Buddhalainen utopia
Aldous Huxley, Saari.
Suomentanut Ville-Juhani Sutinen. Basam Books 2013 (Alkuteos Island
1962), 527 s.
Tämä kirja on kiinnostava
lähinnä kolmesta syystä, jotka ovat sen kirjoittaja, sen ilmestymisvuosi ja sen
ideologia. On se muutenkin hyvä.
Kirjoittaja (ks.
Vihavainen:
Haun huxleyn maailma tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ) tuli
tunnetuksi dystopiastaan Uljas uusi maailma (Brave New World
1932) ja sodan jälkeen hänet tunnettiin erityisesti mystiikan ja tajuntaa
laajentavien aineiden tutkijana.
Huxley tutki
sekä perinteistä läntistä mystiikkaa, Mestari Eckartista (Eckhart) ja Hildegard
Bingeniläisestä lähtien, että itämaista mystistä kokemusta sellaisena kuin se
kuvattiin etenkin buddhalaisuudessa. Hänen teoriansa mystisen kokemuksen ja
tajuntaa laajentavien aineiden (LSD, psilosybiini) keskinäisestä yhteydestä
lienee vaikuttanut paljon 1960-luvun hippiliikkeen nousuun.
Ajatus siitä,
että todellisuuden aidon merkityksen oivaltaminen voisi tapahtua avaamalla
”tajunnan ovet” selkoselälleen, jolloin olemassaolon mystinen ydin avautuu
pyyteettömälle katsojalle sai hänen mielestään vahvistusta myös muilta
uskonnollisen kokemuksen tutkijoilta, kuten William James.
Olennaista ja
uutta Huxleyn tarkastelutavassa oli se, että hän asetti askeettien ja
mystikkojen mietiskelyn samalle viivalle erilaisia, hallusinogeeneiksikin
nimettyjä aineita nauttiville avautuvan kokemuksen kanssa.
Ymmärrettävästi
Huxleyn seuraajista monet vulgarisoivat pahoin hänen ajatteluaan keskittyivät
erilaisten nautintojen ja kiksien hankkimiseen kemiallisten aineiden
välityksellä. Huxleylle ne eivät kuitenkaan merkinneet ennen muuta mielihyvän
hankkimista, vaan mietiskelyn kautta löydettävän totuuden välinettä.
Hallusinogeenit
olivat 1960-luvun alussa vielä sallittuja ja muistan, että myös Suomen Kuvalehdessä
ilmestyi silloin artikkeli uudesta ihmerohdosta. LSD, joka oli löydetty
torajyvästä. Vastaavia aineita olivat myös eräät luonnonkansat käyttäneet, ja
tämä antoi paljon lisää pontta hippien ajatukselle siitä, että länsimainen
sivistys oli itse asiassa alemmalla tasolla kuin erilaisten primitiivisten
kulttuurien.
Tämä ajatus
löytyy myös tämän Huxleyn romaanin taustalta. Kirjassa päähenkilö joutuu
saarelle, joka elää lähes omavaraisena ja muusta maailmasta eristäytyneenä. Sen
kulttuuria määrää Mahajana-buddhalaisuuden muoto, jonka periaatteita
kunnioittaen myös lasten kasvatus, perheet ja valtio on järjestetty.
Näin on päästy
eroon länsimaisen kulttuurin vastemielisimmistä piirteistä, jotka liittyvät
lasten ruumiilliseen kurittamiseen, seksuaalisiin tabuihin, ydinperheeseen, tapauskovaisuuteen
ja militarismiin.
Palan
pikkuvaltiossa on hankittu kaikille tarpeellinen elintaso ja sivistystaso.
Rikkautta ei ole, eikä sitä tavoitella ja ulkopuolisen kulutusyhteiskunnan
tarpeettomuudet, kuten skootterit ja televisiot, kiinnostavat vain joitakin
henkisesti jälkeenjääneitä. Sama koskee sellaisia ilmiöitä kuin jazzmusiikki.
Länsimaisen
kulttuurin muodollinen koulutus päähän pänttäämisineen ei ole käytössä Palan
kouluissa, joissa asioista opitaan tai pyritään oppimaan ennen muuta niiden
olemus eikä muotoa. Lapset saavat tutustua kaikkeen, mitä maailmasta löytyy ja
oppia pyrkimään sitä koskevaan kokonaisvaltaiseen tietoon.
Seksuaalisuus ja
sen järjestäminen on jokaisen utopian keskeisiä asioita. Palalla lapset eivät
kuulu yhteen perheeseen, vaan noin kahteenkymmeneen. Myös aikuiset pyrkivät
useisiin henkistä kasvua mahdollisimman paljon tukeviin seksuaalisuhteisiin.
Kyseessä ei suinkaan ole promiskuiteetti, saati helppohintaisen nautinnon
hakeminen.
Maailman
suurimpia ongelmia ovat tämän kirjan mukaan köyhyys ja nälänhädät, joita on
etenkin Kiinassa. Ne johtuvat liikakansoituksesta, onhan maailmassa pian kolme
miljardia ihmistä. Myös eugeniikka, kaiken tulevaisuuden perusta, on maailmassa
retuperällä (vrt Vihavainen:
Haun wolstenholme tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).
Palalla asiat on
hoidettu järkevästi, jos niin voi sanoa, sillä järkeily yleiskäsitteillä
suoritetun kalkyloinnin mielessä ei tosiaankaan ole arvossaan. Joka tapauksessa
syntyvyys on saatu optimaaliseksi ja ihmisille on voitu turvata sellainen
elintaso, jota he todella tarvitsevat.
Siihen ollaan yleensä
tyytyväisiä, kuten asiaan kuuluukin ja etsitään rikkautta todellisuuden yhä syvemmästä
tajuamisesta ja yhteydestä kanssaihmisiin.
Ihmissuhteet
ovat keskimäärin ideaalisella tolalla, mutta kaikkea pahaa ei sentään ole
maailmasta hävitetty. Se asuu jokaisessa ihmisessä yhtenä mahdollisuutena, eikä
edes rikollisuus ole kokonaan hävinnyt, kuten Neuvostoliitossa ajateltiin
kommunismin kaudella tapahtuvan.
Ihmiset ovat
vajavaisia, sillä se kuuluu heidän luontoonsa, eikä yhteiskunta voi asiaa
muuttaa, vaikka sen avulla onkin kyetty ratkaisemaan noin kaksi kolmannesta ihmisten
ongelmista, mukaan lukien heidän eksistentiaalinen ongelmansa ja suhteensa
kuolemaan. Se otetaan hyvin rauhallisesti ilman sen kummempia emootioita ja
lapsetkin otetaan mielellään mukaan kastomaan vanhusten lähtöä.
Mitä tulee
tajuntaa laajentaviin aineisiin, niitä otetaan noin kaksi kertaa kuussa. Se
riittää pitämään yllä ymmärrystä immanentin todellisuuden oikeasta, pyhästä
luonteesta. Viisauden ytimessä on buddhalaisen totuuden oiveltaminen: sinä
olet Se (ja sen mukana tietenkin siihen liittyvät asiat: sinä olet minä,
minä olen sinä jne.)
Kirjoittaja
kuvaa sangen hurmioituneena Bachin Brandenburgilaisen konserton
kuuntelemista tai pikemmin elämistä tajunnan laajenemisen aikana: kyseessä ei
ole suinkaan pelkkä ääni, kaikki aistit kokevat musiikin omalla tavallaan. Pidän
kuvausta onnistuneena.
Huxleyn utopia
on kirjoitettu 1960-luvun alussa, jolloin kerskakulutus oli vielä
lapsenkengissään, kuten myös maapallon väestönkasvu.
Jälkeenjääneiden yksilöiden Palalla
unelmoimien kymmenhevosvoimaisten skootterien sijasta meillä on nyt todelliset
turhuuden markkinat: on monisatahevosvoimaiset sähköautot. hehtaarien laajuiset
hypermarketit, räjähtävä väestönkasvu siellä, missä ei pitäisi, täysin
ala-arvolista henkistä saastaa tuottavat viihdekanaalit internetissä ja siis
jokaisen taskussa ja joka hetki ”nautittavina”.
Sen sijaan, että
meillä olisi syvempään ihmisyyteen pyrkivät seksisuhteet, meillä on puolivirallinen
kuvallinen ja sanallinen prostituutio, jonka kritisoinnistakin rangaistaan.
Syvempien inhimillisten tarpeiden sijasta yritetään ylitarjonnalla ”tyydyttää”
kaikkein primitiivisimpiä persoonallisuuksia ja heidän pätemistään.
Mutta tämänhän
jokainen tietää, tai tietäisi, jos kehtaisi tai uskaltaisi edes ajatella.
Huxley osasi
kyllä maalata utopian, mutta miten oikein olisi sen toteuttamisen kanssa?
Utopiaa ei jo lähtökohtaisesti ole missään, mutta kannattaisiko sinne päin edes
pyrki? Miksi kannattaisi tai miksi ei?
Monet asiat,
joita kirjoittaja kaipaa, kuten se, että lakattaisiin pieksämästä lapsia, ovat
toteutuneet. Myös perinteinen kirkkouskovaisuus ja itse kirkot ovat olemassa
enää lähes merkityksettöminä haamuina menneisyydestä. Se englantilaisen sisäoppilaitoksen
maailma, jota vastaan Huxley polemisoi, on enää pelkkä kuriositeetti.
Mutta miten ovat
asiat ihan oikeissa buddhalaisissa valtioissa? Onko missään niistä edes pyritty
sellaiseen tilaan, jossa Huxleyn kuvaama Saari elää?
Tietääkseni ei,
ja mikäli olisi pyritty, ei menesty taida olla merkittävä. Se, mitä yhä
uudellen saa kuulla vaikkapa tuollaisten maiden sotilaallisista selkkauksista
tai Intian seksuaalirikollisuudesta ja vastaavasta, ei rohkaise ottamaan oppia.
Toki on muistettava,
että Huxleyn utopiassa huolehdittiin ennen muuta siitä, että itse kukin pääsi
syventymään olemassaolon mysteereihin, kuka paremmin, kuka huonommin siinä
onnistuen. Jotkut jäivät kirkkouskovaisuuden
tasolle.
Kirkkouskovaisia
on tietenkin myös buddhalaisissa maissa, kuten niitä oli jopa Huxleyn kuvaamalla
Palalla. Kaikissa itsenäisissä maissa tärkeällä sijalla on myös valtio ja sen
mukana enemmän tai vähemmän militarismia.
Buddhalaisia on Intiassa enää jotain 10 miljoonaa, vähemmän kuin kristittyjä, vaikka buddhalaisuus siellä syntyikin. Tähän aiheeseen voisi olla kiintoisaa perehtyä.
VastaaPoistaHindulaisuus nyt joka tapauksessa vei voiton, ja sehän ei suoranaisesti rauhanuskonto ole... Eikä myöskään toinen voittaja islam.
Olen asunut Intiassa, mutten Indokiinan buddhalaisissa valtioissa, joten en osaa verrata ihmisten rauhaisuutta. Mitä olen seurannut kauempaa, niin jopa buddhalaiset munkitkin kyllä intoutuvat ties minkälaisiin vähemmistön sortoihin aina säännöllisin väliajoin...
Lähimpänä toteutumista päässeet utopiat saattavatkin löytyä esim. vauraista pohjoismaista, mutta nämäkin ovat sössineet asiansa ja "utopistisuuden huippukohta" lienee jo nähty.
Näin se lienee. Ja kuvitelma seksuaalisuuden kesyttämisestä lienee yhtä mahdotonta, kuin kasvattaa sukupolvi joutsenia, jotka elävät prpmiskuuteetissa tai yksiavioisia koiria.
PoistaKaiken kokeneena ikikääkkänä minä olen seurannut viimeaikoina useampaakin uuden ajan hörhöä, koska syntymäskeptikkona minulla ei ole koskaan ollut vaaraa hurahtaa mihinkään ismiin. Joka tapauksessa siellä on useampikin oikein fiksun oloinen tyyppi kertonut, että aika on muuttumassa ja ihmisyyden värähtelytaso on nousemassa korkeammalle tasolle. Dimensioista puhuvat.
VastaaPoistaUtopiat utopioina, mutta puhuihan Jungikin yhteisestä alitajunnasta, joten mikä ettei voisi jonkinlaista kollektiivista henkistä kohenemistakin olla olemassa. Uskovaisillahan tälläisia ennustuksia on iät ajat olleet ja uskon asioita ne ovat toistaiseksi kaikille, mutta toisaalta kun katselee maailmanmenoa, niin kaikenlaista hulluahan on levinnyt ympäri maailmaa, joten miksei jotain fiksumpaakin voisi levitä samaa rataa. Joka tapauksessa pikkuisen mystiikka antaa maailman seuraamiselle mukavaa kiksiä.
"meillä on nyt todelliset turhuuden markkinat: on monisatahevosvoimaiset sähköautot. hehtaarien laajuiset hypermarketit, räjähtävä väestönkasvu siellä, missä ei pitäisi, täysin ala-arvolista henkistä saastaa tuottavat viihdekanaalit internetissä ja siis jokaisen taskussa ja joka hetki ”nautittavina”.
VastaaPoistaSen sijaan, että meillä olisi syvempään ihmisyyteen pyrkivät seksisuhteet, meillä on puolivirallinen kuvallinen ja sanallinen prostituutio, jonka kritisoinnistakin rangaistaan. Syvempien inhimillisten tarpeiden sijasta yritetään ylitarjonnalla ”tyydyttää” kaikkein primitiivisimpiä persoonallisuuksia ja heidän pätemistään.Mutta tämänhän jokainen tietää, tai tietäisi, jos kehtaisi tai uskaltaisi edes ajatella."
Onneksi joku muukin on nähnyt: eilisessä Hesarissa oliaukeamakirjoitus Ted Gioianin somekirjoituksesta Or a glimse into post-enterment society The state of the Culture. Varsinkin kirjoituksen liitteenä ollut kuva oli havahduttava: olemme siirtyneet eri kulttuurimuodoissa hitaasta, perinteisestä kulttuurista nopean modernin kautta somen dopamiinikulttuuriin, joka on laadittu tietoisesti adddiktoivaksi. Itse uskon, että tuo kehityskulku tekee länsimaisen kulttuurin ja tieteen ja sitä kautta elämänmuodon ylläpitämisen mahdottomaksi. Lapset tuskin tulevaisuudessa pystyvät tuskin akateemiseen opiskeluun tieteen tekemisestä puhumattakaan; pelottavaa!
VastaaPoista"Maailman suurimpia ongelmia ovat tämän kirjan mukaan köyhyys ja nälänhädät, joita on etenkin Kiinassa. Ne johtuvat liikakansoituksesta, onhan maailmassa pian kolme miljardia ihmistä."
Että ihan kolme miljardia. No, se oli totisesti sitä suloista viattomuuden aikaa sitten se. Nykyisin tuo määrä vaikuttaisi jo peräti vaatimattomalta ellei ihanteelliselta, kun tällä hetkellä huidellaan jo jossakin reilusti 8 miljardin tuolla puolen...
Sen verran muumio olen jo itsekin, että muistan kun ammoisella 80-luvulla lukema oli jossain 5 miljardin paikkeilla, ja tuolloin asiasta puhuttiin vielä vakavana tulevaisuuden ongelmana ja uhkatekijänä, mitä se totta vie onkin. Mutta nyt 30-40wee myöhemmin asiasta ollaan kuin kusi sukassa, niin että vaikeneminen aiheesta jo miltei kirkuu korviin. Mistähän moinen muutos, kun siitä hiilijalanjäljestä noin muuten paasataan vähän joka välissä ja joka ikinen päivä... Niitä saasteongelmiakaan toki mitenkään sinänsä vähättelemättä. Vaan mistä ei voi puhua, siitä kai sitten on pakko vaieta, vaikkapa älyllisen epärehellisyyden hinnallakin?
"Mutta miten ovat asiat ihan oikeissa buddhalaisissa valtioissa? Onko missään niistä edes pyritty sellaiseen tilaan, jossa Huxleyn kuvaama Saari elää?
Tietääkseni ei, ja mikäli olisi pyritty, ei menesty taida olla merkittävä. Se, mitä yhä uudellen saa kuulla vaikkapa tuollaisten maiden sotilaallisista selkkauksista tai Intian seksuaalirikollisuudesta ja vastaavasta, ei rohkaise ottamaan oppia."
Ilmeisesti eri tavoin blaseerautuneita länsimaalaisia "pyhiinvaeltajia" kusetetaan tuollakin konstilla sukupolvi toisensa jälkeen, ja ovathan he toki alttiita ajautumaan erilaisiin itsepetoksiin ihan oma-aloitteisestikin. Vaikkapa nyt jotkin Margared Meadin tutkimukset polynesialaisten keskuudessa muka vallitsevasta "vapaasta rakkaudesta", tai jokin Jan Myrdalin Raportti kiinalaisesta kylästä, jne... Riittäähän näitä esimerkkejä.
Niin pitkän linjan työväenmiehenä kuin myös esoteerikkonakin tunnettu Yrjö Kallinen pisti aikoinaan huolella merkille tuon eriskummallisen eron, joka vallitsee esim. uskontojen julistaman sanoman (eetos) ja toisaalta sen käytännössä ilmenevän toteutuksen (praksis) välillä. Esimerkiksi hindulaisuus korostaa kaiken elollisen viimekätistä yhteyttä ja ykseyttä suorastaan syvään fatalismiin asti, mutta käytännössä se on luonut mm. kastilaitoksen, jota on eräiden arvioiden mukaan pidetty jopa yhtenä julmimmista sortojärjestelmistä, mitä maailmassa on milloinkaan nähty. Jne. Joten osaavat niitä luoda toki muutkin kuin valkoinen mies, mutta jostakin kumman syystä niitä nyt vaan pidetään huomattavasti vähemmän ongelmallisina, tai ei sitten edes ongelmina ensinkään...
-J.Edgar-
On tosiaan ollut mielenkiintoista havaita, miten liikakansoitus ei enää olekaan ongelma. Varsinkin vihreät ovat suorastaan ällistyttävästi päätyneet näkökantaan, jonka mukaan väestöräjähdys on loppunut ja asiat korjaavat itse itsensä. Yleensä kun tämä sakki on ollut ensimmäisten joukossa rajoittamassa kaikkea sitä ilkeää, mitä ihmiskunta tekee...
PoistaNo, "Idi i smotri."
Mitä tulee hindulaisuuteen niin sellainen mielikuva jäi, että aihetta käsittelevät varsinaiset teologit ovat harvassa... Enemmänkin yleisesti käsitettyjä perinteitä, kai.
Henri K, mitä tässä pitää tulla katsomaan?
PoistaOletkohan sinä keksinyt ratkaisun ihmiskuntaa koskeviin ongelmiin? Vai oletko ihmettelemässä asioita, joihin muutaman vuoden päästä toteat, että "tarttis varmaan tehdä jottain, miksei kukaan muu ei ratkaise näitä asioita, vaikka edes ne Vihreät"?
Miksi syyttää Vihreitä, jotka todellakin kovasti yrittävät pohtia ilmastonmuutoksesta johtuvien ongelmien ratkaisua, jotta ihmisellä tulevaisuudessakin menisi hyvin telluksella? Onko sinusta "ilkeää" puolustaa puhtaampaa ympäristöä, luontoa, ilmakehää, ravintoa, pohjavesiä jne, jotka ovat ihmiselle kaiken perusta ja välttämättömyys? Hieman on asiat päälaellaan, kun näin perusasiat pitää rautalangasta vääntää. Ihminen on täysin riippuvainen ympäröivästä luonnosta eikä asia tule koskaan muuksi muuttumaan. Ei asiasta tarvitse mitään uskontoa itselleen tehdä, se riittää, että tiedostaa ihmisen fysiologisena olentona ja hänen fysiologiset perustarpeensa, jotka tällä menolla ovat uhattuina globaalisti.
Miten sinä ratkaisisit kasvavan väestönkehityksen Afrikassa? Kiellätkö ihmisiä lisääntymästä siellä? On erinomaisen lyhytnäköistä esittää vaatimuksia asioihin, jotka ovat hyvin vaikeita vailla mitään ratkaisuehdotusta. Olisiko rikkaampien maiden hyvä yrittää kouluttaa heitä lisääntymisterveyden suhteen kun asiaan haluat jotenkin puuttua vai kenties ehdotat jotain radikaalimpaa? Mitä muuten ajattelet, että kumpi "saastuttaa" ilmastoamme enemmän - ihminen perustarpeineen (ravinto, hengitys hiilidioksideineen, ihmisen idearikas ja luova potentiaali kehittää erilaisia innovaatioita, jotka joskus olisi hyvä jättää idean tasolle) maapallolla vai se nelivetoinen dieselmoottoriauto (tyhjäkäynnillä)? Kumpi on ihmisoikeus, kumpi välttämättömyys ja kumpi kenties tarpeeton sellaisenaan? Miksi suomalaiset miettivät näitä asioita? Miksi olemme maailman rikkaimpia, koulutetuimpia ja onnellisimpia kansoja?
Ehkä eniten persujen "ideologiassa" arsyttää sen täydellinen näköalattomuus, negatiivisuus, uhriutuvuus sekä idealismin puute. Minkä puolesta persut oikein tekevät politiikkaa? "Suomi suomalaisille/joku tolkku" eivät kerro asioista mitään ja ovat sloganeinakin aika kehnoja. Nyt osaa Riikka leikata saksilla ja virnistää päälle valokuvassa, taito sekin. Olen elämässä huomannut, että jos joku haukkuu jatkuvasti toisia ja häneltä kysyy omaa mielipidettä asioihin, on vastaajalla yleensä hyvin vähän mitään uutta sanottavaa ja tässä persut edustavatkin kansakunnan kermaa, jos näin voi sanoa.
En toki vihaa, se olisi typerää. Ihmettelen vaan minäkin asioita.
Eihän 'Suomi suomalaisille' lopulta ole mitenkään vaikeasti ymmärrettävä slogan. Siinä varmaankin vastustetaan maahanmuuttoa Suomeen ainakin siinä tapauksessa, että tulijat eivät aio muuntua jollakin tavalla määriteltynä "suomalaisiksi" ja varmaankin vastustetaan myös Suomen poliittista tai taloudellista hallintaa jostakin ulkopuolelta. Ilmastonmuutoshan ei todennäköisesti Suomea tee elinkelvottomaksi, mutta sattaa aiheuttaa suuria massamuuttoliikeitä muualta, joihin vastaus "Suomi suomalaisille" -idean toteuttamiseksi olisi kristillisen moraalin vastainen.
PoistaAno klo 11.31,
Poista"Siinä varmaankin vastustetaan"
Asia selvä.
Öö: "Onko sinusta "ilkeää" puolustaa puhtaampaa ympäristöä, luontoa, ilmakehää, ravintoa, pohjavesiä jne, jotka ovat ihmiselle kaiken perusta ja välttämättömyys? "
PoistaEi ole. Kovasti tärkeitä asioita.
Mutta riittääkö Öö sinulle tässä se, että Suomi hoitaa noissa suhteissa omat asiansa ja huolehtii siitä, että se myös pysyy noissa suhteissa yhtenä maailman puhtaimmista ja parhaimmista maista, mitä se nyt ilman muuta kaikissa suhteissa on?
Vai pitääkö meidän hoitaa asiat myös niiden muiden vetelien ja ahneiden puolesta, jotka ovat jo luontonsa tuhonneet, eivät ole viitsineet asialle mitään tehdä eivätkä viitsi jatkossakaan?
Jos valinta on tuo jälkimmäinen, ymmärtänet, että se samalla tarkoitaa mm. terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja julkisen sektorin merkittävää alasajoa täällä, koska meillä ei ole noihin perustoimintoihin varaa oikein edes nyt. Syömävelkaa otetaan tänäkin vuonna 12 000 miljoonaa *lisää* joistakin pienistä mutta ponnettomista säästötoimista huolimatta.
Em. faktaa ei oikein voi ohittaa jollakin utooppisella ja naiivilla "meillä täyttyy olla varaa tähän, tähän ja tuohon" -argumentilla. Pitää tehdä valinta ja vastata sen seurauksista aikuisten maailmassa myös.
Me hodamme oman tonttimme ja muut omansa - eikö niin?
Ja ennenkuin tähän tulee taas kovasti selitystä siitä, että Suomi on maailman syntisin ympäristöasioissakin, pyytäisin perehtymään faktoihin. Ja käymään vaikka Ruhrin alueella tai Hollannissa katsomassa, mitä sikäläisissä metsissä hömötiaisille kuuluu. Ja seuraavaksi sitten vertailumatka vaikkapa Kainuuseen.
Huomenta Matias K,
PoistaHaluaisin kuulla sen, että miten pidät huolen vain Suomen ilmastotontista tai merten ja pohjavesien hyvinvoinnista?
Itämeri on muistaakseni muuten maailman saastuneimpia sisämeriä ja Suomenlahdenkin "talousvedet" ovat sangen rehevöityneessä tilassa, ettei tässä mitenkään muita sen parempia olla. Toki ei Suomea tietenkään tässä(kään) ainoastaan voi syyttää, onhan meillä esimerkiksi itänaapuri, jota eivät tällaiset asiat juuri liikuta.
Oman maan asiat tulevat jokaisella itsenäisellä valtiolla tietysti ensin, mutta luonnonsuojelu onkin sellainen asia, jossa todellakin täytyy lyödä viisaat päät yhteen ja yhdessä yrittää parempaa. Siinä sitä on tekemistä. Mielestäni asia ei ole tässäkään joko-tai- vaan sekä-että-tyyppinen, ja asioita ratkaistaan niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Suomalainen elämäntapa on valitettavasti länsimaalaisittankin saastuttava, meillä kun on tätä lääniä, missä temmeltää, ja olemme korkealla per-capita-päästöissämme. Meillä suomalaisilla on myös vastuuta ihan tarpeeksi yrittää parempaa.
Kuten sanottua ilmastonkriisiin pitäisi suhtautua myös mahdollisuutena yhteistyöhön, muuten tehtävä tuntuu liian isolta - onhan se ihmiskunnan omien "saavutusten" suurimpia kriisejä tähän mennessä. Asiaa ei auta tippaakaan vastuun välttely tai asian kieltäminen vaan tilanteen kriittisyyden myöntäminen, ja sen mukaiset toimet. Toivottavasti niiden parissa maailmassa nähdään myös ennennäkemättömän hienoja ponnistuksia yhteisen hyvän eteen.
Takatalvi tuli Stadiin ja Golf-virta on vielä jotenkin voimissaan eli vielä mennään vuodenaikaan nähden meillä säiden suhteen kuin totutusta oppikirjasta. Mutta huonolta näyttää jatkossa, valitettavasti.
En suinkaan vastusta yhteistyötä. Päin vastoin. Kannatan yhteistyötä kovasti sen kaikissa kestävissä ja järkevissä muodoissaan.
PoistaMutta vastustan ehdottomasi yhteiskassoja, vastuun vyöryttämistä syyntakeettomille, kuten Suomelle, ja vastustan hurskastelua ja viherpesua toisten kustannuksella.
En lainkaan pidä siitä, että maansa jo tuhonneet laskuttavat meitä tuhoistaan. Ei yhteiskassaa, jossa Suomen rooli on vain maksaa ja samalla museoida maansa Keski- ja Etelä-Euroopan hillittömän menon ja paljolti lopullisen luonnontuohon viherpesemiseksi.
Suomi on liian pieni kansantalous maksamaan koko Euroopan synnit, niin messiaanista kuin se olisikin. Nykyisin emme pysty maksamaan itse edes jokapäiväistä omaa elämäämme.
Arvasin tuon per capita -syytöksen nousevan esiin. Mutta mietiäänpä hieman.
Miksi Puolasta tänne tuotava hiili on Suomen päästö, mutta Suomesta muuhun maailmaan, mm. Puolaan, Saksaan, jne. vietävä paperi, sellu, kartonki, koneet jne. ovatkin - niin nekin ovat Suomen päästö?
Mahtaisko tuo johtua esim. siitä, kuka on nuo abrsurdit laskentasäännöt kirjoittanut (Keski-Euroopan isot maat tietenkin oman etunsa mukaan).
Suomen päästöt lasketaan siis em. väärän laskentatavan mukaan aina per capita. Mutta per capita ei lasketa esim. Suomen hiilensidontaa, metsäpinta-alaa, puhtaan juomaveden, vesistöjen, erämaiden, puhtaan ilman alueiden, hömötiasten, jne. jne. määrää - näitä ei siis sitten lasketakaan per capita ja verrata per capita saksalaisten, hollantilaisten jne. vastaaviin lukuihin.
Jos koko muun maailman luonto, teollisuustuotanto, metsät ja puhdas luonto per capita olisivat siinä mallissa kuin Suomessa ne ovat, meillä ei mitään globaalia ilmasto- tai luonto-1ongelmaa olisi.
Sen Itämerenkin ovat oikeasti paskoneet Venäjä, Puola, jne. - ei Suomi. Toki tästä huolimatta meidän tulee edelleen hiiltä *omia* päästöjämme Itämeren. Muut hoitavat oman osansa omaan piikkiinsä.
Jos Suomi messiaanisesti uhraa itsensä tässä, mikään indikaattori ei globaalissa mittakaavassa edes värähdä. Kukaan ei edes huomaa. Joten: "Einjeder soll vor seiner eigenen Tür kehren."
"meidän tulee edelleen hillitä *omia* päästöjämme Itämereen. Muut hoitavat oman osansa omaan piikkiinsä."
PoistaLöysin kuin löysinkin puheenvuorostasi jotain ratkaisukeskeistä suhtautumista ongelmaamme. Se lieneekin ainut järkevä tapa suhtautua asiaan. Toki myös eka kappaleesi oli mielekästä luettavaa. Sitten vaan pohtimaan niitä yhteistyötapoja- ja menetelmiä asian hyväksi, eikö vaan.
No hyvä, että hieman aukeaa tämäkin näkökulma asiaan.
PoistaHoidamme siis oman tonttimme mallikelpoisesti niin kuin se tähänkin saakka on hoidettu.
Teemme tämän hyvin suunnitelmallisesti, kaikken toimien vaikuttavuus arvioiden ja toimet sen mukaan priorisoiden.
Ei lainkaan ideologista hömppää, ei yritystä hallita ihmisten mieliä ja äänestyskäyttäytymistä katteettomalla pelottelulla tai koviin faktoihin perustumattomilla väittämillä tai uskomuksilla, ei viherpesua vain pelkän hyveposeerauksen takia.
Yhteistyössä maailman muiden järkevien ja realististen tahojen kanssa koordinoimme toimet niin, että vaikuttavuus maksimoituu.
Ja vahingossakaan emme anna muiden istua tuleen meidän housuillamme. Emme maksa muiden laskuja. Mutta oman maamme hoidamme järkipohjalta asiallisesti.
Lähdettäisiinkö tällä ohjelmalla nyt alkuun?
Vaikeita asioitahan nämä ovat, mutta on hyvä jos edes asenne on kunnossa! Pidän hyvänä, että Suomessakin toimii tahoja, jotka auttavat yrityksiä vastuullisuuteen siirtymisessä ja vauhdittavat kiertotalouden edellytyksiä yhteiskunnassamme. Tällaisia toimia voidaan toteuttaa valtioissa omin voimin, kun on yhdessä sitouduttu yhteisiin tavoitteisiin. Ilmaston lämpeneminen jatkuu yhä, ja sen vaikutukset ovat tutkijoillekin epäselviä ja yllättäviä. Uskon kuitenkin, että yhdessä voimme kukin omalla panoksellaan yrittää parhaamme ihmiselle asumiskelpoisen planeetan puolesta.
PoistaNimimerkille Öö: Calme-toi. Ranskaa välillä. ;)
VastaaPoistaNo mutta Aanriii, eihän tuo ollut vastaus eikä mikään ensinkään! Tylsää...
PoistaMitä arvellaan 'Pistää miettimään' -ohjelmassa televisiosta tutun ja muutenkin arvostetun figuurin lausumasta, joka sai kongregoituneen nuorison taputtamaan, että maailmassa väkivalta kaiken aikaa vähenee?
VastaaPoistaPanee miettimään. Ei pistä eikä laita.
PoistaAivan. Esityspäivä on perjantai (mikä selittänee verbin valinnan Ylen taholta).
VastaaPoista