Neutraalia

Neutraalia

Motto:

Nil nimium studeo, Caesar, tibi velle placere,

nec scire utrum sis: albus an ater homo!

Catullus

Catullus, varsin kiinnostava nuorukaishahmo Rooman suuruudenajalta, julisti, ettei hän hittojakaan piittaa Caesarista, aikansa poliittisesta komeetasta, eikä edes välitä tietää, kumpaa lajia hän on: valkea vai musta (utrum sis: albus an ater homo).

Ehkäpä Catulluksen ajattelu oli sitten ylenmääräisen mustavalkeaa. Caesar olisi voinut tähän vastata: ne utrum! Ei kumpaakaan!

Tosin Gaius Iulius tunnetusti oli seksuaalisesti aktiivinen kahteen suuntaan, mutta tämä tuskin erityisesti juuri askarrutti Catullusta, jonka itsensä Laulujen kirjan (Liber carminum) perusteella arvaamme sangen heteronormatiiviseksi henkilöksi.

Kyllähän Caesarin, kuten muidenkin lemmenseikkailuja irvittiin, jos uskallettiin ja ilmeisesti Gaius Iuliuksella oli myös homosuhteita, joita ei juuri hyvällä katseltu, mutta ei nyt hirveästi kauhisteltukaan.

Joka tapauksessa neutraalius (ne utrum -ei kumpikaan, neutri) on ihmisten seksuaalisessa luokittelussa aina ollut harvinainen asia. Selvä luonnon virhe siis.

Asialle ei kai kannattaisi antaa mitään erityistä painoa, koska tällaisia virhepainamia sattuu kovin harvoin. Jokainen säädyllinen ihminen ymmärtää, ettei sukupuoleltaan neutraali ole itse millään tavalla syyllinen osaansa, joka nyt vain on kannettava, kuten kaikki muukin syntymässä saatu taakka.

Sivistynyt yhteiskunta on velvollinen suhtautumaan synnynnäisiin poikkeamiin suvaitsevasti ja tukemaan ihmisiä, joiden edellytykset pärjätä normaalien keskuudessa eivät ole tasaveroiset. Tästä tuskin lienee nykyään suurta erimielisyyttä.

On sitten eri asia, mikäli vaaditaan, että koko kulttuurin onkin tanssittava sen poikkeamien määräämässä tahdissa.

Tämä luonnollisesti on demokratian periaatteen karkea loukkaus. Pienellä ja neutrien tapauksessa jopa erittäin pienellä vähemmistöllä ei voi olla mitään poliittista ja kaikkein vähiten moraalista oikeutta pakottaa enemmistöä omaan muottiinsa. Kyllä sen velvollisuutena on sopeutua.

Viime päivinä on kuultu taas toinen toistaan absurdimpia uutisia: ”koulussa on lakattava puhumasta tytöistä ja pojista”, kuuluu eräs hullunkurisimmista.

Olisi kuitenkin väärin ja kevytmielistä sivuuttaa asia olankohautuksella: ”edistykselliset byrokraatithan nyt ovat hulluja”.

Mikäli sanoista ”tytöt” ja ”pojat” tehdään jotenkin arkaluontoisia, on se väkivaltaa suurta enemmistöä kohtaan.

Kyllä jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus kasvaa naiseksi tai mieheksi ja se tarkoittaa, että hän tietyssä elämänsä vaiheessa todellakin on tyttö tai poika.

Mikäli tätä selvää ja luonnollista kehitystä, joka ei tosiaankaan ole minkään heteronormatiivisen manipulaation tulos, pyritään systemaattisesti hämärtämään, tehdään karhunpalvelus ihmiselle, jonka pitäisi, kuten Aristoteles jo ymmärsi, saada tulle siksi, mikä hän luontojaan on.

Mikäli jotkut yksilöt, tiettävästi jokin prosentin murto-osa, eivät kuulu kumpaakaan (ne utrum), on se ikävää, mutta ei syy puuttua keinotekoisesti ja siis väkivaltaisesti suuren enemmistön luonnolliseen kehitykseen.

Ilmeisesti näin halutaan tehdä. On miltei uskomatonta, että postmoderni humpuuki on niin suuressa määrin päässyt määräämään niiden ihmisten ajattelua, joiden varsinaisena tehtävänä olisi huolehtia käytännön opetustyön edistämisestä eikä ideologian levittämisestä.

Olin itse peruskoulun opettajana 1970-luvun jälkipuoliskon ja muistan hyvin, miten paljon utopistiset virtaukset jo siihen aikaan yrittivät tunkeutua kouluun ylätason byrokraattien taholta.

Mutta käytäntö on käytäntö ja Siperia opettaa myös opettajaa. Oppilaat eivät -aniharvoin poikkeuksin- ole ne utrum vaan et – et. Kasvatuksen tavoitteena on sen mukaisesti myös tukea sitä, että jokainen tulee siksi, mitä hän (potentiaalisesti) on.

Mikäli tätä prosessia ei haluta tukea, vaan sen sijaan otetaan esikuvaksi neutraalisuuden huuhaa, on pelättävissä, että lasten kehitystä ei edistetä, vaan se vaarannetaan.

Ja myllynkivihän se laupiaan Jeesuksenkin mukaan pitää pantaman sen kaulaan, joka turmelee yhden noista pienimmistä. Lieneekö niitä hankittu kouluihin?