Sepelöintiä?

 

Sableerausta

 

Ryhtyessäni parikymppisenä opiskelemaan omatoimisesti frankofiiliksi, opin hyvin pian, etteivät ranskalaiset juo (siis alkoholia: nous ne buvons pas).

Toisin kuin saksalaiset he eivät siis myöskään kailottaneet juomalauluja, kun eivät kerran juoneetkaan. Juomisen sijasta Galliassa maisteltiin (goûter) viiniä. Samppanjan maistelulle oli kuitenkin vielä annettu oikein oma nimensäkin: sabler.

Nimi oli ja on kovin omituinen, sillä ilmeinen kantasana sable tarkoittaa hiekkaa. Sana sepeli on kaiketi samaa kantaa. Miksi ihmeessä siis samppanjan ystävät sepelöivät maistellessaan? Sanahan tarkoittaa tosiaan myös hiekoittamista ja hiekkapuhallusta.

Tätä en ymmärrä vieläkään. Sen olen ymmärtänyt, että ranskalaiset snobit ovat aina pyrkineet erottautumaan rahvaanomaisiksi leimatuista teutoneista, joiden harrastuksina ovat juominen ja mässäys (gourmandise). Sen sijaan, että olisi mässäyksen, kuolemansynnin harjoittaja eli gourmand, kelpo ranskalainen todellinen herkuttelija on gourmet -herkkusuu. Onhan niillä saksalaisillakin tähän oma sanansa: Feinschmecker.

Kummallista kyllä, venäjäksi herkkusuu on nimenomaan gourmand (гурмaн). Erikseen on sitten makeanhimoinen sladkoježska (сладкоежка, viroksi maiasmokk), joita ranskalainen juuri kutsuisi nimellä gourmand. Mutta nythän puhumme ranskasta.

Sapeli, siis leveäteräinen käyrä miekka on ranskaksi sabre. Samahan se kirjoitettuna on myös englannissa. Suomessa olemme ilmeisesti laiskuuttamme ruvenneet puhumaan sapelista eikä saperista, kuten oikeastaan pitäisi. Ruotsin kielihän se tässäkin on ollut harhaan johtajana. Olisiko palattava alkulähteille?

Nämä asiat tulivat mieleeni siksi, että postista ilmoitettin juuri sinne saapuneen parikin sapelia, mallia briquet, ranskalaisia Napoleonin ajan sivuaseita, joita ruvettiin aikanaan nimittämään samppanjasapeleiksi.

Itse asiassa myös tuo briquet, joka tarkoitti aikoinaan tulusrautaa, oli siis lempinimi. Lyhyt saperi tai siis sapeli muistutti sitä. Mutta miksipä tuo samppanja? Tätä brikettiähän käytettiin hakkaamiseen (ihmisten) ja leikkaamiseen (risukimppujen) eikä juomiseen.

Kun Napoleonin joukoilla oli syytä juhlaan, oli ehdottomasti juotava samppanjaa, mikäli mahdollista. Pulloja saatettiin tarvita tuhansia. Samppanjapullojen avaamiseen kehitettiin silloin erityinen konsti, joka oli nopea ja näyttävä: pullo asetettiin noin 45 asteen kulmaan ja sen kaulaa pitkin vedettiin sapelin, siis saperin terää, jolloin korkki poksahti auki ja lensi noin 4-6 metrin päähän.

Nyt pullo oli aukaistu tekniikalla, jonka nimenä oli ja on sabrer -ei siis sabler.

Voitiin kai sitten sanoa: champagne/la bouteille est sabrée, il faut en sabler, s’il vous plait!  Pullo on sapeloitu, ei kun maistamaan, tehkeepä hyvin!

Mitäkö aion tehdä noilla sapeleillani?

Tiedä häntä, mutta jos isompia juhlia tulee, on aina hyvä olla niitä varten varusteet valmiina.