Hikikomorit
ja peräkammarin pojat
Viime aikoina on
meilläkin opittu tuntemaan japanilainen sana hikikomori. Sanan alkuosa hiki
viittaa vetäytymiseen ja komori taas tarkoittaa lepakkoa tai
sateenvarjoa.
Hikikomori
siis tarkoittaa jonkinlaista itseensä sulkeutunutta ihmistä.
Siitä kysymys
onkin. Muuan japanilainen tutkija on arvellut maassaan olevan kenties jopa yli
miljoona hikikomoria eli noin prosentin verran. Luulenpa, että ongelma on
laajempi kuin jokin huippumuodikas muunsukupuolisuus, johon koko yhteiskunnan pitäisi
kuulemma oppia sopeutumaan.
Hikikomorit ovat
tavallisia, yleensä nuoria ihmisiä, jotka vetäytyvät ihmisten ilmoilta omaan
maailmaansa. Internet ja pelit tarjoavat heille virtuaaliympäristön, johon normaalit
ihmissuhteet vaihdetaan.
Moinen
vetäytyminen, joka saattaa kestää vuosia, tai sitten koko elämän, ei tietenkään
korvaa oikeaa elämää ja merkitsee pakoa siitä ja sen vaatimuksista, jotka
japanilaisessa kulttuurissa ovat ankaria. Koska kasvoja ei saa menettää, ne
kätketään kokonaan.
En tunne
japanilaista ilmiötä sen kummemmin, mutta tiedän, ettei ilmiö ole vieras
meilläkään. Meillähän on puhuttu peräkammarin pojista, mihin liittyy
vähättelevää ja jopa pilkallista sävyä.
Amerikkalaisen
yhteiskunnan kehittämä termi luuseri (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=luuseri
) ei ole koskaan todella kotiutunut meille, koska sen ilmaisema kalvinistinen
eetos on vastoin luterilaista perintöämme. Mutta tuo jälkimmäinen on jo hyvää
vauhtia hajoamassa.
Toisin kuin kalvinistisessa
maailmankuvassa, jossa jotkut on valittu menestykseen ja autuuteen ja toiset
taas ovat ansainneet helvetin, on meillä perinteisesti uskottu kaikkien olevan
Jumalan edessä samanarvoisia.
Amerikkalainen
saattaa aivan luontevasti sanoa, että joku henkilö on vaikkapa viidenkymmenen
miljoonan dollarin arvoinen. Perinteisestä luterilaisesta näkökulmasta moinen
olisi mielettömyyttä ja pilkantekoa. Niin halpa ei kukaan ole, että hänet voisi
rahalla mitata.
Toki tämä on
teoriaa ja käytännössä ihmisten arvoa joudutaan joka päivä mittaamaan rahassa.
Usein ihmiset pannaan menemään aika halvalla. Mutta eivät ne ylevät perinteet
ja periaatteet, vanhatkaan, ihan merkityksettömiä ole.
Vanhustenhoidosta
on aina silloin tällöin nostettu äläkkää. Niin tehtiin pari vuosikymmentä
sitten ja samaa on veisattu uudelleen taas hiljattain.
On syrjäytyvä
nuorisokin saanut huomiota osakseen ihan korkeimmaltakin taholta, mikä
tyydytyksellä todettakoon. Ja kukapa ei huomaisi, että aivan valtavasti
panostetaan siihen, etteivät erinäiset, eristäytyvät maahanmuuttajaryhmät
missään tapauksessa vain syrjäytyisi.
Kaikki nuo ovat
tärkeitä asioita. Kun yhteiskunta hommaa kerran itse itselleen vaikeuksia, on
sen syytä myös parhaansa mukaan yrittää pitää ne jotenkin aisoissa. Parasta toivokaamme.
Mutta kaiken
tohinan keskellä tuntuu siltä, että tuo kotimaisten hikikomoriemme eli
peräkammarin poikien ongelma on enemmän ollut esillä puheissa kuin teoissa.
Asia liittyy sentään
hyvin läheisesti ihmisarvoon, arvokkuuteen, jonka loukkaamisen on nyt
huomattu tulleen koko läntisessä ja siis hieman itäisessäkin maailmassa
suureksi ongelmaksi (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=dignity
). Se ”oikeistopopulismin” aalto, jota tekopyhästi kauhistellaan, liittyy
paljolta juuri arvokkuuden loukkaamiseen.
En tunne ilmiön
suomalaisia ulottuvuuksia niin hyvin, että voisin sanoa siitä jotakin yleistä.
Sen sijaan tunnen sitä jonkin verran yksilötasolla ja sillä tasollahan me
kaikki joudumme elämään ja ongelmat ratkaisemaan.
Ongelman ydin ei
ole toimeentulossa, vaikka sekin, luoja nähköön, saattaa tulla hyvinkin heikoksi
niillä, jotka eristäytyvät. Niin sanottu suhteellinen deprivaatio on
kuitenkin myös materiaalisella alalla se todella tärkeä tekijä. Köyhyyttä ja
kurjuuttakin on tässä maailmassa kestetty jopa ilomielin jos, siinä on nähty
mielekkyyttä.
Mutta kun tuo
mielekkyys häviää, menettää muukin merkityksensä.
Yhteiskuntana
olemme velkaa solidaarisuuden myös erilaisia sorrettuja ja solvattuja kohtaan.
Rahaahan me jo verorahoistamme annamme, mutta se ei vielä sinänsä ratkaise
mitään. Nuo eristyjät tulisi osallistaa. Heille olisi kyettävä osoittamaan
mielekäs rooli silloinkin, kun kannattavaa palkkatyötä ei ole.
Tiedän, että
jotkut ihmiset viihtyvät erilaisissa työttömien yhdistyksissä ja suorittavat
siellä erilaisia hyödyllisiä töitä ja askareita, mökkitalkkarin hommista
käsitöihin ja taiteisiin. Tämä on erinomainen asia.
Mutta sitten on
niitä, jotka eivät noihin kokouksiin mene. Jotkut eivät edes käytä
tietokonetta. Tämä ei johdu kyvyttömyydestä oppia niiden käytön perusteita. Syy
voi, kumma kyllä, olla henkilön omasta mielestä jopa periaatteellinen: ei
huvita osallistua moiseen pelleilyyn.
Kun joutuu
paitsi reaaliyhteisön, myös virtuaalisten yhteisöjen ulkopuolelle, alkaa
ihmisen yksinäisyys olla täydellistä. Mikäli uskomme Aristotelestä, se
merkitsee myös onnettomuutta. Ei ihmistä ole tarkoitettu olemaan yksin.
Koko
hikikomorien ja peräkammarinpoikien kirjo on tietenkin laaja. On erilaista ja
eriasteista vetäytymistä. Jotkut eivät kerta kaikkiaan kaipaa introverttiä
lörpöttelyä ja kavahtavat tyhjänpäiväistä seuraa. Sehän voi myös olla normaali
ja meillä jossakin äärin jopa kansallinen luonteenpiirre. Emmehän me mitään
amerikkalaisia ole emmekä ainakaan ennen ole tunteneet tarvetta sellaisiksi
tullakaan.
Mutta liika on
liikaa, myös eristäytymisessä.
Joskus on tässä
yhteydessä puhuttu aikapommista ja luulen, että siihen on syytäkin.
Uskon, että
asialle on yritettävä tehdä jotakin ihan konkreettista. En pysty sanomaan,
miten se eri tapauksissa voidaan ratkaista, mutta olen varma siitä, että
ongelma on suurempi, kuin miltä se rahallisen arvon perusteella näyttää.
Se sijaan, että
huvittaisimme toisiamme kyhäämällä olkiukkoja mielensäpahoittajista ja väärien
sanojen johdosta muka loukkaantuneiden ihmisten kärsimyksistä, voisimme ainakin
miettiä, millainen ihan oikea loukkaus ihmisen arvokkuutta kohtaan on suurin
mahdollinen ja miten sellaiseen kannattaisi suhtautua.
Peräkammarin poika, akattomuus.. lista suomalaisten itseään halventavista haukkumanimistä on pitkä ja syvällinen. Ehkä se itsessään kertoo enemmän meideän suomalaisten kulttuurihistoriasta kuin niistä nimetyistä haukuttavista, toisista suomalaisista. Toki japanilaisetkin ja kaikki kansat nimeävät erilaisia ilmiöitä ja tutkivat ihmisyyttä myös sanallisesti, jotenkin vain tuntuu siltä, että Suomessa se on ilkeydessään ja hyökkäävyydessään jo omalaatuinen taiteenlajinsa. Eipä ihme, ettei suomalaisilla ole kovin kummoista sanottavaa muistakaan kansoista, sehän näkyy rehellisimmin vaikka suhteena muukalaisiin, satunnaisiin maahanmuuttajiin. Vaikea on keksiä mitään kehuttavaa kun pitää pohjimmiltaan itseään huonona? Eikä tämä kulttuuri tästä muuksi muutu, ellei sitä kulttuuria muuteta yhdessä.
VastaaPoistaAi niin, ihanaa päivänjatkoa ja voimahalit!
Niinpä, kaipa peräkamarin pojat saavat tästä blogista tarvitsemansa.
PoistaOngelmien poistaminen elämästä muistuttaa hölmöläisten peiton jatkamista. Kun toisesta päästä poistetaan toisesta päästä keksitään lisää. Ongelma pohjautuu siihen, että ihmiselo on suunniteltu sietämään kohtuullisen määrän ongelmia ja jos niitä ei ole luonnostaan niitä pitää keksiä. Näistä alkaa olla jo tutkimustuloksiakin. Ihmisen aivoissa on mahtava kyky ongelman ratkaisuun, mutta kaikki eivät hyödynnä sitä tarpeeksi, joten aivot joutessaan alkavat tuottaa lisää ongelmia.
VastaaPoistahttps://vaestotiede.wordpress.com/2015/10/14/rottien-utopia/
VastaaPoistaLiekkö ihmiskunnan tie sama kuin rottakokeessa ???
"kalvinistisessa maailmankuvassa, jossa jotkut on valittu menestykseen ja autuuteen ja toiset taas ovat ansainneet helvetin... "
VastaaPoistaTämä lyö leimansa koko amerikkalaiseen kulttuurin, erityisesti viihteeseen. Enpä nopeasti muista amerikkalaista elokuvaa tai sarjaa, jossa "pahis" kokee mielenmuutoksen ja ryhtyy hyväksi. Samasta syystä tätä saa kohdella kuinka väkivaltaisesti tahansa. Tuo periaate soveltuu myös oikeisiin rikollisiin.
Vastaavasti menestyjät ovat ansainneet armonmerkinsä ts suuret palkat ja bonukset.
Ano klo 1731: Miten kohtelisit huumekartellin palkkamurhaajaa, joka menee väärään osoitteeseen, tappaa sivullisen lapsiperheen ja oikeudessa vielä naureskelee asialle? Tuollaisiako pitäisi sääliä?
PoistaTotta, esim. Ankkalinna on kalvinistinen yhteiskunta pienoiskoossa, jossa jokainen toteuttaa ikään kuin omaa presdestinaatio-osaansa; Roope rikastuu rikastumistaan, Aku pysyy siellä margariinitehtaan liukuhihnalla iänkaiken, Hannu hoitaa kaiken tuurilla, Karhukopla päätyy aina lopulta telkien taakse, jne. Ehkä noin esimerkkinä banaali, mutta paljastaa kyllä myös tietyn yhteiskunnallisen logiikan.
Poista-J.Edgar-
Trilisser: En puhunut tuosta vaan nimenomaan sellaisesta viihteen tai tosielämän pahiksesta, joka kokee aidon mielenmuutoksen, katuu ja pyrkii aidosti kantamaan vastuunsa ja parhaan kykynsä mukaan sovittamaan vahinkonsa. Kalvinistinen ajattelu ei tunne tuota, koska Jumala jo aikojen alusta valitsi toiset helvettiin, toiset taivaaseen. Siksi kumpikaan ei voi muuttaa osaansa pahis kokemalla mielenmuutoksen tai hyvis luopumalla hyvyydestään. Tuosta syystä heitä voidaan jo tässä ajassa kohdella tulevan osansa mukaisesti eikä pahista kohtaan tarvitse tuntea sääliä eikä hyviksen tuntea häpeää saamistaan eduista.
PoistaJa voihan olla että tuollainen tuhoava käytös johtuu nimenomaan kalvinistisesta ajattelusta. Kun sinut on valmiiksi tuomittu, ei ole enää mitään syytä toimia toisin.
PoistaToki noinkin päin: kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan.
PoistaPointtini oli kuitenkin kulttuuriero: MAHDOLLISUUS mielenmuutoksen. Väitän, että kalvinismi ei sitä ym syystä tunne.
Taas iski blogisti erään ongelman ytimeen: noissa eristäytyjissä - vai pitäisikö sanoa poistyönnetyissä - piilee yksi aikapommi. Se, jolta riistetään arvokkuus, ei arvosta eikä sääli toisiakaan.
VastaaPoistaEhkä tiesitkin, että hikikomori on taivutettu jo vuosikymmen sitten keskustelupalstoillamme muotoon hikikomero, lyhyessä muodossaan hikky.
VastaaPoistaEnpä tiennyt.
VastaaPoistahttps://ylilauta.org/hikky/
Poista"...voisimme ainakin miettiä, millainen ihan oikea loukkaus ihmisen arvokkuutta kohtaan on suurin mahdollinen ja miten sellaiseen kannattaisi suhtautua."
VastaaPoistaAika lähellä alkaa tuota suurinta mahdollista loukkausta olla hallituksen asennoituminen Suomen kansaa kohtaan. Linkit: etenkin viimeaikaiset otsikot ja tarinat valtamediassa. Suhtautuminen: somesta luettavissa.
Al-Holin on lapset hyvä esimerkki Martti Ahtisaaren ja Hussein Al-Taeen CMI:lle sopivasta keikasta päästä laskuttamaan Pekka ”Caruna” Haaviston ulkoministeriötä. Ellei Ramboll ole ehtinyt ensin.
PoistaUutisoitiin Rambollin tutkineen syksyllä um:n työilmapiiriä. Kansainvälinen konsulttiyhtiö Ramboll on perustettu Tanskassa kaikenlaiseen ympäristön rakentamisen suunnittelemiseen, sisältäen näköjään kaiken minkä ilmastokin sisältää, kuten on totuttu jokapaikan Pöyry Consultingin yhteydessä peiteltävän liikesalaisuuksina.
Ilmaston romahtamista niskaan Antti Rinne selitti äkkikäännöksensä syyksi sitä kannattavien tolppien kerrottua etteivät enää jaksa jos hän jatkaa.
Totuutta puhunut Andrei Saharov karkotettiin peräkammariin Gorkin kaupunkiin, Jean-Paul Sartre kieltäytyi vastaanottamastamasta Nobelin kirjallisuuspalkintoa peräkämmarinsa, Gramscille ei sitä tarjottukaan, eikä Camus'lle.
PoistaCamus sai vuoden 1957 Nobelin kirjallisuuspalkinnon
PoistaKarkeasti seitsemään osaan luonnostelisin porukat: 1) Uskovaiset, jotka ovat onnellisimpia jo Jeja-Pekka Roosin tutkimusryhmän taannoisen tutkimuksen mukaan. 2)Osa kansasta on Al-ko-holin leirillä, ja valtio myy sinne aidanraosta viinaa. 3)Tavikset, jotka käyvät töissä ja maksavat veronsa. 4)Ihmiset, jotka käyvät töissä, maksavat veronsa ja pyrkivät pätemään. 5) Toisten luokittelijat. 6) Urheilijat. 7) Kaikkien edellä mainittujen uhrit.
VastaaPoistaRyhmät tietenkin menevät päällekkäin ja limittäin, mutta jotain tuollaista hahmottuu. Todelliset taitelijat tietenkin hätistellään pois Valtiota häiritsemästä. Ajele millä haluat ja Occamilla loput.
"Amerikkalainen saattaa aivan luontevasti sanoa, että joku henkilö on vaikkapa viidenkymmenen miljoonan dollarin arvoinen. Perinteisestä luterilaisesta näkökulmasta moinen olisi mielettömyyttä ja pilkantekoa. Niin halpa ei kukaan ole, että hänet voisi rahalla mitata."
VastaaPoistaVoipi olla näinkin, mutta voihan tuo "worth of 50 million" olla vain sikäläinen sanonta, joka olisi suomennettava yksinkertaisesti "hänellä on 50 miljoonaa".
Kyllä me suomalaisetkin käytämme monia ilmaisuja, jotka ovat vieraalle kielelle sanatarkasti käännettyinä vähintään kummallisia. Otetaan nyt vaikka vanha "mies se on hävinnytkin" tai kuntamuoto "pitäjä".
Joo, ne ovat kummallisia, ellei niitä ajattele. Tuo amerikkalainen on kummallinen, kun sitä ajattelaa.
PoistaAl-Holista sen verran, että meidän kannattaisi noudattaa historiallista esimerkkiä: 1918 tapahtumien jälkeen kymmenet tuhannet suomalaiset lähtivät rakentamaan erästä toista utopiaa. Kun tuo utopia 1930-luvulla näytti rumimmat puolensa, ymmärtääkseni Suomen ulkoministeriö ei suuremmin kantanut heistä huolta. Nykyään voimme vuodattaa heidän hautojensa äärellä muutaman (krokotiilin-) kyyneleen.
VastaaPoistaYksi näkökulma, joka on keskustelussa sivuutettu on valtioiden suvereniteetti:jos USA:ssa suomalainen pannaan vankilaan tai siirtolaisleirille, Suomen valtio ei varmaankaan lähetä diplomaatti- tai sossupartiota plelastaan, vaan lähestyy diplomaattiteiste.
Al-Holin alueella sjvereniteetti on Turkilla tai Syyrialla sekä ehkä kurdihalllinnolla. Lähestyttäköön näitä nootilla lasten hyvinkohtelemisesta ja sillä siisti!
Vetäytymisen aliarvioiminen on myös luterilaista perintöä. Martin luonne ei kestänyt hiljaiseloa. Ortodoksit ja katoliset sentään tuntevat jotain siitä mikä tunnettiin, jos nyt ei Euroopassa niin ainakin tietyissä piireissä, nimellä Abgeschiedenheit.
VastaaPoistaWilliam James tivasi jokaiselta uskonnolta käytännöllisyyttä, mikä ei amerikkalaisten (ja amerikkalaistuneiden japanilaisten) tapauksessa tietenkään tarkoita muuta kuin taloudellista kilvoittelua. Euroopan puolella Nietzsche vaati meitä kohtaamaan "oikean elämän" - mutta ymmärsikö kumpikaan askeesin tarkoitusta? Voiko kristitty ylipäätään ymmärtää vapautumista, jonka esiaste vetäytyminen on?
Ainakin se on selvää, että keskiajan Eurooppa oli lähempänä Itää ja keskiaikainen perspektiivi ymmärsi läheisemmin vetäytymisen. Hikikomori-ilmiön ongelma ei ole vetäytyminen - jota voidaan pitää sen positiivisena puolena - vaan se, että ei vetäydytä tarpeeksi, ja toisaalta se, että ei ole tradition tuomaa viisautta vetäytymiseen. Traditio on korvattu modernilla kulttuurilla ja viihteellä, mistä johtuen todellista vetäytymistä ja kaivalyaa ei saavuteta.
Suomensin juuri tähän aiheeseen liittyvän artikkelin: https://vk.com/@samuli.matilainen-gunon-aikamme-krsimysepidemia