Ymmärtämyksestä ja ymmärtämisestä
Ymmärtämisen merkityksiä olen joskus yrittänyt pohtia. Suomeksihan sana viittaa ympäröintiin: jokin asia otetaan haltuun ikään kuin henkisesti sitä halaamalla. Käsittäminen on samaa sukua ja helposti käsitettävissä tai vaikkapa ymmärrettävissä.
Ymmärrettävästi on itse ymmärtäminen yleensä mielletty -etten sanoisi ymmärretty- myönteiseksi asiaksi. Ilman sitä taitaisimme elää tässä maailmassa aika primitiivisesti jos nyt yleensä eläisimme.
Ymmärtäminen on kuitenkin aika laaja käsite ja eri kielissä sille on useita sanojakin. Verstehen/förstå/understand -tyyppinen ymmärtäminen viittaa nähdäkseni ainakin jossakin määrin siihen, että ymmärtäjä itse kokeilee seisomista ymmärrettävänsä housuissa. Näinhän saksalainen historiantutkimuksen metodi Verstehen edellyttää.
Sen sijaan käsittäminen, begreifen/comprendre/comprehend jne. viittaavat kiinni ottamiseen ja ympäröintiin: henkilö tajuaa jonkin asian ja saa kenties hyvässä lykyssä siitä ns. ahaa-elämyksen.
Olipa tämän kotikutoisen etymologian arvo mikä tahansa, voimme joka tapauksessa havaita, että ymmärtäminen/käsittäminen/tajuaminen koetaan yleensä arvokkaana suorituksena, josta voi joissakin tapauksissa olla jopa ylpeä. Luultavasti se on myös palkitseva kokemus.
Kiinnostavaa onkin, että eri kulttuureissa näyttäisi myös olevan kiellettyä ymmärtää ihan mitä tahansa. Joidenkin asioiden ymmärtämistä pidetään pahana tai sopimattomana ja ihmiset saattavat suorastaan ylpeillä sillä, etteivät joitakin asioita ymmärrä lainkaan.
Kukapa ei olisi kuullut -usein itsekylläisen pöyhkeästi esitettyjä- valituksia siitä, ettei kyllä mitenkään voi ymmärtää sitä tai tätä asiaa. Tällä mielenilmaisulla ikään kuin erotetaan jotkut asiat tai -yleensä- ihmiset ikään kuin jonkinlaisen läpäisemättömän seinän taakse: toisenlaisiksi olioiksi, joiden kanssa ei löydy yhteistä kommunikoinnin mahdollisuutta, kieltä eikä mitään muutakaan. Koe-eläimiäkin voi kai jollakin tasolla ymmärtää, mutta noita...
Tällaisissa yhteyksissä voidaan käyttää kaikkia ymmärtämiseen/käsitteelliseen hallintaan liittyviä sanoja, mutta yleensä juuri sana ymmärtäminen on käytössä, kun keskustellaan jostakin kielletystä, mahdottomasta tai halveksitusta: sille ei riitä ymmärtämystä. Käsittämyksestä tai tajuamuksesta ei puhuta.
Mikäli sen sijaan osoitetaan kiinnostusta sen käsittämiseen (tiedolliseen hallintaan), mitä asia joillekin toisille mahdollisesti merkitsee, ei sitä kuitata elämöimällä oman ymmärryksen puutteella, vaan hyväksytään nyt ainakin sen olemassaolo ja yritetään selvittää, mihin tuo ilmiö perustuu ja millä tavalla sitä perustellaan.
Saksassa tuolle asialle sopii termi Verständnis, ruotsiksi förståelse ja englanniksi understanding venäjäksi sopii asiaa kuvaamaan ponimanije, kaikki siis samaa lähinnä paneutuvaa ymmärtämistä, ilman tuota suomalaista ymmärtämyksen erityismerkitystä. Comprehension taas tuntuu olevan neutraalimpi ymmärtämyksen suhteen.
Toki muistamme klassisen ranskalaisen sananparren tout comprendre -c’est tout pardonner. Siinähän ymmärtämisen ja hyväksymisen välille vedetään jo yhtäläisyysmerkit, mitä moni toki ei suostu hyväksymään ja sijoittaa lauseeseen kieltosanat.
Tässä jokunen vuosi sitten nousi joka tapauksessa Saksassa julkisen keskustelun ytimeen sana Russlandversteher -Venäjän ymmärtäjä.( Alternative Schreibweisen: Russland-Versteher. Nicht mehr gültige Schreibweisen: Rußlandversteher. Worttrennung: Russ·land·ver·ste·her )
Sana ei ainakaan ensi sijassa viitannut Venäjän tutkijoihin, joilla saattoi ajatella työnsä takia olevan erityisen suuria valmiuksia käsittää, millaiset asiat Venäjää ja sen vallanpitäjiä kiinnostivat ja mitä käsitteitä se käytti. Tällainen tietohan on kullanarvoista, kun yritetään hankkia tieteellistä tietoa eli klassisen määritelmän mukaan savoir pour prévoir, prévoir pour pouvoir prévenir, eli siis voidakseen tuleviakin ennakoida.
Kyseessä oli syytös, jossa kauhisteltiin Venäjän rikollisena pidetylle politiikalle osoitettua ymmärtämystä. Koko ymmärtäjien porukka sai siis niskoilleen syytöksen moraalisesta ala-arvoisuudesta.
Kielihän tässä taisi tehdä hieman kiusaa keskustelijoille ja sen sijaan, että olisi paheksuttu moraalittomuuden puolustelijoita, kauhisteltiinkin ymmärtäjiä ja siinä samalla siis tultiin implisiittisesti ylistäneeksi ymmärtämättömyyttä eli tyhmyyttä, kunhan se nyt vain oli oikeassa paikassa.
Suomessa voidaan puhua siis sekä ymmärtämyksestä että ymmärtämisestä. Jos ymmärtäminen ei riitä, on kyseessä älyllinen vajavuus, mikäli ymmärtämystä taas riittää kohtuuttomasti myös aivan sallimattomille ja rikollisille asioille, on kyseessä ilmeisestikin moraalinen vajavuus.
Yleisellä tasolla meilläkin taitaa vallita tietty käsitteellinen sekavuus. Ylpeily sillä, ettei pysty jotakin asiaa ymmärtämään on helppo tulkita totaaliseksi irtisanoutumiseksi jostakin asiasta ja sellainenhan on nykykulttuurissamme muuan tärkeä rituaali, joihin osallistumalla pääsee heti ns. hyviin kirjoihin ja josta kieltäytymällä joutuu ehkä suorastaan ihmiskunnan vihollisten joukkoon.
Tällaisessa on aina tarjolla vaara siitä, että ylistetään suoranaisesti pelkkää tyhmyyttä. Nuo ymmärtämättömyydellään briljeeraavat henkilöt näyttäväkin usein todella olevan täysin tietämättömiä niistä asioista, joista eristäytyvät. Matkustaminen tiettyihin maihin on heille psyykkisesti mahdotonta, kieltäkin oudoksutaan ja ihmisiä kartetaan.
Toki tällaiset reaktiot ovat ihmislajille ilmeisen luonteenomaisia. Kun ne ovat joukkomittaisia ja niitä ehkä suorastaan vahvistetaan erilaisilla fyysisilläkin rituaaleilla, ne lisäävät olennaisesti sitä tyhmyyden tiivistymistä, joka on ihmisen laumakäyttäytymiselle ominaista.
On turha sanoakaan, että näissä yhteyksissä yleensä imarrellaan ihmisen ja erityisesti tyhmän ihmisen korkeaa käsitystä itsestään: minä poika/tyttöpä sitä en ymmärrä noita tuollaisia. En sitten ollenkaan! Siks olenkin niin mainio briha/tytär (mikäli on karjalainen).
Kun sitten sen asian vahvistamiseksi käy vaikkapa torilla heittäytymässä rähmälleen ja huutamassa jonkin englanninkielisen tyhjää täynnä olevan propagandatunnuksen, voikin jo ylpeillä siitä, että ymmärtää vain oikeita asioita (ja oikealla tavalla), mutta ei niitä vääriä ollenkaan.
Onhan tämä aika erikoinen ylpeilyn aihe.
Joillakin on vain aivan mahdotonta ymmärtää, mikä ero on ymmärtämiselä ja hyväksymisellä. Osalla ihmisistä on hankittu ja osalla luontainen taito nähdä asiat useammalta kantilta ja se tuo kyllä omat ongelmansa, koska suurin osa ihmisistä on voileipäaivoja, jotka näkevät vain voidellun puolen ja onpa sitten niitä kaikkein onnettomampiakin, jotka näkevät vain sen tyhjän sivun. Väittele sitten näiden kanssa.
VastaaPoistaViimeisen vuoden aikana ihmiset ovat jakaantuneet näkemään, tai siis osa ei näe, vaan uskoo, että joukossamme leijaikee mahtava tappaja, jonka takia ihmisten on paras lopettaa eläminen, etteivät kuolisi, kun toiset taas pystyvät ymmärtämään, ei siis uskomaan, että täysillä tai vähintään normaalisti eläminen on terveellisempää kuin pelokas tappajan odottaminen.
Siis fiksu ihminen ymmärtää luonnollisesti molemmat pointit, mutta koska on fiksu valitsee tietysti sen elämälle ja terveydelle myönteisemmän puolen. Ikävä kyllä fiksut ihmiset ovat aina vähemmistönä.
Jose Orteha y Gasset kirjoitti aikoinaan Massojen kapinan ja nyt elämme todella sitä aikaa. Gasset oli kai ensimmäinen, joka yhdisti massoihin myös koulutetut kunnon ihmiset. Koulutettujen ihmisten ongelma onkin, että he uskovat ymmärtävänsä asioita, koska ovat koulutettuja, mutta asioiden ymmärtäminen on sittenkin eri juttu, kuin niiden oppiminen.
Gustave Le Bon kirjoitti Joukkosielun suomennos on julkaistu 1912. Pätkä siitä: "Tavallisessa merkityksessään 》joukko》 sana tarkoittaa minkälaista yksilöitten yhtymää tahansa, oli näiden kansallisuus, ammatti tai sukupuoli ja samoin heitä koonnut sattuma mikä tahansa.
PoistaPsykologiselta näkökannalta sana 》joukko》 saa ihan toisen merkityksen. Erityisissä olosuhteissa ihmiskokoontumalla on uusia ominaisuuksia, jorka suuresti eroavat niitten yksilöitten ominaisuuksista, joista se on kokoonpantu. Itsetietoinen persoonallisuus häviää, ja kaikkien yksilöitten tunteet ja ajatukset suuntautuvat yhteen suuntaan. Muodostuu kollektiivi-sielu, yhteissielu, joka tosin on tilapäinen, mutta jolla on ihan määrätyt ominaisuudet. Ihmiskokoontumasta tulee silloin se, jota paremman puutteessa sanonelimelliseksi joukoksi tai, jos mielummin halutaan, psykologiseksi joukoksi. Se muodostaa yhden ainoan olion ja on joukkojen sielullisen yhteyden lain alainen.
Se seikka, että joukko yksilöitä sattumalta on yhdessä, ei vielä anna heille elimellisen joukon ominaisuuksia. Tuhat yksilöä, jotka sattumalta ovat koolla julkisessa paikassa ilman määrättyä tarkoitusta, ei suinkaan muodosta psykologista joukkoa. Jotta kokoutuma saisi psykologisen joukon erikoiset tunnusmerkit, tarvitaan erityisen kiihotinten vaikutusta, joitten luonnetta meidän nyt on määrättävä.
Ensimmäiset elimöityvän joukon tunnusmerkit, itsetietoisen persoonallisuuden katoaminen ja tunteitten ja ajatusten suuntautuminen yhteen suuntaan, eivät aina edellytä useiden yksilöjen yhtäaikaista läsnäoloa samassa paikassa. Tuhannet erillään olevat yksilöt voivat määrättynä hetkenä erityisten voimakkaitten mielenliikutusten vaikutuksesta - ajatelkaamme esim. jotakin suurta kansallista merkkitapausta - saada psykologisen joukon ominaisuudet. Jokin sattuma, joka heidät yhdistää, riittää silloin antamaan heidän teoilleen joukkojen tekojen erikoisen luonteen. Eräinä historiallisina hetkinä voi puoli tusinaa yksilöitä muodostaa psykologisen joukon; sitä vastoin voi tapahtua, että sadat sattumalta yhtyneet yksilöt eivät voi sitä muodostaa. Toiselta puolen voi joskus kokonainen kansa, ilman näkyvää kokoontumusta, toisen tai toisen vaikutuksen alaisena muuttua joukoksi.
Heti kun psykologinen joukko on muodostunut, siinä ilmenee eräitä tilapäisiä, mutta selvästi määrättäviä yleisiä tunnusmerkkejä. Näihin yleisiin tunnusmerkkeihin liittyy erikoisominaisuuksia, jotka eroavat niitten ainesten mukaan, joista joukko on kokoonpantu, ja jotka voivat eri tavoin vaikuttaa niiden sielulliseen laatuun. "
"Psykologisia joukkoja voi luokitella. Tarkastaessamme tätä luokittelua tulemme huomaamaan, että heterogeenisella, erilaisista aineksista muodostetulla, ja homogeenisella, s.o. enemmän tai vähemmän samanlaatuisista aineksista kokoonpannulla joukola, uskonlahkolla, kastilla, luokalla on muutamia yhteisiä ominaisuuksia ja että näitten yhteisten ominaisuuksien rinnalla esiintyy myös erikoisuuksia, joiden nojalla voimme erottaa ne toisen toisesta.
PoistaEnnenkuin käymme joukkojen eri lajeihin käsiksi, on syytä ensin tutkia kaikille yhteisiä ominaisuuksia. Teemme niinkuin luonnontutkija, joka ensiksi määrää heimoon kuuluvien yksilöitten yhteiset tunnusmerkit ja sitten ne erikoistunnusmerkit, jotka erottavat tähän heimoon kuuluvat suvut ja lajit.
Ei ole helppo tehdä selkoa joukkosielusta, koska sen rakenne muodostuu erilaiseksi, ei ainoastaan rodun ja yhteisöjen kokoonpanon mukaan, vaan myöskin niiden kiihotinten laadun ja voiman mukaan, jotka niihin vaikuttavat. Sama vaikeus esiintyy muuten minkä olion psykologiaa tahansa tutkittaessa. Romaaneissa yksilöt esiintyvät muuttumattomina luonteina, mutta niin ei ole tosi elämässä. Ainoastaan ympäröivien olosuhteiden yhtäläisyys luo luonteiden näennäisen yhtäläisyyden. Olen toisaalla osottanut, että kaikissa sielunlaaduissa piilee mahdollisuuksia luonteenominaisuuksiin, jotka voivat tulla ilmi olosuhteitten jyrkän muuttumisen vaikutuksesta. Niinpä hurjimpien kansalliskonventin jäsenten joukossa oli siivoja porvareita, jotka tavallisissa olosuhteissa olisivat olleet rauhallisia notarioita tai kunnollisia tuomareja. Hirmumyrskyn mentyä ohi he palasivat jälleen normaaliseen luonteeseensa. Napoleon löysi heidän joukostaan alttiimmat palvelijansa.
Koska emme nyt voi tutkia kaikkia joukkojen muodostumisen asteita, niin tarkastamme niitä etenkin niiden ollessa täydellisen elimöitymisen kannalla. Siten saamme nähdä, mitä niistä voi tulla, mutta emme näe, mitä ne aina ovat. Ainoastaan tällä edistyneellä elimöitymisen asteella ilmaantuu rodun muuttumattomalle ja hallitsevalle pohjalle eräitä uusia ja erikoisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat ryhmän kaikkien tunteitten ja ajatusten suuntautumiseen yhteen suuntaan. Silloin vasta ilmaantuu se, minkä olen ylempänä sanonut joukkojen sielullisen yhteyden laiksi."
Affun kommenttiin...
Poista"
Gasset oli kai ensimmäinen, joka yhdisti massoihin myös koulutetut kunnon ihmiset. Koulutettujen ihmisten ongelma onkin, että he uskovat ymmärtävänsä asioita, koska ovat koulutettuja, mutta asioiden ymmärtäminen on sittenkin eri juttu, kuin niiden oppiminen.
"
+
Tämä on hyvin tärkeä maininta. Saattaa jopa olla että koulutus estää näkemästä asioita niin kuin ne ovat.
Myös aiemmin saadut kokemukset saattavat estää näkemästä asioita niin kuin ne ovat.
Voi olla että koulutuksesta tulee eräänlainen vankila, eli kuljetaan "laput silmillä" - katse rajoitettuna.
On selvää että näin käy tavallisen työntekijän kohdalla, on eri asia olla lattiatason työntekijä kuin kunnollisen koulutuksen ja kokemuksen saanut insinööri tai D-I.
Mutta kumpiakin tarvitaan, tekijää ja sitä jolla on hallussa sekä teoriaa, että käytäntöä.
+
Filosofia ja politiikkaovst tietysti oma maailmansa. Itse en filosofiasta paljoa tiedä ja riittävän vähän politiikastakin.
Ideologiat pyrkivät pitämään ihmiset vankeinaan.
Tämän takia "porvari pettää aina" tai jokin vastaava yksinkertaistus on mahdollinen.
Puolueet toisaalta käyttävät olosuhteisiin tai tilanteeseen nähden liian onttoja iskulauseita ja näin johtavat harhaan äänestäjiään.
Vallan pitäjille tärkein tavoite on pysyä vallassa.
Tämä peittää jossain määrin sen että todellinen valta on jossakin muualla kuin palatseissa tai parlamenteissa.
Valta on siellä missä luodaan "varallisuutta" eli keskuspankkien ja muiden suurten talouden toimijoiden keskuudessa.
Keskuspankkien valta on tärkein, koska niistä on suora yhteys poliittisen päättämisen ytimeen.
Näin poliitikkoja ja muita isokenkäisiä toimijoita voidaan ohjata haluttuun suuntaan.
+
On mahdollista että monikin kuvittelee oman äänestämisensä kautta ohjanneensa oman maansa politiikkaa johonkin suuntaan, mutta kyse on todella pahasta likinäköisyydestä.
Monet "lukeneet" ihmiset saattavat kuvitella osallistuvansa oman maansa päätöksentekoon.
Kansa ei tosiasiassa saa valtaa, kyse on vain mielikuvasta jota propaganda luo ja pitää yllä.
Tilannetta ajetaan tietoisesti kohti katastrofia.
Osa väestä ei huomaa mitään ennen kuin on liian myöhäistä.
Itseä kiinnostaa kriittinen massa/ sadas apina teoria.Siinähän perunanpesu omituisesti siirtyi toisille saarille. Nyt asian hoitaa Some.
Poista"Kansa ei tosiasiassa saa valtaa" Tästä "kansa"-tyypin itsesäälistä irtipääseminen olisi ensimmäinen (tai ehkä nollas) askel siihen, ettei alistu elämänmuodolleen kokonaan.
PoistaVallassaolijat ovat tietysti alistuneimpia, sitten tulevat kouluttamattomuudellaan ylpeilijät. Tämä ei kieltämättä tarkoita, että "koulutus" vielä itsessään vapauttaisi, mutta kyllä harhojen syvyydellä on korrelaatio siihen, ettei ole millään alalla mukana (historiallisessa mielessä) "porvarillisessa" tietokoherenssissa - ja/tai ei ainakaan omaa nöyryyttä sen edessä.
Asian näkee Suomea selvemmin Itä-Euroopassa. Jengi ei osin edes tajua pandemiatilannetta, koska ei ymmärrä omasta kokemuksestaan, että on olemassa semmoisia asioita kuin tiedonaloja. Eletään katutason koherenssiin uponneina, ja välittömien havaintojen ja omien tahtoimpulssien kanssa ristiriitainen aines sälytetään yleensä "salaliittojen" piikkiin. Alla on siis lapsen luottamus siihen, että polis (kaupunginmuurien sisäinen organisaatio) ja oma sopeutuminen näihin katutason realiteetteihin (parisuhteen kultti, subjektiivinen kauppa- ja hyötyperiaate, jne.) suojaa kaikelta kohtuuttomalta pahalta. Tämä luottamus myös generoi uhkakuvat itsensä näköisiksi: pelätään ennen kaikkea pintatason muutoksia, jotka nähdään yleensä jonkinlaisena lopun alkuna.
Periaatteessa kyseessä on siis jonkinlainen moderni, kasvu-uskonnon varainen kaitselmusajatus, joka tosiaan kulminoituu nykyään uuskonservatiivisuuteen - mutta edellisellä vuosisadalla vielä kommunismiin ja fasismiin, noihin veljeksiin kuin ilveksiin.
Nykyaikana juuri massan aate on individualismi. Gassetin elitististen, joskin ainakin osin ihan validien kelojen kanssa tällä nyt ei ole muuta tekemistä kuin sen todistuminen, että hyvinvoinnin kasvaessa massaelämäntunne voi toteutua koko ajan matalemmilla kierrosluvuilla. Enää ei tarvitse nähdä edes näkyjen vuoksi ja muodossa omaa nenäänsä pidemmälle.
Massaindividualismi onkin paradoksaali sana vain näennäisesti. Ideologinen ihminen - valtauskonnolleen (nykyään liberalistinen 'talous') sen metafyysiikka riisuttuna lojaali - ei koskaan ajattele olevansa ideologinen, vaan enemmänkin juuri 'vapaa', ehkä 'voimakas'. Näkee muutkin ihmiset oletettujen tahtovektoreiden summina, olettaa siis kaikkien olevan eriasteisia painijoita samalla molskilla.
Kaunis kiitos hyvästä tekstistä.
VastaaPoistaTätä kieltä ymmärrän minäkin!
PoistaHienosta kielitieteellisestä pyörittelystä huolimatta ymmärrykseni ei yllä muuhun kuin että tässä pyydetään ymmärrystä Venäjän nykymenolle. Loppukaneetti "tyhjistä" englanninkielisistä sanoista saa tajuamaan vihan USA:ta kohtaan.
VastaaPoistaOnneksi istun turvassa läppärini takana, ettei minua voi sananmukaisesti k ä s i t t ä ä tästä.
Länsimaissa ymmärretään perfetto Venäjän hallinnon pyrkimykset. Ne eivät ansaitse pardonner-anteeksiantoa. Rikollisia toimia ne ovat aseellisine ja kyberhyökkäyksineen, kuinka tahansa kirjoittaja ja kommentoijat filosofoisivat.
Ottimo! Kiina oli kyllä mielessäni.
PoistaPyhää pakkoenglantiasi ei saa arvostella?
PoistaMyös aivotutkija Matti Bergström piti suomenkielen käsitettä ”ymmärtäminen” hyvänä, koska se viittaa asian ympäröimiseen. Yhtä hyvä on sana ”tieto”, koska se viittaa tiehen jota kuljetaan. Siinä missä ”ymmärrys” on jotain kokonaisvaltaista ja ”kaikkiallista”, siinä taas ”tieto” on väylä, reitti, jota pitkin päästään päämäärään. Ja ”tiedoksi” riittää se että ollaan opittu ja osataan tie päämäärään – se ei välttämättä edellytä ympärillä olevan ”ymmärtämistä”.
VastaaPoistaAivotutkimuksen kannalta taitaa olla niin, että vastasyntynyt tavallaan ”ymmärtää” kaiken, mutta ei ”tiedä” vielä mitään. Ymmärrys tosiaan on jotain ”kaikkiallista” ja ”kaikkivoipaa”, joten se voi olla juuri tuo tajunnallinen alkutila, jossa kaikki on symbioottista, kokonaisvaltaista. ”Tietoon” sitten kuin itsestään liittyisi aina se ongelma, että kaiken tiedon olisi oltava sopusoinnussa keskenään, niin että se voisi ristiriidatta elää kokonaisuuden raameissa.
Näin päästään totuusteorioihin, koherenttiseen ja korrespondenttiseen totuudellisuuteen. Jos nämä totuudellisuuden laadut asetetaan yleisinhimillisen kehityksen raameihin, ne asettuvat kaikkea muuta kuin tasaveroisina rinnakkain. Kokonaisuus on ensin, faktatieto vasta sen jälkeen. Kaikki faktinen palautuu johonkin alkuperäiseen, joka on olemuksellisesti sulkeutuvaa, symbioottista.
Siksi kulttuurit, jossa symbioottiset alkuvoimat eivät koskaan irrota otettaan yksilöistä, vaan yhteisöt ovat sosiaalisesti hyvin sitovia, ovat ”tiedollisesti” niin jälkeenjääneitä. – Ja tässä yhteydessä voi viitata siihen irvokkaaseen ymmärtämättömyyteen joka meilläkin omassa keskuudessamme vielä vallitsee, kun emme tällaisia kehityksellisiä tosiasioita tiedä emmekä ymmärrä.
Mehän noidumme oman ymmärryksemme yliyleistetyillä ylevöitetyillä yleiskäsitteillä – ihmiskuvamme esittää ylihistoriallista, ylikulttuurista, ylikansallista ja yliyhteisöllistä yliyksilöä, jolle mielestämme kuuluvat kaikki ”ihmisarvo- ja -oikeusideologioiden” mukaiset oikeudet ja vapaudet, joiden toimeenpaneminen reaalimaailmassa jää sitten jonkun toisen velvollisuudeksi.
Ajattelumme kävelee jossain taivastiellä, idealistisissa pilvissä, jalat tukevasti irti reaalimaaperältä. Inhimillisen kehityksen tosiasiat olemme itseltämme piilottaneet älyllisiin väistöliikkeisiin. Kun koko ajattelumme on lopulta pelkkää väistöliikettä ja tabuaukkoja, turha huudella enää sen enempää ymmärryksen kuin tiedonkaan perään.
Jotenkin itse aattelisin et tieto on jotain mikä on ns. faktaa. Jotain minkä voi tyyliin näyttää konkreettisesti tai sitten kertomalla selventää miksi asiat ei ole niin kuin toinen uskoo. Tyylin kun kävin siipan kanssa keskustelua kun olin kuullut että joissain kouluissa Venäjällä olisi vielä opetettu että Suomi aloitti talvisodan. Toinen selvensi ettei täällä ollut varustusta millä edes ampua niin pitkälle.
PoistaKun taas ymmärtäminen osin vaihtelee, mikä menee osin tunnepuoleen ja uskontoihin. Tyyliin sikaa ei saa syödä, alkoholia ei saa käyttää, seksi on kielletty ennen avioliittoa (mikä tekee vastakkaisesta sukupuolesta kivasti kauppatavaran) jne. Monesti kun jostain taas tehdään kielettyä niin se rupeaa kiehtomaan ihmisiä.
Ruokakulttuuri on asia erikseen, mutta seksuaalisuus on jotain mikä on jokaisessa omalla tavallaan ja täysin normaalia (ihmiset tuppaa unohtamaan että ihan normisti sitä on kukin meistä alkunsa saanut, asiaa ei vain tahdo ajatella, jos on jokin pyhä henki niin teoreettisesti se pitäisi sitten olla kaikissa, pyhä taas riippuu kulttuurista ja sen tabuista). Sitä viehtyy toisessa niin sanotusti jostain, siinä on jotain mitä muissa ei ole.
Vanhempien merkitys kehityksessä on tärkeä mutta ei ne vanhemmat yksin niitä lapsia kasvata, linkittyyhän ne siihen ympärillä oleviin. Plus ne "imevät" sitä tietoa koko ajan. Onko se sitten uskonnollinen yhteisö vai tieto/teoreettinen eliitti/rahvas mitä näitä nyt on. Tiedolla kun taas on tapana "tappaa" myytti/uskomus ja jos myytti kuolee, teoriassa hallinto häviää. Teoriassa, kyllähän ihmiset tarvitsevat toinen toisiaan.
Vähän sama kun joitain vuosia takaperin lueskelin jonkun jutun jostain venäläisestä kirjailijasta joka oli tullut Suomeen markkinoimaan kirjaansa. Jutussa pisti silmään kuinka kertoi Neuvostoliiton hajonneen silloin kun hän oli armeijassa. Jäin miettimään et 20vuotta opetettu ajattelemaan tietyllä tapaa ja sit yks kaks kaikki muuttu. Maailma on kyllä ihmeellinen omalla tavallaan.
On: ”Toistanne ymmärtäkää!”
VastaaPoistaPitäisi olla: ”Toistanne ymmärtäkäätte!”
Taikka sitten pitäisi olla: ”Ymmärtäkää toisianne!”
Tuo olisi pitänyt sanoa Leinolle 100 vuotta sitten.
Poista"Kun sitten sen asian vahvistamiseksi käy vaikkapa torilla heittäytymässä rähmälleen ja huutamassa jonkin englanninkielisen tyhjää täynnä olevan propagandatunnuksen, voikin jo ylpeillä siitä, että ymmärtää vain oikeita asioita (ja oikealla tavalla), mutta ei niitä vääriä ollenkaan."
VastaaPoistaOliko tästä mitään esimerkkiä antaa?
No, onhan niitä esimerkkejä, ehkä parempi jättääkin kysymättä aiheesta sen enempää. Tässä blogauksessahan oli ymmärtääkseni ymmärtäväinen tulokulma maailman käsittelyyn, ja hyvä niin.
PoistaNo voihan sitä huutaa vaikkapa:"I cannot breathe!"
PoistaTaitaa olla vaikea aihe itsellesi nuo "englanninkieliset propagandaunnukset". Eivät ne helppoja aiheita olekaan.
PoistaToivotan itseymmärtämystä aiheessa. Samaa ymmärrystä tarvitsemme kaikki omien asioidemme käsittelyssä.
Pyrkikäämme tähän. Kun niitä tarpeeksi toistelen ne alkavat vaikuttaa ihanan normaaleilta.
PoistaTV: "No voihan sitä huutaa vaikkapa:"I cannot breathe!"
PoistaAnnetaanpa nyt amerikalaisen tuomio-istuimen tehdä tehtävänsä. Meille suomalaisille olisi tällä hetkellä relevantimpi kaatuilla Venäjän suurlähetystön edessä teemalla "Näpit irti Ukrainasta" - jos kantti kestää. Itse en kyllä tuotakaan kannattaisi.