Saimaan sotalaivat
Kuten tunnettua,
Saimalla oli 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa kaksi olosuhteisiin nähden
varsin suurta laivastoa, ruotsalainen ja venäläinen. Olen niistä joskus
kirjoittanutkin (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=sotalaivat
).
Nuo
soutulaivastot, joiden tykkijollat liikkuivat myös purjeilla, lakkautettiin
kuitenkin Suomen tultua liitetyksi Venäjän keisarikuntaan. Ruotsalaisilla ei
enää voinut olla siellä laivojaan eikä Venäjäkään pitänyt sellaisia
tarpeellisina. Niinpä koko komea, mutta kallis systeemi päästettiin
rappeutumaan.
Järvien rikkomaa
Suomen sisämaata voitiin pitää luonnollisena esteenä viholliselle, mutta ellei
puolustajalla ollut tarpeeksi ripeästi paikalle saatavaa kalustoa, toimi tämä
este sitä itseään vastaan. Röyhkeä, revanssinhimoinen Ruotsi saattaisi kukaties
hyödyntää vanhaa kulttuurista hegemoniaansa Suomessa ja saada paikallisen
väestön puolelleen.
Niinpä Krimin
sodan aikana herättiin taas huomaamaan, että Pietarin turvaaminen myös maan
puolelta olisi taas paikallaan. Siksipä laivastovoimaa rakennettiin
Päijänteelle ja muuallekin lännemmäs.
Sodan jälkeen
moista rasitusta alettiin taas pitää tarpeettomana, mutta olipahan Päijänteelle
saatu oikea höyrylaiva –siipiratasalus Suomi-
joten ei se ponnistus hukkaan mennyt.
Mutta kansainvälinen
tilanne ei ole ikuisesti rauhallinen. Kun Puola taas vuonna 1863 kapinoi, nousi
Ranska Napoleon III:n johdolla sitä tukemaan, kuten oli ennenkin tehnyt.
Kansainvälistä koalitiota yritettiin koota Venäjän painostamiseksi ja sotahan
on se vihoviimeinen painostuskeino.
Jyrki Paaskoski
kertoo mainiossa Saimaan kanavan historiassaan (Viipuriin ja maailmalle. Saimaan kanavan historia. Otava 2002, 367
s.), että tuossa uhkaavassa tilanteessa meriministeriön alainen Suomen
sisävesilaivasto muodostettiin jälleen. Myös Saimaalle tuli oma osastonsa
vuonna 1863.
Saimaan osasto
sijoitettiin Lappeenrantaan ja siihen kuului 12 laivaa ja kuusi 12-metristä
soutuvenettä. Matruuseja ja tykkimiehiä oli yli 300. Se toimi jonkin aikaa
länsivaltojen pelokkeena, (navy in being),
mutta lopetettiin sitten taas vähin äänin.
Kuinka ollakaan,
1900-luvun alussa laivaston perustaminen tuli taas kerran ajankohtaiseksi.
Pidettiin muun muassa tarpeellisena hillitä suomalaisten aktivistien toimintaa,
kuten kenraalikuvernööri Seyn asiaa pääministeri Stolypinille vuonna 1911
perusteli.
Asiaa valmistelemaan
saapui Adrian Ivanovitš Nepenin, joka sitten, Itämereen
laivaston komentajana ollessaan, ammuttiin Katajanokalla eli ns. Viaporin
telakan portilla maaliskuussa 1917.
Nepenin oli itse
asiassa aikoinaan määrätty Saimaan laivueen komentajaksi, mutta tuota
eskaaderia ei saatu aikaan ennen kuin vuonna 1917. Syyskuussa 1917 Saimaan
laivastoon joka tapauksessa kuului seitsemän alusta. Satakunnan laivastosta sinne oli siirretty muutama laiva sekä yhdeksän upseeria ja 80
matruusia ja sen sijoituspaikkana oli Vuoksenniska.
Ivan Tšernikov
kertoo Venäjän jokilaivastojen historiassaan myös Saimaan, Päijänteen ja
Satakunnan laivastoista (https://tech.wikireading.ru/2447
). Hän on keskittynyt tekniseen puoleen eikä näytä juuri kiinnostuneen muusta.
Joka tapauksessa
Saimaalle siis tuotiin, lähinnä näytösmielessä ennen ensimmäistä maailmansotaa
ihmisten ihmeteltäväksi pieniä moottoritorpedoveneitä (minonoska), joilla oli kevyet tykit ja ajan oloissa aikamoinen nopeus.
Sen tarjosi 220-heppainen dieselmoottori.
Romaanissaan Kerran kesällä Joel Lehtonen kuvaa
kepposta, jonka paikallinen lehti teki houkuttelemalla ihmisiä mukamas katsomaan
”atamaanin johtaman torpedo-panssarilaivueen” saapumista satamaan.
Kuvauksen
perusteella tämän fiktiivisen tapahtuman näyttämönä oli Savonlinnan satama,
jossa todella siis kävikin torpedoveneitä, joskaan ei panssaroituja eikä
kasakka-atamaanin johtamia.
Saimaalla ei
kuitenkaan tainnut olla mitään torpedoitavaa, joten ne seitsemän laivaa, jotka
Saimaan laivueeseen sitten vuonna 1917 kuuluivat, olivat torpedoveneitä suurempia
ja hitaampia, mutta myös tulivoimaisempia. ”Osma”-laivassa oli peräti neljä
kolmituumaista tykkiä ja kahdeksan konekivääriä.
Joskus näkee
väitettävän, että suuriruhtinas Kirill Vladimirovitš, joka asui vv.
1917-1918 Haikon kartanossa ja josta sitten tuli kruununtavoittelija, olisi
ollut Satakunnan laivueen komentaja. Tietääkö joku tästä enemmän? Kaartinekipaašin
komentajana hänellä oli kyllä alaisuudessaan joki- ja järvilaivaston joukkoja.
Toisaalta lyhyet
elämäkerrat kertovat, että tämä amiraali ja Japanin-sodan veteraani siirtyi
Suomeen vasta vuonna 1917. Tämä
Aleksanteri II:n pojanpoika ja Nikolai II:n serkku rikkoi uskollisuudenvalansa
ryhtymällä joukkoineen kannattamaan Helmikuun vallankumousta.
Mutta Saimaalle
palataksemme, vuoden 1918 kesän alussa vielä itsenäisen Suomen aikanakin
muodostettiin noista Venäjältä jääneistä aluksista Saimaan laivue, joka toimi vielä
jonkun aikaa kansalaissodan jälkitunnelmissa.
Sittemmin, toisen
maailmansodan aikana Saimaalla toimi jälleen ainakin armeijan
moottoriponttoniyksikkö, joka siirsi joukkoja ja kalustoa vesistön toiselle
puolelle. Myös neljä italialaista moottoritorpedovenettä ja neljä saksalaista
miinanraivaajaa tuli kanavaa pitkin Saimaalle, josta siirtyivät Punkasalmen
kautta Laatokalle.
Syksyllä ne lähtivät samaa reittiä takaisin ja
päätyivät aluksi Tallinnan satamaan. Torpedoveneet ostettiin sitten osaksi
Suomen laivastoa.
Sen jälkeenhän
koko Vuoksen vesistö on ollut ylen rauhallinen, luojan kiitos. Vuokrasopimuksenkaan
mukaan Saimaan kanavaa eivät saa käyttää muut, kuin venäläiset sotalaivat,
mutta eipä ole tainnut niitäkään enää näkyä.
Toisaalta
jonkinlainen tykkivene, kesäjuhlia ja vastaavia historian tilaisuuksia kaunistamaan
ja historiasta muistuttamaan, voisi olla hyvä idea. Komein vaihtoehto olisi
epäilemättä se af Chapmanin kehittämä 1700-luvun lopun kaksimastoinen malli,
jollaista sekä ruotsalaiset että venäläiset käyttivät. Vaikka onhan niitä ollut
muitakin tyyppejä.
Kävin Pietarissa kun sinne nyt pääsee ilmaisviisumilla. Moottoritietä rakennetaan Viipuria kohti Pietarista. Suomalainen rajamies katsoi ilmaisviisumia kuin halpaa makkaraa.
VastaaPoistaHelppoa oli kuin Strömsössä, en yhtään ruplaa vaihtanut, pikku kahvinkin maksoin korttia vilauttamalla. Luksusbussissa reilu kuusi tuntia sivunsa meni kunhan ei ota tavaksi.
AirBnb- vuokranantajaa tapaamatta tuli häneltä kuvalliset ohjeet englanniksi WhatsApp-illa mistä portista mihinkin päin kääntyä ja millä koodilla ovi aukesi. Soromnoo. Yksiöstä 15€/yö.
Halpalentoyhtiöitä alkaa kesällä lentää Pietariin.
Ainakaan pikahaulla ei netistä löydy Satakunnan flotiljan komentajan nimeä mutta suurruhtinas Krilillin tarkastus vuonna 1917 mainitaan ko. laivueen koko toiminnan kohokohdaksi.
VastaaPoistaMainittu laivuehan käsitti kolme pakko-otettua sisävesimatkustajahöyryä ja kaksi hinaajaa sekä muutaman moottoriveneen.
"ennen ensimmäistä maailmansotaa ihmisten ihmeteltäväksi pieniä moottoritorpedoveneitä (minonoska), joilla oli kevyet tykit ja ajan oloissa huima nopeus."
VastaaPoistaEivätkö nuo moottoritorpedoveneet olleet kokoonsa nähden varsinaisia tehoaseita. Muistelen Japanin tehneen 1904 niiden avulla ensi iskun Venäjän Tyynenmeren laivastoa vastaan ja vielä 1947 Pariisin rauhansopimuksessa ne kiellettiin Suomelta.
Olihan ne, mutta toisia ja etenkin isoja laivoja vastaan.
PoistaMuuten, Saimaalle kaavailtiin suurta määrää ns. panssaritykkiveneitä (bronekater). Ei tainnut koskaan tulla.
Oliko muuten Näsijärvelläkin jokin laivasto-osasto?
VastaaPoistaTuo Satakunnan laivue/laivasto:
PoistaS/S Tarjanne, Kuru ja Pohjola; hinaajat Murole ja Näsijärvi.
Tuttuja nimi tämänkin päivän tamperelaiselle.Wikipedian mukaan komentajana oli kapteeni Sablin.
Saimaan laivastohistoriaan voi liittää myös Savonlinnan suojeluskunnan laivasto-osaston. Myös sodan jälkeen Saimaalle on varauduttu perustamaan laivasto-osasto: savonlinnalaisia asevelvollisia komennettiin vuosikymmenten ajan laivastoon, jotta Savonlinnan seudulla olisi tarpeeksi merivoimien reserviläisiä. Tarkoitus oli kait (ja ehkä jossain mitassa vieläkin) perustaa laivasto-osastoja siviililaivoista, joita Saimaalla kyllä riittää.
VastaaPoistaTietoihin Satakunnan laivastosta olen itse törmännyt lukiessani Näsijärven höyrylaivojen historiaa. Sitähän on dokumentoitu aika paljonkin, joskin lähinnä höyrylaivaharrastajien voimin. Jostain S/S Tarjanteen historiikistä olen lukenut melko pitkänkin esityksen Satakunnan laivaston toiminnasta. Mieleen on jäänyt lähinnä, että kirjoittaja hieman epäkunnioittavasti korosti, että laivaston upseeristossa oli sangen runsaasti Pietarin nuorta aatelistoa arvellen syyksi sen, että riski joutua oikeisiin sotatoimiin Näsijärvellä oli jokseenkin olematon. Mutta Tampereen seuraelämälle tämä kuulemma teki hyvää.
Vuoden 2021 "Korsteenissa" on Jussi Kivisen perusteellinen selvitys Satakunnan laivastosta "Satakundskaja flotilija".
VastaaPoistaEsko Pakkanen