
  5. Nimimerkille Öö: Calme-toi. Ranskaa välillä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta Aanriii, eihän tuo ollut vastaus eikä mikään ensinkään! Tylsää...

      Poista
  6. Mitä arvellaan 'Pistää miettimään' -ohjelmassa televisiosta tutun ja muutenkin arvostetun figuurin lausumasta, joka sai kongregoituneen nuorison taputtamaan, että maailmassa väkivalta kaiken aikaa vähenee?

    VastaaPoista
  7. Aivan. Esityspäivä on perjantai (mikä selittänee verbin valinnan Ylen taholta).

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.