Merkittävä
äänestys
Harvan parlamentaarisen
äänestyksen kunniaksi muistopäivää vietetään. Sitäkin omituisempaa on, että tuo
äänestys paljasti, että oltiin mahdollisimman kaukana yksimielisyydestä.
6.12.1917
annettiin Suomen itsenäistymistä koskevan senaatin esityksen puolesta 100 ääntä
ja sitä vastaan 88 ääntä. Jotkut eivät viitsineet vaivaantua tai kukaties muuten
pitivät äänestämistä turhanaikaisena, ehkä jopa vaarallisena.
Tasan puolet
koko eduskunnan jäsenistä kuitenkin äänesti Suomen itsenäisyyden puolesta ja
sen katsottiin riittävän. Asiaa ei siis pidetty niin tärkeänä, että sen
ratkaisemiseksi olisi vaadittu 3/4 enemmistö, puhumattakaan 5/6 enemmistöstä
kiireelliseksi julistamisen puolesta.
Mutta läpi siis
meni, että hujahti eikä esitystä lepäämään jätetty. Oppositiolla oli ollut oma
esityksensä, jonka mukaan suomalaisten ei sopinut omin päin asiasta päättää,
vaan se olisi tehtävä läheisessä yhteistyössä emämaan kanssa.
Tuollaisesta
yhteistyöstähän senaatti oli kieltäytynyt, eikä se koskaan hyväksynyt matruusi
Pavel Šiškoa (nimestä päätellen ukrainalainen) Suomen kenraalikuvernööriksi,
vaikka tämä yritti sitä asemaa tavoitella. Bolševistisen ylivallan tunnustaminen
nyt ei vain kerta kaikkiaan sopinut porvarilliselle maalle, mitä tuskin kukaan
osasi ihmetelläkään.
Sosialidemokraatit
sitten ryhtyivät puolestaan tuohon kaipaamaansa läheiseen yhteistyöhön emämaan,
nyt jo entiseksi emämaaksi julistetun Venäjän kanssa. Aseita saatiin valtava
määrä, aina tykkeihin ja lentokoneisiin saakka ja voitto näytti varmalta.
Köpelöstihän
siinä sitten kävi ja syystä todettiinkin sitten SKP:n julistuksessa 30.11.1939,
että Suomen vallankumous jäi vuonna 1918 kesken siksi, ettei puna-armeija ollut
kyllin vahva sitä takaamaan. Nyt se sen sijaan oli, eikä vallankumouksen
voittoa voisi estää mikään.
Mutta ihmeitä
tapahtuu historiassa, vaikka ne harvinaisia ovatkin ja talvisota oli yksi
sellainen tapaus.
Ei muuten
kannata unohtaa, että myös Mannerheim talvisodan ensimmäisessä päiväkäskyssään
julisti, ettei tämä sota ollut ”mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja sen loppunäytös”.
Tämä oli jo bravadoa ja hän meni muutenkin hyvin vaaralliselle alueelle. Sotiemme
aikana ei tämän jälkeen enää koskaan vedottu vuoden 1918 Vapaussodan
muistoihin.
Kansa oli nyt
yhtenäinen ainakin niin suuressa määrin kuin sopi toivoa ja sikäli kuin noita
kommunistiänkyröitä oli ja ne kyllä tiedettiin, he pitivät nyt viisaimpana
pitää suunsa kiinni, vaikka mieli olisi tehnytkin ihannevaltioon, jossa
toteutetun suomalaisten kansanmurhan meikäläinen aatteen mies ilman muuta ymmärsi
parjaukseksi.
Vaikeasta alusta
huolimatta Suomi oli kuin olikin sitten vuonna 1918 itsenäinen ja sellaiseksi
jäi myös toisen maailmansodan päätyttyä, ”uusien vapaussotien” jälkeen. Sitä ei
kannata pitää itsestäänselvyytenä. Kyllä sen vuoksi moni kynsi kylmeni ja tulos
olisi voinut olla aivan toinen.
Tuo vuoden 1917 äänestys,
jonka tulos siis oli 100-88 ei sellaisenaan, nimellisesti, ollut kiista
itsenäisyyden ja riippuvuuden kannattajien välillä. Asiallisesti se kyllä sitä
oli ja se ymmärrettiin yhtä hyvin kuin sitten talvisodan aikana sekin, että se ”Suomen
kansanvaltainen tasavalta”, jota Otto Ville Kuusinen johti ja jolle lahjotettiin
koko karjalankielinen Itä-Karjala, olisi itsenäinen vain nimellisesti.
Samalla
ymmärrettiin myös, että se joukkomurha, jota Itä-Karjalassa oli suoritettu
välittömästi ennen sotaa, tulisi tuossa uudessa tasavallassa varmasti jatkumaan
entistä kiihkeämpänä. Eipä asiaa erityisesti edes salattu.
Tämä on syytä
muistaa, kun taistelijoiden motivaatiota yritetään ymmärtää. Kesken jääneen
vapaussodan tilit eivät olleet vielä tasan, vaan sen aloittaja oli kärsinyt
paljon enemmän ja janosi kostoa.
Suomi olisi
voinut jo vuonna 1918 tai viimeistään 1920-luvun alussa olla osa Venäjää lyhyen
itsenäisyyden jälkeen, ellei Saksa olisi pakottanut bolševikkeja
Brest-Litovskin sopimukseen, jossa tämäkin asia ratkaistiin. Toki sillä oli
asiassa omat intressinsä ja palkankin se halusi, vaikka puhuminen Suomesta Saksan
”alusmaana” on pelkkää sanamagiaa.
Kuten Paasikivi
totesi, joka tapauksessa Saksasta aina selvittäisiin. Lenin-setä ja hänen
seuraajansa olivat Suomen kannalta toisenlaista porukkaa.
Kuten tunnettua,
Suomen itsenäisyyttä juhlittiin aluksi Vapaussodan symbolisena päättymispäivänä
16.5. Kun presidentti Ståhlberg runnoi juhlat tapahtumaan tuon 6.12.1917
pidetyn riitaisen äänestyksen päivänä, hän edusti linjaa, jota ei suuri osa maamme
väestöä voinut lainkaan sietää. Sodassa oli sentään annettu, jos otettukin
suuri määrä ihmisuhreja. Johan niiden veri huusi maasta.
Mutta talvisodan
aikana ymmärrettiin, että menneet on kuitattava menneiksi ja Vapaussodan päivää
lakattava pitämästä armeijan lippujuhlapäivänä. Vapaussotahan hoidettiin
loppuun koko kansan tuella ja sen tuen säilyttäminen oli maalle elinkysymys.
Toki me
itsenäisyyspäivänä yhä uudelleen palaamme talvisotaan ja erityisesti
jatkosotaan. Sen sijaan vuoden 1918 sota jää silloin vaille huomiota, mikä
asiallisesti on kyllä väärin. Olisi joka tapauksessa yhä kiusallista muistuttaa
maan suurinta puoluetta sen rikollisesta menneisyydestä ja yhtä ikävää on
muistella niitä lahtauksia, joita silloisessa kiihkossa tehtiin.
Katsottakoon
siis vain ”Tuntematonta sotilasta” ja luettakoon yhä uudelleen sen viimeistä
sivua, jonka viittaamia asioita tuskin koskaan näkee käsiteltävän.
Oleellista ei
ollut, mitä aurinko oli muka sanovinaan tai edes se, että nuo henkiin jääneet
miehet olivat hyvin vaikuttavia hahmoja juuri olemalla kaiken jälkeenkin ”aika
velikultia”. Oleellista oli taas kerran itsenäisyyden säilyttäminen.
Asia oli tietenkin
kehystetty jo kolmen suuren välisissä neuvotteluissa ja viime kädessä se
ratkaistiin Iosif Vissarionovitšin työhuoneessa. Silti kaikki olisi mennyt toisin,
jos rintamalla ei olisi ollut miehiä vaan pelkkiä housuja, hameista nyt
puhumatta.
Tänään aion
illemmalla nauttia fingerporillisen Marskin ryyppyä. Tykkään siitä ja otan sitä
lähes viikoittain myös lounaalla Suomalaisella klubilla.
Aionpa minäkin illalla nauttia naapurin Reijon kanssa parikin Marskin ryyppyä; niin myös jouluna, mutta viikolla en.
VastaaPoista"Tänään aion illemmalla nauttia fingerporillisen Marskin ryyppyä."
VastaaPoistaOlet sen ansainnut!
"Mannerheim talvisodan ensimmäisessä päiväkäskyssään julisti, ettei tämä sota ollut ”mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja sen loppunäytös”. ..se ”Suomen kansanvaltainen tasavalta”, jota Otto Ville Kuusinen johti ja jolle lahjotettiin koko karjalankielinen Itä-Karjala, olisi itsenäinen vain nimellisesti."
VastaaPoistaTämä totiin aika hyvin esiin omiin itsenäisyyspäivän tapoihini kuuluvassa Pekka Parikan elokuvassa Talvisota everstiluutnantti Laurilan suulla.
" vaikka puhuminen Suomesta Saksan ”alusmaana” on pelkkää sanamagiaa."
VastaaPoistaTämä kyllä vaatisi oman blogin: olen ymmärtänyt, että Hentilöiden kirjan mukaan ne sopimukset, jotka olivat tekeillä/solmittu olisivat tehneet meistä taloudellisen siirtomaan - ja siihen vielä saksalainen kuningas...
Tuossa mielessä Suomen itsenäisyys oli kaksinkertainen ihme: sekä Venäjä että Saksa romahtivat, meidän kannaltamme juuri oikeaan aikaan.
Ihan pähkinänkuoressa: kirjaa pitää aina myydäkin.
PoistaAika näpsäkkä vastaus. Jussi H.
PoistaTuossa oli paljon uutta, minulle. Mutta, minua ihmetyttää tämä historian tautologia.
VastaaPoistaKuten tuolla toisen rohvessoorin blogissa, Oikkosen Sepolle totesin: tavoitteet, toteutus ja lopputulos eivät aina kuulu samaan yhtälöön.
M. Robespierre, "Rousseaun verinen käsi" sai valtaa hyveellisillä tavoitteilla. Päätyi kuitenkin ison veitsen alle, syytettynä terrorismista ja totalitarismista.
Neuvostovallankumous oli lupausta työväestön vapaudelle ja paremmalle elintasolle. Kävi täysin päinvastoin, vapaus meni ja elintaso laski ( neuvostoeliitti korvasi ruhtinaskunnan eliitin).
Jos, vasemmistoliiton Minja Koskela saa absoluuttisen vallan, niin pian meillä on uusi totalitaria.
Historia toistaa itseään.
Ps. ota kaksi fingerporillista, syytä on...;)
Ota nyt vähän enemmän kuin fingerporillinen. Se on n. 5 ml. Totta kai tiedän, että se on vain sanonta ja todellinen Marskin-ryyppy on snapsilasi täytettynä piripintaan. Snapsilasin koko voi tietysti vaihdella, mutta eikös se ole suurin piirtein 4-5 cl. Ja tosiaan, ota toinenkin.
VastaaPoistaMannerheim viittasi jatkosodankin aikana toistuvasti vuoden 1918 vapaussotaan kutsuen jatkosotaa kolmanneksi vapaussodaksi. Talvisota siis oli toinen vapaussota
VastaaPoistaNiin, VTL:n päänsäryksi, mutta ei toki näkyvästi ja sen muistoja korostaen.
PoistaMikäköhän olisi suomalaisten yleinen käsitys vapaussodasta, talvi -ja jatkosodasta ilman Väinö Linnan kirjoja?
VastaaPoistaNiin hyviä kuin ne ovatkin, niin jos muodostaa käsityksen historiasta pelkästään niiden perusteella, kuten moni näyttää tekevän, niin kuva jää aika vinoksi.
Tosin lopputulos toki ratkaisee, eikä yksityiskohdat.
Oletteko muuten huomanneet, että YouTube on nykyisin pullollaan tekoälyllä tuotettua, täysin vääristeltyä "historiaa"?
Kukahan tuota mahtaa tuottaa ja millä tarkoitusperillä?
Näyttää menevän nuorison lisäksi melko hyvin läpi jopa eläkeläisiltä.
Ekku 6. joulukuuta 2025 klo 13.37: ”… YouTube on nykyisin pullollaan tekoälyllä tuotettua, täysin vääristeltyä "historiaa"? …”
PoistaSiis kuinka? Tarkoitatko, että tekoäly suoltaa tarkoituksellista puppua? Että Maailman Valtiaat, nuo ChatGPT:n tekoälyn ohjelmoineet bittinikkarit ja heidän taustallansa olevat harmaat eminenssit huijaisivat – suorastaan pettäisivät – meitä poloisia?
Joku suollattaa tekoälyn avulla.
PoistaAnonyymi 6. joulukuuta 2025 klo 16.26: "... Joku suollattaa tekoälyn avulla ..."
PoistaEi pidä syyllistää tekoälyä ihmisten omista suhmuroinneista. Miten ajattelitte saavanne sen tekoälyn puhumaan palturia?
Helposti, palturin puhuminen ja asioitten sekoittaminen kun on tekoälylle ihan luonnollista.
PoistaPS: Noita näemmä suolletaan myös muilla kielillä, eilen oli ehdotuksissa tarjolla ranskankielinen video (otsikosta päätellen tapaus L'Eure a Stonne).
Anonyymi 7. joulukuuta 2025 klo 7.32 (tekoälyn huijauksista): ”… Helposti, palturin puhuminen ja asioitten sekoittaminen kun on tekoälylle ihan luonnollista. …”
PoistaJaa, sinä puhut siitä, että tekoäly muodostaa videolle puhetta ja henkilön kasvojen liikettä kirjoitetun tekstin mukaisesti, ja tämä puhe voi haluttaessa imitoida jonkun elävän tai kuolleen ihmisen ääntä.
No, sen tekoäly kyllä osaa vakuuttavasti. Mutta sen halutun palturin tuottaminen on kuitenkin ihmisen tehtävä.
Voit tuottaa myös käsikirjoituksen/selostustekstin tekoälyllä.
PoistaSiihenkään ei tarvita kummoisia ohjeita tai tietämystä, tekoäly valehtelee ja kopioi surutta aineksia eri lähteistä ja sekoittaa niitä sitten sujuvasti (eikä tajua mitä tekee). Se voi pyynnöstä uskottavan näköisen tieteellisen artikkelin, joka noudattaa konventioita ja tyyliä, muttei sisällä mitään oikeaa tietoa.
Tekoäly on kuin vanhan kliseen savolainen, kun se aukaisee suunsa vastuu siirtyy kuulijalle...
Kysymys tekoälylle (Mistral AI):
PoistaVoisitko generoida lyhyen suomenkielisen dokumentin käsikirjoituksen aiheesta L'Eure a Stonne (2. maailmansodan aikainen panssarivaunutaistelu)?
Vastaus (alku):
"Voiko! Tässä on lyhyt suomenkielinen dokumentin käsikirjoitusluonnos aiheesta "L'Eure a Stonne" (tunnetaan myös nimellä "Stonnen taistelu"), joka oli merkittävä panssarivaunutaistelu toisessa maailmansodassa toukokuussa 1940.
Dokumentin käsikirjoitus: L'Eure a Stonne – Unohdettu panssarivaunutaistelu
1. Johdanto (1–2 minuuttia)
Kuvaus: Dokumentti alkaa arkistokuvilla Ranskan maaseudusta ja panssarivaunuista. Taustalla kuullaan rauhallista musiikkia, joka muuttuu jännittävämmäksi.
Kertominen:
"Toukokuussa 1940, Saksan hyökkäys Ranskaan oli täydessä vauhdissa. Yksi sodan ratkaisevimmista, mutta vähiten tunnetuista taisteluista käytiin pikkukylässä nimeltä Stonne. Täällä ranskalaiset ja saksalaiset panssarivaunut kohtasivat toisensa verisessä kamppailussa, joka kesti useita päiviä. Tämä on tarina L'Eure a Stonnesta – taistelusta, joka muutti sodan kulun."
----
Ihan pätevä suoritus ja tuossa olisi ollut jäsennelty pohja n. 15 min dokumentille.
Ehkä se olisi ollut toisenlainen jos olisin pyytänyt siihen "isänmaallista hehkutusta" tms. jatkokehittelyä.
Kysymys: Kuule ChatGPT, minulla on sinulle omantunnon kysymys. Jos joku pyytää sinulta johonkin asiaan selvästi väärää vastausta vedotakseen auktoriteettiin, niin annatko sinä hänellä hänen haluamansa virheellisen tiedon?
PoistaChatGPT said:
Lyhyt vastaus: en anna tahallisesti väärää tietoa, vaikka käyttäjä sitä pyytäisi.
Pidempi selitys:
Minun tehtäväni on auttaa käyttäjää luotettavasti. Jos joku pyytää minua antamaan tarkoituksella virheellisen vastauksen, valehtelemaan, vääristämään lähteitä tai luomaan tekaistua “auktoriteettitietoa”, minun pitää kieltäytyä.
Mutta samalla voin selittää, miksi pyyntö on ongelmallinen ja mahdollisesti tarjota vaihtoehtoisen tavan auttaa — esimerkiksi:
• selittää, miksi tietty virheväite on yleinen väärinkäsitys
• auttaa muotoilemaan esimerkin tai hypoteettisen tilanteen, jos käyttäjä tarvitsee väärän väitteen vaikkapa fiktioon, roolipeliin tai harjoitustehtävään, kunhan on selvää, ettei tarkoitus ole johtaa ketään harhaan tosielämässä.
Eli:
🔸 En lähde mukaan harhaanjohtamiseen.
🔸 Voin kuitenkin auttaa, jos kyse on harmittomasta fiktiosta tai esimerkin rakentamisesta, jossa kerrotaan selvästi, että tieto on keksitty.
Luotatko tekoälyn vastaukseen kuin pässi uusiin sarviinsa?
PoistaRajoitteita on mutta ne voi kiertää ja ChatGTP ei ole ainoa tekoäly.
Karu totuus on että nykyaikana voit helposti "tuottaa" historiadokumentin tuntematta historiaa ja tv-alaa täysin tekoälyn varassa ja johdattelemana.
Anonyymille 7. joulukuuta 2025 klo 18.50:
PoistaEt selvästikään tunne tekoälyä; sen kykyjä ja rajoituksia. Heittelet vain epämääräisiä ja perustelemattomia väitteitä. Jätetään tämä jorina.
TEKOÄLYYN LUOTTAMINEN
PoistaTässä blogissa on keskustelu tekoälyyn luottamisesta – ja myös epäilty sen valehtelevan. Asia ei ole noin yksinkertainen, vaan tärkeämpi kysymys on se, mikä on tekoälyn luotettavan tiedon lähde, ja mitä oikein tarkoitetaan ”luotettavalla tiedolla”.
Otetaan esimerkki: kysyin eilen 6.12. ChatGPT:ltä milloin Suomi itsenäistyi. Seuraavassa on vastaus.
ChatGPT:
Varsinainen itsenäisyysjulistus 6.12.1917: Suomen senaatti (P. E. Svinhufvudin johtama) antoi 6.12.1917 selkeän ja nimenomaisen itsenäisyysjulistuksen, jonka eduskunta hyväksyi samana päivänä.
Tämä tekoälyn vastaus on väärää tietoa, mutta ei tekoälyn valehtelua. Tekoäly perustaa tietonsa käytettävissä oleviin dokumentteihin. Yllä olevan kaltaista – väärää – tietoa on Suomessa haluttu aikanaan levittää.
Kun tekoälyä on kehotettu tarkkuuteen, uusi vastaus oli seuraava:
ChatGPT:
Tämä on erittäin olennainen ja usein ohitettu tarkennus — ja liittyy suoraan siihen, miksi 6.12.1917:n tosiasiallinen sisältö on hieman eri kuin usein kerrotaan.
Eduskunnan asiakirjoissa ei puhuta “Suomen itsenäistymisestä”. 6.12.1917 eduskunnan istunnon otsikko on tosiaan: "Suomen itsenäisyyden tunnetuksi saattaminen".
Tämän jälkeen tekoäly selostaa tarkasti asian taustat.
Jospa sopisimme että eduskunnan tapaan tekoäly "puhuu muunneltua totuutta".
PoistaValehtelu kun edellyttäisi että tekijä tuntee ja ymmärtää asian, josta puhuu.
Anonyymi 19:36.
PoistaKun kysyt huijarilta huijaako hän sinua, niin mikäköhän mahtaa olla todennäköisin vastaus?
Hyvää kuudetta kahdettatoista niin blogistille kuin itse kullekin säädylle!
VastaaPoista-J.Edgar-
Kiitos! Samaa toivotan itse kullekin säädylle!
PoistaTätä säätä katsellessa tulee mieleen ei-niin-vakavaksi tarkoitettu kuvaelma Suomen itsenäistymisestä. Maan ja maailman asiat ovat perusteellisesti sekaisin, tunnelmat senaatissa ovat synkät ja sääkin on surkea. Joku senaattoreista sitten puuskahtaa, että "Noista venäläisistä nyt ainakin on päästävä eroon". Niinpä tehdään asianmukainen päätös ja julistus. Mutta eikös siihen heti sanota, että ei senaatilla ole moiseen valtuuksia. Asia on vietävä eduskunnan hyväksyttäväksi. No, asia viedään eduskunnan hyväksyttäväksi ja suunnilleen puolet edustajista kannattaa, toinen puoli vastustaa. Äänestyksessä saadaan kuitenkin se pieni enemmistö jolla päätös hyväksytään.
VastaaPoistaTässä on jotakin hyvin suomalaista. Kaiken kiukkuilun ja äksyilyn jälkeen saadaan kuin saadaankin tehtyä oikea päätös, joskin niukalla enemmistöllä.
Turpeesta saatiin aikoinaan Suomeen uusiutumaton luonnonvara arpomalla. Rikottiin luonnonlakeja vastaan ja vääryys voitti. Muuallahan esim. Ruotsissa se palautuu rajalla uusiutuvaksi luonnonvaraksi.
Poista6.12.1917 äänestys muistutti saman vuoden valtalakitapahtumia ehkä päinvastaisessa järjestyksesssä. Molempiin vaikutti itäinen naapurimme. Näyttäisi, että jotain on sentään opittu.
VastaaPoistaKesän valtalakiyritys oli toivoton. Siinä uskottiin, että väliaikainen hallitus oli menettänyt valtansa.
PoistaKuvio ei liene sentään ollut näin selkeä.
PoistaItse asiassa eduskunnan 6.12.1917 niukalla ääntenenemmistöllä hyväksymän julkilausuman pääsisältönä oli, että hallituksen oli hankittava Suomen itsenäisyydelle muiden valtioiden tunnustus. Ja eduskunnan pöytäkirjoissakaan asian otsikkona ei ole esimerkiksi "Suomen itsenäistyminen" tai "Suomen itsenäisyysjulistus" vaan "Suomen itsenäisyyden tunnetuksi saattaminen." Ilmeisesti tuolloin katsottiin, että Suomen itsenäistyminen oli jo tapahtunut tosiasia, joka oli vain saatava tunnetuksi ja selvin sanoin sanotuksi. Olihan eduskunta jo kolme viikkoa aikaisemmin, 15.11.1917, julistautunut "korkeimman vallan haltijaksi", mikä oikeastaan merkitsi jo itsenäisyysjulistusta, vaikka ei siinä yhteydessä tätä sanaa käytettykään.
VastaaPoistaSuomi ei halunnut tunnustaa bolševikkihallitusta. Jälkimmäinen halusi sitä kovasti ja siihenhän sitä sitten mentiin.
PoistaHuvittavinta oli se, että niin myös bolševikkihallitusta vastustavat länsivallat kuitenkin vaativat sen tunnustusta ennenkuin itse tunnustivat Suomen. Se kai oli pääsyy miksi Svinhufvud ja kumppanit menivät Pietarin matkalle.
Poista6.12.1917 eduskunnan istunnon otsikko on tosiaan: "Suomen itsenäisyyden tunnetuksi saattaminen", ei siis itsenäisyysjulistus tai jotain vastaavaa.
PoistaMiksi näin?
Koska Suomen senaatin (Svinhufvudin hallituksen) käsitys oli, että Suomi oli tullut itsenäiseksi jo de facto aikaisemmin, eli viimeistään korkeimman vallan siirtyessä eduskunnalle 15.11.1917. Tässä tulkinnassa:
* 15.11.1917 → Suomi otti korkeimman valtio-oikeudellisen vallan, siis itsenäistyi.
* 6.12.1917 → Suomi ilmoitti tästä ja pyysi kansainvälistä tunnustamista. Siksi otsikko ei ole "itsenäisyysjulistus", vaan itsenäisyyden ilmoittaminen ulospäin.
Niinpä vaikka juridisesti voidaan tulkita, että itsenäisyys alkoi prosessina 15.11., kansallinen symboli vakiintui 6.12.
Tärkeä kirjoitus. Kiitos!
VastaaPoista"Suomi ei halunnut tunnustaa bolševikkihallitusta. Jälkimmäinen halusi sitä kovasti ja siihenhän sitä sitten mentiin."
VastaaPoistaNäin se meni. - Pienenä toteamuksena vain tämä: bolshevikkien antamatunnustus Suomen itsenäisyydelle ei ollut läpihuutojuttu, vaikka Svinhufvudin senaatin pyyntä lopulta tulikin. Kansankomissaarien neuvoston piirissä oli tässäkin asiassa vähintään kahdenlaista ilmaa: aivan kalkkiviivoille asti V.I.L. ja porukkansa joutui souvimaan varsin turbulentissa tilanteessa mitä "tuli tehdä".
Suomesta kävi parikin sos.demien valtuuskuntaa asiaa selittämässä. Ensin 8.-9. joulukuuta Manner, Salin ja Huttunen ja sitten 25.12. Manner, Gylling ja Wiik.
Olen pyrkinyt selvittämään kaiken saatavilla olevan materiaalin nimenomaan jälkimmäisen käynnin tiimoilta, ja olen alkanut kallistua käsitykseen, että Pietarissa 1917 aikana useampaankin kertaan käyneen Gyllingin henkilökohtainen suhde Leniniin oli jo alkanut kehkeytyä, ja hänen panoksensa Leninin "vakuuttamiseksi" vaikutti tämän lopullisesti toteutuneeseen kantaan. Paitsi että kumous oli alinomaan kiikkulaudalla, samoin Leninin oma asema oli bolshevikkien ytimessä kaiken aikaa haastettu. Kanssakäymisessä Gylling pystyi puhumaan sekä venäjää että saksaa, joka ainakin tuolloin oli vielä parempi kieli.
Toteutunut todellisuus ei tosiaankaan näytä epävarmuuksia ja vaitoehtojen läsnäoloa. Näen että tunnustuksen myöntäminen loi hyvät lähtökohdat Leninin ja Gyllingin myöhemmin toteutuneeseen ja yleisesti tunnettuun yhteistyöhön ja -ymmärrykseen.
TV: ”… vaikka puhuminen Suomesta Saksan ”alusmaana” on pelkkää sanamagiaa …”
VastaaPoistaVapaassa Suomemme maassa on vapaa käsitys historiastamme. Tuosta TV:n mainitsemasta asiasta esitetään muitakin tulkintoja (Hentilä & Hentilä, Saksalainen Suomi 1918):
"Suomesta tuli maaliskuussa 1918 Saksan protektoraatti, jolla ei asiakirjan mukaan ollut oikeutta solmia sopimuksia kolmannen maan kanssa ilman Saksan lupaa. Suomi oli myös luovuttanut Saksalle määräämisoikeuden Suomen ulkomaankauppaan sekä antanut Saksalle etuosto-oikeuden vientitavaroihinsa.
Lisäksi Suomi oli sitoutunut sopimukseen, joka vaati Suomea täyttämään "keisarillisen Saksan hallituksen toivomukset kaikissa kohdin ja ryhtymään niitä vastaaviin toimiin". Suomeen oltiin myös valitsemassa saksalaista prinssiä kuninkaaksi, ja Saksan Itämeren divisioonan komentaja. kreivi Rüdiger von der Goltz oli Suomen todellinen valtionhoitaja."
Käytiin sotaa, jossa Saksa taisteli elämästään ja oli kehittänyt totalitaarisen sotaralouden. Ei se systeemi enää rauhaa olisi kestänyt ja kuningas olisi varmasti valvonut Suomen etuja Saksaan päin jo pelkästään oman arvovaltansa takia.
Poista"Käytiin sotaa, jossa Saksa taisteli elämästään ja oli kehittänyt totalitaarisen sotaralouden. Ei se systeemi enää rauhaa olisi kestänyt ja kuningas olisi varmasti valvonut Suomen etuja Saksaan päin jo pelkästään oman arvovaltansa takia."
PoistaTiesivätkö siis suomalaiset sopimuksentekijät tämän ja olisiko sopimus siis ollut tavallaan samanlainen kuin Rytin tekemä vuonna 1944? Eli oliko suomalaisten tarkoitus siis vain "käyttää hyväkseen" Saksaa ja sitten irtaantua siitä nätisti, kun maalla ei enää olisi voimia tätä estää.
Yllättävän vähän arvostelua saa tämä Saksasuuntaus osakseen, kun miettii vaikkapa, miten presidentti Stubb taas haukkui vastikään Paasikivikekkoset alimpaan helvettiin Suomen suvereniteetin menettäjinä.
Eivät tietenkään tienneet, mutta realiteetit oli pakko ymmärtää.
Poista