Seurustelusta
ja sen edistämispaketista
(Für 3 Abende
voller literarischer Entdeckungen und kulinarischer Highlights, Die Zeit)
Kun ihmiset
kohtaavat, he yleensä pyrkivät jollakin tavoin kommunikoimaan eli tekemään toisten
kanssa yhteiseksi jotakin omaansa hengen maailmassa (lat. communis, yhteinen).
Moni suomalainen kyllä mieluummin kääntää katseensa johonkin toiseen suuntaan.
Nykyaika tuntee
jos jonkinlaista chattia, talkkia, debattia ja ties mitä. Netissä se
tapahtuu usein karkealla tasolla, joka näyttääkin kauhistuttavan niitä
turvallisen tilan etsijöitä, joita nykymaailma on pullollaan.
Toki kommunikoinnissa
on erilaisia tasoja ja asteita moneen tarpeeseen. Kaikkea ei kannata yrittää
tunkea samaan muottiin ja mitata samoilla mitoilla, jos nyt mittaamista
yleensäkään pidetään tarpeellisena tai mahdollisena joka asiassa. Sekin tuppaa
unohtumaan nykyihmiseltä, joka sielultaan on yhä amerikkalaisempi.
Vanha
saksalainen ja muillekin sopiva ajatelma toteaa: Das Tier frisst, ein Mensch
isst, aber ein zivilisierter Mensch speist. Eläimet syövät, ihmiset ruokailevat
tai nauttivat ruokansa ja sivistyneet ihmiset aterioivat.
Eipä sikäli,
kyllä ihmisetkin usein ja jopa useimmiten vain tankkaavat, ahmivat, särpivät,
ahnehtivat, märehtivät ja niin edelleen. Kuitenkin ihmisen erikoisuuksiin
kuuluu, että hän on kohottanut myös syömisen taiteeksi, silloin kun se parasta
on.
Aterioinnissa
näet piilee mahdollisuus sekä älyllisen, että emotionaalisen kommunikaation
yhdistämiseen optimaalisella tavalla, mikä kohottaa tapahtuman arvokkaammaksi
kuin sen osien summa.
Jo Platonin
pidoissa (vrt. Vihavainen:
Haun platon pidot tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com), tapaamme
seurustelun sellaisella tasolla, jota voi nimittää erityisellä sanalla konversoinniksi
(ransk. conversation, saks. ym. Konversation jne.). Ruotsissa
tietosanakirjojen nimi on perinteellisesti ollut Konversationslexikon.
Sanan kantana
latinassa on verbi vertere, kääntyä ja etuliite con viittaa joko
yhteyteen tai vahventaa pääsanaa. Kaiketi siis sana alkuperäisessä merkityksessään
viittaa vastavuoroiseen kääntymiseen toisten puoleen.
Kyseessä ei siis
saa olla monologi. Vastavuoroisuus on olennaista. Toki tunnemme historiasta
myös pitkiä monologeja, joita on nimitetty pöytäpuheiksi, Tischreden.
Niitähän on julkaistu sekä Lutherilta että Hitleriltä. Kiinnostavaa niitäkin on
lukea, mutta ei niistä kannata opiksi ottaa, mikäli ajatellaan, että niiden
esittäjät ihan oikeasti pitivät niin pitkiä puheenvuoroja.
Tohtori Samuel
Johnson, perienglantilainen älykkö ja originelli sanoi aikoinaan, että
ravintolan pöytä on inhimillisen onnen valtaistuin (ks. Vihavainen:
Haun cheshire cheese tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).
Tämän
onnellisuusnäkökulman (joka itse asiassa jo sisältää sangen monimutkaista
problematiikkaa, vrt. Vihavainen:
Haun onnea, lykkyä ja tuuria tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com))
ohella sai konversaatio, seurustelu jo varhain myös tärkeän sosiaalisen
merkityksen, kun sievistelevät hupsut ja monet muutkin kehittivät siitä
sosiaalista leikkiä ja jopa peliä.
Vanhimman Suomessa
ilmestyneen aikakauslehdenkin nimi oli Om konsten att rätt behaga.
Pelkästään tämä asia kertonee meille jotakin tuon käsitellyn asian
merkityksestä. Toki siihen liittyi myös potentiaalisesti suuria rahallisia
arvoja, jotka realisoituivat tyttärien edullisissa naimiskaupoissa.
Saattaapa olla
niinkin, että seurapiireissä seurustelun varsinaisesti intellektuaalinen aines
sai antaa tilaa aivan pinnallisille nokkeluuksille ja etukäteen harjoitetuille
hurmaamiseleille. Saattoi olla tärkeämpää vaikkapa lausua kauniisti jokin
ranskankielinen fraasi kuin edes ymmärtää sen tarkoitusta.
Joka tapauksessa
voidaan todeta, että esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa ja varmaan monessa
muussakin maassa konversaatio muuttui helposti satojen sääntöjen rasittamaksi seuraleikiksi,
jossa tuskaisina pyrittiin mahdollisimman täydelliseen suoritukseen ja
kammoksuttiin jokaista mahdollista virhettä.
Ainakin
joidenkin kuvausten mukaan tällainen muodollisuus poikkesi Venäjän vastaavasta
instituutiosta, jossa päästiin pakottomaan ja miellyttävään yhteiseloon.
Varmuuden vuoksi huomautan, että vastustan jyrkästi ja ehdottomasti Putinin
laitonta hyökkäyssotaa.
Aina silloin
tällöin ostan Die Zeit-lehden irtonumeroita. Lehtihän on täyskokoista
sanomalehteä muistuttava viikkolehti, joka ilmoittaa olevansa Wochenzeitung
für Politik, Wirtschaft, Wissen und Kultur. Usein siinä onkin erinomaisia
juttuja, jollaisia on Suomen ns. laatulehdistä turha etsiä.
Nyt pisti silmääni
lehden oma mainos, jossa tarjottiin paketteja nimeltä Das literarische Menü.
Kyseessä on kolmen konversaatioillallisen (literarische Soiree) paketti,
joka sisältää kirjallisuus- ja kysymyskortteja, joissa on jännittäviä Zeitin
toimituksen luomia ajatteluärsykkeitä (Denkanstössen) ihmisenä olemisesta,
rakkaudesta ja muistamisesta. Ne johdattelevat seurustelua fantastisella
tavalla (auf fazinierende Weise).
Lisäksi
paketissa on hienostuneita (raffinierte) kolmen ruokalajin ruokalistoja,
jotka on helppo valmistaa ja lisäksi vielä jännittäviä (anregende) Zeit-lukuvihkoja,
joissa kerrotaan kirjailijoiden, teosten ja teemojen taustoista…
Nyt paketti
maksaa 59,95 euroa ja lisäksi 4,95 euron postimaksun. Tilatkaa osoitteesta
shop.zeit.de/litmenue .
Minä taidan
jättää tilaamatta, mutta ihailen kyllä lehden toimituksen rohkeaa ja varsin
epäsovinnaista ideaa. Kun lukutaito, keskustelu ja jopa ruokailu ovat nyt yleensä
rappeutuneet hyvin lähelle eläimellistä tasoa, jota vieläpä ihannoidaan, on
tässä kyllä jotakin pysähdyttävää, vaikka amerikkalainen helppoheikki tuleekin
mieleen.
Saksan yli 80
miljoonasta ihmisestä varmaankin löytyy muutamia tuhansia Zeitin lukijoita,
jotka ovat aina haaveilleet intellektuelleiksi tulemisesta, mutta eivät ole
tienneet, miten se tapahtuu. Nyt on tarjolla valmis paketti askelkuvioineen,
joten onnistuminen on nopeaa, helppoa ja varmaa.
Näinhän se 50-luvun
Tanssikurssi-kirjanen mainosti itseään. Sama firma tarjosi myös Lemmenkoulu-teosta,
jossa opetettiin alan salaiset taidot suutelemisesta lähtien vai oliko se nyt
sinne päätyen. Minä tilasin vain tuon ensinmainitun.
En ole ihan
varma siitä, voisiko myös New York Review of Books tarjota vastaavia
paketteja. Oma Kanavamme tuskin voisi, potentiaalisten ostajien joukko
taitaa olla niin pieni. Kulttuurivihkoista en mene sanomaan. Itse
asiassa se voisi sinne sopia mainiosti: opi perusasiat laulaen ja leikkien!
No, epäilemättä
koko ajatus on aika hullunkurinen, mutta silti se tuntuu jotenkin kiehtovalta.
Ettäs keksivätkin tällaisen tavan tukea lukijoiden pyrkimyksiä älyllisen
tasonsa korottamiseen. Ainakin tämä kertoo siitä, että Zeitin toimitus arvostaa
kirjallista älymystöä, myös rahallisessa mielessä.
Sekään ei ole
mikään itsestäänselvyys. Muistakamme Leninin sanat siitä, ettei älymystö ole
kansan aivot, vaan sen paska (говно,
sit venia verbo).
Mitä enemmän
tuota tarjousta ajattelee, sitä kiinnostavammalta se tuntuu. Mitä ihmettä
noissa korteissa oikein lukee? Mitä se toimitus on oikein keksinyt ajattelumme ja
makumme kehittämiseksi? Jos joku tilaa sarjan, voisin varmaankin tulla mukaan
koekäyttäjäksi.
"Ainakin joidenkin kuvausten mukaan tällainen muodollisuus poikkesi Venäjän vastaavasta instituutiosta, jossa päästiin pakottomaan ja miellyttävään yhteiseloon."
VastaaPoistaEn voi olla kysymättä, missähän määrin votkalla oli osuutta asiassa.
En tiedä. Sekä ruotsalaiset että venäläiset ottivat 1800-luvulla aina vodkaryypyn. Mielessäni on erityisesti muuan kuvaus Pietarista, jossa venäläisen perheen tyttärillä oli keskeinen rooli
Poista"Mitä enemmän tuota tarjousta ajattelee, sitä kiinnostavammalta se tuntuu."
VastaaPoistaEdustaahan tuo pyrkimystä ylöspäin ts kehittyä, mikä on aikanamme harvinaista. Yleensä saa lukea vain siitä, miten pyritään eläinmäistymään eläinmaistymästymisestään; tämä aikakausi on länsimaisen yhteiskunnan limbokilpailu.
Täällä Espanjassa syöminen ja puhuminen ovat vielä arvossaan ja kyllä siitä suomalaisetkin ovat kiinnostuneet, mutta henkilökohtaisesti minulla on kolme syytä miksi ne ovat vähentyneet: terveyshörhöinä tiedämme että kotona tehty on terveellisempää, jopa täällä on auringonkukkaöljy ja sen semmoiset syrjäyttäneet oliiviöljyn, toiseksi olen niin ikäloppu, että juttelukelpoisista vanhoista tuttavista alkaa olla nuusa, kolmanneksi Espanjassa syödään myös liian myöhään. Häiritsee muutenkin heiveröisiä yöunia ja pätkäpaastoja joiden avulla vanhakin nuortuu.
VastaaPoista"kolmanneksi Espanjassa syödään "
PoistaEikös ne leijonatkin lepää aterian jälkeen?
Olen itse ajattellut, että oleellista on nautittujen ja kulutettujen kalorioiden suhde: jos se on kunnossa saa nauttia silloin kuin oma ja kulttuurin rytmi ohjaa. Kukin tulee uskollaan autuaaksi.
Olkaamme yksilöitä. Sana vapaa. Eläköön myös ilmastosekoilun ja muun tuntemusmuodin intelligentsija, joka välistä laskeutuu taviskeskuuteemme hauskoine repliikkeineen ja opetusharhoineen. Tuo uljanovitz oli väärässä, kaikki paitsi iljettävä väkivalta on sovitettavissa henkien makumaailmaan.
VastaaPoistaOlipa hyvä että blogisti täydensi lausuntoaan puhtaaksipesufraasilla "Varmuuden vuoksi huomautan, että vastustan jyrkästi ja ehdottomasti Putinin laitonta hyökkäyssotaa."
VastaaPoistaItse kunkin kannattaisi kyllä tehdä tällainen varauma ja käyttää sitä kaikessa kanssakäynnissä. Siis että vastustaa Putinia, ilmastonmuutosta, rasismia, tuloeroja ja vastaavia.
Ongelmaksi vain tulee keksiä sopiva lyhenne aina lauseen alkuun. Itse suosittelisin vaikkapa lyhennystä "Vakakulu" johon voi sitten liittää tarpeellisia merkityksiä aina tarpeen tullen. Nykyisin käytössä oleva "Näin vihreän puolueen jäsenenä..." on vähän turhan hankala jokapäiväisessä käytössä
- jc242