Ajanmukainen
oppikirja
О.В. Волобуев, С.П. Карпачев, П.Н. Романов: История
России 10. Начало XX – начало XXI века. Учебник.
«Дрофа», «Вертикал». Москва 2018, 367 с.
Tämä kirja on
Venäjän uusien ns. kulttuuristandardien mukainen oppikirja, jonka Venäjän
Tiedeakatemia on hyväksynyt.
Didaktisesti
kirja on aika kunnianhimoinen ja pyrkii panemaan oppilaan ajattelemaan itse,
mitä edesautetaan lukuisilla kysymyksillä ja dokumenttikatkelmilla. Toki
opettajan panos on tällä luokka-asteella välttämätön eikä tietenkään kannata
odottaa kovin paljon nuorison kyvyltä hahmottaa historiallisia kokonaisuuksia.
Yritys aktivoida nuoria joka tapauksessa ansaitsee tunnustusta.
Ajanmukaista on,
ettei ns. Lokakuun vallankumousta enää nosteta esille suurena, myönteisenä tapahtumana
tai edes vallankumouksena sinänsä. Kyseessähän oli kaappaus, joka oli vastoin
kansan enemmistön ns. perustavan kokouksen vaaleissa osoittamaa tahtoa. Tuota
kokousta, jonka bolševikit hajottivat, käsitelläänkin perusteellisesti.
Sotien ja vallankumouksen
vuosia kutsutaan yhteisnimellä ”suurten järkytysten vuodet”. Juuri sellaisethan
taannoin näkyvästi esille nostettu pääministeri Stolypin oli halunnut estää.
Venäjän kansalle
”järkytykset” olivat kovaa aikaa, mutta kirja huomaa myös myönteiset puolet ja
jopa sen pelotteen merkityksen, jota bolševikkivalta merkitsi ulkomaiden
riistojärjestelmille, jotka saivat aiheen korjata yhteiskuntapolitiikkaansa.
Toki ”Venäjän
avioliitto vapauden kanssa” tuotti käytännössä kaikkea muuta kuin niitä ihania
tuloksia, joita siltä oli odotettu. Kyseessä oli tosiaan uusi sekasorron aika,
russkaja smuta, kuten Anton Denikin sitä kutsui. Samaa mieltä oli suuri(n)
osa Venäjän intelligentsijan huippukerroksesta eikä asiaa jätetä
koululaisillekaan salaisuudeksi.
Kirjassa
kerrotaan myös siitä, miten USA lahjoitti nälkää näkeville 28 miljoonaa puutaa
(448 tuhatta tonnia) viljaa, mutta tuoni korjasi siitä huolimatta vuosina
1921-22 1-5 miljoonaa henkeä nälän ja sairauksien uhrina.
Kollektivisoinnin
aiheuttaman nälänhädän uhreina kerrotaan vuosina 1932-33 menehtyneen
Ukrainassa, Pohjois-Kaukasiassa, Volgan varrella ja Kazakstanissa eri arvioiden
mukaan 2,7-4,5 miljoonaa henkeä.
Kaameita lukuja ei
pysähdytä enempää selittämään, mutta oppilailta kysytään kuitenkin, mikä oli
nälänhädän syynä, mikä on tämän ilmiön nimenä Ukrainassa ja liittyikö asia
nälkäalueiden kansalliseen rakenteeseen.
”Terrorikoneistolle”
on omistettu lyhyt luku ja siinä muun muassa otetaan esimerkiksi tietty
vankileiri ja sen väkiluvun ja kuolleisuuden muutokset.
Vuosien
1937-1938 osalta kerrotaan kahdessa vuodessa vangitun 1,6 miljoonaa henkeä ja
ammutun 680 000. Luvut ovat normaaleja tutkimuksen käyttämiä. Samassa
yhteydessä mainitaan myös ns. ”kansalliset operaatiot”, joita kerrotaan sovelletun
muun muassa korealaisiin, saksalaisiin, puolalaisiin, romanialaisiin ”ja muiden
kansallisuuksien edustajiin.
Noiden muiden
joukossahan olivat myös suomalaiset, mutta toki vielä monet muutkin.
Toisen
maailmansodan esihistoriasta esitetään asiallisesti ns. Molotovin-Ribbentropin
sopimus ja siinä sovittu Euroopan jako. Artikkelissa todetaan tasapuolisesti
myös, että sopimus näytti vihreää valoa Hitlerin hyökkäykselle Puolaan ja että
se antoi myös Hitlerille tilaisuuden toteuttaa sotaisia suunnitelmiaan.
Kirkassa todetaan
myös Puolasta liitetyillä alueilla tehdyt puhdistukset, joissa erityisesti puolalaiset
kärsivät ja siinä selostetaan myös Katynin teloitukset kommunistipuolueen
politbyroon määräyksestä.
Suomen talvisota
käsitellään rajansiirrosta syntyneen kiistan ratkaisuna. Erikoista kyllä,
kiistanalaiseksi alueeksi mainitaan Viipurin kaupunki.
Sodan kerrotaan
tulleen Neuvostoliitolle kalliiksi. Suomeen verraten se menetti kolme kertaa
enemmän miehiä kaatuneina ja vielä enemmän haavoittuneina ja paleltuneina. Sota
johti myös Neuvostoliiton poliittiseen eritykseen, kun se erotettiin Kansainliitosta.
Suomi läheni sen johdosta Saksaa ja liittyi sen hyökkäykseen vuonna 1941.
Kuten tavallista
on tällaisissa yhteyksissä ollut, jatkosota sivuutetaan parilla maininnalla.
Mitä suursotaan
muuten tulee, korostetaan itärintaman merkitystä, mikä ilmenee esimerkiksi
siellä olleiden divisioonien määrästä. Lend-lease apu mainitaan ja sen mukana
tulleet 3000 lentokonetta, 4000 tankkia ja 20000 kuorma-autoa.
Avun todetaan
olleen erityisen tärkeää silloin, kun Neuvostoliiton sotatarviketeollisuus oli
evakuoinnin johdosta toimintakyvytöntä. Myös elintarvikeapu oli hyvin tärkeää.
Kirja päättyy
vuoteen 2014. Itsenäisyyden aukion (Maidan nezaležnosti)
mielenosoitusten taustalla kerrotaan olleen sekä sosiaalisia, korruption
vastaisia, että poliittisia vaatimuksia, mutta myös nationalistisia tunnuksia
ja mielialoja. Ulkomaiden roolista ei puhuta.
Janukovitšin
paettua muodostettiin Ukrainassa kirjan mukaan laittomasti uusi hallitus ja
siinä yhteydessä jopa hajotettiin perustuslakituomioistuin, joka oli julistanut
toimeenpanevan vallan laittomaksi.
Krimillä
aktivoitui samaan aikaan kansallinen liikehdintä Venäjään liittymiseksi ja kun
syntyi uhka eri mielipidesuuntien törmäyksestä, päätti Venäjä väliaikaisesti
huolehtia rauhan turvaamisesta tuolla voittopuolisesti venäläisellä
niemimaalla. Verenvuodatus saatiinkin estettyä.
Myöhemmin
pidetyssä kansanäänestyksessä Krim ja Sevastopol ilmaisivat halunsa liittyä
Venäjään, mistä solmittiinkin sopimus.
USA ja EU eivät krimiläisten
mielenilmauksesta huolimatta hyväksyneet tapahtunutta.
Asiaa mutkisti
vielä Itä-Ukrainassa syntynyt, hallituksen nationalistiseen politiikkaan
reagoinut vastarintaliike, jota Kiev pyrki väkivalloin kukistamaan.
Lännessä syntyi
asian johdosta venäläisvastainen rintama, jonka tarkoituksena oli ”rangaista”
Venäjää siitä, että krimiläiset liittyivät venäjään ja ettei Itä-Ukrainassa
suurin osa kansaa hyväksynyt Kiovan nationalismia.
Kirja kertoo, että kahden vuosikymmenen aikana syntynyt Venäjän ja lännen kumppanuus lähes raukesi nyt tyhjiin. Venäjä on ulkoministeri Lavrovin toimesta yrittänyt jatkuvasti rauhoittaa tilannetta ja saada osapuolet kunnioittamaan Minskin sopimusta aselevosta, kertoo kirja.
Entisenä
historianopettajana ymmärrän hyvin, miten vaikea rooli kirjan kirjoittajalla on
ollut. Opettajallekin kirja on haastava, joskin myös varmaankin palkitseva. Tunneilla
on ilmeisesti pakko käyttää apuna lukemistoja, joista voi hakea lisätietoja.
Peruskoulun oppikirja
ei koskaan voi olla mikään suoranainen tutkimuksen tuote, vaikka ei sen
myöskään sovi olla sen perusasioiden kanssa ristiriidassa.
Moni taisi jo
taannoin olla kovin huolissaan siitä, millainen uudesta oppikirjasta tulee, kun
vallan vertikaalin vyöryttämän gleichschaltungin odotettiin korvaavan
vanhojen oppikirjojen pluralismin uudella, kenties totalitaarisella
materiaalilla.
Suomalainen
tekisi tosin tämänkin oppikirjan luultavasti toisin ja onhan etenkin sen
painotuksissa yhtä ja toista sellaista, jota jää hieman ihmettelemään.
Historian tarkoituksena
on kuitenkin ennen muuta antaa nuorille eväitä sen ymmärtämiseksi, miten tähän
nykymaailmaan on oikein tultu. Ei tämä mikään huono suoritus ole.
Sivumennen sanoen: talvisodan kohdalla esitetään lapsille kysymys: Mitkä olivat talvisodan syyt ja seurtaukset? Miksi Suomea ei onnistuttu sovjetisoimaan? (Почему не удалось сделать Финляндию советской?)
VastaaPoistaOlisi mielenkiintoista tietää, mitä lapset vastaavat?
VastaaPoistaVoisi esittää samat kysymykset suomalaislapsille ja vertailla tuloksia.
Niinhän se on, että historialla, varsinkin kouluopetuksessa on poliittinen puolensa yhteisten kertomusten uusintajana. Viime sotien osalta sellaiseksi yllättävän tasapuolinen. Ekkun kommentiin voi yhtyä.
VastaaPoista"Miksi Suomea ei onnistuttu sovjetisoimaan?"
Oikea vastaus: mitään sellaista maata ei onnistuttu sovjetisoimaan, jota puna-armeija ei ensiksi onnistunut valtaamaan.
"Venäjän kansalle ”järkytykset” olivat kovaa aikaa, mutta kirja huomaa myös myönteiset puolet ja jopa sen pelotteen merkityksen, jota bolševikkivalta merkitsi ulkomaiden riistojärjestelmille, jotka saivat aiheen korjata yhteiskuntapolitiikkaansa."
VastaaPoistaTämä klisee merkitsee ainoastaan perinteistä bolshevistista/venäläistä itsetyydytystä/onanismia/masturbaatiota maailman-historiallisesta merkityksestä: jos ei olisi ollut bolshevismia, niin ei olisi ollut myöskään hyvinvointiyhteiskuntia Lännessä.
Siis politiikka pyörittää maapalloa. Talous on tietoisesti jätetty kokonaan pimentoon, nimenomaan työn tuottavuus. Venäjällä vain harvat tietävät, että Fordin henkilöautot halpenivat halpenemistaan tuotannon järjestämisen, teknologian ja työn tuottavuuden paranemisen myötä.
Siksi varmaankin Länttä pidettiin Venäjällä jo vanhastaan määtänevänä yhteiskuntana, sillä Venäjällä ei ollut varoja moiseen tuottavuuteen.
Lend-lease avusta kertoo Hubert P. van tuyll Feeding The Bear , Greenwood Press 1989 seuraavaa
VastaaPoistahävittäjä lentokoneita 9438
kevyitä pommittajia 2908
keskiraskaita pommitta 862
kuljetus koneita 708
lisäksi briteiltä 7000 lentokonetta
tankkeja 6196
passaroituja ajoneuvoja 4158
jeeppejä 43728
kuorma-autoja 363080
telatykkejä 1807
it tykkejä 7509
lisäksi briteiltä 5000 tankkia
kauppa laivoja 102
tankkereita 20
torpedo veneitä 199
sukellusveneen torjunta aluksia 103
junan vetureita 1966
tela traktoreja 7570
moottoripyöriä 32200
Lisäksi bensiiniä , ruokaa vaatteita , työkoneita ym ym ym ...