Juminda
Mati Õun,
Hanno Ojalo, Juminda miinilahing 1941.
Kadalipp Soome lahel. Sentinel -Ammukaar 2018, 183 s.
Tallinnan
evakuoinnista on joskus tullutkin blogattua (https://timovihavainen.blogspot.com/search?q=eestirand
).
Nyt joka
tapauksessa aiheesta on tullut uusi kirja, joka nimittää tuota operaatiota Jumindan taisteluksi ja samaan aikaan myös
kujanjuoksuksi.
En rupea
enemmälti selostamaan itse tapahtumaa, joka oli maailmanhistorian tuhoisimpia
merisotaoperaatioita ja Itämeren suurin merikatastrofi.
Kakkossijaahan
tällä merellä pitää hallussaan sairaalalaiva Wilhelm Gustloffin upotus tammikuussa 1945. Silloin
neuvostoliittolainen sukellusvene torpedoi aluksen ja noin 10000 ihmistä
hukkui.
Aiheesta on tehty
venäläinen elokuvakin, jossa kuvataan myös kapteeni Marineskon
seikkailujaTurussa, josta käsin hänen veneensä toimi. Turun saariston sijasta
elokuvassa kyllä näytetään Murmanskin rantoja.
Yhtä kaikki,
myös Marineskon suorittamia torpedointeja on pidetty sotatoimina. Ehkä
kuitenkin olisi hieman omituista puhua sukellusvene S-13:n ja Wilhelm Gustloffin välisestä
taistelusta? Kyllähän siinä toinen osapuoli antoi ja toinen vain otti, ilman
mahdollisuutta puolustautua.
Mutta kaikki on
hieman suhteellista, jos niin halutaan. Wilhelm
Gustloffilla oli joka tapauksessa lastinaan siviilien lisäksi myös
sotilaita ja lisäksi it-tykkejä. Sen matkaa pyrittiin myös suojaamaan.
Tallinnan evakuoinnin
kohtalokasta katastrofia Jumindan niemen luona virolaiset kirjoittajat
nimittävät miinataisteluksi ja siinä
todella myös myös selviä taistelun piirteitä.
Alukset ajoivat
niin sanottuihin hyökkäyksellisiin miinoitteisiin ja samaan aikaan niitä ahdisteltiin
sekä mereltä, ilmasta että maalta käsin. Ylivoimaisesti suurinta tuhoa saivat
joka tapauksessa aikaan miinat.
Mainittakoon,
että miinoista kaksi kolmannesta oli suomalaisten laskemia ja jonkin verran suomalaiset
sukellusveneet olivat niitä laskeneet jo vähän ennen Suomen ja Neuvostoliiton
sodan virallista alkamista, 22.6.1941. Niihin tuhoutuikin pari laivaa.
Suomen laivasto
osallistui operaatioon muutenkin ja Neuvostoliiton punalippuinen Itämeren
laivasto pyrki turvaamaan operaatiota kymmenien sotalaivojen voimalla.
Miinojen
raivaaminen oli kuitenkin epävarmaa ja vaarallista touhua ja monia
raivausaluksiakin tuhoutui.
Mutta tämän
historian kaikista mieltä kääntävistä yksityiskohdista on yllin kyllin
kirjoitettu, joten jääköön se nyt tässä. Mutta miten suuri tämä katastrofi oli
suhteutettuna maailmanhistorian muihin vastaaviin?
Tappioluvut ovat
historiallisessa kirjallisuudessa aina asia, johon on suhtauduttava hyvin varovasti
ja sama koskee esimerkiksi terrorin uhrien määriä.
Liikkeellä on
yleensä suuresti toisistaan poikkeavia lukuja ja on tavallista, että mutkia
vedetään suoraksi ja varmasti tiedettyjen tapausten määrän lisäksi esitetään
moninkertainen määrä arvioituja uhreja, mikäli se tuntuu jostakin syytä tarkoituksenmukaiselta.
Tässä
tapauksessa pienimmät luvut ovat sodan ajalta, jolloin Stalinille uskallettiin
esittää noin seitsemäntuhannen ihmishengen menetykset. Sen jälkeen on puhuttu
pienemmistäkin luvuista: 5000-6000.
Tässä minun
tuskin kannattaa ruveta luvuilla spekuloimaan, mutta näyttää selvältä, että
henkensä menettäneiden määrä on enemmän kuin Wilhelm Gustloffin tapauksessa.
Yli 224-232
laivan saattueista menetettiin kirjan mukaan 64 alusta, joista 24 sotalaivaa.
Useat laivat olivat ajan oloissa suuria muutaman tuhannen tonnin kantoisia ja
niillä oli yli kaksituhatta matkustajaa.
Kirjoittajien
arvion mukaan henkensä menettäneiden määrä oli noin 15000 ja tällä perusteella
he myös yrittävät asettaa tämän tapatuman maailman muiden merikatastrofien joukkoon.
Venäläinen wikipedia antaa luvun 15111.
Heidän
mielestään maailman suurimmaksi nousee Lepanton meritaistelu vuonna 1571,
jolloin ihmisuhreja tuli 27500 ja kenties jopa paljon enemmänkin. Sen jälkeen
voidaan samaan kastiin lukea Leyten lahden operaatio toisessa maailmansodassa
sekä saksalaisten suorittama Krimin evakuointi.
Jumindan taistelu nousee kuitenkin
tuhoisuudessa näiden rinnalle ja on varsin mahdollisesti maailmanhistorian
toiseksi suurin merikatastrofi.
Joka tapauksessa
Jumindan tapaus, millä nimellä sitä kutsuntaankin, oli selvästi paljon tuhoisampi kuin esimerkiksi Trafalfgarin meritaistelu
(3049 kuollutta), Tsushima (5160), Skagerrakin taistelu (8648) tai edes Dunkerquen
evakuointi (n. 10 000).
Itämerellä
suurimmat meritaistelut käytiin Kustaa III:n sodassa ja itse asiassa ne
sattuivat aivan peräkkäin. Toinen oli Viipurin läpimurto (kujanjuoksu) vuonna
1790, jossa ruotsalaiset menettivät 5000-6000 miestä kaatuneina, haavoittuneina
ja vankeina ja venäläiset vain muutamia satoja, erään tutkijan mukaan kuitenkin
noin 7000(!).
Sen jälkeen
seurasi pian Ruotsinsalmen toinen meritaistelu, jossa pääosassa Ruotsin
puolelta oli saaristolaivasto monilukuisine tykkisluuppeineen ja -jollineen. Kirjan
tietojen mukaan venäläiset menettivät siinä kaatuneina ja hukkuneina 7400
miestä ja ruotsalaiset 300.
Näihin lukuihin
kannattaa suhtautua erittäin varovasti. Venäläinen wikipedia vahvistaa luvun
7400, mutta kertoo, että siihen kuuluivat sekä kaatuneet, haavoittuneet että
vangit.
Joka tapauksessa
sekä Viipurin läpimurto että Ruotsinsalmen molemmat meritaistelut olivat
Itämeren suurimmat varsinaiset meritaistelut, joihin osallistui kymmeniä
tuhansia miehiä ja satoja aluksia.
Niiden
suuruusluokka vastaa hyvinkin noita maailman kuuluisimpia taisteluita, vaikka
asiaa ei kyllä Suomessa mitenkään huomaa, eikä juuri Venäjälläkään.
Venäjällä
Tallinnan evakuointi oli aikoinaan sankarillinen läpimurto (geroitšeski
proryv), nyt se on wikipediassa vain ”matka” (perehod) ja mieleen tulee, että katastrofin murheellisuus on
jättänyt varjoonsa sen sankaruuden hehkutuksen, joka aikoinaan oli tapana. Tappiotiedotkin
ovat tarkentuneet.
Myöskään Suomen,
saati Saksan puolella ei ole ollut tapana erityisesti ylpeillä tästä sinänsä
kai onnistuneeksi katsottavasta operaatiosta eikä edes nimittää sitä taisteluksi.
Olisihan siinä joka
tapauksessa melkoisen katastrofielokuvan ainekset. En tiedä, kenelle se olisi tarpeen.
Ehkä siitä voisi oppia ainakin sen, että ns. geopolitiikan vaatimukset
laivastotukikohdista, jotka olivat talvisodankin syynä, voi myös tämän
kokemuksen perusteella unohtaa.
Ei niillä rannikkotykkien
eteen kartalle piirretyillä puolikaarilla ollut niin paljon arvoa, että sen
vuoksi olisi sotia kannattanut. Itse asiassa niillä ei ollut mitään merkitystä.
Niin siinä vain kävi.
"jo vähän ennen Suomen ja Neuvostoliiton sodan virallista alkamista, 22.6.1941"
VastaaPoistaLapsus calami?
Toisesta asiasta: Ainakin Suomen Kuvalehden artikkelissa muutama vuosi sitten esitettiin, että panssarilaiva Ilmarisen paravaaniin 13.9.1941 takertunut miina olisi todennäköisesti ajalehtineena peräisin suomalaisten ja saksalaisten laskemasta Jumindan miinasulusta. Sitkeästi on toisaalta muuan aiheesta paljon luennoinut henkilö väittänyt, että venäläinen sarvimiina se oli. Perustelut vain tuntuvat ontuvan.
Se virallinen alku oli 25.6.
VastaaPoistaNiin, jos ei oteta huomioon Neuvostoliiton pommituslentoja jo 22.6.1941 alkaen klo 6.05.
VastaaPoistaTuossa nyt puhuttiin Suomen virallisesta sodanjulistuksesta 25.6., jota osin perusteltiin NL:n pommituslennoilla 22.6.
PoistaNeuvostoliitto pommitti ehkäisytarkoituksessa eräitä Suomen kohteita, mm. Turkua, 25.6.,ja saman päivän iltana pääministeri Rangell totesi eduskunnassa, että Suomi "jälleen" oli sodassa. Näin saatiin kaikeksi helpotukseksi tekosyy hyökkäystoimien käynnistämiselle Neuvostoliittoa vastaan kolmen päivän "ontuvan puolueettomuuden" jälkeen.
PoistaMutta mitä olivat NL:n pommituslennot 22.6.1941 klo 6.05 alkaen? Enpä ole ennen kuullutkaan.
Eversti, Mannerheimristin ritari Jorma Karhunen: ”Venäläiset pommikoneet hyökkäsivät panssarilaivojamme vastaan Sottungan vesillä 22.6.1941 klo 6.05. Kello 6.15 pommituskohteena oli Alskärin linnake Turun saaristossa ja kello 6.45 pommitettiin kuljetusaluksia Korppoossa. Klo 7.55 Hangossa olevat venäläispatterit avasivat tulen vuokra-alueen rajan ylitse."
PoistaLähde: Juhani Putkisen nettisivut
Suomen alueen kautta hyökättiin kyllä jo useita tunteja aiemmin mm. Kronshtadtiin. Ja suomalaiset sukellusveneet taisivat saada miinoituskäskyn jo 21.6.
Poista" ns. geopolitiikan vaatimukset laivastotukikohdista, jotka olivat talvisodankin syynä, voi myös tämän kokemuksen perusteella unohtaa."
VastaaPoistaEnpä jaksa uskoa, että maailman amiraalit olisivat tuosta mitään oppineet, Tyynellä valtamerelläkin tehdään jo seuraan sodan tukikohtia. Sotilaat ovat hitaita oppimaan, siksi maassa kuin maassa pitäisi määräajoin tehdä sotilaiden - jotka käyvät edellistä sotaa - puhdistus. Sen keinoista voidaan toki keskustella...
"Geopolitiikan vaatimuksiin" voidaan lisätä myös Suomen ja Viron salainen yhteistyö Suomenlahden kapeikon sulkemiseksi ja Neuvostoliiton laivaston sulkemiseksi Suomenlahden "lätäkköön". Sillä oli ilmeisesti erittäin suuri merkitys talvisodan taustatekijänä.
VastaaPoistaHyvin vaikea sanoa, miten suuri tai oliko lainkaan. Toki ajatellen NL:n laivaston maihinnousua selustaan oli mahdollisuus sen häiritsemiseen tietenkin otettava huomioon.
PoistaNiin. Tuntuisi kuitenkin siltä, että talvisodan tausta ei ole lainkaan niin selvä kuin aksiooman kaltaiseksi nostettu perustulkinta väittää. Viimeaikaisia esimerkkejä: Pirkko Kanervolla on hyvin kriittinen tulkinta Siirtolaisuusinstituutin 2018 julkaisemassa kirjassa. Alpo Rusi puolestaan on käsitellyt (Sot.aikakauslehti 1/2019) ulkoministeri Rudolf Holstin "savustamista" 1938 (ilman mitään ns. normaaleja ruokajuomia ja "hullua koiraa"): "On kuitenkin syytä avata kriittistä keskustelua talvisotaa edeltäneen ulkopolitiikan ja diplomatian merkityksestä, koska Saksa vei nähtävästi Suomea kuin, jos ei aivan 'pässiä narusta', niin ainakin hyvässä niskalenkkiotteessa."
PoistaAlpo Rusin artikkeli oli niin läpeensä asenteellinen. Neuvostoliitto esitettiin siinä rauhaarakastavana valtiona ja jokainen nimeltä mainittu saksalainen on Rusille "sotarikollinen". Ihmettelen, että Sal julkaisi moista mämmiä
PoistaIlmeisesti myös prof. Kalevi Holstin Alpo Rusin käyttöön luovuttama Rudolf Holstin muistelmakäsikirjoitus on "asenteellista mämmiä"?
PoistaNo mitäpä luulet, jos Rudolf Holstin koko elämänmittainen ideologia oli saksalaisviha?
PoistaJa lue se artikkeli itse. Kertaakaan ei Rusi puhu Neuvostoliitosta maailmanvallankumousta tavoittelevana roistovaltiona, kun kansallissosiatinen Saksa on Rusille itse Belsebub.
Paha puute Rusilta, kieltämättä. On tainnut jäädä häneltä Napola käymättä.
PoistaLienee kohtuullista lisätä toinenkin merikatastrofi II maailmasodan ajalta. 3.5. 1945 Britannian Kuninkaalliset ilmavoimat upottivat kolme siviilialusta (vankialusta) Lyypekin lahdella: Cap Arconan. Thilelbekin ja SS Deutschlandin. Viime mainitusta aluksesta ei ketään tiettävästi hukkunut, mutta Cap Arconan 4500 vangista (lähinnä keskitysleirivankeja) ja 2800 Thielbekistä ei juuri kukaan. En myös arvioitu, että Saksan sodanjohdolla oli tarkoituskin upottaa laivat. Sakaslaisten mukaan laivat olivat matkalla kohti puolueetonta Ruotsia.
VastaaPoistaTämän tapauksen löysin sattumalta. Tarkistin, mitä tapahtui 3.5. 3.5. 1469 Machiavelli syntyi ja kirjtoin mm.- hänestä Facebook-sivulleni. Viapori antautui 3.5. 1808.
Vastaavanlaisia tapauksia löytyy Wikipediasta. Sodan julmuutta ja järjettömyyttä.
MafH
Suomi tietysti pienenä maana haluaa esiintyä kuin meillä olisi vain puolustusaseita vaikka miinoilla on hyökätty Tallinnan siviilien kimppuun ja HX-hävittäjät sopii paremmin Pietarin pommittamiseen kuin oman ilmatilan suojaamiseen. Kiitos hyvistä teksteistä, alun linkki meni aikaisempaan blogiin harhaan, tässä korjattu http://timo-vihavainen.blogspot.com/2016/07/eestirand.html?m=1
VastaaPoistaMitä sitten? Juuri alivoimaisen osapuolen ainoa mahdollisuus on temmata aloite ja olla aktiivinen. Jos alivoimaisen osapuoli tyytyy pelkkään turpaan ottamiseen, käy sille kylmät.
PoistaSitä sitten että ilman ajattelumallien julkituontia niiden tarkoituksenmukaisuudesta on vaikea käydä keskustelua. Siksi arvostan kovasti blogistin työtä tuoda naapurisuhteidemme vaiheita esille. Sinulle kiitos vallitsevan sotilaallisen strategiamme oivallisesta kiteyttämisestä, luvallasi lainaan tekstiäsi jatkossa maanpuolustuksellisen keskustelun yhteydessä. Yt, Einari Peura
Poista