Murjaanien paluu?

Mauri vai murjaani?

Nykyään näyttää meillekin jostain siinneen kummallinen hyväihmisten kuppikunta, jolle on äärimmäisen tärkeää käyttää aina oikeita sanoja tai pikemmin jättää väärät käyttämättä. Ellei oikeita sanoja ole, yritetään kai keksiä muuta puhuttavaa. Mutta sanojen puute voi olla todellinen ongelma.

Suuri ja paljon puhuva esimerkki on tietenkin tuo N-sana, josta tulevat sukupolvet eivät varmaan saa koskaan tietää, mikä se oikeastaan oli, koska sen pelkkä sanominen jo on paha asia ja jopa kriminalisoitu.

Asian naurettavuudesta ja siitä, että kyseessä oli aivan normaali ja asiallinen sana ilman mitään halventavia konnotaatioita on kirjoitettu jo tarpeeksi, joten antaapa tällä kertaa ja tällä palstalla tämän teeman olla. Mutta ehkäpä jotakin itse prosessista: miten sanoja tuhotaan ja mitä tilalle? Amerikassahan negro oli nuhteeton tummaihoista afrikkalaisperäistä henkilöä merkitsevä sana aina 1960-luvulle saakka, jolloin vyörytys aloitettiin ja johti ennen pitkää tuloksiin jopa Suomessa!

Negro-sanan nuhteettomuudenhan me lapsetkin silloin kerran opimme englannin tunnilla. Sen sijaan sana nigger oli, näin kerrottiin, halventava, eikä sille ollut suomalaista vastinetta, koska ei ollut niitä neekereitäkään, ei hyviä eikä pahoja. Kuitenkin myös sen sanan käyttö sopi kyllä neekereille itselleen ja aika paljon lienee käytössä ollutkin. Kukapa ei tuntisi sellaistakin negro spiritualia kuin Oh my baby, my little nigger baby…

Ja englantilaisessa runoudessa negro palveli nuhteettomasti kaikkia, myös niitä, joilla oli jotakin sanottavaa vaikkapa neekeriorjuudesta, rotujen tasa-arvosta ja muista hyvistä asioista. Ajatellaanpa vaikka Charles Kingsleyn runoa the Last Buccaneer, joka kuuluu suosikkeihini ja jonka Yrjö Jylhä (kokoelmassa Hallitse Britannia, 1929) on kääntänyt jopa originaalia paremmin:

Oh, sweet it was in Avès to hear the landward breeze
A-swing with good tobacco in a net between the trees,
With a negro lass to fan you while you listen’d to the roar
Of the breakers on the reef outside that never touched the shore

Ja Jylhän käännöksenä:

Suloista oli kuulla taas maatuulten huminaa

riippumatossaan näin hengähtää suuss’ oivaa tupakkaa

kun neekertyttö viuhkallaan sua varjos leyhyttäin

ja valtameren mainingit löi etäällä rantaa päin

Kingsleyn bukanieri oli jalo kapinallinen, oikeamielinen hahmo, joka ryösti espanjalaisten kultaa siksi, ettei se oikeudella heille kuulunut, vaan oli julmasti intiaaneilta kiristetty.

Bukanierien yhteisö oli jonkinlainen ihanneyhteiskunta, jossa vain kyky merkitsi jotakin, ei suku eikä peritty rikkaus. Neekerityttösen asema ei nyt kukaties ollut ihan tasa-arvoinen nykyajan uusipien vaatimusten mukaan, mutta hyvinpä näyttivät pelaavan bukanierin kanssa yhteen, kunnes negro lass, onneton, menehtyi pakomatkalla. Minun korvaani tuo lass, lassie on aika hellittelevä sana.

Mutta neekeriys siis ei tosiaankaan ollut vielä 1960-luvulla edes Amerikassa mikään häpeä. Afrikassa siitä teki ylpeilyn aiheen Léopold Sédar Sénghor, Senegalin presidentti, joka otti käyttöön ihannoivan käsitteen négritude, neekeriys. Moinen rotujen eriarvoisuutta perusteleva näkemys ei tosin tunnu myöskään täysin terveeltä. Minusta on outoa, että omaa rotua aletaan ihannoida, olipa syy mikä tahansa. Elleivät normaalit soritukset ja hankittu maine riitä, on niitä yksinkertaisesti parannettava, voisi kuvitella.

Joillekin (kuka, missä miksi?) tämä ei riittänyt ja, kuten tiedämme, sekä sana negro että nigger oli jo viimeistään 1970- luvulla julistettu yhtä lailla käyttökelvottomiksi. Sama musta, black oli aluksi käytössä mm. mustien muslimien keskuudessa, mutta viimein amerikkalaiset ratkaisivat asian omalla tavallaan ottamalla käyttöön sanan African-American.

Ongelmana oli vain, että tämä sana kyllä sopii käytettäväksi Amerikassa, mutta ei millään ilveellä Euroopassa, ei ainakaan afrikkalaisista tulokkaista.

Mitäpä sitten käytettäisiin? Ongelma on yhä ratkaisematta. Amerikkalaisten tahdissa on ilmeisesti ainakin joidenkin mielestä joka tapauksessa ollut pakko mennä, mutta tässä he ovat kurjasti pettäneet eurooppalaiset ja jättäneet heidät painiskelemaan tuon kirotun N-sanan kanssa ilman kelvollista vastinetta.

Kun meidänkin valpas älymystömme aikanaan hyökkäsi haukkana hylkäämään kirotun sanan, mutta ei ole tähän päivään mennessä kyennyt sitä korvaamaan, on jonkun muun se tehtävä kansamme parhaaksi ja kansainvälisen sovun säilyttämiseksi. On keksittävä jotakin ylevää ja kaikille kelpaavaa ja sitä ehdotan seuraavassa.

Itse asiassa, jo joskus muinaisina aikoina olen ehdottanut otettavaksi uudelleen käyttöön nyt jo unohtuneen sanan mauri tai sen johdannaisen murjaani.

Kuten negro tulee latinan mustaa merkitsevästä sanasta niger, tulee mauri (murjaani, morian) kreikan sanasta mavros, musta. Minun sukupolveni muistaa hyvin myös kreikkalaisen makean, mutta sangen kelvollisen viinin nimeltä mavrodaphne, mutta se on toinen asia.

Sanalla Murjaani, etenkin muodossa morian on uljas kaiku historiassamme. Von Morian-nimisiä virkamiehiä ja upseereita palveli aikoinaan kuningastamme ja monet heistä kunniakkaasti.

Kukapa ei sitä paitsi muistaisi tiernapoikien murjaanien kuningasta:

vaikka olen minä musta, olen minä hyviltä kaivattu

yksi hetta ja kuningas murjaanein maasta!

Siinä siis oivallisia kandidaatteja kauheaa N-sanaa korvaamaan. Kumpi valittaisiin? mauri vai murjaani?

Ehkä meidän on syytä miettiä, mitä sanat tuovat mieleemme nykyisellään. Schillerin näytelmästä »Die Verschwörung des Fiesko zu Genua« muistamme sanat ”mauri on tehnyt tehtävänsä, mauri saa mennä!” (Der Mohr har seine Schuldigkeit getean, der Mohr kann gehen!")
 Vaikka Schiller, kuten varmaan ymmärrämme, kirjoitti näytelmänsä aivan toisessa miljöössä kuin tämä nykyinen, saattaa olla, että kaikkein herkkätuntoisimmat vainuaisivat maurissa jotakin kielteistä, jonka oisi syytä häipyä ja siksi luulen, että sana murjaani, joka on vailla kaikkia rasitteita ja jopa nostaa kohteensa esimerkilliseksi ihmiseksi kaikkien tuntemassa laulussa, olisi kaikkein paras.

Puhukaamme siis murjaaneista silloin kun joudumme sanapoliisien ja vajavaisen sanaston kanssa ristipaineisiin! Tätä kaikki noudattakoot, loukkaantumatta ja riehaantumatta.