Hesari ei ole vitsi-vitsi
Helsingin Sanomien pääkirjoitus "Törkeys ei ole vitsi-vitsi" 14.4.2012 on ylimielisessä opettavaisuudessaan lehteä hyvin kuvaava. Pääkirjoittaja ehdottaa leikkisästi, että perussuomalaisten tulisi käyttää ruskeaa paitaa, jotta heidän poliittinen ja henkinen suuntautuneisuutensa tulisi kaikille selväksi.
Koska tämä saattaisi kuulostaa pahantahtoiselta solvaukselta, pääkirjoittaja selittää, että "oikea ympäristö voi jalostaa karkeuksistakin osuvaa satiiria ja huumoria". Tällainen "kehys" on tilanne- ja aikasidonnainen, jatkaa kirjoittaja.
Helsingin Sanomien pääkirjoitus on siis ilmeisesti oikea ympäristö ja "kehys", johon sijoitettuna törkeydet jalostuvat osuvaksi satiiriksi ja huumoriksi, myös tässä tapauksessa kun ne rinnastetaan eräässä pakinassa esitettyyn hullunkuriseen ajatusleikkiin, joka liittyi aivan konkreettiseen keskusteluun, jossa sillä oli selkeä funktionsa.
Pääkirjoituksen funktiona on tässä tapauksessa vain kannanotto, tarkemmin sanoen pöyristyneen moralisoiva moite sen johdosta, että kyseinen pakinoitsija oli leikitellyt niinkin herkällä asialla kuin ihmisryhmien merkitsemisellä. Natsi-Saksassa oli käytössä niin sanottu Judenstern, huomauttaa kirjoittaja oppineesti, joten suomalaisen pakinoitsijan on parasta olla viittaamatta melkein samanlaiseen asiaan, ellei halua vastuuta joukkomurhista, hän antaa ymmärtää.
Tässä tapauksessa kirjoittaja sentään varoi väittämästä, että pakinoitsija olisi "vaatinut" hihamerkkien käyttämistä, hän vain "kirjoitti böogissaan", että ne "voisivat käyttää". Hirveätä toki sekin. Onhan pääkirjoittajan viittaama asia niin tavattoman törkeä.
"Historiaa tunteva tietää, että rotuopit johtivat kuuden miljoonan ihmisen teolliseen teurastukseen", argumentoi kirjoittaja edelleen, "kyse ei siis ole siitä, että tosikot eivät ymmärtäneet Erosen idean "satiirisuutta".
Jo pelkän kuluttajansuojan takia olisi nyt tärkeää saada kuulla, millä tavalla pääkirjoittajan tarkoittama pakinoitsija viittasi rotuoppeihin ja siis ilmeisesti kannatti niitä. Viittaaminehnan ei voi olla kiellettyä, koska nimenomaan pääkirjoittajan voi havaita sen tehneen. Pakinoitsija tuskin lienee sitä edes ajatellut.
Mieleen tuleekin kasku toisen maailmansodan ajalta. Marsalkka Zhukov tuli Stalinin työhuoneesta ja puhisi kiukuissasaan: "Se helvetin viiksiniekka pitäisi tappaa!". Eteisessä istuu Berija, joka hyppää pystyyn: "Kenestä te oikein puhutte?" Minä puhun Hitleristä, vastaa Zhukov. "Ketäs te oikein ajattelitte?"
Leikki leikkinä, mutta Helsingin Sanomat on sen luojan kansallinen instituutio, ettei se saa olla pelkkä vitsi.
Mikäli kyseinen pääkirjoitus on vain ammattitaidon puutetta, olisi toimituksen sanouduttava siitä irti. Muussa tapauksessa koko lehti saa ikävän leiman, jonka ansaitsee se, joka käyttää tarkoitushakuisesti sanavapautta väärin.
Ei, ei taida Hesarin pääkirjoitus jalostaa karkeuksista huumoria eikä taida liioin hoitaa kunniallisesti lehdistön tehtävää eli tinkimättömän totuudellista tiedonvälitystä. Olisikos nyt itsekritiikin paikka?
P.S.
Samassa Helsingin Sanomien numerossa on Ilta-Sanomien mainos "Jenni Haukion tulikaste Ruotsissa". Voi vain kuvitella, miten tällaiseen tekstiin suhtautuvat ne, jotka Malmössä ja muuallakin tapahtuneissa ammuskeluissa ovat menettneet rakkaitaan. Entä miten siihen suhtautuu itse Haukio, joka on vielä nuori ja jolla on koko elämä edessään?
.
Minusta osoittaa jotenkin Suomen pääministerin murhan hyväksyneen ja sen vuoksi kansainvälistä terrorismia tukeneen Päivälehden, jälkeläiseltä Helsingin Sanomilta vinoutunutta mielikuvitusta verrata Tasavallan presidentin ja hänen puolisonsa valtiovierailua tavallisesti ystävällismieliseen maahan taisteluksi, jossa voi hankkia tulikasteen. Minusta tuntuu, että vastaavalta päätoimittajalta tai päätoimittajalta ovat joko puulelut olleet lapsuuden aikana lämpöpatterin välissä tai sitten sotalelukielto on aineuttanut militaristisen fetissin, josta on 30-vuotiaana - 50-vuotiaanakaan enää vaikea päästä irti.
VastaaPoistaEn usko, että Tasavallan presidentti, luterilainen esivalta, on kiitollinen moisesta rinnastuksesta.
Ruotsissa on murhattu ampuma-aseella pääministeri, ammattiyhdistysjohtaja ja puukotettu ulkoasiainministeri kuoliaaksi germaanisen maan tapaan.
Minusta ugrien ei pitäisi vihakirjoittaa germaaneja vastaan siihen henkeen, että ilmeisesti heille lajityypillinen indoeurooppalainen käytös olisi ylitsepääsemätön haaste enää 2000-luvulla, koska jo niin kauan on mennyt 1920-luvun eugenetiikasta ja viikinkiajoista.
Minusta Helsingin Sanomien otsikointi on pääkirjoitukseen sopimaton ja osoittaa ehkä enemmän rounoilijan ja rouva Niinistön ominaisuuksia enemmän siitä henkisestä tilasta, jota Sanomalassa eletään.
Tämä on totta. Edesmennyt isäni, rintamamies, muisteli, miten rykmentinkomentaja oli puhutellut: "Suomen jääkärit! Te ette vielä ole saaneet tulikastettanne, mutta toivon, että saatte sen mahdollisimman pian!" Pappavainaa mainitsi, että jotkut miehet manailivat, että "tuo äijä vielä törmää luotiin, ellei edestä, niin takaa..."
VastaaPoistaJos törkeys ei ole vitsi, niin mitähän mieltä pääkirjoituksen
VastaaPoistakirjoittaja on tästä oman lehtensä kolumnista leikatusta otteesta. Vastaavia toki löytyisi runsaastikin, mutta tyydytään nyt tähän yhteen näytteeseen.
"Itsenäisyys merkitsee myös sitä, että kerran vuodessa valittu joukko henkisiä eläkeläisiä kokoontuu suuruudenhullusti Linnaksi nimettyyn taloon hörppimään vaaleapaahtoista kahvia, murustelemaan hillopikkuleipää ansiomerkeilleen ja toistelemaan sotaan liittyviä latteuksia.
Sotakouhkaamisen takia joillekin kansan urhokkaille on jäänyt päälle c-kasetti, jonka mukaan Suomen itsenäisyyttä pitää rauhan aikanakin "puolustaa" ulkoisilta uhkilta, joita ovat esimerkiksi ulkomaalaiset yksityishenkilöt, kotimaiset ja ulkomaiset homot, ei-kristityt ihmiset sekä solidaariset Suomen kansalaiset."
Erosen blogikirjoituksesta syntyneen kalabaliikin lähtökohtanahan oli Turun Sanomien vääristelty uutisointi ja sen perusteella käynnistetty vaatimus kirjoittajalle annettavista potkuista. Kirjoitus oli satiiri ja sellaiseksi helposti tunnistettava. Väite siitä, että kirjoittaja tosissaan vaatisi hihamerkkejä, oli TS:n vääristelyä. Helsingin Sanomat sitten meni riemulla mukaan.
Jos kirjoittajille ryhdytään jakamaan potkuja tällaisten väärien ilmiantojen takia, tässä maassa on syytä olla sananvapaudesta hyvin huolissaan. Helsingin Sanomia ei taida sananvapaus kiinnostaa. Lehdistön vapaus riittää. Jos satiirisia kirjoituksia tekeville ryhdytään antamaan potkuja, Helsingin Sanomat joutuu erottamaan kutakuinkin kaikki kolumnistinsa.
En välttämättä ole Erosen kanssa samaa mieltä, enkä edes välttämättä pidä hänen blogikirjoitustaan erityisen hyvänä, joskaan en mitenkään huononakaan, mutta se ei ole millään lailla olennaista. Olennaista on, että hänellä on oikeus sen kirjoittamiseen ilman, että hänen työpaikkansa tulee uhatuksi. Luonnolisesti hänellä on myös oikeus tulla oikein siteeratuksi.
Voltairen suuhun on pantu sanonta (tosin sanoja taisi olla Evelyn Beatrice Hall) "Olen eri mieltä siitä mitä sanot, mutta valmis puolustamaan kuolemaan asti oikeuttasi sanoa se". Helsingin Sanomat ei nähtävästi ole enää, toisin kuin joskus Eero Erkon aikoihin, valmis hyväksymään tällaista suhtautumista.
Mitä tulee näihin useammissa yhteyksissä heiteltyihin natsikytkentöihin, ne näyttävät olevan enemmän kirjoittajiensa pakkomielteiden tuotteita. Mutta ne jotka ovat päättäneet nähdä natseja, näkevät niitä kaikkialla, yksin männyn kaarnassakin. Se kun on väriltään ruskeaa.
Ei tämä Erosen kirjoitus minustakaan mikään neronleimaus ollut, mutta se uutisoitiin valheellisesti. Sen jälkeen jopa oma puolue meni vaatimaan potkuja henkilölle "asian edun" vuoksi. Säälittävän monet "intellektuellit" valistivat siitä, että tässä tärkeää on "puolueen etu" (eikä totuus).
VastaaPoistaSolzhenitsyn aikoinaan vaati, ettei ollut "elettävä valheessa" (Zhit ne po lzhi). Vaikka valhe olisi kaikkialla ja kannattaisi hyvin, ei siihen saa itse osallistua.
En ole kova kauhistelija, mutta onpa kauhistuttavan ajankohtaista. En olisi uskonut, miten moni puolustelee valhetta.
Olkaamme nyt armollisia Hesaria kohtaan. Olin 70-luvulla muutaman vuoden siellä toimittajana ja voin puhua siis kokemuksesta.
VastaaPoistaSiihen aikaan lehdessä oli ainakin pyrkimys tasapuolisuuteen. Tutkiva journalismi otti ensi askeleitaan ja saavutti joitakin voittojakin. Toimittajakunta oli monissa liemissä (usein sananmukaisesti) keitettyä porukkaa, joka tiesi mitä teki.
Nyt lehden sivuja täyttävät parikymppiset tyttöset ja poikaset, jotka eivät tiedä, kuka oli Urho Kekkonen. Päätoimittajana häärii joku lahkolainen, joka ei uskalla paimentaa yhä vihertävämpää ja punertavampaa laumaansa. Lehden levikki laskee nopeasti, tosi nopeasti eikä kestä kauan kun se saavuttaa Pohjolan Sanomien tason. Silloin sitä lukee vain Eiraa ja Kaivopuistoa asuttava superälymystö. Katsokaapa lehden paksuutta! Ennen sen sai vaivalla sisään postiluukusta, nyt paperi riittää hädin tuskin kalaostoksen peitteeksi.
Mielenkiintoista asiassa on se, että Valtakunnan pää-äänenkannattaja järjestelmällisesti sensuroi kommenttiosiossaan kaikki yritelmät, joissa ehdoteltiin Ylen seuraavien pääuutislähetysten otsikoiksi, että HS:n pääkirjoitustoimittaja haluaa perussuomalaisille ruskeat paidat tunnistamisen helpottamiseksi. Miksiköhän?
VastaaPoista